Ensin pitää todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa, sitten vasta voi valita ateistisuuden.
Näitä todisteita on pyydetty palstalla yli 20 vuoden ajan, joko nyt olisi saatavilla,vai pitääkö odottaa seuraavat 20 vuotta?
Näitä todisteita on pyydetty palstalla yli 20 vuoden ajan, joko nyt olisi saatavilla,vai pitääkö odottaa seuraavat 20 vuotta?
Vastaukset 80
Vanhimmat
Jos tarkoitat todisteilla nykytieteen todistuksia niin nykytiede ei kykene niitä tuottamaan koska ei tiedetä millainen Jumala on joka pitäisi todistaa.
Jos taas tarkoitat tunnetta niin sellainen löytyy henkilökohtaisesta tunteesta.
Varma Tieto
Toisenpolven ateisti
Eikö ateismi olekaan mikään muu kuin yksi teoria muiden joukossa, jonka varaan ihmiset ovat laskeneet?
Eli siis vailla mitään tieteellisiä todisteita?
Tieteessä todistustaakka on positiivisen väitteen esittäjällä.
Valtaoja kertoi joskus esimerkkinä, että vaikka hän palkkaisi kaikki opiskelijansa jouluaattona todistamaan, ettei oikeaa joulupukkia ole, niin pukkiin uskova voisi aina väittää oikean pukin ehtineen livahtaa pois juuri ennen kun "irtoparran nyhtäjät" ilmestyivät paikalle.
Ateistit eivät siis pysty todistamaan, että heidän väittämänsä pitävät paikkaansa? Eikö se ole positiivinen väite, että jotakin on, kuten esim. jumalattomuus tai flogistonin puute?
Tästä juuri on kyse miksi olet sitten ateisti?
Kun on kyse siitä,onko jumala olemassa tunteella siinä asiassa ei ole mitään tekemistä!
Nimenomaan, joka väittää, ettei Jumalaa ole on esitettävä todisteet ,ettei Jumalaa ole!
Joulupukki ei ole siihen vastaus!
Positiivinen väite on, jos esim. väitetään, että jotain on olemassa. Jumalien olemassaolon puute ei tietenkään ole positiivinen väite.
Jumalien olemattomuutta ei tarvitse eikä oikeastaan voikaan todistaa. Jos jotakin ei ole olemassa, siitä ei tietenkään jää mitään jälkiä. Todisteita olemassaolosta ei siis voi olla.
Jos uskovainen väittää, että Jumala on olemassa, hänen pitää todistaa tämä. Jos joku väittää, että jotain on olemassa, luulisi olevan helppo todistaa, että näin todella on. Miksi Jumalan tapauksessa todisteita ei sitten tarvittaisi?
Raamatussa kerrotaan luomisesta tavalla, joka on sopusoinnussa tieteen kanssa, siinä vastataan kysymyksiin, joihin tiede ei kykene vastaamaan, kuten siihen, miksi Jumala loi maan ja ihmisen.
Jos tuntuu siltä että Jumala on niin onhan se tunne.
Varma Tieto
Jos väittää, että jumalia EI ole, on se negatiivinen väite.
Lähtökohta on tietenkin se, että mitään ei ole olemassa ennen kuin toisin todistetaan. Joidenkin asioiden olemassaolo on itsestään selvää. Tuoli, jolla istun, on olemassa. Samoin pöytä, jonka ääressä istun. Samoin huone, jossa olen, kaupunki, jossa asun, jne.
Australia on olemassa. Olen nähnyt kuvia Australiasta ja Australia löytyy myös karttapallosta. Jos matkustaisin Australiaan, huomaisin siellä, että täällähän se Australia on.
Kuu on olemassa, olen nähnyt sen taivaalla. Kuu kiertää Maata, se on tieteellisestikin todistettu.
Kukaan ei ole nähnyt tai muuten havainnut Jumalaa. Jumalasta on vain huhu- tai kuulopuheita, mutta ei mitään vakuuttavia todisteita. On vain Jumalaan uskovien tunne, siitä, että Jumala on. He haluavat uskoa niin.
