Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

Auttaako masennuslääkkeet saamattomuuteen?

Anonyymi-ap

Oon lukiossa ja musta tuntuu, että olen masentunut. Mikään ei oikein huvita ja oon usein alakuloinen. Koulu menee huonosti. Tehtäviä jää tekemättä ja palauttamatta, kun en saa niitä aloitettua. Mietin, että menisin koululääkärille, jos saisin vaikka masennuslääkkeet. Onko kellään kokemusta, et auttaako lääkkeet myös siihen, et sais opiskelua paremmin? Haluun kuitenkin ylioppilaaksi mut tällä menolla ei taida onnistua.

183

2600

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mars kuraattorille tai terv.hoitajalle. Sitä asiat lähtee lutviutumaan.

    • Anonyymi

      Oma kokemus oli että masennuspillerit aktivoi alussa. Kesto oli n.6 kk kunnes teho loppuo. Kun annosta nostettiin tunteet turtui ja se lisäsi hiljalleen apatiaa mittakaavassa mitä en ollut koskaan kokenut. SSRI-lääkkeissä siitä on tutkimistakin, SSRI induced apathy syndrome. Lääkkeet puhkaisee apatiaa joollakin.

      Suosittelen tutkimaan omaa ajatteluasi ja tavoitteitasi myös esim terapian keinoin sekä hiljalleen aktivoimalla itseäsi pienin askelin. Lenkkeilyä, ruoanlaittoa, kaikki tällainen aktivoi sinua luontaisesti. Pillerit voi olla huono keino aktivoitumiseen pitemmän päälle.

      Onko vaativuutta itseäsi kohtaan, perfektionismia, onko sinulla heikot opiskelutekniikat, lykkäiletkö? Nämä kannattaa myös selvittää koska ne voi tehdä asioita vielä raskaammaksi, esim aloittamisem.

      Ja aina emme ole parhaimmassa mahdollisessa iskussa, se on ihan normaaliakin vaikka yhteiskunta kokoajan odottaa että olisimme jatkuvasti tosi aikaansaavia.

      • Anonyymi

        Komppaisin tätä, omassa kokeilussani lääkkeen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Eli mitään pitkän tähtäimen ratkaisu se ei ole, vaikka voikin kantaa yli jonkun akuutin ajan.

        Masiksen lisäksi toinen, mikä tulee mieleen on nämä erilaiset tarkkaavaisuuden yms. Häiriöt, niissähän tahtoo olla sitä, että ei oikein omatoiminen alottaminen onnistu.

        Nämä kannattaa ehdottomasti selvittää. kouluterveydenhuollon kautta on myös mahdollisuus todella hyvin räätälöidä omaa opskelua, joko aikataulujen tai muiden tukitoimien suhteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Komppaisin tätä, omassa kokeilussani lääkkeen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Eli mitään pitkän tähtäimen ratkaisu se ei ole, vaikka voikin kantaa yli jonkun akuutin ajan.

        Masiksen lisäksi toinen, mikä tulee mieleen on nämä erilaiset tarkkaavaisuuden yms. Häiriöt, niissähän tahtoo olla sitä, että ei oikein omatoiminen alottaminen onnistu.

        Nämä kannattaa ehdottomasti selvittää. kouluterveydenhuollon kautta on myös mahdollisuus todella hyvin räätälöidä omaa opskelua, joko aikataulujen tai muiden tukitoimien suhteen.

        Aloittamisen hankaluuksiin voi olla erilaisia tekniikoita. Esim pura tehtävä niin pieniin osasiin kuin pystyt mielessäsi. Kirjoita kalenteriin minkä osan teet minäkin päivänä. Esim suunnittelu, tiedonhaku, materiaalien luku jne.. Käytä käsitekarttoja suunnittelun apuna.

        Tee to do listoja josta voit yliviivata tehdyt asiat. Näet kuinka ne vähenee.

        Kirjoita oppimispäiväkirjoja oppimastasi avuksi jossa lyhyesti kirjoitat pääpointteja mitä opit. Opettele muistitekniikoita. Päntätessäsi mene isommasta kokonaisuudesta pienempään aluksi haravoiden olennaisia kohtia jotta ymmärrät ilmiön pääpiirteissään.

        Monilla nuorilla on nykyään suuria paineita koulussa, se on normaalia kokea niitä. Yhteiskuntakin laittaa näitä suoriutumispaineita päähäsi, aina se ei tue hy vinvointia. Älä kuitenkaan aseta itsellesi hirveitä paineita, aina voit esim korottaa ylioppilasarvosanoja esim iltalukiossa jos menisi vaikka omasta mielestäsi pieleen. Elämä ei pääty jos epäonnistuisi. Aina voi tsempata jälkikäteenkin.

        Selvitä onko opintopsykologia, jotain joka voisi auttaa sinua esim suunnittelemaan maltillisemman kalenterin itsellesi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Komppaisin tätä, omassa kokeilussani lääkkeen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Eli mitään pitkän tähtäimen ratkaisu se ei ole, vaikka voikin kantaa yli jonkun akuutin ajan.

        Masiksen lisäksi toinen, mikä tulee mieleen on nämä erilaiset tarkkaavaisuuden yms. Häiriöt, niissähän tahtoo olla sitä, että ei oikein omatoiminen alottaminen onnistu.

        Nämä kannattaa ehdottomasti selvittää. kouluterveydenhuollon kautta on myös mahdollisuus todella hyvin räätälöidä omaa opskelua, joko aikataulujen tai muiden tukitoimien suhteen.

        Masennuslääkkeet eivät ala vaikuttamaan välittömästi kuten joku särkylääke, vaan voi mennä muutama viikko ennenkin huomaa paranemista, ja vähitellen sitten alkaa potilas tuntemaan että olo paranee.
        Niiden teho ei mitenkään ole rajoitettu puoleen vuoteen , vaan monella on pieni tukiannos kymmeniä vuosia ja ovat tyytyväisiä elämäänsä lääkityksensä kanssa.
        Yleensä lääkärin kansa käyty keskustelu on selvitys lääkkeestä ja miten se toimii.
        Lääkkeet on testattu monet kerrat ennenkin niitä on saatu markkinoille , ja lume kokeetkin ovat olleet yksi osa tutkimuksia joissa on nähty yhtä sun toista.
        Niin että tämäkin asia on paljon laajempi kun mitä tavallisen tallustajia edes osaa kuvitella.
        Niin että jokainen ihminen kokee asioita eri tavalla ja paras kun hoitaa vaivansa lääkärinsä kanssa niin saa parhaan mahdollisen avun .
        Kyllä sinä opiskelija siitä selviät , jokaisella ihmisellä on ainakin yhden kerran elämässään jonkin asteinen masennus , toisilla enemmän, joten sairaanhoidossa tämä ei ole mikään suuri juttu vaan usein hyvin hoidettuna on potilas taas tyytyväinen ja energiaa riittää.
        Joten kaikkea hyvää sinulle opiskelija


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennuslääkkeet eivät ala vaikuttamaan välittömästi kuten joku särkylääke, vaan voi mennä muutama viikko ennenkin huomaa paranemista, ja vähitellen sitten alkaa potilas tuntemaan että olo paranee.
        Niiden teho ei mitenkään ole rajoitettu puoleen vuoteen , vaan monella on pieni tukiannos kymmeniä vuosia ja ovat tyytyväisiä elämäänsä lääkityksensä kanssa.
        Yleensä lääkärin kansa käyty keskustelu on selvitys lääkkeestä ja miten se toimii.
        Lääkkeet on testattu monet kerrat ennenkin niitä on saatu markkinoille , ja lume kokeetkin ovat olleet yksi osa tutkimuksia joissa on nähty yhtä sun toista.
        Niin että tämäkin asia on paljon laajempi kun mitä tavallisen tallustajia edes osaa kuvitella.
        Niin että jokainen ihminen kokee asioita eri tavalla ja paras kun hoitaa vaivansa lääkärinsä kanssa niin saa parhaan mahdollisen avun .
        Kyllä sinä opiskelija siitä selviät , jokaisella ihmisellä on ainakin yhden kerran elämässään jonkin asteinen masennus , toisilla enemmän, joten sairaanhoidossa tämä ei ole mikään suuri juttu vaan usein hyvin hoidettuna on potilas taas tyytyväinen ja energiaa riittää.
        Joten kaikkea hyvää sinulle opiskelija

        Itsellä alkoi toimia heti. Uskonkin plasebon merkittävään rooliin.

        Lääkäreiltä ei kuule kaikkea. Sanon itse nämä asiat kymmenen vuoden kokemuksen kanssa kys.aineryhmästä.

        Voi myös googlata aiheesta Antidepressant tachyphylaxis eli masennuslääkkeen toleranssosta jossa teho voi loppua. tardive dysphoria eli masennuslääkkeiden kroonistama masennus ja Giovanni Fava oppositional tolerance model jossa masennuslääkkret yhdistetään pitkällä aikavälillä kroonistuneeseen masennukseen ja lisääntyneisiin ongelmiin ja hoitoresistenssiin kannataa googlata. Monella masislääke saattaa itseasiassa kroonistaa masennusta.

        Energiaa voi saada turvallisesti myös liikkumalla, valolla, liikkumalla riittävästi, lepäämällä ja pitämällä omaa aikaa sallitusti myös, aikatauluttamalla järkevästi, D-vitamiinilisällä, vrriarvojen tsekkauksella ettei oo esim raudanpuute, kunnon ruokavaliolla (itsellä liha tuo energiaa koska on krooninen raudanpuute).

        Tunteita voi käsitellä myös terapiassa ja oppia uusia käytösmalleja. Se on myös biologista hoitoa, aivoissa syntyy uusia hermoyhteyksiä ja neuroplastisuutta voi tukea elintavoilla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsellä alkoi toimia heti. Uskonkin plasebon merkittävään rooliin.

        Lääkäreiltä ei kuule kaikkea. Sanon itse nämä asiat kymmenen vuoden kokemuksen kanssa kys.aineryhmästä.

        Voi myös googlata aiheesta Antidepressant tachyphylaxis eli masennuslääkkeen toleranssosta jossa teho voi loppua. tardive dysphoria eli masennuslääkkeiden kroonistama masennus ja Giovanni Fava oppositional tolerance model jossa masennuslääkkret yhdistetään pitkällä aikavälillä kroonistuneeseen masennukseen ja lisääntyneisiin ongelmiin ja hoitoresistenssiin kannataa googlata. Monella masislääke saattaa itseasiassa kroonistaa masennusta.

        Energiaa voi saada turvallisesti myös liikkumalla, valolla, liikkumalla riittävästi, lepäämällä ja pitämällä omaa aikaa sallitusti myös, aikatauluttamalla järkevästi, D-vitamiinilisällä, vrriarvojen tsekkauksella ettei oo esim raudanpuute, kunnon ruokavaliolla (itsellä liha tuo energiaa koska on krooninen raudanpuute).

        Tunteita voi käsitellä myös terapiassa ja oppia uusia käytösmalleja. Se on myös biologista hoitoa, aivoissa syntyy uusia hermoyhteyksiä ja neuroplastisuutta voi tukea elintavoilla

        Minä taas en suosittele kenellekkään googlauksia netistä , monesta lääkkeestä ja hoidosta annetaan väärä kuva, kun nämä saliittoihin uskovat levittävät sanomaansa laittamalla kirjoituksien todeksi todistajaksi jonkun professorin nimen.

        Yksikin lääkevastainen teksti oli netissä sanalla , professori sanoo niin ja näin. Tutkimuksissa selvisi ettei mies ollut lääketieteestä edes saanut professorin nimitystä vaan ihan muista aiheista .
        Kun kysyy omalta lääkärillään kaiken mitä haluaa tietää lääkkeestä ja luottaa siihen mitä hän sanoo niin se ihon ensi askel terveyteen .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä taas en suosittele kenellekkään googlauksia netistä , monesta lääkkeestä ja hoidosta annetaan väärä kuva, kun nämä saliittoihin uskovat levittävät sanomaansa laittamalla kirjoituksien todeksi todistajaksi jonkun professorin nimen.

        Yksikin lääkevastainen teksti oli netissä sanalla , professori sanoo niin ja näin. Tutkimuksissa selvisi ettei mies ollut lääketieteestä edes saanut professorin nimitystä vaan ihan muista aiheista .
        Kun kysyy omalta lääkärillään kaiken mitä haluaa tietää lääkkeestä ja luottaa siihen mitä hän sanoo niin se ihon ensi askel terveyteen .

        Vai että salaliittoihin. Antidepressant tachyphylaxis eli "prozac poop out" on todellinen ilmiö josta on tutkimusta. Se tarkoittaa että masennuslääkkeen teho voi loppua jatkuvassa käytössä. Se on erääntyyppinen toleranssi mitä tavataan myös muissa psykoaktiivisissa aineissa. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4008298/

        Giovanni Fava on ihan arvostettu psykiatrian alan tutkija joka on julkaissut paljon tutkimuksia jonka teoria vastatoleranssimalli on jossa hän epäilee että jossain tilanteissa masennuslääkkeet pitkäaikaisena voi olla yhteydessä heikompiin hoitotuloksiin.
        Tässä hänestä psykiatrian omassa lehdessä, Psychiatric Timesissa
        https://www.psychiatrictimes.com/view/psychiatrys-intellectual-crisis-giovanni-fava-md

        "STAR*D’s message should have been clear: Do not do what we have done. Regrettably, just the opposite came out. The findings can be interpreted in light of the oppositional model of tolerance. Continued drug treatment may recruit processes that oppose the initial acute effects of a drug. This may explain loss of treatment efficacy and the fact that some side effects (such as increased appetite and weight gain) tend to ensue only after a certain time. These processes may also propel the illness to a more malignant and treatment- unresponsive course, as with a bipolar manifestations or paradoxical reactions"


        Tardive dysphoria on teoria siitä kuinka masennuslääkkeet saattaa kroonistaa masennusta pitemmällä aikajänteellä, eli laukaista kroonista alakuloa.
        https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0306987711000223


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai että salaliittoihin. Antidepressant tachyphylaxis eli "prozac poop out" on todellinen ilmiö josta on tutkimusta. Se tarkoittaa että masennuslääkkeen teho voi loppua jatkuvassa käytössä. Se on erääntyyppinen toleranssi mitä tavataan myös muissa psykoaktiivisissa aineissa. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4008298/

        Giovanni Fava on ihan arvostettu psykiatrian alan tutkija joka on julkaissut paljon tutkimuksia jonka teoria vastatoleranssimalli on jossa hän epäilee että jossain tilanteissa masennuslääkkeet pitkäaikaisena voi olla yhteydessä heikompiin hoitotuloksiin.
        Tässä hänestä psykiatrian omassa lehdessä, Psychiatric Timesissa
        https://www.psychiatrictimes.com/view/psychiatrys-intellectual-crisis-giovanni-fava-md

        "STAR*D’s message should have been clear: Do not do what we have done. Regrettably, just the opposite came out. The findings can be interpreted in light of the oppositional model of tolerance. Continued drug treatment may recruit processes that oppose the initial acute effects of a drug. This may explain loss of treatment efficacy and the fact that some side effects (such as increased appetite and weight gain) tend to ensue only after a certain time. These processes may also propel the illness to a more malignant and treatment- unresponsive course, as with a bipolar manifestations or paradoxical reactions"


        Tardive dysphoria on teoria siitä kuinka masennuslääkkeet saattaa kroonistaa masennusta pitemmällä aikajänteellä, eli laukaista kroonista alakuloa.
        https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0306987711000223

        Anna mun nauraa, lääkäreihin EI voi luottaa nykypäivänä eikä ole etenkään menneisyydessä voinut luortaa että he tarjoavat oikeaa informaatiota kaikkine nyansseineen ja sävyineen "masennuslääkkeistä" ja niiden vaikutuksesta elämänlaadulle

        Jos he kertovat että

        Keho adaptoituu eli tottuu masennuslääkkeisiin, ilmiöstä physical dependence eli fyysinen mukautuminen eli riippuvuus, vieroitusoireista, joissain tapauksessa mahdollisesta PSSD ilmiöstä ja seksuaalisen toiminnan häiriöistä, mahdollisesta tunteiden leikkautumisesta (masennuslääkkeiden vaikutus ei ole välttämättä vain masennuksen poistuma vaan myös tunne-elämälle haitalliset reaktiot kuten tunteiden leikkautuminen tai lisääntynyt apatia) sekä erilaisista häiriöistä mitä voi seurata kun kehossa olennaista välittäjäainetta, serotoniinia, joka säätelee lukuisia eri toimintoja kehossa motoriikkaan asti(esim.akatisia joka voi olla silkkaa tuskaa ja moninverroin pahempaa kuin masennus),

        silloin he ovat hoitaneet informed consentin eli riittävän informaation jakamisen lääkkeiden käyttämisen pohjana.

        Sitä he eivät tarjonneet minulle, eikä lukuisille muillekaan, joko

        -tietämättömyyttään(tutkimusnäyttö lääkkeiden haitoista kertyy vuosikymmenten aikana hitaasti)
        - uskoessaan lääkeyhtiötutkimuspropagandaan joka mitätöi haittoja minkä ehtii mm nimeten vieroitusoireet lopetusoireiksi "discontinuation syndrome" vähätellen niitä yrittäen erottaa masennuslääkkeet riippuvuutta aiheuttavista bentsoista vaikka eräässäkin tutkimuksessa löydettiim merkittäviä yhtäläisyyksiä aineryhmien vieroitusoireissa
        - piittaamattomuuttaan
        - egoistisuuttaan ja isotteluaan,jossa luulevat että höperö potilas ei ymmärrä tai hänen ei vaan tarvitse tietää ja haitoista kuuleminen vaan saisi potilaan unohtamaan tarvitsemansa lääkkeet. (Ps. Sekin on potilaan oikeus jos haluaa tiedon pohjalta).

        Moni on ollut autuaan tietämätön esim.vieroitusoireista, seksuaalisten häiriöiden jatkumisesta lääkkeen jälkeen, lääkkeen negatiivisista vaikuruksista tunne-elämälle.

        Ihmisille on vaan annetru vääristelty kuva näistä aineista sanomalla että" ne ei aiheuta riippuvuutta". Ja ehkä mainittu haitoista kuten että ne kuivattaa suuta(joka myös voi johtaa mm.hampaiden menetykseen eli ei pikku juttu). Ei tuo ole mikään riittävä kuvaus!!

        Vielä vähemmän lääkäreihin voi luottaa turvallisessa vieroituksessa, etenkin vähällä informaatiolla operoiviin yleislääkäreihin kenen pitää hallita suuri määrä infoa eri lääkkeistä. Suomesta puuttuu Britannian kaltaiset RC psych Stopping Antidepressant tyyliset ohjeistukset ongelmatapauksiin. Vieroitukset on villi länsi jossa lääkäri ei aina osaa tukea ongelmatapauksissa ja syöksee pahimmillaan lääkekoukussa olevan potilaansa alimpaan helvettiin vieroitusoireineen.

        T: Miltei 10 vuotta kokemusta kyseisten lääkkeiden käytöstä ja en ole mikään salaliittoteoreetikko. Kaikki masennuslääkeongelmat on luettavissa tieteellisistä tutkimuksista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anna mun nauraa, lääkäreihin EI voi luottaa nykypäivänä eikä ole etenkään menneisyydessä voinut luortaa että he tarjoavat oikeaa informaatiota kaikkine nyansseineen ja sävyineen "masennuslääkkeistä" ja niiden vaikutuksesta elämänlaadulle

        Jos he kertovat että

        Keho adaptoituu eli tottuu masennuslääkkeisiin, ilmiöstä physical dependence eli fyysinen mukautuminen eli riippuvuus, vieroitusoireista, joissain tapauksessa mahdollisesta PSSD ilmiöstä ja seksuaalisen toiminnan häiriöistä, mahdollisesta tunteiden leikkautumisesta (masennuslääkkeiden vaikutus ei ole välttämättä vain masennuksen poistuma vaan myös tunne-elämälle haitalliset reaktiot kuten tunteiden leikkautuminen tai lisääntynyt apatia) sekä erilaisista häiriöistä mitä voi seurata kun kehossa olennaista välittäjäainetta, serotoniinia, joka säätelee lukuisia eri toimintoja kehossa motoriikkaan asti(esim.akatisia joka voi olla silkkaa tuskaa ja moninverroin pahempaa kuin masennus),

        silloin he ovat hoitaneet informed consentin eli riittävän informaation jakamisen lääkkeiden käyttämisen pohjana.

        Sitä he eivät tarjonneet minulle, eikä lukuisille muillekaan, joko

        -tietämättömyyttään(tutkimusnäyttö lääkkeiden haitoista kertyy vuosikymmenten aikana hitaasti)
        - uskoessaan lääkeyhtiötutkimuspropagandaan joka mitätöi haittoja minkä ehtii mm nimeten vieroitusoireet lopetusoireiksi "discontinuation syndrome" vähätellen niitä yrittäen erottaa masennuslääkkeet riippuvuutta aiheuttavista bentsoista vaikka eräässäkin tutkimuksessa löydettiim merkittäviä yhtäläisyyksiä aineryhmien vieroitusoireissa
        - piittaamattomuuttaan
        - egoistisuuttaan ja isotteluaan,jossa luulevat että höperö potilas ei ymmärrä tai hänen ei vaan tarvitse tietää ja haitoista kuuleminen vaan saisi potilaan unohtamaan tarvitsemansa lääkkeet. (Ps. Sekin on potilaan oikeus jos haluaa tiedon pohjalta).

        Moni on ollut autuaan tietämätön esim.vieroitusoireista, seksuaalisten häiriöiden jatkumisesta lääkkeen jälkeen, lääkkeen negatiivisista vaikuruksista tunne-elämälle.

        Ihmisille on vaan annetru vääristelty kuva näistä aineista sanomalla että" ne ei aiheuta riippuvuutta". Ja ehkä mainittu haitoista kuten että ne kuivattaa suuta(joka myös voi johtaa mm.hampaiden menetykseen eli ei pikku juttu). Ei tuo ole mikään riittävä kuvaus!!

        Vielä vähemmän lääkäreihin voi luottaa turvallisessa vieroituksessa, etenkin vähällä informaatiolla operoiviin yleislääkäreihin kenen pitää hallita suuri määrä infoa eri lääkkeistä. Suomesta puuttuu Britannian kaltaiset RC psych Stopping Antidepressant tyyliset ohjeistukset ongelmatapauksiin. Vieroitukset on villi länsi jossa lääkäri ei aina osaa tukea ongelmatapauksissa ja syöksee pahimmillaan lääkekoukussa olevan potilaansa alimpaan helvettiin vieroitusoireineen.

        T: Miltei 10 vuotta kokemusta kyseisten lääkkeiden käytöstä ja en ole mikään salaliittoteoreetikko. Kaikki masennuslääkeongelmat on luettavissa tieteellisistä tutkimuksista.

        Kuinka valheellinen kuva on antaa ihmisille esim SSRI-masennuslääkkeistä masennusta hoitavana lääkkeenä. Tuo on kuin sanoisit vain osatotuuden koko aineista. Minun mielestäni ja joidenkin muidenkin mielestä SSRI-lääkkeitä masennuslääkkeiden sijaan pitäisi sanoa lisäksi seksuaalisuudentappo/tuhoamislääkkeiksi koska ne aiheuttaa niin yleisesti seksuaalipuolen häiriöitä. Sivuvaikutukset pitäisi mieltää lääkkeen vaikutuksina siinä kuten tavoiteltu vaikutus sekä myös potentiaalisia haitallisia vaikutuksia tunne-elämälle kuten apatia/tunteiden leikkautuminen molemmista päistä. Monelle ne myydään "masennuslääkkeinä" unohtaen kertoa sävyt mitä niihin liittyy saaden ihmisen pahimmillaan tulkitsemaan lääkkeen haitat omana masennuksenaan/sairautenaan ja mietin kuinka moni ihminen on tutissut vieroitusoireissa miettien että lääkettä (joiden ei pitäisi aiheuttaa riippuvuutta) on saatava että aivosähköiskutuntemukset loppuu tai eivät kestä rämpiä vieroitusoireita henkisesti läpi niin ovat taas pilleripurkilla alta aikayksikön. Jos tutustuu ilmiöön nimeltä dependence (jota aiheuttaa myös huumeet), oppii että kyseinen ilmiö voi tehdä hankalaksi sen erottamisen mikä on suotuisaa lääkkeen vaikutusta ja mikä on viekkareiden välttelyä eli lääkkeellä saatetaan aiheuttaa harnia jota ihminen luulee omaksi ongelmakseen ja näkee tarpeekseen vältellä harmia jatkuvalla lääkkeen vetämisellä.

        Lääketieteen työntekijät tykkäävät käydä markkinoimassa hoitomalliaan eri puolella kuin papukaijat toistellen kuinka lääkäriä kannattaa kuunnella, lääkkeet pelastaa elämiä luoden ihanan simppelin kuvan kuinka hoito on aina hyvää. Moni ei varmaan edes tunnista vuosikausien lääkinnän harmeja/problematiikkaa nenänsä edessä vaan näkevät ne vain mielenterveyden ongelmana ja jatkuvana lääkkeiden tarpeena. Monilla heillä ei kiinnosta hevonveetuakaan hoitomallilla satutetut ihmiset joita he kutsuu esim salaliittoteoreetikoiksi. Uusia lääkeneitseellisiä ihmisiä he käyvät suosittelemassa että hakevat lääkkeitä. Uutta karjaa.

        Kun aloittaja kyselee esim masennuslääkkeiden vaikutuksesta hänen saamattomuuteensa ei siihen ole mitään vastausta auttaako. Se on yksilöllistä. jos otetaan esim muut psykoaktiiviset aineet esimerkiksi jotkut tykkää amfetamiinista, toiset ei. Osa tykkää SSRI-aineiden vaikutuksista, toiset ei.

        Kyllä, masennuslääkkeet voi auttaa joidenkin masennukseen tai jopa saamattomuuteen mutta ei korjaamalla mitään biologista vikaa todistetusti koska mitään testejä ei oteta potilaalta. Ei ole todisteita että masennus johtuu esim serotoniinin alhaisuudesta tai että lääke korjaa kemiallista poikkeamaa aivoissa.

        Masennuslääkkeiden sanotaan lisäävän neuroplastisuutta, mutta ei ole kunnollisia todisteita onko lääkkeen puhkaisema neuroplastisuuden/neurogeneesin lisääntyminen yksinomaa positiivinen asia, koska myös aivovauriotiloissa tämä lisääntyy kun aivojen toiminta häiriintyy. Neuroplastisuutta/neurogeneesiä voi tehostaa myös hyvinkin yksinkertaisilla muilla asioilla, kunnon elintavoilla: terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. Voit siis tehostaa näillä aivojesi toimintaa.

        Pitää muistaa ettei ole mitään MITÄÄN takeita että masennuslääkkeen teho pysyy samanlaisena tai haitat ei lisäänny aikojen saatussa. Joillakin ehkä pysyy. Mietin vain kuinka moni kroonisista lääkenaukkailijoista olisi jo aikapäiviä sitten oppinut selviytymiskeinot ilman jatkuvaa pillerinpopsintaa ja onko heille hetken aikaa lisääntynyt paha olo esim vieroitusyrityksissä selitys sille miksi aineita pitää käyttöä. Onko se heidän oma ongelmansa vai dependence mikä on taustalla?

        Yleensä pelkkiä lääkkeitä ei suositella vaan sen yhdistämistä terapiaan koska nähdään että lääke tehostaisi terapiaa. Useinkaan ei puhuta miten tunteiden leikkautuminen voi haitata terapiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anna mun nauraa, lääkäreihin EI voi luottaa nykypäivänä eikä ole etenkään menneisyydessä voinut luortaa että he tarjoavat oikeaa informaatiota kaikkine nyansseineen ja sävyineen "masennuslääkkeistä" ja niiden vaikutuksesta elämänlaadulle

        Jos he kertovat että

        Keho adaptoituu eli tottuu masennuslääkkeisiin, ilmiöstä physical dependence eli fyysinen mukautuminen eli riippuvuus, vieroitusoireista, joissain tapauksessa mahdollisesta PSSD ilmiöstä ja seksuaalisen toiminnan häiriöistä, mahdollisesta tunteiden leikkautumisesta (masennuslääkkeiden vaikutus ei ole välttämättä vain masennuksen poistuma vaan myös tunne-elämälle haitalliset reaktiot kuten tunteiden leikkautuminen tai lisääntynyt apatia) sekä erilaisista häiriöistä mitä voi seurata kun kehossa olennaista välittäjäainetta, serotoniinia, joka säätelee lukuisia eri toimintoja kehossa motoriikkaan asti(esim.akatisia joka voi olla silkkaa tuskaa ja moninverroin pahempaa kuin masennus),

        silloin he ovat hoitaneet informed consentin eli riittävän informaation jakamisen lääkkeiden käyttämisen pohjana.

