SURU !

En kykene. pitämään surua ystävänä.

Jäljelle jää lopulta loputon kaippu ja ikävä.Jonka kanssa oppii elää.

Juu, niin minustaki tuntuu, suru ei ikinä lopu,
sielu itkee kokoajan hiljaa sisällämme,
salaaa nyyhkii kyyneleitä,
jotka ei tietenkään mitään auta,
hävettää vaan kyyneleet,
niitä koitaa peitellä, pyyhiä pois ja nousta autosta kuin kaikki olisi hyvin ,
nytellä taas ihan tavallista ihmisen elämää,

voi kuinka kipeetä on kun täytyy nähdä nuorempien kuihtuvan pois, sitä en kertakaikkiaan kestä, nyyyhh kun voisi rakkaansa pelastaa, mutt ku elämä on oman laistaan jokaisen kohdalla, nyyyh
jotkut kutsutaan nuorena pois jotkut saa elää lähes sata vuotiaaksi, vain luoja tietää miksi,

suru tekee kipeeeeeeeetä,
luoja kuule auta meitä,,

Anonyymi kirjoitti:

Juu, niin minustaki tuntuu, suru ei ikinä lopu,
sielu itkee kokoajan hiljaa sisällämme,
salaaa nyyhkii kyyneleitä,
jotka ei tietenkään mitään auta,
hävettää vaan kyyneleet,
niitä koitaa peitellä, pyyhiä pois ja nousta autosta kuin kaikki olisi hyvin ,
nytellä taas ihan tavallista ihmisen elämää,

voi kuinka kipeetä on kun täytyy nähdä nuorempien kuihtuvan pois, sitä en kertakaikkiaan kestä, nyyyhh kun voisi rakkaansa pelastaa, mutt ku elämä on oman laistaan jokaisen kohdalla, nyyyh
jotkut kutsutaan nuorena pois jotkut saa elää lähes sata vuotiaaksi, vain luoja tietää miksi,

suru tekee kipeeeeeeeetä,
luoja kuule auta meitä,,

Lue lisää

Kuolemalla p i t ä i s i olla järjestys,,,

vanhojen pitäisi saada ensin nukkua pois,

sitten vasta nuorempien,,


miksi EI aina ole näin ,,, miksi miksi ,,, miksi,,,,,

Anonyymi kirjoitti:

Kuolemalla p i t ä i s i olla järjestys,,,

vanhojen pitäisi saada ensin nukkua pois,

sitten vasta nuorempien,,


miksi EI aina ole näin ,,, miksi miksi ,,, miksi,,,,,

Lue lisää

Se on niitä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta.

Anonyymi kirjoitti:

Juu, niin minustaki tuntuu, suru ei ikinä lopu,
sielu itkee kokoajan hiljaa sisällämme,
salaaa nyyhkii kyyneleitä,
jotka ei tietenkään mitään auta,
hävettää vaan kyyneleet,
niitä koitaa peitellä, pyyhiä pois ja nousta autosta kuin kaikki olisi hyvin ,
nytellä taas ihan tavallista ihmisen elämää,

voi kuinka kipeetä on kun täytyy nähdä nuorempien kuihtuvan pois, sitä en kertakaikkiaan kestä, nyyyhh kun voisi rakkaansa pelastaa, mutt ku elämä on oman laistaan jokaisen kohdalla, nyyyh
jotkut kutsutaan nuorena pois jotkut saa elää lähes sata vuotiaaksi, vain luoja tietää miksi,

suru tekee kipeeeeeeeetä,
luoja kuule auta meitä,,

Lue lisää

Pitää yrittää olla niinkuin "ei mitään" vaikka jonkunasteinen tuska elää
sielussa.
Itkeminen ei auta ikä muuta asioita, mutta se helpottaa vähän.
Ehkä itku on juuri siksi olemassa ?

Anonyymi kirjoitti:

Pitää yrittää olla niinkuin "ei mitään" vaikka jonkunasteinen tuska elää
sielussa.
Itkeminen ei auta ikä muuta asioita, mutta se helpottaa vähän.
Ehkä itku on juuri siksi olemassa ?

Lue lisää

suru ei lopu ikinä
vasta hauta armahtaa,,,

Anonyymi kirjoitti:

Kuolemalla p i t ä i s i olla järjestys,,,

vanhojen pitäisi saada ensin nukkua pois,

sitten vasta nuorempien,,


miksi EI aina ole näin ,,, miksi miksi ,,, miksi,,,,,

Lue lisää

Mitä! Onko jonkun läheinen nukkunut pois?
On ikävä jos vielä nuorena..

Anonyymi kirjoitti:

Mitä! Onko jonkun läheinen nukkunut pois?
On ikävä jos vielä nuorena..

ON vakavasti sairastunu,
nuori ihminen
työelämässä,
suoraan kaatunu, osittain halvaantunu,
ei vielä tiedetä selviääkö elämälle,

Anonyymi kirjoitti:

ON vakavasti sairastunu,
nuori ihminen
työelämässä,
suoraan kaatunu, osittain halvaantunu,
ei vielä tiedetä selviääkö elämälle,

Lue lisää

Voi ei. Toivotaan kuitenkin parasta, että hän toipuisi ja tervehtyisi.

Anonyymi kirjoitti:

Se on niitä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta.

Elämän rikkaus on siinä, ettei tiedä koska veivi irtoaa.

Toiset oppivat toiset ei . Siitäkin on vaikea keskustella, koska ajatustapoja on niin monia.
Itselläni nyt suru meneillään kun paras ystävä tekee lähtöä, joka päivä huonompana ! Ja todellisuuden tajua ei enää ole, sureminen aloitetaan jo silloin kun ihminen vielä elää ja tietää että päivät on laskettu.
Mutta suru muuttaa muotoaan , se ei ole koko ajan sitä raskasta melkein kestämätöntä olotilaa, vaan päivä päivältä sitä oppii hyväksymään että asiat vaan nyt ovat kuten ovat ja mitään ei voi tehdä.että tilanne muuttuisi .

Kyllä surun kanssa tavallisesti oppii elämään , ja näkemään asioita muista vinkkeleistä
Riippuu myöskin minkä ikäinen on kun etten tulee se ensimmäinen suru jolloin sitä luulee ettei koskaan enää voi olla iloinen . Itse koin hyvin nuorena lasteni isän menetyksen , silloin sitä luuli että omakin elämä loppuu kun jokainen minuuttikin tuntui iäisyyseltä .
No sekin muuttui siten aikanaan hyväksymiseksi siitä että toinen on poissa ja oma elämä on elettävä . Sen jälkeen niin moni ystäväkin on poisyåtunut elämästä omat vanhemmat , ja onhan ne kaikki surut läpikäyty niin monen rakkaan poismenon vuoksi .
Joten surua ei voi koskaan kukaan yleistämällä sanoa ettei sen kanssa opi elämään, että oppii elämään ja nauttimaan elämästä on sen osa joka jää toisen poistuessa , surulliset ajatukset muuttuvat valoisammaksi ja juuri se että hyväksyy sen tosiasian että rakas omainen on poissa muuttaa surun muotoa, mutta silti ei tule koskaan unohtamaan poismennyttä ,
Muistan erään työkaverin joka oli menettänyt poikansa yli 30 vuotta sitten , ja kun keskustelimme hänen pojastaan niin kyyneleet vierivät noroina hänen silmistään , suru oli ikuinen äidin sydämmessä, silti noin työ oloissa oli hän ihan niinkuin muutkin ihmiset , iloinen ja humoristinen , mutta ainoastaan kun puhuimme lapsesta olinhan hyvin surullinen ja itki , sen me muut soimme hänelle . On saatava itkeä kun itku tulee .

