Toisessa ketjussa käydään kiivasta väittelyä siitä päteekö testamentti jos osia siitä on yliviivattu ilman todistajia. Keskustelu on valitettavasti keskittynyt henkilökohtaisten mielipiteiden esittämiseen tai suoranaiseen vinoiluun. Joten:
Osaako joku täällä antaa konkreettisia esimerkkejä (lainauksia) todellisista aiheeseen liittyvistä oikeuden päätöksistä?
Testamentin yliviivaus
Anonyymi-ap
28
881
Vastaukset
- Anonyymi
Mitkä vedätyskommentti seuraavaksi ?
A.J. Railon gradusta "Testamentin peruuttaminen vapaamuotoisena oikeustoimena ja testamentin peruuttamistarkoituksen arviointi" (2016) poimittua oikeuskäytäntöä:
Itä-Suomen HO 1.3.1988 S 85/330
Vaasan HO 1.10.1993 S 93/449
Jälkimmäisen mukaan (lainattu yllä mainitusta gradusta (helda.helsinki.fi)):
"perittävän A jäämistöstä löytyi testamentti, joka oli yliviivattu. Lisäksi jäämistöstä löytyneeseen testamenttiin oli tehty lisämerkintöjä ja testamenttiin nitojalla liitetyssä paperilapussa oli myös erinäisiä lisämääreitä.
Testamentin mukaan B saisi A:n omaisuuden. B antoi testamentin tiedoksi, jolloin A:n perilliset vaativat, että A:n vahvistettaisiin peruuttaneen testamenttinsa. Alioikeus totesi nimenomaisesti, ettei yksinomaan se seikka, että A oli säilyttänyt testamenttiasiakirjansa muutosmerkinnöin, osoittanut A:n halua pitää testamentti voimassa.
Alioikeus katsoi lisäksi, että kun testamenttiin liitettyjä lisämerkintöjä ei ollut tehty testamentilta vaadittavassa muodossa ja kun testamentti oli yliviivattu, A oli peruuttanut testamenttinsa. Hovioikeus pysytti alioikeuden ratkaisun asiassa."
Gradussaan (sivut 83-87) A.J.Railo käsittelee asiaa ja toteaa yksinkertaistetusti, että yliviivaus katsotaan testamentin peruuttamiseksi ja lisämerkinnät tulisi tehdä PK:n muotomääräysten mukaisesti, siis allekirjoittaa ja todistaa. Tältä osin Railo viittaa Aarnioon ja Kankaaseen sekä Liliukseen ja Rautialaan kuten myös Palmgreniin ja Wredeen.- Anonyymi
Kiitos, hyvä ja asiallinen vastaus! Testamentin yliviivaus lienee sen verran harvinainen toimenpide, ettei tapauksia juuri löydy (tai ei ole menty oikeuteen).
- Anonyymi
Hmm, miksiköhän en onnistunut Finnlexin hakukoneella löytämään ko. ratkaisuja, olisi mielenkiintoista lukea oikeuden perustelut päätökselleen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm, miksiköhän en onnistunut Finnlexin hakukoneella löytämään ko. ratkaisuja, olisi mielenkiintoista lukea oikeuden perustelut päätökselleen.
Läheskään kaikki päätökset eivät ole netissä, mutta ne ovat tilattavissa hovioikeuksien kirjaamoista. Hinta on hyvin vaatimaton, mutta minimissään 10 €, jolla jo saa aika monta sivua. Hovioikeuksien päätösten yhteydessä on alemman oikeusasteen, eli kihlakunnanoikeuden päätös, josta on valitettu.
- Anonyymi
Avaaja kysyy, päteekö testamentti yliviivattuna? Pätee, koska yliviivaus ei vaikuta testamentin pätevyyteen lainkaan.
Yliviivaaminen on vapaamuotoinen tapa PERUUTTAA pätevä testamenttimääräys. Pätevän tetsmanrin voi peruuttaa myös suullisesti perittävän ilmoittaessa selvästi, ettei testamentti vastaa enää hänen viimeistä tahtoaan.
