SSRI-masennuslääkkeet ja miehen sukupuolielämä?

Käytin nuoresta asti SSRI-masennuslääkkeitä monta vuotta. En koskaan palautunut niistä. Lääkäri ei koskaan varoittanut seksuaalihäiriöistä. Orgasmi jäi latteaksi ja mielihyvättömäksi, genitaalialue tuntuu edelleen tunnottomalta ja kaikki halut pois eli en enää koe seksuaalisia tunteita. Kaikki nämä oireet alkoi lääkkeiden aikana ja paheni annosnoston yhteydessä eikä palautumista tapahtunut lopetuksen jälkeen. Laskisin itseni nykyään aseksuaaliksi ja tuon tilan lääkkeet puhkaisi.

Kerran yritin lääkkeistä irtautumista ennen tuota ja halut ja tunto palasi. Toisella kertaa ei.

Anonyymi kirjoitti:

Käytin nuoresta asti SSRI-masennuslääkkeitä monta vuotta. En koskaan palautunut niistä. Lääkäri ei koskaan varoittanut seksuaalihäiriöistä. Orgasmi jäi latteaksi ja mielihyvättömäksi, genitaalialue tuntuu edelleen tunnottomalta ja kaikki halut pois eli en enää koe seksuaalisia tunteita. Kaikki nämä oireet alkoi lääkkeiden aikana ja paheni annosnoston yhteydessä eikä palautumista tapahtunut lopetuksen jälkeen. Laskisin itseni nykyään aseksuaaliksi ja tuon tilan lääkkeet puhkaisi.

Kerran yritin lääkkeistä irtautumista ennen tuota ja halut ja tunto palasi. Toisella kertaa ei.

Lue lisää

Ja olen N.

No ei se ihme ole että tieteelliset läpimurrot puuttuu kun psykiatrian ns. sairaudet on niin epämääräisiä biologiselta taustaltaan, heterogeeninen joukko ihmisiä eri syistä kokien kärsimystä syynä lukuisia erilaisia asioita mutta koko joukko yritetty ämpätä tiettyyn karsinaan pitäen muka samanlaisena yrittäen löytää ssiraudelle jotain yhtenevää biologista perustaa kun kerran on jotain samankalraisia oireita. Sairausdet heijastelee sitä mitä yhteiskunnassa pidetään normaalina ja hyväksyttävänä (vrt.homous sairautena), mitä ei ja on kehitelty jonain psykiatrien huutoäänestyksinä sen sijaan että olisi biologinen sairaus kuten syöpä tai diabetes johon on bioligiset testit. DSM, joka vaikuttanjr varmasti Suomenkin tautiluokituksiin niin on ollut mielenkiintoisra lukea psykiatri Allen Francesin ajatuksia aiheesta somessa joka on ollut koostamassa tätä.

Yhtiä parhaimmista masennuslääkkeistä lienee köyhyyden ehkäisy, yksinäisyyden ehkäisy, tasa-arvoinen turvallinen yhteiskunta, tuki, turvaverkosto, riittävä taloudellinen turva, onnea tuovat asiat elämässä esim luonto ja eläimet mikä kellekin tuo, se että tulee arvostetuksi eikä mitätöidyksi tai kiusaruksi,merkityksellisyyden tunne elämässä se että kenties on osa jotain yhteisöä, että ylipäätöön oppii diilaaman elämään sisältyvän tuskankin kanssa ja kohtaamaan tunteitaan.

Itse en usko että koskaan tullaan löytämään turvallista ja tehokasta masennuslääkettä jonka teho kestää ainiaan ja absurdi ajatuskin olisi että ihminen karkottaa ainiaan masennustaam jollain lääkkeellä kun koko elämän idea on aika kärsimystä tuottava toisinaan ja on normaalia reagoida elämään myös lannistuen eikä aina olla iloinen tehosuorittaja. Onhan näitä masennuslääkkeitä jo monenlaisia jollekin se on piri, alkoholi, jollekin kannabis. Sitten on psykiatrian psykoaktiivisten aineiden ryhmä esim SSRI, Voxra, amfetamiinijohdannaiset jollakin toimii myös tähän, ketamiini (katuhuumeenakin käytetty). Psykedeelit uusimpana tutkimuksessa.

