Psykpolilla käynti ahdistaa pahentaa oloa

Jos sinulla on liian mitättömiltä tuntuvat diagnoosit voi olla että tukea evätään. Jos diagnoosit on taas liian vakavia voi olla että sinua pidetään ettet kykene terapiaan tai ajatellaan että miten tuota toivotonta tapausta nyt kannattaisi auttaa.
Lääkärit tulkitsee sinua kuin rikkinäinen puhelin-tekniikalla jossa edellisen havaintoja pidetään totuutena joita kirjoittelee vaihtuvat lääkärit. Kuva mikä sinusta rakentuu alkaa elää omaa elämäänsä.
Sinusta tulkitaan sitä miten puhut miten käyttäydyt miten pukeudut tehden niistä huomautuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinulla on liian mitättömiltä tuntuvat diagnoosit voi olla että tukea evätään. Jos diagnoosit on taas liian vakavia voi olla että sinua pidetään ettet kykene terapiaan tai ajatellaan että miten tuota toivotonta tapausta nyt kannattaisi auttaa.
Lääkärit tulkitsee sinua kuin rikkinäinen puhelin-tekniikalla jossa edellisen havaintoja pidetään totuutena joita kirjoittelee vaihtuvat lääkärit. Kuva mikä sinusta rakentuu alkaa elää omaa elämäänsä.
Sinusta tulkitaan sitä miten puhut miten käyttäydyt miten pukeudut tehden niistä huomautuksia.

Lue lisää

Asioiden lörpöttely voi johtaa diagnooseihin joita ei saa papereista pois helpolla vaikka ne olisi vääriä. Siksi kannattaa aina miettiä mitä ottaa esiin ettei tulkita esimerkiksi väärin mikä on täysin mahdollista kun resurssit on mitä on ja työntekijät vaihtuilee eikä tunne sinua. Diagnoosit voivat vaikuttaa negatiivisella tavalla elämään esim. vakuutusten saantiin.

Ihmistä tulkitaan kokoajan niin että häntä halutaan istuttaa johonkin diagnoosiin.

Normaaliuden etsintä ja tai ainakin epänormaalin määrittely tuntuu olevan keskiössä koko hoitomallissa. Monesti mt-työntekijöiden puheessa toistuu mikä on normaalia ja mikä ei ole normaalia. Psykiatrian taustalla häärii myös yhteiskunnan intressejä missä ihminen on tärkeää työllistää ja moni saattaa varmaan päätyä psykiatrille jos esim väsyy töissä tai ei tilapäisesti kykene töihin.Ei ole ihme että tässä yhtälössä keskiöön terveyden määrittelyssä nousee työnteko ja opiskelukyky. Yhteiskunnan mielestä yhä koventuvassa kilpailussa ja työtahdissa on varmasti ihan normaalia polttaa kynttilää molemmista päistä. Vasta uupuessa siitä tulee sairaus. Rikkaammat menee terapiaan suoraan kartoittelemaan asioiden syitä ja korjaamaan niitä kun köyhempi menee diagnoosikeskeiseen järjestelmään missä hänen reaktionsa esim. yhteiskunnan lisäämään pahoinvointiin tulkitaan mielen sairautena ja usein laitetaan masennukseksi. RIkas voi puhua abstraktisti esim "uupumisestaan" , köyhempi on diagnoosijärjestelmän armoilla mikä mahdollistaa esim masennuksen kautta terapiaan pääsyn tai pahimmillaan vaan tungetut pillreit mutta resurssien puutteessa terapiaan onkin sitten hankalampi Kelakorvattuna päästä.

Anonyymi kirjoitti:

Asioiden lörpöttely voi johtaa diagnooseihin joita ei saa papereista pois helpolla vaikka ne olisi vääriä. Siksi kannattaa aina miettiä mitä ottaa esiin ettei tulkita esimerkiksi väärin mikä on täysin mahdollista kun resurssit on mitä on ja työntekijät vaihtuilee eikä tunne sinua. Diagnoosit voivat vaikuttaa negatiivisella tavalla elämään esim. vakuutusten saantiin.

Ihmistä tulkitaan kokoajan niin että häntä halutaan istuttaa johonkin diagnoosiin.