Anonyymi kirjoitti:

Kuolemalla p i t ä i s i olla järjestys,,,

vanhojen pitäisi saada ensin nukkua pois,

sitten vasta nuorempien,,


miksi EI aina ole näin ,,, miksi miksi ,,, miksi,,,,,

Lue lisää

Niinhän sen pitäisi olla mutta aina ei ole niin, suruviestin voi jokainen saada minä päivänä tahansa ja se on aina lohdutonta ailloin kun oma lapsi kuolee , se suru on varmaan se kovin suru maailmassa .
Jota ei toinen täydellisesti voi ymmärtää jos ei itse ole kokenut.
Jossain lukee että,ä” suru on yksi elämän rikkauksista, mutta kuinka moni meistä haluaisi olla köyhä,”

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä surun kanssa tavallisesti oppii elämään , ja näkemään asioita muista vinkkeleistä
Riippuu myöskin minkä ikäinen on kun etten tulee se ensimmäinen suru jolloin sitä luulee ettei koskaan enää voi olla iloinen . Itse koin hyvin nuorena lasteni isän menetyksen , silloin sitä luuli että omakin elämä loppuu kun jokainen minuuttikin tuntui iäisyyseltä .
No sekin muuttui siten aikanaan hyväksymiseksi siitä että toinen on poissa ja oma elämä on elettävä . Sen jälkeen niin moni ystäväkin on poisyåtunut elämästä omat vanhemmat , ja onhan ne kaikki surut läpikäyty niin monen rakkaan poismenon vuoksi .
Joten surua ei voi koskaan kukaan yleistämällä sanoa ettei sen kanssa opi elämään, että oppii elämään ja nauttimaan elämästä on sen osa joka jää toisen poistuessa , surulliset ajatukset muuttuvat valoisammaksi ja juuri se että hyväksyy sen tosiasian että rakas omainen on poissa muuttaa surun muotoa, mutta silti ei tule koskaan unohtamaan poismennyttä ,
Muistan erään työkaverin joka oli menettänyt poikansa yli 30 vuotta sitten , ja kun keskustelimme hänen pojastaan niin kyyneleet vierivät noroina hänen silmistään , suru oli ikuinen äidin sydämmessä, silti noin työ oloissa oli hän ihan niinkuin muutkin ihmiset , iloinen ja humoristinen , mutta ainoastaan kun puhuimme lapsesta olinhan hyvin surullinen ja itki , sen me muut soimme hänelle . On saatava itkeä kun itku tulee .

Lue lisää

Surua on monenlaista,,,
on surua joka ei lopu ikinä ennekuin haudaasa,

se suru on kaksitahoinen, se on sekä elettyä elämää ja suurta pettymystä
ja koettua kärsinystä
joka liitty myös metetty läheinen lopullisesti,
elämä kun ei aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista,
jotkut ei voi enään iloita elämästä
vaan suhtautuu kaikkeen varauksella,

Anonyymi kirjoitti:

Surua on monenlaista,,,
on surua joka ei lopu ikinä ennekuin haudaasa,

se suru on kaksitahoinen, se on sekä elettyä elämää ja suurta pettymystä
ja koettua kärsinystä
joka liitty myös metetty läheinen lopullisesti,
elämä kun ei aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista,
jotkut ei voi enään iloita elämästä
vaan suhtautuu kaikkeen varauksella,

Lue lisää

jooo, suru on ikuista, sen kanssa pitää vain jatkaa elämää mutta se ei katoa koskaan,

Anonyymi kirjoitti:

Juu, niin minustaki tuntuu, suru ei ikinä lopu,
sielu itkee kokoajan hiljaa sisällämme,
salaaa nyyhkii kyyneleitä,
jotka ei tietenkään mitään auta,
hävettää vaan kyyneleet,
niitä koitaa peitellä, pyyhiä pois ja nousta autosta kuin kaikki olisi hyvin ,
nytellä taas ihan tavallista ihmisen elämää,

voi kuinka kipeetä on kun täytyy nähdä nuorempien kuihtuvan pois, sitä en kertakaikkiaan kestä, nyyyhh kun voisi rakkaansa pelastaa, mutt ku elämä on oman laistaan jokaisen kohdalla, nyyyh
jotkut kutsutaan nuorena pois jotkut saa elää lähes sata vuotiaaksi, vain luoja tietää miksi,

suru tekee kipeeeeeeeetä,
luoja kuule auta meitä,,

Lue lisää

Ystäväni menetti maksi kolmesta lapsestaan ja kertoi jälkeenpäin että elivät miehensä kanssa minuutin kerrallaan pitkän ajan koska tuntui ettei kestä kertakaikkiaan. Surua.

Itse olen menettänyt monta ihmistä elämäni aikana jotka ovat olleet minulle tärkeitä äparasystöni meni vuosi sitten tuonelan ja tuntuu lohduttomalta , koska olimme parhatita ystäviä nuoresta asti. Mutta elää on yritettävä , vaikka sekin joskus tuntuu mahdottomalata ja turhalta .
Kuolema ei tule koskaan oikeaan aikaan , ja vaikka tietää etukäteen että sairaus vie hengen ja luulee että osaa ottaa asian luonnollisesti silloin kun se on ajankohtainen. Niin siltikin se on yllätys . Joten surevien pitäisi saada puhua surustaan paljon siten se helpottaa kun saa sen tunteen ulos itsestään, vaan kun sitä pelkää koko ajan että on rasite muille ihmisille jos liikaa puhuu surustaan, ja jotenkin nyky ihmiset mitätöivät toisen surun , niin kauan kun se sattuu heidän omalle kohdalleen. , joten sanotaan että ” suru on yksi elämän rikkauksista, mutta moni meistä haluaisi olla sitä rikkautta köyhempi ”

Anonyymi kirjoitti:

Kuolemalla p i t ä i s i olla järjestys,,,

vanhojen pitäisi saada ensin nukkua pois,

sitten vasta nuorempien,,


miksi EI aina ole näin ,,, miksi miksi ,,, miksi,,,,,

Lue lisää

Ihan niin se tuntuu niin epäoikeuden mukaiselta että nuori ihminen joutuu jättämään maailman . Vanhempien ja isovanhempien suru on pohjaton , kuten ystäväni sanoi kun asia oli hänen kohdallaan että suru ei ole mikään influenssa , kun jokainen minuutti elämää vaan jatkuu vaikka keho ei haluaisi muuta kun vaipua uneen pois kaikista asioista joihin ei ole koskaan vastausta. Lähi ihmisten tulisi tukea surevaa eikä vaihtaa toiselle kadulle kaupungilla ettei tarvitsisi kohdata surevaa kun ei tiedetä miten hänet kohtaa ja mitä voi sanoa jne

Anonyymi kirjoitti:

Pitää yrittää olla niinkuin "ei mitään" vaikka jonkunasteinen tuska elää
sielussa.
Itkeminen ei auta ikä muuta asioita, mutta se helpottaa vähän.
Ehkä itku on juuri siksi olemassa ?

Lue lisää

Kyynelten mukana saa ulos suruaan aina pala palalta .

Nuoren suru menee ohi?

Anonyymi kirjoitti:

Nuoren suru menee ohi?

Kun nuori kuolee voi huonosti
vanhuksen suru ei lopu koskaan
vasta hauta armahtaa,

kuolemallaki pitäisi olla järjestys,
vanhusten tulisi saada kuolla ensin,
vasta sitten on aikanaan nuorempien vuosro päätä pois maailman vaivoista,

Anonyymi kirjoitti:

Nuoren suru menee ohi?

Nii-in, nuorella on vielä elämä edessä, elettävänään. Ei siitä tule mitään surren, kuluttaen elämänsä suremiseen. Tätä kannattaisi iäkkäämipien(kin) miettiä. Tarkkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kun nuori kuolee voi huonosti
vanhuksen suru ei lopu koskaan
vasta hauta armahtaa,

kuolemallaki pitäisi olla järjestys,
vanhusten tulisi saada kuolla ensin,
vasta sitten on aikanaan nuorempien vuosro päätä pois maailman vaivoista,

Lue lisää

Tee lakialoite, niin kyllä..