        Sitä he eivät tarjonneet minulle, eikä lukuisille muillekaan, joko

        -tietämättömyyttään(tutkimusnäyttö lääkkeiden haitoista kertyy vuosikymmenten aikana hitaasti)
        - uskoessaan lääkeyhtiötutkimuspropagandaan joka mitätöi haittoja minkä ehtii mm nimeten vieroitusoireet lopetusoireiksi "discontinuation syndrome" vähätellen niitä yrittäen erottaa masennuslääkkeet riippuvuutta aiheuttavista bentsoista vaikka eräässäkin tutkimuksessa löydettiim merkittäviä yhtäläisyyksiä aineryhmien vieroitusoireissa
        - piittaamattomuuttaan
        - egoistisuuttaan ja isotteluaan,jossa luulevat että höperö potilas ei ymmärrä tai hänen ei vaan tarvitse tietää ja haitoista kuuleminen vaan saisi potilaan unohtamaan tarvitsemansa lääkkeet. (Ps. Sekin on potilaan oikeus jos haluaa tiedon pohjalta).

        Moni on ollut autuaan tietämätön esim.vieroitusoireista, seksuaalisten häiriöiden jatkumisesta lääkkeen jälkeen, lääkkeen negatiivisista vaikuruksista tunne-elämälle.

        Ihmisille on vaan annetru vääristelty kuva näistä aineista sanomalla että" ne ei aiheuta riippuvuutta". Ja ehkä mainittu haitoista kuten että ne kuivattaa suuta(joka myös voi johtaa mm.hampaiden menetykseen eli ei pikku juttu). Ei tuo ole mikään riittävä kuvaus!!

        Vielä vähemmän lääkäreihin voi luottaa turvallisessa vieroituksessa, etenkin vähällä informaatiolla operoiviin yleislääkäreihin kenen pitää hallita suuri määrä infoa eri lääkkeistä. Suomesta puuttuu Britannian kaltaiset RC psych Stopping Antidepressant tyyliset ohjeistukset ongelmatapauksiin. Vieroitukset on villi länsi jossa lääkäri ei aina osaa tukea ongelmatapauksissa ja syöksee pahimmillaan lääkekoukussa olevan potilaansa alimpaan helvettiin vieroitusoireineen.

        T: Miltei 10 vuotta kokemusta kyseisten lääkkeiden käytöstä ja en ole mikään salaliittoteoreetikko. Kaikki masennuslääkeongelmat on luettavissa tieteellisistä tutkimuksista.

        Jos se PSSD on niin harvinainen, ettei sen esiintyvyyttä edes kunnolla tiedetä, niin kuinka monta tuntia sen lääkärin olisi siitä pitänyt siitä kertoa, että se asia olisi tullut oikein ymmärretyksi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai että salaliittoihin. Antidepressant tachyphylaxis eli "prozac poop out" on todellinen ilmiö josta on tutkimusta. Se tarkoittaa että masennuslääkkeen teho voi loppua jatkuvassa käytössä. Se on erääntyyppinen toleranssi mitä tavataan myös muissa psykoaktiivisissa aineissa. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4008298/

        Giovanni Fava on ihan arvostettu psykiatrian alan tutkija joka on julkaissut paljon tutkimuksia jonka teoria vastatoleranssimalli on jossa hän epäilee että jossain tilanteissa masennuslääkkeet pitkäaikaisena voi olla yhteydessä heikompiin hoitotuloksiin.
        Tässä hänestä psykiatrian omassa lehdessä, Psychiatric Timesissa
        https://www.psychiatrictimes.com/view/psychiatrys-intellectual-crisis-giovanni-fava-md

        "STAR*D’s message should have been clear: Do not do what we have done. Regrettably, just the opposite came out. The findings can be interpreted in light of the oppositional model of tolerance. Continued drug treatment may recruit processes that oppose the initial acute effects of a drug. This may explain loss of treatment efficacy and the fact that some side effects (such as increased appetite and weight gain) tend to ensue only after a certain time. These processes may also propel the illness to a more malignant and treatment- unresponsive course, as with a bipolar manifestations or paradoxical reactions"


        Tardive dysphoria on teoria siitä kuinka masennuslääkkeet saattaa kroonistaa masennusta pitemmällä aikajänteellä, eli laukaista kroonista alakuloa.
        https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0306987711000223

        Se on hienoa, että niillä ”heikossa asemassa” olevilla ihmisillä on keinoja saada ääntään kuuluviin. Sekin on hienoa jos he pärjäävät ilman lääkkeitä. Yhteiskunnan mittakaavassa se ei ole keneltäkään pois.

        Sitten tulee se mutta.

        Se ei ole mikään uhriton rikos, että näitä heikossa asemassa olevia ihmisiä käytetään muunnellun totuuden levittämiseen. Voi olla että joku tekee sitä ymmärtämättömyyttään, mutta kyllä suurin osa ihmisistä tietää, milloin heidän väitteillään ei ole faktapohjaa.

        Haluttiin täällä tai ei, niin psykiatria voi parantua vain faktoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos se PSSD on niin harvinainen, ettei sen esiintyvyyttä edes kunnolla tiedetä, niin kuinka monta tuntia sen lääkärin olisi siitä pitänyt siitä kertoa, että se asia olisi tullut oikein ymmärretyksi?

        No sen verran harvinainen on että kärsin siitä itse ilman mitään mainintaa siitä että seksuaalihaitat voi jatkua käytön loputtua. Silloin se ei lukenut edes paketissa. Ihmiset ansaitsee tietää!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sen verran harvinainen on että kärsin siitä itse ilman mitään mainintaa siitä että seksuaalihaitat voi jatkua käytön loputtua. Silloin se ei lukenut edes paketissa. Ihmiset ansaitsee tietää!

        Psykiatria parantuu vain silloin kun se avaa silmänsä mitä tekee ihmisille ja on älyllisesti rehellinen aineidensa ulottuvuuksista mitä se ei ole.

        Retoriikka auttavista lääkkeistä jotka on lähinnä auttavia ja masennusta parantavia on niin vahvana että se pyyhkii alleen kaiken ongelmallisen

        Ei ole ihmisten haittaamista tai vahingoittamista jos kertoo aineiden tosiasialliset riskit tunne-, seksuaaliselle elämälle, terveydelle jne. Se ei sulje pois sitä että joku kokee saavansa hyötyä.

        Inhoan psykiatrian patriarkaalisuutta missä psykiatri "suojelee" poloisia potilaitaan lääkehaittojen ja ongelmallisten puolten sanomiselta. Kerran yhden ystävän psykiatri sanoi "kuka lääkkeitä käyttäisi jos kuulisi kaikki haitat".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria parantuu vain silloin kun se avaa silmänsä mitä tekee ihmisille ja on älyllisesti rehellinen aineidensa ulottuvuuksista mitä se ei ole.

        Retoriikka auttavista lääkkeistä jotka on lähinnä auttavia ja masennusta parantavia on niin vahvana että se pyyhkii alleen kaiken ongelmallisen

        Ei ole ihmisten haittaamista tai vahingoittamista jos kertoo aineiden tosiasialliset riskit tunne-, seksuaaliselle elämälle, terveydelle jne. Se ei sulje pois sitä että joku kokee saavansa hyötyä.

        Inhoan psykiatrian patriarkaalisuutta missä psykiatri "suojelee" poloisia potilaitaan lääkehaittojen ja ongelmallisten puolten sanomiselta. Kerran yhden ystävän psykiatri sanoi "kuka lääkkeitä käyttäisi jos kuulisi kaikki haitat".

        "heidän väitteillään ei ole faktapohjaa."

        Kommentoi toki faktoja mitkä ei täsmää.

        Niin, me olemme lääketieteen mielestä anekdootteja, merkityksettömiä ketkä olemme esim kokeneet masennuslääkkeiden seurauksena apatiaa, tunteiden leikkautumista, seksuaalisen toiminnan häiriöitä (jotka voi jatkua aineista irroittautuessa), pahoja vieroitusoireita ilman mitään informaatiota näistä lääkkeitä tuputtaessa, ja muuttuvan vaikutuksen kun aivojen reseptoreita on pommitettu vuosia lääkkeillä.

        Itse olen nähnyt NNT(montako tarvii hoitaa masennuslääkkeissä että yksi saa tehon)-lukuja ja olisinko tosiaan kaiken tämän paskan halunnut kokea tuolla teholla?! Puhumattakaan lääkkeen vaikutuksen eroa plaseboon.

        Siis lääkkeiden joiden sanotaan parantavan masennusta ja ne tekee tällaista paskaa joka todenteolla lisää masennusta.

        Meille on puhuttu hevonp* että lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta (toki physical dependence ilmiöstä tai vieroitusoireista ei ole puhuttu tuon taivaallista), kuinka ne voi helposti lopettaa milloin vain, kuinka aivoissamme on tieteelliseen faktaan perustumaton kemiallinen häiriötila mitä lääkkeet korjaa. Kaikki kuulostaa kuin joltain huonolta lääkeyhtiöpropagandalta jota lääkärit on toistelleet kuin puhuvat papukaijat (se siitä luotosta lääkärien ammattitaitoon, he on lääkekeskeisen hoitomallin jossa halutaan tutkia vain aineiden käyttöä mielenterveyteen sponsored by big pharma sätkynukkeja)

        Mutta tutkimusnäyttöä valuu kyllä kaikesta.

        Edistysaskelia on tapahtunut.

        Hankalammat pitkäkestoiset vieroitusoireet. Niistä alettu puhua, Britannia päivitti hoitosuosituksensa aiheesta ja Suomen mediakin ottanut asiaa esille viimevuosina.

        Lääkkeen lopetuksen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt. Merkintä ilmestynyt paketteihin lääkeviraston toimesta 2019 (ei auta niitä ketkä sai nämä häiriöt ennen, olivat informaatiopimennossa ja on varmasti monia ketkä ei kuulleet koko seksuaaliongelmista lääkäriltään).

        Vielä odotellessa Favan vastatoleranssimalli-tyyppistä ymmärrystä lääkkeiden mahdollisista ongelmista pitemmällä tähtäimellä jossa hoitotulokset saattavat kehnoutua ajan saatossa ajaen hoitotuloksia hoitoresistentimmälle tolalle puhkaisten erityyppisiä ikäviä haittoja aikojem saatossa mitkä voi vaikeutua ajan mittaan. Ei ole välttämättä mitään stabiilin tasaista vaikutusta masennuslääkkeissä kuten ei ole alkoholinjuojan useamman päivän putkessa tai kuten ei enää amfetamiini/kokaiini tuota samaa euforista mukavaa oloa kun sitä käyttää päivittäin. Sama ilmiö.

        Me olemme joutuneet kokemaan dependenceen liittyviä ongelmia masennuslääkkeissä.

        Niskaan saa vain luulotautissyyttelyitä psykiatrialta. Eli en suosittele, paska reitti kokea elämässään.

        Ja kun lääkkeistä irtautui, ymmärryksen taso nousi slitä kuinka elintavoilla ja terapialla voi saada merkittäviä positiivisia seurauksia mielialalle. Paska reissu, tulipa tehtyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "heidän väitteillään ei ole faktapohjaa."

        Kommentoi toki faktoja mitkä ei täsmää.

        Niin, me olemme lääketieteen mielestä anekdootteja, merkityksettömiä ketkä olemme esim kokeneet masennuslääkkeiden seurauksena apatiaa, tunteiden leikkautumista, seksuaalisen toiminnan häiriöitä (jotka voi jatkua aineista irroittautuessa), pahoja vieroitusoireita ilman mitään informaatiota näistä lääkkeitä tuputtaessa, ja muuttuvan vaikutuksen kun aivojen reseptoreita on pommitettu vuosia lääkkeillä.

        Itse olen nähnyt NNT(montako tarvii hoitaa masennuslääkkeissä että yksi saa tehon)-lukuja ja olisinko tosiaan kaiken tämän paskan halunnut kokea tuolla teholla?! Puhumattakaan lääkkeen vaikutuksen eroa plaseboon.

        Siis lääkkeiden joiden sanotaan parantavan masennusta ja ne tekee tällaista paskaa joka todenteolla lisää masennusta.

        Meille on puhuttu hevonp* että lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta (toki physical dependence ilmiöstä tai vieroitusoireista ei ole puhuttu tuon taivaallista), kuinka ne voi helposti lopettaa milloin vain, kuinka aivoissamme on tieteelliseen faktaan perustumaton kemiallinen häiriötila mitä lääkkeet korjaa. Kaikki kuulostaa kuin joltain huonolta lääkeyhtiöpropagandalta jota lääkärit on toistelleet kuin puhuvat papukaijat (se siitä luotosta lääkärien ammattitaitoon, he on lääkekeskeisen hoitomallin jossa halutaan tutkia vain aineiden käyttöä mielenterveyteen sponsored by big pharma sätkynukkeja)

        Mutta tutkimusnäyttöä valuu kyllä kaikesta.

        Edistysaskelia on tapahtunut.

        Hankalammat pitkäkestoiset vieroitusoireet. Niistä alettu puhua, Britannia päivitti hoitosuosituksensa aiheesta ja Suomen mediakin ottanut asiaa esille viimevuosina.

        Lääkkeen lopetuksen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt. Merkintä ilmestynyt paketteihin lääkeviraston toimesta 2019 (ei auta niitä ketkä sai nämä häiriöt ennen, olivat informaatiopimennossa ja on varmasti monia ketkä ei kuulleet koko seksuaaliongelmista lääkäriltään).

        Vielä odotellessa Favan vastatoleranssimalli-tyyppistä ymmärrystä lääkkeiden mahdollisista ongelmista pitemmällä tähtäimellä jossa hoitotulokset saattavat kehnoutua ajan saatossa ajaen hoitotuloksia hoitoresistentimmälle tolalle puhkaisten erityyppisiä ikäviä haittoja aikojem saatossa mitkä voi vaikeutua ajan mittaan. Ei ole välttämättä mitään stabiilin tasaista vaikutusta masennuslääkkeissä kuten ei ole alkoholinjuojan useamman päivän putkessa tai kuten ei enää amfetamiini/kokaiini tuota samaa euforista mukavaa oloa kun sitä käyttää päivittäin. Sama ilmiö.

        Me olemme joutuneet kokemaan dependenceen liittyviä ongelmia masennuslääkkeissä.

        Niskaan saa vain luulotautissyyttelyitä psykiatrialta. Eli en suosittele, paska reitti kokea elämässään.

        Ja kun lääkkeistä irtautui, ymmärryksen taso nousi slitä kuinka elintavoilla ja terapialla voi saada merkittäviä positiivisia seurauksia mielialalle. Paska reissu, tulipa tehtyä.

        Mutta totuus tulee vielä voittamaan ennemmin tai myöhemmin ja masennuslääkkeiden ongelmalliset puolet kyllä todistetaan. Siinä voi mennä vuosikymmeniä.

        Bentsoissa meni vuosikymmeniä että riippuvuus ymmärrettiin niin että hoitosuositukset muuttui.

        Antipsykooteissa meni vuosikymmeniä että tardiivi dyskinesia(naaman nykiminen, pakkoliikkeet) yhdistettiin kyseiseen lääkeryhmään. Sitä yritettiin laitraa myös esim skitsofrenian syyksi

        Masennuslääkkeissä meni vuosikymmeniä että vieroitusoireet alettiin ottaa vakavammin pitkäkestoisuuden ja vaikeuden osalta vaikka moni saattaa vielä kuulla vähättelyjä lääkäriltään. Meni vuosikymmeniä että pakettiin ilmestyi merkintä seksuaalihäiriöiden jatkumisesta joillain lääkkeen lopetuksen jälkeen. Näitä käyttää miljoonat länsimaissa joten se pienehkökin määrä voi olla kuitenkin ihan merkittävä osa tuhottuja elämiä.

        Siinäpä faktoja kerrassaan. :)

        Ja yksi on kanssa fakta, moni psykiatrian lääke toistaa haittojen ymmärrykseltä samaa tarinaa. Vuosikymmeniä niin ymmärrys lisääntyy. Sitä ennen potilaat on koekaniineita joita kohtaan on kylmää kyytiä terveyspalveluissa. Ihmiset on vain luulotautisia ketkä saa haittaa. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "heidän väitteillään ei ole faktapohjaa."

        Kommentoi toki faktoja mitkä ei täsmää.

        Niin, me olemme lääketieteen mielestä anekdootteja, merkityksettömiä ketkä olemme esim kokeneet masennuslääkkeiden seurauksena apatiaa, tunteiden leikkautumista, seksuaalisen toiminnan häiriöitä (jotka voi jatkua aineista irroittautuessa), pahoja vieroitusoireita ilman mitään informaatiota näistä lääkkeitä tuputtaessa, ja muuttuvan vaikutuksen kun aivojen reseptoreita on pommitettu vuosia lääkkeillä.

        Itse olen nähnyt NNT(montako tarvii hoitaa masennuslääkkeissä että yksi saa tehon)-lukuja ja olisinko tosiaan kaiken tämän paskan halunnut kokea tuolla teholla?! Puhumattakaan lääkkeen vaikutuksen eroa plaseboon.

        Siis lääkkeiden joiden sanotaan parantavan masennusta ja ne tekee tällaista paskaa joka todenteolla lisää masennusta.

        Meille on puhuttu hevonp* että lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta (toki physical dependence ilmiöstä tai vieroitusoireista ei ole puhuttu tuon taivaallista), kuinka ne voi helposti lopettaa milloin vain, kuinka aivoissamme on tieteelliseen faktaan perustumaton kemiallinen häiriötila mitä lääkkeet korjaa. Kaikki kuulostaa kuin joltain huonolta lääkeyhtiöpropagandalta jota lääkärit on toistelleet kuin puhuvat papukaijat (se siitä luotosta lääkärien ammattitaitoon, he on lääkekeskeisen hoitomallin jossa halutaan tutkia vain aineiden käyttöä mielenterveyteen sponsored by big pharma sätkynukkeja)

        Mutta tutkimusnäyttöä valuu kyllä kaikesta.

        Edistysaskelia on tapahtunut.

        Hankalammat pitkäkestoiset vieroitusoireet. Niistä alettu puhua, Britannia päivitti hoitosuosituksensa aiheesta ja Suomen mediakin ottanut asiaa esille viimevuosina.

        Lääkkeen lopetuksen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt. Merkintä ilmestynyt paketteihin lääkeviraston toimesta 2019 (ei auta niitä ketkä sai nämä häiriöt ennen, olivat informaatiopimennossa ja on varmasti monia ketkä ei kuulleet koko seksuaaliongelmista lääkäriltään).

        Vielä odotellessa Favan vastatoleranssimalli-tyyppistä ymmärrystä lääkkeiden mahdollisista ongelmista pitemmällä tähtäimellä jossa hoitotulokset saattavat kehnoutua ajan saatossa ajaen hoitotuloksia hoitoresistentimmälle tolalle puhkaisten erityyppisiä ikäviä haittoja aikojem saatossa mitkä voi vaikeutua ajan mittaan. Ei ole välttämättä mitään stabiilin tasaista vaikutusta masennuslääkkeissä kuten ei ole alkoholinjuojan useamman päivän putkessa tai kuten ei enää amfetamiini/kokaiini tuota samaa euforista mukavaa oloa kun sitä käyttää päivittäin. Sama ilmiö.

        Me olemme joutuneet kokemaan dependenceen liittyviä ongelmia masennuslääkkeissä.

        Niskaan saa vain luulotautissyyttelyitä psykiatrialta. Eli en suosittele, paska reitti kokea elämässään.

        Ja kun lääkkeistä irtautui, ymmärryksen taso nousi slitä kuinka elintavoilla ja terapialla voi saada merkittäviä positiivisia seurauksia mielialalle. Paska reissu, tulipa tehtyä.

        Sellainen kuninkaallinen ME?


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, me. Meitä riittää. Niin PSSD, kuin masennuslääkevieroitusoireita koneneita.

        Aika harvalle on todellinen informaatio lääkkeistä annettu.

        https://www.psychiatrictimes.com/view/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn

        On surkuhupaisaa, että jotkut kritisoi ihmisiä jotka jakaa kriittistä informaatiota lääkkeistä mutta itse ovat todennäköisesti edes ilman lääkärin koulutusta (?) melkein jo suosittelemassa masennuslääkkeitä nuorille ihmisille jolla ei ole edes vielä diagnoosia ja jotka kuvaa jonkinasteista aloitekyvyttömyyttä ja mielialan mataluutta.

        Nykyään on vaarallista olla suosittelematta pillereitä ja miettiä asioita kriittisestikin. On kyllä aikoihin eletty.

        Ihan niinkuin niissä lääkkeissä ei koskaan olisi mitään vaaroja jotka voisi yhtälailla lisätä pahaa oloa mutta heidän narratiivissä on yksi tarina mitä he rakastavat, pilleri jota syödään joka parantaa olon ja kyllä lääkäri tietää. Jos ei sovi narratiiviin ja tulee kertomaan huonoja kokemuksia lääkkeistä/kertomassa kuinka tehottomia ne voi olla, muuttuu luulotautiseksi joka ei tiedä lääkkeistä mitään joka on kamala pelottelija inha tyyppi, jonka kokemus ei tietenkään ole muiden kokemus, se yleinen tarina jossa lääkkeet pelastaa elämiä.

        Jos masennuslääkkeet on niin tehokkaita tuskin tällainen negatiivinen puhe vaikuttaa niiden tehoon negatiivisesti. ;) Moni psykiatri ei halua pelotella potilaitaan haitoilla. Too bad ne voi tulla silti. Ja jos kertovat haitat, plasebovaikutus ja maaginen usko lääkkeiden kaikkivoipaisuuteen voi laskea roimasti..

        Toki siis ihmiset voi saada lääkkeistä hyötyä, uskon, olen itsekin jonkun ajan kokenut lääkkeistä hyötyä alkuvaiheessa ja siis sillpin kun ei annosta ole jouduttu muuttamaan, säätämään kun isompi on tehnyt turran olon, en ole kokenut vieroitusoireita, niin ikävältä tuntuvia haittoja että lääkitys ei enää ole ollut plussalla hyödyiltään tai kun olen muistanut ottaa pillerini ajallaan että ei napsu sähköiskuja päässä vieroitusoireena ja ole paha olla siksi. Tai ajan saatossa lääkkeen teho on alkanut laimentua. Mutta siis niiltä n.alle 1/4 ajalta olen kokenut hyötyä masennuslääkkeistä jos sitäkään koska en edelleekään ole varma mikä osa on plaseboa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sen verran harvinainen on että kärsin siitä itse ilman mitään mainintaa siitä että seksuaalihaitat voi jatkua käytön loputtua. Silloin se ei lukenut edes paketissa. Ihmiset ansaitsee tietää!

        Uskon että moni ihminen tälläkin foorumilla ansaitsee vaikka lotto voiton kompensoimaan niitä kärsimyksiä mitä elämässään on kokenut, mutta maailmassa on asioita jotka ovat harvinaisia, tai ylipäätään tulevaisuuden asioita joita ihminen ei voi tietää.

        Ihan muistutuksena, että vaikka tieto jostain super harvinaisesta haittavaikutuksesta saattaisi vaikuttaa siihen sinun (tai jonkun muunkin ihmisen) päätökseen että otatko lääkettä vai ei.

        Niin siihen elämäntilanteeseen mihin sinä sitä lääkettä ottaa, se ei vaikuta. Voin olla väärässä, mutta kuulostaa siltä, että sinulla ei hirmu montaa itsariyritystä ole ollut alla, kun ollaan jo kokeiltu lääkettä. Kas kun itsaria "tosi tarkoituskella" kokeilleet ihmiset tuntuvat osaavan suhteuttaa elämän arvot tai haitat eri järjestykseen.

        Ja koska tunnun olen tämän foorumin "pahis", niin en voi välttyä ajattelemasta, että se valittajan luonne on ollut jo silloin, kun resepti on saatu, ilman että niitä itsari yrityksestä tulleita haittoja osaisi arvottaa.

        Toivottavasti olen väärässä luoneen suhteen, mutta elämä on valintoja ja niiden kanssa täytyy tulla toimeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anna mun nauraa, lääkäreihin EI voi luottaa nykypäivänä eikä ole etenkään menneisyydessä voinut luortaa että he tarjoavat oikeaa informaatiota kaikkine nyansseineen ja sävyineen "masennuslääkkeistä" ja niiden vaikutuksesta elämänlaadulle

        Jos he kertovat että

        Keho adaptoituu eli tottuu masennuslääkkeisiin, ilmiöstä physical dependence eli fyysinen mukautuminen eli riippuvuus, vieroitusoireista, joissain tapauksessa mahdollisesta PSSD ilmiöstä ja seksuaalisen toiminnan häiriöistä, mahdollisesta tunteiden leikkautumisesta (masennuslääkkeiden vaikutus ei ole välttämättä vain masennuksen poistuma vaan myös tunne-elämälle haitalliset reaktiot kuten tunteiden leikkautuminen tai lisääntynyt apatia) sekä erilaisista häiriöistä mitä voi seurata kun kehossa olennaista välittäjäainetta, serotoniinia, joka säätelee lukuisia eri toimintoja kehossa motoriikkaan asti(esim.akatisia joka voi olla silkkaa tuskaa ja moninverroin pahempaa kuin masennus),

        silloin he ovat hoitaneet informed consentin eli riittävän informaation jakamisen lääkkeiden käyttämisen pohjana.

        Sitä he eivät tarjonneet minulle, eikä lukuisille muillekaan, joko

        -tietämättömyyttään(tutkimusnäyttö lääkkeiden haitoista kertyy vuosikymmenten aikana hitaasti)
        - uskoessaan lääkeyhtiötutkimuspropagandaan joka mitätöi haittoja minkä ehtii mm nimeten vieroitusoireet lopetusoireiksi "discontinuation syndrome" vähätellen niitä yrittäen erottaa masennuslääkkeet riippuvuutta aiheuttavista bentsoista vaikka eräässäkin tutkimuksessa löydettiim merkittäviä yhtäläisyyksiä aineryhmien vieroitusoireissa
        - piittaamattomuuttaan
        - egoistisuuttaan ja isotteluaan,jossa luulevat että höperö potilas ei ymmärrä tai hänen ei vaan tarvitse tietää ja haitoista kuuleminen vaan saisi potilaan unohtamaan tarvitsemansa lääkkeet. (Ps. Sekin on potilaan oikeus jos haluaa tiedon pohjalta).

        Moni on ollut autuaan tietämätön esim.vieroitusoireista, seksuaalisten häiriöiden jatkumisesta lääkkeen jälkeen, lääkkeen negatiivisista vaikuruksista tunne-elämälle.

        Ihmisille on vaan annetru vääristelty kuva näistä aineista sanomalla että" ne ei aiheuta riippuvuutta". Ja ehkä mainittu haitoista kuten että ne kuivattaa suuta(joka myös voi johtaa mm.hampaiden menetykseen eli ei pikku juttu). Ei tuo ole mikään riittävä kuvaus!!

        Vielä vähemmän lääkäreihin voi luottaa turvallisessa vieroituksessa, etenkin vähällä informaatiolla operoiviin yleislääkäreihin kenen pitää hallita suuri määrä infoa eri lääkkeistä. Suomesta puuttuu Britannian kaltaiset RC psych Stopping Antidepressant tyyliset ohjeistukset ongelmatapauksiin. Vieroitukset on villi länsi jossa lääkäri ei aina osaa tukea ongelmatapauksissa ja syöksee pahimmillaan lääkekoukussa olevan potilaansa alimpaan helvettiin vieroitusoireineen.

        T: Miltei 10 vuotta kokemusta kyseisten lääkkeiden käytöstä ja en ole mikään salaliittoteoreetikko. Kaikki masennuslääkeongelmat on luettavissa tieteellisistä tutkimuksista.