Normaaliuden etsintä ja tai ainakin epänormaalin määrittely tuntuu olevan keskiössä koko hoitomallissa. Monesti mt-työntekijöiden puheessa toistuu mikä on normaalia ja mikä ei ole normaalia. Psykiatrian taustalla häärii myös yhteiskunnan intressejä missä ihminen on tärkeää työllistää ja moni saattaa varmaan päätyä psykiatrille jos esim väsyy töissä tai ei tilapäisesti kykene töihin.Ei ole ihme että tässä yhtälössä keskiöön terveyden määrittelyssä nousee työnteko ja opiskelukyky. Yhteiskunnan mielestä yhä koventuvassa kilpailussa ja työtahdissa on varmasti ihan normaalia polttaa kynttilää molemmista päistä. Vasta uupuessa siitä tulee sairaus. Rikkaammat menee terapiaan suoraan kartoittelemaan asioiden syitä ja korjaamaan niitä kun köyhempi menee diagnoosikeskeiseen järjestelmään missä hänen reaktionsa esim. yhteiskunnan lisäämään pahoinvointiin tulkitaan mielen sairautena ja usein laitetaan masennukseksi. RIkas voi puhua abstraktisti esim "uupumisestaan" , köyhempi on diagnoosijärjestelmän armoilla mikä mahdollistaa esim masennuksen kautta terapiaan pääsyn tai pahimmillaan vaan tungetut pillreit mutta resurssien puutteessa terapiaan onkin sitten hankalampi Kelakorvattuna päästä.

Lue lisää

Resurssipulaan vielä lisään. Nyt kun löysennetään henkilöstömitotuksia, niin osalla kansasta on oikeasti sellainen luulo, ettei potilasturvallisuus siitä heikkene lainkaan. En tiedä mistä ovat tämän ajatuksen päähänsä saaneet. Lisäksi, kun ehdotetaan, että hoitajien sijaan hankitaan lisäksi ”käsipareja”, niin ilmeisesti se, että pyydetään naapurin Pertsaa ja Einaria mukaan töihin, jollain lailla korvaa hoitajat. Tämäkin ajatuksena todella erikoinen. Entä, jos usean vanhuksen vointi romahtaa ja paikalla vaan yksi sairaanhoitaja? Todella turvalliselta kuulostaa.

Laki on oma asiansa ja turvallisuus oma asiansa ja välttämättä niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mitoituksen löyhentäminen ei ota mitään kantaa turvallisuuteen. Kun näitä löyhennyksiä tehdään, toivon, että jokainen tajuaa, että se tarkoittaa sitä, että vanhukset ovat pidempään ulostevaipoissaan tai heidän hätäänsä ei pystytä vastaamaan nopeasti, koska ei ole henkilökuntaa, kun kaikessa pitää säästää. Silloin mennään ihan minimillä. Opiskelijoiden käyttö on sallittua, kun tietty määrä opintoja takana, sillä säästetään rahaa, mutta mielestäni potilasturvallisuus kärsii, vaikka mentäisiin ihan lain mukaan. Ei se nyt ole vaikea ymmärtää, ettei parin vuoden opiskelulla voi millään saada samanlaista osaamista kuin esim. viiden tai kymmenen vuoden työhistorialla. Nyt tuntuu, osa ajaa jopa sitä, ettei tarvitse edes suorittaa ammattitutkintoa, jotta voidaan laskea mitoituksiin. Musta tämä on ihan turvallisuusriski, oli muut mitä mieltä tahansa.

Nämä kilpailutukset on muutenkin hiukan erikoisia logiikaltaan. Miksei kaikki osta esim. vaatteitaan Halpahallista tai tilaa Wishiltä, kun halvalla saa?

Anonyymi kirjoitti:

Resurssipulaan vielä lisään. Nyt kun löysennetään henkilöstömitotuksia, niin osalla kansasta on oikeasti sellainen luulo, ettei potilasturvallisuus siitä heikkene lainkaan. En tiedä mistä ovat tämän ajatuksen päähänsä saaneet. Lisäksi, kun ehdotetaan, että hoitajien sijaan hankitaan lisäksi ”käsipareja”, niin ilmeisesti se, että pyydetään naapurin Pertsaa ja Einaria mukaan töihin, jollain lailla korvaa hoitajat. Tämäkin ajatuksena todella erikoinen. Entä, jos usean vanhuksen vointi romahtaa ja paikalla vaan yksi sairaanhoitaja? Todella turvalliselta kuulostaa.

