Minun tarinani: kuinka mielenterveyteni romahti

Ihan totta tuo, skitsofrenia ja posttraumaattinen stressi oireilee samalla tavalla, jos ihminen on herkkä ja vielä saanut kokea raiskauksen niin ei ole ihme että voimat lähtee.
Eikö sitä miestä saa mitenkään lopettamaan sitä että uhkailee, ei kai nyt uhrin tarttis kärsiä ja menettää terveyttään sellaisen sian vuoksi ,
Soittaisin joka kerta poliisille kun tulee uhkauksia , yritä saada itsesi kuntoon lepäämällä ja puhelinumeronkin voi laittaa salaiseksi ettei hän tiedä missäpäin edes olet. Sadisti hän on eikä mikään muu.

Miten voit vankasti uskoa, että trauman ja skitsofrenian oireet sotketaan keskenään, mutta ne ovat kuitenkin täysin eri asioita? Miten ihmeessä pystyt tekemään erotusdiagnoosin, jos oireet ovat päällekkäiset, ja traumaattiset kokemukset moninkertaistavat skitsofreniadiagnoosin saamisen riskin? Eikö se pikemminkin viittaa siihen, että oirepohjaiset diagnoosit eivät kykene erottamaan eri etiologiaa olevia häiriöitä toisistaan? Skitsofrenian etiologiaa ei tunneta, ja tuskin tullaan koskaan tuntemaankaan, koska skitsofrenia ei ole yhtenäinen häiriö. Tämä käsittämätön, täysin logiikan ja realismin ulkopuolelle jättäytyvä denialismi psykiatristen häiriöiden lääketieteellisen validiteetin puutteesta on kummallista etenkin potilailta, jotka kokevat tulleensa "väärin diagnosoimiksi" Se kertoo lähinnä siitä, että tietyt diagnoosit koetaan oikeasti niin dehumanisoiviksi, hyödyttömiksi ja stigmatisoiviksi, ettei niihin haluta samaistua. Olen 100 % varma, että lähes kaikilla skitsofreniapotilailla on eriasteisia traumoja taustallaan ja moninkertaisesti enemmän, kuin keskivertoväestöllä.

Ainoa ero traumaperäisten psykoottisten oireiden ja skitsofrenian välillä on se, että traumaperäisissä oireissa potilas itse on sen verran vähän traumatisoitunut, että pystyy kytkemään tiedollisesti oireensa traumaattiseen tilanteeseen ja psykiatri kokee potilaan kokemukset riittävän traumatisoivina ja loogisesti olevan syy-yhteydessä traumaattiseen tapahtumaan. Skitsofreenikoilla oireet voivat olla niin dissosioituneet traumaattisen stressin aiheuttajasta, ettei potilas itsekään tajua niiden välistä yhteyttä, eikä niillä sisällöllisesti olekaan välttämättä suoraa yhteyttä toisiinsa.

Anonyymi kirjoitti:

Miten voit vankasti uskoa, että trauman ja skitsofrenian oireet sotketaan keskenään, mutta ne ovat kuitenkin täysin eri asioita? Miten ihmeessä pystyt tekemään erotusdiagnoosin, jos oireet ovat päällekkäiset, ja traumaattiset kokemukset moninkertaistavat skitsofreniadiagnoosin saamisen riskin? Eikö se pikemminkin viittaa siihen, että oirepohjaiset diagnoosit eivät kykene erottamaan eri etiologiaa olevia häiriöitä toisistaan? Skitsofrenian etiologiaa ei tunneta, ja tuskin tullaan koskaan tuntemaankaan, koska skitsofrenia ei ole yhtenäinen häiriö. Tämä käsittämätön, täysin logiikan ja realismin ulkopuolelle jättäytyvä denialismi psykiatristen häiriöiden lääketieteellisen validiteetin puutteesta on kummallista etenkin potilailta, jotka kokevat tulleensa "väärin diagnosoimiksi" Se kertoo lähinnä siitä, että tietyt diagnoosit koetaan oikeasti niin dehumanisoiviksi, hyödyttömiksi ja stigmatisoiviksi, ettei niihin haluta samaistua. Olen 100 % varma, että lähes kaikilla skitsofreniapotilailla on eriasteisia traumoja taustallaan ja moninkertaisesti enemmän, kuin keskivertoväestöllä.

Ainoa ero traumaperäisten psykoottisten oireiden ja skitsofrenian välillä on se, että traumaperäisissä oireissa potilas itse on sen verran vähän traumatisoitunut, että pystyy kytkemään tiedollisesti oireensa traumaattiseen tilanteeseen ja psykiatri kokee potilaan kokemukset riittävän traumatisoivina ja loogisesti olevan syy-yhteydessä traumaattiseen tapahtumaan. Skitsofreenikoilla oireet voivat olla niin dissosioituneet traumaattisen stressin aiheuttajasta, ettei potilas itsekään tajua niiden välistä yhteyttä, eikä niillä sisällöllisesti olekaan välttämättä suoraa yhteyttä toisiinsa.

