Olen aina kuvitellut (Delphissä ainakin), että kun procedureen/funktioon tullaan, että siinä alussa määritetty muuttuja saa oletusarvon
procedure Joku.Abc;
var
I: Integer;
B: Boolean;
^
Että I = 0 ja B = False
Lazaruksessa huomasin, ettei näin olekaan, vaan muuttujassa voi jäädä edellisellä kerralla muodostunut arvo, esim B = True
Näissä alustuksissa liene varminta antaa oletusarvot, jo tuolla var-määrityksissä?
procedure Joku.Abc;
var
I: Integer;
B: Boolean;
^
Että I = 0 ja B = False
Lazaruksessa huomasin, ettei näin olekaan, vaan muuttujassa voi jäädä edellisellä kerralla muodostunut arvo, esim B = True
Näissä alustuksissa liene varminta antaa oletusarvot, jo tuolla var-määrityksissä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Noillataidoilla ei kannataisi koodata yhtään mitään!
Ahaa, no kiitos vinkistä, minäpä lopetan sitten.
Katkeruus ei kannata, paitsi että elämä ja siten kärsimykset lyhenevät
KUOLEMA UKRAINALLE
KUOLEMA ZELENSKYILLE
Peruϟϟuomalais ♿ k_o_l _l_ i_m_a_a_t_t_o_r_i !
Joka ilta kollirunkkari kumartaa purran kuvaa! ja heittää Ukrainan natsitervehdyksen.
Tuossahan tuo lukee, no hyvä tietää tämäkin, Delphistä on jo sen verran aikaa etten muista oliko siinä myös näin?
https://www.freepascal.org/docs-html/ref/refse24.html
Toki olis hyvä jos tähän olis joku vipu, joka päällä osaisi alustaa nuo aina oletusarvoilla.
- Aloittaja
seuraavalla sivulla muuten kerrotaan default funktiosta ts. jos kirjoittaa koodiin:
B := Default ( Boolean );
Pitäisi alustua false:ksi? Tuon pitäisi toimia kaikilla tyypeillä ja jos oikein luin luokat alustuu globaalissa skoopissa nil:liksi ja objektit ei.
Oikeastaan tuo on loogista, että pitää alustaa itse: funktion var-määrittelyt varataan paikallisesta muistista(ts. pinosta) eikä alusteta, koska se on usein turha operaatio kun ei tiedetä, mihin pitäisi alustaa.
Heap:sta varataan sen sijaan olioita varten tilaa ja ne alustetaan?
Jep, samapa tuo kun nyt hoksaa nuo alustaa oletuksena ja yleensä näin on tullut tehtyäkin, mutta yhdessä toiminnallisuudessa tämä alustus jäi tekemättä ja ihmettelin vaihtelevaa toimintaa.
Viimeiset 11v tullut koodailtua lähinnä php- & javascript työkseen, jossa ei tämmöistä ongelmaa ole ja/tai herjailut tulee huomattua helpommin. D-kielellä (ei siis Delphi) tullut koodailtua myös viimeiset 6v oman projektin osalta ja vaikka se on C/C kaltainen kieli, siinä muuttujat alustuu automaagisesti oletusarvoilla, eli riittää määritys vaikka int i; jonka arvo on 0
Millä tavalla tämä on joku ongelma?
