Tapahtui ilmeisesti USA: ssa. Erittäin älykäs, mielikuvitusta käyttävä, järkevä ja innovatiivinen lääkäri. Ei sitä pitäisi aina ajatella kaikkea sairauden hoidossa ja hoitoa suunnitellessa lääkenäkökulmasta. Vaan tässä on hieno esimerkki pehmeämmistä keinoista. Yksinkertaisillakin tavoilla voi hoitaa itseään. Hankkimalla itselleen lemmikin, josta voi huolehtia ja on paljon iloa moniksi vuosiksi.
Tällä palstalla niin moni messuaa sen medikalisaation ja sairauksien hoitamisen ainoastaan lääkekulmasta. Kun esim. masennusta voi hoitaa liikunnalla, etsimällä seuraa ja ystäviä, tekemällä itselleen mieluisia asioita jne. Ja yksi todella hyvä tepsivä keino on hankkia lemmikki.
Tällä palstalla niin moni messuaa sen medikalisaation ja sairauksien hoitamisen ainoastaan lääkekulmasta. Kun esim. masennusta voi hoitaa liikunnalla, etsimällä seuraa ja ystäviä, tekemällä itselleen mieluisia asioita jne. Ja yksi todella hyvä tepsivä keino on hankkia lemmikki.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Lääkkeet eivät tuo elämään sisältöä. Monen masennuslääkkeen vaikutus perustuu plaseboon, eli lumevaikutukseen. Lääkkeettömilläkin keinoilla voi hoitaa itseään ja lisätä omaa hyvinvointiaan.
Psykiatriassa ja siellä toimivien pitää pohtia enemmän lääkkeettömiä vaihtoehtoja, elämänhallintaan ja potilaalle elämään sisältöä tuoviin tekijöihin. Lisäksi enemmän dialogikeskeistä, vuorovaikutuksellista, eli keskusteluun pohjatuvaa hoitoa niiden pillereiden sijaan.
Sääliksi käy nämä ressukat jotka luulee että hoidon tarkoitus on tuoda sisältöä elämään.
Hoidon tarkoitus on kai lähinnä se, että ihminen oppii itse etsimään sisältöä elämäänsä.
Sisältöä ei tuoda ovelle, sitä ei tilata postimyynnistä, sitä ei saa muilta ihmisiltä, se pitää keksiä ja kehittää itse, omia halujaan ja tarpeitaan vastaamaan.
Jos elämässä ei ole sisältöä sitä pitää hankkia
esim matkustelemalla
terv. Psyk hoitaja
Sitä juuri tarkoitin kommentillani, että on itse tehtävä jotain sen eteen, jos sisältöä haluaa.
Toisaalta ymmärrän kyllä, että se ei ole masentuneelle kovin helppoa.
Itselläni on ollut kaikkea muuta psyykkistä, onneksi ei koskaan masennusta.
Elämässä pitää olla myös hauskaa!
Juurikin näin.
Matkusta ukrainaan!
Oletko juuri niitä psyk hoitajia, joita foorumilla haukutaan siitä, etteivät he tiedä mistään mitään?
Elämän sisällössä pitää olla sopivia haasteita, joista saa onnistumisen kokemuksia.
Teoriassa matkusteluunkin voi näitä liittyä. Lennot voi myöhästyä, ja laukut kadota, ja onnistumisen kokemus voi tulla siitä, että saat vihdoin pestyä sukat hotellin vedenkeittimessä.
Pelkkä matkustelu ei valitettavasti tuo sitä sitä sisältöä elämään, josta saa jatkuvasti onnistumisen kokemuksia. Siihen tarvitaan ihan jotain muuta missä ihminen on itse se aktiivinen tekijä.
Terv. Aidosti masentunut
Luin tuon kyseisen kissajutun ja tuli heti mieleen, mitä jos ihminen onkin allerginen kissoille, tai eläimille ylipäänsä ? Ei silloin niin vain kissaa oteta.
Ja miettisin kyllä muutenkin, lääkärikö maksaa mahdolliset eläinlääkärikulut, ruuat, ym. kissan hoitoon liittyvät kulut.