Huumaamalla itseään saa toki erilaisia oloja ja kautta aikain ihmisen historiassa psykoaktiivisia aineita on käytetty olon muuttamiseen

Anonyymi kirjoitti:

No ei se ihme ole että tieteelliset läpimurrot puuttuu kun psykiatrian ns. sairaudet on niin epämääräisiä biologiselta taustaltaan, heterogeeninen joukko ihmisiä eri syistä kokien kärsimystä syynä lukuisia erilaisia asioita mutta koko joukko yritetty ämpätä tiettyyn karsinaan pitäen muka samanlaisena yrittäen löytää ssiraudelle jotain yhtenevää biologista perustaa kun kerran on jotain samankalraisia oireita. Sairausdet heijastelee sitä mitä yhteiskunnassa pidetään normaalina ja hyväksyttävänä (vrt.homous sairautena), mitä ei ja on kehitelty jonain psykiatrien huutoäänestyksinä sen sijaan että olisi biologinen sairaus kuten syöpä tai diabetes johon on bioligiset testit. DSM, joka vaikuttanjr varmasti Suomenkin tautiluokituksiin niin on ollut mielenkiintoisra lukea psykiatri Allen Francesin ajatuksia aiheesta somessa joka on ollut koostamassa tätä.

Yhtiä parhaimmista masennuslääkkeistä lienee köyhyyden ehkäisy, yksinäisyyden ehkäisy, tasa-arvoinen turvallinen yhteiskunta, tuki, turvaverkosto, riittävä taloudellinen turva, onnea tuovat asiat elämässä esim luonto ja eläimet mikä kellekin tuo, se että tulee arvostetuksi eikä mitätöidyksi tai kiusaruksi,merkityksellisyyden tunne elämässä se että kenties on osa jotain yhteisöä, että ylipäätöön oppii diilaaman elämään sisältyvän tuskankin kanssa ja kohtaamaan tunteitaan.

Itse en usko että koskaan tullaan löytämään turvallista ja tehokasta masennuslääkettä jonka teho kestää ainiaan ja absurdi ajatuskin olisi että ihminen karkottaa ainiaan masennustaam jollain lääkkeellä kun koko elämän idea on aika kärsimystä tuottava toisinaan ja on normaalia reagoida elämään myös lannistuen eikä aina olla iloinen tehosuorittaja. Onhan näitä masennuslääkkeitä jo monenlaisia jollekin se on piri, alkoholi, jollekin kannabis. Sitten on psykiatrian psykoaktiivisten aineiden ryhmä esim SSRI, Voxra, amfetamiinijohdannaiset jollakin toimii myös tähän, ketamiini (katuhuumeenakin käytetty). Psykedeelit uusimpana tutkimuksessa.

Huumaamalla itseään saa toki erilaisia oloja ja kautta aikain ihmisen historiassa psykoaktiivisia aineita on käytetty olon muuttamiseen

Lue lisää

Nyt kun masennuslääkkeiden vaikutusmekanismista on uutta tutkimustietoa, niin lääkkeet tulee aivan varmasti muuttumaan. Muuttuuko ne räjähtävän paljon tehokkaammaksi, tai vähemmän haittaa tuottaviksi. En osaa sanoa, kuten en sitäkään että meneekö siihen kymmenen vai viisitoista vuotta, Mutta jokatapauksessa lääkitys tulee muuttumaan.

Raha tai ystävät ovat sellaisia välillisiä tekijöitä masennuksessa. Masennus ei lähde rahaa kaatamalla ihmisestä, eikä masis ole mikään köyhien yksinoikeus. Vanha sanonta raha ei tuo onnea, pitää masennuksen kohdalla paremmin kuin hyvin paikkansa.

