Orimattilan leiri liiton pääuutinen - onko tietoa päivän kisoista?

Niitähän täällä on , leireillä ja kisoissa, varsinkin kotimassa, kiertävät eivät täällä juuri kirjoittele, paitsi minä:)
Voihan olla maailman matkaajiajudokoilla on aikaa lentokentillä odottaessa ja aurinkorannoilla maatessa., ehkä...

Jos sinne pari muutakin Teroa saataisiin lisää niin saattaisi olla toiveita lajia Suomessa.

Lähipiiri tekee aika kovaa duunia Suomen judon eteen!

Anonyymi kirjoitti:

Lähipiiri tekee aika kovaa duunia Suomen judon eteen!

Miten se näkyy?

Anonyymi kirjoitti:

Miten se näkyy?

Kansainvälisinä kilpailuina ja leireinä aivan kehän lähellä, alle tunti sieltä judon ytimestä.
Huippuvetäjiä leireillä ja kisoissa riittävän tasokkaita vastustajia meikäläisille.
Tapahtumat joka vuotisia! Kustannukset kohtuulliset ja palvelu pelaa.
Ehkä jutuissa voisi olla vähemmän superlatiivejä, mutta antaa olla jos tapahtumien taso säilyy nykyisellään.

Anonyymi kirjoitti:

Lähipiiri tekee aika kovaa duunia Suomen judon eteen!

Pitäisikö ehkä vaihtaa tekijöitä tai laajentaa sitä piiriä? Tai tehdä jotakin uudella tavalla? Nyt harrastajamäärä on laskenut jo pitkään, kilpalijoiden määrä on laskenut ja isoilla paikkakunnilla muut lajit houkuttavat enemmän. Tulosta ei siis ole syntynyt. Kun syksyllä taas valitaan perheissä uusia harrastuksia, judossakin pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen miksi lapsi aloittaisi judon harrastamisen ja perhe maksaisi siitä ja toisaalta miksi judo ei lainkaan houkuttele tai miksi lopetin judon. Olisi tärkeää mm. tehdä kysley lajin lopettaville lopettamisen syistä. Näihin vastaamiseksi tarvittaisiin tietoa harrastajilta ja perheiltä, halua ottaa se tieto vastaan ja soveltaa sitä kehittämistyössä.
Urheilusta laajemminkin käytävä epämiellyttävä keskustelu koskee jatkossakin myös judoa: pienen piirin vallankäyttö, valmennusmenetelmät, ilmapiiri, hyväksikäyttöepäilyt, suhtautuminen seksuaaliseen suuntautumiseen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymykset, erityistä tukea tarvitsevien harrastusmahdollisuudet. Miksi lapsi tulisi ohjata urheilun ja etenkin kilpaurheilun pariin, kun em. ongelmia on lajista riippumatta? Miten juuri judossa taataan turvallinen harrastaminen kaikille? Juuri näissä asioissa seurat toisaalta tarvitsisivat yhteistä tukea ja linjauksia ja toisaalta monet seurat voisivat esitellä hyviä käytäntöjä ja tuloksia. Lisäksi pitäisi judon erinomaisuus harrastuksena pystyä viestimään uskottavasti - ja silloin todellisuuden on vastattava mainoslauseita yhteisen hyvän periaatteista jne.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö ehkä vaihtaa tekijöitä tai laajentaa sitä piiriä? Tai tehdä jotakin uudella tavalla? Nyt harrastajamäärä on laskenut jo pitkään, kilpalijoiden määrä on laskenut ja isoilla paikkakunnilla muut lajit houkuttavat enemmän. Tulosta ei siis ole syntynyt. Kun syksyllä taas valitaan perheissä uusia harrastuksia, judossakin pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen miksi lapsi aloittaisi judon harrastamisen ja perhe maksaisi siitä ja toisaalta miksi judo ei lainkaan houkuttele tai miksi lopetin judon. Olisi tärkeää mm. tehdä kysley lajin lopettaville lopettamisen syistä. Näihin vastaamiseksi tarvittaisiin tietoa harrastajilta ja perheiltä, halua ottaa se tieto vastaan ja soveltaa sitä kehittämistyössä.
Urheilusta laajemminkin käytävä epämiellyttävä keskustelu koskee jatkossakin myös judoa: pienen piirin vallankäyttö, valmennusmenetelmät, ilmapiiri, hyväksikäyttöepäilyt, suhtautuminen seksuaaliseen suuntautumiseen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymykset, erityistä tukea tarvitsevien harrastusmahdollisuudet. Miksi lapsi tulisi ohjata urheilun ja etenkin kilpaurheilun pariin, kun em. ongelmia on lajista riippumatta? Miten juuri judossa taataan turvallinen harrastaminen kaikille? Juuri näissä asioissa seurat toisaalta tarvitsisivat yhteistä tukea ja linjauksia ja toisaalta monet seurat voisivat esitellä hyviä käytäntöjä ja tuloksia. Lisäksi pitäisi judon erinomaisuus harrastuksena pystyä viestimään uskottavasti - ja silloin todellisuuden on vastattava mainoslauseita yhteisen hyvän periaatteista jne.