Lue lisää

Diagnooseista tuli mieleeni mainita, että minulle annettiin aikoinaan psykoosisairauden diagnoosi, kun sain psykooseja päihteiden sekakäytön aikoihin.
Päihteet kun jäivät pois, ei ole koskaan ollut minkäänlaisia psykoottisia oireita.
Diagnoosi taitaa silti seurata loppuelämän ajan. Olen käsittänyt, ettei niitä otettaisi pois.
Nyt minua pidetään terveydenhuollossa " hulluna ", mikä hankaloittaa terveydenhoidollisia asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Miten voit vankasti uskoa, että trauman ja skitsofrenian oireet sotketaan keskenään, mutta ne ovat kuitenkin täysin eri asioita? Miten ihmeessä pystyt tekemään erotusdiagnoosin, jos oireet ovat päällekkäiset, ja traumaattiset kokemukset moninkertaistavat skitsofreniadiagnoosin saamisen riskin? Eikö se pikemminkin viittaa siihen, että oirepohjaiset diagnoosit eivät kykene erottamaan eri etiologiaa olevia häiriöitä toisistaan? Skitsofrenian etiologiaa ei tunneta, ja tuskin tullaan koskaan tuntemaankaan, koska skitsofrenia ei ole yhtenäinen häiriö. Tämä käsittämätön, täysin logiikan ja realismin ulkopuolelle jättäytyvä denialismi psykiatristen häiriöiden lääketieteellisen validiteetin puutteesta on kummallista etenkin potilailta, jotka kokevat tulleensa "väärin diagnosoimiksi" Se kertoo lähinnä siitä, että tietyt diagnoosit koetaan oikeasti niin dehumanisoiviksi, hyödyttömiksi ja stigmatisoiviksi, ettei niihin haluta samaistua. Olen 100 % varma, että lähes kaikilla skitsofreniapotilailla on eriasteisia traumoja taustallaan ja moninkertaisesti enemmän, kuin keskivertoväestöllä.

Ainoa ero traumaperäisten psykoottisten oireiden ja skitsofrenian välillä on se, että traumaperäisissä oireissa potilas itse on sen verran vähän traumatisoitunut, että pystyy kytkemään tiedollisesti oireensa traumaattiseen tilanteeseen ja psykiatri kokee potilaan kokemukset riittävän traumatisoivina ja loogisesti olevan syy-yhteydessä traumaattiseen tapahtumaan. Skitsofreenikoilla oireet voivat olla niin dissosioituneet traumaattisen stressin aiheuttajasta, ettei potilas itsekään tajua niiden välistä yhteyttä, eikä niillä sisällöllisesti olekaan välttämättä suoraa yhteyttä toisiinsa.

Lue lisää

Sikäli tuot esille varmasti sellaisia näkökantoja, jotka voisi helposti uskoa ja pitää totena. Koska ne kirjoittamasi hypoteesit kuulostavat uskottavilta. Ja joissakin tilanteissa voivat pitää paikkansa. Varmaan pitää paikkansa minunkin kohdalla. Paitsi että kummastelen hieman tuota sinun tapaasi nostaa tapetille, tai kritisoida vaikeuksista kärsivien omien oireittensa hahmotusongelmia, tai loogisuuden ja realismin puutetta. Sitä voisi pitää aika tavalla leimaavana kommentoimisena. Se ei ole minusta ihan asiallista.

Tuon kuitenkin esille sen näkökulman, että ei se auta, tai paranna ketään, jos ihmiselle annetaan jokin koko loppuelämää leimaava ja esim. terveydenhuollossa asiointia haittaava diagnoosi. Auttaako ja hoitaako se ketään millään tavalla, jos sellainen diagnoosi ja leima lyödään otsaan? Koska on täysi fakta, että niille, joilla on mt-diagnoosi, niin heitä pidetään aina joka tilanteessa psyykkisesti sairaana. Joten somaattisten oireiden tutkiminen ja sairauksiin hoidon saaminen vaikeutuu. Minusta niistä kaikista diagnooseista ja liiallisesta lääkekeskeisyydestä ja ylipäätään liiallisesta painottumisesta pitää luopua kokonaan. Eivät ne hyödytä ketään millään tavalla. Enemmän on hyötyä kognitiviisista tai muista traumaterapian muodoista. Tosin itse en ole edes enää julkisen mt-palveluiden piirissä, eli en käytä enää niitä. Eikä niitä kyllä olisi minulle koskaan tarjottukaan. Sen tiedän jo etukäteenkin.

Ei ketjun aloittaja.

