Koska täällä ei ole erikseen vapaaehtoisesti lapsettomien aihealuetta, niin laitan tämän tänne, mutta kysymykseni on nyt tosiaan tarkoitettu heille jotka itse ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia, enkä halua kysymykselläni satuttaa heitä jotka lapsia eivät pysty saamaan vaikka haluaisivat. Joten jos siis olet haluamattasi lapseton, suosittelen ettet lue tätä tämän pidemmälle.
Minä siis olen jo vuosia sitten päättänyt, etten halua omia lapsia. Näin ollen päädyin myös yhteen miehen kanssa joka ei niitä halua enempää, hänellä siis pari jo ennestään, sen jälkeen tehnyt vasektomian ettei samaa vahinkoa kävisi uudestaan. Nyt 35-vuotiaana, minulla alkaa ehkä olemaan jonkun näköinen keski-iän kriisi ja mietin välillä vähän liikaakin tulevaisuutta. Tein tai näin mitä vain, niin yhdistän sen jotenkin yksinäiseen tulevaisuuteen enkä tiedä miten käsitellä näitä tunteita. Olen aina ollut sitä mieltä että ihmiset jotka hankkivat lapsia vain turvatakseen jotenkin vanhuutensa, ovat todella itsekkäitä ja on hirveä syy hankkia lapsia vain että joku hoitaisi vanhana.
Mutta nyt itseänikin ahdistaa tuo tuleva vanhuus. Itken tv mainoksia yksinäisistä vanhuksista koska näen siinä itseni, kävin joulun alla hautausmaalla viemässä kynttilöitä ja tajusin että kun minä kuolen, kukaan ei ole hautaamassa minua tai tuomassa kynttilöitä jos joku hautaan asti minut saisikin. Kun kuolen, olen vain poissa, kukaan ei muista minua tai "jatka elämääni" kertomalla minusta tarinoita tai muistelemalla elämääni. Kuka minut ymmärtää laittaa hoitokotiin jos vanhana en osaa tai pysty huolehtimaan itsestäni?
Kenen kanssa minä vietän joulut kun omat vanhempani kuolevat?
Onko kellään muulla herännyt samanlaisia tunteita, siitä huolimatta että itse olette valinneet lapsettomuuden? Miten käsittelette näitä tunteita? Oletteko tehneet jonkun "suunnitelman" vanhuuden varalle?
Kysymys vapaaehtoisesti lapsettomille
10
319
Vastaukset
- Anonyymi
Olen elänyt yksin koko elämäni, niin miten se yksin kuoleminen tässä ongelma olisi. Kuolleena en myöskään ole tietoinen haudalla palavista kynttilöistä oli niitä tahi ei.
Ymmärrän tuon tunteesi. Ihmisillä on myös sisäsyntyinen tarve levittää omia geenejään.
Mitä tulee vanhuuteesi, niin onhan sinulla miehesi tukena ja turvana. Itselläni ei sitäkään( naista) . Day by day.- Anonyymi
En sano että yksin eläminen koko elämän ajan olisi kivaa, riippuen tietenkin siitä onko se itse valittua vai elääkö yksin tahtomattaan. Niin tai näin, niin onhan kuitenkin hieman eri asia olla yksin koko elämänsä ja siten elää myös se vanhuus yksin kun on jo tottunut siihen yksinäisyyteen, kuin että joutuu siihen yksinäisyyteen yhtäkkiä yllättäen vanhana.
Minulla on mieheni nyt, mutta tässä on vielä vuosia aikaa vanhuuteen, eikä kukaan voi tietää pysymmekö yhdessä loppuun saakka tai jos hän kuolee ennen minua.
Tässä asiassa en myöskään voi sanoa että minulla olisi miestäni tukena, koska hänellä kuitenkin on lapsia, joten ei hän pysty ymmärtämään minun tunteitani tai sitä mitä käyn läpi.