Ideana ihan hyvä, mutta onkohan se lääkäri ottanut ihan kaiken huomioon. Luulisi, että on keskustellut tuon ihmisen kanssa laajemmin asiasta.
Samoja ajattelin. Eläinlääkärikustannukset voivat olla huomattavia pieneläkeläisille. Mitä jos kuolla kupsahtaa? Kenelle jää vastuu? Kissat voivat olla pitkäikäisiä.
Heh...
Jos se lääkäri ottaa sen kissan sitten hoitaakseen, kun se toinen kuolee....
Kaikenlaisia ajatuksia tuleekin mieleen tuollaisesta lääkärin määräyksestä, onhan se tosin harvinaista, että lääkäri on kissan määrännyt hoidoksi.
Mitä jos potilas on sanonut ei kiitos, onkohan se pakotettu kuitenkin ottamaan sen kissan ?
Aika mielenkiintoista....
On varmaan raskasta ajatella negaation kautta täysin positiiviseksi luokiteltavaa asiaa.
Missäköhän kohtaa oli sitä negaatiota ? Vai onko hankalaa ymmärtää huumoria ?
Totta kai kaikki, mikä tuo ihmiselle/potilaalle mielihyvää, on positiivista.
Esim. eläinterapiaa on Suomessakin käytetty jo vuosia.
Ei sen sisällön tarvitse olla ehdottomasti juuri se kissa. Varmasti kyllä ymmärsit pointin.
No tuskin tätä hoitoa allergiselle määrättäisiin, eikä noita elukoita lääkäriin viikoittain viedä ellei nyt satu hankkimaan tappiinsan "tehtyä" rotuelukkaa, jotka on sitten oikeasti sairaita. Rokotuksissakin on tietty väli, matokuuri ei paljoa maksa.
Tavallinen sekarotunen katti tai hurtta, ne pysyy terveenä.
Onhan Suomessakin asiaa tutkittu ja hyväksi havaittu esim dementikkojen osalta. Kaverikoirat, kissat osastoilla vai kiellettiinkö tämä jo? Dementikot "heräävät", kun eläin tulee.
Eläimillä on hyvä vaikutus ihmisiin, myös niihin, jotka ei ole sosialisia ja tuo masennus... Eläin ei huuda, hauku (koira kyllä haukkuu, mutten sitä tarkoita), eläin antaa sen vankkumattoman rakkautensa sinulle, ei tosin kaikki katit, mutta on siinä, lämmin, paijattava ja voit kertoa sille kaikki murheesi eikä se juorua..
Kissa, koira kotieläimenä on se oma pikku kotipsykiatri ja koiran kanssa on myös pakko liikkua.
Kannattaa ennen kuolemaansa keskustella asiasta valmiiksi eli tehdä "adoptiopaperit" luotettavan ystävän, lasten kanssa...
Kuolemaa en huumoriksi ymmärrä, mutta kertoo vain ihmisten tyhmyydestä.
Kuolla voi vaikka kolmikymppisenä ja mitä jos silläkin on kissa/koira?
Eläkeläisille eikö työttömille?Tai pienipalkkaisille?
Siinä kohdassa, kun joku negaatiosta mainitsi, siihen mennessä kukaan ei ollut ottanut esille kuolemaa esille.
Että kyllä täällä huumoria heitettiin ihan muista asioista kuin kuolemasta.
Eikä siihen huumoria liity, jos joku miettii, että ihmisen kuoltua on lemmikille löydettävä uusi omistaja.
Onhan näitä. Isompi ongelma taitaa olla ne maniaan taipuvat ihmiset, jotka lähtee hetken mielijohteesta hakemaan jotain sairaita rescue koiria jostain euroopan toiselta laidalta.
Sitten ihmetellään, kun ei rahat riitä omaan elämiseen, kun lemmikki syö kaiken varallisuuden.
"Syö kaiken varallisuuden".
Kertoisitko hieman tarkemmin, mitä tarkoitat?