Laki on oma asiansa ja turvallisuus oma asiansa ja välttämättä niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mitoituksen löyhentäminen ei ota mitään kantaa turvallisuuteen. Kun näitä löyhennyksiä tehdään, toivon, että jokainen tajuaa, että se tarkoittaa sitä, että vanhukset ovat pidempään ulostevaipoissaan tai heidän hätäänsä ei pystytä vastaamaan nopeasti, koska ei ole henkilökuntaa, kun kaikessa pitää säästää. Silloin mennään ihan minimillä. Opiskelijoiden käyttö on sallittua, kun tietty määrä opintoja takana, sillä säästetään rahaa, mutta mielestäni potilasturvallisuus kärsii, vaikka mentäisiin ihan lain mukaan. Ei se nyt ole vaikea ymmärtää, ettei parin vuoden opiskelulla voi millään saada samanlaista osaamista kuin esim. viiden tai kymmenen vuoden työhistorialla. Nyt tuntuu, osa ajaa jopa sitä, ettei tarvitse edes suorittaa ammattitutkintoa, jotta voidaan laskea mitoituksiin. Musta tämä on ihan turvallisuusriski, oli muut mitä mieltä tahansa.

Nämä kilpailutukset on muutenkin hiukan erikoisia logiikaltaan. Miksei kaikki osta esim. vaatteitaan Halpahallista tai tilaa Wishiltä, kun halvalla saa?

Lue lisää

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa?

Vertaistuen löytäminen tuntuu vaikealta. Tukiringin kautta olisi hyvä, helppoa ja anonyymia, mutta eipä sieltä ole kuin yksi vastaus tullut

Anonyymi kirjoitti:

Vertaistuen löytäminen tuntuu vaikealta. Tukiringin kautta olisi hyvä, helppoa ja anonyymia, mutta eipä sieltä ole kuin yksi vastaus tullut

Erillaisia vertaistuki viritelmiä on ihan kohtalaisenpaljon tarjolla. Siinä on toki oma työnsä, että löytää sellaisen toimijan ja porukan joka sopii itselle.

Sen verran siinä pitää myös itse olla hyvässä hapessa että jaksaa, niin omaa arkea, kuin myös niiden muiden vertaisten juttuja. Että ihan pohjalla ei voi olla, itse eikä muut vertaiset. Sillon se ei onnistu.

Mä pyysin psykoterapiaa mutta laittoivat kuvataideterapiaan jossa se puhuminen hoidetaan vesiväreillä maalaamisella.Ei sinänsä vikaa jos tykkää piirrellä.Itse en tykännyt ja kun ei saanut puhua niin oltiin hiljaa ja terapeutti itse piirteli ajan kuluksi ja näytti sitten valmiin piiroksen mulle.

Pilleri auttaa kaikkein vähiten. Ja mitä sitä puhumaan ja kertomaan, kun kaikki on vainn” kuvittelet vain”. Kun asia ei aina ole noin. Mutta kunnhullun paperit on aikoinaan saanut, kukaan ei usko, paitsi ulkomailla, koska näkevät, että on normaali ihminen, joka puhuu normaalisti ja rehellisesti, jonka voivat itsekin todeta. Onkohan diagnoosin saaneille mitään paikkaa, jossa todellakin yskotaan ihmistä. Ei sen takia, että kuvittelee vain, vaan uskotaan ja nähdäön, mikä on kuvittelua ja mikä on totta. Hullulla ei ole enää mitään paikkaa, missä voisi tulla kuulluksi. Lääkärille ei pienien vivojen takia kannata mennä. Kuka nyt hullua uskoo, kun tuollainen diagnoosi on? Kuvittelee varmaan. On liian raskasta huonosti liikkuvana löhteä tyhjän takia lääköriin, joka tuskin uskoo sanaakaan. Tuttavani ei saanut edes särkylääkkeitä selkäänsä, koska oli ollut kerran vähän masentunut poikansa ongelmien takia, jotka olivat jo ohi. Mutta merkintä masennuksesta jäi. Lääkäri kirjoitti masennuslääkkeitä, joita hän ei tietenkään edes ostanut. Ne eivät selkäsärkyä poista. Lääkäritkin voivat olla psyykkisten ongelmien suhteen noin epäluuloisia, joten miksi odittaa muilta ihmisiltä sen parempaa suhtautumista. Suositus on muuttokuormaa toiseen maahan. Siellä voi saada uuden mahdollisuuden elämään.