Ateistit eivät usko Jumalan olemassaoloon, koska siitä ei ole todisteita eikä havaintoja, Jos uskovat esittäisivät jotain todisteita, ateistit voisivat arvioida, ovatko ne vakuuttavia. Vielä ei vakuuttavia todisteita ole tullut esille.
"Raamatussa kerrotaan luomisesta tavalla, joka on sopusoinnussa tieteen kanssa,"
Ei todellakaan kerrota. Raamatussa kerrotaan vain myyttinen tarina. Tieteessä ja alkuräjähdysteoriassa kerrotaan ihan muuta. Miksi valehtelet ihan typeriä?
"siinä vastataan kysymyksiin, joihin tiede ei kykene vastaamaan, kuten siihen, miksi Jumala loi maan ja ihmisen."
Tieteessä ei vasta siihen, miksi Jumala loi maailman, koska Jumalasta ja luomisesta ei ole mitään todisteita. Miksi muuten Jumala loi maan ja ihmisen Raamatun mukaan?
En pidä todennäköisenä jumalien olemassaoloa siksi olen ateisti. Jumalaan uskominen on tunne. Etsi Kari Enqvistin kirjoituksia joissa hän yhdistää jumalaan uskomisen tunteeseen.
Ateistille lause "Jumala on totuus" on vain kolme sanaa ilman merkitystä. Voi muuttaa sanojen järjestystä "Totuus on Jumala"
Uskovaiselle tuo lause aiheuttaa tunnereaktion, hän kokee lauseen jumalallisena ilmoituksena jonka täytyy olla totta. Siksi kysymys on tunteesta,
Tiede jonka löydöksiin ateisti uskoo olevan totta perustuu kokeisiin, tutkimuksiin ei jumalallisiin ilmoituksiin.
Varma Tieto
Toisenpolven ateisti
Et ymmärtänyt, tuntuu on väärä sana, harhaanjohtava.
Kun jumala ottaa sinuun yhteyttä, kannatta pitää jostain kiinni, ettet ole seljälläsi tai nokallasi...
Olet harhainen ja toisten vietävissä!
Älä usko ihmisteorioita!
Jumala kokemus on niin voimakas, että et ikinä palaa ateistiksi, ET YKSINKERTAISESTI USKALLA, vaikka se olisi mahdollista
Juurikin näin uskon asia,ei tarvitse todistaa.
Kitkarenkailla pärjää loistavasti eikä ole uskon asia.
On lukematon määrä asioita, joita on mahdoton todistaa olemattomaksi. Niihin ei uskota, koska ei ole tadisteita. Jumalista ei ole todisteita. Ateismi on sitä, että ei usko jumaliin.
Minuakin yritettiin kaataa. Saarnamies tökki otsasta ja apulainen piti jalkaa kantapään takana.
Meinaatko sitä, että se taikahemmo, jonka erityissuosiossa luulet olevasi, olisi loitsuillaan tehnyt kaiken mitä pystymme havainnoimaan?
Ateistina oleminen on sitä, että ei uskota, että jumalia on olemassa. Jos ei usko jumalien olemassaoloon, ei sitä tarvitse eikä voi erikseen "valita".
Ateistiksi tullaan, kun huomataan, että ei ole mitään todellisia perusteita uskoa, että jumalia olisi olemassa. Jumalien olemassaolosta ei siis ole todisteita.
Yli 20 vuotta ateistit ovat kysyneet uskovaisilta todisteita Jumalan olemassaolosta. Koskaan ei ole tullut yhtään todistetta, "todistus" ei ole "todiste". Se, että uskovaisesta "tuntuu" siltä, että Jumala on olemassa, ei todista, että Jumala on olemassa.
Jos ei ole erilaisia jumaluuksia, miten se todistetaan? Siis se asioiden tila, joka ateismissa esitetään todellisuudeksi. Ateistit ovat velvollisia esittämään oman teoriansa todeksi, pelkkä tunne asiasta ei riitä.
