Mitä olette lukeneet viime aikoina?

Anonyymi-ap

Täällä esitellään lähes yksinomaan uusia kotimaisia kirjoja ja varsinkin Finlandia ehdokkaita. Niihin on pitkät jonot kirjastoissa ja aika monet kirjat ovat kuitenkin pettymyksiä kovasta mainostuksesta huolimatta. Nykyisin on muotia kirjoittaa monessa eri kerroksessa sekavasti, ei tiedä mikä on mennyttä mikä nykypäivää, mikä keksittyä mikä totta. Aiheet ovat ankeita, on hyväksikäyttöä, yksinäisyyttä, luonnon tuhoutumista, sodan varjoja, pakolaisuutta.
Kirjaa ei pidetä hyvänä, jos se on viihdyttävä ja helppo lukea.

Itse luin viimeksi Danielle Steelin kirjan Hotelli Vendome. Siinä on eri luonteita ja äitinsä hylkäämän ja isänsä kasvattaman tytön kasvutarina hotellin omistajaksi ja isän uusi rakkaus ja tyttökin löytää elämäns miehen. Viihdyttävä ja sopivasti jännitystä, lämminhenkinen kirja. Luen paljon Steeliä ja suomalaisista esimerkiksi Anneli Kangas ja Enni Mustonen ovat hyviä.

409

3368

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Daniel Steeliä eivät kriitikot kehu, mutta on lukijoita, jotka eivät etsi laatua.

      • Anonyymi

        Tuliko hyvä mieli tuosta laaduttomasta kommentistasi?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuliko hyvä mieli tuosta laaduttomasta kommentistasi?

        Miten niin laaduton ? Sanoisin, että kehittynyt maku kirjallisuuden suhteen,
        jos erottaa laadun ja ns. viihderomaanin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten niin laaduton ? Sanoisin, että kehittynyt maku kirjallisuuden suhteen,
        jos erottaa laadun ja ns. viihderomaanin.

        On huonoa kaunokirjallisuutta ja hyvää viihdekirjallisuutta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On huonoa kaunokirjallisuutta ja hyvää viihdekirjallisuutta.

        Viihdekirjallisuus on kuitenkin roskaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viihdekirjallisuus on kuitenkin roskaa.

        Jollekin voi viihdekirjallisuus olla hyvinkin tärkeä voimanlähde. Saattaa arki olla hyvinkin kuormittunutta. Jos mieli ei jaksa keskittyä raskaampiin teksteihin, suotakoon mielen levätä vaikka siinä "roskassa".
        Kevyellä viihteellä, olkoon kirjat, lehdet, elokuvat jne on paikkansa tässä raskaassa maailmassa.
        Omaa paremmuuttahan siinä yritetään korostaa vähättelemällä toisen lukukokemusta.
        Daniel Steelistä sen verran, että muistelen hänen kirjojaan olleen 80-luvun alussa kirjakerhojen kuukauden kirjoina.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viihdekirjallisuus on kuitenkin roskaa.

        Senkin päättä ainoastaan lukija mikä on roskaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viihdekirjallisuus on kuitenkin roskaa.

        No niin taas meni ulalle tämäkin keskustelun aihe , yhden ihmisen tähden,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On huonoa kaunokirjallisuutta ja hyvää viihdekirjallisuutta.

        Nuorempana voi lukea kaikenlaista mutta vanhessaan alkaa valita. Nyt on netti jossa löytää mielenkiintoisempia asioita kuten mitä kaikkea on menossa maailmassa juuri nyt ja menneistä asioista ja tulevia kiinnostavia aiheita. En ole lukenut moneen vuoteen yhtään kirjaa enkä lehteä. Koulun ohessa luin koti ja ulkomaista kaunokirjallisuutta paljon. Muutama lukematon kirja hyllyssä. Hyllyssä,lasiovet, on enää vain ne säilyttämisen arvoiset ja loput odottaa toisessa paikassa ottajaa taimostajaa. Kirjastossa en ole käynyt 20 vuoteen.
        Viimeisin kirja oli halpoja Grishamin dekkaria niitä on 2 lukematta. Suurin osa hyllyssä oikeita tunnettuja romaaneja tai tietokirjoja kasvi,terveys. Joenpellon 1 kirja ollut kymmenisä vuosia ja kesken jäänyt jo 3x.Hotalaisen pehmeäkantisia 3 lukematta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On huonoa kaunokirjallisuutta ja hyvää viihdekirjallisuutta.

        Suosittelen Venäläisten siis niiden oikeiden ihmsiten vihaajille Magneettimedian kirjoitusta miten Venäjän ryöstettiin alkaen 1917 tsaarin murhista.
        Tiedä ennemmän totuutta kuvitellaan ja aivopesun sijaan. Kertoo kasareista jotka esiintyvät juutalaisina.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Senkin päättä ainoastaan lukija mikä on roskaa.

        "Lenkin päättä ainoastaan lukija mikä on roskaa."
        .-Anon. 14:39:14
        Lukija ei päätä siinä suhteessa mitään! Voi kyllä kokea jonkin kirjan roskaksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Senkin päättä ainoastaan lukija mikä on roskaa.

        Ihan niin. Laadun päättää lukija eikä mikään pieni joukko omien hyveittensä kanssa jossa päätetään että jokin on laadukasta .
        Kirja mikä vetää puoleensa on laadukas . Kirjan tarkoitushan on koskettaa lukijaansa sisällisesti .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No niin taas meni ulalle tämäkin keskustelun aihe , yhden ihmisen tähden,

        Aivan niin, näitähän on joka ryhmässä niille on lääketieteellinen nimityskin .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On huonoa kaunokirjallisuutta ja hyvää viihdekirjallisuutta.

        Onko ketjua Minkä kirjan jättäisin lukematta uuden tiedon valossa?
        Mitkä kirjat polttaisit roviolla? Sinuhessa on kohta jossa henkilö puhuu että kuunteli kun muut sanoivat ettei Jumalaa ole ja valehdellaan. Oliko Waltari Luojan kieltäjä? Sitten varsinaisesti täyttä fiktiota sepitettyjå valheita on Harviaisen ym. kirja juutalainen kulttuuri joka pimentänyt menneisyyden. Siinä ei kerrota totuutta. En ole lukenut mitään vuosiin. En lue ns naisten lehtiä. Ei mitään lehtiä. Netin käyttö monta tunti pv on ollut tärkeämpi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Senkin päättä ainoastaan lukija mikä on roskaa.

        Roskaa luetaan aika paljon, koska lukija ei erota erota roskaa hyvästä
        kirjallisuudesta. Kun kiinnostuu lukemaan tasokkaampaa kirjallisuutta
        tulee pian huomaamaan eron..

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin. Laadun päättää lukija eikä mikään pieni joukko omien hyveittensä kanssa jossa päätetään että jokin on laadukasta .
        Kirja mikä vetää puoleensa on laadukas . Kirjan tarkoitushan on koskettaa lukijaansa sisällisesti .

        Roskakirja voi vedota kehittymättömän lukijaan.
        Kun lukee paljon tasokkaampaakin kirjallisuutta, vain siten voi oppia
        kehittymään lukijana ja oppia erottamaan tason.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten niin laaduton ? Sanoisin, että kehittynyt maku kirjallisuuden suhteen,
        jos erottaa laadun ja ns. viihderomaanin.

        Moni viihtyy viihdekirjallisuuden parissa, eihän sitä muuten edes julkaistaisi. Moititteko sitä?
        "Lukeminen kannattaa aina".

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nuorempana voi lukea kaikenlaista mutta vanhessaan alkaa valita. Nyt on netti jossa löytää mielenkiintoisempia asioita kuten mitä kaikkea on menossa maailmassa juuri nyt ja menneistä asioista ja tulevia kiinnostavia aiheita. En ole lukenut moneen vuoteen yhtään kirjaa enkä lehteä. Koulun ohessa luin koti ja ulkomaista kaunokirjallisuutta paljon. Muutama lukematon kirja hyllyssä. Hyllyssä,lasiovet, on enää vain ne säilyttämisen arvoiset ja loput odottaa toisessa paikassa ottajaa taimostajaa. Kirjastossa en ole käynyt 20 vuoteen.
        Viimeisin kirja oli halpoja Grishamin dekkaria niitä on 2 lukematta. Suurin osa hyllyssä oikeita tunnettuja romaaneja tai tietokirjoja kasvi,terveys. Joenpellon 1 kirja ollut kymmenisä vuosia ja kesken jäänyt jo 3x.Hotalaisen pehmeäkantisia 3 lukematta.

        Miten meidän tulisi suhtautua tähän,?

    • Anonyymi

      Danielle Steel on maailman suosituimpia viihdekirjailijoita,
      jonka melodramaattisia kirjoista tyypillisesti viihdekirjallisuudelle
      puuttuu omaperäisyys. Ilmaisu "kasvutarina" ei sovi hömpän pömppään.

      • Anonyymi

        Miksi pitäisi aina olla kasvutarina kirjassa, että se olisi hyvä? Ihmisissä on täysikasvuisia ja henkisesti kypsiä tasapainoisia. Sellaisistakin saa hienoja kirjoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi pitäisi aina olla kasvutarina kirjassa, että se olisi hyvä? Ihmisissä on täysikasvuisia ja henkisesti kypsiä tasapainoisia. Sellaisistakin saa hienoja kirjoja.

        Aloittaja sitä näyttää korostavan aloituksessaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittaja sitä näyttää korostavan aloituksessaan.

        Kerroin siitä kasvutarinasta sen takia, että viihteeseen laskettavassa kirjallisuudessa on myös kasvutarinoita ja muita tärkeitä teemoja. Ne on vain kirjoitettu ymmärrettävämmin kuin kaunossa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerroin siitä kasvutarinasta sen takia, että viihteeseen laskettavassa kirjallisuudessa on myös kasvutarinoita ja muita tärkeitä teemoja. Ne on vain kirjoitettu ymmärrettävämmin kuin kaunossa.

        "ymmärrettävämmin" = Pinnallisemmin ylitunteellisesti.
        Viihdekirjallisuus on samaa tasoa kuin "Kauniit ja rohkeat".

    • havumetsäin_mies

      Luen enimmäkseen ranskalaista nykykirjallisuutta, jo kielitaidon ylläpitämisen ja kehittämisen vuoksi.

      • Anonyymi

        Onko niistä mitään suomennettu?

    • Anonyymi

      Tällä hetkellä ei olut aikaa lukea kirjoja. Haen Itis Citymarket aulasta: Kirkko ja Kaupunki lehden ,kuin ilmaisjakelu lehdet sieltä ym.mainokset. Tuntu että kiire on kihlannut ajan,Vaikka olen eläkkellä ja asuu yksin..On autettavia syö omaa aikaani.Pitäisi vaan ihan oikeasti laskea irti ihmisistä jotka aina tarvitsee apua.Kun työstä eläkellä ja ansaitu itse eläke.Olisi jo aika antaa itselle aikaa ja huolehtia vain omasta hyvin voinnista.

    • Anonyymi

      Viihdekirjallisuudella on oma paikkansa ja oma lukijakuntansa ja on epäreilua verrata sitä tavoitteelliseen kaunoon. Viihdekirjallisuus palvelee samoja tarpeita kuin saippuaoopperat, ajanvietettä, virkistystä, feel good-hyvänolontunnetta. Selviytymis-tai kasvutarinat ovat usein kaavamaisia ja toistuvia, siinä missä tavoitteellinen kauno luotaa syvältä ja tuo esille usein ihmisluonnon kaikkein raadollisimman ja nurjimman puolen. Dekkarit ovat siltä väliltä; monet enemmänkin viihdettä kuin kaunoa. Hyvässä dekkarissa on mukaansatempaava juoni, monipohjaiset henkilöhahmot, latausta ja jännitystä.
      On kuitenkin (minun vaatimaton mielipiteeni) tarpeetonta ja jopa snobbailua tyrmätä kaupallinen viihde "huonona" kirjallisuutena; se voi olla hyvinkin korkeatasoista ja se että äänikirjojen levittäjäfirmat ovat edelleen kaupallistaneet ja laskeneet ns. taiteellisuuden rimaa on sekä hyvä että huono asia: äänikirjat ovat saaneet monet jotka ei normaalisti jaksaisi lukea varsinaista kaunokirjallisuutta kiinnostumaan kuitenkin tarinankertomisperinteestä ja kulttuurista. Tämä koskee etenkin nuoria ja lapsia, sekä ikäihmisiä. Vaarana on äänikirjojen yleistyessä se että nuorten lukutaito ja kiinnostus kaunokirjallisuuteen ennestäänkin vähenee.
      P.

      • Anonyymi

        Kysymys Palomalle.
        Ovatko kirjasi viihdettä vai kaunoa?

      • Anonyymi

        Viihdekirjoja luku on parempaa ajankäyttöä kuin TV roskan katselu. Annetaan ihmisten pitää ja lukea mitä haluavat. Älkää turhan pahastako muiden sanomisista.
        Jokainen on vapaa nauttimaan mistä haluaa. Jotkut ulkoilee koska kykenevät siihen vielä iäkkäänä. Jotkut ei pysty enää vaikka haluaisivat.

    • Anonyymi

      Huono kirjallisuus ei voi olla korkeatasoista, vaikka sen miten päin yrittäisi
      selittää.

      • Anonyymi

        Viihdekirjallisuus ei ole välttämättä huonoa kirjallisuutta. Viihde ja kauno palvelevat eri tarkoitusta, Viihteen tasoa alentaa usein sen läpinäkyvä ja helppo kaupallisuus. Henkilöhahmoista tulee kaavamaisia ja yksiselitteisiä. Juonet toistuvat. Kuitenkin, ns. viihdekirjallisuuden joukossa on joitakin todellisia helmiä, mainittakoon vain Dame Daphne du Maurier (Rebecca ym kymmenkunta muuta suomennetua).
        P

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viihdekirjallisuus ei ole välttämättä huonoa kirjallisuutta. Viihde ja kauno palvelevat eri tarkoitusta, Viihteen tasoa alentaa usein sen läpinäkyvä ja helppo kaupallisuus. Henkilöhahmoista tulee kaavamaisia ja yksiselitteisiä. Juonet toistuvat. Kuitenkin, ns. viihdekirjallisuuden joukossa on joitakin todellisia helmiä, mainittakoon vain Dame Daphne du Maurier (Rebecca ym kymmenkunta muuta suomennetua).
        P

        Kaunokirjallisuus on vain yleisnimitys kirjallisuudelle eli ei siinä eroteta viihdekirjallisuutta.

        Tietokirjallisuus on sitten taas omansa.

      • Anonyymi

        Pääasia, että ihmiset lukevat. Lue sinä korkeaa, minä luen matalankynnyksen kirjallisuutta ja nautin siitä, suorastaan ahmin. Voit tietysti selitellä vaikka miten päin , mutta me ihmiset olemme erilaisia, erilaisuus on rikkautta , sinäkin voit täällä loistaa arvostelullasi. .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viihdekirjallisuus ei ole välttämättä huonoa kirjallisuutta. Viihde ja kauno palvelevat eri tarkoitusta, Viihteen tasoa alentaa usein sen läpinäkyvä ja helppo kaupallisuus. Henkilöhahmoista tulee kaavamaisia ja yksiselitteisiä. Juonet toistuvat. Kuitenkin, ns. viihdekirjallisuuden joukossa on joitakin todellisia helmiä, mainittakoon vain Dame Daphne du Maurier (Rebecca ym kymmenkunta muuta suomennetua).
        P

        Ilmeisesti olet lukenut paljon viihdettä, kun tiedät kaavat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pääasia, että ihmiset lukevat. Lue sinä korkeaa, minä luen matalankynnyksen kirjallisuutta ja nautin siitä, suorastaan ahmin. Voit tietysti selitellä vaikka miten päin , mutta me ihmiset olemme erilaisia, erilaisuus on rikkautta , sinäkin voit täällä loistaa arvostelullasi. .

        Itselläni on kirja hyllyssä kaiken laisia kirjoja niitä lukee mielialan mukaan. Enkä koskaan menisi sanomaan jonkun kirjailijan työtä kategorisesti siinä minun maailmassani on kaikille tyypeille tilavuutta .
        Ja kukaan ei voi sanoa että joku kirja on roska kirja, ja perustella asiaa oman makunsa mukaisesti annetaan kaikkien kukkien kukkia .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pääasia, että ihmiset lukevat. Lue sinä korkeaa, minä luen matalankynnyksen kirjallisuutta ja nautin siitä, suorastaan ahmin. Voit tietysti selitellä vaikka miten päin , mutta me ihmiset olemme erilaisia, erilaisuus on rikkautta , sinäkin voit täällä loistaa arvostelullasi. .

        Kirja jonka kokee hyvänä tulee usein ahmittua . Ja olen huomannut kun sen lukee muutaman vuoden päästä uudestaan niin tulee esiin tapauksia jotka olin missannut ekakerralla . Niin että siinäkin kertaus kannattaa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni on kirja hyllyssä kaiken laisia kirjoja niitä lukee mielialan mukaan. Enkä koskaan menisi sanomaan jonkun kirjailijan työtä kategorisesti siinä minun maailmassani on kaikille tyypeille tilavuutta .
        Ja kukaan ei voi sanoa että joku kirja on roska kirja, ja perustella asiaa oman makunsa mukaisesti annetaan kaikkien kukkien kukkia .

        Ihan noin ajattelen minäkin, kun kirjahyllyssäni on monen monta erillaisuutta, niitä sitten otetaan esiin tarvittaessa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni on kirja hyllyssä kaiken laisia kirjoja niitä lukee mielialan mukaan. Enkä koskaan menisi sanomaan jonkun kirjailijan työtä kategorisesti siinä minun maailmassani on kaikille tyypeille tilavuutta .
        Ja kukaan ei voi sanoa että joku kirja on roska kirja, ja perustella asiaa oman makunsa mukaisesti annetaan kaikkien kukkien kukkia .

        "¨Ja kukaan ei voi sanoa että joku kirja on roska kirja, ja perustella asiaa oman makunsa mukaisesti annetaan kaikkien kukkien kukkia ."

        Kyllä voi, katsos kehittyneempiä kirjoja paljon lukeville kehittyy
        ymmärrys, mikä on tasokasta tekstiä ja mikä ei.
        Kehittyneempi lukija ei nojaa omaan makuunsa,
        hänellä on paljon lukemisen kokemuksen tuomaa tietoa ja käsityksiä
        Hän osaa analysoida tekstiä.

    • Anonyymi

      Viihdekirjoja lukee noin 15-vuotiaaseen asti. Niillä main oma henkinen kehitys
      yleensä menee niitten ohi ja ne alkavat tuntua lapsellisilta.

      • Anonyymi

        Mulle lukeminen on viihdettä eli en lue työkseni, joten kaiketi sitten luen viihdekirjallisuutta.

    • Anonyymi

      Periaatteessa kirjallisuutta on vain kolmea lajia: proosaa, lyriikkaa ja draamaa. Kaunokirjallisuudeksi sanotaan yleensä tavoitteellista proosaa mutta periaatteessa se tarkoittaa taideproosaa, jonka voi jakaa taas romaaneihin/novelleihin tai fakta/tietokirjallisuuteen.
      Viihdekirjallisuus on proosan alalaji, samoin kuin sci fi, romanttinen kirjallisuus jne. samoin kui elämänkerrat jne. Tietokirjallisuus on yksi proosan alalaj.
      ***
      Mielestäni parhaiten pystyy itse määrittelemään ja erottelemaan kaunon alalajit niiden tavoitteellisuuden ja tarkoitusperän sekä sen onko ne tietopohjaista vai pelkkää fantasiaa/fiktiota. Mihinkään arvojärjestykseen niitä ei voi laittaa, kuin ehkä kaupallisen menestyksen ja kirjallisen tavoitteellisuutensa ansioista.
      P.

      • Anonyymi

        Herätit uteliaisuuteni, joten kysynkin mistä tietosi on peräisin?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Herätit uteliaisuuteni, joten kysynkin mistä tietosi on peräisin?

        Lukemalla ja kursseilla hankittua tietoa. Keskustelemme juuri par'aikaa aiheesta erään pienkustantamon verkkosivulla.

        Minä takerruin juuri tuohon tavoitteelliseen kirjoittamiseen. Siis mitä tavoitellaan kirjoittamisella? Rahaa, mainetta, luomisen pakon tyydytystä? Taiteellista monipohjaisuutta, kuuluisuutta?

        Yleensä tavoitteellisella kirjoittamisella tarkoitetaan kuitenkin tekstin tuottamista joka päätyy kansien väliin, julkaisuun. Tai verkkokirjaksi, Tai epub, e-kijaksi, joka ladataan kokonaisuudessaan omiin tiedostoihin. Kustantamot hyödyntävät kaupallisesti tätä tavoitteellisuutta ja normaalisti kirjoittajalle on suuri hyöty, rahallisesti ja jos haluaa saada nimeä ja julkisuutta, saada kustannussopimus suuren kustantamon kanssa.. Omakustannekirjailijan rooli sopii kuitenkin hyvin esim. vanhemmalle kirjoittajalle, joka ei halua enää olla mukana kustantamoiden hypityksessä, kiertuiella kirjastoissa, kirjakaupoissa, messuilla, eri tilaisuuksissa markkinoimassa omia kirjojaan, lähes pakosta. Omakustannekirjailija päättää itse ajastaan, miten paljon haluaa ja jaksaa satsata markkinointiin ja kiertuiesiin, mihin messuille menee mukaan jn. ja ei ole mitään vaatimusta siitä miten paljon tai usein kirjoittaa.

        Äänikirjojen yleistymisessä näen vaaran kirjallisuuden tason alentumiseen, viihdekirjallisuuden vallatessa taiteellisemman, syvemmälle luotaavan, yhteiskunnallisen, psykologisen, monitasoisen ja monikerroksisen kasvu/selviytymistarinan sijasta. Tämä ei kuitenkaan koske lahjakkaiden ja taitavien kirjailijoiden äänikirjaversioita jo painetuista teoksista, vaan tusinakirjailijoita, jotka tuottavat liukuhihnalta "myyntimenestyksiä", joiden juoni ja henkilöt sekoittuvat kuuntelijanmielessä nopeasti toisiinsa. Esimerkkinä viimeisestä ruotsalainen Camilla Läckberg, upporikas dekkarien/viihdekirjallisuuden tuottaja, jonka kirjalliset ansiot perustuvat taitavaan markkinointiin paremminkin kuin kirjallisiin meriitteihin.
        P.

      • Anonyymi

        Ok, kiitos!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukemalla ja kursseilla hankittua tietoa. Keskustelemme juuri par'aikaa aiheesta erään pienkustantamon verkkosivulla.

        Minä takerruin juuri tuohon tavoitteelliseen kirjoittamiseen. Siis mitä tavoitellaan kirjoittamisella? Rahaa, mainetta, luomisen pakon tyydytystä? Taiteellista monipohjaisuutta, kuuluisuutta?

        Yleensä tavoitteellisella kirjoittamisella tarkoitetaan kuitenkin tekstin tuottamista joka päätyy kansien väliin, julkaisuun. Tai verkkokirjaksi, Tai epub, e-kijaksi, joka ladataan kokonaisuudessaan omiin tiedostoihin. Kustantamot hyödyntävät kaupallisesti tätä tavoitteellisuutta ja normaalisti kirjoittajalle on suuri hyöty, rahallisesti ja jos haluaa saada nimeä ja julkisuutta, saada kustannussopimus suuren kustantamon kanssa.. Omakustannekirjailijan rooli sopii kuitenkin hyvin esim. vanhemmalle kirjoittajalle, joka ei halua enää olla mukana kustantamoiden hypityksessä, kiertuiella kirjastoissa, kirjakaupoissa, messuilla, eri tilaisuuksissa markkinoimassa omia kirjojaan, lähes pakosta. Omakustannekirjailija päättää itse ajastaan, miten paljon haluaa ja jaksaa satsata markkinointiin ja kiertuiesiin, mihin messuille menee mukaan jn. ja ei ole mitään vaatimusta siitä miten paljon tai usein kirjoittaa.

        Äänikirjojen yleistymisessä näen vaaran kirjallisuuden tason alentumiseen, viihdekirjallisuuden vallatessa taiteellisemman, syvemmälle luotaavan, yhteiskunnallisen, psykologisen, monitasoisen ja monikerroksisen kasvu/selviytymistarinan sijasta. Tämä ei kuitenkaan koske lahjakkaiden ja taitavien kirjailijoiden äänikirjaversioita jo painetuista teoksista, vaan tusinakirjailijoita, jotka tuottavat liukuhihnalta "myyntimenestyksiä", joiden juoni ja henkilöt sekoittuvat kuuntelijanmielessä nopeasti toisiinsa. Esimerkkinä viimeisestä ruotsalainen Camilla Läckberg, upporikas dekkarien/viihdekirjallisuuden tuottaja, jonka kirjalliset ansiot perustuvat taitavaan markkinointiin paremminkin kuin kirjallisiin meriitteihin.
        P.

        Omakustannekirjailijaa ei mikään kustantaja huoli, koska kukaan ei halua huonoja kirjoja ostaa. Epärehellistä muuta väittää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Herätit uteliaisuuteni, joten kysynkin mistä tietosi on peräisin?

        Yleistietoahan tuo vain on, jos ei tiedä, voi googlata kirjallisuuden lajit
        ja saa 37000 vastausta 0,30 sekunnissa.

      • Anonyymi

        "Mihinkään arvojärjestykseen niitä ei voi laittaa, kuin ehkä kaupallisen menestyksen ja kirjallisen tavoitteellisuutensa ansioista".

        Jokainen lukija saa kuitenkin laittaa omaan arvojärjestykseensä huonosti ja hyvin
        kirjoitetut kirjat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukemalla ja kursseilla hankittua tietoa. Keskustelemme juuri par'aikaa aiheesta erään pienkustantamon verkkosivulla.

        Minä takerruin juuri tuohon tavoitteelliseen kirjoittamiseen. Siis mitä tavoitellaan kirjoittamisella? Rahaa, mainetta, luomisen pakon tyydytystä? Taiteellista monipohjaisuutta, kuuluisuutta?

        Yleensä tavoitteellisella kirjoittamisella tarkoitetaan kuitenkin tekstin tuottamista joka päätyy kansien väliin, julkaisuun. Tai verkkokirjaksi, Tai epub, e-kijaksi, joka ladataan kokonaisuudessaan omiin tiedostoihin. Kustantamot hyödyntävät kaupallisesti tätä tavoitteellisuutta ja normaalisti kirjoittajalle on suuri hyöty, rahallisesti ja jos haluaa saada nimeä ja julkisuutta, saada kustannussopimus suuren kustantamon kanssa.. Omakustannekirjailijan rooli sopii kuitenkin hyvin esim. vanhemmalle kirjoittajalle, joka ei halua enää olla mukana kustantamoiden hypityksessä, kiertuiella kirjastoissa, kirjakaupoissa, messuilla, eri tilaisuuksissa markkinoimassa omia kirjojaan, lähes pakosta. Omakustannekirjailija päättää itse ajastaan, miten paljon haluaa ja jaksaa satsata markkinointiin ja kiertuiesiin, mihin messuille menee mukaan jn. ja ei ole mitään vaatimusta siitä miten paljon tai usein kirjoittaa.

        Äänikirjojen yleistymisessä näen vaaran kirjallisuuden tason alentumiseen, viihdekirjallisuuden vallatessa taiteellisemman, syvemmälle luotaavan, yhteiskunnallisen, psykologisen, monitasoisen ja monikerroksisen kasvu/selviytymistarinan sijasta. Tämä ei kuitenkaan koske lahjakkaiden ja taitavien kirjailijoiden äänikirjaversioita jo painetuista teoksista, vaan tusinakirjailijoita, jotka tuottavat liukuhihnalta "myyntimenestyksiä", joiden juoni ja henkilöt sekoittuvat kuuntelijanmielessä nopeasti toisiinsa. Esimerkkinä viimeisestä ruotsalainen Camilla Läckberg, upporikas dekkarien/viihdekirjallisuuden tuottaja, jonka kirjalliset ansiot perustuvat taitavaan markkinointiin paremminkin kuin kirjallisiin meriitteihin.
        P.

        Pysyisit poissa edes hyvin maailmalla myytyjen kirjojen lukijoiden ketjusta! Mainosta niitä surkeita omakustanteitasi muualla!
        Olet vain tarhatäti koulutukseltasi, nuo opetuksesi voi lukea netistä, jos haluaa. Oli tarkoitus jutella kivoista ja hyvistä kirjoista, tunge siis luentosi sinne minne ei päivä paista!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukemalla ja kursseilla hankittua tietoa. Keskustelemme juuri par'aikaa aiheesta erään pienkustantamon verkkosivulla.