Näin se vaan on. Työ on sitä oikeaa lääkettä, eikä tuhran valittaminen.

Anonyymi kirjoitti:

Näin se vaan on. Työ on sitä oikeaa lääkettä, eikä tuhran valittaminen.

No ei ainakaan mikään klo 8-16 haastava kokopäivätyö ahdistuneelle ja sosiaalisten tilanteiden pelkoiselle sovi tai raskas kolmivuorotyö. Jotain mukavaa tekemistä jolla saa ajatukset pois ahdistavista asioista olisi kuitenkin hyvä olla. Vaikkapa polttopuiden tekeminen, nurmikon leikkaaminen kesällä, lumityöt talvella. Ongelmana vaan on että ahdistavat ajatukset palaa heti kun tekeminen loppuu.

Anonyymi kirjoitti:

No ei ainakaan mikään klo 8-16 haastava kokopäivätyö ahdistuneelle ja sosiaalisten tilanteiden pelkoiselle sovi tai raskas kolmivuorotyö. Jotain mukavaa tekemistä jolla saa ajatukset pois ahdistavista asioista olisi kuitenkin hyvä olla. Vaikkapa polttopuiden tekeminen, nurmikon leikkaaminen kesällä, lumityöt talvella. Ongelmana vaan on että ahdistavat ajatukset palaa heti kun tekeminen loppuu.

Lue lisää

Haastava työ on tietysti hyvin suhteellinen käsite.

Työn täytyy olla niin haastavaa, että kesken töiden ei kerkeä ajattelemaan jonnin joutavia. Voisi jopa sanoa ettei työn aikana kerkeä ahdistumaan.

Se milloin työ on liian haastavaa, on sitten jo monimutkaisempi kysymys, mutta on olemassa monenlaisia mittareita ja menetelmiä missä työn haastavuutta voidaan mitata, ja onhan se ihmisen itsensäkkin tehtävä, että hakeutuu sellaisiin töihin jotka soveltuvat hänelle.

Pelkät pelotkaan eivät voi olla este työllistymiselle. Valitettavasti pelkoja mahtuu kaksikymmentä tusinaan. Toiset pelkää verottajaa ja toiset sosiaalisia tilanteita. En tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi olla jotain piirimyyjiä, tai some influenssereita, vaikka välillä kuvitellaankin että jokaisen varastomiehen sellainen pitäisi olla, mutta maailmassa on myös paljon työtehtäviä joissa ihminen pärjää, kun vaan haastaa pelkojaan.

Esimerkiksi mainitsemasi kiinteistöhoito ala. Siinä on muuten myös sellainen ala, jossa käytetään paljon kausityövoimaa ja erilaista keikkalaista. Eli siellä voi käydä kokeilemassa omaa työkuntoaan ilman että tarvitsee pelätä sitoutuvansa koko loppuelämäksi johonkin.

Anonyymi kirjoitti:

Haastava työ on tietysti hyvin suhteellinen käsite.

Työn täytyy olla niin haastavaa, että kesken töiden ei kerkeä ajattelemaan jonnin joutavia. Voisi jopa sanoa ettei työn aikana kerkeä ahdistumaan.

Se milloin työ on liian haastavaa, on sitten jo monimutkaisempi kysymys, mutta on olemassa monenlaisia mittareita ja menetelmiä missä työn haastavuutta voidaan mitata, ja onhan se ihmisen itsensäkkin tehtävä, että hakeutuu sellaisiin töihin jotka soveltuvat hänelle.