Anonyymi kirjoitti:

Miten voit vankasti uskoa, että trauman ja skitsofrenian oireet sotketaan keskenään, mutta ne ovat kuitenkin täysin eri asioita? Miten ihmeessä pystyt tekemään erotusdiagnoosin, jos oireet ovat päällekkäiset, ja traumaattiset kokemukset moninkertaistavat skitsofreniadiagnoosin saamisen riskin? Eikö se pikemminkin viittaa siihen, että oirepohjaiset diagnoosit eivät kykene erottamaan eri etiologiaa olevia häiriöitä toisistaan? Skitsofrenian etiologiaa ei tunneta, ja tuskin tullaan koskaan tuntemaankaan, koska skitsofrenia ei ole yhtenäinen häiriö. Tämä käsittämätön, täysin logiikan ja realismin ulkopuolelle jättäytyvä denialismi psykiatristen häiriöiden lääketieteellisen validiteetin puutteesta on kummallista etenkin potilailta, jotka kokevat tulleensa "väärin diagnosoimiksi" Se kertoo lähinnä siitä, että tietyt diagnoosit koetaan oikeasti niin dehumanisoiviksi, hyödyttömiksi ja stigmatisoiviksi, ettei niihin haluta samaistua. Olen 100 % varma, että lähes kaikilla skitsofreniapotilailla on eriasteisia traumoja taustallaan ja moninkertaisesti enemmän, kuin keskivertoväestöllä.

Ainoa ero traumaperäisten psykoottisten oireiden ja skitsofrenian välillä on se, että traumaperäisissä oireissa potilas itse on sen verran vähän traumatisoitunut, että pystyy kytkemään tiedollisesti oireensa traumaattiseen tilanteeseen ja psykiatri kokee potilaan kokemukset riittävän traumatisoivina ja loogisesti olevan syy-yhteydessä traumaattiseen tapahtumaan. Skitsofreenikoilla oireet voivat olla niin dissosioituneet traumaattisen stressin aiheuttajasta, ettei potilas itsekään tajua niiden välistä yhteyttä, eikä niillä sisällöllisesti olekaan välttämättä suoraa yhteyttä toisiinsa.

Lue lisää

Ihan mielenkiintoinen teoria, mutta tulkinnassasi näen kyllä aitoa ristiriitaa.

Kuvailemassasi teoriassa vaatisi sen, että skitsofrenia olisi jotenkin autoimmuunisairauden tyyppinen sairaus missä ihmisen oma ”pelko” traumaan loisi jotenkin niitä traumaattisia kokemuksia.

Viime aikoina on runsaasti esitelty teorioita, joissa väitetään että länsimaisten yhteiskuntien suurin mielenterveysongelma on se että elämä on liian helppoa. Kun ei tarvitse työmatkalla painia karhun kanssa, niin jää vähän ylimääräistä aikaa ahdistua, tai masentua.

Itse en ole hirveästi niille teorioille lotkauttanut korviani. Oma elämäni on omasta mielestä ollut ihan riittävän hankalaa, ilman että susilaumoja olisi tarvinnut juosta karkuun kaupassa käydessä.

Mutta tälläkin foorumilla on todistettu jatkuvasti, miten paljon vähemmän kehitysmaissa esiintyy skitsofreniaa, joten kai siinä joku totuus täytyy olla.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan mielenkiintoinen teoria, mutta tulkinnassasi näen kyllä aitoa ristiriitaa.

Kuvailemassasi teoriassa vaatisi sen, että skitsofrenia olisi jotenkin autoimmuunisairauden tyyppinen sairaus missä ihmisen oma ”pelko” traumaan loisi jotenkin niitä traumaattisia kokemuksia.

Viime aikoina on runsaasti esitelty teorioita, joissa väitetään että länsimaisten yhteiskuntien suurin mielenterveysongelma on se että elämä on liian helppoa. Kun ei tarvitse työmatkalla painia karhun kanssa, niin jää vähän ylimääräistä aikaa ahdistua, tai masentua.

Itse en ole hirveästi niille teorioille lotkauttanut korviani. Oma elämäni on omasta mielestä ollut ihan riittävän hankalaa, ilman että susilaumoja olisi tarvinnut juosta karkuun kaupassa käydessä.

Mutta tälläkin foorumilla on todistettu jatkuvasti, miten paljon vähemmän kehitysmaissa esiintyy skitsofreniaa, joten kai siinä joku totuus täytyy olla.

Lue lisää

Kehitysmaiden skitsofrenia-tilannetta ei voi tietää.
Siellä ei ole läheskään kaikilla ihmisillä mahdollisuutta mennä edes lääkäriin, saati sitten jollekin erikoislääkärille, esim. psykiatrille.
Kehitysmaita ei voi verrata länsimaihin yleensäkään vaikkapa terveydenhuollollisissa asioissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan mielenkiintoinen teoria, mutta tulkinnassasi näen kyllä aitoa ristiriitaa.

Kuvailemassasi teoriassa vaatisi sen, että skitsofrenia olisi jotenkin autoimmuunisairauden tyyppinen sairaus missä ihmisen oma ”pelko” traumaan loisi jotenkin niitä traumaattisia kokemuksia.

Viime aikoina on runsaasti esitelty teorioita, joissa väitetään että länsimaisten yhteiskuntien suurin mielenterveysongelma on se että elämä on liian helppoa. Kun ei tarvitse työmatkalla painia karhun kanssa, niin jää vähän ylimääräistä aikaa ahdistua, tai masentua.

