Nyt on pysäyttävä laulu

Nyyh,, todella koskettava,,

Lämmin osaanottoni yhteiseen suureen suruumme,
kun nuori vielä lapsi ja elämän pitäisi olla vasta edessä,
jotuukin vaikean sairauden takia lähtemään tuonpuoleiseen,

kiitos alotuksentekijälle
kauniista ajatuksia rajusti ravistelevasta musiikista,,,

Anonyymi kirjoitti:

Nyyh,, todella koskettava,,

Lämmin osaanottoni yhteiseen suureen suruumme,
kun nuori vielä lapsi ja elämän pitäisi olla vasta edessä,
jotuukin vaikean sairauden takia lähtemään tuonpuoleiseen,

kiitos alotuksentekijälle
kauniista ajatuksia rajusti ravistelevasta musiikista,,,

Lue lisää

Ei voi muuta kuin antaa kyynelten valua tätä laulua kuunnellessa.
Ja miettiä tytön kohtaloa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi muuta kuin antaa kyynelten valua tätä laulua kuunnellessa.
Ja miettiä tytön kohtaloa.

On vanhemmilla kova suru

Anonyymi kirjoitti:

On vanhemmilla kova suru

nyyyyyyyh
pyyhin kyyneleitä silmänurkasta,
luoja pidä hyvä huoli nuoresta silellä taivaassa,
anna lohtua lapsen vanhemmille ja maailmaan ,,,

Juuri noin, valitettavasti. Keikun kanssasi kovasti samoilla aalloilla.

Ei ole luvattu huomista.
Itken itken. Miksi tytön piti kuolla!

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole luvattu huomista.
Itken itken. Miksi tytön piti kuolla!

Tässä on oppimista. Tämä päivä voi olla viimeinen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole luvattu huomista.
Itken itken. Miksi tytön piti kuolla!

Niiin epäoikeudenmukaista kuin lapsen ja nuoren ihmisen kuolema onkin, niiin kuolema siitä huolimatta kuuluu elämään. Jos et ole vielä huomannut / huomioinut.

Anonyymi kirjoitti:

Niiin epäoikeudenmukaista kuin lapsen ja nuoren ihmisen kuolema onkin, niiin kuolema siitä huolimatta kuuluu elämään. Jos et ole vielä huomannut / huomioinut.

Ano 19:41
Olen kyllä tullut huomaamaan.
Sukulaislapsi hukkui 2 vuotiaana.
Sukulaispoika kuoli järkyttävässä onnettomuudessa alle 20 vuotiaana.

Kuolema kuuluu elämään.
Niinhän se on, mutta aviomieheni menehtyessä kapinoin kovasti tätä vastaan.
Sieluni ja kehoni eivät millään tahtoneet ymmärtää sitä valtavaa menetystä ja tuskaa.
Kuin rinnasta olisi pala repäisty.

Joskus on tunne, että se haava ei kasva koskaan umpeen.
Ikinä arpeudu.

Tuollainen laulu herkistää ja saa sydämen menemään sykkyrään.
Ikävöimään.

Anonyymi kirjoitti:

Niiin epäoikeudenmukaista kuin lapsen ja nuoren ihmisen kuolema onkin, niiin kuolema siitä huolimatta kuuluu elämään. Jos et ole vielä huomannut / huomioinut.

Tässä kyseisessä tapauksessa tyttö kärsi kovista kivuista, joihin hän sai voimakkaita kipulääkkeitä. Syöpähoidot eivät enää tehonneet, joten kuolema ei tullut kenellekään yllätyksenä. Viimeiset kaksi viikkoa hän nukkui.

Vaikka lapsen kuolema tuntuukin epäoikeudenmukaiselta, niin minusta se on kuitenkin inhimillisempi vaihtoehto kuin jatkuvat sietämättömät kivut, varsinkin silloin, kun parantumisesta ei ole toivoakaan.

kylmätotuus

Anonyymi kirjoitti:

Tässä kyseisessä tapauksessa tyttö kärsi kovista kivuista, joihin hän sai voimakkaita kipulääkkeitä. Syöpähoidot eivät enää tehonneet, joten kuolema ei tullut kenellekään yllätyksenä. Viimeiset kaksi viikkoa hän nukkui.

Vaikka lapsen kuolema tuntuukin epäoikeudenmukaiselta, niin minusta se on kuitenkin inhimillisempi vaihtoehto kuin jatkuvat sietämättömät kivut, varsinkin silloin, kun parantumisesta ei ole toivoakaan.

kylmätotuus

Lue lisää

Tottakai se on ymmärrettävä järjellä ajatellen.
Mutta kun tunne-elämä ottaa valtaansa.
Siinä voi pohtia teinkö minä jonkun virheen kun näin kävi.

Koko elämän kirjo tulee vastaan ja käy läpi kaikkia mahdollisia tunteita laidasta laitaan
Siinä ei auta yhtään, kun joku tulee sanomaan, että näin oli varmasti parempi.

Sille jäljelle jääneelle se ei ainakaan ole parempi.
Se tuntee 9 vihaa, katkeruutta, raivoa, ahdistusta.
Jollekin joka ei kuule.

2lesken kirjoitti:

Tottakai se on ymmärrettävä järjellä ajatellen.
Mutta kun tunne-elämä ottaa valtaansa.
Siinä voi pohtia teinkö minä jonkun virheen kun näin kävi.

Koko elämän kirjo tulee vastaan ja käy läpi kaikkia mahdollisia tunteita laidasta laitaan
Siinä ei auta yhtään, kun joku tulee sanomaan, että näin oli varmasti parempi.

Sille jäljelle jääneelle se ei ainakaan ole parempi.
Se tuntee 9 vihaa, katkeruutta, raivoa, ahdistusta.
Jollekin joka ei kuule.

Lue lisää

Jokaisella ihmisellä on oma tapansa suhtautua kuolemaan. Jokainen kuolemantapaus on myöskin erilainen ja siitä syystä tunteetkin vaihtelevat laidasta laitaan tapauksesta riippuen.

Olen vahvasti sitä mieltä, että toive kipuilevan ihmisen elämän jatkumisesta on itsekkyyttä, ei rakkautta.

kylmätotuus

Anonyymi kirjoitti:

Tässä kyseisessä tapauksessa tyttö kärsi kovista kivuista, joihin hän sai voimakkaita kipulääkkeitä. Syöpähoidot eivät enää tehonneet, joten kuolema ei tullut kenellekään yllätyksenä. Viimeiset kaksi viikkoa hän nukkui.

Vaikka lapsen kuolema tuntuukin epäoikeudenmukaiselta, niin minusta se on kuitenkin inhimillisempi vaihtoehto kuin jatkuvat sietämättömät kivut, varsinkin silloin, kun parantumisesta ei ole toivoakaan.

kylmätotuus

Lue lisää

Totta. En ole / ollut tutustunut hänen tarinaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Jokaisella ihmisellä on oma tapansa suhtautua kuolemaan. Jokainen kuolemantapaus on myöskin erilainen ja siitä syystä tunteetkin vaihtelevat laidasta laitaan tapauksesta riippuen.

Olen vahvasti sitä mieltä, että toive kipuilevan ihmisen elämän jatkumisesta on itsekkyyttä, ei rakkautta.

kylmätotuus

Lue lisää

Täyskymppikommentti, juuri noin juttu menee.

2lesken kirjoitti:

Tottakai se on ymmärrettävä järjellä ajatellen.
Mutta kun tunne-elämä ottaa valtaansa.
Siinä voi pohtia teinkö minä jonkun virheen kun näin kävi.

Koko elämän kirjo tulee vastaan ja käy läpi kaikkia mahdollisia tunteita laidasta laitaan
Siinä ei auta yhtään, kun joku tulee sanomaan, että näin oli varmasti parempi.

Sille jäljelle jääneelle se ei ainakaan ole parempi.
Se tuntee 9 vihaa, katkeruutta, raivoa, ahdistusta.
Jollekin joka ei kuule.

Lue lisää

Mistä sinä tiedät, että "ei kuule" ?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, että "ei kuule" ?

Olen ateisti.

Anonyymi kirjoitti:

Totta. En ole / ollut tutustunut hänen tarinaansa.

" 10-vuotias Joanna-tyttö joka sairasti pahanlaatuista luusyöpää.
Joannan sairaus todettiin helmikuussa 2022.

Sairautta hoidettiin parhaalla mahdollisella tavalla, mutta mikään hoito ei lopulta toiminut.
Syöpä eteni.
Tämän vuoden maaliskuussa Joannalle alkoi tulla neurologisia oireita ja selvisi, että syöpä oli levinnyt aivojen keskushermostoon.

Joanna kuoli kotonaan rakkaittensa ympäröimänä perjantaina 26.05"

2lesken kirjoitti:

" 10-vuotias Joanna-tyttö joka sairasti pahanlaatuista luusyöpää.
Joannan sairaus todettiin helmikuussa 2022.

Sairautta hoidettiin parhaalla mahdollisella tavalla, mutta mikään hoito ei lopulta toiminut.
Syöpä eteni.
Tämän vuoden maaliskuussa Joannalle alkoi tulla neurologisia oireita ja selvisi, että syöpä oli levinnyt aivojen keskushermostoon.

Joanna kuoli kotonaan rakkaittensa ympäröimänä perjantaina 26.05"

Lue lisää

Palaan vielä mieheni kuolemaan.
Hän alkoi toipumaan massiivisesta aivoverenvuodosta.
Häneltä tuli sanoja ja hän otti kävelyaskeleita.

Valitettavasti sairaalabakteeri oli pesiytynyt kroppaan.
Hoidin hänet kotona, yhdessä kotihoitajien kanssa.
Omat lapsensa olivat hylänneet isänsä.
Kukaan ei käynyt tervehtimässä eikä soittanut.
Olimme kaksin.

Hänellä ei ollut kipuja ja hän oli iloinen ja hymyilevä.
Katseli leffoja ja kuunteli musaa.
Kävimme Kelan virkistysajoilla 18×/ kk.
Suunnittelin meille matkaa tai terveyskylpylää.

Mutta MRSA teki jalassa tuhoa.
Jalka jouduttiin katkaisemaan reidestä asti.
Haava parani hyvin.
Olin mukana kylvettämässä häntä kohortissa ja opettelin hoitamista.
Esim vaipan vaihtoa.

Olin valmistautunut hänen kotiinpaluuseensa.
Samoin hoitajat olivat valmiina.
Hän söi hyvin kohortissa/ sairaalassa ja oli ihan ok.
Ei ollut kipuja. Sanoivat myös hoitajat.
Sitten tapahtui romahdus.

Terveestä jalasta oli lähtenyt tulppa keuhkoihin.
Hän eli senjälkeen vajaa vuorokauden.
Ehdin paikanpäälle ja sanoin:
" Herran haltuun. Älä pelkää."

Hän nukkui pois tästä puolen tunnin kuluttua.

Halusin jälleen kertoa tämän.
Miehellä ei ollut syöpää. Ei mitään sydäntahdistimia. Ei kuulolaitteita.

Odotin häntä kotiin.
Hän oli tulossa.
Mutta näin ei käynyt.
Olin satavarma, että hän on niin voimakas kainuulainen, että hän selättää tuonkin jalan ambutaation.
En ajatellut hetkeäkään, että hän kuolisi juuri silloin.
Se oli shokki ja minulle täydellinen romahdus.

Tuli jätkän kortti ja aukesi tuonelan portti.

2lesken kirjoitti:

Olen ateisti.

Well, oma moka.

2lesken kirjoitti:

Palaan vielä mieheni kuolemaan.
Hän alkoi toipumaan massiivisesta aivoverenvuodosta.
Häneltä tuli sanoja ja hän otti kävelyaskeleita.

Valitettavasti sairaalabakteeri oli pesiytynyt kroppaan.
Hoidin hänet kotona, yhdessä kotihoitajien kanssa.
Omat lapsensa olivat hylänneet isänsä.
Kukaan ei käynyt tervehtimässä eikä soittanut.
Olimme kaksin.

Hänellä ei ollut kipuja ja hän oli iloinen ja hymyilevä.
Katseli leffoja ja kuunteli musaa.
Kävimme Kelan virkistysajoilla 18×/ kk.
Suunnittelin meille matkaa tai terveyskylpylää.

Mutta MRSA teki jalassa tuhoa.
Jalka jouduttiin katkaisemaan reidestä asti.
Haava parani hyvin.
Olin mukana kylvettämässä häntä kohortissa ja opettelin hoitamista.
Esim vaipan vaihtoa.

Olin valmistautunut hänen kotiinpaluuseensa.
Samoin hoitajat olivat valmiina.
Hän söi hyvin kohortissa/ sairaalassa ja oli ihan ok.
Ei ollut kipuja. Sanoivat myös hoitajat.
Sitten tapahtui romahdus.

Terveestä jalasta oli lähtenyt tulppa keuhkoihin.
Hän eli senjälkeen vajaa vuorokauden.
Ehdin paikanpäälle ja sanoin:
" Herran haltuun. Älä pelkää."

Hän nukkui pois tästä puolen tunnin kuluttua.

Halusin jälleen kertoa tämän.
Miehellä ei ollut syöpää. Ei mitään sydäntahdistimia. Ei kuulolaitteita.

Odotin häntä kotiin.
Hän oli tulossa.
Mutta näin ei käynyt.
Olin satavarma, että hän on niin voimakas kainuulainen, että hän selättää tuonkin jalan ambutaation.
En ajatellut hetkeäkään, että hän kuolisi juuri silloin.
Se oli shokki ja minulle täydellinen romahdus.

Tuli jätkän kortti ja aukesi tuonelan portti.

Lue lisää

Kerroit olevasi ateisti, mutta miehellesi sanoit hänen kuolivuoteensa äärellä:" Herran haltuun. Älä pelkää."

Minusta tuossa on suuri ristiriita.

kylmätotuus

Anonyymi kirjoitti:

Kerroit olevasi ateisti, mutta miehellesi sanoit hänen kuolivuoteensa äärellä:" Herran haltuun. Älä pelkää."

Minusta tuossa on suuri ristiriita.

kylmätotuus

Lue lisää

Se on kummallista.
Kun istuin sairaalsn sängyn vieressä ja pidin mieheni kädestä kiinni, olin shokissa.
Tiesin, että aikaa on enää vähän.
Ja sekavasti ajattelin, että minun pitää jotain sanoa.
Alitajunnasta tuli uskovaisen mummoni Raamatun-opit esille.
Opettelin lukemaan viisivuotiaana Raamattua, en Aapista.
Ne sanat tulivat jostain aivan käsittämättömästi.
En tajua itsekään.
Mieheni sai vielä morfiinia tuskaansa ja hän oli poissa.

2lesken kirjoitti:

Se on kummallista.
Kun istuin sairaalsn sängyn vieressä ja pidin mieheni kädestä kiinni, olin shokissa.
Tiesin, että aikaa on enää vähän.
Ja sekavasti ajattelin, että minun pitää jotain sanoa.
Alitajunnasta tuli uskovaisen mummoni Raamatun-opit esille.
Opettelin lukemaan viisivuotiaana Raamattua, en Aapista.
Ne sanat tulivat jostain aivan käsittämättömästi.
En tajua itsekään.
Mieheni sai vielä morfiinia tuskaansa ja hän oli poissa.

Lue lisää

Miehelläsi siis oli kovia kipuja, koska hänelle annettiin morfiinia.
Eikö sinusta ole lohdullista, ettei hänen tarvinnut kärsiä kivuista kauan, vaan hän sai nukahtaa ikiuneen?

Minä olin siskoni saattohoitajana vuosia sitten. Hänellä oli syöpä ja hoidot oli lopetettu, koska ne eivät tehonneet. Lääkityksenä olivat vain kipulääkkeet, joiden määrää lisättiin vähän väliä. Silloin, kun kipu hellitti, hän nukkui , mutta heräsi taas viimeistään 3:n tunnin kuluttua. Sitten uusi lääkeannos nieltäväksi, hieman syömistä ja jälleen nukkumaan.

Tuollaisena tilanne jatkui kuukausia ja sitä oli raastavaa seurata, kun en voinut tehdä mitään hänen olonsa helpottamiseksi.

Lopulta armahtava kuolema saapui ja rakkaan siskoni tuskat loppuivat.
En itkenyt surusta, vaan helpotuksesta ja jopa ilosta.

kylmätotuus

Anonyymi kirjoitti:

Miehelläsi siis oli kovia kipuja, koska hänelle annettiin morfiinia.
Eikö sinusta ole lohdullista, ettei hänen tarvinnut kärsiä kivuista kauan, vaan hän sai nukahtaa ikiuneen?

Minä olin siskoni saattohoitajana vuosia sitten. Hänellä oli syöpä ja hoidot oli lopetettu, koska ne eivät tehonneet. Lääkityksenä olivat vain kipulääkkeet, joiden määrää lisättiin vähän väliä. Silloin, kun kipu hellitti, hän nukkui , mutta heräsi taas viimeistään 3:n tunnin kuluttua. Sitten uusi lääkeannos nieltäväksi, hieman syömistä ja jälleen nukkumaan.

Tuollaisena tilanne jatkui kuukausia ja sitä oli raastavaa seurata, kun en voinut tehdä mitään hänen olonsa helpottamiseksi.

Lopulta armahtava kuolema saapui ja rakkaan siskoni tuskat loppuivat.
En itkenyt surusta, vaan helpotuksesta ja jopa ilosta.

kylmätotuus

Lue lisää

Jankataan tätä nyt sitten vielä.
Kävin miestäni katsomassa joka päivä, kun hän oli kohortissa/sairaalassa.
Vein häntä pyörätuolilla ulos, torille, terassille, mihin milloinkin.
Kävimme ystävämme hautajaisissa.

Samoin kotioloissa, vein hänet päivittäin ulos ja taxilla mihin milloinkin.

Kun hänen jalkansa ambutoitiin, hän selvisi hyvin siitä.

Eräänä lauantaina olin jälleen katsomassa häntä.
Hön söi hyvällä ruokahalulla.
Oli hymyilevä, eikä tarvinnut kipulääkkeitä
Näin kertoi hoitaja.
Kerroin että pääset kotiin aika pian.
Olen varannut herkkujasi jääkaappiin ym.

Sunnuntaina kun menin, oli huoneessa lääkäri ja kaksi ja hoitajaa.
Mieheni hengitys oli raskasta ja vaikeaa.
Oli yön aikana muuttunut.

Ehdotin hädissäni happilaitetta.
Lääkäri sanoi, että valitettavasti muutkin elintoiminnot ovat alkaneet hiipua.
Olin kauhuissani.
Lääkäri sanoi että nyt voidaan antaa morfiinia.
Ensimmäinen kerta tällä osiolla.

Mies oli tajunnan rajamailla.
Puristi kuitenkin vielä kättäni.
Tämä oli suuri järkky yllätys
Mies oli 68- vee.
Kädenväännön mestareita, vahva kirvesmies. Voimaa oli kuin pienessä kylässä.
Sen olin tottunut näkemään vuosien varrella.
Eihän sellainen mies voi kuolla.

Mutta niin vain kävi.
En itkenyt, olin täysin turta kuukausikaupalla.

Tottakai ymmärrän, että kun loppu on lähellä, annetaan kaikki mahdollinen kipulääkitys.
Mutta mielessäni kapinoin, että jos lääkäri onkin väärässä.
Ihmisen järki ja tunteet eivät kohtaa tässä kohdassa.
Ainakaan minulla.

2lesken kirjoitti:

Jankataan tätä nyt sitten vielä.
Kävin miestäni katsomassa joka päivä, kun hän oli kohortissa/sairaalassa.
Vein häntä pyörätuolilla ulos, torille, terassille, mihin milloinkin.
Kävimme ystävämme hautajaisissa.

Samoin kotioloissa, vein hänet päivittäin ulos ja taxilla mihin milloinkin.

Kun hänen jalkansa ambutoitiin, hän selvisi hyvin siitä.

Eräänä lauantaina olin jälleen katsomassa häntä.
Hön söi hyvällä ruokahalulla.
Oli hymyilevä, eikä tarvinnut kipulääkkeitä
Näin kertoi hoitaja.
Kerroin että pääset kotiin aika pian.
Olen varannut herkkujasi jääkaappiin ym.

Sunnuntaina kun menin, oli huoneessa lääkäri ja kaksi ja hoitajaa.
Mieheni hengitys oli raskasta ja vaikeaa.
Oli yön aikana muuttunut.

Ehdotin hädissäni happilaitetta.
Lääkäri sanoi, että valitettavasti muutkin elintoiminnot ovat alkaneet hiipua.
Olin kauhuissani.
Lääkäri sanoi että nyt voidaan antaa morfiinia.
Ensimmäinen kerta tällä osiolla.

Mies oli tajunnan rajamailla.
Puristi kuitenkin vielä kättäni.
Tämä oli suuri järkky yllätys
Mies oli 68- vee.
Kädenväännön mestareita, vahva kirvesmies. Voimaa oli kuin pienessä kylässä.
Sen olin tottunut näkemään vuosien varrella.
Eihän sellainen mies voi kuolla.

Mutta niin vain kävi.
En itkenyt, olin täysin turta kuukausikaupalla.

Tottakai ymmärrän, että kun loppu on lähellä, annetaan kaikki mahdollinen kipulääkitys.
Mutta mielessäni kapinoin, että jos lääkäri onkin väärässä.
Ihmisen järki ja tunteet eivät kohtaa tässä kohdassa.
Ainakaan minulla.

Lue lisää

Tarkoitukseni ei ole jankata mistään.

Palaan aloituksessasi olevan laulun sanomaan.
Se muistuttaa meitä siitä, että jokainen hetki voi olla elämämme viimeinen. Eläkäämme tässä hetkessä, ei eilisessä eikä huomisessa.

kylmätotuus