Aika monta meistä alkaa ahdistamaan, jos parisuhteessa ei ole riittävästi omaa aikaa ja riittävästi tilaa olla oma itsensä. Tai jos toinen hengaa persuksissa kuin läheisriippuvainen.
Jos taas ihmissuhteesta ei löydy riittävää henkistä ja fyysistä läheisyyttä, ei kosketusta, ei riittävästi seksiä, ei riittävästi läsnäolevaa aikaa, ei toisen aitoa näkemistä ja kuulemista, vain yhteinen arki ilman kontaktia, aika harva on tyytyväinen.
Miten paljon itse tarvitse kumpaakin ja missä menee rajat sietämättömälle? Riittääkö, vaikka WA-viestit iltaisin, erillisasuminen ja intensiiviset treffit kerran viikossa? Riittääkö etäsuhde niin, että näette muutaman kuukauden välein vai pitääkö irl asua yhdessä ja olla päivittäin läsnäolevaa aikaa. Tiedän ettei kysymykseen ole tyhjentävää vastausta, koska se mitä tapaamisella tai viesteillä saa vaikuttaa siihen onko tyytyväinen vai ei. Mutta suurinpiirtein missä haarukassa siedettävä arki tai optimi liikkuu?
Veikkaan, että ihmisten toiveet ihmissuhteelle on aika erilaisia.
Erillisyyden ja läheisyyden sopiva suhde
40
510
Vastaukset
- Anonyymi
Niin kumma juttu haluaa omaa aikaa mut kun sitä saa niin haluaakin rakkaansa mukaan ja sen kanssa tehdä mitä haluaa mut kai tunti pari tekee hyvää olla erossa tai vaikka joskus iltapäivänkin mut arkisin työpäivä riittää
Itselle tuo olisi jo ahdistavaa. Juoksisin karkuun kovaa. Omaa aikaa pitää olla ja luottamus siihen, että se toinen tulee takaisin vaikka käy kahvilla ystävien kanssa, lenkillä tai on 3 vko lasten kanssa mökillä.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Itselle tuo olisi jo ahdistavaa. Juoksisin karkuun kovaa. Omaa aikaa pitää olla ja luottamus siihen, että se toinen tulee takaisin vaikka käy kahvilla ystävien kanssa, lenkillä tai on 3 vko lasten kanssa mökillä.
Entä jos on puolen vuot pois ja palaa päiväks ja sit taas o puol vuot pois ainakin saat omaa aikaa
- Anonyymi
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18023417d
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
niin hassua vähän kun tulit minun höperöihin ajatuksiin ja vielä komentajajan adjutanttina, jotenkin... hassua.
- Anonyymi
Entä jos aloittaja on itse amiraali tai kommodori eli miten ylempää puhutellaan
- Anonyymi
Taitaa olla yhtä montaa mietettä, mitä mietiskelijöitä. Yhdelle sopii kihnutus ja kyljessä kyhnytys alati, vietetään kaikki mahdollinen aika yhdessä. Kiva hommahan se, mikäli sellasesta tykkää eikä muuta kaipaa elämäänsä.
Löytyy sit meitäkin, ku ei pysty ja kykene yllä mainittuun. Oma aika on välttämättömyys ja edellytys kaikille ihmissuhteille, parisuhteelle samoin. Pitää löytää samoin aatteleva, jotta tarpeet ja halut kohtaa. Vastakohtien suhteet nyt harvoin muutenkaan toimii. Jos toimiikin, ni vaan rajotetuilla osa-alueilla. Kokonaisuus, sen pitää kohdata.
