Lääkäri ei suostu sähköhoitoon

Pahoittelut kolmesta samasta viestistä. Tässä oli jokin häiriö, kun postasin..

Minulle taas annettiin sähköhoitosarja puoliväkisin, kun olin psykoottinen osastolla.

Millä tavalla se lääkäri on aloittajalle perustellut sen, ettei suostu sähköhoitoon ?
Aika harva lääkäri on sähköhoitoa vastaan, etenkin jos potilas itse sitä haluaa.
Useinhan se aloite tulee lääkärin suunnalta, haluaako potilas kokeilla sähköä.

Onneksi olkoon. Mielestäni rehellinen lääkäri. Varmaan asiaan vaikuttaa, että olet työelämässä. Sähköhoidon tunnettu sivuvaikutus on ainakin lähimuistin väliaikainen (?) heikkeneminen. Onpas kiva jos ei tiedä mistä on tulossa ja minne menossa ja töitä pitäisi tehdä. Toisaalta sähköhoidon palattua takaisin markkinoille pimeän 50-luvun jälkeen, sen ensimmäinen ja ainoa sallittu indikaatio oli vain lääkeresistenttiin masennukseen. Eli tulisi kyllä tapauksessasi oikeampaan osoitteeseen kuin muissa tapauksissa.

Kyllä se lääkäri suostuu, kun sanot että joudut muuten jäämään joka tapauksessa töistä pois.

"...ahneuskuoliaaksi rukouksella ahneus poistuu

Tähän mennessä olen saanut sellaisen tyypillisen julkisen sektorin vastauksen, joka on sisällöltään, että kaikki on hidasta ja monimutkaista sekä tilanteeni on poikkeava aikaisempaan verrattuna, joten heillä ei ole kokemusta.

Minua ei haittaa, vaikka muisti vähän menisikin, jos tämä raskauden tunne vähenisi. Olin niin onnellinen, kun elin psykoosissa. Enkelimäinen olo,mutta en kyllä pystyisi töissä käymään, koska silloiset rituaalini veivät kaiken ajan.

Lainaten sairaanhoitajaa, niin vastaus oli, että ei sinne sähköhoitoon, vaan mennä työelämästä jne. En sitten tiedä, onko se raha, joka puhuu tässä asiassa. Olen ennenkin huomannut, että jos sinulla ei mene riittävän huonosti, niin julkiselta puolelta ei saa hoitoa. Maksan jonkin verran veroja pienestä palkastani, niin vähän tuntuu kohtuuttomalta, että yhteiskunnan elätit menevät minun ohitse tässäkin asiassa.

Joka kerta, kun kaipaan tukea, niin vastaus on sama: "Kun olen työelämässä..." Minulle työ on harrastus, joka vie kaikki voimani enkä jaksa sen lisäksi muuta. Toisin sanoen se on sydämen työ ja ainoa sisältöä tuova asia elämässäni.

Lisäksi pukeudun siististi ja käyttäydyn asiallisesti. Suihkussa koetan käydä päivittäin, mutta äitini auttaa kodin hoidossa tuomalla ruokaa ja siivoamalla.

Ehkäpä ne muistioireet on sitten aika pahoja, mitä siitä hoidosta tulee, jos ei millään haluta työelämässä olevalle sitä hoitoa antaa? Tuskin se hoito niin kallista on, ettei sitä sen takia haluttaisi antaa työelämässä olevalle. Ja hoitokerrasta varmaan kestää toipua hetki? Ettei voi sitten ihan samana päivänä ainakaan mennä töihin?

Itse olen ollut siinä käsityksessä, että en ole saanut monia tarvitsemiani apuja, kuten terapiaa juuri koska en ole työelämässä. No alkoholiongelman tiimoilta saan nykyisin katkaisuhoitoa tarvittaessa hyvin, mutta en minä sitäkään saanut vielä sanotaan 10 vuotta takaperin yhteiskunnan järjestämänä, vaikka olisin tarvinut silloin jo. Kaverit hoitivat minut kuntoon monet kerrat; turvapaikka sohvalta, kannabista jos sattuu olemaan ja mahdollisesti illalla pami naamaan. Ei minusta ollut edes hankkimaan omia rauhottavia yksityislääkäriltä, rehellinen ja rahaton.

Mutta mikä on teoriaa ja mikä käytäntö? Ensin pitää käyttää Kelan terapia, vasta sitten on oikeutettu niihin ostopalveluseteleihin, joita psyk. poli myöntää. Näin täällä.

Jos ei ole rahaa eikä omaisuutta, voi hakea toimeentulotukea. Jos toimeentulotuen edellytykset täyttyy, voi saada kelan terapian omavastuuosuuden toimeentulotuesta. Tätä varten joutuu sitten myymään kaikki suuremmat omaisuudet esim. vanhan auton, jos ei käy töissä ja tarvitse sitä välttämättä (jos käy töissä, ei toimeentulotukea yleensä saa, sillä tulot on liian suuret). Koska eivät sossusta suostu tekemään ennakkopäätöksiä, sinun pitää ensin maksaa terapeutin alkukäynnit 2-3 kertaa omasta pussista, sitten hakea kelan terapiaa, sen jälkeen toimeentulotukea ja sitten saa tietää maksaako sosiaalitoimisto ne omavastuut vai ei. Olet tässä vaiheessa tuhlannut omia rahojasi monta sataa euroa.

Lisäksi se, että joudut myymään omaisuutesi aiheuttaa sinulle masennusta, jota sitten voidaan korjata seuraavat kolme vuotta terapiassa. Jos sanot sen jälkeen psykiatrille, että tarvitset terapiaa (koska kuormittaa se työ, jonka olet joutunut tekemään terapian eteen), saat pahimmillaan riippuvaisen persoonallisuushäiriön diagnoosin, jos taas et suostu tai väsyt rumbaan, et ota vastuuta omasta hoidosta terapeutin mielestä.

Sosiaalitoimisto ei maksa omavastuita kuin sen kolme vuotta, sen jälkeen voi hakea ostopalveluita. Niitä ei välttämättä saa, ainakaan kaikkia käyntejä. Jos sanot terapeutille, että pitää harventaa, kun ei ole rahaa, niin alkaa taas vastuuttaminen, jota jauhetaan terapiassa kuukausikaupalla.

Arvaa, mistä tiedän? Koska nämä terapeutit ja psykiatrit ovat niin irrallaan normaalin mielenterveyspotilaan elämästä, etteivät ymmärrä, millaisia ongelmia potilas kohtaa. Lisäksi toimeentulotuesta ei makseta niitä omavastuita etukäteen, saat ne kuittia vastaan. Eli pahimmillaan sinulla tarvii olla 500-1000 euroa ekstraa säästössä, jos tähän hommaan lähdet. Niitä ei voi kuitenkaan pitää tilillä, koska sitten et saa toimeentulotukea.