Sosiaalitoimen ja lastensuojelun diktatuuri Suomessa

Tästä voisin puhua todella paljon, mutta muutaman asian vielä nostan esille. Koska tää prosessi perustuu pitkälti kirjalliseen selvitykseen, niin samanlaista tosiseikkojen selvitystä hallinto-oikeudessa ei nähdäkseni tehdä. Pystyn vertaamaan tätä. Hoidan paljon lapsiin liittyviä asioita, huoltoriitoja ja muita asioita käräjäoikeuksien puolella ja yleisoikeusistuimen puolella ja siellä olis täysin mahdoton ajatus, että pelkän väitteen perusteella asia voisi menestyä. Täytyy esittää tosiseikkoja ja todisteita niiden väitteiden tueksi. Ei riitä, että esittää, että on huoli esimerkiksi. [12:21] Oma kokemus on se, kun olen hoitanut juuri tähän isoäiti Sarinkin viittaamaan oheishuoltoon liittyviä asioita, lastensuojeluun liitännäisiä oheishuoltoasioita sekä käräjäoikeudessa ja hallinto-oikeudessa, ni oma kokemus on se, että samoilla todisteilla käräjäoikeus selvittää asian, arvioi sen todistelun ja päätyy täysin erilaiseen ratkaisuun ku hallinto-oikeus, joka nähdäkseni ei ole asianmukaisesti selvittänyt sitä asiaa tai se prosessi ei ole mahdollistanut sitä, että asiaa olisi voitu tosiasiassa selvittää. Hallintoprosessi suhtautuu... tämä suullinen käsittely on hallintoprosessissa poikkeus, niin myös todistelua rajataan siellä merkittävästi, todistajien nimeämistä esimerkiksi, jota taas käräjäoikeuden puolella varmemmin tehdään. Nähdäkseni oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu lastensuojeluasioissa hallinto-oikeuksissa. Se prosessi suosii viranomaista.
Haluan tuoda myös sen esille, että kun tässä tuotiin esille myös tätä lastensuojelun lakimiespuolta, mitä on kehitetty julkisilla varoilla vuosittain, niin viranomaisella on aina resurssit ja mahdollisuus oikeudelliseen apuun, joka verovaroista maksetaan, mutta vanhemmilla ei ole. Jos vanhemmat ovat edes keskituloisia, he eivät ole oikeutettuja oikeusapuun välttämättä ollenkaan ja he joutuvat maksamaan oikeudenkäyntikulut itse. Vaikka he voittaisivat sen jutun hallinto-oikeudessa, niin ei ole selvää, että viranomainen joutuisi maksamaan näitä oikeudenkäyntikuluja vaan ne voivat jäädä kokonaan tai osittain vanhempien maksettavaksi. Vanhemmat voivat joutua ottamaan lainaa sen takia, että pystyvät kattamaan nämä viranomaisen virheellisistä väitteistä aiheutuneet oikeusprosessit ja niiden oikeudenkäyntikulut. Samoin jo 12-vuotiailla nuorilla on pääsääntöisesti oikeus ilmaiseen oikeusapuun, mutta nuorilla ei ole kuitenkaan oikeutta saada siihen lastensuojeluun omaa lakimiestä esimerkiksi kuulemisiin, huostaanoton kuulemisiin, päätösten kuulemisiin eikä palavereihin mukaan, joissa kuitenkin tehdään käytännössä ne päätökset. Se oikeusapu on rajattu tämän ulkopuolelle. Voi siis olla tilanne, jossa lastensuojelussa voi olla paikalla sosiaalityöntekijä, johtava sosiaalityöntekijä ja lakimies, mutta nuorella ei ole ketään, jos hän tai hänen vanhemmat eivät pysty itse maksamaan tai ole saanut lakimiestä apuun muulla tavalla palavereihin. Myöskään kanteluprosesseihin ei ole mahdollista saada oikeusapua ja tätä kautta näihin virheellisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi siihen, että päätöksiä ei anneta, niin ei ole mahdollista saada muutosta. Kanteluteitse voi... ei ole mahdollista siis saada asiantuntevaa oikeudellista apua, jotta voisi itse kannella asiallisesti näistä asioista.

Voisin tuoda vielä esille sen, että vastatoimet on valitettavasti arkipäivää. Tää on hurjaa sanoa ja vastatoimilla tarkoitan sitä, että jos perhe, vanhempi tai nuori tuo esiin näitä epäkohtia joko sijaishuoltopaikkaan tai sosiaalityöntekijälle, niin ei ole ollenkaan mahdotonta, että siitä seuraa rangaistuksia. Nuori voidaan siirtää kauemmas läheisistään, jos hän vaatii enemmän tapaamisia tai yhteydenpitoa voidaan rajoittaa. On myös monenlaisia muita keinoja, joilla voidaan kiristää. Esimerkiksi perheessä, jos on muita lapsia, jotka on kotona, niin voidaan todeta, että jos yhteistyö ei onnistu, niin voimme huostaanottaa nämä muutkin lapset, joka on omiaan hiljentämään ja tuomaan esille pelkoa, että ei uskalleta käyttää niitä oikeussuojakeinoja, joita olisi käytettävissä.