        Lääkkeen mukana on aina tuoteselostus , jossa mainitaan mahdolliset sivuvaikutukset , joita on hyvin harvoilla ihmisillä .
        Niin että kun koko ajan tutkii omaa sairauttaan toivoen löytävänsä jostain tukea omille jutuilleen ja totta kai etsivä löytää.
        Silti ei kukaan voi yleistää jotain lääkkeestä omien kokemuksensa kanssa koska jokainen reagoi lääkkeisiin eri tavalla , silloin ei voi yleistää omaa kokemustaan jonain universaalisena sääntöjä totuudesta .
        Joskus eivät lääkkeet sovi jollekin, silloin menee vaihtoon .ja pitää muistaa se että jokainen on omanlaisensa , se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anna mun nauraa, lääkäreihin EI voi luottaa nykypäivänä eikä ole etenkään menneisyydessä voinut luortaa että he tarjoavat oikeaa informaatiota kaikkine nyansseineen ja sävyineen "masennuslääkkeistä" ja niiden vaikutuksesta elämänlaadulle

        Jos he kertovat että

        Keho adaptoituu eli tottuu masennuslääkkeisiin, ilmiöstä physical dependence eli fyysinen mukautuminen eli riippuvuus, vieroitusoireista, joissain tapauksessa mahdollisesta PSSD ilmiöstä ja seksuaalisen toiminnan häiriöistä, mahdollisesta tunteiden leikkautumisesta (masennuslääkkeiden vaikutus ei ole välttämättä vain masennuksen poistuma vaan myös tunne-elämälle haitalliset reaktiot kuten tunteiden leikkautuminen tai lisääntynyt apatia) sekä erilaisista häiriöistä mitä voi seurata kun kehossa olennaista välittäjäainetta, serotoniinia, joka säätelee lukuisia eri toimintoja kehossa motoriikkaan asti(esim.akatisia joka voi olla silkkaa tuskaa ja moninverroin pahempaa kuin masennus),

        silloin he ovat hoitaneet informed consentin eli riittävän informaation jakamisen lääkkeiden käyttämisen pohjana.

        Sitä he eivät tarjonneet minulle, eikä lukuisille muillekaan, joko

        -tietämättömyyttään(tutkimusnäyttö lääkkeiden haitoista kertyy vuosikymmenten aikana hitaasti)
        - uskoessaan lääkeyhtiötutkimuspropagandaan joka mitätöi haittoja minkä ehtii mm nimeten vieroitusoireet lopetusoireiksi "discontinuation syndrome" vähätellen niitä yrittäen erottaa masennuslääkkeet riippuvuutta aiheuttavista bentsoista vaikka eräässäkin tutkimuksessa löydettiim merkittäviä yhtäläisyyksiä aineryhmien vieroitusoireissa
        - piittaamattomuuttaan
        - egoistisuuttaan ja isotteluaan,jossa luulevat että höperö potilas ei ymmärrä tai hänen ei vaan tarvitse tietää ja haitoista kuuleminen vaan saisi potilaan unohtamaan tarvitsemansa lääkkeet. (Ps. Sekin on potilaan oikeus jos haluaa tiedon pohjalta).

        Moni on ollut autuaan tietämätön esim.vieroitusoireista, seksuaalisten häiriöiden jatkumisesta lääkkeen jälkeen, lääkkeen negatiivisista vaikuruksista tunne-elämälle.

        Ihmisille on vaan annetru vääristelty kuva näistä aineista sanomalla että" ne ei aiheuta riippuvuutta". Ja ehkä mainittu haitoista kuten että ne kuivattaa suuta(joka myös voi johtaa mm.hampaiden menetykseen eli ei pikku juttu). Ei tuo ole mikään riittävä kuvaus!!

        Vielä vähemmän lääkäreihin voi luottaa turvallisessa vieroituksessa, etenkin vähällä informaatiolla operoiviin yleislääkäreihin kenen pitää hallita suuri määrä infoa eri lääkkeistä. Suomesta puuttuu Britannian kaltaiset RC psych Stopping Antidepressant tyyliset ohjeistukset ongelmatapauksiin. Vieroitukset on villi länsi jossa lääkäri ei aina osaa tukea ongelmatapauksissa ja syöksee pahimmillaan lääkekoukussa olevan potilaansa alimpaan helvettiin vieroitusoireineen.

        T: Miltei 10 vuotta kokemusta kyseisten lääkkeiden käytöstä ja en ole mikään salaliittoteoreetikko. Kaikki masennuslääkeongelmat on luettavissa tieteellisistä tutkimuksista.

        Sinun kokemuksesi ovat ainostaan sinun omia kokemuksiasi, ja niitä ei voi verrata muiden kokemuksiin.
        Se miten olet reagoinut lääkkeisiin on sinun reagointisi , joku toinen kokee eri tavalla . Tunnen aika monta ihmistä joilla on lääkitys ja voivat ihan hyvin . Joten koskaan ei voi yleistää näitäkään asioita mitenkään.
        Ja jos kirjoittaa reseptin jollekin niin tottakai seurataan miten ihminen reagoi, ja jos ei yksi lääke sovi niin vaihdetaan toiseen.
        Totta kuitenkin se että liikunta ulkoilmassa on hyväksi masennus sairauksissa , joten se joka jaksaa ulkoilla raittiissa ilmassa , ehkä auttaa omaa oloonsa parantumaan.
        Joten jokaisella on mahdollisuudet päästä eroon masennuksesta , kunhan löytää oikean tavan siihen . Mutta oma panos paranemiseen tarvitaan aina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sen verran harvinainen on että kärsin siitä itse ilman mitään mainintaa siitä että seksuaalihaitat voi jatkua käytön loputtua. Silloin se ei lukenut edes paketissa. Ihmiset ansaitsee tietää!

        Nythän lukee tuoteselostuksessa mahdolliset sivuvaikutukset , mutta se ei tarkoita sitä että kaikki saavat niitä.
        Kun lääketehdas laittaa tekstiin mahdolliset sivuvaikutukset niin siihenkin on omat syynsä ,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria parantuu vain silloin kun se avaa silmänsä mitä tekee ihmisille ja on älyllisesti rehellinen aineidensa ulottuvuuksista mitä se ei ole.

        Retoriikka auttavista lääkkeistä jotka on lähinnä auttavia ja masennusta parantavia on niin vahvana että se pyyhkii alleen kaiken ongelmallisen

        Ei ole ihmisten haittaamista tai vahingoittamista jos kertoo aineiden tosiasialliset riskit tunne-, seksuaaliselle elämälle, terveydelle jne. Se ei sulje pois sitä että joku kokee saavansa hyötyä.

        Inhoan psykiatrian patriarkaalisuutta missä psykiatri "suojelee" poloisia potilaitaan lääkehaittojen ja ongelmallisten puolten sanomiselta. Kerran yhden ystävän psykiatri sanoi "kuka lääkkeitä käyttäisi jos kuulisi kaikki haitat".

        Yksinkertaista , jos inhoaa psykiatriaa niin ei hakeudu heidän hoitoonsa.
        Mutta noin niinkuin tavallisesti ihminen joka hakeutuu hoitoon , haluaa todella tulla terveeksi , ja silloin tehdään yhteistyötä lääkärin ja potilaan välillä joka on todella monelle antanut avun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennuslääkkeet eivät ala vaikuttamaan välittömästi kuten joku särkylääke, vaan voi mennä muutama viikko ennenkin huomaa paranemista, ja vähitellen sitten alkaa potilas tuntemaan että olo paranee.
        Niiden teho ei mitenkään ole rajoitettu puoleen vuoteen , vaan monella on pieni tukiannos kymmeniä vuosia ja ovat tyytyväisiä elämäänsä lääkityksensä kanssa.
        Yleensä lääkärin kansa käyty keskustelu on selvitys lääkkeestä ja miten se toimii.
        Lääkkeet on testattu monet kerrat ennenkin niitä on saatu markkinoille , ja lume kokeetkin ovat olleet yksi osa tutkimuksia joissa on nähty yhtä sun toista.
        Niin että tämäkin asia on paljon laajempi kun mitä tavallisen tallustajia edes osaa kuvitella.
        Niin että jokainen ihminen kokee asioita eri tavalla ja paras kun hoitaa vaivansa lääkärinsä kanssa niin saa parhaan mahdollisen avun .
        Kyllä sinä opiskelija siitä selviät , jokaisella ihmisellä on ainakin yhden kerran elämässään jonkin asteinen masennus , toisilla enemmän, joten sairaanhoidossa tämä ei ole mikään suuri juttu vaan usein hyvin hoidettuna on potilas taas tyytyväinen ja energiaa riittää.
        Joten kaikkea hyvää sinulle opiskelija

        Sivuoireet on niissä aika kovat ne vaikuttaa hormoneihin pistelee iholla värjää hampaita aiheuttaa velttoutta ja jotkut tyyliin sokerihumalan tyylisen olon. Esimerkiksi yövuorossa monet ottaa pullon jaffaa tai suklaapötkön se piristää.Sitten taas monet nukkuu kevyesti toinen silmä auki koska pelkää ettei herää työvuoroon ...niin on aina väsynyt.Vitamiinit piristää raitis ilma ja jos tekee kotitehtäviä ensin minkä jaksaa sitten menee ulos kävelee katselee luontoa tulee sisälle virkeänä. Sitten jatkaa tehtäviä.Pillerit voi aiheuttaa riippuvuutta kuin kofeiini.Joku huono ruoka masentaa koska siitä tulee huono olo rasvaa liikaa tai muuta siksi vaikuttaa se mitä syöt juot.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsellä alkoi toimia heti. Uskonkin plasebon merkittävään rooliin.

        Lääkäreiltä ei kuule kaikkea. Sanon itse nämä asiat kymmenen vuoden kokemuksen kanssa kys.aineryhmästä.

        Voi myös googlata aiheesta Antidepressant tachyphylaxis eli masennuslääkkeen toleranssosta jossa teho voi loppua. tardive dysphoria eli masennuslääkkeiden kroonistama masennus ja Giovanni Fava oppositional tolerance model jossa masennuslääkkret yhdistetään pitkällä aikavälillä kroonistuneeseen masennukseen ja lisääntyneisiin ongelmiin ja hoitoresistenssiin kannataa googlata. Monella masislääke saattaa itseasiassa kroonistaa masennusta.

        Energiaa voi saada turvallisesti myös liikkumalla, valolla, liikkumalla riittävästi, lepäämällä ja pitämällä omaa aikaa sallitusti myös, aikatauluttamalla järkevästi, D-vitamiinilisällä, vrriarvojen tsekkauksella ettei oo esim raudanpuute, kunnon ruokavaliolla (itsellä liha tuo energiaa koska on krooninen raudanpuute).

        Tunteita voi käsitellä myös terapiassa ja oppia uusia käytösmalleja. Se on myös biologista hoitoa, aivoissa syntyy uusia hermoyhteyksiä ja neuroplastisuutta voi tukea elintavoilla

        Purkissa piimää on D vitamiinia ja juustossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anna mun nauraa, lääkäreihin EI voi luottaa nykypäivänä eikä ole etenkään menneisyydessä voinut luortaa että he tarjoavat oikeaa informaatiota kaikkine nyansseineen ja sävyineen "masennuslääkkeistä" ja niiden vaikutuksesta elämänlaadulle

        Jos he kertovat että

        Keho adaptoituu eli tottuu masennuslääkkeisiin, ilmiöstä physical dependence eli fyysinen mukautuminen eli riippuvuus, vieroitusoireista, joissain tapauksessa mahdollisesta PSSD ilmiöstä ja seksuaalisen toiminnan häiriöistä, mahdollisesta tunteiden leikkautumisesta (masennuslääkkeiden vaikutus ei ole välttämättä vain masennuksen poistuma vaan myös tunne-elämälle haitalliset reaktiot kuten tunteiden leikkautuminen tai lisääntynyt apatia) sekä erilaisista häiriöistä mitä voi seurata kun kehossa olennaista välittäjäainetta, serotoniinia, joka säätelee lukuisia eri toimintoja kehossa motoriikkaan asti(esim.akatisia joka voi olla silkkaa tuskaa ja moninverroin pahempaa kuin masennus),

        silloin he ovat hoitaneet informed consentin eli riittävän informaation jakamisen lääkkeiden käyttämisen pohjana.

        Sitä he eivät tarjonneet minulle, eikä lukuisille muillekaan, joko

        -tietämättömyyttään(tutkimusnäyttö lääkkeiden haitoista kertyy vuosikymmenten aikana hitaasti)
        - uskoessaan lääkeyhtiötutkimuspropagandaan joka mitätöi haittoja minkä ehtii mm nimeten vieroitusoireet lopetusoireiksi "discontinuation syndrome" vähätellen niitä yrittäen erottaa masennuslääkkeet riippuvuutta aiheuttavista bentsoista vaikka eräässäkin tutkimuksessa löydettiim merkittäviä yhtäläisyyksiä aineryhmien vieroitusoireissa
        - piittaamattomuuttaan
        - egoistisuuttaan ja isotteluaan,jossa luulevat että höperö potilas ei ymmärrä tai hänen ei vaan tarvitse tietää ja haitoista kuuleminen vaan saisi potilaan unohtamaan tarvitsemansa lääkkeet. (Ps. Sekin on potilaan oikeus jos haluaa tiedon pohjalta).

        Moni on ollut autuaan tietämätön esim.vieroitusoireista, seksuaalisten häiriöiden jatkumisesta lääkkeen jälkeen, lääkkeen negatiivisista vaikuruksista tunne-elämälle.

        Ihmisille on vaan annetru vääristelty kuva näistä aineista sanomalla että" ne ei aiheuta riippuvuutta". Ja ehkä mainittu haitoista kuten että ne kuivattaa suuta(joka myös voi johtaa mm.hampaiden menetykseen eli ei pikku juttu). Ei tuo ole mikään riittävä kuvaus!!

        Vielä vähemmän lääkäreihin voi luottaa turvallisessa vieroituksessa, etenkin vähällä informaatiolla operoiviin yleislääkäreihin kenen pitää hallita suuri määrä infoa eri lääkkeistä. Suomesta puuttuu Britannian kaltaiset RC psych Stopping Antidepressant tyyliset ohjeistukset ongelmatapauksiin. Vieroitukset on villi länsi jossa lääkäri ei aina osaa tukea ongelmatapauksissa ja syöksee pahimmillaan lääkekoukussa olevan potilaansa alimpaan helvettiin vieroitusoireineen.

        T: Miltei 10 vuotta kokemusta kyseisten lääkkeiden käytöstä ja en ole mikään salaliittoteoreetikko. Kaikki masennuslääkeongelmat on luettavissa tieteellisistä tutkimuksista.

        Joo siellä mökillä kun käy voi siivota niin masis lähtee nimittäin kaikki paskainen masentaa myös jos vaihtaa puhtaat lakanat sänkyyn on hyvä fiilis.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria parantuu vain silloin kun se avaa silmänsä mitä tekee ihmisille ja on älyllisesti rehellinen aineidensa ulottuvuuksista mitä se ei ole.

        Retoriikka auttavista lääkkeistä jotka on lähinnä auttavia ja masennusta parantavia on niin vahvana että se pyyhkii alleen kaiken ongelmallisen

        Ei ole ihmisten haittaamista tai vahingoittamista jos kertoo aineiden tosiasialliset riskit tunne-, seksuaaliselle elämälle, terveydelle jne. Se ei sulje pois sitä että joku kokee saavansa hyötyä.

        Inhoan psykiatrian patriarkaalisuutta missä psykiatri "suojelee" poloisia potilaitaan lääkehaittojen ja ongelmallisten puolten sanomiselta. Kerran yhden ystävän psykiatri sanoi "kuka lääkkeitä käyttäisi jos kuulisi kaikki haitat".

        Tietyissä uskonnoissa laitetaan ihmisiä hulluiksi kun halutaan päästä eroon hänestä tai saada omaisuus tai vihataan muuten syytetään huoruudesta tai homoilusta tai vaikka musiikista joku uskonto syyttää jos joku värjää hiukset tai piirtää kuvia maalaa tai tanssii. Joku uskonto perustuu tanssiin toinen kieltää sen.Siinä tulee esiin kiusaaminen syyttely ja uhri masentuu.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeen mukana on aina tuoteselostus , jossa mainitaan mahdolliset sivuvaikutukset , joita on hyvin harvoilla ihmisillä .
        Niin että kun koko ajan tutkii omaa sairauttaan toivoen löytävänsä jostain tukea omille jutuilleen ja totta kai etsivä löytää.
        Silti ei kukaan voi yleistää jotain lääkkeestä omien kokemuksensa kanssa koska jokainen reagoi lääkkeisiin eri tavalla , silloin ei voi yleistää omaa kokemustaan jonain universaalisena sääntöjä totuudesta .
        Joskus eivät lääkkeet sovi jollekin, silloin menee vaihtoon .ja pitää muistaa se että jokainen on omanlaisensa , se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle .

        Masennus on myös seurausta monista loukkauksista pettymyksestä ja siitä kun joku huijaa tönii kiusaa varastaa tavaroita tai syyttelee.Jokaisella on oma identiteetti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinkertaista , jos inhoaa psykiatriaa niin ei hakeudu heidän hoitoonsa.
        Mutta noin niinkuin tavallisesti ihminen joka hakeutuu hoitoon , haluaa todella tulla terveeksi , ja silloin tehdään yhteistyötä lääkärin ja potilaan välillä joka on todella monelle antanut avun.

        "jos inhoaa psykiatriaa niin ei hakeudu heidän hoitoonsa"

        Inhoan lähinnä lääkekeskeistä, biologiseen psykiatriaan keskittynyttä, Muka kovaa tiedettä leikkivää hutkintaa mitä psykiatria on, jonka itsevarmuus on aivan valtava että sotketaan ihmisten välittäjäaineita ilman mitään testiä että mikä siellä aivoissa muka olisi vialla. Ehkä verikokeeseen laitetaan onko jotain perusverenkuvassa vialla tyyliin tai hemoglobiinissa. Sitten aletaan mielivaltainen ihmisten luettelointi eri karsinoihin johon yksi psykiatri laittaa ihmisen yhteen, toinen toiseen diagnosoinnissa Suomessakin diagnoosijärjestelmässä vaikutteena psykiatrien "tieteellinen opus" DSM! Voidaan katsoa pillerisuositukset Käypähoidosta kuhunkin karsinaan.

        Loppupeleissä diagnosointi, läåkitys ja muu voi muodostua taakaksi elämässä eikä se höpöhöpöhäiriö tai jaottelu karsinaan loppupeleissä kerrokaan ihmisestä juuri mitään kumminkaan. Masennuksen alkaakin hahmottaa oireena, ei syynä.

        Paras oivallus on itsellä ollut se kun tajuaa että ei ole korostetusti sairas eikä terve, vaan ihminen joka opettelee elämää joka päivä ja joka oppii elämään, kohtaamaan tunteitaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeen mukana on aina tuoteselostus , jossa mainitaan mahdolliset sivuvaikutukset , joita on hyvin harvoilla ihmisillä .
        Niin että kun koko ajan tutkii omaa sairauttaan toivoen löytävänsä jostain tukea omille jutuilleen ja totta kai etsivä löytää.
        Silti ei kukaan voi yleistää jotain lääkkeestä omien kokemuksensa kanssa koska jokainen reagoi lääkkeisiin eri tavalla , silloin ei voi yleistää omaa kokemustaan jonain universaalisena sääntöjä totuudesta .
        Joskus eivät lääkkeet sovi jollekin, silloin menee vaihtoon .ja pitää muistaa se että jokainen on omanlaisensa , se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle .

        Kyllä SSRI-lääkkeisiin voi löytyä tiettyjä universaaleja säännönmukaisuuksia,varsinkin kun alkaa hahmottaa ne "sivuoireet" ihan ensisijaisina lääkkeen tekeminä vaikutuksina, siinä missä on ne vaikutukset mitä tavoitellaan, esim masennuksen paraneminen. Ei toissijaisina. Tästä näkökulmasta on puhunut esim kriittinen psykiatri J.Moncrieff.

        Haitat kumpuaa siitä mitä lääke tekee kehossa, pyrkii estämään esim serotoniinin takaisinoton estoa eli olennaista välittäjäainetta kehossa jolla on paljon erinäköisiä säätelytehtäviä kehossa. Siitä kumpuaa ne eri puolella kehoa tuntuvat haitat.

        Ihminen voi kokea haittaa tästä edes tuntematta sitä fyysisesti mikä ilmenee piilevinä haittoina esim verenvuotoriskin lisääntymisenä kipulääkkeiden kanssa. Seksihäiriöt on niin yleisiä kys lääkkeissä että en lähtisi niitä arvottamaan toissijaisiksi hyödyllisiin vaikutuksiin nähden. Se on miten asioita katsoo. Näkeekö aikeen hyödylliset vaikutukset ensisijaisina ja arvottaa sivuoireet toissijaisiksi, "jotka ei tule kaikille". Monissa lääkkeissä on nk.NNT-luku jossa sanotaan montako potilasta pitää hoitaa että yksi sas tehon. Voin antaa vinkiksi että 100 prosenttia ei saa tehoa kuten ei toki 100 prosenttia saa seksihaittojakaan. Osalle jää vain haitat käteen.

        Ei ole sattumaa että SSRI lääkkeet on tutkimuksissa yhdistetty esim tunteiden leikkautumiseen, tai genitaalien tunnottomuuteen. Tutkimusta löytyy esim nimellä SSRI induced apathy syndrome mikä kertoo siitä että lääkkeet voi tehdä muutakin kuin vain hoitaa masennusta. Kyllä niissä haitoissa voi olla paljon säännönmukaisuuksia ihmisillä.

        Itse olen kiinnostunut siitä minkätyyppinen SSRI-käyttö saattanee lisätä haittojen riskiä. Esim seksuaalihäiriöiden. Lisääkö pitkä käyttö riskiä? Seinäänlopetukset? Pomppiminen lääkkeestä toiseen? Nuorena aloitrttu käyttö? Nopea vieroitus? Hidas vieroitus? You get the point. Psykiatrialla ei juuri kiinnosta.

        Sivuvaikutuslistaan EI VOI LUOTTAA TÄYSIN. ensinnäkin ihmisen on hankala poimia siitä loputtomasta rykelmästä omalle elämänlaadulle tärkeät olennaiset haitat ja esim mielialalle ja henkiselle hyvinvoinnille olennaiset haitat. En tiedä onko siellä esim mainittu tunteiden leikkautumista.Se on harhaanjohtava ja joissain paketeissa levitetään esim teoriaa kemiallisesta epätasapainosta tai vähäisestä serotoniinista masennuksen taustalla jota lääke korjaa. Täyttä propagandaa, tiede ei tue sitä.

        Sivuvaikutuslistaan ei voi luottaa siksikään koska lääkeyhtiöt ovat tietoisesti minimoineet vieroitusoireita(keksien ilmiön discontinuation syndrome withdrawal syndromen tilalle), tieteellisissä tutkimiksissa voidaan pitää relapsia uusivana sairautena kun ihmisiä puretaan lääkkeiltj miten sattuu, kaikkia haittoja ei ymmärretä vaan niillä kestä vuosikymmeniä tulla ymmärretyksi (esim. PSSD - kuinka moni potilas olisi halunnut kemiallisesti kastroida itsensä aineella jota pitää käyttää usean että yksi saa tehon ja jonka teho ei eroa paljoa plasebosta).

        Jos minä olisin psykiatri ilmoittaisin potilaalle seuraavaa SSRI-lääkkeistä:

        - Niissä voi olla tunne-elämälle negatiivisiakin vaikutuksia kuten tunteiden leikkautuminen tai seksuaalisen puolen häiriöt jotka ei harvoissa tapauksissa lopu lopetettaessa. Niissä on vieroitusoireita (riippuen ihmisestä) johtuen dependence -ilmiöstä. Serotoniini säätelee lukuisia asioita kehossa, lääke vaikuttaa serotoniinin takaisinoton estoon ja haitat kumpuaa mm. tästä.. Lääkkeen vaikutustapaa ei täysin ymmärretä mutta sen arvellaan olevan: niin rakkaat psykiatrit mikä se olikaan(ei ainakaan serotoniinivajeen korjaus).

        Mitä hevonp itse kuulin lääkäriltä masennuslääkkeistä:
        - ne ei aiheuta riippuvuutta (lol, mutta rntäs dependence ja viekkarit ?? Häh??)
        - on tehokkaita (joo-o. Viemään seksuaalisuuden pitemmän päälle)
        - samaa pskaa vaikutusmekanismista mitä paketissa kuin olisi joku serotoniinivaje jota lääke korjaa
        - voi lopettaa milloin vain. Miten???? Miten??? Miten käyt töissä kun aivoissasi napsuu sähköiskut.

        Siihen loppui naiivi lääkäriusko ja takaisin ei tule se usko. Lääkärit on vain ihmisiä, ei ylijumalia jotka uskoo myös lääkeyhtiöiden tuottamaan tutkimusnäyttöön ja markkinointiin. Ei heillä ole absoluuttista totuutta ja ymmärrystä kaikesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeen mukana on aina tuoteselostus , jossa mainitaan mahdolliset sivuvaikutukset , joita on hyvin harvoilla ihmisillä .
        Niin että kun koko ajan tutkii omaa sairauttaan toivoen löytävänsä jostain tukea omille jutuilleen ja totta kai etsivä löytää.
        Silti ei kukaan voi yleistää jotain lääkkeestä omien kokemuksensa kanssa koska jokainen reagoi lääkkeisiin eri tavalla , silloin ei voi yleistää omaa kokemustaan jonain universaalisena sääntöjä totuudesta .
        Joskus eivät lääkkeet sovi jollekin, silloin menee vaihtoon .ja pitää muistaa se että jokainen on omanlaisensa , se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle .

        Olen tässä asiassa sinällänsä eri mieltä että SSRI-aineet ja jatkuva psykoaktiivisten aineiden päivittäissyönti on ihmisten evoluutiossa niin uusi asia (kautta aikain ihmiset on selvinneet ilman näitä aineita ja tämä on pharman propagandaa että ihmiset tarvii pärjätäkseen aineita aivoihinsa, miljoonat ihmiset) ja siitä voi olla paljon harmia etenkin pitkällä aikavälillä etten usko että on olemassa oikea lääke. Suhtaudun varovaisuudella mitä aivoihini tai hermostooni enää laitan haittojen jälkeen. Kävin psykiatrian potilaana niin kauan että haitat pakotti minut lopettamaan lääkkeet ja silloin se haittojen aikaan se lääketuputus vasta lisääntyikin. Tuli todettua että ei ole oikeaa lääkettä kun haitat vaan yltyi ja paha olo vaan lisääntyi lääkehaittojen myötä kuin olisin ollut herkistynyt lääkkeiden haitoille tietyn pisteen jälkeen enkä vastannut niihin enää positivisesti masennuslääkevieroituksen jälkeen. Lääkkeet sotkee kehoa ja kenties puhkaisee hoitoresistenssiä ja uusia ongelmia joillekin, nämä on Favan hypoteeseja mutta voi hyvinkin olla oikeita. Toki osalla ei ole tuossa venäläisessä ruletissa panoksia aseessaan, onneksi olkoon heille.

        Veikkaan että turvallisinta käyttöä onkin jatkuva käyttö johon ei tehdä muutoksia koska muutosten aikana kun kehon pitää kehittää uusi homeostaasi riskit on korkeimmillaan(lasku, aloitus, nosto, lopetus, uudelleenaloitus). Se kokeeko oikeasti ihmiset aineestaan hyötyä vai potevatko enemmänkin dependenceä on hyvä kysymys mikfi lopetus hankalaa. Se on hiton hankalaa kun on tottunut olemaan aineissa esim vuosia.

        Edelleen olen kiinnostunut siitä voiko olla säännönmukaisuuksia siinä kelle tulee haittaa.... Vieroitusoireiden riskiä lisää pitkä käyttö isommilla annoksilla(lähde paketti), ehkä se olisi jonkinlainen vihje.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon että moni ihminen tälläkin foorumilla ansaitsee vaikka lotto voiton kompensoimaan niitä kärsimyksiä mitä elämässään on kokenut, mutta maailmassa on asioita jotka ovat harvinaisia, tai ylipäätään tulevaisuuden asioita joita ihminen ei voi tietää.

        Ihan muistutuksena, että vaikka tieto jostain super harvinaisesta haittavaikutuksesta saattaisi vaikuttaa siihen sinun (tai jonkun muunkin ihmisen) päätökseen että otatko lääkettä vai ei.

        Niin siihen elämäntilanteeseen mihin sinä sitä lääkettä ottaa, se ei vaikuta. Voin olla väärässä, mutta kuulostaa siltä, että sinulla ei hirmu montaa itsariyritystä ole ollut alla, kun ollaan jo kokeiltu lääkettä. Kas kun itsaria "tosi tarkoituskella" kokeilleet ihmiset tuntuvat osaavan suhteuttaa elämän arvot tai haitat eri järjestykseen.

        Ja koska tunnun olen tämän foorumin "pahis", niin en voi välttyä ajattelemasta, että se valittajan luonne on ollut jo silloin, kun resepti on saatu, ilman että niitä itsari yrityksestä tulleita haittoja osaisi arvottaa.