On kyllä hyvä runo.
Sellaastahan soon.

Suru on oikeastaan itsesääliä.

Surkuttelee itseään.

Anonyymi kirjoitti:

Suru on oikeastaan itsesääliä.

Surkuttelee itseään.

Olen eri mieltä. Suru on surua läheisen ihmisen menettämisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen eri mieltä. Suru on surua läheisen ihmisen menettämisestä.

Itsesääliäkin on, - että ei ole enää sitä ihmistä.
Surkuttelee itseään.

Ei tietenkään ole tarkoitus, että ei saa surra. On surua.
Hyvä kuitenkin analysoida se puoli, että surkuttelee itseään.

Anonyymi kirjoitti:

Suru on oikeastaan itsesääliä.

Surkuttelee itseään.

EMPÄ TIEDÄ
mitä se on
mutta tuntuu tosi pahalta
kun kaikki entiseen elämään kuuluvat katoaa ympäriltä ,

loppu elämän ON tosi LOHDUTONTA

helvetin ikävä on myös omia vanhempiani jotka ovat kuolleet 50 vuotta sitten,, heidän ikävä vain kasvaa mitä vanhemmaksi itse tulen,,,

Anonyymi kirjoitti:

Itsesääliäkin on, - että ei ole enää sitä ihmistä.
Surkuttelee itseään.

Ei tietenkään ole tarkoitus, että ei saa surra. On surua.
Hyvä kuitenkin analysoida se puoli, että surkuttelee itseään.

Lue lisää

En minä ainakaan itseäni surkuttele, kun suren, vaan menetystä.
Itsesäälissä rypeminen on ihan eri asia, mutta jokainen kokee ja
tulkitsee asiat omalla tavallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Suru on oikeastaan itsesääliä.

Surkuttelee itseään.

Kommentissasi asuu totuuden siemen. Todella, totisesti.

Sitäkään ei voi yleistää , joskus on vaan niin. Kun rakas ihminen poistuu niin suru on lohdutonta. Ei kukaan voi määrätä miten kauan ihminen saa surra ja itkeä,. Joten ihmiset ovat erilailla varustettuja suruun , toinen ei voi mennä sanomaan ettei saa pillittää , sillä surunsa kukin kansitaiteesta omalla laillaan mikään tapa ei ole väärä

En tiedä,
mutta,
vanhus on alakloista aikaa, jopa surullista aikaa,
ainaki minulla,
varsinki nyt kun jälkeläisetki on yli kuuskymppisiä ja osa vakavasti sairas,
tietenki on ilosiaki asioita olemassa,
mutta omalla kohdalla enemmän alakuloinen mieli siis surua pukkaa
luopumisen tuska on surua, surua, surua,

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä,
mutta,
vanhus on alakloista aikaa, jopa surullista aikaa,
ainaki minulla,
varsinki nyt kun jälkeläisetki on yli kuuskymppisiä ja osa vakavasti sairas,
tietenki on ilosiaki asioita olemassa,
mutta omalla kohdalla enemmän alakuloinen mieli siis surua pukkaa
luopumisen tuska on surua, surua, surua,

Lue lisää

empä tiedä muuttaako suru muotoaan,,,,, koskaan,,,,

sen kanssa vaan pitää elää
ja nähdä myös hyviäki ja iloisia asioita arjessa,

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä,
mutta,
vanhus on alakloista aikaa, jopa surullista aikaa,
ainaki minulla,
varsinki nyt kun jälkeläisetki on yli kuuskymppisiä ja osa vakavasti sairas,
tietenki on ilosiaki asioita olemassa,
mutta omalla kohdalla enemmän alakuloinen mieli siis surua pukkaa
luopumisen tuska on surua, surua, surua,

Lue lisää

Jos katsoo luontoa ja ymmärtää sitä, lähinnä sen kauneutta , ei ole elämä pelkkää surua.

Se on sitten veisuun aika!

Totta. Hyvä kommentti sinulla.

Mua inhottaa valheelliset positiiviset elämänasenteen,

pelkää positiivisuutta toitottja ei uskalla katsoa totuutta silmiin,

elämä on kuolemista
siitä ei kukaan pääse muuhun tulokseen,

joka muuta väittä
elää vallheessa,
pettää itseään,

Anonyymi kirjoitti:

Mua inhottaa valheelliset positiiviset elämänasenteen,

pelkää positiivisuutta toitottja ei uskalla katsoa totuutta silmiin,

elämä on kuolemista
siitä ei kukaan pääse muuhun tulokseen,

joka muuta väittä
elää vallheessa,
pettää itseään,

Lue lisää

Nyt alkaa vaikuttaa uusi totuus, joka lisää murheen määrää: Omien lapsien ikäiset menehtyneet.
Millaista tuhlausta. Mitä nuorille oikein tapahtuu, kun elämä läpikäydään liian kiireesti ja poltetaan elämänlanka suurella liekillä.
Elämä jää kesken. Vanhemmat ja isovanhemmat joutuvat hautaamaan lapsen, joka oli toivottu ja rakastettu, mutta kasvoi sitten suuntaan, jota ei voitu hallita.
Näitä on yhä enemmän.
Korkeaan ikään ehtineet eivät voi vaikuttaa eivätkä auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt alkaa vaikuttaa uusi totuus, joka lisää murheen määrää: Omien lapsien ikäiset menehtyneet.
Millaista tuhlausta. Mitä nuorille oikein tapahtuu, kun elämä läpikäydään liian kiireesti ja poltetaan elämänlanka suurella liekillä.
Elämä jää kesken. Vanhemmat ja isovanhemmat joutuvat hautaamaan lapsen, joka oli toivottu ja rakastettu, mutta kasvoi sitten suuntaan, jota ei voitu hallita.
Näitä on yhä enemmän.
Korkeaan ikään ehtineet eivät voi vaikuttaa eivätkä auttaa.

Lue lisää

Just noin surullista on
sydän kippurassa saa toivoa ja rukoilla jälkeläisilleen terveyttä etteivät kuole ennen mua,
EN IKINÄ KESTÄ jos joutuisin omia jälkeläisiä hautaamaan ennen mua,
LUOJA
SUINAA ja VARJELE nuorempia ihmisiä elämässään elämään oikein
ohjaa heitä kaikkia oikealle elämän tielle,,,
ja auta meitä vanhuksia jaksamaan tämä loppuelämä
ja sulje minun silmäni ennen norempia ikäpolvien lähtöä,

anna paljon anteeksi maailmalle ja maailmassa riehuvalle pahuudelle, ohjaa neki ja kaikki ihmiskunta oikealle elämän tielle, ja anna rauhan muodostua maailmaan,
vie ihmiskunnan tyhmyys pois maailmasta,
anna oma viisutesi tilalle,,

kiitos kun kuulet hätä- huutomme ,,,

Anonyymi kirjoitti:

Mua inhottaa valheelliset positiiviset elämänasenteen,

pelkää positiivisuutta toitottja ei uskalla katsoa totuutta silmiin,

elämä on kuolemista
siitä ei kukaan pääse muuhun tulokseen,

joka muuta väittä
elää vallheessa,
pettää itseään,

Lue lisää

Valheellisia teennäisiä elämänasennekommentteja levittävät ihmiset,
joilla on vielä kaikki hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Just noin surullista on
sydän kippurassa saa toivoa ja rukoilla jälkeläisilleen terveyttä etteivät kuole ennen mua,
EN IKINÄ KESTÄ jos joutuisin omia jälkeläisiä hautaamaan ennen mua,
LUOJA
SUINAA ja VARJELE nuorempia ihmisiä elämässään elämään oikein
ohjaa heitä kaikkia oikealle elämän tielle,,,
ja auta meitä vanhuksia jaksamaan tämä loppuelämä
ja sulje minun silmäni ennen norempia ikäpolvien lähtöä,

anna paljon anteeksi maailmalle ja maailmassa riehuvalle pahuudelle, ohjaa neki ja kaikki ihmiskunta oikealle elämän tielle, ja anna rauhan muodostua maailmaan,
vie ihmiskunnan tyhmyys pois maailmasta,
anna oma viisutesi tilalle,,

kiitos kun kuulet hätä- huutomme ,,,

Lue lisää

Kuolema alkaa korjata satoa, kun täyttää seitsemänkymmentä.
Vain joka toinen 70 vuotta täyttänyt näkee 80 vuotispäivänsä.
On harvinaista elää yli kahdeksankymppiseksi ja vielä harvinaisempaa elää
yli yhdeksänkymppiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mua inhottaa valheelliset positiiviset elämänasenteen,

pelkää positiivisuutta toitottja ei uskalla katsoa totuutta silmiin,

elämä on kuolemista
siitä ei kukaan pääse muuhun tulokseen,

joka muuta väittä
elää vallheessa,
pettää itseään,

Lue lisää

Minulla oli yksi työkaveri nuori tyttö joka menetti äitinsä , ja puolen vuoden jälkee menetyksestä alkoi yksi työllisistä höntä oikomaan ettei enää tartte surra , että tytön on vaan lopetettava suremisesta. . Siis sellainen tekopirteä tyyppi jolla ei ollut empatiaa hitustakaan . Tyttö sutåri toki äitiään joka ei ollut edes vielä vanha kuollessaan . Ja nyt kun on mennyt muutama vuosi niin lämpöä muistelee äistiään ja. Jaksaa olla elämässä kiinni . Siis kaikkien on saatava surra oman aikansa sen pituus vaihtelee .

Väsymystä kuuluu,
päivä päivältä liikkuminen käy vaikeammaksi,

Kiva kun olet olemassa,,,,,,,,,, vielä,,,,,,,,,,,


tämä aamu on menny pikku touhuja tehdessä ja kutomisen parissaki,
korvat on tullu kummaliseksi, en jaksa kuunnella puheradiota, en musiikkia en TV:tä kaikki olen sulkenu
tuntuu jopa että hiljaisuuski huutaa korviin,
kaikki ärsyttää,
mikä minussa on menny pieleen,
tähän asti elämääni onpitäny olla vähintääki radio aukia ja äänessä,
nyt ei siedä mitään,
yksin tuossa olen istua tollottanu ja kutonu kaulahivia, se onki valmis , enään hapsut laitan siihen, sitten alotan uuden pipon kutomista,

maailma tuottaa vain pahaa mieltä , käsittämätöntä sotaa tulvillaan joka tuutista,
elämä on pelkkää surua ja huolta,
nyt sydän kippurassa onko sukulainen elossa, pääsikö israilista suomeen, vai onko jo siellä pommituksiin kuollu,
ei ole kuulunu mitään, eikä tiedä yhtää oliko aamulla lentokoneessa
tulijoitten joukossa,
joka laskeutui vantaan lentokentälle,
kun ei saa ollenkaan yhteyttä mihinkää sukulaiseen,

nälkäki vaivaa, mahaki on kummallinen, vaikka kuinka jotain söis niin aina vaan on nälkä, enkä silti liho ollenkaan,
kaikki on nyt huonosti minussa,
sais edes kuolla pois, ikääki on jo lähes ydeksän kymmentä, olis aika päästä näistä maallisista huolista ja vaivoista ikuisuuteen,
kuninka te muut jaksatte,
oletteko vielä elossa ja elämän haluisia pirteitä kuin peipposet,
mä en ole,

kirjoitelaan,,,

Anonyymi kirjoitti:

Kiva kun olet olemassa,,,,,,,,,, vielä,,,,,,,,,,,


tämä aamu on menny pikku touhuja tehdessä ja kutomisen parissaki,
korvat on tullu kummaliseksi, en jaksa kuunnella puheradiota, en musiikkia en TV:tä kaikki olen sulkenu
tuntuu jopa että hiljaisuuski huutaa korviin,
kaikki ärsyttää,
mikä minussa on menny pieleen,
tähän asti elämääni onpitäny olla vähintääki radio aukia ja äänessä,
nyt ei siedä mitään,
yksin tuossa olen istua tollottanu ja kutonu kaulahivia, se onki valmis , enään hapsut laitan siihen, sitten alotan uuden pipon kutomista,

maailma tuottaa vain pahaa mieltä , käsittämätöntä sotaa tulvillaan joka tuutista,
elämä on pelkkää surua ja huolta,
nyt sydän kippurassa onko sukulainen elossa, pääsikö israilista suomeen, vai onko jo siellä pommituksiin kuollu,
ei ole kuulunu mitään, eikä tiedä yhtää oliko aamulla lentokoneessa
tulijoitten joukossa,
joka laskeutui vantaan lentokentälle,
kun ei saa ollenkaan yhteyttä mihinkää sukulaiseen,

nälkäki vaivaa, mahaki on kummallinen, vaikka kuinka jotain söis niin aina vaan on nälkä, enkä silti liho ollenkaan,
kaikki on nyt huonosti minussa,
sais edes kuolla pois, ikääki on jo lähes ydeksän kymmentä, olis aika päästä näistä maallisista huolista ja vaivoista ikuisuuteen,
kuninka te muut jaksatte,
oletteko vielä elossa ja elämän haluisia pirteitä kuin peipposet,
mä en ole,

kirjoitelaan,,,

Lue lisää

Hei !
Toivottavasti olet saanut tietää sukulaisestasi
ja toivon, että hän on turvassa.

Voi olla, että sodat ja kaikki muu paha
vaikuttaa hermoihin, ei kärsi ääniä niinkuin ennen.
Vai mistä se voi johtua ?
Olen nääs huomannut jotain samantapaista itsessäni.
En kauan halua pitää mitään toosaa päällä.

Myös ihmettelen, eikö ruoka enää imeydy,
Vai mikä on, kun nälkä ei tahdo lähteä ?
Vaikka kuinka söisi en liho.
Ehkä en syö kuitenkaan liikaa.
Tuntuu, että ennen lihoi herkästi.

En kylläkään ollenkaan tiedä syönkö tarpeeksi,
Kun maha ei oikein vedä
täytyy syödä pieniä annoksia, mutta useammin.
Siitä tulee ähky ja maha alkaa kipuilla.

Ei ole peipposen olo .... ei sinne päinkään.
Nuokun kuin varis aidalla hehehee
ja painunkin kohta nukkumaan.
Hyvää yötä ja kirjoitellaan !
Jos Luoja suo !
Yritetään olla murehtimatta, jookos ?

Anonyymi kirjoitti:

Hei !
Toivottavasti olet saanut tietää sukulaisestasi
ja toivon, että hän on turvassa.

Voi olla, että sodat ja kaikki muu paha
vaikuttaa hermoihin, ei kärsi ääniä niinkuin ennen.
Vai mistä se voi johtua ?
Olen nääs huomannut jotain samantapaista itsessäni.
En kauan halua pitää mitään toosaa päällä.

Myös ihmettelen, eikö ruoka enää imeydy,
Vai mikä on, kun nälkä ei tahdo lähteä ?
Vaikka kuinka söisi en liho.
Ehkä en syö kuitenkaan liikaa.
Tuntuu, että ennen lihoi herkästi.

En kylläkään ollenkaan tiedä syönkö tarpeeksi,
Kun maha ei oikein vedä
täytyy syödä pieniä annoksia, mutta useammin.
Siitä tulee ähky ja maha alkaa kipuilla.

Ei ole peipposen olo .... ei sinne päinkään.
Nuokun kuin varis aidalla hehehee
ja painunkin kohta nukkumaan.
Hyvää yötä ja kirjoitellaan !
Jos Luoja suo !
Yritetään olla murehtimatta, jookos ?