Itse en ole hirveästi niille teorioille lotkauttanut korviani. Oma elämäni on omasta mielestä ollut ihan riittävän hankalaa, ilman että susilaumoja olisi tarvinnut juosta karkuun kaupassa käydessä.

Mutta tälläkin foorumilla on todistettu jatkuvasti, miten paljon vähemmän kehitysmaissa esiintyy skitsofreniaa, joten kai siinä joku totuus täytyy olla.

Lue lisää

Skitsofreniadiagnoosi alkaa kuulostaa, tai taitaa olla muoti-ilmiö psykiatriassa toimivien parissa. Eli potilaalle, kuin potilaalle, joka kertoo omista oireistaan, niin vaikka olisi kyseessäkin vain trauma, annetaan kyseinen diagnoosi. Niitä annetaan nykyisin aika tavalla liukuhihnalta.

Anonyymi kirjoitti:

Diagnooseista tuli mieleeni mainita, että minulle annettiin aikoinaan psykoosisairauden diagnoosi, kun sain psykooseja päihteiden sekakäytön aikoihin.
Päihteet kun jäivät pois, ei ole koskaan ollut minkäänlaisia psykoottisia oireita.
Diagnoosi taitaa silti seurata loppuelämän ajan. Olen käsittänyt, ettei niitä otettaisi pois.
Nyt minua pidetään terveydenhuollossa " hulluna ", mikä hankaloittaa terveydenhoidollisia asioita.

Lue lisää

Aika tyypillistä terveydenhuollossa toimivien tuo tapa asennoitua. Se on ihan totta, ja valitettavan totta, että jos sattuu saamaan, tai eihän tarvitse itse pyytää, jonkin diagnoosin, niin se on ja pysyy siellä kaikissa niissä merkinnöissä. Luetaan "perussairaudeksi", vaikka potilaalla olisi muitakin, somaattisia sairauksia. Kyllä se ikävä kyllä pitää valitettavalla tavalla paikkansa, että ne kaikki mt-diagnoosit leimaavat potilasta ja hankaloittavat somaattisten oireiden tutkimista ja avun ja hoidon saamista niihin. Merkintöjä on aika vaikea saada pois, ja sikäli ne, jotka ovat esim. jo joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle, heidän kuntoutumisensa takaisin työelämään, tukiverkon saamiset ja työkyvyn palautumiset rankkojen, tai edelleen vielä päällä olevien lääkitysten takia on aika vaikeaa, jopa mahdotonta.

Ylipäätään ihmettelen sitä, miksi psykiatriassa se pohja on edelleen se sama, eli diagnoosi ja lääkekeskeisyys, eikä potilaan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, tai välttämättä kuntoutuminenkaan. Ainakaan kaikkien potilaiden kohdalla.

Anonyymi kirjoitti:

Miten voit vankasti uskoa, että trauman ja skitsofrenian oireet sotketaan keskenään, mutta ne ovat kuitenkin täysin eri asioita? Miten ihmeessä pystyt tekemään erotusdiagnoosin, jos oireet ovat päällekkäiset, ja traumaattiset kokemukset moninkertaistavat skitsofreniadiagnoosin saamisen riskin? Eikö se pikemminkin viittaa siihen, että oirepohjaiset diagnoosit eivät kykene erottamaan eri etiologiaa olevia häiriöitä toisistaan? Skitsofrenian etiologiaa ei tunneta, ja tuskin tullaan koskaan tuntemaankaan, koska skitsofrenia ei ole yhtenäinen häiriö. Tämä käsittämätön, täysin logiikan ja realismin ulkopuolelle jättäytyvä denialismi psykiatristen häiriöiden lääketieteellisen validiteetin puutteesta on kummallista etenkin potilailta, jotka kokevat tulleensa "väärin diagnosoimiksi" Se kertoo lähinnä siitä, että tietyt diagnoosit koetaan oikeasti niin dehumanisoiviksi, hyödyttömiksi ja stigmatisoiviksi, ettei niihin haluta samaistua. Olen 100 % varma, että lähes kaikilla skitsofreniapotilailla on eriasteisia traumoja taustallaan ja moninkertaisesti enemmän, kuin keskivertoväestöllä.

Ainoa ero traumaperäisten psykoottisten oireiden ja skitsofrenian välillä on se, että traumaperäisissä oireissa potilas itse on sen verran vähän traumatisoitunut, että pystyy kytkemään tiedollisesti oireensa traumaattiseen tilanteeseen ja psykiatri kokee potilaan kokemukset riittävän traumatisoivina ja loogisesti olevan syy-yhteydessä traumaattiseen tapahtumaan. Skitsofreenikoilla oireet voivat olla niin dissosioituneet traumaattisen stressin aiheuttajasta, ettei potilas itsekään tajua niiden välistä yhteyttä, eikä niillä sisällöllisesti olekaan välttämättä suoraa yhteyttä toisiinsa.

