Masennus ei olekaan kemiallinen epätasapaino aivoissa

Tarkoitatko, että mediassa toimii niin paljon masennuslääkeriippuvaisia, että he estävät kyseisen tutkimuksen julkaisun?

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko, että mediassa toimii niin paljon masennuslääkeriippuvaisia, että he estävät kyseisen tutkimuksen julkaisun?

Suomessa ei haluta keskustella yhteiskunnan tahallisesta ihmisten masentamisesta.
Yhteiskuntaa siis rakennetaan ahdistavaksi, masentavaksi slistsvaksi, lannistavaksi.
Jos siitä seuraa masennus niin se täytyy lsittaa kemian sytksi ei yhteiskunnsn tahallisen tron syyksi.

Ihminen luotiin vapaaksi, luovaksi, yksilölliseksi, erilaiseksi kuin muut. Yhteiskunta lannistaa tämän kaiken. On oltava massaa, toteltava määrääjiä, erilailla ei saa ajatella ei puhua ei toimia.
Luova ajattelu tuhotaan.

Koulussa jo kiusataan jos ilmenee yhtään piirua yksilöllisyyttä. Työpaikalla on rikos edes ehdottaa toisenlaista toimintatapaa kuin mitä valtiaat ovat määränneet.

"Ole kone ja masennu", siinä on yhteiskunnan uskontunnustus.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa ei haluta keskustella yhteiskunnan tahallisesta ihmisten masentamisesta.
Yhteiskuntaa siis rakennetaan ahdistavaksi, masentavaksi slistsvaksi, lannistavaksi.
Jos siitä seuraa masennus niin se täytyy lsittaa kemian sytksi ei yhteiskunnsn tahallisen tron syyksi.

Ihminen luotiin vapaaksi, luovaksi, yksilölliseksi, erilaiseksi kuin muut. Yhteiskunta lannistaa tämän kaiken. On oltava massaa, toteltava määrääjiä, erilailla ei saa ajatella ei puhua ei toimia.
Luova ajattelu tuhotaan.

Koulussa jo kiusataan jos ilmenee yhtään piirua yksilöllisyyttä. Työpaikalla on rikos edes ehdottaa toisenlaista toimintatapaa kuin mitä valtiaat ovat määränneet.

"Ole kone ja masennu", siinä on yhteiskunnan uskontunnustus.

Lue lisää

masentavaksi alistavaksi, lannistavaksi.
Jos siitä seuraa masennus niin se täytyy laittaa kemian syyksi ei yhteiskunnan tahallisen teon syyksi.

Masennuslääkkeiden toimivuutta tutkitaan oireita pisteyttävillä skaaloilla, toisin sanoen kyselylomakkeilla. Lukuisien meta-analyysien mukaan masennuslääkkeet ovatkin tehokkaita masennuksen hoidossa, ainoa vaan että vaste ei riipu lääkkeen vaikutusmekanismista (sama vaste saadaan esimerkiksi serotoniinin takaisinottoa tehostavilla ja estävillä lääkkeillä) ja lähes sama vaste saadaan plasebolla. Itse olen huomannut, että ihmisten on jotenkin välillä todella vaikeaa hahmottaa sitä, että vaikka lääke sinänsä vaikuttaisi toimivan itsellä, niin oma kokemus ei kerro varsinaisesta lääkkeen vaikutuksesta suoraan mitään. Sen takia lääketieteessä tehdään plasebokontrolloituja tutkimuksia, jotka ovat erityisen tärkeitä silloin kun tutkitaan uskomuksia ja tunteita pisteyttävillä skaaloilla asioita ilman mitään objektiivista biomarkkeria. Jos plasebolla on mahdollista saada sama vaste kuin lääkkeellä, niin silloin esimerkiksi seksuaalitoimintojen häiritseminen SSRI-lääkkeellä ei ole lääketieteellisesti perusteltu interventio, vaikka sinänsä se tehoaisikin potilaan masennukseen.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa ei haluta keskustella yhteiskunnan tahallisesta ihmisten masentamisesta.
Yhteiskuntaa siis rakennetaan ahdistavaksi, masentavaksi slistsvaksi, lannistavaksi.
Jos siitä seuraa masennus niin se täytyy lsittaa kemian sytksi ei yhteiskunnsn tahallisen tron syyksi.

Ihminen luotiin vapaaksi, luovaksi, yksilölliseksi, erilaiseksi kuin muut. Yhteiskunta lannistaa tämän kaiken. On oltava massaa, toteltava määrääjiä, erilailla ei saa ajatella ei puhua ei toimia.
Luova ajattelu tuhotaan.

Koulussa jo kiusataan jos ilmenee yhtään piirua yksilöllisyyttä. Työpaikalla on rikos edes ehdottaa toisenlaista toimintatapaa kuin mitä valtiaat ovat määränneet.

"Ole kone ja masennu", siinä on yhteiskunnan uskontunnustus.

Lue lisää

Jos masennuksen syynä on yhteiskunta, niin miksei kaikki ole masentuneita ?
Niinhän sen kuuluisi mennä, jos se kerran yhteiskunnan syytä on.

Anonyymi kirjoitti:

Jos masennuksen syynä on yhteiskunta, niin miksei kaikki ole masentuneita ?
Niinhän sen kuuluisi mennä, jos se kerran yhteiskunnan syytä on.

Ihmisiä kohdellaan eri tavoin. Se näkyy jo päiväkodeissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisiä kohdellaan eri tavoin. Se näkyy jo päiväkodeissa.

Arviolta joka neljäs alaikäinen asuu taloudessa jossa aikuisilla on mielenterveysongelmia. Taitaa kuule olla niin päin, että päiväkoti yrittää pelastaa sen minkä pelastettavissa on.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisiä kohdellaan eri tavoin. Se näkyy jo päiväkodeissa.

Onhan sen huomannut, että ihmisiä kohdellaan eri tavoin.
Kuitenkin ihmiset ovat erilaisia siinäkin mielessä, ettei kohtelut " heilauta " jokaista samalla tavoin.
Toiset kestävät rankempaakin, kun taas toisilla menee koko elämä sekaisin jo pienestäkin vääryydestä, vääränlaisesta kohtelusta.
Ja jokainen myös on omasta kohtelustaan omaa mieltä. Jotkut pitävät suhteellisen hyvääkin kohtelua huonona itseään kohtaan, ja toiset eivät juurikaan välitä vähän huonommastakaan.

Ja kaikkeen liittyy tavallaan myös itsetunto, alkaako heti syyllistää itseään jostain epäkohdasta, vai ymmärtääkö, ettei aina vika ole omassa itsessä.
Tai sitten juuri päinvastoin, että itsessä onkin jotain, jota ei välttämättä esim. käytöksessään huomaa, ja syyttää vain muita kaikesta.

Mielen asiat ovat todella vaikeita ja moninaisia, laaja-alaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos masennuksen syynä on yhteiskunta, niin miksei kaikki ole masentuneita ?
Niinhän sen kuuluisi mennä, jos se kerran yhteiskunnan syytä on.

Eräillä on taipumus ainoastaan vierittää syy aina jonkun toisen niskoille omasta sairaudestaan tai hoitomenetelmistä.
Itse sairaus tekee sen että ihminen voi huonosti, usein myös lääkityksen alkuvaiheessa voi olla että sitä voi huonommin, mutta se tasaantuu ja paraneminen alkaa.

Joku lopettaa lääkkeen jo muutaman päivän päästä ettei muka sovi hänelle, näin katkaistaan hoito ja pohjasairaus pääsee taas valloilleen, ja siitä sitten syytellään lääkkeitä ja lääkäreitä . Näitä tapauksia näkee hoitoalalla monia.

Siksi olisi hyvä että lääkäri selittää tarkoin potilaalle miten lääke vaikuttaa ja miten se otetaan joko ruuan kanssa tai ilman.
Mutta syyttelijät eivät tule koskaan parantumaan sairaudestaan sillä syyttel on yksi muoto sairaudesta .

Anonyymi kirjoitti:

Eräillä on taipumus ainoastaan vierittää syy aina jonkun toisen niskoille omasta sairaudestaan tai hoitomenetelmistä.
Itse sairaus tekee sen että ihminen voi huonosti, usein myös lääkityksen alkuvaiheessa voi olla että sitä voi huonommin, mutta se tasaantuu ja paraneminen alkaa.

Joku lopettaa lääkkeen jo muutaman päivän päästä ettei muka sovi hänelle, näin katkaistaan hoito ja pohjasairaus pääsee taas valloilleen, ja siitä sitten syytellään lääkkeitä ja lääkäreitä . Näitä tapauksia näkee hoitoalalla monia.

Siksi olisi hyvä että lääkäri selittää tarkoin potilaalle miten lääke vaikuttaa ja miten se otetaan joko ruuan kanssa tai ilman.
Mutta syyttelijät eivät tule koskaan parantumaan sairaudestaan sillä syyttel on yksi muoto sairaudesta .

Lue lisää

Mitä mieltä olet sellaisesta, että mielialalääkitys jää potilaalle päälle yli kymmeneksi vuodeksi ilman asianmukaista hoidon seurantaa? Eli potilaan lääkereseptin uusii aina satunnainen lääkäri Kannan kautta kerta toisensa jälkeen, eikä kukaan koskaan kysele potilaan voinnin perään. Kuuluuko vastuu hoidosta siis vain potilaalle itselleen?

Omasta mielestäni tässä on kyse enemmänkin potilaan hyväksikäytöstä. Joillakin teistä hoitoalalla olevista voi toki olla eri käsitys asiasta. Olisin kovin kiinnostunut kuulemaan hyvät perustelut yllä kertomalleni menettelylle.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä mieltä olet sellaisesta, että mielialalääkitys jää potilaalle päälle yli kymmeneksi vuodeksi ilman asianmukaista hoidon seurantaa? Eli potilaan lääkereseptin uusii aina satunnainen lääkäri Kannan kautta kerta toisensa jälkeen, eikä kukaan koskaan kysele potilaan voinnin perään. Kuuluuko vastuu hoidosta siis vain potilaalle itselleen?

Omasta mielestäni tässä on kyse enemmänkin potilaan hyväksikäytöstä. Joillakin teistä hoitoalalla olevista voi toki olla eri käsitys asiasta. Olisin kovin kiinnostunut kuulemaan hyvät perustelut yllä kertomalleni menettelylle.

Lue lisää

Hupaisaa, että hoitoväki täällä väittää, että kaikki on potilaiden vika ja syy p*skassa hoidossa on potilaan ja sekin on kuulemma sairauden oiretta, että kritisoi pskaa hoitoa.

Se ei ole potilaiden vika, että
- potilaalle ei anneta informed consenttia eli kunnollista informaatiota lääkkeistä
- potilaalle väitetään että lääke ei aiheuta riippuvuutta mutta unohdetaan mainita dependence-ilmiöstä vieroitusoireineen ja mahdollisine lopetushankaluuksineen laittaen potilas käymään tietämättään ongelmia lääkkeen kanssa läpi puhuen puutaheinää että lääkkeen voi lopettaa milloin vain eikä riippuvuutta synny
- potilaalle annetaan tieteellisesti kyseenalaisia selityksiä (serotoniinivajeen korjaus, kemiallisen epätasapainon korjaus) miten lääke toimii ilmeisesti motiivina saada potilas lääkkeille jotka loppupeleissä eivät toimi sillä tavoin miten potilaalle on sanottu tehden siitä myös tarpeellisemman tuntuisen
- potilaalle jätetään sanomatta että masennuslääke voi leikata tunteita mitä potilas pitää omana ongelmanaan. Että potilas voi menettää seksuaalielämänsä jopa lääkkeen jälkeenkin eli saa PSSD:n (EMA 2019) ja lääke tuhoaa ihmisten tunne-elämää ja parisuhteita.
- että hänelle ei mainita että kun lääkettä määrätään nuorena siitä ei ole kunnollista tutkimusdataa miten se vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen
- että lääkettä määrätään paljon pitemmiksi ajoiksi kun edes kunnollista tutkimusdataa on sitä vain sarjana uusien
- se ei ole potilaan vika että ei ole edes kunnollisia vieroitusoppaita kuten Royal College of Psychiatristin Stopping Antidepressants joka hänelle annettaisiin avuksi vieroitusongelmia kohdatessaan.
- että joku lääkäri antaa niin epämääräisiä ohjeita vieroitusongelmiin tuijottaen suu pyöreänä ymmärtämättä mistään mitään osaamatta kunnolla auttaa
- että potilaat ei saa kunnollista tukea joutuesaaan lääkkeiden kanssa ongelmiin ja kokemaan pitkäaikaishaittoja epämääräisten liian nopeiden vieroitusten seurauksena
- että potilaat henkisesti kärsii masennuslääkkeiden haittojen tuottamasta kärsimyksestä esim että lääke leikkaa seksuaalipuolen elämästä tai kärsii omituisista hermostollisista oireista pitkään aineiden jälkeen

Anonyymi kirjoitti:

Hupaisaa, että hoitoväki täällä väittää, että kaikki on potilaiden vika ja syy p*skassa hoidossa on potilaan ja sekin on kuulemma sairauden oiretta, että kritisoi pskaa hoitoa.

Se ei ole potilaiden vika, että
- potilaalle ei anneta informed consenttia eli kunnollista informaatiota lääkkeistä
- potilaalle väitetään että lääke ei aiheuta riippuvuutta mutta unohdetaan mainita dependence-ilmiöstä vieroitusoireineen ja mahdollisine lopetushankaluuksineen laittaen potilas käymään tietämättään ongelmia lääkkeen kanssa läpi puhuen puutaheinää että lääkkeen voi lopettaa milloin vain eikä riippuvuutta synny
- potilaalle annetaan tieteellisesti kyseenalaisia selityksiä (serotoniinivajeen korjaus, kemiallisen epätasapainon korjaus) miten lääke toimii ilmeisesti motiivina saada potilas lääkkeille jotka loppupeleissä eivät toimi sillä tavoin miten potilaalle on sanottu tehden siitä myös tarpeellisemman tuntuisen
- potilaalle jätetään sanomatta että masennuslääke voi leikata tunteita mitä potilas pitää omana ongelmanaan. Että potilas voi menettää seksuaalielämänsä jopa lääkkeen jälkeenkin eli saa PSSD:n (EMA 2019) ja lääke tuhoaa ihmisten tunne-elämää ja parisuhteita.
- että hänelle ei mainita että kun lääkettä määrätään nuorena siitä ei ole kunnollista tutkimusdataa miten se vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen
- että lääkettä määrätään paljon pitemmiksi ajoiksi kun edes kunnollista tutkimusdataa on sitä vain sarjana uusien
- se ei ole potilaan vika että ei ole edes kunnollisia vieroitusoppaita kuten Royal College of Psychiatristin Stopping Antidepressants joka hänelle annettaisiin avuksi vieroitusongelmia kohdatessaan.
- että joku lääkäri antaa niin epämääräisiä ohjeita vieroitusongelmiin tuijottaen suu pyöreänä ymmärtämättä mistään mitään osaamatta kunnolla auttaa
- että potilaat ei saa kunnollista tukea joutuesaaan lääkkeiden kanssa ongelmiin ja kokemaan pitkäaikaishaittoja epämääräisten liian nopeiden vieroitusten seurauksena
- että potilaat henkisesti kärsii masennuslääkkeiden haittojen tuottamasta kärsimyksestä esim että lääke leikkaa seksuaalipuolen elämästä tai kärsii omituisista hermostollisista oireista pitkään aineiden jälkeen

Lue lisää

"Omasta mielestäni tässä on kyse enemmänkin potilaan hyväksikäytöstä."

Kaikissa yllämainituissa asioissa on kyse potilaiden hyväksikäytöstä ja systeemin tavasta tuottaa vahinkoa, mistä ei koskaan puhuta.

Viitataan kintaalla muka niin että lääketiede kehittyy ja opitaan paremmin ymmärtämään lääkkeitä. Kun joku teoria jota on hypetetty sanotaan paikkaansapitämättömäksi tämä vaon yritetään painaa villaisella ja unohtaa. Sairasta että tieteellisesti jo alusta asti kyseenalaiset teoriat on päässeet niin suuresti vallalle esim tämä kemiallinen epätasapaino/serotoniinin alhaisuus jota lääke korjaa potilaille syynä perustella hoitoa. Ihmisille on siis tuotu ihan puuta heinää syystä käyttää lääkkeitä (tavalla millä lääke on kuvattu suotuisampana toimintamekanismiltaan mitä se tosiasiassa onkaan) ja koukutettu tietämättään heitä aineisiin mihin keho mukautuu aiheuttaen kemiallisia epätasapainoja ja kehon homeostaasin häirintää väittäen että aine ei vain aiheuta riippuvuutta(mutta puhkaisee dependenceä).

Sitten teholtaan kyseenalaisia aineita aletaan hehkuttaa että ne auttaa aivoja muovautumaan tai lisää BNDF tasoja. Siis aineita jotka on teholtaan kyseenalaisia ja mikä on koko masennuksen reliabiliteetti ihan biologisena yhteneväisenä sairautena ja miten tämän lääkkeen tehoa edes kunnolla mitataan biologiselta suotuisuudeltaan? Yritetään luoda taas joku uusi teoria mikä informaation puutteessakin yrittää taas maalata aineista biologisesti suotuisaa kuvaa.

Tänne toki kirjoittelee jotain hoitotanttoja jotka jää inttämään jostain kuinka joku lopettaa lääkkeensä liian nopeaa puhuen puutaheinää aiheen vierestä potilaita syyttäen sivuuttaen syvemmät ongelmat. Heille koko konsepti masennuslääke omaa kuin lähes jotain uskonnollista maagista uskoa sen tehosta. Käyttelee psykiatrian stereotyyppisyyllistämistermejä kuten sairaudentunnottomuus. Jätän omaan arvoonsa tuollaiset. He edelleenkin jankkaa että paraneminen muka alkaa masennuslääkkeillä. Niiden NNT luku on arveltu olevan 8 eli 7 potilasta pitää hoitaa että yksi saa tehon. 7 altistetaan haitoille. Moni ei saa noista elimistön homeostaasia sotkevista aineista mitään hyötyä. Osa joka saakin hyötyä alussa saa merkittävät harmit lääkekoukustaan pitemmän päälle mm tulevat kemiallisesti kastroiduksi eli se ei välttämättä ole aina hyväkään asia ettl lääke on tosi suotuisa. Pitkäaikaisharmit sai allekirjoittanut mukaanlukien joka tosiaan naiivina typetyksenä vielä uskoi psykiatrian kulttiin vuosia sitten ja maksaa oppirahoja aiheesta

Anonyymi kirjoitti:

Jos masennuksen syynä on yhteiskunta, niin miksei kaikki ole masentuneita ?
Niinhän sen kuuluisi mennä, jos se kerran yhteiskunnan syytä on.

Vika on yhteiskunnan.

Jotkut vain osaavat käsitellä sen negatiivisia lieveilmiöitä paremmin kuin toiset.

Ymmärrät tämän kun kasvat aikuiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Vika on yhteiskunnan.

Jotkut vain osaavat käsitellä sen negatiivisia lieveilmiöitä paremmin kuin toiset.

Ymmärrät tämän kun kasvat aikuiseksi.

Itse uskon, että syypäänä ihmisten lkärsimyksessä ja masennuksen yleistymisessä on kapitalismin ynnä muun lisäävä arvotyhjiö (esim. monissa uskonnoissa ollaan paljon enemmän kytköksissä kuolemaan, elämään liittyväät kärsimykseen ja muuhun tarkkaillen niitä lähes filosofisesti), ehkä jonkinlainen resilienssin puute jossa ihmiset ei halua tai kykene kohtaamaan vaikeita tunteita ja pelästyvät niitä ja mt-järjestelmä tulee tässä vaiheessa apuun, epätasa-arvo ja valtaepäsuhdat, se että ihmisten syvimmät tarpeet eivät toteudu ja yhteiskunta voi arvoillaan lisätä pahoinvointia, köyhyys, se että luodaan kuvaa kuin täydellisestä tavoiteltavasta elämästä mihin moni ei pääse ja tuntee häpeää epäonnistumisesta. Ehkäpä se kahdeksasta neljään puurtaminen jossa ei ehdi juuri elämäänsä elää niin saattaa masentaa ja kova kilpailu kaikista paikoista. Jos CV:hen jää aukkoja, on helposti hyljittävä hylkiö työmarkkinoilla jotka on armottomat.

Moni nuori uupuu. Uskon että yhteiskunnassamme on jotain joka altistaa pahoinvoinnille ja sitä pitäisi käsitellä mitä se on.

Ja moni joutuu kohtaamaan elämässä traumoja ja kaikki ei lähde samoista lähtökohdista liikkeelle. Sen sijaan että apu olisi traumainformoidumpaa, se keskittyy ihmisen käytöksen ja ajattelun vikoihin ja kemiallisiin epätasapainoihin ja aivohäiriöihin.

Totta, jotkut osaa käsitellä negatiivisia lieveilmiöitä paremmin kuin toiset mutta ihmiset ei lähde samalta viivalta. Esim. joidenkin lapsuus on saattanut olla huomattavan stressaava, he on eläneet köyhyydessä toiset saaneet paljon virikkeellisemmän lapsuuden joka taatusti lisää itsevarmuutta, toisten vanhemmat on tiedostavampia ja koulutetumpia ehkä ymmärtävät enemmän sitä miten tunnekasvatusta pitäisi tehdä. EI kyse ole pelkästään yksilön piirteistä vaan heidän monimuotoisista elämänhistorioistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vika on yhteiskunnan.

Jotkut vain osaavat käsitellä sen negatiivisia lieveilmiöitä paremmin kuin toiset.

Ymmärrät tämän kun kasvat aikuiseksi.

Olen jo kauan sitten kasvanut aikuiseksi.
Joo, nuorena itsekin jollain tavalla syyttelin yhteiskuntaa, mutta ei tämä yhteiskunta minua muuttanut mitenkään paremmin pärjääväksi, kyllä jouduin ihan itse ymmärtämään tilanteeni, ongelmani ja ottamaan tarvittavan avun vastaan.

Apukin oli ajoittain mitä oli, mutta aikuiseksi kasvaessa alkaa usein ymmärtää asioita huomattavasti laajemmin eri näkökulmista, suurin osa negatiivisista mielipiteistäkin laimenee, osa voi käännähtää jopa päinvastoin.

Kyllä se on elämä, joka opettaa, myös pärjäämään edes joten kuten tässäkin yhteiskunnassa.

Anonyymi kirjoitti:

Hupaisaa, että hoitoväki täällä väittää, että kaikki on potilaiden vika ja syy p*skassa hoidossa on potilaan ja sekin on kuulemma sairauden oiretta, että kritisoi pskaa hoitoa.