Lue lisää

Viimenen tieto on, hän on ollu lentokentällä laukkujen kanssa lähdössä,
toistaiseksi ei ole saatu tietoa onko päässy suomeen, onko mahtunu lentokoneeseen,
ehkä huomenna jo saadaan tarkempaa tietoa,,

niin,, kaikilta osin fyysinen kunto on jotenki pielessä,
samoin maha kipuilee, wc: saa juosta yhtenään, aina on nälkä vaikka kokoajan söis, ja syönki vähän väliä mutt en liho,

ei se auta kuin koittaa taas selvitä seuraavaan päivään,
otinki jo 1/2 puolikkaan nukahtamis pillerin, kohta alkaa vaikutaa,

pitäs jaksaa ulkoillakki, ihan pelottaa mihin tämä liikkumattomuus johtaa, ikinä terveenä ollessani en ole näin kotiin linnottautunu,
tuossa kävi jo mielessä, kohta on pakko hankkia kotipavelu suraamaan mun vointia, saisivat käydä siivoomassa vaikka kerran kuussa, se ehkä olis riittävä,
pitkiin aikoin en ole kunnolla enään jaksanu siivota
pidän kyllä jokseenki järjestyksessä paikat, mutta siivoomiseen ei enään riitä voimat,

surua pukkaa, yksi jälkeläisen puoliso on sairaalassa näyttää siltä menee siellä kokoajan huonompaan kuntoon,
raskasta aikaa hänen peheelleen, ja tietenki mummo suree tilannetta yhtä paljon tai enemmänki, vaikka kyllä se tilanne on todella raskasta ja hankalaa aikaa hänen läheisilleen,


huomiseen,, hyvää yötä,,,

luoja pitää meistä huolta,,,

Syvä huokaus hohoijaaaaaa,,, ja kiitos ajatuksista,,,

päivä vaan taas hurahti iltaan,
oli pakko käydä uimareissulla uimahallissa,
fyysinen olemus alkoi eltaantua siinämäärin, hus,
tuoksu ei ollu enään itsellekää kovinkaa mielyttävä heh,
reisuulla väsähdin
kotiin tultua nukahdin muutamaksi tunniksi sohvalle,
sitten olen hiukan syöny ja ja ja ja purkanu ja kutonu ja purkanu ja kutonu,
nyt pistin koko homman hetkeksi sivuun,
on pakko alottaa aivan alusta tekele,
-- raamatussaki sanotaan jotain sunnuntai työstä,
en oikein muista mutta jotain siellä mainittiin ettei pitäis tehdä sunnuntaina hommia,
nyt sana piti kohdallani paikkansa , hups,,
käsityön alku meni useamman kerran täysin pieleen,,,
huomenna alotan uudelleen,
kyllä se onnistuu, nyt vaan kaikki meni pieleen,,

sydän syrjällään olen vielä huolissaani israilista tulijan suhteen, en ole kuullu onko päässy suomeen,
uutiset tv:ssä ovat olleet huolestuttavia,

myös suru ja huoli jatkuu jälkeläisen perheestä, vakava sairaus runtelee
ei ole suuriakaan toiveita paranemisesta,

Hyvää yötä,,,

Rumaa sanoa suremista märehtimiseksi. Suru ottaa oman aikansa ja jokaisella on oma tapansa surra.

Ihmiset ajattelevat kuolemasta väärin, siksi on paha olla. Ikuisuuteen menneet ovat poistuneet turvaan ja rauhaan, heitä ei enää maailman meteli, synkkyys ja raskaus paina eikä huoleta, kuten meitä tänne jääviä.

Siinä mielessä kommenttisi osuu nappiin, että pääasiassa itseämmehän me suremme, kun luulemme ja kuvittelemme surevamme ja kaipaavamme Yläkertaan muuttaneita.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset ajattelevat kuolemasta väärin, siksi on paha olla. Ikuisuuteen menneet ovat poistuneet turvaan ja rauhaan, heitä ei enää maailman meteli, synkkyys ja raskaus paina eikä huoleta, kuten meitä tänne jääviä.

Siinä mielessä kommenttisi osuu nappiin, että pääasiassa itseämmehän me suremme, kun luulemme ja kuvittelemme surevamme ja kaipaavamme Yläkertaan muuttaneita.

Lue lisää

Jooo olenki tajunnu olevani k a t e e l l i n e n kaikille rakkaille ja muuten tutuille sekä ystäville jotka ovat JO taivaankodissa,
joskus tai useinki koen jopa vihaa, aattelen että seki on jo kauan ollu kuolleena eikä tiedä näistä tämän hetken maailman mylleryksistäkään yhtään mitään,
eikä heidä ole tarvinnu kokea niitä vaikeuksia joita nyky ihmiset joutuu kokemaan,
joka ilta kun menen nukkumaan tupisen itsekseni,,, eipä tarvis aamulla herätä,,
--- aina vaan herään,
joskus sanon noille sukulaisilleniki että varmaan mun pitää elää yli satavuotiaaksi näitten kipujeni kanssa,
ei kiva juttu ollenkaan,
haluun pois täältä,,,

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset ajattelevat kuolemasta väärin, siksi on paha olla. Ikuisuuteen menneet ovat poistuneet turvaan ja rauhaan, heitä ei enää maailman meteli, synkkyys ja raskaus paina eikä huoleta, kuten meitä tänne jääviä.

Siinä mielessä kommenttisi osuu nappiin, että pääasiassa itseämmehän me suremme, kun luulemme ja kuvittelemme surevamme ja kaipaavamme Yläkertaan muuttaneita.

Lue lisää

Et voi kirjoittaa kuin omasta puolestasi. Muut voivat kokea toisin.

Anonyymi kirjoitti:

Et voi kirjoittaa kuin omasta puolestasi. Muut voivat kokea toisin.

Samaa mieltä,
mä ainaki kaipaa omia vanhempiani ja kaikkia niitä jotka mun elämän varrella vaikuttivat minun elämääni,
ihan fyysisesti heitä kaipaan,

Anonyymi kirjoitti:

Jooo olenki tajunnu olevani k a t e e l l i n e n kaikille rakkaille ja muuten tutuille sekä ystäville jotka ovat JO taivaankodissa,
joskus tai useinki koen jopa vihaa, aattelen että seki on jo kauan ollu kuolleena eikä tiedä näistä tämän hetken maailman mylleryksistäkään yhtään mitään,
eikä heidä ole tarvinnu kokea niitä vaikeuksia joita nyky ihmiset joutuu kokemaan,
joka ilta kun menen nukkumaan tupisen itsekseni,,, eipä tarvis aamulla herätä,,
--- aina vaan herään,
joskus sanon noille sukulaisilleniki että varmaan mun pitää elää yli satavuotiaaksi näitten kipujeni kanssa,
ei kiva juttu ollenkaan,
haluun pois täältä,,,

Lue lisää

Mistä sinä tiedät, etteivät he tiedä muoaliman mänöstä "yhtään mitään" ?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, etteivät he tiedä muoaliman mänöstä "yhtään mitään" ?

siitä ,,, kun eivät tule tänne sanomaan mitään,
ovat hiljaa poissa
joskus unia näen kaikista rakkaista ihmisistäni mutta aina unet päättyy siihen että he yht äkkiä katoaa, enkä enään löydä heitä,

Anonyymi kirjoitti:

siitä ,,, kun eivät tule tänne sanomaan mitään,
ovat hiljaa poissa
joskus unia näen kaikista rakkaista ihmisistäni mutta aina unet päättyy siihen että he yht äkkiä katoaa, enkä enään löydä heitä,

Lue lisää

-- vaikka unessa olisi kuinka hauskaa ja mielenkiintosta touhua niin yht äkkiä ne vaan katoaa mun läheltä vaikka etsin en löydä heitä enään, minne ne oikein aina lähtevät ????