Tärkeämpää on se positiivinen stressi, merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemukset.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kun masennuslääkkeiden vaikutusmekanismista on uutta tutkimustietoa, niin lääkkeet tulee aivan varmasti muuttumaan. Muuttuuko ne räjähtävän paljon tehokkaammaksi, tai vähemmän haittaa tuottaviksi. En osaa sanoa, kuten en sitäkään että meneekö siihen kymmenen vai viisitoista vuotta, Mutta jokatapauksessa lääkitys tulee muuttumaan.

Raha tai ystävät ovat sellaisia välillisiä tekijöitä masennuksessa. Masennus ei lähde rahaa kaatamalla ihmisestä, eikä masis ole mikään köyhien yksinoikeus. Vanha sanonta raha ei tuo onnea, pitää masennuksen kohdalla paremmin kuin hyvin paikkansa.

Tärkeämpää on se positiivinen stressi, merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemukset.

Lue lisää

Omalla kohdalla masennus nivoutui vahvasti olosuhteisiin, ahdistaviin kokemuksiin, elämäntapahtumiin ja yksinäisyyteen alunperin. Köyhyyttäkin on tullut koettua ja sanotaan että köyhällä iso osa kapasiteetista menee siihen mihin raha riittää vieden pois kapasiteettia muusta. Jos tilassa elää pitempään ei näe oikein enää mitään parempaa.

En usko että tulee olemaan tehokkaita lääkkeitä mielialaan koska ihmisen mieli mielialoineem on niin abstrakti asia. Psykiatria keskittyy kovalevyyn, kun kyseessä voi olla ohjelmistovika jota kannattaisi hoitaa ohjelmistovikana ettei vaurioita kovalevyä joka on tärkeä ohjelmistojen toimimiselle oikein.

Oikea toimiva hoito omalla kohdalla on ollut kokonaisvaltaista(terveyden ja kehon tarpeiden kokonaisvaltaista tukemista) sekä ihan semmoista eksistentiaalista prosessointia. Elämänfilosofian pohtimista, tunteiden kohtaamista. Jos tulee raskas tilanne eteen työkalupakkiini kuuluu asteittainen puuhailin lisääminen pienin askelin. Huomaa kuinka kuuppa alkaa toimia paremmin jos masennus on vienyt toimintakykyä. Se vie tovin aikaa vain.

Ei voi hoitaa mielenterveyttä unohtaen yhteiskunnalliset asiat mitkä tuhoaa ihmisten mielenterveyttä. Tai hölmöä se on. Kyllä tosi niukka toimeentulo ei lisää mielenterveyttä. Toki rikkaallakin voi olla masennusta. Kyse on syvemmästä asiasta siinä suhteessa, mutta perusasiat pitää olla kondiksessa voidakseen hyvin.

Jep. Itse kuvaisin SSRI-fyysistä riippuvuutta (dependence) kohdallani niin että kun yksi annos unohtui se johti voimakkaisiin sähköiskuihin päässä ja niin ihmeelliseen pökkyräiseen epämukavaan oloon jossa ei pystynyt toimimaan normaalisti kun zäp zäp zäp sähköiskuja kun katsetta liikutteli vertikaalisesti. Muistan kerran kun ystäväni oli tulossa kylään toiselta paikkakunnalta ja olin unohtanut uusia reseptini. Olin ollut kaksi päivää ilman lääkettä. Sain vihdoin reseptin ja toimintakyvyttömänä sähköiskuista menin apteekkiin. Mietin miten pärjään ystävää nähdessä jos en saa reswptiä. Olo oli kuin narkkarilla kuin vihdoin otin aineeni. Olo helpottui kun keho sai aineen mihin fyysinen koukku ja ne hiton sähköiskut loppui.

Minulla on ahdistavia muistoja kyseisen lääkkeen fyysisestä riippuvuudesta ja muistan vieläkin nuo luonnottomat olot sähköiskuineen kun tuntuu kuin aivot lagaisi ja kävisi hitaalla ja liikutellessa katsetta zäp. Zäp. Se kaikki yhdistyi silmien liikkeeseen. En ihmettelisi jos tuo kaikki olisi vaikuttanut negatiivisesti aivoihin ja hermostoon tuollaiset ihme olot. ihan luonnotonta.