Lue lisää

Urheiluun hakeutuvalle 8-12 v ei riitä 2 x 1 h - 1 h 30 min/vko ukemia, leikkejä ja ajumiashia...
Hän haluaa hikea ja kamppailua, kuntoa jne.
Judoa ei nähdä meillä urheiluna, vaan jonain puuhasteluna. Vaikka ei tavoitellakkaan olympiamitaleita, voi asiat silti tehdä kunnolla!

Yhteisen hyvän ja muut jutut voi jättää dan kollegiolle....

Anonyymi kirjoitti:

Urheiluun hakeutuvalle 8-12 v ei riitä 2 x 1 h - 1 h 30 min/vko ukemia, leikkejä ja ajumiashia...
Hän haluaa hikea ja kamppailua, kuntoa jne.
Judoa ei nähdä meillä urheiluna, vaan jonain puuhasteluna. Vaikka ei tavoitellakkaan olympiamitaleita, voi asiat silti tehdä kunnolla!

Yhteisen hyvän ja muut jutut voi jättää dan kollegiolle....

Lue lisää

Juuri tällä ajattelumallilla ollaan nykytilanteessa. Jos se on tavoite niin jatkakaa toki samaan malliin.

Anonyymi kirjoitti:

Urheiluun hakeutuvalle 8-12 v ei riitä 2 x 1 h - 1 h 30 min/vko ukemia, leikkejä ja ajumiashia...
Hän haluaa hikea ja kamppailua, kuntoa jne.
Judoa ei nähdä meillä urheiluna, vaan jonain puuhasteluna. Vaikka ei tavoitellakkaan olympiamitaleita, voi asiat silti tehdä kunnolla!

Yhteisen hyvän ja muut jutut voi jättää dan kollegiolle....

Lue lisää

Lapsen harrastuksen valitsee AINA viime kädessä aikuinen. Jo pelkästään siksi, että aikuinen päättää mihin rahansa käyttää. Perheen arvot määräävät: mitä pidetään hyvänä tai soveliaana harrastuksena , kuinka paljon vanhemmat haluaa kuskata ja osallistua, halutaanko harrastuksesta myös lapselle mahdollinen rahakas kansainvälinen uramahdollisuus jos perheellä on rahaa ja lapsi lahjakuudeksi osoittautuu (esim. moottoriurheilu, jääkiekko, jalkapallo, golf, purjehdus, ratsastus), mitä perhe tai perheen muut lapset harrastavat ja mitä vanhemmat lapsilta odottavat.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tällä ajattelumallilla ollaan nykytilanteessa. Jos se on tavoite niin jatkakaa toki samaan malliin.

Kertaatko vielä sen sinun yhteisen hyvän ja kaikki voittaa- mallin käytännön toteutuksen ja onko se ollut esim. Käytössä silloin kun judossa yli 10 000 harrastajaa.
Ei ollut, silloin oli yksi judo ja se oli kilpajudo ( ei tarkoita huippu-urheilua) !

