Tulkeista

Hyvä DiipaDaapa, ensinnäkin haluan kommentoida,että kirjoituksessasi on meidän kaikkien kuurojen yleistämistä, mikä on paha juttu. Tai et ehkä muistanut mainita sitä, että et halua yleistää meitä kaikkia kuuroja,vaan jotkut kuurot suhtautuvat tai käyttäytyvät kenties tuolla tavoin.

Olen itse kuuro syntymästäni lähtien ja viittomakielinen, käyttänyt tulkkipalveluja jo 8- vuotiaasta. Kiitos kuuluu äidilleni, joka ymmärsi jo hakea tulkkipalveluja minulle näin varhain, vaikka vanhempani ovatkin kuulevia.

Joten tuosta voi jo ajatella,miten paljon kokemuksia tulkeista ja tulkkipalveluista minulla on.
Olen tavannut niin persooniltaan erilaisia tulkkeja, kokenut vaikka minkälaisia tulkkaustilanteita tulkin ja kuulevien välillä.
Nykyään aikuisenakin käytän paljon tulkkipalveluja ainakin yleensä työpaikallani ja lääkäreillä.

Suurin osa tulkkikokemuksistani on ollut myönteisiä, lisäksi ollut tyytyväinen tulkkeihin.Samoin henkilökemiat ovat pelanneet suht.hyvin, enemmänkin neutraalin asiallisesti.

Mutta valitettavasti on myös ollut niitä ikäviä tapauksia, toisaalta onneksi sellaisia sattuu vain harvoin.Ovathan tulkit nykyään hyvin koulutettuja,että heillä on yleensä hyvä työmoraali ja etiikka.:)

Minulle kävi muutama vuosi sitten,että eräs tulkki tuli paikalle vähän päihtyneenä. Siinä kysyin tottakai häneltä,että ymmärtääkö hän tämän työmoraalin vai pitäisikö minun tehdä ilmoitus tulkkikeskukseen tai välitystoimistoon. Tietenkin kyseinen tulkki oli ihan nolona ja pahoitteli,että oli juhlinut edellisenä iltana pikkutunneille asti.. Niinpä niin. Koko tilanne meni pipariksi. Voitte vaan arvata, mitä seurauksia tuosta tuli.

Lisäksi olin tavannut pari tulkkia, joilla oli niin väärä asenne. Siis minun mielestäni tai en sitten tiedä, josko tiesin mitään oikein tulkkaustilanteiden säännöistä.

Niin, pari kesää sitten kun olin työharjoittelussa, jossa perehdytykseen tilasin tulkin viikoksi. Kyseinen tulkki oli kyllä kokonaisuudesaan hyvä, mutta mutta.. Aina joka kerta kun olin tekemässä jotain tai syventymässä johonkin työhön, niin hän jutteli silloin tällöin toisten kuulevien kanssa. Niin käännyin ihan sattumoisin vilkaisemaan, silloin kysyin luonnollisesti, että mistä juttelitte. Tulkki vain tokaisi, että "ei mitään, juteltiin vain niitä näitä." Olin ihan ulalla, ja oli aivan käsittämätöntä, että nämä pikkuhetket tulkki otti itselleen ikäänkuin vapaa-aikana.. Minä kun olin aina ymmärtänyt niin, että tulkki tulkkaa kaiken, senkin mitä oli jutellut kuulevien kanssa sillä aikaa kun kuuro on tekemässä jotain.. Kyllä sillä tulkilla oli mielestäni väärä asenne, sanotkoon vaikka tulkit minun mollaavan häntä.

Ja toisen tulkin tapasin, jolla oli "minä tiedän jo kaiken, ei tarvitse selittää/kertoa uusista viittomista"-asenne. Se oli niin uskomattoman ärsyttävä asenne, ja pistikin minut miettimään, eikö hän ymmärrä sitä, että viittomakieli elää ja kehittyy ajan myötä ihan kuin suomen kielikin.

DiipaDaapan kirjoitus pisti minut miettimään, eikö meillä kuuroilla asiakkailla ole oikeutta antaa kritiikkiä,etenkin jos tulkeilla on niin sanottuja vääriä toimintatapoja tai asenteita niin kuin mitä kerroin tuossa edellisissä teksteissä?

