Kumppanin varallisuus

Anonyymi-ap

Miten tärkeää teille on kumppanin varallisuus? Onko tärkeää, että olette samassa tuloluokassa vai onko se täysin merkityksetöntä? Miten varallisuuteen liittyvät seikat ovat vaikuttaneet parisuhteidenne muodostumiseen?

110

634

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Suhde voi varmasti toimia, vaikka varallisuuserot olisivat suuret. Riippuu millaisia arvoja osapuolilla on. Jos miljonäärillä on jalat maassa eikä raha, sen tienaaminen ja sen eteen uhrautuminen näyttele elämässä suurta roolia, niin ehkä köyhänkin kanssa voi saada onnellisen suhteen.

      Toki kun lehtijuttuja on lukenut, useat varakkaat katsovat tehneensä hurjasti töitä (perintö-)omaisuutensa eteen ja näkevät huono-osaisemmat tyhmiksi ja laiskoiksi.

      Osa varakkaista on tehnyt paljon vaurastuakseen ja osa köyhistä on tyhmiä ja laiskoja. Tuskinpa noista tapauksista tulisi paria.

      En jaksaisi yritellä suhdetta multimiljonääriin enkä pikavippi kierteessä olevaan sossuelättiin. Liikaa jännitteitä. Paras olisi, että molemmilla on suurin piirtein samanlainen käsitys rahan käytöstä ja tarpeellisuudesta. Saman suuruiset tulot helpottavat tässä.

      xLiner

      • Anonyymi

        Ajattelen aika lailla samalla tavalla kuin sinä, että itse varallisuudella ei ole niin merkitystä, jos arvot ja tunteet kohtaavat. Olen aina ollut suhteissa, joissa ollaan suunnilleen samassa tuloluokassa, joten en kauheasti ole tätä edes käytännössä miettinyt.

        Olen keskituloinen yksinhuoltaja ja vaikka tienaan kohtuullisesti, on yksinhuoltajana taloudellisesti tiukkaa. Nyt olen tutustunut mieheen, joka vaikuttaa kaikesta päätellen tienaavan todella hyvin enkä yllätyksekseni tiedä miten siihen suhtautuisin. Haluan antaa ihmiselle mahdollisuuden, mutta oma reaktioni yllätti, kun huomasin pakittavani tunnetasolla pohtiessani olisiko suhteella mahdollisuuksia. Ajan myötähän se tottakai selviää, mutta kiva kuulla muiden mietteitä aiheesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajattelen aika lailla samalla tavalla kuin sinä, että itse varallisuudella ei ole niin merkitystä, jos arvot ja tunteet kohtaavat. Olen aina ollut suhteissa, joissa ollaan suunnilleen samassa tuloluokassa, joten en kauheasti ole tätä edes käytännössä miettinyt.

        Olen keskituloinen yksinhuoltaja ja vaikka tienaan kohtuullisesti, on yksinhuoltajana taloudellisesti tiukkaa. Nyt olen tutustunut mieheen, joka vaikuttaa kaikesta päätellen tienaavan todella hyvin enkä yllätyksekseni tiedä miten siihen suhtautuisin. Haluan antaa ihmiselle mahdollisuuden, mutta oma reaktioni yllätti, kun huomasin pakittavani tunnetasolla pohtiessani olisiko suhteella mahdollisuuksia. Ajan myötähän se tottakai selviää, mutta kiva kuulla muiden mietteitä aiheesta.

        Älä anna piIIua sille!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä anna piIIua sille!

        No eiköhän se ole yhteistä antamista, jos parisuhteeseen mennään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajattelen aika lailla samalla tavalla kuin sinä, että itse varallisuudella ei ole niin merkitystä, jos arvot ja tunteet kohtaavat. Olen aina ollut suhteissa, joissa ollaan suunnilleen samassa tuloluokassa, joten en kauheasti ole tätä edes käytännössä miettinyt.

        Olen keskituloinen yksinhuoltaja ja vaikka tienaan kohtuullisesti, on yksinhuoltajana taloudellisesti tiukkaa. Nyt olen tutustunut mieheen, joka vaikuttaa kaikesta päätellen tienaavan todella hyvin enkä yllätyksekseni tiedä miten siihen suhtautuisin. Haluan antaa ihmiselle mahdollisuuden, mutta oma reaktioni yllätti, kun huomasin pakittavani tunnetasolla pohtiessani olisiko suhteella mahdollisuuksia. Ajan myötähän se tottakai selviää, mutta kiva kuulla muiden mietteitä aiheesta.

        Monen naisen itsetunto ei kestä, jos itsellä ei ole varallisuutta ja miehellä on reilusti keskimääräistä enemmän, elää vaikkapa pääomatuloilla, vaikka ei ökymiljonääri olisikaan.
        Tuollaisia naisista on suurinpiirtein puolet, ne naiset joilla itselläänkin on varallisuutta, arvostavat varakasta miestä, sitten on pieni prosentti persaukisia, jotka haluaisivat siipeillä varakkaamman kumppanina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monen naisen itsetunto ei kestä, jos itsellä ei ole varallisuutta ja miehellä on reilusti keskimääräistä enemmän, elää vaikkapa pääomatuloilla, vaikka ei ökymiljonääri olisikaan.
        Tuollaisia naisista on suurinpiirtein puolet, ne naiset joilla itselläänkin on varallisuutta, arvostavat varakasta miestä, sitten on pieni prosentti persaukisia, jotka haluaisivat siipeillä varakkaamman kumppanina.

        En tiedä onko se niinkään itsetunnostani kiinni. Mietin enemmän elämäntyylien erilaisuutta. Ei se itse varallisuus olisi ongelma, mutta oma kukkaro ei vain riitä kaikkeen ja se miehen täytyisi pystyä hyväksymään. Varakkaan naisen on varmasti helpompi aloittaa suhde varakkaan miehen kanssa, kun elintason ovat lähellä toisiaan jo lähtökohtaisesti, siinä olet oikeassa.


      • Anonyymi

        Kaikin puolin hyvin sanottu. Olen samaa mieltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No eiköhän se ole yhteistä antamista, jos parisuhteeseen mennään.

        Myymällä miehelle seksiä, tasoitat tuloeroja 👍🏼


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä onko se niinkään itsetunnostani kiinni. Mietin enemmän elämäntyylien erilaisuutta. Ei se itse varallisuus olisi ongelma, mutta oma kukkaro ei vain riitä kaikkeen ja se miehen täytyisi pystyä hyväksymään. Varakkaan naisen on varmasti helpompi aloittaa suhde varakkaan miehen kanssa, kun elintason ovat lähellä toisiaan jo lähtökohtaisesti, siinä olet oikeassa.

        Ei elämäntyylit välttämättä eroa paljoakaan, aatemaailma kylläkin. Jotkut vasemmistolaisesti ajattelevat saattavat joutua jonkinlaisen vihakateuden valtaan, jos jollakin on reilusti enemmän varallisuutta. Siihen kytkeytyy heikko itsetunto, eihän tuollainen muuten olisi mahdollista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei elämäntyylit välttämättä eroa paljoakaan, aatemaailma kylläkin. Jotkut vasemmistolaisesti ajattelevat saattavat joutua jonkinlaisen vihakateuden valtaan, jos jollakin on reilusti enemmän varallisuutta. Siihen kytkeytyy heikko itsetunto, eihän tuollainen muuten olisi mahdollista.

        No sellaista en kyllä koe, vihakateutta, vaikka ehkä kallistunkin enemmän vasempaan kuin oikeaan noin poliittisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No eiköhän se ole yhteistä antamista, jos parisuhteeseen mennään.

        Antamista ja saamista.


    • Anonyymi

      Ei ole lainkaan merkityksellinen asia. Se, että varallisuus ei ole toisellekaan merkityksellinen asia on kuitenkin hyvin merkityksellinen asia.

      • Anonyymi

        Onko se käytännössä noin yksinkertaista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se käytännössä noin yksinkertaista?

        Kyllä on, jos siitä tekee noin yksinkertaista. En ikinä huolisi sellaista, jolle varallisuus olisi tavalla tai toisella oleellinen tekijä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä on, jos siitä tekee noin yksinkertaista. En ikinä huolisi sellaista, jolle varallisuus olisi tavalla tai toisella oleellinen tekijä.