Ei jonkin asian olemattomuutta tarvitse todistaa. Käytännössä Occamin paratveisti riittää. Emme tiedä ainuttakaan luonnontieteellistä tosiasiaa, joka vaatisi selityksekseen Jumalan. Koska näin on, ei Jumalaa tarvitse tieteessä huomioida mitenkään.
Kyllä erilaisia asioita on kuten flogiston on todistettu olemattomaksi. Eikö todistustaakka ole aina väitteen esittäjällä? Eikä sillä joka ei siihen usko. Ateistit esittävät, että jumaluuksia ei ole.
Jos jumaluudet on yksi, voi jokaisen tuloksen kertoa numerolla yksi. Mitä se todistaa, että yhdessäkään tieteessä, paitsi ehkä teologiassa, filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä ei tarvita oletusta ateismista? Eli jokainen fysikaalinen lainalaisuus on oma itsensä ja ilman oletusta ateismista, olipa ateismia olemassa tai ei.
On osattava nähdä missä asioissa käsitellään ateismin ja sen todellisuuden kysymyksiä, eikä sotkettava niitä sellaisiin seikkoihin, joihin ne eivät kuulu.
Luominen todistaa jumalan olemssa olon!
Koska ateistilla ei ole todisteita siihen, ettei Jumalaa ole, niinateistosuudella pitää oli joku muu syy, mikä se on?
Oikein. Tiede ei tarvitse Jumalaa mihinkään ei edes hypoteesiksi.
Usko Jumalaan on tunne. Tiede ei tutki jumalia ne kuuluvat filosofian kentälle eivät tieteen.
Varma Tieto
Raamatussa kerrotaan luomisesta tavalla, joka on sopusoinnussa tieteen kanssa, siinä vastataan kysymyksiin, joihin tiede ei kykene vastaamaan, kuten siihen, miksi Jumala loi maan ja ihmisen. *
Ateistien kostoretki on kestänyt 2000 vuotta!
Alunperin ateistisuus vastusti monijumalaisuutta, koska tämä ei vastakaikua, aloitti ateistit vastustamaan kaikkia jumalia
Jos minä väitän että sähköä ei olemassa, minun pitää todistaa, että sitä ei ole!
Niin todellakin pitäisi ja kovasti, koska sähköä kuitenkin todistetusti on.
Jumalaa taas ei ole olemassa, todistetusti. On vain uskovien perusteeton usko.
Ei tässä tietenkään ole kyse mistään kostosta. Tuo on ihan typerä väite... :)
Kyllä ateismi tarkoitti 2000 vuotta sitten suurin piirtein samaa kuin nykyäänkin, antiikin Kreikassa oli myös ateisteja sanan nykyaikaisessa mielessä, mutta usein sanaa ateisti käytettiin haukkumasanana, jolloin sillä ei aina tarkoitettu samaa kuin nykyään. Kristittyjäkin haukuttiin ateisteiksi.
Se on henkilökohtainen kokemus, jonka Jumala antaa ja se ei ole mikään pikku juttu, se on järisyttävä kokemus!
Unohda koko tunne sana.
Jumala kokemus on aivan muuta....Jumala kirjaimellisesti "riepottelee" sinua miten tahtoo ja siksi, että siitä ei jää epäselvää mistä on kyse!
Kokeile, äläkä väitä vastaan!
Se vaatii vain raamatunmukaisen uskon!
Jumalaa ei todellakaan olemassa, kun koko ajan hokee että sitä ei ole.
Käännä hokemasi toiseen suuntaan!
Mitä vikaa tunne sanassa ?
Olen 78 vuotias Jumala ei ole minua koskaan riepotellut.
Jumala on minulle vain sana ilman sisältöä. Raamattu ei aukea minulle, tekstit kansantaruja itäisiltä mailta, Tulen hyvin toimeen myös uskovien kanssa, arvostan heidän vakaumustaan,
Varma Tieto
Ei mitään lisättävää.ok
Jeesuksenmorsiammet ovat keksineet sekopäisiä juttuja, jotka vaikuttavat olevan eripuraisia lahkojen ja uskontokuntien kesken.
Olisi edes yksi tarina ja noudatettava laki, mutta kun niitä taitaa olla kymmeniä tuhansia erilaista joista jeesuksenmorsiammet sitten kiihkoten riitelee.
