Yksipuolinen loogis-analyyttinen vs intuitiivinen toiminta

"Mitä enemmän on tietoa sitä laadukkaammin intuitio toimii."

Intuitio korreloi lähinnä vain kokemusperäisen tiedon kanssa. Jos kyse ei ole omakohtaisesta kokemuksesta niin kyseessä on lähinnä vain uskomus tai mielipide.

Belisario

🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑

😋 ­N­­­y­m­­­f­o­­­m­­a­­a­­­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#17758502a

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Kahnemanin kuvaileva intuitio ei ole oikeastaan intuitiota vaan kokemuksesta oppimista ja sellaista toimintaa mikä on vähitellen harjoittelun tai ehdollistamisen kautta muuttunut automaattiseksi tavaksi tai rutiiniksi. Tällaisen intuition tulokset ovat yleensä aika heikkoja varsinkin henkilön oman kokemus- ja pätevyysalueen ulkopuolella.

Syvemmän tason intuitio toimii riittävän koherentin, yksiselitteisen ja riittävän voimakkaan intention avulla ja siinä metakognitio eli loogis-analyyttisyys toimii sen korkeamman tason minuuden alaisuudessa kun taas se tavanomainen intuitio liittyy lähinnä egopersoonallisuuteen ja arkitason toimintaan.

Campbellin videossa kuvailema intuitio ei liity tavalliseen arki-intuitioon jota Kahneman kuvailee vaan esim. itämaisiin kamppailulajeihin ja erilaisiin jooga- ja meditaatiotekniikoihin joissa olennaisinta on mielen loogis-analyttisen sanallisen tason hiljentäminen ja tunteiden hallinta jolloin kehosta ja mielestä muodostuu neutraali mittausväline jolloin intuitio voi tuottaa luotettavaa tietoa ilman kokemusta kohteesta varsinkin tilanteissa joissa ei ole henkilökohtaisia intressejä häiritsemässä prosessia (esim. CRV eli kontrolloitu kaukonäkeminen joka syvimillään on kehosta poistumista ja samalla myös aika-paikka matkailua)

Toimivan intention kanssa taas on syytä olla hyvin varovainen koska voimakkailla intentioilla on taipumus aktualisoitua vaikkakin usein odottamattomassa muodossa varsinkin jos se alkup. intentio ei ollut riittävän yksiselitteinen ja sisäisesti ristiriidaton.

Belisario

Induktiivisen logiikan ongelma on että yksikin anomalia kyseenalaistaa sen.

Esim. mustan joutsenen olemassaolo kyseenalaistaa induktiopäätelmän että kaikki joutsenet ovat valkoisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_swan_theory


Empiirinen tiede perustuu hyvin pitkälle nimenomaan induktiiviseen logiikkaan ja sen takia olen itse erityisen kiinnostunut kaikesta sellaisesta mikä ei sovi valtavirtietieteen malleihin eli nimenomaan ns. anomalioista ja ns. "fringe" - tieteestä joka pyrkii ottamaan huomioon myös ne anomaliat ja vallitsevien mallien puutteet ja ongelmat joihin tyypillisesti suhtaudutaan vähättelevästi ns. "lupailevan materialismin" periaatetta soveltaen.

https://www.edge.org/response-detail/11002
...

Kyetäkseen saavuttamaan ns. korkeamman tason intention yksilön pitää kehittää itsestään nimenomaan tunnetasolla mahdollisimman neutraali havaintoväline jossa pyritään eliminoimaan kaikki loogis-analyyttinen peite joka on usein kehittynyt nimenomaan induktiivisen päättelyn pohjalta ja pyrkiä "näkemään" todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on eikä jonkun koulutuksen tai kokemuksen kautta omaksutun ideologian tai metafysiikan filttereiden suodattamana.

Valtavirtatieteessä kehitellään puutteellisen todistusaineiston pohjalta monenlaisia vallitsevaan maailmankuvaan sopivia ja pinnallisen järkeviltä kuullostavia selityksiä jotka voivat olla ja usein ovatkin puutteellisia ja/tai virheellisiä tarkemmassa tarkastelussa.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Induktiivisen logiikan ongelma on että yksikin anomalia kyseenalaistaa sen.

Esim. mustan joutsenen olemassaolo kyseenalaistaa induktiopäätelmän että kaikki joutsenet ovat valkoisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_swan_theory


Empiirinen tiede perustuu hyvin pitkälle nimenomaan induktiiviseen logiikkaan ja sen takia olen itse erityisen kiinnostunut kaikesta sellaisesta mikä ei sovi valtavirtietieteen malleihin eli nimenomaan ns. anomalioista ja ns. "fringe" - tieteestä joka pyrkii ottamaan huomioon myös ne anomaliat ja vallitsevien mallien puutteet ja ongelmat joihin tyypillisesti suhtaudutaan vähättelevästi ns. "lupailevan materialismin" periaatetta soveltaen.

https://www.edge.org/response-detail/11002
...

Kyetäkseen saavuttamaan ns. korkeamman tason intention yksilön pitää kehittää itsestään nimenomaan tunnetasolla mahdollisimman neutraali havaintoväline jossa pyritään eliminoimaan kaikki loogis-analyyttinen peite joka on usein kehittynyt nimenomaan induktiivisen päättelyn pohjalta ja pyrkiä "näkemään" todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on eikä jonkun koulutuksen tai kokemuksen kautta omaksutun ideologian tai metafysiikan filttereiden suodattamana.

Valtavirtatieteessä kehitellään puutteellisen todistusaineiston pohjalta monenlaisia vallitsevaan maailmankuvaan sopivia ja pinnallisen järkeviltä kuullostavia selityksiä jotka voivat olla ja usein ovatkin puutteellisia ja/tai virheellisiä tarkemmassa tarkastelussa.

Belisario

Lue lisää

"itse erityisen kiinnostunut kaikesta sellaisesta mikä ei sovi valtavirtietieteen malleihin eli nimenomaan ns. anomalioista ja ns. "fringe" -tieteestä"

Käyttämältäni chatteo tekoälyltä saa parhaat vastaukset kun liittää kysymykseen sanan fringe. Koska kysyn aika esoteerisia aiheita....

Anonyymi kirjoitti:

Induktiivisen logiikan ongelma on että yksikin anomalia kyseenalaistaa sen.

Esim. mustan joutsenen olemassaolo kyseenalaistaa induktiopäätelmän että kaikki joutsenet ovat valkoisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_swan_theory


Empiirinen tiede perustuu hyvin pitkälle nimenomaan induktiiviseen logiikkaan ja sen takia olen itse erityisen kiinnostunut kaikesta sellaisesta mikä ei sovi valtavirtietieteen malleihin eli nimenomaan ns. anomalioista ja ns. "fringe" - tieteestä joka pyrkii ottamaan huomioon myös ne anomaliat ja vallitsevien mallien puutteet ja ongelmat joihin tyypillisesti suhtaudutaan vähättelevästi ns. "lupailevan materialismin" periaatetta soveltaen.

https://www.edge.org/response-detail/11002
...

Kyetäkseen saavuttamaan ns. korkeamman tason intention yksilön pitää kehittää itsestään nimenomaan tunnetasolla mahdollisimman neutraali havaintoväline jossa pyritään eliminoimaan kaikki loogis-analyyttinen peite joka on usein kehittynyt nimenomaan induktiivisen päättelyn pohjalta ja pyrkiä "näkemään" todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on eikä jonkun koulutuksen tai kokemuksen kautta omaksutun ideologian tai metafysiikan filttereiden suodattamana.

Valtavirtatieteessä kehitellään puutteellisen todistusaineiston pohjalta monenlaisia vallitsevaan maailmankuvaan sopivia ja pinnallisen järkeviltä kuullostavia selityksiä jotka voivat olla ja usein ovatkin puutteellisia ja/tai virheellisiä tarkemmassa tarkastelussa.

Belisario

Lue lisää

Ihmisen ajattelu on täynnä vinoumia, jos ei ajattele omaa ajatteluaan.



https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_vinouma

Esim.

Konsensusvaikutus eli konformismi[4] tarkoittaa, että ihminen mukauttaa ajattelunsa siihen, mitä muut ihmiset asiasta sanovat.

Anonyymi kirjoitti:

Induktiivisen logiikan ongelma on että yksikin anomalia kyseenalaistaa sen.

Esim. mustan joutsenen olemassaolo kyseenalaistaa induktiopäätelmän että kaikki joutsenet ovat valkoisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_swan_theory


Empiirinen tiede perustuu hyvin pitkälle nimenomaan induktiiviseen logiikkaan ja sen takia olen itse erityisen kiinnostunut kaikesta sellaisesta mikä ei sovi valtavirtietieteen malleihin eli nimenomaan ns. anomalioista ja ns. "fringe" - tieteestä joka pyrkii ottamaan huomioon myös ne anomaliat ja vallitsevien mallien puutteet ja ongelmat joihin tyypillisesti suhtaudutaan vähättelevästi ns. "lupailevan materialismin" periaatetta soveltaen.

https://www.edge.org/response-detail/11002
...

Kyetäkseen saavuttamaan ns. korkeamman tason intention yksilön pitää kehittää itsestään nimenomaan tunnetasolla mahdollisimman neutraali havaintoväline jossa pyritään eliminoimaan kaikki loogis-analyyttinen peite joka on usein kehittynyt nimenomaan induktiivisen päättelyn pohjalta ja pyrkiä "näkemään" todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on eikä jonkun koulutuksen tai kokemuksen kautta omaksutun ideologian tai metafysiikan filttereiden suodattamana.

Valtavirtatieteessä kehitellään puutteellisen todistusaineiston pohjalta monenlaisia vallitsevaan maailmankuvaan sopivia ja pinnallisen järkeviltä kuullostavia selityksiä jotka voivat olla ja usein ovatkin puutteellisia ja/tai virheellisiä tarkemmassa tarkastelussa.

Belisario

Lue lisää

B.

"Induktiivisen logiikan ongelma on että yksikin anomalia kyseenalaistaa sen.

Esim. mustan joutsenen olemassaolo kyseenalaistaa induktiopäätelmän että kaikki joutsenet ovat valkoisia. "

Eihän se ole ongelma, sehän on jossakin tapauksissa jopa päämäärä.

Jokainen, joka on lukenut Russell-kirjansa tietää mitä induktiologiikka on.
Ja sen miten siihen pitäisi suhtautua.

Anomalian löytäminen lisää tietoa.
Sanokaamme vaikka Einsteinin suhteellisuusteoriat, eivät ole puhtaasti
induktiivisia, vaan osittain deduktiivisia.
Russell sanoi tälläisiä kehitelmiä kärjellään seisoviksi pyramideiksi, jos kärjen
saa kumottua, koko rakennelma romahtaa.

Suhteellisuusteorioita testataan edelleen, kärkikappeletta koetellaan.

Induktiopäätelmät lisäävät kehitelmän todennäköisyyttä, eivät varmuutta.
Talebin musta joutsen tuo erittäin epätodennäköisen tapahtuman esille,
joka lisää tietoa todellisuudesta.

Induktiot lisäävät todennäköisyyttä, eivät varmuutta.
Deduktiologiikka sisältävät ja siirtävät varmuutta, eivät todennäköisyyttä.

Fringelogiikka vähentää tietoa, ei lisää todennäköisyyttä.
Fringelogiikka on niin epämääräistä, ettei kukaan pysty sanomaan mihin se perustuu.

Ei ihme, että ihmisillä sanotaan olevan huono logiikan vaisto, sitä on vain
kehitettävä ja harjoitettava.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Induktiivisen logiikan ongelma on että yksikin anomalia kyseenalaistaa sen.

Esim. mustan joutsenen olemassaolo kyseenalaistaa induktiopäätelmän että kaikki joutsenet ovat valkoisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_swan_theory


Empiirinen tiede perustuu hyvin pitkälle nimenomaan induktiiviseen logiikkaan ja sen takia olen itse erityisen kiinnostunut kaikesta sellaisesta mikä ei sovi valtavirtietieteen malleihin eli nimenomaan ns. anomalioista ja ns. "fringe" - tieteestä joka pyrkii ottamaan huomioon myös ne anomaliat ja vallitsevien mallien puutteet ja ongelmat joihin tyypillisesti suhtaudutaan vähättelevästi ns. "lupailevan materialismin" periaatetta soveltaen.

https://www.edge.org/response-detail/11002
...

Kyetäkseen saavuttamaan ns. korkeamman tason intention yksilön pitää kehittää itsestään nimenomaan tunnetasolla mahdollisimman neutraali havaintoväline jossa pyritään eliminoimaan kaikki loogis-analyyttinen peite joka on usein kehittynyt nimenomaan induktiivisen päättelyn pohjalta ja pyrkiä "näkemään" todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on eikä jonkun koulutuksen tai kokemuksen kautta omaksutun ideologian tai metafysiikan filttereiden suodattamana.

Valtavirtatieteessä kehitellään puutteellisen todistusaineiston pohjalta monenlaisia vallitsevaan maailmankuvaan sopivia ja pinnallisen järkeviltä kuullostavia selityksiä jotka voivat olla ja usein ovatkin puutteellisia ja/tai virheellisiä tarkemmassa tarkastelussa.

Belisario

Lue lisää

"Empiirinen tiede perustuu hyvin pitkälle nimenomaan induktiiviseen logiikkaan ja sen takia olen itse erityisen kiinnostunut kaikesta sellaisesta mikä ei sovi valtavirtietieteen malleihin eli nimenomaan ns. anomalioista ja ns. "fringe" - tieteestä joka pyrkii ottamaan huomioon myös ne anomaliat ja vallitsevien mallien puutteet ja ongelmat joihin tyypillisesti suhtaudutaan vähättelevästi ns. "lupailevan materialismin" periaatetta soveltaen."

Induktio voi ottaa anomaliat huomioon ja yleistää ne joksikin olioksi, minkä tutkimukseen kannattaa käyttää lisää resursseja. Ilman piilotettua induktioon vetoamista mitään anomaliaa ei koskaan mainittaisi kahdesti.

Tieteellinen menetelmä on kuitenkin myös tautologinen siinä, että se tietää (ja pyrkii tietämään) aina olevansa väärässä premissiensä tai muotoilujensa kanssa silloin, jos se on tuottanut induktiopäätelmän tai muun, joka kuitenkin on empiirisesti väärin. Eli jokin havainto ei ole ollut induktiossa oletettua ja tämä nähdään ongelman (jonkin heikkouden) loogisena määritelmänä, joka on yksittäistä induktiota tärkeämpi.

"Lupaileva materialismi" ei ole käsite, joka pyyhkii anomalian johonkin maton alle, vaan se odottaa sen selityksen tulemista edelleen. Jos materialismi on linkissä mainittua lupailevaa tyyppia, ja se lupaa selittää asiat, joita ei ole vielä selitetty, niin eikö se tee yhtäpaljon kaikkien anomalioiden huomioimisen hyväksi kuin kuka tahansa? Ja eikö standardi tiede ole aina paljon pidemmällä tuottamassa anomalioista muutakin kuin pyrkimyksiä? Voisit kirjoittaa lupailevasta materialismista voimana, joka häiritsee esim. paradigman muutoksia (tuskin materialismin, koska se on paradigmana tosi valtava ja esim. 'lupaileva materialismi' ei lupaa pienemmille paradigmoille yhtään mitään). Mutta silloin pointti, joka sinusta välittyisi, kai olisi se ettei asioista pidä lupailla mitään eikä katsoa mihinkään kauemmaksi. Ellei ole juuri se, joka on valmis uuden teoriansa ja sen anomalian kattamisen kanssa (niin että se vastaa havaintoja tästä ja tulee paradigma, jossa on myös anomalia).

Linkissä, jonka laitoit, on kyseessä tietoisuuden ja aivojen selittäminen materiaalisella tieteellä. Tällä tieteenalalla ei ole yhtään anomaliaa, vaan jokaisen tutkittavan aivot ja ajatukset ovat business as usual. Ja näin on kaikille eri tavoille selittää aivoja.

"Valtavirtatieteessä kehitellään puutteellisen todistusaineiston pohjalta monenlaisia vallitsevaan maailmankuvaan sopivia ja pinnallisen järkeviltä kuullostavia selityksiä jotka voivat olla ja usein ovatkin puutteellisia ja/tai virheellisiä tarkemmassa tarkastelussa."

Pystytkö osoittamaan historiasta jonkin oikoreitin, joka oltaisiin voitu ottaa ja mennä suoraan tarkkoihin todistusaineisiin ja oikeaan teoriaan niistä? Ilman sitä ei voida odottaa olevan mitään parempaa menetelmää kehittää tiedettä. Sinä aloitit viittaamaan historiaan enkä minä, kun sanoit olevan tarkka ja tarkempi tarkastelu. Näistä ei kannata päätellä, että tulevaisuuden tiede olisi jo tunnetussa loogisessa muodossaan tai että siitä tiedettäisiin jo. että se tarkentuu. Tällöin paras tiede, mitä tulee olemaan, on se mitä nyt on, etkä pysty ilmeisesti kritisoimaan sitä, jos sinulle ei anneta tiettyä tulevaisuutta sitä varten.

Anonyymi kirjoitti:

B.

"Induktiivisen logiikan ongelma on että yksikin anomalia kyseenalaistaa sen.

Esim. mustan joutsenen olemassaolo kyseenalaistaa induktiopäätelmän että kaikki joutsenet ovat valkoisia. "

Eihän se ole ongelma, sehän on jossakin tapauksissa jopa päämäärä.

Jokainen, joka on lukenut Russell-kirjansa tietää mitä induktiologiikka on.
Ja sen miten siihen pitäisi suhtautua.

Anomalian löytäminen lisää tietoa.
Sanokaamme vaikka Einsteinin suhteellisuusteoriat, eivät ole puhtaasti
induktiivisia, vaan osittain deduktiivisia.
Russell sanoi tälläisiä kehitelmiä kärjellään seisoviksi pyramideiksi, jos kärjen
saa kumottua, koko rakennelma romahtaa.

Suhteellisuusteorioita testataan edelleen, kärkikappeletta koetellaan.

Induktiopäätelmät lisäävät kehitelmän todennäköisyyttä, eivät varmuutta.
Talebin musta joutsen tuo erittäin epätodennäköisen tapahtuman esille,
joka lisää tietoa todellisuudesta.

Induktiot lisäävät todennäköisyyttä, eivät varmuutta.
Deduktiologiikka sisältävät ja siirtävät varmuutta, eivät todennäköisyyttä.

Fringelogiikka vähentää tietoa, ei lisää todennäköisyyttä.
Fringelogiikka on niin epämääräistä, ettei kukaan pysty sanomaan mihin se perustuu.

Ei ihme, että ihmisillä sanotaan olevan huono logiikan vaisto, sitä on vain
kehitettävä ja harjoitettava.

R.

Lue lisää

R:
"Russell sanoi tälläisiä kehitelmiä kärjellään seisoviksi pyramideiksi, jos kärjen
saa kumottua, koko rakennelma romahtaa.

Suhteellisuusteorioita testataan edelleen, kärkikappeletta koetellaan."

Kärki viittaisi vain esim. valonnopeuden oletukseen ja sen kokeilemiseen empiirisesti.

Oikeasti teoriat eivät ole rakennelmia vaan yhtä kappaletta. Eli korttitaloa ilman kortteja tai ylä alasuuntaa, joka silloin hajoa mistä tahansa kohdasta, koska sellainen ei ole loogisesti erillinen kohta. Kuitenkin jos sanotaan, että teorialla on 4 oletusta, silloin nämä oletukset voidaan jakaa osiin tai ehkä tosiasia tämä on sitä, että osista ei voida saada erillistä tietoa. Kaikki mitä teoriasta johdetaan on loogisesti, sitä että näiden neljän ryhmä lakkaa olemasta tosi, jos mikä tahansa asia on havaintojen vastainen. Voi kuitenkin olla etteivät kaikki teoriat ole näin loogisesti kehittyneitä, ja ne sisältävät asioita, joiden yhteys oletuksiin ei ole loogisesti näin vahva (vain ab initio -teoriat toteuttavat yllä mainitun). Tämän lisäksi on varmaan niin, että teorian pitäisi olla kaiken teoria, koska muuten muut teoriat häiritsevät asioiden toteutumista tämän teorian ennustuksen mukaan. Tai ainakaan oletuksia ei saisi seurauksista päin kumota ennen kuin on varma, että niiden vaikutus ei ole läsnä.