        Minä takerruin juuri tuohon tavoitteelliseen kirjoittamiseen. Siis mitä tavoitellaan kirjoittamisella? Rahaa, mainetta, luomisen pakon tyydytystä? Taiteellista monipohjaisuutta, kuuluisuutta?

        Yleensä tavoitteellisella kirjoittamisella tarkoitetaan kuitenkin tekstin tuottamista joka päätyy kansien väliin, julkaisuun. Tai verkkokirjaksi, Tai epub, e-kijaksi, joka ladataan kokonaisuudessaan omiin tiedostoihin. Kustantamot hyödyntävät kaupallisesti tätä tavoitteellisuutta ja normaalisti kirjoittajalle on suuri hyöty, rahallisesti ja jos haluaa saada nimeä ja julkisuutta, saada kustannussopimus suuren kustantamon kanssa.. Omakustannekirjailijan rooli sopii kuitenkin hyvin esim. vanhemmalle kirjoittajalle, joka ei halua enää olla mukana kustantamoiden hypityksessä, kiertuiella kirjastoissa, kirjakaupoissa, messuilla, eri tilaisuuksissa markkinoimassa omia kirjojaan, lähes pakosta. Omakustannekirjailija päättää itse ajastaan, miten paljon haluaa ja jaksaa satsata markkinointiin ja kiertuiesiin, mihin messuille menee mukaan jn. ja ei ole mitään vaatimusta siitä miten paljon tai usein kirjoittaa.

        Äänikirjojen yleistymisessä näen vaaran kirjallisuuden tason alentumiseen, viihdekirjallisuuden vallatessa taiteellisemman, syvemmälle luotaavan, yhteiskunnallisen, psykologisen, monitasoisen ja monikerroksisen kasvu/selviytymistarinan sijasta. Tämä ei kuitenkaan koske lahjakkaiden ja taitavien kirjailijoiden äänikirjaversioita jo painetuista teoksista, vaan tusinakirjailijoita, jotka tuottavat liukuhihnalta "myyntimenestyksiä", joiden juoni ja henkilöt sekoittuvat kuuntelijanmielessä nopeasti toisiinsa. Esimerkkinä viimeisestä ruotsalainen Camilla Läckberg, upporikas dekkarien/viihdekirjallisuuden tuottaja, jonka kirjalliset ansiot perustuvat taitavaan markkinointiin paremminkin kuin kirjallisiin meriitteihin.
        P.

        Omakustannekirjailijan rooli sopii kirjoittajalle, joka ei ei pääse mukaan
        kustantamoiden kiertueille. Kustantaja ei ota tappiokseen julkaistavaksi kirjoja,
        joita ei tulla ostamaan, jotka eivät kiinnosta "suurta yleisöä" aiheensa tai tasonsa takia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukemalla ja kursseilla hankittua tietoa. Keskustelemme juuri par'aikaa aiheesta erään pienkustantamon verkkosivulla.

        Minä takerruin juuri tuohon tavoitteelliseen kirjoittamiseen. Siis mitä tavoitellaan kirjoittamisella? Rahaa, mainetta, luomisen pakon tyydytystä? Taiteellista monipohjaisuutta, kuuluisuutta?

        Yleensä tavoitteellisella kirjoittamisella tarkoitetaan kuitenkin tekstin tuottamista joka päätyy kansien väliin, julkaisuun. Tai verkkokirjaksi, Tai epub, e-kijaksi, joka ladataan kokonaisuudessaan omiin tiedostoihin. Kustantamot hyödyntävät kaupallisesti tätä tavoitteellisuutta ja normaalisti kirjoittajalle on suuri hyöty, rahallisesti ja jos haluaa saada nimeä ja julkisuutta, saada kustannussopimus suuren kustantamon kanssa.. Omakustannekirjailijan rooli sopii kuitenkin hyvin esim. vanhemmalle kirjoittajalle, joka ei halua enää olla mukana kustantamoiden hypityksessä, kiertuiella kirjastoissa, kirjakaupoissa, messuilla, eri tilaisuuksissa markkinoimassa omia kirjojaan, lähes pakosta. Omakustannekirjailija päättää itse ajastaan, miten paljon haluaa ja jaksaa satsata markkinointiin ja kiertuiesiin, mihin messuille menee mukaan jn. ja ei ole mitään vaatimusta siitä miten paljon tai usein kirjoittaa.

        Äänikirjojen yleistymisessä näen vaaran kirjallisuuden tason alentumiseen, viihdekirjallisuuden vallatessa taiteellisemman, syvemmälle luotaavan, yhteiskunnallisen, psykologisen, monitasoisen ja monikerroksisen kasvu/selviytymistarinan sijasta. Tämä ei kuitenkaan koske lahjakkaiden ja taitavien kirjailijoiden äänikirjaversioita jo painetuista teoksista, vaan tusinakirjailijoita, jotka tuottavat liukuhihnalta "myyntimenestyksiä", joiden juoni ja henkilöt sekoittuvat kuuntelijanmielessä nopeasti toisiinsa. Esimerkkinä viimeisestä ruotsalainen Camilla Läckberg, upporikas dekkarien/viihdekirjallisuuden tuottaja, jonka kirjalliset ansiot perustuvat taitavaan markkinointiin paremminkin kuin kirjallisiin meriitteihin.
        P.

        Miksi ryhtyä kirjailijaksi, jos ei tavoitteena olisi myös saada siitä päivittäinen leipä?
        Toki siinä tulee kylkiäisenä "esiintymisiä".

        Omakustannekirjailijan elo on toki vapaampaa, mutta...siinä on sitten sukulaiset ja tuttavat helisemässä, ostaako vai eikö osta.
        Sitähän sanotaan, että vain varakas ihminen voi olla omakustannekirjailija. Köyhä printtaa pöytälaatikkoon A- nelosena.


        Ala on kovin tuttu minulle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ryhtyä kirjailijaksi, jos ei tavoitteena olisi myös saada siitä päivittäinen leipä?
        Toki siinä tulee kylkiäisenä "esiintymisiä".

        Omakustannekirjailijan elo on toki vapaampaa, mutta...siinä on sitten sukulaiset ja tuttavat helisemässä, ostaako vai eikö osta.
        Sitähän sanotaan, että vain varakas ihminen voi olla omakustannekirjailija. Köyhä printtaa pöytälaatikkoon A- nelosena.


        Ala on kovin tuttu minulle.

        Tuskin eläkkeellä oleva tarhatäti on kovin varakas.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuskin eläkkeellä oleva tarhatäti on kovin varakas.

        Nyt en ymmärrä vastaustasi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt en ymmärrä vastaustasi.

        Varmaan liian vaikeaa ymmärettäväksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan liian vaikeaa ymmärettäväksi.

        Nyt, kun luin enemmän viestejä tässä ketjussa, niin taidankin ymmärtää eli siis P on Paloma.

        En tajunnut, koska hänhän aina kertoo, että kirjoittaa vain rekatulla tai sitten kuittaa tunnetusti.

        En olisi kommentuinut, jos olisin hoksannut, kuka P on.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt, kun luin enemmän viestejä tässä ketjussa, niin taidankin ymmärtää eli siis P on Paloma.

        En tajunnut, koska hänhän aina kertoo, että kirjoittaa vain rekatulla tai sitten kuittaa tunnetusti.

        En olisi kommentuinut, jos olisin hoksannut, kuka P on.

        Eikös se P ole kk:n poikaystävä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukemalla ja kursseilla hankittua tietoa. Keskustelemme juuri par'aikaa aiheesta erään pienkustantamon verkkosivulla.

        Minä takerruin juuri tuohon tavoitteelliseen kirjoittamiseen. Siis mitä tavoitellaan kirjoittamisella? Rahaa, mainetta, luomisen pakon tyydytystä? Taiteellista monipohjaisuutta, kuuluisuutta?

        Yleensä tavoitteellisella kirjoittamisella tarkoitetaan kuitenkin tekstin tuottamista joka päätyy kansien väliin, julkaisuun. Tai verkkokirjaksi, Tai epub, e-kijaksi, joka ladataan kokonaisuudessaan omiin tiedostoihin. Kustantamot hyödyntävät kaupallisesti tätä tavoitteellisuutta ja normaalisti kirjoittajalle on suuri hyöty, rahallisesti ja jos haluaa saada nimeä ja julkisuutta, saada kustannussopimus suuren kustantamon kanssa.. Omakustannekirjailijan rooli sopii kuitenkin hyvin esim. vanhemmalle kirjoittajalle, joka ei halua enää olla mukana kustantamoiden hypityksessä, kiertuiella kirjastoissa, kirjakaupoissa, messuilla, eri tilaisuuksissa markkinoimassa omia kirjojaan, lähes pakosta. Omakustannekirjailija päättää itse ajastaan, miten paljon haluaa ja jaksaa satsata markkinointiin ja kiertuiesiin, mihin messuille menee mukaan jn. ja ei ole mitään vaatimusta siitä miten paljon tai usein kirjoittaa.

        Äänikirjojen yleistymisessä näen vaaran kirjallisuuden tason alentumiseen, viihdekirjallisuuden vallatessa taiteellisemman, syvemmälle luotaavan, yhteiskunnallisen, psykologisen, monitasoisen ja monikerroksisen kasvu/selviytymistarinan sijasta. Tämä ei kuitenkaan koske lahjakkaiden ja taitavien kirjailijoiden äänikirjaversioita jo painetuista teoksista, vaan tusinakirjailijoita, jotka tuottavat liukuhihnalta "myyntimenestyksiä", joiden juoni ja henkilöt sekoittuvat kuuntelijanmielessä nopeasti toisiinsa. Esimerkkinä viimeisestä ruotsalainen Camilla Läckberg, upporikas dekkarien/viihdekirjallisuuden tuottaja, jonka kirjalliset ansiot perustuvat taitavaan markkinointiin paremminkin kuin kirjallisiin meriitteihin.
        P.

        Kuinka monille kirjamessuille sinua on kutsuttu? Miten usein sinulta vaadittiin uutta kirjaa? Varmasti kustantajat aina rukoilemassa uutta kirjaa, koska et ole udkaltanut suostua ja sitoutua mihinkään kustantajaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös se P ole kk:n poikaystävä?

        😂😂😂

      • maissiii
        Anonyymi kirjoitti:

        Omakustannekirjailijan rooli sopii kirjoittajalle, joka ei ei pääse mukaan
        kustantamoiden kiertueille. Kustantaja ei ota tappiokseen julkaistavaksi kirjoja,
        joita ei tulla ostamaan, jotka eivät kiinnosta "suurta yleisöä" aiheensa tai tasonsa takia.

        Pitäneekö ihan paikkansa?
        Suomessa on kirjailija, joka aikoinaan yritti monen kustantamon kirjailijaksi
        ja sai vastaukseksi jotain : Täyttä paskaa.
        Perusti sitten oman kustantamon, Diktaattorin.
        Miljoona painoksia julkaisuistaan ja on hyväntekijä ja viihteen monitoimimies.
        Hänestä voi ollaa montaa mieltä, mutta kirjailija Juha Vuorinen senkun porskuttaa.

        Hänen kirjansa kiinnostavat mainitsemaasi "suurta yleisöä". Suuri yleisö voi olla myös ostava ja lukeva osa kansaa vaikka teksti on omanlaista ja viihdettä.
        On lukijoita aliarvioivaa väheksyä viihdettä.
        Kirjallisuuden on hyvä olla monipuolista niin kuin lukijatkin ovat erilaisia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukemalla ja kursseilla hankittua tietoa. Keskustelemme juuri par'aikaa aiheesta erään pienkustantamon verkkosivulla.

        Minä takerruin juuri tuohon tavoitteelliseen kirjoittamiseen. Siis mitä tavoitellaan kirjoittamisella? Rahaa, mainetta, luomisen pakon tyydytystä? Taiteellista monipohjaisuutta, kuuluisuutta?

        Yleensä tavoitteellisella kirjoittamisella tarkoitetaan kuitenkin tekstin tuottamista joka päätyy kansien väliin, julkaisuun. Tai verkkokirjaksi, Tai epub, e-kijaksi, joka ladataan kokonaisuudessaan omiin tiedostoihin. Kustantamot hyödyntävät kaupallisesti tätä tavoitteellisuutta ja normaalisti kirjoittajalle on suuri hyöty, rahallisesti ja jos haluaa saada nimeä ja julkisuutta, saada kustannussopimus suuren kustantamon kanssa.. Omakustannekirjailijan rooli sopii kuitenkin hyvin esim. vanhemmalle kirjoittajalle, joka ei halua enää olla mukana kustantamoiden hypityksessä, kiertuiella kirjastoissa, kirjakaupoissa, messuilla, eri tilaisuuksissa markkinoimassa omia kirjojaan, lähes pakosta. Omakustannekirjailija päättää itse ajastaan, miten paljon haluaa ja jaksaa satsata markkinointiin ja kiertuiesiin, mihin messuille menee mukaan jn. ja ei ole mitään vaatimusta siitä miten paljon tai usein kirjoittaa.

        Äänikirjojen yleistymisessä näen vaaran kirjallisuuden tason alentumiseen, viihdekirjallisuuden vallatessa taiteellisemman, syvemmälle luotaavan, yhteiskunnallisen, psykologisen, monitasoisen ja monikerroksisen kasvu/selviytymistarinan sijasta. Tämä ei kuitenkaan koske lahjakkaiden ja taitavien kirjailijoiden äänikirjaversioita jo painetuista teoksista, vaan tusinakirjailijoita, jotka tuottavat liukuhihnalta "myyntimenestyksiä", joiden juoni ja henkilöt sekoittuvat kuuntelijanmielessä nopeasti toisiinsa. Esimerkkinä viimeisestä ruotsalainen Camilla Läckberg, upporikas dekkarien/viihdekirjallisuuden tuottaja, jonka kirjalliset ansiot perustuvat taitavaan markkinointiin paremminkin kuin kirjallisiin meriitteihin.
        P.

        Kas kun Camilla kirjoja on käännetty monille eri kielille joten paljon on maailmassa ihmisiä jotka lukevat hänen kirjojaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omakustannekirjailijaa ei mikään kustantaja huoli, koska kukaan ei halua huonoja kirjoja ostaa. Epärehellistä muuta väittää.

        Olen itse ostanut erään kirjan omakustantajan tuotantoa , kirja oli mielestäni erittäin hyvä että tätäkään ei voi yleistää , kylläkin oma makunsa ja kukaan ei voi sanoa huonoksi jotakin mitä ostetaan kun kuuminta kiviltä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omakustannekirjailijan rooli sopii kirjoittajalle, joka ei ei pääse mukaan
        kustantamoiden kiertueille. Kustantaja ei ota tappiokseen julkaistavaksi kirjoja,
        joita ei tulla ostamaan, jotka eivät kiinnosta "suurta yleisöä" aiheensa tai tasonsa takia.

        Ei ne aina ole niin hyviä arvioimaan kirjan myyntiarvioita etukäteen , monelle on kyllä käynyt niinkin että ensimmäinen kustantaja ei ole ottanut kirjaa , mutta seuraava on ja siitä on tullut menestys, joten makunsa kullakin,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka monille kirjamessuille sinua on kutsuttu? Miten usein sinulta vaadittiin uutta kirjaa? Varmasti kustantajat aina rukoilemassa uutta kirjaa, koska et ole udkaltanut suostua ja sitoutua mihinkään kustantajaan.

        Miten voi ihminen alistua tuollaiseen ivaamiseen , tässähän oli kysymys kirjallisuudesta eikä ihmisistä , joita vielä ivataankin , miten voi olla mahdollista että joku voi kirjoittaa noin ilkeästi toisesta ihmisestä.

      • Anonyymi

        Jaaha huoh taas alkoi tulla kopioitua "opetusta", jota on netti täynnä,
        jonka ei voi olla "uutuus" kellekään, onhan se tännekin kopioitu kymmeniä kertoja,
        vaikka se kuuluu alkeissivistykseen.

    • Anonyymi

      Omakustannekirjailijan rooli on maksaa itse painattamansa kirjat,
      kun mikään kustantaja ei huoli niitä.

      • maissiii

        Onko siinä jotain pahaa. Ei minusta. Sehän on suorastaan upeaa.
        Kirjoittaminen voi olla harrastus kuin mikä muu tahansa,
        se rikastuttaa elämää ja jos vielä on mahdollisuus tehdä omakustanne.
        Se on aina hatun noston arvoinen asia vähintään.
        Nykyään on niin edullista ja monia väyliä kustantaa itse omat kirjansa.

        Asun maaseudulla ja viime vuosina
        on useita omakustannekirjailijoita kiertänyt ja
        kaupannut omia julkaisujaan. Olen ostanut.

      • Anonyymi
        maissiii kirjoitti:

        Onko siinä jotain pahaa. Ei minusta. Sehän on suorastaan upeaa.
        Kirjoittaminen voi olla harrastus kuin mikä muu tahansa,
        se rikastuttaa elämää ja jos vielä on mahdollisuus tehdä omakustanne.
        Se on aina hatun noston arvoinen asia vähintään.
        Nykyään on niin edullista ja monia väyliä kustantaa itse omat kirjansa.

        Asun maaseudulla ja viime vuosina
        on useita omakustannekirjailijoita kiertänyt ja
        kaupannut omia julkaisujaan. Olen ostanut.

        Jos kirjoittaa omasta elämästään se on samalla terapeuttista. Omakustanne kirja on kätevä jos haluaa suvun tai tai muiden tietävän asioista ja ajoista jolloin on elänyt. Hyvä jos pystyy kuvaaman myls aikaa mitä tapahtui yleensä muualla. Eikö pelkästään mikä,minä. Onko omakustantajilla joku markkinojnti paikka netissä? En kysy siksi että aikoisin itse kirjoitella. Hienoa se olisi tietystimmutta aika ja muut asiat ei ehdi vaikka saisin kyllä aineista oma elämäkertaan. Kannattaa miettiä haluaako paljastaa kipeitä asioita.

    • Anonyymi

      Ei siinä mitään, että kustantaa kirjojaan, mutta että alkaa luulla
      itseään suureksikin kirjailijaksi, vaikka kustantajat ovat hylänneet
      käsikirjoituksen, se on säälittävää.

      • Anonyymi

        Olen enempi n 60- 70v kuuluva mutta olen huomannut että täällä 80v on parempia aiheita eniten kun vrt nuorempiin.

    • Anonyymi

      Tervetuloa tutustumaan ruotsinsuomalaiseen kirjallisuuteen Turun kirjamessuilla. Mukana meitä edustamassa kolme tunnettua ruotsinsuomalaista kirjailijaa.

      • Anonyymi

        Ketkä ne kolme on ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ketkä ne kolme on ?

        Ketkä ne kolme tunnettua on ?

    • Anonyymi

      Milka Hakkarainen, dekkarikirjailija, joka palkittiin Suomessa esikoisestaan Ei verta rantaa rakkaampaa, vuoden parhaana esikoisdekkarina, Maarit Turtiainen, toimittaja ja palkittu kirjastaan Marttinansaari, ruotsinsuomalaisella Kaisa Vilhuinen-palkinnolla, kolmas on miespuolinen kuvittaja, Markku Huovila, tehnyt kirjan Tensta med tiden. He kaikki edustavat kukoistavaa ruotsinsuomalaista kirjailijatraditiota. Joillakin on ollut vaikeuksia löytää kustantajaa Suomesta sen jälkeen kun ruotsinsuomalainen kustantamo sulki ovensa pari vuotta sitten.

      P.

      • Anonyymi

        Kaikki ihan tuntemattomia Suomessa. Vai oikein kukoistava traditio!!!!
        Sinne Ruotsiin on lähdetty töitä paiskimaan, ei ”kirjailija” apurahoja kinuamaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki ihan tuntemattomia Suomessa. Vai oikein kukoistava traditio!!!!
        Sinne Ruotsiin on lähdetty töitä paiskimaan, ei ”kirjailija” apurahoja kinuamaan.

        Miten ylimielinen sinä olet muita ihmisiä kohtaan Ja halveksit heitä pienillä terävillä piikeilläsi.et näytä antavan arvoa ihmisille koska sinun arvo maailmasi om rajoitettu useisiin osiin .
        Joten mihin pyrit tällä tyylillä .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki ihan tuntemattomia Suomessa. Vai oikein kukoistava traditio!!!!
        Sinne Ruotsiin on lähdetty töitä paiskimaan, ei ”kirjailija” apurahoja kinuamaan.

        Miten sinä olet ylimielinen , etkä ymmärrä kirjallisuudesta tuon taivaallista
        Ainut on halu ylittää jotenkin alentaa toista ihmistä , miksi.
        Jos joku pitää kirjallisuudesta ja osaa siitä asioita mitä tavikset eivät tiedä niin heti ollaan nokkimassa.
        Antaa oolla piruilu sikseen muuten hyvästä keskustelussa jossa asiat pitäisi pitää asioina ei siis mennä henkilökohtaisuuksiin , ja ilkeyksiä latelemaan

    • Anonyymi

      Nyt tuli sitten lopullisesti todistettua sekin, että kommentteihini suhtaudutaan asiallisesti ainoastaan, jos kirjoitan ne anonyyminä eikä minua tunnisteta. Miten se olikaan "asiat keskustelevat, ei henkilöt". Niin pian kuin olen tunnistettavissa millään "asialla" ei ole mitään väliä kunhan päästään kimppuun .
      Tulen vastaisuudessa, ainakin jonkun aikaa, (en tiedä vielä onko se päivä, viikko, kuukausi vai aina tai ei koskaan) kirjoittamaan foorumille anonyyminä ja ilman puukirjaintani viestin lopussa. Vastoin kaikkia periaatteitani. Joskus on vain osattava valita mikä on taistelemisen arvoista.

      • Anonyymi

        "Joskus on vain osattava valita mikä on taistelemisen arvoista."

        Ei hyvien kirjojen puolesta tarvitsekaan taistella.

      • Anonyymi

        Hienoa, että huomasit mielipiteen olevan tärkeämpi kuin se, kuka sen kirjoitti.
        Uskon, että kun panostamme siihen mitä kirjoitamme ja miten, keskustelut syvenevät ja useampi kirkoittaja osallistuu.
        Tulee luonnollisia erilaisia näkemyksiä.
        Mielenkiinnolla odotan miten palstakirjoittelu muuttuu vai muuttuuko, jos useampi rekattu kirjoittaa anonyyminä edes kokeeksi.

      • Anonyymi

        Minkä puolesta kuvittelet "taistelevasi" Suomi24 80 :ssa ?
        Oikeassa olemisesi ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkä puolesta kuvittelet "taistelevasi" Suomi24 80 :ssa ?
        Oikeassa olemisesi ?

        Oikeudesta kirjoittaa nimimerkillä ja olla tulematta maalitetuksi sen takia.
        Muuten, "on osattava valita taistelunsa" on vain sananparsi. Ei se tarkoita kirjaimellisesti sitä että olen täällä "taistelemassa" jostain.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeudesta kirjoittaa nimimerkillä ja olla tulematta maalitetuksi sen takia.
        Muuten, "on osattava valita taistelunsa" on vain sananparsi. Ei se tarkoita kirjaimellisesti sitä että olen täällä "taistelemassa" jostain.

        Jos on eri mieltä sinun kanssasi sinua "maalitetaan". Miksi koet muitten mielipiteet maalitukseksi ? On muillakin oikeus mielipiteeseen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on eri mieltä sinun kanssasi sinua "maalitetaan". Miksi koet muitten mielipiteet maalitukseksi ? On muillakin oikeus mielipiteeseen.

        Eri mieltä voi, saada ja tuleekin olla, että syntyisi keskustelua. Nimittely, vähättely, mitätöiminen ja mollaaminen ON maalitusta. Esimerkkejä siitä löytyy runsaasti ylempänä ketjusta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eri mieltä voi, saada ja tuleekin olla, että syntyisi keskustelua. Nimittely, vähättely, mitätöiminen ja mollaaminen ON maalitusta. Esimerkkejä siitä löytyy runsaasti ylempänä ketjusta.

        Jotkut isottelee, jotkut vähättelee . Niin pysyy tasapaino. Maalituksen kohteeksi itsensä kuvittelu on jonkun mielestä jopa hienoa, koska julkkiksiakin maalitetaan.Kyse on kuitenkin vain siitä että saa mitä tilaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut isottelee, jotkut vähättelee . Niin pysyy tasapaino. Maalituksen kohteeksi itsensä kuvittelu on jonkun mielestä jopa hienoa, koska julkkiksiakin maalitetaan.Kyse on kuitenkin vain siitä että saa mitä tilaa.

        Tunnustat siis maalituksen? Hyvä, nyt tiedämme sitten kaikki, missä mennään ja ketkä ovat ne jotka vetävät palstan tasoa alas.

      • Anonyymi

        Joko. taas.....miksi ihmeessä sinun pitää kertoa noita "päätöksiäsi" jatkuvasti.

        Olet, kuin 3-4 vuotias lapsi hiekkalaatikolla kitisemässä, "mikäli, että kohtele minua hyvin, niin minä menen puskaan, poisun palstalta, en mene siihen ketjuun jne".

        En tiedä nauraako vaiko sääliä,

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tunnustat siis maalituksen? Hyvä, nyt tiedämme sitten kaikki, missä mennään ja ketkä ovat ne jotka vetävät palstan tasoa alas.

        Voisiko teillå olla kiistely ketju jonne menisitte setvimään asioita joka hiton aloituksen täällä?.

    • Anonyymi

      Aletaan sitten leikkia Anonyymiä kaikki me, vuosikausia rekisteröityinä kirjoittaneet.
      Käsittämätön ajojahti on alkanut täällä. Vertautuu jo Venäjän "erityisoperaatioon" Ukrainassa. Joukko Anonyymejä haluaa vallata tilan, joka "kuuluu heille"..))

      Mielestäni kaikki aikaisemmat kirjaketjut ovat olleet esimerkilisiä siinä, että niissä on menty "kirja edellä", myös silloin kun ne ovat hetkellisesti eksyneet sivupolulle.
      Nyt tähänkin on tuotu perinteinen vastakkainasettelu Anonyymit vastaan rekatut.
      Vai onko nyt menossa viihdekirjallisuus vastaan kaunokirjallisuus ?
      Ihan asiallaistakin kirjoituksia on joukossa, kiitos yrityksestä maissii ja kaikki jotka yrittivät pysyä asialinjalla.

      • Anonyymi

        Kaikki oli hyvin kunnes eräs tuli luennoimaan viihdekirjallisuuden arvottomuudesta ja hehkutti omakustanteita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki oli hyvin kunnes eräs tuli luennoimaan viihdekirjallisuuden arvottomuudesta ja hehkutti omakustanteita.

        Eikös se ollut juuri päinvastoin? "Eräs" tuli puolustamaan viihdekirjallisuutta ja yksilön oikeutta lukea viihteellistä tai viihdyttävää tekstiä ilman että muut alkavat lytätä hänen makuaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki oli hyvin kunnes eräs tuli luennoimaan viihdekirjallisuuden arvottomuudesta ja hehkutti omakustanteita.

        vai tuli , koin hänet inhimillisenä tässä omakehu kirjoituksien välissä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki oli hyvin kunnes eräs tuli luennoimaan viihdekirjallisuuden arvottomuudesta ja hehkutti omakustanteita.

        Ja sekin oli ainoastaan hänen mielipiteensä asioista . Joten ei mielestäni mitenkään vaarallista siinä ollut, kaikillahan on omat mielipiteet asioista .

    • Anonyymi

      "Antaa mennä, kun on alamäki vaan". Jossain rallatuksessa lauletaan.
      Onhan tämä eräänlainen ihmiskoe anot vastaan rekatut ;)
      Nykyisin ihmiskokeita on tv-ohjelmat täynnä tositv-ohjelmien muodossa.
      Kenen kantti kestää, kuka puskautuu parhaiten.
      Viihdekirjallisuu -nimikettä voisi tietysti pohtia. Koen viihteelliseksi raaimmankin drkkarin. Viihdyn ja viihdytän itseäni juonimutkien juonteissa ;)

      • Anonyymi

        Ei kai täällä ole kuin kaksi rekattua, jotka aiheuttavat päsmäröinnillään
        häiriötä k o k o palstalle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai täällä ole kuin kaksi rekattua, jotka aiheuttavat päsmäröinnillään
        häiriötä k o k o palstalle.

        Joo, näin on.
        Ihmettelen tosiaan näitä "peukuttajia"!!!

        Jos on täyttä soopaa, niin nää kaksi "peukuttaa".
        Keitä he ovat?
        On omia arvailuja, mutta ei näyttöä.

        Nähtävästi tälle kommenttilleni ei tule "peukutusta"...