ajatuksetovatilmaisia kirjoitti:

Tästä voisin puhua todella paljon, mutta muutaman asian vielä nostan esille. Koska tää prosessi perustuu pitkälti kirjalliseen selvitykseen, niin samanlaista tosiseikkojen selvitystä hallinto-oikeudessa ei nähdäkseni tehdä. Pystyn vertaamaan tätä. Hoidan paljon lapsiin liittyviä asioita, huoltoriitoja ja muita asioita käräjäoikeuksien puolella ja yleisoikeusistuimen puolella ja siellä olis täysin mahdoton ajatus, että pelkän väitteen perusteella asia voisi menestyä. Täytyy esittää tosiseikkoja ja todisteita niiden väitteiden tueksi. Ei riitä, että esittää, että on huoli esimerkiksi. [12:21] Oma kokemus on se, kun olen hoitanut juuri tähän isoäiti Sarinkin viittaamaan oheishuoltoon liittyviä asioita, lastensuojeluun liitännäisiä oheishuoltoasioita sekä käräjäoikeudessa ja hallinto-oikeudessa, ni oma kokemus on se, että samoilla todisteilla käräjäoikeus selvittää asian, arvioi sen todistelun ja päätyy täysin erilaiseen ratkaisuun ku hallinto-oikeus, joka nähdäkseni ei ole asianmukaisesti selvittänyt sitä asiaa tai se prosessi ei ole mahdollistanut sitä, että asiaa olisi voitu tosiasiassa selvittää. Hallintoprosessi suhtautuu... tämä suullinen käsittely on hallintoprosessissa poikkeus, niin myös todistelua rajataan siellä merkittävästi, todistajien nimeämistä esimerkiksi, jota taas käräjäoikeuden puolella varmemmin tehdään. Nähdäkseni oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu lastensuojeluasioissa hallinto-oikeuksissa. Se prosessi suosii viranomaista.
Haluan tuoda myös sen esille, että kun tässä tuotiin esille myös tätä lastensuojelun lakimiespuolta, mitä on kehitetty julkisilla varoilla vuosittain, niin viranomaisella on aina resurssit ja mahdollisuus oikeudelliseen apuun, joka verovaroista maksetaan, mutta vanhemmilla ei ole. Jos vanhemmat ovat edes keskituloisia, he eivät ole oikeutettuja oikeusapuun välttämättä ollenkaan ja he joutuvat maksamaan oikeudenkäyntikulut itse. Vaikka he voittaisivat sen jutun hallinto-oikeudessa, niin ei ole selvää, että viranomainen joutuisi maksamaan näitä oikeudenkäyntikuluja vaan ne voivat jäädä kokonaan tai osittain vanhempien maksettavaksi. Vanhemmat voivat joutua ottamaan lainaa sen takia, että pystyvät kattamaan nämä viranomaisen virheellisistä väitteistä aiheutuneet oikeusprosessit ja niiden oikeudenkäyntikulut. Samoin jo 12-vuotiailla nuorilla on pääsääntöisesti oikeus ilmaiseen oikeusapuun, mutta nuorilla ei ole kuitenkaan oikeutta saada siihen lastensuojeluun omaa lakimiestä esimerkiksi kuulemisiin, huostaanoton kuulemisiin, päätösten kuulemisiin eikä palavereihin mukaan, joissa kuitenkin tehdään käytännössä ne päätökset. Se oikeusapu on rajattu tämän ulkopuolelle. Voi siis olla tilanne, jossa lastensuojelussa voi olla paikalla sosiaalityöntekijä, johtava sosiaalityöntekijä ja lakimies, mutta nuorella ei ole ketään, jos hän tai hänen vanhemmat eivät pysty itse maksamaan tai ole saanut lakimiestä apuun muulla tavalla palavereihin. Myöskään kanteluprosesseihin ei ole mahdollista saada oikeusapua ja tätä kautta näihin virheellisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi siihen, että päätöksiä ei anneta, niin ei ole mahdollista saada muutosta. Kanteluteitse voi... ei ole mahdollista siis saada asiantuntevaa oikeudellista apua, jotta voisi itse kannella asiallisesti näistä asioista.

Voisin tuoda vielä esille sen, että vastatoimet on valitettavasti arkipäivää. Tää on hurjaa sanoa ja vastatoimilla tarkoitan sitä, että jos perhe, vanhempi tai nuori tuo esiin näitä epäkohtia joko sijaishuoltopaikkaan tai sosiaalityöntekijälle, niin ei ole ollenkaan mahdotonta, että siitä seuraa rangaistuksia. Nuori voidaan siirtää kauemmas läheisistään, jos hän vaatii enemmän tapaamisia tai yhteydenpitoa voidaan rajoittaa. On myös monenlaisia muita keinoja, joilla voidaan kiristää. Esimerkiksi perheessä, jos on muita lapsia, jotka on kotona, niin voidaan todeta, että jos yhteistyö ei onnistu, niin voimme huostaanottaa nämä muutkin lapset, joka on omiaan hiljentämään ja tuomaan esille pelkoa, että ei uskalleta käyttää niitä oikeussuojakeinoja, joita olisi käytettävissä.