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö ehkä vaihtaa tekijöitä tai laajentaa sitä piiriä? Tai tehdä jotakin uudella tavalla? Nyt harrastajamäärä on laskenut jo pitkään, kilpalijoiden määrä on laskenut ja isoilla paikkakunnilla muut lajit houkuttavat enemmän. Tulosta ei siis ole syntynyt. Kun syksyllä taas valitaan perheissä uusia harrastuksia, judossakin pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen miksi lapsi aloittaisi judon harrastamisen ja perhe maksaisi siitä ja toisaalta miksi judo ei lainkaan houkuttele tai miksi lopetin judon. Olisi tärkeää mm. tehdä kysley lajin lopettaville lopettamisen syistä. Näihin vastaamiseksi tarvittaisiin tietoa harrastajilta ja perheiltä, halua ottaa se tieto vastaan ja soveltaa sitä kehittämistyössä.
Urheilusta laajemminkin käytävä epämiellyttävä keskustelu koskee jatkossakin myös judoa: pienen piirin vallankäyttö, valmennusmenetelmät, ilmapiiri, hyväksikäyttöepäilyt, suhtautuminen seksuaaliseen suuntautumiseen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymykset, erityistä tukea tarvitsevien harrastusmahdollisuudet. Miksi lapsi tulisi ohjata urheilun ja etenkin kilpaurheilun pariin, kun em. ongelmia on lajista riippumatta? Miten juuri judossa taataan turvallinen harrastaminen kaikille? Juuri näissä asioissa seurat toisaalta tarvitsisivat yhteistä tukea ja linjauksia ja toisaalta monet seurat voisivat esitellä hyviä käytäntöjä ja tuloksia. Lisäksi pitäisi judon erinomaisuus harrastuksena pystyä viestimään uskottavasti - ja silloin todellisuuden on vastattava mainoslauseita yhteisen hyvän periaatteista jne.

Lue lisää

Tämähän taas johtuu paskoista seuroista!
OrimJS ei taas mahda mitään maakuntien saamattomuudelle.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsen harrastuksen valitsee AINA viime kädessä aikuinen. Jo pelkästään siksi, että aikuinen päättää mihin rahansa käyttää. Perheen arvot määräävät: mitä pidetään hyvänä tai soveliaana harrastuksena , kuinka paljon vanhemmat haluaa kuskata ja osallistua, halutaanko harrastuksesta myös lapselle mahdollinen rahakas kansainvälinen uramahdollisuus jos perheellä on rahaa ja lapsi lahjakuudeksi osoittautuu (esim. moottoriurheilu, jääkiekko, jalkapallo, golf, purjehdus, ratsastus), mitä perhe tai perheen muut lapset harrastavat ja mitä vanhemmat lapsilta odottavat.

Lue lisää

Loistavaa, taas löytynyt vanhempia jotka tunnistavat lapsen lahjakkuuden (tiede ei ole siihen vielä pystynyt)!
Totta, aikuinen päättää ja sinun kommentin perusteella kaikki lajit mahdollisia.
Suomi vielä toistaiseksi hyvinvointivaltio ja nuo mainitsemasi mediaseksikkäät lajit vetävät eniten ja kilpailu harrastajista on kova. Siinä emme ole pärjänneet ja itämainen taistelulaji-ajattelu ei todellakaan auta.
Kamppailu-urheilu edellä kun mennään, niin jotain mahdollisuuksia pysyä lajikartalla.

Anonyymi kirjoitti:

Loistavaa, taas löytynyt vanhempia jotka tunnistavat lapsen lahjakkuuden (tiede ei ole siihen vielä pystynyt)!
Totta, aikuinen päättää ja sinun kommentin perusteella kaikki lajit mahdollisia.
Suomi vielä toistaiseksi hyvinvointivaltio ja nuo mainitsemasi mediaseksikkäät lajit vetävät eniten ja kilpailu harrastajista on kova. Siinä emme ole pärjänneet ja itämainen taistelulaji-ajattelu ei todellakaan auta.
Kamppailu-urheilu edellä kun mennään, niin jotain mahdollisuuksia pysyä lajikartalla.

Lue lisää

En kirjoittanut mitään lahjakkuudesta tai sen tunnistamisesta, vaan siitä, että lapsi - lahjakas tai lahjaton - ei valitse itse lajiaan. Aikuinen päättää, aina. Yleensä toki lapsen oman halun mukaan ainakin alussa. Ja se aikuisenkin päätös tietysti riippuu usein olosuhteista: varallisuudesta, asuinpaikasta, kuskausmahdollisuuksista, omasta lajitaustasta, paikkakunnan tarjonnasta ja monista muista seikoista.
Jos lajin parissa arvostetaan vain kilpailua, jää kasvamatta se porukka, joka hommaa pyörittää. Talkoolaiset, ohjaajat, toimitsijat, tuomarit, kouluttajat, seurojen hallinnosta ja toiminnasta vastaavat. Tämäkin vapaaehtoistoiminta on harrastamista ja edellyttää sitoutumista - ja tunnetta siitä, että hommaan kannattaa käyttää aikaansa. Vain harvalla judoseuralla on varaa palkata riittävästi työntekijöitä hallintoon ja ohjaajiksi.
Lajien vetovoima perustuu erilaisiin tekijöihin eri lajeissa, ja yksikölajien ja joukkuelajien kesken on paljon vaihtelua painotuksissa. Jos paikkakunnalla on useita saman lajin seuroja, niiden kesken on monesti painotuksissa eroja (esim. pienet joukkuevoimistelu-, jalkapallo- ja jääkiekkoseurat, em lajien suurseurat, usean lajin yleisseurat). Näin harrastajilla on mistä valita oman kiinnostuksen mukaan. Jos pienessä lajissa kuten judo muuta lajin parissa touhuilua kuin kilpailua ei arvosteta riittävästi, moni kilpailusta innostumaton ja "vain huvin" vuoksi harrastava lapsi/nuori enemmin tai myöhemmin lopettaa tai vaihtaa lajia, kun tuo asenne kuitenkin tehdään selväksi. Siinä vaiheessa ei vanhempikaan yleensä enää ole mukana talkoilemassa. Jokaisen lajin parista poisjäävän mukana lähtee paitsi potentiaalinen seuratoimija myös muita sitä yhteistä hyvää tekemästä. Vaikka eihän sillä yhteisellä edulla taida väliä ollakaan...