Jos yksi jumala olisi, niin luulisi sen pitävän sekopäänsä kurissa.
"Jos ei ole erilaisia jumaluuksia, miten se todistetaan?"
Jokainen erillinen jumaluus tarvitsisi varta vasten todistaa uskottavaksi, ennen kuin on mitään syytä ottaa näitä väitteitä vakavasti.
Samalla tavalla kuin ei tarvitse todistaa joulupukkia tai hämähäkkimiestäkään olemattomaksi vaikka niistä kerrotaankin kirjoissa.
Säästämällä vähän kaikesta niin ettei voi kuvitella palaavansa.
Aloittaja voisi ensin todistaa että joulupukkia ei ole olemassa niin voisin sitten lakata joulupukkiin uskomasta.
Joulupukki on ihminen,joka on pukenut päälleen joulupukin asun!
Se kuuluu ateistelle
Johonkin asiaan uskomiselle pitää olla peruste, mutta lähtökohtaisesti väitteitä ei voi eikä kannata lähteä todistamaan vääräksi, koska väitteitä ihmiset keksivät enemmän kuin yksi ihminen ikinä niitä ehtii vääräksi todistaa. Uskomiselle pitää olla jokin perusteltu syy.
Kannattaa miettiä , että mikä on se syy, miksi uskoo niihin asioihin kuin uskoo. Onko syy tunne, toive, tietämättömyys vai looginen positiivinen peruste. Onko omille uskomuksille vaihtehtoisia uskomuskia? Millä perusteella minun uskomukseni olisi todempi kuin jonkin toisen omani kanssa ristiriitainen uskomus?
Harjoitus ja esimerkki:
Uskonko Jumalaan? Jos uskon miksi uskon? Onko minulle joku looginen uskottava peruste, miksi minä uskon siihen, että Raamatun Jumala on olemassa? Onko minun uskoni perustellumpi kuin hindujen tai muslimien usko? Voiko olla niin, että minä olen yhtä väärässä kuin hindu, muslimi tai zarahustralainen. Miksi pitäisi olla joku Jumala? Onko peruste jotain minkä tiedän vai jotain mitä en tiedä tai ymmärrä? Vai onko kyse vain tunteesta. Olisihan se hienoa jos minulla olisi kuolematon sielu - ehkä? Jos perusteet eivät ole pitävät looginen johtopäätös on ateismi.
Saat uskon todellusuudelle todisteen vain uskossa kun tutustut Raamattuun ja toimit sen mukaan, Jumala vastaa sinulle.
On järjetöntä väittää, että ei ole olemassa todellista uskoa ihmisen ja jumalan välillä!
Nämä väittäjät eivät ole koskaan kokeilleet uskossa olemista raamatun kautta, se on ainoa tie Jumalan ja ihmisen väliseen uskoon!
Eli on olemassa vain usko Jumalaan, Jumalaa ei siinä edes tarvitse oikeasti olla. Ei kukaan ole kiistänytkään uskon olemassaoloa. (Uskovaiset eivät vain ymmärrä näiden eroa.)
Kokeilleet uskossa olemista... Pitäisikö siis vain olla kovasti uskovinaan vaikkei oikeasti uskoisikaan?
Minä olen nuoruudessani uskonut Jumalaan, eli kokemusta on. Ei tosin kiihko-uskovaisuudesta...
Tuo osoittaa uskonnon tyhjyyden. Raamattuun voi uskoa, kunhan ensin uskoo Raamattuun.
Minä olen ollut uskossa ja aika pitkälle tuon yllä kuvaamani prosessin kautta olen ensin etääntynyt kristinuskosta ja sitten uskonnoista laajemmin. Avainsana on nöyryys. Jos minulla on "aito" uskonnollinen kokemus kristittyjen Jumalasta ja hinduilla aivan toisenlainen "aito" kokemus, niin miksi juuri minun kokemus on jotain muuta kuin sisäsyntyinen heijaste siitä mitä kaipaan.