        Toivottavasti olen väärässä luoneen suhteen, mutta elämä on valintoja ja niiden kanssa täytyy tulla toimeen.

        Eniten itsaria olen pohtinut lääkehaitan seurauksena kun tuntui että en pystynyt olemaan paikoillaan ja halusin päästä nahoistani ja kun siitä huolimatta psykiatri sönköttää kuinka on hyvä olla terapeuttinen lääke.

        Tajusin silloin kuinka yksin ja vailla tukea on haittaa kokeva ihminen.
        Paraneminen alkoi kun työnsin psykiatrin neuvot minne aurinko ei paista, purin lääkkeet mitkä aiheutti haittaa (helpottunut olo tuli kun pääsi lääkkeistä eroon), hain tukea miten selvitä tuossa tilanteessa muilta psykiatristen aineiden selviytyjiltä ja aloin hoitaa kehoa luontaisesti unohtaen psykiatrian biologia+ lääkekeskeisen mallin ainoana tapana hoitaa itseäni. Onneksi törmäsin johonkin psykiatriin joka edes jonkunasteisella vakavuudella suhtautui kokemaani haittaan (kuitenkin kokoajan epäillen minua) mutta kumminkin uskoi sen verran että määräsi vielä lisälääkkeitä haitan hoitoon(jotka ei siis psyykenlääkkeitä sen varsinaisessa mielessä) jotka oli kyllä aika perseestä nekin mutta onneksi ei enää etsitty terapeuttista lääkettä.

        Edelleen en ole varma suojeleeko lääkkeet itsareilta jos niissä on tuon tason haittoja. Kenties ajaa joitakin itsariin? Tiedänkin tapauksia kenen itsarissa on ollut lääkehaitat vaikuttavana tekijänä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennus on myös seurausta monista loukkauksista pettymyksestä ja siitä kun joku huijaa tönii kiusaa varastaa tavaroita tai syyttelee.Jokaisella on oma identiteetti.

        Sitähän on tutkittu, että miksi joku masentuu ja joku toinen taas ei samassa tilanteessa. Eikä masennuksen syyt ole kuin hollywood elokuva jossa vedetään suora viiva asioiden välille.

        Se on paljon monimutkaisempi, ja siksi paljon vaikeampi puuttua tai hoitaa.

        Aidosti masentunut ei myöskään jaksa aina olla valittamassa asioista. Se on kokonaan toista uhriutumista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eniten itsaria olen pohtinut lääkehaitan seurauksena kun tuntui että en pystynyt olemaan paikoillaan ja halusin päästä nahoistani ja kun siitä huolimatta psykiatri sönköttää kuinka on hyvä olla terapeuttinen lääke.

        Tajusin silloin kuinka yksin ja vailla tukea on haittaa kokeva ihminen.
        Paraneminen alkoi kun työnsin psykiatrin neuvot minne aurinko ei paista, purin lääkkeet mitkä aiheutti haittaa (helpottunut olo tuli kun pääsi lääkkeistä eroon), hain tukea miten selvitä tuossa tilanteessa muilta psykiatristen aineiden selviytyjiltä ja aloin hoitaa kehoa luontaisesti unohtaen psykiatrian biologia lääkekeskeisen mallin ainoana tapana hoitaa itseäni. Onneksi törmäsin johonkin psykiatriin joka edes jonkunasteisella vakavuudella suhtautui kokemaani haittaan (kuitenkin kokoajan epäillen minua) mutta kumminkin uskoi sen verran että määräsi vielä lisälääkkeitä haitan hoitoon(jotka ei siis psyykenlääkkeitä sen varsinaisessa mielessä) jotka oli kyllä aika perseestä nekin mutta onneksi ei enää etsitty terapeuttista lääkettä.

        Edelleen en ole varma suojeleeko lääkkeet itsareilta jos niissä on tuon tason haittoja. Kenties ajaa joitakin itsariin? Tiedänkin tapauksia kenen itsarissa on ollut lääkehaitat vaikuttavana tekijänä.

        Kaverin puolesta vastailet?

        Mutta onko nyt todella niin, että minä olen foorumin ainoa ihminen joka on oikeasti ollut niin sairas että on tarvinnut niitä lääkkeitä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, me. Meitä riittää. Niin PSSD, kuin masennuslääkevieroitusoireita koneneita.

        Aika harvalle on todellinen informaatio lääkkeistä annettu.

        https://www.psychiatrictimes.com/view/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn

        Suomessa on noin neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää, ja "teitä kuninkaallisia" on tässä ketjussa mitä. Kolme vai neljä?

        Sillä riittoisuus mittarilla sanoisin, että ei hoito on aika hemmetin hyvää.

        Vaikka minä en ole saanut niin huonoa hoitoa, kuin "te kuninkaalliset" niin minä en voi edustaa meitä kaikkaia ei niin huonoa hoitoa saaneita. Voin vain kertoa sen minkä olen itse kokenut tai nähnyt ja kuullut kentällä.

        Tää on sanottu tälläkin foorumilla monta kertaa. Vain se asiallinen faktapohjainen lähestyminen voi viedä lääkehaitta tai vieroitusongelma asiaa eteenpäin. Kuninkaallisten lisääminen soppaan, toimii vain, jos tarkoitus on uhriutua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa on noin neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää, ja "teitä kuninkaallisia" on tässä ketjussa mitä. Kolme vai neljä?

        Sillä riittoisuus mittarilla sanoisin, että ei hoito on aika hemmetin hyvää.

        Vaikka minä en ole saanut niin huonoa hoitoa, kuin "te kuninkaalliset" niin minä en voi edustaa meitä kaikkaia ei niin huonoa hoitoa saaneita. Voin vain kertoa sen minkä olen itse kokenut tai nähnyt ja kuullut kentällä.

        Tää on sanottu tälläkin foorumilla monta kertaa. Vain se asiallinen faktapohjainen lähestyminen voi viedä lääkehaitta tai vieroitusongelma asiaa eteenpäin. Kuninkaallisten lisääminen soppaan, toimii vain, jos tarkoitus on uhriutua.

        Jaahas eli taas näkökulma joidenkkn terveys ja elämänlaatu on ok paskoa mirlenterveyshoidolla nousee esiin kun pääosin mielestäsi hoito on hyvää ja suurin osa saa mielestäsi hyötyä eikä edes miettiä miten sitä vältettäisiin.

        Ja kuinka paljon oikeasti ihmiset saa m.lääkkeistä hyötyä pitemmällä aikavälillä kun täällä muka luodaan kuvaa pysyvästi tehokkaasta hoidosta.

        Ne kenet tunnen niin oma empiirinen tutkimukseni lääkkeiden suhteen ollut seuraava:

        Masennuslääkkeitä tungetaan massiivisesti ihmisille ongelmiin mitkä on hyvin luonnollisia reagoimisia elämään yhä suuremmiasa määrin nykypäivänä. Työuupumukseen, stressiin, haastaviin elämäntilanteisiin, suorituspaineisiin yhteiskunnassa. Moni tuttuni ei ole käyttänyt niitä ja hylännyt reseptin ja porskuttaa ihan hyvin ilman. (Pahimmillaan olisivat ajautuneet lääkekoukkuun).

        Ne ketkä käyttää ei ole aina edes varmoja toimiiko lääke mutta vetävät silti. Osa unohtaa pillerinsä ja ei edes huomaa eroa. On ollut maanisia reaktioita niihin. Olen huomannut ihmisten käytöksessä negagiivisia ulottuvuuksia lääkittynä - huomaa että ihminen ei ole oma itsensä. Osa lopettaa koska ei esim halua kokea seksuaalisen toiminnan häiriöitä. Parhaiten hyötyä saaneet on käyttäneet niitä lyhyen aikaa vain. On kuvattu toleranssia ja tehon loppumista eli lääke ei esim enää uneta kuin ennen. Yksi kaveri kuvaa voimakasta pahaa oloa viekkareineen jos ei ole muistanut ottaa lääkettään ja kamppailee jatkuvan ahdistuksen ja heittelevän olon kansaa ja en ihmettelisi jos siihen liittyisi se että psykiatri on koukuttanut hänet useisiin eri lääkkeisiin joiden pitoisuuksien heittely saa hänen olonsa myös heittelemään. Oma kokemukseni lääkkeistä oli pitemmän päälle paska, lyhyen aikaa kohtalainen (ei voi sulkea plasebovaikutusta pois).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaahas eli taas näkökulma joidenkkn terveys ja elämänlaatu on ok paskoa mirlenterveyshoidolla nousee esiin kun pääosin mielestäsi hoito on hyvää ja suurin osa saa mielestäsi hyötyä eikä edes miettiä miten sitä vältettäisiin.

        Ja kuinka paljon oikeasti ihmiset saa m.lääkkeistä hyötyä pitemmällä aikavälillä kun täällä muka luodaan kuvaa pysyvästi tehokkaasta hoidosta.

        Ne kenet tunnen niin oma empiirinen tutkimukseni lääkkeiden suhteen ollut seuraava:

        Masennuslääkkeitä tungetaan massiivisesti ihmisille ongelmiin mitkä on hyvin luonnollisia reagoimisia elämään yhä suuremmiasa määrin nykypäivänä. Työuupumukseen, stressiin, haastaviin elämäntilanteisiin, suorituspaineisiin yhteiskunnassa. Moni tuttuni ei ole käyttänyt niitä ja hylännyt reseptin ja porskuttaa ihan hyvin ilman. (Pahimmillaan olisivat ajautuneet lääkekoukkuun).

        Ne ketkä käyttää ei ole aina edes varmoja toimiiko lääke mutta vetävät silti. Osa unohtaa pillerinsä ja ei edes huomaa eroa. On ollut maanisia reaktioita niihin. Olen huomannut ihmisten käytöksessä negagiivisia ulottuvuuksia lääkittynä - huomaa että ihminen ei ole oma itsensä. Osa lopettaa koska ei esim halua kokea seksuaalisen toiminnan häiriöitä. Parhaiten hyötyä saaneet on käyttäneet niitä lyhyen aikaa vain. On kuvattu toleranssia ja tehon loppumista eli lääke ei esim enää uneta kuin ennen. Yksi kaveri kuvaa voimakasta pahaa oloa viekkareineen jos ei ole muistanut ottaa lääkettään ja kamppailee jatkuvan ahdistuksen ja heittelevän olon kansaa ja en ihmettelisi jos siihen liittyisi se että psykiatri on koukuttanut hänet useisiin eri lääkkeisiin joiden pitoisuuksien heittely saa hänen olonsa myös heittelemään. Oma kokemukseni lääkkeistä oli pitemmän päälle paska, lyhyen aikaa kohtalainen (ei voi sulkea plasebovaikutusta pois).

        Ai vanha tuttavani uhriutumissyyttelijä. Hei taas!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaahas eli taas näkökulma joidenkkn terveys ja elämänlaatu on ok paskoa mirlenterveyshoidolla nousee esiin kun pääosin mielestäsi hoito on hyvää ja suurin osa saa mielestäsi hyötyä eikä edes miettiä miten sitä vältettäisiin.

        Ja kuinka paljon oikeasti ihmiset saa m.lääkkeistä hyötyä pitemmällä aikavälillä kun täällä muka luodaan kuvaa pysyvästi tehokkaasta hoidosta.

        Ne kenet tunnen niin oma empiirinen tutkimukseni lääkkeiden suhteen ollut seuraava:

        Masennuslääkkeitä tungetaan massiivisesti ihmisille ongelmiin mitkä on hyvin luonnollisia reagoimisia elämään yhä suuremmiasa määrin nykypäivänä. Työuupumukseen, stressiin, haastaviin elämäntilanteisiin, suorituspaineisiin yhteiskunnassa. Moni tuttuni ei ole käyttänyt niitä ja hylännyt reseptin ja porskuttaa ihan hyvin ilman. (Pahimmillaan olisivat ajautuneet lääkekoukkuun).

        Ne ketkä käyttää ei ole aina edes varmoja toimiiko lääke mutta vetävät silti. Osa unohtaa pillerinsä ja ei edes huomaa eroa. On ollut maanisia reaktioita niihin. Olen huomannut ihmisten käytöksessä negagiivisia ulottuvuuksia lääkittynä - huomaa että ihminen ei ole oma itsensä. Osa lopettaa koska ei esim halua kokea seksuaalisen toiminnan häiriöitä. Parhaiten hyötyä saaneet on käyttäneet niitä lyhyen aikaa vain. On kuvattu toleranssia ja tehon loppumista eli lääke ei esim enää uneta kuin ennen. Yksi kaveri kuvaa voimakasta pahaa oloa viekkareineen jos ei ole muistanut ottaa lääkettään ja kamppailee jatkuvan ahdistuksen ja heittelevän olon kansaa ja en ihmettelisi jos siihen liittyisi se että psykiatri on koukuttanut hänet useisiin eri lääkkeisiin joiden pitoisuuksien heittely saa hänen olonsa myös heittelemään. Oma kokemukseni lääkkeistä oli pitemmän päälle paska, lyhyen aikaa kohtalainen (ei voi sulkea plasebovaikutusta pois).

        Vähän hankala uskoa että moni on niin tyytyväinen mt-hoitoon kun luot kuvaa tietäen jo systeemin resurssipuutteet ja lääkäripulan, Suomen Käypähoidon masennuslääkekeskeisyyden masennuksen hoidossa joka korostuu vielä resurssipuutteiden vuoksi kun pillereitä määrätään kun ei ole muutakaan, hankaluudet päästä terapiaan, pitkät jonot.

        Taitaa varmaan moni todeta "se lääkäri tunki vaan pillereitä, kokeilin niitä ja ne oli roskaa".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitähän on tutkittu, että miksi joku masentuu ja joku toinen taas ei samassa tilanteessa. Eikä masennuksen syyt ole kuin hollywood elokuva jossa vedetään suora viiva asioiden välille.

        Se on paljon monimutkaisempi, ja siksi paljon vaikeampi puuttua tai hoitaa.

        Aidosti masentunut ei myöskään jaksa aina olla valittamassa asioista. Se on kokonaan toista uhriutumista.

        Itse en ole varma enää mitä masennus tarkoittaa syötyäni masennuslääkkeitä vuosia masennukseen ja oltuani diagnosoitu masentuneeksi. En itse enää kuvaile itseäni diagnooseilla vaan kuvailen mielummin oloni omin sanoin kun jonkun psykiatrian oireyhtymän kautta. Uskon että psykiatrian sairaudet ei ole tieteellisesti kovin luotettavia aivoperäisiä sairauksia. Ne kuvaa jotain oirekimppua, ei sano mitään sen aiheuttajasta, ja on hyvin epämääräinen tapa kuvata ihmisen oloa. Diagnoosin sisällä on hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä jolla nyt syystä tai toisesta on henkisesti paha olo jopa itsemurha ajatuksiin asti

        Masennus voi olla reagointia fyysiseen sairaukseen, kriisi joka ihmisen pitää käsitellä päästäkseen eteenpäin, reaktio ylivoimaiseen tilanteeseen selviytymiskeinoilta, reaktio eroon, alivireys stresaaavan jakson jäljeen, reaktio traumaan, reaktio huonoihin elintapoihin, työuupumuksen seuraus, virhediagnoosi ihmisille ketkä on saaneet lääkkeistä haittaa, diagnosoimaton aivovaurio, ei ymmärretty tai vielä diagnosoigu fyysinen sairaus esim autonomisen hermoston häiriö, tai vaikka long covid, eksistentiaalinen kriisi.

        Usein se vaatii muutosta elämässä. Pysähtymisen. Uudelleenprosessoinnin.

        Mitä se ei mielestäni ole välttämättä on automaattisesti lääkinnän arvoinen sairauden tila minkä big pharma ja psykiatrfa on luonut kuvan. Lääkintä voi vaan edesauttaa ihmisen huonojen selviytymiskeinojen jatkamista ja sotkea ylirasittuneen ihmisen hermosroa ennestään.

        Sen ainakin tiedän että oman masentunutta olon voi kohentaa esim asteittaisella aktivoitumisella, elintavoilla (liikunta, ruokavalio/ ja asioilla mitkä luo iloa elämässä kun vain pääser vaikeimmasta yli ja olen pääsdyt lääkkeettä. Ennen masennus ymmärrettiin hetkellisempänä itsestään poismenevänä vaivana. Nykyään sitä kroonistetaan kun ihmiselle luodaan kuva hänestä aivosairaana aineita tarvitsevana kemiallisena häiriönä ja lopulta hänet ajetaan lääkekoukkuun opettaen hänet säätelemään tunteitaan aineilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitähän on tutkittu, että miksi joku masentuu ja joku toinen taas ei samassa tilanteessa. Eikä masennuksen syyt ole kuin hollywood elokuva jossa vedetään suora viiva asioiden välille.

        Se on paljon monimutkaisempi, ja siksi paljon vaikeampi puuttua tai hoitaa.

        Aidosti masentunut ei myöskään jaksa aina olla valittamassa asioista. Se on kokonaan toista uhriutumista.

        Ai sinäkö olet uniikki lumihiutale joka on ollut ainoa masentunut, oikeasti masentunut. :D se real deal. lähdetään sitten sinun henkilöä ivaavaan viestintätyyliisi.

        Olen tuntenut ihmisiä netissä ketkä on kamppailleet lääkevieroitusoireiden ja lääkehaittojen kanssa pahasti, on kyse PSSD:stä, akatisiasta tai PAWS-oireista lääkevieroituksen seurauksena. Osa heistä ei ole enää täällä kertomassa kokemuksistaan koska he ei enää jaksaneet haittoja mitkä turmeli heidän elämänsä ja teki olon sietämättömäksi.

        Kuvaa siitä mitä he on käyneet läpi voi saada esim Medicating Normal-dokumentista missä ihmiset kuvaa lääkehaittoja. Kyseisellä dokumentilla on myös somekanavia kuten Youtubetili jossa puhutaak aiheista.

        Mietin mikä osa ihmisistä luulee että heillä on mt-ongelma kun he oikeasti kamppailee esim aftermathin kanssa vuosien psyykenpillereistä mitkä on tehneet vahinkoa esim kroonisesaa käytössä.

        Voi kuule, olen ollut masentunutkin elämässä.

        Kun olin masentunut en koskaan kokenut oloani että pitäisi päästä nahoistaan ulos tai kehoni kiduttaa minua vieroitusoireissa. Saatoin nukkua paljon (mitä en kyennyt tekemään lääkevieroituksessa mikä aiheutti kamalan unettomuuden).
        Hupaisinta oli kun minut lääkehaittoja poteneena todettiin muka että masennus selittäisi ne. No, lopetin lääkkeitä, ajoin haittaa aiheuttavia lääkkeitä alas, aloin huolehtia terveydestä ja hyvinvoinnista ja toimintakykyni ja oloni parani.

        Nostin joko itseni vakavasta masennuksesta ilman ainekokeiluja lopettaen lääkkeitä tai kärsin oikeasti lääkeharmeista.

        Edelleenkin kamppailen toisinaan alakulon kanssa mutta koen kärsimyksen nykyään luonnolliseksi asiaksi elämässä reaktiona elämään. En pelkää tunteitani. Olen kokenut että mikä tahansa on parempi kuin lääkehaitat joista selvisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaverin puolesta vastailet?

        Mutta onko nyt todella niin, että minä olen foorumin ainoa ihminen joka on oikeasti ollut niin sairas että on tarvinnut niitä lääkkeitä?

        Et ole ainut, monella on näitä lääkkeitä , ja ovat kiitollisia että ovat saaneet jotain joka helpottaa oloa.
        Se mitä yksittäiset ihmiset ovat kokeneet ja pistäneet lääkkeiden piikkiin on heidän kokemuksiaan. Harvemmilla tänne kukaan tulee kertomaan että on saanut avun lääkkeistä ja voivat hyvin, niin että kyllä lääkkeistä on hyvin monelle hyötyä.
        Ja niinhän se on että jos heti lääkityksen alussa on ennakkoluuloinen niin on asentanut aivonsa siinä vaiheessa lääkitystä vastaan.
        Kirjoitettu lääkereseptin saa monet tekemään ihmeellisiä kysymyksiä joissa ei lääkkeeellä ole mitään osaa asiaan , niin että kun potilas/lääkäri suhde on kohdallaan niin selviää monista harhaluuloista . Ja kun ihmiset lopettaisivat googlaamasta asioita jotka tulkitsevat väärin niin monelta väärinkäsitykseltä säästyttäisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et ole ainut, monella on näitä lääkkeitä , ja ovat kiitollisia että ovat saaneet jotain joka helpottaa oloa.
        Se mitä yksittäiset ihmiset ovat kokeneet ja pistäneet lääkkeiden piikkiin on heidän kokemuksiaan. Harvemmilla tänne kukaan tulee kertomaan että on saanut avun lääkkeistä ja voivat hyvin, niin että kyllä lääkkeistä on hyvin monelle hyötyä.
        Ja niinhän se on että jos heti lääkityksen alussa on ennakkoluuloinen niin on asentanut aivonsa siinä vaiheessa lääkitystä vastaan.
        Kirjoitettu lääkereseptin saa monet tekemään ihmeellisiä kysymyksiä joissa ei lääkkeeellä ole mitään osaa asiaan , niin että kun potilas/lääkäri suhde on kohdallaan niin selviää monista harhaluuloista . Ja kun ihmiset lopettaisivat googlaamasta asioita jotka tulkitsevat väärin niin monelta väärinkäsitykseltä säästyttäisiin.

        voi hemmetti mitä asenteellisuutta kehtaat levittää haittaa saaneita kohtaan ja kerrot myös asenteellisuudesta koko hoitojärjestelmässä haittaa saaneita kohtaan. (Huomioikaa haitan kohdalla jo etukäteen mitä paskaa ja vähenksyntää tulette saamaan niskaan jps kohtaatte haittaa).

        "Se mitä yksittäiset ihmiset ovat kokeneet ja pistäneet lääkkeiden piikkiin on heidän kokemuksiaan"

        Heidän. Yrität erottaa haittaa saaneet joksikin marginaaliryhmäksi hienosti hyötyä saaneiden ulkopuolella. Luuletko että lääkkeet auttaa kaikkia? On olemassa NNT-luku eli se montako tarvii hoitaa että yksi saa hyödyn ja on vielä erikseen saako joku pitkäkestoisen hyödyn koska aivot reagoi niiden sotkentaan ja keinotekoiseen serotoniininylöspumppaukseen mm laskemalla reseptorien määrää. Jos ei reagoisi, jotain olisi liikaa ja se voisi olla vaarallisra koska keho pyrkii aina homeostaasiin. Keho joutuu aina rakentamaan uusen homeostaasin kun sen toimintaan puututaan niin lääkkhen aloituksella, annosten vaihteluilla kuin vähennyksellä . Ääritapauksessa joskus jotain voikin olla liikaa josta seuraa esim serotoniinisyndrooma jos keho ei saa säädeltyä asioita oikein. Ihmisellä on siis lopetuksessa mahdollisesti kemiallinen epätasapainohäiriö.

        Saatat yllättyä jos lukisit lääkkeiden NNT luvuista. Olen törmännyt semmoiseenkin että kahdeksan pitää hoitaa että yksi saa hyödyn masennuslääkkeissä. Lääkkeet EI auta kaikkia ja haittoja voi silti koskea. Lisäksi pitemmällä tähtäimellä lääkkeet ei auta kaikkia. Itselläni kävi näin ja epäilen että pitemmällä aikavälillä lääkkeet alkoi toimia enemmänkin masennusta ja pahaa oloa lisäävinä kun mukaan astui vieroitukset ja pitkäaokaiskäyttö. Ainoa hyöty oli varmaam dependencen hoitaminen kun keho mukautuu aineeseen ja tulee paha olo jos yrittää purkaa ne, pahempi kuin alussa jopa mihin niitä söi.

        Minähän voin kertoa että sain ALUSSA hyötyä(luulin saavani). Asia ei ole niin mustavalkoinen että joku saa hyötyä tai haittaa. Voi saada alussa hyötyä ja lopussa haitat nousee moninverran suuremliksi

        "niin että kun potilas/lääkäri suhde on kohdallaan niin selviää monista harhaluuloista "

        Hyödyt lääkkeissä on muka oikeita ei plaseboa ja ihmisen eteenpäinmeno ja parempo olo on lääkkeiden ansiota. Haitat on ihmisten harhaluuloja, ei todellisia, korkeintaan marginaalisia. Just.

        "Ja niinhän se on että jos heti lääkityksen alussa on ennakkoluuloinen niin on asentanut aivonsa siinä vaiheessa lääkitystä vastaan."

        Itse EN tiennyt juuri mitään masennuslääkkeistä (kiitos kökön informed consentin) joten en ole voinut olla ennakkoluuloinen. Koin silti sähköiskutuntemuksia päässä ja oli todella epämulava olo jos unohdin yhdenkin pillerin. Koin seksuaalisen toiminnan häiriöitä vaikken edes tiennyt niistä. Koin hankalan vieroituksen vaikka kukaan ei sanallakaan sanonut vieroitusoireista minulle enkä niistä juuri tiennyt.

        Luojan kiitos googlasin vieroituksessa jotta sain tukea mitä en hoitosysteemistä saanut samaa kokeneilta.

        Lopulta asiat loksahti kohdilleen ja ymmärsin kun enää ollut medication spellbinding-tilassa ja ymmärsin oman kokemuksen pohjalta masennuslääkkeiden apatiaa luovan luonteen isommalla annoksella kohdallani, ymmärin miten aine oli vaikuttanut minuun tunnetasolla myös negatiivisesri, ymmärsin niin monia asioita noista aineista, dependencen (ero addiktioon mutta samantyyppinrn ongelma), vieroitusongelmat, sen että vuosien seksuaalihäiriöt ei olleet parantuneet eli kärsin PSSD-oireista. Kiitos googlelle!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai vanha tuttavani uhriutumissyyttelijä. Hei taas!

        No heipä hei, kuinkas uhriutuminen sujuu? Joko on läheiset karkotettu? Vieläkö hoitotaho jaksaa kiinnostua?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        voi hemmetti mitä asenteellisuutta kehtaat levittää haittaa saaneita kohtaan ja kerrot myös asenteellisuudesta koko hoitojärjestelmässä haittaa saaneita kohtaan. (Huomioikaa haitan kohdalla jo etukäteen mitä paskaa ja vähenksyntää tulette saamaan niskaan jps kohtaatte haittaa).

        "Se mitä yksittäiset ihmiset ovat kokeneet ja pistäneet lääkkeiden piikkiin on heidän kokemuksiaan"

        Heidän. Yrität erottaa haittaa saaneet joksikin marginaaliryhmäksi hienosti hyötyä saaneiden ulkopuolella. Luuletko että lääkkeet auttaa kaikkia? On olemassa NNT-luku eli se montako tarvii hoitaa että yksi saa hyödyn ja on vielä erikseen saako joku pitkäkestoisen hyödyn koska aivot reagoi niiden sotkentaan ja keinotekoiseen serotoniininylöspumppaukseen mm laskemalla reseptorien määrää. Jos ei reagoisi, jotain olisi liikaa ja se voisi olla vaarallisra koska keho pyrkii aina homeostaasiin. Keho joutuu aina rakentamaan uusen homeostaasin kun sen toimintaan puututaan niin lääkkhen aloituksella, annosten vaihteluilla kuin vähennyksellä . Ääritapauksessa joskus jotain voikin olla liikaa josta seuraa esim serotoniinisyndrooma jos keho ei saa säädeltyä asioita oikein. Ihmisellä on siis lopetuksessa mahdollisesti kemiallinen epätasapainohäiriö.

        Saatat yllättyä jos lukisit lääkkeiden NNT luvuista. Olen törmännyt semmoiseenkin että kahdeksan pitää hoitaa että yksi saa hyödyn masennuslääkkeissä. Lääkkeet EI auta kaikkia ja haittoja voi silti koskea. Lisäksi pitemmällä tähtäimellä lääkkeet ei auta kaikkia. Itselläni kävi näin ja epäilen että pitemmällä aikavälillä lääkkeet alkoi toimia enemmänkin masennusta ja pahaa oloa lisäävinä kun mukaan astui vieroitukset ja pitkäaokaiskäyttö. Ainoa hyöty oli varmaam dependencen hoitaminen kun keho mukautuu aineeseen ja tulee paha olo jos yrittää purkaa ne, pahempi kuin alussa jopa mihin niitä söi.

