Miten elämä sujuu eläkkeellä?

Anonyymi-ap

Miten teillä, jotka olette joutuneet eläkkeelle masennuksen takia, elämä sujuu? Onko teillä vielä hoitokontaktia jonnekin? Miten elämänne on muuttunut eläkkeellä? Oletteko joutuneet ns. tyhjän päälle ja oman onnenne nojaan?

39

391

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En joutunut eläkkeelle vaan pääsin eläkkeelle. Rauhassa saa olla, oman onnensa nojassa, ei hoitokontaktia, ei mitään. Vain masennus. Eläke juoksee.

      • Anonyymi

        Oletko tyytyväinen elämääsi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko tyytyväinen elämääsi?

        Toisinaan kyllä, toisinaan en.


    • Anonyymi

      Hoitokontakti mitä ne on?ihan lähdetään eri tasolta kumpainenkin ..hoidettava ja ns.hoitaja. yleensä ne kontaktit on parin viikon hoitojakson verran olemassa ja sitten saa olla omillaan ja pärjätä miten parhaaksi toipuu..kaikki on omista korvien välistä kiinni. Mielekästä tekemistä päiviin niin kyllä se siitä lähtee sujumaan.

    • Anonyymi

      Hoitajan käynnit loppuivat. On mennyt nyt niin hyvin ettei ole tarvetta kontaktille. Ekaa kertaa kuuteen vuoteen kun ei ole varattua aikaa näköpiirissä psykiatriselle hoitajalle. Elämä menee eteenpäin mallillaan ja kuuntelen paljon äänikirjoja. Osallistun erilaisiin ilmaistapahtumiin. Välillä auttelen sukulaisia. Välillä on ollut niin kiire, että on ollut pakko laittaa rajoja auttamis pyyntöihin.
      Olen yhtä vapaa kuin viisi vuotiaana ennen esikouluun menoa. Tai itseasiassa vapaampi koska nyt ei vanhemmat komentele

      • Anonyymi

        Joten olet eläkkeellä masennuksesta , ja autteleva ihmisiä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joten olet eläkkeellä masennuksesta , ja autteleva ihmisiä

        Jep. Välillä on parempia kausia. Välillä ei jaksa mitään. Autan jos on voimia. Tuo elämään sisältöä ja vaihtelua päiviin.


      • Anonyymi

        Mukava kuulla, että tunnut voivan suht hyvin kumminkin. Pelkässä masennuksessa onkin paljon hyviä puolia, mm. vain yksi dg, ei välttis pysyvä eli voi parantua, on absoluuttisesti toimintakykyinen kun fysiikka pelaa hyvin. Vaikka tuntuu ettei sängystä jaksaisi nousta, mutta lihakset toimii kumminkin. Ylös ja ulos päässee jos aivan pakko, esim. kauppaan, olipa käytös sitten kuinka hitaan ja vajaan oloista hyvänsä.

        Monisairas


    • Anonyymi

      En ole vielä eläkkeellä. En kokisi, että joutuisin vaan pääsisin. Eläkepäätös olisi helpotus.

      Te jotka olette jo eläkkeellä, oliko masennuksen lisäksi muita diagnooseja? Kuinka kauan kesti, että pääsitte eläkkeelle?

    • Anonyymi

      No en ole tiennytkään että masennuksesta pääsee eläkkeelke , Kyllä siihen nyt luulisi lääkkeitä olevan.
      Ei Kai kukaan eläkkeelle halua ennen aikojaan, sillä Kyllä se työeläma sentään on sellainen asia joka pitää mielen virkeänä.
      Kotona köllöttäminen vaan lisää masennusta

      • Anonyymi

        Kunpa kaikki olisikin elämässä noin yksinkertaista... Ole onnellinen, että sinulla on kaikki hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kunpa kaikki olisikin elämässä noin yksinkertaista... Ole onnellinen, että sinulla on kaikki hyvin.

        Jokainen joka on käynyt masennuksen lävitse elämässään tietää että se ei parane kotona olemisella , vaan yksinäisyys lisää usein huonoa oloa.
        Ja jokainen tietää myös miten tärkeää se on että tapaa muitakin ihmisiä aina välillä sillä usein ne tapaamiset katkaisee hetkeksi masentuneen mielen , ja olo tuntuu hyvältä kun saa puhua toisten ihmisten kanssa.
        Niin että jos sitä vaan haluaa itsekseen olla kotinurkissa masentuneena niin voi olla ettei pääse koskaan irti masennuksesta .
        Sitten ei kukaan tiedä kenenkään toisen asioista miten hyvin ne ovat , sillä jokainen ihminen kokee asiast eri tavalla , vaikka voi voida huonostikin voi löytää valopilkkuja odottamattomasta taholta .
        Siis yksinkertaisuudesta ei ole kyse silloin kun ihminen todella haluaa tulla terveeksi ja olla yhtenä lenkkinä yhteiskunnassa .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen joka on käynyt masennuksen lävitse elämässään tietää että se ei parane kotona olemisella , vaan yksinäisyys lisää usein huonoa oloa.
        Ja jokainen tietää myös miten tärkeää se on että tapaa muitakin ihmisiä aina välillä sillä usein ne tapaamiset katkaisee hetkeksi masentuneen mielen , ja olo tuntuu hyvältä kun saa puhua toisten ihmisten kanssa.
        Niin että jos sitä vaan haluaa itsekseen olla kotinurkissa masentuneena niin voi olla ettei pääse koskaan irti masennuksesta .
        Sitten ei kukaan tiedä kenenkään toisen asioista miten hyvin ne ovat , sillä jokainen ihminen kokee asiast eri tavalla , vaikka voi voida huonostikin voi löytää valopilkkuja odottamattomasta taholta .
        Siis yksinkertaisuudesta ei ole kyse silloin kun ihminen todella haluaa tulla terveeksi ja olla yhtenä lenkkinä yhteiskunnassa .