Anonyymi kirjoitti:

B.

"Induktiivisen logiikan ongelma on että yksikin anomalia kyseenalaistaa sen.

Esim. mustan joutsenen olemassaolo kyseenalaistaa induktiopäätelmän että kaikki joutsenet ovat valkoisia. "

Eihän se ole ongelma, sehän on jossakin tapauksissa jopa päämäärä.

Jokainen, joka on lukenut Russell-kirjansa tietää mitä induktiologiikka on.
Ja sen miten siihen pitäisi suhtautua.

Anomalian löytäminen lisää tietoa.
Sanokaamme vaikka Einsteinin suhteellisuusteoriat, eivät ole puhtaasti
induktiivisia, vaan osittain deduktiivisia.
Russell sanoi tälläisiä kehitelmiä kärjellään seisoviksi pyramideiksi, jos kärjen
saa kumottua, koko rakennelma romahtaa.

Suhteellisuusteorioita testataan edelleen, kärkikappeletta koetellaan.

Induktiopäätelmät lisäävät kehitelmän todennäköisyyttä, eivät varmuutta.
Talebin musta joutsen tuo erittäin epätodennäköisen tapahtuman esille,
joka lisää tietoa todellisuudesta.

Induktiot lisäävät todennäköisyyttä, eivät varmuutta.
Deduktiologiikka sisältävät ja siirtävät varmuutta, eivät todennäköisyyttä.

Fringelogiikka vähentää tietoa, ei lisää todennäköisyyttä.
Fringelogiikka on niin epämääräistä, ettei kukaan pysty sanomaan mihin se perustuu.

Ei ihme, että ihmisillä sanotaan olevan huono logiikan vaisto, sitä on vain
kehitettävä ja harjoitettava.

R.

Lue lisää

"Fringelogiikka vähentää tietoa, ei lisää todennäköisyyttä."

Toimiva intuitio ei ole loogis-analyyttisen vastakohta vaan parhaassa tapauksessa helpottaa oikeansuuntaisen hahmotuksen löytämistä mikä usein ilmenee ensin pelkkänä epämääräisenä aavistuksena siitä että jokin perusoletus tai tulkinta on virheellinen tai harhaanjohtava jolloin kaikkia mahdollisia muita selitysvaihtoehtoja ei tarvitse käydä lävitse. Se logiikka pitää sitten rakentaa jälkeenpäin jos näyttää siltä että se intuitio on oikeansuuntainen.

Loogis-analyytinen induktiivinen ja deduktiivinen logiikka ja myös tieteen kokeelliset metodit nojautuvat hyvin pitkälle siihen perusoletukseen että todellisuus on tiukasti deterministinen eikä tilastollinen jolloin taas todennäköisyysjakaumat voivat joskus tuottaa hyvinkin epätodennäköisiä asioita joita ei kyetä selittämään minkään universaalin säännön kuten ns. luonnonlakien kautta varsinkin jos niitä todennäköisyysjakaumia kyetään muokkaamaan sekä yksilön että lokaalin kollektiivisen tietoisuuden tasolla mikä minusta näyttää pitävän paikkansa eli todellisuus enemmänkin "maaginen" kuin konemaisen ikuisen staattisen järjestyksen mukainen ja erityisesti ns. yliluonnollisen pelko ajaa useimmat ihmiset takertumaan sellaiseen maailmanhahmotukseen joka tuntuu stabiililta ja turvalliselta ja jossa ihmisen tietoisuus kykenee mahdollisimman vähän vaikuttamaan tapahtumien kulkuun ja haittaamaan vallitsevaa status quota eli vallitsevaa tuttua ja turvallista asiantilaa.

Koneetkaan eli teknologia ei toimi absoluuttisen deterministisesti ja luotettavasti eli niitä pitää välillä korjailla ja muutenkin ylläpitää eikä mitään ilmiötä voi todellisuudesta eristää muista ilmiöistä tutkittavaksi koska kaikki olemassaolevat entiteetit vaikuttavat toisiinsa monenlaisten takaisinkytkentöjen kautta joista tunnetaan ja ymmärretään todennäköisesti vielä hyvin vähän.



"Fringelogiikka on niin epämääräistä, ettei kukaan pysty sanomaan mihin se perustuu."

Niin intentiota eikä intuitiota ei kyetä selittämään loogis-analyyttisesti millään mekanismilla koska vain pieni osa koko todellisuudesta toimii mekaanisesn ennustettavasti vaikka varsinkin intentio on juuri se kyky millä todellisuutta voi manipuloida ja siinä mielessä se on ainoa todellinen voima eikä ns. luonnonlaeilla ja sattumalla ole juuri mitään merkitystä käytännön kannalta vaikka tiede nimenomaan perustuu luonnonlakien ja sattuman kausaliteetin oletukseen ainoana sallittuna selitysmahdollisuutena. Perinteinen tekniikka toimii lähinnä vain jähmeän fysikaalisen aineen osalta missä todennäköisyysjakauma usein lähestyy determinismiä eli 100% varmuutta ihmisen arjen makrotason mittakaavassa.

"Ei ihme, että ihmisillä sanotaan olevan huono logiikan vaisto, sitä on vain kehitettävä ja harjoitettava."

Ilman logiikkaa ja sanallista ilmaisua intention ja intuition kommunikointi on hyvin vaikeaa tai mahdotonta koska hyvin harvat ihmiset kykenevät toimimaan pelkästään intentionsa ja intuitionsa varassa koska niiden kykyjen kehittäminen edellyttää ns. "henkistä" alkemiaa eli oman perusolemuksen kehittämistä vaikka periaatteessa ihmislajilla on perusvalmiudet sellaisten paratavallisten kykyjen aktivointiin ja optimointiin.

Tekoäly hallitsee loogis-analyyttisen puolen paljon ihmistä tehokkaammin joten ihmisten kannattaisi nimenomaan pyrkiä kehittämään sellaisia kykyjä joihin mikään algoritminen kone ei kykene ja delegoida loogis-analyyttisen "älyn" melko tylsät ja mekaaniset toiminnot tekoälysihteerille. :D

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Fringelogiikka vähentää tietoa, ei lisää todennäköisyyttä."

Toimiva intuitio ei ole loogis-analyyttisen vastakohta vaan parhaassa tapauksessa helpottaa oikeansuuntaisen hahmotuksen löytämistä mikä usein ilmenee ensin pelkkänä epämääräisenä aavistuksena siitä että jokin perusoletus tai tulkinta on virheellinen tai harhaanjohtava jolloin kaikkia mahdollisia muita selitysvaihtoehtoja ei tarvitse käydä lävitse. Se logiikka pitää sitten rakentaa jälkeenpäin jos näyttää siltä että se intuitio on oikeansuuntainen.

Loogis-analyytinen induktiivinen ja deduktiivinen logiikka ja myös tieteen kokeelliset metodit nojautuvat hyvin pitkälle siihen perusoletukseen että todellisuus on tiukasti deterministinen eikä tilastollinen jolloin taas todennäköisyysjakaumat voivat joskus tuottaa hyvinkin epätodennäköisiä asioita joita ei kyetä selittämään minkään universaalin säännön kuten ns. luonnonlakien kautta varsinkin jos niitä todennäköisyysjakaumia kyetään muokkaamaan sekä yksilön että lokaalin kollektiivisen tietoisuuden tasolla mikä minusta näyttää pitävän paikkansa eli todellisuus enemmänkin "maaginen" kuin konemaisen ikuisen staattisen järjestyksen mukainen ja erityisesti ns. yliluonnollisen pelko ajaa useimmat ihmiset takertumaan sellaiseen maailmanhahmotukseen joka tuntuu stabiililta ja turvalliselta ja jossa ihmisen tietoisuus kykenee mahdollisimman vähän vaikuttamaan tapahtumien kulkuun ja haittaamaan vallitsevaa status quota eli vallitsevaa tuttua ja turvallista asiantilaa.

Koneetkaan eli teknologia ei toimi absoluuttisen deterministisesti ja luotettavasti eli niitä pitää välillä korjailla ja muutenkin ylläpitää eikä mitään ilmiötä voi todellisuudesta eristää muista ilmiöistä tutkittavaksi koska kaikki olemassaolevat entiteetit vaikuttavat toisiinsa monenlaisten takaisinkytkentöjen kautta joista tunnetaan ja ymmärretään todennäköisesti vielä hyvin vähän.



"Fringelogiikka on niin epämääräistä, ettei kukaan pysty sanomaan mihin se perustuu."

Niin intentiota eikä intuitiota ei kyetä selittämään loogis-analyyttisesti millään mekanismilla koska vain pieni osa koko todellisuudesta toimii mekaanisesn ennustettavasti vaikka varsinkin intentio on juuri se kyky millä todellisuutta voi manipuloida ja siinä mielessä se on ainoa todellinen voima eikä ns. luonnonlaeilla ja sattumalla ole juuri mitään merkitystä käytännön kannalta vaikka tiede nimenomaan perustuu luonnonlakien ja sattuman kausaliteetin oletukseen ainoana sallittuna selitysmahdollisuutena. Perinteinen tekniikka toimii lähinnä vain jähmeän fysikaalisen aineen osalta missä todennäköisyysjakauma usein lähestyy determinismiä eli 100% varmuutta ihmisen arjen makrotason mittakaavassa.

"Ei ihme, että ihmisillä sanotaan olevan huono logiikan vaisto, sitä on vain kehitettävä ja harjoitettava."

Ilman logiikkaa ja sanallista ilmaisua intention ja intuition kommunikointi on hyvin vaikeaa tai mahdotonta koska hyvin harvat ihmiset kykenevät toimimaan pelkästään intentionsa ja intuitionsa varassa koska niiden kykyjen kehittäminen edellyttää ns. "henkistä" alkemiaa eli oman perusolemuksen kehittämistä vaikka periaatteessa ihmislajilla on perusvalmiudet sellaisten paratavallisten kykyjen aktivointiin ja optimointiin.

Tekoäly hallitsee loogis-analyyttisen puolen paljon ihmistä tehokkaammin joten ihmisten kannattaisi nimenomaan pyrkiä kehittämään sellaisia kykyjä joihin mikään algoritminen kone ei kykene ja delegoida loogis-analyyttisen "älyn" melko tylsät ja mekaaniset toiminnot tekoälysihteerille. :D

Belisario

Lue lisää

"Loogis-analyytinen induktiivinen ja deduktiivinen logiikka ja myös tieteen kokeelliset metodit nojautuvat hyvin pitkälle siihen perusoletukseen että todellisuus on tiukasti deterministinen eikä tilastollinen jolloin taas todennäköisyysjakaumat voivat joskus tuottaa hyvinkin epätodennäköisiä asioita joita ei kyetä selittämään minkään universaalin säännön kuten ns. luonnonlakien kautta varsinkin jos ..."

Tarvitaan paljon loogista päättelyä, jotta olisi ylipäänsä mahdollista sanoa, onko havaittu data, joka voi näyttäytyä jakaumana, peräisin todennäköisyyksistä ja aidosta sattumasta, vai onko kyseessä pelkästään liian vaikeasti ennustettava ja alkuarvoherkkä deterministinen käytös.

https://www.youtube.com/watch?v=uzJXeluCKMs
https://www.youtube.com/watch?v=svV1MsUdInE

(Huomaa, että alkuarvoherkässä systeemissä jokainen asia on 'epätodennäköinen', harvinaisuus joka tapahtuu vain yhdessä tapauksessa. Tai näin on kun puhutaan yksittäisestä tilasta ja siihen pääsemisestä eikä suurista muodoista. Nämä suurien muotojen systeemit sisältävät joskus myös tapauksia, jotka ovat muista poikkeavia eli tavallaan niiden anomalioita. Huomaa myös, että jotkut puhuvat maailman päätymisestä nykyiseen muotoonsa sattumana, vaikka tarkoittavat sen koostuvan tällaisista osista.)

Jos äskeinen työ olisi tehty ja heitetty vaihtoehtona heitetty menemään, oltaisiin universumissa, jonka on jo päätetty tieteellisesti olevan todennäköisyysuniversumi. Silloinkin on datojen keräilyn lisäksi mielummin käytettävä logiikkaa ja etenkin laskuja ja malleja, jotta voisi sanoa, mikä jonkin asian todennäköisyys on. Jotta anomalialle voi antaa nimityksen 'epätodennäköinen' eli todennäköisyydeltään pienempi kuin muut.

Todennäköisyysuniversumi näyttäytyy todella huonoksi ideaksi tapauksissa, missä systeemi on kuten äskeisillä videoilla, ja siitä voi ottaa tilannekuvan sekunnin välein. Todennäköisyys voisi esiintyä vain siten, että yksi pieni osa siirtyy pienen matkan satunnaiseen suuntaan. Jos kuitenkin teet simulaation, joka tekee pelkästään tätä, eikä omaa yhtään rataa, joka tätä osaa houkuttelisi tiettyyn suuntaan, et muodostaisi yllä olevien systeemien kuvioita. Toisaalta minkä tahansa kuvion muodostaminen satunnaisessa universumissa on mahdollista. Silloin anomalioiden eli harvinaisten asioiden tutkijat olisivat varmaan mielellään determinismin tutkijoita, kuten videolla.

Anonyymi kirjoitti:

R:
"Russell sanoi tälläisiä kehitelmiä kärjellään seisoviksi pyramideiksi, jos kärjen
saa kumottua, koko rakennelma romahtaa.

Suhteellisuusteorioita testataan edelleen, kärkikappeletta koetellaan."

Kärki viittaisi vain esim. valonnopeuden oletukseen ja sen kokeilemiseen empiirisesti.

Oikeasti teoriat eivät ole rakennelmia vaan yhtä kappaletta. Eli korttitaloa ilman kortteja tai ylä alasuuntaa, joka silloin hajoa mistä tahansa kohdasta, koska sellainen ei ole loogisesti erillinen kohta. Kuitenkin jos sanotaan, että teorialla on 4 oletusta, silloin nämä oletukset voidaan jakaa osiin tai ehkä tosiasia tämä on sitä, että osista ei voida saada erillistä tietoa. Kaikki mitä teoriasta johdetaan on loogisesti, sitä että näiden neljän ryhmä lakkaa olemasta tosi, jos mikä tahansa asia on havaintojen vastainen. Voi kuitenkin olla etteivät kaikki teoriat ole näin loogisesti kehittyneitä, ja ne sisältävät asioita, joiden yhteys oletuksiin ei ole loogisesti näin vahva (vain ab initio -teoriat toteuttavat yllä mainitun). Tämän lisäksi on varmaan niin, että teorian pitäisi olla kaiken teoria, koska muuten muut teoriat häiritsevät asioiden toteutumista tämän teorian ennustuksen mukaan. Tai ainakaan oletuksia ei saisi seurauksista päin kumota ennen kuin on varma, että niiden vaikutus ei ole läsnä.

Lue lisää

Anonyymi.

"Kärki viittaisi vain esim. valonnopeuden oletukseen ja sen kokeilemiseen empiirisesti."

No, suhteellisuusteoriossa on muitakin heikkoja loogisia liitoskohtia kuin
valonnopeus, joka on mitattu hyvinkin luotettavasti.

"Oikeasti teoriat eivät ole rakennelmia vaan yhtä kappaletta. "

Teorioilla on tietysti oma kehityshistoriansa, loogisia liitoskohtia voi syntyä
eri tavoin, kun huomioidaan vielä se että teoriat ovat induktiiviselta osaltaan
todistumattomia oikeiksi, eivät ne tunnu yhdeltä kappaleelta.

Muuten toiseen asiaan.
Onko sinulla jotain nimimerkkiä, jota olet käyttänyt aikaisemmin?
Keskusteluun tuleminen kesken ei ole tietysti kiellettyä,
mutta ilman tunnistetta se on toisille kuin huuto pimeästä metsästä.

Niin Belisario kuin R. ovat osallistumisen kautta tuttuja, joten ajattelun
periaatteet on havaittavissa, myöskin se että kannattaako lukea mitäkin
viestejä.

Joten olisi ystävällistä jos käyttäisit jotain nimimerkkiä, vastaaminen
olisi enemmän keskustelunomaista.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"Fringelogiikka vähentää tietoa, ei lisää todennäköisyyttä."

Toimiva intuitio ei ole loogis-analyyttisen vastakohta vaan parhaassa tapauksessa helpottaa oikeansuuntaisen hahmotuksen löytämistä mikä usein ilmenee ensin pelkkänä epämääräisenä aavistuksena siitä että jokin perusoletus tai tulkinta on virheellinen tai harhaanjohtava jolloin kaikkia mahdollisia muita selitysvaihtoehtoja ei tarvitse käydä lävitse. Se logiikka pitää sitten rakentaa jälkeenpäin jos näyttää siltä että se intuitio on oikeansuuntainen.

Loogis-analyytinen induktiivinen ja deduktiivinen logiikka ja myös tieteen kokeelliset metodit nojautuvat hyvin pitkälle siihen perusoletukseen että todellisuus on tiukasti deterministinen eikä tilastollinen jolloin taas todennäköisyysjakaumat voivat joskus tuottaa hyvinkin epätodennäköisiä asioita joita ei kyetä selittämään minkään universaalin säännön kuten ns. luonnonlakien kautta varsinkin jos niitä todennäköisyysjakaumia kyetään muokkaamaan sekä yksilön että lokaalin kollektiivisen tietoisuuden tasolla mikä minusta näyttää pitävän paikkansa eli todellisuus enemmänkin "maaginen" kuin konemaisen ikuisen staattisen järjestyksen mukainen ja erityisesti ns. yliluonnollisen pelko ajaa useimmat ihmiset takertumaan sellaiseen maailmanhahmotukseen joka tuntuu stabiililta ja turvalliselta ja jossa ihmisen tietoisuus kykenee mahdollisimman vähän vaikuttamaan tapahtumien kulkuun ja haittaamaan vallitsevaa status quota eli vallitsevaa tuttua ja turvallista asiantilaa.

Koneetkaan eli teknologia ei toimi absoluuttisen deterministisesti ja luotettavasti eli niitä pitää välillä korjailla ja muutenkin ylläpitää eikä mitään ilmiötä voi todellisuudesta eristää muista ilmiöistä tutkittavaksi koska kaikki olemassaolevat entiteetit vaikuttavat toisiinsa monenlaisten takaisinkytkentöjen kautta joista tunnetaan ja ymmärretään todennäköisesti vielä hyvin vähän.



"Fringelogiikka on niin epämääräistä, ettei kukaan pysty sanomaan mihin se perustuu."

Niin intentiota eikä intuitiota ei kyetä selittämään loogis-analyyttisesti millään mekanismilla koska vain pieni osa koko todellisuudesta toimii mekaanisesn ennustettavasti vaikka varsinkin intentio on juuri se kyky millä todellisuutta voi manipuloida ja siinä mielessä se on ainoa todellinen voima eikä ns. luonnonlaeilla ja sattumalla ole juuri mitään merkitystä käytännön kannalta vaikka tiede nimenomaan perustuu luonnonlakien ja sattuman kausaliteetin oletukseen ainoana sallittuna selitysmahdollisuutena. Perinteinen tekniikka toimii lähinnä vain jähmeän fysikaalisen aineen osalta missä todennäköisyysjakauma usein lähestyy determinismiä eli 100% varmuutta ihmisen arjen makrotason mittakaavassa.

