kerran (ja useamminkin) olen jo iloinnut, että ongelma on ohi, mutta toivo on menny...
varmaan 10 vuotta olen kärsinyt jatkuvasta punastelusta.. siis ei normaalista, vaan sellaisesta ihan missä vaan tyylisestä.
MÄ EN KESTÄ ENÄÄ! Te punastelijat tiedätte, mistä puhun. Turha tuputtaa mitään psykologihömppää. tiedän viimeistään tämän ikäisenä, että tämä vaan on osa mun persoonallsiuutta, mutta kun EN HALUA! Se rajoittaa kumminkin niin paljon elämää.. ajattelee sitä sitten miltä kannalta hyvänsä. Ja on tosi kiusallista.. joskus myös kanssaihmisille, sen kyllä huomaa!
Ottaahan ihmiset silikonirintojakin ym. turhamaista, joten kyllä olis aika, että lääkärit ja tiedemiehet ottaisi tähänkin ongelmaan kantaa. Meitä on kuitenkin tosi paljon ja veikkaan, että suurinta osaa se jollain tasolla vaivaa. MUA TOOOODELLA PALJON!
Söin Propralia, mikä kai jonkun verran auttoi. Pitää kai marssia lääkärille taas. Saisi vaan sitäkin samantien jonku vuoden annoksen (siis n.370 tabua! =)), niin ei aina tarvis rampata hakemassa sitä. Uskon, että joudun syömään lääkettä melkein joka päivä elämäni loppuun asti. Mut jos poistaa ongelman, niin teen sen ilomielin!!!!!!!!!!
Ainakin työpäivät menis kivuttomammin.. ja sos.tilanteet muutenkin. Tuntuu joskus, että ainoastaan kotona voi olla miettimättä tota ongelmaa.
Nykyään käytän naamassa pakkelia, että peittäisi punaa, mutta tää pynttääminen tympii todella! Olis kiva, kun saisi olla ihan naturelli, eikä mikään vahanukke! eikä tietenkään aina voi muutenkaan olla meikkikerroksen alla.
Odotan todella sitä päivää, kun saan tuulettaa kasvojani omana itsenään ylpeänä ilman pakkelikerrosta. Ja olla ihmisten kanssa pelkäämättä sitä, että lehahtaa tulipunaiseksi.
punaa taas...
15
2318
Vastaukset
- rapu
...niin voin kyllä kertoa että et ole ainut tässä maailmassa.. toi on kyllä sellanen vaiva et sitä on vaikeeta ymmärtää jos ei itse punastu. mä punastun jo pelkästään jos säikähän jotai tai nauran...lisäks siihen sit jos puhuu jollekki oudolle ym ym. mut ehkä toi on vaan sellanen asia mikä PITÄS hyväksyä omaan persoonallisuuteen mut kukapa nyt sellasta haluis hyväksyä... ja sit se ku vielä joku sanoo et sähän punastuit niin kyllä tuntuu olo mamolta ja vituttaa...mut ainut lohtu on kai et meitä vissiin on tosi paljon muitakin. ja tosiaan tuo propral kyllä vähän helpottaa,mut eihän niitä tilanteita voi aina tietää etukäteen.
Olin neuroottinen, häiriytynyt persoonallisuus jo kakarasta pitäen.
Olisin tarvinnut ammattiauttajan apua, mutta eihän sellaista
sotavuosien jälkeen ollut olemasssakaan.
On melkoinen ihme, että olen vielä pysynyt laitosten ulkopuolella
Jos vanhan äijän neuvot kelpaa, autan mielelläni sillä tiedän
kantapään kautta mitä punastelu on.- Puuteri
Mulla sama juttu, ikää jo neljäkymmentä! Mites sä sait ne propalit? Menitkö vain lääkäriin ja kerroit punastelusta ja sait reseptin, vai mitä sanoit?
Kyllä mä olen oppinut pärjään tään kans joten kuten, mut kyllä se useinmiten tympäsee.
Sama juttu mullakin, puuteria, puuteria, puuteria.....