        Miten esimerkiksi tilanteet, joissa toinen haluaa matkustella enemmän ja toisella ei ole siihen varaa? Pitääkö varakkaamman maksaa toiselle tai luopua unelmistaan matkustaa vai mennä yksin? Kummatkin elää siis varojensa mukaisesti?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten esimerkiksi tilanteet, joissa toinen haluaa matkustella enemmän ja toisella ei ole siihen varaa? Pitääkö varakkaamman maksaa toiselle tai luopua unelmistaan matkustaa vai mennä yksin? Kummatkin elää siis varojensa mukaisesti?

        Sehän on sen varakkaamman itsensä päätettävissä tietysti, että haluaako matkaseuraa vai eikö halua. Jos varallisuus ei ole oleellinen asia, niin hän maksaa toisen matka, koska se ei ole hänelle ongelma. Jos se taas on ongelma, niin silloin tuo esittämäni ehto ei täyty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sehän on sen varakkaamman itsensä päätettävissä tietysti, että haluaako matkaseuraa vai eikö halua. Jos varallisuus ei ole oleellinen asia, niin hän maksaa toisen matka, koska se ei ole hänelle ongelma. Jos se taas on ongelma, niin silloin tuo esittämäni ehto ei täyty.

        Tuo muuten tietenkin pätee myös toiseen suuntaa. Se varattomampi osapuolikaan ei saa liioitella sitä varattomuuttaan saadakseen varakkaamman osapuolen maksamaan enemmän. Silloinkaan tuo esittämäni ehto ei täyty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo muuten tietenkin pätee myös toiseen suuntaa. Se varattomampi osapuolikaan ei saa liioitella sitä varattomuuttaan saadakseen varakkaamman osapuolen maksamaan enemmän. Silloinkaan tuo esittämäni ehto ei täyty.

        Ei tietenkään saa liioitella. Itselleni olisi vain vaikea edes ottaa vastaan toisen maksamia lomia, olen aina maksanut kaikki lomani itse kuten muunkin elämisen. Mutta ehkä tällaiset sitten vain sumplittaisiin molemmille sopivilla tavoilla, kuten hyvässä parisuhteessa tehdään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tietenkään saa liioitella. Itselleni olisi vain vaikea edes ottaa vastaan toisen maksamia lomia, olen aina maksanut kaikki lomani itse kuten muunkin elämisen. Mutta ehkä tällaiset sitten vain sumplittaisiin molemmille sopivilla tavoilla, kuten hyvässä parisuhteessa tehdään.

        Miksi pitäisi ottaa vastaan, jos se tuntuu ikävältä? Mikä loma se sellainen on, joka lähinnä vain v.tuttaa?

        Ja todellakin, tuollaiset asiat pitää vain sumplia niin, että molempien on hyvä olla. Molemmat luultavasti joutuvat vähän pohtimaan niitä omia ajatuksiaan tuosta asiasta. Ehkä downgreidata sitä lomamatkaa niin, että varattomampi kykenee maksamaan suuremman osan omasta matkastaan ja silloin varakkaampi maksaa vähemmän toisen puolesta, mutta en ehkä saa ihan juuri sitä mitä on itse halunnut.


      • Anonyymi

        Aikalailla juuri noin mullakin. En ole lainkaan kiinnostunut edes tietämään toisen tuloja tai omaisuutta. En tiedä miksi kyseinen asia minulle lainkaan kuuluisi tai vastaavasti sille toiselle osapuolelle minun vastaavat asiani. Mua pikemmin ahdistaa ja rasittaa ihmiset, jotka tulee tilanteisiin ja keskusteluihin palkkansa tai omaisuutensa edellä. Ketä ne aiheet kiinnostavat? No kai sitten joitakin samanlaisia. Ne oleelliset jutut on siellä kulutuspuolella ja elämäntapapuolella jne. Onko ajatukset noiden suhteen suht yhteneväiset vai onko noissa iso ero.

        Tossa mainittiin matkustelu esimerkkinä ja sekin on vähän kakspiippunen juttu. Ei matkustelu kerro suoraan mitään varakkuudesta. Kyllä mä tunnen ihmisiä, jotka säästää jokaisen liikenevän sentin matkusteluun ja vieraampi kuvittelis heillä olevan isommatkin tulot, kun ovat jatkuvasti reissussa. Heillä se reissaaminen on muista kulueristä pois ja he priorisoivat sen. Joku toinen harrastaa sitte jotain muuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikalailla juuri noin mullakin. En ole lainkaan kiinnostunut edes tietämään toisen tuloja tai omaisuutta. En tiedä miksi kyseinen asia minulle lainkaan kuuluisi tai vastaavasti sille toiselle osapuolelle minun vastaavat asiani. Mua pikemmin ahdistaa ja rasittaa ihmiset, jotka tulee tilanteisiin ja keskusteluihin palkkansa tai omaisuutensa edellä. Ketä ne aiheet kiinnostavat? No kai sitten joitakin samanlaisia. Ne oleelliset jutut on siellä kulutuspuolella ja elämäntapapuolella jne. Onko ajatukset noiden suhteen suht yhteneväiset vai onko noissa iso ero.

        Tossa mainittiin matkustelu esimerkkinä ja sekin on vähän kakspiippunen juttu. Ei matkustelu kerro suoraan mitään varakkuudesta. Kyllä mä tunnen ihmisiä, jotka säästää jokaisen liikenevän sentin matkusteluun ja vieraampi kuvittelis heillä olevan isommatkin tulot, kun ovat jatkuvasti reissussa. Heillä se reissaaminen on muista kulueristä pois ja he priorisoivat sen. Joku toinen harrastaa sitte jotain muuta.

        Jos saa 500e /kk asumistuen, ei matkustele koskaan. Ei yhtään mihinkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos saa 500e /kk asumistuen, ei matkustele koskaan. Ei yhtään mihinkään.

        Ei sitten maksa sitä asuntoakaan, sillä asumistuki ei yksinään KOSKAAN kata koko vuokraa. Tuloja on siis pakko olla kuitakin kuin vain asumistuki, tai sitten on huijannut Kelaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sehän on sen varakkaamman itsensä päätettävissä tietysti, että haluaako matkaseuraa vai eikö halua. Jos varallisuus ei ole oleellinen asia, niin hän maksaa toisen matka, koska se ei ole hänelle ongelma. Jos se taas on ongelma, niin silloin tuo esittämäni ehto ei täyty.

        Matkustamiseen sisältyy paljon muutakin kuin raha, varallisuus. Esimerkiksi minne matkustetaan ja milloin, mitä matkalla tehdään. Saattaa hyvinkin käydä, ettei varaton halua lähteä edes maksettuna matkalle, jos kohde ei ole mieluinen. Tulee vaikka sellainen olo, että toimitaan liikaa varakkaamman ehdoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Matkustamiseen sisältyy paljon muutakin kuin raha, varallisuus. Esimerkiksi minne matkustetaan ja milloin, mitä matkalla tehdään. Saattaa hyvinkin käydä, ettei varaton halua lähteä edes maksettuna matkalle, jos kohde ei ole mieluinen. Tulee vaikka sellainen olo, että toimitaan liikaa varakkaamman ehdoilla.

        Nuo asiat taidettiinkin jo kaikki käsitellä tuolla ylempänä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo muuten tietenkin pätee myös toiseen suuntaa. Se varattomampi osapuolikaan ei saa liioitella sitä varattomuuttaan saadakseen varakkaamman osapuolen maksamaan enemmän. Silloinkaan tuo esittämäni ehto ei täyty.

        Entä jos varakkaampi panee matkaan 100ke
        Ajelee yksityisen koneella
        Pitäiskö pyytää naiselta vähä kesoseenimaksua vaikka 20K€
        Pienen osan vaan
        Harvalla naisella on varaa


    • Anonyymi

      Miten tärkeää teille on kumppanin varallisuus?

      - Ei lainkaan. Tuskin oisin muuten työssä käyvänä ja omistusasuntoa kustantavana alkanut työttömien kanssa styylaamaan. Oon ajatellut et pärjään omillani ja jollen pärjää olen pärjäämättä. Onhan ne työllistyessään sitten jakaneet kuluja, kuten itsekin työttömänä tehnyt päivärahoistakin.