    • Anonyymi

      Puuh, siis viihdekirjallisuus ja dekkari ;)
      Virheet voi johtaa puskassa piiloittelevan jäljille. Kuin myös ))

    • maissiii

      Tuohon otsikon kysymykseen voisin kertoa,
      että viihteellä on viime aikoina mennyt.
      Olen kuunnellut kaikki Lucy Diamondin (Sue Mongredien)
      suomennetut, useamman Rantakahvila kirjan ja
      nyt viimeksi vasta tässä kuussa suomeksi ilmestyneen
      Niin pienestä kiinni.
      Kirjojen henkilöhahmoihin on helppo samaistua ja
      pidän hänen kirjoitustyylistään.

      Mutta nyt vähän erilaista...
      Eilen samalla kun hioin lipastoa
      kuuntelin Hotakaisen uusinta Opetuslapsi,
      tänään jatkuu...kosto imaisi hyvin mukaansa...

    • Anonyymi

      Lukulampun alla on menossa: Muukalaisten invaasio , siirtoväki Suomen ruotsinkielisillä alueilla 1940-1950.
      Kiinostava kirja karjalaisten asuttamisen vastarinnasta ruotsalaisten pyhälle maalle, sekä siitä aiheutuneesta vastarinnasta, ja poliittisista väännöistä aina Tukholmaa myöten.

    • Ramoona

      Ketjun kommenteista käy ilmi, että kauno-ja viihdekirjallisuutta pidetään eri lajeina. Yleinen jaottelu mielestäni pitää kaunokirjallisuutta yläkäsitteenä, jonka alalajeja ovat taide-ja viihdekirjallisuus, ja näiden vastakohta on tietokirjallisuus. Samantyyppinen peruste on jakaa tekstit faktaan ja fiktioon. Muodon perusteella jaetaan suorasanaiseen, runomuotoiseen ja näytelmiin eli proosaan, lyriikkaan ja draamaan. Suorasanaisesta käytetään myös nimitystä kertomakirjallisuus. Jaotukset eivät ole tarkkarajaisia eivätkä yksiselitteisiä, häilyvyyttä on.

      Viihdekirjallisuudella on ystävänsä, aikansa ja paikkansa, eikä mielestäni kannata kiistellä sen ja ns. taidekirjallisuuden välillä, koska molemmissa on hyviä, huonoja ja siltä väliltä, ja nämä ovat pitkälti myös makuasioita. Viihdekirjallisuutta on kutsuttu myös kioskikirjallisuudeksi kuvaamaan kioskeissa myytävää huokeahintaista kaavamaista sarjaviihdettä, romanttinen rakkaus paljon käytettynä aiheena. Niitä on luonnehdittu myös paoksi arkitodellisuudesta, vähän samaan tapaan kuin tv:n "saippuasarjat". Ajanvietekirjallisuus yhtenä nimityksenä kertoo paljon, ei ole tarkoituskaan saada aikaan syvällistä pohdittavaa, vaan hengähdystauko kenties ankeasta arkipäivästä.

      Danielle Steel on tuttu nimi, varmaankin jotain häneltä olen lukenut ja suuret myyntiluvut kertovat maailmanlaajuisesta suosiosta. Alussa mainittu Enni Mustonen on saanut sijansa suomalaisten suosikkina, ja melkein kaikki hänen sarjastaan "Syrjästäkatsojan tarinoita" olen lukenut. Niissä on huolellista historian tutkimusta taustalla, uskottavaa ajankuvaa , monipuolista henkilökuvausta.

      Viimeksi luettuja kirjojakin kysyttiin. Itse luin Yhdysvalloissa suositun mutta minulle ennen tuntemattoman Ann Patchettin kirjan Hollantilainen talo, joka osui käteen palautushyllystä kauniin kansikuvansa takia. Talon ja sitä asuttavan perheen kohtalot kiertyvät toisiinsa, henkilökuvaukset ovat väkeviä kaikkine heikkouksineen, jopa julmuuksineen, mutta kirja kuvastaa myös suurta perheen sisäistä kiintymystä ja anteeksiantoa. Mijöökuvauskin vangitsi lukijansa. Ainakin minulle lukuelämys oli vaikuttava, ja vaikka se edustaa ehkä ajanvietekirjallisuutta, se teki vaikutuksen vahvojen tunnelausten takia.

    • Anonyymi

      Tunnut tietävän asiat, kuten kirjoitat.

      • Anonyymi

        Mielipiteitä vain jokainen esittää.

    • demeter1

      Ehkä minäkin kannan korteni kekoon, ihan perinteisesti omalla nimmarilla..))
      Meidän kirjapiirin yhdeksi kirjaksi oli valittu Stella Vuoman kirja: Suoraan sydämeen, nyrkkeilijä Sonia Grönroosin tarina.
      Itse olen senverran vanhakantainen, etten oikei syty näistä niorten ihmisten elämäkeroista, mutta tämä tarina veti kyllä imuunsa ja piti otteessaan loppuun saakka, 240 sivua, kuvitustakin oli jonkin verran.
      Grönroos on hyttyssarjan (alle 50 kg) nyrkkeilijä ja ehkä siksi jäänyt tuntemattomaksi vaikka on menestynyt hyvin maailmallakin.
      Nyrkkeily lajina ei meitä, kirjapiiriläisiä, kiinnostanut, mutta tarina saattoi hyvin koskea mitä tahansa huippu-urheilua: sitä ehdotonta antautumista, intohimoa ja uskomattomia uhrauksia mitä urheilija joutuu huipulle pyrkiessään kohtaamaan pelkästään talouteen ja omaan terveyteen liittyen.
      Kirja oli paitsi kasvutarina myös sankaritarina. Soniaa ja hänen veljeään Marua palloteltiin erovanhempien lapsena vuoroin Norjassa, Algeriassa ja Ranskassa. Isä- ja äitipuolet vaihtuivat ja ihmetellä täytyi, että lapset yleensä pysyivät koossa - ainakin kirjasta päätellen - ja löysivät urheilusta elämänsisällön ja ammatit.

      Kirjailija, Stella Vuoma, on oululainen kustannustoimittaja, kirjoittamisen ohjaaja ja tietokirjailija. Paljon työtä oli joutunut tekemään tämän kirjan taustatutkimuksissa ja työ tekijäänsä kiittää. Lukemisen arvoinen kirja.

    • Anonyymi

      Luin viimeksi tuhatkunta sivua kirjallisuutta Kaartin joukoista ja niiden osallistumisesta esim. Turkin sotaan.
      Yritän välttää palkittujen pääsääntöisesti tylsien kirjailijoiden teoksiin sekaantumista, palkinnothan on perustettu vain kustantajien rahanhimossa tietäen miten tavikset ryntäävät ostamaan ennalta päätettyjä voittajaehdokkaita ja voittajia...

      • Anonyymi

        Onko kirjaa Kaartin joukoista kirjastossa ?

    • Anonyymi

      Onko vielä Nyyrikki lehteä? Se oli tyttönä mieluinen ja myös Reginaa luettiin.

      • Anonyymi

        Eikö se Nyyrikki ole 1800-luvun lehti?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö se Nyyrikki ole 1800-luvun lehti?

        Ei aivan niin kaukaa mutta lehtihän porskuttaa yhä...Internet kertoo...

      • Anonyymi

        Joka ikävaiheessa omat lehtensä , olihan niitä kultasarjojakin , näin jälkeenpäin ihmettelen että anoppiin luki niitä , ajatus että sai jotain romantiikkaa elämäänsä se kun sen sukupolven miehet eivät olleet edes romanttisia , moni sodan käynyt ja sisäisesti muuttunut kaiken näkemänsä perusteella . Jokainen kirja antaa aiheen tarvitsijalle jotain uutta. Siinä ei tartte omakustannus kirjoja morkata.
        Itselläni on eräs oma kustannus kirja kirjahyllyssä ja luen sitä aika usein , siinä on ajatuksia mihin voi relateerata

    • Anonyymi

      Pari kirjaa menossa juuri nyt:
      Katri Naukarin "Yhden puun tuho", suosittelen esim. Demeter1:lle, jota kiinnostaa nämä asiat.
      ja
      Lumen ja tuhkan maa (https://harvardreview.org/book-review/land-of-snow-and-ashes/), Petra Rautiainen, jonka olenjuuri aloittanut englanniksi (en löytänyt suomenkielistä e-kirjana google playsta)

    • demeter1

      Ai kiitos, Ano 11.18. Tuntuu, että listani ei ollenkaan lyhene, kasvaa vain. Sain kuitenkin "lennosta" tilaamani Merja Mäen "Ennen lintuja". "Joku" suositteli täällä..))
      Best seller, toivottavasti ehdin lukea, lainausaika vain kaksi viikkoa !
      Nuoren kirjailijan (s. 1983) evakkoteos. En tuntenut kirjailijaa, ajattelin hänen esikoisteoksekseen, mutta hän onkin kirjoittanut paljon.
      Aina jaksan ihailla näitä kirjailijoita ja sitä suurta työmäärää, minkä uskottavan ja kiinnostavan kirjan kirjoittaminen vaatii. Tosikkona tykkään näistä kirjoista, "jotka voisivat olla totta"...))

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Linkkejä ei pidä avata, saattavat sisältää viruksia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linkkejä ei pidä avata, saattavat sisältää viruksia.

        Höpönlöpön. Linkit olisi poistettu täältä, jos viruksia sisältäisivät.
        Koko suomi24:hän olisi saastunut.

    • Anonyymi

      Olen lukenut Suomi24:n 80 palstaa.
      Juoni on hyvin ennalta arvattava.
      Lähes jokaisen avauksen jo kolmas tai neljäs kirjoitus antaa osviitan mihin suuntaan ketju kulkee.
      Puuduttavaa toistoa, mutta sadepäivänä kotitöiden ja muiden harrastusten lomassa voi etsiä toiveikkaana josko kuitenkin joku käänne olisi tullut.

      • Anonyymi

        "Taiteilijat" eivät pysty pysymään aiheessa, itsensäkehuminen voittaa.

      • Anonyymi

        Minäkin käyn katsomassa sivustoa kun juoman jonkun aiheen. Jossain vaiheessa tulee sitten turhaa jupinaa.

    • Ramoona

      Naukarin esikoisteos vaikuttaa kiinnostavalta ainakin teemansa puolesta, ympäristötuhot ja ilmastoahdistus ovat varmaan lähitulevaisuudessa lisääntyvä aihepiiri myös kaunokirjallisuudessa. Ilmeisesti siinä on kunnianhimoinen ote, lukemani arvostelun perusteella kirja sisältää paljon faktatietoa ja viittauksia tutkimuksiin. Haasteellista on saada niistä kokoon ehyt kaunokirjallinen kokonaisuus ja lukuelämys, tai ainakin herättelevä kokemus.

      Olen lukenut muutaman Risto Isomäen ympäristökatasrofeja käsittelevän kirjan. Hän on paitsi tunnettu tiedetoimittaja ja tietokirjojen kirjoittaja, julkaissut myös monia ekotrillereiksikin luokiteltavia kirjoja. En yleensä innostu paljonkaan tuontyyppisistä maailmanlopunmaalailuista enkä tieteen ja fiktion sekoittamisesta, eikä Isomäki tehnyt poikkeusta. Luimme lukupiirissä kirjan Sarasvatin hiekkaa, ja se jakoi mielipiteitä. Kirja oli aikanaan Finlandia-ehdokkaana.

      Sain juuri luetuksi paljon kiitosta saaneen Hanna Brotheruksen esikoisteoksen Ainoa kotini. Yhdyn kiitoksiin, teos on erityisen koskettava, avoin ja rehellinen autofiktio. Tanssitaiteilijan ilmaisu näkyy vahvana kehollisuutena ja myös väkevänä sanallisena ilmaisuvoimana. Hiukan häiritsevää on sivussa kulkeva "Pariisin päiväkirja", tarina ei olisi sitä mielestäni kaivannut. Leijonaemon lailla lastensa vaikeissa ongelmissa auttavana, heidän oikeuksistaan taistelevana ja samalla tanssitaidetta luovana äitinä Hanna Brotheruksesta piirtyy lämpimän, uljaan suomalaisen sisunaisen kuva . Hän on työskennellyt myös vanhusten, narkomaanien ja turvapaikanhakijoiden kanssa. Brotherukselta on ilmestynyt jo uusi kirja, minä olen siis jälkijunassa. :)

      Näin syyssateiden alkaessa on kiva painautua sohvannurkkaan shaaliin kääriytyneenä lukemaan ihan päiväsaikaankin, sehän on arjen ylellisyyttä.
      Kirjamessuilla olen käynyt melko uskollisesti syksyisin joko Turussa tai Helsingissä. Nyt olisi kiva käydä Turussa ja samalla moikata ruotsinsuomalaista delegaatiota, mutta valitettavasti se ajankohta on jo varattu pikku reissuun. Antoisia messuja toivotan!

      • Anonyymi

        Olen nyt vähän yli puolen välin Naukarin kirjaa ja teemaltaan mielenkiintoinen kirja alkaa tuntua hieman puuduttavalta omaan napaan tuijottamiselta. Aloitin juuri osan II ja ensimmäistä osaa kantoi pitkälle paitsi itsetuhon ja ilmastoangstin teema myös Japaninmatka, jonka koin hyvin valaisevana.
        Turun kirjamessuille lähtijöistä täältä tunnen hyvin kaksi kolmesta ja olisin itsekin lähtenyt mukaan, jos olisin ollut tietoinen hankkeesta aikaisemmin. Olen uusi näissä ympyröissä, mutta nyt on verkostoitumiseni vahvassa kasvussa ja Tukholman Suomi-instituutissa kirjamessuilla tapaamme mm. Rosa Liksomin ja Heidi Köngäksen. Helsingin kirjamessuille olen ilmoittautunut, mutta ei ole varmaa pääsenkö mukaan, koska kustantaja arpoo paikat kiinnostuneiden kesken. Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien työtä on hankaloittanut suuresti meidän oman kustantamon sulkeminen pari vuotta sitten, joka pakotti paikalliset kirjoittajat turvautumaan suurelta osalta omakustanteisiin. Suomalaiset kustantamot ovat olleet nihkeitä hyväksymään ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden tekstia kustannusohjelmiinsa, oletan että että markkinarako on oletetusti kapea.
        Raportoin sitten messuilta aikanaan .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen nyt vähän yli puolen välin Naukarin kirjaa ja teemaltaan mielenkiintoinen kirja alkaa tuntua hieman puuduttavalta omaan napaan tuijottamiselta. Aloitin juuri osan II ja ensimmäistä osaa kantoi pitkälle paitsi itsetuhon ja ilmastoangstin teema myös Japaninmatka, jonka koin hyvin valaisevana.
        Turun kirjamessuille lähtijöistä täältä tunnen hyvin kaksi kolmesta ja olisin itsekin lähtenyt mukaan, jos olisin ollut tietoinen hankkeesta aikaisemmin. Olen uusi näissä ympyröissä, mutta nyt on verkostoitumiseni vahvassa kasvussa ja Tukholman Suomi-instituutissa kirjamessuilla tapaamme mm. Rosa Liksomin ja Heidi Köngäksen. Helsingin kirjamessuille olen ilmoittautunut, mutta ei ole varmaa pääsenkö mukaan, koska kustantaja arpoo paikat kiinnostuneiden kesken. Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien työtä on hankaloittanut suuresti meidän oman kustantamon sulkeminen pari vuotta sitten, joka pakotti paikalliset kirjoittajat turvautumaan suurelta osalta omakustanteisiin. Suomalaiset kustantamot ovat olleet nihkeitä hyväksymään ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden tekstia kustannusohjelmiinsa, oletan että että markkinarako on oletetusti kapea.
        Raportoin sitten messuilta aikanaan .

        Jos jotain sattuisi kiinnostamaan niin laitan tässä vähän infoa ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden Turunvierailusta:

        "Ruotsinsuomalaiset goes Åbo – ruotsinsuomalaista kirjallisuutta esillä Turun kirjamessuilla

        Monen vuoden tauon jälkeen Kulttuuri.se matkaa esittelemään ruotsinsuomalaista kirjallisuutta Turun kirjamessuille. Matkaan lähtevät Suomen dekkariseuran palkitsema Milka Hakkarainen, jonka jännityskirjat (Ei verta rantaa rakkaampaa ja Maa kauhein isien) liikkuvat ruotsinsuomalaisissa piireissä, hänen lisäkseen kuvataiteilija ja pilapiirtäjä Markku Huovila, joka on tehnyt lämminhenkisen ylistyslaulun monikansalliselle asuinlähiölleen I Tensta med tiden ja Kaisa Vilhuinen palkinnon kirjallaan Marttinansaari voittanut Maarit Turtiainen.
        Turun messukeskuksen Auditorio lauantaina 1. lokakuuta klo 12.50-13.25"

    • demeter1

      Toivottavasti saamme myös jatkossa raportteja ruotsinsuomalaisesta kulttuuri- ja kirjallisuusmaailmasta. Onhan se aika tavatonta, ellei ketään kiinnosta, miten omat maamiehet Ruotsissa rakentavat- ja pitävät yllä omaa kulttuuriaan.

      Nämä muutamat täällä tunnetut ruotsinsuomalaiset kirjailijat ovat toki tehneet hyvää työtä, mutta ehkä sittenkin kuvanneet kirjoissaan vain yhtä yhteiskuntaluokkaa, duunareita, luusereita pikemminkin kuin pärjääviä, menestyneitä.

      • demeter1

        Ennenkuin kriitikot nyt ehtivät tulla paikalle ja puuttua asiaan, tarkennan, että minun arvomaailmassani duunarit eivät ole luusereita. Sellaisen tulkinnnan tekstistä voi tehdä, kun en millään jaksa enkä osaakaan sovitella sanojani niin, ettei niitä voisi tulkita toisin kuin tarkoitin.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Ennenkuin kriitikot nyt ehtivät tulla paikalle ja puuttua asiaan, tarkennan, että minun arvomaailmassani duunarit eivät ole luusereita. Sellaisen tulkinnnan tekstistä voi tehdä, kun en millään jaksa enkä osaakaan sovitella sanojani niin, ettei niitä voisi tulkita toisin kuin tarkoitin.

        :) sanojen tulkinta taitaa olla joidenkin palstanikkareiden erikoisalaa. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on heijastanut pitkälti vähemmistökansan realiteettejä ja mistäpä muustakaan sotalapsi tai lastenlapsi kirjoittaa kuin kaipuustaan kotiin, sodan traumoista kolmanteen tai neljänteen polveen, identiteettikriisistään tai ulkopuolisuudestaan. Kaskenpolttajat, sittemmin elintasopakolaiset, duunarit jotka tulivat työnhakuun sankoin joukoin kuusi-ja seitkytluvuilla kirjoittivat arkirealismistaan ja koti-ikävästään, alkoholismistaan ja luokkaretkestään. Ruotsalaistuneet suomalaisten jälkeläiset, kuten Alakoski ja Takanen ovat saavuttaneet nimeä, koska paitsi että he ovat lahjakkaita kirjailijoita, he kirjoittavat ruotsiksi ja kustantamot markkinoivat ja tukevat heitä. Ruotsinsuomalainen, suomenkielinen kirjoallisuus taistelee paikastaan auringossa ilman kustantamojen tai median tukea, mutta nyt valtion tuella yritetään nostaa vähemmistökielen kirjallisuutta ja kulttuuria pohjasta: erityistä tukea ja sponsorointia yritetään suomenkielen hallintoalueen taholta tarjota suomea puhuville ja kirjoittaville nuorille
        Gävlen hallintoalueen tuella olemme valmistelemassa antologiaa, johon sisällytetään suomenkielisten koululaisten ja esikoululaisten kirjoituksia. Ikähaarukka tulee olemaan todella kattava,

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        :) sanojen tulkinta taitaa olla joidenkin palstanikkareiden erikoisalaa. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on heijastanut pitkälti vähemmistökansan realiteettejä ja mistäpä muustakaan sotalapsi tai lastenlapsi kirjoittaa kuin kaipuustaan kotiin, sodan traumoista kolmanteen tai neljänteen polveen, identiteettikriisistään tai ulkopuolisuudestaan. Kaskenpolttajat, sittemmin elintasopakolaiset, duunarit jotka tulivat työnhakuun sankoin joukoin kuusi-ja seitkytluvuilla kirjoittivat arkirealismistaan ja koti-ikävästään, alkoholismistaan ja luokkaretkestään. Ruotsalaistuneet suomalaisten jälkeläiset, kuten Alakoski ja Takanen ovat saavuttaneet nimeä, koska paitsi että he ovat lahjakkaita kirjailijoita, he kirjoittavat ruotsiksi ja kustantamot markkinoivat ja tukevat heitä. Ruotsinsuomalainen, suomenkielinen kirjoallisuus taistelee paikastaan auringossa ilman kustantamojen tai median tukea, mutta nyt valtion tuella yritetään nostaa vähemmistökielen kirjallisuutta ja kulttuuria pohjasta: erityistä tukea ja sponsorointia yritetään suomenkielen hallintoalueen taholta tarjota suomea puhuville ja kirjoittaville nuorille
        Gävlen hallintoalueen tuella olemme valmistelemassa antologiaa, johon sisällytetään suomenkielisten koululaisten ja esikoululaisten kirjoituksia. Ikähaarukka tulee olemaan todella kattava,

        Kiva kuulla tuosta, tai kiva ja kiva. Voisihan sitä todeta, että kyllä teitä on syrjitty ja syrjitään yhä. Otetaan nyt lukuun kuitenkin.
        Ja kuten kaikkien "vierasmaalaisten", kai myös sitten ruotsinsuomalaisten pitää olla vähän parempia kuin kantaväestön edustajajien saadakseen saman kohtelun, samat mahdollisuudet tulla noteeratuksi.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kiva kuulla tuosta, tai kiva ja kiva. Voisihan sitä todeta, että kyllä teitä on syrjitty ja syrjitään yhä. Otetaan nyt lukuun kuitenkin.
        Ja kuten kaikkien "vierasmaalaisten", kai myös sitten ruotsinsuomalaisten pitää olla vähän parempia kuin kantaväestön edustajajien saadakseen saman kohtelun, samat mahdollisuudet tulla noteeratuksi.

        Vähemmistöjen kulttuurien edistykseen on ollut viime aikoina runsaasti resursseja ja apurahoja haettu ja myönnetty kaikenlaisiin kieltä ja kulttuuria edistäviin hankkeisiin. Nyt vaihtuu hallitus ja todennäköisesti rahahanat laitetaan pienemmälle, kun oikeistohallitus prioriteeraa golfikenttiä runonlausuntaan :)
        Kustantamot toimivat täysin markkinakapitalismin periaatteella. Omakustannekirjailija on yksityisyrittäjä siinä kun kustannussopimuksen saaneet ovat tavallaan palkkatyölöäisiä. Ruotsinsuomalaisen kulttuuritarjonnan määrään ja laatuun vaikuttavat paitsi markkinataloudelliset myös poliittiset aspektit. Tuli vain mieleen kun seurailen facessa kirjoittajakavereiden kiertuieita ja esim. Alakosken esilläoloa julkaisuissa ja somessa.
        ***
        Seuraan Isabel Allendea Facessa ja päivityksiä, otteita kirjoista jne. tulee jatkuvalla syötöllä.
        ***
        Mielenkiintoinen keskustelu menossa somen kirjailijasivuilla siitä mikä tulee olemaan tulevaisuudessa se kirjamuoto, joka tulee jäämään vallitsevaksi tämöän murroskauden jälkeen:
        äänikirja, verkkokirja vai epub e-kirja?

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähemmistöjen kulttuurien edistykseen on ollut viime aikoina runsaasti resursseja ja apurahoja haettu ja myönnetty kaikenlaisiin kieltä ja kulttuuria edistäviin hankkeisiin. Nyt vaihtuu hallitus ja todennäköisesti rahahanat laitetaan pienemmälle, kun oikeistohallitus prioriteeraa golfikenttiä runonlausuntaan :)
        Kustantamot toimivat täysin markkinakapitalismin periaatteella. Omakustannekirjailija on yksityisyrittäjä siinä kun kustannussopimuksen saaneet ovat tavallaan palkkatyölöäisiä. Ruotsinsuomalaisen kulttuuritarjonnan määrään ja laatuun vaikuttavat paitsi markkinataloudelliset myös poliittiset aspektit. Tuli vain mieleen kun seurailen facessa kirjoittajakavereiden kiertuieita ja esim. Alakosken esilläoloa julkaisuissa ja somessa.
        ***
        Seuraan Isabel Allendea Facessa ja päivityksiä, otteita kirjoista jne. tulee jatkuvalla syötöllä.
        ***
        Mielenkiintoinen keskustelu menossa somen kirjailijasivuilla siitä mikä tulee olemaan tulevaisuudessa se kirjamuoto, joka tulee jäämään vallitsevaksi tämöän murroskauden jälkeen:
        äänikirja, verkkokirja vai epub e-kirja?

        Aika hurjaa ajatella, että "vapaan ammatin harjoittaja" jollaisena kirjailija on joskus nähty ja nimetty on noin epävapaa, politiikkojen ja markkinoiden armoilla, ehkä jopa enemmän kuin tavallinen virkahenkilö.
        Minun Allende-tuntemukseni taitaa olla parin, aikaa sitten luetun kirjan, varassa. Ehkä pitää lisätä listalle, joka on ennestäänkin pitkä..))

        Kyllä kirjallisuus, kirjan tulevaisuus puhuttaa täälläkin. Selkokirjoista oli eilen aamuTv:ssä juttua. Ehkä pitää siirtyä niihin, kun alan tuntea vierautta jo näiden uusien kirjan rakenteiden keskellä. Fakta ja fiktiot, poikkoilu aikajanalla, päähän siinä menee sekaisin, ellei ole jo..))

        Olen varmasti kirjoittanutkin täällä Tommi Mellenderistä, joka jo muutama vuosi sitten povasi, että kuvallinen viestintä tulee ohittamaan kirjan. Ei nykyihminen malta keskittyä kirjaan: kuva asettuu vaivatta tajuntaan ja voi taas siirtyä seuraavaan, pitää koko ajan hyvää nostetta yllä.
        Toinen ongelma taitaa olla vielä akuutimpi: kirjailijoita/kirjoittajia alkaa luultavasti jo olla enemmän kuin lukijoita. Liittyy tietysti tuohon edelliseen.
        "Joku" täällä kertoi kaipaansa suurta eeppistä teosta, näiden tietysti ihan hyvien (lue: myyvien) julkaisujen joukosta. Pystyykö näin sirpaleinen aika tuottamaan sellaista ja lukija sen löytämään, jos sellainen ilmestyy ?
        Jää nähtäväksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähemmistöjen kulttuurien edistykseen on ollut viime aikoina runsaasti resursseja ja apurahoja haettu ja myönnetty kaikenlaisiin kieltä ja kulttuuria edistäviin hankkeisiin. Nyt vaihtuu hallitus ja todennäköisesti rahahanat laitetaan pienemmälle, kun oikeistohallitus prioriteeraa golfikenttiä runonlausuntaan :)
        Kustantamot toimivat täysin markkinakapitalismin periaatteella. Omakustannekirjailija on yksityisyrittäjä siinä kun kustannussopimuksen saaneet ovat tavallaan palkkatyölöäisiä. Ruotsinsuomalaisen kulttuuritarjonnan määrään ja laatuun vaikuttavat paitsi markkinataloudelliset myös poliittiset aspektit. Tuli vain mieleen kun seurailen facessa kirjoittajakavereiden kiertuieita ja esim. Alakosken esilläoloa julkaisuissa ja somessa.
        ***
        Seuraan Isabel Allendea Facessa ja päivityksiä, otteita kirjoista jne. tulee jatkuvalla syötöllä.
        ***
        Mielenkiintoinen keskustelu menossa somen kirjailijasivuilla siitä mikä tulee olemaan tulevaisuudessa se kirjamuoto, joka tulee jäämään vallitsevaksi tämöän murroskauden jälkeen:
        äänikirja, verkkokirja vai epub e-kirja?

        "Omakustannekirjailija on yksityisyrittäjä siinä kun kustannussopimuksen saaneet ovat tavallaan palkkatyölöäisiä."
        Että ihminen osaa vääntää tekeleistään "positiivisuutta" !

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Omakustannekirjailija on yksityisyrittäjä siinä kun kustannussopimuksen saaneet ovat tavallaan palkkatyölöäisiä."
        Että ihminen osaa vääntää tekeleistään "positiivisuutta" !