Olenkin alkanut vain hymyillä saman tien, kun tunnen kasvoni värin vaihtuvan, siis olen vaihtant "iloiseen lookiin", mutta useimmiten se kyllä tympäisee, varsinkin kun joku siihen puuttuu, kylläkin vain ihaillakseen poskiani!
Nyt kun mulla on vielä hammasraudatkin, niin voit vain arvata miltä tää kaikki näyttää! Mutta sinnillä eteenpäin! Tosta lääkityksestä olisin kyllä kiinnostunut, että mites sen lääkärikäynnin kans, suoraanko vain puheeksi, että punastumiseen lääkettä?- nainen25vee
Kävin tänään lääkärillä ja kerron koko jutun yksityiskohtaisesti...
Menin siihen huoneeseen ja aloitin tyyliin: "Tämä on aika tyhmää tulla lääkärille tällasen ongelman takia, mutta... olen joutunut hirveeseen jännityskierteeseen ihan vaan sen takia, että punastun helposti... vältän tiettyjä tilanteita, laitan hirveen kerroksen pakkelia naamaan... mitta on vain tullu täyteen...". Kerroin, että olen aiemminki syöny propral 40mg ja kärsinyt tästä ongelmasta jo vuosia.
Lääkäri tietysti lupasi kirjoittaa lääkettä, mutta sanoi samalla, että tämä ongelma pitäisi uskaltaa kohdata... DAAAA!!!! Siinä on varmasti yksi, joka ei ole KOSKAAN kärsinyt punastelusta. Mä sanoin sille, että tiedän sen, mutta mä en vain voi hyväksyä tätä piirrettä ittessäni! Samalla tavalla kun joku ei voi hyväksyä pieniä rintoja tm. Alan ihan tosissaan ymmärtää ihmisiä, jotka ottavat silikonirinnat. Jos niiden elämänlaatu ihan tosissaan sen ansiosta paranee, niin sen kuin!!!!
Mä en kerta kaikkiaan enää jaksa piiloutua hirveen meikkikerroksen alle. Se ei vain ole mun juttu.
Mä sanoin sille lääkärille myös sen, että vain ne, keillä on tämä punastumisongelma voi tietää, kuinka kiusallista ja inhottavaa se on. Hei miettikää nyt... mua alkaa punastuttamaa sekin, jos joku lapsi puhuu mulle ihan vaan sen takia, että pelkään sitä, kun lapset puhuu niin suoraan ja odotan vain kauhulla, kun se kysyy, että "miksi toi täti on ihan punainen?". =) Tämä on jo NAURETTAVAA, mutta valitettavasti totisinta totta mun elämässä! Ja joistakin ihmisistä on tullu sellaisia kauheita painajaisia mulle; olen joskus sattunut punastumaan heidän läsnäollessa ja sitten alankin punastua aina kyseisen henkilön läsnäollessa. Siis jo pelkkä läsnäolo saattaa riittää, saatikka jos henkilö puhuu mulle jotain! Kai mä jotenkin ajattelen, että ihmiset ajattelee, että olen ihastunut kyseiseen henkilöön, jos punastun ja tietysti punastun sitten. Ja tätä voi siis tapahtua myös naishenkilön kohdalla (vaikka olen täysi hetero!) Kuinkahan moni nainenkin mielessään ajattelee, että olen joku lesbo! Yleensä itsevarmat ja ison egon omaavat ihmiset saa tämän reaktion aikaan.Myös tilanne, jossa puhutaan seksistä tai seksuaalisesta poikkeavuudesta voi saada saman reaktion aikaan... riittää pelkkä ajatus, että nyt jos punastun niin kaikki luulee mua jotenkin kieroutuneeksi seksuaalisesti. Ehkäpä nämä esimerkit kertoo myös teille, jotka ette punastu, mistä tässä hommassa on kyse ja ymmärrätte, kuinka se voi olla TODELLA kiusallista. Elämä voi muuttua tuollaisen pienen ja mitättömän asian vuoksi niin vaikeaksi, että tavalliset arkiaskareet tekee mielettömiä paineita ja kun viimein työpäivän jälkeen pääsee kotiin ei jaksa muuta kuin itkeä oman miehen kainalossa (onneksi on edes yksi paikka tässä maailmassa, jossa on täydellistä olla!)