Se ei ole potilaiden vika, että
- potilaalle ei anneta informed consenttia eli kunnollista informaatiota lääkkeistä
- potilaalle väitetään että lääke ei aiheuta riippuvuutta mutta unohdetaan mainita dependence-ilmiöstä vieroitusoireineen ja mahdollisine lopetushankaluuksineen laittaen potilas käymään tietämättään ongelmia lääkkeen kanssa läpi puhuen puutaheinää että lääkkeen voi lopettaa milloin vain eikä riippuvuutta synny
- potilaalle annetaan tieteellisesti kyseenalaisia selityksiä (serotoniinivajeen korjaus, kemiallisen epätasapainon korjaus) miten lääke toimii ilmeisesti motiivina saada potilas lääkkeille jotka loppupeleissä eivät toimi sillä tavoin miten potilaalle on sanottu tehden siitä myös tarpeellisemman tuntuisen
- potilaalle jätetään sanomatta että masennuslääke voi leikata tunteita mitä potilas pitää omana ongelmanaan. Että potilas voi menettää seksuaalielämänsä jopa lääkkeen jälkeenkin eli saa PSSD:n (EMA 2019) ja lääke tuhoaa ihmisten tunne-elämää ja parisuhteita.
- että hänelle ei mainita että kun lääkettä määrätään nuorena siitä ei ole kunnollista tutkimusdataa miten se vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen
- että lääkettä määrätään paljon pitemmiksi ajoiksi kun edes kunnollista tutkimusdataa on sitä vain sarjana uusien
- se ei ole potilaan vika että ei ole edes kunnollisia vieroitusoppaita kuten Royal College of Psychiatristin Stopping Antidepressants joka hänelle annettaisiin avuksi vieroitusongelmia kohdatessaan.
- että joku lääkäri antaa niin epämääräisiä ohjeita vieroitusongelmiin tuijottaen suu pyöreänä ymmärtämättä mistään mitään osaamatta kunnolla auttaa
- että potilaat ei saa kunnollista tukea joutuesaaan lääkkeiden kanssa ongelmiin ja kokemaan pitkäaikaishaittoja epämääräisten liian nopeiden vieroitusten seurauksena
- että potilaat henkisesti kärsii masennuslääkkeiden haittojen tuottamasta kärsimyksestä esim että lääke leikkaa seksuaalipuolen elämästä tai kärsii omituisista hermostollisista oireista pitkään aineiden jälkeen

Lue lisää

Voi kun sitä oliski hoitoalalla, niin olis kiva kuulla, että mitä se lääkäri on oikeesti sanonu. Sehän on selvä, että ei lääkäri sitä koko lääkkeiden haittavaikutuslistaa potilaalleen lue, mutta se mielikuva mitä näistä touhoista, ja tämänki foorumin kävijöistä tulee, niin suurempi ongelma taitaa olla se ettei asiaa ymmärretä, tai muuten muodosteta siitä tilanteesta kokonaiskuvaa.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kun sitä oliski hoitoalalla, niin olis kiva kuulla, että mitä se lääkäri on oikeesti sanonu. Sehän on selvä, että ei lääkäri sitä koko lääkkeiden haittavaikutuslistaa potilaalleen lue, mutta se mielikuva mitä näistä touhoista, ja tämänki foorumin kävijöistä tulee, niin suurempi ongelma taitaa olla se ettei asiaa ymmärretä, tai muuten muodosteta siitä tilanteesta kokonaiskuvaa.

Lue lisää

Hoitoalalla olevat, esim. hoitajat, eivät kuule läheskään kaikkea lääkärin sanomisista.
Pari psykiatrisen sairaalan hoitajaa ovat joskus sanoneet, että on ollut kurjaa katsoa, ja ihmettelivät, kuinka sairaalassa olevia potilaita lääkittiin suurilla lääkeannoksilla.
Ei ne lääkärit kerro mitä ne tekee, tai minkä takia.

Sama lienee toteutunut koronan kohdalla koska kansa halutaan piikittää tuhoista välittämättä.

Anonyymi kirjoitti:

Sama lienee toteutunut koronan kohdalla koska kansa halutaan piikittää tuhoista välittämättä.

On taas amatöörit asialla , haetaan hakemalla asoita ja tulkataan väärin kun ei ymmärretä. Kyllä ae niin on että masennuslääkkeet ovat auttavia vaikeassa masennus tilassa,
Ja sillä jolla ei ole koulutusta asiaan on kova halu tehdä omia epätieteellisä tulkintojaa, hakemalla todisteita omiin ns epäilyihinsä.
Sekin on osa sairautta kun epäillä aina jotakin ja tehdään kotitekoisia analyysejä. Jos nämä Ihmiset keskittäytisivät omaan parannukseensa eikä haettaisi syntipukkeja aina jostain.
Kummallista että nämä kospirations teoriat niellään , mutta ei asioita joita on tutkittuvuosikausia .
Hyvä asia olisi että ottaisi selvää kaikenmailman tutkimusten lähteet ja tajuaisi miksi niitä on olemassa. Epäluuloiset ihmiset ilman koulutusta hoitoalalle ovat usein luulossa että he ratkaisevat asioita tukenaan kaikenmailman kirjoitukset

Anonyymi kirjoitti:

On taas amatöörit asialla , haetaan hakemalla asoita ja tulkataan väärin kun ei ymmärretä. Kyllä ae niin on että masennuslääkkeet ovat auttavia vaikeassa masennus tilassa,
Ja sillä jolla ei ole koulutusta asiaan on kova halu tehdä omia epätieteellisä tulkintojaa, hakemalla todisteita omiin ns epäilyihinsä.
Sekin on osa sairautta kun epäillä aina jotakin ja tehdään kotitekoisia analyysejä. Jos nämä Ihmiset keskittäytisivät omaan parannukseensa eikä haettaisi syntipukkeja aina jostain.
Kummallista että nämä kospirations teoriat niellään , mutta ei asioita joita on tutkittuvuosikausia .
Hyvä asia olisi että ottaisi selvää kaikenmailman tutkimusten lähteet ja tajuaisi miksi niitä on olemassa. Epäluuloiset ihmiset ilman koulutusta hoitoalalle ovat usein luulossa että he ratkaisevat asioita tukenaan kaikenmailman kirjoitukset

Lue lisää

No eipä se hoitoalan kuin muutkaan amk-tasoiset koulutukset anna pätevyyttä tulkita tieteellistä tutkimusta. Tuossa aiemmin kommentoija toi esiim Ham-D arvon ja muutenkin hänen kirjoitustapansa on hyvinkin sivistynyt.

Nyt sitten joku hoitaja, amk tai ammattikoulu, kirjoittaa hoonoo soomee, kun hänen uskomusjärjestelmä liittyen lääkkeisiin kyseenalaistetaan

Anonyymi kirjoitti:

On taas amatöörit asialla , haetaan hakemalla asoita ja tulkataan väärin kun ei ymmärretä. Kyllä ae niin on että masennuslääkkeet ovat auttavia vaikeassa masennus tilassa,
Ja sillä jolla ei ole koulutusta asiaan on kova halu tehdä omia epätieteellisä tulkintojaa, hakemalla todisteita omiin ns epäilyihinsä.
Sekin on osa sairautta kun epäillä aina jotakin ja tehdään kotitekoisia analyysejä. Jos nämä Ihmiset keskittäytisivät omaan parannukseensa eikä haettaisi syntipukkeja aina jostain.
Kummallista että nämä kospirations teoriat niellään , mutta ei asioita joita on tutkittuvuosikausia .
Hyvä asia olisi että ottaisi selvää kaikenmailman tutkimusten lähteet ja tajuaisi miksi niitä on olemassa. Epäluuloiset ihmiset ilman koulutusta hoitoalalle ovat usein luulossa että he ratkaisevat asioita tukenaan kaikenmailman kirjoitukset

Lue lisää

Kuuntele sinäkin, mitä professori videolla sanoo:

https://youtu.be/3Hs9XIEY1VY

Hänellä on taatusti enemmän näkemystä asioihin kuin monella meistä.

Anonyymi kirjoitti:

On taas amatöörit asialla , haetaan hakemalla asoita ja tulkataan väärin kun ei ymmärretä. Kyllä ae niin on että masennuslääkkeet ovat auttavia vaikeassa masennus tilassa,
Ja sillä jolla ei ole koulutusta asiaan on kova halu tehdä omia epätieteellisä tulkintojaa, hakemalla todisteita omiin ns epäilyihinsä.
Sekin on osa sairautta kun epäillä aina jotakin ja tehdään kotitekoisia analyysejä. Jos nämä Ihmiset keskittäytisivät omaan parannukseensa eikä haettaisi syntipukkeja aina jostain.
Kummallista että nämä kospirations teoriat niellään , mutta ei asioita joita on tutkittuvuosikausia .
Hyvä asia olisi että ottaisi selvää kaikenmailman tutkimusten lähteet ja tajuaisi miksi niitä on olemassa. Epäluuloiset ihmiset ilman koulutusta hoitoalalle ovat usein luulossa että he ratkaisevat asioita tukenaan kaikenmailman kirjoitukset

Lue lisää

Viittasin Cochrane-verkoston tutkijoiden professori Klaus Munkholmin, Asger Sand Paludan-Müller sekä Kim Boesen tekemään uudelleenanalyysiin ja arvioon Cipriani et al (2018) tekemästä meta-analyysista. Yksikään tulkinta jonka esitin tuossa viestissäni ei ollut minun, vaan heidän. Toisin kuin sinä olen akateemisesti koulutettu, mutta en toki kuvittele voivani akateemisen koulutuksen turvin tehdä johtopäätöksiä lääketieteellisistä tutkimuksista. Siksi siteeraan tutkijoiden tekemiä johtopäätöksiä. Sen verran pitäisi hoitoalan ihmistenkin ymmärtää lääketieteellisistä kokeista, että kun arvioidaan meta-analyyseja niin kannattaa kiinnittää tiettyihin asioihin huomiota meta-analyysin tai katsauksen laadun arvioimiseksi.

Sitä nuo Cochrane-verkoston tutkijat ovat tuossa tehneet osittain -arvioineet sitä, miten meta-analyysi on täyttänyt meta-analyyseille asetetut laatuvaatimukset mitä tulee esimerkiksi harhan riskin arvioimiseen ja läpinäkyvyyteen. He toteavat myös, että on todennäköistä, että Cipriani et al. 2018 meta-analyysissa lääkkeiden vasteet ovat ylikorostuneet johtuen siitä, että meta-analyysissa ei ole otettu riittävän hyvin huomioon julkaisuharhan vaikutusta tuloksiin. Meta-analyysissa raportoidut tulokset myös erosivat lääkekokeiden tutkimusraporteista eivätkä tutkijat noudattaneet Cochranen ohjeistuksia liittyen harhan riskin arvioimiseen. Käytetty verkostometa-analyysi sopii tutkijoiden mukaan huonosti sellaisten lääketieteellisten hoitomuotojen tutkimiseen, joissa "näyttö on yleensä ottaen erittäin heikko" eli joissa ei ole ylipäätään tehokkaaksi tiedettyjä hoitomuotoja. Lisäksi nämä Cochrane-verkoston tutkijat käsittelevät kliinistä merkitsevyyttä ja sen määrittelyn ongelmaa. Esimerkiksi Cipriani et al tutkimuksessa efektikoko SMD oli 0.3, kun kliinisen merkitsevyyden raja-arvona pidetään kolmea pistettä minimissään, mikä tarkoittaa SMD 0.5. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että SMD 0.5 on liian pieni efektikoko, ja että sen pitäisi olla absoluuttisella skaalalla vähintään seitsemän pistettä mikä tarkoittaa SMD muunnettuna 0.875. Lisäksi tutkijat tuovat uudelleenanalyysissaan esille, että laskivat Cipriani et al. meta-analyysissa eron olevan keskimäärin 1.75. Esimerkiksi Irvin Kirschin ja kumppaneiden tekemissä meta-analyyseissa erittäin vakavassa masennuksessa, jotka edustavat marginaalia joukkoa masennuslääkkeiden syöjistä, ero oli noin 4.36 pistettä Hamiltonin skaalalla. Tämä joukko edustaa ehkä 10 % masennuspotilaista. Jotkut tutkijat ovat sitäkin esittäneet, että ero plasebon ja lääkkeiden välillä kasvaa pisteiden kasvaessa sen takia, koska sokkoutuksen purkautumisen vaikutus on suurempi. Tämän ymmärtää jokainen peruskoulun matikalla, ei tarvitse olla edes lähihoitaja: 10 % 20 pisteestä on enemmän kuin 10 % 30 pisteestä.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/

Anonyymi kirjoitti:

On taas amatöörit asialla , haetaan hakemalla asoita ja tulkataan väärin kun ei ymmärretä. Kyllä ae niin on että masennuslääkkeet ovat auttavia vaikeassa masennus tilassa,
Ja sillä jolla ei ole koulutusta asiaan on kova halu tehdä omia epätieteellisä tulkintojaa, hakemalla todisteita omiin ns epäilyihinsä.
Sekin on osa sairautta kun epäillä aina jotakin ja tehdään kotitekoisia analyysejä. Jos nämä Ihmiset keskittäytisivät omaan parannukseensa eikä haettaisi syntipukkeja aina jostain.
Kummallista että nämä kospirations teoriat niellään , mutta ei asioita joita on tutkittuvuosikausia .
Hyvä asia olisi että ottaisi selvää kaikenmailman tutkimusten lähteet ja tajuaisi miksi niitä on olemassa. Epäluuloiset ihmiset ilman koulutusta hoitoalalle ovat usein luulossa että he ratkaisevat asioita tukenaan kaikenmailman kirjoitukset

Lue lisää

Olet huvittava heikkolahjainen imbesilli, et varmaan edes ymmärrä, mitä tarkoitetaan käsitteellä tiede. Itse luotan paljon enemmän Cochrane-tutkijoiden tekemiin johtopäätöksiin laajoista meta-analyyseista, kuin jonkun jälkeenjääneen suomalaisen periferiayliopiston psykiatrian dosentin tai rivilääkärin korruptoituneisiin älyvapaisiin mielipiteisiin masennuslääkkeiden tehosta. Näitä mielipiteitä voit toki lukea valtamediasta, vaikkapa Hesarista tai Ylestä jossa niitä julkaistaan tasaisella tahdilla. Ja koska sinun kaltaisiasi tieteellisesti lukutaidottomia imbesillejä on aivan valtava määrä, teihin uppoaa ihan mikä tahansa väite, oli se miten jälkeenjäänyt tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

On taas amatöörit asialla , haetaan hakemalla asoita ja tulkataan väärin kun ei ymmärretä. Kyllä ae niin on että masennuslääkkeet ovat auttavia vaikeassa masennus tilassa,
Ja sillä jolla ei ole koulutusta asiaan on kova halu tehdä omia epätieteellisä tulkintojaa, hakemalla todisteita omiin ns epäilyihinsä.
Sekin on osa sairautta kun epäillä aina jotakin ja tehdään kotitekoisia analyysejä. Jos nämä Ihmiset keskittäytisivät omaan parannukseensa eikä haettaisi syntipukkeja aina jostain.
Kummallista että nämä kospirations teoriat niellään , mutta ei asioita joita on tutkittuvuosikausia .
Hyvä asia olisi että ottaisi selvää kaikenmailman tutkimusten lähteet ja tajuaisi miksi niitä on olemassa. Epäluuloiset ihmiset ilman koulutusta hoitoalalle ovat usein luulossa että he ratkaisevat asioita tukenaan kaikenmailman kirjoitukset

Lue lisää

Masennuksen tai ylipäänsä sairauden ollessa vaikeassa, akuutissa vaiheessa, lääkitys voi olla ihan paikallaan.
Sitä ihmettelen, että miksi ihmisiä määrätään syömään niitä lääkkeitä vuosikausiksi, pahimmassa tapauksessa sanotaan, että joudut käyttämään loppuikäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Olet huvittava heikkolahjainen imbesilli, et varmaan edes ymmärrä, mitä tarkoitetaan käsitteellä tiede. Itse luotan paljon enemmän Cochrane-tutkijoiden tekemiin johtopäätöksiin laajoista meta-analyyseista, kuin jonkun jälkeenjääneen suomalaisen periferiayliopiston psykiatrian dosentin tai rivilääkärin korruptoituneisiin älyvapaisiin mielipiteisiin masennuslääkkeiden tehosta. Näitä mielipiteitä voit toki lukea valtamediasta, vaikkapa Hesarista tai Ylestä jossa niitä julkaistaan tasaisella tahdilla. Ja koska sinun kaltaisiasi tieteellisesti lukutaidottomia imbesillejä on aivan valtava määrä, teihin uppoaa ihan mikä tahansa väite, oli se miten jälkeenjäänyt tahansa.

Lue lisää

"Ihan niin tyhmäksi nimittely ei kuulu asiaan edes. Meillä ihmisiä on erinlaisia ja jos minä olen jossain asiassa viisas niin voin olla toisessa asiassa tyhmä ja en ymmärrä. Joten kaikilla on erinlaiset kyvyt , tavat, ja suunnitelmat elämästä ja tulevaisuudesta . Jos puhun vaikka matemaatikon kanssa niin en kertakaikkiaan pysy kärryillä , mutta jos taas otetaan minun vahvat tietoni niin matemaatikko ei voi ymmärtää vaikka miten selittäisi . Joten kumpiko on siinä sitten tyhmä.
Ei kumpikaan ——- osataan ja arvostellaan asiat eri tavalla
. Ja kaikki ihmiset eivät ole narsisteja , vaan näkevät myös lapsen kasvatuksen eri lailla riippuen lapsesta ja hänen iästään ymmärtää asioita .
Se joka nimittelee toisia tyhmäksi omaa ainoastaan oman mallinsa elämässä ja luulee sen olevan se ainoa oikea, kaikille on tilaa maailmassa tasavertaisina ihmisinä"

Tässä viisaan anonyymin sanoja toisesta ketjusta.

Anonyymi kirjoitti:

"Ihan niin tyhmäksi nimittely ei kuulu asiaan edes. Meillä ihmisiä on erinlaisia ja jos minä olen jossain asiassa viisas niin voin olla toisessa asiassa tyhmä ja en ymmärrä. Joten kaikilla on erinlaiset kyvyt , tavat, ja suunnitelmat elämästä ja tulevaisuudesta . Jos puhun vaikka matemaatikon kanssa niin en kertakaikkiaan pysy kärryillä , mutta jos taas otetaan minun vahvat tietoni niin matemaatikko ei voi ymmärtää vaikka miten selittäisi . Joten kumpiko on siinä sitten tyhmä.
Ei kumpikaan ——- osataan ja arvostellaan asiat eri tavalla
. Ja kaikki ihmiset eivät ole narsisteja , vaan näkevät myös lapsen kasvatuksen eri lailla riippuen lapsesta ja hänen iästään ymmärtää asioita .
Se joka nimittelee toisia tyhmäksi omaa ainoastaan oman mallinsa elämässä ja luulee sen olevan se ainoa oikea, kaikille on tilaa maailmassa tasavertaisina ihmisinä"

Tässä viisaan anonyymin sanoja toisesta ketjusta.

Lue lisää

Masennuksen tai ylipäänsä sairauden ollessa vaikeassa, akuutissa vaiheessa, lääkitys voi olla ihan paikallaan.

En usko tähänkään väitteeseen enää koska en halua käyttää enää hermostoa sotkevia aineita. Psykiatrian hevonkukkua.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuksen tai ylipäänsä sairauden ollessa vaikeassa, akuutissa vaiheessa, lääkitys voi olla ihan paikallaan.

En usko tähänkään väitteeseen enää koska en halua käyttää enää hermostoa sotkevia aineita. Psykiatrian hevonkukkua.

Lue lisää

Narsismi taitaa olla niitä ainoita asioita joihin ei tehoa lääkkeet eikä terapiat.

Veronmaksajan näkökulmastahan sen on vain hyvä asia jos ihminen niin sanotusti "kasvattaa munat" ja pärjää omillaan, vaikka vain valittamalla netissä.

Anonyymi kirjoitti:

Sama lienee toteutunut koronan kohdalla koska kansa halutaan piikittää tuhoista välittämättä.

Tuskin juuri sinä tuhoudut, jos joku toinen haluaa piikin ottaa.
Itsekään en ole ottanut, enkä ota piikkejä, mutta sallin, että toiset saa tehdä ihan miten itse haluaa.
Ei ole minulta pois, mitä kukakin haluaa omalla kohdallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Narsismi taitaa olla niitä ainoita asioita joihin ei tehoa lääkkeet eikä terapiat.

Veronmaksajan näkökulmastahan sen on vain hyvä asia jos ihminen niin sanotusti "kasvattaa munat" ja pärjää omillaan, vaikka vain valittamalla netissä.

Lue lisää

Olin kerran töissä pesulassa. Pesulan johtaja kertoi miten oli nuorena poikana aloittanut uransa kuljettamalla puhtaita pyykkejä asiakkaille. Silloin hän mietti alalla esiintyvää hierarkiaa ja nyt ollessaan toimitusjohtaja, niin on huomannut että hierarkia on merkittävästi vähentynyt. Minä mietin, että ei tainnut ymmärtää, miten oma asema vaikuttaa tehtyihin tulkintoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuksen tai ylipäänsä sairauden ollessa vaikeassa, akuutissa vaiheessa, lääkitys voi olla ihan paikallaan.
Sitä ihmettelen, että miksi ihmisiä määrätään syömään niitä lääkkeitä vuosikausiksi, pahimmassa tapauksessa sanotaan, että joudut käyttämään loppuikäsi.

Lue lisää

Veikkaan että pitkäaikaislääkityksille on altistanut

- hoitotahon vastuuton suhtautuminen niin resurssipuutteiden kuin yleisen suhtautumisensa vuoksi lääkeseurantaan. Myös ihmiset itse voi suhtautua lääkeseurantaan vastuuttomasti. Lääkärit vaihtuilee paljon julkisessa terveydenhuollossa ja hoitosuhteet on repaleisia
- hoitotahon myönteinen suhtautuminen aineiden pitkäaikaiskäyttöön, ja lähes maaginen usko masennusta pitkällä tähtäimelläkin poispitäviin ylläpitohoitoihin (vaikka on myös epäilystä että jatkuva lääkitys voi olla yhteydessä heikompiin hoitotuloksiin)
- liian nopeat vieroitukset minkä tuottama kärsimys tulkitaan sairauden oireena
- vieroitusoireita tulkitaan herkästi sairautena eikä ymmärretä kuinka pitkään keholla voi kestää palautua aineesta ja kehittää uusi homeostaasi ilman aineita johtaen joskus pitkittyneisiin vieroitusoireisiin PAWS
- lääkärit ei halua horjuttaa venettä jos joku on stabiili lääkityksillä.
- lääkkeiden tuottama dependence ilmiö mistä seuraa että niistä seuraa niin henkisen että fyysisen tason vieroitusoireita ja dependencen vuoksi on hankala sanoa onko lääke tehokas vai vältelläänkö sillä vieroitusseuraamuksia. Kun ainetta käyttää pitkään oppii käsittelemään tunteitaan lähinnä aineissa jotka saattaa leikata niitä ja voi olla tosi hankala opetella käsittelemään tunteitaan ilman kun on vuosia tottunut johonkin
- henkinen riippuvuuden tunne aineista
- kemiallisen epätasapainoteorian/serotoniinin alhaisuutta korjaava teoria lääkkeistä missä ihminen saattaa itse tulkita itseään kemiallisesti vajavaisena joka tarvii lääkkeitä koska hänen aivonsa on kemiallisesti vialliset korjaamaan niitä jatkuvasti. Ottaa purkista serotoniinia. Tätä uskomusta on lisännyt hoitotahon tapa jakaa tätä teoriaa jolla ihmiset on saatu myöntyvämmäksi lääkitykseen maalaamalla kuva niistä hyödyllisempinä mitä ne onkaan. Ihmisillä on maagisia kuvia aineista kuinka aivotoiminta voi jopa tehostua aivojen muovautuvuuden lisääntymisen vuoksi tai muuta jota ei kyllä kovin vahvasti ole todistettu. Maaginen ajattelu lääkkeistä voi saada emotionaalisella tasolla niihin koukun
- itsensä vahva tulkitseminen diagnoosin kautta vaikka oikeasti joskus kannattaisi kysyä itseltään mitä jos oletkin vain ihminen joka reagoi traumoihin ja elämän tuottamaan kärsimykseen vahvasti mutta oletko silti kroonisesti sairas? Ja kuinka tieteelliseltä validiteetiltaan luotettavia psykiatrian diagnoosit onkaan kuvaamaan sinua?

Jokainen tulee tietysti uskollaan autuaaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen tulee tietysti uskollaan autuaaksi.

Autuaampi on, kun ei usko ihan kaikkea.

Psykiatriassa on käytäntönä esittää hypoteeseja sellaisten lääkeryhmien toimivuudesta, jotka äärimmäisen vahvan näytön perusteella eivät toimi keskimäärin lainkaan. On kymmenittäin meta-analyyseja, joiden mukaan plasebolla saadaan lähes yhtä vahva vaste masennukseen lääkekokeissa kuin millä tahansa masennuslääkkeellä. Toinen hauska empiirinen fakta (huom, ei teoria, hypoteesi tai höttöinen ehdotus vaan vahva empiirinen fakta) on se, että vaste on yhtä suuri keskimäärin oli lääke masennuslääke tai jokin muu lääke (esim. bentso, kilpirauhaslääke). Kun laskee yksi plus kaksi, niin ymmärtää että tämä tarkoittaa sitä, että taustalla ei ole mitään spesifiä neurobiologista vastetta ihmisen mielialaan vaan ensisijaisesti plasebosta ja sokkoutuksen purkautumisesta.