        Yksityiyrittäjä, jonka yrityksen tuotto ei kata edes kustannuskuluja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähemmistöjen kulttuurien edistykseen on ollut viime aikoina runsaasti resursseja ja apurahoja haettu ja myönnetty kaikenlaisiin kieltä ja kulttuuria edistäviin hankkeisiin. Nyt vaihtuu hallitus ja todennäköisesti rahahanat laitetaan pienemmälle, kun oikeistohallitus prioriteeraa golfikenttiä runonlausuntaan :)
        Kustantamot toimivat täysin markkinakapitalismin periaatteella. Omakustannekirjailija on yksityisyrittäjä siinä kun kustannussopimuksen saaneet ovat tavallaan palkkatyölöäisiä. Ruotsinsuomalaisen kulttuuritarjonnan määrään ja laatuun vaikuttavat paitsi markkinataloudelliset myös poliittiset aspektit. Tuli vain mieleen kun seurailen facessa kirjoittajakavereiden kiertuieita ja esim. Alakosken esilläoloa julkaisuissa ja somessa.
        ***
        Seuraan Isabel Allendea Facessa ja päivityksiä, otteita kirjoista jne. tulee jatkuvalla syötöllä.
        ***
        Mielenkiintoinen keskustelu menossa somen kirjailijasivuilla siitä mikä tulee olemaan tulevaisuudessa se kirjamuoto, joka tulee jäämään vallitsevaksi tämöän murroskauden jälkeen:
        äänikirja, verkkokirja vai epub e-kirja?

        "Kustantamot toimivat täysin markkinakapitalismin periaatteella"

        Miten niiden pitäisi sitten toimia? Tappiollako? Harrastaen kenties hyväntekeväisyyttä, kustantamalla jokainen "teos", joka heille kiikutetaan?

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Aika hurjaa ajatella, että "vapaan ammatin harjoittaja" jollaisena kirjailija on joskus nähty ja nimetty on noin epävapaa, politiikkojen ja markkinoiden armoilla, ehkä jopa enemmän kuin tavallinen virkahenkilö.
        Minun Allende-tuntemukseni taitaa olla parin, aikaa sitten luetun kirjan, varassa. Ehkä pitää lisätä listalle, joka on ennestäänkin pitkä..))

        Kyllä kirjallisuus, kirjan tulevaisuus puhuttaa täälläkin. Selkokirjoista oli eilen aamuTv:ssä juttua. Ehkä pitää siirtyä niihin, kun alan tuntea vierautta jo näiden uusien kirjan rakenteiden keskellä. Fakta ja fiktiot, poikkoilu aikajanalla, päähän siinä menee sekaisin, ellei ole jo..))

        Olen varmasti kirjoittanutkin täällä Tommi Mellenderistä, joka jo muutama vuosi sitten povasi, että kuvallinen viestintä tulee ohittamaan kirjan. Ei nykyihminen malta keskittyä kirjaan: kuva asettuu vaivatta tajuntaan ja voi taas siirtyä seuraavaan, pitää koko ajan hyvää nostetta yllä.
        Toinen ongelma taitaa olla vielä akuutimpi: kirjailijoita/kirjoittajia alkaa luultavasti jo olla enemmän kuin lukijoita. Liittyy tietysti tuohon edelliseen.
        "Joku" täällä kertoi kaipaansa suurta eeppistä teosta, näiden tietysti ihan hyvien (lue: myyvien) julkaisujen joukosta. Pystyykö näin sirpaleinen aika tuottamaan sellaista ja lukija sen löytämään, jos sellainen ilmestyy ?
        Jää nähtäväksi.

        Mitä tarkoittaa sitpaleinen aika?
        Kyllä ainakin meidän kirjastosta lainataan paljon lukemista. Uutuuksiinkin on aina satojen jonot. Lapsille lainataan kerralka kassikaupalla, eikä niissä pelkkiä kuvia ole. On sellaisiakin perheitä, joissa nuorisokin tykkää lukea.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Tuttu kirjailija minullekkin tuo Steel. Meidän kirjastossa hänen kirjoittamansa kirjat on kuluneita, lainataan tosi paljon. Ihan piti googeloida. Näyttää olevan lähes meidän ikäluokkaa,

      Danielle Fernandes Dominique Schuelein-Steel on yhdysvaltalainen kirjailija. Sukujuuriltaan portugalilais-saksalainen Steel opiskeli nuorena New Yorkissa ja lähti Pariisiin, jossa hän työskenteli mainostoimistossa. Hän alkoi kirjoittaa romaaneja, joita on käännetty 43 kielelle ja myyty yli 650 miljoonaa kappaletta. Wikipedia
      Syntyi: 14. elokuuta 1947 (ikä 75 vuotta), New York.


      Tykkään myös Nora Robertsin kirjoista, niin yllätyksellisiä juonia, romantiikkaa ja seikkailuja. Luin viimeksi "Tulen sylissä", joka kertoo palonaisesta, siis tulipalojen sammuttaja-naisesta. Hyvin tehtyjä kirjoja, otettu selvää kaikesta mistä kertoo.

    • Anonyymi

      Luen juuri Petra Rautiaisen "Tuhkaan piirretty maa"ta ja jos joku muukin on lukenut tai on lukemassa niin olisi kiinnostavaa tietää mitä ajatuksia kirja on herättänyt.

    • Anonyymi

      Onko tänään poistettu Demeterin kirjoitus?

    • Anonyymi

      Luin Kale Puontin kirjan; Satu .
      Kertoo suomalaisesta naisrikollisesta, joka viettänyt 17 v vankiloissa huumeitten myynnistä ja muista konnuuksista. Nyt 54 vuotiaana useitten lastenlasten mummona päättänyt elää vapaudessa.
      Värikästä ollut isoäidin elo.

    • Anonyymi

      Kirjoista vielä hieman:
      sinulle joka vähättelet ja ivaat omakustannekirjoittajia:
      ei kai kaupallinen menestys ole aina kaikkien kirjoittajien tärkein tavoite. Kustannusten peittäminen olisi tietysti suotavaa, mutta harrastelijakirjailijalle riittää, kunhan kustannuskulut ovat oman budjetin puitteissa siedettävät. Monet satsaa paljonkin harrastuksiinsa, joista saavat saman mielihyvän ja tyydytyksen tunteen kuin kirjoittaja joka on viimeistellyt kirjansa ja julkaissut sen. Kuitenkin se pieni ryhmä joka ostaa ja lukee omakustannekirjoja, saa niistä mielihyvää tai edes ajanvietettä oikeuttaa niihen satsatut rahat.
      Juttelin viime viikonlopulla kirjailijatutun kanssa ja puhuimme juuri tuosta kirjojen myynnistä. Hän kertoi (asioista perille olevana) että Suomessakin on vain pieni joukko todella tunnettuja kirjailijoita, jotka elävät kirjojensa myynnillä. Valtaosa tekee jotain muuta päivätyötä (usein toimittajina, opettajina, vetävät seminaareja ja kursseja) ja siihen lisäksi apurahat, jotka auttavat pitämään kirjoittamista taloudellisesti mahdollisena.
      Minä olen eläkkeellä, päivätyöni tehnyt ja jos kirjoitan huvikseni ja ilokseni ja minulle tuottaa tyydytystä ja iloa nähdä kirjani julkaistuina ja että niitä aina myydäänkin ja lainataan kirjastoista. Miten se on sinun lautaseltasi pois?

      • Anonyymi

        "Suomessakin on vain pieni joukko todella tunnettuja kirjailijoita, jotka elävät kirjojensa myynnillä. "

        Tuohan on täysin luonnollista. Suomi on pieni maa, eikä kirjojen ostajia löydy kaikille kirjailijoille eikä meidän kaikki kirjailijat ole Kari Hotakaisia.

      • Anonyymi

        Kukaan ei valittanutkaan että olisi mitenkään ” lautaselta” pois, Huvitaa vaan tuo tärkeily muka kirjailijana.Eikös se ole omaan pesään paskomista, kun kirjoittaa oman kirjoituspalstansa muista kirjoittajista ilkeästi ja syyttävästi kirjaansakkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei valittanutkaan että olisi mitenkään ” lautaselta” pois, Huvitaa vaan tuo tärkeily muka kirjailijana.Eikös se ole omaan pesään paskomista, kun kirjoittaa oman kirjoituspalstansa muista kirjoittajista ilkeästi ja syyttävästi kirjaansakkin.

        Kommenteistasi päätellen sinua ei "huvita" mikään, ainoastaan ärsyttää. Oletko tullut ajatelleeksi, että se että kerron täällä kirjoittamisestani, kirjoista, jotka olen julkaissut, rakkaasta harrastuksestani, joka tuo minulle tyydytystä ja mielihyvää, ei olisikaan itsekehua tai tärkeilyä?
        Vaan yksinkertaisesti halua jakaa muidenkin kanssa sen ilon ja mielihyvän tunteen, kun olen saanut loppuun jonkun projektin, jonka parissa olen askarrellut jo pitemmän aikaa, kertoa suhteellisen uudesta harrastuksestani palstatutuille, jakaa hyvää mieltäni muiden kanssa? Ei se ole mitään "tärkeilyä" vaan minulle tärkeää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kommenteistasi päätellen sinua ei "huvita" mikään, ainoastaan ärsyttää. Oletko tullut ajatelleeksi, että se että kerron täällä kirjoittamisestani, kirjoista, jotka olen julkaissut, rakkaasta harrastuksestani, joka tuo minulle tyydytystä ja mielihyvää, ei olisikaan itsekehua tai tärkeilyä?
        Vaan yksinkertaisesti halua jakaa muidenkin kanssa sen ilon ja mielihyvän tunteen, kun olen saanut loppuun jonkun projektin, jonka parissa olen askarrellut jo pitemmän aikaa, kertoa suhteellisen uudesta harrastuksestani palstatutuille, jakaa hyvää mieltäni muiden kanssa? Ei se ole mitään "tärkeilyä" vaan minulle tärkeää.

        Joidenkin kirjoittajien asenteellisuus ja "murskaava sisäinen puhe" kuvastuu muutamien henkilöhahmojen repliikeissä viimeisessä kirjassani. Kukaan palstan vakituisista kirjoittajista ei kuitenkaan ole esikuvana millekään henkilölle, ketään anoa ei ole myöskään sormella osoitettu ja kotipaikat ovat täysin fiktiivisiä.
        Punaisena lankana tai juonena kirjassa onmiten nettivihan tai vainon seuraukset voivat purkautua vaarallisiksi tilanteiksi tai ääriryhmien toimintaa kannustaviksi agendoiksi.
        Anonyymien vihakampanjojen seurauksia on jo kartoitettu runsaasti mediassa ja muuttuvassa yhteiskunnassamme internetinluoma rajattomuus ja näkymättömyys lienevät olevan vain kasvussa mitä tulee rikostilastoihin ja jengiytymiseen.

        Joten ole rauhassa, viimeinen kirjani ei liity mitenkään erityisesti juuri tämän foorumin anonyymeihin käyttäjiin eikä osoita sormella ketään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joidenkin kirjoittajien asenteellisuus ja "murskaava sisäinen puhe" kuvastuu muutamien henkilöhahmojen repliikeissä viimeisessä kirjassani. Kukaan palstan vakituisista kirjoittajista ei kuitenkaan ole esikuvana millekään henkilölle, ketään anoa ei ole myöskään sormella osoitettu ja kotipaikat ovat täysin fiktiivisiä.
        Punaisena lankana tai juonena kirjassa onmiten nettivihan tai vainon seuraukset voivat purkautua vaarallisiksi tilanteiksi tai ääriryhmien toimintaa kannustaviksi agendoiksi.
        Anonyymien vihakampanjojen seurauksia on jo kartoitettu runsaasti mediassa ja muuttuvassa yhteiskunnassamme internetinluoma rajattomuus ja näkymättömyys lienevät olevan vain kasvussa mitä tulee rikostilastoihin ja jengiytymiseen.

        Joten ole rauhassa, viimeinen kirjani ei liity mitenkään erityisesti juuri tämän foorumin anonyymeihin käyttäjiin eikä osoita sormella ketään.

        Itsehän sinä olet pitänyt itsesi kehumis- ja muitten mitätöimiskampanjaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsehän sinä olet pitänyt itsesi kehumis- ja muitten mitätöimiskampanjaa.

        Et siis pystynyt sisäistämään viestiäni etkä onnistunut näkemään siinä niitä asioita joista kirjoitin? Vastasit vain moittimisella ja syyttelyllä. Eipä siitä sitten sen enempää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et siis pystynyt sisäistämään viestiäni etkä onnistunut näkemään siinä niitä asioita joista kirjoitin? Vastasit vain moittimisella ja syyttelyllä. Eipä siitä sitten sen enempää.

        Kyl niist itsekehun sisäistää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joidenkin kirjoittajien asenteellisuus ja "murskaava sisäinen puhe" kuvastuu muutamien henkilöhahmojen repliikeissä viimeisessä kirjassani. Kukaan palstan vakituisista kirjoittajista ei kuitenkaan ole esikuvana millekään henkilölle, ketään anoa ei ole myöskään sormella osoitettu ja kotipaikat ovat täysin fiktiivisiä.
        Punaisena lankana tai juonena kirjassa onmiten nettivihan tai vainon seuraukset voivat purkautua vaarallisiksi tilanteiksi tai ääriryhmien toimintaa kannustaviksi agendoiksi.
        Anonyymien vihakampanjojen seurauksia on jo kartoitettu runsaasti mediassa ja muuttuvassa yhteiskunnassamme internetinluoma rajattomuus ja näkymättömyys lienevät olevan vain kasvussa mitä tulee rikostilastoihin ja jengiytymiseen.

        Joten ole rauhassa, viimeinen kirjani ei liity mitenkään erityisesti juuri tämän foorumin anonyymeihin käyttäjiin eikä osoita sormella ketään.

        Entäs Päivänsäde ja Kainuun kaunotar? Ne ainakin on fiktiivisiä, koska tekstit ja valokuvat kertovat päinvastaista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entäs Päivänsäde ja Kainuun kaunotar? Ne ainakin on fiktiivisiä, koska tekstit ja valokuvat kertovat päinvastaista.

        KAIKKI tässä kirjassa on fiktiivistä ja spekulatiivista.
        Juoni on keksitty, henkilögalleria on keksitty ja vain kevyellä kädellä kirjoitettu parodia keskustelukulttuurista josta tarina lähtee liikkeelle. Ei se ole sinusta eikä minusta eikä korven kukasta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyl niist itsekehun sisäistää.

        Montako hänen kirjaansa olet lukenut?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei valittanutkaan että olisi mitenkään ” lautaselta” pois, Huvitaa vaan tuo tärkeily muka kirjailijana.Eikös se ole omaan pesään paskomista, kun kirjoittaa oman kirjoituspalstansa muista kirjoittajista ilkeästi ja syyttävästi kirjaansakkin.

        Sinä sen koet tärkeilynä eikä muut, kainaitä nyt voi sanoa mielipiteensä asioista vaikka onkin kirjailija, joten ihmettelen kovasti miksi koet asia tärkeilynä , samalla kun toiset kokevat sen infona ainoastaan , jota sinänsä on kiva lukea miten toinen ajattelee.
        Joten sinun maailmassasi ei saisi edes kukaan olla iloinennomasta ammatistaan vaan se pitää polkea alas inhottavalla kommenteilla

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kommenteistasi päätellen sinua ei "huvita" mikään, ainoastaan ärsyttää. Oletko tullut ajatelleeksi, että se että kerron täällä kirjoittamisestani, kirjoista, jotka olen julkaissut, rakkaasta harrastuksestani, joka tuo minulle tyydytystä ja mielihyvää, ei olisikaan itsekehua tai tärkeilyä?
        Vaan yksinkertaisesti halua jakaa muidenkin kanssa sen ilon ja mielihyvän tunteen, kun olen saanut loppuun jonkun projektin, jonka parissa olen askarrellut jo pitemmän aikaa, kertoa suhteellisen uudesta harrastuksestani palstatutuille, jakaa hyvää mieltäni muiden kanssa? Ei se ole mitään "tärkeilyä" vaan minulle tärkeää.

        Ja sen ymmärtää ihminen jolla on itsellään hyvä itsetunto. Jokainen joka kirjoittelee tekee sitä siksi että rakastaa kirjoittamista ,
        Mutta eräät näkevät senkin toisessa valossa , ilkeillä mielikuvituksellaan yrittäen alentaa toista. Se että jakaa hyvää mieltänsä kertoo ihmisestä joka voi hyvin omassa elämässään ja harrastuksissaan ja se on aina tervetullutta lukemista meille muille jotka kannustamme oman maan ihmistä hänen työssään

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsehän sinä olet pitänyt itsesi kehumis- ja muitten mitätöimiskampanjaa.

        Voi hyvä Sylvi tämä ihminen on vihreä kateudesta toista ihmistä kohtaan joka tekee jotain elämässään mistä pitää .
        Ei kannata välittää , sillä näitähän on maassa paljon! Jotka tulkitsevat asioita sen kateeellisen kasvatuksensa tuloksena , olis ennemmin hyvillään että on suomalaisia jotka todella tekevät jotain mistä pitää, sehän on elämää joka avartaa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kommenteistasi päätellen sinua ei "huvita" mikään, ainoastaan ärsyttää. Oletko tullut ajatelleeksi, että se että kerron täällä kirjoittamisestani, kirjoista, jotka olen julkaissut, rakkaasta harrastuksestani, joka tuo minulle tyydytystä ja mielihyvää, ei olisikaan itsekehua tai tärkeilyä?
        Vaan yksinkertaisesti halua jakaa muidenkin kanssa sen ilon ja mielihyvän tunteen, kun olen saanut loppuun jonkun projektin, jonka parissa olen askarrellut jo pitemmän aikaa, kertoa suhteellisen uudesta harrastuksestani palstatutuille, jakaa hyvää mieltäni muiden kanssa? Ei se ole mitään "tärkeilyä" vaan minulle tärkeää.

        Mollaaminen on "tärkeilyä", jota mollaaja harrastaa.
        "Sanoin mitä ajattelin! Minkäs sille voi, että suuttui!".

        Saattaa olla jopa, että ei edes suuttunut, vaan hymyili itsekseen.

    • Anonyymi

      Kirjanmainostus jatkuu.

      • Anonyymi

        Valitapa siitä tuolle kaverillesi joka tenttaa minua kirjasta.
        Minä kirjoitan Petra Rautiaisesta ja Tuhkaan piirretystä maasta.
        Petra R. tulee kirjailijavierailulle Tukholman Suomi-Instuuttiin viikolla. Tekisi mieleni mennä tapaamiseen.

    • Anonyymi

      Mä luin tänä aamuna Viivin & Wagnerin sanomalehdestä.

    • Anonyymi

      Menossa on Ari Turusen kirja "Teette niinkuin minä sanon".

      Kirjan esittely takakannessa:
      "Tämä kirja kertoo pomottajista ja päällepäsmäreistä, jotka tietävät omasta mielestään kaiken aina muita paremmin.

      Heitä on kaikkialla: työpaikoilla, hallinnossa, suvussa ja valtioiden johdossa. Joku on mennyt sellaisen kanssa jopa naimisiin. He huumaantuvat omasta vallastaan ja käyttävät sitä vaarallisella tavalla väärin.

      Itsevaltaisesti käyttäytyvät johtajat ovat oman vaikutusvaltansa sokaisemia. He eivät kuuntele muita eivätkä kunnioita asiantuntijoita. Heidän kanssaan ei saa olla eri mieltä. He ovat autoritaareja, jotka tekevät toisten elämästä kurjaa.

      "Teette niin kuin minä sanon" tarjoaa lukuisia varoittavia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun tällaiset ihmiset päästetään valtaan. Kirja kertoo erehtymättömistä pääministereistä ja suureellisiin kampanjoihin viehtyneistä diktaattoreista mutta myös siitä, millainen maailma voisi olla ilman heitä.

      Valtiotieteen lisensiaatti Ari Turunen on tietokirjailija, joka on erikoistunut tapa- ja kulttuurihistoriaan. Hänen teoksiaan on käännetty yhdelletoista kielelle. Turunen on Le Monde diplomatiquen Suomen edition päätoimittaja."

      Kirja on erinomaisen sujuva "lukukirja" sisältäen kertomuksia ja analyyseja
      viimeisimmistä ja aikaisemmista diktaattoreista, yksinvaltiaista, jotka ovat pyrkineet harjoittamaan rajoittamatonta itsevaltiutta
      mm. Erdogan. Orban, Putin, Trump, Caeausescu, Hugo Chávez, Mao Zedong,
      "Papa Doc" Duvalier, Stalin, Enve Hoxha, Hruštšev, Al-Assad. Lukašenka jne.
      Kirjassa on muitakin, joille kihahti valta päähän ja sokaisi mm. Tony Blair ja
      Matteo Salvini.
      "Henkilögalleria" on laaja, uskomattomia juttuja, jopa rattoisaa luettavaa -
      aiheesta huolimatta.

      • Anonyymi

        Onko täältä kaksi puskarekattua mukana kirjassa ?

    • Ramoona

      Luin vasta nyt Alex Shulmanin kirjan "Polta nämä kirjeet", kun olin jo lukenut hänen suraavan teoksensa "Unohda minut". Ehkä molemmat lukuelämykset olisivat olleet toisenlaiset, jos olisin lukenut"oikeassa" järjestyksessä. Mutta hyvä näinkin.

      "Polta nämä kirjeet" kuvaa Karinin kiellettyä rakkautta Olofiin ja vaaraa tulla ilmi despoottisen ja narsistisen kirjailija Sven Stolpen vaimona. Stolpe kuului Ruotsin arvostettuun noblessiin, erittäin tuottelias kirjailija. Tyttärenpoika Alex tuntee itsessään sukupolvien perintönä vihaa ja ahdistusta, alkaa tutkia perheensä ja lähisukunsa menneisyyttä, ja Stolpella onkin paljon kirjallista jäämistöä. Osin kirja on kuin salapoliisikertomus, paikoin psykologinen kauhutarina. Alex selvittää asiat ja pääsee tavallaan itsensä kanssa rauhaan.

      Itselleni lukijana tuli tunne, että miten niin monet lahjakkaat ihmiset joutuivat heittämään elämänsä hukkaan narsistin takia, eikö todella olisi ollut mahdollista irtautua sellaisesta ja päästä todellisen rakkautensa kanssa yhteistä elämää viettämään. Stolpe piti vaimoaan ja Olofia kauhulla ja pelolla erossa toisistaan, välillä käytti hyväksi sairauttaankin. Myös Olof Lagercrantz oli kirjailija ja sittemmin Dagens Nyheterin päätoimittaja, mutta tuossa dramaattisessa Kariniin rakastumisvaiheessa tuberkuloosia sairastava nuori ja erityisen tunteikas mies.

      Kirjaa ei ollut miellyttävää lukea, varsinkin kun tietää, että se on todellisuuspohjainen. Mutta onhan se vaikuttava, taitavasti rakennettu ja lukemisen arvoinen. Samaa voin sanoa kirjasta "Unohda minut", nyt senkin tapahtumat muistuivat mieleen.

      • Anonyymi

        Alex Schulman itse oli tietysti yksi eniten vanhempiensa tilanteesta ahdistunut
        ja halusi ehkä kirjoittaa ahdistuksensa "ulos" ? Kirjoittaessa tulee käytyä asiat läpi,
        analysoitua niitä etäämmältä ja se voi helpottaa. Kirjat ovat hyviä,
        mutta aika rankkoja lukea.
        Pojat kirjoittivat vielä yhteisen kirjankin miten he olivat kokeneet asiat omalla tahollaan
        tai Alex oli senkin kai kirjoittanut yhteisten muistojen ja keskustelujen perusteella,
        en muista tarkkaan, mutta se oli helpompi lukea. Se oli ikäänkuin "loppuhuojennus".

    • Anonyymi

      Ennen oli Fantom samomalehdissä. Luin sen aika pikkupoikana.
      Vieläköhän mahtaa olla?

    • Anonyymi

      Aila Meriluoto oli erikoinen nainen, ihminen.
      Hän viimeistä edellinen kirjansa kahden ikääntyvän sairaalloisen ihmisen
      viimeisistä vuosista oli todella koskettava.
      Kirjat nuoremmilta vuosilta olivat täynnä elämäniloa, erikoisia ja rohkeita
      valintoja ja tietysti kirjojen kirjoittamista.
      Sitten iski ikääntymisen todellisuus.
      Rehellisyys ko. kirjassa on vaikuttavaa (ja kaikissa hänen kirjoissaan)
      Aila Meriluoto on 10 kärjessä listallani suomalaisista kirjailijoista.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Tuli luetuksi kahden lääkärin, lastenpsykiatrin ja psykiatrin värikkäästä elämästä,
      Vappu ja Ilkka Taipaleen "Taipaleella"- kirja.
      Kirjassa on sylin täydeltä koko elämän kirjoa ja ympäri maailmaa
      reissanneitten ihmisten elämästä sai paljon tietoa paikallisesta elämästä
      eri maissa.

      • Anonyymi

        Vappu on sosdemsyöttiläinen
        Puolue kaiken antanut
        En pistäisi kättäni niiden pskaan
        Eikun sekaan

    • Anonyymi

      Veikko Huovisen jälkeen ei ole ollut suomenkielis iä kirjalijoita, joista olisi tullut tai tulisi klassikkoja

      • Anonyymi

        Huovisella on ansionsa, mutta on monia hyviä kirjailijoita ollut hänen aikanaan ja
        tullut hänen jälkeensä. Lopetitko lukemisen Veikko Huoviseen ?

    • Anonyymi

      Luen nyt Unto Kiiskisen kirjaa 1918 pätkittäin, sillä nuo sotauutiset Ugrainasta tuntuvat samalta, mitä silloin Suomessa tapahtui ja ne ahdistaa, joten siksi tuo pätkittäin, sillä välillä om pakko lukea jotain muuta, kuin hillitöntä teurastusta ja raiskauksia, jopa lapsiin.

    • Anonyymi

      Ei kannata kirjoittaa kirjoista. 5 juttua poistettu.

    • Anonyymi

      Kiusa se on pienikin kiusa, sano virtahepo.

    • Anonyymi

      Millainen on 2000-luvun Suomi ? Vaatimukset ovat kasvaneet ja muutos
      murentaa vanhoja elämäntapoja ja identiteettejä.
      Onko Suomi jakautumassa niin, ettemme enää ymmärrä toisiamme ?

      "Kahdeksan kuplan Suomi" on kirja tavallisista suomalaisista ihmisistä,
      tutkimusta ja kokemuksia, se sisältää ihmisten puheenvuoroja ja tarinoita
      ja kertoo tahdosta ja tunteesta, jotka sitovat ihmisiä yhteen.

      Kirjan esittely & kritiikki:
      https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/kahdeksan-kuplan-suomi-todistaa-yhteiskunnallisen-tutkimuksen-tarkeyden-merkityksen/

      • Anonyymi

        Löysin tämän "Kahdeksan kuplan" kirjan kirjastosta ja sen haastattelut toivat uutta ajatteluuni.
        Kaikki ei aina ole niinkuin luulemme, jos olemme juuttuneet kymmenen vuoden takaisiin
        käsityksiimme ja jos olemme lopettaneet kehityksen seuraamisen.

    • Anonyymi

      En juurikaan hanki kirjoja. Niistä eroon pääseminen on hankalaa, kun niiden kansia ei saa panna lehtien kanssa paperikierrätykseen.

    • Anonyymi

      Ei moni muukaan hanki kirjoja, koska kirjastolaitos on olemassa.

    • Anonyymi

      Paras kirja jonka olet lukenut?

      • Anonyymi

        Laita uusi otsikko tästä parhaasta kirjasta, harva huomaa täältä katsoa!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laita uusi otsikko tästä parhaasta kirjasta, harva huomaa täältä katsoa!

        Ei kannata laittaa, 95% vastaa kuitenkin: Raamattu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kannata laittaa, 95% vastaa kuitenkin: Raamattu.

        Lukekaapa vaihteeksi Raamatusta ilmestyskirja!

      • Anonyymi
      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä Ilmestyskirja kertoo ?
        Yritin selvittää, yksi selittäjä löytyi, mitä mieltä sinä olet tästä ?
        https://uusitie.com/ilmestyskirja-huokuu-toivoa-tulevaisuudesta/

        Ilmestyskirja kertoo niistä vitsauksista ja kauheuksista, joita syntinen maailma ja ihmiskunta joutuvat kohtaamaan ennen viimeisiä hetkiä. Luonnonmullistukset, tuhot, sairaudet ja sodat tulevat piinaamaan ihmiskuntaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä Ilmestyskirja kertoo ?
        Yritin selvittää, yksi selittäjä löytyi, mitä mieltä sinä olet tästä ?
        https://uusitie.com/ilmestyskirja-huokuu-toivoa-tulevaisuudesta/

        Harhauduin lukemaan tätä "Uusi Tie" sivustoa vähän enemmänkin, ja havaitsin artikkelin, jossa käsiteltiin transsukupuolisuuta, eli miten kristityn tulisi suhtautua siihen, että lastentarhassa Olli muuttuu Ellaksi.
        Kristittynä ei tarvitse todellakaan suhtautua mitenkään, sillä Olli ei voi asialle sen enempää kuin se kristittykään. Transsukupuolisuus ei ole tahdon tai valinnan asia, ja kun ja jos kristillinen maailma yhä edelleen rajaa transihmiset jonnekin demonien joukkoon, on se vain kristillisyyden ongelma.
        Kristittykään ei nimittäin ole Jumalan yläpuolella, joka on nähnyt hyväksi sallia transsukupuolisuuden joillekin ihmislapsille.
        Kristityn velvollisuus on hyväksyä tilanne ja tukea parhaansa mukaan vaikeassa elämäntilanteessa olevaa Olli-Ellaa, eikä suinkaan tuomita häntä demonien saastuttamaksi.
        Ja hyvä tietää, että Ilmestyskirja antaa toivoa tulevaisuudesta.
        Toivoa tarvitaan.