Peruuttamisen voi myös peruuttaa. Tästä on kuitenkin erimielisyyksiä, sillä joidenkin mielestä peruuttamisen peruutus pitäisi tehdä testamentin muotomääräyksiä noudattaen, koska siinä määrätään testamentinsaaja(-jia), joka on tullut jo poistetuksi testamentista peruutuksen vuoksi. Toisen kannan mukaan peruutuksen peruutuskin on vapaamuotisesti hyväksyttävää, koska uusia nimiä ei lisätä peruutuksen peruutuksella, vaan testamentti herää uudestaan voimaan alkuperäisenä.- Anonyymi
Hyviä huomioita, jotka saavat aikaan jatkopohdinnan:
Ilmeisesti kaikki testamentinlaatijan omakätiset kirjoitukset testamentin alkuperäisen tekstin päälle ja sivulle ovat ilman todistajia pätemättömiä vaikka ne voitaisiin todeta testamentin laatijan omalla käsialalla kirjoittamiksi. Mielenkiintoinen dilemma; kyllä, voidaan todeta, että nyt tunnetaan testamentin laatijan tahto, mutta sitä ei voi noudattaa! Vai löytyykö tästäkin poikkeuksia? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyviä huomioita, jotka saavat aikaan jatkopohdinnan:
Ilmeisesti kaikki testamentinlaatijan omakätiset kirjoitukset testamentin alkuperäisen tekstin päälle ja sivulle ovat ilman todistajia pätemättömiä vaikka ne voitaisiin todeta testamentin laatijan omalla käsialalla kirjoittamiksi. Mielenkiintoinen dilemma; kyllä, voidaan todeta, että nyt tunnetaan testamentin laatijan tahto, mutta sitä ei voi noudattaa! Vai löytyykö tästäkin poikkeuksia?Testamentin todistajan ei tarvitse tietää tai nähdä testamentin sisältöä, hän todistaa ainoastaan, että allekirjoitus on testamentin laatijan. Eli:
Kukaan ei voi todistaa, etteivätkö yliviivaukset ja testamentin laatijan käsialalla kirjoitetut kirjoitukset uusine perillisineen olisi olleet jo alkuperäisessä todistetussa testamentissa. Epätodennäköistä, mutta mahdollista. Menneinä aikoina testamentitkin olivat käsinkirjoitettuja, mutta kyllä oma käsiala nytkin kelpaa. Saivartelua, kyllä, mutta sillähän juristitkin elävät! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Testamentin todistajan ei tarvitse tietää tai nähdä testamentin sisältöä, hän todistaa ainoastaan, että allekirjoitus on testamentin laatijan. Eli:
Kukaan ei voi todistaa, etteivätkö yliviivaukset ja testamentin laatijan käsialalla kirjoitetut kirjoitukset uusine perillisineen olisi olleet jo alkuperäisessä todistetussa testamentissa. Epätodennäköistä, mutta mahdollista. Menneinä aikoina testamentitkin olivat käsinkirjoitettuja, mutta kyllä oma käsiala nytkin kelpaa. Saivartelua, kyllä, mutta sillähän juristitkin elävät!Jos testamenttiin on kirjoitettu käsin muitakin testamentinsaajia, on lähtökohta tietenkin, että ne on lisätty siihen myöhemmin kuin alkuperäisen testamentin laatimishetkellä.
"Kukaan ei voi todistaa" väite saisi tuomioistuimessa hilpeyttä aikaan!! Testamentin todistajat yleensä tietävät, mitä testamentissa lukee ja voivat asiasta todistaa oikeudenkäynnissä, jos ovat elossa vielä silloin. Muutakin todistelua voi olla.
Kommentoin tätäkin: "Mielenkiintoinen dilemma; kyllä, voidaan todeta, että nyt tunnetaan testamentin laatijan tahto, mutta sitä ei voi noudattaa! Vai löytyykö tästäkin poikkeuksia?"
