Miten teitä on muistettu / te olette muistaneet toista henkilökohtaisena merkkipäivänä tai suhteen merkkipäivänä (seurustelun / kihlauksen vuosipäivä, hääpäivä tms.)? Mikä olisi "oikea" tapa muistaa? Onko oikeutta odottaa / toivoa päivän huomioimista? En siis puhu lahjoista vaan että voisi tehdä jotain yhdessä, käydä jossain, tai vaikka kokata yhdessä jotain erityistä...
Meillä on taas kerran vuosipäivä edessä, tällä kertaa 5-vuotispäivä. Edellisillä kerroilla on tainnut tulla vierailtua hesburgerissa ja jäätelökioskilla. Yksi vuosipäivä meni riidoissa ohi kokonaan. Yksi vuosipäivä oli kyllä piti mennä soutelemaan, mutta kaatosateesta johtuen juututtiin telkkarin ääreen. Tämä vuosipäivä oli tarkoitus viettää Pariisissa, mutta mies totesi että reissu sopisi paremmin johonkin toiseen ajankohtaan (seliseli) enkä enää jaksanut ruikuttaa asiasta.
Suhde on aivan ihana, mies oikea unelma, rehellinen, auttavainen, arvostava ja hellä. Arkeen kuuluu pieniä rakastavia ja huomioivia tekoja, kauppakassin kantamista, suukkoja, läpsäytyksiä pyllylle, ruoan laittamista, arkiromantiikkaa siis. Olen hyvin onnellinen. Onko silti väärin toivoa "ylimääräistä" ripausta romantiikkaa silloin tällöin?
Parisuhteen merkkipäivät
18
3915
Vastaukset
- Suklismanna
Ei tietenkään ole väärin toivoa, mutta odottaa ei oikein kannata. Jos mies muutoin on kuin unelma, tuo on tietysti aika pieni miinus meressä, ja itse valitsisin kyllä sen arkiromantiikan koska tahansa jonkun tietyn päivän muistamisen edelle.
Olet varmaan kertonut miehellesi, että kaipaisit jotain spesiaalia sille päivälle? Muistathan esittää asian tyyliin "musta ois kiva" tai "oispa ihanaa jos", menee paljon paremmin perille kuin "mikset sä ikinä" tai "kyllä musta sun kuuluis".
Miten itse muistat miestäsi? Ilmeisesti et ainakaan ole järjestänyt aiemmin mitään erityistä tekemistä (tai ainakaan se ei ole toteutunut)? Jos esimerkiksi toivot yhdessä kokkausta, mitä miehesi sanoo jos edellisellä kauppareissulla yhdessä ostatte jotain erikoisempaa ja sitten valmistatte sen? Tokkopa kieltäytyy, kun kerran arkisinkin ruokaa laitatte? Tai jos ehdotat jonnekin lähtemistä, ihan siis johonkin tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan, eikä vaan yleisellä tasolla "mentäiskö jonnekin"?.
Onnittelut, jos olet noin niinkuin muutoin löytänyt unelman. Eiköhän tuo pieni, miehille tyypillinen merkipäivänmuistaminenkin jotenkin järjesty.- mie vain kysyn
En jaksanut alkuperäiseen viestiini listata kaikkea mitä olen seurustelumme aikana ehdottanut ja mikä on tyrmätty =) Pieni miinus tuo toki on, mutta ei minun toiveenikaan ole suurensuuri.
Useista KAUNIISTI esitetyistä toivomuksista huolimatta, emme ole kertaakaan käyneet "oikeassa" ravintolassa. Leffakäyntiä jos ehdotan, mies toteaa vain ettei oikein tykkää käydä leffassa. Teatterista puhumattakaan =) Olen ehdottanut laavulla tehtävää pientä metsäretkeä nuotimakkaran kera... eijei. Olen itse asiassa monesti ostanut tarvikkeet yhteiseen, herkulliseen illalliseen, mutta jossain vaiheessa lopetin, kun romantiikka aina katosi television pieruhuumoriin tai urheiluselostukseen =) Hassua, kun yleensä mies ei tuollaisia ohjelmia katso... mutta hän ei vain ymmärrä että aterian olisi ollut tarkoitus olla romanttinen ja tarjottava taustaviihde olisin ollut minä =)
Ehdotin pienen, romanttisen mökin vuokraamista yöksi tai kahdeksi... itse asiassa tätä ideaa tyrkytin jo viime kesänä, mutta kun ei. Omakin mökki löytyisi (siis vanhempieni), jos se rahasta tms. olisi kiinni, mutta kun sekään ei ole selityksenä.