Kapitalismi toimii lääketieteessä näinkin loistavasti, että suunnataan tutkimuksen ja tuotekehityksen varoja aktiivisen plasebon neurobiologisten vaikutusten tutkimiseen vuosikymmenestä toiseen, jotta hoitosuositusten kirjoittajat saisivat jotain hoitomuotoa jota suositella. Eräässä erittäin laajassa tutkimuksessa, jossa sovellettiin mahdollisimman paljon todellisen hoitokäytännön lääkehoidon käytäntöjä vuoden kuluessa peräti 3 % saavutti remission. Tämä kertoo siitä, kuinka paljon oikeasti lääkeyhtiöiden rahoittamat lääkekokeet liiottelevat lääkitysten vasteita. Ja ajatteleppa kuinka äärimmäisen yksinkertaisia ihmiset keskimäärin ovat, kun he kuvittelevat että kappa-arvoltaan 0.28 oleva diagnoosi on edes niin koherentti, että se muodostaisi neurobiologisesti yhtenäisen tautiluokan jota tutkia. Jos häiriö ei ole edes oiretasolla luotettava, niin miten kummassa kuvitellaan että taustalla vaikuttaisi jokin hermostollinen epätasapaino, johon nämä mieliala- ja ahdistus ja muut lääkkeet vaikuttaisivat tasapainottavasti?

https://www.karger.com/Article/FullText/318293
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31248914/
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa on käytäntönä esittää hypoteeseja sellaisten lääkeryhmien toimivuudesta, jotka äärimmäisen vahvan näytön perusteella eivät toimi keskimäärin lainkaan. On kymmenittäin meta-analyyseja, joiden mukaan plasebolla saadaan lähes yhtä vahva vaste masennukseen lääkekokeissa kuin millä tahansa masennuslääkkeellä. Toinen hauska empiirinen fakta (huom, ei teoria, hypoteesi tai höttöinen ehdotus vaan vahva empiirinen fakta) on se, että vaste on yhtä suuri keskimäärin oli lääke masennuslääke tai jokin muu lääke (esim. bentso, kilpirauhaslääke). Kun laskee yksi plus kaksi, niin ymmärtää että tämä tarkoittaa sitä, että taustalla ei ole mitään spesifiä neurobiologista vastetta ihmisen mielialaan vaan ensisijaisesti plasebosta ja sokkoutuksen purkautumisesta.

Kapitalismi toimii lääketieteessä näinkin loistavasti, että suunnataan tutkimuksen ja tuotekehityksen varoja aktiivisen plasebon neurobiologisten vaikutusten tutkimiseen vuosikymmenestä toiseen, jotta hoitosuositusten kirjoittajat saisivat jotain hoitomuotoa jota suositella. Eräässä erittäin laajassa tutkimuksessa, jossa sovellettiin mahdollisimman paljon todellisen hoitokäytännön lääkehoidon käytäntöjä vuoden kuluessa peräti 3 % saavutti remission. Tämä kertoo siitä, kuinka paljon oikeasti lääkeyhtiöiden rahoittamat lääkekokeet liiottelevat lääkitysten vasteita. Ja ajatteleppa kuinka äärimmäisen yksinkertaisia ihmiset keskimäärin ovat, kun he kuvittelevat että kappa-arvoltaan 0.28 oleva diagnoosi on edes niin koherentti, että se muodostaisi neurobiologisesti yhtenäisen tautiluokan jota tutkia. Jos häiriö ei ole edes oiretasolla luotettava, niin miten kummassa kuvitellaan että taustalla vaikuttaisi jokin hermostollinen epätasapaino, johon nämä mieliala- ja ahdistus ja muut lääkkeet vaikuttaisivat tasapainottavasti?

https://www.karger.com/Article/FullText/318293
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31248914/
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Lue lisää

"Kapitalismi toimii lääketieteessä näinkin loistavasti, että suunnataan tutkimuksen ja tuotekehityksen varoja aktiivisen plasebon neurobiologisten vaikutusten tutkimiseen vuosikymmenestä toiseen, jotta hoitosuositusten kirjoittajat saisivat jotain hoitomuotoa jota suositella. "

Samaan aikaan potilaat koekaniineina. Koska kyllähän se kannattaa hoitaa aineella jota ei edes kunnolla ymmärretä. Kyllähän se aineenkäyttö silti on kannattavaa. Jotain suotuisaahan ne aineet tekee kun masennuskin kaikkoaa, joten ne on suotuisia siis. Silloin kannattaa sorkiia aivoja ja hermostoa vaikka vuosia ties vuosikymmeniä putkeen.

Anonyymi kirjoitti:

"Kapitalismi toimii lääketieteessä näinkin loistavasti, että suunnataan tutkimuksen ja tuotekehityksen varoja aktiivisen plasebon neurobiologisten vaikutusten tutkimiseen vuosikymmenestä toiseen, jotta hoitosuositusten kirjoittajat saisivat jotain hoitomuotoa jota suositella. "

Samaan aikaan potilaat koekaniineina. Koska kyllähän se kannattaa hoitaa aineella jota ei edes kunnolla ymmärretä. Kyllähän se aineenkäyttö silti on kannattavaa. Jotain suotuisaahan ne aineet tekee kun masennuskin kaikkoaa, joten ne on suotuisia siis. Silloin kannattaa sorkiia aivoja ja hermostoa vaikka vuosia ties vuosikymmeniä putkeen.

Lue lisää

Ihan sit siltä varalta että ajatus ei taas lähe laukalle, niin Ihmisten hoitamatta jättäminen ei ole sit se oikea vaihtoehto vähentää jotain lääketeollisuuden ennätys suuria RnD voittoja.

Anonyymi kirjoitti:

"Kapitalismi toimii lääketieteessä näinkin loistavasti, että suunnataan tutkimuksen ja tuotekehityksen varoja aktiivisen plasebon neurobiologisten vaikutusten tutkimiseen vuosikymmenestä toiseen, jotta hoitosuositusten kirjoittajat saisivat jotain hoitomuotoa jota suositella. "

Samaan aikaan potilaat koekaniineina. Koska kyllähän se kannattaa hoitaa aineella jota ei edes kunnolla ymmärretä. Kyllähän se aineenkäyttö silti on kannattavaa. Jotain suotuisaahan ne aineet tekee kun masennuskin kaikkoaa, joten ne on suotuisia siis. Silloin kannattaa sorkiia aivoja ja hermostoa vaikka vuosia ties vuosikymmeniä putkeen.

Lue lisää

On vain paha, jos vuosikausia käyttää lääkkeitä, niin jossain vaiheessa voi kadottaa itsensä.

"Kemiallinen epätasapaino, kyllä sekin on tossa nähtävissä, vaikkei olekaan varsinainen syy masennukseen."

Miten se käytännössä näkyy ja millä tavoin se on objektiivisesti mitattavissa?

Sähköhoidon ideana on aiheuttaa voimakas stressivaste aivoihin, joka aktivoi lyhytkestoisesti muiden aivoihin kohdistuvien traumojen tapaan dopamiinijärjestelmää ja tuottaa jollekin mahdollisesti myös lyhytkestoisen hyvänolontunteen. Sähköshokkihoidon ainoa tunnettu neurobiologinen mekanismi on sama mekanismi, joka yhdistyy muihin aivovaurioihin, eli etuotsalohkon ja ohimolohkon toiminnalliseen häiriötilaan sekä HPA-akselin sekä mesokortikolimbisen dopamiinijärjestelmän aktivaation:

"We suggest that the temporarily improved scores on depression instruments following ECT reflect the combination of frontal and temporal lobe functional impairments and activation of the HPA axis and the mesocorticolimbic dopamine system. These effects as well as other detailed changes observed in structures such as the hippocampus appear consistent with those typically seen after severe stress-exposure and/or brain trauma. (Fosse and Read, Reference Fosse and Read2013, p. 6)"

https://www.cambridge.org/core/journals/epidemiology-and-psychiatric-sciences/article/response-to-yet-another-defence-of-ect-in-the-absence-of-robust-efficacy-and-safety-evidence/A9E878F53979A44ED9E5FF0DC269C187

Tätä menestyksekästä hoitomuotoa ei kuitenkaan olla tutkittu paljonkaan muutamaa viikkoa pidempään, kuten ei muitakaan psykiatrisia hoitomuotoja. Lisäksi viimeisin lumekontrolloitu koe on tehty 80-luvulla, joten ei tiedetä kuinka paljon usko hoidon tehoon voi selittää hoitovasteesta. On aika mielenkiintoista, että standardi koeasetelma jossa satunnaistaminen ja plasebokontrolli ovat itsestäänselvyyksiä, ei ole edelllytys silloin, kun tutkitaan muistia vaurioittavia invasiivisia hoitomuotoja kuten sähköshokkihoito. On ymmärrettävää että esimerkiksi psykoterapiaa on mahdotonta lumekontrolloida -kysehän on eräänlaisesta uskomushoidosta, jonka ei edes oleteta omaavan mitään spesifejä neurobiologisia vaikutuksia taustalaan. Mutta sitten psykiatriassa on valtava määrä oletusarvoisesti biologisia hoitomuotoja, joiden vastetta on mahdotonta määritellä biologisesti. Silti oletetaan, jopa ilman lumekontrollia, että vaste johtuu jostain biologisesta mekanismista suoraan, vaikka vuosikymmeniä on tiedetty että ihmisten uskomukset ja ajan kuluminen tuottavat jopa somaattisissa sairauksissa joskus hämmästyttäviä vasteita suhteessa tehokkaina pidettyihin lääketieteellisiin hoitoihin. Silti katsotaan tarpeettomaksi lumekontrolloida sähköshokkihoidon kaltaisia hoitomuotoja. Ihmiset luottavat terveytensä näiden heikkolahjaisten, huolimattomien puoskarien käsiin jostain kumman syystä. En kyllä ymmärrä yhtään, että miksi ihmeessä.

Ketiapiinihan luokitellaan neuroleptiksi, eli ennemminkin niitä käytetään psykoosien hoidossa.
Valitettavasti neuroleptitkin vaikuttavat yleistyvän käytettäviksi lähes vaivaan kuin vaivaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ketiapiinihan luokitellaan neuroleptiksi, eli ennemminkin niitä käytetään psykoosien hoidossa.
Valitettavasti neuroleptitkin vaikuttavat yleistyvän käytettäviksi lähes vaivaan kuin vaivaan.

Lue lisää

Buhahahaha. Tunkekoot palkintonsa sinne missä aurinko ei paista. Tottakai psykoaktiiviset aineet on kautta aikain ihmisiä auttaneet. Nykyään ne on tiukkaa koukuttavaa labratavaraa vaan. Vaikutus ei ole pysyvä vaan aivot kyllä kääntää sen ennemmon tai myöhemmin. Ps. Sitten aivoissa on serotoniinivaje ja kemiallisia häiriöitä ja hermostollisia oireita.

Psyykenlääkkeet ei toimi korjaamalla buologista poikkeamaa ja aiheuttavat ennrmmin tai myöhemmin harmia kehon biologisille toiminnoille. Piste.

Anonyymi kirjoitti:

Buhahahaha. Tunkekoot palkintonsa sinne missä aurinko ei paista. Tottakai psykoaktiiviset aineet on kautta aikain ihmisiä auttaneet. Nykyään ne on tiukkaa koukuttavaa labratavaraa vaan. Vaikutus ei ole pysyvä vaan aivot kyllä kääntää sen ennemmon tai myöhemmin. Ps. Sitten aivoissa on serotoniinivaje ja kemiallisia häiriöitä ja hermostollisia oireita.

Psyykenlääkkeet ei toimi korjaamalla buologista poikkeamaa ja aiheuttavat ennrmmin tai myöhemmin harmia kehon biologisille toiminnoille. Piste.

Lue lisää

Mutta onhan se jännä, että palkinnon saa merkittävä ja hyvin tehty tutkimus, eikä esimerkiksi aloituspostiin linkattu tutkimus.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onhan se jännä, että palkinnon saa merkittävä ja hyvin tehty tutkimus, eikä esimerkiksi aloituspostiin linkattu tutkimus.

Aloituksessa linkattu tutkimus ei ole yksittäinen tutkimus vaan meta-analyysi meta-analyyseista, Se on laaja metatutkimus olemassa olevasta tutkimusnäytöstä. Sitä ei palkita, koska se ei tuota mitään uutta tietoa vaan vahvistaa olemassaolevan tiedon, jota tosin ei kovin selkeästi ole aina potilaille viitsitty välittää. Käytännössä lääkärikunta on vuosikymmeniä valehdellut potilailleen, että serotoniinihypoteesista on näyttöä, vaikka on vuosikymmeniä tiedetty, ettei siitä ole näyttöä. Kyse on lääkärinetiikan ja potilaslain vastaisesta toiminnasta, ihmisten hyväksikäytöstä, jota sitten jatketaan uusilla hypoteeseilla jotka esitetään aivan, kuin niillä olisi vahvaakin näyttöä taustallaan. Tuo palkitut Castrenin tekemän pienen yksittäisen tutkimuksen ongelma onkin siinä, että se tutkii heikkotehoisten lääkkeiden vaikutusmekanismeja reliabiliteetiltaan olemattomaan oiretason häiriöön, jonka vasteita ei voi mitenkään muuten kuin oiretasolla mitata. Jos vastetta ei oiretasolla laajojen riippumattomien meta-analyysien mukaan ole suhteessa plaseboon, niin on aikamoista rahan hukkaa tutkia sen neurobiologisia mekanismeja.

Psykiatriassa on käytäntönä toimia täysin väärin päin, mitä tulee lääketieteellisten hoitojen kehittämiseen. Jotta voit kehittää oikeasti toimivan hoidon, sinun pitää a)kehittää reliabiliteetiltaan ja validiteetiltaan hyvä häiriö joka b) on systemaattisesti kausaalisessa yhteydessä neurobiologisiin mekanismeihin, jotka c)voidaan mitata ja joita voidaan käyttää diagnostisena välineenä. Jotta Castrenin tutkimus olisi mitenkään relevantti masennuksen hoidossa, niitä tulisi olla valtava määrä, jotta niistä voitaisiin tehdä aloituksen kaltainen laaja meta-analyysi, joka osoittaisi että masennus tosiaan on hyvin systemaattisesti yhteydessä kroonistuneisiin stressivasteisiin, joka muuttaa aivojen muovautuvuutta ja se että ehkäpä juuri se erottaa masennuksen muista stressiperäisistä reaktioista ja oirekuvista, joita on aivan valtava määrä - oikeastaan kaikkiin psyykkisiin häiriöihin liittyy varmasti jonkin asteinen krooninen stressi, joka muuttaa aivojen muovautuvuutta ja siihen voi jokainen ihminen halvalla ja ilman lääketieteellistä interventiota itse vaikuttaa poistamalla elämästään köyhyyden, näköalattomuuden, syömällä terveellisesti ja käymällä säännöllisesti liikkumassa.

Lisäksi niiden pitäisi olla kytköksissä selkeään tutkimusnäyttöön, jonka mukaan sellaiset kuin masennusta sairastavat potilaat hyötyvät merkittävästi suhteessa niihin, jotka eivät syö masennuslääkkeitä. Kun sellaista näyttöä ei ole olemassakaan, niin on ihan turha lähteä tutkimaan niiden vaikutusmekanismeja, vaikka pieni osa niistä hyötyisikin lyhyellä tähtäimellä. Tai ainahan sitä voi tutkia, mutta vuosikymmenen päästä joku tutkijajoukko sitten koostaa laajan meta-analyysin tuostakin hypoteesista. Saa nähdä, kuinka valtavan paljon enemmän masennuksesta johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä on siinä vaiheessa saatu Suomessa aikaiseksi, vai onko tähän mennessä tapahtunut räjähdysmäinen kasvu jo saavuttanut saturaatiopisteen.

Anonyymi kirjoitti:

Aloituksessa linkattu tutkimus ei ole yksittäinen tutkimus vaan meta-analyysi meta-analyyseista, Se on laaja metatutkimus olemassa olevasta tutkimusnäytöstä. Sitä ei palkita, koska se ei tuota mitään uutta tietoa vaan vahvistaa olemassaolevan tiedon, jota tosin ei kovin selkeästi ole aina potilaille viitsitty välittää. Käytännössä lääkärikunta on vuosikymmeniä valehdellut potilailleen, että serotoniinihypoteesista on näyttöä, vaikka on vuosikymmeniä tiedetty, ettei siitä ole näyttöä. Kyse on lääkärinetiikan ja potilaslain vastaisesta toiminnasta, ihmisten hyväksikäytöstä, jota sitten jatketaan uusilla hypoteeseilla jotka esitetään aivan, kuin niillä olisi vahvaakin näyttöä taustallaan. Tuo palkitut Castrenin tekemän pienen yksittäisen tutkimuksen ongelma onkin siinä, että se tutkii heikkotehoisten lääkkeiden vaikutusmekanismeja reliabiliteetiltaan olemattomaan oiretason häiriöön, jonka vasteita ei voi mitenkään muuten kuin oiretasolla mitata. Jos vastetta ei oiretasolla laajojen riippumattomien meta-analyysien mukaan ole suhteessa plaseboon, niin on aikamoista rahan hukkaa tutkia sen neurobiologisia mekanismeja.

Psykiatriassa on käytäntönä toimia täysin väärin päin, mitä tulee lääketieteellisten hoitojen kehittämiseen. Jotta voit kehittää oikeasti toimivan hoidon, sinun pitää a)kehittää reliabiliteetiltaan ja validiteetiltaan hyvä häiriö joka b) on systemaattisesti kausaalisessa yhteydessä neurobiologisiin mekanismeihin, jotka c)voidaan mitata ja joita voidaan käyttää diagnostisena välineenä. Jotta Castrenin tutkimus olisi mitenkään relevantti masennuksen hoidossa, niitä tulisi olla valtava määrä, jotta niistä voitaisiin tehdä aloituksen kaltainen laaja meta-analyysi, joka osoittaisi että masennus tosiaan on hyvin systemaattisesti yhteydessä kroonistuneisiin stressivasteisiin, joka muuttaa aivojen muovautuvuutta ja se että ehkäpä juuri se erottaa masennuksen muista stressiperäisistä reaktioista ja oirekuvista, joita on aivan valtava määrä - oikeastaan kaikkiin psyykkisiin häiriöihin liittyy varmasti jonkin asteinen krooninen stressi, joka muuttaa aivojen muovautuvuutta ja siihen voi jokainen ihminen halvalla ja ilman lääketieteellistä interventiota itse vaikuttaa poistamalla elämästään köyhyyden, näköalattomuuden, syömällä terveellisesti ja käymällä säännöllisesti liikkumassa.

Lisäksi niiden pitäisi olla kytköksissä selkeään tutkimusnäyttöön, jonka mukaan sellaiset kuin masennusta sairastavat potilaat hyötyvät merkittävästi suhteessa niihin, jotka eivät syö masennuslääkkeitä. Kun sellaista näyttöä ei ole olemassakaan, niin on ihan turha lähteä tutkimaan niiden vaikutusmekanismeja, vaikka pieni osa niistä hyötyisikin lyhyellä tähtäimellä. Tai ainahan sitä voi tutkia, mutta vuosikymmenen päästä joku tutkijajoukko sitten koostaa laajan meta-analyysin tuostakin hypoteesista. Saa nähdä, kuinka valtavan paljon enemmän masennuksesta johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä on siinä vaiheessa saatu Suomessa aikaiseksi, vai onko tähän mennessä tapahtunut räjähdysmäinen kasvu jo saavuttanut saturaatiopisteen.

Lue lisää

Niin se vaan lääketiede kehittyy, hitaasti mutta varmasti.

Anonyymi kirjoitti:

Niin se vaan lääketiede kehittyy, hitaasti mutta varmasti.

Joo, kehittyy, mutta mihin suuntaan ?
Psyykelääkkeissä ei ole ollut ilmeisesti mitään suuresti havaittavia eroja, vaikutuksissa tai haitoissa.
Taitavat kaikki toimia samoin kuin jo aiemmatkin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, kehittyy, mutta mihin suuntaan ?
Psyykelääkkeissä ei ole ollut ilmeisesti mitään suuresti havaittavia eroja, vaikutuksissa tai haitoissa.
Taitavat kaikki toimia samoin kuin jo aiemmatkin.

Lue lisää

Sillon taitaa olla keskivertoo enemmän hoitovastasuutta, jos joutuu kysymään että mihin suuntaan lääketiede kehittyy.

Anonyymi kirjoitti:

Sillon taitaa olla keskivertoo enemmän hoitovastasuutta, jos joutuu kysymään että mihin suuntaan lääketiede kehittyy.

Perustele tuo väittämä tarkemmin.
Ihan mielenkiinnosta kyselen, miten esim. sinä käsität hoitovastaisuuden tai hoitomyönteisyyden ?

Anonyymi kirjoitti:

Perustele tuo väittämä tarkemmin.
Ihan mielenkiinnosta kyselen, miten esim. sinä käsität hoitovastaisuuden tai hoitomyönteisyyden ?

Tokko tointaa. Peruspostaaja kyllä tietää mitä on sairaudentunnottomuus tai hoitovastasuus, mutta narsku hakee bensaa vahvistusharhaansa ja kunnon kinaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tokko tointaa. Peruspostaaja kyllä tietää mitä on sairaudentunnottomuus tai hoitovastasuus, mutta narsku hakee bensaa vahvistusharhaansa ja kunnon kinaa.

Tietää, vai luulee tietävänsä ?
Kinaamista en hakenut aiemmalla kysymyksellä, käsityksestä hoitomyönteisyydestä tai -vastaisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onhan se jännä, että palkinnon saa merkittävä ja hyvin tehty tutkimus, eikä esimerkiksi aloituspostiin linkattu tutkimus.

Tottakai psykiatria rakastaa tukea lääkkeiden hyötyjä ja erinomaisuutta tukevia tutkimuksia, jotga on linjassa myös sen kanssa, että lääkeyhtiöt jotka tukee psykiatrista tutkimusta tekevät samalla voittoa. Win win! Egonpönkitystä, oman kruunun kiillotusta ja lääkemyyntiä edistäviä asioita.

Milloinkohan psykiatria alkaa tehdä tutkimusta tuottamistaan vahingoista ja joku saa palkinnon joka esim keksii mekanismit PSSD-oireiden taustalla tai osaa parantaa tardiivin dyskinesian niin että ihminen on taas normaali ?

Sitä odotellessa!

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai psykiatria rakastaa tukea lääkkeiden hyötyjä ja erinomaisuutta tukevia tutkimuksia, jotga on linjassa myös sen kanssa, että lääkeyhtiöt jotka tukee psykiatrista tutkimusta tekevät samalla voittoa. Win win! Egonpönkitystä, oman kruunun kiillotusta ja lääkemyyntiä edistäviä asioita.

Milloinkohan psykiatria alkaa tehdä tutkimusta tuottamistaan vahingoista ja joku saa palkinnon joka esim keksii mekanismit PSSD-oireiden taustalla tai osaa parantaa tardiivin dyskinesian niin että ihminen on taas normaali ?

Sitä odotellessa!

Lue lisää

Sen takia varmaan on tärkeetä, että ei sekota psykoosi sairautta ja masennusta keskenään, tai ylipäätään väitä että huomionhaku on masennusta.

Mitä taas tutkimukseen tulee, niin juuri tuollaisten tutkimusten avulla voidaan valmistaa yhä täsmällisempiä lääkityksiä. Onko te täydellisiä, tuskin, mutta aivan varmasti parempia kuin nykyiset lääkkeet. Mutta sairaudentunnottomalle tai hoitovastaiselle henkilölle sillä ei ole väliä.

Anonyymi kirjoitti:

Sen takia varmaan on tärkeetä, että ei sekota psykoosi sairautta ja masennusta keskenään, tai ylipäätään väitä että huomionhaku on masennusta.

Mitä taas tutkimukseen tulee, niin juuri tuollaisten tutkimusten avulla voidaan valmistaa yhä täsmällisempiä lääkityksiä. Onko te täydellisiä, tuskin, mutta aivan varmasti parempia kuin nykyiset lääkkeet. Mutta sairaudentunnottomalle tai hoitovastaiselle henkilölle sillä ei ole väliä.

Lue lisää

Ei mutta oikeasti, eikö olisi virkistävää kun psykiatria joskus tutkisi tuottamaansa vahinkoa yhtä hartaudella kuin lääkkeitä jotka saadaan tuottamaan rahaa. Se vahinkokin voi tuottaa henkistä pahoinvointia. Ainiin se ei tuota, plus tuottaa huonoa mainosta psykiatrialle. Parempi olla siis hys hys.