      Onko tärkeää, että olette samassa tuloluokassa vai onko se täysin merkityksetöntä?


      - Ihan sama, ainoo ongelma on se, jos kulutustottumukset on ihan eri maailmoista. Ja tienaa erilailla.


      Miten varallisuuteen liittyvät seikat ovat vaikuttaneet parisuhteidenne muodostumiseen?

      - Ei mitenkään, en mene yhteen ikinä rahan enkä omaisuuden takia. En myöskään pysy suhteessa niitten takia. Periaate on, että pärjään yksin niillä mitä saan. Olkoon päivärahaa tai palkkaa. Perheenä toki kaikki pruukaa olla vähän yhteistä. Vaan en sittenkään käy toisen lompakolla. Käytän omiani ja venytän penniä omiin tarpeisiin liittyen.

      Ihan sama, ihmisestä pitää tykätä jos ihmisestä tykkää vaikkei sillä olis mitään muuta kun vaatteet yllään ja nekin saatu lahjoituksena. Mun periaate mistä en jousta.

      Jasu

      • Anonyymi

        Ja siitä kun lähdetään ettei tee tuskaa antaa toiselle omistaan mitään, muttei myöskään olla yhdessä siks että siihen tähdätään.

        Kuten ostan sut tyytyväiseksi, ei.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siitä kun lähdetään ettei tee tuskaa antaa toiselle omistaan mitään, muttei myöskään olla yhdessä siks että siihen tähdätään.

        Kuten ostan sut tyytyväiseksi, ei.

        Jasu

        Ettei siis tähdätä siihet, että toinen on jatkuvasti antamassa jotain. Lisäys, mihin ei tähdätä.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siitä kun lähdetään ettei tee tuskaa antaa toiselle omistaan mitään, muttei myöskään olla yhdessä siks että siihen tähdätään.

        Kuten ostan sut tyytyväiseksi, ei.

        Jasu

        Tunnistan tästä monia omia periaatteitani. Haluan säilyttää taloudellisen itsenäisyyteni enkä jäädä toisen elätettäväksi.

        Kirjoitin jo tuossa ylempänä, että ajatus lähti siitä, kun olen tavannut miehen, joka on sosioekonomisesti itseäni paljon korkeammalla ja huomasin yllättäen, että se sai minut perääntymään. Aloin miettimään, etten pystyisi ehkä olemaan sellainen kumppani, mitä hänen kaltaisensa mies kaipaisi. Ei vain omat taloudelliset rahkeet riitä kaikkeen siihen, mitä tämä mies tuntuu tekevän ja harrastavan. Samalla takaraivossa tykyttää, etten voi tietää ennen kuin annan mahdollisuuden toiselle ihmiselle, mutta yritän ymmärtää omaa reaktiotani, koska aikaisemmin en ole kauheasti asiaa edes pohtinut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tunnistan tästä monia omia periaatteitani. Haluan säilyttää taloudellisen itsenäisyyteni enkä jäädä toisen elätettäväksi.

        Kirjoitin jo tuossa ylempänä, että ajatus lähti siitä, kun olen tavannut miehen, joka on sosioekonomisesti itseäni paljon korkeammalla ja huomasin yllättäen, että se sai minut perääntymään. Aloin miettimään, etten pystyisi ehkä olemaan sellainen kumppani, mitä hänen kaltaisensa mies kaipaisi. Ei vain omat taloudelliset rahkeet riitä kaikkeen siihen, mitä tämä mies tuntuu tekevän ja harrastavan. Samalla takaraivossa tykyttää, etten voi tietää ennen kuin annan mahdollisuuden toiselle ihmiselle, mutta yritän ymmärtää omaa reaktiotani, koska aikaisemmin en ole kauheasti asiaa edes pohtinut.

        Ymmärrän. Se on helposti vaikeaa muuttaa omaa totuttua, mutta hyvä että näet kuitenkin selvän yhteyden reaktioosi. Silloin sinulla on parempi mahdollisuus miettiä miten edetä.

        Itselleni oli todella vaikeaa heittäytyä tavallaan toisen "armoille", kun jäin äitiys- ja vanhempainvapaille. En ollut ikinä ennen lasta ollut tilanteessa, että olisin miehen tulojen varassa mitenkään, yhtään. Tuumaakaan. Olin vuosikymmenet tottunut kustantamaan itse elämäni sillä rahalla mitä mulla kullonkin sattui olemaan, karsien kaikki turhat kulut pois ja säästämään siihen mikä on välttämätöntä.

        No 2 miehen kanssa olen elämäni aikana kyennyt ylipäänsä jakamaan taloudellista vastuuta. En ole asunut yhdessä kuin exäni ja nykyiseni kanssa. Virallisesti exää edeltävän exän kanssakin hetken, mutta ei hän oikeasti siellä asunut, vain kävi kääntymässä eikä maksanut penniäkään mistään. Eli häntä ei voi noteerata mitenkään. Oli kirjoilla mutta minä yksin asuin ja maksoin kaiken.

        Jasu


    • No ehkä räikeät tuloerot voisivat olla kompastuskivi, jos se köyhempi esimerkiksi haluaa olla yhteiskunnan ja muiden elätti. Se ajatusmaailma on jonkinlainen arvo, enkä halua miksikään "pönkäksi".

      Toisinpäin taas jos joku on rikkaampi kuin mä, niin en itse halua olla elätti. Muuten saa pärjätä paremmin kyllä, ei haittaa, mutta en halua itse sellaista asemaa, että en olisi itsenäinen, mitä tulee rahankäyttöön.

      • Anonyymi

        Juuri tuo liian suuri tuloero mietityttää. Olen aina ollut suhteissa, joissa tuloerot ovat pienet tai edes kohtuulliset ja ajatukset hyvästä elämästä samankaltaiset, joten ei tätä ole kauheasti tullut mietittyä. Nyt kun olen tutustunut mieheen, jonka kanssa erot ovat suuret, olen miettinyt tätä ihan eri näkökulmasta. Mietin todennäköisesti liikaa, aikahan sen sitten näyttää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri tuo liian suuri tuloero mietityttää. Olen aina ollut suhteissa, joissa tuloerot ovat pienet tai edes kohtuulliset ja ajatukset hyvästä elämästä samankaltaiset, joten ei tätä ole kauheasti tullut mietittyä. Nyt kun olen tutustunut mieheen, jonka kanssa erot ovat suuret, olen miettinyt tätä ihan eri näkökulmasta. Mietin todennäköisesti liikaa, aikahan sen sitten näyttää.

        Sivusta totean, että tulothan eivät mitenkään välttämättä määritä sitä millainen elämä on ihmisen mielestä hyvää. Ajatukset tuossa asiassa voivat aivan hyvin olla ihan samanlaiset, vaikka tulo-/varallisuusero olisi suurikin. Toisaalta on myös täysin mahdollista, että sen heikompituloisen käsitys hyvästä elämästä on paljon vaikkapa materialistisempi kuin varakkaamman. Kyse on arvoista, ei varallisuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta totean, että tulothan eivät mitenkään välttämättä määritä sitä millainen elämä on ihmisen mielestä hyvää. Ajatukset tuossa asiassa voivat aivan hyvin olla ihan samanlaiset, vaikka tulo-/varallisuusero olisi suurikin. Toisaalta on myös täysin mahdollista, että sen heikompituloisen käsitys hyvästä elämästä on paljon vaikkapa materialistisempi kuin varakkaamman. Kyse on arvoista, ei varallisuudesta.

        Hyvä tarkennus. Noinhan se menee, että ne arvot ja elämäntyyli määrittää enemmän kuin varsinainen pankkitilin saldo.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta totean, että tulothan eivät mitenkään välttämättä määritä sitä millainen elämä on ihmisen mielestä hyvää. Ajatukset tuossa asiassa voivat aivan hyvin olla ihan samanlaiset, vaikka tulo-/varallisuusero olisi suurikin. Toisaalta on myös täysin mahdollista, että sen heikompituloisen käsitys hyvästä elämästä on paljon vaikkapa materialistisempi kuin varakkaamman. Kyse on arvoista, ei varallisuudesta.

        No juurikin noin. Toimeentulo ja sellainen resurssien yleinen käyttö on arvokysymys, mihin ei ehkä ensialkuun pelkän varallisuuden tai tulojen perusteella osaa sanoa mitään.