Lue lisää

Kun on livenä tavannut useamman skitsofreenikon ja traumaperäisen ihmisen, niin ne on kyllä aika helppo erottaa toisistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kun on livenä tavannut useamman skitsofreenikon ja traumaperäisen ihmisen, niin ne on kyllä aika helppo erottaa toisistaan.

Ulkonäöstäkö, vai olemuksestako olet tehnyt "diagnooseja"? Vai oletko alalla oleva, joka on lukaissut omakannasta tai muista tiedostoista aiempien lääkäreiden potilaasta tekemiä arvioita?

Kuules, kun kenenkään ulkonäöstä tms. ei voi tietää, ja mennä tekemään mitään päätelmiä kenenkään sairauksista. Ja aika ja liian usein potilaan uudet hoitotahossa, tai päivystyksessä yms. paikoissa ja tilanteissa lääkäreillä on tapana ns. myötäillä ja kirjoittaa lausuntonsa aikaisempien potilaan tavanneen lääkäreiden tapaan ja sen mukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreniadiagnoosi alkaa kuulostaa, tai taitaa olla muoti-ilmiö psykiatriassa toimivien parissa. Eli potilaalle, kuin potilaalle, joka kertoo omista oireistaan, niin vaikka olisi kyseessäkin vain trauma, annetaan kyseinen diagnoosi. Niitä annetaan nykyisin aika tavalla liukuhihnalta.

Lue lisää

Itseasiassa kun se ei edes tilastollisesti ole mikään muoti ilmiö, vaan luvut on pysyneet suht tasaisina, varsinkin kun vertaa ahdistukseen joka on räjähtänyt käsiin.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreniadiagnoosi alkaa kuulostaa, tai taitaa olla muoti-ilmiö psykiatriassa toimivien parissa. Eli potilaalle, kuin potilaalle, joka kertoo omista oireistaan, niin vaikka olisi kyseessäkin vain trauma, annetaan kyseinen diagnoosi. Niitä annetaan nykyisin aika tavalla liukuhihnalta.

Lue lisää

Eipä tarvitse kertoa kuin joku asia, joka kuulostaa uskomattomalta, niin heti on skitsofrenia, tai ainakin psykoosi päällä.
Eikös joitain vuosia sitten ollut lehdissäkin, kun joku moottorisahajonglööri joutui osastolle, ja hän oli kertonut, että heittelee käynnissä olevia moottorisahoja, jonglööraa.
Häntä väitettiin hulluksi, kun ei uskottu, mitä mies osaa, eikä päästetty edes pois sairaalasta kuin vasta monen mutkan kautta.
Muistaakseni joutui vaihtamaan kirjat toiselle paikkakunnalle, siirrettiin toiseen sairaalaan, ja pääsi saman tien kotiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kun on livenä tavannut useamman skitsofreenikon ja traumaperäisen ihmisen, niin ne on kyllä aika helppo erottaa toisistaan.

Skitsofreenikollakin voi olla jokin trauma, ja trauman kokenut ihminen voi sairastua skitsofreniaan.
Ei heitä tuosta vain voi tunnistaa.
On tullut livenä sairaita laitoksissa nähtyä, eikä heistä voi mennä tapaamalla sanomaan, mitä kenelläkin on taustalla.

Anonyymi kirjoitti:

Ulkonäöstäkö, vai olemuksestako olet tehnyt "diagnooseja"? Vai oletko alalla oleva, joka on lukaissut omakannasta tai muista tiedostoista aiempien lääkäreiden potilaasta tekemiä arvioita?

Kuules, kun kenenkään ulkonäöstä tms. ei voi tietää, ja mennä tekemään mitään päätelmiä kenenkään sairauksista. Ja aika ja liian usein potilaan uudet hoitotahossa, tai päivystyksessä yms. paikoissa ja tilanteissa lääkäreillä on tapana ns. myötäillä ja kirjoittaa lausuntonsa aikaisempien potilaan tavanneen lääkäreiden tapaan ja sen mukaisesti.

Lue lisää

Niinpä. Ja lääkärit usein kohtelevat potilasta sen mukaan, mitä taustatiedoista lukevat.
Sekään ei ole oikein.

Anonyymi kirjoitti:

Ulkonäöstäkö, vai olemuksestako olet tehnyt "diagnooseja"? Vai oletko alalla oleva, joka on lukaissut omakannasta tai muista tiedostoista aiempien lääkäreiden potilaasta tekemiä arvioita?

Kuules, kun kenenkään ulkonäöstä tms. ei voi tietää, ja mennä tekemään mitään päätelmiä kenenkään sairauksista. Ja aika ja liian usein potilaan uudet hoitotahossa, tai päivystyksessä yms. paikoissa ja tilanteissa lääkäreillä on tapana ns. myötäillä ja kirjoittaa lausuntonsa aikaisempien potilaan tavanneen lääkäreiden tapaan ja sen mukaisesti.