Keskittyä hehkuttamaan lyhytaikaisia hyötyjä lääkkeistä lyhytaikaisissa tutkimuksissa.

Miten tässä psykoosisairauksia on sekoitettu mihinkään, minähän vinkkasin tutkimusideoita vain eri lääkkeistä. Itseasiassa psykiatriahan on kehittänyt jo lääkkeen haittavaikutukseen lääkkeen, tardiiviin dyskinesiaan käsittääkseni on joku lääke tullut markkinoille tosin se ei paranna sitä. TD voi olla pysyvä eli merkki vauriosta.

Itse kyllä kyseenalaistan sitä että uudet lääkkeet psykiatriassa on juuri parempia kuin vanhatkaan. Neurotoksiineja yhtä kaikki, enemmän tai vähemmän. Lukisin ainakin historian tarkkaan psyykenlääkkeissä ennenkuin ottaisin uuden vielä vähemmän aikaa tutkitun ihmelääkkeen käyttöön. Ollaan edetty leikkauksen esilääkityksiksi alunperin kehitellyistä naaman nykimistä aiheuttavista neurolepteistä katuhuume ketamiiniin. :D Teema vaikuttaa vahvasti olevan edelleen huumaaminen eri muodoissa. Voi sitä toki lääkitsemiseksikin kutsua jos häiritään aivotoimintaa jollakin aineella tai käytetään jotain upperia, stimulanttia tai downeria.

Anonyymi kirjoitti:

Sillon taitaa olla keskivertoo enemmän hoitovastasuutta, jos joutuu kysymään että mihin suuntaan lääketiede kehittyy.

Lääketiede sisältää paljon muutakin kuin pelkät psyyken lääkkeet.
Tässä kohtaa tarkoitin lähinnä tuota lääkepuolta. Tokihan lääketiede kehittyy koko ajan valtavin harppauksin eteenpäin ja hyvä niin.

Neuroleptit ja masennuslääkkeet eivät ole mitenkään suuresti muuttuneet vuosien varrella, erilaisia aineita niihin laitetaan, mutta haitat pysyvät kaikissa jokseenkin samanlaisina.
Jos olisi lääke, joka parantaisi ihmisen, niin pikkuhiljaahan kaikki voisivat parantua, ja parantuneet eläisivät tavallista elämää ilman lääkkeitä ja sairautta, tai sen oireita.

Hoitovastaisuuskin johtunee monenlaisista asioista.
Jotkut eivät hyväksy sairastuneensa, lääkkeistä voi olla hankalia haittoja, hoitotaho ja henkilökunta voi tuntua vääränlaiselta omalla kohdalla, jne.

Hoito kokonaisuudessaan pitää sisällään muutakin kuin pelkän lääkityksen, ainakin sen täytyisi pitää. Hoitokeinot voivat jotkut olla ihan hyväksyttyjä, kun taas jotkut vähemmän hyväksyttyjä, potilaankin näkökulmasta. Juuri siitä syystä hoito olisi hyvä saada onnistumaan yhteisymmärryksellä.
Ja sitä se ei aina ole, joskus lääkärit päättävät mitä potilaan tulee tehdä, sen kummemmin kuuntelematta potilaan omaa mielipidettä.
Joskus taas potilas laittaa kaikessa vastaan, mitä lääkärit vaikka ehdottavat.

Anonyymi kirjoitti:

Lääketiede sisältää paljon muutakin kuin pelkät psyyken lääkkeet.
Tässä kohtaa tarkoitin lähinnä tuota lääkepuolta. Tokihan lääketiede kehittyy koko ajan valtavin harppauksin eteenpäin ja hyvä niin.

Neuroleptit ja masennuslääkkeet eivät ole mitenkään suuresti muuttuneet vuosien varrella, erilaisia aineita niihin laitetaan, mutta haitat pysyvät kaikissa jokseenkin samanlaisina.
Jos olisi lääke, joka parantaisi ihmisen, niin pikkuhiljaahan kaikki voisivat parantua, ja parantuneet eläisivät tavallista elämää ilman lääkkeitä ja sairautta, tai sen oireita.

Hoitovastaisuuskin johtunee monenlaisista asioista.
Jotkut eivät hyväksy sairastuneensa, lääkkeistä voi olla hankalia haittoja, hoitotaho ja henkilökunta voi tuntua vääränlaiselta omalla kohdalla, jne.

Hoito kokonaisuudessaan pitää sisällään muutakin kuin pelkän lääkityksen, ainakin sen täytyisi pitää. Hoitokeinot voivat jotkut olla ihan hyväksyttyjä, kun taas jotkut vähemmän hyväksyttyjä, potilaankin näkökulmasta. Juuri siitä syystä hoito olisi hyvä saada onnistumaan yhteisymmärryksellä.
Ja sitä se ei aina ole, joskus lääkärit päättävät mitä potilaan tulee tehdä, sen kummemmin kuuntelematta potilaan omaa mielipidettä.
Joskus taas potilas laittaa kaikessa vastaan, mitä lääkärit vaikka ehdottavat.

Lue lisää

Ihan vaan taas mielenkiinnosta kyselen, että minkälaisia mielenterveyspalveluita sinä näille hoitovastaisille räätälöisit?

Hoitamattakaan niitä ei voi jättää, eikä se hoito voi ollaa mitään avoimen narsismin mallia. Missä ihminen voi kuvitella olevansa puolijumala. Näissä ääri vaihtoehdoissa ei vain voi olla yhteisymmärrystä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan vaan taas mielenkiinnosta kyselen, että minkälaisia mielenterveyspalveluita sinä näille hoitovastaisille räätälöisit?

Hoitamattakaan niitä ei voi jättää, eikä se hoito voi ollaa mitään avoimen narsismin mallia. Missä ihminen voi kuvitella olevansa puolijumala. Näissä ääri vaihtoehdoissa ei vain voi olla yhteisymmärrystä.

Lue lisää

"Aloituksessa linkattu tutkimus ei ole yksittäinen tutkimus vaan meta-analyysi meta-analyyseista, Se on laaja metatutkimus olemassa olevasta tutkimusnäytöstä. Sitä ei palkita, koska se ei tuota mitään uutta tietoa vaan vahvistaa olemassaolevan tiedon, jota tosin ei kovin selkeästi ole aina potilaille viitsitty välittää. Käytännössä lääkärikunta on vuosikymmeniä valehdellut potilailleen, että serotoniinihypoteesista on näyttöä, vaikka on vuosikymmeniä tiedetty, ettei siitä ole näyttöä. Kyse on lääkärinetiikan ja potilaslain vastaisesta toiminnasta, ihmisten hyväksikäytöstä, jota sitten jatketaan uusilla hypoteeseilla jotka esitetään aivan, kuin niillä olisi vahvaakin näyttöä taustallaan. Tuo palkitut Castrenin tekemän pienen yksittäisen tutkimuksen ongelma onkin siinä, että se tutkii heikkotehoisten lääkkeiden vaikutusmekanismeja reliabiliteetiltaan olemattomaan oiretason häiriöön, jonka vasteita ei voi mitenkään muuten kuin oiretasolla mitata. Jos vastetta ei oiretasolla laajojen riippumattomien meta-analyysien mukaan ole suhteessa plaseboon, niin on aikamoista rahan hukkaa tutkia sen neurobiologisia mekanismeja."

Juurikin näin!

Anonyymi kirjoitti:

"Aloituksessa linkattu tutkimus ei ole yksittäinen tutkimus vaan meta-analyysi meta-analyyseista, Se on laaja metatutkimus olemassa olevasta tutkimusnäytöstä. Sitä ei palkita, koska se ei tuota mitään uutta tietoa vaan vahvistaa olemassaolevan tiedon, jota tosin ei kovin selkeästi ole aina potilaille viitsitty välittää. Käytännössä lääkärikunta on vuosikymmeniä valehdellut potilailleen, että serotoniinihypoteesista on näyttöä, vaikka on vuosikymmeniä tiedetty, ettei siitä ole näyttöä. Kyse on lääkärinetiikan ja potilaslain vastaisesta toiminnasta, ihmisten hyväksikäytöstä, jota sitten jatketaan uusilla hypoteeseilla jotka esitetään aivan, kuin niillä olisi vahvaakin näyttöä taustallaan. Tuo palkitut Castrenin tekemän pienen yksittäisen tutkimuksen ongelma onkin siinä, että se tutkii heikkotehoisten lääkkeiden vaikutusmekanismeja reliabiliteetiltaan olemattomaan oiretason häiriöön, jonka vasteita ei voi mitenkään muuten kuin oiretasolla mitata. Jos vastetta ei oiretasolla laajojen riippumattomien meta-analyysien mukaan ole suhteessa plaseboon, niin on aikamoista rahan hukkaa tutkia sen neurobiologisia mekanismeja."

Juurikin näin!

Lue lisää

Taitaa tuo narsistityyppi itse projisoida. Hänen narsismiinsa kuuluu että haluaa pompottaa mt-ongelmaisia, esittää että hän tietää paremmin mitä ihmisille on parasta ja missä ihmiset tekee virheitä, syytellä heitä hoitokielteisyydestä ym. Kyse on juuri mt-palveluiden valtaepäsuhdasta jossa hän yrittää ylhäältä alaspäin halluta potilasta. Kun potilas alkaakin itse havaita mikä hänelle on hyväksi, tekee itse havintoja elämässä, alkaa havaita ettei se mt-palvelun väki ole mitään ylijumalia vaan ihmisiä virheineen eikä välttämättä huomaakaan että mt-järjestelmän tarjoama apu on hänelle hyväksi tai on tuottanut haittaa tällainen on uhka sellaiselle joka uskoo vanhanaikaiseen valtaepäsuhtaiseen mt-järjestelmään jossa asiat määritellään potilaalle ylhäältä alas.

Ja ps. Onko täällä monikaan varsinaisesti enää edes pyytänyt mitään avun muotoa jotka puhuvat systeemin haitoista/kokemastaan harmista?

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa tuo narsistityyppi itse projisoida. Hänen narsismiinsa kuuluu että haluaa pompottaa mt-ongelmaisia, esittää että hän tietää paremmin mitä ihmisille on parasta ja missä ihmiset tekee virheitä, syytellä heitä hoitokielteisyydestä ym. Kyse on juuri mt-palveluiden valtaepäsuhdasta jossa hän yrittää ylhäältä alaspäin halluta potilasta. Kun potilas alkaakin itse havaita mikä hänelle on hyväksi, tekee itse havintoja elämässä, alkaa havaita ettei se mt-palvelun väki ole mitään ylijumalia vaan ihmisiä virheineen eikä välttämättä huomaakaan että mt-järjestelmän tarjoama apu on hänelle hyväksi tai on tuottanut haittaa tällainen on uhka sellaiselle joka uskoo vanhanaikaiseen valtaepäsuhtaiseen mt-järjestelmään jossa asiat määritellään potilaalle ylhäältä alas.

Ja ps. Onko täällä monikaan varsinaisesti enää edes pyytänyt mitään avun muotoa jotka puhuvat systeemin haitoista/kokemastaan harmista?

Lue lisää

Vuosia sitten esim YK:ssä annettiin tällaisia mielipiteitä mielenterveyden hoidosta. Siirrytään chemical imbalancesta ymmärtämään mielenterveydessä enemmän power imbalances. Ja siirrytään pois tulevaisuudessa ylimedikalisoituneesta masennuksen hoitomallista.

https://www.ohchr.org/en/press-releases/2017/04/un-rights-expert-urges-shift-away-drugs-addressing-depression

Anonyymi kirjoitti:

Ihan vaan taas mielenkiinnosta kyselen, että minkälaisia mielenterveyspalveluita sinä näille hoitovastaisille räätälöisit?

Hoitamattakaan niitä ei voi jättää, eikä se hoito voi ollaa mitään avoimen narsismin mallia. Missä ihminen voi kuvitella olevansa puolijumala. Näissä ääri vaihtoehdoissa ei vain voi olla yhteisymmärrystä.

Lue lisää

Olisihan se ehkä antoisaakin suunnitella ja räätälöidä jotain hoitomuotoja, mutta onneksi minun ei tarvitse sitä tehdä, en ole ammattilainen.
Voimakkaasti hoitovastaisia onkin varmasti vaikea hoitaa, kun ihminen ei välttämättä ymmärrä omaa tilaansa, eikä omaa parastaan.
Mielen ongelmissa on monia tekijöitä, ei ainoastaan yhtä.
Jotakin seuraa jostain, ja siitä taas seuraa jotain, jne.

Pelkästään hoitava lääkäri tai hoitaja voi saada negatiivisia tunteita aikaiseksi, jolloin tulee suurella todennäköisyydellä uhmaa ja vastustamisen halua mieleen, hoitaminenkin varmasti vaikeutuu sitä mukaa.

Ongelma on siinäkin, kun monet saattavat olla tottuneet, tai ainakin ajattelevat, että saavat oman tahtonsa läpi joka asiassa, ja jos joku on eri mieltä lähes mistä vain, niin silloin on äkkiä helppo alkaa haukkua ja arvostella.

Ymmärrettävää on toki, jos lääkkeet eivät tunnu hyvältä, ja niitä käsketään käyttämään, niin eihän se hyvältä tunnu, ja taas on vika lääkärissä.
Aika usein lääkkeet määrätään sairauden ja oireiden mukaan, mutta ei kenenkään ole niitä pakko käyttää, jos ei vain yksinkertaisesti halua.
Kyllä ne laittavat pakkohoitoon siinä vaiheessa, jos katsovat, ettei ihminen pärjää ilman lääkitystä, mutta ei suostu niitä käyttämään.

Ja kuinka moni loppujen lopuksi esim. lääkärin vastaanotolla sanoo suoraan, mitä mieltä itse on lääkkeistä, tai mistään muustakaan ? Ja missä mielentilassa keskustelu käydään ? Sillä on aika iso merkitys.

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa tuo narsistityyppi itse projisoida. Hänen narsismiinsa kuuluu että haluaa pompottaa mt-ongelmaisia, esittää että hän tietää paremmin mitä ihmisille on parasta ja missä ihmiset tekee virheitä, syytellä heitä hoitokielteisyydestä ym. Kyse on juuri mt-palveluiden valtaepäsuhdasta jossa hän yrittää ylhäältä alaspäin halluta potilasta. Kun potilas alkaakin itse havaita mikä hänelle on hyväksi, tekee itse havintoja elämässä, alkaa havaita ettei se mt-palvelun väki ole mitään ylijumalia vaan ihmisiä virheineen eikä välttämättä huomaakaan että mt-järjestelmän tarjoama apu on hänelle hyväksi tai on tuottanut haittaa tällainen on uhka sellaiselle joka uskoo vanhanaikaiseen valtaepäsuhtaiseen mt-järjestelmään jossa asiat määritellään potilaalle ylhäältä alas.

Ja ps. Onko täällä monikaan varsinaisesti enää edes pyytänyt mitään avun muotoa jotka puhuvat systeemin haitoista/kokemastaan harmista?

Lue lisää

Tämä olikin hyvä kommentti.
Kukaan kun ei ole ylijumala, ketään ei tarvitse kumartaa, eikä myöskään pelätä, omat mielipiteet saa sanoa, eikä vain haukkua jälkeenpäin, jos jokin menikin pieleen, jokin asia ei miellyttänytkään.

Kun oikeasti tajuaa, mikä on itselle hyväksi, toipuminen voi alkaa.
Psykiatrit ja psykologit eivät paranna, he antavat potilaalle " työkalut " toipumisen mahdollisuuteen.
Enkä nyt tarkoita lääkkeitä, vaan keinoja siihen, että pystyy itse ymmärtämään itseään, mistä mikäkin johtuu, miten se on alkanut vaikuttaa omaan itseen, miten sen kanssa toimia, ettei tuntuisi niin pahalta. Niin sanottua itsensä analysointia.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onhan se jännä, että palkinnon saa merkittävä ja hyvin tehty tutkimus, eikä esimerkiksi aloituspostiin linkattu tutkimus.

Tutkimuksia on yhtä paljon kuin on tutkijoita.
Yritä siinä sitten löytää itsellesi mieluisa, jos jotain on pakko lueskella.
Itse en lue tutkimuksia, jos on täytynyt lääkettä kokeilla, olen kokeillut, jos huonoksi todennut niin jättänyt pois.
Aika yksinkertaista.
Pillereitä ei kukaan tule kotiin kurkkuun tunkemaan, ja jos aiotaan pakkolääkitä, silloin on suljettava osastolle. Ulkomaailmassa se ei onnistu.

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa tuo narsistityyppi itse projisoida. Hänen narsismiinsa kuuluu että haluaa pompottaa mt-ongelmaisia, esittää että hän tietää paremmin mitä ihmisille on parasta ja missä ihmiset tekee virheitä, syytellä heitä hoitokielteisyydestä ym. Kyse on juuri mt-palveluiden valtaepäsuhdasta jossa hän yrittää ylhäältä alaspäin halluta potilasta. Kun potilas alkaakin itse havaita mikä hänelle on hyväksi, tekee itse havintoja elämässä, alkaa havaita ettei se mt-palvelun väki ole mitään ylijumalia vaan ihmisiä virheineen eikä välttämättä huomaakaan että mt-järjestelmän tarjoama apu on hänelle hyväksi tai on tuottanut haittaa tällainen on uhka sellaiselle joka uskoo vanhanaikaiseen valtaepäsuhtaiseen mt-järjestelmään jossa asiat määritellään potilaalle ylhäältä alas.

Ja ps. Onko täällä monikaan varsinaisesti enää edes pyytänyt mitään avun muotoa jotka puhuvat systeemin haitoista/kokemastaan harmista?

Lue lisää

Jos suomessa on se neljännesmiljoona omaista jotka kantaa kohtuutonta taakkaa mielenterveysomaisesta, tai joka neljäs lapsi ja nuori asuu perheessä jossa on mielenterveysongelma.

Näistä noin puolet on vaarassa sairastua itse.

Suosittelisin sitä narsismia etsimään vaikka ensin sieltä peilistä. Ennen kun sysää sen heidän niskaan.

Niinpä. Hevonkukkua koko hoitosysteemi. Tärvelee ihmisten kehoja, aivoja ja hermostoa neurotoksiineilla ja puhua voi muidenkin kanssa kuin palkkaansa ja elämäänsä leipääntyneen hoitajan.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Hevonkukkua koko hoitosysteemi. Tärvelee ihmisten kehoja, aivoja ja hermostoa neurotoksiineilla ja puhua voi muidenkin kanssa kuin palkkaansa ja elämäänsä leipääntyneen hoitajan.

Lue lisää

Näin. Saati asiakkaansa ja taksansa valikoivan terapeutin.

Tosin, tutkimuksesta on heti ilmestynyt kritikkiä

https://eiko-fried.com/clear-evidence-for-serotonin-hypothesis-of-depression/

Anonyymi kirjoitti:

Tosin, tutkimuksesta on heti ilmestynyt kritikkiä

https://eiko-fried.com/clear-evidence-for-serotonin-hypothesis-of-depression/

Lue lisää

Psykiatria ei luovuta tuon hypoteesinsa kanssa että aivokemiat on vinkkurassa masentuneella. Tietenkin juuri serotoniini johon on sitä ylöspumppaavia lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria ei luovuta tuon hypoteesinsa kanssa että aivokemiat on vinkkurassa masentuneella. Tietenkin juuri serotoniini johon on sitä ylöspumppaavia lääkkeitä.

Mikä menee ylös, tulee myös alas. Aivot pyrkii yleensä tasapainottamaan toimintaansa niin että mitään ei ole liikaa koska jos jotain olisi liikaa, se tuottaisi häiriöitä kehossa ja jopa kuoleman (esim. serotoniinisyndrooma). Jos jotain välittäjäainetta yritetään alkaa pumpata ylös, aivot esimerkiksi vähentää sitten reseptorien määrää. Lopussa ihmisellä on siis epätasapainotila aivoissaan. Vastaavasti jos hölmöläistiede eli psykiatria yrittää salvata dopamiinia, reseptoritiheys kasvaa. Siitä päästään supersensitivity psychosis ilmiöön.

Supersensitivity psychosis teoria on mielenkuuntoinen. Koska neuroleptit vaimentaa dopamiinin aktiivisuutta aivoissa aivot yrittää kompensoida tulemalla yliherkäksi "supersensitive" dopamiinille. Dopamiinireseptorien tiheys nousee. Häiriö dopamiinin toiminnassa pitemmällä aikavälillä tekee ihmisen enemmän biologisesti alttiiksi psykoosille ja johtaa mahdollisesri pahempiin relapseihin vieroituksessa. Eli supersensitivity psychosis voi johtaa siihen että ihminen kokee pahoja relapseja mitä ei muuten sairautensa vuoksi kokisi. Pitkällä käytöllä käsittääkseni myös riski dyskinesioihin kasvaa kun dopamiinia joka siis säätelee useita toimintoja kehossa motoriikkaankin liittyen salvataan tällä tavoin. Dyskinesioihin usein liittyy kognitiivisen puolen häiriöitäkin. Dopamiini on motoriikassa tärkeä välittäjäaine.

Esim parkinsonin taudilla on merkittäviä yhteyksiä dopamiinin puutteeseen:
Parkinsonin tauti johtuu aivojen syvien osien tyvitumakealueen hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta; syytä hermosolujen vaurioitumiseen ei tiedetä. Tämä johtaa hermovälittäjäaine dopamiinin puutteeseen ja tahdonalaisia liikkeitä säätelevien hermoratojen vaurioitumiseen vaikkei taudin syy olisi suoraan dopamiinin puute.

Antipsykootit voi laukaista ns. lääkeparkinsonismia. Lääkeparkinsonismin katsotaan johtuvan
pääasiassa psykoosilääkkeen aiheuttamasta
normaalin dopamiinitoiminnan estymisestä
aivojuoviossa (striatum), mikä muistuttaa Par-
kinsonin taudin patofysiologiaa (5). Kaikki
psykoosilääkkeet, niin vanhat kuin uudetkin,
salpaavat eriasteisesti aivojen D2-reseptoreja
tai ovat näiden reseptorien osittaisia agonisteja,
kuten aripipratsoli (6,7). https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo16724.pdf

Kaikki nämä esimerkit osoittaa, mitä vaaroja psyykenlääkkeisiin voi sisältyä, mutta psykiatria keskittyy vain mainostamaan uusia läpimurtoja siinä kuinka lääke toimii (promoten samalla kuinka hyödyllinen se on).

Vanhoilta käyttäjiltä tuskin kysyvät mielipiteitä :D Minä sanon vaan, kiitos v*tusti psykiatria kun sotkit kehoni ja aivoni, eikä se lisännyt mielenterveyttä eikä hyvinvointia. Eniten itsemurhaa olen miettinyt saadessani haittaa lääkkeistä. Siksi tulen aina kirjoittamaan hoitomallianne vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä menee ylös, tulee myös alas. Aivot pyrkii yleensä tasapainottamaan toimintaansa niin että mitään ei ole liikaa koska jos jotain olisi liikaa, se tuottaisi häiriöitä kehossa ja jopa kuoleman (esim. serotoniinisyndrooma). Jos jotain välittäjäainetta yritetään alkaa pumpata ylös, aivot esimerkiksi vähentää sitten reseptorien määrää. Lopussa ihmisellä on siis epätasapainotila aivoissaan. Vastaavasti jos hölmöläistiede eli psykiatria yrittää salvata dopamiinia, reseptoritiheys kasvaa. Siitä päästään supersensitivity psychosis ilmiöön.

Supersensitivity psychosis teoria on mielenkuuntoinen. Koska neuroleptit vaimentaa dopamiinin aktiivisuutta aivoissa aivot yrittää kompensoida tulemalla yliherkäksi "supersensitive" dopamiinille. Dopamiinireseptorien tiheys nousee. Häiriö dopamiinin toiminnassa pitemmällä aikavälillä tekee ihmisen enemmän biologisesti alttiiksi psykoosille ja johtaa mahdollisesri pahempiin relapseihin vieroituksessa. Eli supersensitivity psychosis voi johtaa siihen että ihminen kokee pahoja relapseja mitä ei muuten sairautensa vuoksi kokisi. Pitkällä käytöllä käsittääkseni myös riski dyskinesioihin kasvaa kun dopamiinia joka siis säätelee useita toimintoja kehossa motoriikkaankin liittyen salvataan tällä tavoin. Dyskinesioihin usein liittyy kognitiivisen puolen häiriöitäkin. Dopamiini on motoriikassa tärkeä välittäjäaine.