Mikä on toisille tarpeeks ja toisille liian vähän, sen saa selville vaan puhumalla.Samaa mieltä, puhumista se vaatii, ja sen ymmärtämistä että tarpeet muuttuu elämäntilanteenkin mukaan. Ihninen voi tosin sanoittaa mitä haluaisi olla tai mitä toinen haluaa kuulla, ja todellisuus onkin sitten aika erilainen. Siksi pelkkä puhe harvoin toimii yksin, vaan siitä pitää aloittaa ja kokeilla myös käytönnössä missä todellisuus on.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Samaa mieltä, puhumista se vaatii, ja sen ymmärtämistä että tarpeet muuttuu elämäntilanteenkin mukaan. Ihninen voi tosin sanoittaa mitä haluaisi olla tai mitä toinen haluaa kuulla, ja todellisuus onkin sitten aika erilainen. Siksi pelkkä puhe harvoin toimii yksin, vaan siitä pitää aloittaa ja kokeilla myös käytönnössä missä todellisuus on.
Kyllä. Noin se useimmiten menee, ettei alkuperästä puhuttua olla valmiita muuttamaan. Olosuhteet ja halut voi tietysti elää matkalla. Väitän silti, että jos rehellisesti puhuu sen aikanakin, ei suuria yllätyksiä oo luvassa.
Puhumisella tarkotan just sitä omaa ääntä esiin, ei mitään olettamuksia mitä toinen mahdollisesti haluis kuulla. Luultavammin suurin osa meistä nimenomaan haluaa kuulla totuuden.
- Anonyymi
Hauskojakin nuo tyttöjen jutut. Monta kivaa kasvorasvaa myyjäneitoset näyttivät. Tuoksuvatkin hyvältä ja tekevät ihosta pehmeän. Niin tyttöset kertoivat. Silmiin ei kannata tuollaista rasvaa laittaa. Senkin tyttöset kertoivat.
- Anonyymi
Oikeasti en haluaisi mennä noin synkkiin ajauksiin kuin mitä joku kkk ne, koska niistä ollut erossa omasta pyynnöstäni, mutta tosiaan itse sanoiva: pitävät huolta siltikin...
- Anonyymi
Voi voi Citrinellaa komea mies tai supliikki mies ja korkeakoulutettu tiedät mies on varakas ja rikas ja rahaa löytyy ja rikas suku isän rahoilla auto ja kortti laitetaan tästä firma maksaa ei tarvi Citrinella erillisyyttä tai omaa aikaa lähelle vaan haluaa mies vie lomalle vähän kokaiinia nenään ja viinaa riittää kalliit hotellit ja jännää kivaa paljon ryhmäseksiä lapsia ja eläimiä jännämies ei siinä omaa aikaa tarvitse jos mies köyhä ätmi tavallinen duunari niin ei kelpaa miehen seura omaa aikaa Citrinella valittaa tarvii erillisyyttä ei kelpaa tavallisen duunarin seura ei ala vaimoksi ei halua olla kunnollinen nainen voi voi
Alkaako Välis paha viina nousta päähän?
Tiedät jo mitä arvostan ja se ei se lista mitä ehdotat minulle. Olet nuori mies tarvitset nuoren ymmärtäväisen naisen et kolmen lapsen kurppaikäistä liian itsenäistä tätiä.
En usko alkavani enää kenenkään vaimoksi. Jätän se nuoremmille.
- Anonyymi
Viikottain tapaminen yö pari kerrallaan. Se riittää. On aika paljon kaikenlaista menoa ja yksinkin on hyvä joskus olla. Tänään on juuri ollut sellainen päivä. Pyörinyt tässä kotona ja järjestellyt siivoille paikkoja, täydessä hiljaisuudessa. Pieni lenkki auringossa. Joskus tällainen ihanaa. Huomenna nähdään.
Riippuu aika pitkälti siitäkin mikä se olotila on itselläkin, kaipaako rapsuttelua, halipulan poistoa tai jotain vielä enemmän. Miten valmis on myöntymään sen vastakappaleen mielialoihin tai tarpeisiin, henkilökohtaisesti olen valmis joustamaan jo hyvinkin paljon siitä miltä itsestä tuntuu jos saan toisen ihmisen tehtyä sillä onnelliseksi. Onko se sitten epäitsekkyyttä vai rakastamista...sillä ei ole oikeastaan merkitystä, teot puhukoot puolestaan. 💓
Kalentereihin ja numeroihin perustuvaa vastausta en pysty antamaan 🙂Niinhän se on. Sama aika jonkun kanssa antaa enemmän kuin paljon toisen kanssa. Ei ole kyse ajasta, vaan siitä kuinka siinä ajassa tulee nähdyksi, kuulluksi, kosketetuksi ja arvostetuksi.