Lue lisää

Sillä tavallako sinä käyt tapaamassa tuntemiasi ihmisiä?

Anonyymi kirjoitti:

Sillä tavallako sinä käyt tapaamassa tuntemiasi ihmisiä?

En puhunut itsestäni. Enkä koskaan arvioi ja tee kenestäkään mitään diagnooseja ulkonäön, enkä edes käytöksen perusteella. Enkä edes ole kyseisellä alalla.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreenikollakin voi olla jokin trauma, ja trauman kokenut ihminen voi sairastua skitsofreniaan.
Ei heitä tuosta vain voi tunnistaa.
On tullut livenä sairaita laitoksissa nähtyä, eikä heistä voi mennä tapaamalla sanomaan, mitä kenelläkin on taustalla.

Lue lisää

Jonkinverran tulen vähän tässä asiassa vastaan, eli ainakin Iltalehden uutisartikkelissa väkivallan kohteeksi joutuneesta naisesta, eli uhrista pystyi näkemään silmistä kärsimyksen, tuskan ja traumataustan. Tietynlainen surumielisyys ja pelokkuus on nähtävissä pahojen tekojen kohteeksi joutuvista. Olen nähnyt tuon saman ilmeen ja olemuksesta huokuvan tuskan, paitsi itsestäni, myös aivan liian monta kertaa muidenkin ihmisten kohdalla.

Anonyymi kirjoitti:

Jonkinverran tulen vähän tässä asiassa vastaan, eli ainakin Iltalehden uutisartikkelissa väkivallan kohteeksi joutuneesta naisesta, eli uhrista pystyi näkemään silmistä kärsimyksen, tuskan ja traumataustan. Tietynlainen surumielisyys ja pelokkuus on nähtävissä pahojen tekojen kohteeksi joutuvista. Olen nähnyt tuon saman ilmeen ja olemuksesta huokuvan tuskan, paitsi itsestäni, myös aivan liian monta kertaa muidenkin ihmisten kohdalla.

Lue lisää

Tässä on kyllä tottakin.
Surun ja tuskan pystyy kyllä joskus näkemään ihmisen ilmeestä, katseesta ja ehkä myös olemuksesta. Voi olla arka, pelokas katse silmissä, saattaa säpsähdellä säikähdyksestä, jne.

Vahvasti lääkityn ihmisenkin pystyy joskus tunnistamaan ulkonäöltään, silmät seisovat lasittuneina päässä, kasvot voivat olla täysin ilmeettömät, liikkeet hidastuneita, puhe hiljaista ja hidasta. Usein ryhtikin voi olla lysähtänyt, kumara, katse koko ajan maata kohti, leuka rinnassa, pää alhaalla.

Voisin sanoa, mitä enemmän on tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa, oppii jonkin verran näkemään ihan vain ulkoisesta olemuksesta, ettei kaikki ole kunnossa.
Ammattilaiset, jotka työskentelevät mt-ongelmaisten kanssa, näkevät herkästi potilaistaan heidän vointinsa, sekä myös paljon osastoilla olleet ( kuten minäkin ), jotka ovat nähneet monia, monia potilastovereita huonossa kunnossa ja lääkittyinä, osaavat kyllä jonkin verran nähdä muista kaltaisistaan, jos jokin on pielessä.
Diagnooseja ei pysty tekemään pelkästään katsomalla tai näkemällä, siihen ei pysty edes lääkärit.

Anonyymi kirjoitti:

En puhunut itsestäni. Enkä koskaan arvioi ja tee kenestäkään mitään diagnooseja ulkonäön, enkä edes käytöksen perusteella. Enkä edes ole kyseisellä alalla.

No, mikä narsismi tumake se saa taas ihmisen kuvittelemaan niin, että muut tekisivät sillä tavalla jos ei itse tee niin?

Miksi ihmisiin ei vain voi tutustua, jakaa heidän ilot ja surut heidän kanssaan, ja oppia tuntemaan heidän elämän haasteita?

Saatat vaikka yllättyä, ihmiset eivät välttämättä olekkaan sellaisia kuin kuvittelet.

Anonyymi kirjoitti:

Diagnooseista tuli mieleeni mainita, että minulle annettiin aikoinaan psykoosisairauden diagnoosi, kun sain psykooseja päihteiden sekakäytön aikoihin.
Päihteet kun jäivät pois, ei ole koskaan ollut minkäänlaisia psykoottisia oireita.
Diagnoosi taitaa silti seurata loppuelämän ajan. Olen käsittänyt, ettei niitä otettaisi pois.
Nyt minua pidetään terveydenhuollossa " hulluna ", mikä hankaloittaa terveydenhoidollisia asioita.

Lue lisää

Mä opiskelin lähihoitajaksi kun ite menin psykoosiin, en menny lääkäriin kun olin ihan sekasin koska tiesin että se voi olla huono homma. Kanta kirjoitukset meni kyllä myöhemmin vituiks...