Anonyymi kirjoitti:

En kirjoittanut mitään lahjakkuudesta tai sen tunnistamisesta, vaan siitä, että lapsi - lahjakas tai lahjaton - ei valitse itse lajiaan. Aikuinen päättää, aina. Yleensä toki lapsen oman halun mukaan ainakin alussa. Ja se aikuisenkin päätös tietysti riippuu usein olosuhteista: varallisuudesta, asuinpaikasta, kuskausmahdollisuuksista, omasta lajitaustasta, paikkakunnan tarjonnasta ja monista muista seikoista.
Jos lajin parissa arvostetaan vain kilpailua, jää kasvamatta se porukka, joka hommaa pyörittää. Talkoolaiset, ohjaajat, toimitsijat, tuomarit, kouluttajat, seurojen hallinnosta ja toiminnasta vastaavat. Tämäkin vapaaehtoistoiminta on harrastamista ja edellyttää sitoutumista - ja tunnetta siitä, että hommaan kannattaa käyttää aikaansa. Vain harvalla judoseuralla on varaa palkata riittävästi työntekijöitä hallintoon ja ohjaajiksi.
Lajien vetovoima perustuu erilaisiin tekijöihin eri lajeissa, ja yksikölajien ja joukkuelajien kesken on paljon vaihtelua painotuksissa. Jos paikkakunnalla on useita saman lajin seuroja, niiden kesken on monesti painotuksissa eroja (esim. pienet joukkuevoimistelu-, jalkapallo- ja jääkiekkoseurat, em lajien suurseurat, usean lajin yleisseurat). Näin harrastajilla on mistä valita oman kiinnostuksen mukaan. Jos pienessä lajissa kuten judo muuta lajin parissa touhuilua kuin kilpailua ei arvosteta riittävästi, moni kilpailusta innostumaton ja "vain huvin" vuoksi harrastava lapsi/nuori enemmin tai myöhemmin lopettaa tai vaihtaa lajia, kun tuo asenne kuitenkin tehdään selväksi. Siinä vaiheessa ei vanhempikaan yleensä enää ole mukana talkoilemassa. Jokaisen lajin parista poisjäävän mukana lähtee paitsi potentiaalinen seuratoimija myös muita sitä yhteistä hyvää tekemästä. Vaikka eihän sillä yhteisellä edulla taida väliä ollakaan...

Lue lisää

"Jos lajin parissa arvostetaan vain kilpailua, jää kasvamatta se porukka, joka hommaa pyörittää."

Ääripää, en tarkoita, että vain kilpailua ( ehkä tarkoitit niissä pärjäämistä) arvostetaan, mutta kun se on tämän lajin juttu, varsinkin nuorilla. Tai sitten vyöt, niin kuin useissa seuroissa. Kilvoittelu kuuluu lasten ja nuorten elämään, tai sitten moni asia loppuu lyhyeen. Kun kohdataan se ensimmäinen vastoinkäyminen...

Väittäisin, että valtaosa monista talkoolaisista, ohjaajista, valmentajista, tuomareista, kouluttajista, seurojen/liiton hallinto- ja toimihenkilöistä on kilpaillut judossa tai heidän lapsensa/läheisensä/tuttu on kilpaillut/kilpailee. Se (kilpailu) on koko toiminnan perusta niin seuran kun liiton ja lajin!

Anonyymi kirjoitti:

"Jos lajin parissa arvostetaan vain kilpailua, jää kasvamatta se porukka, joka hommaa pyörittää."