- Anonyymi
Tässä lapsettomana ihmisenä nyt ei nyt muutenkaan oo mihinkään kiire, eikä mieltä paina asuntolainojen korot kuin sähkön hintakaan. Ikääkin jo sen verran, että saa ton "vahinkorahastonkin" pistää meneen. Yksin oon kaiken tottunu tekeen, niin mikäs siinä. Pikkuhiljaa tässä omakustannetta kirjottelen. Pistän sen painoon ja sitten "joudun" lähettämään siitä kuusi kappaletta kansalliskirjastoon. Tää koskee siis kaikkia kirjoja mitä painetaan enemmän kuin 50 kappaletta. Mutta kukas sitä tarkastaa vaikka painattas vaan noi kuusi. Oma kädenjälki on tässä, ei välttämättä tarvi lapsia tehdä. ja vaikka oiskin, niin ne saattais olla maailmalla, eikä kukaan voi edellyttääkään, että ois siinä haudalla itkemässä. Ja jos ei kirjoittaa tykkää, niin voi maalata, säveltää ym. En mäkään mikään kirjailija oo, että enemmänkin taustaa kirjoittelen noihin valokuviin, mitä onkin vuosien mittaan kertynyt.
"Tässä lapsettomana ihmisenä nyt ei nyt muutenkaan oo mihinkään kiire, eikä mieltä paina asuntolainojen korot kuin sähkön hintakaan."
Mitenköhän lapsettomuus noihin asioihin vaikuttaa? Kyllä minulla lapsettomana on asuntolaina ja korkojakin siitä joudun maksamaan, eikä minulla ainakaan ole mitään lapsettoman alennusta sähkön hinnassa, ihan samaa kallista sähköä minä maksan siinä missä lapsiperheetkin.
Ainut ero että minun ei tarvitse murehtia kuin itseäni ja omaa selviämistäni, eikä tarvitse miettiä saako lapset tarpeeksi ruokaa tai ehjät vaatteet kouluun. Ei se lapsettomuus takaa murheetonta elämää.
Enkä oikein ymmärtänyt että miten kirjan kirjoittaminen korvaa lasten hankkimisen? Että kun kirjoitat kirjan niin olet jättänyt jonkun kädenjäljen maailmaan kuoltuasi? Varmastihan jäät jonkun muistoon jos menestyt, mutta se että kirjoitat kirjan jota kukaan ei lue tai maalaat taulun kotonasi joka päätyy roskiin kuoltuasi, ei saa sinua jäämään kenenkään muistoihin. Ja ellet omaa yhtään taiteellista lahjaa, niin olet vain tuhoon tuomittu!?
Itse sanoisin että jos sinulla on kummilapsia, sisarusten lapsia tai muita sukulaisten ja ystävien lapsia, ole läsnä heidän elämässään. Tee jotain konkreettista hyvää ihmisten parissa, hyväntekeväisyys työtä, ystävä toimintaa tai jos aika ja halu riittää niin toimi sijaisperheenä. Aina ei tarvita omia lapsia jotta voisi elää jonkun muistoissa, et tarvitse omia lapsia voidaksesi tehdä jotain hyvää.
- Anonyymi
Kyllä näitä yksinäisiä on niitäkin joilla on lapsia , joten samat ajatukset todella pyörii mielessä kaikilla kun vanhenee.
Moni vanhus katselee hoitokodin ikkunasta pihalle odotellen lapsiaan jotka eivät koskaan tule.
Yksinäisyys vaivaa monia ihmisiä nykyään, eikä omat lapset ole mitenkään takuu siitä että saisi hyvän vanhuuden.
Ja sitten on lakikin olemassa ettei ole lasten velvollisuus juridisesti olla apuna vanhukselle vaan vanhat ovat kuntien vastuulla.
Niin että ennenvanhaan oli itsestään selvyys että omat lapset hoitivat vanhempansa , tänään kun naisetkin kaikki ovat työssä kodin ulkopuolella , ja oma perhe hoidellaan työpapäivän päätyttyä , niin siinä ei ole enää aikaa vanhukselle .