Uskovaisuus edellyttää omahyväistä uskoa siihen, että omat "fiilikset" ovat äärimmäisen todistusvoimaisia ja muiden aivan eri tavalla uskovien "fiilikset" todistusarvoltaan täysin mitättömiä. Uskominen on uskomista oman intuition ylivertaisuuteen. Se on itsekeskeistä.
Urpoi!
Olet pihalla.....
Aloituksessa vääristellään taas ateismia oikein urakalla joten laitetaanpa vaihteeksi muistutuksena tieteellinen paperi siitä mitä ateismi on. Edes positiivista ateistista väitettä ei tarvitse todistaa. Sen sijaan teistin pitää todistaa väitteensä. Jos hän ei tähän pysty ja edelleen uskoo jumalaan, on hänellä patologinen deluusio eli mielisairaus.
Hallucinating God? The Cognitive Neuropsychiatry of Religious Belief and Experience
From an evidential perspective, atheists can be construed as proposing a “negative existential” (God does not exist), whereas believers posit a “positive existential” (God exists). It is conceivable that both propositions are motivated, but OCCAM’s razor requires only that the latter be scientifically justified. In the absence of compelling objective evidence for God’s existence, therefore, religious belief is, alethically speaking, pathological and, by two-factor standards, delusional.
https://www.academia.edu/4265301/Hallucinating_God_The_Cognitive_Neuropsychiatry_of_Religious_Belief_and_Experience
Ateistien kostoretki on kestänyt 2000 vuotta!
Alunperin ateistisuus vastusti monijumalaisuutta, koska tämä ei vastakaikua, aloitti ateistit vastustamaan kaikkia jumalia
Ateismia on ollut korkeintaan 10 000 vuotta. Ensimmäiset jumalat keksittiin 10 000 vuotta sitten. Sitä ennen kaikki olivat ateisteja eli normaaleja ihmisiä eikä sille tarvittu nimeä.
Mistä tiedämme, että ensimmäiset jumalat keksittiin 10 000 vuotta sitten? Tuolta ajalta on vanhimmat löydöt massamurhista. Ihmisten kylmäverinen massamurhaaminen edellyttää entiteettiä, jolle kammottavien tekojen moraali voidaan ulkoistaa. Samalla entiteetillä on perusteltu myös oikeus käskeä muita ja jakaa työn hedelmät epätasaisesti yhteisössä.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Prehistoric_warfare
Aika kristillistä turvanpieksentää ellei jopa riidan haastoa miksi pitäisi todistaa tyhjää täydeksi , turhaa tärkeäksi sairasta terveeksi niitä todistellaan ja ollaan kuin ex anoppi että rukous paransi lonkat , ei vittu auttanut meni huonommin vaan koko ajan mutta tunne että Jumala auttaa kun lääkärit kertoivat että oli viimeinen aika leikata....
Ateistiksi tuleminen tai ateistina itsensä määritteleminen on henkilökohtainen prosessi ja valinta, joka perustuu yksilön omiin vakaumuksiin ja ajatuksiin. Tässä on mielestäni yleisiä asioita, jotka voivat auttaa sinua harkitsemaan ateismia maailmankatsomuksena:
Tutki omaa uskonnollista taustaa ja uskomuksia: Aloita pohtimalla omia uskonnollisia taustoja ja perinteitäsi. Mieti, millaisia uskomuksia ja arvoja olet kasvanut omaksumaan, ja pohdi, miksi ne ovat sinulle tärkeitä.
Tutki muita maailmankatsomuksia: Laajenna tietämystäsi erilaisista uskonnoista ja maailmankatsomuksista. Lue kirjoja, kuuntele puhujia, ja osallistu keskusteluihin eri uskontojen ja filosofisten näkemysten ympärillä.
Pohdi uskonnon merkitystä: Mieti, mikä rooli uskonnolla on elämässäsi ja yhteiskunnassa yleisesti. Pohtiminen auttaa sinua selvittämään, kuinka tärkeäksi näet uskonnon elämässäsi.
Kysy kysymyksiä: Ole avoin itsellesi ja kysy kysymyksiä uskonnoista, jumaluuksista, uskomuksista ja hengellisyydestä. Mieti kriittisesti ja arvioi, onko olemassa vakuuttavia todisteita jumalan tai jumalien olemassaolosta.
