Olen 22-vuotias ja juuri tajunnut että olen elänyt elämääni sukuni standardien mukaan, kuuntelematta omaa ääntäni (jonka olen hukannut ja yritän etsiä tällä hetkellä). Sukuni on erittäin päämäärätietoinen, itsepäinen ja omasta mielestä tietävät kaiken mikä on parhaaksi minulle. Jos en tehnyt asioita heidän mielikseen lapsena, sain hirveät torut ja minua ei kuunneltu koskaan, omia halujani aina vähäteltiin ja halusin vain kuulla että he ovat ylpeitä minusta, joten tein kaikkeni jotta onnistuisin elämään heidän standardeille. Veljeni onnistuivat kaikessa täydellisesti (he tekivät paljon töitä kaiken eteen, ja rakastan heitä, minulla ei ole mitään heitä vastaan), ja sain kuulla etten itse koskaan olisi yhtä viisas/hyvä missään kuin he (tai muut sukulaiseni).
Nyt kun olen kanditutkintoni viimeisellä vuodella, minulle selkeni yhtenä yönä muutama kuukausi sitten ettei tämä elämäntyyli mitä he haluavat minulta ole sitä mitä haluan. Olen tajunnut että mitä tahansa teen, he eivät ole tyytyväisiä minuun ja olen alkanut hyväksyä sen. Olen kamppaillut viimeiset muutama kuukausi siitä että mitä ihmettä haluan tehdä työkseni, koska nykyinen suuntani ei ole todellakaan sitä mitä haluan itselleni, ja haluan tehdä jotain mikä tekee minut onnelliseksi. Ainoa mitä muistan omista haluistani, mitä halusin pienenä siis tehdä työkseni aikuisena, oli omistaa kahvila, tai pieni leipomo. Tämä hieman lämmittää sydäntäni ajatella jos se onnistuisi, mutta minua pelottaa onko se todella mitä haluan. En muista enää mitään muuta mistä pidän, olen viimeisen kahden kuukauden aikana alkanut kuunnella omaa päätäni ja alkanut tunnistaa vanhaa minääni ja sitä miten olen muuttunut mieltymyksissäni. Olen unohtanut kaikki vanhat haaveeni, mutta lukiessani erittäin vanhaa päiväkirjaani, löysin että kahvilan(konditorian omistaminen oli asia mistä rakastin haaveilla.
En ole puhunut sukulaisilleni, muuta kuin vanhemmilleni, joiden mielestä minun pitäisi tehdä asioita mitä minä haluan, nyt kun olen viimeinkin avautunut heille näistä mietteistäni (en ollut lapsena puhunut tästä ja kaikki näistä pettymys-keskusteluista olivat aina kun vanhempani, ja veljeni, eivät olleet paikalla).
Olen hieman hukassa, ja mietin onko kellään ollut samankaltaista oloa/tapahtumaa, eli hukannut oman tiensä, eikä tiedä täysin miten kuunnella itseään, tai löytää itsensä?
En tiedä mitä haluan tehdä elämälläni
4
226
Vastaukset
Täällä ✋
Paitsi ettei se oikein ole ikinä minnekään kadonnutkaan, sitä ei vaan ikinä ole ollutkaan. Omaa tietä, itseä, sisintä, miksi sitä sitten haluaakin kutsua.- Anonyymi
Nuorena olin myös hukassa enkä tiennyt mikä minusta tulee isona.Tein kaikenlaista pätkätyötä koska koulu ei kiinnostanut vasta parikymppisenä menin suorittamaan tutkintoa ja siitä jatkoin taas eri alalle.kolmenkympin hujakoilla sain työn mistä pidän ja jota en ollut ajatellut edes tekeväni mutta niin vaan on kymmen vuotta jo viihdytty samassa paikassa.Uskon että ajan myötä valkenee asiat,jos kahvila on haaveissa niin se voi myös onnistua.Olet jo alkanut prosessoimaan asiaa siitä se etenee,tsemppiä:)
Ongelma lienee se, että harvat yrittäjät - ihan muutamia lukuun ottamatta - onnistuvat, palkkalaisista moni. Siksi oman halun toteuttaminen on uhkayritys, joka yleensä johtaa epäonnistumiseen.
Varmaa kuitenkin on, että niin onnistunutta elämää, kuin useimmat haaveilevat, ei voi saavuttaa. 🌹👀- Anonyymi
Vie kanditutkintosi kunnialla päätökseen, olethan jo loppusuoralla kaiken opiskelun jälkeen.
Sitten voit täysillä paneutua omaan kahvila/leipomoon. Se on hyvä idea!
Yksi loistava tapa päästä siihen kiinni , on mennä ensin töihin kahvilaan/leipomoon. Oppia samalla kuinka homma toimii: miten hankkia oma paikka- ostaa jo aloitettu liike vai alkaa aivan alusta, kirjanpito, välineiden ja raaka/aineiden hankkiminen, sopivan apurin (sinun nyt ollessa apurina) löytäminen- siihen liittyvät lailliset maksut, verotus, kuinka varautua jos apuri syystä tai toisesta ei voikkaan joku päivä tulla töihin jne. jne.
Tuo kaikki on hyvä tietää edeltäpäin, säästyy monelta kalliilta ( aika, raha) virheeltä.
Omistaa ikioma liike on paras tyäpaikka, harrastus, ajanvietto. Oikeastaan sitä ei edes laskisi työpaikaksi, hommaa tekee niin mieluisasti. Onhan se ikioma!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tuli Suomen somaleista todella ikävää faktaa
sillä osa somalivanhemmista lähettää lapsiaan kotimaahansa kurinpitolaitoksiin, joissa heitä pahoinpidellään. Illan MOT3253805Häirintäkohun keskellä olevalta kansanedustajalta Jani Kokolta (sd) rajua tekstiä somessa.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011772322.html Ajaakohan tämä SDP:n kansanedustaja Jani Kokko oikein täysillä valoi1283550Kommentti: oikeuslaitos korvattava SDP:n johdolla
Näkisin että Suomessa tuomiovalta pitäisi olla demareiden johtoportaalla. Koska porvarimedia säestettynä persujen kirku42240- 1111638
Huono päivä
Tänään on ollut tosi raskas päivä töissä. Tekis mieli itkeä ja huutaa. En jaksa just nyt mitään. Minä niin haluaisin ja181548Typeryyttä
Se on kummallista, kun kaksi ihmistä tuntee selittämätöntä vetoa toisiinsa, mutta eivät vain pääse toistensa luokse. Mik1241299Martina mukana erikoisjoukossa
Huippurankka Erikoisjoukot-ohjelma jatkuu, Martina mukana. Kerrankin Martinalle hyvä ohjelma, hänellä on voimaa, sisua j136917Lindtman haluaa leikata Kela-korvauksista...oho!
Antti Lindtman sanoo Kauppalehdessä, että vuodesta 2028 voi tulla erittäin hankala, mikäli nykyinen hallitus ei tee riit99870Häneen rakastuminen oli sellaista
että aina uskoi ja luotti että kyllä tästä vielä edetään jotenkin. Se olikin vain rakastuneen toiveajattelua kaikki. Ta77797- 86741