Minulle oli nuorena ihan normaalia että olin koukussa aineeseen jota ilman menin tuollaiseen tilaan jo päivässä. Kahdessa olo oli jo niin sietämätön että lääkkeet oli kaivettava jostain. Lääkkeistä lääkäri väitti että se ei aiheuta mitään riippuvutta.

Kun yritin ekakerran irti SSRI-lääkkeistä olin ollut sitä ennen diagnoosilla masennus. Yhtäkkiä sainkin voimakkaita ahdistuspuuskia. Oma kokemukseni oli että lääkevieroitua laukaisi ahdistustiloja ja epämukavaa motorisra levottomuutta.

Päädyin lääkkeelle takaisin mikä on ollut suurin moka elämässäni kun pääsin jo irti. Jopa seksuaalisen toiminnan häiriöt oli helpottaneet tässä vaiheessa kun olin irti palatakseen uudelleen ja sitten eivät enää palautuneet tokakerralla.

Ennen masennuslääkkeen aloitusta olin mm.aloittanut lenkkeilyn ja yritin parantaa elintapojani jotka oli olleet masennuksen takia huonot. Kunpa psykiatri olisi antanut ajan ja elintapakeinojen hoitaa tehtävänsä eikä alkanut puskea lääkkeitä ekakerralla.

Mietin mitä teki keholleni SSRI- käyttö kun aivot vielä kasvoi ja kehittyi. Uskon, että nykylääketiede vahingoitti kehoani ja aivojani näillä aineilla ja teki elämästäni täysin luonnotonta.

Muistan aina muistaneeni alun positiivisen efektin että luulin lääkkeen auttavan minua vaikka se ei oikeasri niin tehnyt enää. Kyse oli todennäköisesti enemmän dependencen hoitamisesta siinä vaiheessa. Lääke ei auttanut minua toimimaan yhtään paremmin ja lopetuksen jälkeen tajusin kuinka elintapakeinot on tehokkaita tai tehokkaampia kuin lääke ja kuinka hyödytön lääke oli. Mutta luulin lääkkeen auttavan kun olin omaksunut tarinan jossa lääke oli minua auttanut.

Sitten on vielä emotionaalinen aspekti lääkkeissä. Muutuin lääkkeen vaikutuksesta ajan saatossa välinpitämättömämmäksi kaikkea kohtaan ja apaattisuus lisääntyi. Mikään ei hetkauttanut. Normaali tunneherkkyyteni leikkautui. On vaatinut aikaa prosessoida asioita, on ollut hukassa kuka on. Todrlla sekaannuttavaa.

Sitten päälle vielä vieroitusoireet jotka tekivät toimimisen arjessa hankalaksi. Muistan käyneeni löäkärissä ja selittäneeni että en saa annosta alas koska sähköiskut iskee ja hankala toimia. Hän ei ymmärtänyt mistä puhuin. Vieroituksesta alkoi krooninen unettomuus kestäen pitkiä aikoja ja paljon muuta. Olin aina ollut hyvä nukkumaan ennen sitä.

Psykiatri tulkitsi vieroitusoireeni 2 kk lopetuksesta vain uusivana masennuksena ja tunki lääkkeitä lisää. Jouduin toipumaan niistäkin. Kyllä, toipumaan lääkkeistä ja nekin varasti elämääni minulta ja kaikki se toipumisaika mutta kukaan ei nähnyt asiaa niin että hermoston piti palautua aineista ja mitä kaikkea jouduin käymään vieroituksen takia lävitse.

Lääke voi vaikuttaa loppuelämän. Minulla lääkkeet varasti pitkiä ajanjaksoja elämästä tuhoten elämääni.

Minulla oli hankala päästä myös henkisestä riippuvuudesta lääkkeeseen "miren pärjään ilman lääkettä, mutta aivoni tarvii serotoniinilääkettä, olen masentunut ja pitää olla lääkitys". Olin aivopesty. On hankalaa vieroittautua aineista joiden vaikutuksesn on tottunut vuosia ja vuosia.

