Raamatun Apogryfikirjat

Ainakin oikeinkirjoituksen suhteen olet oikeassa, samoin ilmeisesti VT:n Apokryfikirjoihin nähden ( muuten onko sitten yleisesti ottaen VT:n kristillisiä kirjoituksia ylipäänsä olemassa?). UT:n apokryfeiksi nimitettyjä kirjoituksia on taasen kyllä vaikka kuinka paljon, vaikkakaan ne eivät ole koskaan tainneet kuulua minkään kristillisen kirkon kaanoniin.

Epiktetos kirjoitti:

Ainakin oikeinkirjoituksen suhteen olet oikeassa, samoin ilmeisesti VT:n Apokryfikirjoihin nähden ( muuten onko sitten yleisesti ottaen VT:n kristillisiä kirjoituksia ylipäänsä olemassa?). UT:n apokryfeiksi nimitettyjä kirjoituksia on taasen kyllä vaikka kuinka paljon, vaikkakaan ne eivät ole koskaan tainneet kuulua minkään kristillisen kirkon kaanoniin.

Lue lisää

Apokryfeiksi nimitetään vain VT:n historiaa sivuavia kirjoja. Vastaavantyyppisiä kirjoja kristillisen alkuseurakunnan ajalta nimitetään pseudoepigrafeiksi.

Erityisesti toisen vuosisadan puolivälistä alkaen seurakuntiin alettiin levittää kirjoituksia, joiden oppi poikkesi jo käytössä olleista, aidoiksi apostolien kirjoituksiksi tiedetyistä. Ne olivat yleensä gnostilaisten harhaoppisten kirjoittamia. Juuri näiden pseudoepigrafien vuoksi UT koottiin.

UT:n sisältö hyväksyttiin lopullisesti Hippon (v. 393) ja Karthagon (v. 397)kirkolliskokouksissa, mutta seurakuntien käytössä se oli ollut jo aiemmin.

UT:n kirjat valittiin yksinkertaisesti siitä syystä, että haluttiin erottaa alkuperäisiksi tiedetyt ja alusta asti seurakuntien käytössä olleet kirjat myöhemmistä väärennöksistä silloin kun se vielä oli mahdollista, ennen kuin väärennökset saavat jalansijaa.
Esim. kirkkoisä Tertullianus kertoo tuntemastaan seurakunnan vanhimmasta, joka kirjoitti "Paavalin teot" ja esitteli sitä aitona Paavalin tekstinä.

Eli ei pseudoepigrafien poisjättämiseen mitään hämäräperäisyyttä liity. Nyt kansa tuntuu hyväksyneen da Vinci -koodin mielikuvitukselliset teoriat totena, vaikka kyse on fiktiosta.

Epiktetos kirjoitti:

Ainakin oikeinkirjoituksen suhteen olet oikeassa, samoin ilmeisesti VT:n Apokryfikirjoihin nähden ( muuten onko sitten yleisesti ottaen VT:n kristillisiä kirjoituksia ylipäänsä olemassa?). UT:n apokryfeiksi nimitettyjä kirjoituksia on taasen kyllä vaikka kuinka paljon, vaikkakaan ne eivät ole koskaan tainneet kuulua minkään kristillisen kirkon kaanoniin.

Lue lisää

VT:n jälkiset apokryfit (vanhoissa perheraamatuissa olleet) ovat olleet diasporajuutalaisia kirjoituksia, joita Palestiinan juutalaiset eivät hyväksyneet omaan kaanoniinsa.
Ns.kristilliset apokryfit ovat olleet harhaoppisten uskonliikkeiden oppikappaleiden tueksi luotuja, eikä kirkko koskaan hyväksynyt niitä.

Baskeri. kirjoitti:

Apokryfeiksi nimitetään vain VT:n historiaa sivuavia kirjoja. Vastaavantyyppisiä kirjoja kristillisen alkuseurakunnan ajalta nimitetään pseudoepigrafeiksi.

Erityisesti toisen vuosisadan puolivälistä alkaen seurakuntiin alettiin levittää kirjoituksia, joiden oppi poikkesi jo käytössä olleista, aidoiksi apostolien kirjoituksiksi tiedetyistä. Ne olivat yleensä gnostilaisten harhaoppisten kirjoittamia. Juuri näiden pseudoepigrafien vuoksi UT koottiin.

UT:n sisältö hyväksyttiin lopullisesti Hippon (v. 393) ja Karthagon (v. 397)kirkolliskokouksissa, mutta seurakuntien käytössä se oli ollut jo aiemmin.