Anonyymi kirjoitti:

Diagnooseista tuli mieleeni mainita, että minulle annettiin aikoinaan psykoosisairauden diagnoosi, kun sain psykooseja päihteiden sekakäytön aikoihin.
Päihteet kun jäivät pois, ei ole koskaan ollut minkäänlaisia psykoottisia oireita.
Diagnoosi taitaa silti seurata loppuelämän ajan. Olen käsittänyt, ettei niitä otettaisi pois.
Nyt minua pidetään terveydenhuollossa " hulluna ", mikä hankaloittaa terveydenhoidollisia asioita.

Lue lisää

Niin ei sulla pitäisi sitä diagnoosia olla.

Labrat ja huumeseula ensin taustalta pitää tarkistaa ja hoitaa sekä somaattiset. Verikokeissa tarkistetaan esim. perusverenkuva, kilpparit ja d-vitamiini, b12-vitamiini sekä folaatti, se on aika laaja, paitsi ferritiinit puuttuu!

Sinun tapauksessa (jos muistan lukeneeni oikein toisen vastaavanlaisesta kokemuksesta) käsittääkseni olisi pitänyt tarkistaa tilanne päihteiden lopettamisen jälkeen 6kk:n kuluessa?, mutta ei hän tiennyt sitä.

Jotkut eivät edes tee näitä verikokeita ja diagnosoi masennuksen ja lääkkeet kouraan, mutta voi taustalta löytyä kilpirauhasen vajaatoiminta.

Sitä voi tosiaa mt-diagnoosin saada esim. kriisin myötäkin, jopa ja ennen labrakokeiden tuloksia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ei sulla pitäisi sitä diagnoosia olla.

Labrat ja huumeseula ensin taustalta pitää tarkistaa ja hoitaa sekä somaattiset. Verikokeissa tarkistetaan esim. perusverenkuva, kilpparit ja d-vitamiini, b12-vitamiini sekä folaatti, se on aika laaja, paitsi ferritiinit puuttuu!

Sinun tapauksessa (jos muistan lukeneeni oikein toisen vastaavanlaisesta kokemuksesta) käsittääkseni olisi pitänyt tarkistaa tilanne päihteiden lopettamisen jälkeen 6kk:n kuluessa?, mutta ei hän tiennyt sitä.

Jotkut eivät edes tee näitä verikokeita ja diagnosoi masennuksen ja lääkkeet kouraan, mutta voi taustalta löytyä kilpirauhasen vajaatoiminta.

Sitä voi tosiaa mt-diagnoosin saada esim. kriisin myötäkin, jopa ja ennen labrakokeiden tuloksia.

Lue lisää

Tutkittiin minulta silloin aikoinaan labrat ym., päihteettömyyttä ei vain ollut lainkaan siinä vaiheessa vuosikausiin.
Lääkkeitä määrättiin kourakaupalla, joita tuli sitten viinan kanssa otettua, joskus enemmän kuin lääkäri oli edes määrännyt.
Tietysti pää meni ajan myötä enemmän ja enemmän sekaisin, mutta kun " sairaus oli pahentunut " sanottiin, ja lisää lääkkeitä, joitakin vaihdeltiin toiseen lääkkeeseen.
Toki ihmettelin, kun itsekin jälkeenpäin tuli luettua, että ennen diagnosointia pitäisi olla se 6 kuukautta ilman päihteitä. Ei toteutunut ainakaan minun kohdallani.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkittiin minulta silloin aikoinaan labrat ym., päihteettömyyttä ei vain ollut lainkaan siinä vaiheessa vuosikausiin.
Lääkkeitä määrättiin kourakaupalla, joita tuli sitten viinan kanssa otettua, joskus enemmän kuin lääkäri oli edes määrännyt.
Tietysti pää meni ajan myötä enemmän ja enemmän sekaisin, mutta kun " sairaus oli pahentunut " sanottiin, ja lisää lääkkeitä, joitakin vaihdeltiin toiseen lääkkeeseen.
Toki ihmettelin, kun itsekin jälkeenpäin tuli luettua, että ennen diagnosointia pitäisi olla se 6 kuukautta ilman päihteitä. Ei toteutunut ainakaan minun kohdallani.

Lue lisää

Jokainen terve ihminen tietää ettei viinaa edes nautita saman aikaisesti kun ollaan lääke kuurilla , sillä viina ja lääkkeet vaikuttavat samaan osaan aivoissa ja jos on niin typerä että ei sitä tiedä niin jossain on vika. Silloin sotkee hoidon totaalisesti kun sekoittaa aivonsa tahallisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreenikollakin voi olla jokin trauma, ja trauman kokenut ihminen voi sairastua skitsofreniaan.
Ei heitä tuosta vain voi tunnistaa.
On tullut livenä sairaita laitoksissa nähtyä, eikä heistä voi mennä tapaamalla sanomaan, mitä kenelläkin on taustalla.