Tietenkin on poikkeus, missä tapauksessa käsin tehdyt lisäykset pätevät. Jollei perillisistä tai testamentinsaajista kukaan nosta moitekannetta näitä lisättyjä saajia vastaan, testamentin määräyksistä tulee lainvoimaisia 6 kk kuluttua testamentin tiedoksiannosta perillisille. Sekin erikoisuus on, että lainvoimaisuus voi olla osittaista, koska moiteoikeus on jokaisen henkilökohtainen oikeus: esim. jos yksi perillinen/saaja moittii testamenttia, vain hänen osuutensa lisääntyy moitekanteen menestyessä ja muutoin testamentti lisättyine saajineen pysyy voimassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos testamenttiin on kirjoitettu käsin muitakin testamentinsaajia, on lähtökohta tietenkin, että ne on lisätty siihen myöhemmin kuin alkuperäisen testamentin laatimishetkellä.
"Kukaan ei voi todistaa" väite saisi tuomioistuimessa hilpeyttä aikaan!! Testamentin todistajat yleensä tietävät, mitä testamentissa lukee ja voivat asiasta todistaa oikeudenkäynnissä, jos ovat elossa vielä silloin. Muutakin todistelua voi olla.
Kommentoin tätäkin: "Mielenkiintoinen dilemma; kyllä, voidaan todeta, että nyt tunnetaan testamentin laatijan tahto, mutta sitä ei voi noudattaa! Vai löytyykö tästäkin poikkeuksia?"
Tietenkin on poikkeus, missä tapauksessa käsin tehdyt lisäykset pätevät. Jollei perillisistä tai testamentinsaajista kukaan nosta moitekannetta näitä lisättyjä saajia vastaan, testamentin määräyksistä tulee lainvoimaisia 6 kk kuluttua testamentin tiedoksiannosta perillisille. Sekin erikoisuus on, että lainvoimaisuus voi olla osittaista, koska moiteoikeus on jokaisen henkilökohtainen oikeus: esim. jos yksi perillinen/saaja moittii testamenttia, vain hänen osuutensa lisääntyy moitekanteen menestyessä ja muutoin testamentti lisättyine saajineen pysyy voimassa.Entä jos käsin lisätyt ovat samalla perintökaaren mukaisia henkilöitä, vaikka sitten toisessa tai kolmannessa polvessa?
Anonyymi kirjoitti:
Jos testamenttiin on kirjoitettu käsin muitakin testamentinsaajia, on lähtökohta tietenkin, että ne on lisätty siihen myöhemmin kuin alkuperäisen testamentin laatimishetkellä.
"Kukaan ei voi todistaa" väite saisi tuomioistuimessa hilpeyttä aikaan!! Testamentin todistajat yleensä tietävät, mitä testamentissa lukee ja voivat asiasta todistaa oikeudenkäynnissä, jos ovat elossa vielä silloin. Muutakin todistelua voi olla.
Kommentoin tätäkin: "Mielenkiintoinen dilemma; kyllä, voidaan todeta, että nyt tunnetaan testamentin laatijan tahto, mutta sitä ei voi noudattaa! Vai löytyykö tästäkin poikkeuksia?"
Tietenkin on poikkeus, missä tapauksessa käsin tehdyt lisäykset pätevät. Jollei perillisistä tai testamentinsaajista kukaan nosta moitekannetta näitä lisättyjä saajia vastaan, testamentin määräyksistä tulee lainvoimaisia 6 kk kuluttua testamentin tiedoksiannosta perillisille. Sekin erikoisuus on, että lainvoimaisuus voi olla osittaista, koska moiteoikeus on jokaisen henkilökohtainen oikeus: esim. jos yksi perillinen/saaja moittii testamenttia, vain hänen osuutensa lisääntyy moitekanteen menestyessä ja muutoin testamentti lisättyine saajineen pysyy voimassa.Luonnollisesti käsinkirjoittamalla tehdyt lisäykset on tehty sen jälkeen kun testamentti on kirjoitettu koneella taikka tulostettu. Mikäli joku vetoaa testamentin pätemättömyyteen siltä osin, kuin siihen on tehty käsin kirjoitettuja lisäyksiä, voidaan pätemättömyysväitteeseen vastata, että "tietääkseni testamenttia on korjattu sen laatimisen jälkeen, mutta se tehtiin ennen allekirjoittamista ja todistamista". Onko esittää näyttöä, että korjaukset on tehty allekirjoittamisen jälkeen?