Esim parkinsonin taudilla on merkittäviä yhteyksiä dopamiinin puutteeseen:
Parkinsonin tauti johtuu aivojen syvien osien tyvitumakealueen hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta; syytä hermosolujen vaurioitumiseen ei tiedetä. Tämä johtaa hermovälittäjäaine dopamiinin puutteeseen ja tahdonalaisia liikkeitä säätelevien hermoratojen vaurioitumiseen vaikkei taudin syy olisi suoraan dopamiinin puute.

Antipsykootit voi laukaista ns. lääkeparkinsonismia. Lääkeparkinsonismin katsotaan johtuvan
pääasiassa psykoosilääkkeen aiheuttamasta
normaalin dopamiinitoiminnan estymisestä
aivojuoviossa (striatum), mikä muistuttaa Par-
kinsonin taudin patofysiologiaa (5). Kaikki
psykoosilääkkeet, niin vanhat kuin uudetkin,
salpaavat eriasteisesti aivojen D2-reseptoreja
tai ovat näiden reseptorien osittaisia agonisteja,
kuten aripipratsoli (6,7). https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo16724.pdf

Kaikki nämä esimerkit osoittaa, mitä vaaroja psyykenlääkkeisiin voi sisältyä, mutta psykiatria keskittyy vain mainostamaan uusia läpimurtoja siinä kuinka lääke toimii (promoten samalla kuinka hyödyllinen se on).

Vanhoilta käyttäjiltä tuskin kysyvät mielipiteitä :D Minä sanon vaan, kiitos v*tusti psykiatria kun sotkit kehoni ja aivoni, eikä se lisännyt mielenterveyttä eikä hyvinvointia. Eniten itsemurhaa olen miettinyt saadessani haittaa lääkkeistä. Siksi tulen aina kirjoittamaan hoitomallianne vastaan.

Lue lisää

Kun vielä puhutaan siitä, kuinka nykyään jankutetaan että masennuslääkkeet lisää neuroplastisuutta, neurogeneesiä ja buustaa BNDF:ää (brain-derived neurotrophic factor eli aivoperäinen hermokasvutekijä)

Tästä on siis vastakäsityksiä, jotka kyseenalaistavat sitä, että masennuslääkkeiden tekemä neuroplastisuus, neurogeneesin lisääntyminen olisi yksinomaa hyvä asia.

Masennuslääkkeiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen on arveltu edistävän myös hermosolujen apoptoottista kuolemaa (Andrews ym. 2012). https://www.duodecimlehti.fi/duo10560

"Contrary to a widely held belief in psychiatry, studies that purport to show that antidepressants promote neurogenesis are flawed because they all use a method that cannot, by itself, distinguish between neurogenesis and neuronal death. In fact, antidepressants cause neuronal damage and mature neurons to revert to an immature state, both of which may explain why antidepressants also cause neurons to undergo apoptosis (programmed death). Antidepressants can also cause developmental problems, they have adverse effects on sexual and romantic life, and they increase the risk of hyponatremia (low sodium in the blood plasma), bleeding, stroke, and death in the elderly. "
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22536191/

Aiheesta masennuslääkkeiden aiheuttama neuroplastisuus (kritiikki) täällä lisää: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2012.00117/full

Mikäli tämä tullaan tulevaisuudessa todistamaan yhä vahvemmin, että esimerkiksi pitkäaikaisseuraamukset masennuslääkkeistä on haitallisempia kuin on kuviteltu, toivon psykiatrialle ja lääkeyhtiöille merkittävää vastuuta siitä että ovat syöttäneet miljoonille ihmisille näitä aineita ympäri maailmaa, lapsille, nuorille. Monille joiden aivoja ja kehitystä on mahdollisesti vahingoitettu.

Odottelen innolla lisää masennuslääkkeisiin liittyvän neurogeneesin/neuroplastisuuden hyödyllisyyttä kritisoivia tutkimuksia. Vähän kutina on, että kun nuo tietyt tutkijat on päässeet vauhtiin, niitä tulee :)

Anonyymi kirjoitti:

Kun vielä puhutaan siitä, kuinka nykyään jankutetaan että masennuslääkkeet lisää neuroplastisuutta, neurogeneesiä ja buustaa BNDF:ää (brain-derived neurotrophic factor eli aivoperäinen hermokasvutekijä)

Tästä on siis vastakäsityksiä, jotka kyseenalaistavat sitä, että masennuslääkkeiden tekemä neuroplastisuus, neurogeneesin lisääntyminen olisi yksinomaa hyvä asia.

Masennuslääkkeiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen on arveltu edistävän myös hermosolujen apoptoottista kuolemaa (Andrews ym. 2012). https://www.duodecimlehti.fi/duo10560

"Contrary to a widely held belief in psychiatry, studies that purport to show that antidepressants promote neurogenesis are flawed because they all use a method that cannot, by itself, distinguish between neurogenesis and neuronal death. In fact, antidepressants cause neuronal damage and mature neurons to revert to an immature state, both of which may explain why antidepressants also cause neurons to undergo apoptosis (programmed death). Antidepressants can also cause developmental problems, they have adverse effects on sexual and romantic life, and they increase the risk of hyponatremia (low sodium in the blood plasma), bleeding, stroke, and death in the elderly. "
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22536191/

Aiheesta masennuslääkkeiden aiheuttama neuroplastisuus (kritiikki) täällä lisää: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2012.00117/full

Mikäli tämä tullaan tulevaisuudessa todistamaan yhä vahvemmin, että esimerkiksi pitkäaikaisseuraamukset masennuslääkkeistä on haitallisempia kuin on kuviteltu, toivon psykiatrialle ja lääkeyhtiöille merkittävää vastuuta siitä että ovat syöttäneet miljoonille ihmisille näitä aineita ympäri maailmaa, lapsille, nuorille. Monille joiden aivoja ja kehitystä on mahdollisesti vahingoitettu.

Odottelen innolla lisää masennuslääkkeisiin liittyvän neurogeneesin/neuroplastisuuden hyödyllisyyttä kritisoivia tutkimuksia. Vähän kutina on, että kun nuo tietyt tutkijat on päässeet vauhtiin, niitä tulee :)

Lue lisää

Lisäksi toivon myös tulevaisuudessa sitä, että käydään keskustelua miten on päästy tällaiseen tilanteeseen että tämäntyyppisiä aineita määrätään lähes ensisijaisena hoitona tai ainakin matalalla kynnyksellä määrättävänä hoitona näin massiivisissa määrin sikälimikäli tulee mitään viitteitä, että tämä Castrenin tutkimuksessa mainittu vaikutusmekanismi ei niin hyödyllinen kuin luullaan. Ja onko oikeutettua valehdella ja pimittää tietoa potilailta vai ovatko lääkärit tietämättömiä/tyhmiä/tiede laahaa niin jäljessä vai miten tällainen kemiallinen epätasapainoteoria on päässyt näin laajan levityksen kohteeksi sillä meriiteillä mitä sillä on.

Loppupeleissä psykiatria on niin typerää, että millään tosisekoilla ei välttämättä ole edes merkitystä kun psykiatrisetä kokee vastaanotollaan potilaillaan jotain vastetta ja voidaan kehitellä taianomaisia kuvitelmia kuinka masentuneen aivoissa kaikki naksahtaa kohdilleen ja uusia hermosolujakin syntyy ja aivot vain muovautuvat niin hienosti uuteen suuntaaan pillereiden myötä. Tärkeimmäksi hoidossa ei nouse se että se edes on niin hyväksi aivoille, vain se että se toimii. Toki tällä ajattelumallilla esim. kokaiinikin satunnaiskäytössä tai perjantaipullokin voi olla joillekin hyvin terapeuttista. Sitä tosin Kela ei painosta käyttämään.

Toki joku osa päässä varmaan raksuttaa lääkäreillä, mikseivät ihan vesijohtoverkostoon suosittele tätä aineryhmää kipattavan kun kerran on niin hyödyllistä ja suhtautuvat tietyllä varauksella aineiden määräämiseen haittojen takia.

Voin kyllä oikeastaan arvatakin tuon koko jutun sisällön. Saatetaan jopa sanoa että psykiatria ei oikeastaan koskaan ole väittänyt, että masennus johtuisi serotoniinin puutteesta, se on enemmän sellainen yksinkertaistettu selitys ( välihuomautus: tomppelille potilaalle ja hänet pitää saada vakuutettua syömään lääkkeitä) ja psykiatrialla on oikea selitys tästä asiasta, jonka se tietää mikä osoittaa että masennuslääkkeet ovat todella neuroprotektiivisia ja hyviä aivoille koska masennus lahottaa aivot.

Hienoa jos myönnettäisiin että psykiatria on saattanut promota tätä teoriaa.

Tästä väitteestä kun löytyy netissä jälkiä jota ei voi haudata
tästä teoriasta lukee esim Venlafaksin Teva-paketissa
"Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät." 
"Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."
Hupaisaa kyllä Venlafaksin-orion paketissa puuttuu ylempi arvelulause, liekö poistettu ;)

lääkeyhtiöiden vanhoissa mainoksissa tämäntyyppisten teorioiden promotoinnista on jälkiä kuten vanha Zoloft mainos amerikasta
https://youtu.be/twhvtzd6gXA

Taysin psykiatrian sivuilla lukee
"Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

Se on vähänniinkuin sellainen höpsänkeikka kadunmiehen suussa liikkuva urbaanilegenda se serotoniinivaje ja mistäköhän lie tuollaisen höpsön faktan ovat kuulleet. (Itse kuulin lääkäriltä tämän valheen kun hän SSRI-kulta-aikana suositteli lääkkeitä). Niin mistäköhän? Lue ylläolevat linkit.
Kyse oli lääkeyhtiöiden promoamasta teoriasta, jonka tieteellinen uskottavuus on vain hatara.

Toki joku lääkäri ehkä on saattanut tästä joskus sanoa potilaalleen mutta eihän sitä voi tietää onko se serotoniinivaje kumminkin olemassa! Potilaita on kusetettu syömään serotoniinin takaisinoton estoon vaikuttavia lääkkeitä ja koska serotoniini säätelee niin monia asioita koko kehossa ihmisten kehoon on aiheutettu epänormaaliuksia ja aiheutettu ihmisille kemiallisia epätasapainoja valehdellen että niitä korjataan. Lisäksi ihmiset on koukutettu SSRI aineisiin jotka aiheuttaa fyysistä mukautumista ja riippuvuutta (dependence) mistä seuraa lopettaessa vieroitusoireita mitkä voi olla tuskallisia ja pitkäkestoisia. Ihmisille on sanottu (valehdeltu) että SSRI-lääke ei aiheuta riippuvuutta unohtaen mainita dependence ja vieroitusoireet. Keho yrittää säätää serotoniinin määrää alemmaksi jota lääke keinotekoisesti pumppaa ylös esim reseptoreja vähentämällä. Lopussa ihmisellä on kemiallinen epätasapaino.

Anonyymi kirjoitti:

Voin kyllä oikeastaan arvatakin tuon koko jutun sisällön. Saatetaan jopa sanoa että psykiatria ei oikeastaan koskaan ole väittänyt, että masennus johtuisi serotoniinin puutteesta, se on enemmän sellainen yksinkertaistettu selitys ( välihuomautus: tomppelille potilaalle ja hänet pitää saada vakuutettua syömään lääkkeitä) ja psykiatrialla on oikea selitys tästä asiasta, jonka se tietää mikä osoittaa että masennuslääkkeet ovat todella neuroprotektiivisia ja hyviä aivoille koska masennus lahottaa aivot.

Hienoa jos myönnettäisiin että psykiatria on saattanut promota tätä teoriaa.

Tästä väitteestä kun löytyy netissä jälkiä jota ei voi haudata
tästä teoriasta lukee esim Venlafaksin Teva-paketissa
"Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät." 
"Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."
Hupaisaa kyllä Venlafaksin-orion paketissa puuttuu ylempi arvelulause, liekö poistettu ;)

lääkeyhtiöiden vanhoissa mainoksissa tämäntyyppisten teorioiden promotoinnista on jälkiä kuten vanha Zoloft mainos amerikasta
https://youtu.be/twhvtzd6gXA

Taysin psykiatrian sivuilla lukee
"Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

Se on vähänniinkuin sellainen höpsänkeikka kadunmiehen suussa liikkuva urbaanilegenda se serotoniinivaje ja mistäköhän lie tuollaisen höpsön faktan ovat kuulleet. (Itse kuulin lääkäriltä tämän valheen kun hän SSRI-kulta-aikana suositteli lääkkeitä). Niin mistäköhän? Lue ylläolevat linkit.
Kyse oli lääkeyhtiöiden promoamasta teoriasta, jonka tieteellinen uskottavuus on vain hatara.

Toki joku lääkäri ehkä on saattanut tästä joskus sanoa potilaalleen mutta eihän sitä voi tietää onko se serotoniinivaje kumminkin olemassa! Potilaita on kusetettu syömään serotoniinin takaisinoton estoon vaikuttavia lääkkeitä ja koska serotoniini säätelee niin monia asioita koko kehossa ihmisten kehoon on aiheutettu epänormaaliuksia ja aiheutettu ihmisille kemiallisia epätasapainoja valehdellen että niitä korjataan. Lisäksi ihmiset on koukutettu SSRI aineisiin jotka aiheuttaa fyysistä mukautumista ja riippuvuutta (dependence) mistä seuraa lopettaessa vieroitusoireita mitkä voi olla tuskallisia ja pitkäkestoisia. Ihmisille on sanottu (valehdeltu) että SSRI-lääke ei aiheuta riippuvuutta unohtaen mainita dependence ja vieroitusoireet. Keho yrittää säätää serotoniinin määrää alemmaksi jota lääke keinotekoisesti pumppaa ylös esim reseptoreja vähentämällä. Lopussa ihmisellä on kemiallinen epätasapaino.

Lue lisää

Dependence-ilmiön ja addiction(riippuvuus)-ilmiön eroista on kirjoittanut artikkelin farmakologi David Juurlink jos kiinnostaa tietää lisää.
https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/
Dependence ei ole sama asia kuin addiktio eli riippuvuus (riippuvuus mitä SSRI-lääkkeiden ei sanota aiheuttavan) mutta se on silti ongelma.
Dependencestä seuraa että aineeseen liittyy vieroitusoireet annosta alas ajaessa, kun miljardit neuronit on tottuneet aineen alaisuudessa olemiseen ja se otetaan pois.
Dependenceen liittyvä ongelma on se että se voi tehdä aineen lopettamisesta hankalaa. Dependence voi myös saada aineen tuntumaan hyödyllisemmältä kuin se onkaan. Lääkkeestä koetusta "hyödystä" saattaa tulla vieroitusoireiden välttelyä ja silloin lääke ei tee mitä sillä on aiottu. Se estää silloin harmia, mitä lääke aiheuttaa.

Mitä tuskin psykiatrit tuossa artikkelissa myöntävät myöskään on, että SSRI-aineet voi niputtaa psykoaktiiviset aineisiin, siinä missä heroiini, kokaiini ja amfetamiini (toki vaikutus on erilainen). SSRI-aineissa voi olla jotain hyödyllisiä terapeuttisia ominaisuuksia, mutta ne enemmän tekee epäluonnollisen tilan aivoihin ja kehoon kuin korjaa mitään. Välihuomautuksena että tämä epäluonnollinen tila ilmenee esim lopetuksen aikana tulevina vieroitusoireina kuten sähköiskutuntemuksina päässä, kun aine johon keholla on dependence otetaan pois sekä haittoina.

Psykiatrit yrittää käyttää mallia psyykenlääkkeiden toimintamekanismin ymmärtämiseen joka on lainattu yleisterveydenhuollosta jossa se yrittää esittää lääkkeet sairauden oireiden kautta mitä lääkkeen sanotaan hoitavan. Uskon tuossa artikkelissa juuri käsitellyn asiaa tämän mallin kautta. Tämän näkökulman mukaan lääkkeillä on vaikutus sairaaseen tai epänormaaliin hermostoon. Lääkkeen tärkeät vaikurukset on niitä mitkä vaikuttaa sairausprosessiin. Kaikki muut lääkkeen vaikutukset kuvataan jokseensakin toissijaisina ja niistä puhutaan "sivuvaikutuksina"

Moncrieff esittelee siis myös toisen mallin ymmärtää asia "drug-centred model", missä siis psyykenlääkkeiden ei nähdä korjaavan epänormaalia tilaa kuten psykiatrien kuvaama tapa usein esittää vaan psyykenlääkkeet aiheuttaa epänormaalin muuttuneen tilan. Psykiatrian aineet ovat psykoaktiivisia aineita kuten alkoholi ja heroniini. Ne muuttaa tapaa miten aivot toimii tehden samalla muutoksia ajattelussa, tuntemisessa ja käytöksessä. Psyykenlääkkeissä on vaikutuksia kaikkiin ketkä niitä käyttää on heillä mielenterveysongelma tai ei. Eri psykoaktiivisissa aineissa on eri vaikutukset. Joidenkin psykoaktiivisten aineiden vaikutukset voi olla terapeuttisia joissain tilanteissa. Ne ei tee tätä vaikutusta normalisoimalla aivotoimintaa vaan tekemällä tavallisesta poikkeavan muuttuneen tilan joka poistaa tai korvaa jotain henkisten tai käytöksen ongelmien ilmentymiä. Tämän mallin mukaan sivuvaikutukset voidaan ymmärtää osana aineen vaikutusta eivätkä ne ole toissijaisia tavoiteltavaan suotuiseen vaikutukseen nähden arvoasteikolla. Sivuvaikutukset on osa sitä mitä lääkkeet tekee, miten ne vaikuttaa. Esim tämän näkökulman mukaan SSRI-lääkkeet voi auttaa joitakin mielialan kanssa mutta niiden vaikutukseen kuuluu myös yleisesti vaikuttaa negatiivisesti seksuaaliseen puoleen tehden sillä puolella ongelmia. Lisäksi psykoaktiivisina aineina niistä voi olla tuntemisellekin ongelmia kuten tunteiden leikkautumista mikä ei ole sivuvaikutus vaan osa sitä mitä lääke voi tehdä joillekin joka ei ole toissijainen haitta vaan osa lääkkeen vaikutusta siinä missä tavoiteltu toimiminen masennukseen.
https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Anonyymi kirjoitti:

Dependence-ilmiön ja addiction(riippuvuus)-ilmiön eroista on kirjoittanut artikkelin farmakologi David Juurlink jos kiinnostaa tietää lisää.
https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/
Dependence ei ole sama asia kuin addiktio eli riippuvuus (riippuvuus mitä SSRI-lääkkeiden ei sanota aiheuttavan) mutta se on silti ongelma.
Dependencestä seuraa että aineeseen liittyy vieroitusoireet annosta alas ajaessa, kun miljardit neuronit on tottuneet aineen alaisuudessa olemiseen ja se otetaan pois.
Dependenceen liittyvä ongelma on se että se voi tehdä aineen lopettamisesta hankalaa. Dependence voi myös saada aineen tuntumaan hyödyllisemmältä kuin se onkaan. Lääkkeestä koetusta "hyödystä" saattaa tulla vieroitusoireiden välttelyä ja silloin lääke ei tee mitä sillä on aiottu. Se estää silloin harmia, mitä lääke aiheuttaa.

Mitä tuskin psykiatrit tuossa artikkelissa myöntävät myöskään on, että SSRI-aineet voi niputtaa psykoaktiiviset aineisiin, siinä missä heroiini, kokaiini ja amfetamiini (toki vaikutus on erilainen). SSRI-aineissa voi olla jotain hyödyllisiä terapeuttisia ominaisuuksia, mutta ne enemmän tekee epäluonnollisen tilan aivoihin ja kehoon kuin korjaa mitään. Välihuomautuksena että tämä epäluonnollinen tila ilmenee esim lopetuksen aikana tulevina vieroitusoireina kuten sähköiskutuntemuksina päässä, kun aine johon keholla on dependence otetaan pois sekä haittoina.

Psykiatrit yrittää käyttää mallia psyykenlääkkeiden toimintamekanismin ymmärtämiseen joka on lainattu yleisterveydenhuollosta jossa se yrittää esittää lääkkeet sairauden oireiden kautta mitä lääkkeen sanotaan hoitavan. Uskon tuossa artikkelissa juuri käsitellyn asiaa tämän mallin kautta. Tämän näkökulman mukaan lääkkeillä on vaikutus sairaaseen tai epänormaaliin hermostoon. Lääkkeen tärkeät vaikurukset on niitä mitkä vaikuttaa sairausprosessiin. Kaikki muut lääkkeen vaikutukset kuvataan jokseensakin toissijaisina ja niistä puhutaan "sivuvaikutuksina"

Moncrieff esittelee siis myös toisen mallin ymmärtää asia "drug-centred model", missä siis psyykenlääkkeiden ei nähdä korjaavan epänormaalia tilaa kuten psykiatrien kuvaama tapa usein esittää vaan psyykenlääkkeet aiheuttaa epänormaalin muuttuneen tilan. Psykiatrian aineet ovat psykoaktiivisia aineita kuten alkoholi ja heroniini. Ne muuttaa tapaa miten aivot toimii tehden samalla muutoksia ajattelussa, tuntemisessa ja käytöksessä. Psyykenlääkkeissä on vaikutuksia kaikkiin ketkä niitä käyttää on heillä mielenterveysongelma tai ei. Eri psykoaktiivisissa aineissa on eri vaikutukset. Joidenkin psykoaktiivisten aineiden vaikutukset voi olla terapeuttisia joissain tilanteissa. Ne ei tee tätä vaikutusta normalisoimalla aivotoimintaa vaan tekemällä tavallisesta poikkeavan muuttuneen tilan joka poistaa tai korvaa jotain henkisten tai käytöksen ongelmien ilmentymiä. Tämän mallin mukaan sivuvaikutukset voidaan ymmärtää osana aineen vaikutusta eivätkä ne ole toissijaisia tavoiteltavaan suotuiseen vaikutukseen nähden arvoasteikolla. Sivuvaikutukset on osa sitä mitä lääkkeet tekee, miten ne vaikuttaa. Esim tämän näkökulman mukaan SSRI-lääkkeet voi auttaa joitakin mielialan kanssa mutta niiden vaikutukseen kuuluu myös yleisesti vaikuttaa negatiivisesti seksuaaliseen puoleen tehden sillä puolella ongelmia. Lisäksi psykoaktiivisina aineina niistä voi olla tuntemisellekin ongelmia kuten tunteiden leikkautumista mikä ei ole sivuvaikutus vaan osa sitä mitä lääke voi tehdä joillekin joka ei ole toissijainen haitta vaan osa lääkkeen vaikutusta siinä missä tavoiteltu toimiminen masennukseen.
https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Lue lisää

Vielä viimeisenä uskon psykiatrian promotoivan jutussa uusia tutkimustuloksia, joiden mukaan "kaikki masennuslääkkeet lisäävät aivoperäisen neurotrofisen kasvutekijän BDNF:n määrää ja signalointia aivoissa,mutta lääkkeiden on tähän mennessä luultu vaikuttavan kasvutekijään epäsuorasti, serotoniinin tai glutamaattireseptorien välityksellä."
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-aivoissa/?public=82e56fcb48f833b2f40d6d4cbb08a6b2

Haastatellut psykiatrit varmaan kertovat artikkelissa siitä kuinka masennuslääke on vähintäänkin mahdollisesti neuroprotektiivinen (aivoja suojaava ja masennuksen "lahottavalta" vaikutukselta suojaava), neuroplastisuutta(muovautuvuutta) lisäävä ja neurogeneesiä lisäävä (uusien hermosolujen syntyä).

Tässä erinomainen uusi artikkeli tutkimuksen tekijöiltä, josta puhuttiin tuossa Turun sanomien artikkelissa, jotka siis purkivat tätä teoriaa masennuslääkkeistä serotoniinivajeen korjaajina.
https://theconversation.com/antidepressant-withdrawal-should-be-taken-seriously-were-investigating-ways-to-help-people-come-off-the-pills-201101

Siinä sanotaan näin
"There has also been a shift in understanding about how these drugs work. Many experts now agree that antidepressants do not work by correcting an underlying chemical imbalance. Some people suggest that antidepressants work by growing new brain cells but these claims are based on animal studies and this has never been shown in humans.
There is also no clear evidence that the growth of new brain cells is desirable. Indeed, it could reflect a negative effect, as damage to the brain also causes the growth of new neurons (as damage to the skin leads to the growth of new skin cells).