Ääripää, en tarkoita, että vain kilpailua ( ehkä tarkoitit niissä pärjäämistä) arvostetaan, mutta kun se on tämän lajin juttu, varsinkin nuorilla. Tai sitten vyöt, niin kuin useissa seuroissa. Kilvoittelu kuuluu lasten ja nuorten elämään, tai sitten moni asia loppuu lyhyeen. Kun kohdataan se ensimmäinen vastoinkäyminen...

Väittäisin, että valtaosa monista talkoolaisista, ohjaajista, valmentajista, tuomareista, kouluttajista, seurojen/liiton hallinto- ja toimihenkilöistä on kilpaillut judossa tai heidän lapsensa/läheisensä/tuttu on kilpaillut/kilpailee. Se (kilpailu) on koko toiminnan perusta niin seuran kun liiton ja lajin!

Lue lisää

Mihin perustat väitteesi?

Anonyymi kirjoitti:

"Jos lajin parissa arvostetaan vain kilpailua, jää kasvamatta se porukka, joka hommaa pyörittää."

Ääripää, en tarkoita, että vain kilpailua ( ehkä tarkoitit niissä pärjäämistä) arvostetaan, mutta kun se on tämän lajin juttu, varsinkin nuorilla. Tai sitten vyöt, niin kuin useissa seuroissa. Kilvoittelu kuuluu lasten ja nuorten elämään, tai sitten moni asia loppuu lyhyeen. Kun kohdataan se ensimmäinen vastoinkäyminen...

Väittäisin, että valtaosa monista talkoolaisista, ohjaajista, valmentajista, tuomareista, kouluttajista, seurojen/liiton hallinto- ja toimihenkilöistä on kilpaillut judossa tai heidän lapsensa/läheisensä/tuttu on kilpaillut/kilpailee. Se (kilpailu) on koko toiminnan perusta niin seuran kun liiton ja lajin!

Lue lisää

"Judoa voi harrastaa taaperoikäisestä seniori-ikäiseksi itselle sopivaan elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Judo on monelle, lapsena lajin aloittaneelle, elämänikäinen harrastus, jonka parissa on mahdollista kehittää fyysisten ja henkisten ominaisuuksien myös monenlaisia elämänhallinnan taitoja ja valita urheilu-ura. Judossa voi kehittyä läpi elämän ja edetä omaa polkuaan valkovöisestä kohti mustaa vyötä niin halutessaan".
Lähde: Suomen judon liiton nettisivut

Anonyymi kirjoitti:

"Judoa voi harrastaa taaperoikäisestä seniori-ikäiseksi itselle sopivaan elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Judo on monelle, lapsena lajin aloittaneelle, elämänikäinen harrastus, jonka parissa on mahdollista kehittää fyysisten ja henkisten ominaisuuksien myös monenlaisia elämänhallinnan taitoja ja valita urheilu-ura. Judossa voi kehittyä läpi elämän ja edetä omaa polkuaan valkovöisestä kohti mustaa vyötä niin halutessaan".
Lähde: Suomen judon liiton nettisivut

Lue lisää

Juurikin näin.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin.

Juuri on näinkin

Anonyymi kirjoitti:

"Judoa voi harrastaa taaperoikäisestä seniori-ikäiseksi itselle sopivaan elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Judo on monelle, lapsena lajin aloittaneelle, elämänikäinen harrastus, jonka parissa on mahdollista kehittää fyysisten ja henkisten ominaisuuksien myös monenlaisia elämänhallinnan taitoja ja valita urheilu-ura. Judossa voi kehittyä läpi elämän ja edetä omaa polkuaan valkovöisestä kohti mustaa vyötä niin halutessaan".
Lähde: Suomen judon liiton nettisivut

Lue lisää

Tuo lause sopii kaikkiin lajeihin, judo vaan ominut sen mainoskikkana, mikä tosin toimii huonosti!
Mullakin kävely mieluisa harrastus, en kilpaile siinä, mutta koko ajan kehityn paremmaksi, taloudellisemmaksi kävelijäksi. Joskus teen pyhiinvaelluksia.
Tällä hetkellä sinikeltainen vyö (lidlin vyölaukku), joskus oli musta, mutta meni rikki.

Anonyymi kirjoitti:

Mihin perustat väitteesi?

Tapaamiini ihmisiin judokisoissa ja leireillä 40 vuoden ajan!