Itken nytkin tässä koneen ääressä jo kun ajattelen noita kiusallisia tilanteita.. se tuntuu niin pahalta.
sniif....
Nooh... nyt sain 100kpl Propral 40mg ja sanon suoraan, että olo oli kuin olisi leijaillut pilven päällä, kun marssin pois lääkäristä. Ehkä noi lääkkeet auttaa vain psyykkisesti, mutta auttaa kuitenkin. Tuntuu, että kivi olisi tippunut sydämeltäni taas vähäksi aikaa. Uskallan mennä töihin taas pää pystyssä ilman, että tarvii koko ajan miettiä asiaa.
Menkää kaikki punastelijat ihmeessä lääkäriin. Ehkä jossain vaiheessa aletaan huomata, että tämä todella vaivaa ihmisiä ja kehitellään joku todellinen apu.
Tsemppiä kohtalotoverit ja kiitos tuesta. On ihana tietää, ettei ole ongelman kanssa yksin! - Puuteri
nainen25vee kirjoitti:
Kävin tänään lääkärillä ja kerron koko jutun yksityiskohtaisesti...
Menin siihen huoneeseen ja aloitin tyyliin: "Tämä on aika tyhmää tulla lääkärille tällasen ongelman takia, mutta... olen joutunut hirveeseen jännityskierteeseen ihan vaan sen takia, että punastun helposti... vältän tiettyjä tilanteita, laitan hirveen kerroksen pakkelia naamaan... mitta on vain tullu täyteen...". Kerroin, että olen aiemminki syöny propral 40mg ja kärsinyt tästä ongelmasta jo vuosia.
Lääkäri tietysti lupasi kirjoittaa lääkettä, mutta sanoi samalla, että tämä ongelma pitäisi uskaltaa kohdata... DAAAA!!!! Siinä on varmasti yksi, joka ei ole KOSKAAN kärsinyt punastelusta. Mä sanoin sille, että tiedän sen, mutta mä en vain voi hyväksyä tätä piirrettä ittessäni! Samalla tavalla kun joku ei voi hyväksyä pieniä rintoja tm. Alan ihan tosissaan ymmärtää ihmisiä, jotka ottavat silikonirinnat. Jos niiden elämänlaatu ihan tosissaan sen ansiosta paranee, niin sen kuin!!!!
Mä en kerta kaikkiaan enää jaksa piiloutua hirveen meikkikerroksen alle. Se ei vain ole mun juttu.
Mä sanoin sille lääkärille myös sen, että vain ne, keillä on tämä punastumisongelma voi tietää, kuinka kiusallista ja inhottavaa se on. Hei miettikää nyt... mua alkaa punastuttamaa sekin, jos joku lapsi puhuu mulle ihan vaan sen takia, että pelkään sitä, kun lapset puhuu niin suoraan ja odotan vain kauhulla, kun se kysyy, että "miksi toi täti on ihan punainen?". =) Tämä on jo NAURETTAVAA, mutta valitettavasti totisinta totta mun elämässä! Ja joistakin ihmisistä on tullu sellaisia kauheita painajaisia mulle; olen joskus sattunut punastumaan heidän läsnäollessa ja sitten alankin punastua aina kyseisen henkilön läsnäollessa. Siis jo pelkkä läsnäolo saattaa riittää, saatikka jos henkilö puhuu mulle jotain! Kai mä jotenkin ajattelen, että ihmiset ajattelee, että olen ihastunut kyseiseen henkilöön, jos punastun ja tietysti punastun sitten. Ja tätä voi siis tapahtua myös naishenkilön kohdalla (vaikka olen täysi hetero!) Kuinkahan moni nainenkin mielessään ajattelee, että olen joku lesbo! Yleensä itsevarmat ja ison egon omaavat ihmiset saa tämän reaktion aikaan.Myös tilanne, jossa puhutaan seksistä tai seksuaalisesta poikkeavuudesta voi saada saman reaktion aikaan... riittää pelkkä ajatus, että nyt jos punastun niin kaikki luulee mua jotenkin kieroutuneeksi seksuaalisesti. Ehkäpä nämä esimerkit kertoo myös teille, jotka ette punastu, mistä tässä hommassa on kyse ja ymmärrätte, kuinka se voi olla TODELLA kiusallista. Elämä voi muuttua tuollaisen pienen ja mitättömän asian vuoksi niin vaikeaksi, että tavalliset arkiaskareet tekee mielettömiä paineita ja kun viimein työpäivän jälkeen pääsee kotiin ei jaksa muuta kuin itkeä oman miehen kainalossa (onneksi on edes yksi paikka tässä maailmassa, jossa on täydellistä olla!)
