Testamentin yliviivaus

Kiitos, hyvä ja asiallinen vastaus! Testamentin yliviivaus lienee sen verran harvinainen toimenpide, ettei tapauksia juuri löydy (tai ei ole menty oikeuteen).

Hmm, miksiköhän en onnistunut Finnlexin hakukoneella löytämään ko. ratkaisuja, olisi mielenkiintoista lukea oikeuden perustelut päätökselleen.

Anonyymi kirjoitti:

Hmm, miksiköhän en onnistunut Finnlexin hakukoneella löytämään ko. ratkaisuja, olisi mielenkiintoista lukea oikeuden perustelut päätökselleen.

Läheskään kaikki päätökset eivät ole netissä, mutta ne ovat tilattavissa hovioikeuksien kirjaamoista. Hinta on hyvin vaatimaton, mutta minimissään 10 €, jolla jo saa aika monta sivua. Hovioikeuksien päätösten yhteydessä on alemman oikeusasteen, eli kihlakunnanoikeuden päätös, josta on valitettu.

Hyviä huomioita, jotka saavat aikaan jatkopohdinnan:

Ilmeisesti kaikki testamentinlaatijan omakätiset kirjoitukset testamentin alkuperäisen tekstin päälle ja sivulle ovat ilman todistajia pätemättömiä vaikka ne voitaisiin todeta testamentin laatijan omalla käsialalla kirjoittamiksi. Mielenkiintoinen dilemma; kyllä, voidaan todeta, että nyt tunnetaan testamentin laatijan tahto, mutta sitä ei voi noudattaa! Vai löytyykö tästäkin poikkeuksia?

Anonyymi kirjoitti:

Hyviä huomioita, jotka saavat aikaan jatkopohdinnan:

Ilmeisesti kaikki testamentinlaatijan omakätiset kirjoitukset testamentin alkuperäisen tekstin päälle ja sivulle ovat ilman todistajia pätemättömiä vaikka ne voitaisiin todeta testamentin laatijan omalla käsialalla kirjoittamiksi. Mielenkiintoinen dilemma; kyllä, voidaan todeta, että nyt tunnetaan testamentin laatijan tahto, mutta sitä ei voi noudattaa! Vai löytyykö tästäkin poikkeuksia?

Lue lisää

Testamentin todistajan ei tarvitse tietää tai nähdä testamentin sisältöä, hän todistaa ainoastaan, että allekirjoitus on testamentin laatijan. Eli:

Kukaan ei voi todistaa, etteivätkö yliviivaukset ja testamentin laatijan käsialalla kirjoitetut kirjoitukset uusine perillisineen olisi olleet jo alkuperäisessä todistetussa testamentissa. Epätodennäköistä, mutta mahdollista. Menneinä aikoina testamentitkin olivat käsinkirjoitettuja, mutta kyllä oma käsiala nytkin kelpaa. Saivartelua, kyllä, mutta sillähän juristitkin elävät!

Anonyymi kirjoitti:

Testamentin todistajan ei tarvitse tietää tai nähdä testamentin sisältöä, hän todistaa ainoastaan, että allekirjoitus on testamentin laatijan. Eli:

Kukaan ei voi todistaa, etteivätkö yliviivaukset ja testamentin laatijan käsialalla kirjoitetut kirjoitukset uusine perillisineen olisi olleet jo alkuperäisessä todistetussa testamentissa. Epätodennäköistä, mutta mahdollista. Menneinä aikoina testamentitkin olivat käsinkirjoitettuja, mutta kyllä oma käsiala nytkin kelpaa. Saivartelua, kyllä, mutta sillähän juristitkin elävät!

Lue lisää

Jos testamenttiin on kirjoitettu käsin muitakin testamentinsaajia, on lähtökohta tietenkin, että ne on lisätty siihen myöhemmin kuin alkuperäisen testamentin laatimishetkellä.

"Kukaan ei voi todistaa" väite saisi tuomioistuimessa hilpeyttä aikaan!! Testamentin todistajat yleensä tietävät, mitä testamentissa lukee ja voivat asiasta todistaa oikeudenkäynnissä, jos ovat elossa vielä silloin. Muutakin todistelua voi olla.

Kommentoin tätäkin: "Mielenkiintoinen dilemma; kyllä, voidaan todeta, että nyt tunnetaan testamentin laatijan tahto, mutta sitä ei voi noudattaa! Vai löytyykö tästäkin poikkeuksia?"