Jää tuomioistuimen kokonaisharkinnan varaan, kumman puolen argumentit ovat paremmin toteennäytettyjä taikka tapauskohtaisesti ja yleisen elämän kokemuksen mukaan todenpitävämpiä.- Anonyymi
rytmimunat kirjoitti:
Luonnollisesti käsinkirjoittamalla tehdyt lisäykset on tehty sen jälkeen kun testamentti on kirjoitettu koneella taikka tulostettu. Mikäli joku vetoaa testamentin pätemättömyyteen siltä osin, kuin siihen on tehty käsin kirjoitettuja lisäyksiä, voidaan pätemättömyysväitteeseen vastata, että "tietääkseni testamenttia on korjattu sen laatimisen jälkeen, mutta se tehtiin ennen allekirjoittamista ja todistamista". Onko esittää näyttöä, että korjaukset on tehty allekirjoittamisen jälkeen?
Jää tuomioistuimen kokonaisharkinnan varaan, kumman puolen argumentit ovat paremmin toteennäytettyjä taikka tapauskohtaisesti ja yleisen elämän kokemuksen mukaan todenpitävämpiä.Tietenkin tuomari kysyy, onko esittää näyttöä, että korjauksia testamenttiin olisi tehty ennen sen allekirjoittamista. Jollei, testamentti komotaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietenkin tuomari kysyy, onko esittää näyttöä, että korjauksia testamenttiin olisi tehty ennen sen allekirjoittamista. Jollei, testamentti komotaan.
Niin tai näin, mutta ainakin yliviivaukset ilman todistajia on hyväksytty neljässä oikeuskäsittelyssä, joista kaksi hovioikeuksia. Innostuin etsimään eri hakusanoilla, en löytänyt yhtään tapausta, joissa yliviivaukset olisi hylätty. Voi olla, että ne ovat olleet niin törkeitä, etteivät ole päätyneet oikeuden käsiteltäviksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin tai näin, mutta ainakin yliviivaukset ilman todistajia on hyväksytty neljässä oikeuskäsittelyssä, joista kaksi hovioikeuksia. Innostuin etsimään eri hakusanoilla, en löytänyt yhtään tapausta, joissa yliviivaukset olisi hylätty. Voi olla, että ne ovat olleet niin törkeitä, etteivät ole päätyneet oikeuden käsiteltäviksi.
Niinpä niin. Yliviivausten osalta ei ole mitään epäselvää. Ne ovat päteviä tapoja peruuttaa testamentti. Mutta ne lisäykset siihen testamenttiin vaatii muotomääräyksien noudattamista.
- Anonyymi
Lisään löylyä aloittajan kysymykseen nyt kun nettioikeuden lautamiehet kerran ovat koolla. Miten menetellä jos:
Edesmennyt iäkäs perheetön ja lapseton henkilö on alkuperäisessä testamentissaan määrännyt omaisuutensa jaettavaksi kahdelle eri taholle, joista toinen on perintökaaren mukainen sukulainen ja toinen ulkopuolinen. Juuri ennen poismenoaan on hän tullut toisiin aatoksiin ja yliviivannut molemmat perijät, mutta sen lisäksi omakätisesti kynällä kirjoittaen määrännyt koko omaisuutensa yliviivatulle sukulaiselleen.
Testamentin yliviivaus ilman todistajia on hyväksytty eri oikeusasteissa, mutta ei vapaamuotoisia lisäyksiä ilman todistajia (?). Mikä seuraavista toteutuu: 1. Sukulainen saa koko perinnön sillä hänen nimensä esiintyy kahdessa eri kohdassa, yliivatussa ja käsin kirjoitetussa, 2. Yliviivaukset hylätään ja perintö jaetaan alkuperäisessä muodossaan, 3. Testamentissa mainitut menettävät perinnön, joka menee jakoon kuolinpesän osakkaiden välillä!