        Voi olla köyhä tai rikas, mutta jos ei osaa muuten elää sen mukaan mitä on ja mitä ei, niin varallisuus tai köyhyys menettää merkityksen.

        Seurustelin kerran erään "melkein nunnan kanssa". Hän eli köyhyysrajan alapuolella, mutta hänellä oli kaikki tarvittava ja enemmänkin ja hän nautti ihan kaikesta upeasti. Nautin katsoa kun hän söi. Hän makusteli rauhassa kaikki kuin jokin aatelinen ranskalaishovissa konsanaan, vaikka lautasella olisi ollut keitetty peruna ja makkarasoosi. ☺️
        Ihailtavaa nauttimista siitä mitä on saanut. Hän oli oppinut luostareissa arvostamaan ruokaa ja sitä, että täällä siviilimaailmassa ruuan saa syödä loppuun ja ei ole kiirettä. 😊


    • Anonyymi

      varallisuus on onnettomuus vaimiten semenikään.

      Pieniä pyöreitä oikein hyvä sanonta tyttöjen noista meikki-jutuista joita voi käyttää jos tarvitsee jotenkin.

    • Anonyymi

      Ihmiset jotka riitelee rahasta ja vatvoo sitä ovat yleensä onnettomia suhteissaan. Kaikista onnellisempia ovat ne joilla on yhteiset rahat se raha ei hallitse elämää. Raha on yksi syy miksi en enää välttämättä jos tilanne muuttuu halua parisuhteeseen. Sillä on niin paljon arvoitettu ja alistettu ettei enää kiinnosta.

      • Anonyymi

        Yleensä nimenomaan niistä yhteisistä rahoista ja niiden käytöstä kiistellään. Onnellisimpia ovat ne, joilla on yhteiset ja omat rahat. Yhteiset kulut hoidetaan yhteisistä varoista ja kumpikaan ei puutu toisen omien rahojen käyttöön.


      • Anonyymi

        Itse en ikinä enää lahtisi parisuhteeseen, jossa olisi yhteiset rahat. Se on kaikkien rahakiistojen alku.


      • Anonyymi

        Minä (aloittaja) en koskaan riitele rahasta, jos sitä käytetään vastuullisesti ja yhteisymmärryksessä. Omiin rahoihin molemmilla on toki oikeus. Mielestäni molempien tulee osallistua taloudellisesti yhteisen talouden ylläpitoon huomioiden kuitenkin esim tilanteet, joissa toinen on lasten kanssa kotona tai sairaseläkkeellä. Silloin ei mielestäni ole reilua vaatia 50/50 taloudellista panosta.

        Riidellä en halua rahasta. En koskaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä (aloittaja) en koskaan riitele rahasta, jos sitä käytetään vastuullisesti ja yhteisymmärryksessä. Omiin rahoihin molemmilla on toki oikeus. Mielestäni molempien tulee osallistua taloudellisesti yhteisen talouden ylläpitoon huomioiden kuitenkin esim tilanteet, joissa toinen on lasten kanssa kotona tai sairaseläkkeellä. Silloin ei mielestäni ole reilua vaatia 50/50 taloudellista panosta.

        Riidellä en halua rahasta. En koskaan.

        Mutta kun se ei mene noin. Oikeasti. Huonopi tuloinen saa aina tuntea olevansa erillaisessa asemassa. Hänen rahat ovat ns. kaikki Yhteisiä. Yhteisessä taloudessa kaikki menee yhteiseen elämään.Parempi tuloinen voi määritellä ja asetella ehtoja. Luulen että se monesti hillitsee myös ns. turhia ostoksia koska ne rahat ovatkin yhteisiä.


    • Palstamme viitekehyksessä "tuloerot" nyt ovat sitä tasoa, että toisella on vaki työpaikka, auto, ehkä kämppäkin ja toinen on hanttihommia toisinaan (ehkä) tekevä kelaelätti.

      Mutta kuvitellaan vaikka, että minä ehdotan morsmaikulleni, että käytäisiin kirpparilla olisiko siellä mitään kivaa jouluksi ja tämä neiti ehdottaakin, että mennään neidon omalla liikesuihkulla ensin Turks- ja Caicossaarille ottamaan mollikkaa ja sitten Dubaihin shoppailemaan joululahjoja.

      "No okei, mennään vaan, mutta silloin emme pane löpöjä puoliksi!"

      • Anonyymi

        Mistä sinå tiedät palstalaisten tulot? Itse en ainakaan tuohon ehdottamaasi viitekehykseen sovi, mutta kirpparin ovat silti periaatesyistä hyvä shoppailupaikka.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mistä sinå tiedät palstalaisten tulot? Itse en ainakaan tuohon ehdottamaasi viitekehykseen sovi, mutta kirpparin ovat silti periaatesyistä hyvä shoppailupaikka.

        Unohdin, että "hyvätuloisella" palstalaisella saattaa olla kesämökkikin. ; )

        Sori siitä.


      • Anonyymi
        kollimaattori kirjoitti:

        Unohdin, että "hyvätuloisella" palstalaisella saattaa olla kesämökkikin. ; )

        Sori siitä.

        No sellaista en omista, onneksi. Ehkä suostu koskaan omistamaan. Perinnöksi saamani kesämökin myin pois.


      • Anonyymi
        kollimaattori kirjoitti:

        Unohdin, että "hyvätuloisella" palstalaisella saattaa olla kesämökkikin. ; )

        Sori siitä.

        Hyvin harvat suomalaiset elää tuolla tavalla mitä rikkaaksi kuvaat. Useimmat mitkä henkilöt mitkä lentelee Dubai ostoksille, löytyy seiskan kannesta ja heidän reissujen maksajia ei ole vaikea arvata.

        Nuorena tunsin muutaman todella rikkaan perheen nuoren. Heillä ei ollut merkkivaatteita, vaan pikemminkin raha oli piiloteltava tabu ja näkyi lähinnä perheen isoissa asunnoissa, asunnon designista ja omassa rannassa parkissa olevissa isoista laivoista. Varakkuus näkyi omien aitojen sisäpuolella, muttei kodin ulkopuolella kuin autossa, vaikka osan pääomatulot oli jo jälkiteiniä sitä luokkaa että sillä olisi voinut elää. Matkustelua oli, mutta lähinnä kerran vuodessa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin harvat suomalaiset elää tuolla tavalla mitä rikkaaksi kuvaat. Useimmat mitkä henkilöt mitkä lentelee Dubai ostoksille, löytyy seiskan kannesta ja heidän reissujen maksajia ei ole vaikea arvata.

        Nuorena tunsin muutaman todella rikkaan perheen nuoren. Heillä ei ollut merkkivaatteita, vaan pikemminkin raha oli piiloteltava tabu ja näkyi lähinnä perheen isoissa asunnoissa, asunnon designista ja omassa rannassa parkissa olevissa isoista laivoista. Varakkuus näkyi omien aitojen sisäpuolella, muttei kodin ulkopuolella kuin autossa, vaikka osan pääomatulot oli jo jälkiteiniä sitä luokkaa että sillä olisi voinut elää. Matkustelua oli, mutta lähinnä kerran vuodessa.

        Parodioin rikkaiden, en varakkaiden elämäntyyliä. Todella rikkaita on Suomessa ehkä viitisenkymmentä, eikä heistäkään elä Suomessa ainakaan vuoden ympäri kuin joku kymmen.


      • Anonyymi
        kollimaattori kirjoitti:

        Parodioin rikkaiden, en varakkaiden elämäntyyliä. Todella rikkaita on Suomessa ehkä viitisenkymmentä, eikä heistäkään elä Suomessa ainakaan vuoden ympäri kuin joku kymmen.

        Työikäiset kyllä elää täällä, ainakin noiden nuorien vanhemmat eli, vaikka muutaman teinin iskä löytyi top-50 tulojen listalta. Heillä kävi siivoaja, ruoka oli vähän erikoisempaa/parempaa, mutta muuten elivät ihan tavallista elämää.

        Myöskään rikkaiden lapsien ei annettu lorvia, vaan koulutusta ja työntekoa vaadittiin. Tosin kun jölkiteinin elämäntyyli alkoi hermostuttaa, ostettiin yksiö/kaksio keskustan läheisyydestä ja lapselle annettiin avain käteen ja käskettiin muuttaa. Usein suvun pitkä perinne velvoittaa menestykseen ja nuori tietää, ettei hallituspaikkaa tipu, jollei tee töitä ja käyttäydy kunnolla. Myös kunnianhimo ja työnteon moraali periytyy usein.