    • Anonyymi

      Kirjailija, muusikko, säveltäjä, sanoittaja Tommi Liimatta on tänään "Elämäni biisissä".
      En ole lukenut hänen kirjojaan enkä tiedä yhtäkään hänen sanoittamaansa
      tai säveltämäänsä laulua, mutta jos joku on, kertokaa ovatko hänen kirjansa
      hyviä.

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Maamme laulu on Suomen historiaa Eugen Schaumanin ja Bobrikoffin ajoilta.

        "LOPPUA kohden teos sakenee varsinaiseksi trilleriksi, vaikka sen käänteissä onkin työläs pysyä kartalla. Efekti on harkitun oloinen. Erilaiset huhut ja kuulopuheet sumentavat myös lukijan arvostelukykyä tutun tuntuisesti, kuin seuraisi sotatapahtumia sosiaalisessa mediassa.

        Romaanilla on niin kova kiire eteenpäin (ja Bobrikovin kuolema on ovella, lukija tietää), että se juonen tasolla jättää monet mahdollisuutensa hyödyntämättä: intensiteetit syntyvät nopeasti ja katoavat jälleen.
        Tyylillisenä tour de forcena Maamme laulu on kuitenkin proosavuoden ehdottomia helmiä."

      • Anonyymi

        Olen lukenut kirjaa Angela Merkelistä.
        Kyllä on ollut jännittävää lukea.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen lukenut kirjaa Angela Merkelistä.
        Kyllä on ollut jännittävää lukea.

        Mikähän kirja sinulla on ? Onko se uusi ? Luin erään vähän vanhemman ja se oli tylsästi
        kirjoitettu. Mietin, että kai uudempi ja parempikin kirja hänestä on kirjoitettu,
        mutta unhoitin asian.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikähän kirja sinulla on ? Onko se uusi ? Luin erään vähän vanhemman ja se oli tylsästi
        kirjoitettu. Mietin, että kai uudempi ja parempikin kirja hänestä on kirjoitettu,
        mutta unhoitin asian.

        Myönnän että on osittain tylsästi kirjoitettu, mutta asiallisesti. Faktaa ja lisää faktaa.
        On niin paljon tärkeitä maailmanpoliittisia asioita, että ei voi vain kirjoittaa kuin viihderomaania.
        Jos yrittäisi saada selvän kuvan kaikesta, niin pitäisi lukea toinen kerta.
        Nimiä vilahtelee ohi, ei ole ikinä kuullutkaan niistä henkilöistä.

        Ei voi kuin vain nostaa hattua tälle upealle naiselle, että on jaksanut ja osannut kaiken mylläkän keskellä!

        Tämä kirja mitä olen lukemassa (vielä vähän jäljellä) on Stefan Korneliuksen kirjoittama ja julkaistu 2016.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Myönnän että on osittain tylsästi kirjoitettu, mutta asiallisesti. Faktaa ja lisää faktaa.
        On niin paljon tärkeitä maailmanpoliittisia asioita, että ei voi vain kirjoittaa kuin viihderomaania.
        Jos yrittäisi saada selvän kuvan kaikesta, niin pitäisi lukea toinen kerta.
        Nimiä vilahtelee ohi, ei ole ikinä kuullutkaan niistä henkilöistä.

        Ei voi kuin vain nostaa hattua tälle upealle naiselle, että on jaksanut ja osannut kaiken mylläkän keskellä!

        Tämä kirja mitä olen lukemassa (vielä vähän jäljellä) on Stefan Korneliuksen kirjoittama ja julkaistu 2016.

        "ei voi vain kirjoittaa kuin viihderomaania."
        Mikähän käsitys sinulla on tietokirjasta ?
        Hyvä kirjoittaja kirjoittaa tietokirjan kiinnostavasti.
        Huono kirjoittaja voi jopa pilata aiheen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "ei voi vain kirjoittaa kuin viihderomaania."
        Mikähän käsitys sinulla on tietokirjasta ?
        Hyvä kirjoittaja kirjoittaa tietokirjan kiinnostavasti.
        Huono kirjoittaja voi jopa pilata aiheen.

        Nähtävästi emme ole lukeneet samaa kirjaa.
        Itse kerroit että lukemasi kirja oli tylsä.
        Miksi luit, jos oli tylsä?

        Kun emme kumpikaan ole kirjan kirjoittajia, niin tyytykäämme toisten kirjoittamiin kirjoihin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nähtävästi emme ole lukeneet samaa kirjaa.
        Itse kerroit että lukemasi kirja oli tylsä.
        Miksi luit, jos oli tylsä?

        Kun emme kumpikaan ole kirjan kirjoittajia, niin tyytykäämme toisten kirjoittamiin kirjoihin.

        Korneliuksen kirja on vaisu ja kuivakka elämänkerraksi,
        mutta luin sen kuitenkin loppuun,
        koska olen kiinnostunut poliittisesta historiasta
        ja vaisustakin kirjasta voi saada jotain uutta tietoa,
        varsinkin kun päähenkilö on entisestä DDR:stä.
        Rinnakkaistiedon etsiminen on kiinnostavaa ja hyödyllistä,
        siksi samaa kirjaa ei kannata lukea uudestaan,
        vaan jonkun aikalaispoliitikon, joka antaa uutta näkemystä.
        Samalla "kirkastuvat" ne "henkilöt, joista ei ole koskaan kuullutkaan",
        kuka oli missäkin tehtävässä ko. aikakaudella samassa maassa tai
        maailmanpolitiikassa yleensä.
        Lukeminen kannattaa aina, jatka harrastusta !

      • Anonyymi

        Kiitti vinkistä!

        Joo, nimet vilahtelivat vaan ja tapahtumat.
        Pitääpä lukea toisen kirjoittajan kirja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitti vinkistä!

        Joo, nimet vilahtelivat vaan ja tapahtumat.
        Pitääpä lukea toisen kirjoittajan kirja.

        Tai kokonaan toisen saksalaisen poliitikon elämäkerta samalta ajalta ?
        Siitä saisi näkemyksen mitä muut ovat ajatelleet Merkelistä ja samoista asioista ?
        Kaikki eivät olleet ihan samaa mieltä Merkelin kanssa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai kokonaan toisen saksalaisen poliitikon elämäkerta samalta ajalta ?
        Siitä saisi näkemyksen mitä muut ovat ajatelleet Merkelistä ja samoista asioista ?
        Kaikki eivät olleet ihan samaa mieltä Merkelin kanssa.

        Mitä kirjaa suosittelet ja ketä poliitikkoa?
        Kuka oli eri mieltä Merkelistä?

        Tapasin aikoinani Willy Brandtin.
        Voiskin ruveta lukemaan hänestä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä kirjaa suosittelet ja ketä poliitikkoa?
        Kuka oli eri mieltä Merkelistä?

        Tapasin aikoinani Willy Brandtin.
        Voiskin ruveta lukemaan hänestä.

        Hyvä idea !

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä idea !

        Minä tapasin baarissa Sanna marinin. Montakohan kirjaa hänestä on kirjoitettu?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä kirjaa suosittelet ja ketä poliitikkoa?
        Kuka oli eri mieltä Merkelistä?

        Tapasin aikoinani Willy Brandtin.
        Voiskin ruveta lukemaan hänestä.

        Jos ei poliittinen historia ole tuttua niin miksi ei Brandtista voisi lukea,
        mutta hän poistui politiikasta jo 1974.
        Luen mieluummin vähän uudempaa ja ihan uutta ymmärtääkseni mitä nykyään
        tapahtuu ja miksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä tapasin baarissa Sanna marinin. Montakohan kirjaa hänestä on kirjoitettu?

        Sorry että kerroin, heti tuli ivallinen vastaus, kai kateellisuutta.
        Juttelimme, oli miellyttävä herra.
        Onhan tästä pitkä aika siitä.
        Tuli vain mieleen kertoa, kun oli puhetta Angela Merkelistä.

        On muuten iso ero Brandtilla ja Marinilla!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sorry että kerroin, heti tuli ivallinen vastaus, kai kateellisuutta.
        Juttelimme, oli miellyttävä herra.
        Onhan tästä pitkä aika siitä.
        Tuli vain mieleen kertoa, kun oli puhetta Angela Merkelistä.

        On muuten iso ero Brandtilla ja Marinilla!

        On on, toisella oli munat. Hän on jo kuollut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On on, toisella oli munat. Hän on jo kuollut.

        Höh!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On on, toisella oli munat. Hän on jo kuollut.

        On myös iso ero sinulla ja Willy Brandtilla.

        Mitä tärkeää sinä olet tuonut maailmalle?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On myös iso ero sinulla ja Willy Brandtilla.

        Mitä tärkeää sinä olet tuonut maailmalle?

        Entä sinä ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sorry että kerroin, heti tuli ivallinen vastaus, kai kateellisuutta.
        Juttelimme, oli miellyttävä herra.
        Onhan tästä pitkä aika siitä.
        Tuli vain mieleen kertoa, kun oli puhetta Angela Merkelistä.

        On muuten iso ero Brandtilla ja Marinilla!

        Todella iso ero Willyllä oli munat. Ajat oli eri ja Willy kuoli 1992.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Todella iso ero Willyllä oli munat. Ajat oli eri ja Willy kuoli 1992.

        Säälittävä raukkis olet, otan osaa.
        Ei ole sinulla muuta kuin ne "munasi", suotakoon ne sinulle!
        Onhan sitä jotain oltava sinullakin.
        Kun kuolet, niin kirjoitettakoon muistokirjoitukseesi että .......- ja siinä se.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sorry että kerroin, heti tuli ivallinen vastaus, kai kateellisuutta.
        Juttelimme, oli miellyttävä herra.
        Onhan tästä pitkä aika siitä.
        Tuli vain mieleen kertoa, kun oli puhetta Angela Merkelistä.

        On muuten iso ero Brandtilla ja Marinilla!

        Käännä tämä lausejoukko saksaksi suunnilleen

        ""Sorry että kerroin, heti tuli ivallinen vastaus, kai kateellisuutta.
        Juttelimme, oli miellyttävä herra.
        Onhan tästä pitkä aika siitä.
        Tuli vain mieleen kertoa, kun oli puhetta Angela Merkelistä.

        On muuten iso ero Brandtilla ja Marinilla!""

        Testataan keskustellutasosi Brandtin kanssa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käännä tämä lausejoukko saksaksi suunnilleen

        ""Sorry että kerroin, heti tuli ivallinen vastaus, kai kateellisuutta.
        Juttelimme, oli miellyttävä herra.
        Onhan tästä pitkä aika siitä.
        Tuli vain mieleen kertoa, kun oli puhetta Angela Merkelistä.

        On muuten iso ero Brandtilla ja Marinilla!""

        Testataan keskustellutasosi Brandtin kanssa

        Willy Brandt oli Stasin tietolähde.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käännä tämä lausejoukko saksaksi suunnilleen

        ""Sorry että kerroin, heti tuli ivallinen vastaus, kai kateellisuutta.
        Juttelimme, oli miellyttävä herra.
        Onhan tästä pitkä aika siitä.
        Tuli vain mieleen kertoa, kun oli puhetta Angela Merkelistä.

        On muuten iso ero Brandtilla ja Marinilla!""

        Testataan keskustellutasosi Brandtin kanssa

        No käännä nyt brandt -lause autan alkua

        Es tut mir leid, dass ich das dir gesagt habe, sofort bekam ich eine sarkastische Antwort, wahrscheinlich etwas eifersuchtig

    • Anonyymi

      Willy Brandtin tapaaminen ei älyäsi päähäsi tuonut.

      • Anonyymi

        Kylläpäs toi älyä, sai minut kiinnostumaan politiikasta!
        Olin ennen sitä tapaamista käynyt Itä-Saksassa ja kokenut tunnelman siellä.
        Oli tosi iso ero Willy Brandtin ja Erich Honeckerin tapaamisilla!

        Ja onhan se kiva muisto.
        Willy Brandt oli yhdessä adjutanttinsa kanssa. Olivat menossa Moskovaan.
        Minä olin yhdessä silloisen hollantilaisen poikakaverini kanssa, rupateltiin saksaksi.
        Ei politiikasta, ihan muista tavallisista asioista.

        Kiitos vihjeestä koskien Haruki Murakamia!
        Pitääpä lainata.
        Olen lukenut paljon Japanista, käynytkin siellä. Jännä maa.

        Löysin englanninkielisen Madeleine Albrightin : "Madam secretary".
        Onko joku lukenut sen?
        Mietin että kannattaako aloittaa, on paksu kirja ja pienellä tekstillä.

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Willy Brandtista on pysyvä näyttely Berliinissä Unter der Linden-kadulla, jossa
        aika vierähtää mukavasti historian parissa.

        Korneliuksen kirjaa Merkelistä joku mainitsi kuivaksi - ehkä sitäkin -
        mutta riitti minulle oppitunniksi upeasta naisesta. Kyllä voisin
        lukea toisenkin kirjan Angelasta.

        Haruki Murakamia luen parhaillaan nauttien hänen upeasta tekstistään
        miettien samalla olisiko alkuperäinen eli japaniksi kirjoitettu vielä parempaa.

        isoäiti_

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Willy Brandtista on pysyvä näyttely Berliinissä Unter der Linden-kadulla, jossa
        aika vierähtää mukavasti historian parissa.

        Korneliuksen kirjaa Merkelistä joku mainitsi kuivaksi - ehkä sitäkin -
        mutta riitti minulle oppitunniksi upeasta naisesta. Kyllä voisin
        lukea toisenkin kirjan Angelasta.

        Haruki Murakamia luen parhaillaan nauttien hänen upeasta tekstistään
        miettien samalla olisiko alkuperäinen eli japaniksi kirjoitettu vielä parempaa.

        isoäiti_

        Jaahas, taas heiluisi saksan maikan punakynä kirjoitusvirheestäni, mutta
        ymmärrystä lukijat - vanhuutta vissiin(?).

        isoäiti_

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Stasin kätyripoliitikoista on tarpeeksi saanut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Stasin kätyripoliitikoista on tarpeeksi saanut.

        Kyllä ja mitä niin "ihanaa ja loistavaa" oli DDR:läisessä Merkelissä ?
        No se, että DDR-ihminen Merkel pärjäsi toisen Stasi-KGB-henkilön Putinin kanssa jotenkuten.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ja mitä niin "ihanaa ja loistavaa" oli DDR:läisessä Merkelissä ?
        No se, että DDR-ihminen Merkel pärjäsi toisen Stasi-KGB-henkilön Putinin kanssa jotenkuten.

        DDR ja Stasi oli "upea" ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        DDR ja Stasi oli "upea" ?

        Mietin tässä vain, että mitenkähän sinä itse olisit junaillut kaiken Saksan, Venäjän ja koko muun maailman asiat...
        Kas kummaa, kun sinua ei ole valittu niihin hommiin.

        Eivät oo kelpuuttaneet ees koti-Suomen asioita junailemaan.
        Miksikähän?
        Kaikkine noine sinun loistavine taitoinesi ja tietoinesi?

        Tosi kummallista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mietin tässä vain, että mitenkähän sinä itse olisit junaillut kaiken Saksan, Venäjän ja koko muun maailman asiat...
        Kas kummaa, kun sinua ei ole valittu niihin hommiin.

        Eivät oo kelpuuttaneet ees koti-Suomen asioita junailemaan.
        Miksikähän?
        Kaikkine noine sinun loistavine taitoinesi ja tietoinesi?

        Tosi kummallista.

        Minkä suuren johtajan ja tietoniekan maailma on sinussa menettänyt!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mietin tässä vain, että mitenkähän sinä itse olisit junaillut kaiken Saksan, Venäjän ja koko muun maailman asiat...
        Kas kummaa, kun sinua ei ole valittu niihin hommiin.

        Eivät oo kelpuuttaneet ees koti-Suomen asioita junailemaan.
        Miksikähän?
        Kaikkine noine sinun loistavine taitoinesi ja tietoinesi?

        Tosi kummallista.

        En ollut syntynyt vielä silloin. Siksi :DDD

    • Anonyymi

      Kotko paikalla. 8 poistettu.

      • Anonyymi

        On bongattu täälläkin.

    • Anonyymi

      Luin Merete Mazzarellan uusimman kirjan "Violetti hetki",
      joka on henkilökohtaisempi kuin mikään aikaisempi.
      Alun Järnefelt-suvun tutkiskelun ja korona-aiheen
      jälkeen kirja suorastaan hätkähdyttää. Alkukin liittyy kirjan pääteemaan.
      Kirjasta ei kannata kertoa mitään. Se on luettava ja koettava itse.
      Kirjan nimen "Violetti hetki" merkitys paljastuu myöhemmin kirjassa.

      • Anonyymi

        Sain vihdoin kirjastosta Aila Meriluodon viimeiseksi jääneen kirjan,
        hänen kuolemansa jälkeen ilmestyneen päiväkirjan "En minä vielä pääty".

        Jos ei ole erikoisemmin Meriluodosta ja hänen kirjoistaan ollut kiinnostunut
        ei ehkä tästä kannata aloittaa,
        mutta jos on kiinnostunut vanhuuden kokemuksista ja elämästä,
        (toisen) ikääntyneen ihmisen/naisen "ylöskirjaamana"
        kirja kertoo pelkistetyin sanoin paljon ja kirjan kirjoittaminen 85-vuotiaana on saavutus
        keltä hyvänsä kirjailijalta.

        Aila Meriluoto tulee huomaamattaan kirjoittaneeksi oman sairautensa oireet
        päiväkirjaansa tietämättä vielä saavansa alzheimer-diagnoosin.
        Aila Meriluodon kirjoittaa:
        "Olen ihan ulalla, kuten lähes joka päivä. En muista päivämääriä,
        saati päivien tapahtumia. Totean ilta illan jälkeen, etten tunnista elämääni".
        "Muisti klikkaa. Tasapaino horjuu".
        "Tulen yhä sekavammaksi. Tarvitsen ehdottomasti tukea. Tarkoitan psyykkistä."
        "Joko olen vain äärettömän uupunut tai sitten tämä on viimeistä aikaani".

        Meriluoto on aina elänyt rohkeasti ja kirjoittanut rohkeasti ja avoimesti ja
        tekee niin loppuun asti.
        En heti muista ensinnäkään koskaan aikaisemmin lukeneeni kenenkään yli 80-vuotiaana kirjoittamaa kirjaa enkä 85 vuotiaan suomalaisen
        naisen kirjaa (yllättävästä) rakastumisestaan ja seksielämästään.
        Ehkä se on tabu ja kuten Aila Meriluoto toteaa:
        "Kovin moni ei ole jaksanut edes tähän asti elää"
        Aila Meriluoto halusi korjata vääriä käsityksiä ja kirjoittaa siitäkin asiasta.

        Sairaudestaan (alzheimer) huolimatta Aila Meriluoto pystyi vielä
        vuosia asumaan kotonaan.
        Kun näkö ja kuulo heikkenivät yksinäisyys hiipi elämään.
        Hän ei pystynyt enää lukemaan eikä kirjoittamaan.
        Viimeisen vuotensa hän eli hoitokodissa ja kuoli 95-vuotiaana 2019.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sain vihdoin kirjastosta Aila Meriluodon viimeiseksi jääneen kirjan,
        hänen kuolemansa jälkeen ilmestyneen päiväkirjan "En minä vielä pääty".

        Jos ei ole erikoisemmin Meriluodosta ja hänen kirjoistaan ollut kiinnostunut
        ei ehkä tästä kannata aloittaa,
        mutta jos on kiinnostunut vanhuuden kokemuksista ja elämästä,
        (toisen) ikääntyneen ihmisen/naisen "ylöskirjaamana"
        kirja kertoo pelkistetyin sanoin paljon ja kirjan kirjoittaminen 85-vuotiaana on saavutus
        keltä hyvänsä kirjailijalta.

        Aila Meriluoto tulee huomaamattaan kirjoittaneeksi oman sairautensa oireet
        päiväkirjaansa tietämättä vielä saavansa alzheimer-diagnoosin.
        Aila Meriluodon kirjoittaa:
        "Olen ihan ulalla, kuten lähes joka päivä. En muista päivämääriä,
        saati päivien tapahtumia. Totean ilta illan jälkeen, etten tunnista elämääni".
        "Muisti klikkaa. Tasapaino horjuu".
        "Tulen yhä sekavammaksi. Tarvitsen ehdottomasti tukea. Tarkoitan psyykkistä."
        "Joko olen vain äärettömän uupunut tai sitten tämä on viimeistä aikaani".

        Meriluoto on aina elänyt rohkeasti ja kirjoittanut rohkeasti ja avoimesti ja
        tekee niin loppuun asti.
        En heti muista ensinnäkään koskaan aikaisemmin lukeneeni kenenkään yli 80-vuotiaana kirjoittamaa kirjaa enkä 85 vuotiaan suomalaisen
        naisen kirjaa (yllättävästä) rakastumisestaan ja seksielämästään.
        Ehkä se on tabu ja kuten Aila Meriluoto toteaa:
        "Kovin moni ei ole jaksanut edes tähän asti elää"
        Aila Meriluoto halusi korjata vääriä käsityksiä ja kirjoittaa siitäkin asiasta.

        Sairaudestaan (alzheimer) huolimatta Aila Meriluoto pystyi vielä
        vuosia asumaan kotonaan.
        Kun näkö ja kuulo heikkenivät yksinäisyys hiipi elämään.
        Hän ei pystynyt enää lukemaan eikä kirjoittamaan.
        Viimeisen vuotensa hän eli hoitokodissa ja kuoli 95-vuotiaana 2019.

        Moni iäkäs ei halua myöntää totuutta itselleen ja sen ymmärtää tavallaan,
        todellisuus on masentava, pelottavakin.
        Aila Meriluoto on rohkea realisti ja hänen avoimuutensa on koskettavaa kuten kirjoitit:

        Aila Meriluoto kirjoittaa:
        "Olen ihan ulalla, kuten lähes joka päivä. En muista päivämääriä,
        saati päivien tapahtumia. Totean ilta illan jälkeen, etten tunnista elämääni".
        "Muisti klikkaa. Tasapaino horjuu".
        "Tulen yhä sekavammaksi. Tarvitsen ehdottomasti tukea. Tarkoitan psyykkistä."
        "Joko olen vain äärettömän uupunut tai sitten tämä on viimeistä aikaani".

    • Anonyymi

      Mä luin Mustanaamion just' sanomalehdestä.

      • Anonyymi

        Leikit ilmeisesti myös nukeilla ?

    • Anonyymi

      Luin vitsikirjan syntymäseudultani.

      • Anonyymi

        Minkälaista huumoria syntymäseudullasi 'viljellään' ? Huumori on jonkun verran
        'heimokohtaista'.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkälaista huumoria syntymäseudullasi 'viljellään' ? Huumori on jonkun verran
        'heimokohtaista'.

        Satakuntalaista huumoria.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Satakuntalaista huumoria.

        Laitapa esimerkki !

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Jos Meriluodon päiväkirjoja on lukenut alusta asti tämä viimeinen on "pakko" lukea.
        Kirjastossa on aika pitkä jono sille kirjalle. Luin sen äskettäin ja se mietityttää
        edelleen monestakin syystä ja inhimillisen elämän näkökulmasta ajatellen
        miten me "kukimme" voimiemme vuosina ja kuihdumme vähitellen.

    • Anonyymi

      Sotahistoriat kiinnostavat.

      • Anonyymi

        Missä vaiheessa olet nyt ? Minkä sodan ?

    • Anonyymi

      Sanomalehden luin aamulla - oikein paperisen sellaisen.

    • Anonyymi

      Ihan viime aikoina en ole kirjoja lukenut, mutta eilen löysin kirjastosta
      kaksi aika uutta kirjaa,
      näyttelijä Kari Väänäsen kirjan "Vänä" ja Ruben Stillerin kirjan "Ruben".
      Uskon ja toivon, että tulee olemaan mielenkiintoista ja värikästä luettavaa.
      Onko kukaan lukenut niitä ja mitkä ovat tunnelmat niistä ?

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Tämähän täytyy "kokeeksi" lainata, kirja saa niin paljon kehuja:
        "VAINAJAISET tuo mieleen painostavassa jylhyydessään Aino Kallaksen Sudenmorsiamen ja miksei myös Katja Ketun aistillisen kielen ja rujon voiman.
        Kyseessä on ehdottomasti yksi kirjasyksyn kiinnostavimmista tapauksista."

        "Kokeeksi" lainata, koska on niin paljon "kokeellisen" tuntuisia romaaneja,
        jotka eivät perinteisen tyylin romaaneihin tottuneelle "iske".
        Kumpaa tämä edustaa, jää luettavaksi - kun sen noin vuoden päästä saa kirjastosta.

    • Anonyymi

      Hesaria luen joka päivä. Eikö se riitä?

      • Anonyymi

        Hesarissa on paljon luettavaa ja lisäksi voi lukea muitakin sanomalehtiä
        vaikkapa muista maista.

    • Anonyymi

      Paikallislehti tuli tänään. Kiinnostavimmat jutut luin.

    • Anonyymi

      Eipä hotsita lukeminen. Televisiossa riittää katsottavaa laidasta laitaan.

    • Anonyymi

      Kaikkia kyselet. Mitä se sulle kuuluu?

    • Anonyymi

      Luen sellaiset 20000- 30000 sivua kirjallisuutta vuosittain. Aika pitkä lista tulisi pelkästään kuluvan vuoden aikana luetuista kirjoista, eli en ala sitä luetteloa laatia!

      • Anonyymi

        Aika kovan määrän luet, tekeekö se keskimäärin 150 kirjaa vuodessa ? Mitkä ovat olleet mielenkiintoisimpia tänä vuonna lukemiasi kirjoja ?
        Saan luetuksi 4-6 kuukaudessa kirjan paksuudesta riippuen. Parhaillaan on kesken
        Van Herpenin "Putinin sodat", suomennos on vuodelta 2015.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika kovan määrän luet, tekeekö se keskimäärin 150 kirjaa vuodessa ? Mitkä ovat olleet mielenkiintoisimpia tänä vuonna lukemiasi kirjoja ?
        Saan luetuksi 4-6 kuukaudessa kirjan paksuudesta riippuen. Parhaillaan on kesken
        Van Herpenin "Putinin sodat", suomennos on vuodelta 2015.

        Noin sata kirjaa per vuosi riittää tuohon sivumäärään. Luen pääosin historiaa ja teoksissa on usein sivuja 300- 500 ellei enemmänkin. Esim. eilen luin muun lukemisen päälle kolmanneksen verran kirjasta SUOMALAISET FASISTIT, näyttää viimeinen tekstisivu päättyvän sivunumeroon 466.
        Enemmänkin tuli aikanaan luettua mutta se on nyt vakiintunut näihin määriin. Kirjastotiedon mukaan lainassa on ollut viime vuosina keskimäärin noin 70 kirjaa per vuosi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin sata kirjaa per vuosi riittää tuohon sivumäärään. Luen pääosin historiaa ja teoksissa on usein sivuja 300- 500 ellei enemmänkin. Esim. eilen luin muun lukemisen päälle kolmanneksen verran kirjasta SUOMALAISET FASISTIT, näyttää viimeinen tekstisivu päättyvän sivunumeroon 466.
        Enemmänkin tuli aikanaan luettua mutta se on nyt vakiintunut näihin määriin. Kirjastotiedon mukaan lainassa on ollut viime vuosina keskimäärin noin 70 kirjaa per vuosi.