"Ei ihme, että ihmisillä sanotaan olevan huono logiikan vaisto, sitä on vain kehitettävä ja harjoitettava."

Ilman logiikkaa ja sanallista ilmaisua intention ja intuition kommunikointi on hyvin vaikeaa tai mahdotonta koska hyvin harvat ihmiset kykenevät toimimaan pelkästään intentionsa ja intuitionsa varassa koska niiden kykyjen kehittäminen edellyttää ns. "henkistä" alkemiaa eli oman perusolemuksen kehittämistä vaikka periaatteessa ihmislajilla on perusvalmiudet sellaisten paratavallisten kykyjen aktivointiin ja optimointiin.

Tekoäly hallitsee loogis-analyyttisen puolen paljon ihmistä tehokkaammin joten ihmisten kannattaisi nimenomaan pyrkiä kehittämään sellaisia kykyjä joihin mikään algoritminen kone ei kykene ja delegoida loogis-analyyttisen "älyn" melko tylsät ja mekaaniset toiminnot tekoälysihteerille. :D

Belisario

Lue lisää

B.
Vain kommentti tuohon ettei mene esseiden kirjoittamiseksi.

"Tekoäly hallitsee loogis-analyyttisen puolen paljon ihmistä tehokkaammin joten ihmisten kannattaisi"

Riippuu vähän siitä mitä tekoälyä tarkoitat, jos GPT-3 niin silloin tarvitaan ihmiseltä
hyvää loogis-analyyttistä suoritusta, koska GT-3 ei aina näytä loistavan sillä alueella.

Tekoälyn älylliset kompuroinnit eivät ole mitään tylsää ta mekaanisia toimintoja,
ne käyvät melkein hyvästä viihteestä, kuten Fringelogiikan kukkaset, joita tietysti
pidät nerouden ilmentymänä. DD

R.

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-647)

Mitä taas tulee nagualismiin, niin on tärkeää huomata, että oleellista on nimenomaan dikotomia tonaalin ja naguaalin, joita molempia tarvitaan, eikä esim. analyyttisen ja analogisen päättelyn tai esim. lineaarisen ja konnektionistisen lähestymistavan välillä, koska naguaali on ainoa sellainen asia, johon vain viitataan, ilman että sitä kyetään kuvaamaan, toisin kuin esim. analoginen päättely, joka on automatisoitavissa. Oleellisesti naguaali on jotain sellaista, joka ei vaikuta edes olevan olemassakaan, mutta joka silti tuottaa vaikutuksia, jotka vaikutuksetkin ihminen tulkitsee ns. kokoomapisteensä tavanomaisessa sijainnissa siten, että kyseessä olisivat vain muka esim. ns. sattumat, esim. synkronisoituneisiin tapahtumiin liittyen.

Tietäjän oleellinen ero taviksiin verrattuna on tietoinen yhteys naguaaliin, eikä se, että tietäjän ajattelu- tai päättelyprosessit sinällään olisivat erilaisia, kuin taviksilla. Taviksille tuota kuitenkin on vaikea selittää, koska heidän mielestään naguaalia ei ole edes olemassakaan, mikä on sen konsensus-transsin seurausta, mikä puolestaan ei ole vain kasvatukseen/koulutukseen liittyvä asia, vaan taustalla on syvällisempiäkin syitä.

Vastustat hyvin tunnetusti ns. sopuli-ilmiötä, mikä kanta vaikuttaisi vaikuttavan suurinpiirtein kaikkeen mitä täällä kommunikoit, mutta mielestäni oleellista ei silti ole sinällään se, että minkä mukana ns. menee, vaan se, että mikä on toiminnan intentio, eli nagualismin mukaan sen tulee olla energeettinen moitteettomuus ja sinällään ei ole merkitystä, että mieltääkö sen omaksi tai muiden esittämäksi ajatukseksi, vaan se, että noudattaa sitä siitä huolimatta ja myös siitä huolimatta, että vastustavatko vai kannattavatko muut sitä.

Itse asiassa nagualismissa edistymisen edellytyksenä on se, että toimii energeettisesti moitteettomasti täysin riippumatta siitä, että mieltääkö edes itsekään sitä järkeväksi tai ei, mikä liittyy siihen seikkaan, että tietäjäksi ei ole mahdollista tulla harjoittelemalla tai temppuja tekemällä, vaan vain sen kautta, että Henki; selittämätön voima, käytännössä pakottaa ihmisen tietäjäksi, mikä on myös filosofisesti hyvin syvällinen seikka.

Ihmiskuntaan vaikuttaa valitettavasti melkoinen kollektiivinen painolasti sitä kautta, että Henki yms. käsitteet ovat kuormittuneet historiallisista syistä hyvin antroposentrisillä, teistisille ja eteerisillä assosiaatioilla, mikä seikka vaikeuttaa entisestään selväjärkisen ja energeettisesti hyödyllisen yhteyden saavuttamista abstraktiin, koska teistit kuorruttavat todellisuutta mielikuvituksen tuotteilla ja ateisteilla taas on vaikeuksia motivoitua sellaiseen keskittymiseen, joka voidaan päätellä vain korkeintaan vaikutuksiensa kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-647)

Mitä taas tulee nagualismiin, niin on tärkeää huomata, että oleellista on nimenomaan dikotomia tonaalin ja naguaalin, joita molempia tarvitaan, eikä esim. analyyttisen ja analogisen päättelyn tai esim. lineaarisen ja konnektionistisen lähestymistavan välillä, koska naguaali on ainoa sellainen asia, johon vain viitataan, ilman että sitä kyetään kuvaamaan, toisin kuin esim. analoginen päättely, joka on automatisoitavissa. Oleellisesti naguaali on jotain sellaista, joka ei vaikuta edes olevan olemassakaan, mutta joka silti tuottaa vaikutuksia, jotka vaikutuksetkin ihminen tulkitsee ns. kokoomapisteensä tavanomaisessa sijainnissa siten, että kyseessä olisivat vain muka esim. ns. sattumat, esim. synkronisoituneisiin tapahtumiin liittyen.

Tietäjän oleellinen ero taviksiin verrattuna on tietoinen yhteys naguaaliin, eikä se, että tietäjän ajattelu- tai päättelyprosessit sinällään olisivat erilaisia, kuin taviksilla. Taviksille tuota kuitenkin on vaikea selittää, koska heidän mielestään naguaalia ei ole edes olemassakaan, mikä on sen konsensus-transsin seurausta, mikä puolestaan ei ole vain kasvatukseen/koulutukseen liittyvä asia, vaan taustalla on syvällisempiäkin syitä.

Vastustat hyvin tunnetusti ns. sopuli-ilmiötä, mikä kanta vaikuttaisi vaikuttavan suurinpiirtein kaikkeen mitä täällä kommunikoit, mutta mielestäni oleellista ei silti ole sinällään se, että minkä mukana ns. menee, vaan se, että mikä on toiminnan intentio, eli nagualismin mukaan sen tulee olla energeettinen moitteettomuus ja sinällään ei ole merkitystä, että mieltääkö sen omaksi tai muiden esittämäksi ajatukseksi, vaan se, että noudattaa sitä siitä huolimatta ja myös siitä huolimatta, että vastustavatko vai kannattavatko muut sitä.

Itse asiassa nagualismissa edistymisen edellytyksenä on se, että toimii energeettisesti moitteettomasti täysin riippumatta siitä, että mieltääkö edes itsekään sitä järkeväksi tai ei, mikä liittyy siihen seikkaan, että tietäjäksi ei ole mahdollista tulla harjoittelemalla tai temppuja tekemällä, vaan vain sen kautta, että Henki; selittämätön voima, käytännössä pakottaa ihmisen tietäjäksi, mikä on myös filosofisesti hyvin syvällinen seikka.

Ihmiskuntaan vaikuttaa valitettavasti melkoinen kollektiivinen painolasti sitä kautta, että Henki yms. käsitteet ovat kuormittuneet historiallisista syistä hyvin antroposentrisillä, teistisille ja eteerisillä assosiaatioilla, mikä seikka vaikeuttaa entisestään selväjärkisen ja energeettisesti hyödyllisen yhteyden saavuttamista abstraktiin, koska teistit kuorruttavat todellisuutta mielikuvituksen tuotteilla ja ateisteilla taas on vaikeuksia motivoitua sellaiseen keskittymiseen, joka voidaan päätellä vain korkeintaan vaikutuksiensa kautta.

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-648)

Kaikenkaikkiaan, joka tapauksessa oleellista on energian palauttaminen käyttökelpoiseen muotoon, mikä tarkoittaa sitä, että se palautuu intentionaalisesti käytettävissä olevaksi, mistä puolestaan kuitenkin on varsinaisesti hyötyä vain, jos se intentio on moitteeton, mikä nagualismissa liittyy siihen, että ihmisen pitäisi kyetä toimimaan harmonisesti, mikä liittyy siihen pyrkimykseen itsetärkeyden vähentämiseen, koska muunlainen toiminta tavallaan aiheuttaa kitkaa ja ei-toivottuja välillisiä vaikutuksia ja siten energiahukkaa.

Esim. aiemmin kritisoimasi Castaneda:n esittämät maagiset liikkeet ovat eräs osa nagualismista, koska fyysinen keho on nagualismissa erittäin tärkeäksi tunnustettu asia, mutta ne on tarkoitettu siihen, että niiden avulla kyetään palauttamaan osa hajautuneesta energiasta käyttökelpoiseen muotoon ja englanninkielinen termi "magical passes" on oikea, koska tiettyjen asioiden tekeminen edellyttää sitä, että ensin saavutetaan riittävä energiataso, kuten myös "tensegrity", koska osassa liikkeitä oleellista on jänteiden voimakas jännittyminen. Vaikka ko. liikkeet voivatkin vaikuttaa jonkinlaiselta voimistelulta, niin niitä tarkemmin tarkasteltaessa on ilmeistä, että niiden suorittaminen moitteettomasti on hyvin vaikeaa.

On mm. ilmeistä, että ne tulisi tehdä mahdollisimman täydellisen sisäisen hiljaisuuden vallitessa ja ilmeisesti, jos ne kyetään tekemään oikein, niin sen tulisi johtaa huikeaan energiatason korottumiseen, minkä tietysti havaitsee itsekin, jos se tapahtuu, mutta ilmeisesti niiden tekeminen täysin oikein on erittäin vaikeaa. On hiukan yllättävää, että et ole niistä kiinnostunut, sillä nehän ovat ns. ei-tekemisen muotoja ja sopivat periaatteessa hyvin yhteen sen taipumuksesti kanssa, että pyrit toimimaan epätavanomaisella tavalla. Esim. kuka taviksista pyörittää kyynärvarsiaan määrätietoisesti niiden pitkittäisakselien ympäri, vaikka ko. liikkeiden synnyttämien tuntemusten perusteella on ilmeistä, että se on terveydelle eduksi?

On ilmeistä, että maagisia liikkeitä voidaan käyttää mm. ajattelun pysäyttämisen tukena, mutta kuten aiemmin olen todennut edes siitäkään sinällään ei ole hyötyä, jos toiminta ei ole moitteetonta ja kaikenkaikkiaan nagualismin oleellinen vaikeus on siinä, että se on ns. sellainen kokonaispaketti, joka edellyttää kaikkia osiansa, joita eri osia Castaneda kuvaa eri kirjoissaan, jotta ihminen kykenee edistymään sille tasolle, jolla kykenee hyödyntämään naguaalia tietoisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla, mikä toisaalta on aivan sama asia, kuin se, että ihminen toimii energeettisesti moitteettomasti.

Belisario: "Pelkästään loogis-analyyttisesti toimiva ihminen ei pärjäisi luonnon olosuhteissa kovin kauan hengissä."

Aivan erityisesti ei pärjäisi etenkään sellaisissa tilanteissa, joissa hänen kokoomapisteensä on siirtynyt hyvin kauas tavanomaisesta sijainnistaan, koska pohjimmiltaan naguaali on käsittämätön ja vaikka loogis-analyyttinen lähestymistapa sinällään onkin robusti, niin sen sovellettavuus on rajoitteista ja sen vuoksi nagualistiset tietäjät eivät niinkään olekaan kiinnostuneita tieteestä, vaan henkilökohtaisesta voimasta, mutta moitteettomuuteen kuuluu myös se, että oikeat tietäjät eivät edusta itseään, vaan sitä, mikä on abstraktia, mikä puolestaan on myös oleellinen ero suhteessa taviksiin.

XPR-646:


Oikeastaan koko alitajunnan käsite on siinä mielessä harhaanjohtava että se tajunta mielletään samaksi asiaksi kuin sanallinen monologi eli loogis-analyyttiseksi vaikka periaatteessa tietoisuus tarkoittaa lähinnä sitä kykenee reagoimaan mielekkäällä tavalla ympäristön haasteisiin ja vaikutteisiin ilman että niitä erikseen tarvitsee loogis-analyyttisen prosessin kautta erikseen koko ajan käsitellä. Tietoisessa toiminnassa kyse on siis ensisijassa tekemisestä eikä pelkästään tekemisen ajattelemisesta käsitteellisellä tasolla.

Eli arkikielessä alitajunta mielletään joksikin mikä ei ole ns. loogis-analyyttisen metakognition huomion fokuksessa jonakin hetkenä vaikka siihen silti kyetään muilla tasoilla reagoimaan asianmukaisesti eli se ns. alitajunta voi hyvinkin tajuista vaikkakaan ei pelkän ajattelun tasolla.



Tuo jako loogis-analyyttiseen vs intuitiiviseen toimintaan liittyi aloituksessa linkkaamaani videoon jossa Tom Campbell kuvaili intuitiivisen ja älyllisen moodin eroja (n. 10min videon alusta) jossa hän kertoi miten sai loogis-analyyttisen älyllisen tason varmuuden itselleen siitä että hänen kehostapoistumiskokemuksensa olivat todellisia eikä vain kuviteltua koska hän kykeni siinä kokemuksessa kommunikoimaan toisen kehostapoistujan kanssa joka myös nauhoitettiin vaikka heidät oli eristetty toisistaan.

Kehosta poistumiskokemukset, kaukonäkeminen ja kaikki muutkin ns. paratavalliset kyvyt liittyvät ns. intuitiiviseen moodiin jossa vain tehdään pohtimatta erikseen miten se on mahdollista ja jos se loogis-analyyttinen moodi jostain syystä tulee kesken harjoitusta vallitsevaksi niin se intuitiivinen tila lakkaa olemasta samalla hetkellä eli ts. se intuitiivisuus tässä mielessä on poissulkevaa suhteessa loogis-analyyttiseen prosessointiin.

Tuossa intuitiivisessa moodissa (kuten kaikessa muussakin) on olennaista palaute koska ainoastaan sen avulla voi verifioida itselleen sen intuitiivisen prosessin toimivuus ja sekin perustuu iterointiin kuten kaikkien muidenkin taitojen harjoittelu.

Se verifiointi sinänsä ei tarkoita että sen kyvyn voisi tai kykenisi kuvailemaan loogis-analyyttisesti eli se kyky joko toimii tai ei toimi. Jos joku muu haluaa myös verifioida intuitiivista tasoa niin se edellyttää että opettelee toimimaan siinä eli sitä on mahdotonta todistaa kenellekään joka ei itse kykene kokeilemaan sitä.


Bob Monroe huomasi sattumalta omaavansa kehonsa poistumiskyvyn ja perusti Monroe instituutin sitä tutkimaan tieteellisesti ja hänen instituutissaan Tom Campbell vähitellen perehtyi ns. OBE (out-of-body) tekniikkaan ja sen pohjalta kehitti oman kaiken teoriansa joka perustuu virtuaalitodellisuuden tai simulaation vertauskuvaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Monroe

Itselläni oli yksi OBE-kokemus vuosia sitten joten en asennoitunut oletusarvoisen skeptisesti ja kielteisesti asiaan vaan pidin Campbellin mallia mielenkiintoisena ja uskottavana ja katsoin aika monta hänen esitystään youtubesta.

Nagualismin unennäössä on minusta aika paljon yhtäläisyyksiä suhteessa TC:n malliin ja minusta Campbell kykenee selittämään nagualismin perusteet oikeastaan paljon paremmin kuin Castaneda ja samalla laajentaa sen nagualismin yhteyksiä laajempaan kokonaisuuteen jonka puitteissa sitä on helpompi ymmärtää.


Ihmisellä on loogis-analyyttisen älyllisen moodin lisäksi myös tunne- ja liikuntamoodit ja äly sinänsä ei kykene korvaamaan liiketasoa eikä tunnetasoa jotka toimivat aivan eri periaatteilla. Tunnetasoon liittyy intentio ja intuitio on lähinnä se mitä ihminen oikeasti on eikä vain kuvittele älyllisellä tasolla olevansa. Liikuntatasoa harjoitetaan nimenomaan liikkumalla eikä vain ajattelemalla liikkumista.

Mitä tulee tekoälyyn niin periaatteessa se voi olla hyvinkin hyödyllinen apuväline jos onnistutaan välttämään pahimmat mahdolliset ylilyönnit mutta sitten toisaalta vallitsee ja on aika pitkään jo vallinnut melkoinen epätasapaino ns. tavistason ihmisten (ja useimpien päättäjien) kyvyssä soveltaa tehokasta tekniikkaa jotenkin tasapainoisesti, järkevästi ja viisaasti eli pätee sama periaate kuin siinä ettei lapsille kannata antaa liian vaarallisia leluja. :D

Kyllä minusta ihmisellä on ainakin mahdollisuus ei-lokaaliin tietoon vaikka sen verifiointi edellyttää sen taidon omakohtaista opettelemista ja toisinaan sellaista voi kokea välähdyksenomaisesti sopivissa olosuhteissa tai jotkut ovat ilman opetteluakin synnynnäisesti lahjakkaita yliaistillisten kykyjen suhteen.

==>

==>

Ns. tavanomainen intuitio perustuu kokemuksiin eikä ole yliaistillista eikä epälokaalia luonteeltaan ja sen takia myös usein melko virhealtista varsinkin jos se energeettinen taso tunnepuoli ei ole ns. moitteeton.

Tiede on hyvin pitkälle institutionaalista ryhmässä ajattelua ja vaikka jotkut tutkijat osaavat orientoitua myös intuitiivisessa muodossa niin tavallaan se konsensus määrittelee sen ns. tieteellisen totuuden jolloin siinä tieteen kokonaisuudessa voi olla mukana voimakkaitakin ideologisia ja filosofisia metafysiikkaan liittyviä intressejä joten tiede eikä tieteelliinen metodi ei ole mikään totuusautomaatti vaan palvelee parhaiten lähinnä vain yhteiskuntaan liittyviä käytännön tarpeita ja intressejä melko kaavamaisella tavalla eli ns. konsensustranssia joka kehittyy sitä mukaa kuin tavistason tietoisuus kollektiivisesti edistyy tai taantuu kuten nykyään... :D

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-647)

Mitä taas tulee nagualismiin, niin on tärkeää huomata, että oleellista on nimenomaan dikotomia tonaalin ja naguaalin, joita molempia tarvitaan, eikä esim. analyyttisen ja analogisen päättelyn tai esim. lineaarisen ja konnektionistisen lähestymistavan välillä, koska naguaali on ainoa sellainen asia, johon vain viitataan, ilman että sitä kyetään kuvaamaan, toisin kuin esim. analoginen päättely, joka on automatisoitavissa. Oleellisesti naguaali on jotain sellaista, joka ei vaikuta edes olevan olemassakaan, mutta joka silti tuottaa vaikutuksia, jotka vaikutuksetkin ihminen tulkitsee ns. kokoomapisteensä tavanomaisessa sijainnissa siten, että kyseessä olisivat vain muka esim. ns. sattumat, esim. synkronisoituneisiin tapahtumiin liittyen.