Toki, jos hommaat 70-80 kg painavan hurtan, niin syöhän se enempi, kun 3 kilonen koira tai katti, mutta et sitten tiedä, ettei niille tunnin välein ruokaa annfta?
Vai tarkoitatko, että se elukka syö huonekalut, telkkarin, kukat, matot ymym??
Kun 70-80kg painava maniassa oleva ihminen menee päivystykseen, se maksaa noin 45€ kun tämä sama ihminen vie nyrkin kokoisen rescue eläimen eläinlääkäriin se maksaa 600€
Montako sairasta eläintä otat hoitaaksesi?
Niin kuka ottaa ?
On jokaisen oma asia, ottaako vaikka koiraa, ja jos ottaa, niin sen koonkin saa ihan itse päättää.
Jos ja kun, joillain on varaa eläinlääkärille maksaa suuriakin summia, niin siitä vaan.
Jos tästä nyt sitten sukeutuu vaikkapa hullu kissanainen. Jotenkin en pidä ajatuksesta että lääkäreille annettaisiin jokin elämään opettamisen tehtävä. He kuitenkin ovat auktoriteetteja professionsa turvin, joten heikoissa kantimissa henkisesti oleva voi kunnioittaa sanomisiaan enemmän kuin olisi hyväksikään. Lääkäri pysyköön lestissään. Jokainen normijärkinen tietää että elämässä pitäisi olla sisältöä. Sitä voi vähentää ihan materiaalinenkin puute. Jota masentuneella voi olla jos työ hankalaa. Jos kissalle alkaa vaikkapa tulla terveysongelmia jotka kalliita hoitaa niin masennukseen taipuvainen voi ottaa takkiinsa...
Lemmikin terveysongelmat voivat lisätä omistajankin terveysongelmia.
Voi ihan hyvin ahdistua ja masentua siitä, jos lemmikki sairastuu.
Kissat myös voivat tartuttaa tautejaan omistajiinsa, mm toksoplasmoosin. Vaatii siis hoito jonkinasteista mielenterveyttä.
Kissat myös voivat tartuttaa tautejaan omistajiinsa, mm toksoplasmoosin. Vaatii siis lemmikistä huolehtiminen asiallisesti jonkinasteista mielenterveyttä.
Toksoplasmoosin on esitetty muuttavan ihmisen persoonallisuutta riskinottajan suuntaan.
Joo kaikessa on aina jotain negatiivista. Elämäänkin voi kuolla.
Voivat, ehkä, saattaa, luultavasti...
Katti toi sisään ison vesirotan, oli vähän märkä se katti, kun oli "tapellut" sen rotan kanssa, rotta lensi ulos, katti jäi sisälle. Heti tuli luonnon omat jätekerääjät paikalle, puolen tunnin päästä ei näkynyt edes siimahäntää ,jos nyt rotan hännästä voi sanoa "siima"?
Katti tuli tyytyväisenä viereen kehräämään.
Tässä mää vielä olen. Johtuisko siitä, että pennusta asti elukoitten kanssa sain olla, möyrittiin mullassa, hiekassa, maattiin nurtsilla, välillä paskaset sormet kävi suussa, syötiin ketunleipiä, maisteltiin ratamon nuppuja, suolaheinää, vähä kaikkea, yksi ehdoton kielto oli: Ei saa edes koskea punasiin marjoihin, joita joissain puskissa metissä on! Se taottiin kalloon, ettei koskettu mihinkään, mitä ei tunnettu.
Pihlajanmarjat tunnettiin ja tietenkin maistettiin, aivan hirveitä oli, enää ei edes koskettu niihinkään.
Puolukat ja mustikat syötiin, ne tunnettiin, muttei niihin puskien punasiin..
Liika hygieenisyys, ruokapuolen "kehittely" on saanut aikaiseksi sen, että allergiat, keliakiat ym sen kun rehottaa...
Hylättyjä eläimiä jätetään asuntoihin paskan keskelle,kitumaan ilman ruokaa onhan näitä
Miksei määrännyt rescuekissojen hoitolaan vapaaehtoishoitajaksi. Sinne voi myös kantaa roposiaan jos ylimääräistä on.