- Anonyymi
Riippuu ihan siitä kuinka oma itsensä saa olla. Jos saa olla täysin sellainen kuin on niin eihän silloin ole edes tarvetta omalle ajalle. Normaalissa suhteessa saa olla ehkä 1/3 omasta itsestään ja silloin sitä jaksaakin vain 1/3 ajasta ja 2/3 pitää olla lepoa.
Itse koen omana itsenä olemisen totaalisen erilailla. Näen, että ainoa kuka määrittelee olenko oma itseni on minä. Siis itse päätän mitä kenenkin kanssa olen, muut ihmiset vaikuttaa enemmän siihen olenko rentoutunut vai hieman varuillani ja päätänkö itse hillitä luonnonlapsi-puolta itsestäni (vaikka työympäristö).
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Itse koen omana itsenä olemisen totaalisen erilailla. Näen, että ainoa kuka määrittelee olenko oma itseni on minä. Siis itse päätän mitä kenenkin kanssa olen, muut ihmiset vaikuttaa enemmän siihen olenko rentoutunut vai hieman varuillani ja päätänkö itse hillitä luonnonlapsi-puolta itsestäni (vaikka työympäristö).
Itse minäkin itseni määrittelen mutta ehkä et ole seurustellut naisen kanssa etkä siten tiedä millaiseen hienosteluun sitä voi joutua, täysin normaalielämän ulkopuolelle. Siinä sitä sitten koittaa hoippua hienostellen sen minkä jaksaa ja sitten kotiin sänkyyn makaamaan ja toipumaan.
Itse lähden miettimään niin että kartta ja kalenteri antavat raamit joiden sisään suhteen on mentävä; lopputulos on sitten hyväksyttävä tai hylättävä.
Kartta kertoo asuntojen etäisyyden lisäksi miten hyvät kulkuyhteydet ovat mutta myös sen miten työpaikkojen sijainnit osuvat lähelle toisiaan tai toisen asuntoa.
Kalenteri sitten taas kertoo miten meillä olisi yhteistä aikaa. Itse olen vuorotöissä ja jos ensi vuonna oltaisiin 12h-vuoroissa niin se tarkoittaa neljää intensiivistä työpäivää ja kuusi päivää vapaata. Se millainen työvuorosysteemi toisella on tai onko esim etätyömahdollisuuksia vaikuttaa tapaamismahdollisuuksiin. Työn lisäksi aikaa ottavat harrastukset, muut ystävät, lapset tai omat vanhemmat.
Jos tuntuu että aikaa jää vähän niin todennäköisesti se aika käytetään hyvinkin tarkasti lähekkäin oloon mutta jos yhteistä aikaa jää enemmän niin silloin voi yhteisten vapaiden sijaan sovitella myös omia menoja.
Aktiivisimmilla varmaan menee niin että jos on vähän yhteistä aikaa niin ollaan aika intensiivisiä mutta jos yhteistä aikaa on enemmän niin ehtii välillä myös pukeutua.Niinhän se on, että realiteetit määrittelee paljon. Ja se tuntuuko suhde toimivalta on paljon kiinni siitä mitä siltä yhteiseltä ajalta saa.
Muistan omista sukulaisistani kun yksi mies ja nainen löysivät toisensa, molemmat olivat eläkeläisiä, yli 60-vuotiaita. He olivat molemmat menettäneet puolisonsa aikaisemmin. Se tapahtui niin että molemmat asuivat erillään omissa asunnoissaan arkisin, viikonlopun he viettivät yhdessä toisen asunnossa. Ja sitten myös joulut ja muut pyhät. Sitten kesällä olivat yhdessä mökillä, sen luona kenellä oli parempi vapaa-ajan asunto.