Keskustele muiden kanssa: Keskustele perheesi, ystäviesi tai muiden ateistien kanssa. Kuule heidän näkemyksiään ja kokemuksiaan ja osallistu avoimiin keskusteluihin.
Itsenäinen päätöksenteko: Lopullinen päätös ateistiksi tulemisesta on sinun. Se voi olla henkilökohtainen prosessi ja valinta, joka perustuu omaan vakaumukseesi ja tietoosi.
Ole avoin oppimaan lisää: Ateistiksi tuleminen ei ole lopullinen piste, vaan se voi olla alku jatkuvalle oppimiselle ja itsensä kehittämiselle maailmankatsomuksen osalta.
On tärkeää muistaa, että ateismi on vain yksi mahdollinen maailmankatsomus, ja kaikki ihmiset ovat erilaisia omien vakaumustensa suhteen. Riippumatta siitä, mikä maailmankatsomus sinulla on tai mihin päätät uskoa, on tärkeää kunnioittaa muiden uskomuksia ja olla avoin vuoropuheluun eri näkemysten kanssa.
Tsemiä!
”On tärkeää muistaa, että ateismi on vain yksi mahdollinen maailmankatsomus…”
Ateismi ei ole maailmankatsomus. Uskonlahkon jättäminen voi tuntua valtavalta loikalta, jopa pahemmalta kuin avioero tai läheisen kuolema ja siinä menee koko elämä uusiksi, mutta se ei ole sama asia kuin jumaluskon loppuminen. Uskonlahkossa voi olla ihan hyvin pelkästään näyttelemällä hihhulia ja nykyään suurin osa tekee juuri näin. Jumaluskon loppuminen ei ole mikään vallankumous vaan luontainen ja huomaamaton tapahtuma eikä ateismia voi houkutella itsestä esiin kuvaamallasi tavalla. Jos et ole ateisti ilman kuvaamaasi pinnistelyä niin valitettavasti sinulla on kehitysvamma tai mielisairaus ja joudut olemaan teisti.
”Ateistiksi tuleminen tai ateistina itsensä määritteleminen on henkilökohtainen prosessi ja valinta, joka perustuu yksilön omiin vakaumuksiin ja ajatuksiin.”
Tämäkin on ihan täyttä paskaa. Esimerkiksi minä kasvoin uskonlahkossa ja halusin uskoa, jotta sopeudun laumaan. Prosessoin henkilökohtaisesti vakaumuksia ja ajatuksia ja yritin tehdä valintoja mutta kyllä se mielisairaaksi hihhuliksi tulo oli omalta kohdalta yhtä mahdotonta kuin valita homoseksuaalisuus sukupuoliseksi suuntautumiseksi (vaikka homoissa ei mitään vikaa olekaan vaan päin vastoin hyvä, että tuovat väriä tähän elämään ja pöyristyttävät hihhuleita).
"Ateismi ei ole maailmankatsomus. Uskonlahkon jättäminen"
Suurimmalle osalle ihmisiä ateismi on maailmankatsomus, joka määrittää sen kuinka he suhtautuvat erilaisiin uskonnollisiin asioihin ja ateismiin itseensä. Ateismi perustellaan erilaisilla seikoilla ja sen ajatellaan merkitsevän erilaisia seikkoja.
Monelle ei ehkä ole selvää se, mikä on uskonlahko ja mikä sellaisessa voi olla ihmiselle vaarallista tai kuinka uskonnollisiin asioihin tulisi suhtautua ylipäätään kriittisesti? Moni voi ajatella aiemman kirjoittajan tavoin, että kaikki uskonnollinen toiminta on samaa. Ja ei osata erottaa asian eri laitoja toisistaan. Toki on mahdollista ajatella, että kaikki on samaa. Vaikka realistisempaa on ajatella, että mikä voi olla tervettä ja laillista ja mikä ei ole.
Kyse on siitä, että jos ihminen voi lähteä uskonlahkosta, voiko uskonlahko lähteä ihmisestä siten, että hän pystyy toimimaan ilman uskonlahkon tapaa suhtautua toisiin?