        Unohdat, että jokaisella on erilaiset lähtökohdat, jo syntymästä alkaen. Kaikki se vaikuttaa. Sitä paitsi en usko, että kukaan "haluaa itsekseen olla kotinurkissa masentuneena". Ei kukaan "halua" olla masentunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen joka on käynyt masennuksen lävitse elämässään tietää että se ei parane kotona olemisella , vaan yksinäisyys lisää usein huonoa oloa.
        Ja jokainen tietää myös miten tärkeää se on että tapaa muitakin ihmisiä aina välillä sillä usein ne tapaamiset katkaisee hetkeksi masentuneen mielen , ja olo tuntuu hyvältä kun saa puhua toisten ihmisten kanssa.
        Niin että jos sitä vaan haluaa itsekseen olla kotinurkissa masentuneena niin voi olla ettei pääse koskaan irti masennuksesta .
        Sitten ei kukaan tiedä kenenkään toisen asioista miten hyvin ne ovat , sillä jokainen ihminen kokee asiast eri tavalla , vaikka voi voida huonostikin voi löytää valopilkkuja odottamattomasta taholta .
        Siis yksinkertaisuudesta ei ole kyse silloin kun ihminen todella haluaa tulla terveeksi ja olla yhtenä lenkkinä yhteiskunnassa .

        Masenus ei parana kaljottelulla eläkepäivinä ja tupakoimalla. Jos viellä lääket pääle jonain päivänä kehos sisällä tepee ja ihminen kuolee äkisti sydis.Ei parane kotona makaamallakaan.Joten itseän pitäisi niskasta otta kinni ja opetella päivärytmi.Helsinki on paljon tuki pistetä ilmasia masntuneille,mutta montako nihin menen kun ei jaksa. Sepä se. Tuki pisteet löytyy varmaan Mielterveys liton sivuilta ja aktivitetit ilmaiset netistä.


    • Anonyymi

      Jos olette ainoastaan pelkän masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä ja alatte voimaan paremmin,niin diagnoosia ei voida poistaa ,koska teidät katsotaan työkykyiseksi ja mahdollinen kelakorvaus lääkkeisiin poistuu.

      Itselläni oli kaksi diagnoosia.Masennuksen terveydenhuolto voi poistaa mutta toinen diagnoosi piti säilyttää koska olisin joutunut työttömäksi työnhakijaksi ja kelakorvaus lääkkeisiin olisi poistunut. Tämä diagnoosi joka säilyi ei ollut edes paikkansa pitävä ja siitä ei ole mainintaa kuin viimeisessä lääkärinlausunnossa ilman oireita.Psykiatri myönsi ettei löydä diagnoosin oireita aikasemmista lausunnoista.

      Kun haette työkyvyttömyyseläkettä niin kysykää lääkäriltä minkä diagnoosin saatte ettei sitä tartte lääkärinlausunnosta lukea.

      • Anonyymi

        Mitäs tapahtuis, jos vaan menisit töihin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäs tapahtuis, jos vaan menisit töihin?

        Niin mitä ?
        Varmaan se olis eka päivät näillä potilailla hieman paniikin tyylisiä mutta kyllä se siitä alkais menemään, kun hyväksyy vaan itsensä sellaisena kun on, masennus mukaan luettuna.

        Useat asiat kaipaa potilaan omaa hyväksyntää , ja jokainen haluaa todella tienata tulevaa vanhuus eläkettä olemalla töissä , joten kun selittää itselleen masennuksen aikana että oma tilanne in juuri nyt masennus, mutta se menee aina ohitse ennemmin tai myöhemmin, ja jos ottaa esim lääkkeitä niin paranee äkkiämmin.

        Kotona oleminen ei paranna kenenkään oloa vaan masennus saattaa tulla yhä syvemmäksi . Niin että pitäisi vaan yrittää pysyä kiinni yhteiskunnassa antamalla oman työpanoksensa .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäs tapahtuis, jos vaan menisit töihin?

        Eläkkeen nimi on TYÖKYVYTTÖMYYSeläke ei KOTIELÄMÄeläke.Kuule kun mä en pärjännyt kuntoutuksessa niin mitäpä luulet että tapahtuu jos haen töitä.Kuka ottaa töihin ihmisen jolla ei ole työkokemusta ja on keski-ikäinen.En usko että kukaan ottaa asiakaspalvelu ja sosiaalialalle töihin ihmistä jolla ei ole työkokemusta.Ottaisitko itse?


      • Anonyymi

        Tässähän on tietyllä tapaa huijauksen makua, mutta ymmärrettävistä syistä. Sitä en voi ymmärtää, jos lääkkeen kelakorvaus on sidoksissa työkykyyn, mutta sehän on selvää, että parannuttuaan ei lääkettä tarvitse ja dg tottakai pitää poistaa. Jos tosiaan paranee eläkkeellä, mutta jossain työssä sairastuu, niin ehkä sittenkin löytyy joku työ mitä pystyy tekeen.

        Itsellä on monta syytä miksi eläkkeellä, joista masennus on eräs muttei keskeisin. Olen myös sitä mieltä ettei joutenolo kotona ole hyväksi, mutta mulla sitä ainakin tekee etupäässä sosiaalisesti "erittäin hirveä" ja muutoin hankala taudinkuva mistä masennus kumpuaa eikä se poistu koskaan, päinvastoin lähenee höperyyttä, niin sen koen. Muutenhan sitä voisi ajankuluksi tehdä muutakin kuin möllöttää kotona, vaikkei rahaa nyt isommin ole. Koen myös, että eläkkeelle jouduin, mutta parempi se kuin näennäistyönhaku ainaisine rahanhakuineen. Mulla ei ole koskaan todettu varsinaista työkyvyttömyyttä, vaan ole enemmmän kyvytön saamaan sopivaa työtä. En todellakaan ole niitä ihnisiä, että riittää, kun saa olla, syödä, katsoo telkkaria ja surffata netissä!