Catch-22, mutta miten toteutetaan perintölain perusvaatimus siitä, että testamenttia on pyrittävä tulkitsemaan niin, että sen laatijan oletettu tahto toteutuu?
Miten on lautamiehet- Anonyymi
Samaa kysymystä on käsitelty jo 3.12. Siteeraan: "Tästä on kuitenkin erimielisyyksiä, sillä joidenkin mielestä peruuttamisen peruutus pitäisi tehdä testamentin muotomääräyksiä noudattaen, koska siinä määrätään testamentinsaaja(-jia), joka on tullut jo poistetuksi testamentista peruutuksen vuoksi. Toisen kannan mukaan peruutuksen peruutuskin on vapaamuotisesti hyväksyttävää."
Vaihtoehto 1 on mahdollinen, jos hyväksytään peruutuksen peruutus vapaamuotoisesti. Ensin perittävä on peruuttanut yliviivaten myös sukulaisensa nimen testamentistaan, ja sitten tullut uusiin aatoksiin ja peruuttanut peruutuksensa kirjoittamalla nimen testamenttiin takaisin. Mutta tästä on erimielisiä kantoja olemassa.
Vaihtoehto 2 ei ole mahdollinen.
Vaihtoehto 3 on mahdollinen, jos peruutuksen peruutus olisi tehtävä muotomääräyksiä noudattaen, eli nimen lisääminen uudestaan testamenttiin vaatisi saman muodon kuin testamentin laatiminen.
Mielestäni vaijtoehto 1 täyttää parhaiten perittävän tahdon ja olisi hyväksyttävä lopputulos. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa kysymystä on käsitelty jo 3.12. Siteeraan: "Tästä on kuitenkin erimielisyyksiä, sillä joidenkin mielestä peruuttamisen peruutus pitäisi tehdä testamentin muotomääräyksiä noudattaen, koska siinä määrätään testamentinsaaja(-jia), joka on tullut jo poistetuksi testamentista peruutuksen vuoksi. Toisen kannan mukaan peruutuksen peruutuskin on vapaamuotisesti hyväksyttävää."
Vaihtoehto 1 on mahdollinen, jos hyväksytään peruutuksen peruutus vapaamuotoisesti. Ensin perittävä on peruuttanut yliviivaten myös sukulaisensa nimen testamentistaan, ja sitten tullut uusiin aatoksiin ja peruuttanut peruutuksensa kirjoittamalla nimen testamenttiin takaisin. Mutta tästä on erimielisiä kantoja olemassa.
Vaihtoehto 2 ei ole mahdollinen.
Vaihtoehto 3 on mahdollinen, jos peruutuksen peruutus olisi tehtävä muotomääräyksiä noudattaen, eli nimen lisääminen uudestaan testamenttiin vaatisi saman muodon kuin testamentin laatiminen.
Mielestäni vaijtoehto 1 täyttää parhaiten perittävän tahdon ja olisi hyväksyttävä lopputulos.Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, eli vaihtoehto 1:n kannalla, mutta entä jos lisätyssä onkin alkuperäisen sukulaisen nimen lisäksi myös toinen perintökaaren mukainen sukulainen, jonka nimeä ei mainittu alkuperäisessä testamentissa. Kohdellaanko näitä kahta eri tavoin, toinen saa, toinen ei, vaikka molemmat ovat selvästikin testamentin laatijan tahtomia ja mainitsemia periöitä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, eli vaihtoehto 1:n kannalla, mutta entä jos lisätyssä onkin alkuperäisen sukulaisen nimen lisäksi myös toinen perintökaaren mukainen sukulainen, jonka nimeä ei mainittu alkuperäisessä testamentissa. Kohdellaanko näitä kahta eri tavoin, toinen saa, toinen ei, vaikka molemmat ovat selvästikin testamentin laatijan tahtomia ja mainitsemia periöitä?