Tietäjän oleellinen ero taviksiin verrattuna on tietoinen yhteys naguaaliin, eikä se, että tietäjän ajattelu- tai päättelyprosessit sinällään olisivat erilaisia, kuin taviksilla. Taviksille tuota kuitenkin on vaikea selittää, koska heidän mielestään naguaalia ei ole edes olemassakaan, mikä on sen konsensus-transsin seurausta, mikä puolestaan ei ole vain kasvatukseen/koulutukseen liittyvä asia, vaan taustalla on syvällisempiäkin syitä.

Vastustat hyvin tunnetusti ns. sopuli-ilmiötä, mikä kanta vaikuttaisi vaikuttavan suurinpiirtein kaikkeen mitä täällä kommunikoit, mutta mielestäni oleellista ei silti ole sinällään se, että minkä mukana ns. menee, vaan se, että mikä on toiminnan intentio, eli nagualismin mukaan sen tulee olla energeettinen moitteettomuus ja sinällään ei ole merkitystä, että mieltääkö sen omaksi tai muiden esittämäksi ajatukseksi, vaan se, että noudattaa sitä siitä huolimatta ja myös siitä huolimatta, että vastustavatko vai kannattavatko muut sitä.

Itse asiassa nagualismissa edistymisen edellytyksenä on se, että toimii energeettisesti moitteettomasti täysin riippumatta siitä, että mieltääkö edes itsekään sitä järkeväksi tai ei, mikä liittyy siihen seikkaan, että tietäjäksi ei ole mahdollista tulla harjoittelemalla tai temppuja tekemällä, vaan vain sen kautta, että Henki; selittämätön voima, käytännössä pakottaa ihmisen tietäjäksi, mikä on myös filosofisesti hyvin syvällinen seikka.

Ihmiskuntaan vaikuttaa valitettavasti melkoinen kollektiivinen painolasti sitä kautta, että Henki yms. käsitteet ovat kuormittuneet historiallisista syistä hyvin antroposentrisillä, teistisille ja eteerisillä assosiaatioilla, mikä seikka vaikeuttaa entisestään selväjärkisen ja energeettisesti hyödyllisen yhteyden saavuttamista abstraktiin, koska teistit kuorruttavat todellisuutta mielikuvituksen tuotteilla ja ateisteilla taas on vaikeuksia motivoitua sellaiseen keskittymiseen, joka voidaan päätellä vain korkeintaan vaikutuksiensa kautta.

Lue lisää

XPR-647:

Minusta luonto toimii analogisesti ja pohjimmiltaan harmoonisten epälineaaristen resonanssien kautta holistisesti joka tarkoittaa sitä että niitä vaikutuksia ei kyetä tunnistamaan kun tutkittava objekti pyritään hajoittamaan osiinsa ja tutkimaan jokaista osaa erikseen ympäristöstään erotettuna esim. laboratorio-olosuhteissa eli sellainen loogis-analyyttinen tutkimustapa voi ainoastaan tuottaa joko mekanismeja tai sattuman oletuksen vastaukseksi.

Analoginen ajattelu ei ole ainakaan täysin automatisoitavissa eikä millään erityisen toimivalla tai mielekkäällä tavalla koska kaikki automaattisuus perustuu algoritmeihin kun taas analoginen ajattelu perustuu resonanseihin eli samankaltaisuuksiin ja mahdollisuuteen liikkua tunnetusta kontekstista tuntemattomaan. Vain merkityksen kautta voidaan erottaa toisistaan olennaiset ja epäolennaiset analogiat kussakin konkreettisessa tilanteessa.

Minusta kaikki konkreettisia asioita koskevat käsitteet ovat vain viittauksia johonkin eivätkä koskaan ole tyhjentävästi määriteltävissä koska määritelmät toimivat myös premisseinä päättelyssä ja siten voivat vääristää kokonaiskuvaa.

Jos määritellään kaikki olemassaoleva niin että sen pitää olla mitattavissa & havaittavissa jäännöksettömästi niin sen olemassaolon ulkopuolelle jää valtava joukko asioita jotka eivät ole materiaalisia eli todellisia sellaisen olemassaolon määritelmän mukaan (tietoisuus, tiede, yhteiskunta, säännöt, sopimukset jne. yms. ) jotka kaikki ovat sellaisia asioita jotka ovat ajallis-paikallisen yksiselitteisen olomassaolon kannalta olematonta.

Ihmisen kannattaa ajatella antroposentrisesti jo pelkästään sen takia että on ihminen eikä oikeasti kykene ajattelmaan eikä edes kuvittelemaan muulla tavalla ja kaikenlainen sellaiseen näennäisobjektiivisuuteen pyrkiminenkin on hyvin pitkälle sekoilua, toiveajattelua ja jonkinlaista epärealistista itsepetosta siitä huolimatta että se tieteellisissä piireissä on ollut muodikasta jo kauan.

Jokainen tarkastelee muita ja ympäristöään omien kokemustensa ja oman olemisensa rajoitteiden mielikuvakuplan kautta eikä toisenlaisesta voi oikeastaan sanoa mitään ellei itse kokeile ja perehdy siihen toisenlaiseen ajatteluun ja toimintaan ja muuten kyse on lähinnä vain omista asenteista ja ennakkoluuloista.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-648)

Kaikenkaikkiaan, joka tapauksessa oleellista on energian palauttaminen käyttökelpoiseen muotoon, mikä tarkoittaa sitä, että se palautuu intentionaalisesti käytettävissä olevaksi, mistä puolestaan kuitenkin on varsinaisesti hyötyä vain, jos se intentio on moitteeton, mikä nagualismissa liittyy siihen, että ihmisen pitäisi kyetä toimimaan harmonisesti, mikä liittyy siihen pyrkimykseen itsetärkeyden vähentämiseen, koska muunlainen toiminta tavallaan aiheuttaa kitkaa ja ei-toivottuja välillisiä vaikutuksia ja siten energiahukkaa.

Esim. aiemmin kritisoimasi Castaneda:n esittämät maagiset liikkeet ovat eräs osa nagualismista, koska fyysinen keho on nagualismissa erittäin tärkeäksi tunnustettu asia, mutta ne on tarkoitettu siihen, että niiden avulla kyetään palauttamaan osa hajautuneesta energiasta käyttökelpoiseen muotoon ja englanninkielinen termi "magical passes" on oikea, koska tiettyjen asioiden tekeminen edellyttää sitä, että ensin saavutetaan riittävä energiataso, kuten myös "tensegrity", koska osassa liikkeitä oleellista on jänteiden voimakas jännittyminen. Vaikka ko. liikkeet voivatkin vaikuttaa jonkinlaiselta voimistelulta, niin niitä tarkemmin tarkasteltaessa on ilmeistä, että niiden suorittaminen moitteettomasti on hyvin vaikeaa.

On mm. ilmeistä, että ne tulisi tehdä mahdollisimman täydellisen sisäisen hiljaisuuden vallitessa ja ilmeisesti, jos ne kyetään tekemään oikein, niin sen tulisi johtaa huikeaan energiatason korottumiseen, minkä tietysti havaitsee itsekin, jos se tapahtuu, mutta ilmeisesti niiden tekeminen täysin oikein on erittäin vaikeaa. On hiukan yllättävää, että et ole niistä kiinnostunut, sillä nehän ovat ns. ei-tekemisen muotoja ja sopivat periaatteessa hyvin yhteen sen taipumuksesti kanssa, että pyrit toimimaan epätavanomaisella tavalla. Esim. kuka taviksista pyörittää kyynärvarsiaan määrätietoisesti niiden pitkittäisakselien ympäri, vaikka ko. liikkeiden synnyttämien tuntemusten perusteella on ilmeistä, että se on terveydelle eduksi?

On ilmeistä, että maagisia liikkeitä voidaan käyttää mm. ajattelun pysäyttämisen tukena, mutta kuten aiemmin olen todennut edes siitäkään sinällään ei ole hyötyä, jos toiminta ei ole moitteetonta ja kaikenkaikkiaan nagualismin oleellinen vaikeus on siinä, että se on ns. sellainen kokonaispaketti, joka edellyttää kaikkia osiansa, joita eri osia Castaneda kuvaa eri kirjoissaan, jotta ihminen kykenee edistymään sille tasolle, jolla kykenee hyödyntämään naguaalia tietoisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla, mikä toisaalta on aivan sama asia, kuin se, että ihminen toimii energeettisesti moitteettomasti.

Belisario: "Pelkästään loogis-analyyttisesti toimiva ihminen ei pärjäisi luonnon olosuhteissa kovin kauan hengissä."

Aivan erityisesti ei pärjäisi etenkään sellaisissa tilanteissa, joissa hänen kokoomapisteensä on siirtynyt hyvin kauas tavanomaisesta sijainnistaan, koska pohjimmiltaan naguaali on käsittämätön ja vaikka loogis-analyyttinen lähestymistapa sinällään onkin robusti, niin sen sovellettavuus on rajoitteista ja sen vuoksi nagualistiset tietäjät eivät niinkään olekaan kiinnostuneita tieteestä, vaan henkilökohtaisesta voimasta, mutta moitteettomuuteen kuuluu myös se, että oikeat tietäjät eivät edusta itseään, vaan sitä, mikä on abstraktia, mikä puolestaan on myös oleellinen ero suhteessa taviksiin.

Lue lisää

XPR-648:

Intentio ei voi olla moiteettonta ellei ihminen kokonaisuudessaan älyn, tunteen ja fyysisen toiminnan tasolla pyri moitteettomuuteen eli se moiteeton intentio voi kehittyä ainoastaan sellaiseen pyrkimällä ja nimenomaan jatkuvasti harjoittelemalla sitä intentiota ja siihen liittyvää palautetta eli intuitiota ja ihan samalla tavalla tahdon vapaus (":D") voi kehittyä vain harjoittelemalla tahtomista ja ottamalla sitten iteroinneissa huomioon sen tahtomisen feedback eli palaute.

Opetteluvaiheeessa aina syntyy kitkaa, ei-toivottuja seurauksia mutta se ei sellaisenaan ole energiahukkaa jos niistä virheistä pyrkii oppimaan eikä toista enää niitä samoja virheitä.

Itse pidin ennemmän Gurdjieffin liikkeistä ja varsinkin niihin liittyvästä musiikista eli pyrkimys niissä ja muiden traditioiden liikesarjoissa oli kehittää muitakin ihmisen olemuspuolia kuin pelkkää älyä joka taas yksipuolisena moodina voi olla hyvinkin haitallinen kokonaisuuden kannalta.

https://www.youtube.com/watch?v=Hb2u60AXvs0

https://www.youtube.com/watch?v=vE032axqpII

CC:n liikesarjat muistuttavat jossain määrin joogaliikkeitä ja itämaisten kamppailulajien liikesarjoja kun taas G:n liikesarjoihin on koodattu myös perusopetuksia ja tunnetasoon vaikuttava musiikki eli G:n tanssit ovat siinä mielessä monipuolisempia ja vähintään yhtä vaikeita kuin nuo magical passes.

Liikunta on minusta ihan yhtä tärkeää kuin älyn kehittäminen lukemalla tai tunnetason kehittäminen esim. taiteiden kautta. Yleensä kuitenkin vain yksi näistä on dominoiva ja tyypillisesti se on älytaso ja nimenomaan ns. alemman tason loogis-analyyttisyys johon keskitytään kaikessa muodollisessa koulutuksessa eniten.

Kaikessa tekemisessä on minusta olennaisinta että keskittyy vain siihen tekemiseen eikä sen tekemisen ajatteluun jolloin se alkaa toimia ikäänkuin itsestään ja on usein hyvin vaikeaa itselleen älyllisesti hahmottaa miten kykeni sen tekemään. Eli ts. ei-tekeminen on hyvin pitkälle tekemistä jossa metakognitio on kytketty pois päältä häiritsemästä prosessia.


Belisario

Anonyymi kirjoitti:

XPR-646:


Oikeastaan koko alitajunnan käsite on siinä mielessä harhaanjohtava että se tajunta mielletään samaksi asiaksi kuin sanallinen monologi eli loogis-analyyttiseksi vaikka periaatteessa tietoisuus tarkoittaa lähinnä sitä kykenee reagoimaan mielekkäällä tavalla ympäristön haasteisiin ja vaikutteisiin ilman että niitä erikseen tarvitsee loogis-analyyttisen prosessin kautta erikseen koko ajan käsitellä. Tietoisessa toiminnassa kyse on siis ensisijassa tekemisestä eikä pelkästään tekemisen ajattelemisesta käsitteellisellä tasolla.

Eli arkikielessä alitajunta mielletään joksikin mikä ei ole ns. loogis-analyyttisen metakognition huomion fokuksessa jonakin hetkenä vaikka siihen silti kyetään muilla tasoilla reagoimaan asianmukaisesti eli se ns. alitajunta voi hyvinkin tajuista vaikkakaan ei pelkän ajattelun tasolla.



Tuo jako loogis-analyyttiseen vs intuitiiviseen toimintaan liittyi aloituksessa linkkaamaani videoon jossa Tom Campbell kuvaili intuitiivisen ja älyllisen moodin eroja (n. 10min videon alusta) jossa hän kertoi miten sai loogis-analyyttisen älyllisen tason varmuuden itselleen siitä että hänen kehostapoistumiskokemuksensa olivat todellisia eikä vain kuviteltua koska hän kykeni siinä kokemuksessa kommunikoimaan toisen kehostapoistujan kanssa joka myös nauhoitettiin vaikka heidät oli eristetty toisistaan.

Kehosta poistumiskokemukset, kaukonäkeminen ja kaikki muutkin ns. paratavalliset kyvyt liittyvät ns. intuitiiviseen moodiin jossa vain tehdään pohtimatta erikseen miten se on mahdollista ja jos se loogis-analyyttinen moodi jostain syystä tulee kesken harjoitusta vallitsevaksi niin se intuitiivinen tila lakkaa olemasta samalla hetkellä eli ts. se intuitiivisuus tässä mielessä on poissulkevaa suhteessa loogis-analyyttiseen prosessointiin.

Tuossa intuitiivisessa moodissa (kuten kaikessa muussakin) on olennaista palaute koska ainoastaan sen avulla voi verifioida itselleen sen intuitiivisen prosessin toimivuus ja sekin perustuu iterointiin kuten kaikkien muidenkin taitojen harjoittelu.

Se verifiointi sinänsä ei tarkoita että sen kyvyn voisi tai kykenisi kuvailemaan loogis-analyyttisesti eli se kyky joko toimii tai ei toimi. Jos joku muu haluaa myös verifioida intuitiivista tasoa niin se edellyttää että opettelee toimimaan siinä eli sitä on mahdotonta todistaa kenellekään joka ei itse kykene kokeilemaan sitä.


Bob Monroe huomasi sattumalta omaavansa kehonsa poistumiskyvyn ja perusti Monroe instituutin sitä tutkimaan tieteellisesti ja hänen instituutissaan Tom Campbell vähitellen perehtyi ns. OBE (out-of-body) tekniikkaan ja sen pohjalta kehitti oman kaiken teoriansa joka perustuu virtuaalitodellisuuden tai simulaation vertauskuvaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Monroe

Itselläni oli yksi OBE-kokemus vuosia sitten joten en asennoitunut oletusarvoisen skeptisesti ja kielteisesti asiaan vaan pidin Campbellin mallia mielenkiintoisena ja uskottavana ja katsoin aika monta hänen esitystään youtubesta.

Nagualismin unennäössä on minusta aika paljon yhtäläisyyksiä suhteessa TC:n malliin ja minusta Campbell kykenee selittämään nagualismin perusteet oikeastaan paljon paremmin kuin Castaneda ja samalla laajentaa sen nagualismin yhteyksiä laajempaan kokonaisuuteen jonka puitteissa sitä on helpompi ymmärtää.


Ihmisellä on loogis-analyyttisen älyllisen moodin lisäksi myös tunne- ja liikuntamoodit ja äly sinänsä ei kykene korvaamaan liiketasoa eikä tunnetasoa jotka toimivat aivan eri periaatteilla. Tunnetasoon liittyy intentio ja intuitio on lähinnä se mitä ihminen oikeasti on eikä vain kuvittele älyllisellä tasolla olevansa. Liikuntatasoa harjoitetaan nimenomaan liikkumalla eikä vain ajattelemalla liikkumista.

Mitä tulee tekoälyyn niin periaatteessa se voi olla hyvinkin hyödyllinen apuväline jos onnistutaan välttämään pahimmat mahdolliset ylilyönnit mutta sitten toisaalta vallitsee ja on aika pitkään jo vallinnut melkoinen epätasapaino ns. tavistason ihmisten (ja useimpien päättäjien) kyvyssä soveltaa tehokasta tekniikkaa jotenkin tasapainoisesti, järkevästi ja viisaasti eli pätee sama periaate kuin siinä ettei lapsille kannata antaa liian vaarallisia leluja. :D

Kyllä minusta ihmisellä on ainakin mahdollisuus ei-lokaaliin tietoon vaikka sen verifiointi edellyttää sen taidon omakohtaista opettelemista ja toisinaan sellaista voi kokea välähdyksenomaisesti sopivissa olosuhteissa tai jotkut ovat ilman opetteluakin synnynnäisesti lahjakkaita yliaistillisten kykyjen suhteen.

==>

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-649)

Belisario: "Eli arkikielessä alitajunta mielletään joksikin mikä ei ole ns. loogis-analyyttisen metakognition huomion fokuksessa jonakin hetkenä vaikka siihen silti kyetään muilla tasoilla reagoimaan asianmukaisesti eli se ns. alitajunta voi hyvinkin tajuista vaikkakaan ei pelkän ajattelun tasolla."

Tietoisuus on hankala käsite, koska sillä voidaan tarkoittaa sekä esim. sitä, että mikä tiedostetaan tietyllä hetkellä tai sitä, että mikä tiedostetaan jonakin hetkenä. Jostain syystä huomiokyky joka tapauksessa on ns. niukka resurssi ja tavallisesti ihmiset tiedostavat tietyllä ajanhetkellä vain osan kokonaisuudesta.

Tietoisuus on jonkinlainen mysteeri, mutta intuitiivisesti tiedämme ainakin sen, että jos meillä ei olisi tietoisuutta, niin meistä ei tuntuisi miltään ja minusta tietoisuus siis liittyy tunteisiin, eikä pelkkään tietojenkäsittelyyn, joka kaiketi sinällään ei tunnu miltään ja nagualismin mukaan myös emanaatioihin, jotka nagualismin mukaan ovat sellainen todellisuuden perusta, että ns. kompleksioliot, kuten ihmiset, koostuvat suunnattomasta määrästä emanaatioita ja tietoisuus perustuu siihen, että osa ko. emanaatioista energisoituu.

Tietoinen toiminta mitä ilmeisimmin kuluttaa huomattavasti niukkaa energiaa ja ei siis sinällään ole sopiva pääasialliseksi tavoitteeksi, vaikka nagualisminkin mukaan tietoisuuden kehittyminen sinällään on yleisessä katsannossa tärkeää. Alitajunta toisaalta kaiketi on se osa meistä, joiden tiedostamiseen meillä ei ole käytettävissä riittävästi energiaa tietyllä hetkellä.

Tuota alitajunnan tiedostamista nagualismissa pidetään erittäin tärkeänä, mutta se ei ole mahdollista ilman, että käytettävissä on enemmän energiaa, kuin tavallisesti ja oleellisesti hyötyä on vain niiden alitajuntaisten emanaatioiden tiedostamisesta, jotka mahdollistavat sen, että niiden kautta käytettävissä olisi enemmän energiaa ja kaikenkaikkiaan nagualismissa pääpaino on siis energian, eikä kuvausten tiedostamisessa, mikä toisaalta vain kuluttaa sitä energiaa.