        Sain juuri kirjastosta uutuuskirjan "Näin toimii fasismi - vastakkainasettelun politiikka",
        kirjoittajana Jason Stanley. Analyysia fasismin taktiikoista.
        Luen eri aiheisia tietokirjoja ja ne ovat useimmiten 300- jopa yli 500-sivuisia
        eli yhden kirjan seurassa voi mennä viikko, mutta ei enempää,
        kun vähän muutakin on saatava tehdyksi, vaikka mieluiten vain lukisin ja lukisin.
        Lukemisen vauhti on hidastunut enkä nopeusennätyksiin pyrikään,
        mutta olen "ahne" kirjoille.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin sata kirjaa per vuosi riittää tuohon sivumäärään. Luen pääosin historiaa ja teoksissa on usein sivuja 300- 500 ellei enemmänkin. Esim. eilen luin muun lukemisen päälle kolmanneksen verran kirjasta SUOMALAISET FASISTIT, näyttää viimeinen tekstisivu päättyvän sivunumeroon 466.
        Enemmänkin tuli aikanaan luettua mutta se on nyt vakiintunut näihin määriin. Kirjastotiedon mukaan lainassa on ollut viime vuosina keskimäärin noin 70 kirjaa per vuosi.

        En tiedä muita fasisteja kannattaneita suomalaisia kuin V. A. Koskenniemen.
        Kävikö hän jopa Saksassa ottamassa vaikutteita ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä muita fasisteja kannattaneita suomalaisia kuin V. A. Koskenniemen.
        Kävikö hän jopa Saksassa ottamassa vaikutteita ?

        Suomessa on ollut toistakymmentä liikettä ja kymmenin- ellei sadointuhansin fasismiin voimallisesti kallellaan olevia ihmisiä. Esim. Lapuan liike oli tosiasiassa juurikin sellainen ja liikkeen suurimmalla kokoontumismarssilla Helsingissä oli noin 12000 osallistujaa...
        Lapuan liike, IKL, AKS, Sinimustat ja monet muut liitot jne, kaikkien ydinjoukko täysiä fasisteja. Vain innokkaimmat eli eri liikkeiden johtohenkilöt tai aivan heitä lähellä olleet ovat jättäneet nimensä tietoisuuteen mutta heitäkin on runsaasti.
        Suomen fasistit tähtäsivät laillisen valtiovallan kaatamiseen ja omaan rajattomaan yksinvaltiuteensa. Ihanteena oli esim. vasemmistolaisten väkivaltainen likvidointi, äänioikeuden rajaaminen valikoidulle joukolle jne. Niin ikään Saksan "mallin" mukaisesti myös juutalaiset olivat vihattuja, suomessa olevasta mitättömän pienestä määrästään huolimatta.
        Toimintaa pyrittiin tietysti ulospäin vähän silottelemaan mutta kyllä tuhansien ihmisten puheissa ja sittemmin kirjoituksissakin loistamalla loisti täysiverinen fasismi, he eivät olleet vain fasismin ihailijoita, he olivat itse fasisteja.
        Suomen fasistit myös osallistuivat ja olivat yhteistyössä virolaisten vastaavien aatteiden läpitunkemien kanssa ja eräänlaisena huippuna oli osallistuminen viron vallankaappaushankkeeseen 1930- luvulla. Se oli jo Mäntsälän kapinaa perusteellisemmin ja pitemmälle suunniteltu hanke, suomalaiset hankkivat aseita jotka sitten h- hetkellä laivattiin Viroon vallankumouksessa käytettäväksi. Virallisen vallan puolella olevat saivat hankkeesta vihiä ja se menikin sitten pipariksi mutta tarkoitus oli asevoimin ottaa valta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä muita fasisteja kannattaneita suomalaisia kuin V. A. Koskenniemen.
        Kävikö hän jopa Saksassa ottamassa vaikutteita ?

        --- Apu-lehti; Ei niin rakastettu johtaja Adolf Hitler.---

        Tuo artikkeli mainitsee joidenkin, tunnettujen, suomalaisten fasistien nimiä.

        Juttu löytyy netistä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa on ollut toistakymmentä liikettä ja kymmenin- ellei sadointuhansin fasismiin voimallisesti kallellaan olevia ihmisiä. Esim. Lapuan liike oli tosiasiassa juurikin sellainen ja liikkeen suurimmalla kokoontumismarssilla Helsingissä oli noin 12000 osallistujaa...
        Lapuan liike, IKL, AKS, Sinimustat ja monet muut liitot jne, kaikkien ydinjoukko täysiä fasisteja. Vain innokkaimmat eli eri liikkeiden johtohenkilöt tai aivan heitä lähellä olleet ovat jättäneet nimensä tietoisuuteen mutta heitäkin on runsaasti.
        Suomen fasistit tähtäsivät laillisen valtiovallan kaatamiseen ja omaan rajattomaan yksinvaltiuteensa. Ihanteena oli esim. vasemmistolaisten väkivaltainen likvidointi, äänioikeuden rajaaminen valikoidulle joukolle jne. Niin ikään Saksan "mallin" mukaisesti myös juutalaiset olivat vihattuja, suomessa olevasta mitättömän pienestä määrästään huolimatta.
        Toimintaa pyrittiin tietysti ulospäin vähän silottelemaan mutta kyllä tuhansien ihmisten puheissa ja sittemmin kirjoituksissakin loistamalla loisti täysiverinen fasismi, he eivät olleet vain fasismin ihailijoita, he olivat itse fasisteja.
        Suomen fasistit myös osallistuivat ja olivat yhteistyössä virolaisten vastaavien aatteiden läpitunkemien kanssa ja eräänlaisena huippuna oli osallistuminen viron vallankaappaushankkeeseen 1930- luvulla. Se oli jo Mäntsälän kapinaa perusteellisemmin ja pitemmälle suunniteltu hanke, suomalaiset hankkivat aseita jotka sitten h- hetkellä laivattiin Viroon vallankumouksessa käytettäväksi. Virallisen vallan puolella olevat saivat hankkeesta vihiä ja se menikin sitten pipariksi mutta tarkoitus oli asevoimin ottaa valta.

        "Lapuan liike, IKL, AKS, Sinimustat ja monet muut liitot jne, kaikkien ydinjoukko täysiä fasisteja."

        Ja Suomen Sisu-järjestö, jonka Halla-ho ujutti Perussuomalaisiin uusnatsijohtaja
        Henri Hautamäen avustuksella.
        Eläkeläiset luulevat äänestävät "veikko vennamon" perintöä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Lapuan liike, IKL, AKS, Sinimustat ja monet muut liitot jne, kaikkien ydinjoukko täysiä fasisteja."

        Ja Suomen Sisu-järjestö, jonka Halla-ho ujutti Perussuomalaisiin uusnatsijohtaja
        Henri Hautamäen avustuksella.
        Eläkeläiset luulevat äänestävät "veikko vennamon" perintöä.

        Uskon aniharvojen persujen kannattajien muistavan SMP:ä ja Vennamoa joten eivät he liioin luule kannattavansa Vennamon perintöä.
        On huomattava että SMP oli ristiretkellä ensisijaisesti oman maan "herroja" vastaan ja hankki äänensä sillä keinoin, persut ovat ristiretkellä yksinomaan maahanmuuttajia vastaan ja hankkivat äänensä sillä keinoin, valtavat erot asioissa ja siksi tuskin monikaan SMP:ä aikanaan kannattanut vanhus näkee persuissa nykyistä puoluettaan?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa on ollut toistakymmentä liikettä ja kymmenin- ellei sadointuhansin fasismiin voimallisesti kallellaan olevia ihmisiä. Esim. Lapuan liike oli tosiasiassa juurikin sellainen ja liikkeen suurimmalla kokoontumismarssilla Helsingissä oli noin 12000 osallistujaa...
        Lapuan liike, IKL, AKS, Sinimustat ja monet muut liitot jne, kaikkien ydinjoukko täysiä fasisteja. Vain innokkaimmat eli eri liikkeiden johtohenkilöt tai aivan heitä lähellä olleet ovat jättäneet nimensä tietoisuuteen mutta heitäkin on runsaasti.
        Suomen fasistit tähtäsivät laillisen valtiovallan kaatamiseen ja omaan rajattomaan yksinvaltiuteensa. Ihanteena oli esim. vasemmistolaisten väkivaltainen likvidointi, äänioikeuden rajaaminen valikoidulle joukolle jne. Niin ikään Saksan "mallin" mukaisesti myös juutalaiset olivat vihattuja, suomessa olevasta mitättömän pienestä määrästään huolimatta.
        Toimintaa pyrittiin tietysti ulospäin vähän silottelemaan mutta kyllä tuhansien ihmisten puheissa ja sittemmin kirjoituksissakin loistamalla loisti täysiverinen fasismi, he eivät olleet vain fasismin ihailijoita, he olivat itse fasisteja.
        Suomen fasistit myös osallistuivat ja olivat yhteistyössä virolaisten vastaavien aatteiden läpitunkemien kanssa ja eräänlaisena huippuna oli osallistuminen viron vallankaappaushankkeeseen 1930- luvulla. Se oli jo Mäntsälän kapinaa perusteellisemmin ja pitemmälle suunniteltu hanke, suomalaiset hankkivat aseita jotka sitten h- hetkellä laivattiin Viroon vallankumouksessa käytettäväksi. Virallisen vallan puolella olevat saivat hankkeesta vihiä ja se menikin sitten pipariksi mutta tarkoitus oli asevoimin ottaa valta.

        Oliko nuo samaiset fasistit sisällisodan "lahtareita" ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliko nuo samaiset fasistit sisällisodan "lahtareita" ?

        Wikipedia:
        Lahtari oli punaisten käyttämä haukkumanimi Suomen sisällissodassa taistelleille valkoisille sotilaille sekä myös yleisesti porvareille ja suojeluskuntalaisille. Valkoisen armeijan ylipäällikköä Carl Gustaf Emil Mannerheimiä kutsuttiin lahtarikenraaliksi. Valkoisten punaisista käyttämä samankaltainen nimitys oli punikki.

        Sanaa käytettiin kuitenkin jo yli kymmenen vuotta ennen Suomen sisällissotaa. Sanomalehdistössä sen poliittinen merkitys esiintyy ensimmäisen kerran marraskuussa 1905, jolloin Työmies kirjoittaa suurlakon jälkeen muodostettavista uusista poliisivoimista ”lahtarikaartina”.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliko nuo samaiset fasistit sisällisodan "lahtareita" ?

        Vaikka tietenkään läheskään kaikki ns. valkoiset eli pilkkanimitykseltän lahtarit eivät olleet fasisteja eivätkä edes heidän aktiivisia myötäilijöitään, tiettävästi yksikään punaisten puolella toiminut ei myöhemmin toiminut fasistisesti. Eli vastaus on että kyllä, ne fasistit jotka olivat ikänsä tms. puolesta sopivassa asemassa sisällisodan aikana, osallistuivat myös sotaan, useimmiten jo jonkinasteisissa päällikkötehtävissä upseereina tms. Isot tehtaanpatruunat tms. tietenkään eivät välttämättä ase kädessä siellä etulinjoilla rämpineet, he toimivat taustalla.
        On hämmästyttävää miten täydellisesti tämä kotoinen fasismikysymys onkaan meillä onnistuttu vaikenemaan lähes unohduksiin. Tai toisaalta, se on sikäli ymmärrettävääkin koska se on ollut arka asia ja aihe niin monille, vasta kun itse tekijät ja paljolti heidän lapsensakin nykyään alkavat olla muille maille menneitä, vähän jo tutkijatkin uskaltavat pintaa raapaista...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka tietenkään läheskään kaikki ns. valkoiset eli pilkkanimitykseltän lahtarit eivät olleet fasisteja eivätkä edes heidän aktiivisia myötäilijöitään, tiettävästi yksikään punaisten puolella toiminut ei myöhemmin toiminut fasistisesti. Eli vastaus on että kyllä, ne fasistit jotka olivat ikänsä tms. puolesta sopivassa asemassa sisällisodan aikana, osallistuivat myös sotaan, useimmiten jo jonkinasteisissa päällikkötehtävissä upseereina tms. Isot tehtaanpatruunat tms. tietenkään eivät välttämättä ase kädessä siellä etulinjoilla rämpineet, he toimivat taustalla.
        On hämmästyttävää miten täydellisesti tämä kotoinen fasismikysymys onkaan meillä onnistuttu vaikenemaan lähes unohduksiin. Tai toisaalta, se on sikäli ymmärrettävääkin koska se on ollut arka asia ja aihe niin monille, vasta kun itse tekijät ja paljolti heidän lapsensakin nykyään alkavat olla muille maille menneitä, vähän jo tutkijatkin uskaltavat pintaa raapaista...

        Onkohan kaikki arkistotkaan olleet auki ?
        Monia asioita pidetään salaisina monta kymmentä vuotta
        ja pääseekö sittenkin vain tutkijat arkistoihin ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan kaikki arkistotkaan olleet auki ?
        Monia asioita pidetään salaisina monta kymmentä vuotta
        ja pääseekö sittenkin vain tutkijat arkistoihin ?

        Ehkä siihen ei juuri arkistoja olisi tarvittu jos vaikka historioitsija Kustaa Vilkuna olisi päättänyt kirjoittaa vähän faktoja sedästään Kyösti Vilkunasta? Sellaista vaan ei tapahtunut, ei hän ottanut esiin sitä että Kyösti oli suur- Suomi- aatteen läpilyömä ynnä käytännössä täysiverinen fasisti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon aniharvojen persujen kannattajien muistavan SMP:ä ja Vennamoa joten eivät he liioin luule kannattavansa Vennamon perintöä.
        On huomattava että SMP oli ristiretkellä ensisijaisesti oman maan "herroja" vastaan ja hankki äänensä sillä keinoin, persut ovat ristiretkellä yksinomaan maahanmuuttajia vastaan ja hankkivat äänensä sillä keinoin, valtavat erot asioissa ja siksi tuskin monikaan SMP:ä aikanaan kannattanut vanhus näkee persuissa nykyistä puoluettaan?

        Höpöjä puhelet!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Lapuan liike, IKL, AKS, Sinimustat ja monet muut liitot jne, kaikkien ydinjoukko täysiä fasisteja."

        Ja Suomen Sisu-järjestö, jonka Halla-ho ujutti Perussuomalaisiin uusnatsijohtaja
        Henri Hautamäen avustuksella.
        Eläkeläiset luulevat äänestävät "veikko vennamon" perintöä.

        No ketäs?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sain juuri kirjastosta uutuuskirjan "Näin toimii fasismi - vastakkainasettelun politiikka",
        kirjoittajana Jason Stanley. Analyysia fasismin taktiikoista.
        Luen eri aiheisia tietokirjoja ja ne ovat useimmiten 300- jopa yli 500-sivuisia
        eli yhden kirjan seurassa voi mennä viikko, mutta ei enempää,
        kun vähän muutakin on saatava tehdyksi, vaikka mieluiten vain lukisin ja lukisin.
        Lukemisen vauhti on hidastunut enkä nopeusennätyksiin pyrikään,
        mutta olen "ahne" kirjoille.

        Älä nyt kiinny ja usko niini taide juttuihin liikaa koska osa niistä on sepitettyä valhetta. Historia esim. Sotien syyt?

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Mitä Mannerheimia tarkoitat, en availe linkkejä?
        Oli hyönteistutkijanakin tunnettu Mannerheim, oliko kenraalin isoisä, en muista.
        Kenraali Mannerheim pyrki alkuun sotilasuralleen merivoimiin mutta ei tullut sinne valituksia, Haminan kadettikoulusta hänet erotettiin mahdollisesti homostelunomaiseen toimintaan ajautumisen seurauksena. Pietarissa hän pyrki ensin arvostettuun Paasikouluun pääsemättä sinne mutta pääsi sitten toiseen hieman vähemmän arvostettuun sotilaskouluun.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä Mannerheimia tarkoitat, en availe linkkejä?
        Oli hyönteistutkijanakin tunnettu Mannerheim, oliko kenraalin isoisä, en muista.
        Kenraali Mannerheim pyrki alkuun sotilasuralleen merivoimiin mutta ei tullut sinne valituksia, Haminan kadettikoulusta hänet erotettiin mahdollisesti homostelunomaiseen toimintaan ajautumisen seurauksena. Pietarissa hän pyrki ensin arvostettuun Paasikouluun pääsemättä sinne mutta pääsi sitten toiseen hieman vähemmän arvostettuun sotilaskouluun.

        Carl Gustavilla oli selvä näkemys Venäjästä.
        Nyt suomalaisetkin jo ymmärtävät laajasti mikä Venäjän tarkoitusperä on ja on ollut kautta aikojen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Carl Gustavilla oli selvä näkemys Venäjästä.
        Nyt suomalaisetkin jo ymmärtävät laajasti mikä Venäjän tarkoitusperä on ja on ollut kautta aikojen.

        Entä ketä Mannerheimia tarkoitat, C G Mannerheim oli tunnettu tutkija ja tutki ja keräsi suuret kokoelmat hyönteisnäytteitä? Juuri hänen aikanaan Louhisaaren kartano siirtyi ko. suvun haltuun ja sittemmin siellä syntyi myös C G Emil Mannerheim...
        Kenraali C G Mannerheim ihaili tsaristista Venäjää, siellähän hän sai koulutuksensa ja hankki sotilaalliset kannuksensa. Hän ei vahingossakaan puhunut pahaa Venäjästä, myöhemmästä Neuvostoliitto- nimisestä valtiosta ehkä kyllä!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Carl Gustavilla oli selvä näkemys Venäjästä.
        Nyt suomalaisetkin jo ymmärtävät laajasti mikä Venäjän tarkoitusperä on ja on ollut kautta aikojen.

        Mikä se "selvä näkemys" sinun mielestäsi oli ano 14:12 ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä Mannerheimia tarkoitat, en availe linkkejä?
        Oli hyönteistutkijanakin tunnettu Mannerheim, oliko kenraalin isoisä, en muista.
        Kenraali Mannerheim pyrki alkuun sotilasuralleen merivoimiin mutta ei tullut sinne valituksia, Haminan kadettikoulusta hänet erotettiin mahdollisesti homostelunomaiseen toimintaan ajautumisen seurauksena. Pietarissa hän pyrki ensin arvostettuun Paasikouluun pääsemättä sinne mutta pääsi sitten toiseen hieman vähemmän arvostettuun sotilaskouluun.

        Mannerheim oli korkea-arvoinen upseeri Venäjän chevalier-kaartissa.
        Hän ratsasti mm. Nikolai Toisen kruunajaissaattueessa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mannerheim oli korkea-arvoinen upseeri Venäjän chevalier-kaartissa.
        Hän ratsasti mm. Nikolai Toisen kruunajaissaattueessa.

        C G Mannerheim. s. 1979, oli kreivi, valtiomies ja tiedemies. Isänsä C E Mannerheim oli mm. kuuluisan kasvitieteilijä Linnen oppilaita ja harrasti botaniikkaa.
        C G M toimi mm. Helsingin yliopiston kanslerisihteerinä, Vaasan ja sittemmin Viipurin läänin maaherrana sekä vv. 1839- 1854 Viipurin hovioikeuden presidenttinä.
        Hän oli jo eläissään laajasti tunnettu erityisesti hyönteisten tutkija ja keräilijä ja teki myös tutkimusmatkoja. Hänen Helsingin yliopistolle lahjoittamassa kuoriaiskokoelmassa on yli 20000 näytettä.
        Siis kun puhutaan Mannerheimista, on syytä mainita ketä heistä tunnetuista nimistä tarkoitetaan...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mannerheim oli korkea-arvoinen upseeri Venäjän chevalier-kaartissa.
        Hän ratsasti mm. Nikolai Toisen kruunajaissaattueessa.

        Mahtoiko peräti ratsastaa Nikolai Toisen selässä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mahtoiko peräti ratsastaa Nikolai Toisen selässä?

        Jos kyse on sotilas Mannerheimista, hän oli Nikolai 2. kruunajaisten aikaan eli 1894 vain vähäpätöinen Kaartin luutnantti ja seuraavan ylennyksen eli aliratsumestarin arvon hän sai vasta 1899. Eiköhän tuohon tilaisuuteen ja juuri tuohon tehtävään valittu nuoret miehet etupäässä pituutensa perusteella?
        Mannerheim oli Suomessa ihan alkuun pyrkinyt merivoimiin mutta ei tullut valituksi, pääsi sitten Haminan kadettikouluun josta erotettiin, pyrki Pietarin hienoon Paasikouluun mutta ei tullut valituksi, pääsi kuin pääsikin kuitenkin sotilaskoulutukseen pykälää vaatimattomampaan kouluun.
        Marsalkka- tittelit miehelle tuupattiin vasta Suomessa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos kyse on sotilas Mannerheimista, hän oli Nikolai 2. kruunajaisten aikaan eli 1894 vain vähäpätöinen Kaartin luutnantti ja seuraavan ylennyksen eli aliratsumestarin arvon hän sai vasta 1899. Eiköhän tuohon tilaisuuteen ja juuri tuohon tehtävään valittu nuoret miehet etupäässä pituutensa perusteella?
        Mannerheim oli Suomessa ihan alkuun pyrkinyt merivoimiin mutta ei tullut valituksi, pääsi sitten Haminan kadettikouluun josta erotettiin, pyrki Pietarin hienoon Paasikouluun mutta ei tullut valituksi, pääsi kuin pääsikin kuitenkin sotilaskoulutukseen pykälää vaatimattomampaan kouluun.
        Marsalkka- tittelit miehelle tuupattiin vasta Suomessa.

        "Vähäpätöiset luutnantit" eivät tsaarin kruunajaissaattueeseen päässeet.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Vähäpätöiset luutnantit" eivät tsaarin kruunajaissaattueeseen päässeet.

        Nikolai 2. kruunajaiset olivat 28.5.1896.
        Mannerheim oli saanut Kaartin luutnantin arvon 30.8.1893 ja seuraavana ylennyksenä sai Kaartin aliratsumestarin arvon 22.7.1899.
        Vaikka Nikolain kruunajaisten yhteydessä annettiin melkoinen määrä ylennyksiä upseerikunnassa, Mannerheim ei paraatiin osallistumisestaan huolimatta ylennystä saanut vaan jatkoi luutnanttina vielä yli kolme vuotta tapahtuman jälkeen!

    • Anonyymi

      Nyt on mennyt vain sanomalehtien lukemiseksi.

      • Anonyymi

        Sanomalehteen voi mennä paljon aikaa. HS vastaa pientä kirjaa.
        Jos sen tarkemmin läpi lukee siihen menee aamupäivä. Luen aamulla HS:n merkittävämmät uutiset ja myöhemmin loput. Netistä tulee seurattua muitakin uutismedioita.
        Iltapäivällä tai illemmalla luen kirjaa. Seuraavana on vuorossa kevyempää
        kerrontaa eli "Vänä elävänä". (näyttelijäKari Väänänen)

    • Anonyymi

      Mielenkiintoinen löytö vuodelta 1999 Erno Paasilnna ja Antti Tuuri : Inaria kiertämässä .
      Kirja kertoo kaksikon viikon mittaisesta purjeretkestä Inarinjärveä kiertämässä.
      Lisänä Paasilinnan kertomaa paikallishistoriaa.

      • Anonyymi

        Kirjan nimi on ISOA INARIA KIERTÄMÄSSÄ!
        Tuon luin melko pian ilmestymisen jälkeen mutta juuri sitä ei nurkistani ehkä enää löydy, muu Paasilinnan tuotanto, ml hänen toimittamansa teokset, löytyvät.

      • Anonyymi

        Erno ja Antti oli kaverit.

    • Anonyymi

      Kas kummaa, olit tarkkana, jäi pois Isoa.

    • Anonyymi

      terroristiVenäjä on sanktioinut Margaret Atwoodin
      Russia bans 100 Canadians including Margaret Atwood, Jim Carrey

      https://twitter.com/MargaretAtwood

      Defense of Ukraine
      @DefenceU
      ·
      15h

      Ukraine government organization
      russia has sanctioned Jim Carrey and Margaret Atwood.
      Maybe the reason for this is that
      @JimCarrey
      once played a man whose life is a nonstop fake TV show.
      While
      @MargaretAtwood
      is best known for her novel about an oppressive regime which kidnaps children and «re-educates» them.

    • demeter1

      Toinen kirjoittaja totesi miten työlästä ja aikaa vievää vaikka Hesarin seuraaminen lukijalle on: se käy jo pienen kirjan lukemisesta..))

      Tuolla toisessa aloituksessa jo kehuin tämän aamun Hesarissa ollutta esseetä ja sen välittämää ajankuvaa. Free-lance toimittaja, Jose Riikonen: "Kärsivä mieli terveessä ruumiissa":
      Krapula-aamun mietteitä, joissa Riikonen kysyi:


      "Miten käy, jos juo vähän useamman (annoksen alkoholia), sanotaan vaikka viitisentoista – kuka noita nyt ”pitkällä lounaalla” laskee.

      Kun heräsin rajuun kohmelooni, ahdisti, koska tiesin tehneeni väärin.

      Pilasin yöuneni, tuhlasin rahani, hajotin maksaani, alisuoritin työni. Kun avasin sosiaalisen median, näin onnellisia ihmisiä, ja olin kusessa, olin yksin, olin huono.

      Syntisen on syytä rukoilla, mietin. Mutta kenen tai minkä edessä polvistuisin ja ristisin käteni?

      Jumalien edessä tietenkin: tervehenkisyyden, suorituskyvyn ja hyvinvoinnin."

      Tuo essee pelasti päiväni. Toivottavasti joku muukin luki ja tykkäsi..))

    • Anonyymi

      Nyt ei kuulu läträtä ja sekoilla väkijuomilla, kuten aiemmin silti ihmiset tuntuvat voivan huonommin, stressaantuvat , jopa kouluikäiset tarvitsevat terapeuttia.
      Oliko vanhempi polvi, kuten sodan kokeneet , kovempaa ja terveempää ainesta?

      • demeter1

        Sanos muuta, Ano 12.34. Alkoholin kulutus on vähentynyt, mutta huumeiden käyttö lisääntynyt, nuorten huumekuolemissa ollaan Euroopan kärkimaa.
        Hyvinvointi muuttunut pahoinvoinniksi ?

    • liekko

      Just sain kuunneltua Cara Hunterin "Jäljettömiin."
      Erilainen jännäri. Kyllä sen kuunteli.
      Edellinen oli Lincoln Child ja Douglas Preston "Veljensä vartija."
      Veli vainoaa veljeään. Kyllä kuunteli tämänkin, mutta aika sekava, vai lieneekö syynä että nukahdin kun kuuntelin illalla ja aloin jatkamaan taas siitä mikä ei tuntunut tutulta.
      Alex North "Kuiskaaja."
      Tämä on osittain yliluonnollinen kun poika näkee sellaista mitä muut eivät näe, kertoo myös lapsen kaappauksesta.
      Pitänee alkaa kuuntelemaan enemmän kotimaisia.

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        En lue Oksasta vaikka maksettaisiin, varmaan hän on aika- ajoin ryssänvihavuodatuksissaan oikeassakin mutta sitä puolueetonta hetkeäkään kun ei löydy, en jaksa seurata.

      • Anonyymi

        Pientä tämä on siihen nähden paljonko esim. Ruotsin armeija, suomalaissotilaat siinä innolla mukana, ryösteli keskiEuroopan kirkkoja, luostareita, museoita, kuninkaallisten aarrekammioita ja muuta sälää aikanaan. Nyt niitä ylpeinä esitellään mm. Tukholman museoissa...Ja Eurooppalaiset etunenässä ovat ryöstäneet hautojakin esim. Egyptissä sitä mukaa kun niitä löytävät.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En lue Oksasta vaikka maksettaisiin, varmaan hän on aika- ajoin ryssänvihavuodatuksissaan oikeassakin mutta sitä puolueetonta hetkeäkään kun ei löydy, en jaksa seurata.

        Oksanen pohjasakkaa. Arvosteli Melnieta törkeästi. Natsi kasaari varmaan ne koon pahimpia venäläisten vihaajia ja historian vääristäjiä. Saatte nähdä Ukronatsien kohdalla.

    • Anonyymi

      Se oli kuin soturien luontaisetu palkanlisä.

    • Anonyymi

      Eremitaasi on maailman suurin varastetun taiteen museo.

    • Anonyymi

      Juu, Saksasta haalittua sotasaalista, vietiin junalastettain ja autokuormittain kaikkea mahdollista, mitä ikinä löydettiin.
      Samalla ryöstettiin , saksalaisten Ranskasta ja muualta lännestä viedyt taideteokset.
      Kerrotaan, venäläisten komentajien ja politrukkien kiihko ryöstetyn tavaran kuljetuksiin taakse Venäjälle, armeijan autoilla vaikeuttaneen muuta huoltoa.
      Samaa, pienemmässä mittakaavassa oli myös Viipurin ryöstelyssä.