    • Anonyymi

      naise4n pitäisi aina olla huomattavan varakas muuten menee pyllylleen hgommat

      • Anonyymi

        Siinä ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa tuolla verbaalisella ulosannilla


    • Anonyymi

      Naiset ei varmaan köyhää työtöntä miestä huoli.

    • Anonyymi

      sinisilmäinen onb ainna luuseri heheh

    • Anonyymi

      Olen saanut naisen vaikka en tienaa hyvin. Avovaimoni tienaa hyvin ja sehän ostaa minulle kaiken mitä tarviin jos haluan. En ole pyytänyt vaimoltani rahaa mutta se kyllä ostaa vaatteita esimerkiksi minulle usein. Se osti minulle sähköpyörän myös.

    • Anonyymi

      Epäilen ettei kaksi köyhää sovi yhteen.

    • Anonyymi

      Itse olen ollut parisuhteessa työttömän työtä pakoilevan miehen kanssa. Tämä pummasi ihan kaiken minkä voi, kaupassa ei ikinä maksanut eikä ravintolassa, suunnitteli kuitenkin aina, että mitä tehdään viikonloppuna, minun rahoillani. Lainasi autoani, parkkisakkoja kertyi, bensat maksoin aina minä. Siivooja kun kävi, niin latasi eteen vaatteet, jotka pitää silittää. Ei ikinä enää. Jos mies ei käy töissä, ei kiinnosta.

      • Anonyymi

        No huhhuh...

        Suhdetta voi yrittää, sen näkee sitten toimiiko. Mikä on silkkaa loisimista ja missä menee raja että tuntee olevansa lypsettävä?

        Ei varmasti ole ihan helppoa vetää sitä omaa rajaa. Ja mikä lopulta saa mitan täyteen. Joskus voi tajuta vasta jälkikäteen miten tulikin vain hyväksikäytetyksi?

        xLiner


      • Anonyymi

        Mikä pakkomielle toisen työssäkäynti on? Mitä jos toinen elääkin sijoitustensa tuotoilla, köyhän pummin vastakohta siis?


    • Anonyymi

      No ei oikeastoon mitenkään.

      Sama se sille rahalle oli mutta kaikki on nyt hyvin.

      H kin tietee sen.

    • Anonyymi

      Kumpparin vasrallisuuxs, laitas kondomi isovarpaadeesi

    • Anonyymi

      Mitä rikkaampi sitä mielenvikaisemi meni se viisaus.

    • Anonyymi

      mikä on pieni, pyöreä ja pehmonenn... joku tyttöljen vanulappu sellainen meiskuttukai on ainakin
      '

    • Anonyymi

      Minkäs painosia valaat yleensä on?

    • Varallisuuden määrä ei ratkaise mitään. Omien raha-asioiden hoitaminen on todella tärkeää, että on jotain järkeä siinä omassa rahankäytössä. Sellaista en huolisi, joka ei pysty vastustamaan rahapelien pyöriviä palloja, vaan aina täytyy käydä laittamassa niihin rahaa että näkee pallojen pyörimisen. Vahtiminen ei kiinnosta yhtään eikä hölmöläisten sietäminen.

    • Anonyymi

      Haluun vaan rakkaan ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla. Muu on toisarvoista.

    • Anonyymi

      Täsrkeintä on avoin ja rehellinen keskusteleminen. Senkin voi sanoa ihan suoraan, että ei halua olla "toisen elätti" ja että "haluaa kyetä itse maksamaan omat kulunsa". Sekin on mahdollista, että varakkaampi ei ole koskaan edes ajatellut tuota puolta. Hän voi omasta mielestään ihan vilpittömästi olla vain reilu ja antelias ja haluta tarjota toiselle, eikä tule lainkaan ajatelleeksi sen voivan tuntu toisesta myös ikävältä. Suunsa avaaminen ja näiden tunteidensa sanoittaminen on ainoa tapa. jolla toinen voi nämä tajuta.

      • Anonyymi

        Lisään tohon vielä, että itsellä on tosta ihan henkilökohtaista kokemusta, nimenomaan sinä tarjoavana osapuolena. Mä yritin aiemmin herätellä täällä yhtä keskustelua tuloeroista parisuhteessa, mutta se meni lähinnä turvanaukomiseksi mun suuntaani. Kyse oli siis siitä, että oma eksäni (mies) koki meidän keskinäisen suuren tuloeron huonoksi asiaksi. Parisuhteemme aikana mun tuloni nousivat roimasti (alanvaihdon seurauksena), kun hänen taas pysyivät suurinpiirtein samana ja vaikka mä en ollut mitenkään jatkuvasti hänelle jotain ostamassa, niin hän koki jokaisen ehdotukseni siitä, että voisin jotain hankkia tai maksaa (kun mulla kerta oli varaa) negatiiviseksi.


      • Anonyymi

        Erinomainen kommentti. Kommunikointi näissäkin asioissa on todella tärkeää eikä voi tietää automaattisesti, mitä toinen on mistäkin mieltä ja miten asiat kokee, jollei niistä keskustella.


    • Anonyymi

      Rakkaus kahden ihmisen välillä on tärkeintä.
      Onni ei tule rahasta ja varallisuudesta, muut arvot ovat paljon tärkeämpiä.

      • Anonyymi

        Kummasti tuo raha lisää rakkautta monella,sit kun se vähenee tai loppuu jostain syystä niin heti ollaan varakkaampaan vaihtamassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kummasti tuo raha lisää rakkautta monella,sit kun se vähenee tai loppuu jostain syystä niin heti ollaan varakkaampaan vaihtamassa.

        Tuo on yksinkertaistettu lähestymistapa. Raha harvoin väheneen ihan yksistään, ilman että se vaikuttaisi moneen muuhunkin asiaan. Tiukka rahatilanne aiheuttaa valtaosalle (ainakin tunnollisista ihmisistä) stressiä ja mieliharmia, mahdollista kiukuttelua ja tunteenpurkauksia kotona tai vaihtoehtoisesti puhumattomuutta ja yleistä matalapainetta, joka sitten ilmenee murinana ja äyskimisenä.

        Lisäksi tietysti on oleellista se syy miksi raha vähenee. Kuluuko rahat viinaan ja/tai pelaamiseen tai baareissa ravaamiseen. Onko kyse ehkä masennuksesta tmv. joka vähentää työssä jaksamista ja työtunteja ja siten heikentää tuloja. Masentunut ihminen lähes aina oikeilee myös siihen lähisuhteeseensa monin eri tavoin, vaikkei sitä itse edes huomaisi ja runsas alkonkäyttö nyt itsestäänselvästi tuhoaa parisuhteen.

        Ei kuinka usein sen rahan väheneminen onkaan se syys ja kuinka usein se on vain seuraus?


    • Anonyymi

      Kumpparin Vaafrallisuus varo kumikenkääsi!Q

    • Ei tulot ja omaisuus vaikuta parisuhteeseen syntymiseen kuin erikoistilanteissa. Jos vastapuoli on työhaluton ja on suhteessa hyötyäkseen taloudellisesti, se on selkeä este, mutta pienituloisuus tai työnhakijana oleminen ei vaikuta. Työhaluttomuuden takana on luultavasti muitakin ongelmia, jotka on vielä isompia kuin itse halu lorvia toisten kustannuksella.

      Parisuhteessa aina on ollut omat rahat ja on sovittu tulojen mukaan mitä kumpikin maksaa yhteisistä menoista tai sitten on ollut yhteinen taloustili, jolle kumpikin maksaa tietyn summan kuussa laskuja, talousmenoja ja ruokaa varten. Summa on laskettu tulojen ja elätettävien suhteessa. Viimeksi maksoin 70% kuluista. Mihinkään joka kuukausi toistuvaan rahatappeluun, en lähde jatkossakaan, kummankin osuus (summa tai mitä menoja kumpikin hoitaa) pitää sopia reilusti kerralla, ja sopia uudesta järjestelystä jos taloudellinen tilanne muuttuu. Sinänsä en näe yhteenmuuttamista mitenkään pakollisena asiana enkä asiana, jota kannattaa kiirehtiä.

