Kateus vie kalatkin vedestä

Anonyymi-ap

Kiinostavaa juttua Suomen Kuvalehdessä kateudesta, jota myös joskus sanotaan kansallisynniksemme.

Onko positiivista ja negatiivista kateutta?
Onko kilpailu pohjimmiltaan kateutta?

"Klassisia esimerkkejä löytyy. Jos naapurilla on uusi auto, suomalainen ei ajattele, miten saisi itse samanlaisen. Suomalainen toivoo, että naapurille tapahtuisi jotain. Siinä on positiivisen ja negatiivisen asenteen ero."

https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/olen-kateellinen-nuoruudesta-juoksemisesta-seksista-viisi-tunnettua-suomalaista-kertoo-mita-he-kadehtivat/?shared=1073464-8fbac0da-999&utm_medium=Social&utm_source=Facebook&fbclid=IwAR0J1MeEIs7LJNAM-jGGTmXd1L4KbEReZkIQPAg2r93Ps7V7-IjKcFxi_hY#Echobox=1683206371
(P)

91

1215

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Jos toisella oli hyvä koulutus, halusin samanlaisen. Kun sitten innostuin, pistin hieman vielä paremmaksi. Kenellekkään ei ollut asiasta mitään haittaa, ei sillekään jolla ensin oli se parempi koulutus. Enkä puhu mistään suurisita opinnoista.
      Kyllä, minulla on positiivista kateutta. Eli sitä on mahdollista olla.
      Voisin kadehtia sitä jolla on hyvä suuntavaisto. Tarvitsisin sitä todella, koska olen innoskas luonnossa liikkuja ja siitä nauttija. Kaikki keinot ja opit on käytössä. Huono olen ja huonona pysyn. Jos tiedän jollakin tutulla olevan hyvä, pyydän hänet oppaaksi, arvostan, kiitän, voin kevyesti palkitakin, mutten kadehdi,
      Muuten olen aika lailla yhtä hyvä kuin muut, joten kateuteen ei ole aihetta. Tarkoittaa että selviän riittävän hyvin kaikesta muusta ja itsetunto normaali.

      • Anonyymi

        Kun minulle epäonnistuneen avioliiton myötä kasvoi ihmisennälkä, tunsin todellista kateutta niitä pariskuntia kohtaan, jotka todella elivät yhdessä ja jakoivat elämänsä tapahtumat. Kaipasin keskusteluja. Toivoin, että voisimme mennä yhdessä taidetapahtumiin. Olisin halunnut matkustaa yhdessä. Olisin halunnut vaihtaa mielipiteitä maailman menosta, osallistua erilaisiin tilaisuuksiin jne. mutta mikään ei koskaan toteutunut.
        Tunsin haikeutta ja yksinäisyyttä, kun minulle joskus valkeni ystävieni yhteiset menot ja harrastukset, kun joskus tuli ihana tilaisuus istua iltaa ja jutella hyvillä mielin ja tietäväisten ihmisten kanssa.
        Pohjavireenä oli kuitenkin aina, että puoliso ei halunnut olla tällaisessa joukossa, nälvi ja ylenkatsoi, nauroi väärissä paikoissa, ja osoitti kaiken aikaa, että tällaiseen joukkoon hän ei kuulu eikä tule kuulumaan.
        Itsekin jouduin vetäytymään, koska emme kuuluneet joukkoon.


    • Anonyymi

      Suurin osa suomalaisista ei ole sen luonteisia, että kadehtisivat muita.
      Miksi tätä piirrettä halutaan pitää yllä, että koko kansa muka on kateellista ?
      Tuskin olemme kateudessa kovin paljon erilaisempia kuin muutkaan kansat.

      Kaikkien kansojen yksilöissä on kaikenlaisia piirteitä vai onko Suomessa
      enemmän kateellisia eli kehittymättömämpiä ihmisiä kuin muissa maissa ...?

      Kun henkilö toteaa:
      "Vanhana gubbena olen kateellinen nuoruudelle"
      luultavasti hän syvimmältään tarkoittaa vain kaipaavansa nuoruutta,
      jolloin monet asiat ja nautinnot olivat mahdollisia,
      joista on joutunut iän myötä luopumaan.

      • Anonyymi

        Ei tietenkään kateutta voi yleistää, mutta silti sitä on olemassa, nähnyt mitä ihmeellisempiä muotoja siitä
        Asioita joita normaali ihminen ei edes koskaan voisi kadehtia.
        Ilkeys on usein ominaista kateellisten ihmisten tavoissa. Sanovat esim että joku ihminen leuhkii , jos toinen vaan kertoo iloisena jotain mitä hänen elämässään on tapahtunut .
        Joten kateus on katkerien ilkeiden ja epäkypsien yhteinen tunnusmerkki


    • Anonyymi

      Ihan niin kateus on hyvin huono piirre ihmisessä . Minulta ” kitkettiin ” kateus pois jo alle kouluikää , ja selvitettiin miksi ihmiset ovat kateellisia .

      Sitten kun aikuisena ostin uuden auton itselleni ihan vaan sillä ettei tarttis olla verstaalla yhtämittaa jos auto on , uusi ei renkkaa ainakaan ihan heti. Sain kuulla että ystävättäreni oli ollut siitä kovin kateellinen ja sanonut että olisi kelvannut käytetty auto . Se loukkasi minua kovasti sillä en voinut edes kuvitella että joku voisi olla sellaisestakin kateellinen .

      Joten se asia on jotenkin aina vaan mielessäni kun tapaamme ns ystävän kanssa. Hän ei tietenkään tiedä että minä tiedän mitä hän oli sanonut.
      Siis kateus ei koskaan johda mihinkään hyvään jos se on negatiivista ja pitää muistaa että jos on kateellinen jollekkin niin kaikilla on samat mahdollisuudet saada se mistä on kateellinen.

      • Anonyymi

        Ei ole kaikilla mahdollisuus saada kaikkea, esim. kielitaito. Ei onnistu lukuisista kursseista ja koulutuksesta huolimatta. Sitä on varmasti vaikea käsittää sellaisen joka solkenaan puhuu peruskielet ja joihin kädenkäänteessä tarttuu lauseita niin espaniaksi kuin ranskasksi. Olen siitä oiva esimerkki sellaisesta joihin kieli ei tartu. Tietenkin huonommallakin taidolla ja sitkeydellä selviää, mutta ihmettelyni ei tämän asian tiimoilta ole koskaan laannut, ihan kuin aivoissa olisi kielipään kohdalla lovi. Onneksi ahkeruuden ja sitkeyden kohdalla on kupura.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole kaikilla mahdollisuus saada kaikkea, esim. kielitaito. Ei onnistu lukuisista kursseista ja koulutuksesta huolimatta. Sitä on varmasti vaikea käsittää sellaisen joka solkenaan puhuu peruskielet ja joihin kädenkäänteessä tarttuu lauseita niin espaniaksi kuin ranskasksi. Olen siitä oiva esimerkki sellaisesta joihin kieli ei tartu. Tietenkin huonommallakin taidolla ja sitkeydellä selviää, mutta ihmettelyni ei tämän asian tiimoilta ole koskaan laannut, ihan kuin aivoissa olisi kielipään kohdalla lovi. Onneksi ahkeruuden ja sitkeyden kohdalla on kupura.

        Mihin sitä kielitaitoa enää tarvitset eläkkeellä? Suomessa pärjää suomen kielellä ja turistina elekielellä . Vähän enää tällä iällä ulkomaille yksin matkustetaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mihin sitä kielitaitoa enää tarvitset eläkkeellä? Suomessa pärjää suomen kielellä ja turistina elekielellä . Vähän enää tällä iällä ulkomaille yksin matkustetaan.