Ja eräät päättävät olla hankkimatta lapsia , ja siinä,ei ole mitään väärää, jokaisella on päätös valita lapset tai olla ilman.
Mutta kuntien pitäisi olla enemmän tietoisia yksinäisten ihmisten arkipäivästä ja eteenkin sairauksista mitä monelle tulee iän mukana .
Mutta sitten on tietysti niitäkin vielä jotka todella hoitelevat omat vanhempansa , joten meitä on monenlaisia ihmisiä tässä maailmassa. - Anonyymi
Vanhuudesta vielä. Että mun mummo ja isä lopetti syömisen kun joutu vuodepotilaaksi. Kuulostaa ehkä kauheelta, mutta vaihtoehtona voisi olla vuosienkin vuodehoito, jossa ei ole mitään toivoa. Itse ajattelin menetellä ihan samoin. olen myös harjoitellu syömättä oloa ja huomannu että se nälkä menee tavallaan ohi. Enemmänkin vaikuttaa aivotoimintaan ja yleiseen jaksamiseen. Että jos oisin vuoteeseen sidottu niin varmasti onnistus. Siitä seuraa vaan sellanen luonnollinen hiipuminen.
- Anonyymi
Ei lasten hankkiminen tee autuaaksi, tai että he pelastavat sinut yksinäisyydeltä tulevaisuudessa. Lapsettomuus e tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä, tai että jälkikasvu huolehtisi sinusta. Monille oikeasti tärkeät ihmiset voivat olla jotain aivan muuta kuin omat lapset. Tämän olen nähnyt oman isäni kohdalla, ja tunne on molemminpuolinen. Kannattaa hankkia ystäviä ja sosiaalisia kontakteja puolison lisäksi. Tuo kuolleiden muistelu on myös mielenkiintoinen konsepti. Kuollessaan ihminen unohtuu joka tapauksessa ajan saatossa. Yleensä kuolemaa on turha miettiä liikaa. Tärkeämpää on elää haluamallaan tavalla, oli siinä lapset mukana tai ei.
- Anonyymi
Miks joku murehtii jostain kuolemasta. se on nyt ongelma siitä pienimmästä päästä. Mun suurin ongelma on että miten selviäis tästä päivästä. Joku voi pitää ristiriitaisena, mutta ei ole.
- Anonyymi
"Miks joku murehtii jostain kuolemasta. se on nyt ongelma siitä pienimmästä päästä."
Miksi olisi pieni ongelma? Kaikki me pelkäämme ja murehdimme eri asioita, ei se tarkoita että toisen murhe olisi mitättömämpi vain koska murhe on eri kuin sinulla.
Ja mitä tarkoitat tästä päivästä selviämisellä? Jos mietit miten selvitä tästä päivästä hengissä, niin etkö silloin nimenomaan murehdi kuolemaa?
Minä pidän elämästäni, rakastan ihmisiä ympärilläni ja teen asioita joita rakastan. Kuolemaa pelkään ihan naurettavan paljon. En kuitenkaan murehdi niinkään sitä että kuka minut kuoltuani muistaa kuten ap, vaan ylipäätään kuoleman lopullisuus on ahdistavaa.
- Anonyymi
Eletään aikamme ja kuollaan pois, totesi eräs lappilainen iäkäs nainen. Ja oli sovussa itsensä ja elämän kanssa.
Ihmisen aika on joka tapauksessa rajallinen. Miksi pitäisi jonkun muistella kuollutta, kun aika täällä loppuu niin se loppuu. Muistella saa tietenkin ken haluaa, mutta se ei vaikuta ihmisen elämään. Eivät lapset ratkaise kenenkään elämää, elämäntapoja on monia. Ei pitäisi tänä päivänä tarvita edes todeta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174456
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842499Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731637Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella261394Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641197- 115951
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon19944Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42932- 20931
- 171914