      Siitä, että kummallakin on omat rahat pidän kiinni. Saan käyttää omani ihan mihin haluan, ja siihen ei vatsapuolella ole sanomista tai kontrolloimisoikeutta. Ja sama toisinpäin tietysti. Itsenäisyyteni on jotain mistä en luovu.

      Rahaa käytän lapsiin, kotiin, elämiseen ja pieniä summia matkustamiseen. Auto on uutena ostettu, muttei kallis. Kukkia, hedelmiä, marjoja ja tuore yrttejä ostan usein mitä ei pienituloinen pysty ostamaan välttämättä, mutta nuo on vain pientä extraa, johon en pienempi tuloisen odottaisi osallistuvan. Ruokaan ja sen laatuun menee enemmän mitä pienituloisessa perheessä menisi. En harrasta mitään kallista tai haaveile luksuksesta. Jos taas kumppani olisi selkeästi isotuloisempi ja haluaa luksusta, mitä en itse kokisi tarpeelliseksi, hän saa käyttää luksukseensa ihan niin paljon kuin haluaa, mutta en pitäisi oikeudenmukaisena, että joutuisin maksamaan luksuksesta mistä en itse välitä. En vaikka olisi valmis ostamaan Audia tai Mersua puoliksi. Joskus kun parisuhteessa on ollut matkustamisen suhteen erilainen näkemys siitä minkä tähden hotellihuone varataan, on valittu kohtuullinen taso minkä kumpikin maksaa ja se joka on luksusta halunnut maksanut tavallisen tason ja luksuksen välirahan.

      • Anonyymi

        Juuri noin mäkin tuon näen. Olen siis hän, joka tuossa yllä mainitsi pikaisesti omasta kokemuksestaan parisuhteessa "varakkaampana" osapuolena. Juuri siis noin, että hän, joka vaikka nyt jotain luksusta haluaa, maksaa sen erotuksen. Muutoinkin nuo mihin kerrot rahaa kuluttavasi ovat hyvin samoja kuin omatkin kulutustottumukseni.

        Vaan tosiaan oman eksäni kanssa noista oli ihan turhaa vääntöä, kun tuloni tosiaan parisuhteen aikana nousivat. Tosiaan vaikkapa ruokaostoksistani tuli sanomista, vaikka ihan omillani ostin ja olin myös ostanut toiselle mitä hän oli tahtonut. Silti siitä tuli rutinaa, että ostin myös vaikkapa kalliimpaa juustoa ja tai lihaa tai just hedelmiä, marjoja, kasviksia ja tuoreyrttejä. Me asuttiin vanhassa talossa, jossa oli useampia välttämättömiä remonttikohteita, mutta niihinkään en olisi saanut rahaa laittaa (vaikka en pyytänyt vastineeksi mitään muutoksia vaikkapa omistusosuuksiin). Mä vaan olisin halunnut esim. kylpyhuone- ja saunaremontin valmiiksi kohtuullisessa ajassa. Musta oli ihan kohtuutonta olla 2 vuotta kykenemättä käymään suihkussa omassa kodissani, vaikka mun tililläni makasi rahaa, jolla sen remontin olisi voinut ostaa. Tuo nyt siis esimerkkinä.


      • Anonyymi

        Selkeästi esitetty näkökulma, kuten sinulla aina 😊Suhtautumiseni (olen aloittaja) on hyvin samanlainen kuin sinulla. Aihe nousi nyt vain uudesta näkökulmasta mieleeni, kun olen tutustunut viime aikoina uusiin ihmisiin ja eräs mielenkiintoinen mies on selvästi varakkaampi kuin minä. Aikaisemmin nämä ovat menneet hyvin kivuttomasti omalla painollaan, kun tuloerot ovat olleet maltilliset ja käsitys rahankäytöstä samanlainen, niin en kauheasti ole tätä miettinyt sen syvällisemmin.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Tunnustan, että olen joskus sujauttanut pöydän alta massit ruokaravintolassa toiselle kiusallisen tilanteen välttämiseksi ja neuvoin myös paljonko tippiä näistä minun rahoista jätetään. Varmaan ihan oman asenteellisuuden takia. Näin.

    • Anonyymi

      Minun puoliso halusi ostaa minulle auton. Sanoin etkä osta. No se meni ostamaan kuitenkin.

    • Anonyymi

      Yleensä se rahan puute on se mikä sitä pinnaa parisuhteissa kiristää ainakin oman kokemuksen mukaan tiedä muista si

      • Anonyymi

        Rahanpuute ja tarve kuluttaa enemmän, kun ehtii tienaamaan. Eli jatkuva velkakierre rassaa helposti suhteissa. Koskaan ei oikeesti olis käteisvaraa, eletään velaksi. Siitä tulee huono kierre.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rahanpuute ja tarve kuluttaa enemmän, kun ehtii tienaamaan. Eli jatkuva velkakierre rassaa helposti suhteissa. Koskaan ei oikeesti olis käteisvaraa, eletään velaksi. Siitä tulee huono kierre.

        Jasu

        Missään tapauksessa ei pidä elää velaksi.


    • Anonyymi

      Varallisuus sinänsä ei ole tärkeää, vaan se että osaa hoitaa raha-asiansa mitä ne sitten ovatkaan. Suurillakin tuloilla voi sössiä taloutensa ja toimeentulotuesta saada säästöön.

      Kumpaisenkin elämäntilanne vaikuttaa myös. Käytännössähän esim. jos toinen opiskelee, ja toinen käy palkkatyössä, niin työssäkäyvä joutuu maksamaan asumismenot kokonaan, opiskelija ei saa asumistukea. Mikäli työssäkäyvän palkka on keskimääräinen, käteen jää vajaa 2000 euroa nettona, siitä vuokra pois, niin ei sillä kyllä toista elätetä.

      • Anonyymi

        Tiedän kyllä ihmisiä joilla ollut suuret tulot mutta nyt ovat ulosotossa ja pitkään ovatkin. Monet suuri tuloiset elää kädestä suuhun. Mitää ei jää säästöön. Minä olen aina ollut pienituloinen ja työtönkin pitkään. Olen silti velaton ollut aina ja olen myös saanut säästöön rahaa.


    • Anonyymi

      Naiset aina sanoo ettei miehen rahoilla ole väliä mutta kuitenkin kelpuuttavat sen rikkaan miehen ja antaa pakit tavis miehelle joka tulee omillaan toimeen.

      • Anonyymi

        Suomessa ei ole rikkaita miehiä. Jos pari on, he ovat vanhoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa ei ole rikkaita miehiä. Jos pari on, he ovat vanhoja.

        Yritysmaailmassa alle 50v yritysjohtajat tienaavat useita satoja tuhansia euroja vuodessa. Omassa lähipiirissäkin on tästä esimerkki. Ei isotuloiset ole mitenkään erikoisia, he tosin osuvat paljon Helsingin, Espoon ja lähiseutujen rantoihin.


    • Anonyymi

      On ihan helppoa elää yhdessä vaikka varallisuus on erlainen. Laitetaan vain perheen yhteiselle tilille kumpikin määräajoin sama summa ja siitä tilistä maksetaan ruoat, sähköt vuokrat/vastiikket ja muut perheen menot. Ei ole yhtään vaikeaa jos on rehellinen ja tuo kuitit nippuun kaupasta tullessaan. Siitä saa toinen tarkastaa jos tahtoo.
      Meillä sattui olemaan niin että mies ei tykännyt matkustamisesta, joten minä kävin ryhmämatkoilla joskus omalla rahalla. Vaatteita ostin omalla rahalla. Mies taas tykkäsi musiikista, osti omillaan paljon äänitteitä.
      Sellaisen miehen kanssa, joka ei pärjää omillaan, en ala elämään ollenkaan, niin että jos ei sitä rahaa tilille pysty laittamaan. niin ei sujuisi elämä. Sama juttu jos minulle ei olisi, en eläisi yhdessä.
      Sinällään jos mies olisi minula varakkaampi, ja jos itse omillani pärjäisin, en miettisi pätkääkään toisen rahoja, käyttäköön miten lystää.