There are other explanations for how antidepressants exert their effects that are more plausible and supported by evidence. Antidepressants subtly change normal mental states, producing emotional numbing among other effects. This has been shown in healthy volunteers, confirming that emotional numbing is an effect of the drug and not just the depression.

This effect and other mental changes may account for the effect of antidepressants by suppressing the intensity of negative emotions. Or these effects may cue people to know they are taking a drug, which can amplify the placebo effect."

Suosittelen lukemaan artikkelin koska uskon että se on monin verroin parempi, totuudenmukaisempi, masennuslääkkeiden ongelmia valaisevampi kuin kenenkään suomalaisen psykiatrin kommentoima artikkeli suomalaisissa lehdissä jossa he edelleen promotoi valheellisia narratiivejä masennuslääkkeiden aivojen hoitavuudesta. Jossa toimittajat tuskin laittavat näitä ruotuun riittävän kipakoilla kysymyksillä.

Jos jollain on tuo artikkeli jakaa niin mielenkiinnosta näen menikö monet arvaukset artikkelin rakenteesta oikeaan. :)

Ja ps.

Potilaat ansaitsee oikeutta kelle on vääristelty että

- masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta (kertomatta vieroitusoireista ja mahdollisista lopetusongelmista seuraten dependencestä)
- heillä on serotoniinivaje ynnä muu kemiallinen epätasapaino mitä lääke korjaa ja lopussa he on todenteolla saaneet tuta mitä tämä kemiallinen epätasapaino tarkoittaa kun aivoissa menee sähköiskuja ja vieroitusoireet päällä. Tämä kemiallinen epätasapaino ei johdu masennuksesta vaan neurotoksisista dependenceä aiheuttavista aineista mihin heidät on koukutettu ja tulee lopuksi. Silloin heidän kehossaan oikeasti on epänormaali tila.
- Kuinka paljon tutkimusta on serotoniiniaineiden käytön jälkeen mitä mahdollisia ongelmia on kehossa ja aivoissa kun psykiatria keskittyy lähinnä heidän kuvailemiinsa mielenterveyden ongelmiin. Moni PSSD:n lääkkeiden seurauksena hankkinut janoaisi tietää!

Anonyymi kirjoitti:

Voin kyllä oikeastaan arvatakin tuon koko jutun sisällön. Saatetaan jopa sanoa että psykiatria ei oikeastaan koskaan ole väittänyt, että masennus johtuisi serotoniinin puutteesta, se on enemmän sellainen yksinkertaistettu selitys ( välihuomautus: tomppelille potilaalle ja hänet pitää saada vakuutettua syömään lääkkeitä) ja psykiatrialla on oikea selitys tästä asiasta, jonka se tietää mikä osoittaa että masennuslääkkeet ovat todella neuroprotektiivisia ja hyviä aivoille koska masennus lahottaa aivot.

Hienoa jos myönnettäisiin että psykiatria on saattanut promota tätä teoriaa.

Tästä väitteestä kun löytyy netissä jälkiä jota ei voi haudata
tästä teoriasta lukee esim Venlafaksin Teva-paketissa
"Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät." 
"Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."
Hupaisaa kyllä Venlafaksin-orion paketissa puuttuu ylempi arvelulause, liekö poistettu ;)

lääkeyhtiöiden vanhoissa mainoksissa tämäntyyppisten teorioiden promotoinnista on jälkiä kuten vanha Zoloft mainos amerikasta
https://youtu.be/twhvtzd6gXA

Taysin psykiatrian sivuilla lukee
"Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

Se on vähänniinkuin sellainen höpsänkeikka kadunmiehen suussa liikkuva urbaanilegenda se serotoniinivaje ja mistäköhän lie tuollaisen höpsön faktan ovat kuulleet. (Itse kuulin lääkäriltä tämän valheen kun hän SSRI-kulta-aikana suositteli lääkkeitä). Niin mistäköhän? Lue ylläolevat linkit.
Kyse oli lääkeyhtiöiden promoamasta teoriasta, jonka tieteellinen uskottavuus on vain hatara.

Toki joku lääkäri ehkä on saattanut tästä joskus sanoa potilaalleen mutta eihän sitä voi tietää onko se serotoniinivaje kumminkin olemassa! Potilaita on kusetettu syömään serotoniinin takaisinoton estoon vaikuttavia lääkkeitä ja koska serotoniini säätelee niin monia asioita koko kehossa ihmisten kehoon on aiheutettu epänormaaliuksia ja aiheutettu ihmisille kemiallisia epätasapainoja valehdellen että niitä korjataan. Lisäksi ihmiset on koukutettu SSRI aineisiin jotka aiheuttaa fyysistä mukautumista ja riippuvuutta (dependence) mistä seuraa lopettaessa vieroitusoireita mitkä voi olla tuskallisia ja pitkäkestoisia. Ihmisille on sanottu (valehdeltu) että SSRI-lääke ei aiheuta riippuvuutta unohtaen mainita dependence ja vieroitusoireet. Keho yrittää säätää serotoniinin määrää alemmaksi jota lääke keinotekoisesti pumppaa ylös esim reseptoreja vähentämällä. Lopussa ihmisellä on kemiallinen epätasapaino.

Lue lisää

No onneksi nykyisin se vaikutusumekanismi tiedetään, niin ei enää täällä foorumillakaan tarvitse arvuutella sitä.

Anonyymi kirjoitti:

No onneksi nykyisin se vaikutusumekanismi tiedetään, niin ei enää täällä foorumillakaan tarvitse arvuutella sitä.

Venlafaksiinipaketin mukaan ei tiedetä täysin. "Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."

Niin psykiatrit tiedetäänkö vai eikö se tiedetä? Pitäisikö uskoa Venlafaksiini Teva pakettia, vanhan psykiatrini sanomaa samantyyppistä selitystä jossa aivojeni serotoniinipitoisuus on pienempi masennuksessa jota lääke korjaa vai uutta tutkimustietoa jossa koko teho ei välity serotoniinireseptorien/serotoniinin kautta varsinaisesti. Vai Taysin sivustoa jossa promotoidaan edelleen tuota kemiallis epätasapainoteoriaa. Olen hämmentynyt.

Entä venlafaksiini teva vai venlafaksiini orion-pakettia joissa tevassa lukee että "Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät." Ja toisessa ei. (Kenties se on poistettu koska tiedetään että tuo on arvailuhevonpaskaa jota tiedekään ei täysin tue ja joutuvat vielä vastuuseen mokoman arvailushaissen promotoinnista. Toki voi olla että toinen lääkeyhtiö ei mokomaa ole koskaan paketteihin kirjoittanutkaan).

:(

Tungenko aivoihini aineita joista ollaan niin kovin epävarmoja? En itseasiassa enää tunge. Käyn vain pätevällä autonkorjaajalla joka on aikalailla varma kaikesta niin sama pätee myös aivoihin laitettaviin pillereihin koska aivot on kaikki se mitä olen enkä anna niillä kenenkään hutkia vaikka se heidän silloisen teorian mukaan olisi kuinka järkevää, (myös lääkeyhtiöiden mielestä siis jotka haluaa rahaa jotka vaikuttaa lääkäreiden näkemyksiin enemmän kuin myönnetään). Teoriat muuttuu, näkemykset aineiden hyödyistä suhteessa haittoihin voi muuttua. Mikä ei muutu on se että noilla psk-aineilla on vaikutettu kehooni ja aivoihini kasvuiässä.

Olen käynyt aivosähköiskut, vieroitusoireet, marginaalisen tehon läpi, valeet, kusetuksesta ja petoksesta selviämisen millaiselta koko aineet tuntui. Enää ei mene BS niinsanotusti läpi.

Taidanpa siis uskoa myös intuitiota ja kokemusta jonka mukaan masennuslääkkeet on keholle ja aivoille haitallisia aiheuttaen luonnottomia seuraamuksia puuttuen serotoniinin jolla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa. Uskon Joanna Moncrieffin teorian drug centered model paljon enemmän kuin noita typeriä psykiatrian selityksiä kuinka aine korjaa aivoja.

Anonyymi kirjoitti:

Venlafaksiinipaketin mukaan ei tiedetä täysin. "Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."

Niin psykiatrit tiedetäänkö vai eikö se tiedetä? Pitäisikö uskoa Venlafaksiini Teva pakettia, vanhan psykiatrini sanomaa samantyyppistä selitystä jossa aivojeni serotoniinipitoisuus on pienempi masennuksessa jota lääke korjaa vai uutta tutkimustietoa jossa koko teho ei välity serotoniinireseptorien/serotoniinin kautta varsinaisesti. Vai Taysin sivustoa jossa promotoidaan edelleen tuota kemiallis epätasapainoteoriaa. Olen hämmentynyt.

Entä venlafaksiini teva vai venlafaksiini orion-pakettia joissa tevassa lukee että "Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät." Ja toisessa ei. (Kenties se on poistettu koska tiedetään että tuo on arvailuhevonpaskaa jota tiedekään ei täysin tue ja joutuvat vielä vastuuseen mokoman arvailushaissen promotoinnista. Toki voi olla että toinen lääkeyhtiö ei mokomaa ole koskaan paketteihin kirjoittanutkaan).

:(

Tungenko aivoihini aineita joista ollaan niin kovin epävarmoja? En itseasiassa enää tunge. Käyn vain pätevällä autonkorjaajalla joka on aikalailla varma kaikesta niin sama pätee myös aivoihin laitettaviin pillereihin koska aivot on kaikki se mitä olen enkä anna niillä kenenkään hutkia vaikka se heidän silloisen teorian mukaan olisi kuinka järkevää, (myös lääkeyhtiöiden mielestä siis jotka haluaa rahaa jotka vaikuttaa lääkäreiden näkemyksiin enemmän kuin myönnetään). Teoriat muuttuu, näkemykset aineiden hyödyistä suhteessa haittoihin voi muuttua. Mikä ei muutu on se että noilla psk-aineilla on vaikutettu kehooni ja aivoihini kasvuiässä.

Olen käynyt aivosähköiskut, vieroitusoireet, marginaalisen tehon läpi, valeet, kusetuksesta ja petoksesta selviämisen millaiselta koko aineet tuntui. Enää ei mene BS niinsanotusti läpi.

Taidanpa siis uskoa myös intuitiota ja kokemusta jonka mukaan masennuslääkkeet on keholle ja aivoille haitallisia aiheuttaen luonnottomia seuraamuksia puuttuen serotoniinin jolla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa. Uskon Joanna Moncrieffin teorian drug centered model paljon enemmän kuin noita typeriä psykiatrian selityksiä kuinka aine korjaa aivoja.

Lue lisää

No tuosta sie voit sen tulostaa ite ja sujauttaa sinne pakettiin, niin sitten seilläkin on viimesintä tutkimustietoa.

https://www.sciencedaily.com/releases/2021/02/210218141716.htm

Anonyymi kirjoitti:

No tuosta sie voit sen tulostaa ite ja sujauttaa sinne pakettiin, niin sitten seilläkin on viimesintä tutkimustietoa.

https://www.sciencedaily.com/releases/2021/02/210218141716.htm

Lue lisää

Et varmaan itsekään tiedä mitä tuo tutkimustulos tarkoittaa ja mitä BNDF tarkoittaa. Kerropa tuo omin sanoin - mistä masennuslääkkeiden hyödyllinen vaikutus tulee. :) Siis konkreettisesti miksi tuosta aineesta tuossa valossa on hyötyä masennukselle?

Ja onko tuo yksinomaa suotuisaa aivoille?

Miksi monelle on puhuttu hevonpskaa lääkkeiden vaikutusmekanismista, miksi paketeissa lukee mitä sattuu, miksi lääkäreiltä kuulee mitä sattuu vuosien saatossa (silkkaa soopaa). Itse en olisi aloittanut lääkityksiä jonka toimintamekanismia arvaillaan kuten en mene autonkorjaajallekaan jonka ymmärrys kohteesta on niin heikkoa. En tietenkään enää aloittaisi aineita jotka vaikuttaa kaikkeen mitä olen, aivoihini. On kehitetty aine muka sairauteen (ei luotettava yhteneväinen biologinen sairaus) ja sitten kehitellään teorioita kuinka joku aine joka on kehitelty kymmeniä vuosia sitten toimiikin masennukseen. Jotka vaihtuilee aikojen saatossa. Ei haittaa vaikka kymmeniä vuosia myöhemminkin lääkepaketeistaja sairaaloiden sivuilta löytyy tieteellisesti paikkaansapitämättömiä teorioita aineista

Minulle tähän mennessä luotettavin teoria on tämä

Psyykenlääkkeet ovat psykoaktiivisia aineita mitkä muuttavat tuntemista ja käytöstä. Tekevät muuttuneen tilan aivoihin. Vaikuttavat välittäjäaineisiin joilla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa aiheuttaen sekamelskaa kehossa ja adaptoitumista mistä seuraa dependenceä ja vieroitusoireita mistä kärsin pitkäkestoisesti aineiden seurauksena. Tuo sinun linkkaamasi linkki on tässä suhteessa minulle yhdentekevä eikä perustelisi minulle yhtään miksi minun pitäisi ainetta esim käyttää ja miten se konkreettisesti vaikuttaa ihmisen tuntemiseen. Tokihan psykoaktiivisissa aineissa vaikutuksia on toki, esim kokaiinissa, heroiinissa ja SSRI-aineissa.

Ja linkkaan vielä tämän tähän
"Some people suggest that antidepressants work by growing new brain cells but these claims are based on animal studies and this has never been shown in humans.
There is also no clear evidence that the growth of new brain cells is desirable. Indeed, it could reflect a negative effect, as damage to the brain also causes the growth of new neurons (as damage to the skin leads to the growth of new skin cells)."

Anonyymi kirjoitti:

Et varmaan itsekään tiedä mitä tuo tutkimustulos tarkoittaa ja mitä BNDF tarkoittaa. Kerropa tuo omin sanoin - mistä masennuslääkkeiden hyödyllinen vaikutus tulee. :) Siis konkreettisesti miksi tuosta aineesta tuossa valossa on hyötyä masennukselle?

Ja onko tuo yksinomaa suotuisaa aivoille?

Miksi monelle on puhuttu hevonpskaa lääkkeiden vaikutusmekanismista, miksi paketeissa lukee mitä sattuu, miksi lääkäreiltä kuulee mitä sattuu vuosien saatossa (silkkaa soopaa). Itse en olisi aloittanut lääkityksiä jonka toimintamekanismia arvaillaan kuten en mene autonkorjaajallekaan jonka ymmärrys kohteesta on niin heikkoa. En tietenkään enää aloittaisi aineita jotka vaikuttaa kaikkeen mitä olen, aivoihini. On kehitetty aine muka sairauteen (ei luotettava yhteneväinen biologinen sairaus) ja sitten kehitellään teorioita kuinka joku aine joka on kehitelty kymmeniä vuosia sitten toimiikin masennukseen. Jotka vaihtuilee aikojen saatossa. Ei haittaa vaikka kymmeniä vuosia myöhemminkin lääkepaketeistaja sairaaloiden sivuilta löytyy tieteellisesti paikkaansapitämättömiä teorioita aineista

Minulle tähän mennessä luotettavin teoria on tämä

Psyykenlääkkeet ovat psykoaktiivisia aineita mitkä muuttavat tuntemista ja käytöstä. Tekevät muuttuneen tilan aivoihin. Vaikuttavat välittäjäaineisiin joilla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa aiheuttaen sekamelskaa kehossa ja adaptoitumista mistä seuraa dependenceä ja vieroitusoireita mistä kärsin pitkäkestoisesti aineiden seurauksena. Tuo sinun linkkaamasi linkki on tässä suhteessa minulle yhdentekevä eikä perustelisi minulle yhtään miksi minun pitäisi ainetta esim käyttää ja miten se konkreettisesti vaikuttaa ihmisen tuntemiseen. Tokihan psykoaktiivisissa aineissa vaikutuksia on toki, esim kokaiinissa, heroiinissa ja SSRI-aineissa.

Ja linkkaan vielä tämän tähän
"Some people suggest that antidepressants work by growing new brain cells but these claims are based on animal studies and this has never been shown in humans.
There is also no clear evidence that the growth of new brain cells is desirable. Indeed, it could reflect a negative effect, as damage to the brain also causes the growth of new neurons (as damage to the skin leads to the growth of new skin cells)."

Lue lisää

Mikä minua ärsyttää eniten psykiatriassa on heidän itsevarmuutensa määrätä aineita joiden toimintamekanismista on debaattia edelleen. Ja luoda kuva kuin masennus olisi joku häiriö aivojen toiminnassa jota nämä aineet muka korjaavat biologisesti toimien jotenkin neuroprotektiivisena. Totuushan ei ole niin kaunis. Keho adaptoituu niihin, vieroitusoireet tulee kuten sähköiskutuntemuksia aivoissa (vieroituspalstoilla on havaittu yhteneväisyyksiä ilmiöön nimeltä Lhermittes Sign jota tavataan esim MS taudissa), osa saa aineista niiden käytön jälkeen jatkuvia seurauksia (PSSD). Psykiatrisilla aineilla voi olla merkittäviä yhteneväisyyksiä muiden psykoaktiivisten aineiden pitkäaikaiskäytön setraamuksiin josta dependence ja viekkarit nyt on yksi merkittävä.

Mutta onko psykiatria yhtä kiinnostunut selvittelemään näiden negatiivisten seurausten vaikutusta kehoon, aivoihin, jne? Ei, se ei myy masennuslääkkeitä minkä tietää tieteellistä tutkimusta tukevat lääkeyhtiötkin.

Aineiden vaikutus ei välity vain aivoihin joihin psykiatria on obsessoitunut, sillä on aivofetissi. Vaan ympäri kehoa. Nykypsykiatria on harvinaisen aivopakkomielteinen siinä missä esim jotkut vanhat lääketieteen muodot keskittyi enemmän koko kehoon.

Minä vihaan psykiatriaa ikuisesti kun määräsi näitä aikana jolloin aivoni kasvoi ja kehittyi vuosia. He pilasi elämäni jo nuorena tältä osin ja tulen aina olemaan noiden aineiden alla kasvanut ihminen mistä on heikosti tutkimusta vaikutuksesta kehitykseen. Mitä ei mainittu. Psykiatrialla ei kiinnosta.

Kaikki teoriat mitä psykiatria luettelee lääkkeiden toimintamekanismista on vain epätoivoista halua pysyä relevanttina ihmisten mielessä niin että lääkkeet kelpaa. Heillä on lähes pakkomielteinen tarve yrittää kääntää pskat lääkkeet hyödyllisiksi kaivaen tutkimusta niistä mutta viisveisaten aineilla satutettujen tarinoista

Jos psykiatria kehittelisi vielä "kehittyneempiä" aineita pysyisin niistä mielelläni loitolla kun itselleni mielenterveys ei lähde enää jostain pilleristä.

Anonyymi kirjoitti:

Et varmaan itsekään tiedä mitä tuo tutkimustulos tarkoittaa ja mitä BNDF tarkoittaa. Kerropa tuo omin sanoin - mistä masennuslääkkeiden hyödyllinen vaikutus tulee. :) Siis konkreettisesti miksi tuosta aineesta tuossa valossa on hyötyä masennukselle?

Ja onko tuo yksinomaa suotuisaa aivoille?

Miksi monelle on puhuttu hevonpskaa lääkkeiden vaikutusmekanismista, miksi paketeissa lukee mitä sattuu, miksi lääkäreiltä kuulee mitä sattuu vuosien saatossa (silkkaa soopaa). Itse en olisi aloittanut lääkityksiä jonka toimintamekanismia arvaillaan kuten en mene autonkorjaajallekaan jonka ymmärrys kohteesta on niin heikkoa. En tietenkään enää aloittaisi aineita jotka vaikuttaa kaikkeen mitä olen, aivoihini. On kehitetty aine muka sairauteen (ei luotettava yhteneväinen biologinen sairaus) ja sitten kehitellään teorioita kuinka joku aine joka on kehitelty kymmeniä vuosia sitten toimiikin masennukseen. Jotka vaihtuilee aikojen saatossa. Ei haittaa vaikka kymmeniä vuosia myöhemminkin lääkepaketeistaja sairaaloiden sivuilta löytyy tieteellisesti paikkaansapitämättömiä teorioita aineista

Minulle tähän mennessä luotettavin teoria on tämä

Psyykenlääkkeet ovat psykoaktiivisia aineita mitkä muuttavat tuntemista ja käytöstä. Tekevät muuttuneen tilan aivoihin. Vaikuttavat välittäjäaineisiin joilla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa aiheuttaen sekamelskaa kehossa ja adaptoitumista mistä seuraa dependenceä ja vieroitusoireita mistä kärsin pitkäkestoisesti aineiden seurauksena. Tuo sinun linkkaamasi linkki on tässä suhteessa minulle yhdentekevä eikä perustelisi minulle yhtään miksi minun pitäisi ainetta esim käyttää ja miten se konkreettisesti vaikuttaa ihmisen tuntemiseen. Tokihan psykoaktiivisissa aineissa vaikutuksia on toki, esim kokaiinissa, heroiinissa ja SSRI-aineissa.

Ja linkkaan vielä tämän tähän
"Some people suggest that antidepressants work by growing new brain cells but these claims are based on animal studies and this has never been shown in humans.
There is also no clear evidence that the growth of new brain cells is desirable. Indeed, it could reflect a negative effect, as damage to the brain also causes the growth of new neurons (as damage to the skin leads to the growth of new skin cells)."

Lue lisää

Ai, sitäkö ei saa lukea netistä samalla tavalla kun piru yrittää lukea Vellafaksini purkin kylestä?

Minun ymmärrykselle riittää se tieto, että suurin osa yleisessä käytössä olevista masis lääkkeistä nappaa kiinni aivojen kasvutekijän TrkB reseptoriin, eikä suoraan serotoniinin tai glutamaatin reseptoreihin. Mikä onkin jo monissa tännekkin linkatuissa tutkimuksissa todettu.

Itse en lähtisi arvailemaan että onko tieteelliset läpimurrot yksinomaan suoituisia aivoille.

Eiköhän tieteellisissä läpimurroissa aina ole kyse siitä, että mihin ja miten sitä käytetään.

Olettamus on kuitenkin, että tieteen avulla pystytään kehittämään yhä täsmällisempiä lääkkeitä, ja siksi niillä on vähemmän haittavaikutuksia.

Niin, miksi niin moni on saanut vanhaa tietoa, ennen kuin uutta tietoa on ollut saatavilla? Tai ylipäätään, miksi sinä levität täällä vielä sitä vanhaa tietoa? Kerro sinä se minulle?

Minun arvaus on se että ongelma ei edes ole kaltaisesi ihmiset jotka eivät halua tietää uutta tietoa, vaan pelkästään se, että ihmisiä, vaan on niin paljon että uuden tiedon leviäminen kestää, ja samaan aikaan tulee uutta tietoa, joka joko kumoaa edellistä tietoa tai lisää vain omaksuttavan määrää.

Linkkiä ei siis ole yksinomaan tarkoitettu sinulle, vaan myös niille ihmisille jotka haluavat tulla etsimään sitä ajantasaista tietoa lääkkeiden vaikutusmekanismeista.

Aivojen muovaantuvuus ei poista sitä tosiasiaa etteikö lääkkeet toimisi sen TrkB reseptorin kautta. Muovaantuvuus itsessään on suhteellisen uusi asia, ja tiedemaailma tulee tutkimaan sitä, halusit tai et.

Se ei ole automaattisesti ole hyvä asia, mutta onko se automaattisesti huono asia? Tai onko se asia, jota voidaan ottaa huomiota uusia lääkkeitä suunniteltaessa, tai onko sen riskit paremmin hallittavissa kuin Vellafaksiinissa?

Vain aika näyttää sen, paitsi tietenkin ignorantille ihmiselle, joka elää omassa valmiissa maailmassaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ai, sitäkö ei saa lukea netistä samalla tavalla kun piru yrittää lukea Vellafaksini purkin kylestä?