Lue lisää

Joo. Kun olin osastolla niin luulen että vain 2-3 potilaasta olis skitso diagnoosi. Näin jälkeenpäin arvioituna.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen terve ihminen tietää ettei viinaa edes nautita saman aikaisesti kun ollaan lääke kuurilla , sillä viina ja lääkkeet vaikuttavat samaan osaan aivoissa ja jos on niin typerä että ei sitä tiedä niin jossain on vika. Silloin sotkee hoidon totaalisesti kun sekoittaa aivonsa tahallisesti.

Lue lisää

Kyllä sen olen tajunnut jälkeenpäin, että jossain oli vika.
Se, että ( liian ) nuoresta alkaen käytin alkoholia ja kannabista, oli jo virhe.
Kun niistä menin ihan sekaisin, ei ollut elämässä enää järjen hiventäkään jäljellä, ja siihen kun tuli lääkkeet mukaan, niin yhdistyiväthän ne päihteiden kanssa.
Kun ihminen on syvällä päihdehelvetissä, siinä vaiheessa ei enää mieti, mikä sopii yhteen minkäkin kanssa, päämääränä on saada itsensä mahdollisimman sekaisin.
Ja se oli helppoa, kun lyötiin reseptejä kouraan jatkuvalla syötöllä.

Sellaisessa tilanteessa ihmisen on vaikea yksin alkaa yrittää selvitä siitä kaikesta, ja mistä päästä sitä pitäisi alkaa purkaa ? Omasta mielestäni ensin tulisi hoitaa se päihdeongelma, jollain muulla tavalla, kuin määräämällä pillereitä suuria määriä.

Ja miksi sanotaan lääkekuuri, silloin kun puhutaan psyykelääkkeistä ? Usein lääkärit sanovat, että lääkkeitä pitäisi käyttää loppuelämän ajan. Se, että söisi lääkkeitä vuosikausia, vuosikymmeniä, ei ole mikään kuuri.

Lääkkeet voivat olla hyvä ensiapu pahimmassa tilanteessa, mutta kun aletaan käydä ihmisen tilannetta läpi, saadaan ihminen voimaan paremmin, olisi niitä lääkityksiä tarkasteltava uudemman kerran. Ei kaikkien kohdalla ole tarvetta elinikäisille lääkityksille. Monille riittää, kun saadaan ongelmat ja vaikeudet selvitettyä.

Sekin on pulma, kun aletaan pohtia, kumpi tuli ensin, päihde- vai mielenterveysongelmat.
Hyvin usein ne kulkevat käsi kädessä, ja molemmat voivat laukaista toisen ongelman.

Anonyymi kirjoitti:

Mä opiskelin lähihoitajaksi kun ite menin psykoosiin, en menny lääkäriin kun olin ihan sekasin koska tiesin että se voi olla huono homma. Kanta kirjoitukset meni kyllä myöhemmin vituiks...

Lue lisää

Oletko yhä hoitoalalla?

No niimpä tietenkin!

Pol. tahot käyttää del-nappia kyllä turhan useasti. Mikä ei miellytä, sen voi poistaa, ei mitään väliä lapsista.

5-7v kaikki solut uusiutuu

Keho toki paranee monistakin kokemuksista, mutta se psyykkinen puoli on se, joka aiheuttaa pitkäaikaiset ongelmat.
Muistot ja muistikuvat eivät katoa sillä, että solut ja keho uusiutuu.
Psyykeä joutuu työstämään paljon kauemmin.

Työasioihin.

Korjaus: Aivan liian paljon kiinnitetään huomiota vallitsevaan resurssi, hoitaja, tai lääkäripulaan, tai ylipitkiin hoitojonoihin. Vaikka ne pitäisivätkin paikkansa, niin jotakin muutakin näyttää olevan systeemien, sekä hoitoon pääsyn kriteerien ja niiden toimivuuden osalta. Ne, jotka tarvitsisivat akuutisti apua, tukea ja hoitoa, eivät sitä tässä maassa itselleen saa. Yksin joutuu olemaan ja pärjäämään henkisesti ja fyysisesti, jopa ilman mitään olemassa olevaa tukiverkostoakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaus: Aivan liian paljon kiinnitetään huomiota vallitsevaan resurssi, hoitaja, tai lääkäripulaan, tai ylipitkiin hoitojonoihin. Vaikka ne pitäisivätkin paikkansa, niin jotakin muutakin näyttää olevan systeemien, sekä hoitoon pääsyn kriteerien ja niiden toimivuuden osalta. Ne, jotka tarvitsisivat akuutisti apua, tukea ja hoitoa, eivät sitä tässä maassa itselleen saa. Yksin joutuu olemaan ja pärjäämään henkisesti ja fyysisesti, jopa ilman mitään olemassa olevaa tukiverkostoakaan.

Lue lisää

Olen joskus kuullut myös, jos haluaa poliklinikalta mielenterveysongelmiinsa apua, ei välttämättä saa, jos ei suostu syömään mitään lääkkeitä.

Onhan siinä kyllä vähän muitakin epäjohdonmukaisuuksia, mutta jos näin on tapahtunut, niin hemmetin ikäväähän se on.