        Turistina pärjää tietenkin vain visakorttia vinguttamalla ja pieni sanakirja kädessä, mutta kyllä maan kulttuuri ja elämä yleensäkin avautuu aivan toisella tavalla jos hallitsee edes vähän kieltä. Totesin tämän ollessani syksyllä Italiassa. Onneksi minulla oli "tulkki" omasta takaa, mutta olisi ollut ihan mukavaa seurustella sukulaisnaisen miehen perheen kanssa, jotka eivät kyllä puhuneet muuta kuin omaa kieltään. Ystävällisiä, sydämellisiä ihmisiä, sen huomasi kaikesta, mutta kyllä minua harmitti etten ollut ottanut vaikka lyhyttä kielikurssia ennen matkaa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Turistina pärjää tietenkin vain visakorttia vinguttamalla ja pieni sanakirja kädessä, mutta kyllä maan kulttuuri ja elämä yleensäkin avautuu aivan toisella tavalla jos hallitsee edes vähän kieltä. Totesin tämän ollessani syksyllä Italiassa. Onneksi minulla oli "tulkki" omasta takaa, mutta olisi ollut ihan mukavaa seurustella sukulaisnaisen miehen perheen kanssa, jotka eivät kyllä puhuneet muuta kuin omaa kieltään. Ystävällisiä, sydämellisiä ihmisiä, sen huomasi kaikesta, mutta kyllä minua harmitti etten ollut ottanut vaikka lyhyttä kielikurssia ennen matkaa.

        Miksei se tulkki tulkannut seurusteluanne? Ei lyhyt kielikurssi olisi keskustelutaitoa antanut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksei se tulkki tulkannut seurusteluanne? Ei lyhyt kielikurssi olisi keskustelutaitoa antanut.

        "Tulkilla" oli ihan täysi työ seurata itsekin keskustelua. Espanjankielen perusteella erottaa aina sanan sieltä toisen täältä, yleensä sen verran että tietää mistä on puhe. Pienikin kielikurssi olisi tehnyt ymmärtämistä paljon helpommaksi. Opin ehkä noin 50 sanaa viikon aikana, ja ymmärtämään koko joukon lisää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole kaikilla mahdollisuus saada kaikkea, esim. kielitaito. Ei onnistu lukuisista kursseista ja koulutuksesta huolimatta. Sitä on varmasti vaikea käsittää sellaisen joka solkenaan puhuu peruskielet ja joihin kädenkäänteessä tarttuu lauseita niin espaniaksi kuin ranskasksi. Olen siitä oiva esimerkki sellaisesta joihin kieli ei tartu. Tietenkin huonommallakin taidolla ja sitkeydellä selviää, mutta ihmettelyni ei tämän asian tiimoilta ole koskaan laannut, ihan kuin aivoissa olisi kielipään kohdalla lovi. Onneksi ahkeruuden ja sitkeyden kohdalla on kupura.

        Minä kyllä ihailen aina ihmisiä jotka hallitsevat muitakin kieliä kun äidinkielen, ja vaikka joku ei niin hyvin osaisikaan mutta silti pärjää vieraalla kielellä niin sekin on saavutus. Oma kielitaitoni on nollan arvoinen, silti en kadehdi niitä jotka osaavat. Hattua heille nostan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin sitä kielitaitoa enää tarvitset eläkkeellä? Suomessa pärjää suomen kielellä ja turistina elekielellä . Vähän enää tällä iällä ulkomaille yksin matkustetaan.

        Sanaa ” enää” on mielestäni jotenkin että on luovuttanut. Kyllä monet tarvitsevat kielitaitoa monissa eri tapauksissa.
        Esim monella on lapsi avioitunut vieraskielisen kanssa, niin on se varmaan kivaa jos pystyy keskustelemaan myös lapsen puolison kanssa.
        Monella on ystäviä muuallakin kun Suomessa ja silloin on kivaa että pystyy kommunikoimaan .
        Siis sinä et tarvitse kieltä ” enää” mutta kaikki eivät todellakaan ajattele laillasi.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Turistina pärjää tietenkin vain visakorttia vinguttamalla ja pieni sanakirja kädessä, mutta kyllä maan kulttuuri ja elämä yleensäkin avautuu aivan toisella tavalla jos hallitsee edes vähän kieltä. Totesin tämän ollessani syksyllä Italiassa. Onneksi minulla oli "tulkki" omasta takaa, mutta olisi ollut ihan mukavaa seurustella sukulaisnaisen miehen perheen kanssa, jotka eivät kyllä puhuneet muuta kuin omaa kieltään. Ystävällisiä, sydämellisiä ihmisiä, sen huomasi kaikesta, mutta kyllä minua harmitti etten ollut ottanut vaikka lyhyttä kielikurssia ennen matkaa.

        Ihan totta juuri tälläisissä tilanteissa se tulee aina ajatus että miksi pitää olla niin monia eri kieliä , kun jos olis vaan yksi kieli maailmassa niin kaikki voisivat keskustella toistensa kanssa.
        Onhan sitä mykkänä meikäläinenkin saanut olla eri tilatnteissa kun on kielien osaaminen aika huonoissa kantimissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole kaikilla mahdollisuus saada kaikkea, esim. kielitaito. Ei onnistu lukuisista kursseista ja koulutuksesta huolimatta. Sitä on varmasti vaikea käsittää sellaisen joka solkenaan puhuu peruskielet ja joihin kädenkäänteessä tarttuu lauseita niin espaniaksi kuin ranskasksi. Olen siitä oiva esimerkki sellaisesta joihin kieli ei tartu. Tietenkin huonommallakin taidolla ja sitkeydellä selviää, mutta ihmettelyni ei tämän asian tiimoilta ole koskaan laannut, ihan kuin aivoissa olisi kielipään kohdalla lovi. Onneksi ahkeruuden ja sitkeyden kohdalla on kupura.

        Minä kuuntelen sujuvasti yl 30 kieltä.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Turistina pärjää tietenkin vain visakorttia vinguttamalla ja pieni sanakirja kädessä, mutta kyllä maan kulttuuri ja elämä yleensäkin avautuu aivan toisella tavalla jos hallitsee edes vähän kieltä. Totesin tämän ollessani syksyllä Italiassa. Onneksi minulla oli "tulkki" omasta takaa, mutta olisi ollut ihan mukavaa seurustella sukulaisnaisen miehen perheen kanssa, jotka eivät kyllä puhuneet muuta kuin omaa kieltään. Ystävällisiä, sydämellisiä ihmisiä, sen huomasi kaikesta, mutta kyllä minua harmitti etten ollut ottanut vaikka lyhyttä kielikurssia ennen matkaa.

        Ymmärrän harmituksesi, mutta olisihan tämä mieskin voinut osata muuta kieltä, kuin omaansa, niin juttu olisi luistanut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksei se tulkki tulkannut seurusteluanne? Ei lyhyt kielikurssi olisi keskustelutaitoa antanut.

        Olisi sitä varmaan tulkki saanut olla ripeäkielinen, jos italialaisen perheen illanistujaisia tulkkaisi. Et varmaan ole sitä puheensorinaa tottunut kuuntelemaan hiljaisten hämäläisten kahvikesteissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin sitä kielitaitoa enää tarvitset eläkkeellä? Suomessa pärjää suomen kielellä ja turistina elekielellä . Vähän enää tällä iällä ulkomaille yksin matkustetaan.

        Tietysti pärjää. Jää vain paljosta paitsi. Ei voi mitään, että tuntee kateuden piston, kun joku voi sujuvasti vaihtaa kieltä, tuntee laulujen sanoitukset ja ymmärtää tv- haastateltavien puheen.


    • Mutta tuosta kateudesta, jäin miettimään sitä.
      Kateuttakin on monta eri tyyppiä, pahin kai se että haluaa naapurille jotain ikävää vain sen takia että heillä on varaa uudempaan ja parempaan autoon. Mutta jos se että joku toinen menestyy antaa itselle kipinän kehittää itseään, yrittää jotain uutta juttua, parantaa tapojaan, niin miksei, sehän on vain hyvä asia.
      Olemme katselleet HBO Maxin sarjaa "Succession" nyt jo pari viikkoa ja eipä todellakaan käy kateeksi upporikkaiden ja menestyvien ihmisten elämä, jos se jotain tuohon malliin on. Siitä hyvä sarja ettei oikein tarvi jännittää kenenkään symppiksen puolesta kun kaikki ovat yhtä vastenmielisiä :)

      • Anonyymi

        Tuon pahan ja hyvän kateuden eron moni muukin mietti jo ennen sinua. Olisit voinut yhtyä mielipiteisiin etkä esittää omina oivalluksinasi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuon pahan ja hyvän kateuden eron moni muukin mietti jo ennen sinua. Olisit voinut yhtyä mielipiteisiin etkä esittää omina oivalluksinasi.