        Jos joku viihtyy kotona yksikseen,lienee vähän vetäytyvä persoona eli erakko. Pelkällä masennuksella ei pitäisi pysyviä eläkkeitä myöntää kuin hyvin perustellusti, kun nyt niitä tehdään ihan liukuhihnalta. Koko masennus on kokenut pahan arvonlaskun eikä enää oikein kunnolla ymmärretä mitä se on oikeesti. Minusta on paljon sellaisia huithapeli-ihmisiä, joilla ei mitään vastuuta, suunnitelmia, huolta huomisesta, holtitonta käytöstä, heikko kritiin ja epävarmuuden sieto, liika arkuus kokeilla uutta ym. joille eläkettä oikeampi paikka olisi elämänhallintakurssi.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässähän on tietyllä tapaa huijauksen makua, mutta ymmärrettävistä syistä. Sitä en voi ymmärtää, jos lääkkeen kelakorvaus on sidoksissa työkykyyn, mutta sehän on selvää, että parannuttuaan ei lääkettä tarvitse ja dg tottakai pitää poistaa. Jos tosiaan paranee eläkkeellä, mutta jossain työssä sairastuu, niin ehkä sittenkin löytyy joku työ mitä pystyy tekeen.

        Itsellä on monta syytä miksi eläkkeellä, joista masennus on eräs muttei keskeisin. Olen myös sitä mieltä ettei joutenolo kotona ole hyväksi, mutta mulla sitä ainakin tekee etupäässä sosiaalisesti "erittäin hirveä" ja muutoin hankala taudinkuva mistä masennus kumpuaa eikä se poistu koskaan, päinvastoin lähenee höperyyttä, niin sen koen. Muutenhan sitä voisi ajankuluksi tehdä muutakin kuin möllöttää kotona, vaikkei rahaa nyt isommin ole. Koen myös, että eläkkeelle jouduin, mutta parempi se kuin näennäistyönhaku ainaisine rahanhakuineen. Mulla ei ole koskaan todettu varsinaista työkyvyttömyyttä, vaan ole enemmmän kyvytön saamaan sopivaa työtä. En todellakaan ole niitä ihnisiä, että riittää, kun saa olla, syödä, katsoo telkkaria ja surffata netissä!

        Jos joku viihtyy kotona yksikseen,lienee vähän vetäytyvä persoona eli erakko. Pelkällä masennuksella ei pitäisi pysyviä eläkkeitä myöntää kuin hyvin perustellusti, kun nyt niitä tehdään ihan liukuhihnalta. Koko masennus on kokenut pahan arvonlaskun eikä enää oikein kunnolla ymmärretä mitä se on oikeesti. Minusta on paljon sellaisia huithapeli-ihmisiä, joilla ei mitään vastuuta, suunnitelmia, huolta huomisesta, holtitonta käytöstä, heikko kritiin ja epävarmuuden sieto, liika arkuus kokeilla uutta ym. joille eläkettä oikeampi paikka olisi elämänhallintakurssi.

        Monisairas

        Mulle sanottiin jos haluan vaihtaa diagnoosin niin mut katsotaan työkykyiseksi. Mulle oltais voitu sanoa että poistavat diagnoosit ja ilmoittaudut työttömäksi työnhakijaksi. Ja samalla poistuu kelakorvaus unilääkkeisiin.Sitä en todellakaan halua. Mulla nousee toisen lääkkeen hinta 50 eurolla. Onneksi mulla on kelakorvaus lääkkeisiin ja maksan sitten 4,50 e per lääke jatkossa. Vaikka ihmiselle on diagnooseja niin ei se tarkoita sitä etteikö kotona pärjäisi. Ihmiset sotkee työelämän/kuntoutuksen kotielämään. Ne ongelmat joita on työelämässä/kuntoutuksessa puuttuvat kotona.

        Kun selvitin diagnoosin vaihtamista paikkansa pitäväksi niin se ei onnistu niistä syistä jotka olen maininnut. Mä hyväksyin diagnoosin koska ei ole mitään järkeä aloittaa samaa kuntoutusrumbaa alusta sen takia että sä saisit jonkun paikkansa pitävän diagnoosin tilalle. Mulla oli ahdistuneisuushäiriö joka muuttui muutamassa kuukaudessa psykoosipiirteiseksi persoonallisuudeksi. Tämä on diagnoosi jota lääkäri ei mitenkään perustellut lausunnossaan. Muuten kuin etten halunnut mennä klubitalolle joka sijaitsi siihen aikaa lähellä kotia. Lääkärillä oli elämäntehtävänään saada mut istumaan klubitalolle mutta kun en halunnut niin lääkäri ei tykännyt tästä yhtään.Hyvä ettei suuttunut mulle kun kieltäydyin.Tästä hän jaksoi jankata mulle jatkuvasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eläkkeen nimi on TYÖKYVYTTÖMYYSeläke ei KOTIELÄMÄeläke.Kuule kun mä en pärjännyt kuntoutuksessa niin mitäpä luulet että tapahtuu jos haen töitä.Kuka ottaa töihin ihmisen jolla ei ole työkokemusta ja on keski-ikäinen.En usko että kukaan ottaa asiakaspalvelu ja sosiaalialalle töihin ihmistä jolla ei ole työkokemusta.Ottaisitko itse?

        Olen ottanut, useammankin. Asia johon kiinnitän eniten huomiota, on ihmisen luotettavuus.

        Eihän sitä palkatessa voi täydellisesti tietää, ja on tullut tehtyä virheitäkin, mutta virheistä oppii, eivätkä he koeaikaa pidemmäksi ajaksi taloon jää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ottanut, useammankin. Asia johon kiinnitän eniten huomiota, on ihmisen luotettavuus.