Jotakin tämäntyyppistä olen itsekin ajatellut, en ole muuttamassa kenenkään luo, vaikka suhde syntyisikin. Olen introvertti ja tarvitsen omaa aikaa. Eikä minua esimerkiksi haittaisi, vaikka toinen olisi poissa useita viikkoja, en häviä mihinkään ja en etsi uusia suhteita.
En kuitenkaan halua mitään WA-viestejä, kannattaa minimoida someen kuluva aika. En itse käytä facebookia tai whatsappia lainkaan, sähköposti ja puhelin saa luvan riittää. Minut on myös kerran pyydetty yhteen whatsapp-ryhmään, mutta kieltäydyin, siellä oli vain lapsiperheitä, en tiedä mitä minä sinkkumiehenä siellä tekisin. Jos on asiaa, saavat luvan soittaa, kuten aikaisemminkin.Ei kai sillä ole väliä miten kaksi ihmistä suhteensa järjestää, kunhan se sopii molemmille ja kummankin perustarpeet täyttyy.
Mä luulisin, että mulle riittäisi ihan pari viikonloppua kuukaudessa yhdessä. Sitten myös olis yhdessä, siis kaksin. Ei mitään sukulaisramppaamisia, bileitä, tai lapsiin totutteluja ja muuta kodinrakannusideointia. Vaikka ennemmin joku hotellimajoitus jossain muussa kaupungissa, museossa käyntiä, lätkämatsi, ulkona syömässä ja kävelyä, sitten illasta aamuun seksiä. Ja vaikka välilläkin, jos sille tuntuu.
Tietty välillä voi viestitelläkin wa-lla ja puhua vaikka facetimea, mutta ei liikaakaan. Pitää jäädä niille omille elämisille aikaa. Ehkä hyvät huomenet ja hyvät yöt. Ja tietty sopimiset seuraavasta tapaamisesta ja mitä tehdään jne.
Siitähän se voi ajallaan muuttua, mutta tuollainen noin suurinpiirtein voisi käydä minulle.Itse en suoraan sanoen tiedä edes mitä hakisin, jos ihan oikeaan parisuhteeseen lähtisin. En ainakaan kovin äkkiä näkisi yhteisasumista vaihtoehtona, toisaalta koska minulla on lapsia, joita ei laittaa hyllylle vaikka joka toinen viikonloppu, se tarkoittaisi näkemistä aika harvoin. Veikkaan, että jos yhteistä aikaa ei löydy puhelimella tai viestittelyllä, suhde jäisi niin erilliseksi ettei sekään kantaisi. Tietysti etäsuhteessa asian ehkä hyväksyy helpommin kuin lähellä asuen.
Tuo mitä kuvaa kuulostaa aika lähelle FWB-suhdetta. Yhteistä aikaa, mutta ei mitään yhteistä elämää tai oman kuplan ulkopuolista vapaa-aikaa. Tietysti jos keksinäinen sitoumus on olemassa, sitten toteutus on jonkin näköinen sekoitus noita kahta.
En itse jaksa miettiä asiaa kovin pitkälle, koska se mahdollinen joskus vielä löytyvä osapuoli vaikuttaa niin paljon toteutukseen, siihen mitä itse toivoo ja siihen mitä toinen toivoo. Luulenpa kuitenkin, että keski-ikäisten tarve yhteiseen perhe-elämään ole yhtä suuri kuin 3-kynppisillä.Citrinella kirjoitti:
Itse en suoraan sanoen tiedä edes mitä hakisin, jos ihan oikeaan parisuhteeseen lähtisin. En ainakaan kovin äkkiä näkisi yhteisasumista vaihtoehtona, toisaalta koska minulla on lapsia, joita ei laittaa hyllylle vaikka joka toinen viikonloppu, se tarkoittaisi näkemistä aika harvoin. Veikkaan, että jos yhteistä aikaa ei löydy puhelimella tai viestittelyllä, suhde jäisi niin erilliseksi ettei sekään kantaisi. Tietysti etäsuhteessa asian ehkä hyväksyy helpommin kuin lähellä asuen.