        Jokainen voi vapaasti kertoa omia ajatuksiaan. Haitanneeko tuo jos joku muukin on jo maininnut asiasta aikaisemmin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuon pahan ja hyvän kateuden eron moni muukin mietti jo ennen sinua. Olisit voinut yhtyä mielipiteisiin etkä esittää omina oivalluksinasi.

        Taas annettiin ohje Oalomalle miten hänen tulee tuntea ja kirjoittaa, niin että siinähän taas alkaa juttujen vääntelijä rakentamaan omia teorioitaan , kuten tavallisesti.
        Jos tehtäis niin että kukin kommentoi omalla tavallaan asioista, ilman että siihen on ” vääntelijän” puututtava kun yhtä hyvin voi jättää vääntelemättäkin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taas annettiin ohje Oalomalle miten hänen tulee tuntea ja kirjoittaa, niin että siinähän taas alkaa juttujen vääntelijä rakentamaan omia teorioitaan , kuten tavallisesti.
        Jos tehtäis niin että kukin kommentoi omalla tavallaan asioista, ilman että siihen on ” vääntelijän” puututtava kun yhtä hyvin voi jättää vääntelemättäkin

        Eikös hänkin ole usein ohjeistanut muita kirjoittamisessa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuon pahan ja hyvän kateuden eron moni muukin mietti jo ennen sinua. Olisit voinut yhtyä mielipiteisiin etkä esittää omina oivalluksinasi.

        Tuon pahan ja hyvän kateuden eron huomaa useinkin.
        Joidenkin kauna kun on sitä, että on kaiken aikaa valmiudessa iskemään kiinni kadehdittavansa elämään.
        Pahin kateuden muoto. Jopa kohteen osallistuminen keskusteluun on kateuden ja arvostelun kohde.
        "Myönteisesti kateellinen" tuntee, että kohde selviytyy tilanteista aina paremmin, kuin olisi itse selvinnyt, että hän osaa sanoa oikeat sanat oikeaan asiaan, muistaa antaa luontevasti kiitoksen kun siihen on aihetta.
        Usein kateuden tunne on verrattavissa alemmuuden tunteeseen. Omat epäonnistumiset vaivaavat ja muistuvat mieleen.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Jokainen voi vapaasti kertoa omia ajatuksiaan. Haitanneeko tuo jos joku muukin on jo maininnut asiasta aikaisemmin?

        Palstan yleiskuva on, ettei ikinä olla samaa mieltä.
        Pahinta on.jos kommentista saa sen käsityksen, että kirjoittaja esittää asian kuin omana ajatuksenaan.
        Mahdotonta hyväksyä.


    • Anonyymi

      Siis HBO-sarjasta saa kuvan rikkaiden elämästä entä Dallas-sarjasta
      entä ...

      no niin, juuri nyt NBC -kanavalla puhuu Buffet ja Munger
      yhteenlaskettu ikä on 195 vuotta

      ja voivat ihan hyvin yhteenlaskettu omaisuus on luokkaa 120
      miljardia dollaria

      yhtenlaskettu ikä 195 ja omaisuus 120 ihan kivaa kaikki kuuntelee
      jotain Bideniä ei kaikki kuuntele tai SNiinistöä kovinkaan moni

      • Anonyymi

        korjaan varmuuden vuoksi kaksi tt
        buffett


      • Fiktiota kaikki, mutta kuvastavat elämäntyyliä ja arvomaailmaa. Karrikoituna, tietenkin koska ko. sarja on mustaa huumoria.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se asteroidi josta ne meuhkaa löydettiin Atacamassa
        https://www.spaceobs.com/en/Alain-Maury-s-Blog/2023-DW

        Siis amatöörit. Elämämme on amatöörien käsissä (joista osa on eläkeläisiä koska heillä on aikaa tuijottaa lentäviä kiviä)
        ""I’m lucky enough to work with these guys which are brighter than most of the computer engineers and scientists I met when I was working in professional research. Next time around, if any, please do mention the discoverers, and in our case, if you don’t want to coin the term “amateur”, you can say that MAP (our program : Maury-Attard-Parrott) is an “independent program”.""


    • Anonyymi

      Vaikka ihmisellä olisi hyvä olla ja on kaikki tarvittava, on tyyppejä
      jotka kadehtivat muita. Sitä on vaikea käsittää.

      • Anonyymi

        Kateelliset ovat ehkä vähän yksinkertaisia ? Jokainen kehittynyt ihminen
        tajuaa, ettei elämä pelkkää onnea ole kellään eikä materia onnea takaa.
        Onni tulee immateriaalisista asioista.


    • Anonyymi

      Lapsuuteni kodissa sain pysyvän ja tehokkaan rokotuksen vertaamista vastaan.
      Molemmille vanhemmilleni oli riivatun tärkeää se mitä he kuvittelivat naapureiden ajattelevan meistä.
      "Aattele nyt mitä naapuritkii aattelee"!
      Sen jälkeen en ole aatellut kunhan olen pysynyt normaalien käyttäytymisnormien puitteissa. Useimmiten ja melkein.
      Joskus omat lapsemme vetosivat siihen, että naapurin Tommillakin on, yms.
      Yritykset loppuivat lyhyeen koska ilmoitin, ettei se mitä Tommilla on kuulu meille tippaakaan kuten myöskään se mitä meillä tai ei ole, ei ole meidän migreenimme. Jos joku kiinnostuu siitä niin se on vain kiinnostuneen päänsärky.
      Varsin hyvin meni perille.

      Joskus olen sortunut kiusaamaan avoimen kateellista ja vahingoniloista "ystävääni" mutta heitä ei ole kovinkaan montaa.

      • Anonyymi

        " Yritykset loppuivat lyhyeen koska ilmoitin, ettei se mitä Tommilla on kuulu meille tippaakaan kuten myöskään se mitä meillä tai ei ole, ei ole meidän migreenimme. " Täh ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Yritykset loppuivat lyhyeen koska ilmoitin, ettei se mitä Tommilla on kuulu meille tippaakaan kuten myöskään se mitä meillä tai ei ole, ei ole meidän migreenimme. " Täh ?

        Miten tuon nyt sanoisi selvemmin? Muiden oleminen ja eläminen ei kuulu meille. Kukin elää tavallaan.
        Me elämme omien tarpeiden ja resurssien mukaan. Emme ota paineita ulkoisista vaikutteista emmekä pyri viestimään ulospäin mitään. Elämme normaalien, kohtuullisten sosiaalisten periaatteiden mukaan tapakulttuuria ja rikoslakia noudattaen.
        Meitä ei heilauta tippaakaan ajatelkoot muut meidän elämästämme mitä tahansa!
        Motto: Hyvin menee kun EI VERTAA EIKÄ VALITA!!!!!!!!!!!


      • Anonyymi

        ""Joskus olen sortunut kiusaamaan avoimen kateellista ja vahingoniloista "ystävääni" mutta heitä ei ole kovinkaan montaa.""
        Millä perusteella oletat olevasi kateuden kohde ?
        Vain narsistit kuvittelevat, että heitä kadehditaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        ""Joskus olen sortunut kiusaamaan avoimen kateellista ja vahingoniloista "ystävääni" mutta heitä ei ole kovinkaan montaa.""
        Millä perusteella oletat olevasi kateuden kohde ?
        Vain narsistit kuvittelevat, että heitä kadehditaan.

        Mihin perustat tuon väitteen että vain "narsistit" ajattelevat (kuvittelevat) että heitä kadehditaan?
        Kateus on hyvin monisäikeinen ja monimuotoinen tunnetila, josta useimmiten puuttuu logiikka. Joskus se on kuitenkin täysin ymmärrettävää, kuten esim. jos on oikein paljon toivonut jotain asiaa ja tehnyt sen eteen työtä ja sitten kuitenkin joku toinen saa sen. Mahdollisesti vähemmän ansioitunut ja vähemmän sitä yrittänyt.
        Sitten vielä sanaa "kadehtia" käytetään usein väärin, korvaamaan ihailua, pientä pettymystä tai turhautumista siitä että jollakin on esim. harrastus, perhe, koti, lapset, aviomies, työ, ura, ammatti, terveydentila minkä olisi itsekin halunnut, mutta jota kohtalo ei ole suonut. Omaan osaansa tyytyminen ei ole aina itsestään selvyys.