Minun ymmärrykselle riittää se tieto, että suurin osa yleisessä käytössä olevista masis lääkkeistä nappaa kiinni aivojen kasvutekijän TrkB reseptoriin, eikä suoraan serotoniinin tai glutamaatin reseptoreihin. Mikä onkin jo monissa tännekkin linkatuissa tutkimuksissa todettu.

Itse en lähtisi arvailemaan että onko tieteelliset läpimurrot yksinomaan suoituisia aivoille.

Eiköhän tieteellisissä läpimurroissa aina ole kyse siitä, että mihin ja miten sitä käytetään.

Olettamus on kuitenkin, että tieteen avulla pystytään kehittämään yhä täsmällisempiä lääkkeitä, ja siksi niillä on vähemmän haittavaikutuksia.

Niin, miksi niin moni on saanut vanhaa tietoa, ennen kuin uutta tietoa on ollut saatavilla? Tai ylipäätään, miksi sinä levität täällä vielä sitä vanhaa tietoa? Kerro sinä se minulle?

Minun arvaus on se että ongelma ei edes ole kaltaisesi ihmiset jotka eivät halua tietää uutta tietoa, vaan pelkästään se, että ihmisiä, vaan on niin paljon että uuden tiedon leviäminen kestää, ja samaan aikaan tulee uutta tietoa, joka joko kumoaa edellistä tietoa tai lisää vain omaksuttavan määrää.

Linkkiä ei siis ole yksinomaan tarkoitettu sinulle, vaan myös niille ihmisille jotka haluavat tulla etsimään sitä ajantasaista tietoa lääkkeiden vaikutusmekanismeista.

Aivojen muovaantuvuus ei poista sitä tosiasiaa etteikö lääkkeet toimisi sen TrkB reseptorin kautta. Muovaantuvuus itsessään on suhteellisen uusi asia, ja tiedemaailma tulee tutkimaan sitä, halusit tai et.

Se ei ole automaattisesti ole hyvä asia, mutta onko se automaattisesti huono asia? Tai onko se asia, jota voidaan ottaa huomiota uusia lääkkeitä suunniteltaessa, tai onko sen riskit paremmin hallittavissa kuin Vellafaksiinissa?

Vain aika näyttää sen, paitsi tietenkin ignorantille ihmiselle, joka elää omassa valmiissa maailmassaan.

Lue lisää

"että tieteen avulla pystytään kehittämään yhä täsmällisempiä lääkkeitä, ja siksi niillä on vähemmän haittavaikutuksia."

Niinkuin antipsykootit ovat kehittyneet paljon turvallisemmaksi tai masennuslääkkeet ei enää aiheuta minkäänasteisia riippuvuusongelmia kuten bentsot.:D (Jossain tutkimuksessa peräti päälle kolmekymmentä vieroitusoiretta todettiin samankaltaiseksi jostain neljästä kymmenestä, muistaakseni se oli 37/42). Tai kuten katuhuume ketamiini on tuotu psykiatrian repertuaariin ja huumeista kuten psilosybiinista on tullut ihmeellinen pelastaja. Psilosybiini/ketamiinilinjalla arvostan sentään hoidon satunnaisuutta siinä missä psykiatrian muissa lääkkeissä aivoja muokataan jatkuvasti päivittäin eikä mietitä miten lääke mahdollisesti oikeasti saattaa ajan saatossa muuttaa toimintatapaansa tai muuttaa vaikutusmuotoaan haitallisemmaksi tai tehottomammaksi koska aivot yleensä pyrkii vastustamaan sen toiminnan muokkausta ja homeostaasiin. Eikä kukaan väitä että ketamiini on erityisen aivoja suojaava vaikka varmaan siihenkin halutaan suhtautua sairausprosessia biologisesti kääntävänä, ei huumausaineena jossa on terapeuttisia vaikutuksia

Haitat lääkkeissä kuitenkin vaikuttavat liittyvän siihen että ne vaikuttavat olennaisiin välittäjäaineisiin joilla on erilaisia säätelytehtäviä kehossa esim motoriikkaan, lisääntymisterveyteen ynnä muuhun liittyen.

Virheellisille olettamuksille perustuva tiede ei mielestäni voi kehittyä kovin hyvin. Ja sellainen psykiatria on. Epämääräiset diagnoosit, kuinka suuri rofennäköisyys on että sen hoidettavat tilat on biologiselta perustaltaan edes samanlaisia tai edes on oikeutettua alkaa huumaamaan ja sotkemaan ihmisten välittäjäaineiden toimintaa jos kyseessä on enemmän sovellusten ongelma kuin kovalevyongelma näin kärjistetysti. Lääkkeet mielletään virheelliseltä pohjalta.

Siksi paras teoria tähän mennessä on että psyykenlääkkeiden vaikutusmekamismi ja niihin suhtaudutaan psykoaktiivisina/psykotrooppisina aineina mihin liittyy ongelmia mitä psykoaktiivisiin/psykotrooppisiin aineisiin sisältyy esim adaptaatio, mahdollinen toleranssi, fyysinen riippuvuus eli dependence.
Tärkeää olisi myös miettiä mahdollisia huonoja vaikutuksia hoitotuloksiin pitkällä ajanjaksolla koska vaikutus ei välttämättä pysy stabiilina tämänkaltaisissa aineissa koska aivot pyrkii aina vastustamaan sen toiminnan muokkausta koska homeostaasiin pyrkiminen.

Siis tokihan tiedemaailma saa kuluttaa vaikka kuinka paljon vaikka minkälaiseen hevonpaskaan aikaa kuten tässäkin ketjussa todettiin että psykiatria on laittanut merkittäviä tutkimusresursseja esim kemialliseen epätasapainoteoriaan. Ei siinä mitään. Psykiatriassa tärkeää on puuhastelu jonkun asian kanssa että näytetään relevantilta vaikka koko teoria voisikin vain osoittaa että aine on haitallinen mahdollisesti aivoille. Eniten arvostan esim J.Moncrieffin ja M.Horowitzin pokkaa sanoa miten asia on, toisinkuin lehdissä halutaan luoda vain hienoja otsikoita suurista läpimurroista psykiatriassa.

Psykiatria on toistanut historiassa virheitään ja uskon että se tulee toistamaan läpimurtojensa kanssa tulevaisuudessakin. Sillä erotuksella että esim itse en enää heidän kelkkaansa lähde jossa he pääsee sotkemaan aivojani

Anonyymi kirjoitti:

"että tieteen avulla pystytään kehittämään yhä täsmällisempiä lääkkeitä, ja siksi niillä on vähemmän haittavaikutuksia."

Niinkuin antipsykootit ovat kehittyneet paljon turvallisemmaksi tai masennuslääkkeet ei enää aiheuta minkäänasteisia riippuvuusongelmia kuten bentsot.:D (Jossain tutkimuksessa peräti päälle kolmekymmentä vieroitusoiretta todettiin samankaltaiseksi jostain neljästä kymmenestä, muistaakseni se oli 37/42). Tai kuten katuhuume ketamiini on tuotu psykiatrian repertuaariin ja huumeista kuten psilosybiinista on tullut ihmeellinen pelastaja. Psilosybiini/ketamiinilinjalla arvostan sentään hoidon satunnaisuutta siinä missä psykiatrian muissa lääkkeissä aivoja muokataan jatkuvasti päivittäin eikä mietitä miten lääke mahdollisesti oikeasti saattaa ajan saatossa muuttaa toimintatapaansa tai muuttaa vaikutusmuotoaan haitallisemmaksi tai tehottomammaksi koska aivot yleensä pyrkii vastustamaan sen toiminnan muokkausta ja homeostaasiin. Eikä kukaan väitä että ketamiini on erityisen aivoja suojaava vaikka varmaan siihenkin halutaan suhtautua sairausprosessia biologisesti kääntävänä, ei huumausaineena jossa on terapeuttisia vaikutuksia

Haitat lääkkeissä kuitenkin vaikuttavat liittyvän siihen että ne vaikuttavat olennaisiin välittäjäaineisiin joilla on erilaisia säätelytehtäviä kehossa esim motoriikkaan, lisääntymisterveyteen ynnä muuhun liittyen.

Virheellisille olettamuksille perustuva tiede ei mielestäni voi kehittyä kovin hyvin. Ja sellainen psykiatria on. Epämääräiset diagnoosit, kuinka suuri rofennäköisyys on että sen hoidettavat tilat on biologiselta perustaltaan edes samanlaisia tai edes on oikeutettua alkaa huumaamaan ja sotkemaan ihmisten välittäjäaineiden toimintaa jos kyseessä on enemmän sovellusten ongelma kuin kovalevyongelma näin kärjistetysti. Lääkkeet mielletään virheelliseltä pohjalta.

Siksi paras teoria tähän mennessä on että psyykenlääkkeiden vaikutusmekamismi ja niihin suhtaudutaan psykoaktiivisina/psykotrooppisina aineina mihin liittyy ongelmia mitä psykoaktiivisiin/psykotrooppisiin aineisiin sisältyy esim adaptaatio, mahdollinen toleranssi, fyysinen riippuvuus eli dependence.
Tärkeää olisi myös miettiä mahdollisia huonoja vaikutuksia hoitotuloksiin pitkällä ajanjaksolla koska vaikutus ei välttämättä pysy stabiilina tämänkaltaisissa aineissa koska aivot pyrkii aina vastustamaan sen toiminnan muokkausta koska homeostaasiin pyrkiminen.

Siis tokihan tiedemaailma saa kuluttaa vaikka kuinka paljon vaikka minkälaiseen hevonpaskaan aikaa kuten tässäkin ketjussa todettiin että psykiatria on laittanut merkittäviä tutkimusresursseja esim kemialliseen epätasapainoteoriaan. Ei siinä mitään. Psykiatriassa tärkeää on puuhastelu jonkun asian kanssa että näytetään relevantilta vaikka koko teoria voisikin vain osoittaa että aine on haitallinen mahdollisesti aivoille. Eniten arvostan esim J.Moncrieffin ja M.Horowitzin pokkaa sanoa miten asia on, toisinkuin lehdissä halutaan luoda vain hienoja otsikoita suurista läpimurroista psykiatriassa.

Psykiatria on toistanut historiassa virheitään ja uskon että se tulee toistamaan läpimurtojensa kanssa tulevaisuudessakin. Sillä erotuksella että esim itse en enää heidän kelkkaansa lähde jossa he pääsee sotkemaan aivojani

Lue lisää

"Tai ylipäätään, miksi sinä levität täällä vielä sitä vanhaa tietoa? Kerro sinä se minulle?"

Levitän sitä täällä siksi että ihmiset joille asiasta on valehdeltu saavat tietää sen ja lisäksi siksi että psykiatriakin jää kiinni tieteellisesti kyseenalaisen teorian levittelemisestä -jossa lääkeyhtiöiden markkinointi isossa roolissa- eivätkä pysty väittämään etteivät ole sitä tehneet. Ja eihän noita sivustoja tai kohtia ole korjattu ja ne on mielenkiintoista historiallista dataa (olen napannut kuvakaappauksetkin koska nuo saattaa muuttua).Osa nappailee vieläkin lääkkeitä paketista ja lukee että ahaa tai käy Taysin sivuilla etsimässä informaatiota. Ihmeen varmasti he tämän tietämyksen valossa edes levittää tuota disinformaatiotaan.

He on perustelleet lääkkeet biologisesti hyödyllisempinä kuin ne todennäköisesti ovatkaan saaden lukuisat ihmiset käyttämään aineita. Idea on ollut saada ihmisille aikaan tunne että he tarvii ainetta.

Ihmisiä myös painostetaan käyttämään aineita esim Kelan taholta. Aineita jotka toimii miten? Se että se on lääke ei kerro vielä että se on oikeasti esim pitkällä tähtäimellä oikeasti hyödyllinen saati hyväksi keholle ja aivoille. Tämä olisi perusreltavissa paremmin sikälimikäli aine tosiaan todistetusti korjaisi jotain myös pitemmällä tåhtäimellä miten jollekin aineita määrätään. Nykyisellään lääkkeiden hyötyä voidaan perustella myös sillä että ne aiheuttaa dependenceä ja lopetettaessa olo huononee ja joutuu opettelemaan selvittymiskeinoja mihin aineita käyttäessä ei välttämättä kyennyt pärjätä tunnetilojensa kanssa

Kemiayllinen epätasapainoteorian vaikutukset ihmisten lääkkeiden käyttöön ja niihin suhtautumiseen ovat olleet suuret. Kirjoitin tästä alempana J.Moncrieffin tutkimuksesta, jossa asiasta mainittiin. Se voi lisätä ihmisen riippuvuuden tunnetta lääkkeistä.

Minä mm. itse uskoin tämän hevonpskan nuorena mitä lääkäriltä kuulin ja uskoin tähän.

Eli ihmisille voidaan puhua puutaheinää jonka tieteellinen uskottavuus ei ole suurta ja yhtäkkiä vaan teoria muuttuu toiseksi jonka suotuisuudesta aivoille ei edes ole kunnollista tietoa ja voi olla hallaakin. Esim M.Horowitz on kirjoittanut kuinka pienille koe-eläimille annettiin ihmisten hoitoannoksia vastaavia määriä ketamiinia. Osa sai tästä epileptisiä kohtauksia. Eläimet lopetettiin tutkimuseettisestä syystä ja lopulta heidän aivoissaan todettiin paljon neurogeneesiä eli uusien hermosolujen syntyä. Eli se oli reaktio tähän vaurioon mitä aine teki. Hän oli aiemmin itse kiinnostunut näistä BNDF/neurogeneesi teorioista ilmeisesti eritellen näitä väitöskirjassaan mutta on muuttunut skeptikoksi. Ehkä hänenkin vieroitushankaluutensa aineista on opettaneet paljon. Hänhän on ollut mukana esim tuossa serotoniinitutkimuksessa sekä tekemässä vieroitustutkimusta kys.aineista. Hänen tutkimuksiaan mikäli lähtee tästä neurogeneesiasiasta lääkkeissä tutkimaan odotan suuresti. Psykiatria tarvitsee tällaisia realistisia kriitikkoja kuin hän jotka oikeasti miettivät, hetkinen, onko tämä hyödyllistä tai oikeasti hyvä asia.

Se olisi mielenkiintoista jos aineiden tekemä neurogeneesi alettaisiinkin tulkita reaktioksi aivojen toiminnan häiritsemiseen ja se olisi alkuperäiseltä syyltään negatiivista. Mites sitten ne kaikki miljoonat kelle on mahdollisesti tuotettu harmia?

Uusi teoria ei vieläkään oikein perustele sitä mielestäni että aine on hyödyllinen.siksi ihmisille ei pitäisi perustella ainetta missään nimessä yksinomaa aivoille suotuisana. Kun aiheesta ei vielä ymmärretä, on entistä parempia syitä suhtautua niihin varauksella hehkutuksen sijaan. Ja ymmärtää ne puolet mitkä niissä on ongelmallisia ja piirtää niistä parempi kuva (psyykenlääkkeet psykoaktiivisina aineina joihin sisältyy yhteneväisyyksiä muihin laittomiinkin psykoaktiivisiin aineisiin kuten viekkarit) eikä kehitellä niitä kohtaan taianomaisia odotuksia.

Anonyymi kirjoitti:

"Tai ylipäätään, miksi sinä levität täällä vielä sitä vanhaa tietoa? Kerro sinä se minulle?"

Levitän sitä täällä siksi että ihmiset joille asiasta on valehdeltu saavat tietää sen ja lisäksi siksi että psykiatriakin jää kiinni tieteellisesti kyseenalaisen teorian levittelemisestä -jossa lääkeyhtiöiden markkinointi isossa roolissa- eivätkä pysty väittämään etteivät ole sitä tehneet. Ja eihän noita sivustoja tai kohtia ole korjattu ja ne on mielenkiintoista historiallista dataa (olen napannut kuvakaappauksetkin koska nuo saattaa muuttua).Osa nappailee vieläkin lääkkeitä paketista ja lukee että ahaa tai käy Taysin sivuilla etsimässä informaatiota. Ihmeen varmasti he tämän tietämyksen valossa edes levittää tuota disinformaatiotaan.

He on perustelleet lääkkeet biologisesti hyödyllisempinä kuin ne todennäköisesti ovatkaan saaden lukuisat ihmiset käyttämään aineita. Idea on ollut saada ihmisille aikaan tunne että he tarvii ainetta.

Ihmisiä myös painostetaan käyttämään aineita esim Kelan taholta. Aineita jotka toimii miten? Se että se on lääke ei kerro vielä että se on oikeasti esim pitkällä tähtäimellä oikeasti hyödyllinen saati hyväksi keholle ja aivoille. Tämä olisi perusreltavissa paremmin sikälimikäli aine tosiaan todistetusti korjaisi jotain myös pitemmällä tåhtäimellä miten jollekin aineita määrätään. Nykyisellään lääkkeiden hyötyä voidaan perustella myös sillä että ne aiheuttaa dependenceä ja lopetettaessa olo huononee ja joutuu opettelemaan selvittymiskeinoja mihin aineita käyttäessä ei välttämättä kyennyt pärjätä tunnetilojensa kanssa

Kemiayllinen epätasapainoteorian vaikutukset ihmisten lääkkeiden käyttöön ja niihin suhtautumiseen ovat olleet suuret. Kirjoitin tästä alempana J.Moncrieffin tutkimuksesta, jossa asiasta mainittiin. Se voi lisätä ihmisen riippuvuuden tunnetta lääkkeistä.

Minä mm. itse uskoin tämän hevonpskan nuorena mitä lääkäriltä kuulin ja uskoin tähän.

Eli ihmisille voidaan puhua puutaheinää jonka tieteellinen uskottavuus ei ole suurta ja yhtäkkiä vaan teoria muuttuu toiseksi jonka suotuisuudesta aivoille ei edes ole kunnollista tietoa ja voi olla hallaakin. Esim M.Horowitz on kirjoittanut kuinka pienille koe-eläimille annettiin ihmisten hoitoannoksia vastaavia määriä ketamiinia. Osa sai tästä epileptisiä kohtauksia. Eläimet lopetettiin tutkimuseettisestä syystä ja lopulta heidän aivoissaan todettiin paljon neurogeneesiä eli uusien hermosolujen syntyä. Eli se oli reaktio tähän vaurioon mitä aine teki. Hän oli aiemmin itse kiinnostunut näistä BNDF/neurogeneesi teorioista ilmeisesti eritellen näitä väitöskirjassaan mutta on muuttunut skeptikoksi. Ehkä hänenkin vieroitushankaluutensa aineista on opettaneet paljon. Hänhän on ollut mukana esim tuossa serotoniinitutkimuksessa sekä tekemässä vieroitustutkimusta kys.aineista. Hänen tutkimuksiaan mikäli lähtee tästä neurogeneesiasiasta lääkkeissä tutkimaan odotan suuresti. Psykiatria tarvitsee tällaisia realistisia kriitikkoja kuin hän jotka oikeasti miettivät, hetkinen, onko tämä hyödyllistä tai oikeasti hyvä asia.

Se olisi mielenkiintoista jos aineiden tekemä neurogeneesi alettaisiinkin tulkita reaktioksi aivojen toiminnan häiritsemiseen ja se olisi alkuperäiseltä syyltään negatiivista. Mites sitten ne kaikki miljoonat kelle on mahdollisesti tuotettu harmia?

Uusi teoria ei vieläkään oikein perustele sitä mielestäni että aine on hyödyllinen.siksi ihmisille ei pitäisi perustella ainetta missään nimessä yksinomaa aivoille suotuisana. Kun aiheesta ei vielä ymmärretä, on entistä parempia syitä suhtautua niihin varauksella hehkutuksen sijaan. Ja ymmärtää ne puolet mitkä niissä on ongelmallisia ja piirtää niistä parempi kuva (psyykenlääkkeet psykoaktiivisina aineina joihin sisältyy yhteneväisyyksiä muihin laittomiinkin psykoaktiivisiin aineisiin kuten viekkarit) eikä kehitellä niitä kohtaan taianomaisia odotuksia.

Lue lisää

Psykiatrian potilaana kannattaa aina muistaa psykiatrian historia. Insuliinishokit, lobotomiat, homous sairautena (sosiaalisen kontrollin ulottuvuus, psykiatrian sairauksien yhteiskunnallisetn arvomaailman ulottuvuudet),aivopakkomielle. Yhteiskunnallisesti heikko-osaisien aivoja sorkitaan.

Lääkkeitä jotka kehitetään jotenkin sattumalta esim leikkauksen esilääkityksenä joka toimii johonkin oireisiin esim psykoosiin mutta vuosia myöhemmin niitä aletaan mieltää "antipsykootteina" eli viitaten kuin aine olisi sairauden pois kääntävä kuin joku antibiootti biologisesti hoitava jne. Ensiksi niitä sanottiin nimellä major tranquillizer mikä on kuvaavampi. Sedatiivejahan monet ovat.
Psykiatria yrittää todistella aina kuinka tehokas mihinkin sairaustilaan lääke on, sitähän he yrittää. Ensin tuoden aine markkinoille ja vuosikymmeniä myöhemmin yritetään löytää niistä läpimurtoja ja osoituksia kuinka ne muka korjaisi ihmisten aivoja vaikka asia on melkolailla toisellalailla mikä on havaittavissa haitoista keholle, mahdollisesti aivoillekin, pitkän ajan hoitotuloksille ja esim dependenceilmiöstä ynnä muusta.

Yhteistä psykiatrian historiassa on myös se että aine ensin tuodaan hypettäen markkinoille ja vuosikymmeniä myöhemmin niihin aletaan suhtautua kriittisemmin (mikäli edes se hillitsee käyttöä loppupeleissä). Esim bentsot riippuvuus ja vieroitusoireet terapeuttisilla annoksilla ilmeni vuosikymmeniä myöhemmin, antipsykootit tardiivi dyskinesia vuosikymmeniä myöhemmin, SSRI-lääkkeet vieroitusoireiden pitkäkestoisuus ja vaikeus selveni vuosikymmeniä myöhemmin (ensin väitettiin että lääke ei siis aiheuta mitään riippuvuusongelmia) edeten mediaan ja 2019 tuli paketteihin että lääke voi tuhota seksuaaliset kyvyt käytön jälkeenkin.

Eli siis tämän valossa kannattaa aineisiin suhtautua niin että psykiatria toistaa samaa tarinaa. All over again.

Anonyymi kirjoitti:

"Tai ylipäätään, miksi sinä levität täällä vielä sitä vanhaa tietoa? Kerro sinä se minulle?"

Levitän sitä täällä siksi että ihmiset joille asiasta on valehdeltu saavat tietää sen ja lisäksi siksi että psykiatriakin jää kiinni tieteellisesti kyseenalaisen teorian levittelemisestä -jossa lääkeyhtiöiden markkinointi isossa roolissa- eivätkä pysty väittämään etteivät ole sitä tehneet. Ja eihän noita sivustoja tai kohtia ole korjattu ja ne on mielenkiintoista historiallista dataa (olen napannut kuvakaappauksetkin koska nuo saattaa muuttua).Osa nappailee vieläkin lääkkeitä paketista ja lukee että ahaa tai käy Taysin sivuilla etsimässä informaatiota. Ihmeen varmasti he tämän tietämyksen valossa edes levittää tuota disinformaatiotaan.

He on perustelleet lääkkeet biologisesti hyödyllisempinä kuin ne todennäköisesti ovatkaan saaden lukuisat ihmiset käyttämään aineita. Idea on ollut saada ihmisille aikaan tunne että he tarvii ainetta.

Ihmisiä myös painostetaan käyttämään aineita esim Kelan taholta. Aineita jotka toimii miten? Se että se on lääke ei kerro vielä että se on oikeasti esim pitkällä tähtäimellä oikeasti hyödyllinen saati hyväksi keholle ja aivoille. Tämä olisi perusreltavissa paremmin sikälimikäli aine tosiaan todistetusti korjaisi jotain myös pitemmällä tåhtäimellä miten jollekin aineita määrätään. Nykyisellään lääkkeiden hyötyä voidaan perustella myös sillä että ne aiheuttaa dependenceä ja lopetettaessa olo huononee ja joutuu opettelemaan selvittymiskeinoja mihin aineita käyttäessä ei välttämättä kyennyt pärjätä tunnetilojensa kanssa

Kemiayllinen epätasapainoteorian vaikutukset ihmisten lääkkeiden käyttöön ja niihin suhtautumiseen ovat olleet suuret. Kirjoitin tästä alempana J.Moncrieffin tutkimuksesta, jossa asiasta mainittiin. Se voi lisätä ihmisen riippuvuuden tunnetta lääkkeistä.