"kehostapoistumiskokemuksensa olivat todellisia"

Nagualismin mukaan kaikki kokemukset ovat todellisia kokemuksina. Olen aikoinaan lukenut Monroe:n kirjan. Itsellänikin on kokemuksia, joihin on liittynyt se, että olen ns. tarkastellut kehoani ns. ulkopuolelta, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertainen, kuin miltä voi vaikuttaa, sillä tarkemmin ilmaistenhan kyse on siitä, että havainnoitsija havainnoi kehonsa kuvausta ns. ulkoapäin ja esim. nagualismissakin korostetaan sitä, että kuvaus tietysti on laadullisesti aivan eri asia kuin se, mitä se kuvaa. Nagualismin mukaan todellisen maailman tunnusmerkki on se, että se sisältää energiaa, kun sen sijaan fiktiiviset maailmat eivät sisällä energiaa.

"Kehosta poistumiskokemukset, kaukonäkeminen ja kaikki muutkin ns. paratavalliset kyvyt liittyvät ns. intuitiiviseen moodiin jossa vain tehdään pohtimatta erikseen miten se on mahdollista ja jos se loogis-analyyttinen moodi jostain syystä tulee kesken harjoitusta vallitsevaksi niin se intuitiivinen tila lakkaa olemasta samalla hetkellä eli ts. se intuitiivisuus tässä mielessä on poissulkevaa suhteessa loogis-analyyttiseen prosessointiin."

Ymmärrän mitä tarkoitat ja tuo tosiaan on tärkeää, koska tarpeeton loogis-analyyttinen prosessointi kuluttaa energiaa hukkaan, kuten myös pyrkimys esim. pakottaa unennäkö etenemään johonkin tiettyyn suuntaan, tarkoittaen sitä, että oleellista on noiden sijaan nimenomaan kyky keskittyä tiedostamaan niitä prosesseja, jotka ovat sellaisia, että ne etenevät joka tapauksessa siihen suuntaan, mikä on yhdenmukainen energeettisen moitteettomuuden tavoitteen kanssa.

"Ihmisellä on loogis-analyyttisen älyllisen moodin lisäksi myös tunne- ja liikuntamoodit ja äly sinänsä ei kykene korvaamaan liiketasoa eikä tunnetasoa jotka toimivat aivan eri periaatteilla."

Noin on myös nagualismin mukaan.

"Kyllä minusta ihmisellä on ainakin mahdollisuus ei-lokaaliin tietoon vaikka sen verifiointi edellyttää sen taidon omakohtaista opettelemista ja toisinaan sellaista voi kokea välähdyksenomaisesti sopivissa olosuhteissa tai jotkut ovat ilman opetteluakin synnynnäisesti lahjakkaita yliaistillisten kykyjen suhteen."

Minusta oleellista eivät niinkään ole kyvyt, mitä ne sitten ovatkin, vaan sen energiatason saavuttaminen, joka mahdollistaa ne, koska ko. saavutus on merkki siitä, että ollaan toimittuu energeettisesti moitteettomasti ja nagualismin mukaan niin tulee toimia ja ne kyvyt ovat siis tavallaan sivutuotteita ja niihin kannattaisi suhtautua sellaisina, koska muuten ne saavat liikaa painoarvoa.

Anonyymi kirjoitti:

==>

Ns. tavanomainen intuitio perustuu kokemuksiin eikä ole yliaistillista eikä epälokaalia luonteeltaan ja sen takia myös usein melko virhealtista varsinkin jos se energeettinen taso tunnepuoli ei ole ns. moitteeton.

Tiede on hyvin pitkälle institutionaalista ryhmässä ajattelua ja vaikka jotkut tutkijat osaavat orientoitua myös intuitiivisessa muodossa niin tavallaan se konsensus määrittelee sen ns. tieteellisen totuuden jolloin siinä tieteen kokonaisuudessa voi olla mukana voimakkaitakin ideologisia ja filosofisia metafysiikkaan liittyviä intressejä joten tiede eikä tieteelliinen metodi ei ole mikään totuusautomaatti vaan palvelee parhaiten lähinnä vain yhteiskuntaan liittyviä käytännön tarpeita ja intressejä melko kaavamaisella tavalla eli ns. konsensustranssia joka kehittyy sitä mukaa kuin tavistason tietoisuus kollektiivisesti edistyy tai taantuu kuten nykyään... :D

Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-650)

Belisario: "Ns. tavanomainen intuitio perustuu kokemuksiin eikä ole yliaistillista eikä epälokaalia luonteeltaan ja sen takia myös usein melko virhealtista varsinkin jos se energeettinen taso tunnepuoli ei ole ns. moitteeton."

Vaikka en korostakaan yksilöllisyyttä, niin olet tietysti oikeassa siinä, että on erittäin tärkeää, että kykenee pitämään kokoomapisteensä sellaisessa sijainnissa, joka mahdollistaa moitteettomuuden, ympäristön ja muiden ihmisten erilaisista näkemyksistä huolimatta. Vaikka yksilölliset kummallisuudet sinällään eivät olekaan oleellisia, niin käytännössä kuitenkin jokaisella on omanlaisensa henkilökohtaiset haasteensa ja yksilötasolla toimiminen on tietysti oleellista, koska muuten touhu menee pelkäksi filosofoinniksi ja myös tehokkainta, koska toiminta tapahtuu pohjimmiltaan yksilötasolla ja esim. nagualismissakin fokus on selvästi henkilökohtaisissa kokemuksissa, eikä yhteiskunnan uudistamisessa tms. mm., koska se vaatisi liian paljon energiaa ja tulokset eivät kuitenkaan olisi kestävällä pohjalla, jos ihmiset eivät omaksuisi nagualistista moitteettomuuden periaatetta...

Anonyymi kirjoitti:

XPR-647:

Minusta luonto toimii analogisesti ja pohjimmiltaan harmoonisten epälineaaristen resonanssien kautta holistisesti joka tarkoittaa sitä että niitä vaikutuksia ei kyetä tunnistamaan kun tutkittava objekti pyritään hajoittamaan osiinsa ja tutkimaan jokaista osaa erikseen ympäristöstään erotettuna esim. laboratorio-olosuhteissa eli sellainen loogis-analyyttinen tutkimustapa voi ainoastaan tuottaa joko mekanismeja tai sattuman oletuksen vastaukseksi.

Analoginen ajattelu ei ole ainakaan täysin automatisoitavissa eikä millään erityisen toimivalla tai mielekkäällä tavalla koska kaikki automaattisuus perustuu algoritmeihin kun taas analoginen ajattelu perustuu resonanseihin eli samankaltaisuuksiin ja mahdollisuuteen liikkua tunnetusta kontekstista tuntemattomaan. Vain merkityksen kautta voidaan erottaa toisistaan olennaiset ja epäolennaiset analogiat kussakin konkreettisessa tilanteessa.

Minusta kaikki konkreettisia asioita koskevat käsitteet ovat vain viittauksia johonkin eivätkä koskaan ole tyhjentävästi määriteltävissä koska määritelmät toimivat myös premisseinä päättelyssä ja siten voivat vääristää kokonaiskuvaa.

Jos määritellään kaikki olemassaoleva niin että sen pitää olla mitattavissa & havaittavissa jäännöksettömästi niin sen olemassaolon ulkopuolelle jää valtava joukko asioita jotka eivät ole materiaalisia eli todellisia sellaisen olemassaolon määritelmän mukaan (tietoisuus, tiede, yhteiskunta, säännöt, sopimukset jne. yms. ) jotka kaikki ovat sellaisia asioita jotka ovat ajallis-paikallisen yksiselitteisen olomassaolon kannalta olematonta.

Ihmisen kannattaa ajatella antroposentrisesti jo pelkästään sen takia että on ihminen eikä oikeasti kykene ajattelmaan eikä edes kuvittelemaan muulla tavalla ja kaikenlainen sellaiseen näennäisobjektiivisuuteen pyrkiminenkin on hyvin pitkälle sekoilua, toiveajattelua ja jonkinlaista epärealistista itsepetosta siitä huolimatta että se tieteellisissä piireissä on ollut muodikasta jo kauan.

Jokainen tarkastelee muita ja ympäristöään omien kokemustensa ja oman olemisensa rajoitteiden mielikuvakuplan kautta eikä toisenlaisesta voi oikeastaan sanoa mitään ellei itse kokeile ja perehdy siihen toisenlaiseen ajatteluun ja toimintaan ja muuten kyse on lähinnä vain omista asenteista ja ennakkoluuloista.

Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-651)

Belisario: "analoginen ajattelu perustuu resonanseihin eli samankaltaisuuksiin ja mahdollisuuteen liikkua tunnetusta kontekstista tuntemattomaan."

Nagualismissa oleellista on aiemmin tuntemattoman tiedostaminen. Tekoälyjärjestelmät eivät välttämättä ole kovinkaan pitkällä analogisen päättelyn soveltamisessa tuollaisissa tilanteissa, mutta en näe sille mitään periaatteellista estettä. Ihminen ei pärjää koneelle tietojenkäsittelyssä, mutta toisaalta koneella ei ole tietoisuutta, eikä tunteita ja toisaalta sen enempää koneilla, kuin taviksillakaan ei ole selkeää käsitystä siitä, että miten naguaalia kyettäisiin hyödyntämään ja edes tietäjilläkään ei ole tarkkaa käsitystä siitä, että miten sitä hyödynnetään tai siitä, että miten se hyödyntää tietäjää tai siitä, että mitä sen hyödyntämisestä seuraa, mutta kuitenkin he kykenevät hyödyntämään sitä edukseen, perustuen hyvin yksinkertaisesti siihen, että heillä on käytettävissään enemmän käyttökelpoista energiaa, kuin taviksilla...

"Ihmisen kannattaa ajatella antroposentrisesti"

En tarkoittanut sitä, etteikö ihminen olisi nimenomaan ihminen ja nagualisminkin mukaan ihmiselle on luontevinta olla ihminen, vaan vain sitä, että ihmisillä on etenkin perinteisesti ollut tapana projisoida epärealistisella tavalla omia ominaisuuksiaan sekä luontoon, että kuvittelemiinsa jumaliin yms. olioihin.

Anonyymi kirjoitti:

XPR-648:

Intentio ei voi olla moiteettonta ellei ihminen kokonaisuudessaan älyn, tunteen ja fyysisen toiminnan tasolla pyri moitteettomuuteen eli se moiteeton intentio voi kehittyä ainoastaan sellaiseen pyrkimällä ja nimenomaan jatkuvasti harjoittelemalla sitä intentiota ja siihen liittyvää palautetta eli intuitiota ja ihan samalla tavalla tahdon vapaus (":D") voi kehittyä vain harjoittelemalla tahtomista ja ottamalla sitten iteroinneissa huomioon sen tahtomisen feedback eli palaute.

Opetteluvaiheeessa aina syntyy kitkaa, ei-toivottuja seurauksia mutta se ei sellaisenaan ole energiahukkaa jos niistä virheistä pyrkii oppimaan eikä toista enää niitä samoja virheitä.

Itse pidin ennemmän Gurdjieffin liikkeistä ja varsinkin niihin liittyvästä musiikista eli pyrkimys niissä ja muiden traditioiden liikesarjoissa oli kehittää muitakin ihmisen olemuspuolia kuin pelkkää älyä joka taas yksipuolisena moodina voi olla hyvinkin haitallinen kokonaisuuden kannalta.

https://www.youtube.com/watch?v=Hb2u60AXvs0

https://www.youtube.com/watch?v=vE032axqpII

CC:n liikesarjat muistuttavat jossain määrin joogaliikkeitä ja itämaisten kamppailulajien liikesarjoja kun taas G:n liikesarjoihin on koodattu myös perusopetuksia ja tunnetasoon vaikuttava musiikki eli G:n tanssit ovat siinä mielessä monipuolisempia ja vähintään yhtä vaikeita kuin nuo magical passes.

Liikunta on minusta ihan yhtä tärkeää kuin älyn kehittäminen lukemalla tai tunnetason kehittäminen esim. taiteiden kautta. Yleensä kuitenkin vain yksi näistä on dominoiva ja tyypillisesti se on älytaso ja nimenomaan ns. alemman tason loogis-analyyttisyys johon keskitytään kaikessa muodollisessa koulutuksessa eniten.

Kaikessa tekemisessä on minusta olennaisinta että keskittyy vain siihen tekemiseen eikä sen tekemisen ajatteluun jolloin se alkaa toimia ikäänkuin itsestään ja on usein hyvin vaikeaa itselleen älyllisesti hahmottaa miten kykeni sen tekemään. Eli ts. ei-tekeminen on hyvin pitkälle tekemistä jossa metakognitio on kytketty pois päältä häiritsemästä prosessia.


Belisario

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-652)

Belisario: "tahdon vapaus (":D")"

Kuten aiemmin totesin, minustakin on oleellista, että ihminen kykenee pysyttäytymään moitteettomana, ympäristön ja muiden ihmisten vaikutteista huolimatta, mutta sitä ei kannata kutsua tahdon vapaudeksi, koska nagualismin mukaan moitteeton ihminen on tavallaan siitä huolimatta voiman palvelija tai ehkä jopa voiman orja ja itseasiassa se moitteettomuus perustuu juuri siihen, että ns. Henki toimii ihmisen kautta, sen sijaan, että ihminen jumittuisi pähkäilemään tonaalinsa tuottamien kuvitteellisten vaihtoehtojen välillä. :D

"Opetteluvaiheeessa aina syntyy kitkaa, ei-toivottuja seurauksia mutta se ei sellaisenaan ole energiahukkaa jos niistä virheistä pyrkii oppimaan eikä toista enää niitä samoja virheitä."

Nagualismin mukaan suurin ihmisten tekemä virhe on se, että he kuvittelevat, että aikaa olisi käytettävissä paljon, tarkoittaen sitä, että oleellista on olla tarkkaavainen ja tiedostaa ja hyödyntää etenkin sellaiset tilaisuudet, jotka eivät enää toistu, mikä nagualismin asiayhteydessä tarkoittaa mm. kokoomapisteen spontaaneja liikkeitä ja aivan oleellista siis on kyetä tunnistamaan se ja myös se, että omaako riittävästi henkilökohtaista voimaa, jotta kykenee hyödyntämään niitä liikkeitä.

"Itse pidin ennemmän Gurdjieffin liikkeistä ja varsinkin niihin liittyvästä musiikista eli pyrkimys niissä ja muiden traditioiden liikesarjoissa oli kehittää muitakin ihmisen olemuspuolia kuin pelkkää älyä joka taas yksipuolisena moodina voi olla hyvinkin haitallinen kokonaisuuden kannalta."

Castaneda:n maagisten liikkeiden osalta olen melkein aloittelija, koska olen huomannut, että hyvin yksinkertaisillakin maagisilla liikkeillä on niin paljon vaikutuksia, että en ole ehtinyt perehtyä pidempiin liikesarjoihin ja kyse on tuolta osin siitä, että Castaneda on tarjonnut kirjassaan niin paljon kaikenlaista, että siihen kaikkeen ei todennäköisesti ehdi perehtyä elinikänsä aikana asianmukaisella tavalla.

Suhteessa muihin "voimisteluntapaisiin liikuntamuotoihin" :D näkisin, että maagisten liikkeiden oleellinen ominaispiirre on se, että ne ns. laittavat energian liikkeelle ja se, että niistä useimpien tunnusmerkki on se, että ne tehdään voimakkaasti jänteitä jännittäen ja jos ne tekee oikein, niin ne tosiaan saavat nivelet naksumaan. Castaneda tosin varoittaa kirjassaan vakavasti siitä, että niiden liian voimallinen tekeminen on vaarallista ja olen itse samaa mieltä. Vaara piilee siinä, että ihmisen nivelet, jänteet ja lihakset eivät välttämättä kestä rasitusta, vaikka energia lähteekin liikkeelle tarkoitetulla tavalla.

"Eli ts. ei-tekeminen on hyvin pitkälle tekemistä jossa metakognitio on kytketty pois päältä häiritsemästä prosessia."

don Juan muistaakseni käytti ilmaisua, jonka mukaan on ikäänkuin ketään ei olisi läsnä ja nagualismin mukaista tietenkin on kyetä olemaan nimenomaan tarkoituksenmukaisella tavalla tilanteesta riippuen, joko läsnä tai ei-läsnä, eli läsnä siinä merkityksessä, että kykenee etenkin tiedostamaan tilaisuudet, mutta ei-läsnä siinä merkityksessä, että häiriintyisi esim. loogisten päättelyprosessien tuotoksista tai muistakaan mieleen pulpahtavista asioista. Sisäinen hiljaisuus on itselleni itseasiassa paljon tutumpi asia, kuin maagiset liikkeet, vaikka sitä ehkä voikin olla vaikea uskoa, koska kommunikointihan tietenkin täällä tapahtuu aina kirjoittamisen kautta...

"Minusta kaikki konkreettisia asioita koskevat käsitteet ovat vain viittauksia johonkin eivätkä koskaan ole tyhjentävästi määriteltävissä koska määritelmät toimivat myös premisseinä päättelyssä ja siten voivat vääristää kokonaiskuvaa.
Jos määritellään kaikki olemassaoleva niin että sen pitää olla mitattavissa & havaittavissa jäännöksettömästi niin sen olemassaolon ulkopuolelle jää valtava joukko asioita jotka eivät ole materiaalisia eli todellisia sellaisen olemassaolon määritelmän mukaan (tietoisuus, tiede, yhteiskunta, säännöt, sopimukset jne. yms. ) jotka kaikki ovat sellaisia asioita jotka ovat ajallis-paikallisen yksiselitteisen olomassaolon kannalta olematonta. "

Onko tätä ennen ja alla ollut luonto nyt materiaalinen, vai onko luonto konkreettinen (käsitys väärä)? Voitko peruuttaa ja syödä kaikki luontoa koskevat määritelmäsi?

Jos määritelmä on tehty huonosti, ja on vaikea sen takia puhua aiheesta tai todellisuudesta, silloin tulee kutsua apuun analysointi. Voidaan esim. aina jatkaa asian analysointia pidemmälle, ja rakentaa loogisia rakennelmia, missä erottuu se, mikä kaikki koskee jotain konkreettista asiaa. Mieluiten toisten konkreettisten asioiden ja sen välillä. Silloin ei ole mitään määritelmä- ja käsitesekamelskaa. Arvaa muuten onko täysin reduktionistisessa universumissa mitään määritelmää, ja mikä siinä olisi konkreettista.

Mikään ei toimi premissinä, jos et tahdo sitä analyyttisessä mielessäsi (sanot kuin ihmisten päät täyttyisivät automaatisesti kehäpäätelmistä, ja he eivät voi vastustaa sitä).

Myös logiikka on epämateriaalinen ja myös epäkonkreettinen. Loogikassa olisit voinut tutkia luontoa siten, että olisit sanonut siinä olevan 'viittauksia'. Sen sijaan sanoit että luonnossa on resonansseja, mikä on materiaalinen käsite. Tehdään vähän viittausten logiikkaa.
(1. ei määritellä viittausta tai 'milloin viittaa')
Jos A viittaa B:hen ja A viittaa C:hen, silloin B viittaa C:hen

(2a. pyritään määrittelemään viittaus)
Jos a kuuluu joukkoon S ja b kuuluu joukkoon S, a viittaa b:hen

(2b.)
Jos lauseesta A seuraa lause B, tai B:stä seuraa A, lause A viittaa lauseeseen B.

(2c.)
Jos lauserakennelman B totuustaulut muuttuvat, koska lauseen A arvo muuttuu, A viittaa B:hen.

"Minusta luonto toimii analogisesti ja pohjimmiltaan harmoonisten epälineaaristen resonanssien kautta holistisesti joka tarkoittaa sitä että niitä vaikutuksia ei kyetä tunnistamaan kun tutkittava objekti pyritään hajoittamaan osiinsa ja tutkimaan jokaista osaa erikseen ympäristöstään erotettuna esim. laboratorio-olosuhteissa eli sellainen loogis-analyyttinen tutkimustapa voi ainoastaan tuottaa joko mekanismeja tai sattuman oletuksen vastaukseksi."