Tietenkin on poikkeus, missä tapauksessa käsin tehdyt lisäykset pätevät. Jollei perillisistä tai testamentinsaajista kukaan nosta moitekannetta näitä lisättyjä saajia vastaan, testamentin määräyksistä tulee lainvoimaisia 6 kk kuluttua testamentin tiedoksiannosta perillisille. Sekin erikoisuus on, että lainvoimaisuus voi olla osittaista, koska moiteoikeus on jokaisen henkilökohtainen oikeus: esim. jos yksi perillinen/saaja moittii testamenttia, vain hänen osuutensa lisääntyy moitekanteen menestyessä ja muutoin testamentti lisättyine saajineen pysyy voimassa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos testamenttiin on kirjoitettu käsin muitakin testamentinsaajia, on lähtökohta tietenkin, että ne on lisätty siihen myöhemmin kuin alkuperäisen testamentin laatimishetkellä.

"Kukaan ei voi todistaa" väite saisi tuomioistuimessa hilpeyttä aikaan!! Testamentin todistajat yleensä tietävät, mitä testamentissa lukee ja voivat asiasta todistaa oikeudenkäynnissä, jos ovat elossa vielä silloin. Muutakin todistelua voi olla.

Kommentoin tätäkin: "Mielenkiintoinen dilemma; kyllä, voidaan todeta, että nyt tunnetaan testamentin laatijan tahto, mutta sitä ei voi noudattaa! Vai löytyykö tästäkin poikkeuksia?"

Tietenkin on poikkeus, missä tapauksessa käsin tehdyt lisäykset pätevät. Jollei perillisistä tai testamentinsaajista kukaan nosta moitekannetta näitä lisättyjä saajia vastaan, testamentin määräyksistä tulee lainvoimaisia 6 kk kuluttua testamentin tiedoksiannosta perillisille. Sekin erikoisuus on, että lainvoimaisuus voi olla osittaista, koska moiteoikeus on jokaisen henkilökohtainen oikeus: esim. jos yksi perillinen/saaja moittii testamenttia, vain hänen osuutensa lisääntyy moitekanteen menestyessä ja muutoin testamentti lisättyine saajineen pysyy voimassa.

Lue lisää

Entä jos käsin lisätyt ovat samalla perintökaaren mukaisia henkilöitä, vaikka sitten toisessa tai kolmannessa polvessa?

Anonyymi kirjoitti:

Jos testamenttiin on kirjoitettu käsin muitakin testamentinsaajia, on lähtökohta tietenkin, että ne on lisätty siihen myöhemmin kuin alkuperäisen testamentin laatimishetkellä.

"Kukaan ei voi todistaa" väite saisi tuomioistuimessa hilpeyttä aikaan!! Testamentin todistajat yleensä tietävät, mitä testamentissa lukee ja voivat asiasta todistaa oikeudenkäynnissä, jos ovat elossa vielä silloin. Muutakin todistelua voi olla.

Kommentoin tätäkin: "Mielenkiintoinen dilemma; kyllä, voidaan todeta, että nyt tunnetaan testamentin laatijan tahto, mutta sitä ei voi noudattaa! Vai löytyykö tästäkin poikkeuksia?"

Tietenkin on poikkeus, missä tapauksessa käsin tehdyt lisäykset pätevät. Jollei perillisistä tai testamentinsaajista kukaan nosta moitekannetta näitä lisättyjä saajia vastaan, testamentin määräyksistä tulee lainvoimaisia 6 kk kuluttua testamentin tiedoksiannosta perillisille. Sekin erikoisuus on, että lainvoimaisuus voi olla osittaista, koska moiteoikeus on jokaisen henkilökohtainen oikeus: esim. jos yksi perillinen/saaja moittii testamenttia, vain hänen osuutensa lisääntyy moitekanteen menestyessä ja muutoin testamentti lisättyine saajineen pysyy voimassa.

Lue lisää

Luonnollisesti käsinkirjoittamalla tehdyt lisäykset on tehty sen jälkeen kun testamentti on kirjoitettu koneella taikka tulostettu. Mikäli joku vetoaa testamentin pätemättömyyteen siltä osin, kuin siihen on tehty käsin kirjoitettuja lisäyksiä, voidaan pätemättömyysväitteeseen vastata, että "tietääkseni testamenttia on korjattu sen laatimisen jälkeen, mutta se tehtiin ennen allekirjoittamista ja todistamista". Onko esittää näyttöä, että korjaukset on tehty allekirjoittamisen jälkeen?