      • Anonyymi

        "Laitetaan vain perheen yhteiselle tilille kumpikin määräajoin sama summa ja siitä tilistä maksetaan ruoat, sähköt vuokrat/vastiikket ja muut perheen menot. "

        Siis? Jos perheen ko menot ovat esimerkiksi 2500 euroa kuukaudessa, mutta yhteenlasketut nettotulot vain 1000 1500 euroa kuukaudessa, niin mistä maksetaan muut, henkilökohtaiset laskut? Mitä pienemmät tulot ovat, sitä tärkeämpää on, ettei ruokakuluja ajatella perheen kuluina. Etenkin, jos vielä on erilainen ruokamaku.

        "Ei ole yhtään vaikeaa jos on rehellinen ja tuo kuitit nippuun kaupasta tullessaan. Siitä saa toinen tarkastaa jos tahtoo."

        Tuollainen olisi lähinnä kiduttavaa nipotusta ja toisen kyttäämistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Laitetaan vain perheen yhteiselle tilille kumpikin määräajoin sama summa ja siitä tilistä maksetaan ruoat, sähköt vuokrat/vastiikket ja muut perheen menot. "

        Siis? Jos perheen ko menot ovat esimerkiksi 2500 euroa kuukaudessa, mutta yhteenlasketut nettotulot vain 1000 1500 euroa kuukaudessa, niin mistä maksetaan muut, henkilökohtaiset laskut? Mitä pienemmät tulot ovat, sitä tärkeämpää on, ettei ruokakuluja ajatella perheen kuluina. Etenkin, jos vielä on erilainen ruokamaku.

        "Ei ole yhtään vaikeaa jos on rehellinen ja tuo kuitit nippuun kaupasta tullessaan. Siitä saa toinen tarkastaa jos tahtoo."

        Tuollainen olisi lähinnä kiduttavaa nipotusta ja toisen kyttäämistä.

        ""Ei ole yhtään vaikeaa jos on rehellinen ja tuo kuitit nippuun kaupasta tullessaan. Siitä saa toinen tarkastaa jos tahtoo."

        Tuollainen olisi lähinnä kiduttavaa nipotusta ja toisen kyttäämistä."

        Se on miten itse kukanenkin sen ottaa. Mun vanhemmillani oli aina tapana, että isäni (joka valtaosin hoiti kauppakäynnit) toi aina kauppakuitit kotiin purkkiin. Koskaan en tosin nähnyt äitini niitä kuitteja tarkastavan, mutta siellä ne silti aina purkissa olivat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ""Ei ole yhtään vaikeaa jos on rehellinen ja tuo kuitit nippuun kaupasta tullessaan. Siitä saa toinen tarkastaa jos tahtoo."

        Tuollainen olisi lähinnä kiduttavaa nipotusta ja toisen kyttäämistä."

        Se on miten itse kukanenkin sen ottaa. Mun vanhemmillani oli aina tapana, että isäni (joka valtaosin hoiti kauppakäynnit) toi aina kauppakuitit kotiin purkkiin. Koskaan en tosin nähnyt äitini niitä kuitteja tarkastavan, mutta siellä ne silti aina purkissa olivat.

        Niinpä. Jos ei raha-asioissa voi toiseen luottaa, ei kai paljon sitten muutenkaan. Filungilla ei suhteessa pitkälle pötkitä. Kertoo nainen 2022-11-26 19:06:58, jolla pienemmät tulot kuin miehellä. Kateus toisen isommasta kulutuksesta omilla rahoillansa ei myöskään kuulu luonteeseeni.


    • Anonyymi

      En tosiaan enää muuttaisi yhteen kenenkään kanssa. Asuisin yksin ja lasten kanssa. Vaikka tässä perheessä toimii raha-asiat, niin siltikin tuntuu että parisuhteet ilman perhettä on parempi pitää omissa kämpissään, näin ollen kummankaan ei tartte myöskään miettiä mitään raha-asioita, kumpikin kuluttaa pääasiassa omiaan ainakin asumiseen ja autoihin liittyen. Mitkä kotiyksikköön liittyy, omiin kamppeisiin jne.

      Vapaa-ajan menot ja lomat nyt voi yhdessä kustantaakkin.

      Jasu

    • Ei ole merkitystä, eivät ole vaikuttaneet mitenkään.

      • Anonyymi

        Oletko ollut suhteissa, joissa on ollut iso tuloero puolin tai toisin?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oletko ollut suhteissa, joissa on ollut iso tuloero puolin tai toisin?

        Sen verran kuin keskituloisen ja opiskelijan/työttömän välissä on tuloeroja.


    • Anonyymi

      Yh:äidit, ettii elättäjää, toihan o fakta. Eli äijä saa vieraat tenavat, kylkiäisenä samaa taloutee.. hyvällä tuurilla o 2-4 eri ukkojen siittämiä, siintä ei seuraa ku täydellinen seka sotku.. mut niiku sanotaa nii naiset ei eti kun rahaa, jos ei muute nii kiivetää reittä pitkin.

      • Anonyymi

        Ei ole fakta. Tämä yh-äiti hyvin suurella todennäköisyydellä päätyisi itse elättäjäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole fakta. Tämä yh-äiti hyvin suurella todennäköisyydellä päätyisi itse elättäjäksi.

        Näinpä juuri.

        - Sheena


      • Anonyymi

        Kolmas on samaa mieltä kuin kaksi edellistä. Omat tulot on kaksi edellistä vuotta ollut 71-72te/v. En ole mikään supertuloinen, mutta luultavasti tienaan enemmän kuin ätmi 2-3 vuodessa tai useammankin, jos on työtön. Myös muut tuntemani yh-äidit on kohtuullisen hyvätuloisia. Lasten isä/kela maksa osuuden lasten elätyksestä, ätmi voi keskittyä ihan oman itsensä elättämiseen!


    • " Miten varallisuuteen liittyvät seikat ovat vaikuttaneet parisuhteidenne muodostumiseen?" Onhan ne vaikuttaneet ihan nuoruudesta tähän päivään. Peruskoulun jälkeen nuoret jakaantuivat sekä sukupuolen että vanhempien varallisuuden perusteella eri koulutuslinjoille. Kärjistäen voisi sanoa että ne pojat joille kustannettiin piano ja viulutunnit menivät lukioon ja me jalkapalloilijat ja hauenpyytäjät mentiin amikseen. Mitä jälkeenpäin olen seurannut niin aika samaa palkkaluokkaa ovat puolisoidensa kanssa myös nämä menestyneemmät kaverit.
      Moni tuolta pariutui nimenoman opiskelujen aikana.
      Nytkin asun keskiluokkaisessa kuplassa ja kyllä kontaktit sen ulkopuolella ovat satunnaisia.

      Miten tärkeää teille on kumppanin varallisuus? Summia en osaa sanoa mutta kaksi riskiä siinä on. Jos tulotaso korreloi koulutuksen kanssa niin onko minulla yhteistä arvomailmaa tai näkökulmaa elämiseen hänen kanssaan ja joutuuko hän miettimään hyväksyykö ystäväpiirinsä minut. En haluaisi että joutuu valitsemaan ystävien ja minun välillä.
      Toinen sitten se että vaikka "tuntipalkka" olisi samaa tasoa niin varallisuus on kerrytetty esim ulkomaan komennuksilla. Itsellä 5-vuorotyö ja toisella työaika on mallia 4-viikkoa ulkomailla ja viikko kotona niin voisiko suhde toimia.

      "Onko tärkeää.......täysin merkityksetöntä" Tähän olisi tietysti hienoa vastata että täysin merkityksetöntä mutta pelkään ettei se ole ihan koko totuus. Mitä enemmän on tuloeroja niin sitä suurempi on todennäköisyys erilaisille elämäntyyleille ja tavoille tehdä asiat. Sinkkuutta nyt on kestänyt jo pitkään ja lapset mailmalla joten aika orjalliseksi ovat jo rutiinit muodostuneet. Se miten taipuvainen olen enää jatkossa mihinkään kompromisseihin on kyllä hieman arvoitus.

      • Anonyymi

        Eikö ole pääasia, että arvomaailma kohtaa kumppanin kanssa (tärkeimmistä kohdin), kumppanin ystävistä ei kannattaisi huolehtia arvomaailman suhteen?

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikö ole pääasia, että arvomaailma kohtaa kumppanin kanssa (tärkeimmistä kohdin), kumppanin ystävistä ei kannattaisi huolehtia arvomaailman suhteen?