Valitettavasti kertomassasi tilanteessa täytyy testamentinsaajat asettaa eri asemaan, jos testamenttia moititaan. Ylimääräisiä nimiä ei voida hyväksyä, jos ajatellaan testamentin muotosäännöksillä olevan merkitystä. Vai millä perustelulla mielestäsi testamentin laatiminen muuttuisi tällaisessa tilanteessa vapaamuotoiseksi?
Onhan esim. tapauksia, joissa perittävä menehtyy ennen kuin testamentin todistajat ovat ehtineet allekirjoittaa nimensä testamenttiin, ja varmuudella tiedetään, että perittävä halusi viimeisenä tahtonaan testamentin sisällön mukaista jäämistönsä jakoa. Moitekanne kuitenkin menestyy, koska testamentin muotosäännökset ovat ehdottomia. - Anonyymi
Löysin tapauksen, missä korkeimman oikeuden on pitänyt ottaa kantaa peruutuksen peruutukseen. KKO 2010:63
"A oli 2.12.1983 asuessaan Ruotsissa tehnyt testamentin. Muutettuaan Suomeen A oli 16.1.2002 tehnyt uuden testamentin, jossa hän oli määrännyt omaisuudestaan toisin kuin mainitussa aikaisemmassa testamentissaan ja ilmoittanut mitätöivänsä aikaisemmat testamenttinsa. Ennen kuolemaansa A peruutti jälkimmäisen testamentin hävittämällä sen. Vuonna 1983 tehty testamentti löytyi A:n kuoltua asianajotoimistosta, jossa se oli laadittu. Kysymys siitä, oliko vuonna 1983 tehty testamentti voimassa."
Tapauksessa käräjäoikeus oli pitänyt Ruotsissa aiemmin tehtyä testamenttia voimassa olevana, koska sen peruuttaminen uudella testamentilla oli peruutettu hävittämällä viimeksi mainittu testamentti. Uuden hävittäminen oli siis toiminut testamentin peruutuksen peruutuksena.
Korkein oikeus piti peruutuksen peruutusta mahdollisena, mutta tässä tapauksessa testamentin peruutuksen peruuttaminen jäi toteen näyttämättä. Siten lakimääräiset perilliset saivat perinnön (niiden perillisten osalta, jotka olivat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta). - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valitettavasti kertomassasi tilanteessa täytyy testamentinsaajat asettaa eri asemaan, jos testamenttia moititaan. Ylimääräisiä nimiä ei voida hyväksyä, jos ajatellaan testamentin muotosäännöksillä olevan merkitystä. Vai millä perustelulla mielestäsi testamentin laatiminen muuttuisi tällaisessa tilanteessa vapaamuotoiseksi?
Onhan esim. tapauksia, joissa perittävä menehtyy ennen kuin testamentin todistajat ovat ehtineet allekirjoittaa nimensä testamenttiin, ja varmuudella tiedetään, että perittävä halusi viimeisenä tahtonaan testamentin sisällön mukaista jäämistönsä jakoa. Moitekanne kuitenkin menestyy, koska testamentin muotosäännökset ovat ehdottomia.Ymmärränkö asian oikein jos totean, että yliviivattu nimi ei ole ”ylimääräinen todistamaton nimi” jos se esiintyy myöhemmin, mutta uusi nimi on? Eli yliviivatun uudelleen kirjoitetun nimen osalta täyttyy testamentin laatijan tahto.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärränkö asian oikein jos totean, että yliviivattu nimi ei ole ”ylimääräinen todistamaton nimi” jos se esiintyy myöhemmin, mutta uusi nimi on? Eli yliviivatun uudelleen kirjoitetun nimen osalta täyttyy testamentin laatijan tahto.
En ole juristi, mutta aikaisempien kommenttien perusteella näin näyttäisi olevan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole juristi, mutta aikaisempien kommenttien perusteella näin näyttäisi olevan?
Onko kuitenkaan noin? Entä jos yliviivaukset palauttavat testamentin tavallaan nollatilaan, eli periaatteessa tyhjäksi, silloinhan vanhatkin nimet ovat ikäänkuin uusia ja ne hylätään!