Tuo mitä kuvaa kuulostaa aika lähelle FWB-suhdetta. Yhteistä aikaa, mutta ei mitään yhteistä elämää tai oman kuplan ulkopuolista vapaa-aikaa. Tietysti jos keksinäinen sitoumus on olemassa, sitten toteutus on jonkin näköinen sekoitus noita kahta.
En itse jaksa miettiä asiaa kovin pitkälle, koska se mahdollinen joskus vielä löytyvä osapuoli vaikuttaa niin paljon toteutukseen, siihen mitä itse toivoo ja siihen mitä toinen toivoo. Luulenpa kuitenkin, että keski-ikäisten tarve yhteiseen perhe-elämään ole yhtä suuri kuin 3-kynppisillä.No jokainen suhde lopulta muodostuu kahden ihmisen välille, eikä siinä vain toisen mietteet merkitse, mutta otaksuin, että sitä tässä vähän niinkuin kysyttiin.
Mutta kyllähän tämä mun haave on sellainen "rusinat pullasta"-tyyppinen, mutta enpä usko, että tiiviimpää edes haluaisin. Tai kestäisin...
voisin kuvitella, että jos tuollainen jatkuisi vuosia, ehkä siihen haluaisikin muutoksia ja luultavasti suhde syventyisi itsestään...Disseisback kirjoitti:
No jokainen suhde lopulta muodostuu kahden ihmisen välille, eikä siinä vain toisen mietteet merkitse, mutta otaksuin, että sitä tässä vähän niinkuin kysyttiin.
Mutta kyllähän tämä mun haave on sellainen "rusinat pullasta"-tyyppinen, mutta enpä usko, että tiiviimpää edes haluaisin. Tai kestäisin...
voisin kuvitella, että jos tuollainen jatkuisi vuosia, ehkä siihen haluaisikin muutoksia ja luultavasti suhde syventyisi itsestään...Uskon samaan, että suhde tiivistyy itsestään, jos on tiivistyäkseen. Vielä useammin luultavasti tuore suhdeyritelmä loppuu itsestään tai siihen, että vain toinen haluaa tiivistää ja toiselle riittää rusinat.
Koska minulla on vielä 2 teiniä 24/7 kotona ja 7v vuoroviikoin, ei suhteen alku tule olemaan kovin helppo ellei kumpikin tyydy kerran kuussa suhteeseen etäilyllä täydennettynä tai sitten se toinen haluaa olla välillä osa arkea (vierailevana henkilönä). Jos alkaisi ajatella miten haastavaa alku on, voisi koko parisuhdehaaveet haudata seuraavat 3-4v (kunnes keskimmäinen on täysi-ikäinen). En siis ajattele, vaan elän tämän asian suhteen hetkessä sen mukaan mikä tuntuu oikealta sillä hetkellä. Ei asia ole tällä hetkellä ajankohtainen, joten mietin vasta sitten sen toisen kanssa yhdessä kun se on. Sen verran jalat maassa olen, että jos toinen ei löydä itsestään vahvaa motivaatiota parisuhteeseen, ei tutustumisesta kannata edetä. Ei tällä kuviolla pääse maaliin ilman selvää omaa tahtoa. Toisaalta taas, jos parisuhde tulee joskus konkreettisesti, menee suhteen syventymiseenkin aikaa. Voi olla, että silloin olen jo kahden aikuisen ja yhden koululaisen (jokatoinen vko) äiti.Citrinella kirjoitti:
Uskon samaan, että suhde tiivistyy itsestään, jos on tiivistyäkseen. Vielä useammin luultavasti tuore suhdeyritelmä loppuu itsestään tai siihen, että vain toinen haluaa tiivistää ja toiselle riittää rusinat.