Anonyymi kirjoitti:

"Judoa voi harrastaa taaperoikäisestä seniori-ikäiseksi itselle sopivaan elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Judo on monelle, lapsena lajin aloittaneelle, elämänikäinen harrastus, jonka parissa on mahdollista kehittää fyysisten ja henkisten ominaisuuksien myös monenlaisia elämänhallinnan taitoja ja valita urheilu-ura. Judossa voi kehittyä läpi elämän ja edetä omaa polkuaan valkovöisestä kohti mustaa vyötä niin halutessaan".
Lähde: Suomen judon liiton nettisivut

Lue lisää

Jouduin tänä kesänä yh isänä olemaan paljon töissä, ei voinut pitää koko lasten lomaa itse lomaa. Ajattelin, että onneksi pojat aloitti viime syksynä judon, niin kesällä on varmaan ainakin pari kertaa viikossa toimintaa ja joku kesäleiri ( kuten omana aikani käytiin. Oranssi vm 91. ) Mitä vielä., reenit loppu 23.5 ja jatkuu 15.8.? Lisäksi ei mitään yhteisiä matkoja leireille. Tämäkö on sitä laadukasta toimintaa?
No laji vaihtu, onneksi koripallossa on toimintaa ympäri vuoden. Toki maksaa enemmän, mutta niin se on, jos laatua haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jouduin tänä kesänä yh isänä olemaan paljon töissä, ei voinut pitää koko lasten lomaa itse lomaa. Ajattelin, että onneksi pojat aloitti viime syksynä judon, niin kesällä on varmaan ainakin pari kertaa viikossa toimintaa ja joku kesäleiri ( kuten omana aikani käytiin. Oranssi vm 91. ) Mitä vielä., reenit loppu 23.5 ja jatkuu 15.8.? Lisäksi ei mitään yhteisiä matkoja leireille. Tämäkö on sitä laadukasta toimintaa?
No laji vaihtu, onneksi koripallossa on toimintaa ympäri vuoden. Toki maksaa enemmän, mutta niin se on, jos laatua haluaa.

Lue lisää

Kyllä leirejä kesällä on ja oli. Varmaan naapuriseuroissa myös treenejä.
Ei kai teidänkään seura päiväkoti ole?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä leirejä kesällä on ja oli. Varmaan naapuriseuroissa myös treenejä.
Ei kai teidänkään seura päiväkoti ole?

HP....

Anonyymi kirjoitti:

Jouduin tänä kesänä yh isänä olemaan paljon töissä, ei voinut pitää koko lasten lomaa itse lomaa. Ajattelin, että onneksi pojat aloitti viime syksynä judon, niin kesällä on varmaan ainakin pari kertaa viikossa toimintaa ja joku kesäleiri ( kuten omana aikani käytiin. Oranssi vm 91. ) Mitä vielä., reenit loppu 23.5 ja jatkuu 15.8.? Lisäksi ei mitään yhteisiä matkoja leireille. Tämäkö on sitä laadukasta toimintaa?
No laji vaihtu, onneksi koripallossa on toimintaa ympäri vuoden. Toki maksaa enemmän, mutta niin se on, jos laatua haluaa.

Lue lisää

Tuo monessa seurassa ongelma. Helpompaa antaa kesän mennä. Mutta kukapa sinne nyt lomallansa menisi, maksaisi vielä omasta kukkarosta polttoaineet. Seurat tuskin tukevat eurollakaan mitään tekemistä?
Mainitsemassasi koripallossa tuomareillakin aivan eri palkkiot. Maksaa toki enemmän mutta rahalla saa.

Täsmälleen!

Tää on sitä urheilun mantraa. Miksi pitää kokeilla rajoja? Miten niin ilman kilpailua ei pysy harrastuksissa mukana? Itsensä kehittäminen ja osaamisen parantaminen eivät ole riippuvaisia kilpailusta ja vaatimuksesta olla muita parempi. Osalle kilpailullisuus on se harrastuksen ydin, osalle urheilun harrastamisen lopettamisen syy.

Anonyymi kirjoitti:

Tää on sitä urheilun mantraa. Miksi pitää kokeilla rajoja? Miten niin ilman kilpailua ei pysy harrastuksissa mukana? Itsensä kehittäminen ja osaamisen parantaminen eivät ole riippuvaisia kilpailusta ja vaatimuksesta olla muita parempi. Osalle kilpailullisuus on se harrastuksen ydin, osalle urheilun harrastamisen lopettamisen syy.

Lue lisää

Puhuttiin urheilusta! Ei neulomisesta tai vapaa-ajan kalastuksesta....