        Ja kyllä kateuden kohde voi aistia, tuntea, hahmottaa toisen ihmisen häntä kohtaan tunteman kateuden. Ei tarvitse olla "narsisti" (Toinen sana jota käytetään aivan liian kevein perustein. Narsismi on sairaus tai luonnevika, joka on harvinainen, mutta jokaisessa ihmisessä jolla on terve itsetunto on häivähdys tällaista "itsensä rakastamista". Kun se on tasapainossa empatian ja sosiaalisuuden, muiden kunnioituksen ja arvostuksen kanssa niin ei narsismista voi puhua edes samassa lauseessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ""Joskus olen sortunut kiusaamaan avoimen kateellista ja vahingoniloista "ystävääni" mutta heitä ei ole kovinkaan montaa.""
        Millä perusteella oletat olevasi kateuden kohde ?
        Vain narsistit kuvittelevat, että heitä kadehditaan.

        Kiitä hyvä ihminen korkeampia voimia, ettet ole narsisti. Älä lyö lyötyä.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Mihin perustat tuon väitteen että vain "narsistit" ajattelevat (kuvittelevat) että heitä kadehditaan?
        Kateus on hyvin monisäikeinen ja monimuotoinen tunnetila, josta useimmiten puuttuu logiikka. Joskus se on kuitenkin täysin ymmärrettävää, kuten esim. jos on oikein paljon toivonut jotain asiaa ja tehnyt sen eteen työtä ja sitten kuitenkin joku toinen saa sen. Mahdollisesti vähemmän ansioitunut ja vähemmän sitä yrittänyt.
        Sitten vielä sanaa "kadehtia" käytetään usein väärin, korvaamaan ihailua, pientä pettymystä tai turhautumista siitä että jollakin on esim. harrastus, perhe, koti, lapset, aviomies, työ, ura, ammatti, terveydentila minkä olisi itsekin halunnut, mutta jota kohtalo ei ole suonut. Omaan osaansa tyytyminen ei ole aina itsestään selvyys.

        Ja kyllä kateuden kohde voi aistia, tuntea, hahmottaa toisen ihmisen häntä kohtaan tunteman kateuden. Ei tarvitse olla "narsisti" (Toinen sana jota käytetään aivan liian kevein perustein. Narsismi on sairaus tai luonnevika, joka on harvinainen, mutta jokaisessa ihmisessä jolla on terve itsetunto on häivähdys tällaista "itsensä rakastamista". Kun se on tasapainossa empatian ja sosiaalisuuden, muiden kunnioituksen ja arvostuksen kanssa niin ei narsismista voi puhua edes samassa lauseessa.

        Miksi kukaan toisen harrastusta kadehtisi ? K steudeksi leimataan, jos ei toisen saven läträystä tai kirjantapausen tuherrusta arvosta.
        Empatiaa tai sosiaalisuutta on jäävi itsessään arvostelemaan, ei se sillä tule että kehuu itseään empaattiseksi, vaikka käytös puhuu muuta.
        Samaa mieltä, että narsisti kuvittelee aistivansa muiden kateuden. Narsisti vain kuvittelee olevansa kadehdittava.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kukaan toisen harrastusta kadehtisi ? K steudeksi leimataan, jos ei toisen saven läträystä tai kirjantapausen tuherrusta arvosta.
        Empatiaa tai sosiaalisuutta on jäävi itsessään arvostelemaan, ei se sillä tule että kehuu itseään empaattiseksi, vaikka käytös puhuu muuta.
        Samaa mieltä, että narsisti kuvittelee aistivansa muiden kateuden. Narsisti vain kuvittelee olevansa kadehdittava.

        Taisit olla itsesi kanssa samaa mieltä.
        Kyllä minä ainakin tunnen lievää "kateutta" kun joku ystäväni tai sukulaiseni esittelee akvarellejaan tai öljymaalauksiaan. Toivoisin osaavani itsekin maalata yhtä hyvin. Tai tunnen kateutta sisareni kauniista ja kantavasta lauluäänestä ja varmasta nuottikorvasta. Olisin itsekin halunnut osaavani laulaa tai soittaa jotain instrumenttia.

        Kateus tulee pikemminkin esille jonkun toisen työn tai harrastuksen mollaamisesta aivan täysin omista, subjektiivisista lähtökohdista. Kauneus ion katsojan silmässä. Kirallisuuden arvostus on aivan yhtä subjektiivista. Se kieli mitä sinä ehkä pidät kömpelönä ja kankeana voi jonkun muun mielestä olla "sujuvaa, hyvää, soljuvasti etenevää".


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Taisit olla itsesi kanssa samaa mieltä.
        Kyllä minä ainakin tunnen lievää "kateutta" kun joku ystäväni tai sukulaiseni esittelee akvarellejaan tai öljymaalauksiaan. Toivoisin osaavani itsekin maalata yhtä hyvin. Tai tunnen kateutta sisareni kauniista ja kantavasta lauluäänestä ja varmasta nuottikorvasta. Olisin itsekin halunnut osaavani laulaa tai soittaa jotain instrumenttia.

        Kateus tulee pikemminkin esille jonkun toisen työn tai harrastuksen mollaamisesta aivan täysin omista, subjektiivisista lähtökohdista. Kauneus ion katsojan silmässä. Kirallisuuden arvostus on aivan yhtä subjektiivista. Se kieli mitä sinä ehkä pidät kömpelönä ja kankeana voi jonkun muun mielestä olla "sujuvaa, hyvää, soljuvasti etenevää".

        ”Taisit olla samaa mieltä itsesi kanssa”, sanoo epäluuloinen vainoharhainen heikon itsetunnon omaava henkilö.
        Kyllä hyvän itsetunnon omaava pystyy olemaan pelkästään iloinen siskonsa tai ystävänsä lahjakkuudesta eikä toivoa niitä itselleen. Riittää itselleen ja muille omana itsenään ja omilla vahvuuksillaan.
        Kyllä tuo kirjallisuuden kieli pystytään luokittamaan hyvään ja huonoon. Se ei ole subjektiivinen asia, vaan siihen on normit. Miksihän kaikkien kirjat eivät myy eivätkä voita palkintoja?
        Voit itse pitää omia kirjojasi hyvinä, mutta et voi pakottaa muita pitämään.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Mihin perustat tuon väitteen että vain "narsistit" ajattelevat (kuvittelevat) että heitä kadehditaan?
        Kateus on hyvin monisäikeinen ja monimuotoinen tunnetila, josta useimmiten puuttuu logiikka. Joskus se on kuitenkin täysin ymmärrettävää, kuten esim. jos on oikein paljon toivonut jotain asiaa ja tehnyt sen eteen työtä ja sitten kuitenkin joku toinen saa sen. Mahdollisesti vähemmän ansioitunut ja vähemmän sitä yrittänyt.
        Sitten vielä sanaa "kadehtia" käytetään usein väärin, korvaamaan ihailua, pientä pettymystä tai turhautumista siitä että jollakin on esim. harrastus, perhe, koti, lapset, aviomies, työ, ura, ammatti, terveydentila minkä olisi itsekin halunnut, mutta jota kohtalo ei ole suonut. Omaan osaansa tyytyminen ei ole aina itsestään selvyys.

        Ja kyllä kateuden kohde voi aistia, tuntea, hahmottaa toisen ihmisen häntä kohtaan tunteman kateuden. Ei tarvitse olla "narsisti" (Toinen sana jota käytetään aivan liian kevein perustein. Narsismi on sairaus tai luonnevika, joka on harvinainen, mutta jokaisessa ihmisessä jolla on terve itsetunto on häivähdys tällaista "itsensä rakastamista". Kun se on tasapainossa empatian ja sosiaalisuuden, muiden kunnioituksen ja arvostuksen kanssa niin ei narsismista voi puhua edes samassa lauseessa.

        Narsismi ei ole kovinkaan harvinainen luonnevika.