Lykkäilin perheen hankintaa lääkkeiden takia koska en todellakaan halunnut hankkia lapsia lääkkeissä. Aika ajoi ohi, perhettä en todennäköisesti saa koska vieroitushelvetti vaikutuksineen kesti niin pitkään ja käytin lääkettä niin pitkään.

Itse uskon että masennukseen lääke on pitemmällä aikavälillä hyödytön toimien apatisoivana. Ahdistukseen voi olla hyötyä tunteiden leikkauman takia mutta lääke voi myöa lisätä motorista levottomuutta ja ahdistuneisuutta etenkin vieroituksissa.

Kävelin huijaukseen josta maksoin ison hinnan.

Anonyymi kirjoitti:

Jep. Itse kuvaisin SSRI-fyysistä riippuvuutta (dependence) kohdallani niin että kun yksi annos unohtui se johti voimakkaisiin sähköiskuihin päässä ja niin ihmeelliseen pökkyräiseen epämukavaan oloon jossa ei pystynyt toimimaan normaalisti kun zäp zäp zäp sähköiskuja kun katsetta liikutteli vertikaalisesti. Muistan kerran kun ystäväni oli tulossa kylään toiselta paikkakunnalta ja olin unohtanut uusia reseptini. Olin ollut kaksi päivää ilman lääkettä. Sain vihdoin reseptin ja toimintakyvyttömänä sähköiskuista menin apteekkiin. Mietin miten pärjään ystävää nähdessä jos en saa reswptiä. Olo oli kuin narkkarilla kuin vihdoin otin aineeni. Olo helpottui kun keho sai aineen mihin fyysinen koukku ja ne hiton sähköiskut loppui.

Minulla on ahdistavia muistoja kyseisen lääkkeen fyysisestä riippuvuudesta ja muistan vieläkin nuo luonnottomat olot sähköiskuineen kun tuntuu kuin aivot lagaisi ja kävisi hitaalla ja liikutellessa katsetta zäp. Zäp. Se kaikki yhdistyi silmien liikkeeseen. En ihmettelisi jos tuo kaikki olisi vaikuttanut negatiivisesti aivoihin ja hermostoon tuollaiset ihme olot. ihan luonnotonta.

Minulle oli nuorena ihan normaalia että olin koukussa aineeseen jota ilman menin tuollaiseen tilaan jo päivässä. Kahdessa olo oli jo niin sietämätön että lääkkeet oli kaivettava jostain. Lääkkeistä lääkäri väitti että se ei aiheuta mitään riippuvutta.

Kun yritin ekakerran irti SSRI-lääkkeistä olin ollut sitä ennen diagnoosilla masennus. Yhtäkkiä sainkin voimakkaita ahdistuspuuskia. Oma kokemukseni oli että lääkevieroitua laukaisi ahdistustiloja ja epämukavaa motorisra levottomuutta.

Päädyin lääkkeelle takaisin mikä on ollut suurin moka elämässäni kun pääsin jo irti. Jopa seksuaalisen toiminnan häiriöt oli helpottaneet tässä vaiheessa kun olin irti palatakseen uudelleen ja sitten eivät enää palautuneet tokakerralla.

Ennen masennuslääkkeen aloitusta olin mm.aloittanut lenkkeilyn ja yritin parantaa elintapojani jotka oli olleet masennuksen takia huonot. Kunpa psykiatri olisi antanut ajan ja elintapakeinojen hoitaa tehtävänsä eikä alkanut puskea lääkkeitä ekakerralla.

Mietin mitä teki keholleni SSRI- käyttö kun aivot vielä kasvoi ja kehittyi. Uskon, että nykylääketiede vahingoitti kehoani ja aivojani näillä aineilla ja teki elämästäni täysin luonnotonta.