Jää tuomioistuimen kokonaisharkinnan varaan, kumman puolen argumentit ovat paremmin toteennäytettyjä taikka tapauskohtaisesti ja yleisen elämän kokemuksen mukaan todenpitävämpiä.

rytmimunat kirjoitti:

Luonnollisesti käsinkirjoittamalla tehdyt lisäykset on tehty sen jälkeen kun testamentti on kirjoitettu koneella taikka tulostettu. Mikäli joku vetoaa testamentin pätemättömyyteen siltä osin, kuin siihen on tehty käsin kirjoitettuja lisäyksiä, voidaan pätemättömyysväitteeseen vastata, että "tietääkseni testamenttia on korjattu sen laatimisen jälkeen, mutta se tehtiin ennen allekirjoittamista ja todistamista". Onko esittää näyttöä, että korjaukset on tehty allekirjoittamisen jälkeen?

Jää tuomioistuimen kokonaisharkinnan varaan, kumman puolen argumentit ovat paremmin toteennäytettyjä taikka tapauskohtaisesti ja yleisen elämän kokemuksen mukaan todenpitävämpiä.

Lue lisää

Tietenkin tuomari kysyy, onko esittää näyttöä, että korjauksia testamenttiin olisi tehty ennen sen allekirjoittamista. Jollei, testamentti komotaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tietenkin tuomari kysyy, onko esittää näyttöä, että korjauksia testamenttiin olisi tehty ennen sen allekirjoittamista. Jollei, testamentti komotaan.

Niin tai näin, mutta ainakin yliviivaukset ilman todistajia on hyväksytty neljässä oikeuskäsittelyssä, joista kaksi hovioikeuksia. Innostuin etsimään eri hakusanoilla, en löytänyt yhtään tapausta, joissa yliviivaukset olisi hylätty. Voi olla, että ne ovat olleet niin törkeitä, etteivät ole päätyneet oikeuden käsiteltäviksi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tai näin, mutta ainakin yliviivaukset ilman todistajia on hyväksytty neljässä oikeuskäsittelyssä, joista kaksi hovioikeuksia. Innostuin etsimään eri hakusanoilla, en löytänyt yhtään tapausta, joissa yliviivaukset olisi hylätty. Voi olla, että ne ovat olleet niin törkeitä, etteivät ole päätyneet oikeuden käsiteltäviksi.

Lue lisää

Niinpä niin. Yliviivausten osalta ei ole mitään epäselvää. Ne ovat päteviä tapoja peruuttaa testamentti. Mutta ne lisäykset siihen testamenttiin vaatii muotomääräyksien noudattamista.

Samaa kysymystä on käsitelty jo 3.12. Siteeraan: "Tästä on kuitenkin erimielisyyksiä, sillä joidenkin mielestä peruuttamisen peruutus pitäisi tehdä testamentin muotomääräyksiä noudattaen, koska siinä määrätään testamentinsaaja(-jia), joka on tullut jo poistetuksi testamentista peruutuksen vuoksi. Toisen kannan mukaan peruutuksen peruutuskin on vapaamuotisesti hyväksyttävää."

Vaihtoehto 1 on mahdollinen, jos hyväksytään peruutuksen peruutus vapaamuotoisesti. Ensin perittävä on peruuttanut yliviivaten myös sukulaisensa nimen testamentistaan, ja sitten tullut uusiin aatoksiin ja peruuttanut peruutuksensa kirjoittamalla nimen testamenttiin takaisin. Mutta tästä on erimielisiä kantoja olemassa.

Vaihtoehto 2 ei ole mahdollinen.

Vaihtoehto 3 on mahdollinen, jos peruutuksen peruutus olisi tehtävä muotomääräyksiä noudattaen, eli nimen lisääminen uudestaan testamenttiin vaatisi saman muodon kuin testamentin laatiminen.

Mielestäni vaijtoehto 1 täyttää parhaiten perittävän tahdon ja olisi hyväksyttävä lopputulos.

Anonyymi kirjoitti:

Samaa kysymystä on käsitelty jo 3.12. Siteeraan: "Tästä on kuitenkin erimielisyyksiä, sillä joidenkin mielestä peruuttamisen peruutus pitäisi tehdä testamentin muotomääräyksiä noudattaen, koska siinä määrätään testamentinsaaja(-jia), joka on tullut jo poistetuksi testamentista peruutuksen vuoksi. Toisen kannan mukaan peruutuksen peruutuskin on vapaamuotisesti hyväksyttävää."