        Minähän voin kertoa että sain ALUSSA hyötyä(luulin saavani). Asia ei ole niin mustavalkoinen että joku saa hyötyä tai haittaa. Voi saada alussa hyötyä ja lopussa haitat nousee moninverran suuremliksi

        "niin että kun potilas/lääkäri suhde on kohdallaan niin selviää monista harhaluuloista "

        Hyödyt lääkkeissä on muka oikeita ei plaseboa ja ihmisen eteenpäinmeno ja parempo olo on lääkkeiden ansiota. Haitat on ihmisten harhaluuloja, ei todellisia, korkeintaan marginaalisia. Just.

        "Ja niinhän se on että jos heti lääkityksen alussa on ennakkoluuloinen niin on asentanut aivonsa siinä vaiheessa lääkitystä vastaan."

        Itse EN tiennyt juuri mitään masennuslääkkeistä (kiitos kökön informed consentin) joten en ole voinut olla ennakkoluuloinen. Koin silti sähköiskutuntemuksia päässä ja oli todella epämulava olo jos unohdin yhdenkin pillerin. Koin seksuaalisen toiminnan häiriöitä vaikken edes tiennyt niistä. Koin hankalan vieroituksen vaikka kukaan ei sanallakaan sanonut vieroitusoireista minulle enkä niistä juuri tiennyt.

        Luojan kiitos googlasin vieroituksessa jotta sain tukea mitä en hoitosysteemistä saanut samaa kokeneilta.

        Lopulta asiat loksahti kohdilleen ja ymmärsin kun enää ollut medication spellbinding-tilassa ja ymmärsin oman kokemuksen pohjalta masennuslääkkeiden apatiaa luovan luonteen isommalla annoksella kohdallani, ymmärin miten aine oli vaikuttanut minuun tunnetasolla myös negatiivisesri, ymmärsin niin monia asioita noista aineista, dependencen (ero addiktioon mutta samantyyppinrn ongelma), vieroitusongelmat, sen että vuosien seksuaalihäiriöt ei olleet parantuneet eli kärsin PSSD-oireista. Kiitos googlelle!

        En levitä mitään, ainoastaan vastaan nuorelle ihmiselle jolla näyttää olevan keskivaikeaa masennus , ei hänen tilanteeseen nähden ole niin mukava lueskella jonkun toisen kokemuksia joissa jotain on mennyt vikaan, nuorta ihmistä tuetaan , ja erityisesti kun itse tiedän näistä asioista hieman laajemmin kun luulet niin tiedän että niin monta potilasta on saanut pois masennuksensa juuri lääkehoidolla, joillakin kompattu puheterapialla.

        Ja jokainen on tullut ennalleen , niin että ilmeisesti sinulla mennyt mönkään lääkitys , mutta sen vuoksi ei ole sanottu että tällä opiskelijalla menisi mitenkään mönkään lääkityksen kanssa, nuoria ihmisiä pitää tukea, eikä peloitella etenkin kun diagnoosi ei ehkä ole ollut edes sama edes kun sinulla .

        Mitä tulee googlailemiseen niin sinne saa kaikki kirjoittaa asioita, yksikin mies esiintyi professorina antamassa neuvoja sairaille, hänellä,ei ollut edes tavallista koulutusta päätöksessä . Niin että tiedon lähde on otettava aina selville , kaikki eivät sitäkään osaa.

        Niin että siksi lääkärit aina varoittavat potilaita etteivät googleta sillä sen seurauksena on monen tila mennyt huonommaksi , kun ovat uskoneet hienoksi tehdyillä sivuilla neuvoja millä ei ole mitään kyseessä olevan sairauden kanssa, niin että se on lääkärin velvollisuus sanoa potilaalle että varoo netti tieteilijöitä .

        Joten tämä opiskelija saa toivon mukaan miedon lääkityksen tai puheterapiaa ja neuvoja arkeensa, ja tulee olemaan pian taas oma itsensä.
        Siksi on hyvä että on potilas/ lääkäri suhde joka perustuu luottamukselle

        Ja siitä seksuaalisesta häiriöstä sitten , tavallisissa tapauksissa lääkkeen lopettanut saa halunsa takaisin , joten kun lääke ei ole vaikuttamassa on niinkuin ennen. Sitten on sairauksiaan jotka vievät halut , silloin on otettava yhteys lääkäriin ja hoitaa ongelma .
        Joten minä ajattelen ainoastaan tätä nuorta opiskelijaa ja toivon kaikkea parasta hänelle .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähän hankala uskoa että moni on niin tyytyväinen mt-hoitoon kun luot kuvaa tietäen jo systeemin resurssipuutteet ja lääkäripulan, Suomen Käypähoidon masennuslääkekeskeisyyden masennuksen hoidossa joka korostuu vielä resurssipuutteiden vuoksi kun pillereitä määrätään kun ei ole muutakaan, hankaluudet päästä terapiaan, pitkät jonot.

        Taitaa varmaan moni todeta "se lääkäri tunki vaan pillereitä, kokeilin niitä ja ne oli roskaa".

        Todellakin. Miten röyhkeetä kuvitella, että keskinkertanen hoito on parempaa kun ei hoitoo ollenkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Todellakin. Miten röyhkeetä kuvitella, että keskinkertanen hoito on parempaa kun ei hoitoo ollenkaan.

        Keskinkertainen huono vähäresurssinen lääkekeskeinen hoito voi olla jopa pahempaa kuin ei hoitoa ollenkaan koska se kusee ihmisten terveyden lääkkeillä. Ja määrää lääkkeitä mutta ei kuitenkaan tarjoa suurempia tukia lääkeongelmissa/ota vastuuta ja on saattanut purkaa ihmisiä lääkkeisrä miten sattuu tiedon puuttuessa/vieroitusoireita vähätellessään. Ja lääkkeitä tungetaan paremman puutteessa kun ei muuta ole.

        Niin mikäköhän sairaus nyt sitten yhtäkkiä vei halut kun lääkityksen aloituksen seurauksena ne lähti, älä viitsi. Sinä olet kyllä mestari siinä että käännät kaikki jonkun muun kuin hermostoon vaikuttavien lääkkeiden viaksi jotka muuten on mielestäsi tehokkaita ja ei plaseboa mutta lääkehaitat on karkinsyöntiin verrattavia ja harhaluuloja.

        Minäkin olin muuten joskus se nuori lääkäriin luottavaisesti mennyt ihminen jolla ei ollut seksuaalihäiriöitä eikä kamalia lääkekokemuksia eikä vieroitusoirehelvettiä joka aloitti aluksi "miedon lääkkeen".

        Joku minun hoitajani on varmaan ajatellut että kylläpä tuo lääke auttoi joka ei tiedä yhtään mihin pitemmän päälle lääkkeiden seurauksena jouduin. Pitemmällä tähtäimellä ei auttanut vaan vei minut kuseen. Psyykenlääkkeitä harvoja on todistettu pidemmillä tutkimuksilla oikeasti tehokkaiksi jatkuvassa käytössä.

        Toivon että joku olisi minulle kritiikin kertonut mitä en lääkäriltä kuullut. Toki en varmaan olisi luottanut kuin lääkäreihin joihin en luota enää.

        Minusta on hyvä toki tietää myös lähdekriittisyys. Itse seuraan vain tahoja lääkekritiikissä jotka tekee tieteellistä tutkimusta, en mitään valeprofessoreita tai jotain hömppäsivustoja. Seuraan kyllä kriittistä mt-väkeä mielummin kuin jotain lääkeyhtiöiden suulla puhuvia asiantuntijapsykiatreja. Lisäksi suhtaudun myös kriittisesti biologisen psykiatrian oppisuuntaukseen jossa kaikki ihmiset stereotypisoidaan tiettyihin karsinoihin (melkein kaikelle löytyy joki karsina ja kaikkeen on olemassa pilleri medikalisoiden paljon normaalia).

        Minäkin koen tietäväni masennuslääkkeiden haitoista, kiitos saamieni haittojen ja siitä virinneen kiinnostuksen. Toki ymmärrän että joku voi kokea hyötyä, tiedän hyötyä kokeneita(vaikkakin enemmän niitä jonka suhtautumistapa masennuslääkkeisiin on ollut huono/neutraali). Mutta olen informed consentin kannattaja ja sitä en itse psykiatrilta kuullut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keskinkertainen huono vähäresurssinen lääkekeskeinen hoito voi olla jopa pahempaa kuin ei hoitoa ollenkaan koska se kusee ihmisten terveyden lääkkeillä. Ja määrää lääkkeitä mutta ei kuitenkaan tarjoa suurempia tukia lääkeongelmissa/ota vastuuta ja on saattanut purkaa ihmisiä lääkkeisrä miten sattuu tiedon puuttuessa/vieroitusoireita vähätellessään. Ja lääkkeitä tungetaan paremman puutteessa kun ei muuta ole.

        Niin mikäköhän sairaus nyt sitten yhtäkkiä vei halut kun lääkityksen aloituksen seurauksena ne lähti, älä viitsi. Sinä olet kyllä mestari siinä että käännät kaikki jonkun muun kuin hermostoon vaikuttavien lääkkeiden viaksi jotka muuten on mielestäsi tehokkaita ja ei plaseboa mutta lääkehaitat on karkinsyöntiin verrattavia ja harhaluuloja.

        Minäkin olin muuten joskus se nuori lääkäriin luottavaisesti mennyt ihminen jolla ei ollut seksuaalihäiriöitä eikä kamalia lääkekokemuksia eikä vieroitusoirehelvettiä joka aloitti aluksi "miedon lääkkeen".

        Joku minun hoitajani on varmaan ajatellut että kylläpä tuo lääke auttoi joka ei tiedä yhtään mihin pitemmän päälle lääkkeiden seurauksena jouduin. Pitemmällä tähtäimellä ei auttanut vaan vei minut kuseen. Psyykenlääkkeitä harvoja on todistettu pidemmillä tutkimuksilla oikeasti tehokkaiksi jatkuvassa käytössä.

        Toivon että joku olisi minulle kritiikin kertonut mitä en lääkäriltä kuullut. Toki en varmaan olisi luottanut kuin lääkäreihin joihin en luota enää.

        Minusta on hyvä toki tietää myös lähdekriittisyys. Itse seuraan vain tahoja lääkekritiikissä jotka tekee tieteellistä tutkimusta, en mitään valeprofessoreita tai jotain hömppäsivustoja. Seuraan kyllä kriittistä mt-väkeä mielummin kuin jotain lääkeyhtiöiden suulla puhuvia asiantuntijapsykiatreja. Lisäksi suhtaudun myös kriittisesti biologisen psykiatrian oppisuuntaukseen jossa kaikki ihmiset stereotypisoidaan tiettyihin karsinoihin (melkein kaikelle löytyy joki karsina ja kaikkeen on olemassa pilleri medikalisoiden paljon normaalia).

        Minäkin koen tietäväni masennuslääkkeiden haitoista, kiitos saamieni haittojen ja siitä virinneen kiinnostuksen. Toki ymmärrän että joku voi kokea hyötyä, tiedän hyötyä kokeneita(vaikkakin enemmän niitä jonka suhtautumistapa masennuslääkkeisiin on ollut huono/neutraali). Mutta olen informed consentin kannattaja ja sitä en itse psykiatrilta kuullut.

        Minä varoisin Käypähoitosuosituksia noudattavia lääkäreitä nykyään jotka on reseptiviholla.:D Jotka suhtautuu ihmisyyteen " karsinamaisesti" luokitellen karsinaansa minut katsoen mitä mihinkin oireeseen määrätään nähden minua sen tunnin hyvin harvoin ollen joku minun asiantuntija joka hän ei ole. Minulle hyvän olon asiantuntija olisi oikeasti terveyden huomioiva ihminen joka kartottaisi ruokavalion perinpohjin, liikunnan ja muut elintavat, ymmärtäisi keho-mieliyhteyden, olisi kiinnostunut ravitsemuskeinoilla ja elinravoilla ym hyvän olon lisäämisestä ja esim potemieni oireiden hoitamisesta, ymmärtäisi mitä ihmisyyteen kuuluu (myös tuskaa ja kärsimystä, paljon oppimista elämästä), ymmärtäisi aidosti mitä ongelmia psykoaktiivisten lääkeaineiden käytöstä voi olla, pystyisi filosofiseen keskusteluun, jolla olisi holistisia näkemyksiä hyvinvoinnin lisäämisestä. Joka suhtautuisi kriittisesti nykyiseen hoitomalliin.

        :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä varoisin Käypähoitosuosituksia noudattavia lääkäreitä nykyään jotka on reseptiviholla.:D Jotka suhtautuu ihmisyyteen " karsinamaisesti" luokitellen karsinaansa minut katsoen mitä mihinkin oireeseen määrätään nähden minua sen tunnin hyvin harvoin ollen joku minun asiantuntija joka hän ei ole. Minulle hyvän olon asiantuntija olisi oikeasti terveyden huomioiva ihminen joka kartottaisi ruokavalion perinpohjin, liikunnan ja muut elintavat, ymmärtäisi keho-mieliyhteyden, olisi kiinnostunut ravitsemuskeinoilla ja elinravoilla ym hyvän olon lisäämisestä ja esim potemieni oireiden hoitamisesta, ymmärtäisi mitä ihmisyyteen kuuluu (myös tuskaa ja kärsimystä, paljon oppimista elämästä), ymmärtäisi aidosti mitä ongelmia psykoaktiivisten lääkeaineiden käytöstä voi olla, pystyisi filosofiseen keskusteluun, jolla olisi holistisia näkemyksiä hyvinvoinnin lisäämisestä. Joka suhtautuisi kriittisesti nykyiseen hoitomalliin.

        :)

        Siis hetkinen. Luettelet listan hoitomuodoista yrittääksesti todistaa että niitä hoitomuotoja ei ole?

        Jos mielen akrobatia olisi olympialaji, niin saisit kyllä minun puolesta edustaa suomea.

        Menet sinne omahoitajan tai lääkärin luo, ja sanot, että sinun täytyy päästä ravitsemusterapeutille, fysioterapeutille, unihoitajalle jne. Matkalla toki kannattaa käydä peilin kautta, pelkät ohjeet kun ei riitä niiden noudattamiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai sinäkö olet uniikki lumihiutale joka on ollut ainoa masentunut, oikeasti masentunut. :D se real deal. lähdetään sitten sinun henkilöä ivaavaan viestintätyyliisi.

        Olen tuntenut ihmisiä netissä ketkä on kamppailleet lääkevieroitusoireiden ja lääkehaittojen kanssa pahasti, on kyse PSSD:stä, akatisiasta tai PAWS-oireista lääkevieroituksen seurauksena. Osa heistä ei ole enää täällä kertomassa kokemuksistaan koska he ei enää jaksaneet haittoja mitkä turmeli heidän elämänsä ja teki olon sietämättömäksi.

        Kuvaa siitä mitä he on käyneet läpi voi saada esim Medicating Normal-dokumentista missä ihmiset kuvaa lääkehaittoja. Kyseisellä dokumentilla on myös somekanavia kuten Youtubetili jossa puhutaak aiheista.

        Mietin mikä osa ihmisistä luulee että heillä on mt-ongelma kun he oikeasti kamppailee esim aftermathin kanssa vuosien psyykenpillereistä mitkä on tehneet vahinkoa esim kroonisesaa käytössä.

        Voi kuule, olen ollut masentunutkin elämässä.

        Kun olin masentunut en koskaan kokenut oloani että pitäisi päästä nahoistaan ulos tai kehoni kiduttaa minua vieroitusoireissa. Saatoin nukkua paljon (mitä en kyennyt tekemään lääkevieroituksessa mikä aiheutti kamalan unettomuuden).
        Hupaisinta oli kun minut lääkehaittoja poteneena todettiin muka että masennus selittäisi ne. No, lopetin lääkkeitä, ajoin haittaa aiheuttavia lääkkeitä alas, aloin huolehtia terveydestä ja hyvinvoinnista ja toimintakykyni ja oloni parani.

        Nostin joko itseni vakavasta masennuksesta ilman ainekokeiluja lopettaen lääkkeitä tai kärsin oikeasti lääkeharmeista.

        Edelleenkin kamppailen toisinaan alakulon kanssa mutta koen kärsimyksen nykyään luonnolliseksi asiaksi elämässä reaktiona elämään. En pelkää tunteitani. Olen kokenut että mikä tahansa on parempi kuin lääkehaitat joista selvisin.

        Tiätkö joskus tulee sellainen uniikki olo, kun kukaan muu ei tällä foorumilla tunnu erottavan esimerkiksi psyoosisairautta masennuksesta.

        Mutta todennäköisempää taitaa olla se, etten ole niin uniikki, vaan että muutkin erottavat sen. He vaan eivät halua myöntää sitä.


      • Anonyymi

        Sama kokemus itsellä. Kannattaa myös lukee itse niistä lääkkeistä ennen kun näkee lääkärin. Lääkärit harvemmin puhuu mahdollisista haitoista tai muista vaihtoehdoista heidän suosittelemalleen lääkkeelle. Ne lääkärit usein myös tarjoo ketipinoria, jos on myös vaikeuksia unen kanssa. Itse vahvasti suosittelen jättämään sen ketipinorin niille, jotka sitä tarvitsevat. Se on kamala lääke ja voi aiheuttaa riippuvuutta (lue pakkausseloste jos et muuten usko). Itsellä on myös unettomuutta jonka vuoksi on lisäksi nukahtamislääkkeet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis hetkinen. Luettelet listan hoitomuodoista yrittääksesti todistaa että niitä hoitomuotoja ei ole?

        Jos mielen akrobatia olisi olympialaji, niin saisit kyllä minun puolesta edustaa suomea.

        Menet sinne omahoitajan tai lääkärin luo, ja sanot, että sinun täytyy päästä ravitsemusterapeutille, fysioterapeutille, unihoitajalle jne. Matkalla toki kannattaa käydä peilin kautta, pelkät ohjeet kun ei riitä niiden noudattamiseen.

        Minun mielestäni psykiatrian tulisi olla ennenkaikkea elintapojen kartoituskeskeistä ja holistista jossa mietittäisiin kaikki keinot parantaa hyvinvointia terapian ja lääkkeiden ulkopuolellakin. Esimerkki tällaisesta "järkipsykiatrista" on esim Ellen Vora johon törmäsin Instagramissa joka puhuu mielestäni asiaa elintapojen vaikutuksesta henkiseen hyvinvointiin esim ahdistukseen ja on kirjoittanut tästä kirjan. Hän suhtautuu mielestäni myös kriittisyydellä lääkkeisiin ymmärtäen että jotkut hoitavat käytännössä lääkkeillä sitä että eivät saa vieroitusoireita.

        Toinen psykiatri ketä arvostan on Joanna Moncrieff joka on toistuvasti ottanut esille lääkkeiden pitkäaikaistutkimuksen puutteen ja mahdolliset vaikeammatkin ongelmat mitä psyykenlääkkeisiin liittyy. Hänellä on realistinen suhtautumistapa lääkkeisiin. Hän näkee ne psykoaktiivisina aineina jotka voi hoitaa oireita mutta ei todistetusti korjaa kemiallisia epätasapainoja vaan tekee aivoihin muuttuneen tilan mitä on muutettu lääkkeillä. Tällainen lääkäri sentään antaisi kunnon informaation lääkkeistä potilailleen.

        Kolmas esimerkki psykiatriasta mitä arvostan on avoimen dialogin tekniikka jossa havaitaan lääkkeiden mahdolliset ongelmat tunteiden työstämisessä..

        Nykypsykiatria keskittyy aivoihin ja ei mielestäni on unohtanut keho-mieliyhteyden. Se keskittyy lääkitsemään aivoja. Toki jotain kehollisia terapioita on saatavilla jonne on hankala päästä.

        Älä viitsi tehdä psykiatriasta parempaa mitä se on. Se on pillerinpyöritys/terapiaa pääosin. Lue vaikka Käypähoitosuositus.

        En ole koskaan unettomana päässyt kellekään unihoitajalle eikä ravitsemusterapeutillekaan pääse helposti. Lääkkeitä on tungettu minulle nopeaa ilman edes verikokeiden ottoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun mielestäni psykiatrian tulisi olla ennenkaikkea elintapojen kartoituskeskeistä ja holistista jossa mietittäisiin kaikki keinot parantaa hyvinvointia terapian ja lääkkeiden ulkopuolellakin. Esimerkki tällaisesta "järkipsykiatrista" on esim Ellen Vora johon törmäsin Instagramissa joka puhuu mielestäni asiaa elintapojen vaikutuksesta henkiseen hyvinvointiin esim ahdistukseen ja on kirjoittanut tästä kirjan. Hän suhtautuu mielestäni myös kriittisyydellä lääkkeisiin ymmärtäen että jotkut hoitavat käytännössä lääkkeillä sitä että eivät saa vieroitusoireita.

        Toinen psykiatri ketä arvostan on Joanna Moncrieff joka on toistuvasti ottanut esille lääkkeiden pitkäaikaistutkimuksen puutteen ja mahdolliset vaikeammatkin ongelmat mitä psyykenlääkkeisiin liittyy. Hänellä on realistinen suhtautumistapa lääkkeisiin. Hän näkee ne psykoaktiivisina aineina jotka voi hoitaa oireita mutta ei todistetusti korjaa kemiallisia epätasapainoja vaan tekee aivoihin muuttuneen tilan mitä on muutettu lääkkeillä. Tällainen lääkäri sentään antaisi kunnon informaation lääkkeistä potilailleen.

        Kolmas esimerkki psykiatriasta mitä arvostan on avoimen dialogin tekniikka jossa havaitaan lääkkeiden mahdolliset ongelmat tunteiden työstämisessä..

        Nykypsykiatria keskittyy aivoihin ja ei mielestäni on unohtanut keho-mieliyhteyden. Se keskittyy lääkitsemään aivoja. Toki jotain kehollisia terapioita on saatavilla jonne on hankala päästä.

        Älä viitsi tehdä psykiatriasta parempaa mitä se on. Se on pillerinpyöritys/terapiaa pääosin. Lue vaikka Käypähoitosuositus.

        En ole koskaan unettomana päässyt kellekään unihoitajalle eikä ravitsemusterapeutillekaan pääse helposti. Lääkkeitä on tungettu minulle nopeaa ilman edes verikokeiden ottoa.

        Psykiatrit saivartelee että psyykenlääkkeet kuten masennuslääkkeet tai Ketipinor ei ole riippuvuutta aiheuttavia(-addiktio). Minullekin on sanottu niin.

        Addiktoivina lääkkeinä pidetään esim bentsodiatsepiineja joissa on potentiaalisia toleranssiongelmia ja joista voi tulla vieroitusoireita. Jotkut tuntee tarvetra käyttää niitä väärin ja "kaksin käsin".

        Lääkeyhtiöt halusi kieltää masennuslääkkeissä riipouvuuden ja kuvata vieroitusoireita lopetusoireina "discontinuation syndrome, symptoms". Hupaisaa on että oli yksi tutkimus jossa vertailtiin SSRI ja bentsoviekkareita. Suuri osa oli samanlaisia, ja paljon yhtäläisyyksiä.

        Bentsojen riippuvuuspotentiaali jo terapeuttiailla annoksilla havaittiin kymmniä vuosia niiden tulosta markkinoille jolloin suhtautumistapa niiden määräykseen muuttui ja sitä rajoitettiin. Bentsoissa psykiatri Heather Ashton teki Ashton Manualin jossa totesi että bentsoissa on olemassa pitkäkestoisia vieroitusoireita jossa puhutaan vuodenkin kestävästä ilmiöstä. Masennuslääkepalstoilla masennuslääkkeissä on havaittu samaa kutsumalla tätä nimellä PAWS protracted withdrawal symptoms.

        Mitä psykiatrit eivät aina sano potilaalle, on että Ketipinorit ja esim SSRI masennuslääkkeet voivat aiheuttaa vieroitusoireita (sekä henkisiä että fyysisiä kuten huumeetkin) voivat olla hankala lopettaa siksi, voivat aiheuttaa kehon adaptoitumista niihin kuten huumeisiin, aiheuttavat eräänlaisen fyysisen riippuvuuden (englanniksi sille on sana dependence erotuksena sanasta addiction) mistä seuraa ne vieroitusoireet. Dependencestä seuraa että on hankala lopettaa aine toisinaan ja voi olla hankala sanoa onko aine oikeasti tehokas vai vältelläänkö sillä viekkareita vain joita luullaan omiksi oireiksi.

        Myös masennuslääkkeisiin voi liittyä eräänlainen toleranssi, "antidepressant tachyphylaxis / prozac poop out". Ketipinoreissa unettava tavoiteltu teho voi myös loppua. Masennuslääkkeitä ei voi käyttää väärin, siksi psykiatrit varmaan myös rakastaa niitä. Seurauksena voi olla serotoniinisyndrooma. Tiedän kyllä ihmisiä ketkä on halunneet omatahtoisesti hilata annostaan ylös masennuslääkkeissä.

        Osaksi varmaan ihmiset kokee henkistä riippuvuutta niihn kun voi olla hankala esom vuosien jälkeen tottua aineettomaan olotilaan, ja heille on sanottu että aineella hoidetaan esim.serotoniinivajetta, kemiallista epätasapainoa, lisätään neuroplastisuutta (ihan niinkuin sitä ei voisi tehdä tehokkaasti ihan elintavoullakin), masentunut tarvii ylläpitolääkkeen ym tai pelottaa heiluttaa venettä jos on pitkään käyttänyt. Onhan se riski kun viekkarit voi olla niin kamalia. Sitä sitten pahimmillaan erehdytään pitämään kroonisena masennussairautena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrit saivartelee että psyykenlääkkeet kuten masennuslääkkeet tai Ketipinor ei ole riippuvuutta aiheuttavia(-addiktio). Minullekin on sanottu niin.

        Addiktoivina lääkkeinä pidetään esim bentsodiatsepiineja joissa on potentiaalisia toleranssiongelmia ja joista voi tulla vieroitusoireita. Jotkut tuntee tarvetra käyttää niitä väärin ja "kaksin käsin".

        Lääkeyhtiöt halusi kieltää masennuslääkkeissä riipouvuuden ja kuvata vieroitusoireita lopetusoireina "discontinuation syndrome, symptoms". Hupaisaa on että oli yksi tutkimus jossa vertailtiin SSRI ja bentsoviekkareita. Suuri osa oli samanlaisia, ja paljon yhtäläisyyksiä.

        Bentsojen riippuvuuspotentiaali jo terapeuttiailla annoksilla havaittiin kymmniä vuosia niiden tulosta markkinoille jolloin suhtautumistapa niiden määräykseen muuttui ja sitä rajoitettiin. Bentsoissa psykiatri Heather Ashton teki Ashton Manualin jossa totesi että bentsoissa on olemassa pitkäkestoisia vieroitusoireita jossa puhutaan vuodenkin kestävästä ilmiöstä. Masennuslääkepalstoilla masennuslääkkeissä on havaittu samaa kutsumalla tätä nimellä PAWS protracted withdrawal symptoms.

        Mitä psykiatrit eivät aina sano potilaalle, on että Ketipinorit ja esim SSRI masennuslääkkeet voivat aiheuttaa vieroitusoireita (sekä henkisiä että fyysisiä kuten huumeetkin) voivat olla hankala lopettaa siksi, voivat aiheuttaa kehon adaptoitumista niihin kuten huumeisiin, aiheuttavat eräänlaisen fyysisen riippuvuuden (englanniksi sille on sana dependence erotuksena sanasta addiction) mistä seuraa ne vieroitusoireet. Dependencestä seuraa että on hankala lopettaa aine toisinaan ja voi olla hankala sanoa onko aine oikeasti tehokas vai vältelläänkö sillä viekkareita vain joita luullaan omiksi oireiksi.

        Myös masennuslääkkeisiin voi liittyä eräänlainen toleranssi, "antidepressant tachyphylaxis / prozac poop out". Ketipinoreissa unettava tavoiteltu teho voi myös loppua. Masennuslääkkeitä ei voi käyttää väärin, siksi psykiatrit varmaan myös rakastaa niitä. Seurauksena voi olla serotoniinisyndrooma. Tiedän kyllä ihmisiä ketkä on halunneet omatahtoisesti hilata annostaan ylös masennuslääkkeissä.

        Osaksi varmaan ihmiset kokee henkistä riippuvuutta niihn kun voi olla hankala esom vuosien jälkeen tottua aineettomaan olotilaan, ja heille on sanottu että aineella hoidetaan esim.serotoniinivajetta, kemiallista epätasapainoa, lisätään neuroplastisuutta (ihan niinkuin sitä ei voisi tehdä tehokkaasti ihan elintavoullakin), masentunut tarvii ylläpitolääkkeen ym tai pelottaa heiluttaa venettä jos on pitkään käyttänyt. Onhan se riski kun viekkarit voi olla niin kamalia. Sitä sitten pahimmillaan erehdytään pitämään kroonisena masennussairautena.