Minä mm. itse uskoin tämän hevonpskan nuorena mitä lääkäriltä kuulin ja uskoin tähän.

Eli ihmisille voidaan puhua puutaheinää jonka tieteellinen uskottavuus ei ole suurta ja yhtäkkiä vaan teoria muuttuu toiseksi jonka suotuisuudesta aivoille ei edes ole kunnollista tietoa ja voi olla hallaakin. Esim M.Horowitz on kirjoittanut kuinka pienille koe-eläimille annettiin ihmisten hoitoannoksia vastaavia määriä ketamiinia. Osa sai tästä epileptisiä kohtauksia. Eläimet lopetettiin tutkimuseettisestä syystä ja lopulta heidän aivoissaan todettiin paljon neurogeneesiä eli uusien hermosolujen syntyä. Eli se oli reaktio tähän vaurioon mitä aine teki. Hän oli aiemmin itse kiinnostunut näistä BNDF/neurogeneesi teorioista ilmeisesti eritellen näitä väitöskirjassaan mutta on muuttunut skeptikoksi. Ehkä hänenkin vieroitushankaluutensa aineista on opettaneet paljon. Hänhän on ollut mukana esim tuossa serotoniinitutkimuksessa sekä tekemässä vieroitustutkimusta kys.aineista. Hänen tutkimuksiaan mikäli lähtee tästä neurogeneesiasiasta lääkkeissä tutkimaan odotan suuresti. Psykiatria tarvitsee tällaisia realistisia kriitikkoja kuin hän jotka oikeasti miettivät, hetkinen, onko tämä hyödyllistä tai oikeasti hyvä asia.

Se olisi mielenkiintoista jos aineiden tekemä neurogeneesi alettaisiinkin tulkita reaktioksi aivojen toiminnan häiritsemiseen ja se olisi alkuperäiseltä syyltään negatiivista. Mites sitten ne kaikki miljoonat kelle on mahdollisesti tuotettu harmia?

Uusi teoria ei vieläkään oikein perustele sitä mielestäni että aine on hyödyllinen.siksi ihmisille ei pitäisi perustella ainetta missään nimessä yksinomaa aivoille suotuisana. Kun aiheesta ei vielä ymmärretä, on entistä parempia syitä suhtautua niihin varauksella hehkutuksen sijaan. Ja ymmärtää ne puolet mitkä niissä on ongelmallisia ja piirtää niistä parempi kuva (psyykenlääkkeet psykoaktiivisina aineina joihin sisältyy yhteneväisyyksiä muihin laittomiinkin psykoaktiivisiin aineisiin kuten viekkarit) eikä kehitellä niitä kohtaan taianomaisia odotuksia.

Lue lisää

Niin, kun ne MT-potilaat on vähän sellasia ressukoita, niin niille pitää kertoo että mikä on parasta niille.

Missähän mä olen kuullu tämän saman väitteen.

Totuus on, että olet yhtä paha manipuloija kuin väittämäsi lääkärit. Sillä erolla, että et pyri mihinkään objektiivisuuteen, eikä sinua ei valvo mikään avi tai muukaan instanssi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kun ne MT-potilaat on vähän sellasia ressukoita, niin niille pitää kertoo että mikä on parasta niille.

Missähän mä olen kuullu tämän saman väitteen.

Totuus on, että olet yhtä paha manipuloija kuin väittämäsi lääkärit. Sillä erolla, että et pyri mihinkään objektiivisuuteen, eikä sinua ei valvo mikään avi tai muukaan instanssi.

Lue lisää

En minä ressukoiksi ole väittänyt potilaita. Sen sijaan psykiatria voi pitää potilaitaan tyhmänä kertomalla teorioita, mitkä ei edes pidä paikkaansa ja liekö ne ikinä ovatkaan saaneet tieteellistä todistusaineistoa tuekseen esim tämä että serotoniinitasot olisi alhaisemmat tai aivoissa olisi kemiallinen epätasapaino, minkä teorian valossa ihmiset on mahdollisesti saatu käyttämään aineita ja sillä on ollut erilaisia seurauksia mitkä kirjoitin tänne mistä myös J.Moncrieff ja Horowitz tutkimuksessaan kirjoittivat. Tämän teorian promotoimisesta ON NÄYTTÖÄ ja myös omalla kohdallani tätä teoriaa on useampaan otteeseen siteerattu mt-hoidossa. Nyt hypetetään suu vaahdossa BNDF/neurogeneesi/neuroplastisuus teorioita samalla intensiteetillä ikäänkuin se olisi yksinomaa positiivinen asia taas sivuuttaen mahdollisia ongelmia lääkkeissä. Siinä missä ihmisille on valehdeltu kemiallisista epätasapainoista. Se on sinänsä totta että lopetuksessa itselleen saa sellaisen.

Psykiatrialla on selkeä motiivi näiden kuvien maalaamisessa aineista, perustella se miksi niitä kannattaa käyttää.

Jos minulle olisi sanottu,että haluanko käyttää psykoaktiivisia aineita mielialani parantamiseen jossa on vieroitusoireita, joita ei ole tutkittu kunnolla nuorien kehityksen kohdalla ja ne voi olla jopa pitkäkestoisia ja että yksi riski on että esim seksuaalihäiriöt ei parane mutta voisin saada niistä hyötyä masennukseen niin olisin todennäköisesti suhtautunut aineisiin enemmän varauksella etenkin pitemmällä aikavälillä
https://theconversation.com/antidepressant-withdrawal-should-be-taken-seriously-were-investigating-ways-to-help-people-come-off-the-pills-201101

kuin että jos minulle olisi maalattu kuva lääkkeistä aivojen kemiallista epätasapainoa korjaavana, riippuvuutta aiheuttamattomana, lääkkeinä joissa on jotain "sivuvaikutuksia".

Minun mielestä viha psykiatriaa ja hoitosysteemia kohtaan on oikeutettua johtuen heidän toimintamalleistaan .

Esim.
"– Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa lieväänkin masennukseen pitäisi ruveta määräämään lääkitystä, psykiatri sanoo.

Furmanin mukaan ongelmia kokeva potilasjoukko on merkittävä.

– On tuhansia ihmisiä, jotka kokee, että masennuslääkkeistä ei pääse millään eroon. Joillakin voi kestää monta vuotta, että lääkkeestä pääse eroon. Jotkut ajattelevat, etteivät pääse ikinä eroon. Ongelma on ollut se, että masennuslääkkeitä on määrätty ihmisille ja he ovat ruvenneet popsimaan niitä vuositolkulla ja se ei ole tarkoitus.
Kitkaa potilaiden ja lääkäreiden välille

Psykiatrin mukaan tilanne voi aiheuttaa negatiivisia tunteita lääkäreitä kohtaan.

– Jos on käyttänyt vuoden, pari ja kolme, niin se lopettaminen ei ole enää niin helppoa. Hän voi olla hirveän vihainen sille lääkärille, joka lääkkeen määräsi, koska hän sanoo, että "miksi minulle ei sanottu, että tästä on näin vaikea päästä eroon". Ei kukaan sanonut, koska käypä hoito -suosituksessa ei edes lue sellaista.

Facebookissa olevan SSRI-masennuslääkkeiden vieroitukseen liittyvän tukiryhmän kyselyssä vain yksi yli 85 vastaajasta kertoo saaneensa lääkäriltä tietoa mahdollisista lopetukseen liittyvistä oireista, kun lääkitystä oltiin aloittamassa. "

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532#gs.shiy28

Kerro sinä toki objektiivisia totuuksia aineista. Minä puhun negatiivisesta puolesta, koska tästä aiheesta pitää mielestäni kirjoittaa. Toki en kiellä etteikö joku voi saada aineista hyötyä, mutta ei se silti poista aineisiin liittyviä ongelmia. Hyötykin voi jäädä heikommaksi dependence-ilmiön takia joka voi viedä aineiden mahdollista tehoa pois mistä ikinä tuo teho johtuukaan, ja onko teho pitemmän päälle aivoille ja hoitotuloksille suotuisaa.
Jos joku tekisi itsemurhan ilman aineitaan, niin toki niitä kannattaa käyttää. Toki dependence-ilmiö huomioiden jonka seurauksena on hankala sanoa onko lääke oikeasti hyödyllinen vai vältelläänkö sillä vain vieroitusseuraamuksia mitkä huonontaa oloa ajaksi x. Ja jos on vuosikausia tottunut käsittelemään tunteitaan aineilla, selväähän se on että hankala niistä on toisinaan irti päästä.

Itse myöskin kyseenalaistan kyseisen aineryhmän tehon esim. itsemurhien ehkäisyssä pitemmällä aikavälillä koska vieroitusoireet, tunteiden leikkautuminen, haitat, seksuaalihaitat ynnä muu kaikki paska mitä lääkkeisiin liittyy vie myönteisiä vaikutuksia pois.

JA MIKSI IHMISET TARVITSEVAT NÄITÄ AINEITA ? Minä en ole vielä kuullut sellaista teoriaa mikä minut vakuuttaisi. Kun kemiallinen epätasapaino jargonikaan ei mene enää läpi. Toki ihmiset voi hyötyä psykoaktiivisten aineiden käyttämisestä tunne-elämälleen, siksihän monet käyttää esim päihteitä.

Taisi argumentit loppua kesken kun pitää argumentoida henkilöön liittyvällä haukkumisella.

Horowitzin ja Moncrieffin tutkimuksessa sanottiin näin (huono suomennos):

Masennuksen kemiallinen epätasapaino teoriaa edelleen laitetaan eteenpäin ammattilaisten toimesta. Serotoniiniteoria erityisesti on muodostanut pohjan suurelle osalle tutkimusta viime vuosikymmeninä. Suuri yleisö edelleen uskoo että masennuksen on osoitettu johtuvan serotoniinin tai muiden kemikaalien epänormaaliudesta.tämä käsitys muokkaa sitä miten ihmiset ymmärtää mielialansa, johtaen pessimistiseen näkymään masennuksen lopputuloksista ja negatiivisiin odotuksiin mahdollisuudesta säädellä itse mielialaansa. Idea että masennus on seurausta kemiallisesta epätasapainosta vaikuttaa myös päätöksiin eli että joko ihminen jatkaa tai aloittaa masennuslääkityksen ja voi estää ihmisiä lopettamasta lääkityksiään johtaen jopa elämänpituiseen dependenceen näistä lääkkeistä.
https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Lääkeyhtiöt edelleen siis hyötyy siitä että tämä teoria mainitaan paketeissa. Tosin aika vähän varmaan tätä enää promotaan koska uskottavuus on mennyt, toista oli esim 2000-l. Jotkut hoitoalan ihmiset levittelee tätä potilailleen edelleen syynä käyttää pillereitä. Olen kuullut tämän viimeksi muutama vuosi sitten.

On hupaisaa että psykiatria on pistänyt niin paljon eforttejä tutkimukseen tämän teorian ympärillä. Ainakin omalla kohdalla vahvistaa sitä että psykiatria on monelta osin pseudotiede. Se on innostunut lähinnä todistelemaan että aineet toimii vaikka kuinka hölmöläisteorioilla jonka pohja on juuri Moncrieffin mainitsema malli ymmärtää asiat eli disease centred model .Se sopii myös lääkeyhtiöiden intresseihin.

Menepä muualle trollaamaan siitä.

Jos kuvittelee, että ihmisiä sirutetaan, tai aletaan siruttaa salaa, kyseessä ei ole enää pelkkä masennus. Menee jo harhaisuuden puolelle, keksikööt ammattilaiset siihen diagnoosin, jos sellainen tulee joskus aiheelliseksi.

Sepä se, tabuaihe. Siitä pikku pilleristä tulikin seksuaalisuuden tappaja pysyvästi, lkoukuttaja, vieroitusoireiden ja pahan olon aiheuttaja ja tunteiden leikkaaja mikä loppupeleissä sotkee päätä ja tunne-elämää. Psykoosien laukaisija kun niistä yrittää irti.

Ainakin se saa uhreja ja ruumiita kun ei puhu kunnolla lääkkeiden ongelmista potilailleen.

Artikkelissa sanotaan kuinka masennus ja itsemurhataipumukset ovat nähtävissä kuvantamisissa ihmisten aivoissa.

Artikkelissa myös jaetaan tietoa siitä, kuinka stressihormoni kortisolin erityksen tiedetään lisääntyvän masennuksessa, Kortisolin reaktiivisuus stressiin voi myös olla häiriintynyt ihmisillä, joilla on itsemurhakäyttäytymistä.

( Tekisi mieli myös kertoa tässä yhteydessä, millaista stressitilaa esim. lääkepurku voi aiheuttaa kaikenkaikkiaan vieroitusoireineen jotka on aikalailla keholle luonnottomia ja stressaavia ja pahimmillaan pitkäkestoisia tai PSSD-oireet mutta en taida jaksaa.)

Lisäksi artikkeliossa sanotaan että
"masentuneiden ihmisten joukosta löytyy enemmän heitä, joilla tulehduksesta kertovat merkkiaineet ovat hieman koholla kuin niiden joukosta, jotka eivät sairasta masennusta"

"Kohonnutta itsemurhariskiä on aiemmin raportoitu ihmisillä, joilla on autoimmuunisairaus tai traumaattinen aivovamma. Sekä autoimmuunisairauksiin että traumaattisiin aivovammoihin liittyy infektioiden tapaan tulehdus."

Itselläni tulisi ihan mieleen sekin että ehkäpä autoimmuunisairaudet ja aivovammat voi lähtökohtaisesti olla aika *:seestä ja eläminen niiden kanssa Aivot ei varmaan toimi ihan kunnolla, voi olla kognition häiriöitä, on varmaan kroonista väsymystä, hankaluuksia suoriutua asioista kuten ns. terveellä.

Tulee vain mieleen miten esim. pitkäaikainen psyykenlääkekäyttö voi aiheuttaa harmia aivoille ja miten se vaikuttaa lähtökohtaisesti erilaisiin tasapainoihin kehossa häiritessään välittäjäainetta jolla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa tai miten nuo neurotoksiinit voivat negatiivisesti vaikuttaa potentiaalisesti aivoihin joka voi sitten hiljalleen esimerkiksi johtaa huonompiin hoitotuloksiin tai kukaties vaikkapa dementiariskin lisääntymiseen tai muuten aivoterveyttä heikentävästi. Aivojen haittaaminen näillä aineilla voi siis haitata myös mieltä.

Ilmeisesti tämä artikkeli yrittää tehdä masennuksesta kuvaa fyysisenä jotenkin luotettavana sairautena johon nyt on tämmöisiä hienoja täsmähoitoja, joiden ongelmista ei kyllä mainita pientä sanaakaan.

Mielenkiintoista on kun artikkelissa sanotaan:

"– Ei ole pystytty suoraan mittaamaan, että masentuneilla hermokasvutekijöitä olisi vähemmän kuin ei-masentuneilla, mutta käänteisesti eri masennuksen hoitomenetelmillä on huomattu olevan hermokasvutekijöitä lisääviä vaikutuksia."

Eli siis hoito voi liittyä hermokasvutekijöiden lisääviin vaikutuksiin mutta oikeasti masentuneilla ei ole todettu vähemmän hermokasvutekijöitä. Uuden tutkimuksen mukaanhan
masennuslääkkeiden kuten SSRI-lääkkeiden sanotaan voivan lievittää masennusta vaikuttamalla hermokasvutekijöihin.

Artikkelissa myös sanotaan: "Aivot vaikuttavat ihmisen mieleen ja mieli vaikuttaa aivoihin."

Tällä yritetään varmastikin tuoda esille sitä kuinka biologia on tässä jotenkin erityisen tärkeässä roolissa ja kehossa tapahtuvat epäsuotuisat prosessit voivat sitten kenties pahentaa tilannetta.

Anonyymi kirjoitti:

Artikkelissa sanotaan kuinka masennus ja itsemurhataipumukset ovat nähtävissä kuvantamisissa ihmisten aivoissa.

Artikkelissa myös jaetaan tietoa siitä, kuinka stressihormoni kortisolin erityksen tiedetään lisääntyvän masennuksessa, Kortisolin reaktiivisuus stressiin voi myös olla häiriintynyt ihmisillä, joilla on itsemurhakäyttäytymistä.

( Tekisi mieli myös kertoa tässä yhteydessä, millaista stressitilaa esim. lääkepurku voi aiheuttaa kaikenkaikkiaan vieroitusoireineen jotka on aikalailla keholle luonnottomia ja stressaavia ja pahimmillaan pitkäkestoisia tai PSSD-oireet mutta en taida jaksaa.)

Lisäksi artikkeliossa sanotaan että
"masentuneiden ihmisten joukosta löytyy enemmän heitä, joilla tulehduksesta kertovat merkkiaineet ovat hieman koholla kuin niiden joukosta, jotka eivät sairasta masennusta"

"Kohonnutta itsemurhariskiä on aiemmin raportoitu ihmisillä, joilla on autoimmuunisairaus tai traumaattinen aivovamma. Sekä autoimmuunisairauksiin että traumaattisiin aivovammoihin liittyy infektioiden tapaan tulehdus."

Itselläni tulisi ihan mieleen sekin että ehkäpä autoimmuunisairaudet ja aivovammat voi lähtökohtaisesti olla aika *:seestä ja eläminen niiden kanssa Aivot ei varmaan toimi ihan kunnolla, voi olla kognition häiriöitä, on varmaan kroonista väsymystä, hankaluuksia suoriutua asioista kuten ns. terveellä.

Tulee vain mieleen miten esim. pitkäaikainen psyykenlääkekäyttö voi aiheuttaa harmia aivoille ja miten se vaikuttaa lähtökohtaisesti erilaisiin tasapainoihin kehossa häiritessään välittäjäainetta jolla on lukuisia säätelytehtäviä kehossa tai miten nuo neurotoksiinit voivat negatiivisesti vaikuttaa potentiaalisesti aivoihin joka voi sitten hiljalleen esimerkiksi johtaa huonompiin hoitotuloksiin tai kukaties vaikkapa dementiariskin lisääntymiseen tai muuten aivoterveyttä heikentävästi. Aivojen haittaaminen näillä aineilla voi siis haitata myös mieltä.

Ilmeisesti tämä artikkeli yrittää tehdä masennuksesta kuvaa fyysisenä jotenkin luotettavana sairautena johon nyt on tämmöisiä hienoja täsmähoitoja, joiden ongelmista ei kyllä mainita pientä sanaakaan.

Mielenkiintoista on kun artikkelissa sanotaan:

"– Ei ole pystytty suoraan mittaamaan, että masentuneilla hermokasvutekijöitä olisi vähemmän kuin ei-masentuneilla, mutta käänteisesti eri masennuksen hoitomenetelmillä on huomattu olevan hermokasvutekijöitä lisääviä vaikutuksia."

Eli siis hoito voi liittyä hermokasvutekijöiden lisääviin vaikutuksiin mutta oikeasti masentuneilla ei ole todettu vähemmän hermokasvutekijöitä. Uuden tutkimuksen mukaanhan
masennuslääkkeiden kuten SSRI-lääkkeiden sanotaan voivan lievittää masennusta vaikuttamalla hermokasvutekijöihin.

Artikkelissa myös sanotaan: "Aivot vaikuttavat ihmisen mieleen ja mieli vaikuttaa aivoihin."

Tällä yritetään varmastikin tuoda esille sitä kuinka biologia on tässä jotenkin erityisen tärkeässä roolissa ja kehossa tapahtuvat epäsuotuisat prosessit voivat sitten kenties pahentaa tilannetta.

Lue lisää

Itse uskon kyllä esim. pitkittyneen stressin negatiivisiin vaikutuksiin tai siihen että masennuksella (joka kyllä voi olla hyvinkin heterogeeninen mekanismeiltaan enkä usko yhteen mekanismiin joka olisi esim helposti lääkittävissä pois) on biologisia mekanismeja.
Toisaalta mielemme on kokoajan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa reagoiden esim kuormitustekijöihin ja pitää muistaa nämä ympäristötekijät. On normaalia reagoida kärsimyksellä jos elämässä tapahtuu kaikkea koettelua ja stressaavaa. On normaalia myös jos oikeasti tätä tapahtuu paljon että ihminen lannistuu ja saattaa lamaantua. Stressitilat voi olla huipussaan jatkuvasti jos kokoajan elämä vain iskee alas pohjamutiin.

usein voi olla hyvinkin järkevää oikeasti pureutua tunteisiinsa, suhtautumistapoihinsa sekä tehdä tarvittaessa muutoksia elämässään jotta nämä ongelmakohdat mahdollisesti tulisi ratkaistua. Kaikki ei toki ole ratkaistavissa ja osa menee ihan sen piikkiin että elämään sisältyy kärsimystäkin. Jos lääkkeisiin suhtaudutaan vain niin että ne esim auttaa neuroplastisuuden muodostamisessa mutta unohdetaan niiden puolista isoja osia esim. se että niiden teho voi myös hyvinkin esim pohjautua tunteiden leikkautumiseen, tai että ne ovat psykoaktiivisia aineita joihin keho mukautuu, niin silloin unohdetaan näistä lääkkeistä mainita merkityksellsiiä puolia. Toki näistäkin puolista kuten vieroitusoireista on onneksi puhuttu viimevuosina.

Lisäksi olen yhä enemmän alkanut uskoa siihen, että masennus voi olla ihan luonnollinenkin reaktio jota todella moni ihminen käy läpi elämänsä aikana ja siihen suhtautuminen biologisesti vaarallisena "hätätilana" ja biologisena sairautena johon on pillerit on saattanut johtaa aivan massiiviseen määrään medikalisaatiota josta on ollut myös harmia. Kun siihen on alettu suhtautumaan kuin johonkin tulehdukseen johon on antibiootit. Kuin jonain fyysisenä hätätilana johon muka luetellaan tällaisia esimerkkejä kuinka fyysinen sairaus se on ja kuinka tietenkin ratkaisuksi usein esitellään lääkkeet (ja jotain liikunnasta sivulauseessa).

En läheskään pidä masennusta niin luotettavana fyysisenä sairautena niin että selittäisin asioita että masennus olisi syy asioille vaan näen masennuksen enemmän seurauksena nykyään. Masennuksesta voi olla myös jotain hyötyä koska se saa ihmisen pysähtymään, tekemään muutoksia, ja muuttamaan asioita jotka voivat ollakin itselleen haitallisia. Kun näkee pohjan, voi nähdä myös enemmän valoa päästessään sieltä pohjalta pois.

On aivan surkuhupaisaa puhua vain masennuksen negatiivisista biologisista mekanismeista unohtaen niitä negatiivisia biologisia haittoja mitä näistä "ARVELLAAN, VOI OLLA"-lääkkeistä voi seurata mihin ihmiset voivat MYÖS negatiivisesti reagoida mielessään ja keho voi myös reagoida lisääntyneellä stressillä. Mieli ja aivot reagoi siihen että kehoa on sotkettu tällaisilla aineilla. Kummasti se ei oikein ikinä mene näin psykiatriassa.

Masennuslääkkeiksi voisin kuvata myös sitä, että ihan Maslown tarvehierarkinan perustarpeet tulee tyydytettyä (tottakai se lisää stressiä jos joutuu kokoajan huolehtimaan siitä että esim raha ei riitä ruokaan), ihmissuhteet, luonto, eläimet, merkityksellisyyden tunne, yhteys toisiin ihmisiin, kunnon elintavat, auringonvalon ynnä muun kokoelman asioita jotka yhdessä muodostavat hyvinvointia lisäävän kokonaisuuden.

Monesti näistä psykiatriaa siteeraavista artikkeleista tulee niin pintapuolinen kuva masennuksesta, ihmisyydestä ynnä muusta. Jossa olemme jotain käveleviä tulehdustiloja tai aivomme suorastaan rappeutuvat masennuksen seurauksena.

Itse uskon että pystymme paljon elintapakeinoilla vaikuttamaan myös näihin asioihin. Suhtautumiskeinojen opettelu voi olla myös paljon avartavampaa ja joskus masennuspillerit tunteita leikatessaan sabotoivat oikeasti tunnekäsittelytaitojen kehittymistä.