Koska minulla on vielä 2 teiniä 24/7 kotona ja 7v vuoroviikoin, ei suhteen alku tule olemaan kovin helppo ellei kumpikin tyydy kerran kuussa suhteeseen etäilyllä täydennettynä tai sitten se toinen haluaa olla välillä osa arkea (vierailevana henkilönä). Jos alkaisi ajatella miten haastavaa alku on, voisi koko parisuhdehaaveet haudata seuraavat 3-4v (kunnes keskimmäinen on täysi-ikäinen). En siis ajattele, vaan elän tämän asian suhteen hetkessä sen mukaan mikä tuntuu oikealta sillä hetkellä. Ei asia ole tällä hetkellä ajankohtainen, joten mietin vasta sitten sen toisen kanssa yhdessä kun se on. Sen verran jalat maassa olen, että jos toinen ei löydä itsestään vahvaa motivaatiota parisuhteeseen, ei tutustumisesta kannata edetä. Ei tällä kuviolla pääse maaliin ilman selvää omaa tahtoa. Toisaalta taas, jos parisuhde tulee joskus konkreettisesti, menee suhteen syventymiseenkin aikaa. Voi olla, että silloin olen jo kahden aikuisen ja yhden koululaisen (jokatoinen vko) äiti.Noi lapset on aina aikamoinen haaste suhteen kanssa. Sen jo huomasin tuossa paria suhdetta yrittäessä. Kyllä niiden mukaan on vaan kaikki mentävä.
Omista lapsista ei enää ole silleen esteeksi suhteelle, mutta toisen lapsista voi olla vielä oma hommansa. Tykkään lapsista, mutta toisaalta jopa ehkä liikaakin.
Ehkä sellainen aikuiset lapset omaava nainen sopisi paremmin kuvioon? Mutta se ei taida olla aiheena?Disseisback kirjoitti:
Noi lapset on aina aikamoinen haaste suhteen kanssa. Sen jo huomasin tuossa paria suhdetta yrittäessä. Kyllä niiden mukaan on vaan kaikki mentävä.
Omista lapsista ei enää ole silleen esteeksi suhteelle, mutta toisen lapsista voi olla vielä oma hommansa. Tykkään lapsista, mutta toisaalta jopa ehkä liikaakin.
Ehkä sellainen aikuiset lapset omaava nainen sopisi paremmin kuvioon? Mutta se ei taida olla aiheena?Sinun toivekuvio ei sovi sellaisenaan lapsellisen naisen kanssa. Ei tuota pysty käytännössä monikaan järjestämään, eikä vaikka isovanhempia tai muita tukiverkkkoja halua jatkuvasti käyttää ja ulkoistaa lapset. Vaikka itse pystyn järjestämään aika helposti viikonlopun vapaaksi, mutta en haluaisi jatkuvasti väsyttää ikääntyvää isovanhempaa pitkillä viikonlopuilla, vaikka hän sen mielellään tekisikin puolestani.
Itselleni taas se onko miehellä aikuisia lapsia, pieniä lapsia tai onko hän lapseton, ole sinänsä ole merkitystä (sopeudun helposti kaikkiin noista tilanteista). Oikeastaan miehen sopeutumiskyky on oleellisempi. En ainuttakaan ehkä-poikaystävä vie lasteni eteen. Kun esittelen miehen, pitää tutustuminen olla jo siinä vaiheessa, että kumpikin tietää mitä haluaa. Sinänsä kahden omissa hommissaan olevan teinin kanssa lapsiarki jää varsin kevyeksi jo nyt. Oikeastaan voi mennä yötä lukuunottamatta miten haluaa ja osaavat kokata tai lämmittää itse ruokansa.
Ihanne minulle olisi osittainen erillissuhde siten, että kummallakin olisi oma koti, mutta viettäisimme aikaa yhdessä esimerkiksi perjantaista maanantaihin useimpina viikonloppuina (joskus voi osua viikonlopulle omiakin menoja). Toki jos asuisimme samassa kaupungissa, voisi tulla kustannussyistä järkevämmäksi asua yhdessä, mutta silloin haluan, että miehelläkin olisi omat harrastukset ja omia kavereita, ettei hän olisi aina vaan kotona naputtamassa kenkää odotellessaan minua kotiin.