        Dependencen ja addiktion ero on se että jos joku vetää pakonomaisesti kadulta ostamiaan bentsoja yrittäen hakea niistä oloja ja esim yhdistellen sitä alkoholiin pakonomaisesti, kyseessä lienee riippuvuus eli addiktio. Toki kyseessä voi olla myös addiktion lisäksi myös ihan dependence mikä lisää aineen tarvetta kun ilman sitä puskee viekkarit. Tai joku saa lääkäriltä respan opiaatteja ja alkaa pakonomaisesti käyttää niitä vielä lisäten annosta.

        Dependence on sitä kun saat opiaatteja tai masennuslääkkeitä lääkäriltä ja sinulle tulee vieroitusoireita ja voit kokea hankalaksi lopettaa ne johtuen aineen ominaisuuksista jossa keho adaptoituu niihin ja tulee eräänlainen fyys.riippuvuus. Kun on alakuloa vieroituksessa voi olla hankala sanoa onko lääke tehokas vai hoidatko jatkuvalla aineen käytöllä vieroitusoireitasi vältellen niitä ja dependenceä. Tai kun koet että marihuana auttaa sinua nukkumaan vaikka oikeasti saat unettomuuden marihuanan vieroitusoireena ja ilman dependenceäsi marihuanaan sinulla ei olisi unettomuutta.

        Näitä kahta termiä, dependence, addiction voi olla hankala erottaa.

        On ihan törkeää potilaalle vääristelyä pelkästään todeta että lääke ei aiheuta riippuvuutta mainitsematta mitään lopetusongelmista, vieroitusoireista sekä suosituksesta ajaa alas aine lääkärin valvonnassa. Monille potilaille on varmasri aiheutettu harmia tietopimennolla valkopesten lääkkeitä ei riippuvuutta aiheuttavaksi. Yksi osa intressiä on ollut lääketehtaiden intressit. Törmäsin kerran johonkin vanhoihin dokumentteihin netissä masennuslääke markkinoinnista missä lääkeyhtiöt oli havainneet että ihmiset epäili että masennuslääkkeet aiheuttaa riippuvuutta mikä sai heidät suhtautumaan kyynisesti lääkkeisiin. Lääkeyhtiö teki Britanniassa Defeat Depression kampanjan jossa he pyrki purkamaan näitä käsityksiä ja saada lääkärit toistelemaan että lääke ei aiheuta riippuvuutta. Ei varmasti ole sattumaa että lääkärit papukaijamaisesti on toistelleet potilalleen "masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta". Uskon että lääkeyhtiöiden masennuslääkkeiden valkopesukampanja on ollut tässä yksi suuri osatekijä.

        Vink vink. Miltei kaikki psykoaktiiviset aineet kroonisessa käytössä aiheuttaa viekkareita. Jo prlkkä kofeiini voi aiheuttaa jonkinasteisia. Ero kofeiinissa ja masennuslääkkeissä on tosin se että kofeiini tuskin aiheuttaa sähköiskutuntemuksia päässä, tuntohäiriöitä ynnä muuta voimakkaita aineviekkareita. Mielestäni voidaan vetää iso yhtäläisyysmerkki katuhuumeiden ja psyykenlääkkeiden viekkarien välille. Lääkärien määrämien lääkkeiden viekkarit voi olla vielä pahempakin.

        Tutkikaapa joskus kokaiini ja SSRI viekkareita. Paljon yhtäläisyyksiä.
        Olo voi olla tismalleen sama kamala hirveä olo jossa tuntuu että tarvii aineensa jotta olo helpottaa.

        Yksi osa lääkärien perseilyä on esim bentsojen kohdalla ihmisten syyttely riippuvaisiksi unohtaen eräs pikkujuttu. Säännöllisessä lääkemääräyksessä iskee dependence. Jos ihminen käyttää lääkärin määräämää annosta kyse ei ole sen kummemmasta riippuvuudesta kuin masarilääkkeissäkäään. Riippuvuus voi olla myös stigmatisoiva syyllistävä lyömäase. Toki bentsoissa toleranssi voi olla merkittävämpi ongelma mutta kaikki ei edes koe tarvetta nostaa annosta.

        Toki voidaan ihan kansankielellä puhua riippuvuudestakin. Lääkkeisiin voi tulla henkisestikin riippuvaiseksi kokien esim olonsa turvattomaksi ilman sitä miksi niistä voi olla hankala luopua. Ongelmalliseksi asian tekee se että lääkkeisiin voi tulla toleranssia, teho voi loppua, pitkäaikaiskäytössä voinee olla ongelmia mitä lyhytaikaisissa ei ja pahimmillaan lääkkeestä voi tulla keino vältellä ikäviä tunnetiloja ja olla kohtaamatta jotain.

        Sitä vain pidetään hyväksyttävämpänä esim masennuslääkkeissä kuin bentsoissa.

        Tokihan retoriikka on se että lääkkeellä hoidetaan. Ei suinkaan vältellä tunteita, turruteta itseään tai muuta. Lääkkeellä hoidetaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun mielestäni psykiatrian tulisi olla ennenkaikkea elintapojen kartoituskeskeistä ja holistista jossa mietittäisiin kaikki keinot parantaa hyvinvointia terapian ja lääkkeiden ulkopuolellakin. Esimerkki tällaisesta "järkipsykiatrista" on esim Ellen Vora johon törmäsin Instagramissa joka puhuu mielestäni asiaa elintapojen vaikutuksesta henkiseen hyvinvointiin esim ahdistukseen ja on kirjoittanut tästä kirjan. Hän suhtautuu mielestäni myös kriittisyydellä lääkkeisiin ymmärtäen että jotkut hoitavat käytännössä lääkkeillä sitä että eivät saa vieroitusoireita.

        Toinen psykiatri ketä arvostan on Joanna Moncrieff joka on toistuvasti ottanut esille lääkkeiden pitkäaikaistutkimuksen puutteen ja mahdolliset vaikeammatkin ongelmat mitä psyykenlääkkeisiin liittyy. Hänellä on realistinen suhtautumistapa lääkkeisiin. Hän näkee ne psykoaktiivisina aineina jotka voi hoitaa oireita mutta ei todistetusti korjaa kemiallisia epätasapainoja vaan tekee aivoihin muuttuneen tilan mitä on muutettu lääkkeillä. Tällainen lääkäri sentään antaisi kunnon informaation lääkkeistä potilailleen.

        Kolmas esimerkki psykiatriasta mitä arvostan on avoimen dialogin tekniikka jossa havaitaan lääkkeiden mahdolliset ongelmat tunteiden työstämisessä..

        Nykypsykiatria keskittyy aivoihin ja ei mielestäni on unohtanut keho-mieliyhteyden. Se keskittyy lääkitsemään aivoja. Toki jotain kehollisia terapioita on saatavilla jonne on hankala päästä.

        Älä viitsi tehdä psykiatriasta parempaa mitä se on. Se on pillerinpyöritys/terapiaa pääosin. Lue vaikka Käypähoitosuositus.

        En ole koskaan unettomana päässyt kellekään unihoitajalle eikä ravitsemusterapeutillekaan pääse helposti. Lääkkeitä on tungettu minulle nopeaa ilman edes verikokeiden ottoa.

        Suomen Käypähoitosuositukset masennuksen hoidossa on maailman mittakaavassa hyvin lääkekeskeiset psykiatri Ben Furmanin mukaan. Tämäkin kannattaa potilaana ottaa huomioon mikä on arvopohja hoidossa.

        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532

        Systeemi suoltaa ulos "lääkeriippuvaisia" potilaita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos se PSSD on niin harvinainen, ettei sen esiintyvyyttä edes kunnolla tiedetä, niin kuinka monta tuntia sen lääkärin olisi siitä pitänyt siitä kertoa, että se asia olisi tullut oikein ymmärretyksi?

        No itselleni ei kerrottu MITÄÄN seksuaalihäiriöistä masennuslääkkeissä. Sekin olisi ollut alku. Toki ihmiset ansaitsee tietää myös riskistä että ne ei aina palaudu vaikka olisi pienikin riski. Niin merkittävä asia kuiten vaikka olisi harvinainen. Itse lääkärinä kertoisin. Tosin nuo eivät näe sitä velvollisuudekseen luulevat suojelevansa potilaita pimittämällä haittoja.

        Ne pitkäkestoiset lääkkeen jälkeen jatkuvat seksuaalihaitat voi olla yleisempiä kuin luullaan ainakin lievempänä.

        Lukee sentään paketeissa nykyisin. Ei lukenut ennen vuotta 2019. Sitä ennen SSRI lääkkeet markkinoilla yli 20 v.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun mielestäni psykiatrian tulisi olla ennenkaikkea elintapojen kartoituskeskeistä ja holistista jossa mietittäisiin kaikki keinot parantaa hyvinvointia terapian ja lääkkeiden ulkopuolellakin. Esimerkki tällaisesta "järkipsykiatrista" on esim Ellen Vora johon törmäsin Instagramissa joka puhuu mielestäni asiaa elintapojen vaikutuksesta henkiseen hyvinvointiin esim ahdistukseen ja on kirjoittanut tästä kirjan. Hän suhtautuu mielestäni myös kriittisyydellä lääkkeisiin ymmärtäen että jotkut hoitavat käytännössä lääkkeillä sitä että eivät saa vieroitusoireita.

        Toinen psykiatri ketä arvostan on Joanna Moncrieff joka on toistuvasti ottanut esille lääkkeiden pitkäaikaistutkimuksen puutteen ja mahdolliset vaikeammatkin ongelmat mitä psyykenlääkkeisiin liittyy. Hänellä on realistinen suhtautumistapa lääkkeisiin. Hän näkee ne psykoaktiivisina aineina jotka voi hoitaa oireita mutta ei todistetusti korjaa kemiallisia epätasapainoja vaan tekee aivoihin muuttuneen tilan mitä on muutettu lääkkeillä. Tällainen lääkäri sentään antaisi kunnon informaation lääkkeistä potilailleen.

        Kolmas esimerkki psykiatriasta mitä arvostan on avoimen dialogin tekniikka jossa havaitaan lääkkeiden mahdolliset ongelmat tunteiden työstämisessä..

        Nykypsykiatria keskittyy aivoihin ja ei mielestäni on unohtanut keho-mieliyhteyden. Se keskittyy lääkitsemään aivoja. Toki jotain kehollisia terapioita on saatavilla jonne on hankala päästä.

        Älä viitsi tehdä psykiatriasta parempaa mitä se on. Se on pillerinpyöritys/terapiaa pääosin. Lue vaikka Käypähoitosuositus.

        En ole koskaan unettomana päässyt kellekään unihoitajalle eikä ravitsemusterapeutillekaan pääse helposti. Lääkkeitä on tungettu minulle nopeaa ilman edes verikokeiden ottoa.

        Olisi hienoa jos pystyttäisiin tarjoamaan myös lääkkeettömiä hoitoja. Harmi vain, ettei ne ole kovin realistisia isossa mittakaavassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi hienoa jos pystyttäisiin tarjoamaan myös lääkkeettömiä hoitoja. Harmi vain, ettei ne ole kovin realistisia isossa mittakaavassa.

        "
        JULKAISTU 24.10.2019 07:33
        Psykiatri Ben Furman toivoo, että ihmisten kokemus masennuslääkkeiden käytön lopettamisesta otetaan vakavasti. Furmanin mukaan suomalainen masennuksen käypä hoito -suositus on "maailman lääkemyönteisin".

        – Suomalainen masennuksen käypä hoito -suositus on maailman lääkekeskeisin käypä hoito -suositus, väittää psykiatri, psykoterapeutti Ben Furman.

        – Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa lieväänkin masennukseen pitäisi ruveta määräämään lääkitystä, psykiatri sanoo.

        Furmanin mukaan ongelmia kokeva potilasjoukko on merkittävä.

        – On tuhansia ihmisiä, jotka kokee, että masennuslääkkeistä ei pääse millään eroon. Joillakin voi kestää monta vuotta, että lääkkeestä pääse eroon. Jotkut ajattelevat, etteivät pääse ikinä eroon. Ongelma on ollut se, että masennuslääkkeitä on määrätty ihmisille ja he ovat ruvenneet popsimaan niitä vuositolkulla ja se ei ole tarkoitus.

        Kitkaa potilaiden ja lääkäreiden välille
        Psykiatrin mukaan tilanne voi aiheuttaa negatiivisia tunteita lääkäreitä kohtaan.

        – Jos on käyttänyt vuoden, pari ja kolme, niin se lopettaminen ei ole enää niin helppoa. Hän voi olla hirveän vihainen sille lääkärille, joka lääkkeen määräsi, koska hän sanoo, että "miksi minulle ei sanottu, että tästä on näin vaikea päästä eroon". Ei kukaan sanonut, koska käypä hoito -suosituksessa ei edes lue sellaista.

        Facebookissa olevan SSRI-masennuslääkkeiden vieroitukseen liittyvän tukiryhmän kyselyssä vain yksi yli 85 vastaajasta kertoo saaneensa lääkäriltä tietoa mahdollisista lopetukseen liittyvistä oireista, kun lääkitystä oltiin aloittamassa.

        Miksi lääkärit käyttäytyvät tällä tavalla?

        – Jos saa vähän liioitella, niin sanon, että lääkärit on aivopesty sille informaatiolle, jota lääkeyhtiöt meille syöttää. Eikä se nyt ole vain se, että niistä masennuslääkkeistä on vaikea päästä. Nehän aiheuttavat myös hirveästi seksuaalisia sivuvaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan 90 prosenttia masennuslääkkeistä syövistä ihmisistä kärsii erilaisista seksuaalisista haittavaikutuksista.

        – On tiedetty, että lääkkeiden lopettaminen tuottaa erilaisia ahdistus- ja unettomuusoireita. Sitä ei ole oikein tuotu esille ja sitä asiaa on peitelty. Lääkemarkkinoinnissa tätä ei ole ikinä sanottu ja sitä on vähätelty. Lääkärit ovat mainostaneet potilaille, että "näistä pääsee eroon, ei ole sellaisia ongelmia kuin muilla lääkkeillä". Se on tavallaan ollut vale ja nyt tämä vale on paljastunut.

        – Nyt Englannissa käypä hoito -suositus on muuttunut ja tietenkin toivomme, että täällä Suomessakin tämä asia otetaan vihdoinkin vakavasti. " ....


        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "
        JULKAISTU 24.10.2019 07:33
        Psykiatri Ben Furman toivoo, että ihmisten kokemus masennuslääkkeiden käytön lopettamisesta otetaan vakavasti. Furmanin mukaan suomalainen masennuksen käypä hoito -suositus on "maailman lääkemyönteisin".

        – Suomalainen masennuksen käypä hoito -suositus on maailman lääkekeskeisin käypä hoito -suositus, väittää psykiatri, psykoterapeutti Ben Furman.

        – Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa lieväänkin masennukseen pitäisi ruveta määräämään lääkitystä, psykiatri sanoo.

        Furmanin mukaan ongelmia kokeva potilasjoukko on merkittävä.

        – On tuhansia ihmisiä, jotka kokee, että masennuslääkkeistä ei pääse millään eroon. Joillakin voi kestää monta vuotta, että lääkkeestä pääse eroon. Jotkut ajattelevat, etteivät pääse ikinä eroon. Ongelma on ollut se, että masennuslääkkeitä on määrätty ihmisille ja he ovat ruvenneet popsimaan niitä vuositolkulla ja se ei ole tarkoitus.

        Kitkaa potilaiden ja lääkäreiden välille
        Psykiatrin mukaan tilanne voi aiheuttaa negatiivisia tunteita lääkäreitä kohtaan.

        – Jos on käyttänyt vuoden, pari ja kolme, niin se lopettaminen ei ole enää niin helppoa. Hän voi olla hirveän vihainen sille lääkärille, joka lääkkeen määräsi, koska hän sanoo, että "miksi minulle ei sanottu, että tästä on näin vaikea päästä eroon". Ei kukaan sanonut, koska käypä hoito -suosituksessa ei edes lue sellaista.

        Facebookissa olevan SSRI-masennuslääkkeiden vieroitukseen liittyvän tukiryhmän kyselyssä vain yksi yli 85 vastaajasta kertoo saaneensa lääkäriltä tietoa mahdollisista lopetukseen liittyvistä oireista, kun lääkitystä oltiin aloittamassa.

        Miksi lääkärit käyttäytyvät tällä tavalla?

        – Jos saa vähän liioitella, niin sanon, että lääkärit on aivopesty sille informaatiolle, jota lääkeyhtiöt meille syöttää. Eikä se nyt ole vain se, että niistä masennuslääkkeistä on vaikea päästä. Nehän aiheuttavat myös hirveästi seksuaalisia sivuvaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan 90 prosenttia masennuslääkkeistä syövistä ihmisistä kärsii erilaisista seksuaalisista haittavaikutuksista.

        – On tiedetty, että lääkkeiden lopettaminen tuottaa erilaisia ahdistus- ja unettomuusoireita. Sitä ei ole oikein tuotu esille ja sitä asiaa on peitelty. Lääkemarkkinoinnissa tätä ei ole ikinä sanottu ja sitä on vähätelty. Lääkärit ovat mainostaneet potilaille, että "näistä pääsee eroon, ei ole sellaisia ongelmia kuin muilla lääkkeillä". Se on tavallaan ollut vale ja nyt tämä vale on paljastunut.

        – Nyt Englannissa käypä hoito -suositus on muuttunut ja tietenkin toivomme, että täällä Suomessakin tämä asia otetaan vihdoinkin vakavasti. " ....


        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532

        On hupaisaa, että p**kasta määräämistavasta ja informed consentin (lääkkeistä jaettu riittävä informaatio) puutteesta kärsiviä potilaita, jotka haluaa lisätä lääketurvallisuutta puhumalla kritiikkiä lääkkeistä haukutaan salaliittoteoreetikoiksi ja harhaluuloisiksi.

        Edelleenkään täällä ei ole tullut mitään asiakritiikkiä niihin asioihin mitä lääkkeistä on sanottu vain lässytystä kuinka muka ilmeisesti lääkkeet on vain tehokkaita ja haitattomia monelle (ovatko edes,) ja henkilökohtaisia loukkauksia.

        Jos saisin itse elää elämäni uudelleen en olisi masennuslääkkeisiin nuorena koskenut. Jos olisin, olisin käyttänyt lyhyen aikaa vuosien sijaan jona vahinko paheni pahenemistaan. Ja toivon että en olisi lääkäriin niin sinisilmäisesti luottanut.

        Koska on keinoja pärjätä mielialan kanssa mihin ei sisälly aineiden vetäminen. Paljonkin.


    • Anonyymi

      Hae apua masennukseen ja voit saada joko pillerit tai puheterapiaa tai molempia yhtäaikaa.
      Ja älä ota toisten kokemuksia masennuksesta ohjenuoraksi siitä miten lääkkeet heihin on vaikuttaneet, sillä jokainen ihminen reagoi eritavalla lääkkeisiin . Joten se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
      Toivottavasti saat apua tilanteesi 💕

      • Anonyymi

        Ei toki mutta esim SSRI-lääkkeissä on tutkimusta aiheesta, SSRI induced apathy syndrome. SSRI-lääkkeissä kuvataan myös ilmiötä "emotional numbing" tunteiden leikkautuminen josta on myös tutkimusta. Aloittaja ansaitsee tietää nämä jos miettii lääkkeitä ja niiden vaikutuksia elämänlaatuun koska aina tätä ei kuule lääkäriltä. Lisäksi SSRI lääkkeet puhkaisee hyvin usein seksuaalisen toimintojen häiriöitä (jotka ei harvoissa tapauksissa lopu lopetettaessa lääke vaan jatkuvat) ja aiheuttaa lopettaessa vieroitusoireita monille.

        Nuorena kannattaa kasvu- ja kehitysiässä miettiä mitä aineita käyttää aivojen vielä kehittyessä.

        Toki on muitakin masennuslääkkeitä jotka vaikuttaa muilla tavoin mutta niissäkin on haittansa ja onko ne etenkin pitemmän päälle toimiva ratkaisu?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei toki mutta esim SSRI-lääkkeissä on tutkimusta aiheesta, SSRI induced apathy syndrome. SSRI-lääkkeissä kuvataan myös ilmiötä "emotional numbing" tunteiden leikkautuminen josta on myös tutkimusta. Aloittaja ansaitsee tietää nämä jos miettii lääkkeitä ja niiden vaikutuksia elämänlaatuun koska aina tätä ei kuule lääkäriltä. Lisäksi SSRI lääkkeet puhkaisee hyvin usein seksuaalisen toimintojen häiriöitä (jotka ei harvoissa tapauksissa lopu lopetettaessa lääke vaan jatkuvat) ja aiheuttaa lopettaessa vieroitusoireita monille.

        Nuorena kannattaa kasvu- ja kehitysiässä miettiä mitä aineita käyttää aivojen vielä kehittyessä.

        Toki on muitakin masennuslääkkeitä jotka vaikuttaa muilla tavoin mutta niissäkin on haittansa ja onko ne etenkin pitemmän päälle toimiva ratkaisu?

        Masennukseen itseensäkkin tahtoo liittyä seksuaalisia toimintahäiriöitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennukseen itseensäkkin tahtoo liittyä seksuaalisia toimintahäiriöitä.

        Kenties, mutta ihmiset jotka saa masennuslääkkeiden seurauksena seksuaalisen toiminnan häiriöitä kyllä tietävät onko lääke puhkaissut niitä. Kyllä sen hoksaa, jos genitaalit muuttuu tunnottomaksi ja kosketus ei tunnu enää normaalilta tai menettää orgasmin.

        Sen tietää. Tyhmiä kun ihmiset ei ole.

        Olen monesti sanonut, että masennuslääkkeet on vuosisadan parhaimpia huijauksia. Ihmisten kokemat haitat voidaan laittaa vielä masennuksen piikkiin joka on hemmetin epämääräinen lista erilaisia oireita niputettuna yhteen. Taputuksia lääkeyhtiöille!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenties, mutta ihmiset jotka saa masennuslääkkeiden seurauksena seksuaalisen toiminnan häiriöitä kyllä tietävät onko lääke puhkaissut niitä. Kyllä sen hoksaa, jos genitaalit muuttuu tunnottomaksi ja kosketus ei tunnu enää normaalilta tai menettää orgasmin.

        Sen tietää. Tyhmiä kun ihmiset ei ole.

        Olen monesti sanonut, että masennuslääkkeet on vuosisadan parhaimpia huijauksia. Ihmisten kokemat haitat voidaan laittaa vielä masennuksen piikkiin joka on hemmetin epämääräinen lista erilaisia oireita niputettuna yhteen. Taputuksia lääkeyhtiöille!

        Minäkin kuvittelin, että jokainen tietää itse oman libidonsa, mutta kun osaa stooreja lukee, niin tulee auttamatta mieleen se, että nelikymppiset ihmettelee, miksi kakskymppiset on niin paljon kosteampia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin kuvittelin, että jokainen tietää itse oman libidonsa, mutta kun osaa stooreja lukee, niin tulee auttamatta mieleen se, että nelikymppiset ihmettelee, miksi kakskymppiset on niin paljon kosteampia.

        Ymmärrätkö mitä PSSD tarkoittaa, et kaikesta päätellen... totaalista kyvyttömyyttä, haluttomuutta ja genitaalien tunnottomuutta monille jonka on aloittanut lääke ja sen alkamisajankohta on lääkkeen käyttö ei ennen. Mutta minkä sille voi kun haluaa vaan vittuilla muille.


    • Anonyymi

      Kiitos kaikille neuvoista. Erityisopen kanssa ollaan kyllä opeteltu erilaisia opiskelutekniikoita esim. tehtävien pilkkomista, mutta ei vaan auta. Oon vaan niin laiska, enkä saa kotona mitään aikaiseksi. Koulu vie musta kaikki mehut ja kotona sitten vaan makailen vaikka pitäis tehdä koulujuttuja. Lykkään tehtäviä viimeseen asti ja sit ne kasaantuu ja oon paniikissa. oon kyllä tosi itsekriittinenkin ja mulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa. En pysty esim. pitämään esitelmiä ja koko ajan pelkään että nolaan itseni. Voiskohan lääke auttaa itsekriittisyyteen ja siihen että ei koko ajan pelkäis epäonnistuvansa kaikessa?

      t. ap

      • Anonyymi

        Kuulostaa mahdolliselta perfektionismilta jos oot itsekriittinen. Perfektionismi voi olla pärjäämisen este ja estää oppimisen. Kaikki lähtee harjoittelusta. Kukaan ei oo paras asioissa aluksi. Laske kriteereitä.

        Opi säännölliaen pienen tekemisen rutiini lykkäilyn sijaan jossa tilaa levolle myös. Jos kokoajan lykkäilet stressitasosi on kokoajan korkealla eikä ole lupaa levätä vaan jatkyva syyllisyys. Se voi lamaannuttaa.

        Ei masennuslääkkeet ole thmelääkkeitä kaikkien elämänongelmiesi ratkontaan. Parasta on jos opit pärjään tunteiden kanssa pitemmällä aikavälillä ja strategioita pärjätä . Joudut kuitenki opettelee sitä lääkityksestä huolimatta


      • Anonyymi

        Kehottasin menemään labraan esim Synlab ei lääkärin lähetettä. Ottamaan sieltä paketin missä veriarvot, ferritiini, B12 , folaatti miesten paketissa myös testo. Sieltä voi löytyä vitamiinipuutokset. Hyvin yleinen on vaikka Hb olis lähellä viitearvoja ferritiini kuitenkin huono. Näitä korjaamalla saat puhtia opiskella. Esim maintsen 14 v. pojan jolla HB, ferrintiini, D ,B12 tosi huonot. Oli tutkittavana lastenklinikalla ei edes pyynnöstä näitä tutkittu kaikkea muuta reumaa ihan väkisin yritettiin oli särkyjä , päänsärkyä. Vasta kun itse labraan niin vika löyty ja paraneminen alkoi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kehottasin menemään labraan esim Synlab ei lääkärin lähetettä. Ottamaan sieltä paketin missä veriarvot, ferritiini, B12 , folaatti miesten paketissa myös testo. Sieltä voi löytyä vitamiinipuutokset. Hyvin yleinen on vaikka Hb olis lähellä viitearvoja ferritiini kuitenkin huono. Näitä korjaamalla saat puhtia opiskella. Esim maintsen 14 v. pojan jolla HB, ferrintiini, D ,B12 tosi huonot. Oli tutkittavana lastenklinikalla ei edes pyynnöstä näitä tutkittu kaikkea muuta reumaa ihan väkisin yritettiin oli särkyjä , päänsärkyä. Vasta kun itse labraan niin vika löyty ja paraneminen alkoi.

        Tämä. Julkisella usein lääkärit ei tutki joka tapauksesaa kunnolla veriarvoja, esim.ferritiinia, kilpparia, D-vitamiiniarvoa. Folaatisa on monilla suomalaisilla puutetta(kannattaa oikeasti tutkia mistä sitä saa että saa riittävästi ravinnosta. Hyvä ohjenuora on että kurkku, jäävuorisalaatti, tomaattisalaatista sitä ei saa vaan pistää poskeen myös parsakaalta, tummia lehtivihanneksia jne. Naudan maksa on ravintopommi aika ajoin.
        Moni välttelee liharuokia, vaikka niissä on kunnolla ravintoaineita kuten rautaa hyvin imeytyvässä muodossa.
        Itse koin piristymistä kun korjasin D-vitamiinin ja folaatin saantia, edellämainittua purkista, folaattia ruosta. B12 on tärkeää hermostolle.

        Vitamiininpuutosten korjauksella, liikkumisella ja kunnon ruokavaliolla itse olen saanut paljon parempia tuloksia kun kroppaa sotkevilla psyykenlääkkeillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kehottasin menemään labraan esim Synlab ei lääkärin lähetettä. Ottamaan sieltä paketin missä veriarvot, ferritiini, B12 , folaatti miesten paketissa myös testo. Sieltä voi löytyä vitamiinipuutokset. Hyvin yleinen on vaikka Hb olis lähellä viitearvoja ferritiini kuitenkin huono. Näitä korjaamalla saat puhtia opiskella. Esim maintsen 14 v. pojan jolla HB, ferrintiini, D ,B12 tosi huonot. Oli tutkittavana lastenklinikalla ei edes pyynnöstä näitä tutkittu kaikkea muuta reumaa ihan väkisin yritettiin oli särkyjä , päänsärkyä. Vasta kun itse labraan niin vika löyty ja paraneminen alkoi.