Anonyymi kirjoitti:

siitä ,,, kun eivät tule tänne sanomaan mitään,
ovat hiljaa poissa
joskus unia näen kaikista rakkaista ihmisistäni mutta aina unet päättyy siihen että he yht äkkiä katoaa, enkä enään löydä heitä,

Lue lisää

Jestas sentään! Eivät tietenkään. Tarkista todellisuutesi.

Anonyymi kirjoitti:

Jestas sentään! Eivät tietenkään. Tarkista todellisuutesi.

Kyllähän minä sen tottuuen tiiän,,, kuoleitahan ne on, mutt pitihän mun jottain sullekki selittää, minkälaista unta näkee,,, joskus,,

Anonyymi kirjoitti:

siitä ,,, kun eivät tule tänne sanomaan mitään,
ovat hiljaa poissa
joskus unia näen kaikista rakkaista ihmisistäni mutta aina unet päättyy siihen että he yht äkkiä katoaa, enkä enään löydä heitä,

Lue lisää

Ehkä he jostain kaukaiselta tähdeltä seuraavat meitä ja ovat mukanamme ?

Otan osaa suruusi,

menetitkö lopullisesti,,,, vai harkinta-aijaksi,,,,
mitei vielä,,,, kannattaako kokonaan menettää,,

Onko Gubbella 74 nyt surua,,, otan osaa jos on,,,

TÄH ???? HUH !!!???

TUOHON EI KYKYNE ihan tavallinen ihminen, huh,
selkäpiitä karmi sun tekosi,
vai oli sinulla heti uusi jo valmiina ,
vaikuttaa kuin sinulla ei rakkautta olisi koskaan ollukkaa entistä kohtaan,

nykyisin lehdet ovat pullolaan uutisia joissa aviopuoliso on tapettu karmealla tavoin,
esm Auerin tapaus edeleen on mysteeri jukisuudessa ???? HUH !

Menetys on lopullinen ja ikävöinti on ikuista. Usein se tuntuu ylitsepääsemättömältä
Suru ei lopu. Se voi syvetä, kun ikävöinti kasvaa ja kasvaa.

Itsemmekin.

Enkeleitä elämääsi, kantamaan ja kannattelemaan. En jaksa ymmärtää, miten lapsensa menetyksestä voi selvitä.

Meidän
surunvallassa olevien ihmisten pitäisi tavata toisemme,
ehkä saisimme uutta ajateltavaa menetysten
menettyjen rakkaitten ihmisten sijaan ,
pakkohan meidän on vain selvittävä
kun me emme vielä kuole,
vain kuoleman jälkeen loppuu surumme ja ikuinen menetettyjen rakkaittemme kaipaaminen.

mistä l ö y t ä i s i m m e toisemme,
se onki kysymys johon ei ole vastausta !

Anonyymi kirjoitti:

Meidän
surunvallassa olevien ihmisten pitäisi tavata toisemme,
ehkä saisimme uutta ajateltavaa menetysten
menettyjen rakkaitten ihmisten sijaan ,
pakkohan meidän on vain selvittävä
kun me emme vielä kuole,
vain kuoleman jälkeen loppuu surumme ja ikuinen menetettyjen rakkaittemme kaipaaminen.

mistä l ö y t ä i s i m m e toisemme,
se onki kysymys johon ei ole vastausta !

Lue lisää

ei vanhukset löydä enään ystävää,
vanhusten elämä on menneisyydessä, ja muistoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän
surunvallassa olevien ihmisten pitäisi tavata toisemme,
ehkä saisimme uutta ajateltavaa menetysten
menettyjen rakkaitten ihmisten sijaan ,
pakkohan meidän on vain selvittävä
kun me emme vielä kuole,
vain kuoleman jälkeen loppuu surumme ja ikuinen menetettyjen rakkaittemme kaipaaminen.

mistä l ö y t ä i s i m m e toisemme,
se onki kysymys johon ei ole vastausta !

Lue lisää

Niinpä. Mistä ? Mutta kyllä menetyksistä on tarpeen puhua ja pitääkin.
Jos kaiken tuskansa patoaa sisäänsä se aiheuttaa hirveän ahdistuksen,
josta ei selviä.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Mistä ? Mutta kyllä menetyksistä on tarpeen puhua ja pitääkin.
Jos kaiken tuskansa patoaa sisäänsä se aiheuttaa hirveän ahdistuksen,
josta ei selviä.

Kyllä puhuminen on vättämättömyys,

läheiseni menetti nuoren puolisonsa kuolemalle,
hän puhuu puhuu puhuuu ja puhuuuuu siitä
suru ja suuri pettymys elämää kohtaan kun menetti puolisonsa ihan väärään aikaan ei aivan heti hellitä,
annana hänen aina kertoa sitä tuskaansa niitä hänen puolisonsa loppu vaiheita ne oli todella rajua taistelua kuolemaa vastaan
kyseinen henkilö ei olis haluunnu kuolla
se taistelu kuolemaa vastaan oli sielua raastavaa , lääkäriki välillä itki ,
se koski hänenki tunteisiin niin syvältä,
---- elämämä jatkuu ------ niitten kautta jotka tänne syntyy ja luo uutta elämää,
joitettnki on vain kuoltava, ja se että jos kuolema kohtaa nuoren elämän haluisen ihmisen se on todella koskettava tapahtuma kaikille läheisille ja ystäville,
nuorta ihmistä ei millää antais pois,

vanhuksen kuoleman hyväksyy paremmin, koska se on jo luonnon laki poistua
kun voimat hiipuu , se tavallaan on eri asia, vaikka sekin voi olla suuri suru läheisilleen,
joksus kuulee että hyväki, kun kärsimykset loppu,

elämä on surua, iloa, menetyksiä, ja tulevaisuutta nuorille ja terveille .

luoja on kanssamme elämää ohjailemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän
surunvallassa olevien ihmisten pitäisi tavata toisemme,
ehkä saisimme uutta ajateltavaa menetysten
menettyjen rakkaitten ihmisten sijaan ,
pakkohan meidän on vain selvittävä
kun me emme vielä kuole,
vain kuoleman jälkeen loppuu surumme ja ikuinen menetettyjen rakkaittemme kaipaaminen.

mistä l ö y t ä i s i m m e toisemme,
se onki kysymys johon ei ole vastausta !

Lue lisää

Vertaistuki olisi varmaan paras apu ! Suru on hirveän vaikea asia kestää.
Suren sitä, että puolisoni menetti elämänsä liian aikaisin.
Yksinjäämistänikin suren joskus. Sekin tuntuu kamalalta.
Ei hän tahtonut kuolla. Me uskoimme hänen olevan pian takaisin kotona.
Ei ollut suuresta asiasta kysymys. Yht'äkkiä hän menehtyi.
Olen siinä shokissa vieläkin ja murheen murtama kolmatta vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä puhuminen on vättämättömyys,

läheiseni menetti nuoren puolisonsa kuolemalle,
hän puhuu puhuu puhuuu ja puhuuuuu siitä
suru ja suuri pettymys elämää kohtaan kun menetti puolisonsa ihan väärään aikaan ei aivan heti hellitä,
annana hänen aina kertoa sitä tuskaansa niitä hänen puolisonsa loppu vaiheita ne oli todella rajua taistelua kuolemaa vastaan
kyseinen henkilö ei olis haluunnu kuolla
se taistelu kuolemaa vastaan oli sielua raastavaa , lääkäriki välillä itki ,
se koski hänenki tunteisiin niin syvältä,
---- elämämä jatkuu ------ niitten kautta jotka tänne syntyy ja luo uutta elämää,
joitettnki on vain kuoltava, ja se että jos kuolema kohtaa nuoren elämän haluisen ihmisen se on todella koskettava tapahtuma kaikille läheisille ja ystäville,
nuorta ihmistä ei millää antais pois,

vanhuksen kuoleman hyväksyy paremmin, koska se on jo luonnon laki poistua
kun voimat hiipuu , se tavallaan on eri asia, vaikka sekin voi olla suuri suru läheisilleen,
joksus kuulee että hyväki, kun kärsimykset loppu,

elämä on surua, iloa, menetyksiä, ja tulevaisuutta nuorille ja terveille .

luoja on kanssamme elämää ohjailemassa.