Itken nytkin tässä koneen ääressä jo kun ajattelen noita kiusallisia tilanteita.. se tuntuu niin pahalta.
sniif....
Nooh... nyt sain 100kpl Propral 40mg ja sanon suoraan, että olo oli kuin olisi leijaillut pilven päällä, kun marssin pois lääkäristä. Ehkä noi lääkkeet auttaa vain psyykkisesti, mutta auttaa kuitenkin. Tuntuu, että kivi olisi tippunut sydämeltäni taas vähäksi aikaa. Uskallan mennä töihin taas pää pystyssä ilman, että tarvii koko ajan miettiä asiaa.
Menkää kaikki punastelijat ihmeessä lääkäriin. Ehkä jossain vaiheessa aletaan huomata, että tämä todella vaivaa ihmisiä ja kehitellään joku todellinen apu.
Tsemppiä kohtalotoverit ja kiitos tuesta. On ihana tietää, ettei ole ongelman kanssa yksin!Kiitos ohjeista lääkäriin menon suhteen! Mullakin on perhe, mies, lapset ym. siis kaikki muuten kunnossa.
Nuorempana ajattelin, että eiköhän se punastelu lopu, kun tulen aikuiseksi. Nyt siis nelikymppinen, eli enköhän ole sittenkään vielä aikuinen :) - valitettavasti
nainen25vee kirjoitti:
Kävin tänään lääkärillä ja kerron koko jutun yksityiskohtaisesti...
Menin siihen huoneeseen ja aloitin tyyliin: "Tämä on aika tyhmää tulla lääkärille tällasen ongelman takia, mutta... olen joutunut hirveeseen jännityskierteeseen ihan vaan sen takia, että punastun helposti... vältän tiettyjä tilanteita, laitan hirveen kerroksen pakkelia naamaan... mitta on vain tullu täyteen...". Kerroin, että olen aiemminki syöny propral 40mg ja kärsinyt tästä ongelmasta jo vuosia.
Lääkäri tietysti lupasi kirjoittaa lääkettä, mutta sanoi samalla, että tämä ongelma pitäisi uskaltaa kohdata... DAAAA!!!! Siinä on varmasti yksi, joka ei ole KOSKAAN kärsinyt punastelusta. Mä sanoin sille, että tiedän sen, mutta mä en vain voi hyväksyä tätä piirrettä ittessäni! Samalla tavalla kun joku ei voi hyväksyä pieniä rintoja tm. Alan ihan tosissaan ymmärtää ihmisiä, jotka ottavat silikonirinnat. Jos niiden elämänlaatu ihan tosissaan sen ansiosta paranee, niin sen kuin!!!!
Mä en kerta kaikkiaan enää jaksa piiloutua hirveen meikkikerroksen alle. Se ei vain ole mun juttu.