        Eihän sitä palkatessa voi täydellisesti tietää, ja on tullut tehtyä virheitäkin, mutta virheistä oppii, eivätkä he koeaikaa pidemmäksi ajaksi taloon jää.

        Eli sä voit ottaa ihmisen töihin joka ei osaa työtehtäviä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ottanut, useammankin. Asia johon kiinnitän eniten huomiota, on ihmisen luotettavuus.

        Eihän sitä palkatessa voi täydellisesti tietää, ja on tullut tehtyä virheitäkin, mutta virheistä oppii, eivätkä he koeaikaa pidemmäksi ajaksi taloon jää.

        Mua kiinnostaa tietää miten mielenterveysongelmaiset ovat pärjänneet sosiaalialan työtehtävissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli sä voit ottaa ihmisen töihin joka ei osaa työtehtäviä?

        Vastakysymyksenä voisin heittää, että onko se sinun mielessä synonyymi luotettavuudelle?

        Tietenkin kaikki työntekijät pitää perehdyttää työhönsä. Perehdytyksen lisäksi voidaan joissain tapauksissa käyttää esimerkiksi oppisopimuskoulutusta.

        Sellasta kirja viisautta ja mekaanista työtä on helppo opettaa, mutta älykkyys on jo huomattavasti vaikeampaa. Ne ihmiset joilla on sekä viisautta, että älykkyyttä on myös niitä ihmisiä joita niin sanotusti headhuntataan.

        Asenne on sitten tietenkin se kaikkein vaikein. Sitä on työnantajan toimesta lähes mahdoton opettaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mua kiinnostaa tietää miten mielenterveysongelmaiset ovat pärjänneet sosiaalialan työtehtävissä.

        Miksi se pärjääminen pitäisi erota niistä kaikista muista aloista, joissa mielenterveysongelmaisia on?

        Suomessa on se neljännes miljoona miepä palveluiden käyttäjää, että eiköhän siitä riitä jokaiselle alalle jos jonkinsorttista pärjääjää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi se pärjääminen pitäisi erota niistä kaikista muista aloista, joissa mielenterveysongelmaisia on?

        Suomessa on se neljännes miljoona miepä palveluiden käyttäjää, että eiköhän siitä riitä jokaiselle alalle jos jonkinsorttista pärjääjää.

        Koska sä et voi näyttää tunteita asiakkaille tai jos tulee paniikkikohtaus tai ahdistuneisuuskohtaus asiakkaan luona niin onko sun mielestä työntekijä silloin työkykyinen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mua kiinnostaa tietää miten mielenterveysongelmaiset ovat pärjänneet sosiaalialan työtehtävissä.

        Huonosti tai ei ollenkaan.


    • Anonyymi

      Toisaalta on mukavaa kun ei tarvitse stressata mistä saa rahat laskuihin jne. Henkiset voimavarat kun eivät välttämättä aina riitä edes tekemään Kelan toimeentulohakemuksia.

      Toisaalta taas sitä on todellakin "tyhjän päällä" ja oman onnen nojassa. Ellei sitten itse aktiivisesti pyri kohti muutosta. Itse asiassa terveyskeskuksen edustajalta sain ihan saman lausunnon ettei heillä ole aikomustakaan tehdä mitään ellei henkilö itse ryhdy toimiin ja aktiivisesti pyri kohti paranemista. Mikä tuntuu vähän ristiriitaiselta kun masentuneena on voimavarat muutoinkin ihan lopussa? Käytännössä terveyspalvelut hylkäävät ihmisen jolla ei ole voimavaroja hakea palveluita.

      Olenko kuitenkaan tyytyväinen omaan elämääni masentuneena eläkeläisenä? En täysin, mutta tilanne voisi helposti olla huonompikin. Aikoinaan masennuksen puhjettua minun täytyi tehdä sellainen päätös, että päästäisinkö itseni vain päiviltä koska millään ei ole enää mitään väliä vai jatkaako elämää vielä jonkin aikaa. Vaikka tällä sielun astialla ei ollutkaan minulle itselleni enää mitään arvoa, ajattelin mielessäni kuinka jonain päivänä sillä saattaisi olla jollekin toiselle olennolle jotain arvoa. Ja tämä pienen pieni toivon kipinä oli sekin riittävä roikkumiseen mukana elämän junan kyydissä vaikka junan sisään en ole vielä päässytkään.

    • Anonyymi

      Ihmiset jotka on pelkän masennuksen perusteella työkyvyttömyyseläkkeellä niin jos vaikka 30 vuotiaana eläkkeelle niin on henkilö masentunut niin kauan kunnes alkaa vanhuuseläke.Koska jos masennuksesta paranee niin silloin ei ole enää työkyvytön.

      • Anonyymi

        Niin tämäpä näissä just helposti tulee eli pidetään roolia yllä.
        Onhan se toki itselläkin niin, että jos tekisin jotain mitä moni muu jopa lääkäri on sanonut, niin oireet pahenee isosti, fyysiset ja psyykkiset jopa höperyyteen asti mikä sinänsä ihan selvää eikä ihmeellistä. Tai näin luulis mutta eipä vaan monellekaan ole, tiedä sitten ovatko pershäröjä vai mitä vajakkeja! Mutta eipä todellakaan tekemättä oleminen paranna eli on se vaan ihan toista olla absoluuttisesti sairas 24/7, joidenkin mielestä ihan kehari mitä en suinkaan ole. Työnteko olisi ollut monin verroin helpompaa kuin kulkeminen sinne tänne mitä usein kuulen, ja sehän on törkeää vtuilua terveys huomioiden!