Minä en usko, että lääkäri suorastaan määräsi hankkimaan kissan, vaan pikemminkin saattoi ehdottaa sellaista. Ei lääkärillä ole valtuuksia määrätä kissan hankkimista. Joku on halunnut ymmärtää väärin ja toinen jatkaa siitä.
Lääkäri voi määrätä lääkkeitä, tutkimuksia, hoitoja kuten leikkauksia ynnä muuta sellaista, mutta ei kissan tai koiran hankkimista, vaikka sellainen joissakin tapauksissa voi olla hyväksi. Potilas puolestaan omalta osaltaan viime kädessä kuitenkin itse päättää, ostaako lääkkeet ja syökö ne tai meneekö tutkimuksiin tai haluaako hoitoa.
Samaa mieltä.
aloittaja saattoi tai olla saattamatta tehdä tarkoituksellisen provokaatisen aloituksen.
Ei, kyllä se sanamuoto taisi siellä IltaSanomien artikkelissa olla ja mennä niin, että lääkäri määräsi potilaaksi masennuslääkkeeksi kissan ostamista. Käykäähän tsekkaamassa asia itse verkkolehdestä. En ole tehnyt aloitusta provomielessä! En koskaan harrasta sellaista.
Tarkoitus oli tässä keskustelussa tuoda esille se, että esim. Suomessa aika usein masennus, tai psykoosipotilaalle lääkäri määrää hoidoksi lääkkeitä. Miksi psykiariassa toimivat eivät esim. tarkastele ja kysele hoitoon tulevalta laajemmin, että millä tolalla ne kunkin potilaan peruspilarit, kuten nukkuminen, syöminen, liikkuminen, harrastaminen ja sosiaaliset verkostoitumiset yms. ovat? Koska elämä ja arki ja hyvinvointi koostuu niin monesta eri osatekijästä. Sama koskee sitä, että jos jollakin on esim. traumataustaa, ( vaikka tämä nyt onkin lehmänloikka keskustelussa olevan asian sivuun), niin jostakin kumman syystä, etenkään julkisella puolella, siitä ei välitetä mitään. Koska lääkäreiden fokus on jossakin aivan muussa. Yksi fokus on ainakin se, että pyritään saamaan ja löytämään potilaalle/potilaille kaikki oireet selittävä diagnoosi ja siihen sitten määrätään lääkkeitä koko elinajaksi. Mutta ei siellä psykiatriassa, tai mt-puolella yleensä kiinnitetä mitään huomiota ruokavalioon ja noihin jo edellä mainittuihin muihinkin asioihin. Itse näen asian niin, että ihmisen hyvinvointi lähtee niin monista asioista. Jos niihin ei kiinnitetä huomiota, niin sitten on jotakin pahasti vialla. Tavallaan voi sanoa näin, että nykyinen mt-hoito on vain pintaraapaisua, diagnosoidaan, määrätään lääkkeitä, potilas käy hakemassa lääkkeensä apteekista ja jää oman onnensa nojaan, ( "koeta nyt pärjätä siinä-tyyliin" ) ja käytännössä siinä on se kaikki hoito. Kuvittelenko minä oikeasti, että jotakin on pahasti vialla koko systeemissä ja siinä, että sitä palvelua kutsutaan joksikin hoidoksi?
Provolta haiskahtaa. Ei mitään masennuslääkkeitä olisi keksitty jos joku eläinten paijaaminen riittäisi pitämään masennuksen loitolla.
Se oli kyllä ihan lehtijuttu tänään, muistaakseni Ilta Sanomissa.
Ehkäpä lääkkeet on keksitty, ennen kuin on huomattu eläinten paijaamisen auttavan.
Ainahan niitä uusia hoitokeinoja tulee lisää, saa jokainen itselleen sopivan, toivottavasti.
Monen ongelmat ovat sosioekonomisia, yksinäisyys, rauhattomuus, sairaudet nivoutuu ongelmakimpuksi. Se voi olla hyvätuloisten lääkärien vaikeampi sisäistää. Elämän kaikinpuolista kurjuutta.