Olen huomannut, että aika useimmat tulkit eivät osallistu aktiivisesti mihinkään kuurojen tapahtumiin, yhdistykseen.. jopa niin,että eivät koskaan vapaa-aikoinaan tai lomillaan. Ymmärrän kyllä,että he eivät jaksa rankan työpäivän jälkeen ja haluavat viettää oman perheensä kanssa tms. Mutta on varmasti sentään sellaisia aikoja, jolloin voi lähteä kuurojen tapahtumiin,yhdistyksiin. Tämä on semmoinen juttu, että tulkkien on otettava niskasta kiinni,ja on oltava omatoimisesti aktiivinen. En yhtään ihmettele, jos kun tulkkien on kovin hankalaa päästä kuurojen yhteisöön sisään, kun eivät käy missään kuurojen jutuissa.Siis ne tulkit,joilla on täysin kuuleva tausta. Tässä tapauksessa on turha mennä syyttämään meitä kuuroja.

Sen sijaan tulkki, jolla on kuuleva tausta,käy itse aktiivisesti missä tahansa kuurojen jutuissa,niin pääsevät hyvin sisään kuurojen yhteisöön.Ihan varmasti, vieläpä täysin omatoimisesti. Sellaisia tulkkeja olen tavannut ja tuntenutkin.
Niillä tulkeilla,joilla on kuurot vanhemmat tai lähimmäiset, niin he ovat tottuneet käymään kuurojen tapahtumissa tms. aivan pienestä lähtien, että heillä on jo entuudestaan tuttuja kuuroja.Ei tässä voi sanoa,että heitä suosittaisiin enemmän,vaan siksi kun heillä on jo toinen kulttuuri ja kieli siinä viittomakielisessä yhteisössä.

Arvostan tottakai viittomakielen tulkkien työtä, ja sitä, miten he ovat silti jaksaneet olla työssä jopa vuosikausia ja vuosikymmeniäkin. Lisäksi monet tuntemani tulkit ovat kuitenkin motivoituneita kehittämään taitojaan. Olen sitä mieltä,että kukaan tulkki, kuten kukaan meistäkään ole syntyessään seppä,vaan opimme aina jotain uutta ja joka kerta kun harjoittelemme,niin meistä tulee mestareita. :)

Kyllä se on totta,että monissa tulkkaustilanteissa
on vaativuustaso noussut paljon pidemmälle,kuten nykyään monet kuurot pääsevät opiskelemaan hyviin opiskelupaikkoihin tai työelämään hyviin työpaikkoihin. Tämä jo kertoo paljon siitä, miten nykyään tulkkauspalveluja on saatavilla.:)

Mutta uskon,että viittomakielen tulkin työ ei ole ainoa,jossa vaativuustaso ja suorituspaine on noussut. Vaan hyvin paljon muilla aloilla on samoin, myös minun työpaikallani.Ainakin nykyään. Toivonkin,että ne tulkit,jotka vaihtavat alaa, pitävät tämän mielessään, siis,että on turha nykyään enää hakea sellaiselta alalta,jossa vaativuustason nousua ei muka ole olemassa. Valitettavasti meille jokaiselle jää toiveajatteluksi, että olisi sellainen työpaikka,jossa ei ole mitään suorituspaineita tms.

Puuhh, tästäkin on tullut hyvin pitkä kirjoitus.Mutta kumarran ja kiitän lämpimästi jokaista,joka on jaksanut lukea tämän loppuun asti. Toivottavasti mielenkiinnolla.:)

Kiitos asiallisesta vastauksestasi! Olet oikeassa, en suinkaan tarkoittanut todellakaan yleistää että kaikki kuurot olisivat samanlaisia, enkä myöskään, että kaikki tulkit kokisivat tämän asian samalla tavalla. Mielestäni olet täysin oikeassa myöskin siinä, että vaatimustaso ja suorituspaineet ovat kasvaneet vähän joka alalla. Samoin olet oikeassa siinäkin, että kuurojen yhteisöön pääseminen on monesti aika paljon itsestä kiinni. Ymmärrän itsekin että kirjoituksestani sai ehkä liian yleistetyn kuvan, mutta kun yritin saada kaikki asiat kirjoitettua mitä mieleen tuli, niin en ehtinyt pahemmin kirjoitustani tarkastella jälkeenpäin.

Nyt en ehdi vastailla enempää, mutta otit esiin monia muitakin mielnkiintoisia seikkoja, joista olisi mielenkiintoista keskustella enemmänkin! Annoit kyllä mietittävää paljonkin. Itse pidin kuitenkin aivan automaationa sitä, että kaikki tulkit nykyään osaisivat jo toimia ammatillisesti ja eettisesti oikein keikoillaan, kertomasi esimerkit tuntuivat pöyristyttäviltä!