      • Anonyymi kirjoitti:

        ”Taisit olla samaa mieltä itsesi kanssa”, sanoo epäluuloinen vainoharhainen heikon itsetunnon omaava henkilö.
        Kyllä hyvän itsetunnon omaava pystyy olemaan pelkästään iloinen siskonsa tai ystävänsä lahjakkuudesta eikä toivoa niitä itselleen. Riittää itselleen ja muille omana itsenään ja omilla vahvuuksillaan.
        Kyllä tuo kirjallisuuden kieli pystytään luokittamaan hyvään ja huonoon. Se ei ole subjektiivinen asia, vaan siihen on normit. Miksihän kaikkien kirjat eivät myy eivätkä voita palkintoja?
        Voit itse pitää omia kirjojasi hyvinä, mutta et voi pakottaa muita pitämään.

        Onneksi itsetuntoni on aina ollut vahva, aivan lapsesta saakka. Nuo muutkaan luonteenominaisuudet eivät ole tunnistettavissa minussa. Tässä taitaa olla nyt se klassinen tapaus kun kirjoittajan kommentti toisesta ihmisestä kertoo enemmän kirjoittajasta itsestään.
        En todellakaan haluaisikaan että lukisit kirjojani. Minulla on aivan riittävästi lukijoita jotka pitävät niistä.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Onneksi itsetuntoni on aina ollut vahva, aivan lapsesta saakka. Nuo muutkaan luonteenominaisuudet eivät ole tunnistettavissa minussa. Tässä taitaa olla nyt se klassinen tapaus kun kirjoittajan kommentti toisesta ihmisestä kertoo enemmän kirjoittajasta itsestään.
        En todellakaan haluaisikaan että lukisit kirjojani. Minulla on aivan riittävästi lukijoita jotka pitävät niistä.

        🤣🤣🤣


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Onneksi itsetuntoni on aina ollut vahva, aivan lapsesta saakka. Nuo muutkaan luonteenominaisuudet eivät ole tunnistettavissa minussa. Tässä taitaa olla nyt se klassinen tapaus kun kirjoittajan kommentti toisesta ihmisestä kertoo enemmän kirjoittajasta itsestään.
        En todellakaan haluaisikaan että lukisit kirjojani. Minulla on aivan riittävästi lukijoita jotka pitävät niistä.

        "En todellakaan haluaisikaan että lukisit kirjojani"

        Ohhoijaa taas....


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Onneksi itsetuntoni on aina ollut vahva, aivan lapsesta saakka. Nuo muutkaan luonteenominaisuudet eivät ole tunnistettavissa minussa. Tässä taitaa olla nyt se klassinen tapaus kun kirjoittajan kommentti toisesta ihmisestä kertoo enemmän kirjoittajasta itsestään.
        En todellakaan haluaisikaan että lukisit kirjojani. Minulla on aivan riittävästi lukijoita jotka pitävät niistä.

        Sitä sattuu, ettei tunnista omaa luonnettaan. Jos on edes normaali itsetunto, ei suutu joka palstan letkautuksesta ja pikku piruilusta eikä ala selitellä ja puolustella. Olet antanut vuosien varrella tietyn kuvan itsestäsi käytökselläsi, ei sitä selittelyt muuta ainakaan parempaan suuntaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        ”Taisit olla samaa mieltä itsesi kanssa”, sanoo epäluuloinen vainoharhainen heikon itsetunnon omaava henkilö.
        Kyllä hyvän itsetunnon omaava pystyy olemaan pelkästään iloinen siskonsa tai ystävänsä lahjakkuudesta eikä toivoa niitä itselleen. Riittää itselleen ja muille omana itsenään ja omilla vahvuuksillaan.
        Kyllä tuo kirjallisuuden kieli pystytään luokittamaan hyvään ja huonoon. Se ei ole subjektiivinen asia, vaan siihen on normit. Miksihän kaikkien kirjat eivät myy eivätkä voita palkintoja?
        Voit itse pitää omia kirjojasi hyvinä, mutta et voi pakottaa muita pitämään.

        Kulun upeaan savenläträysporukkaan, olen yksi onnellinen luovien läträäjien joukossa.

        "Ai kun upea", on meidän piireissä tuttu huudahdus toisen työstä. Muuten moni läträäjä myös maalaa tauluja, kuin myös itsekin. Kirjakin olisi mielenkiintoista kirjoittaa, mutta toistaiseksi pienet tarinat ovat olleet mieleisiäni. On ihanaa omata luovuuden kyky.

        Palasin juuri mökiltä, jossa olen edennyt pihapiirin somisteluun. Sammakkokeramiikkapotti sai orvokkeja kitaansa 😊


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Kulun upeaan savenläträysporukkaan, olen yksi onnellinen luovien läträäjien joukossa.

        "Ai kun upea", on meidän piireissä tuttu huudahdus toisen työstä. Muuten moni läträäjä myös maalaa tauluja, kuin myös itsekin. Kirjakin olisi mielenkiintoista kirjoittaa, mutta toistaiseksi pienet tarinat ovat olleet mieleisiäni. On ihanaa omata luovuuden kyky.

        Palasin juuri mökiltä, jossa olen edennyt pihapiirin somisteluun. Sammakkokeramiikkapotti sai orvokkeja kitaansa 😊

        Kyllä ne kukat on nätimpiä luonnossa tai hillityssä ruukussa kuin jonkun rumiluksen kidassa. Nimittäköön sitä luovuudeksi, jokainen luo omannäköistään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne kukat on nätimpiä luonnossa tai hillityssä ruukussa kuin jonkun rumiluksen kidassa. Nimittäköön sitä luovuudeksi, jokainen luo omannäköistään.

        Kukat nätimpiä luonnossa tai hillityssä ruukussa. Menettääkö kukka kauneutensa tekijänsä näköisissä purkeissa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne kukat on nätimpiä luonnossa tai hillityssä ruukussa kuin jonkun rumiluksen kidassa. Nimittäköön sitä luovuudeksi, jokainen luo omannäköistään.

        Millainen on hillitty kukkaruukku?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten tuon nyt sanoisi selvemmin? Muiden oleminen ja eläminen ei kuulu meille. Kukin elää tavallaan.
        Me elämme omien tarpeiden ja resurssien mukaan. Emme ota paineita ulkoisista vaikutteista emmekä pyri viestimään ulospäin mitään. Elämme normaalien, kohtuullisten sosiaalisten periaatteiden mukaan tapakulttuuria ja rikoslakia noudattaen.
        Meitä ei heilauta tippaakaan ajatelkoot muut meidän elämästämme mitä tahansa!
        Motto: Hyvin menee kun EI VERTAA EIKÄ VALITA!!!!!!!!!!!

        Uusi yritys: " ... se, mitä meillä tai ei ole, ei ole meidän migreenimme." En ummarra. Pitäisikö olla; se, mitä meillä on tai ei ole, ei ole heidän migreeninsä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ""Joskus olen sortunut kiusaamaan avoimen kateellista ja vahingoniloista "ystävääni" mutta heitä ei ole kovinkaan montaa.""
        Millä perusteella oletat olevasi kateuden kohde ?
        Vain narsistit kuvittelevat, että heitä kadehditaan.

        Ei tarvinnut kuvitella koska tilanne oli täysin selvä.
        Tapasin harvoin näkemäni vuosien takaisen vanhan kaverini ja kuulumisia kysellessä mainitsin olevani pitkäaikaistyötön. Kaveri yritti pidätellä vahingoniloista nauruaan mutta huonolla menestyksellä.
        Tietenkin hän tiedusteli työn hakemiseen liittyviä ponnisteluja ja näkymiä.
        Mainitsin olleeni juuri Espanjassa 3kk:n jakson työttömänä työnhakijana nostaen siellä meikäläisen ansiosidonnaisen. Vaimoni oli mukana sovittuaan työnantajansa kanssa "omasta lomasta". Siis ei mitään korvauksia.
        Kysymys. Sainko töitä? Vastaus naurahtaen. Eivät ne kuvitelleet, että kukaan tulee tosissaan töitä hakemaan.
        Kysymys. Miten saitte ajan kulumaan? Vastaus. Kaupungin keskustassa ja rannassa sijaitseva kerrostalo jonka itäsiiven ylimmässä kerroksessa on asuntomme, on rakennettu 1964 joten asunnon kiireetön kohentaminen oli osa ohjelmaamme. Teimme kun huvitti.
        Mites lennot? Vastasin, että menimme juuri sisään ajetulla citikalla jolla voi motareilla pitää nopeutena parisataa tuntikilsaa.