Lue lisää

Kun luen kirjoitustasi alkaa itkettää. Tunnen läheisesi tuskan.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän
surunvallassa olevien ihmisten pitäisi tavata toisemme,
ehkä saisimme uutta ajateltavaa menetysten
menettyjen rakkaitten ihmisten sijaan ,
pakkohan meidän on vain selvittävä
kun me emme vielä kuole,
vain kuoleman jälkeen loppuu surumme ja ikuinen menetettyjen rakkaittemme kaipaaminen.

mistä l ö y t ä i s i m m e toisemme,
se onki kysymys johon ei ole vastausta !

Lue lisää

Joka paikkakunnalla pitäisi olla tapaamispaikka surun kohdanneille.
Erilaisia järjestöihin ei surussaan jaksa ottaa yhteyttä.
Joissakin seurakunnissa on sururyhmiä, mutta haluaisi tutustua paremmin
henkilökohtaisesti ihmiseen, jota on suru kohdannut.
Vain surun kokenut voi ymmärtää toista surun kokenutta.

Armahdus kelle ?

Anonyymi kirjoitti:

Armahdus kelle ?

sille

yleensä jo vanhukselle siis vanhalle ihmiselle, mutta josku nuoremallekki, kun on jo kovin sairas, eikä parannuskeinoja enään ole,
ja
joka tahtoo jo kuolla
kun ei enään jaksa ja on vain kipee ja uupunu,

Anonyymi kirjoitti:

sille

yleensä jo vanhukselle siis vanhalle ihmiselle, mutta josku nuoremallekki, kun on jo kovin sairas, eikä parannuskeinoja enään ole,
ja
joka tahtoo jo kuolla
kun ei enään jaksa ja on vain kipee ja uupunu,

Lue lisää

On hirveää, kun ihmisen, joka haluaa elää täytyy kuolla ennenaikojaan. Joku toinen
saa elää 30 vuotta kauemmin. Elämä ei ole oikeudenmukaista.

mä suren kaikkia,
kuolleita läheisiäni ja kavereitani,
mennyttä elämää,
kun elämä on niiiiiiiiiin lyhyt
" kuin lapsella paita "

vain sata vuotta, siinä ei keriä edes oppia elämään oikein, tekee vain virheitä, hoh, ihminen eikoskaan ole valmis ihminen, vaikka monet luulee niin olevansa,

ja ikuisuus on miljaardeja vuosia,

Anonyymi kirjoitti:

mä suren kaikkia,
kuolleita läheisiäni ja kavereitani,
mennyttä elämää,
kun elämä on niiiiiiiiiin lyhyt
" kuin lapsella paita "

vain sata vuotta, siinä ei keriä edes oppia elämään oikein, tekee vain virheitä, hoh, ihminen eikoskaan ole valmis ihminen, vaikka monet luulee niin olevansa,

ja ikuisuus on miljaardeja vuosia,

Lue lisää

Niinpä, kun meillä on vain tämä yksi "harjoituselämä". Toista ei tule, kun olisi oppinut
montaa asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

mä suren kaikkia,
kuolleita läheisiäni ja kavereitani,
mennyttä elämää,
kun elämä on niiiiiiiiiin lyhyt
" kuin lapsella paita "

vain sata vuotta, siinä ei keriä edes oppia elämään oikein, tekee vain virheitä, hoh, ihminen eikoskaan ole valmis ihminen, vaikka monet luulee niin olevansa,

ja ikuisuus on miljaardeja vuosia,

Lue lisää

Lapsena elämä tuntuu ikuisuudelta. Jälkeenpäin yhdeltä hujaukselta,
kun on toinen jalka jo haudassa.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsena elämä tuntuu ikuisuudelta. Jälkeenpäin yhdeltä hujaukselta,
kun on toinen jalka jo haudassa.

mua vaivaa suru
ottaa syvältä sielun pohjasta,
mun terev veli kuoli yhtäkkiä
ja mikä pahinta hänet haudattiim melkein heti muutaman päivän sisällä,
minä en ehtiny mennä häntä edes katsomaan kun oli jo
haudattuki,
jotenki tuntui väärältä,
hän oli korkestikoulutettu DI. fyysikko,
teki töitä ja sai kokoajan tilauksia maailmalta,
nyt yhtäkkiä onki kuollu ja kuopatty,
vielä yksi veli on elossa, hänki on huonssa kunnossa . ihan pahalta tuntuu kun kaikki menetän,

Anonyymi kirjoitti:

mua vaivaa suru
ottaa syvältä sielun pohjasta,
mun terev veli kuoli yhtäkkiä
ja mikä pahinta hänet haudattiim melkein heti muutaman päivän sisällä,
minä en ehtiny mennä häntä edes katsomaan kun oli jo
haudattuki,
jotenki tuntui väärältä,
hän oli korkestikoulutettu DI. fyysikko,
teki töitä ja sai kokoajan tilauksia maailmalta,
nyt yhtäkkiä onki kuollu ja kuopatty,
vielä yksi veli on elossa, hänki on huonssa kunnossa . ihan pahalta tuntuu kun kaikki menetän,

Lue lisää

Otan osaa. Se on todella surullista.

Ei lopu, ei. Mutta voi muuttaa muotoaan. Eikä sillä ole väliä elääkö surija todellisuudessa vai omassa haavemaailmassaan, tärkeintä on, että itse selviytyy.

Puolisoni kuolemasta tulee tässä kuussa 28 vuotta.
En sure, mutta joskus jään ajattelemaan ja muistelemaan yhteisiä vuosiamme.
Olimme nuoria kun tapasimme, menimme naimisiin ja elimme perheenä lastemme kanssa vuosikymmenet.
Surin hänen kuolemaansa, itkin ja huusin perään, mutta minähän elän.
Miksi huudan kuolleita ihmisiä, takaisinko? Ehkä ensihetkinä kuoleman jälkeen, mutta sitten se on suru ja sen jälkeen ikävä.
En suren en tavallaan ikävöi, mutta usein kaipaan ja muistelen, mutta ne hetket tuntuvat vain hyvien muistojen täyttämiltä iloisilta hetkiltä.
Hän oli rakas.

Semmosta se on tämä vanhan ihmisen elämä,
kun kaikki kuolee ympäriltä, eikä jälkeläiset korvaa koskaan omaa puolisoa tai sitä läheistä ihmistä joka on sama kuin itse on,
kuten raamattu sanoo,
kun ihminen menee naisisiin pariskunnasta tulee sama kuin yksi ihminen . he siis sulautuu toisiinsa,


minäki ole yksin, puoliso kuoli vuosia siten
ja jälkeläiset ei ehdi pitää minusta huolta, heillä on oma elämä elettävänään,


jotain pitäis keksiä tähän yksinäisyyteen, mutta MITÄ ?

Anonyymi kirjoitti:

Semmosta se on tämä vanhan ihmisen elämä,
kun kaikki kuolee ympäriltä, eikä jälkeläiset korvaa koskaan omaa puolisoa tai sitä läheistä ihmistä joka on sama kuin itse on,
kuten raamattu sanoo,
kun ihminen menee naisisiin pariskunnasta tulee sama kuin yksi ihminen . he siis sulautuu toisiinsa,


minäki ole yksin, puoliso kuoli vuosia siten
ja jälkeläiset ei ehdi pitää minusta huolta, heillä on oma elämä elettävänään,


jotain pitäis keksiä tähän yksinäisyyteen, mutta MITÄ ?

Lue lisää

Ehkä hypätä sillalta alas ?

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä hypätä sillalta alas ?