        Ravintohiivahiutaleissa on paljon eri B-vitamiineja. Kuvassa olevassa on oikeaa B12-vitamiinia, eikä synteettista.

        https://makrobiosfi.valioravinto.fi/site/wp-content/uploads/2018/11/makrobios-ravintohiivahiutale-webrajattu.png


      • Anonyymi

      • Anonyymi

        Kyllä moni saa avun pienestä lääkeannoksesta kuvaamassani tilanteissa.
        Onko sinulta otettu kilpirauhasesta kokeita ?


    • Anonyymi

      Selvempiä rajoja koulutyölle ja vapaa-ajalle. Esim. tiettyyn kellonaikaan alkaa aina loppupäivän kestävä vapaa-aika. Viikonlopusta myös selvä vapaa-aika. Vähintään yksi kokonainen päivä täysin ilman opiskeluja. Jos olet viikolla paljon kotona neljän seinän sisällä, niin liiku/urheile enemmän viikonloppuna, vaikka lauantaisin. Kevät ja valo auttaa monia, varsinkin liikunta ulkona.

      • Anonyymi

        Tämä. Ei voisi enempää painottaa tätä.


      • Anonyymi

        Tiedän että liikunta ja ulkoilu auttaisi mutta en vaan saa itseäni liikkeelle. Kaikki lapsena aloitetut liikuntaharrastuksetkin jäi kesken juuri tuon itsekriittisyyden ja laiskuudenkim johdosta. Oon ihan riippuvainen puhelimesta ja melkein kaikki vapaa-aika menee sitä selaillessa. Muutamaa kaveria tapaan silloin tällöin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän että liikunta ja ulkoilu auttaisi mutta en vaan saa itseäni liikkeelle. Kaikki lapsena aloitetut liikuntaharrastuksetkin jäi kesken juuri tuon itsekriittisyyden ja laiskuudenkim johdosta. Oon ihan riippuvainen puhelimesta ja melkein kaikki vapaa-aika menee sitä selaillessa. Muutamaa kaveria tapaan silloin tällöin.

        Miten sä uskot että joku masennuslääke tulee muuttamaan jonkun perustavanlaatuisen asian sinussa joka on ollut sussa lapsuudesta asti? Tai puhelinriippuuvuden (lyhyen tähtäimen mielihyvän pitkän tähtäimen mielihyvän sijaan), mukavuudenhalun tai itsekriittisyyden? Tai mikä lie siellä taustalla on joka saa jättämään asioita tekemättä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten sä uskot että joku masennuslääke tulee muuttamaan jonkun perustavanlaatuisen asian sinussa joka on ollut sussa lapsuudesta asti? Tai puhelinriippuuvuden (lyhyen tähtäimen mielihyvän pitkän tähtäimen mielihyvän sijaan), mukavuudenhalun tai itsekriittisyyden? Tai mikä lie siellä taustalla on joka saa jättämään asioita tekemättä?

        No ehkä itsekriittisyys, joka minussa on ollut aina, on pikku hiljaa johtanut masennukseen ja ahdistukseen. En ollut lapsena masentunut, tää alkoi oikeastaan yläkoulussa ja nyt lukion ekalla on vaan pahentunut.

        ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ehkä itsekriittisyys, joka minussa on ollut aina, on pikku hiljaa johtanut masennukseen ja ahdistukseen. En ollut lapsena masentunut, tää alkoi oikeastaan yläkoulussa ja nyt lukion ekalla on vaan pahentunut.

        ap

        kannattaisi alkaa ratkoa sitä itsekriittisyyttä tietoisesti esim terapian keinoin.
        Itsekin masennuin teini-iässä. Näen että teini-ikä on jo lähtökohtaisesti ihmisille vaikeaa aikaa koska oma itse ja elämä on kokoajan niin suuressa muutoksessa, keho käy läpi muutosta ja tunteet tuntuu intensiivisemmiltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kannattaisi alkaa ratkoa sitä itsekriittisyyttä tietoisesti esim terapian keinoin.
        Itsekin masennuin teini-iässä. Näen että teini-ikä on jo lähtökohtaisesti ihmisille vaikeaa aikaa koska oma itse ja elämä on kokoajan niin suuressa muutoksessa, keho käy läpi muutosta ja tunteet tuntuu intensiivisemmiltä.

        Kävitkö siis itse terapiassa? Oliko sulla siinä rinnalla joku lääkitys?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kävitkö siis itse terapiassa? Oliko sulla siinä rinnalla joku lääkitys?

        Itselläni oli lääkitys. Ajauduin lääkityksien kanssa ajan saatossa ongelmiin enkä päässyt terapia-avussa eteenpäin lääkkeen puhkaiseman tunne-elämän leikkaantumisen takia mikä vaikeutti omien tunteiden käsittelemistä. Siksi varoittelen lääkkeistä eli niissä voi olla myös negatiivisia puolia. Olen päässyt eteenpäin kun olen purkanut lääkkeet ja päässyt niihin juurisyihin käsiksi. Ja käynyt terapiassa.

        On hienoa että tiedostat itsekriittisyytesi, etkä esim kutsu oireitasi vain esim masennukseksi. Masennus on aika epämääräinen termi kuvaamaan sitä yksilöllistä tunne-elämää mitä jokainen ihminen kokee jossa alakuloa voi laukaista niin moni ajattelun kiemura ja itsestä välillä riippumattomatkin seikat.

        Täällä on listattu jotain keinoja pärjätä itsekriittisyyden kanssa:

        https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/opiskelu-uupumuksen-ehkaisyn-omahoito-ohjelma/11-tunnista-liika-itsekritiikki

        Tsemppiä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kävitkö siis itse terapiassa? Oliko sulla siinä rinnalla joku lääkitys?

        Mielestäni teet sen mitä lääkäri ehdottaa , koska sitä ei voi koskaan verrata lääkitystä siihen että jollain toisella se ei ehkä ole toiminut . Reagointi lääkkeeseen on yksilöllistä yksi saa hyvän avun, toinen ei saa aitä.
        Sitten on sekin miten itse näkee olotilaansa, moni jolla on psyykkisiä häiriöitä kieltää ne ja yrittää laittaa asiat fyysisiksi omien ennakkoluulojensa vuoksi.
        Joten terapia ja lääke yhdistettynä on ollut monelle apu vaivoihin,toisille ainoastaan jompikumpi yksistään.
        Joten tulet itse huomaamaan mikä sinulle auttaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielestäni teet sen mitä lääkäri ehdottaa , koska sitä ei voi koskaan verrata lääkitystä siihen että jollain toisella se ei ehkä ole toiminut . Reagointi lääkkeeseen on yksilöllistä yksi saa hyvän avun, toinen ei saa aitä.
        Sitten on sekin miten itse näkee olotilaansa, moni jolla on psyykkisiä häiriöitä kieltää ne ja yrittää laittaa asiat fyysisiksi omien ennakkoluulojensa vuoksi.
        Joten terapia ja lääke yhdistettynä on ollut monelle apu vaivoihin,toisille ainoastaan jompikumpi yksistään.
        Joten tulet itse huomaamaan mikä sinulle auttaa

        "Sitten on sekin miten itse näkee olotilaansa, moni jolla on psyykkisiä häiriöitä kieltää ne ja yrittää laittaa asiat fyysisiksi omien ennakkoluulojensa vuoksi."

        Sinä se olet yhden sortin piilovittuilija. :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Sitten on sekin miten itse näkee olotilaansa, moni jolla on psyykkisiä häiriöitä kieltää ne ja yrittää laittaa asiat fyysisiksi omien ennakkoluulojensa vuoksi."

        Sinä se olet yhden sortin piilovittuilija. :D

        En ole, vaan seurannut muutamaa ihmistä jotka olivat mmasentuneita, yhdellä kovat selkäkivut, vaikka fyysistä vikaa ei löytynyt monien tutkimusten perusteella.
        Toinen taisteli vatsansa kanssa ymmärtämättä että hänen silloinen tilanteensa johtui läheisen menettämisestä, kun sai lääkkeet niin häipyi vatsakivutkin , ilman vatsalääkettä ainoastaan SSRI lääkitys . Niin että kyllä moni on sellainen ettei edes itse tiedosta omaa henkistä tilaansa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole, vaan seurannut muutamaa ihmistä jotka olivat mmasentuneita, yhdellä kovat selkäkivut, vaikka fyysistä vikaa ei löytynyt monien tutkimusten perusteella.
        Toinen taisteli vatsansa kanssa ymmärtämättä että hänen silloinen tilanteensa johtui läheisen menettämisestä, kun sai lääkkeet niin häipyi vatsakivutkin , ilman vatsalääkettä ainoastaan SSRI lääkitys . Niin että kyllä moni on sellainen ettei edes itse tiedosta omaa henkistä tilaansa

        Eikö SSRI:t turruta kipua tai ainakin jotenkin tuntoaistia, ainakin turruttavat joidenkin genitaaleja ja heikentävät tuntovastetta siltä osin. Trisyklisiä masennuspillereitä käytetään kivun hoidossa. Vieroituksessa voi olla tuntohäiriöitä kuten tikutteluita (parestesiaa).

        Yksi vielä kehittelyn alla oleva hypoteesi ja teoria SSRI-lääkkeiden puhkaisemien jatkuvien seksuaalihäiriöiden kohdalla on ollut small fiber neuropathy jossa lääke kenties vaikuttaa ohutsäieneuropatiaa joillekin puhkaisten täten aiheuttaen tuntopuutoksia esim genitaalienkin alueella.

        Tulevaisuus näyttää mikä mekanismi tässä on.

        Toki kipu voi varmasti olla myös henkistä mutta kyllä sillä voi olla myös fysiologisia syitä joita kannattaa kuunnella.

        Stressi voi myös sairastuttaa. Kova stressi voi puhkaista erilaisia oireita. Yksi mikä voi aiheuttaa stressiä on lääkehaitat ja vieroitusoireet kokemani mukaan. Vieroitus on luonnotonta keholle ja sen korkean aikaa yllä pitämä hälytystila kehossa.


    • Anonyymi

      Kiinnitä huomiota mitä syöt. Vitamiinit on tärkeitä ja tietysti ulkoliikunta.
      Itse aloin pitää kirjaa mitä on hyvin.
      Lisäsin joka päivä. Keskityin hyviin asioihin
      Esim. Katsoin taakse päin. Nythän kävelylenkki oli 2 km pidempi .olin aloittanut uuden harrastusen

      • Anonyymi

        Mitkä vitamiinit ovat tärkeitä ja jos ei vitamiinin puutosta ole havaittu kokeissa niin ai kai niitä silloin aleta syömään
        Joissain tapauksissa kirjoitetaan B vitamiinia , tavallisesti ei


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitkä vitamiinit ovat tärkeitä ja jos ei vitamiinin puutosta ole havaittu kokeissa niin ai kai niitä silloin aleta syömään
        Joissain tapauksissa kirjoitetaan B vitamiinia , tavallisesti ei

        Suomalaisilla on yleisesti puutosta d-vitamiinista ja foolihaposta. Foolihappoa kannattaa saada ruoasta ja googlata sen lähteet ja huolehtia että sitä tulee riittävästi. D-vitamiini kannattaa ottaa purkista talvisaikaan, kesällä oleskelu auringossa nostaa varastoja. Purkkivitamiinit ei ole sama ja välttis yhtä hyvä asia kuin ruokavaliosta saadut vitskut/auringonvalo. Jos ei ole todettu vitamiininpuutoksia, riittää kunnon ruokavalio turvaamaan vitamiininsaannin. Jos kiinnostaa saako riittävästi ravintoaineita, googlatkaa fineli ruokapäiväkirja ja yksi päivä-muutama päivä ruokapäiväkirjaa (keskiverto päivä miten syö) kertoo paljon.


    • Anonyymi

      Masennuslääkkeillä on valtavasti hyviä ominaisuuksia. Ruokahalu vähenee, laihdut, virtaa on niin, että teet kahden ihmisen työt. Suosittelen mieluummin kahta masennuslääkettä rinnakkain.

      • Anonyymi

        Joo mitä enempi sen parempi! Mitä enemmän lääkettä sen tehokkaampi ihminen. Laihempi, hoikempi, iloisempi ja menestyvämpi.


    • Anonyymi

      Masennuslääkkeet voi myös turruttaa ja mitä esitelmien pidosta tulee jos oot apaattisena puhumassa.

    • Anonyymi

      Pidä ensin puhelittomia tunteja edes, lopulta saat menemään yhden päivänkin
      ihan muutamalla kännykän vilkaisulla ja viestillä. Mikään täyslakko ei ole järkevää eikä toimi. Otat aluksi kellonajan, vaikka klo 20-21 tai 20-22, jolloin pistät sen luurin jonnekin pois. Sitten lisää vastaavia aikoja päiviin ja teet muita askareita.

    • Anonyymi

      Esitelmän pitoon auttaa joku salpaaja, joka laskee verenpainetta ja sykettä. Helppo saada resepti. Tuota otetaan muistaakseni tunti kaksi ennen jännittäviä tilanteita.

    • Anonyymi

      No kannattaa varmaan ensin miettiä mitä elämässään haluaa, masennuslääkkeillä motivointi voi ajan mittaan olla huono ratkaisu kun ne muuttaa sun persoonanki joksikin muuksi puhumattakaan niistä sivuvaikutuksista.

    • Anonyymi

      Lopeta se lukio ja tee jotain hauskaa, tuon pitäisi olla sun elämäsi parasta aikaa.

      • Anonyymi

        Kyllä lukio kannattaa suorittaa jaksaessa. Hyvää aikaa voi olla samalla ja muutenkin.

        Ehkä kannattaa miettiä erilaisia tapoja käydä koulut.

        Jos sisällöt tai se mihin ne vievät ei kiinnosta, niin sitten eri juttu. Ts. jos omat kiinnostukset onkin jotain ihan muuta.

        Onko niissä aineissa jotain kiinnostavampia kuin toiset. Voi pohtia, minkä verran mihinkin panostaa. Mikä innostaisi, pidemmällekin.

        Nykyään otetaan paljon liikaa paineita vääristä asioista.


      • Anonyymi

        Olisikos antaa jotain vastinetta? Alkaa ryyppäämään ja syrjäytyä totaalisesti?


    • Anonyymi

      Plasebolääkkeitä pääosin. Psykiatria ja firmat voi toki paremmin.

      Kokeile jotain muuta.

      • Anonyymi

        Joku apu on toki hyvä idea. Jos se on standardi lääkkeet käteen ja suorittamaan lisää, niin voi kysyä, ketkä kaikki olisivat tarpeessa.

        Itseään ja viskaaleitaan varten olemassaolevissa terapioissa toki valitettavan usein ihan sama juttu.


      • Anonyymi

        Ei ole mitään plasebo lääkkeitä vaan jokaisen lääkkeen aineosat on kirjoitettuna tuoteselostuksessa.
        Yrität kovasti että ihmisiä muka sairaanhoidon alalla pimitettäis jotenkin, se ei ole mitenkään mahdollista, sillä kaikki kirjataan tarkoin .
        Niin että jokainen lääke on tarkoitettu johonkin sairauden tilaan .
        Nämä epäilijät eivät näytä tietävän edes miten laaja alue tämäkin asia on, ei siinä voi ketään pettää , ja jos pettäisi niin se tulis esille aika pian. Ei kukaan laita työpaikkaansa kyseen alaiseksi niillä konsteilla .


    • Anonyymi

      Mulla oli todettu masennus ja paniikkihäiriö 23 vuotta sitten.Eipä ne masennuslääkkeet auttaneet mua töissä. Mä annoin itselleni uskotella että masennuslääkkeet tekee musta työkykyisen ja poistaa oireet.Kun työt alkoi niin mä huomasiin ettei ne oireet poistuneet.

      Mutta jos jotain lääkkeet oikeesti auttaa niin hyvä hänelle.Omalla kohdalla eivät auttaneet.

    • Anonyymi

      Jokaiselle joka menen läkäriin pitäisi verikokeet otaa tarkistaa varasto raudan puute. Jos se vajaa väsytää.Kuin tarkistaa hivenaineiden puute verestä.Kilpisrauhasen ymm toiminat.Eikä työntää pelkää masenuslääkettä:Pästäksen 1 vuodeksi eron 1 potilasta.Eikö 1 vuosi aina reseptit voimassa? Kaikki siis veriarvot, ennekuin lähdetän pillereitä määrää.Useimilla on joku putotila kehossa. Ne masentaa ja lulaan kaikki selviää masenusläkeillä ja uni läkeillä.Opetele päivä rymi,uni ja ruoka rytmi edes.Ulkoilu on tärkeää kaiken ikäisille ja jokainen löytää sihen ajan:KUN OPPI KELLON HALLINAN.

      • Anonyymi

        Niin elämänstratrgioita ja hallintaa voi joutua oppimaan ja omia arvoja prosessoimaan (arvot voi olla ristiriidassa yhteiskunnan arvojen kanssa), itseään löytämään ja lähes jokainen kohtaa kärsimystä elämässään. Tässä vaiheessa psykiatria ottaa monesta kopin puskien pillereitä leimaten heidän ihmisyytensä sairaaksi ja lääkittäväksi epämääräisten diagnoosikuvauksien kautta johon on niin helppo istuttaa ihmisiä. Medicating Normal dokumentilla on hyvä nimi ;)

        Nuoret, kärsimys, henkinen kipuilu ei ole sairautta vaan ihmisyyttä myös. Ihmiset tulee joutumaan kohtaamaan hirveän määrän kärsimystä, menetyksiä ynnä muuta. Fyysinen terveys voi menmä, voi mennä läheisiä, rakkaita. Vanhuutta kohti menee. Meitä siedätetään, koetellaan.

        Ne nuoruuden kipuilut voi olla pientä siihen verrattuna mitä eksistentiaaliangstia nuoret kokee kun keho kasvaa, vaatimukset kasvaa ja hormonit heittelee ja pitäisi löytää paikka maailmassa kovien paineidenkin alla kun menee vaikka fyysinen terveys. Mutra silti ihmiset menee eteenpäin. Pitäisikö kaikki tuska lääkitä pois? Valitettavasti se ei ole mahdollista ja myös lääkkeistä voi kokea tuskaa.

        Sitä elämä on.
        älä pelkää tunteita, älä turruta tunteita, opettele kohtaamaan niitä, opettele elämää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin elämänstratrgioita ja hallintaa voi joutua oppimaan ja omia arvoja prosessoimaan (arvot voi olla ristiriidassa yhteiskunnan arvojen kanssa), itseään löytämään ja lähes jokainen kohtaa kärsimystä elämässään. Tässä vaiheessa psykiatria ottaa monesta kopin puskien pillereitä leimaten heidän ihmisyytensä sairaaksi ja lääkittäväksi epämääräisten diagnoosikuvauksien kautta johon on niin helppo istuttaa ihmisiä. Medicating Normal dokumentilla on hyvä nimi ;)

        Nuoret, kärsimys, henkinen kipuilu ei ole sairautta vaan ihmisyyttä myös. Ihmiset tulee joutumaan kohtaamaan hirveän määrän kärsimystä, menetyksiä ynnä muuta. Fyysinen terveys voi menmä, voi mennä läheisiä, rakkaita. Vanhuutta kohti menee. Meitä siedätetään, koetellaan.

        Ne nuoruuden kipuilut voi olla pientä siihen verrattuna mitä eksistentiaaliangstia nuoret kokee kun keho kasvaa, vaatimukset kasvaa ja hormonit heittelee ja pitäisi löytää paikka maailmassa kovien paineidenkin alla kun menee vaikka fyysinen terveys. Mutra silti ihmiset menee eteenpäin. Pitäisikö kaikki tuska lääkitä pois? Valitettavasti se ei ole mahdollista ja myös lääkkeistä voi kokea tuskaa.

        Sitä elämä on.
        älä pelkää tunteita, älä turruta tunteita, opettele kohtaamaan niitä, opettele elämää.

        Tarkoitan yhteiskunnfn kanassa risririidassa olevien aevojen kohdalla esim sitä jos ei halua lähteä siihen hillittömään kilpailuun, kerätä rahaa, hankkia kahta lasta, omakotitaloa ja autoa ja kokee osan arvoista itselleen vieraina esim materialismin.
        Nämä saavutuspakkomielteet on niitä mitkä on vahvasti ihmisillä monesti päällimmäisenä tunteena nuorena. Pitää onnistua ei saa epäonnistua.

        Myös yhteiskunnassa itsessään on ristiriitaisia arvoja, jatkuva kasvun toitotus, ja samalla ilmastonmuutos ja kulutuksen hillinmän toitotus. Jne


    • Anonyymi

      Sinulta puuttuu tulevaisuuden tavoitteet. Selvitä ensin ne ja toimi niiden mukaisesti.

      • Anonyymi

        Totta. Kannattaa myös tiedostaa omat ydinarvot jotka on se hallitseva pohja kaikille toiminnalle. Kirjoittaa ne vaikka itselle ylös aina muistutuksena.


    • Anonyymi

      Masennuslääkkeiden sijaan apteekista 20 ug D-vitamiinia (esim. Devisol) ja vielä vaikka purkillinen Multivitaa. Pilleri kumpaakin aamuisin täysmehun kera, niin alkaa pikku hiljaa aurinko paistaa elämään. Alkoholi kokonaan pois ja liikkumista ulkona. Kännykän räplääminen ja pizzan syöminen tekee selvää jälkeä ja sen näemme yhä pahenevina ongelmina nuorten keskuudessa, nyt ja vastaisuudessa!

    • Anonyymi

      Mikään yksittäinen asia ei välttämättä ratkaise koko pulmaa, mutta yhtenä monista keinoista minulla on toiminut yksinkertainen lista kaikkein tärkeimmistä asioista mitkä pitää tehdä joka päivä hyvinvoinnin vuoksi. Nämä menee ihan kaiken muun edelle. Esim. Vesi, hedelmät, ulkoilu valoisaan aikaan, venyttely, kotityöt, mikä nyt kelläkin. Kun helposti uppoutuu vaan murehtimaan tai suorittamaan niin auttaa pitämään elämästä kiinni. Ei saa olla liian pitkä :)

      • Anonyymi

        Hyvä idea. Itsellä ollut vähän sama. Kirjoitan jokapäiväisen kaavion päivärytmiksi jossa on juuri kaikki hyvinvoinnin kannalta olennainen. Ne asiat teen ainakin jos en muuta.


    • Anonyymi

      Kyllä mulla on auttanut mm. Opamox, Lyrica, Panacod.... Noin viikon kuuri tai vähempikin riittää niin pääsee pahimman yli, auttaa jo 3ssa päivässä yleensä ja töihin oon mennyt heti kun masennus katkeaa, eli saikkua tarvii sen pari päivää, pilleri aamulla suuhun niin lets go meininki... Masennus katkeaa tolla lääkkeellä, ja heti töihin vaan, tarvii nousta sängystä ja liikkeelle on mentävä, en jää makaan.... Ihme kyllä kun tekee paljon töitä niin ajatukset pysyy koossa, johtuuko siitä että kroppa on kyllä koko ajan liikkeessä. Olen lähihoitaja, työ on fyysistä. Tapaan paljon asiakkaita ja kollegoita, pääsen jakaa asioita ja puhun avoimesti. Pieni kiire pitää mut terveempänä..... Tämän on myös huomannut vaimoni, seksielåmä on vilkastunut rajusti.... Ja uni parantunut.... Että vaatikaa hyvät ihmiset kunnon lääkkeet, edes lyhytkestoisesti, ja sitten vaan hankkikaa paljon tekemistä sekä ihmisiä ympärille! Rohkeutta kehiin!!!!

      • Anonyymi

        Joo lääkäri kirjoittaakin koukuttavia hermokipulääkkeitä, opiaatteja ja bentsoja nuorelle. Buhahaha.


      • Anonyymi

        Ihan varmasti oletkin vetänyt noin vahvoja opiaatteja. Tuollaisia settejä, kun vetäisi, niin aika nopeasti olisi opiaatteihin koukussa.


    • Anonyymi

      Ennen makasin kotona vailla päivärytmiä, enkä nähnyt juuri ihmisiä..mikään ei kiinnostanut.... Makasin ja nukuin LIIKAA.... Elämä oli negatiivisten ajatusten kehää....

    • Anonyymi

      Joo ja liika kännykän käyttö tai padi kädessä meinas tehdä musta zombien....

    • Anonyymi

      Ja lääkkeistä sen verran että on tosiaan semmosta pilleriä jotka eivät tehoa....vaikka hyvää teoriaa meille ujutettu monta vuotta USAn suurista keksinnöistä joskus 80 luvulla.... Puppua mun mielestä.... Älä suostu oleen koekaniini... Vaadi lääke joka on tehokas HETI

    • Anonyymi

      Ja ala liikkua aktiivisesti, suuria määriä, liity myös ryhmiin joissa harrastetaan liikuntaa yhdessä, ala tehdä tavoitteita, tee urhelijalle tyypillinen viikko-ohjelma

      • Anonyymi

        Ei suuria määriä tarvi liikkua saadakseen siitä monenlaisia hyötyjä aivojen terveydelle ja hyvinvoinnille.

        Helppoja matalan kynnyksen liikuntatapoja:
        Kävely
        Hyötyliikunta esim pyöräily johonkin
        Jumppa/joogavideot Youtubesta


    • Anonyymi

      Hyvä lääke ei muuta persoonaa....

    • Anonyymi

      Suomi näköjään jo nuoresta iästä alkaen vaan luottaa , että lääkkeet sieltä ja lääkkeet täältä ja lääkkeet tuolta auttaa, mutta ei paneudu sosiaaliseen elämään esim. ensin, kuin tuijotetaan mielummin kännykkään ja siellä some päivityksiä, ei ihme, että masentuu ja puhti menee pois.
      Pois kännykkä suurimmaksi osasta päivästä, niin loppuu myös itsekriittisyyskin siihen, kun ei vertaa itseänsä kaikkeen mitä somessa paisutellaan.
      Ulkoilua ja liikuntaa sen sijaan kännykän tuijottamisesta tilalle ja kavereita vaikka tapaamaan ja siinä lomassa keskustelemaan opinnoista.
      Voitte vaikka kimppaopiskella ja tehdä tehtäviä yhdessä jne..siinä lääkettä tarpeeksi.
      Terveisin: Tervettä järkeä antava terapeutti. - lääkkeitä vain, jos on tosiasia kysymysessä diagnosoitu.

      • Anonyymi

        Voi kun tuo olisikin niin helppoa. Valitettavasti vaan tuon tyyppinen kehotus ottaa itseään niskasta kiinni, pistää kännykkä pois ja ulkoilla, on melkeinpä pahinta mitä masentuneelle voi sanoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kun tuo olisikin niin helppoa. Valitettavasti vaan tuon tyyppinen kehotus ottaa itseään niskasta kiinni, pistää kännykkä pois ja ulkoilla, on melkeinpä pahinta mitä masentuneelle voi sanoa.

        "Niskasta kiinni" itseään täytyy kumminkin ottaa jos haluaa aktivoitua. Menemällä joko terapiaan, kokeilemalla muilla keinoin asteittain aktivoitua. Joskus toki semmonen breikki jolloin ottaa esim saikkua ja keskittyy itsehuoltoon voi olla se aktivoituminen.

        Itselläni toimii sellainen keino että alan asteittain duunaamaan juttuja enemmän, esim laitan ruokaa, lisäilen pikkuhiljaa tekemistä, noudatan päivärytmiä minkä olen itselleni tehnyt. Asteittain nostan itseäni passiivisuuden tilasta. Se on toiminut lukuisia kertoja jos olen sinne tipahtanut. Sen voin kyllä kokemuksesta sanoa että lääkkeet ei pelasta ihmistä passiivisuudelta.

        Jossain sanottiin tosin hyvin, että ottaa itseään ennemmin kädestä kiinni auttaen eteenpäin kuin "niskasta kiinni". Ymmärtää syyt mitä taustalla on, kuuntelee tunteitaan, hyväksyy ja ymmärtää niitä.

        Joskus olin osastolla niin siellä itselle kehiteltiin päivärytmiä, syötettiin pillereitä josta sain haittaa. Joku hoitaja joskus jopa suositteli menemään lenkille. Mitäpä muuta se loppupeleissä on kun itsensä potkimista etiäpäin tämä elämä. Mitä muuta osastollakaan loppupeleissä?

        Toki voi surkutella oloaan että voi voi ehkä se ja se pilleri auttaa sitten että voi edes kokeilla jotain. Itse olen nähnyt että masentavat olot tulee ja menee, ja itselläni on työkaluja diilata niiden kanssa. Joskus vaatii aikaa että jos on ollut oikein pskaa elämässä nostaa itsensä suosta mutta jonain päivänä kun aurinko vähäsenkin räköttää sinne risukasaan voi olla aika yrittää jotain.