Muistan aina muistaneeni alun positiivisen efektin että luulin lääkkeen auttavan minua vaikka se ei oikeasri niin tehnyt enää. Kyse oli todennäköisesti enemmän dependencen hoitamisesta siinä vaiheessa. Lääke ei auttanut minua toimimaan yhtään paremmin ja lopetuksen jälkeen tajusin kuinka elintapakeinot on tehokkaita tai tehokkaampia kuin lääke ja kuinka hyödytön lääke oli. Mutta luulin lääkkeen auttavan kun olin omaksunut tarinan jossa lääke oli minua auttanut.

Sitten on vielä emotionaalinen aspekti lääkkeissä. Muutuin lääkkeen vaikutuksesta ajan saatossa välinpitämättömämmäksi kaikkea kohtaan ja apaattisuus lisääntyi. Mikään ei hetkauttanut. Normaali tunneherkkyyteni leikkautui. On vaatinut aikaa prosessoida asioita, on ollut hukassa kuka on. Todrlla sekaannuttavaa.

Sitten päälle vielä vieroitusoireet jotka tekivät toimimisen arjessa hankalaksi. Muistan käyneeni löäkärissä ja selittäneeni että en saa annosta alas koska sähköiskut iskee ja hankala toimia. Hän ei ymmärtänyt mistä puhuin. Vieroituksesta alkoi krooninen unettomuus kestäen pitkiä aikoja ja paljon muuta. Olin aina ollut hyvä nukkumaan ennen sitä.

Psykiatri tulkitsi vieroitusoireeni 2 kk lopetuksesta vain uusivana masennuksena ja tunki lääkkeitä lisää. Jouduin toipumaan niistäkin. Kyllä, toipumaan lääkkeistä ja nekin varasti elämääni minulta ja kaikki se toipumisaika mutta kukaan ei nähnyt asiaa niin että hermoston piti palautua aineista ja mitä kaikkea jouduin käymään vieroituksen takia lävitse.

Lääke voi vaikuttaa loppuelämän. Minulla lääkkeet varasti pitkiä ajanjaksoja elämästä tuhoten elämääni.

Minulla oli hankala päästä myös henkisestä riippuvuudesta lääkkeeseen "miren pärjään ilman lääkettä, mutta aivoni tarvii serotoniinilääkettä, olen masentunut ja pitää olla lääkitys". Olin aivopesty. On hankalaa vieroittautua aineista joiden vaikutuksesn on tottunut vuosia ja vuosia.

Lykkäilin perheen hankintaa lääkkeiden takia koska en todellakaan halunnut hankkia lapsia lääkkeissä. Aika ajoi ohi, perhettä en todennäköisesti saa koska vieroitushelvetti vaikutuksineen kesti niin pitkään ja käytin lääkettä niin pitkään.

Itse uskon että masennukseen lääke on pitemmällä aikavälillä hyödytön toimien apatisoivana. Ahdistukseen voi olla hyötyä tunteiden leikkauman takia mutta lääke voi myöa lisätä motorista levottomuutta ja ahdistuneisuutta etenkin vieroituksissa.

Kävelin huijaukseen josta maksoin ison hinnan.

Lue lisää

Olen vuosien ainana jo joiltain osin hyväksynyt sen että lääke vei seksuaalisen puoken minusta. Minulla ei enää ole seksuaalista puolta. En ihastu, en kykene tuntemaan himoa, minulla ei enää ole seksielämää, minulla on tuntohäiriöitä kuin puudutusainetta kehossani. Tuntohäirööissä koen myös parestesiamaisia jatkuvia tikutteluja kehossani. Lääkkeet tuhosi tältä osin myös yhden parisuhteeni jonka aikana muutuin tällaiseksi lääkkeiden vuoksi. Seksi oli pitkään sellaista että kosketus ei tuottanut iloa koska tuntohäiriöt ja lopulta meni kyky tuntea enää edes haluja jo verrattain nuorena. Halut sai haluamaan seksiä, vaikka se ei tuntunut samalta. Koen nykyään seksin merkityksettömänä koska kehoni on turra.

Elämä on monin verroin värittömämpää lääkeharmien takia. Tunnen oloni kuin friikiksi joka on muista erilainen. Lääkeharmit erotti minua muista ihmisistä kokemuksen tasolla.