TÄH ???


en kyllä hyppäis,

uskallatko muka sinä hypätä,

en ikinä hyppäis,

pitää keksiä muu keino,
esm,
etsitään oma kaveri, varmasti on joku samanlainen joka haluis kaverin, yksin ihmisen on paha olla kuten tiedät nyt,

mua tympii kun kaikki on kuollu eikä mulla ole enään puhekaveeita,

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä hypätä sillalta alas ?

Joko sinä hyppäsit sillalta alas,
kun niin hiljaa olet,

mä en tule sun kaa hyppäämään vaikka kuinka oottaisit,

mä keksin jotain muuta kivaa ,

Anonyymi kirjoitti:

Joko sinä hyppäsit sillalta alas,
kun niin hiljaa olet,

mä en tule sun kaa hyppäämään vaikka kuinka oottaisit,

mä keksin jotain muuta kivaa ,

Lue lisää

En vielä ole hypännyt, mutta ehkä hyppään. Tai jotain muuta. Tämä yksinäinen
jonninjoutava elämä ei ole mistään kotoisin. Kukaan ei edes tiedä, että olen
olemassa. Kukaan ei kaipaa. Olen turhake.

Anonyymi kirjoitti:

En vielä ole hypännyt, mutta ehkä hyppään. Tai jotain muuta. Tämä yksinäinen
jonninjoutava elämä ei ole mistään kotoisin. Kukaan ei edes tiedä, että olen
olemassa. Kukaan ei kaipaa. Olen turhake.

Lue lisää

Sinulle "turhake", niin mitä kertoisit tälle oletellulle uudelle ystävälle?

Kerro se tänne, niin saat ehkä vastauksia, tai sitten vähättelyä.

Oletan, että kertomukset on pian kerrottu ja sitten toistetaan sitä samaa, samaa, samaa, että on niin yksin.

Anonyymi kirjoitti:

En vielä ole hypännyt, mutta ehkä hyppään. Tai jotain muuta. Tämä yksinäinen
jonninjoutava elämä ei ole mistään kotoisin. Kukaan ei edes tiedä, että olen
olemassa. Kukaan ei kaipaa. Olen turhake.

Lue lisää

ETKÄ OLE

ET HYPPÄÄ sanon minä

minäki olen ihan yksin, arvaa vaan kuinka se tympii,
elän silti päivän kerrallaan ja kiukuttelen itselleni ja mietin mitä tekisin kuinka pääsisin tästä näin yksinäisestä elämästä eroon, ja luulempa että pääseki kuhan jaksan lähteä kotoa jonnekki, aattelin alottaa taas uimahalli harrastuksen saapahan käydä saunassa ja ittensä puhtaaksi, ja aina siellä joku juttelee niitä näitä, ja ne on ihan samanlaisia yksinäisiä kuin minä
pikkusen vaan huvittaa kun itsekää ensuuremmin halua kuitenkaan erikoisesti ystävystyä kenekää kanssa mutta kivan on noi hyvän päivän tuttavuudeki, ihan riittävä tuttavuus kun olen vanhan ja väsyny suuremmin en jaksais minkään sortin kekkereitä pitää,
mukava niitä on nähdä vain uimahallissa, silloin tällöin,
sillä ihmetelään aina jos jotaki kaveria ei ole pitkään aikaan näkyny sitä sitten pähkäillään onkohan kunnossa tai eikai ole kuollu,
se on semmosta yhteisöllisyyttä reissuillani,

ja SINÄ tule myös uimahalliin, aletaan me kavereiksi, nähdään silloin tällöin uimahallissa, ja jutelaan niitä näitä ja moititaan kuinka tympeetä on tämä vanhan ihmisen loppu eämä vaivoineen,
se on sitä vertaistukea toinen toisillemme,

joten nyt miettimää ja uimahalliin sinäki,

kirjoitelaan, ja älä hyppää minnekkää MINÄ MÄÄRÄÄN NYT, miäki tarvin kaverin, kuten sinä,

jaksellaan.

Anonyymi kirjoitti:

ETKÄ OLE

ET HYPPÄÄ sanon minä

minäki olen ihan yksin, arvaa vaan kuinka se tympii,
elän silti päivän kerrallaan ja kiukuttelen itselleni ja mietin mitä tekisin kuinka pääsisin tästä näin yksinäisestä elämästä eroon, ja luulempa että pääseki kuhan jaksan lähteä kotoa jonnekki, aattelin alottaa taas uimahalli harrastuksen saapahan käydä saunassa ja ittensä puhtaaksi, ja aina siellä joku juttelee niitä näitä, ja ne on ihan samanlaisia yksinäisiä kuin minä
pikkusen vaan huvittaa kun itsekää ensuuremmin halua kuitenkaan erikoisesti ystävystyä kenekää kanssa mutta kivan on noi hyvän päivän tuttavuudeki, ihan riittävä tuttavuus kun olen vanhan ja väsyny suuremmin en jaksais minkään sortin kekkereitä pitää,
mukava niitä on nähdä vain uimahallissa, silloin tällöin,
sillä ihmetelään aina jos jotaki kaveria ei ole pitkään aikaan näkyny sitä sitten pähkäillään onkohan kunnossa tai eikai ole kuollu,
se on semmosta yhteisöllisyyttä reissuillani,

ja SINÄ tule myös uimahalliin, aletaan me kavereiksi, nähdään silloin tällöin uimahallissa, ja jutelaan niitä näitä ja moititaan kuinka tympeetä on tämä vanhan ihmisen loppu eämä vaivoineen,
se on sitä vertaistukea toinen toisillemme,

joten nyt miettimää ja uimahalliin sinäki,

kirjoitelaan, ja älä hyppää minnekkää MINÄ MÄÄRÄÄN NYT, miäki tarvin kaverin, kuten sinä,

jaksellaan.

Lue lisää

Okei okei en hyppää !

Anonyymi kirjoitti:

Okei okei en hyppää !

kiitooooooooooooooooooooooooooos ku et hyppää,

hohoijaa helpotti
hyvä sinä !

Anonyymi kirjoitti:

kiitooooooooooooooooooooooooooos ku et hyppää,

hohoijaa helpotti
hyvä sinä !

Olen lähdössä hammasleikkaukseen. Lauantaina. Jononlyhennysleikkaus.
Hermostuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen lähdössä hammasleikkaukseen. Lauantaina. Jononlyhennysleikkaus.
Hermostuttaa.

Miten meni ?

Anonyymi kirjoitti:

Miten meni ?

Meni odotettua paremmin ja nopeasti. Oli taitava lääkäri ja hyvin ystävällinen.
Etnistaustainen, tietenkin hyvin suomea puhuva.
Minulta on ennenkin leikattu kaksi hammasta, viisaudenhammasta.
Hyvin meni nekin, mutta toinen tulehtui.
Tämä viimeinen oli kyllä huippusuoritus.
"Montun" paraneminen kestää kyllä joitakin päiviä,
mutta tänään saatoin jo syödä vähän enemmän,
eilen syöminen jäi aivan mimimiin.
Meinasi heikottaa.
Tänään kasvisosekeittoa ja kaurapuuroa meni aika paljon.
Ei voi syödä mitään mitä täytyy purra.

jooooo mutta nykyään otetaan NÄYTEITÄ uimahallin vedestä joka päivä ja jos on epäily jostaki pöpöstä niin uimahalli suljetaan tai se alllas suljetaan heti jos on pöpö vedessä,

mä olen käyny kymmeniä kymmeniä kymmeniä huosia uimassa eikä koskaan ole tullu miään tulehdusta,

kerran tuli kun joku ui niin läheltä ohi että sen käsi eili KYNSI raapasi mun käsivartta, siihen tuli pieni raapasun jälki ja tulehdus, sain siihen antipiotin se parani sillä,

"Olen miehenä rakentanut lähtöni niin, ettei se tee asiaa kenellekään surulliseksi."

Miten se onnistuu ?