      • Anonyymi

        Kaikkein organisoiduinta oli kuitenkin natsien aarteenmetsäsätys, se käsitti ei vain taidetta vaan myös kirjallisuutta tms. Todennäköisesti kaikkea natsien ryöstämää tavaraa ei ole vieläkään löydetty, missä lie järvien pohjilla yms. Meripihkahuoneenkin väitetään hävinneen teille tietymättömille.
        Venäjällä ei kaikki taide suinkaan ole ryöstettyä, esim. Katariina Toisen aikaan sijoitettiin lievästi sanottuna tähtitieteellisiä summia taideostoihin. Ei Venäjä koskaan miehittänyt vaikkapa Egyptiä tai Kreikkaa ei niissä maissa päässyt ryöstelemään mutta sieltä lähtöisin olevia veistoksia ym. on runsaasti mm. Eremitaasissa. Kyllä ne on ostamalla hankittu! Eikä kai esim. Pietarissa paljon käytettyä marmorikiveä voi sanoa ryöstetyksi kun omilta mailtaan ryssä sitä louhi, Pytersaaresta yms.

    • Anonyymi

      Stalker: Lars Kepler

    • Anonyymi

      Eteläkorealainen kirjailijan Shin Kyung-sook´ in "Pidä huolta äidistä" oli meillä kirjapiirin kirjana.
      Vähän arvoitukselliseksi jäi, jos lähtee siitä, että tarinan pitää tulla yksituumaisesti ymmärretyksi, sillä täytyy olla selkeä juonen kulku, alku ja loppu ainakin.

      Jos katsoo, että kaunokirjan tulisi herättää ajatuksia ja pohdintaa, sitä kirja varmasti teki.
      Meidän moderni, itsenäinen naisenmalli tuli haastetuksi, kun kirjan päähenkilö olikin lukutaidoton, sovittuun avioliittoon nuorena joutunut, perheelleen ja lapsilleen omistautunut, mutta omassa osassaan sitkeä ja monitaitoinen nainen, joka tuskin koskaan esitti itselleen tuota kysymystä, mitä meillä tunnutaan pitävän naisenelämän tärkeimpänä: mitä MINÄ haluan.

      Kirja kuvasi myös taidokkaasti sitä eroa, mikä modernissa yhteiskunnassa ja alkutuotannon parissa elävillä on. "Kehityksessä" parinsadan vuoden ero.
      Ja meillekin tuli ajatus: oliko elämä oli sittenkin "helpompaa" silloin, kun ei ollut näitä lukuisia valinnan mahdollisuuksia, ei tätä jatkuvan muutoksen painetta ja siihen sisäänrakennettua kilpailua ?
      demeter1

    • Anonyymi

      "Meidän moderni, itsenäinen naisenmalli tuli haastetuksi, kun kirjan päähenkilö olikin lukutaidoton, sovittuun avioliittoon nuorena joutunut, perheelleen ja lapsilleen omistautunut, mutta omassa osassaan sitkeä ja monitaitoinen nainen, joka tuskin koskaan esitti itselleen tuota kysymystä, mitä meillä tunnutaan pitävän naisenelämän tärkeimpänä: mitä MINÄ haluan."

      On vaikea kuvitella miten takapajuinen alistettu naisenelämä "haastaisi"
      nykyajan itsenäisen naisen mallin.

      Itseään esilletuovia poikkeuksia on olemassa, mutta en ole pannut erikoisemmin merkille, että naisenelämän tärkein asia yleisesti nykyään olisi "MINÄ".

      On ollut normaalia, että mies on "MINÄ", nainen mieluummin vaietkoon,
      mutta nyttemmin, kun naisellakin on saanut olla jo noin 100 vuotta sielu
      ja nainen voi olla taloudellisesti riippumaton
      miksei nainenkin saisi olla "MINÄ", tasa-arvoinen ihmisenä miehen kanssa ?

      Elämäntavat erilaisissa kulttuureissa voivat jäädä pohdituttamaan,
      antavat monitasoista ajattelemisen aihetta. Kirjasi on ainakin siitä
      näkökulmasta täyttänyt tehtävänsä.

      • demeter1

        Vasta huomasin viestisi, Ano 17.46, eilen.
        Vähän huono sanavalinta tuo "haastaminen" tietysti oli, mutta tarkoitin sitä, että kirjan (fiktiivinen) päähenkilö sai meidät arvioimaan omaa asemaamme verrattuna niihin naisiin, joila ei ole valinnan mahdollisuuksia ja mahdollisesti ymmärtämään, että hekin voivat kokea elämän täyteyttä siinä roolissa, siinä tilantessa, siinä ympäristössä, missä elävät.

        Tuon repliikin "mitä minä haluan", olen kuullut (lähinnä median kautta) nuorten naisten suusta niin monesti, että se on saanut minut epäilemään, että MINÄ ja minän intressit ovat se keskeinen asia modernin, itsenäisen naisen elämässä, mutta toivottavasti olen väärässä.

        Tasa-arvo taitaa olla jo sanana sellainen, että se jättää tulkinnan mahdollisuuksia ja joskus tuntuu, että pyrkimys siihen on omiaan luomaan myös keskinäista kilpailua ja vastakkainasettelua, keskinäisen kunnioituksen ja ymmärryksen sijasta.

    • Anonyymi

      En koskaan saanut luettua Kinnusen Neljäntienristystä valmiiksi, Olen nyt melkein loppusuoralla ja edelleenkin teksti on mielestäni raskassoutuista ja ihmiskuvaukset yksipuolisia ja vaikeasti samaistuttavia. Eihän samaistuminen tietenkään ole mikään pakko, mutta autta paljon ymmärtämään ihmisten motiiveja ja ajatuksenkulkua, jos löytää yhteisiä piirteitä heidän psyykessään ja minä en niitä nyt vain löydä.

      • Anonyymi

        Kaikilla ei ole kykyä asettautua erilaisten ihmisten asemaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikilla ei ole kykyä asettautua erilaisten ihmisten asemaan.

        Eikä kaikilla halua, jos sielunmaisema on liian erilainen.
        Minua haittaa Kinnusen kirjassa sen ääretön synkkyys ja karuus.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikä kaikilla halua, jos sielunmaisema on liian erilainen.
        Minua haittaa Kinnusen kirjassa sen ääretön synkkyys ja karuus.

        Johtuisiko aiheesta ?

    • Anonyymi

      Ei liity kehenkään täällä kirjoittavista enkä muista mistä luin äskettäin,
      että "se mitä kirjasta saa irti riippuu lukijan älykkyydestä."

      • Anonyymi

        Ei pidä paikkaansa.
        Kirjoittaja ja lukija ovat harvoin samalla älykkyystasolla.
        Kirjoittaja voi olla älykkäämpi kuin lukija tai sitten lukija älykkäämpi kuin kirjoittaja. Kumpikin mahdollisuus on olemassa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa.
        Kirjoittaja ja lukija ovat harvoin samalla älykkyystasolla.
        Kirjoittaja voi olla älykkäämpi kuin lukija tai sitten lukija älykkäämpi kuin kirjoittaja. Kumpikin mahdollisuus on olemassa.

        Siitä huolimatta pätee se, että mitä lukija saa kirjasta irti riippuu hänen älykkyydestään.

        Sanomattakin on selvää, että huonosta kirjasta ei lukija paljon mitään voi saada irti,
        vaikka olisi kuinka älykäs.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siitä huolimatta pätee se, että mitä lukija saa kirjasta irti riippuu hänen älykkyydestään.

        Sanomattakin on selvää, että huonosta kirjasta ei lukija paljon mitään voi saada irti,
        vaikka olisi kuinka älykäs.

        Lukuelämykseen vaikuttaa niin paljon muutkin tekijät kuin älykkyys, että tuontapainen yleistys on täysin väärä. Jokaiselle lukijalle löytyy kirja josta hän pitää. Lukee sitä ajatuksella, tunneälyllä, mielenkiinnosta kirjan aiheeseen. Kirjassa saattaa olla virheitä ja siitä huolimatta lukuelämys on upea, jos kieli on riittävän selkeää, ajan ja paikan kuvaus riittävän hyvää, tarina mukaansatempaava ja henkilöhahmot kiinnostavia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukuelämykseen vaikuttaa niin paljon muutkin tekijät kuin älykkyys, että tuontapainen yleistys on täysin väärä. Jokaiselle lukijalle löytyy kirja josta hän pitää. Lukee sitä ajatuksella, tunneälyllä, mielenkiinnosta kirjan aiheeseen. Kirjassa saattaa olla virheitä ja siitä huolimatta lukuelämys on upea, jos kieli on riittävän selkeää, ajan ja paikan kuvaus riittävän hyvää, tarina mukaansatempaava ja henkilöhahmot kiinnostavia.

        Ei olisi tarvinnut erikseen mainita. Älykäs ymmärtää ilman lisäselityksiä,
        että lukukokemukseen liittyy muutakin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei olisi tarvinnut erikseen mainita. Älykäs ymmärtää ilman lisäselityksiä,
        että lukukokemukseen liittyy muutakin.

        Vaikutti kuitenkin siltä että edellinen ano ei kuulunut siihen kategoriaan. Valitan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa.
        Kirjoittaja ja lukija ovat harvoin samalla älykkyystasolla.
        Kirjoittaja voi olla älykkäämpi kuin lukija tai sitten lukija älykkäämpi kuin kirjoittaja. Kumpikin mahdollisuus on olemassa.

        Onko tämä nyt varmasti tutkittua tietoa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukuelämykseen vaikuttaa niin paljon muutkin tekijät kuin älykkyys, että tuontapainen yleistys on täysin väärä. Jokaiselle lukijalle löytyy kirja josta hän pitää. Lukee sitä ajatuksella, tunneälyllä, mielenkiinnosta kirjan aiheeseen. Kirjassa saattaa olla virheitä ja siitä huolimatta lukuelämys on upea, jos kieli on riittävän selkeää, ajan ja paikan kuvaus riittävän hyvää, tarina mukaansatempaava ja henkilöhahmot kiinnostavia.

        "Kirjassa saattaa olla virheitä ja siitä huolimatta lukuelämys on upea (???),
        jos kieli on riittävän selkeää, ajan ja paikan kuvaus riittävän hyvää,
        tarina mukaansatempaava ja henkilöhahmot kiinnostavia."

        Ei riitä hyvään lukukokemukseen. Kuulostaa huonolta "seikkailukirjalta"
        ilman syvällisyyttä.

    • Anonyymi

      Harvinaisen paksua kopiosontaa
      Japitkää
      ampparimiesten taholta

      Fasismin taktiikat
      Porukka ei tiedä mitään Italiasta
      Kopioi jotain mahdollisesti usa-sontaa

      Mitä Mannerheimia tarkoitat
      Suvusta porukka ei tiedä mitään

      Paitsi siis niitä kopiointeja

      Ivo ivttu mitä pashaa sanoisin jos olisin rää väsuuStubb

      • Anonyymi

        Ja sekava kommentointisi liittyy mihin?

    • Anonyymi

      Sekaan mahtuu kirjailijoita, jotka nerouden leimaamina lasettelevat tekstiä, josta ei saa Erkkikään tolkkua.

      • Anonyymi

        Synnynnäisestä älyn joustamattomuudesta seuraa, että kirjoittaa sellaista, joka ei sovi
        asiayhteyteen ja on jämähtänyt menneisyyteen sen sijaan, että muuttaisi
        ajatteluaan todellisuuden mukaiseksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Synnynnäisestä älyn joustamattomuudesta seuraa, että kirjoittaa sellaista, joka ei sovi
        asiayhteyteen ja on jämähtänyt menneisyyteen sen sijaan, että muuttaisi
        ajatteluaan todellisuuden mukaiseksi.

        Onko sinulla joustava äly?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinulla joustava äly?

        Hyvän kysymyksen teit, johon olisi mielenkiintoista saada vastaus.

    • Anonyymi

      Yritin lukea kirjaa ekonatsi ihmisvihaaja Pentti Linkolasta, mutta jätin kesken.
      Kirja on niin kuiva ja muutenkaan en pidä hänen ajattelustaan. Hän on aikoinaan avoimesti toistanut ihailevansa natsi-Saksaa ja vihaavansa demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

      • Anonyymi

        Ilmanko persujen "kirjailija" Hännikäinen ihaili Linkolaa.....

      • Anonyymi

        Muistaakseni hän olikin puolukannaltaan: vihreä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muistaakseni hän olikin puolukannaltaan: vihreä.

        Linkola kuului jossain vaiheessa ainakin Vihreisiin.

    • Anonyymi

      Eikös Linkola ollut kommunisti?

      • Anonyymi

        Jonkin sortin erakko hän ymmärtääkseni oli.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jonkin sortin erakko hän ymmärtääkseni oli.

        vai niin - jos hän oli sitten korpikommunisti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jonkin sortin erakko hän ymmärtääkseni oli.

        Linkolaa ei vieläkään laajemmin ymmärretä, tyypillistä suurille ajattelijoille jotka jopa toimivat pitkälti siten kuin ajattelevat.
        Linkola puhui kulutushysteriaamme vastaan jo yli puoli vuosiataa sitten, pikkuhiljaa aletaan tajuta tämä erityisesti ns. läntisen maailman holtiton meno josta kärsii luonto ja ilmasto jne.
        Kunnioitin Linkolaa syvästi jo viime vuosituhannen puolella eikä minun ole ollut syytä suhtautumistani muuttaa.
        Ja selvyyden vuoksi, en ole minkään puolueen jäsen enkä varsinkaan nykyisten vihreiden äänestäjäkään...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linkolaa ei vieläkään laajemmin ymmärretä, tyypillistä suurille ajattelijoille jotka jopa toimivat pitkälti siten kuin ajattelevat.
        Linkola puhui kulutushysteriaamme vastaan jo yli puoli vuosiataa sitten, pikkuhiljaa aletaan tajuta tämä erityisesti ns. läntisen maailman holtiton meno josta kärsii luonto ja ilmasto jne.
        Kunnioitin Linkolaa syvästi jo viime vuosituhannen puolella eikä minun ole ollut syytä suhtautumistani muuttaa.
        Ja selvyyden vuoksi, en ole minkään puolueen jäsen enkä varsinkaan nykyisten vihreiden äänestäjäkään...

        Tekopyhä ekonatsi se oli. Rikkaan on niin helppo leikkiä elävänsä ekologista elämää.
        Kartanoonsa meni kuitenkin vanhemmiten, kun ei mökissään pärjännyt
        eikä sinne halunnut kuolla. Niin "aito" hän oli.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        vai niin - jos hän oli sitten korpikommunisti.

        Linkola oli ihmisvihaaja.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Linkolaa ei vieläkään laajemmin ymmärretä, tyypillistä suurille ajattelijoille jotka jopa toimivat pitkälti siten kuin ajattelevat.
        Linkola puhui kulutushysteriaamme vastaan jo yli puoli vuosiataa sitten, pikkuhiljaa aletaan tajuta tämä erityisesti ns. läntisen maailman holtiton meno josta kärsii luonto ja ilmasto jne.
        Kunnioitin Linkolaa syvästi jo viime vuosituhannen puolella eikä minun ole ollut syytä suhtautumistani muuttaa.
        Ja selvyyden vuoksi, en ole minkään puolueen jäsen enkä varsinkaan nykyisten vihreiden äänestäjäkään...

        Kiitos kirjoituksestasi, Ano 11.34. En oikein arvannut ilmoittautua Linkolan aatesisareksi ja hänen ihailijakseen, viestintuojahan ammutaan aina..))
        Muutenkin näin suuren "tietämyksen" keskellä ei parane omaa kokemustaan/näkemystään hänestä kertoa. Ihmettelen vain aina näitä, jotka vihaavat rasisteja, vihaavat LInkolaa ja muita toisinajattelijoita. Millaista ihmisrakkautta he näin tehdessään osoittavat ?

        Siitä olen hyvilläni, että Linkola sai kuitenkin osakseen myös ansaitsemaansa laajaa arvostusta ja hänen perustamansa Luonnonperintösäätiö merkittäviä suojelumetsäalueita omistukseensa. Anneli Jussilan kirjan mukaan Linkola asui mökissään loppuun saakka, lintuja katsellen...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tekopyhä ekonatsi se oli. Rikkaan on niin helppo leikkiä elävänsä ekologista elämää.
        Kartanoonsa meni kuitenkin vanhemmiten, kun ei mökissään pärjännyt
        eikä sinne halunnut kuolla. Niin "aito" hän oli.

        Sinäkin sitten anonyyminä uskallat olla niin miehekäs...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinäkin sitten anonyyminä uskallat olla niin miehekäs...

        Olen kriittinen realisti, joka näkee fanaatikkojen läpi. Fanaatikko on tosikko,
        jolla ei ole "oiretiedostusta" omasta "taudistaan".

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linkola oli ihmisvihaaja.

        Jos ihminen ei viihdy laumoissa ja laumatilaisuuksissa, ajattelee yksilöllisesti ja jopa uskaltaa ajatella ääneen niin onko hän automaattisesti ihmisvihaaja?
        Eipä ole!

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ihminen ei viihdy laumoissa ja laumatilaisuuksissa, ajattelee yksilöllisesti ja jopa uskaltaa ajatella ääneen niin onko hän automaattisesti ihmisvihaaja?
        Eipä ole!

        Hyvä kysymys, Ano 18.53 ja samaa mieltä olen. Ainakaan minun tuntemani introvertit eivät ole ihmisvihaajia, näkijöitä ja syvällisesti ajattelevia pikemminkin.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kiitos kirjoituksestasi, Ano 11.34. En oikein arvannut ilmoittautua Linkolan aatesisareksi ja hänen ihailijakseen, viestintuojahan ammutaan aina..))
        Muutenkin näin suuren "tietämyksen" keskellä ei parane omaa kokemustaan/näkemystään hänestä kertoa. Ihmettelen vain aina näitä, jotka vihaavat rasisteja, vihaavat LInkolaa ja muita toisinajattelijoita. Millaista ihmisrakkautta he näin tehdessään osoittavat ?

        Siitä olen hyvilläni, että Linkola sai kuitenkin osakseen myös ansaitsemaansa laajaa arvostusta ja hänen perustamansa Luonnonperintösäätiö merkittäviä suojelumetsäalueita omistukseensa. Anneli Jussilan kirjan mukaan Linkola asui mökissään loppuun saakka, lintuja katsellen...

        "Ihmettelen vain aina näitä, jotka vihaavat rasisteja, vihaavat LInkolaa ja muita toisinajattelijoita"

        Vaikkei kommentoija olisi persu niin kommentti sattuu olemaan tyypillistä
        persujen retoriikkaa: Jos et pidä jostain, niin vihaat sitä.

        Persuihin on aivopesty kieroa retoriikkaa, jota ei normaali ihminen
        voi ymmärtää, PS:n kannattajat esimerkiksi väittävät, että jos ei vihaa pakolaisia
        ja maahanmuuttajia, on rasisti suomalaisille !

        Miten se "selkosuomennetaan" ?

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ihmettelen vain aina näitä, jotka vihaavat rasisteja, vihaavat LInkolaa ja muita toisinajattelijoita"

        Vaikkei kommentoija olisi persu niin kommentti sattuu olemaan tyypillistä
        persujen retoriikkaa: Jos et pidä jostain, niin vihaat sitä.

        Persuihin on aivopesty kieroa retoriikkaa, jota ei normaali ihminen
        voi ymmärtää, PS:n kannattajat esimerkiksi väittävät, että jos ei vihaa pakolaisia
        ja maahanmuuttajia, on rasisti suomalaisille !

        Miten se "selkosuomennetaan" ?

        Vastaus taisi olla minulle. En huomannut eilen.
        Vai noin persut ajattelevat ja minäkin, vaikken persu olisikaan..))
        On se hyvä, että on teitä, jotka pysyvät valppaana, pääsevät toisten pään sisälle ja paljastavat missä persu kulloinkin luuraa..))

        No. Ihan ystävällisessä hengessähän kirjoitit, ei siinä mitään. Ehkä ei kannata sanoa:
        jatka samalla linjalla, kun teet sen kuitenkin..))

    • Anonyymi

      Ovatko siis joidenkin tälläkin sivulla kommentoineiden mielestä ihmiset, jotka puhuvat ilmaston ja ympäristön puolesta ja itsekin pyrkivät elämään kuten puhuvat, vaatimattomasti ja tarpeetonta kuluttamista välttäen jne. ihmisvihaajia? Mistä kumpuaa ajatus että jos jokin ei ole pikimustaa, se on ilman muuta hohtavan valkoista?

      Linkolan tapauksessa asia on mahdollista kääntää myös seuraavasti: Hän näki ja ymmärsi miten nykyisellä menolla maapallosta tulee ihmisille enemmän tai vähemmän elinkelvoton paikka ja miten se tilanne tulee eteen ihmistoiminnan seurauksena paljon nopeammin kuin muuten ja ongelmallisina hän näki silloin kaksi merkittävää tekijää, ihmisten toimintatavat ja - menetelmät ynnä ihmisten liiallisen suuren määrän. Hän siis "ihmisvihaajana" puhui, yllätys, yllätys sen puolesta että asioihin tulisi sellaisia muutoksia jotta pallomme säilyisi ihmisille elinkelpoisena...

      • demeter1

        Juuri noin. Ano 12.02. Tuo oli minustakin Linkolan sanoman ja toiminnan ydin.

        Tulee mieleen Tommy Tabermannin runo (vapaasti muistettuna):
        "Kerro mulle mitä hyötyä ihmiselle on siitä että hän saa sielulleen rauhan, mutta jättää maailmansa apinoitten armoille".

    • Anonyymi

      Linkolan mielestä kaikki ihmiset saisi tappaa.

    • Anonyymi

      Äärioikeistoalaisia ihannoivat ihmiset yrittävät normalisoida natsismia.

      • Anonyymi

        Kaikki oli Linkolan mielestä hyvää mikä tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä.
        Sille listalle sopi niin sodat, nälkäkuolemat, terrori-iskut kuin myös laajalti väestöä tappava pandemia.
        Hän vihasi myös demokratiaa.

        Koska ihminen ei ole voinut päättää syntymisestään maapallolle, em. ajattelu on
        kajahtanutta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki oli Linkolan mielestä hyvää mikä tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä.
        Sille listalle sopi niin sodat, nälkäkuolemat, terrori-iskut kuin myös laajalti väestöä tappava pandemia.
        Hän vihasi myös demokratiaa.

        Koska ihminen ei ole voinut päättää syntymisestään maapallolle, em. ajattelu on
        kajahtanutta.

        Linkola oli fanaatikko, ekofasisti ja ekoterroristi, joka eli "sfääreissään",
        omassa ihmisvihamaailmassaan.
        Ihminen on yksi laji, joka kehittyi maapallolle.
        Hän halusi tappaa ihmiset maapallolta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linkola oli fanaatikko, ekofasisti ja ekoterroristi, joka eli "sfääreissään",
        omassa ihmisvihamaailmassaan.
        Ihminen on yksi laji, joka kehittyi maapallolle.
        Hän halusi tappaa ihmiset maapallolta.

        Tapahtui juuri kuten odotinkin kirjoittaessani klo 12:02! Neljä tulikivenkatkuista huutokommenttia yhdeltä ja samalta taholta, yhtä ja samaa perustelematonta päätöntä huutoa...ja lisää on tulossa, siitä löin juuri vetoa...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tapahtui juuri kuten odotinkin kirjoittaessani klo 12:02! Neljä tulikivenkatkuista huutokommenttia yhdeltä ja samalta taholta, yhtä ja samaa perustelematonta päätöntä huutoa...ja lisää on tulossa, siitä löin juuri vetoa...

        "tulikivenkatkuista huutokommenttia yhdeltä ja samalta taholta, yhtä ja samaa perustelematonta päätöntä huutoa.."

        Missä ?

    • Anonyymi

      Mitä ? Missä ? Perusteetonta huutoa ?

    • Anonyymi

      "ynnä ihmisten liiallisen suuren määrän"
      M u u t on liikaa, sinä et ?

      Sitähän se tekopyhä Linkolakin paasasi ja halusi että m u u t kuolee,
      ei hän.

      • Anonyymi

        Mikä hätä ihmisillä on ? Ei maapallo ole räjähtämässä. Se on vain tekosyy,
        kun ei haluta ketään auttaa, vaikka itsekin olemme saaneet apua.

    • Anonyymi

      Piilorasismista on kyse. Halutaan että AFRIKKALAISET kuolee.

    • Anonyymi

      En ole vielä lukenut, mutta tilannut kirjastosta aiheeltaan äärimmäisen
      mielenkiintoisen kirjan, joka kertonee jotain siitä miltä tuntuisi, jos saisi osakseen
      samaa mitä rasistina on aiheuttanut muille ja tuntea miltä se tuntuu uhrista.
      Mitä jos yllättyisit aamulla ?
      https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009184675.html

      • Anonyymi

        Minulla on muutamia maahanmuuttajatuttuja, jotka tuovat elämääni iloa ja rikkautta ja auttavat minua ja olen niin kiitollinen, että Jumala lähetti heidät luokseni. Täytyypä lukea
        tuo kirja minkälaista "erilaisen", vihatun ihmisen elämä voi olla, vaikka olen siitä kuullut
        ihan henkilökohtaisesti. Minusta me maailman ihmiset olemme kaikki siskoja ja veljiä

      • Anonyymi

        Fantastinen kirja-idea, vaikka toivoisi, ettei sellaista olisi tarvinnut kirjoittaa.
        Pakko lukea.

      • Anonyymi

        Olisi varmaan rasisteille opettavaista luettavaa, mutta nehän ei lue.
        Vain 2% persujen kannattajista pitää lukemista sivistykseen kuuluvana.

      • Anonyymi

        Kirja herätti mielenkiinnon.

        "Romaani käynnistyy samaan tapaan kuin Franz Kafkan klassinen Muodonmuutos-novelli. Tosin tällä kertaa päähenkilö, keski-ikäinen valkoinen Anders, huomaa herätessään muuttuneensa ihonväriltään ruskeaksi. Tämä synnyttää hänessä hämmennystä ja kauhua.

        VAIKKA ANDERS ei ole mielestään rasisti, maailmassa vallitsevat kulttuuriset asenteet ovat juurtuneet niin syvälle hänen ajatteluunsa, että hän pelkää omaa peilikuvaansa.

        Käytännössä Anders kokee olevansa ansassa vihamielisessä seurassa silloinkin kun on yksin kotonaan. Tämä rapauttaa sekä hänen omakuvaansa että identiteettiään.

        👉 Anders huomaa myös nopeasti, kuinka eri tavoin häneen suhtaudutaan uuden ihonvärin myötä. Samalla hän joutuu kohtaamaan kaikki ne ennakkoluulot, jotka rasittavat tummaihoisten ihmisten elämää."

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi varmaan rasisteille opettavaista luettavaa, mutta nehän ei lue.
        Vain 2% persujen kannattajista pitää lukemista sivistykseen kuuluvana.

        Alle 2 % kaikista suomalaisista harrastaa lukemista, miehillä luikema on alle prosentin. Yleistieto on sitten mitä on, ei sitä oikeastaan ole.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alle 2 % kaikista suomalaisista harrastaa lukemista, miehillä luikema on alle prosentin. Yleistieto on sitten mitä on, ei sitä oikeastaan ole.

        Useimmat pitävät silti lukemista sivistykseen kuuluvana, vaikkeivät lukisi paljon.
        Mutta vain 2% persuista pitää lukemista sivistykseen kuuluvana.
        Se ei tarkoita, että nekään 2% lukisivat yhtään kirjaa.

    • Anonyymi

      Ei meillä kellään ole mitään syytä vihata afrikkalaisia niinkuin jotkut tekevät.
      On "valkoisten" siirtomaavaltaisäntien syytä, että Afrikka ei päässyt
      kehittymään.