Olen huomannut, että seksin tarve vaihtelee minulla vähän sen mukaan paljonko sitä on saatavilla. Parisuhteessa minulle varmaankin riittäisi pari-kolme molempia tyydyttäviä helliä hetkiä viikossa. - Joskus jos emme näkisi vaikka pariin viikkoon, voisin tulla hieman ärtyneeksi läheisyyden puutteen ja työ- ym. stressin kasvamisen vuoksi.- Anonyymi
Olisko tuo ns tyytyminen eli ollaan yhdessä joku viikonloppu kun ei sitä oikeaa ole löytynyt mut kun löytää paremman jonka kanssa haluaa olla ja muuttaa yhteen niin tyytymis kaveri jää unholaan tai tavataan joka toinen viikonloppu ja toinen olis muutakin tekemistä kuin olla yhdessä pilaat viikonlopun ja toinen haluaa lähteä pois parin tunnin päästä
En itse voisi ajatella asua yhdessä kustannussyistä, mutta rakkaudesta ja sen takia, että kumpikin kaipaa toisiaan liikaa, voisin.
Minullekaan paita ja peppu-tyylinen parisuhde ei toimiva. Kummallakin pitää olla omaa tilaa hengittää. mutta en uskoisi kestäväni sellaista suhdetta mitä yhdellä ystävälläni on (miehen määrittelemänä): nähdään kerran kuussa, vaikka etäisyyttä ei ole, välillä joka toinen kk, jos on menoa. Kun on yhteinen viikonloppu jossain kohtaa kokataan yhdessä tehdään jotain pientä, ehkä saunotaan ja loput aikaa mies katsoo urheilua tv tai köllii yksikseen omassa rauhassa. Kummallakin on täysin erilliset elämät. Tiedän jo, että tuo suhde loppuu, kun ystäväni on siihen valmis. Jos edes kerran kuussa toinen antaisi ajan sille toiselle aidon läsnäolonsa ja panostaisi yhteiseen aikaan, voisi suhde voida kohtalaisestikin.
Suhde suhteen takia tai kerran kuussa seksin takia on järjetöntä. Se kuluttaa enemmän kuin antaa.Anonyymi kirjoitti:
Olisko tuo ns tyytyminen eli ollaan yhdessä joku viikonloppu kun ei sitä oikeaa ole löytynyt mut kun löytää paremman jonka kanssa haluaa olla ja muuttaa yhteen niin tyytymis kaveri jää unholaan tai tavataan joka toinen viikonloppu ja toinen olis muutakin tekemistä kuin olla yhdessä pilaat viikonlopun ja toinen haluaa lähteä pois parin tunnin päästä
En sanoisi, että se olisi tyytymistä, vaan realismia.
Minä olen sen verran paljon pois kotoa tai käyn siellä vain nukkumassa, että en halua miehen joutuvan sellaiseen tilanteeseen, että hän muuttaisi kenties kauas kotoaan ja ystävistään ja viettäisi sitten yksin aikaa yhteisessä kodissamme. Arvioin sellaisen olevan parisuhteelle tuhoisaa.
Toki, jos löytäisin sellaisen miehen, joka kotiutuu helposti uuteen paikkaan ja löytää uusia harrastuksia ja uusia ystäviä ilman minuakin, tilanne olisi täysin erilainen. Sehän olisi minulle luksusta päästö aina kotona ollessani nukkumaan minulle rakkaan ihmisen viereen. - Mutta hän ei tosiaan voi olla millään tavalla riippuvainen minun seurastani, vaikka rakastaisikin minua.
Toki erillissuhteessa täytyy säännöllisesti järjestää yhdessä olemista, menemistä ja tekemistä ja olla silloin todella läsnä vain toisillemme.Citrinella kirjoitti:
En itse voisi ajatella asua yhdessä kustannussyistä, mutta rakkaudesta ja sen takia, että kumpikin kaipaa toisiaan liikaa, voisin.