On turhaa rakentaa toisista ihmisistä mörkö kuvaa tai sängynalusmörköä. Vaikka kaikkien kanssa ei tulisikaan toimeen.
"Suurimmalle osalle ihmisiä ateismi on maailmankatsomus, joka määrittää sen kuinka he suhtautuvat erilaisiin uskonnollisiin asioihin ja ateismiin itseensä."
Tietenkin ateismi määrittää sitä, kuinka ateistit suhtautuvat uskonnollisiin asioihin ja ateismiin, koska se juuri on ateismia. Uskovaiset kuitenkin sotkevat ateismiin muita asioita, jotka eivät ateismiin mitenkään kuulu kuten esimerkiksi evoluution ja alkuräjähdyksen ja toisaalta esim. kommunismin.
Uskovaiset ovat näkevinään ateismin maailmankatsomuksena, vaikka se ei ole maailmankatsomus ateisteille. Tämä johtuu lähinnä siitä, että uskovaisille uskonto on heidän maailmankatsomuksensa perusta. Ateisti taas ei perusta maailmankatsomustaan ateismille.
Ateistiksi tullaan seuraamalla sivusta hihhuleiden ja muiden pahantekijöiden rikoksia.
Useimmille ateisteille riittää että osoittaa ristiriidan tai jonkun "totuuden mukaisen" ja "kaikkitietävän" Jumalan lähteessä. Se kumoaa kyseisen jumalan. Lisäksi on hyvä pohtia minkä tasoisia todisteluja Jumalan pitäisi osoittaa että se olisi edes varteen otettava. Näin moni on ateistinen heille osoitettuja jumalia kuten Allahia, Jahvea tai Jehovaa kohtaan ym.
Jos Jumala olisi, hän olisi.
Aloitus osoittaa erinomaisesti, miten uskovaisuus perustuu omahyväiseen kuvitelmaan, että oma intuitio on lähtökohtaisesti totta. Jos joku on eri mieltä, niin hänen velvollisuutensa on todistaa oma näkemyksensä - ei uskovan itsensä.
Täysin väärä analyysi!
Omahyväinen.......onko omahyväisyyttä, kun Jumala ottaa kristittyyn yhteyttä aivan YLLÄTTÄEN?
En ole ateisti. Suuri jumalattomuus otti minuun suoraan yhteyttä ja ilmoitti että jumalia ei ole olemassa. Se oli erittäin järisyttävä kokemus ja todistaa kiistattomasti että jumalia ei ole olemassa.
Joten jumalien olemattomuus on lopullisesti todistettu.
Usko pois,tulet odottamaan myös seuraavat 20 v
Ateistiksi tullaan yleensä siksi, että Jumalan olemassaolosta ei ole todisteita.
Sinä itse todistat olemallaolollasi, että on Luoja.
Minut kyllä synnytti äitini...
Enkä kyllä ole Luojakaan, en ole ihan niin suuruudenhullu...
Voisiko joku ensin esittää todisteita Jumalan jne olemisesta!
Olen ateisti enkä tarvitse todistaa sitä , miksi ihmeessä?
Sinä sanot, ettei jumalaa ole, sinun pitää todistaa se että Häntä ei ole, eihän väitteellä ole mitään järkeä!
Atte tiedemiehet ovat tahattomasti saastuttaneet ihmiskunnan materialistiseen paniikkiin. Inhimillisen uskon kokemuksen pankissa on valtavat henkiset resurssit ja se kestää sille asetettavat vaatimukset. Vain ajattelemattomat ihmiset joutuvat paniikkiin ihmiskunnan henkisistä resursseista. Kun materialisti-sekulaari paniikki on ohi, Jeesuksen usko ei mene konkurssiin. Taivasten valtakunnan hengellinen pankki antaa uskoa, toivoa ja moraalista turvaa kaikille, jotka ammennavat sitä ”hänen nimessään”.