Mikä vastaus on olemassa mekanismin ja sattuman lisäksi? Jos niillä pitäisi olla synteesi, niin mitä sellaisiin tulee, itse muuten annat todellisuudesta vastaukseksi joko logiikan tai intuition, mutta et yhtään synteesiä, vaikka näiden synteesi on tosi yksinkertainen ja monesti hoettu asia.

Miksi sanot että, luonto toimii analogisesti? Tähän mennessä analogian piti olla vain jotain, millä tutkitaan kokonaisuutta (mikä oli väärin kuviteltu) (*). Silloin jos sanot analogia-lauseiden olevan fundamentaalisesti se, mitä luonnossa esiintyy, eikä mitään muuta tarvitse esiintyä, silloin luonto on fundamentaalisesti sellaista logiikkaa, mitä (koulutetut) ihmiset käyttävät. Jos fyysiset vuorovaikutukset toimivat analogisesti, voiko esim. sähkövuorovaikutus olla vahvan vuorovaikutuksen analogia, ja koska analogialla on fyysistä merkitystä (jos ajattelee että kaikki tarvittavat tutkijan menetelmät ovat jo mainittu samalla, kun sanottiin luonnon olevan analogisesti toimiva, niin miten tähän esim. seuraavaan fyysiseen merkitykseen päädyttäisiin, kun itse keksin sen ilmasta), voiko se olla se, että luonto laittaa elektronit lisäksi vetämään toisiaan puoleensa? Miten tällaisessa tapauksessa jää jäljelle useita vuorovaikutuksia, jotka olisi löydettävissä, tai jotta luonto alunperin ajattelisi, että on analogia kahden asian välillä eikä vain yksi asia? (Toisena esimerkkinä SM-vahva-analogia voi johtaa fyysiseen merkitykseen, joka on se, että niillä on nollamassainen välityshiukkanen. Voisin haluta äsken tietää myös sen, että kumpi näistä pitää valita.)

(*) Aiemmin oli osoitettu ettei analogian käyttöönotto takaa, että seuraajasi alkaisi käsittelemään sillä kokonaisuuksia. Osoitetaan nyt, että on olemassa tavallista logiikkaa kokonaisuuksille ja jopa sillä tavalla missä kokonaisuus on osiaan tärkeämpi.
(A, B ja K ovat tosi tai epätosi)
A ja B ovat kokonaisuuden K kaksi osaa (tämä on lause L, joka on tosi)
K on tosi, jos A on tosi tai epätosi ja jos B on tosi tai epätosi
B on ... A on ..,. joten K on tosi
(Tällainen lause voi esiintyä matematiikassa, missä kokonaisuus on joukko, ja lasketaan esim. joukon jäsenten lukumäärä, joka ei riipu jäsenten arvoista. On myös lause joka pätee joukolle, ja jossa ei tarvitse tietää, onko jäseniä kuinka paljon.)

2

Anonyymi kirjoitti:

"Minusta kaikki konkreettisia asioita koskevat käsitteet ovat vain viittauksia johonkin eivätkä koskaan ole tyhjentävästi määriteltävissä koska määritelmät toimivat myös premisseinä päättelyssä ja siten voivat vääristää kokonaiskuvaa.
Jos määritellään kaikki olemassaoleva niin että sen pitää olla mitattavissa & havaittavissa jäännöksettömästi niin sen olemassaolon ulkopuolelle jää valtava joukko asioita jotka eivät ole materiaalisia eli todellisia sellaisen olemassaolon määritelmän mukaan (tietoisuus, tiede, yhteiskunta, säännöt, sopimukset jne. yms. ) jotka kaikki ovat sellaisia asioita jotka ovat ajallis-paikallisen yksiselitteisen olomassaolon kannalta olematonta. "

Onko tätä ennen ja alla ollut luonto nyt materiaalinen, vai onko luonto konkreettinen (käsitys väärä)? Voitko peruuttaa ja syödä kaikki luontoa koskevat määritelmäsi?

Jos määritelmä on tehty huonosti, ja on vaikea sen takia puhua aiheesta tai todellisuudesta, silloin tulee kutsua apuun analysointi. Voidaan esim. aina jatkaa asian analysointia pidemmälle, ja rakentaa loogisia rakennelmia, missä erottuu se, mikä kaikki koskee jotain konkreettista asiaa. Mieluiten toisten konkreettisten asioiden ja sen välillä. Silloin ei ole mitään määritelmä- ja käsitesekamelskaa. Arvaa muuten onko täysin reduktionistisessa universumissa mitään määritelmää, ja mikä siinä olisi konkreettista.

Mikään ei toimi premissinä, jos et tahdo sitä analyyttisessä mielessäsi (sanot kuin ihmisten päät täyttyisivät automaatisesti kehäpäätelmistä, ja he eivät voi vastustaa sitä).

Myös logiikka on epämateriaalinen ja myös epäkonkreettinen. Loogikassa olisit voinut tutkia luontoa siten, että olisit sanonut siinä olevan 'viittauksia'. Sen sijaan sanoit että luonnossa on resonansseja, mikä on materiaalinen käsite. Tehdään vähän viittausten logiikkaa.
(1. ei määritellä viittausta tai 'milloin viittaa')
Jos A viittaa B:hen ja A viittaa C:hen, silloin B viittaa C:hen

(2a. pyritään määrittelemään viittaus)
Jos a kuuluu joukkoon S ja b kuuluu joukkoon S, a viittaa b:hen

(2b.)
Jos lauseesta A seuraa lause B, tai B:stä seuraa A, lause A viittaa lauseeseen B.

(2c.)
Jos lauserakennelman B totuustaulut muuttuvat, koska lauseen A arvo muuttuu, A viittaa B:hen.

"Minusta luonto toimii analogisesti ja pohjimmiltaan harmoonisten epälineaaristen resonanssien kautta holistisesti joka tarkoittaa sitä että niitä vaikutuksia ei kyetä tunnistamaan kun tutkittava objekti pyritään hajoittamaan osiinsa ja tutkimaan jokaista osaa erikseen ympäristöstään erotettuna esim. laboratorio-olosuhteissa eli sellainen loogis-analyyttinen tutkimustapa voi ainoastaan tuottaa joko mekanismeja tai sattuman oletuksen vastaukseksi."

Mikä vastaus on olemassa mekanismin ja sattuman lisäksi? Jos niillä pitäisi olla synteesi, niin mitä sellaisiin tulee, itse muuten annat todellisuudesta vastaukseksi joko logiikan tai intuition, mutta et yhtään synteesiä, vaikka näiden synteesi on tosi yksinkertainen ja monesti hoettu asia.

Miksi sanot että, luonto toimii analogisesti? Tähän mennessä analogian piti olla vain jotain, millä tutkitaan kokonaisuutta (mikä oli väärin kuviteltu) (*). Silloin jos sanot analogia-lauseiden olevan fundamentaalisesti se, mitä luonnossa esiintyy, eikä mitään muuta tarvitse esiintyä, silloin luonto on fundamentaalisesti sellaista logiikkaa, mitä (koulutetut) ihmiset käyttävät. Jos fyysiset vuorovaikutukset toimivat analogisesti, voiko esim. sähkövuorovaikutus olla vahvan vuorovaikutuksen analogia, ja koska analogialla on fyysistä merkitystä (jos ajattelee että kaikki tarvittavat tutkijan menetelmät ovat jo mainittu samalla, kun sanottiin luonnon olevan analogisesti toimiva, niin miten tähän esim. seuraavaan fyysiseen merkitykseen päädyttäisiin, kun itse keksin sen ilmasta), voiko se olla se, että luonto laittaa elektronit lisäksi vetämään toisiaan puoleensa? Miten tällaisessa tapauksessa jää jäljelle useita vuorovaikutuksia, jotka olisi löydettävissä, tai jotta luonto alunperin ajattelisi, että on analogia kahden asian välillä eikä vain yksi asia? (Toisena esimerkkinä SM-vahva-analogia voi johtaa fyysiseen merkitykseen, joka on se, että niillä on nollamassainen välityshiukkanen. Voisin haluta äsken tietää myös sen, että kumpi näistä pitää valita.)

(*) Aiemmin oli osoitettu ettei analogian käyttöönotto takaa, että seuraajasi alkaisi käsittelemään sillä kokonaisuuksia. Osoitetaan nyt, että on olemassa tavallista logiikkaa kokonaisuuksille ja jopa sillä tavalla missä kokonaisuus on osiaan tärkeämpi.
(A, B ja K ovat tosi tai epätosi)
A ja B ovat kokonaisuuden K kaksi osaa (tämä on lause L, joka on tosi)
K on tosi, jos A on tosi tai epätosi ja jos B on tosi tai epätosi
B on ... A on ..,. joten K on tosi
(Tällainen lause voi esiintyä matematiikassa, missä kokonaisuus on joukko, ja lasketaan esim. joukon jäsenten lukumäärä, joka ei riipu jäsenten arvoista. On myös lause joka pätee joukolle, ja jossa ei tarvitse tietää, onko jäseniä kuinka paljon.)

2

Lue lisää

Holismi tarkoittaa sitä, että monen asian systeemissä on olemassa ominaisuuksia, joita ei voida johtaa osien ominaisuuksista. Holismia puolestaan ei voi määritellä, nähdä tai ajatella joko logiikassa tai tietoisuudessa, jos ei ole olemassa mitään osia. Eli jos ottaisi jostain kohteesta ominaisuuden M, mutta ei pidä sitä osien tuottamana ominaisuutena, koska osia ei ole olemassa, silloin olisi atomisti, jonka mielestä ominaisuus M tai kyseinen kohde on jakamaton perusyksikkö. Pyrkiessään holismiin on pakko pyrkiä ensin niihin osiin (mitään holismia ei sattumoisin ollut olemassa ennen atomin ja pienempien osien löytämistä). Holistisessa systeemissä on käytännössä - eli laskuja varten - enemmän 'osia', kuin mitä olisi, jos se ei olisi holistinen. Siksi jotkut ovat yrittäneet väittää, että nämä asiat olisivat vain lisäosia.

Jos puhuttaisiin vain luonnon ymmärtämisen menetelmästä, holismi olisi vain eri tapojen välillä oleva relatiivinen käsite siitä, mitä yritetään tehdä. Tässä määritelmässä ei ole olemassa mitään väitettä tai ajatusta siitä, mitä luonto tai todellisuus fundamentaalisesti on.

Jos sanot, että on olemassa A ja B, ja että vaikutuksia B:ssä ei voida tunnistaa hajottamalla A erikseen ja tutkimalla vain A:ta, niin silloin et ole holisti vaan uskot separoituvaan vaikutukseen. Tai sinusta mikään ei esim. vittaa mihinkään. Tässä lauseessa B on esim. (galaksi, tietoisuus tai elektroni) ja A on (elektroni). Reduktionismi (asiat ovat selitettävissä osina) ei tarkoita aina sitä, että kaikki universumin asiat sijaitsevat laboratoriossa ja yhdessä olosuhteessa ja tilassa. Universumin osia tutkitaan myös silloin, kun ne ovat jotain, mikä viittaa johonkin muuhun osaan.

Fysiikassa esiintyvät emergentit karkean tason teoriat eivät ole holismia, jos ne ovat approksimaatiota. Silloin niissä on tapahtunut vain osiin sisältyvän informaation kadottamista, eikä yhtään uutta kokonaisuuden informaatiota tule lisätyksi (tai koska fysiikassa on myös logiikkaa, joka kertoo miten informaatiossa olevat asiat muuttuvat, siinä oleva holismi voi tarkoittaa, että logiikka ei ole yksittäisen hiukkasen, ja se miten se viittaa toiseen hiukkaseen; ja missä tämä logiikka on jo jossakin, mikä olisi muutoin laskettu luonnonlaiksi, joka olisi osien luonnonlaki).

Onko siis luonnossa sinusta pohjilla jotain, kuten (harmoninen jokin) jne., mutta samalla siinä on kaikkea muutakin, mutta tämä kaikki muu ei ole fundamentaalisessa asemassa? Silloin ensinnäkin olisi hyvä esittää päätelmä ja lasku yhteen suuntaan jostain harmonia-asetelmasta, ja ennustaa sillä yksittäisen elektronin rata. Ilman tätä ei harmonialla ole mitään mitä vaadittaisiin sen kaiken muun todellisuuden fundamenttina olemisesta eli kaikkena tietona siitä muusta. (Jotta voisi sanoa elektronin approksimoivan tätä harmonista jotain, on ehkä tehtävä kaikki tapaukset kattava teoria.) Kun teoria on, niin sitten jos muut asiat seuraavat tästä fundamentista, silloin ei ole kyseessä holismi. Tai holismi ei ole syntynyt osista kuten (harmonia ja elektroni). Fundamenttien jakautuneisuudesta osiin et ole kertonut vielä mitään, mutta kaikki epälineaarinen ja harmoninen on matematiikan logiikkaa ja todennäköisesti hyvin osina. Näiden osien tehtävä ei ole tuottaa mitään holistista, jos et pysty tekemään sellaista teoriaa.

3

Anonyymi kirjoitti:

Holismi tarkoittaa sitä, että monen asian systeemissä on olemassa ominaisuuksia, joita ei voida johtaa osien ominaisuuksista. Holismia puolestaan ei voi määritellä, nähdä tai ajatella joko logiikassa tai tietoisuudessa, jos ei ole olemassa mitään osia. Eli jos ottaisi jostain kohteesta ominaisuuden M, mutta ei pidä sitä osien tuottamana ominaisuutena, koska osia ei ole olemassa, silloin olisi atomisti, jonka mielestä ominaisuus M tai kyseinen kohde on jakamaton perusyksikkö. Pyrkiessään holismiin on pakko pyrkiä ensin niihin osiin (mitään holismia ei sattumoisin ollut olemassa ennen atomin ja pienempien osien löytämistä). Holistisessa systeemissä on käytännössä - eli laskuja varten - enemmän 'osia', kuin mitä olisi, jos se ei olisi holistinen. Siksi jotkut ovat yrittäneet väittää, että nämä asiat olisivat vain lisäosia.

Jos puhuttaisiin vain luonnon ymmärtämisen menetelmästä, holismi olisi vain eri tapojen välillä oleva relatiivinen käsite siitä, mitä yritetään tehdä. Tässä määritelmässä ei ole olemassa mitään väitettä tai ajatusta siitä, mitä luonto tai todellisuus fundamentaalisesti on.

Jos sanot, että on olemassa A ja B, ja että vaikutuksia B:ssä ei voida tunnistaa hajottamalla A erikseen ja tutkimalla vain A:ta, niin silloin et ole holisti vaan uskot separoituvaan vaikutukseen. Tai sinusta mikään ei esim. vittaa mihinkään. Tässä lauseessa B on esim. (galaksi, tietoisuus tai elektroni) ja A on (elektroni). Reduktionismi (asiat ovat selitettävissä osina) ei tarkoita aina sitä, että kaikki universumin asiat sijaitsevat laboratoriossa ja yhdessä olosuhteessa ja tilassa. Universumin osia tutkitaan myös silloin, kun ne ovat jotain, mikä viittaa johonkin muuhun osaan.

Fysiikassa esiintyvät emergentit karkean tason teoriat eivät ole holismia, jos ne ovat approksimaatiota. Silloin niissä on tapahtunut vain osiin sisältyvän informaation kadottamista, eikä yhtään uutta kokonaisuuden informaatiota tule lisätyksi (tai koska fysiikassa on myös logiikkaa, joka kertoo miten informaatiossa olevat asiat muuttuvat, siinä oleva holismi voi tarkoittaa, että logiikka ei ole yksittäisen hiukkasen, ja se miten se viittaa toiseen hiukkaseen; ja missä tämä logiikka on jo jossakin, mikä olisi muutoin laskettu luonnonlaiksi, joka olisi osien luonnonlaki).

Onko siis luonnossa sinusta pohjilla jotain, kuten (harmoninen jokin) jne., mutta samalla siinä on kaikkea muutakin, mutta tämä kaikki muu ei ole fundamentaalisessa asemassa? Silloin ensinnäkin olisi hyvä esittää päätelmä ja lasku yhteen suuntaan jostain harmonia-asetelmasta, ja ennustaa sillä yksittäisen elektronin rata. Ilman tätä ei harmonialla ole mitään mitä vaadittaisiin sen kaiken muun todellisuuden fundamenttina olemisesta eli kaikkena tietona siitä muusta. (Jotta voisi sanoa elektronin approksimoivan tätä harmonista jotain, on ehkä tehtävä kaikki tapaukset kattava teoria.) Kun teoria on, niin sitten jos muut asiat seuraavat tästä fundamentista, silloin ei ole kyseessä holismi. Tai holismi ei ole syntynyt osista kuten (harmonia ja elektroni). Fundamenttien jakautuneisuudesta osiin et ole kertonut vielä mitään, mutta kaikki epälineaarinen ja harmoninen on matematiikan logiikkaa ja todennäköisesti hyvin osina. Näiden osien tehtävä ei ole tuottaa mitään holistista, jos et pysty tekemään sellaista teoriaa.

3

Lue lisää

Jos äskeinen fundamentti on vähän samassa asemassa kuten Sheldraken morfinen kenttä (sen lisäksi, että muidenkin mielestä olemassaolevat asiat morfoituvat, joskus Sheldrakesta on myös olemassa kenttä, joka kiinnostaa joko fundamenttina tai muuten), tästä kentästä ei ole olemassa teoriaa, joka olisi epälineaarinen jne.. Lisäksi, jos miettii sen alkuperäistä tarkoitusta, siinä Sheldrake kai sanoo, että olemassaolevat nähdyt asiat resonoivat tämän kentän kanssa (näin päättelen siitä, että ainakaan morfinen resonanssi ei ole varattu käsite jollekin, mitä muut eivät ole koskaan tienneet olevan universumissa). Silloin pitäisikö sinun selittää, että miksi on olemassa jokin ylimääräinen fundamentti (päätelmän lähtiessä siitä, että on oltava ominaisuuksia kuten harmonia, ja siksi on oltava uusi fundamentti)? Ja ainakin: miksi on jokin vastakkainasettelu, missä toisten fundamentit ovat ominaisuuksiltaan rajatummat, tai aivan turhia, jos kerran tieteen objektit (joko hiukkaset tai loogiset lauseet ja lait niille myös, jos tutustut joskus Sheldrakeen yhtään) ovat niitä jotka resonoivat, mahdollisesti halutulla tavalla? (Tietysti tieteen objektien olisi voinut sanoa jo alussa olleen niitä, joilla on mm. holismi-teorioita...)

Jos todellisuuden voi jakaa resonansseihin, ja jopa harmoonisiin asioihin, joista jokainen ylempi X:n harmonia on muodoltaan nX, missä n on kokonaisluku, silloin todellisuus on jaettu osiin (lue: loogisiin osiin), ja näiden osien lisäksi ei ole mitään holistista toistaiseksi. Joskus kun muuten ajattelet uutta fundamenttia, jonka rinnalla ei ole mitään muuta fundamentaalista, et voi ajatella edelleen sillä tavalla, että esim. objekit, jotka ennen nähtiin olevan olemassa, voivat olla edelleen loogisesti olemassa, ja lisäksi niitä, joihin muodostat loogisia yhteyksiä tai resonansseja. Tai että edes sanoisit kuten, edellä annettiin olettaa, että on olemassa kenttä, jossa harmoniat esiintyisivät kentän ominaisuuksina. Jos sanot, että on olemassa vain harmonia, takoitat vain lukuja nX (jonkun lähtöluvun X yksiulotteinen harmonia). Niiden välillä ei ole reaalisuoralla mitään, eli ei ole samanlaista kenttää kuin mitä kaikki muut ovat kuvitelleet. Emme edes tiedä onko X:iä yhtäaikaa monta tai missä niitä on. Jos muuten on olemassa kenttä eli funktio, jossa on harmonioiden kohdalla mikä tahansa epämääräinen huppu, silloin niillä voi olla luonnossa aina myös harmoniapiikin leveys, joka on kaikki epäharmoniaa. Tätä epäharmoniaa ei tule loogisesti vältellä, jos piikkejä haluaa tällä tavalla. Lisäksi teoriat, joista näitä molempia tulee, käsittelevät reduktionistisia osia, ja nämä osat voivat kehittyä myös piikittömästä alkutilasta kohti harmoniapiikkejä vaikka teoria ei sisällä tähän loogisia vaatimuksia eli oletusta, että lopun pitää olla jokin piikkien kokoelma.