        Tärkeää on alottaa pienestä koska ihmisen aivot ei aina tykkää liian isoista muutoksista. Pieniä muutoksia arkeen josta tulee hiljalleen isoja.


    • Anonyymi

      eo. lisäys - sorry - kysymyksessä...

    • Anonyymi

      Rajoittuuko aikaansaamattomuus kouluun vai onko onko aikaansaamattomuutta monilla muillakin elämän osa-alueilla?

      Joskus voi olla jotain muita mielensisäisiä asioita kuin masennus, jotka estää koulutöiden suorittamista. Esim. mielessä voi taustalla kyteä ajatus, ettei tiedä, mitä haluaisi opintojen jälkeen, ja siksi voi olla vaikea motivoitua tekemään opintoja. Jos kyse voisi olla masennuksen sijaan jostain tuollaisesta, niin silloin tapaaminen opon kanssa voisi auttaa. Tai voisikohan työvoimatoimiston kautta päästä uraohjauspsykologille miettimään elämää lukion jälkeen.

    • Anonyymi

      Ei auta! Se on korvien välissä, ettei kiinnosta mikään.

    • Anonyymi

      Tuttu tyttö Harjavallan psykiatrisella jo 2 vuotta. lääkkeitä on pakotettu ottamaan paljon ja jos ei ole ottanut suosiolla on annettu piikkejä pakolla hoitajien pidellessä kiinni, jOULUN JÄLKEEN kuukauden ollut kiinni remmeissä ja sitä ennen monesti. Ulos ei pääse ollenkaan ja elämä on yksinäistä,turhauttavaa. Terapiaan ei ole varaa sairaalan puolesta, Painoa on tullut vähintään 20 kg viimeisen vuoden aikana ja kaikki vaaatteet uusittu moneen kertaan.
      Eli pahempaan suuntaan menee koko ajan , Masentuneisuus ei ole helpottanut ja sen lisäksi lihavuuden myötä mm diabetes, maksa-arvojen nousu ,liikkumattomuuden vuoksi kunto nollissa ,ei jaksa kävellä puhumattakaan juosta . "PAKKOHOITO" LÄÄKKEIDEN avulla ei ole todellakaantoiminut,taitaa tyttö jäädä loppuiäkseen laitokseen.

      • Anonyymi

        Surullista kuulla. Eikä yllätä yhtään. Oikea paraneminen alkaa kehon toiminnan parantamisesta palaten hyvin luonnollisiin palasiin esim liikunta, valo, lepo, kunnon ruoka. Ja yhteys ihmisiin, arvostetuksi tulemisen olo, psykologiset tarpeet, elämän merkityksellisyys jne. Pakkohoito-osastot ei vastaa niihin tarpeisiin tehden ihmisestä kuin ali-ihmisen stigmoineen, uskoen maagisesti että aine parantaa vaikka väkisin. Itse menetin elämänhaluni lääkehaittojen seurauksena mutra sain sitä takaisin löytäessäni luonnollisen tavan tukea hyvinvointia ja hoitaen psykologisia syvempiä tarpeita.


      • Anonyymi

        Mitä se tähän asiaan kuuluu. Jos joku on pakkohoidossa niin hänellä on ihan eri diagnoosi se ei ole enää masennuksesta kysymys.
        Joten psyykkisiin sairauksiin on muitakin diagnooseja se kun masennus.
        Pakkohoito on joissakin sairauksissa tarpeellinen .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä se tähän asiaan kuuluu. Jos joku on pakkohoidossa niin hänellä on ihan eri diagnoosi se ei ole enää masennuksesta kysymys.
        Joten psyykkisiin sairauksiin on muitakin diagnooseja se kun masennus.
        Pakkohoito on joissakin sairauksissa tarpeellinen .

        Sympatiani psykiatrian huumaamille etenkin väkisin huumaamille. Ihan sama mikä diagnoosi. Lääkehaitat kokeneena voin vain sanoa näin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä se tähän asiaan kuuluu. Jos joku on pakkohoidossa niin hänellä on ihan eri diagnoosi se ei ole enää masennuksesta kysymys.
        Joten psyykkisiin sairauksiin on muitakin diagnooseja se kun masennus.
        Pakkohoito on joissakin sairauksissa tarpeellinen .

        Voisko johtua siitä, että usein harhaista tekstiä kirjoittava väittää olevansa vain masentunut??


      • Anonyymi

        Pakkohoitoon joutuaksesi täytyy diagnoosin olla hieman eri kuin joku masennus. Sanoisin, että psykoosi, toistuvat psykoosit tai skitsofrenia ovat syitä millä joutuu suljetulle. Eräs tuttu oli yhdessä vaiheessa käytännössä rappioalkoholisti. Eli istui lattialla, ryyppäsi, kusi ämpäriin ja konttasi vessaan oksentamaan. Edes tämä ei riittänyt osastolle joutumiseen. Ambulanssi kävi kait useampaankin kertaan, ja olivat tarkastaneet kunnon, mutta eivät ottaneet kyytiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoitoon joutuaksesi täytyy diagnoosin olla hieman eri kuin joku masennus. Sanoisin, että psykoosi, toistuvat psykoosit tai skitsofrenia ovat syitä millä joutuu suljetulle. Eräs tuttu oli yhdessä vaiheessa käytännössä rappioalkoholisti. Eli istui lattialla, ryyppäsi, kusi ämpäriin ja konttasi vessaan oksentamaan. Edes tämä ei riittänyt osastolle joutumiseen. Ambulanssi kävi kait useampaankin kertaan, ja olivat tarkastaneet kunnon, mutta eivät ottaneet kyytiin.

        Pakkohoidossa olevat ihmiset voi kärsiä traumoista, stigmoista, huonosta kohtelusta, lääkityshaitoista, vieroitusoireista ynnä muusta mikä heikentää heidän oloaan. Sekä psykiatriahutusta missä heidät on jopa pysyvästi stigmatisoitu aivosairaiksi missä heidän pitää vetää tyyliin vuosia tai jatkuvasti mömmöjä.
        Veikkaan että myös laittomien ja miksei laillistenkin mömmöjen aiheuttamat psykoosit on yleinen syy miksi jollakin alkaa äkillisesti ja niin dramaattisesti oirehtia.
        Lisäksi tavallinen osastohoito voidaan muuttaa pakotetuksi pelkästään jos epäillään psykoosia. Epäillään. Harhaluuloksi riittää jos toteaa jotain psykiatrian maailmankuvaan sopimatonta. se on tulkinnanvaraista mikä on harhaluulo. Mitä on edes psykoosi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoidossa olevat ihmiset voi kärsiä traumoista, stigmoista, huonosta kohtelusta, lääkityshaitoista, vieroitusoireista ynnä muusta mikä heikentää heidän oloaan. Sekä psykiatriahutusta missä heidät on jopa pysyvästi stigmatisoitu aivosairaiksi missä heidän pitää vetää tyyliin vuosia tai jatkuvasti mömmöjä.
        Veikkaan että myös laittomien ja miksei laillistenkin mömmöjen aiheuttamat psykoosit on yleinen syy miksi jollakin alkaa äkillisesti ja niin dramaattisesti oirehtia.
        Lisäksi tavallinen osastohoito voidaan muuttaa pakotetuksi pelkästään jos epäillään psykoosia. Epäillään. Harhaluuloksi riittää jos toteaa jotain psykiatrian maailmankuvaan sopimatonta. se on tulkinnanvaraista mikä on harhaluulo. Mitä on edes psykoosi?

        Ihmisiä joilla voi olla kuuppa jo päihteiden tai lääkkeiden takia sekaisin lääkitään vielä lisää pakkohoidossa. What would go wrong?

        Se on se minkä kokee harhaluulona. Jos kokee että esim ihminen sanoo että psyykenlääkkeet aiheuttaa harmia aivoille on harhaluuloinen niin mitä jos kahdenkymmenen vuoden päästä todetaan että psyykenlääkkeet surkastuttaa aivoja etenkin pitkällä käytöllä, lisää MS tauti tai parkinson tai dementiariskiä niin kenellä on harhaluulo kun tutkimusta ei ole välttis niin paljon?

        Psykiatrian potilaana kannattaa aina ottaa tieteellisiä lähteitä esiin esittäessä kriittisiä väittämiä lääkkeistä koska jo tätä voidaan pitää harhaluulona.


    • Anonyymi

      Lähtisin nyt kyllä ihan ehdottomasti mielummin jotain muuta kautta, ainakin alkuun, avaamaan näitä solmuja. Sitten vasta, jos mikään muu ei auta, niin lääkkeet.

      Hirvittää ajatella, että joku lähtisi ihan ensimmäisenä konstina noin nuorella iällä vetämään psyykenlääkkeitä, joista voi tulla pysyviä haittoja, jotka on sitten riesana lopunelämän. Masennuslääkkeet voivat vaikuttaa, ja monilla vaikuttavat tuhoisasti seksuaalisuuteen, voi alussa tulla voimakkaita itsetuhoisia ajatuksia, lääkkeet voivat laukaista manian ja kaksisuuntaisen, suu kuivuu jolloin hampaat alkaa reikiintyä, maksa-arvot voi kohota jne jne jne. lista on aika pitkä ja riippuu lääkkeestä, mitä kaikkea se voikaan saada aikaan. Noiden lopettaminen on myös sitten ihan oma lukunsa, vaikka lääkärit ei mielellään tätä kerro.

      On kyllä aivopesu mennyt hyvin perille, kun ihmiset ajattelee, että kaikki elämän ongelmat ratkeaa pillereitä popsimalla.

      • Anonyymi

        Lääkkeet on hyvä ratkaisu silloin, kun mikään muu ei yksinkertaisesti auta eikä toimi ja ihminen on vakavasti masentunut ja ne on se viimeinen oljenkorsi, joka pelastaa hengen ja elämän.

        Mutta silloin on kyse tilanteesta, jossa sitä lääkettä oikeasti tarvitaan eikä kyse mistään kun mikään ei oikein huvittais -tilanteesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeet on hyvä ratkaisu silloin, kun mikään muu ei yksinkertaisesti auta eikä toimi ja ihminen on vakavasti masentunut ja ne on se viimeinen oljenkorsi, joka pelastaa hengen ja elämän.

        Mutta silloin on kyse tilanteesta, jossa sitä lääkettä oikeasti tarvitaan eikä kyse mistään kun mikään ei oikein huvittais -tilanteesta.

        "On kyllä aivopesu mennyt hyvin perille, kun ihmiset ajattelee, että kaikki elämän ongelmat ratkeaa pillereitä popsimalla"

        Tämä. Lääkkeisiin sisältyy maagisia odotuksia jotka ei välttis vasdaa todellisuutta. Kuin nykyajan uskontoa jossa menet tapaamaan tätä suurta pappia/shamaania, siihen sisältyy sakramentteja ja sitten olosi helpottuu ja elämä paranee.

        Uskon että tässä prosessissa plasebon voima on merkittävä ja auktoriteetin kanssa asiointi joka on parantajasi.

        Kun mikään ei auta joskus aikakin parantaa ja se että prosessointi on edennyt tiettyyn pisteeseen.

        Aina lääke ei pelasta elämää(yleinen narratiivi) vaan voi olla se joka murskaa elämän mistä sanoitkin hyvi ä esimerkkejö miten. Saattaa se joskus pelastaa joidenkin oloa kun haluavat psykoaktiivisilla rohdoilla muuttaa oloaan mutta ei lääke korvaa sitä prosessointityötä mitä ihminen käy läpi tai ajan kulua jossa asiat voi ratketa "asioilla on taipumus ratketa"...


      • Anonyymi

        Luulen että lääkäri hoitelee rämän asian parhaimmalla tavalla .
        Toivon mukaan saa aloittaja hyvän avun, oli se sitten lääkkeet tai puheterapia tai molemmat yhdessä..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeet on hyvä ratkaisu silloin, kun mikään muu ei yksinkertaisesti auta eikä toimi ja ihminen on vakavasti masentunut ja ne on se viimeinen oljenkorsi, joka pelastaa hengen ja elämän.

        Mutta silloin on kyse tilanteesta, jossa sitä lääkettä oikeasti tarvitaan eikä kyse mistään kun mikään ei oikein huvittais -tilanteesta.

        Niitä psyykkisiä sairauksiakin on montaa eri sorttia, siis ei ainoastaan masennusta, niin.että kun on vakava mielenterveys sairaus niin lääkkehoito on se joka auttaa. Sitten moni sanoo esim omaa mielisairauttaan masennukseksi , niinkuin se auttaisi ketään .tai olisi jotenkin lievitystä rankkaan diagnoosiin .
        Siksi ei kannata lukea kaikenmaailman sepustuksia jossa negatiivisuus on mukana koko ajan. Varoitellaan lääkkeistä vaikka ei edes tiedä mitä aloittaja sairastaa.
        Niin että lääkäri tietää mitä hän kirjoittaa lääkkeeksi ja antaa tarpeellisen informaation .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niitä psyykkisiä sairauksiakin on montaa eri sorttia, siis ei ainoastaan masennusta, niin.että kun on vakava mielenterveys sairaus niin lääkkehoito on se joka auttaa. Sitten moni sanoo esim omaa mielisairauttaan masennukseksi , niinkuin se auttaisi ketään .tai olisi jotenkin lievitystä rankkaan diagnoosiin .
        Siksi ei kannata lukea kaikenmaailman sepustuksia jossa negatiivisuus on mukana koko ajan. Varoitellaan lääkkeistä vaikka ei edes tiedä mitä aloittaja sairastaa.
        Niin että lääkäri tietää mitä hän kirjoittaa lääkkeeksi ja antaa tarpeellisen informaation .

        Ongelma on vaan se että paykiatria on lääkekeskeinen pseudotiede jonka diagnoosit on hutkintaa siihen sisältyy paljon mielivaltaisuutta ja Yksi lääkäri voi sanoa yhtä, toinen toista. Kun psykiatriaan lähtee saattaa lähteä pahimmillaan elinikäselle lääkeriippuvuusmatkalle.

        Mitään biologisia testejä ei ole vaikka hoitotavat on biologisia. Kyse on ihmisten " huumaamisesta" aineilla loppupeleissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma on vaan se että paykiatria on lääkekeskeinen pseudotiede jonka diagnoosit on hutkintaa siihen sisältyy paljon mielivaltaisuutta ja Yksi lääkäri voi sanoa yhtä, toinen toista. Kun psykiatriaan lähtee saattaa lähteä pahimmillaan elinikäselle lääkeriippuvuusmatkalle.

        Mitään biologisia testejä ei ole vaikka hoitotavat on biologisia. Kyse on ihmisten " huumaamisesta" aineilla loppupeleissä.

        Lääkehpito voi aiheuttaa myös harmia vaikka olisikin "vakava mielenterveyden häiriö".

        Siksi lainausmerkeissä koska en enää itse henk koht usko näiden karsinoiden tieteelliseen validiteettiin luotettavina sairauksina kuten syöpä. Toki jollakn voi olla vakavaa oirehdintaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkehpito voi aiheuttaa myös harmia vaikka olisikin "vakava mielenterveyden häiriö".

        Siksi lainausmerkeissä koska en enää itse henk koht usko näiden karsinoiden tieteelliseen validiteettiin luotettavina sairauksina kuten syöpä. Toki jollakn voi olla vakavaa oirehdintaa

        Itse lääkehoidon puolestapuhujana olet vaarallinen suositellen sitä pitäen haittoja karkkiin verrattavana


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkehpito voi aiheuttaa myös harmia vaikka olisikin "vakava mielenterveyden häiriö".

        Siksi lainausmerkeissä koska en enää itse henk koht usko näiden karsinoiden tieteelliseen validiteettiin luotettavina sairauksina kuten syöpä. Toki jollakn voi olla vakavaa oirehdintaa

        Jos se ei ole sairaus, niin miten tämä huono käyttäytyminen pitäisi estää?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos se ei ole sairaus, niin miten tämä huono käyttäytyminen pitäisi estää?

        Hupaisaa kun kuvaat mielenterveyden ongelmia huonona käytöksenä.


    • Anonyymi

      Millä mekanismilla biologisesti masennuslääkkeet auttaa "saamattomuutteen" tai ylipäätään masennukseen?

      • Anonyymi

        No siis, "saamattomuuteen" voisi auttaa esim. amfetamiini ihan biologisten mekanismien kautta. Olen kuullut tarinoita, joissa ihmiset on piripäissään saaneet vaikka mitä askareita askarrelluiksi ja hoidetuiksi. Mutta sehän on laitonta ja toiseksi koukuttavaa.

        Eli fiksuinta on vaan yrittää kaivaa itsestään se motivaatio ja ne voimavarat esiin ilman mömmöjä ja päihteitä.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No siis, "saamattomuuteen" voisi auttaa esim. amfetamiini ihan biologisten mekanismien kautta. Olen kuullut tarinoita, joissa ihmiset on piripäissään saaneet vaikka mitä askareita askarrelluiksi ja hoidetuiksi. Mutta sehän on laitonta ja toiseksi koukuttavaa.

        Eli fiksuinta on vaan yrittää kaivaa itsestään se motivaatio ja ne voimavarat esiin ilman mömmöjä ja päihteitä.

        No dämn, eikö se korjannutkaan se lääke serotoniinivajetta kuten oma psykiari viittasi SSRI-paskan kulta-aikoina. Valehdeltiinko mulle, yhyy.

        Tiedän masennuslääkereseptejä jossa lääkäri on määrännyt masennuslääkkeen toisen päälle aktivoidakseen ihmistä. Oikeasti! Mitenköhän ne lääkkeet sitten toimii tässä keississä? Kun on kaksi ainetta varmaan on tuplasti tehokkaampi vaikutus!

        BNDF-tasoja voi buustata turvallisemmi myös liikunnalla ja kunnon elintavat ja stressitasojen hallinta voi auttaa neurogeneesiprosessia. Aivot on plastiset, ja itseään aktivoimalla, ajatteluaan työstämällä voi auttaa rakentamaan aivojaan tehokkaammin toimivaksi ja rakentaa uusia hermoyhteyksiä jne

        Ei ole todisteita että aineiden aikaansaama neurogeneesi on yksinomaa suotuisaa.

        Toki piri aina auttaa myös aikaansaavuuteen mutta niin piri kuin muu psykoaktiivinen mömmö voi potkaista myös takaisin.


    • Anonyymi

      Pidä huolta itsestäsi. Laita puhelin kiinni illalla ajoissa. Käy nukkumaan aikaisin. Syö terveellisesti ja ulkoile. Tee asioita, joista nautit ja rentoudut. Ehkä jotkut vitamiinit voivat aamulla piristää. Sitten kun fyysinen puoli on kunnossa, jaksat tehdä läksyt ja henkinen olotilasi kohenee.

    • Anonyymi

      Älä millään muodoin ajattele, tahi ryhdy mihinkään alkoholi/lääkkeet/huumeet kokeiluun., kuten tuolla edellä jotkut sivistymättömät kehoittaa.
      Mutta huomaan, että oletkin fiksu ja sivistynyt, kun olet aloitteessasi esittänyt asiasi oikein ja rehellisesti.
      Täällä on monta hyvää ohjeistusta tartu niihin ja mene elämässäsi eteenpäin, sekä hae sosiaalista verkostoa lähellesi sieltä ovat hyvät neuvot ja kannustukset varmasti sinulle avuksi.
      ÄLÄ EDES LUE noita negatiivisiä kommenteja ja kehoituksia.

      Ps. Kehoitankin Suomi24 tarkistamaan muutamat kommentit ja poistamaan ne.

      • Anonyymi

        Tämä on yleinen törkypalsta mihin voit kirjoittaa vaikka minkälaiset oksennukset. Ei ylläpitoa kiinnosta palstan taso. Niitä kiinnostaa viestien määrä, ja niistä saatavan rahat.


    • Anonyymi

      Itse en usko että auttaa sulla voisi enempi ehkä autta kun voisit keskustella mieltäsi masentavista asioista jonkun itsellesi luotetun ihmisen kanssa eikä niinkään lueskella täältä noita entisestään masentavia juttuja

    • Anonyymi

      mikset hae vaikka ammattikouluun sitäkautta pääsee vaikka kuinka pitkälle minulla on sitä kokemusta vaikka en käynyt kansakouluakaan kuin 6 vuotta

      • Anonyymi

        Meinaatko ettei ammattikoulussa opiskella myös teoriaa.Se ei ole pelkkää käytännön harjoittelua.


    • Anonyymi

      jutteleppa lääkärille ja muista mainita, että snri ja ssri-lääke on eri asia.

    • Anonyymi

      Kato por...

    • Anonyymi

      Pysy kaukana masennuslääkkeistä. Niistä saat vain täysin zombimaisen olon, juuri tuo apaattisuus vielä pahenee. Kaupan päälle saat orgasmikyvyttömyyden.
      T. Kokemusta

      • Anonyymi

        Katos se on vaan sinun kokemuksesi , joten älä neuvo niin kovasti , lääke vaikuttaa eri tavalla ihmisiin.


    • Anonyymi

      Ei auta, pelkästään käteinen raha auttaa masennukseen.

      • Anonyymi

        Rahanhimo taitaa kertoa enemmän sinusta, kuin masennuksesta.

        Jos raha olisi ollut se juttu, niin minkäkin olisin lähtenyt heti kynnelle kyettyäni Norjaan öljynporaustornille töihin. Tai ylipäätään miksi rikkaat masentuvat?

        Se on ne onnistumisen kokemukset, merkityksellisyys, positiivinen stressi jne. Niillä masennus voitetaan.


    • Anonyymi

      Ne voi auttaa tekemään lopullisia ratkaisuja antamalla sitä aloitekykyä just viimeiseen ponnistuksen.

      • Anonyymi

        Niin ja et tiennyt että masennuslääkeet voivat myös turruttaa ja näin vaikuttaa siihen että nauttii elämästä vieläkin vähemmän.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Mene ihmeessä kertomaan lääkärille

    • Anonyymi

      Sit pitää kysyy tält tätilt Auli Viitala

    • Anonyymi

      lääkädeillä ole yksinkertaisesti aikaa etsiä potilaan oikeaa dianoosi ,kun se veisi liikaa aikaa potilas jonossa lasketaan aikaa,

    • Anonyymi

      Täällähän oikein vilisee niitä "kaikkien alojen asiantuntijoita" .
      Levolla ja säännöllisellä elämänrytmillä paranee, ei lääkkeillä.
      Työ 8 h, lepo 8h, uni 8h . Se olisi oikea pyhä kolminaisuus.

      • Anonyymi

        Masennus kun tulee niin sille ei voi mitään, vaikka miten ulkoilisi. Niin että keskivaikea masennus lääkitään usein tableteilla ja se on antanut hyviä tuloksia . Niin että te joilla on ollut niitä ns sivuvaikutuksia älkää olko kieltämässä netissä lääkkeitä vaan siksi ettei se juuri teidän kohdallanne onnistunut. Sillä niin moni on saanut avun niistä muutaman kuukauden kuurilla , ja kiitollisia että olivat tulleet entiselleen .
        Noista seksihaluissaan tässä toitottaa muutama. Sehän lukee läökeselostuksessakin että joku voi saada niitä. Ja sitten nämä diagnoosit mistä muutamat puhuu ei ole mitään masennuksia vaan ihan muita juttuja , niin että paras pysyä asiassa . Lääkäri kirjoittaa tarvittaessa lääkettä , ja sitten voi vielä pyytää puheterapiaakin . Niin potilas on tyytyväinen .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennus kun tulee niin sille ei voi mitään, vaikka miten ulkoilisi. Niin että keskivaikea masennus lääkitään usein tableteilla ja se on antanut hyviä tuloksia . Niin että te joilla on ollut niitä ns sivuvaikutuksia älkää olko kieltämässä netissä lääkkeitä vaan siksi ettei se juuri teidän kohdallanne onnistunut. Sillä niin moni on saanut avun niistä muutaman kuukauden kuurilla , ja kiitollisia että olivat tulleet entiselleen .
        Noista seksihaluissaan tässä toitottaa muutama. Sehän lukee läökeselostuksessakin että joku voi saada niitä. Ja sitten nämä diagnoosit mistä muutamat puhuu ei ole mitään masennuksia vaan ihan muita juttuja , niin että paras pysyä asiassa . Lääkäri kirjoittaa tarvittaessa lääkettä , ja sitten voi vielä pyytää puheterapiaakin . Niin potilas on tyytyväinen .

        Itselläni ulkoilu on ollut tärkeässä roolissa olon parantamisessa on masennustilani ollut minkälainen tahansa. Jos on ollut vaikea, en ole saanut itseäni aina ulos mutta ajan kanssa olen. Siitä voi sitten pienin askelin lähteä tekemään asioita enemmän ja kutsun tätä omalla kohdallani asteittaisen tekemisen lisäämisen tekniikaksi. Minä uskon aivojen kykyyn rakentaa uusia yhteyksiä (terapia tekee tätä myös ollgn myös biologista hoitoa tässä mielessä), tehostaa aivojen toimintaa,(mikä lisääntyy aktiivisuuden lisääntyessä), aktivoitua ja elintapojen mielialaa lisäävään vaikutukseen ja lisääntyneeseen neuroplastisuuteen elintapojen vaikutuksena. Itsehän olen sanonut että alussa olen kokenut lääkehoidon onnistuneeksi kunnes lääkekokemus muuttui negatiiviseksi ajan saatossa.

        Kun oppii keinot vetämään itsensä vaikeammista oloista, oppii elämän kestäviä selviytymiskeinoja.

        Linkkasin tuonne kirjoituksia siitä että Suomen Käypähoitosuosituksia on kutsuttu maailman lääkekeskeisimmäksi mikä kannattaa potilaana huomioida. Resurssipuutteisessa systeemissä tungetaan lääkkeitä paremman puutteessa. Se onko se potilaan etu vai ei voi olla montaa mieltä. Se voi olla enemmän systeemin etu jos edes on jos loppupeleissä tuolla tuotetaan kroonistuneita lääkehaittojen kanssa kamppailevia potilaita enemmän.


    • Anonyymi

      Mielenterveyden teurastajaköörin pihteihin jos joudut, niin kuolet Suomessa 10-25 vuotta nuorempana. Tämä ei suinkaan johdu sinun oireistasi.

    • Anonyymi

      Käy kysyyn Ullanlinnan psykiatrilta kysy samalla sen uskonto se ottaa vastaan nykyään vankilassa oven numero 666.

    • Anonyymi

      Noi masennuslääkkeet on oikeasti aika vahvoja ja uskon että niitä tyrkytetään koska se on halvempi hoito kuin tarjota jokaiselle masentuneelle terapiaa. Kyllähän ne hoitaa sitä masennusta kemiallisesti mutta ei ne hoida sitä syytä miksi on tullut alun perin masentuneeksi. Voisit analysoida elämääsi, onko jokin mikä sulta puuttuu? Hyvinvointiin on monta palikkaa. Harrastus tai liikkuminen luonnossa voi tuoda hyvää oloa ja energiaa opiskelemiseen. Nyt on myös pimeä ja kylmä vuodenaika ja on mielestäni ihan luonnollista että arki voi tuntua aika harmaalta.

      • Anonyymi

        Terapia on sen verran kallis, ja "vaikeasti saatava" hoitomuoto, että sitä ei todellakaan kannata haaskata sellaisiin ihmisiin jotka eivät halua työstää asioitaan tai ylipäätään ole siinä kunnossa että kykenisivät siihen vaikka haluaisivat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terapia on sen verran kallis, ja "vaikeasti saatava" hoitomuoto, että sitä ei todellakaan kannata haaskata sellaisiin ihmisiin jotka eivät halua työstää asioitaan tai ylipäätään ole siinä kunnossa että kykenisivät siihen vaikka haluaisivat.

        Kunnallisen puolella terapia ei maksa mitään psykiatrian poliklinikalla.


    • Anonyymi

      Keinotekoinen tahdonvoima tekee sulle elämän jota jälkeenpäin katsottuna et tunnista omaksesi.

    • Anonyymi

      Yksilöllistä riippuu onko masennus persoonallisuusvivahteinen että on taipumus synkkään miettimiseen. Silloin psykoterapiaa muuten lääkkeet voi auttaa lisäksi liikaa stressiä johtas masennukseen.

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      93
      2454
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      101
      2153
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      82
      1808
    4. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      44
      1601
    5. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1576
    6. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      11
      1545
    7. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      33
      1498
    8. 54
      1350
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      89
      1309
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      40
      1237
    Aihe