Olipa materialismin ja Jeesuksen opetusten välinen ilmeinen ristiriita mikä tahansa, voit olla varma, että tulevina aikakausina Mestarin opetukset menestyvät täysin. Todellisuudessa todellinen usko ei voi osallistua mihinkään kiistaan tieteen kanssa. Se ei millään tavalla koske aineellisia asioita. Uskonto on yksinkertaisesti välinpitämätön tieteelle, mutta myötätuntoinen sitä kohtaan.
Pelkän tiedon tavoittelu ilman siihen liittyvää viisauden tulkintaa ja uskonnollisen kokemuksen hengellistä ymmärrystä, johtaa lopulta pessimismiin ja inhimilliseen epätoivoon.
Oikein sanoit.
Usko Jumalaan saavutetaan VAIN USKOSSA!
Hokemalla ettei jumalaa ole, ei johda mihinkään, tilanne on aina sama hokemisen jälkeen!
Materialismi pelkistää ihmisen sieluttomaksi automaatiksi ja muodostaa hänet vain aritmeettiseksi symboliksi, joka löytää avuttoman paikan epäromanttisen ja mekanistisen universumin matemaattisessa kaavassa. Mutta mistä kaikki tämä valtava matematiikan universumi tulee ilman mestarimatemaatikkoa? Tiede saattaa perustella aineen säilymistä, mutta uskonto vahvistaa ihmisten sielujen säilymisen. Se koskee heidän kokemuksiaan hengellisistä todellisuuksista ja ikuisista arvoista. Tätähän
ateismissa kutsutaan vajakismiksi. Kunnianosoitus ja rahtikirja hoidon saamiseksi.
Minä taas en ymmärrä, miten uskovaisiksi tullaan.
Ensin pitäisi olla todisteita siitä, että yleensä olisi jokin jumala.
On aika omituista, että jotkut tulevat uskovaisiksi vain siksi, että jotkut kertovat juttuja jostakin jumalasta, ja ottavat nämä jutut tuosta vaan todesta. No, jotkuthan uskovat kaiken maailman huhupuheitakin...
Lähtökohtasi on aivan väärä, kuten kaikilla ateisteilla.
Ateistien pitää lopettaa ateistisuus aivan kokonaan ja sitten aloittaa puhtaalta pöydältä uskominen.
Kun uskominen jatkuu raamatunmukaisesti jonkin aikaa, niin ihan varmasti entinen ateisti pääsee kokemaan Jumalan olemassaolon, JUMALA EI JÄTÄ KETÄÄN YKSIN.
Se on niin valtava suuri kokemus, että sellaisesta ihmisestä ei ikinä tulla ateistia!!!
Korostan myös sitä, että siinä tilanteessa ei ole ihmisen omalla mielikuvituksella mitään tekemistä, saat todella kokemuksen että joku ulkopuolinen koskettaa sinua, vaikka sitä et näekkään.
Kun minä sain sen kokea, ei meinannut pysyä pystyssä, enkä olisikaan, jos en olisi saanut viereisestä seinästä kiinni...minua riepoteltiin oikein kunnolla ja olen siitä ikuisesti kiitollinen, vaikka kokemuksen jälkeen oli täydessä shokissa.
Tämän takia ei siis kannata olla ateisti, koska se on ihmisestä itsestä kiinni pääseekö lopettamaan ateistisuuden!!!
Ateistiksi voi ryhtyä esimerkiksi ripustamalla Jeesus-nukke hirteen. Siitä se ei lähde kolmantenakaan päivänä pakoon. Sitten voi olla kaikessa rauhassa ateisti.
Katsojan, ateisti ei olekkaan niin tyhmä kuinluulin!
Silleen, että lapsia kehoitetaan ajattelemaan omilla aivoillaan, eikä aivopestä niitä uskovaisiksi.
Ateisteilla on väärä käsitys kristillisyydestä.
Jos pöydällä on leipä, niin jossain on sen tekijä, leipuri, vaikka lähimmät ihmiset olisivat satojen kilometrien päässä.
Jos pellolla kasvaa kukka, niin jossain on sen suunnittelija, tekijä.
Näin helppoa on kumota ateismi.
Ateistiksi tullaan juoksemalla toisten perässä