Vaihtoehto 1 on mahdollinen, jos hyväksytään peruutuksen peruutus vapaamuotoisesti. Ensin perittävä on peruuttanut yliviivaten myös sukulaisensa nimen testamentistaan, ja sitten tullut uusiin aatoksiin ja peruuttanut peruutuksensa kirjoittamalla nimen testamenttiin takaisin. Mutta tästä on erimielisiä kantoja olemassa.

Vaihtoehto 2 ei ole mahdollinen.

Vaihtoehto 3 on mahdollinen, jos peruutuksen peruutus olisi tehtävä muotomääräyksiä noudattaen, eli nimen lisääminen uudestaan testamenttiin vaatisi saman muodon kuin testamentin laatiminen.

Mielestäni vaijtoehto 1 täyttää parhaiten perittävän tahdon ja olisi hyväksyttävä lopputulos.

Lue lisää

Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, eli vaihtoehto 1:n kannalla, mutta entä jos lisätyssä onkin alkuperäisen sukulaisen nimen lisäksi myös toinen perintökaaren mukainen sukulainen, jonka nimeä ei mainittu alkuperäisessä testamentissa. Kohdellaanko näitä kahta eri tavoin, toinen saa, toinen ei, vaikka molemmat ovat selvästikin testamentin laatijan tahtomia ja mainitsemia periöitä?

Anonyymi kirjoitti:

Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, eli vaihtoehto 1:n kannalla, mutta entä jos lisätyssä onkin alkuperäisen sukulaisen nimen lisäksi myös toinen perintökaaren mukainen sukulainen, jonka nimeä ei mainittu alkuperäisessä testamentissa. Kohdellaanko näitä kahta eri tavoin, toinen saa, toinen ei, vaikka molemmat ovat selvästikin testamentin laatijan tahtomia ja mainitsemia periöitä?

Lue lisää

Valitettavasti kertomassasi tilanteessa täytyy testamentinsaajat asettaa eri asemaan, jos testamenttia moititaan. Ylimääräisiä nimiä ei voida hyväksyä, jos ajatellaan testamentin muotosäännöksillä olevan merkitystä. Vai millä perustelulla mielestäsi testamentin laatiminen muuttuisi tällaisessa tilanteessa vapaamuotoiseksi?

Onhan esim. tapauksia, joissa perittävä menehtyy ennen kuin testamentin todistajat ovat ehtineet allekirjoittaa nimensä testamenttiin, ja varmuudella tiedetään, että perittävä halusi viimeisenä tahtonaan testamentin sisällön mukaista jäämistönsä jakoa. Moitekanne kuitenkin menestyy, koska testamentin muotosäännökset ovat ehdottomia.

Löysin tapauksen, missä korkeimman oikeuden on pitänyt ottaa kantaa peruutuksen peruutukseen. KKO 2010:63

"A oli 2.12.1983 asuessaan Ruotsissa tehnyt testamentin. Muutettuaan Suomeen A oli 16.1.2002 tehnyt uuden testamentin, jossa hän oli määrännyt omaisuudestaan toisin kuin mainitussa aikaisemmassa testamentissaan ja ilmoittanut mitätöivänsä aikaisemmat testamenttinsa. Ennen kuolemaansa A peruutti jälkimmäisen testamentin hävittämällä sen. Vuonna 1983 tehty testamentti löytyi A:n kuoltua asianajotoimistosta, jossa se oli laadittu. Kysymys siitä, oliko vuonna 1983 tehty testamentti voimassa."

Tapauksessa käräjäoikeus oli pitänyt Ruotsissa aiemmin tehtyä testamenttia voimassa olevana, koska sen peruuttaminen uudella testamentilla oli peruutettu hävittämällä viimeksi mainittu testamentti. Uuden hävittäminen oli siis toiminut testamentin peruutuksen peruutuksena.

Korkein oikeus piti peruutuksen peruutusta mahdollisena, mutta tässä tapauksessa testamentin peruutuksen peruuttaminen jäi toteen näyttämättä. Siten lakimääräiset perilliset saivat perinnön (niiden perillisten osalta, jotka olivat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta).

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti kertomassasi tilanteessa täytyy testamentinsaajat asettaa eri asemaan, jos testamenttia moititaan. Ylimääräisiä nimiä ei voida hyväksyä, jos ajatellaan testamentin muotosäännöksillä olevan merkitystä. Vai millä perustelulla mielestäsi testamentin laatiminen muuttuisi tällaisessa tilanteessa vapaamuotoiseksi?