Pelkät pelotkaan eivät voi olla este työllistymiselle. Valitettavasti pelkoja mahtuu kaksikymmentä tusinaan. Toiset pelkää verottajaa ja toiset sosiaalisia tilanteita. En tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi olla jotain piirimyyjiä, tai some influenssereita, vaikka välillä kuvitellaankin että jokaisen varastomiehen sellainen pitäisi olla, mutta maailmassa on myös paljon työtehtäviä joissa ihminen pärjää, kun vaan haastaa pelkojaan.

Esimerkiksi mainitsemasi kiinteistöhoito ala. Siinä on muuten myös sellainen ala, jossa käytetään paljon kausityövoimaa ja erilaista keikkalaista. Eli siellä voi käydä kokeilemassa omaa työkuntoaan ilman että tarvitsee pelätä sitoutuvansa koko loppuelämäksi johonkin.

Lue lisää

Otetaan nyt vaikka esimerkkinä asiakaspalvelutyö niin se olisi liian haastavaa useimmille sosiaalisia tilanteita pelkäävälle tai paniikkihäiriöiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Otetaan nyt vaikka esimerkkinä asiakaspalvelutyö niin se olisi liian haastavaa useimmille sosiaalisia tilanteita pelkäävälle tai paniikkihäiriöiselle.

Maailmalla on monta muuta työtä.

Otetaan esimerkkinä vaikka metsäkoneen kuljettaja. Ajat ensin tunnin metsään etkä koko työvuoron aikana tapaa toista ihmistä.

Anonyymi kirjoitti:

Otetaan nyt vaikka esimerkkinä asiakaspalvelutyö niin se olisi liian haastavaa useimmille sosiaalisia tilanteita pelkäävälle tai paniikkihäiriöiselle.

Minulla oli nuoruudessa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkihäiriötä, silti tein asiakaspalvelutöitä.
Ehkä oli vähän outo tilanne omastakin mielestä, oli haastavaa, mutta toimi myös jonkinlaisena tukena ja antoi itseluottamusta, uskoa omaan itseen, ja siihen, ettei kukaan ole toistaan kummempi.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli nuoruudessa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkihäiriötä, silti tein asiakaspalvelutöitä.
Ehkä oli vähän outo tilanne omastakin mielestä, oli haastavaa, mutta toimi myös jonkinlaisena tukena ja antoi itseluottamusta, uskoa omaan itseen, ja siihen, ettei kukaan ole toistaan kummempi.

Lue lisää

Altistaminen ja siedätyshoito lienee niitä ainoita toimivia tapoja hoitaa ongelmaa. Toki jotkut vannovat lääkkeiden nimeen.

Mainitsemasi viiden vuoden hoitotauon jälkeen sinulla on oikeus saada terapiaa toinen kolme vuotta, jos olet riittävän hyvässä kunnossa noin pitkän hoitotauon jälkeen ja lääkäri sen tarpeelliseksi katsoo. Toisinaan kunto ei riitä pohtimaan järkeviä vaihtoehtoja. Uskon tarinasi perusteella, että saat diagnoosin ja oikeaa apua, kun kerrot psykiatrille ylläolevan.

Niin.... miten sen nyt ottaa. Kaikista ei yksinkertaisesti ole tekemään rankkaa työtä.

Niin, onhan se enemmän kuin surullista, että noinkin pienet lapset kärsivät esim. juuri vanhemman päihdeongelman takia niin, että joutuvat itse terapiaan tai sijoitukseen. Voihan sitä toivoa, että joku heräisi ja alkoholipolitiikka voisi sittenkin pysyä ennallaan. Päivi on jo ottanut tiukan linjan, saa nähdä, miten muut eduskunnassa olevat sote-alan ammattilaiset äänestävät. Vai ohitetaanko ammattieettiset periaatteet uudessa ammatissa, se jää nähtäväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin.... miten sen nyt ottaa. Kaikista ei yksinkertaisesti ole tekemään rankkaa työtä.

Rankan työn lisäksi on myös kevyttä työtä. Harva on totaalisen työkyvytön.