Lue lisää

Isovanhemmista voisin sanoa vielä nimenomaan isoäiti Sarin tapaukseen liittyen, että isovanhemman asema on erityisen heikko siksi, että isovanhemmat ei yleensä ole huoltajia. Silloin ku ei ole huoltaja, ni ei ole lastensuojeluasioissa niin sanotusti asianosainen, eli ei ole oikeutettu saamaan mitään tietoja lapsen asioista eikä oikeutettu välttämättä osallistumaan millään tavalla päätöksentekoon sen lapsen asioissa. Myöskään kun et ole asianosainen, niin on mahdollista, ettet ole oikeutettu myöskään valittamaan näistä päätöksistä, mitä lasta koskien on tehty. Tästä läheisyydestä sinällään, että oletko läheinen lapselle, niin siitä ei tehdä päätöksiä. Sosiaalityöntekijä voi itse arvioida ja päättää sen, että onko isovanhempi läheinen vai ei. Hän voi todeta, että et ole läheinen, niin et ole oikeutettu tapaamisiin. Isoäiti Sarin tapauksessahan oikeusasiamies on linjannut ymmärtääkseni viime kädessä, että kyllä isoäiti on läheinen ja hänelle kuuluu nämä tapaamiset. Oheishuoltoasioissa lastensuojelu todella usein oman kokemukseni perusteella vastustaa oheishuoltopäätöksiä, vaikka voi olla, että huoltajalla on sellainen tilanne, että hän ei välttämättä huoltajan tehtävistä pysty siinä tilanteessa itse huolehtimaan, jolloin oheishuoltajuus olisi perusteltua. Jostain syystä, en osaa nyt arvioida, mikä se syy on, mutta usein lastensuojelu lähtee siinä prosessissa vastapuoleksi ja vastustaa oheishuoltajamääräyksiä, vaikka huoltolain ensisijaisuus huomioiden lastensuojelun tulisi tukea siinä, että mahdollinen oheishuoltaja määrättäisiin ja sitä kautta lapsi voisi päästä esimerkiksi isovanhemman luo asumaan helpommin ja isovanhemmat tai muut läheiset vois olla lapsen elämässä vanhemmin mukana.
Kaikki nämä asiat liittyy myös tähän isoon kokonaisuuteen, että lapsi ei kotiudu sijaishuollosta, koska rajoittamalla ne yhteydet heikkenee. Myös se seikka, mikä jäi tässä mainitsematta ja jonka haluan vielä nostaa esille, on se, että sijaishuollolla on laitoksia tai perhehoitajia. Heillä on merkittävä valta lapsiin, jotka heidän laitoksissaan tai perheessään asuvat ja ovat. Kun mainitsit aikaisemmin sen, että hallinto-oikeudessa tää perustuu pitkälti kirjallisiin lausumiin ja kirjalliseen aineistoon, niin yksi merkittävä taho on nimenomaan sijaishuoltopaikkojen antamat lausunnot, perhehoitajien antamat lausunnot.
Heillähän on... tämähän on hyvin erikoista, koska heillähän taloudellinen intressi asiassa.
Sit voi miettiä, että toteutuuko oikeudenmukaisuus tai ylipäätään tosiasioiden selvittäminen.
Ihmiset, joilla on oma intressi, lausuvat asioista ja oikeus huomioi nämä asiat täysimääräisesti. Olen ollut yhdessä hallinto-oikeuden istunnossa, jossa tiedustelin perhehoitajalta, että kuinka paljon perhe mahdollisesti taloudellisesti hyötyy asiasta, niin hallinto-oikeuden tuomari ilmoitti, että tällaisia kysymyksiä ei saa esittää. Tämä on merkittävä ongelma ja näkyy näissä prosesseissa. Haluan tuoda vielä sen esiin, että uskon itse siihen, et Suomessa lähtökohtasesti meillä oikeusjärjestelmä toimii, jos oikeanlaisia asioita käsitellään oikeanlaisissa paikoissa. Käräjäoikeuden prosesseissa näen kyllä, että ihmisillä on mahdollista saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja varmasti hallinto-oikeudessakin niissä asioissa, joissa hallintoprosessi soveltuu. Lastensuojeluasioissa se ei toteudu.
Kysyjä: Kiitoksia. Nyt kun ihmisoikeusjuristi Kristiina Honkoa kuuntelee, niin vahvistuu vaan ajatus siitä, ettei ole mikään ihme, et perheet kokevat, että he joutuvat ikään kuin kafkamaiseen pyöritykseen, koneistoon, että he ovat paperiperheitä...

Suomi24 on ollut Teemu "Pää" Ruskeemilton oma monologipäiväkirja jo vuosia. Ei se edes lue ihmisten kirjoittamia vastauksia.

Se on niin tätä ovat haukkumassa sijaisperheitä kovaan ääneen että rahan takia tekevät työtänsä. Ilmainenko on lakimies ja ilman palkkaa tekee työnsä. Epäilen..