        Hänen ilmeensä ja tapaamisen lyhyen loppuajan äänensävynsä alun sisällön tulkitsin vahingoniloksi (työtön ressukka ) ja loppuosan oman tyytyväisyyteni ( en kehunut ) tuntui vaikuutava jossakin määrin kateudeksi.
        Oma asunto kotimaaan ok:n lisäksi sekä uutena ostettu, vähän ajettu auto.
        Ainoa asia jolla kehuin oli pienipalkkainen vaimo. Kun sellainen ottaa ommaa lommaa niin ei tule paljoakaan ansion menetystä.

        Olin hieman ilkeä senkin vuoksi, että tunsin vanhan naapurin hepun luonteen ennestään.

        Nyt ikääntyneenä on korostunut ominaisuuteni ilahtua nähdessäni ympärilläni onnistuneita ja oloonsa, sekä tekemisiinsä tyytyväisiä ihmisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne kukat on nätimpiä luonnossa tai hillityssä ruukussa kuin jonkun rumiluksen kidassa. Nimittäköön sitä luovuudeksi, jokainen luo omannäköistään.

        Kiitos, että edes yksi sammakko löytyi
        Reposteluun pitää löytyä aihe joka päivä.sammakolle kiitos


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millainen on hillitty kukkaruukku?

        Sellainen, jossa kukat ovat pääasia, ruukku ei vie huomiota.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä sattuu, ettei tunnista omaa luonnettaan. Jos on edes normaali itsetunto, ei suutu joka palstan letkautuksesta ja pikku piruilusta eikä ala selitellä ja puolustella. Olet antanut vuosien varrella tietyn kuvan itsestäsi käytökselläsi, ei sitä selittelyt muuta ainakaan parempaan suuntaan.

        Anona on helppo olla. Kenellekään ei selviä minun luonteenpiirteeni.
        Minä sen sijaan osoitan loistavan päättelykykyni analysoimalla toisia kommentoijia, varsinkin, kun kirjoittelevat rekattuina.
        Olen saanut "tietyn kuvan" ja sen perusteella olen vetänyt johtopäätökseni. Horjumattomilla kyvyilläni olen kyennyt päättelemään jokaisen rekatun luonteen. Anonyymit ovat turvassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Yritykset loppuivat lyhyeen koska ilmoitin, ettei se mitä Tommilla on kuulu meille tippaakaan kuten myöskään se mitä meillä tai ei ole, ei ole meidän migreenimme. " Täh ?

        Autoritäärinen kasvatus ilmoittaa lapselle, mitä hänen pitää tuntea:
        Tommilla saa olla ihan mitä hyvänsä maallista hyvää, SINULLA ei ole oikeutta toivoa samaa.
        Narinat loppuvat siihen.
        Eli lapsi salaa todelliset ajatuksensa ja tunteensa vanhemmiltaan. Lapsi ei voi mitään sille, että toivosi saavansa itsekin samanlaisia tavaroita tai kohtelua kuin Tommi omassa kodissaan. Toiveet kuitenkin osoitetaan vääriksi ja kielletyiksi.
        Puuttuu vain, että lapselle todistetaan, kuinka onnellinen ja kiitollinen hänen pitää olla, koska pienestä pitäen oppii elämään ilman ylellisyyksiä ja iloitsemaan siitä vähästä. mikä hänellä on, kuten jokapäiväisestä ruuasta ja terveydestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kukaan toisen harrastusta kadehtisi ? K steudeksi leimataan, jos ei toisen saven läträystä tai kirjantapausen tuherrusta arvosta.
        Empatiaa tai sosiaalisuutta on jäävi itsessään arvostelemaan, ei se sillä tule että kehuu itseään empaattiseksi, vaikka käytös puhuu muuta.
        Samaa mieltä, että narsisti kuvittelee aistivansa muiden kateuden. Narsisti vain kuvittelee olevansa kadehdittava.

        Näinä aikoina lasten harrastukset maksavat. Niihin pitää lasta kuljettaa autolla ja hakea pois. Tarvikkeet ovat hinnoissaan, leirit ja kurssit kalliita.
        Monet vanhemmat varmasti kadehtivat naapuria, jolla on varaa lapsen kalliiseen harrastukseen, ja omalle lapselle on valittaen sanottava, että tähän ei meillä raha riitä.
        Omasta kokemuksesta tiedän, kuinka murheellista on, kun lapselta pitää kieltää ihan normaalit asiat, kun toimeentulo on tiukalla.
        Tunne ei oikeastaan ole kateutta vaan surua.


    • Anonyymi

      Harmittaa että Putte vielä hengissä !

      Pravda

    • Valitettavasti aloitus kiinnostavasta aiheesta kääntyi puuduttavan ikävystyttäväksi jankutukseksi minun puutteellisuudestani.
      Jatkakaa kaikin mokomin jos se tuottaa teille jonkinlaista helpotusta ahdistukseenne. Minä palaan ketjuun vasta sitten kun se on taas oikeilla raiteilla.

      • Anonyymi

        ja sinäkö väität, että sinulla olisi vahva itsetunto?


      • Anonyymi

        Eiköhän tuo aloituksen aihe ole jo kaluttu ja päätepysäkille tultu eli miksi vielä pitäisi oikeat raiteet löytyä.


      • Anonyymi

        Älä palaa!


      • Anonyymi

        Sinäkö sen päätät, milloin ketju on oikeilla raiteilla?


    • Anonyymi

      Kylläpä meni maku "tiedelehdestä"!

      Kateus on yleismaailmallinen ilmiö ja tunne. Ja voin väittää, etten tunne yhtään suomalaista, joka ajattelisi noin kuin klassisessa esimerkissä väitetään.

      MInä ja monet muut viis veisaamme mikä auto naapurin pihassa seisoo - ajat ovat muuttuneet ja paljon!

      • Minäkin ihmettelin, että tuollainen artikkeli löytyi Suomen Kuvalehdestä, siis noin lattea ja pinnallinen, Ano 17.20.
        Uskon, että meidän ikäiset eivät tuota tautia enää pode (jos ovat koskaan poteneetkaan) ja jos vielä potevat kyse voi olla hetkellisestä reaktiosta vaikka koettuun epäoikeudenmukaisuuteen.

        Eikös vanhusväestöä ole tutkittukin ja todettu, että ikäihmiset ovat enimmäkseen tyytyväisiä omaan elämäänsä, eikä tyytyväinen ole kade - joku näin jo kirjoittikin.


      • Anonyymi

        Minun pihassani seisoo autovanhus, josta ukko ei raaski luopua. Kadehdin kaikkia, joiden pihassa autoa ei ole.


    • Anonyymi

      No niin no. Notta ei korppikaan toista korppia noki ennen vanhaan sanottihin.
      Varislinnuista fiksuin. Ei se leipää nälkäänsä pyydä Lahen torilla.

      • Niin, Ano 18.16. Jos siis potee kauteutta, kannattaa liittoutua toisen katteellisen kanssa vai ?..))


    • Nuorena olin kateellinen aineellisista asioista. Nykyisin ei sellainen kiinnosta.
      Tiedä sitten olenko kateellinen vai vähän haikea kun katselen ihmisiä jotka ovat notkeita ja norjia, jaksavat vaikka mitä.
      Mutta sitten mietin että olinhan minäkin sellainen joskus, hekin tulevat ikäisiksekseni aikanaan jos saavat elää.
      Olen kiitollinen saadessani elää taas yhden kevään, toivon että niitä tulee vielä lisääkin, jos on terveyttä.

      • Mietin kuinka onnellinen olen vaikka aina välillä unohtaa ja kapinoi kun ei jaksa kuten ennen.
        Kuitenkin jos mennään taakse päin, kaikki vuodet viime vuotta lukuunottamatta ovat olleet uusien asioiden ja tekemisien kokeiluja.
        Yhtenä talvena opettelin pilkkimään.
        Toisena hiihtelin jäällä vanhoilla suksillani.
        Yhtenä kesänä kaivoin kivilaatat maasta ja oikaisin mökkipolun.
        Toisena kesänä rakensin terassin.