- Anonyymi
Testamentissa yliviivaus on pätevä mutta huono tapa mitätöida asioita. Oletuksena yliviivaus on testamentin tekijän itsensä tekemä, mutta oikeudessa on kuitenkin mahdollista esittää vastanäyttöä. Testamenttiin pitää yhtäältä aluksi vedota, mutta toisaalta testamentti voidaan myös tarvittaessa riitauttaa moitekanteella. Testamentissa on aina väärennyksen ja petoksen mahdollisuus.
Jos testamentissa olevat testamentin saajan nimet yliviivataan ja korvataan uusilla, testamentti vaatii myös uudet todistajat. Nykyisin kun on läppärit, printterit ja muut tietotekniikan ratkaisut, yliviivaus on todella huono ratkaisu. Riitojen välttämiseksi on parasta laatia aina testamentti uudestaan, jos muutokset ovat oleellisia. Mukaan lisäksi huomautus, että uusi testamentti korvaa vanhan.- Anonyymi
Noinhan se juuri on, ja ainakin täydellisessä maailmassa! Realismia edustaa kuitenkin se, että joissain tapauksissa saattaa yliviivaaja olla vanha tai vaikka yksineläjä. Kokonaan uuden testamentin laatiminen todistajineen saattaa osoittautua liian työlääksi tai sitten ajatus ei enää kanna niin pitkälle, mutta silti yliviivaukset todistavat testamentin laatijan lopullisen tahdon. Todistustaakka lienee sillä joka väittää niitä väärennetyiksi?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noinhan se juuri on, ja ainakin täydellisessä maailmassa! Realismia edustaa kuitenkin se, että joissain tapauksissa saattaa yliviivaaja olla vanha tai vaikka yksineläjä. Kokonaan uuden testamentin laatiminen todistajineen saattaa osoittautua liian työlääksi tai sitten ajatus ei enää kanna niin pitkälle, mutta silti yliviivaukset todistavat testamentin laatijan lopullisen tahdon. Todistustaakka lienee sillä joka väittää niitä väärennetyiksi?
Oletuksena yliviivaus on testamentin tekijän itsensä tekemä. Käräjillä on kuitenkin mahdollista esittää vastanäyttöä, jos asian sinne maksusta haluaa.
Yliviivaus on helppo tapa aiheuttaa riitaa omasta viimeisestä tahdostaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noinhan se juuri on, ja ainakin täydellisessä maailmassa! Realismia edustaa kuitenkin se, että joissain tapauksissa saattaa yliviivaaja olla vanha tai vaikka yksineläjä. Kokonaan uuden testamentin laatiminen todistajineen saattaa osoittautua liian työlääksi tai sitten ajatus ei enää kanna niin pitkälle, mutta silti yliviivaukset todistavat testamentin laatijan lopullisen tahdon. Todistustaakka lienee sillä joka väittää niitä väärennetyiksi?
"Todistustaakka lienee sillä joka väittää niitä väärennetyiksi?"
Aina ei tarvitse olla kysymys väärennöksestä. Kysymys voi olla myös siitä, että yliviivattu nimi testamentissa on palautuettu saajaksi, kun perittävä on peruuttanut peruutuksensa, eli toisin sanoen hän voi suullisestikin muuttaa testamenttia niin, että yliviivattu saaja palautuu testamentin saajaksi. Ks. tästä edellä kommentoitua tapausta KKO 2010:63. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Todistustaakka lienee sillä joka väittää niitä väärennetyiksi?"
Aina ei tarvitse olla kysymys väärennöksestä. Kysymys voi olla myös siitä, että yliviivattu nimi testamentissa on palautuettu saajaksi, kun perittävä on peruuttanut peruutuksensa, eli toisin sanoen hän voi suullisestikin muuttaa testamenttia niin, että yliviivattu saaja palautuu testamentin saajaksi. Ks. tästä edellä kommentoitua tapausta KKO 2010:63.KKO 2010:63, miten liittyy asiaan?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .894600Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631403133Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503125Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4032202Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2311348Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito111223- 761207
- 671097
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde301084Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että112999