        Toisaalta mä kyllä pystyisin kognitiiviseen työhön ilman isompia uupumuksia ym, kunhan tietyt reunaehdot huomioidaan ja myös toimitaan niiden mukaan. Mutta siis eläkkeellä olen, hain ja pääsin sen jälkeen, kun kukaan ei palkannut enkä saanut rahaa yrityksen ostoon, ja oli myös kaikkee kuntoutushömppää. Hassua tuokin sinänsä, kun moni taho piti työkykyisenä ja itse itseäni muka liiaksi vähättelin, mikä ei totta ensinkään, vaan mun työalue olisi kapea ja siinä olen v*itun hyvä, myös yrittäjätyyppi. Jos sitä en voi/saa tehdä, en ole lakien mukan ja muutenkaan työkyinen.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tämäpä näissä just helposti tulee eli pidetään roolia yllä.
        Onhan se toki itselläkin niin, että jos tekisin jotain mitä moni muu jopa lääkäri on sanonut, niin oireet pahenee isosti, fyysiset ja psyykkiset jopa höperyyteen asti mikä sinänsä ihan selvää eikä ihmeellistä. Tai näin luulis mutta eipä vaan monellekaan ole, tiedä sitten ovatko pershäröjä vai mitä vajakkeja! Mutta eipä todellakaan tekemättä oleminen paranna eli on se vaan ihan toista olla absoluuttisesti sairas 24/7, joidenkin mielestä ihan kehari mitä en suinkaan ole. Työnteko olisi ollut monin verroin helpompaa kuin kulkeminen sinne tänne mitä usein kuulen, ja sehän on törkeää vtuilua terveys huomioiden!

        Toisaalta mä kyllä pystyisin kognitiiviseen työhön ilman isompia uupumuksia ym, kunhan tietyt reunaehdot huomioidaan ja myös toimitaan niiden mukaan. Mutta siis eläkkeellä olen, hain ja pääsin sen jälkeen, kun kukaan ei palkannut enkä saanut rahaa yrityksen ostoon, ja oli myös kaikkee kuntoutushömppää. Hassua tuokin sinänsä, kun moni taho piti työkykyisenä ja itse itseäni muka liiaksi vähättelin, mikä ei totta ensinkään, vaan mun työalue olisi kapea ja siinä olen v*itun hyvä, myös yrittäjätyyppi. Jos sitä en voi/saa tehdä, en ole lakien mukan ja muutenkaan työkyinen.

        Monisairas

        Vuonna 2006 kun oli viimeiset kuntoutustoimenpiteet niin kahden kuukauden sisällä ensin (työkokeilussa) arvioitiin että pärjään työelämässä ja kun toinen kuukausi alkoi samassa kuntoutuspaikassa niin arvioitiin etten pärjää työelämässä. Eli olin unohtanut opitut työtehtävä aina sitä mukaan kun jouduin opettelee uudet työtehtävät. Luulen että tämä unohtaminen johtui siitä etten pystynyt säilyttää opittua vaan oli pakko unohtaa jotta pystyi oppimaan uutta.Tämä tapahtui jo koulu-ja opiskeluaikana.Silloin en vielä tiedostanut miksi näin tapahtui.

        Kotona pärjää koska kotona sä et joudu oppimaan uutta ja uusia työtehtäviä.

        Silloin kuntoutuksen aikana voin todella huonosti eikä silloin pystynyt ajattelemaan mistä kaikki johtuu.Vasta vuosien jälkeen kun tervehtyi niin pystyi käsittelee asioita.Luulen että lukuisat terapiat epäonnistui tästä syystä.

        Mä vasta viime syksynä luin sosiaalisesta uupumuksesta ja emotionaalisesta uupumuksesta. Joiden oireet tunnistan itsestäni.Koskaan näistä ei mulle esim terapioissa puhuttu tai otettu esiin.Eikö terveydenhuollossa sitten tiedetä tälläisestä. Jos jotain ongelmia arkielämässä on niin juurikin tätä sosiaalista uupumusta. Esim jos käyn äidillä ja nään samalla siskoa sunnuntaisin niin en jaksa olla pitkään koska mä aln psyykkisesti väsymään.Tänäänkin lähdin pian pois koska psyykkisesti en enää jaksanut.Meillä on lämpimät välit ettei siitä johdu etten jaksa pitkään olla.Sama koskee mun ystäviä.Mulle riittää tunnin tapaaminen ja sitten alkaa psyykkisesti väsymään.Voitte kuvitella mitä on olla 8 tuntia ihmisten parissa ja samalla pitäis tehdä työtehtäviä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuonna 2006 kun oli viimeiset kuntoutustoimenpiteet niin kahden kuukauden sisällä ensin (työkokeilussa) arvioitiin että pärjään työelämässä ja kun toinen kuukausi alkoi samassa kuntoutuspaikassa niin arvioitiin etten pärjää työelämässä. Eli olin unohtanut opitut työtehtävä aina sitä mukaan kun jouduin opettelee uudet työtehtävät. Luulen että tämä unohtaminen johtui siitä etten pystynyt säilyttää opittua vaan oli pakko unohtaa jotta pystyi oppimaan uutta.Tämä tapahtui jo koulu-ja opiskeluaikana.Silloin en vielä tiedostanut miksi näin tapahtui.

        Kotona pärjää koska kotona sä et joudu oppimaan uutta ja uusia työtehtäviä.

        Silloin kuntoutuksen aikana voin todella huonosti eikä silloin pystynyt ajattelemaan mistä kaikki johtuu.Vasta vuosien jälkeen kun tervehtyi niin pystyi käsittelee asioita.Luulen että lukuisat terapiat epäonnistui tästä syystä.