        Tänä kesänä siivosin mökin ja saunakamarin, siihen kulutin 5-päivää, siivous vei ennen yhden päivän.

        Tänään vietin päivän ulkona pihapiiriä kohentelin. Kun vain jaksaa muistaa, että hiljaakin hyvä tulee.


      • korppis kirjoitti:

        Mietin kuinka onnellinen olen vaikka aina välillä unohtaa ja kapinoi kun ei jaksa kuten ennen.
        Kuitenkin jos mennään taakse päin, kaikki vuodet viime vuotta lukuunottamatta ovat olleet uusien asioiden ja tekemisien kokeiluja.
        Yhtenä talvena opettelin pilkkimään.
        Toisena hiihtelin jäällä vanhoilla suksillani.
        Yhtenä kesänä kaivoin kivilaatat maasta ja oikaisin mökkipolun.
        Toisena kesänä rakensin terassin.

        Tänä kesänä siivosin mökin ja saunakamarin, siihen kulutin 5-päivää, siivous vei ennen yhden päivän.

        Tänään vietin päivän ulkona pihapiiriä kohentelin. Kun vain jaksaa muistaa, että hiljaakin hyvä tulee.

        Väsyin jo lukiessani :)
        Minulla on montakin projektia mielessä, aitta pitäisi tyhjentää ja vintti. Lisäksi liiterin yhteydessä oleva tila. Niihin on vuosien mittaan kertynyt kaikenlaista.
        Kaveri lupasi auttaa, mutta hän on vielä huonompi heittämään mitään pois kun minä.
        Hän käy vain viikonloppuisin.
        Tänään istutin maahan Narsissit jotka kukkivat parvekkeella keskustassa, muuta en tehnytkään, virkkaamisen lisäksi . Muina vuosina maahan istutetut pienet Narsissit alkavat kukkimaan.
        Haravoin lehtiä aina kun sattuu huvittamaan.
        Nautin elämästäni kaikkien kamojeni keskellä, kyllä jälkikasvu niistä huolehtii jos en saa aikaiseksi.


      • liekko kirjoitti:

        Väsyin jo lukiessani :)
        Minulla on montakin projektia mielessä, aitta pitäisi tyhjentää ja vintti. Lisäksi liiterin yhteydessä oleva tila. Niihin on vuosien mittaan kertynyt kaikenlaista.
        Kaveri lupasi auttaa, mutta hän on vielä huonompi heittämään mitään pois kun minä.
        Hän käy vain viikonloppuisin.
        Tänään istutin maahan Narsissit jotka kukkivat parvekkeella keskustassa, muuta en tehnytkään, virkkaamisen lisäksi . Muina vuosina maahan istutetut pienet Narsissit alkavat kukkimaan.
        Haravoin lehtiä aina kun sattuu huvittamaan.
        Nautin elämästäni kaikkien kamojeni keskellä, kyllä jälkikasvu niistä huolehtii jos en saa aikaiseksi.

        Uskoisin näiden omien projektieni kanssa sut selviäväni, mutta kun on tämä toinen projekti täällä kaupungissa ja minun kohtolle tahtoo jäädä iso osa kaupunkiprojektien toteutuksista. No, katsotaan.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Mietin kuinka onnellinen olen vaikka aina välillä unohtaa ja kapinoi kun ei jaksa kuten ennen.
        Kuitenkin jos mennään taakse päin, kaikki vuodet viime vuotta lukuunottamatta ovat olleet uusien asioiden ja tekemisien kokeiluja.
        Yhtenä talvena opettelin pilkkimään.
        Toisena hiihtelin jäällä vanhoilla suksillani.
        Yhtenä kesänä kaivoin kivilaatat maasta ja oikaisin mökkipolun.
        Toisena kesänä rakensin terassin.

        Tänä kesänä siivosin mökin ja saunakamarin, siihen kulutin 5-päivää, siivous vei ennen yhden päivän.

        Tänään vietin päivän ulkona pihapiiriä kohentelin. Kun vain jaksaa muistaa, että hiljaakin hyvä tulee.

        Hienoa on saada onnensa pihalaattojen esiin kaivamisesta. Voi kun osaisikin tyytyä niin vähään.


      • korppis kirjoitti:

        Uskoisin näiden omien projektieni kanssa sut selviäväni, mutta kun on tämä toinen projekti täällä kaupungissa ja minun kohtolle tahtoo jäädä iso osa kaupunkiprojektien toteutuksista. No, katsotaan.

        Olet tarmokas.
        Tilasin jo kerran siivouspalvelun, mutta tulin siihen tulokseen että selviäkin ilman sitä. Kerran kävivät.
        Ihana naapurin rauva kylillä sanoi tulevansa pesemään kanssani ikkunat ja parvekelasit.
        Nytkin katselen mökin ikkunaa, pitää pestä, ehkä huomenna, ei se niin iso homma ole kun aloittaa.
        Sellaista se on, jos joku jaksaa ja viitsii niin hänen kontolleen usen jää kaikki mahdollinen. Olen kokenut saman, mutta alan antaa periksi.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Uskoisin näiden omien projektieni kanssa sut selviäväni, mutta kun on tämä toinen projekti täällä kaupungissa ja minun kohtolle tahtoo jäädä iso osa kaupunkiprojektien toteutuksista. No, katsotaan.

        No. Kannattaako se vuokra asuntoon niin SUT paljon projekteja suorittaa?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa on saada onnensa pihalaattojen esiin kaivamisesta. Voi kun osaisikin tyytyä niin vähään.

        Nimenomaan omien pihalaattojen hoitotyö ovat antoisaa sillä, jos niitä omia ei ole ei tietenkään tiedä kuinka onnistuneen työn on tehnyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No. Kannattaako se vuokra asuntoon niin SUT paljon projekteja suorittaa?

        Ei kai, mutta eipähän ole syytä minua kadehtia.


    • Saattaa olla että artikkelioli kirjoitetty kevyellä kädellä ja ei se kovin tieteelliseksi ollut kai tarkoitettukaan, mutta ainakin minussa se herätti kysymyksen kateuden merkityksestä, mitä se oikein on ja miksi se on negatiivinen asia. Kun kateus yhdistetään pahansuopaisuuteen ja "pikkusieluisuuteen" (mitä se nyt onkin) niin sen vaikutus ihmisen tekemisiin ja tekemättä jättämisiin voi olla hyvinkin negatiivinen.
      "Vahingonilo on ainoa todellinen ilo" sanotaan, vaikka en oikein jaksa uskoa noin pohjattomaan kyynisyyteen.

      "Nuoruus on elämän hienoin asia; mikä vahinko että se on tuhlattu nuorille ihmisille" keveästi Bernad Shawia mukaillen, on aito esimerkki siitä miten lähellä ihmisen sydäntä, hänen motiivejaan ja tunnetilojaan voi pienoinen kateuden häivähdys olla. Tai sitten sen voi tulkita vain ilmaisuksi toiveajattelusta, illuusiosta siitä mitä kaikkea olisi voinut tapahtua jos nuoruuden energia, optimismo ja elämännälkä yhdistyisi vanhuuden kokemukseen, viisauteen ja kykyyn arvostaa oikeita asioita.

      • "Nuoruus on elämän hienoin asia; mikä vahinko että se on tuhlattu nuorille ihmisille"
        Allekirjoitan 100% .
        Ainakin pienissä piireissä kateus saa aikaan juoruilua ja ilkeyttä.
        Mökkini on juuri paikassa missä on vanhoja alkuperäsasukkaita, alkuun oli hankalaa, olin itsekin nuorempi ja otin itseeni.
        Ovat jo tottuneet minuun.


      • Liekko sen sanoi tuolla ylempänä, pientä haikeutta. Ei pidä sekoittaa kateuteen.


      • Anonyymi

        Miksi vanhan ihmisen pitää märehtiä jotain lehtikirjoitusta, kuin se olisi Jumalan sanaa? Pitäisi tällä iällä olla jo varma elämän arvoista ja päämäärästä, jota kohti on kuljettu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi vanhan ihmisen pitää märehtiä jotain lehtikirjoitusta, kuin se olisi Jumalan sanaa? Pitäisi tällä iällä olla jo varma elämän arvoista ja päämäärästä, jota kohti on kuljettu.