Rahattomuus siis, elämä kapeutuu.
Ihmiset, joilla menee paremmin, vaikkapa taloudellisesti, eivät ymmärrä sitä, millaista elämä on huonompiosaisilla.
He eivät usein osaa edes ajatella asiaa esim. rahattomien suunnalta.
He elävät pilvilinnoissa, kun heillä menee hyvin, niin onnistuu se kaikilta muiltakin.
Totta. Heikko-osainen kun valittaa puutteista johtuvaa huolta ja kurjuutta, sellainen yltäkylläinen kehuskelee jokapäiväisillä ravintolaruokailuillaan ja matkoillaan.. Mitäpä sitä huvikseen viihdyttämään ketään omalla kustannuksellaan. Kannattaa luusereiden katsoa tarkkaan vaikkapa köyhille järkätyillä lomamatkoilla onko joku/jotkut hotellin aulassa katselemassa sopivia kohteita. Ja kieltäytyä uudesta seurasta jyrkästi. Kukaan/ketkään eivät ole mitään hyväntekijöitä jotka muka sattumalta just teistä olisi kiinnostuneita. Taka-ajatuksia on.
Ymmärtävät kyllä, mutta miksi pitäisi itse rypeä itsesäälissä kun siihen ei ole aihetta. Tai surkutella muiden huono-osaisuutta.
Jokainen ansaitsee oman menestyksensä itse.
Samalla logiikalla voisi sanoa, että köyhät eivät ymmärrä, sitä työn ja uhrausten määrää, mitä varakkaammat joutuvat pilvilinnoistaan kärsimään.
Masennuksesta kannattaa muistaa, että se ei automaattisesti näy päällepäin, eikä se ole tulotasosta kiinni. Ehkä jopa sillä tavalla päinvastoin, että ne rikkaat ihmiset jotka masentuvat, eivät voi ostaa itseään onnelliseksi, koska heillä jo on kaikkea. Siinä missä köyhempi voi kokea aitoa onnistumiseniloa, jostain hyödykkeestä, ainakin joksikin aikaa.
Itse en koe muiden kehuskelevan yltäkylläisyydellään. Tai säälivän köyhempiä.
Kirjoituksellani tarkoitin vain sitä, jos ihminen ei ole itse ollut sellaisessa asemassa/tilanteessa kuin toinen, ei kovin usein ymmärrä, mitä toinen kokee.
Mitä enemmän tietää ja tuntee ihmisiä, eri yhteiskuntaluokistakin ( tosin ihmisiä ei saisi luokitella ), sen laajemmin huomaa eroavaisuuksia, miten ihmiset elävät, mitä he tekevät, miten he suhtautuvat itsestään eroavaisiin ihmisiin, jne.
Se kyllä laajentaa omaa perspektiiviä nähdä, kuulla ja ymmärtää monenlaisia ihmisiä, iloineen ja suruineen.
Kissa pelasti henkeni.Elämässäni oli vaihe kun tuntui ettei ole muita syitä elää ,mutta kissaa ei voi jättää yksin. Rauha hänen sielulleen ja kiitos 18 vuoden ystävyydestä.
❤️😢
Otan osaa suruusi. Tiedän, miltä lemmikin menettäminen tuntuu, koska itselläni on ollut elämän varrella moniakin lemmikkejä. Niiden menetys tuntuu yhtä pahalta, kuin minkä tahansa muun läheisen poismeno.
Omalla kohdallani antoisimmat hetket olen viettänyt nimenomaan lemmikkejä hoitaessani ja niitä seuraillessa. Ja kyllä ne helpottavat yksinäisyyden tunnetta ja masennusta. Saavat lähtemään lenkille. Leikkiä niiden kanssa, heittää palloa. Niistä oppii paljon, mm. sen, miten paljon ne kykenevät antamaan hoitajalleen ja kuinka vähästä ne ovat tyytyväisiä.
Olet oikeassa. Lemmikit tuovat paljon iloa ja sisältöä elämään. Myös murhetta joskus.