Minullekaan paita ja peppu-tyylinen parisuhde ei toimiva. Kummallakin pitää olla omaa tilaa hengittää. mutta en uskoisi kestäväni sellaista suhdetta mitä yhdellä ystävälläni on (miehen määrittelemänä): nähdään kerran kuussa, vaikka etäisyyttä ei ole, välillä joka toinen kk, jos on menoa. Kun on yhteinen viikonloppu jossain kohtaa kokataan yhdessä tehdään jotain pientä, ehkä saunotaan ja loput aikaa mies katsoo urheilua tv tai köllii yksikseen omassa rauhassa. Kummallakin on täysin erilliset elämät. Tiedän jo, että tuo suhde loppuu, kun ystäväni on siihen valmis. Jos edes kerran kuussa toinen antaisi ajan sille toiselle aidon läsnäolonsa ja panostaisi yhteiseen aikaan, voisi suhde voida kohtalaisestikin.
Suhde suhteen takia tai kerran kuussa seksin takia on järjetöntä. Se kuluttaa enemmän kuin antaa.Sitä minäkin vähän niin kuin tarkoitin, vaikka ilmaisinkin itseni huonosti, että jos löytäisin hyvän miehen, niin ei minun tarvitse asua omassa asunnossani vain oman tilan vuoksi, vaan jos molemmista siltä tuntuisi, niin olisihan se taloudellisesti järkevää asua yhdessä. Eli jos oikeasti viihdymme yhdessä.
Voi olla, että en vain ole yhtä tunteikas tai romanttinen kuin sinä, joten minun on vaikea kuvitella itseäni tuntemaan tuollaista polttavaa kaipausta.
Kieltämättä tuo ystäväsi suhteilu kuullostaa vähän kylmältä, mutta jos se sopii hänelle, en käy arvostelemaan. 🙂Xena-183 kirjoitti:
Sitä minäkin vähän niin kuin tarkoitin, vaikka ilmaisinkin itseni huonosti, että jos löytäisin hyvän miehen, niin ei minun tarvitse asua omassa asunnossani vain oman tilan vuoksi, vaan jos molemmista siltä tuntuisi, niin olisihan se taloudellisesti järkevää asua yhdessä. Eli jos oikeasti viihdymme yhdessä.
Voi olla, että en vain ole yhtä tunteikas tai romanttinen kuin sinä, joten minun on vaikea kuvitella itseäni tuntemaan tuollaista polttavaa kaipausta.
Kieltämättä tuo ystäväsi suhteilu kuullostaa vähän kylmältä, mutta jos se sopii hänelle, en käy arvostelemaan. 🙂Ei se sovi. Hän taitaa olla luovuttanut, muttei vielä ole valmis päästämään irti.
- Anonyymi
Jos löytyy ihminen joka antaa tilaa, tuntee olevansa yhdessä ollessaankin omaa aikaa saapa. Muuten kaksi kolme päivää yhdessä viikossa, on jo ihan riittävä taso. Miksei voisi olla yhdessä ihan jokainen päiväkin, jos sopivan löytää.
AV2-3 pv/viikossa on jo suhteellisen kiinteä suhde. Kun ja jos suhde vakiintuu, ja kaksi ihmistä asuu toisiaan lähellä ja lapset ei asu koko ajan kotona. se on varmaan monelle realiteettien rajoissa.
Huomaan itse, tämän keskustelun edetessä, että ei itsellä taidakaan olla mitään hajua mitä itse toivon. Huomaan, etten taida olla oikeasti edes ajatellut asiaa… Paitsi ihan alussa, silloin toivon rauhallista tutustumista jo olosuhteiden pakosta. Kuitenkin ilman, että edes välillä tavataan ei toimi myöskään,
- Anonyymi
Riittää kun mies asuu 1500 km:n päässä.
- Anonyymi
No siis, pitää olla mökki jonne voi lähteä muoria karkuun aina viikoksi pariksi kerrallaan.
Ja seksilomalla ne perinteiset.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Vaikea kysymys kuin että mikä kokoontuminen on joillain skootteritytöillä Cittarill, pihassa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .593295Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen472931Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631242769Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3541847- 711104
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito101101Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.1971030- 45859
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde26850Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että103845