Ilmeisesti ollut pascalissa alusta asti tuo ettei alustuksia tehdä paikallisille muuttujille. Se, että var-osiossa pystyy alustamaan ylipäätään muuttujan "var i: integer = 0" - yksi riviä kohti - on yllättävän uusi ominaisuus ja vanhemmat kääntäjät ei tuota hyväksy sillä vakioiden alustus on varattu const-osiolle koodissa. Muuttujat alustetaan begin/end-ohjelmalohkossa
Mietin tuota, miten nuo saisi alustettua ja tuli mieleen tällainen kikkailu: {$STACKFRAMES ON} määrittely saa jokaisen funktiokutsun tekemään oman pinon ja tämä tulee kernelin muistivaraukselta nollilla täytettynä virtuaalisena muistisivuna. JOS kääntäjä ei uudelleenkäytä noita stack-kehyksiä, pitäisi sen olla alustettu. Näin ollen varatut muuttujat olisi nollia.. no, kokeilin tuota ja tein fun1 ja fun2:n samoilla(eri nimisillä) muuttujilla - ja muuttujat näkyi funktiokutsujen läpi toisilleen: Eli stack uudelleenkäytetään. Sen sijaan alunperin kerneliltä saatu stack on nollilla ennen käyttöä. Enpä kyllä osaa sanoa, kuinka käyttöjärjestelmäriippuvaista tuo sitten on?
procedure TForm1.Button1Click(Sender: TObject);
Var i:integer=3; j:integer=2;
begin
end;
Tämä on ihan syntaksin mukainen muuttujan alustaminen. Mikä ongelma sinulla on siinä?
"Muuttujat alustetaan begin/end-ohjelmalohkossa"
Onko siinä jokin ongelma, että muuttuja saa sisältöä siellä missä sitä käytetään.
No on se sillä tavalla "ongelma" kun ei ole pitkään aikaan Pascalilla tullut koodailtua, että jää helposti tottumuksesta tämmöinen alustus oletuksella huomaamatta?
ap.
Ehkäpä sillä Pascalilla ei kannattaisi muutenkaan tehdä mitään kun käytännössä aina löytyy sopivampia välineitä.
Jotkut käyttä tennismailaa ja majavaleikkejä, kollilla on kauha!
Paavo Väyrysen sai kutsun pyllymajaan!
Väärää tietoa!
{$STACKFRAMES ON}
tuo EI varaa jokaiselle funktiolle omaa pinoa eikä nollaa pinomuistin tavuja!
Vaan se, mitä tuo tekee, on varmistaa, että jokaiselle funktiolle luodaan oma pinon rakenne, eli on tarpeen tiettyjä debuggaustapoja varten.
Ilman tuota debuggerin "View/Debug Windpows/Call Stack" -ominaisuus ei välttämättä toimi oikein / lainkaan.
Debuggauksen ajaksi kannattaa laittaa myös Unit:in alkuun:
{$O-}
tai
{$OPTIMIZATION OFF}
Tuo hidastaa koodia jonkin verran, mutta tuon ansiosta debuggaus toimii paljon paremmin.
Ilman tuota, koodi on nopeampaa, mutta kun yrität tarkastella debuggerilla jonkin muuttujan arvoa, niin debuggeri valittaa, ettei ko. muuttujan arvo ole saatavilla optimoinnin takia.
Muiden kielten kuin Pascalin / ObjectPascalin käyttäjät saavat yleensä aikaiseksi kaiken maailman virheitä, joita monet ohjelmistot ovat täynnä, kun niitä ei ole koodattu Delphillä.
Delphin käyttäjät tekevät yleensä huolellista työtä, ja siksi Delphi -ohjelmissa moiset bugit ovat harvinaisuus.
Omaa koodia kirjoitettaessa kannattaa laitta vielä {$R+}
Tosin, jos koodi on suoraan C -kielisestä koodista Delphille käännetty, niin monessa kohdassa ei voi käyttää {$R+}
koska C:n yleinen koodaustyyli olettaa, ettei muuttujien muistirajoja tarvitse kunnioittaa.
Delphiksi käännettäessä, siellä missä voi, kannattaa käyttää dynaamisia taulukoita ja SetLength -proseduuria.
Globaalit muuttujat saavat alkuarvon 0 (joka esim. Boolean tyyppinä vastaa FALSE).
Paikalliset muuttujat aliohjelmissa EIVÄT ole alustettuja, vaan niissä on mikä tahansa arvo, mikä kyseessä olevassa muistiosoitteessa on viimeksi ollut.