Harmi että heikommassa asemassa oleville aina vain motkotetaan lemmikkihaaveisiin että kuluja tulee, eläinlääkärikulut maksaa paljon pitämisen lisäksi jne. Kukapa ei tietäisi?
Miksi ei kukaan rikas voi auttaa lemmikkihaaveen mahdollistamisessa, esim. lupaamalla auttaa kohtuullisissa eläinlääkärikuluissa? Monelle köyhälle lemmikkin pitäminen kohentaisi hyvinvointia huomattavasti. Minkäänlaista (rahallista) tukea ei lemmikkien pitämisen mahdollistamiseksi ole olemassa joten useilla ei tule olemaan mahdollisuutta eläinystävään.
Media on mediaa, ja on ymmärrettävä, että siellä käytetään sanoja ja sanamuotoja, jotka voivat johtaa ihmisiä harhaan, ajattelemaan ja luulemaan väärin jostain asiasta.
Tietysti aloituksen, ja kyseisen lehtijutun on ollut tarkoitus kertoa lääkärin suosituksesta kissan ottamiseen, ei määräyksestä.
On käsitelty usien sitä aihetta että miten vastuuttomasti monet ihmiset ottavat kissoja ja koiria ymmärtämättä paljonko ne sitovat ja kuinka pitkän aikaa ne sitovat ja miten niitä tulisi jaksaa hoitaa ensi vuonna ja seuraavan vuonna jne.
Ja sitten vielä oikein lääkäri alkaa ehdottaa jo elämässään epävarmoilla ja heikoilla jäillä olevalle masentuneelle että otapa kissa, se kuule piristää...ei meinaan paljoa järki tuon lääkärin päätä pakota...
Sillehän ei voi mitään, mitä toinen sanoo.
Eri asia on sitten, uskooko sitä toista, tai tekeekö niin kuin hän on ehdottanut.
On tässä maailmassa paljon järjetöntä puhetta, itsekin toisinaan sorrun..
Kai se nyt pitää uskoa lekuria lemmikkiasioissakin kun ja jos uskoo vakuuttelujaan kokeellisen rokotteen tepsivyydesta ja harmittomuudesta.
No pitihän se tällekin palstalle tulla niistä rokotteista hourailemaan...
Anteeksi, mutta nyt on taas pakko tuoda vähän järkeä tähän aiheeseen.
Meillä on reilusti yli kolme lähihoitajaa jokaista lääkäriä kohden. Meillä on lähes kolme sairaanhoitajaa jokaista lääkäriä kohden. Meillä on erilaisia terapeutteja aina fysioterapiasta taide, ja heppa terapioihin asti. Meillä on sosionomeja ja ehkä tusina muuta ammattikuntaa hoitamassa mielenterveyspotilaita.
Sitten meillä on ne lääkärit. Jotka siis ensin opiskelevat usean vuoden lääkäreiksi, ja sitten vielä erikoistuvat siihen psykiatrian kliiniseen hoitotyöhön, eli lääkkeisiin. Miksi hemmetissä juuri tämän ihmisen piätisi jutella teidän kanssa kissoista?
Entä jos vaan menisitte suosiolla sinne hoitoon, ja juttelisistte niiden kaikkien muiden kymmenien hoitajien kanssa kissoista, ettekä valittaisi siitä, että lääkärin määräämät lääkkeet tulee ja haittaa teidän harhoja.
Aihe on otettu esille siksi, että minusta oli hienoa lukea vastavirtaan ajattelevasta ja toimivasta lääkäristä, joka ei aina ole heti tyrkyttämässä niitä psyykelääkkeitä ihmiselle jokaikiseen oireeseen. USA: ssa näin tehneen lääkärin, joka ehdotti potilaalle masennukseen kissan hankkimista, on osoitus aivojen käytöstä ja erilaisista mahdollisista keinoista auttaa ihmisiä. Se on myös osoitus älykkyydestä. On olemassa lukuisia tapoja ja keinoja, joilla voi auttaa, hoitaa ja tukea kriiseissä ja ongelmissa olevia ihmisiä. Kyse ei ole mistään harhaisuudesta. Vaan tämä on täyttä totta.