"Ihmisen kannattaa ajatella antroposentrisesti jo pelkästään sen takia että on ihminen eikä oikeasti kykene ajattelmaan eikä edes kuvittelemaan muulla tavalla ja kaikenlainen sellaiseen näennäisobjektiivisuuteen pyrkiminenkin on hyvin pitkälle sekoilua, toiveajattelua ja jonkinlaista epärealistista itsepetosta siitä huolimatta että se tieteellisissä piireissä on ollut muodikasta jo kauan."

Logiikkaakin voi pitää antrooppisena. Sen sijaan esim. resonanssin ajattelu ei ole ihmiselle mahdollista, ja vain vuosia opiskelleet tietävät resonanssista juuri ja juuri jotain. Mikä on kuitenkin heillekin vain tietynlainen kuva oikeasta resonanssista. Tämä matemaattinen kuva on se, mikä on näistä antrooppisempi, paitsi jos uskot realismin olevan samaa kuin matemaattinen todellisuus.

"Jokainen tarkastelee muita ja ympäristöään omien kokemustensa ja oman olemisensa rajoitteiden mielikuvakuplan kautta eikä toisenlaisesta voi oikeastaan sanoa mitään ellei itse kokeile ja perehdy siihen toisenlaiseen ajatteluun ja toimintaan ja muuten kyse on lähinnä vain omista asenteista ja ennakkoluuloista."

Voiko tämän ymmärtää myös niin, että ajattelun ominaisuuksien seurauksena kukaan ei voi opettaa mitään, koska myös opetettu sisältö on jossain kuplassa ja se on aina jotain muuta, kuin mitä kukaan voi ottaa ajatteluna vastaan? Voiko tässä taas sanoa, että opetuksen määritelmä on ilmaista asioista todellisia asioita? Ja kun opetus ei kerran toteudu, voitko silloin allekirjoittaa aina, että kun olet sanonut jotain, että ei pidä paikkaansa, että olet sanonut asioista mitään todellista?

4

Anonyymi kirjoitti:

Jos äskeinen fundamentti on vähän samassa asemassa kuten Sheldraken morfinen kenttä (sen lisäksi, että muidenkin mielestä olemassaolevat asiat morfoituvat, joskus Sheldrakesta on myös olemassa kenttä, joka kiinnostaa joko fundamenttina tai muuten), tästä kentästä ei ole olemassa teoriaa, joka olisi epälineaarinen jne.. Lisäksi, jos miettii sen alkuperäistä tarkoitusta, siinä Sheldrake kai sanoo, että olemassaolevat nähdyt asiat resonoivat tämän kentän kanssa (näin päättelen siitä, että ainakaan morfinen resonanssi ei ole varattu käsite jollekin, mitä muut eivät ole koskaan tienneet olevan universumissa). Silloin pitäisikö sinun selittää, että miksi on olemassa jokin ylimääräinen fundamentti (päätelmän lähtiessä siitä, että on oltava ominaisuuksia kuten harmonia, ja siksi on oltava uusi fundamentti)? Ja ainakin: miksi on jokin vastakkainasettelu, missä toisten fundamentit ovat ominaisuuksiltaan rajatummat, tai aivan turhia, jos kerran tieteen objektit (joko hiukkaset tai loogiset lauseet ja lait niille myös, jos tutustut joskus Sheldrakeen yhtään) ovat niitä jotka resonoivat, mahdollisesti halutulla tavalla? (Tietysti tieteen objektien olisi voinut sanoa jo alussa olleen niitä, joilla on mm. holismi-teorioita...)

Jos todellisuuden voi jakaa resonansseihin, ja jopa harmoonisiin asioihin, joista jokainen ylempi X:n harmonia on muodoltaan nX, missä n on kokonaisluku, silloin todellisuus on jaettu osiin (lue: loogisiin osiin), ja näiden osien lisäksi ei ole mitään holistista toistaiseksi. Joskus kun muuten ajattelet uutta fundamenttia, jonka rinnalla ei ole mitään muuta fundamentaalista, et voi ajatella edelleen sillä tavalla, että esim. objekit, jotka ennen nähtiin olevan olemassa, voivat olla edelleen loogisesti olemassa, ja lisäksi niitä, joihin muodostat loogisia yhteyksiä tai resonansseja. Tai että edes sanoisit kuten, edellä annettiin olettaa, että on olemassa kenttä, jossa harmoniat esiintyisivät kentän ominaisuuksina. Jos sanot, että on olemassa vain harmonia, takoitat vain lukuja nX (jonkun lähtöluvun X yksiulotteinen harmonia). Niiden välillä ei ole reaalisuoralla mitään, eli ei ole samanlaista kenttää kuin mitä kaikki muut ovat kuvitelleet. Emme edes tiedä onko X:iä yhtäaikaa monta tai missä niitä on. Jos muuten on olemassa kenttä eli funktio, jossa on harmonioiden kohdalla mikä tahansa epämääräinen huppu, silloin niillä voi olla luonnossa aina myös harmoniapiikin leveys, joka on kaikki epäharmoniaa. Tätä epäharmoniaa ei tule loogisesti vältellä, jos piikkejä haluaa tällä tavalla. Lisäksi teoriat, joista näitä molempia tulee, käsittelevät reduktionistisia osia, ja nämä osat voivat kehittyä myös piikittömästä alkutilasta kohti harmoniapiikkejä vaikka teoria ei sisällä tähän loogisia vaatimuksia eli oletusta, että lopun pitää olla jokin piikkien kokoelma.

"Ihmisen kannattaa ajatella antroposentrisesti jo pelkästään sen takia että on ihminen eikä oikeasti kykene ajattelmaan eikä edes kuvittelemaan muulla tavalla ja kaikenlainen sellaiseen näennäisobjektiivisuuteen pyrkiminenkin on hyvin pitkälle sekoilua, toiveajattelua ja jonkinlaista epärealistista itsepetosta siitä huolimatta että se tieteellisissä piireissä on ollut muodikasta jo kauan."

Logiikkaakin voi pitää antrooppisena. Sen sijaan esim. resonanssin ajattelu ei ole ihmiselle mahdollista, ja vain vuosia opiskelleet tietävät resonanssista juuri ja juuri jotain. Mikä on kuitenkin heillekin vain tietynlainen kuva oikeasta resonanssista. Tämä matemaattinen kuva on se, mikä on näistä antrooppisempi, paitsi jos uskot realismin olevan samaa kuin matemaattinen todellisuus.

"Jokainen tarkastelee muita ja ympäristöään omien kokemustensa ja oman olemisensa rajoitteiden mielikuvakuplan kautta eikä toisenlaisesta voi oikeastaan sanoa mitään ellei itse kokeile ja perehdy siihen toisenlaiseen ajatteluun ja toimintaan ja muuten kyse on lähinnä vain omista asenteista ja ennakkoluuloista."

Voiko tämän ymmärtää myös niin, että ajattelun ominaisuuksien seurauksena kukaan ei voi opettaa mitään, koska myös opetettu sisältö on jossain kuplassa ja se on aina jotain muuta, kuin mitä kukaan voi ottaa ajatteluna vastaan? Voiko tässä taas sanoa, että opetuksen määritelmä on ilmaista asioista todellisia asioita? Ja kun opetus ei kerran toteudu, voitko silloin allekirjoittaa aina, että kun olet sanonut jotain, että ei pidä paikkaansa, että olet sanonut asioista mitään todellista?

4

Lue lisää

"Liikunta on minusta ihan yhtä tärkeää kuin älyn kehittäminen lukemalla tai tunnetason kehittäminen esim. taiteiden kautta. Yleensä kuitenkin vain yksi näistä on dominoiva ja tyypillisesti se on älytaso ja nimenomaan ns. alemman tason loogis-analyyttisyys johon keskitytään kaikessa muodollisessa koulutuksessa eniten."

Liikunta on mitattavissa ja havaittavissa oleva tapahtuma ja matemaattista. Jolloin se on yksi logiikan osa-alue. Jos tämä lopetus tarkoitti, että liikunnalla on seurauksia (riippumatta miten sen tekee), niin on aika selvää, että olet väittänyt kaikkien ei-konkreettisten asioiden olevan tiettyjä loogisia seurauksia, joilla on siis jo sinusta rakenne. Lisäksi syyt, joista joihinkin seurauksiin päädytään, ovat tunnetussa fysiikassa.

5

B.

"Tieteellinen loogis-analyyttinen ajattelu pyrkii jonkinlaiseen varmuuden ja tarkkuuden ihanteeseen mutta sortuu sitten käytännössä polarisoituneeseen binääriseen ajatteluun eli ei kykene hahmottamaan kahta useampaa toisiinsa ..."

Voihan sitä ajatella sitä sun tätä, ihan mielensä mukaan. Kehno arvio kuitenkin.

Tuollaiselle kotifilosofille kuten sinä ja minä luulisi olevan jossain määrin tärkeää
välttää löysää ajattelua, ettei mene aivoaikaa hukkaan turhia pähkäillen, kuten
jo Leibniz ja vaikka Russell jo aikoinaan huomasivat ettei kaikki ajattelu osu
oikein maaliinsa.

Löysän ajattelun ja argumentoinnin eliminoinnin hyöty ulottuu filosofiasta kaikkialle
yhteiskunnalliseen ajatteluun, vaikkapa Putinin propagandan läpivalaisuun.

Loogis-analyyttinen ajattelu selventää asioiden käsitteellisiä yhteyksiä, tästä ei
esoteeriset ja fringeloogikot oikein pidä, se onkin oikein hyvä syy harrastaa sitä.

Sitten kun käsitteelliset yhteydet ovat selvempiä voi siirtyä rakentelemaan omia
filosofisia järjestelmiä, kuten tiennäyttäjät ovat tehneet.

R.

"Loogis-analyyttinen yksipuolinen sekoilun malliesimerkki on juuri sellainen analyysi jossa ei ymmärretä mitään mutta takerrutaan jokaiseen mahdolliseen yksityiskohtaan eli ei edes yritetä hahmottaa mikä se olennaisin intentio ja perusidea mahtoi olla siinä mitä yrittää kritisoida."

Jos logiikkaa ja analyysiä käyttää tieteen kritisointiin, ei välttämättä tule mitään paradigman muutosta. Tämä olisi yksipuolisuuden seuraus eikä riipu siitä, onko kohteen eli yhden puolen hahmotus täydellinen. Silloin kun paradigma kuitenkin muuttuu kritisoinnista (sillä tavalla kuin vain tässä esitän), ei pitäisi olla väliä, onko logiikka esim. analogian muodossa vai ei. Mihin tahansa logiikkaan voi eksyä jotain (oletuksesta alkaen), mikä on kritisoidun kohteen ulkopuolella, ja mikä on mahdollisesti sen uuden paradigman siemen.

"Tieteellinen loogis-analyyttinen ajattelu pyrkii jonkinlaiseen varmuuden ja tarkkuuden ihanteeseen mutta sortuu sitten käytännössä polarisoituneeseen binääriseen ajatteluun eli ei kykene hahmottamaan kahta useampaa toisiinsa vaikuttavaa asiaa kerrallaan"

Binäärinen ajattelu ei ole sitä, että ajattelee kahta kohdetta yhtä aikaa. Binäärinen ajattelu lisäksi esiintyy myös, kun ei puhuta fysiikan kohteista.

Fysiikassa, jossa on monta kappaletta, ei tapahdu ajattelun sortumaa, vaan niitä kappaleita on ajattelussa aina yhtäpaljon alussa ja lopussa, kun on kyseessä suljettu systeemi. Statistisessa fysiikassa (jossa eletään statistisen kulttuurin arvomaailmassa eikä oteta ulkopuolisia vastaan, koska statistinen ajatelutapa on oikea tässä fysiikassa, kun taas tietyn tarkkuuden vaatiminen muuttaisi kulttuuria liikaa) on olemassa yleisesti käytössä menetelmä, missä kokonaisen systeemin sisällä on pieniä systeemejä, joissa kaksi kappaletta törmäävät tai niiden vaikutus toisiinsa on suuri. Voidaan argumentoida, että jos olet systeemien logiikan rakentaja, ja olet rakentanut alisysteemin, jonka koko on kaksi objektia, silloin olet aina ajattelultasi ehjässä tilassa, etkä sorru mihinkään. Tieteessä ei estetä muodostamasta kolmen kappaleen alikulttuureja tai suurempaa yläkulttuuria statistisen kulttuurin paikalle, jos ne kulttuurit ovat hyödyllisiä. Lisäksi tiede tietää ettei puhu fundamentaalisista luonnon asioista esittäessään kumpaakaan systeemiä. Se että systeemiä saa käyttää vain, kun sitä ajattelee fundamentaalisena, on binääristä ajattelua.

Vuorovaikutus on tärkeä käsite lauseessasi. Statistisen fysiikan alisysteemissä on kyseessä tietty vuorovaikutusten kulttuuri, mutta ei voida kokonaan sanoa, että näin tehdyssä suuressa systeemissä miljardit kappaleet olisivat kaikki toisistaan tietämättömiä. Täyden tietämättömyyden miljardi kappaletta käyttäytyisi täysin eri tavalla. Hyvin vaihtoehtoiset ihmiset (kuten Sheldraken kentät) eivät ole esittäneet teorioissaan vuorovaikutusta, joka pystyisi vuorovaikuttamaan siten, kuin fysiikan kappaleet tekevät tarkimmassa kulttuurissa. Silloin hekään eivät virallisesti kuvaile useita objekteja, jotka vuorovaikuttavat. Jos vuorovaikutuksesta saa heitellä millaisia uusia käsitteitä tahansa (jotka ovat helppo esittää jonain totuutena, mikä on monen kappaleen järjestelmässä hienointa ja tarkinta, mihin kyetään), niin ei ole mitään syytä, miksi voisit kritisoida esim. standardin fysiikan tapaa selviytyä tässä ongelmassa. Statistisen fysiikan lisäksi tapoja ovat myös tietokonesimulaatiot.

Olet sanonut aiemmin, että esim. aikaulottuvuus tulee ja vaikuttaa. Sellaisessa ajetaan kaksilla rattailla tai kahta todistusaineistoa päin, koska ei pystytä esittämään, miten se olisi olemassa ja muuttamassa kahden tai vähemmän kappaleen ratkaisua nykyisestä tunnetusta käytöksestä. Standardimmat menetelmät eivät esitä vaikutuksen ideaksi mitään, mitä ei voisi pitää aina olemassaolevan vuorovaikutuksen seurauksena.

1

Anonyymi kirjoitti:

"Loogis-analyyttinen yksipuolinen sekoilun malliesimerkki on juuri sellainen analyysi jossa ei ymmärretä mitään mutta takerrutaan jokaiseen mahdolliseen yksityiskohtaan eli ei edes yritetä hahmottaa mikä se olennaisin intentio ja perusidea mahtoi olla siinä mitä yrittää kritisoida."

Jos logiikkaa ja analyysiä käyttää tieteen kritisointiin, ei välttämättä tule mitään paradigman muutosta. Tämä olisi yksipuolisuuden seuraus eikä riipu siitä, onko kohteen eli yhden puolen hahmotus täydellinen. Silloin kun paradigma kuitenkin muuttuu kritisoinnista (sillä tavalla kuin vain tässä esitän), ei pitäisi olla väliä, onko logiikka esim. analogian muodossa vai ei. Mihin tahansa logiikkaan voi eksyä jotain (oletuksesta alkaen), mikä on kritisoidun kohteen ulkopuolella, ja mikä on mahdollisesti sen uuden paradigman siemen.

"Tieteellinen loogis-analyyttinen ajattelu pyrkii jonkinlaiseen varmuuden ja tarkkuuden ihanteeseen mutta sortuu sitten käytännössä polarisoituneeseen binääriseen ajatteluun eli ei kykene hahmottamaan kahta useampaa toisiinsa vaikuttavaa asiaa kerrallaan"

Binäärinen ajattelu ei ole sitä, että ajattelee kahta kohdetta yhtä aikaa. Binäärinen ajattelu lisäksi esiintyy myös, kun ei puhuta fysiikan kohteista.

Fysiikassa, jossa on monta kappaletta, ei tapahdu ajattelun sortumaa, vaan niitä kappaleita on ajattelussa aina yhtäpaljon alussa ja lopussa, kun on kyseessä suljettu systeemi. Statistisessa fysiikassa (jossa eletään statistisen kulttuurin arvomaailmassa eikä oteta ulkopuolisia vastaan, koska statistinen ajatelutapa on oikea tässä fysiikassa, kun taas tietyn tarkkuuden vaatiminen muuttaisi kulttuuria liikaa) on olemassa yleisesti käytössä menetelmä, missä kokonaisen systeemin sisällä on pieniä systeemejä, joissa kaksi kappaletta törmäävät tai niiden vaikutus toisiinsa on suuri. Voidaan argumentoida, että jos olet systeemien logiikan rakentaja, ja olet rakentanut alisysteemin, jonka koko on kaksi objektia, silloin olet aina ajattelultasi ehjässä tilassa, etkä sorru mihinkään. Tieteessä ei estetä muodostamasta kolmen kappaleen alikulttuureja tai suurempaa yläkulttuuria statistisen kulttuurin paikalle, jos ne kulttuurit ovat hyödyllisiä. Lisäksi tiede tietää ettei puhu fundamentaalisista luonnon asioista esittäessään kumpaakaan systeemiä. Se että systeemiä saa käyttää vain, kun sitä ajattelee fundamentaalisena, on binääristä ajattelua.

Vuorovaikutus on tärkeä käsite lauseessasi. Statistisen fysiikan alisysteemissä on kyseessä tietty vuorovaikutusten kulttuuri, mutta ei voida kokonaan sanoa, että näin tehdyssä suuressa systeemissä miljardit kappaleet olisivat kaikki toisistaan tietämättömiä. Täyden tietämättömyyden miljardi kappaletta käyttäytyisi täysin eri tavalla. Hyvin vaihtoehtoiset ihmiset (kuten Sheldraken kentät) eivät ole esittäneet teorioissaan vuorovaikutusta, joka pystyisi vuorovaikuttamaan siten, kuin fysiikan kappaleet tekevät tarkimmassa kulttuurissa. Silloin hekään eivät virallisesti kuvaile useita objekteja, jotka vuorovaikuttavat. Jos vuorovaikutuksesta saa heitellä millaisia uusia käsitteitä tahansa (jotka ovat helppo esittää jonain totuutena, mikä on monen kappaleen järjestelmässä hienointa ja tarkinta, mihin kyetään), niin ei ole mitään syytä, miksi voisit kritisoida esim. standardin fysiikan tapaa selviytyä tässä ongelmassa. Statistisen fysiikan lisäksi tapoja ovat myös tietokonesimulaatiot.

Olet sanonut aiemmin, että esim. aikaulottuvuus tulee ja vaikuttaa. Sellaisessa ajetaan kaksilla rattailla tai kahta todistusaineistoa päin, koska ei pystytä esittämään, miten se olisi olemassa ja muuttamassa kahden tai vähemmän kappaleen ratkaisua nykyisestä tunnetusta käytöksestä. Standardimmat menetelmät eivät esitä vaikutuksen ideaksi mitään, mitä ei voisi pitää aina olemassaolevan vuorovaikutuksen seurauksena.