Mä sanoin sille lääkärille myös sen, että vain ne, keillä on tämä punastumisongelma voi tietää, kuinka kiusallista ja inhottavaa se on. Hei miettikää nyt... mua alkaa punastuttamaa sekin, jos joku lapsi puhuu mulle ihan vaan sen takia, että pelkään sitä, kun lapset puhuu niin suoraan ja odotan vain kauhulla, kun se kysyy, että "miksi toi täti on ihan punainen?". =) Tämä on jo NAURETTAVAA, mutta valitettavasti totisinta totta mun elämässä! Ja joistakin ihmisistä on tullu sellaisia kauheita painajaisia mulle; olen joskus sattunut punastumaan heidän läsnäollessa ja sitten alankin punastua aina kyseisen henkilön läsnäollessa. Siis jo pelkkä läsnäolo saattaa riittää, saatikka jos henkilö puhuu mulle jotain! Kai mä jotenkin ajattelen, että ihmiset ajattelee, että olen ihastunut kyseiseen henkilöön, jos punastun ja tietysti punastun sitten. Ja tätä voi siis tapahtua myös naishenkilön kohdalla (vaikka olen täysi hetero!) Kuinkahan moni nainenkin mielessään ajattelee, että olen joku lesbo! Yleensä itsevarmat ja ison egon omaavat ihmiset saa tämän reaktion aikaan.Myös tilanne, jossa puhutaan seksistä tai seksuaalisesta poikkeavuudesta voi saada saman reaktion aikaan... riittää pelkkä ajatus, että nyt jos punastun niin kaikki luulee mua jotenkin kieroutuneeksi seksuaalisesti. Ehkäpä nämä esimerkit kertoo myös teille, jotka ette punastu, mistä tässä hommassa on kyse ja ymmärrätte, kuinka se voi olla TODELLA kiusallista. Elämä voi muuttua tuollaisen pienen ja mitättömän asian vuoksi niin vaikeaksi, että tavalliset arkiaskareet tekee mielettömiä paineita ja kun viimein työpäivän jälkeen pääsee kotiin ei jaksa muuta kuin itkeä oman miehen kainalossa (onneksi on edes yksi paikka tässä maailmassa, jossa on täydellistä olla!)
Itken nytkin tässä koneen ääressä jo kun ajattelen noita kiusallisia tilanteita.. se tuntuu niin pahalta.
sniif....
Nooh... nyt sain 100kpl Propral 40mg ja sanon suoraan, että olo oli kuin olisi leijaillut pilven päällä, kun marssin pois lääkäristä. Ehkä noi lääkkeet auttaa vain psyykkisesti, mutta auttaa kuitenkin. Tuntuu, että kivi olisi tippunut sydämeltäni taas vähäksi aikaa. Uskallan mennä töihin taas pää pystyssä ilman, että tarvii koko ajan miettiä asiaa.
Menkää kaikki punastelijat ihmeessä lääkäriin. Ehkä jossain vaiheessa aletaan huomata, että tämä todella vaivaa ihmisiä ja kehitellään joku todellinen apu.
Tsemppiä kohtalotoverit ja kiitos tuesta. On ihana tietää, ettei ole ongelman kanssa yksin!"olen joskus sattunut punastumaan heidän läsnäollessa ja sitten alankin punastua aina kyseisen henkilön läsnäollessa. Siis jo pelkkä läsnäolo saattaa riittää, saatikka jos henkilö puhuu mulle jotain! Kai mä jotenkin ajattelen, että ihmiset ajattelee, että olen ihastunut kyseiseen henkilöön, jos punastun ja tietysti punastun sitten. Ja tätä voi siis tapahtua myös naishenkilön kohdalla (vaikka olen täysi hetero!) Kuinkahan moni nainenkin mielessään ajattelee, että olen joku lesbo! Yleensä itsevarmat ja ison egon omaavat ihmiset saa tämän reaktion aikaan.Myös tilanne, jossa puhutaan seksistä tai seksuaalisesta poikkeavuudesta voi saada saman reaktion aikaan... riittää pelkkä ajatus, että nyt jos punastun niin kaikki luulee mua jotenkin kieroutuneeksi seksuaalisesti. Ehkäpä nämä esimerkit kertoo myös teille, jotka ette punastu, mistä tässä hommassa on kyse ja ymmärrätte, kuinka se voi olla TODELLA kiusallista. Elämä voi muuttua tuollaisen pienen ja mitättömän asian vuoksi niin vaikeaksi, että tavalliset arkiaskareet tekee mielettömiä paineita"
Kylläpä kolahti! Ihan kuin minun kynästä (tässä tapauksessa näppiksestä)
Onneksi en ole ainut...