Minusta tuntuu kyllä myöskin, että aika monet tulkit ovat itse luonteeltaan aikamoisia perfektionisteja, jolloin he itse vaativat itseltään välillä liikoja ja kasaavat itsekin niitä suorituspaineta itselleen.

Voi kun tässä olisi joku näköyhteys, niin voisi viittoen keskustella asioista.. :o)

Jään odottelemaan muita kommentteja, ja palailen asiaan myöhemmin asiaan paremmalla ajalla...

Tuli heti mieleen alussa, että tässä yleistetään. Eivät kaikki kuurot ajattele näin.Toki tavallinen asioimistulkkaus ja tulkkaus esim. yliopistossa poikkeavat vaatimustasoltaan todella paljon.
Itse käytän aika paljon tulkkia ja moni tulkki on minulle sanonut, että palautetta ei juuri saa. Ei hyvää eikä huonoa. Ehkä tulkki voisi itse tulkkauksen jälkeen kysellä, mitä mieltä asiakas on hänen tulkkauksestaan.
Mun mielestä meillä asiakkailla on oikeus vaatia korkeatasoista tulkkausta aivan kuten muissakin kielissä. Jos tulkki ei tajua kuuron viittomista ja kyselee mitä , mitä niin se kyllä saa vastapuolen ihmettelemään tilannetta ja tulkin ammattitaitoa. Kuuleva vastapuoli voi myös ajatella, että vika on kuurossa ja se vaikuttaa asenteisiin. Nolo tilanne se on silloin jos kuuro vaikka on jossain pitämässä puhetta tms. ja tulee keskeytyksiä koko ajan kun tulki ei ymmärrä kuuron viittomista. Yleison joukossa saattaa olla joku toinen viittomakielen taitoinen kuulevakin joka tietää että nyt tulkkaus on mennyt metsään.
On valitettavaa, että on jatkuva tulkkipula vaikka tulkkeja koulutetaan koko ajan 3 eri paikassa Suomessa.
Lisäksi ala on varsin naisvaltainen, siksi on luonnollista että pesäntekopuuhiin aletaan pian valmistumisen jälkeen. Äitiyslomien jälkeen paluu töihin voi olla hankalaa jos viittomia on unohtunut jne. Pitäis äitiysloman aikanakin pitää huoli, että ammattitaito säilyy eikä viittomat pääse unohtumaan.
Voin sanoa, että eivät kaikki tulkit joiden vanhemmat, sukulaiset jne. ovat kuuroja ole kaikki niitä parhaita tulkkeja. Kyllä ns. kirjanoppineiden tulkkien joukosta löytyy loistavia tulkkeja.
Siinä on myös ongelma, että ns. heikoimmasta päästä olevia tulkkeja ei saa alalta jos sattuvat olemaan virkatulkkeja. Tästä kärsivät asiakkaat.
Jotenkin tuntuu, että tämä amk.tasoinen tulkkikoulutus on pielessä. Opiskelu kyllä kestää neljä vuotta, mutta viittomakielen opetusta on tehokkaasti lähinnä vain 1 ja 2 vuosikurssilla. Panee miettimään, miten ihmesä opitut asiat säilyy mielessä siihen asti kunnes työt alkaa.
Mulla on ittelläni monenlaisia kokemuksia tulkeista vuosien varrelta niin hyviä kuin huonojakin. Olen nähnyt, että monet tulkit ovat kehittyneet vuosien varrella todella taitaviksi vaikka alussa heillä on ollut vaikeuksia ymmärtää viittomista jne. Ei siis kannata heti luovuttaa vaan kehittää ammattitaitoaan. Yleensä asiakkaat ovat ymmärtäväisiä jos kyseessä on ihan uusi tulkki.
Pitäis ottaa huomioon, että aina ei jokaisen asiakkaan kanssa synkkaa. Sanomista voi tulla mutta siitä ei kannata välittää. Pitää oppia ottamaan kritiikistä opikseen ja kehittää ammattitaidossa olevia puutteita.
Joskus voi tulla aiheetonta kritiikkiäkin väärinkäsitysten vuoksi.
Tsemppiä vaan teille viittomakielentulkeille! Olette tärkeitä vaikka kaikki asiakkaat eivät osaa sitä aina arvostaa tai unohtavat kiittää.
Olisi mukava muuten kuulla millainen olisi tulkin unelma asiakas. ; ) Joskus näinkin päin.
Aurinkoista kesää ja kerätkää voimia syksyä varten!