        Mä vasta viime syksynä luin sosiaalisesta uupumuksesta ja emotionaalisesta uupumuksesta. Joiden oireet tunnistan itsestäni.Koskaan näistä ei mulle esim terapioissa puhuttu tai otettu esiin.Eikö terveydenhuollossa sitten tiedetä tälläisestä. Jos jotain ongelmia arkielämässä on niin juurikin tätä sosiaalista uupumusta. Esim jos käyn äidillä ja nään samalla siskoa sunnuntaisin niin en jaksa olla pitkään koska mä aln psyykkisesti väsymään.Tänäänkin lähdin pian pois koska psyykkisesti en enää jaksanut.Meillä on lämpimät välit ettei siitä johdu etten jaksa pitkään olla.Sama koskee mun ystäviä.Mulle riittää tunnin tapaaminen ja sitten alkaa psyykkisesti väsymään.Voitte kuvitella mitä on olla 8 tuntia ihmisten parissa ja samalla pitäis tehdä työtehtäviä.

        Tuo on jotenkin tuttua. Ihmisten seura väsyttää, oli siinä sitten kenen kanssa hyvänsä.

        Muistan kymmenien vuosien takaa tilanteen, jossa piti tutustua moniin uusiin ihmisiin ja olla sosiaalinen viikkokausia. Selvisin kyllä, mutta kun lopulta sain jäädä päiväksi yksin, olin onnessani, vapaa oma itseni.

        Myöhemmin olin työnhakua varten psykologisessa testissä. Tulokset osoittivat mm väsymystä ihmisiin.

        Selvitty tosin on, mutta usein on voimat lopussa. On todella kuluttavaa olla varsinkin isossa ihmisjoukossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on jotenkin tuttua. Ihmisten seura väsyttää, oli siinä sitten kenen kanssa hyvänsä.

        Muistan kymmenien vuosien takaa tilanteen, jossa piti tutustua moniin uusiin ihmisiin ja olla sosiaalinen viikkokausia. Selvisin kyllä, mutta kun lopulta sain jäädä päiväksi yksin, olin onnessani, vapaa oma itseni.

        Myöhemmin olin työnhakua varten psykologisessa testissä. Tulokset osoittivat mm väsymystä ihmisiin.

        Selvitty tosin on, mutta usein on voimat lopussa. On todella kuluttavaa olla varsinkin isossa ihmisjoukossa.

        Tuttua on myös mutta luulen ettei ole pääosin psyykkistä vaan neurogista uupumusta, ja puhumisen vaikeutta. Se ei ole ratkaisevaa onko ihmiset tuttuja vai vieraita, vaan enemmän vaikuttaa mm persoona

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuonna 2006 kun oli viimeiset kuntoutustoimenpiteet niin kahden kuukauden sisällä ensin (työkokeilussa) arvioitiin että pärjään työelämässä ja kun toinen kuukausi alkoi samassa kuntoutuspaikassa niin arvioitiin etten pärjää työelämässä. Eli olin unohtanut opitut työtehtävä aina sitä mukaan kun jouduin opettelee uudet työtehtävät. Luulen että tämä unohtaminen johtui siitä etten pystynyt säilyttää opittua vaan oli pakko unohtaa jotta pystyi oppimaan uutta.Tämä tapahtui jo koulu-ja opiskeluaikana.Silloin en vielä tiedostanut miksi näin tapahtui.

        Kotona pärjää koska kotona sä et joudu oppimaan uutta ja uusia työtehtäviä.

        Silloin kuntoutuksen aikana voin todella huonosti eikä silloin pystynyt ajattelemaan mistä kaikki johtuu.Vasta vuosien jälkeen kun tervehtyi niin pystyi käsittelee asioita.Luulen että lukuisat terapiat epäonnistui tästä syystä.

        Mä vasta viime syksynä luin sosiaalisesta uupumuksesta ja emotionaalisesta uupumuksesta. Joiden oireet tunnistan itsestäni.Koskaan näistä ei mulle esim terapioissa puhuttu tai otettu esiin.Eikö terveydenhuollossa sitten tiedetä tälläisestä. Jos jotain ongelmia arkielämässä on niin juurikin tätä sosiaalista uupumusta. Esim jos käyn äidillä ja nään samalla siskoa sunnuntaisin niin en jaksa olla pitkään koska mä aln psyykkisesti väsymään.Tänäänkin lähdin pian pois koska psyykkisesti en enää jaksanut.Meillä on lämpimät välit ettei siitä johdu etten jaksa pitkään olla.Sama koskee mun ystäviä.Mulle riittää tunnin tapaaminen ja sitten alkaa psyykkisesti väsymään.Voitte kuvitella mitä on olla 8 tuntia ihmisten parissa ja samalla pitäis tehdä työtehtäviä.

        Jos teillä on lämpimät välit ja silti uuvuttaa ja joukossa tekeminen , niin olisitko sitten introvertti. Näitä mulla ei ainakaan ole, siitä olen varma, mutta muuten lienee myös psyykkistä uupumusta ja nämä eri uupumuksethan menee vähän päällekäin itse kullakin, mutta painotukset vaihtelee.

        Mulla ei ole näin, ja meillä on semmoset omaan hyötyyn/asiaan pohjautuvat välit ja niinhän siinä on käynyt, että minulta aina ollaan oltujoutilaalta pyytämässä apua (ilmaiseksi tai melkein!) mutta toisinpäin ei niinkään, vaikka aasikin sen jo huomaa mikä mun toimntakyky ja todellinen avuntarve!

        Mulla sosiaalisesti hyvin hankala oirekuva mikä ahdistaa ja luonnollisesti vaikuttaa sitten kommunikointiin ja samoin on vaihtelevasti tiettyä puheentuoton ja ajattelun vaikeutta riippumatta kiinnostuksesta ja joukossa erityisen hankalaa ellei kaikki puhu samasta asiasta ja ole näkökentässä. Taustahäly ei haittaa.