        - Sheena

        Tottahan toki ja useinhan on että jos arvomailma kohtaa kumppanin kanssa niin kovalla prosentilla se on sama myös hänen ystäviensä suhteen.

        Lähinnä ajattelin ystävien näkemystä tuohon varallisuuteen. Otetaan esimerkin kautta.
        Olen vaelluksella ja tapaan "Pirjon". Jutellaan iltanuotiolla kaikenlaista ja päätetään jatkaa jutustelua reissun jälkeen. Käydään parit treffit ja selviää että Pirjo on hammasteknikko, kirurgi, juristi tms joka tienaa reilusti minua enemmän. Se ei meitä haittaa vaan mennään eteenpäin ja ihastutaan.
        Joku ilta sitten käydään Pirjon kavereiden luona ja koska Pirjon kaveripiiri kostuu työ tai koulukavereista he ovat myös hyvin tienaavia. Tässä vaiheessa en yhtään ihmettele jos joku Pirjon kavereista miettii onko minun syy olla Pirjon kanssa taloudellinen; varsinkin jos Pirjn aikaisemmat miehet ovat olleet duunareita ja yrittäneet taloudellisesti hyötyä Pirjosta.

        Kyseessä voi olla puhdas huoli ystävästä mutta saattaa olla ettei minua paljoa kiinnosta käydä kyläilemässä jos tuo asenne on tiedossa. Pahimmoillaan Pirjokin jättää käymättä ja se olisi minusta surullista sillä pitää molemmilla olla parisuhteen rinnalla myös se oma elämä ja ystäväpiiri.


    • Anonyymi

      Sen ajan mitä oon ollu rakastunu, noin 1v5kk oon jaksanu elättää pummeja noin 1000e/kk mutta kun rakastuminen ohi, en ole enää kuin pitänyt heitä pummeina ja jättänyt. Näin on käynyt 2 kertaa.
      T.nainen

    • Anonyymi

      Sen verran vaikuttaa, etten enää voisi kuvitellakaan parisuhdetta, jossa asutaan yhdessä. Aivan järjettömän huojentavaa, kun saa itse päättää kaikesta raha-asioista eikä "yllätyksiä" tule.

      - Sheena

      • Anonyymi

        Muunlaista parisuhdetta ei ole, tosiaan.

        On suhteita eri tai samaa sukupuolta olevan kanssa, uskollisia tapaamissuhteita, ystävyyssuhteita, fwb suhteita jne. Mutta ei enää parisuhdetta.


    • Anonyymi

      Aika harvassa tuntuu olevan ne keskituloisetkaan jotka ymmärtää mitä on olla köyhä mutta funktionaalinen ja olla esim. jumissa jossain vajaatuntisessa huonosti tuottavassa työssä.

      Varmaan ne neuvot ovat olleet sinänsä ystävällisiä mitä olen kuullut noilta, mutta jotain pitäisi syöttää itselleen ja lapsilleen ja vuokrakin tarvisi jollain maksaa - ja se raha ei ole oman päätöksen takana. Jos olisi niin olisin jo siinä asemassa. Samoin sitäkään monet eivät tunnu hahmottavan että kun puhutaan vaikkapa "Kunnianhimosta" niin jos yrityksiin nousta ei sisälly palkitsevuuden kasvua tai mitään parempaa yrityksistä huolimatta niin kyllä siinä latistuu ja sitä alkaa mukautua osaansa.

      Olenkin todennut että paras kumppani olisi ehkä yrittäjä joka pystyy työllistämään koska silloin olisi ymmärrys siitä miksi on niukkaa jos on tai sitten olisi jotain parempaa kuin nyt on. Tietenkin sellainen nainen joka jostain ihmeellisestä syystä satsaisi sen parisataa tuhatta yrityksen perustemiseen että voisi tehdä duunia itselleen olisi lottovoitto, mutta loton pelaamissa ei ole järkeä, todennäköisyydet on huonot.

      • Anonyymi

        Monet nykyiset keskituloiset/hyvätuloiset ovat olleet itse joskus köyhiä. Sama toisinpäin (silloin se on todennäköisesti hankalampaa, tietty persoona vaikuttaa). Vaikka asian ymmärtää, kukaan muu ei voi vaikuttaa kuin omaan toimeentuloon kuin ihminen itse.

        Tiedossa on paljon yrittäjiä. Eivät hekään ole saaneet pariasataatuhatta taivaasta, vaan se on itse pitänyt tienata/ottaa/saada lainaa. Yrityksen vuodet kuluu sitten etupäässä lainaa maksaessa ja jännittäessä käykö kauppa, tuleeko voittoa, saako lainat maksetuksi. Kun ne mahdollisesti on maksettu muutaman vuoden päästä, pitäisikin jo alkaa miettiä tulevaisuuden investointeja ja bisnesten päivitystä.

        Joillain ihmisillä on täysin epärealistinen kuva rahasta. Kuvitellaan, että kaikki muut kylpevät rahassa ja itse kärsii ja sinnittelee pienillä tuloilla. "Pienet" tulot vaihtelevat suuresti. Moni pitää epärealistisesti pienenä tulona kahden ja kolmenkin tonnin nettotuloja.

        - Sheena


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Ullallinnan mies lääkäri oli rikas top 10 mies ja tappoi naisen. Nainen halusi rikkaan miehen ja kuoli sen takia. Köyhän miehen kanssa nainen saisi jatkaa elämää.

      • Anonyymi

        Tuo on sinun selitys, sitten on se oikea. Jos mies tappaa, se ei ole KOSKAAN naisen syy.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on sinun selitys, sitten on se oikea. Jos mies tappaa, se ei ole KOSKAAN naisen syy.

        - Sheena

        Näin oh Sheena! Nainen sitä paitsi tuskin oli vähävarainen, kun lehtien mukaan oli rahoitusalalla. Pikemminkin pari on löytänyt toisensa, koska ovat liikkuneet samoissa piireissä.


    • Anonyymi

      Kumppanilla täytyy olla taloustaitoja eikä saa olla tuhlari.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kyssäriä pukkaa nyt

      Mikä on kaivattusi nimi?
      Ikävä
      95
      2089
    2. Nainen, minne tahtoisit muuttaa kanssani

      Jos meistä tulisi pari?
      Ikävä
      174
      1416
    3. Oudolta tuntuu

      Kun on joku joka välittää oikeasti täälläkin.
      Ikävä
      171
      1316
    4. Ikävintä on kokea

      Kun toinen lähestyy niin sitä itse vetäytyy. Sitten kun itse lähestyy niin toinen vetäytyy. Vähänkuin magneetit jotka hylkivät toisiaan ja sitä ei ede
      Ikävä
      81
      1125
    5. Sara ja Pyry eronneet?

      Pitääkö huhu paikkansa, tietääkö kukaan?Joku kertoi, että olivat tapelleet rajusti Emma gaalan jälkeen ja sen jälkeen Sara poisti Instatililtään kaikk
      Kotimaiset julkkisjuorut
      48
      1067
    6. Unelmoitko asunnosta lämpimässä? Haluaisitko muuttaa Suomesta esim. Espanjaan?

      Kiinnostaisiko sinua muuttaa pois Suomesta lämpimään? Jos kiinnostaisi, niin muuttaisitko vain talviajaksi vai koko vuodeksi ja millaisia kriteerejä s
      Maailman menoa
      73
      848
    7. Miksi ihmiset ilkeilevät toisilleen anonyymisti?

      Ikuisuusaihe, tavallaan, mutta jäin tuota pohtimaan männä yönä. Miksi pitää olla ilkeä mm. palstalla anonyymisti? Miksei voi vain todeta, että olen er
      Sinkut
      158
      773
    8. Sen takia sanoin sen

      Että et ottaisi itseesi kun ei ole tarkoitus sinua loukata. Me vain heijastellaan toistemme kipukohtia ja se tuntuu ikävälle.
      Ikävä
      100
      727
    9. Millaisista tuoksuista miehet pitää?

      Tuli tuosta yhdestä aloituksesta mieleen tälläinen. Eli millainen tuoksu saa miehet sekaisin? Onko se karkkikaupan tuoksu, kukkainen tuoksu,mausteinen
      Ikävä
      92
      691
    Aihe