      • Anonyymi
      • Anonyymi
      • Anonyymi

        Ei ehkä aivan noinkaan vaikka totta että Afrikassa oli tuhanisa vuosia sitten hyvin kehittynyt kulttuuri. Se otti ja romahti kuitenkin ilman valkoisten toimia, aivan kuten ns. punaisen puolikuun alueen korkeakulttuuritkin. Kun Eurooppalaiset ensimmäisiä kertoja liikkuivat Afrikassa, oli se takapajula Eurooppaan verrattuna. Ajatatellaanpa asiaa niin päin, että jos Afrikka olisi ollut siten kehittynyt kuin Eurooppa, Afrikkalaisia tutkimusmatkailijoita olisi nähty tutkimassa Eurooppaa ja muitakin maanosia, niin ei tapahtunut...
        Kun Mungo Park ensimmäisiin Afrikassa käyneisiin kuuluvana noin 1850, en muista aikaa tarkemmin, kirjoitti nyt suomeksikin käännetyt päiväkirjansa, Afrikassa harjoitettiin laajalti sisäistä paikallista orjuutta, käytiin verisiä heimosotia yhtenään, ei ollut mistään kehityksestä tai kehityksen iduistakaan tietoakaan siinä vaiheessa. Siis orjuus ei ole valitettavasti valkoisen miehen keksintöä, se on jo paljon ennen ollut ihan paikallinen käytäntö.
        Miksi muuten juuri Afrikasta päädyttiin tuomaan orjia länteen, paikallista orjuutta kun harjoitettiin ja orjia olisi voitu ottaa myös Aasiasta? Ihan vain siksi että matka oli niin paljon lyhyempi, jo Afrikastakin laivattaessa orjia kuoli matkalla turhan paljon, kuljetuksen hyötysuhde laski, paljon kauempaa kuljetteuina orjista tuskin yhtään olisi ollut elossa määräsatamissa...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ehkä aivan noinkaan vaikka totta että Afrikassa oli tuhanisa vuosia sitten hyvin kehittynyt kulttuuri. Se otti ja romahti kuitenkin ilman valkoisten toimia, aivan kuten ns. punaisen puolikuun alueen korkeakulttuuritkin. Kun Eurooppalaiset ensimmäisiä kertoja liikkuivat Afrikassa, oli se takapajula Eurooppaan verrattuna. Ajatatellaanpa asiaa niin päin, että jos Afrikka olisi ollut siten kehittynyt kuin Eurooppa, Afrikkalaisia tutkimusmatkailijoita olisi nähty tutkimassa Eurooppaa ja muitakin maanosia, niin ei tapahtunut...
        Kun Mungo Park ensimmäisiin Afrikassa käyneisiin kuuluvana noin 1850, en muista aikaa tarkemmin, kirjoitti nyt suomeksikin käännetyt päiväkirjansa, Afrikassa harjoitettiin laajalti sisäistä paikallista orjuutta, käytiin verisiä heimosotia yhtenään, ei ollut mistään kehityksestä tai kehityksen iduistakaan tietoakaan siinä vaiheessa. Siis orjuus ei ole valitettavasti valkoisen miehen keksintöä, se on jo paljon ennen ollut ihan paikallinen käytäntö.
        Miksi muuten juuri Afrikasta päädyttiin tuomaan orjia länteen, paikallista orjuutta kun harjoitettiin ja orjia olisi voitu ottaa myös Aasiasta? Ihan vain siksi että matka oli niin paljon lyhyempi, jo Afrikastakin laivattaessa orjia kuoli matkalla turhan paljon, kuljetuksen hyötysuhde laski, paljon kauempaa kuljetteuina orjista tuskin yhtään olisi ollut elossa määräsatamissa...

        Lähes kaikki kansat ovat orjuuttaneet omiaan, maaorjia on ollut euroopassakin
        ja valkoiset on orjuuttaneet eritoten afrikkalaisia.
        Amerikkalaiset hakivat laivoilla orjia Afrikasta. Orjia kuoli paljon matkalla, koska he
        mieluummin hukuttautuivat.
        Mikään todistelu orjuudesta tai minkään kansan kehittymättömyydestä
        ei pese ihmistä rasismista. Siitä täytyy itse parantua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Afrikassa oli hieno kulttuuri jo ennenkuin metsäsuomalainen oli tullut
        luolistaan ulos.
        "Valkoinen mies" tuhosi sen kehittymisen
        https://kiiltomato.net/critic/kimmo-laukkanen-timbuktun-takana-afrikan-esikolonialistinen-kaupunkihistoria/

        Mm. kirja "Afrikan loistavat kaupungit" koskettelee Afrikkaa lähinnä Rooman valtakunnan aikana pohjois-Afrikan osalta. Pohjois- Afrikkahan oli pitkään Rooman (so. Italian) ruoka- aitta ja siksi Roomalle niin tärkeä että siellä pidettiin järjestystä valvomassa ja mahdollisia kapinoita, joita olikin useita, tukahduttamassa armeijan legioonia. Tuolla alueella oli varsin monia hyvin kehittyneitä kaupunkimaisia asutuskeskuksia joista on jäljellä enää parhaimmillaankin vähän raunioita.
        Mutta tämä koski siis vain pohjoista Afrikkaa, muu oli kaiken aikaa peräkylää. Ei valkoinen mies sitä peräkylää aikaansaanut, se oli siellä ennen häntä, niin ikään myös vauras ja kehittynyt pohjoinen rupsahti pahoin samoihin aikoihin Rooman taantuman kanssa.
        Samoin ei valkoinen mies saanut aikaan esim. Intian kastijärjestelmää vaikka sellaistakin kuulee väitettävän, on moderneilla menetelmillä tutkittu DNA:t sun muut ja havaittu kiistattomasti miten kastit olivat syntyneet vuosisatoja ennen siirtomaa- ajan alkua.
        Afrikka oli siirtomaa- aikojen alussa niin totaalisen paljon Eurooppaa perässä että olisiko se kehittynyt ja miten vaikka valkoinen mies ei olisikaan mennyt päsmäröimään, jossain määrin sopii epäillä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mm. kirja "Afrikan loistavat kaupungit" koskettelee Afrikkaa lähinnä Rooman valtakunnan aikana pohjois-Afrikan osalta. Pohjois- Afrikkahan oli pitkään Rooman (so. Italian) ruoka- aitta ja siksi Roomalle niin tärkeä että siellä pidettiin järjestystä valvomassa ja mahdollisia kapinoita, joita olikin useita, tukahduttamassa armeijan legioonia. Tuolla alueella oli varsin monia hyvin kehittyneitä kaupunkimaisia asutuskeskuksia joista on jäljellä enää parhaimmillaankin vähän raunioita.
        Mutta tämä koski siis vain pohjoista Afrikkaa, muu oli kaiken aikaa peräkylää. Ei valkoinen mies sitä peräkylää aikaansaanut, se oli siellä ennen häntä, niin ikään myös vauras ja kehittynyt pohjoinen rupsahti pahoin samoihin aikoihin Rooman taantuman kanssa.
        Samoin ei valkoinen mies saanut aikaan esim. Intian kastijärjestelmää vaikka sellaistakin kuulee väitettävän, on moderneilla menetelmillä tutkittu DNA:t sun muut ja havaittu kiistattomasti miten kastit olivat syntyneet vuosisatoja ennen siirtomaa- ajan alkua.
        Afrikka oli siirtomaa- aikojen alussa niin totaalisen paljon Eurooppaa perässä että olisiko se kehittynyt ja miten vaikka valkoinen mies ei olisikaan mennyt päsmäröimään, jossain määrin sopii epäillä.

        Sekö oikeuttaa rasismin ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lähes kaikki kansat ovat orjuuttaneet omiaan, maaorjia on ollut euroopassakin
        ja valkoiset on orjuuttaneet eritoten afrikkalaisia.
        Amerikkalaiset hakivat laivoilla orjia Afrikasta. Orjia kuoli paljon matkalla, koska he
        mieluummin hukuttautuivat.
        Mikään todistelu orjuudesta tai minkään kansan kehittymättömyydestä
        ei pese ihmistä rasismista. Siitä täytyy itse parantua.

        "Mikään todistelu orjuudesta tai minkään kansan kehittymättömyydestä
        ei pese ihmistä rasismista. Siitä täytyy itse parantua."

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sekö oikeuttaa rasismin ?

        Kysymys jota myös osasin odottaa, kaikessa yksinkertaisessa yksipuolisessa täydellisessä mustavalkoisuudessaan.
        Ai niin, olenko jossain joskus esittänyt että rasismi olisi hyväksyttävää?
        Milloin ja missä?
        Tiedäthän edes sen verran tieteen saavutuksista että nykyisin tiedetään mm. Afrikkalaisten perimän eroavan toisistaan keskimäärin paljon enemmän kuin vaalea- ja tummaihoisten perimät keskimäärin? Miksi siis olisin rasisti sellaisia ihmisiä kohtaan joista useimmat ovat geneettisesti lähempänä minua kuin sinä?

    • Anonyymi

      Tiesin sen ennen sinua.

    • Anonyymi

      Montako kirjaa suomalainen lukee vuodessa?
      Naisista yli 40 prosenttia luki vuoden aikana yli 12 kirjaa. Suomalaiset ovat
      Euroopan kovimpia lukijoita myös miesten sarjassa, heti virolaisten jälkeen.
      Miehistä lähes kolmannes luki kirjan kuukaudessa.

      • Anonyymi

        Erityisesti naisten toiminnasta kirjastoissa olen puoliväkisin sivusilmällä pannut merkille useiden tavan ottaa mukaansa kasa kirjoja, kymmenkuntakin helposti. Vaikuttaisi siltä että niitä otetaan toisinaan hyllyistä kiireellä lähes kuin summamutikassa, ilmeisesti kotona sitten katsotaan tarkemmin mitkä kiinnostavat ja päätyvät lainkaan luettaviksi? Mutta tilastoihin ne kaikki lainakirjat päätyvät kertomaan luetuista kirjoista.
        Ja tiedän, tästä tulee nyt sanomista...
        Vilkaisin omaa kirjaston lainaushistoriaani niin pitkälle kuin se nyt on tallentunut, kirjaston ohjelmistomuutokset yms. katkaisevat sen noin 2,5 vuoden mittaiseksi. Ko. aikana historiaan tallnetuneita lainauksia oli 130 kpl. Kun lainailen kirjoja jonkin verran myös ns. kaukolainoina jotka lainaukset eivät jää näkyviin em. järjestelmään ja arvioin niitä olleen tänä samaisen aikana noin 40 kpl, siitä saadaan viimeisen 2,5 vuoden luetuksi kirjojen määräksi noin 170 kpl. Lisäksi ostan kirjan silloin tällöin ja luen myös pienen kotikirjastoni jo kertaalleen luettuja aina aiheen antaessa aihetta uudelleen.
        Ei kun lukemisiin, nyt ovat viimeiset sivut meneillään mm. kirjoista nimiltään "Lyhyt historia meistä kaikista", "Suomalaisten keskiaika" ja "Suomalaiset fasistit".

      • Anonyymi

        Jos arvioidaan että noista enemmistöryhmistä ( 60 % ja noin 2/3 ) kaikki eivät kajoa kirjoihin ollenkaan ja ko. ryhmissä niin naisissa kuin miehissäkin luetaan keskimäärin 3 kirjaa vuodessa niin ja tuosta edelleen laskemalla saadaan että naiset lukevat keskimäärin noin 6,5 kirjaa vuodessa ja miehet keskimäärin noin 5,3 kirjaa vuodessa!
        Onpas se paljon...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Erityisesti naisten toiminnasta kirjastoissa olen puoliväkisin sivusilmällä pannut merkille useiden tavan ottaa mukaansa kasa kirjoja, kymmenkuntakin helposti. Vaikuttaisi siltä että niitä otetaan toisinaan hyllyistä kiireellä lähes kuin summamutikassa, ilmeisesti kotona sitten katsotaan tarkemmin mitkä kiinnostavat ja päätyvät lainkaan luettaviksi? Mutta tilastoihin ne kaikki lainakirjat päätyvät kertomaan luetuista kirjoista.
        Ja tiedän, tästä tulee nyt sanomista...
        Vilkaisin omaa kirjaston lainaushistoriaani niin pitkälle kuin se nyt on tallentunut, kirjaston ohjelmistomuutokset yms. katkaisevat sen noin 2,5 vuoden mittaiseksi. Ko. aikana historiaan tallnetuneita lainauksia oli 130 kpl. Kun lainailen kirjoja jonkin verran myös ns. kaukolainoina jotka lainaukset eivät jää näkyviin em. järjestelmään ja arvioin niitä olleen tänä samaisen aikana noin 40 kpl, siitä saadaan viimeisen 2,5 vuoden luetuksi kirjojen määräksi noin 170 kpl. Lisäksi ostan kirjan silloin tällöin ja luen myös pienen kotikirjastoni jo kertaalleen luettuja aina aiheen antaessa aihetta uudelleen.
        Ei kun lukemisiin, nyt ovat viimeiset sivut meneillään mm. kirjoista nimiltään "Lyhyt historia meistä kaikista", "Suomalaisten keskiaika" ja "Suomalaiset fasistit".

        @ 15:22

        En tiedä muitten "naisten toiminnasta", mutta kirjat ovat aika painavia,
        etten itse viitsi kantaa kotiin kuin kirjoja, jotka oikeasti kiinnostavat.
        Useimmat kirjat "valikoin" jo etukäteen, koska joudun ne tilaamaan.
        haluamani kirja löytyyy harvoin suoraan hyllystä eikä uutuuskirja koskaan.
        Kiitos vinkistä, tilaan "Suomalaiset fasistit"-kirjan.
        Aloitin juuri (mielestäni mielenkiintoista) uutuutta:
        https://www.adlibris.com/fi/kirja/riikinkukko-ja-kameli-9789527313497?gclid=EAIaIQobChMI2sWnzojR-wIVkgZ7Ch1a7AAGEAQYASABEgLQxvD_BwE

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        @ 15:22

        En tiedä muitten "naisten toiminnasta", mutta kirjat ovat aika painavia,
        etten itse viitsi kantaa kotiin kuin kirjoja, jotka oikeasti kiinnostavat.
        Useimmat kirjat "valikoin" jo etukäteen, koska joudun ne tilaamaan.
        haluamani kirja löytyyy harvoin suoraan hyllystä eikä uutuuskirja koskaan.
        Kiitos vinkistä, tilaan "Suomalaiset fasistit"-kirjan.
        Aloitin juuri (mielestäni mielenkiintoista) uutuutta:
        https://www.adlibris.com/fi/kirja/riikinkukko-ja-kameli-9789527313497?gclid=EAIaIQobChMI2sWnzojR-wIVkgZ7Ch1a7AAGEAQYASABEgLQxvD_BwE

        Meilläpäin kirjasto sijaitsee ison kauppakeskuksen yhteydessä ja useimmat tulevat paikalle omalla tai rahoituslaitoksen rahoittamalla "omalla" autolla eikä sitä kirjakasaa pitkiä matkoja tarvitse jaksaa kantaa. Tätä menettelyä olen joka tapauksessa tullut nähneeksi, olisiko sitten vain tämän alueen erikoisuus, mene ja tiedä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meilläpäin kirjasto sijaitsee ison kauppakeskuksen yhteydessä ja useimmat tulevat paikalle omalla tai rahoituslaitoksen rahoittamalla "omalla" autolla eikä sitä kirjakasaa pitkiä matkoja tarvitse jaksaa kantaa. Tätä menettelyä olen joka tapauksessa tullut nähneeksi, olisiko sitten vain tämän alueen erikoisuus, mene ja tiedä.

        Ehkä naisten toiminta johtuu siitä, että he ei ole kovin valikoivia
        lukemisensa suhteen ? Mene tiedä. Tuttuni ahmii romaaneja sillä systeemillä,
        ettei ole niin väliä kuka on kirjan kirjoittanut ja minkä tasoinen se on.
        Hänelle lukeminen maittaa, hän haluaa uppoutua (romanttisiin) tarinoihin.

        Koska äärioikeisto on vuosia yrittänyt nousuaan luin uutuuskirjan
        "Näin toimii fasismi" voidakseni jotenkin tajuta mihin sen nousu näinä aikoina
        voi perustua ?
        Niin meillä kuin useissa muissakin EU-maissa on puolue/puolueita, joiden ajattelu
        ja toimintatapa on sama tai lähellä kirjan ideologiaa.
        https://netn.fi/fi/kirjat/nain-toimii-fasismi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä naisten toiminta johtuu siitä, että he ei ole kovin valikoivia
        lukemisensa suhteen ? Mene tiedä. Tuttuni ahmii romaaneja sillä systeemillä,
        ettei ole niin väliä kuka on kirjan kirjoittanut ja minkä tasoinen se on.
        Hänelle lukeminen maittaa, hän haluaa uppoutua (romanttisiin) tarinoihin.

        Koska äärioikeisto on vuosia yrittänyt nousuaan luin uutuuskirjan
        "Näin toimii fasismi" voidakseni jotenkin tajuta mihin sen nousu näinä aikoina
        voi perustua ?
        Niin meillä kuin useissa muissakin EU-maissa on puolue/puolueita, joiden ajattelu
        ja toimintatapa on sama tai lähellä kirjan ideologiaa.
        https://netn.fi/fi/kirjat/nain-toimii-fasismi

        Kansan kahtiajakoa ja köyhien kyykyttämistä ym. harrastaa kaksi puoluetta.
        Alkaa mennä epäilyttävästi ko. ideologian suuntaan toisenkin suomalaispuolueen
        kohdalla, jonka ideologia ei ole enää pelkkää markkinataloutta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kansan kahtiajakoa ja köyhien kyykyttämistä ym. harrastaa kaksi puoluetta.
        Alkaa mennä epäilyttävästi ko. ideologian suuntaan toisenkin suomalaispuolueen
        kohdalla, jonka ideologia ei ole enää pelkkää markkinataloutta.

        Onneksi molemmat niistä puolueista ovat ainakin nykyisen eduskunnan ajan oppositiossa ja poissa hallituksesta!
        Jos sen sijaan oletat että fasismin ideologiaan kuuluu köyhien kyykyttäminen niin jotain olet väärinymmärtänyt: Niin natsit kuin fasistitkin hankkivat kannatuksensa etupäässä työväenluokasta ynnä työttömistä ja vähäosaisista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kansan kahtiajakoa ja köyhien kyykyttämistä ym. harrastaa kaksi puoluetta.
        Alkaa mennä epäilyttävästi ko. ideologian suuntaan toisenkin suomalaispuolueen
        kohdalla, jonka ideologia ei ole enää pelkkää markkinataloutta.

        Todella raa'aksi on mennyt kokoomuksella, vain rikkailla on heidän mielestään
        ihmisarvo Suomessa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi molemmat niistä puolueista ovat ainakin nykyisen eduskunnan ajan oppositiossa ja poissa hallituksesta!
        Jos sen sijaan oletat että fasismin ideologiaan kuuluu köyhien kyykyttäminen niin jotain olet väärinymmärtänyt: Niin natsit kuin fasistitkin hankkivat kannatuksensa etupäässä työväenluokasta ynnä työttömistä ja vähäosaisista.

        Persut on hankkineet kanttajansa rasistisista köyhistä. Persut on Suomen Sisun
        "miehittämä" puolue. Kumpaa SS edustaa natsismia vai fasismia ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Persut on hankkineet kanttajansa rasistisista köyhistä. Persut on Suomen Sisun
        "miehittämä" puolue. Kumpaa SS edustaa natsismia vai fasismia ?

        Tästä voi olla apua. Samoja henkilöitä kuuluu SS:ään kuin PS:ään.
        https://www.suomensisu.fi/
        Mihin SS:n logo mielestäsi viittaa .... ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä voi olla apua. Samoja henkilöitä kuuluu SS:ään kuin PS:ään.
        https://www.suomensisu.fi/
        Mihin SS:n logo mielestäsi viittaa .... ?

        Mutta kun kirjassa "Fasistit suomessa" ei käsitellä nykyhetkeä ja lyhenteellä SS puolestaan ymmärretään sittenkin enemmän1930-1940- luvuilla voimissaan ollutta natsistista liikettä.
        Eihän sotketa kirjallisuuskeskustelua puoluepolitiikkaan tms. uppoamalla, emme siis tarvitse apujasi mutta onko sinulla jotain kiinnostavaa kirjoitettavaa itse kirjallisuudesta?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä voi olla apua. Samoja henkilöitä kuuluu SS:ään kuin PS:ään.
        https://www.suomensisu.fi/
        Mihin SS:n logo mielestäsi viittaa .... ?

        Äärijärjestön nimi Suomen Sisu, SS ei ole sattumalta valittu.
        Se järjestö ujutettiin sisään PS:ään 2017.

    • Anonyymi

      Viimeksi luin Heather Morrisin Auschwitzin Tatuoija ja tykkäsin siitä aiheen kammottavuudesta huolimatta.

      • Anonyymi

        Mikä sinua miellytti Auschwitszin Tatuoija-kirjassa ? Perustuuko se tositarinaan
        vai onko se fiktiota ?

    • Anonyymi

      Sain loppuun kirjan pomottajista, jolla on harhaanjohtava nimi.
      Se ei kerro arjen eikä työpaikkojen "pomottajista",
      vaan historian tyranneista, myös nykyajan autoritaarisista
      johtajista ja kertoo enemmän "itsevaltiaista" mm. Trumpista, Orbanista
      ja Erdoganista kuin on voinut mediasta lukea.
      Kirja on hyvä tyranni-historian kertauskirja, popularisoitu tieto on selkeää
      ja sujuvaa ikääntyneen aivoille.
      https://www.adlibris.com/fi/kirja/teette-niin-kuin-mina-sanon-9789523642362?gclid=EAIaIQobChMIht38nYvR-wIVVAqiAx0-zQYCEAYYAiABEgJB4_D_BwE

    • Anonyymi

      En pidä aiheellisena lukea suomenkielistä kirjallisuutta..
      Suomeksi luen lähinnä tätä palstakirjoittelua nauttien etenkin hattuilusta.
      Luen kyllä oikeata vieraskielistä kirjallisuutta.

      • Anonyymi

        Sama täällä, enimmäkseen luen Venäläistä kirjallisuutta alkuperäiskielellä.

    • Anonyymi

      Hieno aloitus, hyvä ketju. Kirjoista pitää keskustella.

    • Anonyymi

      Yhtä kiehtoo kirjanluku,
      toista .verryttelypuku.
      Joku hakee p^rnosivun,
      löytää mielikuvain vivun.
      Siinä Lyyli, Kreeta, Liia, Tarja,
      laitumella palstakarja.

      • Anonyymi

        On ne ihania nämä ikäleidit
        eipä siihen yllä nuoret neidit
        neulepuikot suihkii, pullat paistuu
        lastenlastenlasten suussa maistuu
        eipä palellu vauvojen pienet varpaat
        on suloisia isomummon kullat armaat
        kirjastossa käydään, kirjat monet luetaan
        toisiamme kaikin tavoin tuetaan

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On ne ihania nämä ikäleidit
        eipä siihen yllä nuoret neidit
        neulepuikot suihkii, pullat paistuu
        lastenlastenlasten suussa maistuu
        eipä palellu vauvojen pienet varpaat
        on suloisia isomummon kullat armaat
        kirjastossa käydään, kirjat monet luetaan
        toisiamme kaikin tavoin tuetaan

        Nyt en ymmärtänyt mikä oli kirjan nimi?

    • Anonyymi

      Pamsta monet ikäleidit,
      exxä-rouvat, vanhat neidit,
      lukuhalujanda toistaa
      millä voisi toiseb voittaa.
      Muotiin tuli kirjain luku,
      varo, ettet niihin huku..
      Kirjain jutu yhtä puuta,
      on kuin i järsis sääriluuta.
      Tekee mirli ääneen huutaa,
      käyttälää jo varsiluutaa!
      Jätteeks kaiki tuotteet moiset
      käyttöön harrastukset toiset!

      • Anonyymi

        Mutta mikä kirja?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta mikä kirja?

        Kirjan nimi on Kateellisen huuto korvesta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta mikä kirja?

        Kirjan nimi on Kateellisen huuto korvesta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjan nimi on Kateellisen huuto korvesta.

        Aivan - siinähän se srlvästi on: kk!

    • Anonyymi

      Luin tämän juuri äsken. "Kun on jatkettava yksin".
      Koskettaa minua ja monia.
      ttps://www.is.fi/viihde/art-2000009236031.html

      • Anonyymi
      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koskettaa yksin elämäänsä jatkamaan jääneitä.
        https://www.is.fi/viihde/art-2000009236031.html

        Mitä tekemis tuolla kirjojen luvun kanssa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tekemis tuolla kirjojen luvun kanssa?

        Anteeksi, ymmärsin aloituksen otsikon väärin:
        "Mitä olette lukeneet viime aikoina?"

        Huomasinkin juuri, että täällä kaikki muut osaavat pitäytyä aina aiheessa
        100 %:sesti ja minä onneton nyt sitten mokasin perusteellisesti.
        Anteeksi kaiken aikaa.

    • Anonyymi

      Luen uudehkoa kirjaa "Stalin, diktaattorin uusi elämäkerta". Ei paha vaikka aiheesta on ehkä muutama sata kirjaa aiemminkin kirjoitettu ja joitakin kymmeniä itsekin olen niistä lukenutkin.

      • Anonyymi

        Tuoko kirja jotain uutta esiin ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuoko kirja jotain uutta esiin ?

        Kyllä vain mutta tulisi melkein pieni kirja siitä jos alkaisin kaikesta täällä kertoa. Pieni yllätys on esim. se, miten paljon Stalin sekä luki että teki muita kirjallisia töitä kun usein kirjoittajat ovat nähneet miehen vain jatkuvasti yökaudet ryyppäävänä juoppona. Sitäkin tapahtui mutta sellainen juoppo ei olisi milloinkaan onnistunut pelaamaan niin mittavaa valtaa itselleen eikä sitä kuolemaansa asti pitämään. Stalinin äidinkieli oli Gruusia mutta hän opetteli sekä puhumaan että kirjoittamaan hyvää venäjää. Puhujana hän ei ollut kummoinen, oli kuiva ja väritön mutta kirjoittajana jopa terävä.
        Ns. puhdistustoimia Stalin treenasi jo Leninin vielä ollessa elossa ja vallassa mm. Tsaritsynin alueen talonpoikaiskapinointia tukahdutettaessa.
        Kiehtova ja mielenkiintoinen mies niin kuin monet diktaattorit ovat olleet, ikävä kyllä!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä vain mutta tulisi melkein pieni kirja siitä jos alkaisin kaikesta täällä kertoa. Pieni yllätys on esim. se, miten paljon Stalin sekä luki että teki muita kirjallisia töitä kun usein kirjoittajat ovat nähneet miehen vain jatkuvasti yökaudet ryyppäävänä juoppona. Sitäkin tapahtui mutta sellainen juoppo ei olisi milloinkaan onnistunut pelaamaan niin mittavaa valtaa itselleen eikä sitä kuolemaansa asti pitämään. Stalinin äidinkieli oli Gruusia mutta hän opetteli sekä puhumaan että kirjoittamaan hyvää venäjää. Puhujana hän ei ollut kummoinen, oli kuiva ja väritön mutta kirjoittajana jopa terävä.
        Ns. puhdistustoimia Stalin treenasi jo Leninin vielä ollessa elossa ja vallassa mm. Tsaritsynin alueen talonpoikaiskapinointia tukahdutettaessa.
        Kiehtova ja mielenkiintoinen mies niin kuin monet diktaattorit ovat olleet, ikävä kyllä!

        Alun perin pikkurikollinen Gruusiasta, tappoi ja kidututti miljoonia ei ole minusta
        "kiehtova". Herättää ihmetystä mikseivät venäläiset koskaan kansana ole nousseet
        näitä diktaattori-tappajia vastaan ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alun perin pikkurikollinen Gruusiasta, tappoi ja kidututti miljoonia ei ole minusta
        "kiehtova". Herättää ihmetystä mikseivät venäläiset koskaan kansana ole nousseet
        näitä diktaattori-tappajia vastaan ?

        Osasin odottaa juuri tuollaista kommenttia!
        Sanalla "kiehtova" en ehkä tarkoita esim. yhtä kuin ihailtava tms. mutta ehkä et sitä ymmärrä joten en ala pitempään käsitellä asiaa kanssasi.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Kun ryssän maille mennään, missä on toki tullut muutamia kertoja käydyksikin, eikä vain ihan isoimmissa kaupungeissa vaan vähän siellä Siperiassakin, niin sen suunnan kirjallisuudesta mieleenpainuvinta taitaa olla VANKILEIRIEN SAARISTO ym. teokset jotka jotenkin sain kätösiini jo 1970- luvulla.

      • Anonyymi

        Oli oman aikansa kirja. Ei kiinnosta enää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oli oman aikansa kirja. Ei kiinnosta enää.

        Ivan Denisovitsin päivä yms?

      • Anonyymi

        Historian kannalta erittäin kiinnostavia kirjoja.

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Onko kukaan lukenut Tommi Kinnusen uuden kirjan, opettajista ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko kukaan lukenut Tommi Kinnusen uuden kirjan, opettajista ?

        Ei ole meikäläinen kuullut moisesta Tommista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko kukaan lukenut Tommi Kinnusen uuden kirjan, opettajista ?

        Pimeät kuut?
        Kyllä, olen lukenut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pimeät kuut?
        Kyllä, olen lukenut.

        Tykkäsitkö Kinnusen kirjasta ja minkälaisia ajatuksia kirja herätti ?

    • Anonyymi

      "Kolme sisarta" on menossa, järkyttävä aihe mutta yhden aikakauden realismia.

      Pirre

      • Anonyymi

        On inhorealismia. Siksi panin paperin kierrätykseen.

      • Anonyymi

        Kenen kirjoittama?

    Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      56
      3141

    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      47
      2901

    3. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2699

    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      354
      1807

    5. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1094

    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      10
      1081

    7. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      193
      961

    8. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      44
      819

    9. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      101
      812

    10. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      26
      810
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt