Reilu vuosi sitten maailmani romahti. Aviomieheni tuli työreissusta kotiin ja kertoi haluavansa erota 23 yhteisen vuoden jälkeen. Vielä vajaa kaksi viikkoa ennen eropäätöstään oli rakkauttaan ja yhteistä tulevaisuutta vannonut. Putosin polvilleni. Huusin, anelin, matelin jaloissa ja rukoilin häntä jäämään. ”Älä jätä mua yksin, älä jätä perhettäsi.”
Mikään ei auttanut, hän oli päätöksensä tehnyt. Pysyi järkkymättömästi sanojensa takana, otti samantien etäisyyttä. Muuttui hetkessä tunnekylmäksi, laskelmoivaksi, julmaksi ja epäinhimillisiksi minua kohtaan. Se ihminen, kenet oli tuntenut (tai luulin tunteeni) puoli elämää oli hävinnyt jonnekin, lipunut pois käsistäni. En saanut häneen enää minkäänlaista otetta. Sitä hätää ja epätoivoa jota tuossa hetkessä tunsin ei voi sanoin kuvailla. Menin aivan sekaisin.
Yritin saada vastauksia mutta en saanut. Mielessäni oli lukematon määrä kysymyksiä, mutta toinen vain pakeni, ympärillään paksu panssari josta kaikki kysymykseni sinkoilivat takaisin. ”Ei enää”, hän sanoi. Muutti pois yhteisestä kodistamme kesäkuussa -22, ja haki samantien yksin avioeroa. Virallinen ero astui voimaan tammikuussa -23.
Epäily toisesta naisesta oli mielessäni alusta alkaen, mutta hän kielsi asian. Jälkeenpäin kuulin, että hän oli aloittanut parisuhteen muutama kuukausi eropäätöksensä jälkeen, eli jo harkinta-ajalla. Se siitä ”ei ole ketään toista” -ajatuksesta.
Viimeinen reilu vuosi on ollut elämäni vaikein. Tuntuu, etten pääse eteenpäin vaikka kuinka yritän. Rakastan entistä puolisoani, en osaa päästää irti. Olen käynyt ammattilaisten juttusilla, yöt nukun unilääkkeiden avulla. Minä, joka en koskaan ole käyttänyt minkäänlaisia lääkkeitä. Olen itkenyt joka ikinen päivä menetettyä rakkautta. Elämäni rakkautta. Mutta silti yritän ajatella, että jokainen itku vie minua eteenpäin.
Olen takertunut entiseen, olisin halunnut pitää ydinperheestäni kiinni, minulle elämäni tärkeimmästä asiasta. Olen takertunut entiseen puolisooni siitäkin huolimatta, että hän on ollut täysin häikäilemätön minua kohtaan. Yrittänyt vedättää omaisuuden osituksessa, syytellyt vainoamisesta, uhkaillut yksinhuoltajuudella, potkinut henkisesti maanrakoon, manipuloinut lapsia puolelleen, jne.
En ikimaailmassa olisi uskonut, että olemme tässä tilanteessa. Toki pitkään parisuhteeseen mahtuu ylä- ja alamäkiä muttei mitään sellaista, jota ei voisi tuoda päivänvaloon. Mihin hän hävisi, mihin rakkaus katosi vain hetkessä? Vai katosiko se sittenkään hetkessä? En tiedä.
Yksinjäämisen pelko, arvottomuus, kelpaamattomuus ja perusturvan menetys ovat läsnä joka hetkessä. Hylätyksi tuleminen sattuu niin kovasti. Eikä olotilaani helpota yhtään se, ettei toinen tunne minkäänlaista inhimillisyyttä ja empatiaa minua ja suruani kohtaan. On kylmettänyt tunteensa ihan täysin.
Oon vaan ihan järjettömän surullinen.
Ero pitkästä avioliitosta
45
1279
Vastaukset
- Anonyymi
Kaikki sympatiat sinulle. Ei ollut hän rakkautesi arvoinen,eikä ole. Ala arvostamaan itseäsi. Et ansaitse tuollaista. Hyvä että lähti. Se on ollut loppujenlopuksi omaksi parhaaksesi. Oikea lottovoitto. Ansaitset paljon parempaa. Tulet sen vielä huomaamaan. Usko itseesi. Usko siihen,että kaikki tapahtuu sinun parhaaksi. Elämä on oppimista. Huonoon ei kannata ripustautua eikä panostaa. Päästä irti. Vain siten voi oma tulevaisuus alkaa. Ja se alkaa.💗
- Anonyymi
Olen pohtinut, että oliko kumpikaan toisen arvoinen. Itsekin varmaan olen satuttanut exääni parisuhteessa, molemmat sokeutuivat käytökselleen. Arjen kuormitus, yhteisen ajan puute, henkinen kasvu vuosien saatossa ja moni muu asia vei meitä erilleen toisistamme. Mutta olisin ollut valmis korjaamaan asioita.
Olen häneen niin kiinni kasvanut, olimme nuoria kun tutustuimme. Hän on elämäni tärkein ihminen. Olen kasvanut hänen vierellään, tullut naiseksi ja äidiksi. Hän on ollut peruskallioni, johon luulin voivani luottaa täysin . Ihminen, joka ei hylkää koskaan. Mutta silti hylkäsi, jätti ihan yksin.
- Anonyymi
Voimia Sinulle! Muista, että et itse ole tehnyt mitään väärää. Toinen on tehnyt virheen ja on kylmä sinua kohtaan. Sille sinä et voi mitään. Toinen ihminen on sellainen kuin on. Hienoa, että et anna katkeruudelle valtaa. Ihmettelet vain, kuinka voi joku kohdella pitkäaikaista puolisoaan tuolla tavalla. Olet surullinen. Tuo kaikki kertoo siitä, että haet koko ajan voimaa selviytyä järkytyksestäsi ja uutta tietä eteen päin rämeikön ja suon keskeltä, jonne sinut on tahtomattasi heitetty.
Tuo on totta, että itku auttaa vaikka se ei nyt sinulta siltä tunnukaan. Tunnet päinvastoin melkein "hukkuvasi" kyyneliin.
Tämä kaikki kertoo sinusta paljon. Olet selviytyjä!!! Nyt olet syvissä vesissä, mutta tulet sieltä selviämään turvalliseen satamaan. Sinusta kirjoituksesi kautta huokuu voima, jota ei kaikilla ole.
Tämä odottamaton käänne elämässäsi ei ole sinun syytäsi. Siksi ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä eteen päin. Suorittaa päivän rutiinit, vaikka sitten konemaisesti. Jossain vaiheessa ne tuntuvat silti elämän tärkeiltä rakennuspalikoilta, kun tärkeän osan elämästäsi on kaikista tärkein, kumppanisi, lyönyt kylmästi sirpaleiksi.
Huolestunut olenkin ennemmin tästä entisestä puolisostasi, joka kykeni tekemään noin. Kyllä voi avioliiton aikanakin ihastua tai rakastuakin, mutta se ei oikeuta pettämään tai hylkäämään kunnollista puolisoa. Kukaan ei ole täydellinen. Kunnollinen tarkoittaa ihan tavallista asiansa vastuullisesti hoitavaa, luotettavaa ja toista arvostavaa ihmistä. Sellainen sinä olet! Tuo toinen ei ollut. Olen pahoillani. Toisesta ei voi aina mennä takuuseen. Sinä yritit parhaasi. Toinen antoi kenties himoilleen ja heikkoudelleen vallan. Hän sotki tällä myös uuden ihmisen seittiinsä ja teki tästä pettämisen ja hylkäämisen mahdollistajan. Myös tällä ihmisellä on suuri vastuu. Voit pyytää vain heille armoa, et sen enempää.
Toki voit itkun seasta myös rukoilla. Ihmeitä on aina tapahtunut ennenkin. Voi olla, että entinen puolisosi huomaa vielä virheensä, katuu ja palaa takaisin. Jos ei näin kuitenkaan tapahdu, sekään ei ole sinun syysi. Maailma on vienyt hänet niin kuin monen muunkin. Se on surullista, mutta tässä maailmassa sangen mahdollista.
Ole suuresti siunattu ja voimia Sinulle!- Anonyymi
Kiitos voimaannuttavista sanoistasi. ❤️ Toivon niin kovasti, että saisin perheeni ja entisen elämäni takaisin.
Mutta se taitaa olla aivan turhaa toiveajattelua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos voimaannuttavista sanoistasi. ❤️ Toivon niin kovasti, että saisin perheeni ja entisen elämäni takaisin.
Mutta se taitaa olla aivan turhaa toiveajattelua.Et saa enää entistä elämää takaisin . Miehesi on aloittanut uuden elämän uuden rakkauden kanssa. Tämä on valitettavasti tosiasia. Mitä pikemmin hyväksyt sen, sitä pikemmin eheydyt. Minutkin on elämä rakkaus pettänyt, joten tiedän mitä se suru on, mutta on vain 2 mahdollisuutta, joko uppoat tai pelastaudut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et saa enää entistä elämää takaisin . Miehesi on aloittanut uuden elämän uuden rakkauden kanssa. Tämä on valitettavasti tosiasia. Mitä pikemmin hyväksyt sen, sitä pikemmin eheydyt. Minutkin on elämä rakkaus pettänyt, joten tiedän mitä se suru on, mutta on vain 2 mahdollisuutta, joko uppoat tai pelastaudut.
Asian hyväksyminen on vaikeaa, niin kovin vaikeaa. Sitä hölmössä mielessään kuvitteli, ettei toinen hylkää koskaan. Miten sitä olikaan sokeutunut ajatuksilleen. Silti olen toiveikas, vaikka se on turhaa.
Suren lastenkin vuoksi, kaikilla on paha olla. Se tuntuu niin kohtuuttomalta ja julmalta, ettei toinen antanut mitään mahdollisuutta lähteä korjaamaan asioita. En osannut yhtään aavistaa missä mennään ja millaisen päätöksen kanssa tuli eteeni, vaikka parisuhteemme olikin ajoittain haastavaa. Sekin tuntuu epäreilulta, että jäin niin monen kysymysmerkin kanssa yksin. Mitään vastauksia en ole saanut, vaikka olen yrittänyt. Ihan kuin olisin ollut hänelle hetkessä ihan yhdentekevä ja täysin merkityksetön. Olen sentään tehnyt hänelle kolme ihanaa lasta ja elänyt vajaa 20 vuotta lähestulkoon yksinhuoltajan elämää hänen saadessaan luoda uraansa.
Tekisin mitä vaan, että saisin perheeni takaisin. Tiedän, että asiat saataisiin vielä paremmaksi, loppujen lopuksi ihan pienillä muutoksilla. Mitään sellaista ei parisuhteessamme tapahtunut, mitä ei voisi tuoda päivänvaloon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos voimaannuttavista sanoistasi. ❤️ Toivon niin kovasti, että saisin perheeni ja entisen elämäni takaisin.
Mutta se taitaa olla aivan turhaa toiveajattelua.Kiitos, hienoa! Älä koskaan menetä toivoasi. Paljon suurempiakin ihmeitä täällä on tapahtunut. Suuri ihme on myös se, että siitäkin huolimatta, että toinen ei tulisikaan takaisin, sinä silti selviät, saat rakennettua elämäsi uudelleen, olet entistä vahvempi. Kaikista tärkeintä on, että itse olet voittaja, joka ei koskaan kohtelisi toista samalla tavalla kuin itse olet nyt tullu kohdelluksi.
Voimia Sinulle!
- Anonyymi
Miehenä sanon, että riitaan tarvitaan aina kaksi, samoin eroon tarvitaan vähintään kaksi, kolmas on sitten se todennäköinen syy.. On totta, että miehet puhuu vähemmän kuin naiset asioistaan. Todennäköisesti mies on kadottanut sen tunteen, jonka sinä synnytit hänessä jo kauan sitten.
Hän ei osannut sitä tuoda julki, että se tuntemus, jonka sinä hänessä synnytit on hänestä kadonnut tai koki, ettei sillä olisi ollut merkitystä juurikaan lopputulemaan, koska suhteessa hyvä olla omia itsejään, eikä esittää jotain muuta. Ero oli vain ajan kysymys hänelle, oliko asiassa jokin tekijä myötävaikuttamassa? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?
Syitä voi olla monia, voihan olla, että löysi naisen, joka tuntui täydelliseltä hänelle tai nainen oli manipuloida, provosoiva ja siten sai asiat näyttämään miehen kohdalla paljon huonommalla kuin olivat? Tosin epäilen tätä viimeistä, miehet eivät ole niin heikkoja, jollei sitten ole joutunut painostuksen alla luopumaan itselle tärkeistä asioista?
Naisetkin osaavat olla petollisia ja hyvin itsekkäitä, tällaista ei näe naisessa heti, koska tällaiset osaavat myös esittää hyvää rooliaan niin pitkään kuin on tarvis? Onko tavoita naimisiin meno/ oma perhe? Tuntematta sinun tilannetta tarkemmin voi vain arvailla syitä?
Erot ovat aina huono juttu, jos siihen on kytköksissä myös lapsia, jotka ovat niin nuoria, etteivät ymmärrä näitä aikuisten riitoja oikealla tavalla. Tuki ja turva on lapsille se paras kasvu ympäristö, jossa ei saa olla pelolle ja uhkailulle sijaa. Jaksamista voi vaan toivotella sinulle.
20+ ikäinen yhdessä olo on kunnioitettava saavutus, itsestä tuskin olisi siihen, jollei sitten kohtaisi todella napakymppi- ihmistä rinnalle? Jota tuskin kohtaan, epäileväisenä miehenä entistä suuremmin epätodennäköistä. Miehenä olen jo menettänyt sen uskon tällaiseen. Osaan onneksi olla yksin.- Anonyymi
Riitoihin ja erimielisyyksiin tarvitaan aina kaksi, se on totta. Meillä kompastuskivenä oli puhumattomuus, kumpikaan ei uskaltanut nostaa kissaa pöydälle saati kysynyt toiselta, miten meillä menee. Mieheni ei osannut näyttää tunteitaan tai sanoa tarpeitaan. Tosin syytti minua siitä, ettei mielestään saanut näyttää tunteitaan parisuhteessamme. Hurja syytös, ikinä en ole häneltä kieltänyt tunteiden sanomista tai näyttämistä. Ennemminkin odotin hänen näyttävän tunteensa, mutta ilmeisesti se oli hänelle haastavaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Riitoihin ja erimielisyyksiin tarvitaan aina kaksi, se on totta. Meillä kompastuskivenä oli puhumattomuus, kumpikaan ei uskaltanut nostaa kissaa pöydälle saati kysynyt toiselta, miten meillä menee. Mieheni ei osannut näyttää tunteitaan tai sanoa tarpeitaan. Tosin syytti minua siitä, ettei mielestään saanut näyttää tunteitaan parisuhteessamme. Hurja syytös, ikinä en ole häneltä kieltänyt tunteiden sanomista tai näyttämistä. Ennemminkin odotin hänen näyttävän tunteensa, mutta ilmeisesti se oli hänelle haastavaa.
Älä vaan usko syytöksiä, joita toinen ehkä sinusta latelee. Se on vain huonon omantunnon turruttamista toisen puolelta. Kukaan ei ole täydellinen ja aina löytyy toisesta vikoja, kun niitä oikein hakemalla hakee.
Se ei oikeuta pettämistä tai hylkäämistä. Raamatun mukaan vain todella pahat synnit oikeuttavat eron, kuten juuri toistuva pettäminen, pahat rikokset, väkivalta, puolison tai perheen vahingoittaminen tms.
Eli on täysin selvää, kumpi tässä tapauksessa teki väärin ja virheen. Syyttely ei toki kannata, koska se tuo vain syyttömällekin huonon olon. Ainoa tie on luottaa johdatukseen, pyytää ylhäältä apua ja armoa ja katsoa vakaasti eteen päin.
Kaikkea Hyvää! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä vaan usko syytöksiä, joita toinen ehkä sinusta latelee. Se on vain huonon omantunnon turruttamista toisen puolelta. Kukaan ei ole täydellinen ja aina löytyy toisesta vikoja, kun niitä oikein hakemalla hakee.
Se ei oikeuta pettämistä tai hylkäämistä. Raamatun mukaan vain todella pahat synnit oikeuttavat eron, kuten juuri toistuva pettäminen, pahat rikokset, väkivalta, puolison tai perheen vahingoittaminen tms.
Eli on täysin selvää, kumpi tässä tapauksessa teki väärin ja virheen. Syyttely ei toki kannata, koska se tuo vain syyttömällekin huonon olon. Ainoa tie on luottaa johdatukseen, pyytää ylhäältä apua ja armoa ja katsoa vakaasti eteen päin.
Kaikkea Hyvää!Hän on kaivellut esiin ihan pienimmätkin asiat, jotka näki nakertavan parisuhdettamme. Ja kun olen yrittänyt sanoa omat näkökulmani ja kantani eri hänen sanomiinsa epäkohtiin ja syytöksiin, hän vetäytyy. ”Selittelyt ei enää auta”, hän sanoi heti alussa kun ilmoitti eropäätöksestään. Olin aivan hädässä, kun mikään ei auttanut. Ei vaikka kuinka yritin. 23 yhteistä vuotta lakaistiin maton alle hetkessä, minulla ja millään ei ollut hänelle enää mitään merkitystä.
Tiedän, että parisuhteessamme oli korjattavaa. Sanoin hänelle moneen kertaan, ettei kukaan ole täydellinen, ja että kaikki tekee virheitä. Ihan joka ikinen meistä. Olen ”uhrannut” puolet elämästäni siihen, että hän saa luoda uraansa ja minä olen ollut kotona lasten kanssa. Toki olen itsekin tehnyt töitä ja opiskellut näiden vuosien aikana, vaikka mahdollisuus kotiäitiyteenkin oli olemassa. Mutta halusin myös ”omaa elämää” ilman, että olisin ollut toisesta taloudellisesti riippuvainen.
Selitin hänelle jo parisuhteessa, että aina kun hän oli pitkiä aikoja poissa kotoa viikonloput mukaan lukien, minä olin samaan aikaan arkena töissä ja pyöritin kaiken yksin kolmen lapsen kanssa. Otin kaikesta yksin vastuun. Ja kun hän oli arkivapailla kotona, olin silloinkin töissä, lapset koulussa ja hän yksin kotona. Hänellä ei arkivapaillaan ollut muuta kuin omaa aikaa, ja silti kehtasi syyttää minua siitäkin, ettei saanut parisuhteessa tarpeeksi omaa tilaa. Eli jos ihan totta puhutaan, minä olin se kenellä ei käytännössä ollut oikein koskaan omaa aikaa. Ei arkena koska olin töissä eikä viikonloppuisin, koska hän oli lähestulkoon joka viikonloppu töissä tuhansien kilometrien päässä.
No, tästä taisi tulla katkeroituneen ex-vaimon tilitys. Mutta tuollaista arkemme oli, arjen pyöritystä ja vastuun ottamista yksin. Mutta silti rakastin häntä ja rakastan edelleen. Perheeni on ollut minulle aina kaikkein tärkeintä maailmassa, asia, jonka eteen olen tehnyt kaiken sen mitä olen lapsuudestani saaduilla eväillä osannut ja pystynyt. Mutta se ei riittänyt, ja siitä olen äärimmäisen surullinen.
- Anonyymi
Kyllähän se taitaa olla niin, että vieras pi..u on ku..in herkkua. Mitä sitä selittelemään.
- Anonyymi
Liiankin tuttua, mutta yhden asian sanon älä koukuta itseäsi unilääkkeillä! Siitä lähtee elämän hallinta ja se on sinun elämä joka on tärkeä! Ei myöskään alkoholia. Oikeat tunteet pitää antaa tulla itkeä kun itkettää joskus tulee ilon aika. Opettele nukkumaan nuku vaikka päivällä älä turruta itseäsi unilääkkeillä. Usko tai älä olen tuon saman käynyt läpi siitä on jo 16-vuotta ja vielä tänäänkin se hylkii on tulossa anomaan, että ottaisin asumaan meille tulee tyttären pyynnöstä. Voi tulla, mutta minun sydämestä ei löydy moiselle enää paikkaa. Silti on ollut järkevää yrittää sietää ja viettää aikaa yhdessä lasten kanssa se on ollut järkipäätös vaikka hampaat irvessä olen tehnyt. Sitten kun itkut on itketty huomaat eräänä päivänä kuinka hyvältä vapaus tuntuu ja sitä elämää on elettävänä vielä eteenpäin ja hyvää sellaista. Voi olla että joskus huomaat ettet koskaan ole vielä edes rakastanut rakastunut kunnolla siis! Tuleekin se Oikea eteen! Siihen on aikaa pidä huolta terveydestäsi ja ulkoile luonto auttaa selviät kyllä! Pieniä hetkiä eteenpäin Voimia sinulle ja se talousahdinko siihenkin alkaa tuntua raha on pikku ongelma siihen nähden kuinka k-pää toinen voi ollakaan mielummin nielaisin bankrotin kuin kusettavan miehen! Kaikesta selviää!
- Anonyymi
Hylkiö
- Anonyymi
Oon yrittänyt käyttää lääkkeitä mahdollisimman vähän, ja onneksi en niitä ole oikeastaan tarvinnutkaan. Silloin tällöin otan lääkkeen unta parantamaan. Alkoholia en ole koskaan käyttänyt juuri ollenkaan joten sekään ei ole ongelma. Olenkin pohtinut tätä aihetta muutaman ystäväni kanssa. Näin raskas elämäntilanne saa varmaan monen helposti ”tarttumaan pulloon”, koska ero lienee niitä vaikeimpia asioita ihmismielen käsittää elämänsä aikana.
Olen antanut rehellisesti kaikkien tunteiden tulla ja mennä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ”täysin avoin ja auki” säästelemättä yhtään tunteitani. Minulla ei ole mitään hävittävää. Siksi tuntuukin ihan tosi pahalle, ettei entinen puolisoni ole kyennyt asettumaan asemaani ja syvään ahdinkooni millään tasolla. Hänellä ei ole ollut minkäänlaista empatiaa eikä inhimillisyyttä minua kohtaan. Ei minkäänlaista.
- Anonyymi
Onko see 23 v pitkä?
- Anonyymi
Puoli elämää. 🥺
- Anonyymi
Miksi olet surullinen jos voit olla iloinen.
- Anonyymi
Auttavatko lääkkeet?
- Anonyymi
Voimia. Ottaa varmasti aikansa. Hän todennäköisesti miettinyt eroa pitkään. Sen takia se hänelle helpompaa. Kirjoitit kuitenkin että olet hoitanut lapset ja kodin käytännössä yksin kun miehesi tehnyt reissutöitä. Eli pärjäät kyllä. Lisäksi toivon että saat vielä kokea rakkauden jossa ollaan läsnä ja avoimia. Varmaan tietynlainen viha exääsi kohtaan olisi hyvä käydä läpi niin pääsisit eteenpäin. Sun täytyy kovettaa itsesi ja miettiä kuinka hän on sinua nyt kohdellut. Unohtaa kaikki se hyvä. Se on ehkä julmaa mutta itsesi kannalta sinun on oltava yhtä itsekäs kuin hän jos hän ei kojtele sinua hyvin samalla mitalla takasin. Ei hän sinua rakasta jos kohtelee huonosti.
- Anonyymi
Kertoi miettineensä eroa pari vuotta ennen kuin tuli päätöksensä kanssa kotiin. Siksi onkin epäreilua, miksei hän puhunut pahasta olostaan jo parisuhteessa. Olisin ehkä osannut tarttua epäkohtiin ja niitä olisi voinut lähteä työstämään. Aina, ihan aina kun kysyin häneltä onko asiat ok tai painaako joku mieltä, vastaus oli, että ”kaikki on ok”. Miten olen voinut tietää hänen toiveistaan, tarpeistaan ja tunteistaan, jos hän ei ole tunnistanut niitä itsekään? Saati osannut niistä minulle puhua. En voi, eikä mun kuulu ottaa vastuuta hänen puhumattomuudestaan. En kertakaikkiaan.
- Anonyymi
Voimia rakas ihminen
- Anonyymi
Kiitos, koville ottaa. 🥺❤️
- Anonyymi
Nosto.
- Anonyymi
SAAT OLLAKKIN. PASKALUSMU EI SAMAAN PYSTY.
- Anonyymi
Nosto.
- Anonyymi
Ensimmäiseksi haluan sanoa että ymmärrän sinua. Itselläni maailma romahti kaksi kuukautta sitten. Ottanut koville etten ymmärräkään vielä mitä on tapahtunut. Mies ilmoitti 15 vuoden suhteen jälkeen ettei enää halua jatkaa, emme asuneet yhdessä mutta olin siellä hyvin paljon. Sama reaktio myös, ilmoitus ja sen jälkeen täysi kylmyys minua kohtaan, ei halunnut edes nähdä että asioista olisi puhuttu niinkuin normaalisti tehdään tälläisessä tilanteessa. Hän lähti omasta kodistaankin jonnekin enkä nähnyt häntä sen jälkeen. Pitkitin avaimen palautusta koska olin sitä mieltä ettei voi tehdä näin ja olla puhumatta asioista mutta uhkaili ja palautin avaimen. Olen kuullut että toinen nainen astui samantien hänen elämään. Siitä siis johtui tämä kaikki ilmeisemmin.
Ymmärrän että hankaluuksia oli, isoin niistä oli päihdeongelma ja pettämisaikeet sekä mustasukkaisuus hänen puoleltaan. Suhteen alku oli jo vaikeaa kun hän ajatteli minun pettäneen häntä, tapailin silloin muutamaa miestä kun en vielä osannut sanoa haluanko heti mennä vakavaan suhteeseen, olin tällöin juuri eronnut 5 vuoden suhteesta. Hän ei päässyt näistä ajatuksista eroon. Olimme nuoria tavatessamme, olin 22 vuotias. Alkuvuosiin mahtui päihteidenkäyttöä ja olin hänelle tuki ja turva aina, koti mihin mennä, asuimme monta vuotta yhdessä. Väliin mahtui myös vankeustuomio ja päätin että hän saa näyttää mihin hänestä on sen jälkeen, tuomion jälkeen. Suhteemme syventyi uudestaan ja hän otti oman asunnon ja sai työpaikan. Itselleni oli raskasta kulkea kahden kodin väliä mutta halusin omaa aikaa myös välillä, vapaa-aikamme hän lähinnä lepäili ja itse olen aika aktiivinen ihminen. Molemmilla työ on ollut fyysisesti raskasta ja vapaa-aika mennyt toipuessa, emme huoltaneet suhdettamme niinkuin sitä olisi kuulunut tehdä. Sain hänet kiinni viime vuonna lähettämästä viestejä muutamalle naiselle ja toivoin että hän ymmärtäisi lopettaa. En tiedä mikä sai minut jatkamaan suhdetta kaikkina näinä vuosina kun koin ettei hän tee asioita suhteemme eteen tarpeeksi. Nyt kun tätä kirjoitan ja ajattelen ulkopuolisen silmin asiaa, tuntuu että kaikki on ollut hyvin itsestäänselvää ettei suhde ole voinut hyvin ja olenkin ajatellut monesti olenko oman elämäni sinnittelijä. Rakastan häntä , kaiken sen jälkeen mitä olemme kokeneet. Samalla vihaan häntä miten hän on pilannut elämäni ja tärkeimmät vuodet. En voi syyttää häntä, ne ovat olleet omissa käsissäni. Voin vain katsoa peiliin. Katkeruus on se mitä nyt tunnen, miksi hän jätti minut näin kylmästi. Tiedän ettei hän olisi kestänyt jos olisin itse toiminut vastaavasti, sen verran herkkä ihminen hän on. Olen päättänyt etten voi antaa anteeksi tuota tekoa, minua ei kohdella noin. Toivon että sinäkin ymmärrät oman arvosi ja toteat että sinusta ei koskaan olisi ollut käyttäytymään noin. Voi olla että hän katuu tuota vielä joku päivä mutta siinä vaiheessa anteeksipyyntö on ensimmäinen sana millä voi lähteä avaamaan asiaa. Olen pahoillani ja ymmärrän tunteitasi hyvin, 23 vuotta on pitkä aika ja kun lapsetkin ovat mukana on siinä silloin liitto ollut hyvin vakaalla pohjalla. Olen tyytyväinen ettei meillä ole lapsia nyt erossa. Tuntuu että tarvitsen vielä paljon aikaa käsitellä asioita ja olen pohtinut terapiaa. Täytän 37 vuotta ja toivon että elämällä on vielä annettavaa minulle, ehkä jopa lapsia jos tapaan hyvän miehen vielä, tiedän että ansaitsen parempaa kohtelua mitä olen saanut. - Anonyymi
Toisen osapuolen tunneköyhyys näissä tilanteissa johtuu siitä, että hän on jo pitkään prosessoinut näitä asioita. Itse olet ikäänkuin noussut junaan muutamaa asemaa myöhemmin, ja sinulle se tulee yllätyksenä. Järkytys kun siitä laantuu, tajuat, että rakkaus ei voi olla yksisuuntaista. Mies ei halua sinua, ok, tämä on musertavaa, mutta et myöskään varmaan halua olla sellaisen miehen kanssa, joka mieluummin olisi toisen seuralaisen seurassa, eikö?
- Anonyymi
Se on varmaan totta, että tunnekylmyys johtuu siitä kun toinen on jo prosessoinut asiaa pidempään. Mutta se on tosi epäreilua, että kuitenkin vain hetki ennen eropäätöstään halusi kanssani yhteistä tulevaisuutta ja vannoi rakkauttaan. Ihminen, kenet luulin tunteneeni ja johon luotin 100-prosenttisesti. Olisi vaikka jättänyt sanomatta nämä asiat. Mielestäni rakkaus ja rakastaminen ovat ihmismielen syvimpiä tunteita, ja jos/kun ne eropäätöksen myötä menettävät hetkessä merkityksensä, luottamus rakkauteen, parisuhteeseen ja elämään ylipäätään viedään jätetyltä osapuolelta pois mitä rumimmalla tavalla.
Ap.
- Anonyymi
Kun vielä otetaan 20 vuotta kuluu ajatukset vapauttavat raskauden tunteesta
- Anonyymi
41 vuotta eroa on kriittinen sitten tapahtuu muutos
- Anonyymi
40 vuotta surua. Onhan siinä yhdelle surun aikaa riittämiin. Suru käy tutuksi
- Anonyymi
Tässä omassa tapauksessa, kommentoin aiemmin pitkästi, en todellakaan usko siihen että on halunnut toisia naisia. Ennen jättämistä mies puhui omakotitalon rakentamisesta ja näytti koko ajan uusia myytäviä asuntoja. Tuskin jaksaa käyttää ajatuksiaan sellaiseen muuten. Ja puhui kuinka rakastaa minua.
- Anonyymi
Mies on vakituisessa parisuhteessa niin pitkään kun suhde tarjoaa sen mitä mies haluaa/tarvitsee.
- Anonyymi
Onkohan käynyt kuitenkin niin että on pettänyt työmatkalla ja ei ole voinut hyväksyä itseltään sitä. Jotenkin epäilen omassani samaa sillä teki aiemmin täysin saman teon ja jätti minut kun itse petti.
- Anonyymi
Vaikea sanoa. Hän on tehnyt matkatyötä koko yhdessäolomme ajan, ja olen luottanut häneen aina täysin. Mutta eihän sitä tiedä kukaan muu kuin hän itse, mitä on työreissuillaan puuhastellut. Sen tiedän, että hän vehtasi muutama vuosi sitten erään naisen kanssa. Yhteydenpito naisen kanssa jäi kuulemma pelkkään viestittelyyn, tiedä sitten. Tämä vehtailu aiheutti sen, että pelkäsin viimeiset vuodet hänen lähtevän tämän naisen matkaan. Olin tämän jälkeen jatkuvasti epävarma ihan kaikesta. No joka tapauksessa, vain muutama kuukausi eropäätöksensä jälkeen eli vielä harkinta-ajalla, hän aloitti suhteen tämän saman naisen kanssa. Olin ja olen edelleen aivan surun murtama.
- Anonyymi
Kuulostaa hyvin samalta mitä itsellekin tapahtunut, itsekin näin viestejä naisille. Olisi pitänyt ymmärtää jo silloin lopettaa tämä, olen myös aivan rikki tästä kaikesta. Kun on niin paljon antanut elämästään toiselle ja auttanut huonoina hetkinä ja toinen tekee noin, ei tästä hetkessä millään selviä. Pelkään jo selviääkö koskaan. Uskallanko enää luottaa koskaan, tuntuu etten edes halua enää.
- Anonyymi
"Uskallanko enää luottaa koskaan"
Parisuhteeseen ei ryhdytä siksi että on halu uskaltaa luottaa. Vaan siksi että kummallakin on halu valmistaa rakkautta yhdessä, keskenään. - Anonyymi
Tämä just. Elin yh-äidin elämää lähestulkoon koko parisuhteemme ajan, että entinen puolisoni sai luoda uraansa. Ja tämä oli kiitos pitkästä yhteisestä taipaleestamme ja siitä, kuinka paljon uhrasin itsestäni hänen eteensä. Mutta hän päätti lähteä kohti uusia tuulia, koska ”minä haluan, tää on mun elämä”. Toki meillä kaikilla on oikeus päättää mitä elämällään tekee, mutta silti. Perheemme rikkoutuminen tuntuu ihan käsittämättömän pahalle.
- Anonyymi
Mies ottaa eron kun rakkauden valmistaminen (engl: making love, love making) lakkaa. Siis viimeistään silloin kun naisen vaihdevuodet alkavat. Biologian mukaiset vaihdevuodet alkavat normaalisti noin 38v ... 56v ikäisenä, silloin seksihormonien tuotanto naisen elimistössä on hiipunut jo niin pahasti että siitä aiheutuu sekä fyysisiä että mielellisiä ongelmia.
On ehkä valitettavaa että naisilla on vaihdevuodet (engl: the change of life), mutta paljon sitä valitettavampaa on se ettei vieläkään ole löydetty parempaa ratkaisua kuin vaikeneminen, ja miehen sättiminen sen jälkeen ongelma on konkretisoitunut. - Anonyymi
Nosto ❤️
- Anonyymi
Nosto
- Anonyymi
Kuinka nyt olet voinut ap? Itselläni alkanut vähän helpottamaan ja tajuamaan minkälaisen miehen jaksaa sitä tuli elettyä nämä kaikki vuodet eikä enää ikinä sellaista hyväksikäyttöä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kansalla on oikeus tietää miksi persut pettävät
Koko kulunut hallituskausi on kysytty persuilta, minkä vuoksi he ovat pettäneet käytännössä jokaisen vaalilupauksen, ain647556Venäjän armeijan evp-upseeri: Armeija surkeassa tilassa, jonka läpäisee kaiken kattava
valehtelu. Venäläiset alkaneet pohtia julkisesti maan todellisia tappioita. Z-bloggari ja 3. luokan kapteeni (evp.) Mak1242979- 1431813
Kansalla on oikeus tietää mikä on SDP:n talousohjelma jolla maan talous
saadaan nousuun? Miksi puolue piilottelee sitä, vai eikö sitä ole? Tähän asti olemme vaan saaneet kuulla hallituksen ha651669Ammattiliitto 900 euroa/vuosi - Työttömyyskassa 72 euroa/vuosi
Ammattiliitosta eroamalla voi säästää jopa 800 euroa vuodessa. Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat liitolle. Esim1211501Miten voit olla niin tyhmä
että et tajunnut että sua vedätettiin? Tietäisitpä miten hyvät naurut on saatu. Naiselle1711451- 1321182
- 78869
Kyriake=Kirkko
Kirkko, Kyriake Kirkko-sana tulee kreikankielen sanasta Kyriake=Herran omat, Kristuksen omaksi kastettujen suuri joukko47812- 53774