1

Lue lisää

"...minkä yksi konkreettinen ilmenemä lienee on että kaikista hienoista matemaattisista teorioista huolimatta esim. fysiikkatieteessä kahta useamman kappaleen käyttäytymisen mallintaminen tuottaa suuria vaikeuksia vaikka samaan aikaan pidetään reduktionistista ontologiaa eli kaiken olevaisen palauttamista pienimpiin mahdollisiin aineellisiin osiin jotenkin järkevänä tutkimusoletuksena eli tiede pääsääntöisesti jumittaa ja nojaa sellaisiin lupauksiin että suuri tieteellinen läpimurto on aina 10-100 vuoden päässä tulevaisuudessa kunhan vain tutkimuksen rahoitusta kasvatetaan riittävästi."

Äskeinen ei liity tähän suoraan, koska statistisen fysiikan alisysteemissä ei koskaan ole kyseessä ratojen ratkaisu keskinäisistä voimista tai kentästä, mitä luodaan. Ei siis edes kahdelle kappaleelle, jotka ovat vuorovaikutuksen sijaan biljardipalloja. Miljardeille kvanttihiukkasille tieto radoista on myös toisella tavalla unohdettu. Jos haluat muutosta näihin asioihin, sinäkin olet vaatimassa kulttuuria, jossa on ala-astekulttuurin tapaan artimeettinen vastaus kaikkeen ja per osallistuva kappale. Se että puhut usein siitä, että osia ei pitäisi olla, ja tuot kuitenkin osien ongelmia esiin puhumatta sen merkityksestä muille ajatuksillesi, tarkoittaa kai sitä, että et pysty omaksumaan kahta kulttuuria tai ajattelutapaa yhtäaikaa. Edes siten, että sanoisit nykyisen statistisen fysiikan ja ratalaskennan olevan väärin, koska ne tuottavat jotain, mikä ei ole totta (ei tosin siinä merkityksessä, että ne tuottaisivat väärän ennusteen jostain, mikä on luonnossa, vaan ne tuottavat jotain, mikä on ei-totta tai määrittelemätöntä, kun ne sijoitetaan algoritmiseen totuusautomaattiin).

Ratojen laskun ongelmaan ei ole luvattu koskaan mitään. Tai se tunnetaan klassisille voimille niin hyvin, että tiedetään ettei muuta ratkaisua ole nykyisen tiedon lisäksi. Muutoin sellaisen ratkaisutavan tulisi löytämään kynällä ja paperilla.

Onko vain niin, että tiede olisi järkeä täynnä tällä hetkellä, jos se olettaisi vastakkaisesti, että ongelman yhteydessä - kun sillä on huono edellytys ennustaa tulevaisuutta - siinä olevia fundamentaalisia osia ei pidä olla olemassa? Ensinnäkään tutkimusoletus, joka voi muuttaa paradigmaa, ei ole yleensä sellainen, mikä ottaa kaiken aiemman hyväksytyssä muodossa. Tämän voi myös ymmärtää järjellä ja logiikalla, jos ajattelee ettei mitään uutta tule vanhasta -tyyliin. Kohta, missä sanotaan, että ennustus on vaikeaa, on ikivanha oletus. Mutta tässä väitteessä esiintyisi muutakin: ensinnäkin, jos olettaa, ettei osia ole olemassa, ei voi olla olemassa tietoa, että tulevaisuudessa ne ovat olemassa, ja niillä on siellä ratkaisu, jota ei osattu ennustaa.

Tässä ketjussa mainittiin yllä epälineaarisuus, ja osoitettiin, että yksi sen osa-alue on vaikeasti ennustettavien systeemien perustuminen juuri epälineaarisuuteen. Pitäisikö tällöin hylätä kaikki uudet paradigmat, joissa on epälineaarisuus? Koska joko tiedetään jo ettei mitään tulla koskaan ennustamaan tarkasti, tai hylätään ne sen jälkeen, kun ensimmäinen epälineaarinen käytös ja ennustusyritys tapahtuu(ei käytännön eroa äskeiseen, mutta pelkkää logiikkaakin olisi voinut hyödyntää).
...
Vertaa ratojen laskun ongelmaa statistiseen fysiikkaan katsomalla nämä.
(Huomaa ettei tämä ole atomin tai molekyylin muodostusta, missä mm. kineettinen energia nähdyissä palloissa ei olisi vakio)
https://www.youtube.com/watch?v=ny6mTHwEDmw
https://www.youtube.com/watch?v=7lVzIvjgn2s
https://www.youtube.com/watch?v=P4bq63h8MHc
https://www.youtube.com/watch?v=exOia6vQxHM
Kun tekee ratalaskun vuorovaikutukselle, jossa on kaksi varauksen merkkiä, osat pyrkivät muodostamaan neutraalin joukon, joka liikkuu yhtenä kappaleena. Jos jokin neutralisoituu, sen vuorovaikutus mihinkään muuhun on heikko, ja ratoja ei tarvitse paljon korjata juuri sillä. Toisaalta hylkivät varaukset pyrkivät kauas toisistaan (mikä vie kuvissa neutraalitkin joukot kauas toisistaan pitkällä aikavälillä), ja päästyään kauas toisistaan ne eivät vaikuta toistensa ratoihin enää paljon.

Videot yllä ovat myös eräänlainen vastaus siihen, kun olet sanonut toisinaan, että universumin pystyisi selittämään sähkömagneettisella vuorovaikutuksella. Nähdään helposti, että esim. neljän kappaleen neutraalia kokonaisuutta ei synny juuri koskaan, ja jos syntyisi, se ei kestäisi kuin hetken. Protoneille tarvittaisiin jokin, mikä muistuttaa gravitaatiolle tunnettuja stabiileita ratkaisuja, ja jolle pitäisi laskea esim. fotonikentän avulla muihin verrattuna matalampi energia, jolloin kaikki häirityt ratkaisut hakeutuvat tähän. Silti se tarkoittaisi aina, että ionisaatio tuottaa myös atomin jakautumista ja periaatteessa kaikki sähköstä ja molekyylistä lähtien on ionisaatiota.

2

Anonyymi kirjoitti:

"...minkä yksi konkreettinen ilmenemä lienee on että kaikista hienoista matemaattisista teorioista huolimatta esim. fysiikkatieteessä kahta useamman kappaleen käyttäytymisen mallintaminen tuottaa suuria vaikeuksia vaikka samaan aikaan pidetään reduktionistista ontologiaa eli kaiken olevaisen palauttamista pienimpiin mahdollisiin aineellisiin osiin jotenkin järkevänä tutkimusoletuksena eli tiede pääsääntöisesti jumittaa ja nojaa sellaisiin lupauksiin että suuri tieteellinen läpimurto on aina 10-100 vuoden päässä tulevaisuudessa kunhan vain tutkimuksen rahoitusta kasvatetaan riittävästi."

Äskeinen ei liity tähän suoraan, koska statistisen fysiikan alisysteemissä ei koskaan ole kyseessä ratojen ratkaisu keskinäisistä voimista tai kentästä, mitä luodaan. Ei siis edes kahdelle kappaleelle, jotka ovat vuorovaikutuksen sijaan biljardipalloja. Miljardeille kvanttihiukkasille tieto radoista on myös toisella tavalla unohdettu. Jos haluat muutosta näihin asioihin, sinäkin olet vaatimassa kulttuuria, jossa on ala-astekulttuurin tapaan artimeettinen vastaus kaikkeen ja per osallistuva kappale. Se että puhut usein siitä, että osia ei pitäisi olla, ja tuot kuitenkin osien ongelmia esiin puhumatta sen merkityksestä muille ajatuksillesi, tarkoittaa kai sitä, että et pysty omaksumaan kahta kulttuuria tai ajattelutapaa yhtäaikaa. Edes siten, että sanoisit nykyisen statistisen fysiikan ja ratalaskennan olevan väärin, koska ne tuottavat jotain, mikä ei ole totta (ei tosin siinä merkityksessä, että ne tuottaisivat väärän ennusteen jostain, mikä on luonnossa, vaan ne tuottavat jotain, mikä on ei-totta tai määrittelemätöntä, kun ne sijoitetaan algoritmiseen totuusautomaattiin).

Ratojen laskun ongelmaan ei ole luvattu koskaan mitään. Tai se tunnetaan klassisille voimille niin hyvin, että tiedetään ettei muuta ratkaisua ole nykyisen tiedon lisäksi. Muutoin sellaisen ratkaisutavan tulisi löytämään kynällä ja paperilla.

Onko vain niin, että tiede olisi järkeä täynnä tällä hetkellä, jos se olettaisi vastakkaisesti, että ongelman yhteydessä - kun sillä on huono edellytys ennustaa tulevaisuutta - siinä olevia fundamentaalisia osia ei pidä olla olemassa? Ensinnäkään tutkimusoletus, joka voi muuttaa paradigmaa, ei ole yleensä sellainen, mikä ottaa kaiken aiemman hyväksytyssä muodossa. Tämän voi myös ymmärtää järjellä ja logiikalla, jos ajattelee ettei mitään uutta tule vanhasta -tyyliin. Kohta, missä sanotaan, että ennustus on vaikeaa, on ikivanha oletus. Mutta tässä väitteessä esiintyisi muutakin: ensinnäkin, jos olettaa, ettei osia ole olemassa, ei voi olla olemassa tietoa, että tulevaisuudessa ne ovat olemassa, ja niillä on siellä ratkaisu, jota ei osattu ennustaa.

Tässä ketjussa mainittiin yllä epälineaarisuus, ja osoitettiin, että yksi sen osa-alue on vaikeasti ennustettavien systeemien perustuminen juuri epälineaarisuuteen. Pitäisikö tällöin hylätä kaikki uudet paradigmat, joissa on epälineaarisuus? Koska joko tiedetään jo ettei mitään tulla koskaan ennustamaan tarkasti, tai hylätään ne sen jälkeen, kun ensimmäinen epälineaarinen käytös ja ennustusyritys tapahtuu(ei käytännön eroa äskeiseen, mutta pelkkää logiikkaakin olisi voinut hyödyntää).
...
Vertaa ratojen laskun ongelmaa statistiseen fysiikkaan katsomalla nämä.
(Huomaa ettei tämä ole atomin tai molekyylin muodostusta, missä mm. kineettinen energia nähdyissä palloissa ei olisi vakio)
https://www.youtube.com/watch?v=ny6mTHwEDmw
https://www.youtube.com/watch?v=7lVzIvjgn2s
https://www.youtube.com/watch?v=P4bq63h8MHc
https://www.youtube.com/watch?v=exOia6vQxHM
Kun tekee ratalaskun vuorovaikutukselle, jossa on kaksi varauksen merkkiä, osat pyrkivät muodostamaan neutraalin joukon, joka liikkuu yhtenä kappaleena. Jos jokin neutralisoituu, sen vuorovaikutus mihinkään muuhun on heikko, ja ratoja ei tarvitse paljon korjata juuri sillä. Toisaalta hylkivät varaukset pyrkivät kauas toisistaan (mikä vie kuvissa neutraalitkin joukot kauas toisistaan pitkällä aikavälillä), ja päästyään kauas toisistaan ne eivät vaikuta toistensa ratoihin enää paljon.

Videot yllä ovat myös eräänlainen vastaus siihen, kun olet sanonut toisinaan, että universumin pystyisi selittämään sähkömagneettisella vuorovaikutuksella. Nähdään helposti, että esim. neljän kappaleen neutraalia kokonaisuutta ei synny juuri koskaan, ja jos syntyisi, se ei kestäisi kuin hetken. Protoneille tarvittaisiin jokin, mikä muistuttaa gravitaatiolle tunnettuja stabiileita ratkaisuja, ja jolle pitäisi laskea esim. fotonikentän avulla muihin verrattuna matalampi energia, jolloin kaikki häirityt ratkaisut hakeutuvat tähän. Silti se tarkoittaisi aina, että ionisaatio tuottaa myös atomin jakautumista ja periaatteessa kaikki sähköstä ja molekyylistä lähtien on ionisaatiota.

2

Lue lisää

"Tieteellinen loogis-analyyttinen ajattelu pyrkii jonkinlaiseen varmuuden ja tarkkuuden ihanteeseen."

Tässä voidaan väitellä siitä, mikä on ollut kulttuurin tarkoitus. Jos kulttuurin tarkoitus on pyrkiä totuuteen, ja se saa selville, että todellisuudessa asiat ovat luonnostaan epätarkkoja (eivät lähinnä ole verrattavissa lyhykäisiin aritmeettisiin lauseisiin), silloin kulttuurin ei tule esittää, että sen päämäärä olisi tälle tiedolle vastakkainen. Tieteen kulttuurissa varmuus ja tarkkuus liittyvät enemmän siihen, että jos väittää todellisuudesta jotain, mitä tulee ottaa huomioon. Jotkut ihmiset osaavat tehdä todellisuudesta leväperäisiä väitteitä, joiden merkitys ei ole tarkka, ja joiden todistamiseksi ja varmentamiseksi ei ole mitään suunnitelmaa. Tämä aihe jopa vaatii uutta loogis-analyyttistä ajattelua joka kerta, kun taas esimerkkisi kolmen kappaleen ongelmasi tarkoittaa vain satoja vuosia vanhan matematiikan toistoa.

Jos sinulla on toisenlainen epätarkkuuden kulttuuri esim. epälineaarisuutta tai usean kappaleen kaaosta varten, niin kaikki kommenttisi ovat olleet turhia, koska tieteen kulttuuri ei ole lineaarinen ym.. Etkä voi kritisoida mitään sillä perusteella, että olit kuvitellut niin.

Suurimmassa osassa tiedettä ihmisten tarkoitus ei ole ratkaista ylläollutta kolmen kappaleen radan ongelmaa, vaan päämäärät ovat jossakin tarvitun logiikan rakenteen tunnistamisessa. Tällä hetkellä tulos on muutenkin se, että kolmen kappaleen ongelmassa yleensä olevat klassiset liikeyhtälöt, jotka on saatu joko gravitaatiolle tai varauksille, eivät ole fundamentaalisesti totta. Niiden ratkaisu ei varsinaisesti veisi tiedettä eteenpäin vaikka kyseessä olisi ratkaisu, joka auttaisi esim. soveltavia matemaatikkoja kaikilla aloilla (ja monessa eri logiikassa). Jos tarkkoja kuitenkin ollaan, niin GR:ssä suurin osa ihmisistä ei pysty laskemaan kahden kappaleen avaruusaikaa paperilla tai sen jälkeen kappaleiden ratoja. Ja sähkön lisäksi usean kappaleen ongelmia lasketaan QCD:ssä.

Samaten tieteen tarkoitus ei ole siirtää tulevaisuuden ratojen ennustamista pois tietokoneilta ja joksikin, mikä voidaan laskea päässä/paperilla. Jos olisi päinvastoin tiedeuutisissa tuotaisiin tieteen tarkoitus kuin itsestään esiin hyvin selkeästi, koska niissä puhuttaisiin aina tyyliin 'me ollaan saatu universumin ratojen ratkaisu kahdelle paperiarkille', 'miten monta paperiarkkia teillä on nyt tähtäimessä ja moneen voidaan päätyä?'.

3

Anonyymi kirjoitti:

"Tieteellinen loogis-analyyttinen ajattelu pyrkii jonkinlaiseen varmuuden ja tarkkuuden ihanteeseen."

Tässä voidaan väitellä siitä, mikä on ollut kulttuurin tarkoitus. Jos kulttuurin tarkoitus on pyrkiä totuuteen, ja se saa selville, että todellisuudessa asiat ovat luonnostaan epätarkkoja (eivät lähinnä ole verrattavissa lyhykäisiin aritmeettisiin lauseisiin), silloin kulttuurin ei tule esittää, että sen päämäärä olisi tälle tiedolle vastakkainen. Tieteen kulttuurissa varmuus ja tarkkuus liittyvät enemmän siihen, että jos väittää todellisuudesta jotain, mitä tulee ottaa huomioon. Jotkut ihmiset osaavat tehdä todellisuudesta leväperäisiä väitteitä, joiden merkitys ei ole tarkka, ja joiden todistamiseksi ja varmentamiseksi ei ole mitään suunnitelmaa. Tämä aihe jopa vaatii uutta loogis-analyyttistä ajattelua joka kerta, kun taas esimerkkisi kolmen kappaleen ongelmasi tarkoittaa vain satoja vuosia vanhan matematiikan toistoa.

Jos sinulla on toisenlainen epätarkkuuden kulttuuri esim. epälineaarisuutta tai usean kappaleen kaaosta varten, niin kaikki kommenttisi ovat olleet turhia, koska tieteen kulttuuri ei ole lineaarinen ym.. Etkä voi kritisoida mitään sillä perusteella, että olit kuvitellut niin.

Suurimmassa osassa tiedettä ihmisten tarkoitus ei ole ratkaista ylläollutta kolmen kappaleen radan ongelmaa, vaan päämäärät ovat jossakin tarvitun logiikan rakenteen tunnistamisessa. Tällä hetkellä tulos on muutenkin se, että kolmen kappaleen ongelmassa yleensä olevat klassiset liikeyhtälöt, jotka on saatu joko gravitaatiolle tai varauksille, eivät ole fundamentaalisesti totta. Niiden ratkaisu ei varsinaisesti veisi tiedettä eteenpäin vaikka kyseessä olisi ratkaisu, joka auttaisi esim. soveltavia matemaatikkoja kaikilla aloilla (ja monessa eri logiikassa). Jos tarkkoja kuitenkin ollaan, niin GR:ssä suurin osa ihmisistä ei pysty laskemaan kahden kappaleen avaruusaikaa paperilla tai sen jälkeen kappaleiden ratoja. Ja sähkön lisäksi usean kappaleen ongelmia lasketaan QCD:ssä.

Samaten tieteen tarkoitus ei ole siirtää tulevaisuuden ratojen ennustamista pois tietokoneilta ja joksikin, mikä voidaan laskea päässä/paperilla. Jos olisi päinvastoin tiedeuutisissa tuotaisiin tieteen tarkoitus kuin itsestään esiin hyvin selkeästi, koska niissä puhuttaisiin aina tyyliin 'me ollaan saatu universumin ratojen ratkaisu kahdelle paperiarkille', 'miten monta paperiarkkia teillä on nyt tähtäimessä ja moneen voidaan päätyä?'.

3

Lue lisää

1 2 3 !

Voisitko kirjoittaa yksinkertaisempia lauserakenteita.

Ja sisältö voisi olla yksinkertaisempaa.

Saisit siten enemmän vastauksia!

Anonyymi kirjoitti:

1 2 3 !

Voisitko kirjoittaa yksinkertaisempia lauserakenteita.

Ja sisältö voisi olla yksinkertaisempaa.

Saisit siten enemmän vastauksia!

Eivätköhän nuo "1-3":n kirjoitukset ole jonkinlaisen generaattorin tuotoksien perusteella muodostettuja, sillä ne eivät ole ihmismäisiä, niiden määrä on ihmisen tuotoksiksi epäuskottavan suuri, ne kohdistuvat nimenomaan tietyn kirjoittajan kirjoitusten kommentointiin, käytetty kieli on kömpelöä, eivätkä ne ns. yhdistä osiansa loogisesti ja tyylillisesti vakuuttavalla tavalla, esim.: "Hyvin vaihtoehtoiset ihmiset (kuten Sheldraken kentät) eivät ole esittäneet teorioissaan vuorovaikutusta, joka pystyisi vuorovaikuttamaan siten, kuin fysiikan kappaleet tekevät tarkimmassa kulttuurissa.", toisin kuin esim. ChatGPT, joka oletusarvoisesti keskittyy nimenomaan siihen, mikä on oleellista ja kykenee muodostamaan kielellisesti nimenomaan hyvin selkeitä rakenteita, mitä olen havainnollistanut aiemmin... /XPR