UT:n kirjat valittiin yksinkertaisesti siitä syystä, että haluttiin erottaa alkuperäisiksi tiedetyt ja alusta asti seurakuntien käytössä olleet kirjat myöhemmistä väärennöksistä silloin kun se vielä oli mahdollista, ennen kuin väärennökset saavat jalansijaa.
Esim. kirkkoisä Tertullianus kertoo tuntemastaan seurakunnan vanhimmasta, joka kirjoitti "Paavalin teot" ja esitteli sitä aitona Paavalin tekstinä.

Eli ei pseudoepigrafien poisjättämiseen mitään hämäräperäisyyttä liity. Nyt kansa tuntuu hyväksyneen da Vinci -koodin mielikuvitukselliset teoriat totena, vaikka kyse on fiktiosta.

Lue lisää

...että ne on harhaoppisia?
Yx katolinen piispako?
Mielestäni sellaista päätelmää on hiukka kevyt tehdä tänä aikana kun katolilaiset eivät ole monenkaan mielestä nykyään oikea oppi!

Mistähän tälläisiä UT:n kirjoja saisi nykyään luettavakseen?

donovan kirjoitti:

...että ne on harhaoppisia?
Yx katolinen piispako?
Mielestäni sellaista päätelmää on hiukka kevyt tehdä tänä aikana kun katolilaiset eivät ole monenkaan mielestä nykyään oikea oppi!

Mistähän tälläisiä UT:n kirjoja saisi nykyään luettavakseen?

Lue lisää

Kirjakaupasta ainakin löytyy ´Nag Hammadin kätketty viisaus´, kirjastoista varmaankin ainakin ´Apostoliset isät`, mahdollisesti ´Pontius Pilatuksen Viralliset Asiakirjat´(oletettavasti ns. Pietarin evankeliumi). Muistaakseni olen joskus vuosia sitten nähnyt jossakin yksissä kansissa peräti sellaisen kuin`Uuden Testmentin apokryfikirjat´ tai ´Uuden testamentin apokryfit´ - en muista varmuudella.

Maggapealais kirjat olisivat kyllä pitäneet kuulua Canoniin, mutta sen aikainen poliittinen virtaus esti tämän. Onhan näissä Maggapelais kirjoissa Juutalaisten historian puuttuva aikajakso. eli tyhjiö ennen Uuttatestamenttia.

Kuka teki näistä kirjoista Apkryyfisiä, Sekin on oman aikansa kysymys ilman vastausta?

Hermanni kirjoitti:

Maggapealais kirjat olisivat kyllä pitäneet kuulua Canoniin, mutta sen aikainen poliittinen virtaus esti tämän. Onhan näissä Maggapelais kirjoissa Juutalaisten historian puuttuva aikajakso. eli tyhjiö ennen Uuttatestamenttia.

Kuka teki näistä kirjoista Apkryyfisiä, Sekin on oman aikansa kysymys ilman vastausta?

Lue lisää

Kirkkoisä Hieronymus (n.340 - 420) erottti toisistaan sanan varsinaisessa merkityksessä pyhät kirjat ja seurakunnan hartauslukemistoksi soveltuvat kirjat. Hänen mukaansa kaikki kaanonin ulkopuolle jääneet kirjat oli luettava apokryfeiksi.

Nimitys kuitenkin vakiintui vasta uskonpuhdistuksen aikana. Lutherin työ- ja virkatoveri Andreas Karlstadt jakoi v. 1520 pyhät kirjat "kanonisiin" ja "apokryfisiin". Luther itse vahvisti nämä termit v.1534 valmistuneessa Raamatun saksannoksessaan. Luther sijoitti nämä kirjat VT:n ja UT:n väliin, luonnehtien niitä kirjoiksi, jotka on tosin hyvä ja hyödyllinen lukea mutta joita ei voi pitää samanarvoisina kuin Raamatun kanonisia kirjoja.

Epiktetos kirjoitti:

Kirkkoisä Hieronymus (n.340 - 420) erottti toisistaan sanan varsinaisessa merkityksessä pyhät kirjat ja seurakunnan hartauslukemistoksi soveltuvat kirjat. Hänen mukaansa kaikki kaanonin ulkopuolle jääneet kirjat oli luettava apokryfeiksi.

Nimitys kuitenkin vakiintui vasta uskonpuhdistuksen aikana. Lutherin työ- ja virkatoveri Andreas Karlstadt jakoi v. 1520 pyhät kirjat "kanonisiin" ja "apokryfisiin". Luther itse vahvisti nämä termit v.1534 valmistuneessa Raamatun saksannoksessaan. Luther sijoitti nämä kirjat VT:n ja UT:n väliin, luonnehtien niitä kirjoiksi, jotka on tosin hyvä ja hyödyllinen lukea mutta joita ei voi pitää samanarvoisina kuin Raamatun kanonisia kirjoja.

Lue lisää

Septuaginta eli ajanlaskumme alkuun sijoittuva VT:n kreikankielinen laitos sisältää myös ns. VT:n apokryfikirjat.