Meidän pitäisi perustaa joku kerho...
- ...olla totta!
Siis tää ei voi olla todellista!Mulla on niin sama ongelma!!! Mä lehahtelen vähän väliä ja siihen ei auta mikään! Tai no meikki on mulla ainakin aika hyvin auttanu, mut mä TODELLAKIN haluaisin olla ilman meikkiä, koska mä en joka hemmetin aamu jaksa tunkee pakkelia naamaan! Ja niin, sitä ei voi aina käyttää! Kesä on tulossa!!! Ei uidessa voi meikkii käyttää! Tää mun elämä on niin toivotonta...
Joo, no mä on nyt koittanu etsi sitä beeta salpaajaa joten ehkä se sitten auttais mua... Ja mä pelkään etten ikinä löydäkkään ketään ku jos vähänki halaa jotakuta nii johan on ruskee läntti jonkun valkosessa paidassa... :D- Punahilkka
Se on siis niin kamalaa, kun on joku esitys tai joku niin menee IHAN punaseks. Mulla on vielä paljon esiintymisiä, koska olen paljon musiikin kanssa tekemisissä. Laulan kuorossa ja soitan pianoa.. Puuteri on kyllä auttanut.. mutta, olen huomannut mitä enemmän esiinnyn, sitä itsevarmemmaksi tulen ja sitä vähemmän punastun. Kannattaa siis oikeasti kohdata niitä tilanteita !!! mut mä ymmärrän täysin teitä kaikkia. mehän ollaan kaikki ikään kuin samasta muotista.
- Puuteri
Punahilkka kirjoitti:
Se on siis niin kamalaa, kun on joku esitys tai joku niin menee IHAN punaseks. Mulla on vielä paljon esiintymisiä, koska olen paljon musiikin kanssa tekemisissä. Laulan kuorossa ja soitan pianoa.. Puuteri on kyllä auttanut.. mutta, olen huomannut mitä enemmän esiinnyn, sitä itsevarmemmaksi tulen ja sitä vähemmän punastun. Kannattaa siis oikeasti kohdata niitä tilanteita !!! mut mä ymmärrän täysin teitä kaikkia. mehän ollaan kaikki ikään kuin samasta muotista.
Juups, mäkin joudun paljon esiintyyn ja oon kyllä tämän elämän aikana sitä tehnyt tosi paljon.
Itsevarmuutta minulta ei todellakaan ole puuttunut, vaikka edelleen punastunkin!
Siis vika ei ole esiintymisien ym. tilanteiden määrässä, eli tilanteita on kohdattu, siitä huolimatta punastun, punastun ja punastun...........
- punainen kans
tällä palstalla näyttää olevan keskustelua zoloftista punasteluun,auttaiskohan se..?
- Veripää
sama ongelma, olen lukenut näitä palstoja täällä sekä muualla ja pakko todeta että monet tästä kärsii. Mikä pahinta, itsellä punastumisongelma ei liity (ainakaan pelkästään) esiintymis - tai muihin sosiaalisiin tilanteihin. Hyvä esimerkki tästä on se, etten yleensä punastele esiintymistapauksissa mutta nyt yksin kun olen tietokoneen ääressä, pärstäni on täysin punainen:D Töissä olen joutunut palvelemaan asiakkaita enkä silloinkaan punastele, tosin eka päivinä taisin mutta se loppu onneks:D
Kylmä, kuuma tai pari ensimmäistä kaljapulloa ovat ne, jotka varmasti saavat tämän kiusallisen asian aikaan, muitakin kyllä on.
Propralista en tiennytkään ennen tätä päivää ja olikin kiva yllätys saada tämä tieto kyseisestä lääkkeestä, koska monet sitä ovat kehuneet. Pitääpäs kävästä lääkärin puheilla, jos se minuakin auttais.- Sama täällä
Kyllähän tässä nyt itse kukin istuu naama punaisena koneen ääressä!