Et kai väitä olevasi alan ihminen ?
Ihmiset saavat kyllä käydä palstoilla keskustelua vaikka kissasta, jos niin haluavat, mediahan asian toi esiin.
Jos täällä keskustellaan jostain lehtijutusta tai sen aiheesta, ei se ole harhaisten keskustelua.
Oletko leipiintynyt työhösi, potilaisiin, vai mihin ?
Mutta lääkäri psykiatri hoitaa potilaita biofyysisinä olentoina. Siihen hänen koulutuksensa perustuu, materialistiseen ihmiskasitykseen. Henkinen kokonaisuus toki myös, ja ympäristönsä tuote. Mutta tuohon lääkäri on kadeton. Puheensa tyhjää täynnä.
Pääseekö järjenkäytöllä automaattisesti alalle töihin?
Tai onko kaikki "järjettömät" ihmiset automaattisesti potilaita?
Mutta kysymys kuuluu, kumpi on tyhmempi? Se joka kirjoitta provon klikkiotsikon, vai se joka siihen uskoo?
Sekös se skitsofreenikkoa kismittää, kun ei edes masentuneet ota heidän kissateorioitaan todesta.
Onhan vankiloissakin ainakin ulkomailla koiria lemmikkeinä
Pipipipipip kai
Olennainen asia on se että se lemmikki ei korvaa sitä vankilatuomiota, vaan auttaa ihmistä muuten.
Kopissa ei varmaan ole kiva olla yksin.Papukaija olisi myös hyvävaihtoehto, jos oppii puhumaan.
Jaaa..
Kyllä nyt on taas paisuteltu yhtä lehtijuttua.
Tuskin ketään kismittää, kun porukat mielipiteitään vaihtelee lehdestä lukemastaan asiasta.
Oikeastaan kukaan, et edes sinä, voi täällä tuiki tuntemattomia väittää skitsofreenikoiksi.
Eikä se lehden juttu ollut mikään kissateoria, se oli jonkun lääkärin oma teoria ehdottaa masentuneelle kissaa lemmikiksi, ajatuksena ihan loistava. Toteuttakoon joku sen, tai sitten ei.
Toivottavasti et ole alan ihminen, se verran ilkeämielisyyttä löytyy, anteeksi kun mainitsen.
Ja suosittelen lukemaan lehtiä, niin tietäisit mihin asiat liittyvät, ei tarvitsisi luokitella ketään skitsofreenikoiksi tai miksikään muuksikaan.
Lemmikki ei myöskään poista syytä, miksi joku on sinne vankilaan joutunut.
Toivottavasti tällaisia yleisneroja ei ole terveyskeskuksissa, kun luulosairaat hakeutuvat pakeilleen entistä useammin saamaan myös elämän ohjetta.
Mielummin jotkut ihmiset ottaa pillerin ,kun kuunella jotain psykoa jaka kärsii omasta olostaan.
Vanhuksille hoivakoteihin lemmikkejä
Miksei koira koira on ihmistä parempi vaihtoehto.
Mielestäni masentunut ei ole potilas,koko mailma on täynnä potilaita sitten.
Ja katinkontit päälle!
Eivät kaikki ole masentuneita.
Alakulo, väsymys, madaltunut mieliala, eivät ne ole vielä masennusta.
Joka ikinen ihminen on joskus allapäin, on alakuloa, väliaikaista ahdistusta esim. jostakin ikävästä sattumuksesta, tms. Ei niitä luokitella masennukseksi.
Kun kaikki nuo olotilat alkavat haitata ihmistä, ihmisen jokapäiväistä elämää, sotkea muita asioita, silloin se voi muuttua masennukseksi, jolloin se lähinnä on sairaus.
Eikä masentunut tosiaankaan ole potilas, ellei ole joko sairaalassa tai aktiivisen avohoidon potilaana.
Ehkä potilas-sana on saanut alkunsa siitä, kun ihminen potee jotain vaivaa alkaessaan sairastaa.