        Toisinaan sen uupumuksen tuntee todella selvästi, eikä siihen tarvita kuin vaikka kaupassa käynti kävellen, tauko juomisessa/syömisessä, helteessä olo, univaje. Jos mä osaan jonkun ulkoo ja jos kuvitellaan, että pitäisi neuvoa jotakuta asiakasta, se onnistuisi hermostumatta vaikka mikä olis. Mut ei niin että nyt syrjäytyneenä, köyhänä, tyhjäpäänä pitäisi rupatella ties mistä pitkät pätkät (että on tekemistä tai ns. kuuluu tehdä) eikä varsinkaan epäsosiaalisten keskustelioiden kanssa, jotka ei siedä kritiikiä ja vtuilevat herkästi tai turhaa valitusta ja murehtimista mitä tehdä esim. "tonnista on hävinnyt 1 euro, ja voi miten sitä nyt köyhtyy"-tyyliin!

        Monisairas


    • Anonyymi

      Elämässäni on masentuneita ja siitä ihmisiä eläkellä ennen eläke ikää.Ne jotka eivät tupakoi,ei käytä alkoholia.Pystyvät halitsee päiväänsä.Opeteleen päivärytmin ja eivät antanet periksi yksinäisyys masenus. Haketunet ilmaisin kerhoihin ,päivätomintaan.Lyht terapiaan ilman märehtimättä hirveä lapsuus, ex puoliso ymm.Ne jotka sytävät masenus edellä mainituja.Nukuvat puolen päivin eläke päivänä juodaan ,ymm. Sytetän kaikessa mennyt elämä.Ymärtämättä masenusläket kaljat on myrkyä yhdessä.Sitten ovat pelkotiloiss,mitä känissä tein ja oiketaa makaa kotona.

      • Anonyymi

        Ei se mene ihan noin. Jos yksinkertaistetaan niin mäkin olisi masentumatta jos: tekisin taloushallinnon töitä ja kaikkea sitä, on perusvälineet säätöpöytineen, kotoa tai kototoimistosta käsin, ei jatkuvia fyysisiä ihmiskontakteja, perusvälineet, ei tartte syödä munaa, sokeria, kaalia, "e-koodeja", ei ole liian kuumaa ja kosteaa´. Ei ole ongelma neuvoa ja ratkoa ongelmia eikä haasteet haittaa, päinvastoin. Mitäköön muut kuinka sekona ja vajakkina hyvänsä mutta, kun alansa ammattilaiset ovat myös todenneet näin!
        Mun terveys on sellainen ettei jatkuvat kulkemiset ole ollenkaan hyvä tapa toimia eikä jatkuva puhuminen.

        Noh nyt eläkkeellä, nyt kuulee varsinkin semmosilta, joilla ei isommin yleissivistystä ja tunnetaitoja eikä kunnianhimoa ja rahakin pitäis mieluummin tulla helpolla, että on kivaa tekemistä käydä sitten kahvilla tai syömässä tai tehdä "ajankuluksi" ja talkoilla rakennustöitä tai metsätöitä, vaikka aasi ja sokea reettakin jo näkee&tajuu mikä terveys ja että niistä on haittaa ja oireet pahenee eikä siis hyötyä. Saa tolkuttaa samat asiat 100 kertaa! Mut sehän se tuossa onkin, kun on tättäkuukuu ja vielä kaikkea hirveää, ja jos niistä jotain sanot niin kauheaa huutoa ja vtuilla, jopa perusteetonta psykiatrisointia. Se se tässä välillä ihmetyttää, että kahvilla voi käydä, mutta yksinkään ei voi työtä tehdä mitä en ymmärrä...

        Masennusohjeita ei siis voi sellaisenaan toiselle tolkuttaa, vaan kaikki lähtee kunkin yksilöllisestä tilanteesta ja tarpeista. Ääripäässä, jotkut keharit, kun mamma&pappa maksaa kaiken kalliita leluja myöten ja paapoo sekä yhteiskunta samoin. Ollaan tyytyväisiä ettei tarvi tehdä ja ajatella mitää, riittää kun saa mussuttaa herkkuja ja katsoo telkkaa. Tämmöstä yritetään tolkuttaa munkin päähän ja voi jessus, kun ihmiset osaisi pitää turpansa kiinni!!! Ihmiset paasaa liiaksi omia ajatuksiaan vailla kummempaa tietoa ja kokemusta, suorastaan projisoi välillä. Oma lukunsa on selkeästi epäsosiaaliset ihmiset, jotka ei muuta osaa kuin vi**uilla masentuneelle ja hyväksikäyttää mikä vain pahentaa sitä, pahimmillaan niin paljon, että kiinnostus itseen on pyöreä nolla. Senkin jälkeen osa on sitä mieltä, että kaikki lähtee vain ihmisen halusta, siis vapaasta tahdosta. Paljon on siis oppimista masennukseen suhtautumisessa tässä maassa, joskin on myös sitä mikä näyttää masennukselle muttei oikeesti ole.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se mene ihan noin. Jos yksinkertaistetaan niin mäkin olisi masentumatta jos: tekisin taloushallinnon töitä ja kaikkea sitä, on perusvälineet säätöpöytineen, kotoa tai kototoimistosta käsin, ei jatkuvia fyysisiä ihmiskontakteja, perusvälineet, ei tartte syödä munaa, sokeria, kaalia, "e-koodeja", ei ole liian kuumaa ja kosteaa´. Ei ole ongelma neuvoa ja ratkoa ongelmia eikä haasteet haittaa, päinvastoin. Mitäköön muut kuinka sekona ja vajakkina hyvänsä mutta, kun alansa ammattilaiset ovat myös todenneet näin!
        Mun terveys on sellainen ettei jatkuvat kulkemiset ole ollenkaan hyvä tapa toimia eikä jatkuva puhuminen.