On ne vaan niin hurjia nää jutut täällä netissä.........että vähemmästäkin! - Henry
Käytän ko lääkettä esiintymisjännityksen poistoon, lähinnä lauluharrastuksen apuna.
Koska Propral laskee verenpainetta tulee sen kanssa olla tarkka. Se on kyllä hyvä lääke ja toimii mulla jo varsin pieninä annoksina.Suurta annosta tulee välttää koska se aiheuttaa pistelyä varpaissa ja sormissa, sekä puutumisen tunnetta.Propral myös tasaa ja rauhoittaa sydämmen toimintaa.Olen myös huomannut, että vaikka ko. aineen vaikutusaika on varsin pitkä, on hyvä ottaa tabletti kahtena puolikkaana esim kahden tunnin välein , jos tilaisuus on pitkä.
- hippuli
No tuttu juttu. Kaikki punastelijat tietää todellakin miten kiusallista se on. En oo lekuriin menny senkään vuoksi. Tosin lääkkeitä on, kylläkin vähän eri vaivaa.. mutta siinä sivussa hoksasin, että hei näähän auttaa tohon jännittämiseenki :D Oon yrittäny olla ottamatta niitä silti..
Oon ainakin ite pakottanut itseni kestämään tilanteita ja alkanut aatteleen just vastapäin kyseisissä tilanteissa. Siis, että jos mietin, että punastun niin tietenki punastun.. mutta yritän miettiä, jotenkin, esim. tää on ihan iisiä.. yms. En tiä tajusitko. Muuten homeopaattista apua kannattais koklata kans, sellaset ku Rescue Remedy-tipat muistaakseni vois kans auttaa. Jotain ihme kukkaterapiaa.. ite en oo kokeillu..vielä.
Mulla on välillä kans ihan mahotonta tuo punastelu.. mutta välillä tuntuu, että pääsen siitä ohi hienosti..Tsemppiä! - minä
Kuulostaapa niin tutulta, punastuminen on NIIIN epämiellyttävä asia, varsinkin ku punastelet lähes joka tilanteessa. Ja olen huomannut saman kuin jutun kirjoittaha, että kanssaihmisetkin vaivautuu asiasta ja sitten vasta itsellä häiritsee vielä enmmän. Joskus kohdalle osuu vielä sellaisia ihmisiä jotka pääsätävät ilmaan että oletpa punainen, vasta sitä puna nousee poskille :( silloin kyl tekis mieli vajota maan alle. Se on niiiiiin IKÄVÄ vaiva, voi kun joskus pääsis siitä eroon!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 841662
Nainen, huomasitko kun muutin sinua?
Niin lyhyessä ajassa niin paljon. Mutta jotain muuttui minussakin. :/88898- 8862
- 54852
IS Viikonloppu 12.-13.7.2025
Viikonlopun ratoksi Skyttä ja Kärkkäinen ovat taiteilleet 3.0 arvoisen ristisanatehtävän ratkottavaksi. Kenenkään ratko56849Tämä kesä ei ollut vielä meidän
Olisihan se ihana viettää kesäiltoja kanssasi ulkona. Ei kai ollut vielä oikea aika. Ehkä kohtaamme vielä sattumalta jos58793Poliisi losautti puukkohemmon hengiltä
Mitäs läks, heilumaan puukon kanssa eikä totellut käskytystä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011361763.html189779Mitä jos vaan tapaisit sen jota mietit
Jos se yksi henkilö on sinun mielessäsi niin entäs jos vaan menisit tapaamaan sitä, heti, samantien, miettimättä mitään.80735Teet tämän niin
Helpoksi, mutta silti niin vaikeaksi. Vihaan omaa saamattomuuttani, vaikka kaikki olisi saatavilla. 🩷🌸41730Sofiaa ei kelpuutettu Martinan kaveriporukkaan
Ibizalla lomailee Martinan kanssa ihan muut naiset.172720