Ehkä joku parisuhde aseksuaalin kanssa voisi toimia. En ollut tosin sellainen aina. Minusta lääke teki sellaisen.

Mielenkiintoisin on mielestäni tuo hypoteesi jossa SSRI-lääkkeen haittoja verrataan serotonergisen huumeen haittoihin jotka siis saattaa aluksi nostaa hurmosta ja jopa lisätä haluja ja lopussa lääke laukaisee seksuaalihäiriöitä. En ihmettelisi jos kroonisesta laittomien päihteiden käytöstä pystyttäisiin tulevaisuudessa vetämään muitakin yhtäläisyyksiä krooniseen SSRI-käyttöön esim altistuminen masennukselle jatkuvassa käytössä ynnä muuta.

Toki PSSD:n mekanismit voi olla moninaisetkin.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoisin on mielestäni tuo hypoteesi jossa SSRI-lääkkeen haittoja verrataan serotonergisen huumeen haittoihin jotka siis saattaa aluksi nostaa hurmosta ja jopa lisätä haluja ja lopussa lääke laukaisee seksuaalihäiriöitä. En ihmettelisi jos kroonisesta laittomien päihteiden käytöstä pystyttäisiin tulevaisuudessa vetämään muitakin yhtäläisyyksiä krooniseen SSRI-käyttöön esim altistuminen masennukselle jatkuvassa käytössä ynnä muuta.

Toki PSSD:n mekanismit voi olla moninaisetkin.

Lue lisää

Mielestäni PSSD on mielenkiintoinen aihe koska se kertoo syvemmin masennuslääkkeiden jopa jagkuvaa harmia tuottavasta potentiaalisesta vaikutuksesta ja avaa mekanismeja.

MTV3:n linkki meni väärin

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/masennuslaakkeiden-haitat-yllattivat-pahasti-kolme-karua-tarinaa-olen-ollut-tyokyvyton-niista-paivista-asti/8509034

Minullakaan ei ole enää juuri ahdistusta pitkän aikaa SSRI-lääkkeiden vieroituksen jälkeen jona aikana kävin läpi elämäni intensiivisimmän ahdistuksen paniikkeihin asti. Väittäisin, että elämäntapakeinotkin voisi olla hyödyllisiä ahdistuksen kanssa kamppailussa oman kokemukseni pohjalta ainakin.

Olen törmännyt Instagramissa ja netissä tällaiseen holistisesti ajattelevaan psykiatriin, Ellen Vora jolla on mielestäni järkiajatuksia aiheesta miten elintavoilla voi vaikuttaa ahdistukseen. Suosittelen hänen Instagram-kanavaansa, jossa hän ottaa kantaa kriitrisestikin lääkkeisiin esim.juuri ymmärtäen sen että osa voi sotkea lääkkeen hyödylliset vaikutukset vieroitusoireiden välttelyyn lääkkeissä.
https://www.washingtonpost.com/wellness/2022/12/21/anxiety-body-responses/

"The determinants of our mental well-being go beyond our genes and brain chemistry to include inflammation, gut health, sleep, nutrition, hormones, chronic limbic hyperarousal because of unresolved trauma, and even having our fundamental human needs for community, nature, meaning and purpose go unmet. If we do have what is known as a chemical imbalance, it is probably a downstream effect of these other states of imbalance.
In other words, anxiety is not all in your head; it’s largely based in the body, and that’s where it should first be addressed."

Itse toivon että psykiatrian tulevaisuuden suunta ottaa huomioon kokonaisvaltaisemmin terveyden ja kehon kuin tunkemalla toksisia elämänlaatua leikkaavia koukuttavia pillereitä, jotka aiheuttaa kroppaan häiriötä.
Se on hyvä kysymys miksi lääkärit niin innoissaan suosittelevat masennuslääkkeitä. Se vanha sanonta, kun ainut työkalu on vasara, kaikki ongelmat alkaa näyttää nauloilta lienee hyvä kuvaamaan asiaa.