Sitten taas objektien (luokkien) kentät alustetaan arvolla 0.
Jos objektiviittaus on paikallinen muuttuja, niin aliohjelman lopussa Obj.Free; riittää.
Muussa tapauksessa suositellaan: FreeAndNil(Obj);
Pelkkä Obj.Free silloin, kun kyseessä ei ole tilanne, jossa aliohjelman lopuksi vapautetaab objekti, ja sitten aliohjelma jo loppuukin, niin tällöin pelkkä Free ei riitä, koska syntyisi tilanne, jossa objekti on vapautettu, mutta viittaus siihen edelleen viittaa objektin vanhaan sijaintiin - tämä on ohjelmointivirhe, ja siitä ikävä, että johtaa herkästi muistin ylikirjoittamiseen !
HUOM: JOS samaan objektiin viittaa useampi viittaus, tällöin FreeAndNil on oikeansuuntainen, mutta SILTI riittämätön toimenpide - se nollaa yksittäisen viitteen kylläkin, mutta ei tee mitään sen hyväksi, että muut viitteet samaan objektiin nollattaisiin myös!
JOS tuollainen tilanne tulee vastaan, suositellaan: interfaces pelkkien objektien sijasta. Niissä on automaattinen "reference count" ja vapautus automaattisesti, kun tuo "reference count" putoaa 1 -> 0.
"Näissä alustuksissa liene varminta antaa oletusarvot, jo tuolla var-määrityksissä?"
Varminta on kirjoittaa funktiot niin, että siellä ei ole missään sijoituslausetta.
Mainittakoon toki se, että joissakin kielissä voi pino vuotaa, että tarvitsee erittäin huolellisesti kirjoittaa funktiot ilman rekursiota ja siinä sitten sitä sijoitusta tarvitaan. Toki se voidaan rajata siihen scopeen missä tarvitaan ja oletus on että ei ole alkuarvoa ellei sitä anna.
Mikäli pino vuotaa sisäänpäin ja samalla aaltoilee sekä liplattaa, on alkuarvoa silloin tarkasteltava epätavallisenkin tarkasti, vaikka muut ohjelmiston osat hinattaessa eivät sitä ollenkaan ennen jäidenlähtöä sallisi.
ECHO ON ja spinonarvo fast 14, vol 65.
Väittämäsi ovat valhetta. et ole perehtynyt asiaan ollenkaan.
Kummallakin muuttujatyypillä on oletusarvo, eikä se miksikään muutu jos ohjelmassasi saman tyyppinen ja saman niminen muuttuja on käytössä näkyvyysalueensa ulkopuolella.
Delphissä:
Globaalit muuttujat alustetaan niin, että niiden muistialueen jokainen tavu on 0, eli silloin esim. Boolean -muuttuja = False, ja merkkijonot tyhjiä.
Mutta paikalliset muuttujat - niitä ei pääsääntöisesti automaattisesti alusteta, poikkeuksena manageroidut tyypit (kuten String).
Eli niiden arvona on mitä tahansa pinomuistissa tuossa kohdassa sattuu olemaan.
Pino-osoitinhan on [SP | ESP | RSP] riippuen siitä, onko kyseessä [16 | 32 | 64] -bittinen sovellus.
esim.
function GetStackPointer:Pointer;
asm
mov EAX, ESP // Esimerkki on 32 -bittinen, muuta tähän RAX/RSP tai AX,SP, [16|64] -bit
end;
huom:
Toimii sellaisenaan Delphissä.
Jos FreePascal, niin alkuu vielä:
{$MODE DELPHI}
{$ASMMODE INTEL}
Joku urpo on mennyt laittamaan oletukseksi perkeleellisen AT&T -syntaksin.
Miksi joku puhelinyhtiö saisi päättää assemblerkielen syntaksista ?
Ihan sama kuin jos Suomessa olisi jokin dna- tai Elisa -syntaksi !
Käyttäisitkö, jos olisi ?
Minä EN käyttäisi.