        Miten voit olla varma elämän arvoista ja päämääristä joita koht tietoisesti olet kulkenut?.

        Minäkin olen tietoisesti kulkenut jotain haluamaani päämäärää kohti, mutta kohtalo on pahan kerran sotkenut minun tietoiset päämääräni.

        Mikään ei ole varmaa.


      • korppis kirjoitti:

        Miten voit olla varma elämän arvoista ja päämääristä joita koht tietoisesti olet kulkenut?.

        Minäkin olen tietoisesti kulkenut jotain haluamaani päämäärää kohti, mutta kohtalo on pahan kerran sotkenut minun tietoiset päämääräni.

        Mikään ei ole varmaa.

        Kyllä se pakka menee uusiksi monta kertaa vanhemmalla iälläkin.
        Jos asennoituu niin että minulla ei ole enää mitään mietittävää eikä mitään opittavaa, niin silloin on ainoastaan jarruna muille itseriittoisuudessaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi vanhan ihmisen pitää märehtiä jotain lehtikirjoitusta, kuin se olisi Jumalan sanaa? Pitäisi tällä iällä olla jo varma elämän arvoista ja päämäärästä, jota kohti on kuljettu.

        Täälläkin märehditään jokaista kommenttia, kuin se olisi jumalan sanaa.
        Kauhistellaan, kun joku kehtaakin tehdä sellaista, mitä muut eivät tee.
        Luetellaan, mistä kaikesta muut - ehdottomasti ne muut - ovat kateellisia.
        Kaikkiin mielipiteisiin on vastattava, mieluummin negatiiviseen sävyn, sillä se on kritiikkiä.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Miten voit olla varma elämän arvoista ja päämääristä joita koht tietoisesti olet kulkenut?.

        Minäkin olen tietoisesti kulkenut jotain haluamaani päämäärää kohti, mutta kohtalo on pahan kerran sotkenut minun tietoiset päämääräni.

        Mikään ei ole varmaa.

        Elämän suuntaan vaikuttaa omat valinnat. Ei ihmisen elämä ole kohtalon sanelemaa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kyllä se pakka menee uusiksi monta kertaa vanhemmalla iälläkin.
        Jos asennoituu niin että minulla ei ole enää mitään mietittävää eikä mitään opittavaa, niin silloin on ainoastaan jarruna muille itseriittoisuudessaan.

        Kyllähän ihminen uutta oppii vanhanakin ja pohtii asioita, mutta harvemmin perusarvot enää muuttuu. Ei olla enää kuin tuuliviirit. Se on omanarvontuntoa, ei jarruna oloa.


    • Paloman viestissä tuli esiin lahjakkuudet, jotka herättävät paitsi ihailua, myös kateutta. Monelle kateuden pisto voi olla kimmoke yrittää itse saavuttaa unelmia, ponnistella niiden eteen. Lahjakkuus on kuitenkin synnynnäistä, meistä kaikista ei tule millään satsauksilla hyviä laulajia tai taidemaalareita. Toisaalta lahjakkuuden voi "hukata", jättää hoitamatta leiviskänsä.

      Uskon, että kukaan ei ole välttynyt näiltä kateuden pistoilta, tunne pitää vain myöntää ja käsitellä, ettei se ala hallita. Jos aina vertailee itseään muihin, jää oma ainutlaatuinen elämä helposti elämättä. Uskon, että kasvatuksella on suuri osuus tässä, miten hyväksytty lapsi on juuri omana itsenään, heikkouksineen ja vahvuuksineen, ja miten on osattu lasta kannustaa ja nähty se hyvä, mitä kaikissa on. Jotkut ovat luonnostaan kilpailuhenkisiä, toiset tyytyvät vähempään.

      Uskon myös, että vanhemmiten arvot kirkastuvat, tajuaa että sisäinen rauha ja tasapaino on lopulta tärkeintä, ulkonainen menestys vähentää merkitystään. Terveys nousee toivelistan kärkeen, mutta siitäkin ihminen vaihe vaiheelta yleensä riisutaan, haikeuden ja nostalgian tunteitahan se herättää, opitaan "hiljaa kävelemään". Jaan tuon onnen tunteen, mitä kauniin ja ilahduttavan luominen ympärille tuo, olivat ne kukkaistutuksia, virkkaustöitä tai kirjan kansien väliin tallennettuja muistoja ja tarinoita. Asioihin menee kauemmin kuin ennen, mutta kuten korppis sanoi: hiljaakin hyvä tulee.

    • Anonyymi

      Jäin miettimään miten nykynuoriso kokee kateuden. Some on raaka alusta ja ulkonäköä(kin) kommentoidaan rumasti. Kaikki ei kestäkään.
      Toisaalta, lahjakkuuksista puheenollen, vähemmänkin lahjakas voi saada näkyvyyttä juurikin eri somealustojen kautta. Olemaan estradilla.
      Materiasta ihmettelen, jos kukaan on enää kateellinen. Maailma hukkuu moskaan ja moni kyseenalaistaa turhuuden.
      "Vähänks mä olen kade", on mun mielestä hauska nuorisolaisten kielellä sanottu "toi on hyvä, mäkin voisin haluta tommosen".
      Joskus on hyvä pitää kynttilä vakan alla eikä reuhottaa takki auki kaikkien nähtäväksi. Itsesuojevaistoa on se.

      • Anonyymi

        .Kyllä tuntuu olevan merkkivaatteista ja kännyköistä kateellisia nuoria, kun vähän väliä saa lukea otsikoita tähän tapaan

        kaksi 17vuotiasta ryösti ja puukotti 15- vuotiaan. Vaatteet revitään päältä ja nöyryytetään, hakataan, potkitaan, puukotetaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        .Kyllä tuntuu olevan merkkivaatteista ja kännyköistä kateellisia nuoria, kun vähän väliä saa lukea otsikoita tähän tapaan

        kaksi 17vuotiasta ryösti ja puukotti 15- vuotiaan. Vaatteet revitään päältä ja nöyryytetään, hakataan, potkitaan, puukotetaan.

        Mitä ihmeellistä siinä on?
        Olen jo vuosia maininnut palstalla kasvatuksen puutteesta, ja joka kerran saanut terävän vastauksen, että mikään ei ole pielessä, vain minä ole ahdasmielinen ja epäluuloinen.
        No ne hyvin kasvatetut lapsukaiset vähän vallattomina ryöstelevät toisiaan. So what?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        .Kyllä tuntuu olevan merkkivaatteista ja kännyköistä kateellisia nuoria, kun vähän väliä saa lukea otsikoita tähän tapaan

        kaksi 17vuotiasta ryösti ja puukotti 15- vuotiaan. Vaatteet revitään päältä ja nöyryytetään, hakataan, potkitaan, puukotetaan.

        Lähinnä tarkoitin meitä vanhempia ihmisiä materiaalista vapaita, eikä aiheuta kateutta.
        Valitettavasti nuorissa on niitä, jotka lankeavat tuohon ansaan. Markkinat ja mainostajat takovat rahaa ja kaikilla nuorilla ei ole siihen varaa.
        Telkkarissa näyttää olevan jos mitä ökyrikkaiden asuntoja, lomia jne.
        Ehkä ne arvot joskus aukeaa tai sitten ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä ihmeellistä siinä on?
        Olen jo vuosia maininnut palstalla kasvatuksen puutteesta, ja joka kerran saanut terävän vastauksen, että mikään ei ole pielessä, vain minä ole ahdasmielinen ja epäluuloinen.
        No ne hyvin kasvatetut lapsukaiset vähän vallattomina ryöstelevät toisiaan. So what?

        Kyllä ne ryöstöt varsinkin väkivaltaisina js aseellisina ovat vakavia rikoksia. Vaikka alle 15 vuotias ei joudu rikosvastuuseen, lastensuojelu puuttuu asioihin. Nämä alle 15vuotiaina tehdyt rikokset vaikuttavat myöhemmin annettaviin tuomioihin. Ryöstetylle asia on aina traumaattinen kokemus. Olet oikeassa , kasvatus ja koulukuri ovat liian lepsut, samoin rikosseuraamukset.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3105
    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      26
      2193
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1759
    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      25
      1627
    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1361
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1321
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1246
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      28
      1210
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1157
    10. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      63
      1067
    Aihe