Jonkin verran on kiinni myös asiakkaasta, joka sinne poliklinikalle menee.
Lässyttääkö asiakas tyhjänpäiväistä, vai kertooko ihan aidosti ja oikeasti, mikä mieltä painaa ? Vastaako rehellisesti mahdollisesti esitettäviin kysymyksiin ?
Kertooko itse, millaista apua juuri hän haluaisi, mistä voisi olla itselle hyötyä ?
Voihan siellä käydä ns. tyhjääkin puhumassa, mutta siitä ei ole todellakaan mitään hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

Jonkin verran on kiinni myös asiakkaasta, joka sinne poliklinikalle menee.
Lässyttääkö asiakas tyhjänpäiväistä, vai kertooko ihan aidosti ja oikeasti, mikä mieltä painaa ? Vastaako rehellisesti mahdollisesti esitettäviin kysymyksiin ?
Kertooko itse, millaista apua juuri hän haluaisi, mistä voisi olla itselle hyötyä ?
Voihan siellä käydä ns. tyhjääkin puhumassa, mutta siitä ei ole todellakaan mitään hyötyä.

Lue lisää

Kyse ei ole pelkästään potilaan puheista, vaan myös teoista. Tarjolla on vaikka minkä verran erilaista kuntouttavaa toimintaa, mutta avopuolella niihin ei tarvitse osallistua, varsinkaan jos ei ole sairauden tuntoa.

Voi ihan hyvin viettää loppuelämänsä valittaen ja väittäen ettei sellaista ole, vaikka tietääkin valehtelevansa.

Mahdatko edes tietää mikä on tuhti palkka?

Se ei ole esimerkiksi alle maan keskiarvon olevaa palkkaa.

Noin minäkin aikoinaan luulin, ettei mikään auttaisi.
Kaikki on kuitenkin mahdollista ( typerä usein toisteltu lause , pitää silti paikkansa ).
Jos huomaa elämänsä olevan pilalla, voisi miettiä, miten sitä voisi saada vähän paremmaksi. Jos siihen löytää keinon, ja saa mahdollisesti pätevää ammattiapua, tilanteet voivat muuttua.
Jos jatkuvana ajatuksena on se, että kaikki on ohi, kaikki on pilalla, on yritettävä muuttaa ajatustapojaan.
Ihminen on loppujen lopuksi aika vahvaa tekoa, paljon me kestämme, paljon me siedämme, paljosta me myös pystymme selviämään, vaikka joskus voi toivottomalta tuntuakin.

Anonyymi kirjoitti:

Noin minäkin aikoinaan luulin, ettei mikään auttaisi.
Kaikki on kuitenkin mahdollista ( typerä usein toisteltu lause , pitää silti paikkansa ).
Jos huomaa elämänsä olevan pilalla, voisi miettiä, miten sitä voisi saada vähän paremmaksi. Jos siihen löytää keinon, ja saa mahdollisesti pätevää ammattiapua, tilanteet voivat muuttua.
Jos jatkuvana ajatuksena on se, että kaikki on ohi, kaikki on pilalla, on yritettävä muuttaa ajatustapojaan.
Ihminen on loppujen lopuksi aika vahvaa tekoa, paljon me kestämme, paljon me siedämme, paljosta me myös pystymme selviämään, vaikka joskus voi toivottomalta tuntuakin.

Lue lisää

Älkää käyttäkö noita psykopoleja ym.
Ei siellä ole auttajaa, auttaja ei ole auttajaa viisaampi.

Ota elämä itsellesi ja toimi omaksi parhaaksesi. Lopeta lääkitys ja muut hulluudet.

Anonyymi kirjoitti:

Älkää käyttäkö noita psykopoleja ym.
Ei siellä ole auttajaa, auttaja ei ole auttajaa viisaampi.

Ota elämä itsellesi ja toimi omaksi parhaaksesi. Lopeta lääkitys ja muut hulluudet.

Lue lisää

Eihän lääkkeitä tarvitse edes alottaa jos ei aloita hulluuksia...

Moikka Ahdistunut Mies.
Älä anna periksi.

Olen kärsinyt sos.fobiasta kaikin eri muodoin jo teini-iästä saakka. Rauhoittaviakin kokeiltiin mutta aiheuttivat enemmän hallaa kuin apua todelliseen ongelmaan. Nyt olen jo yli 50 v. ja olen vihdoin saanut avun Venlafaxin lääkkeestä. En voi sanoa, että tämä lääke sopisi kaikille mutta minulle on ollut suunnaton apu!
Niinkuin sanoin, älä anna periksi!