Onhan esim. tapauksia, joissa perittävä menehtyy ennen kuin testamentin todistajat ovat ehtineet allekirjoittaa nimensä testamenttiin, ja varmuudella tiedetään, että perittävä halusi viimeisenä tahtonaan testamentin sisällön mukaista jäämistönsä jakoa. Moitekanne kuitenkin menestyy, koska testamentin muotosäännökset ovat ehdottomia.

Lue lisää

Ymmärränkö asian oikein jos totean, että yliviivattu nimi ei ole ”ylimääräinen todistamaton nimi” jos se esiintyy myöhemmin, mutta uusi nimi on? Eli yliviivatun uudelleen kirjoitetun nimen osalta täyttyy testamentin laatijan tahto.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärränkö asian oikein jos totean, että yliviivattu nimi ei ole ”ylimääräinen todistamaton nimi” jos se esiintyy myöhemmin, mutta uusi nimi on? Eli yliviivatun uudelleen kirjoitetun nimen osalta täyttyy testamentin laatijan tahto.

Lue lisää

En ole juristi, mutta aikaisempien kommenttien perusteella näin näyttäisi olevan?

Anonyymi kirjoitti:

En ole juristi, mutta aikaisempien kommenttien perusteella näin näyttäisi olevan?

Onko kuitenkaan noin? Entä jos yliviivaukset palauttavat testamentin tavallaan nollatilaan, eli periaatteessa tyhjäksi, silloinhan vanhatkin nimet ovat ikäänkuin uusia ja ne hylätään!

Noinhan se juuri on, ja ainakin täydellisessä maailmassa! Realismia edustaa kuitenkin se, että joissain tapauksissa saattaa yliviivaaja olla vanha tai vaikka yksineläjä. Kokonaan uuden testamentin laatiminen todistajineen saattaa osoittautua liian työlääksi tai sitten ajatus ei enää kanna niin pitkälle, mutta silti yliviivaukset todistavat testamentin laatijan lopullisen tahdon. Todistustaakka lienee sillä joka väittää niitä väärennetyiksi?

Anonyymi kirjoitti:

Noinhan se juuri on, ja ainakin täydellisessä maailmassa! Realismia edustaa kuitenkin se, että joissain tapauksissa saattaa yliviivaaja olla vanha tai vaikka yksineläjä. Kokonaan uuden testamentin laatiminen todistajineen saattaa osoittautua liian työlääksi tai sitten ajatus ei enää kanna niin pitkälle, mutta silti yliviivaukset todistavat testamentin laatijan lopullisen tahdon. Todistustaakka lienee sillä joka väittää niitä väärennetyiksi?

Lue lisää

Oletuksena yliviivaus on testamentin tekijän itsensä tekemä. Käräjillä on kuitenkin mahdollista esittää vastanäyttöä, jos asian sinne maksusta haluaa.

Yliviivaus on helppo tapa aiheuttaa riitaa omasta viimeisestä tahdostaan.

Anonyymi kirjoitti:

Noinhan se juuri on, ja ainakin täydellisessä maailmassa! Realismia edustaa kuitenkin se, että joissain tapauksissa saattaa yliviivaaja olla vanha tai vaikka yksineläjä. Kokonaan uuden testamentin laatiminen todistajineen saattaa osoittautua liian työlääksi tai sitten ajatus ei enää kanna niin pitkälle, mutta silti yliviivaukset todistavat testamentin laatijan lopullisen tahdon. Todistustaakka lienee sillä joka väittää niitä väärennetyiksi?

Lue lisää

"Todistustaakka lienee sillä joka väittää niitä väärennetyiksi?"

Aina ei tarvitse olla kysymys väärennöksestä. Kysymys voi olla myös siitä, että yliviivattu nimi testamentissa on palautuettu saajaksi, kun perittävä on peruuttanut peruutuksensa, eli toisin sanoen hän voi suullisestikin muuttaa testamenttia niin, että yliviivattu saaja palautuu testamentin saajaksi. Ks. tästä edellä kommentoitua tapausta KKO 2010:63.

Anonyymi kirjoitti:

"Todistustaakka lienee sillä joka väittää niitä väärennetyiksi?"

Aina ei tarvitse olla kysymys väärennöksestä. Kysymys voi olla myös siitä, että yliviivattu nimi testamentissa on palautuettu saajaksi, kun perittävä on peruuttanut peruutuksensa, eli toisin sanoen hän voi suullisestikin muuttaa testamenttia niin, että yliviivattu saaja palautuu testamentin saajaksi. Ks. tästä edellä kommentoitua tapausta KKO 2010:63.

Lue lisää

KKO 2010:63, miten liittyy asiaan?