        Noh nyt eläkkeellä, nyt kuulee varsinkin semmosilta, joilla ei isommin yleissivistystä ja tunnetaitoja eikä kunnianhimoa ja rahakin pitäis mieluummin tulla helpolla, että on kivaa tekemistä käydä sitten kahvilla tai syömässä tai tehdä "ajankuluksi" ja talkoilla rakennustöitä tai metsätöitä, vaikka aasi ja sokea reettakin jo näkee&tajuu mikä terveys ja että niistä on haittaa ja oireet pahenee eikä siis hyötyä. Saa tolkuttaa samat asiat 100 kertaa! Mut sehän se tuossa onkin, kun on tättäkuukuu ja vielä kaikkea hirveää, ja jos niistä jotain sanot niin kauheaa huutoa ja vtuilla, jopa perusteetonta psykiatrisointia. Se se tässä välillä ihmetyttää, että kahvilla voi käydä, mutta yksinkään ei voi työtä tehdä mitä en ymmärrä...

        Masennusohjeita ei siis voi sellaisenaan toiselle tolkuttaa, vaan kaikki lähtee kunkin yksilöllisestä tilanteesta ja tarpeista. Ääripäässä, jotkut keharit, kun mamma&pappa maksaa kaiken kalliita leluja myöten ja paapoo sekä yhteiskunta samoin. Ollaan tyytyväisiä ettei tarvi tehdä ja ajatella mitää, riittää kun saa mussuttaa herkkuja ja katsoo telkkaa. Tämmöstä yritetään tolkuttaa munkin päähän ja voi jessus, kun ihmiset osaisi pitää turpansa kiinni!!! Ihmiset paasaa liiaksi omia ajatuksiaan vailla kummempaa tietoa ja kokemusta, suorastaan projisoi välillä. Oma lukunsa on selkeästi epäsosiaaliset ihmiset, jotka ei muuta osaa kuin vi**uilla masentuneelle ja hyväksikäyttää mikä vain pahentaa sitä, pahimmillaan niin paljon, että kiinnostus itseen on pyöreä nolla. Senkin jälkeen osa on sitä mieltä, että kaikki lähtee vain ihmisen halusta, siis vapaasta tahdosta. Paljon on siis oppimista masennukseen suhtautumisessa tässä maassa, joskin on myös sitä mikä näyttää masennukselle muttei oikeesti ole.

        Monisairas

        Elikkä tarkoitin tuon eka kappaleen siinä mielessä, että jos kerran "vaikeuksista huolimatta otetaan vaan niskasta kiinni" niinku täällä kehotetaan, niin se menis itellä tohon tyylin, kun katsotaan omat vahvuudet ja heikkoudet. Depis ei koskaan minusta poistu terveyden takia, mutta lievittyy kyllä. Jos asiat olisi ja olleet vaan minusta kiinni, niin mähän olisin monet kerrat tehnyt vaikka mitä toisin niinku olen tolkuttanut. Mutku ei ole ihmisillä älliä eikä tunneälliä niin vängätään vastaan ja ilkeillään!

        Asiat ei aina ole niin yksinkertaisia, ja jumankekka, kun pitäis oikein raatalangasta viäntöö semmosiakin mitä eroa voi olla fyysisesti terveen ja sairaan masennuksella sosiaalisesti ja muutenkin sekä miten kannattaa toimia. Se lievittyy aina ja kaikilla tekemällä sitä mikä tuo vahvuuksia painottamalla ja ennen kaikkea sitä mikä tuo mielihyvää!

        Monisairas


    • Anonyymi

      Mulla on ollut psykoosi 15 vuotta ja kukaan ei ole sanonut mulle siitä.Eilen sain kantapalveluista lukea tämän. Ikinä ollut osastojaksoja tai hoitosuhdetta ja oireista ei ole mainintaa.Pelottavaa että lääkkeen nimen takia saa diagnoosin.

    • Anonyymi

      Aikovat teehooällällä parantaa suomalaisia uudelleen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naisen keho ei ole miehen oikeus

      Miesten seksuaalisten tarpeiden täyttäminen ei ole naisten tai yhteiskunnan velvollisuus. Seksi ei ole kenenkään oikeus. https://www.hs.fi/mielipide/a
      Sinkut
      243
      1798
    2. Pelkäsin Sinua

      Nainen, siksi pakenin eikä meistä koskaan tullut mitään 😓. Pidin liikaa sinusta, niin siksi pelkäsin. Tiedän että meistä olisi tullut jotakin hyvää j
      Ikävä
      40
      868
    3. Naiset tulleet liiankin itsenäiseksi

      Naisten asema on Suomessa yliarvostettua ja tämän kyllä huomaa naisten käyttäytymisestä.
      Maailman menoa
      371
      771
    4. Hyvää iltaa

      Onko tullut edistymistä kaivattunsa kanssa? Tämä kysymys erityisesti yhdelle miehelle täällä. :)
      Ikävä
      88
      693
    5. Erdogan haluaisi Suomen nyt Natoon

      Tuokin ukkeli on melkoinen tuuliviiri. Vielä muutama päivä oli ihan eri mieltä kuin tänään. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009358534.html "Turki
      Maailman menoa
      323
      684
    6. Nainen tuutko mun vaimoksi

      Ostin jo sormukset ja rakastan sinua ♥️♥️♥️♥️
      Ikävä
      49
      682
    7. Jos nainen et olisi tuollainen mörökölli

      Meistä olisi tullut vähintäänkin hyvät ystävät. Taidat suhtautua kaikkeen liian vakavasti, mietit liikaa ja rakennat itsellesi henkisen umpikujan.
      Ikävä
      42
      664
    8. Ikuisuusaihe yön pimeiden tuntien mausteeksi

      Kuka nyt sitten on koijannut, ketä ja miten, se on aina hyvä debatin paikka. Ei ne miehetkään puhtaita pulmusia tuolla saralla ole, siksi kummeksuttaa
      Sinkut
      166
      636
    Aihe