Voisin jatkaa vielä muutaman tunnin, mutta en jaksa.
Ok, mies ei tykkää minkään "ohjelman" järjestämisestä tai ehkä kankeanoloisista juhlallisuuksista. Eikä ylipäätään suunnittelemisesta. Kai se on sitten otettava vain sinä pienenä miinuksena, koska jokaisessa meissähän sellainen on. Ja tämä on hyvin vähäpätöinen =)
- Nanna
En usko, että on vain yksi oikea tapa viettää tai muistaa merkkipäiviä. Mutta näin meillä merkkipäivät vietetään, suhdetta on takana kohta 5 vuotta:
Minun syntymäpäivä:
- Mieheni ostaa minulle jonkun pienen lahjan, ehkä kukkiakin. Hän joko laittaa minulle itse illallisen (jälkiruoan ja muiden herkkijen kera) tai sitten hän vie minut ulos syömään.
Mieheni syntymäpäivä:
- Ostan miehelleni pienen lahjan, laitan hänelle herkkuillallisen tai sitten vien hänet ravintolaan.
Molempien syntymäpäiviä muistetaan myös viettämällä aikaa yhdessä, ilta vierähtää usein kotisohvalla tai sitten sängyssä...
Vuosipäivänä teemme yhdessä jotain erikoista, 4 vuosipäivää on takana ja olemme tehneet seuraavia asioita:
- Joka vuosi olemme käyneet ulkona syömässä
- Yhtenä vuonna kävimme lisäksi elokuvissa
- Yhtenä vuonna kävimme kylpylässä hemmotteluhoidossa (hierontaa jne.)
- Yhtenä vuonna kävimme teatterissa
- Yhtenä vuonna kävimme katsomassa kiekkoa
Lisäksi mieheni tuo minulle vuosipäivänä yleensä kukkia tai suklaata, tai molempia :)
Vuosipäivämme on vasta syksyllä, emmekä vielä ole miettineet suunnitelmia sinne asti. Minulla kävi kyllä mielessä, että voisi käydä vaikkapa risteilyllä Tukholmassa tai viettää viikonlopun Tallinnassa. Kerta kesätyötkin loppuu sopivasti niihin aikoihin.
"Onko silti väärin toivoa "ylimääräistä" ripausta romantiikkaa silloin tällöin?"
Ei se varmasti väärin ole, kunhan et nalkuta siitä jatkuvasti tai mökötä, jos miehesi ei tuokaan kukkia merkkipäivänä. Tärkein on kuitenkin arki ja yhteiselämä, ei se, miten viettää yhden päivän vuodessa :)- mie vain kysyn
Jos olisin kadehtivaa sorttia niin olisin tullut kateelliseksi =)
En ole nalkuttaja. Joskus 3-4 vuotta sitten taisin olla sitäkin, mutta se oli turhaa ja rasittavaa molemmille, joten olen "oppinut tavoille". En myöskään jaksa mököttää, vaikka joskus kokeilin =) Harrastan lähinnä selkeitä ja ei-väärin-tulkittavia ideaheittoja, jotka eivät odota vastausta samalla sekuntilla. Saatan myös esitellä asian niin, että "tuli muuten mieleen että silloin ja silloin voisi tehdä jotain...", "ai mitä?" ja sitten kerron muutaman vaihtoehdon, siis ehdotuksen, ei mitään "nämä meidän on tehtävä!" -listaa.
Synttärit meilläkin muistetaan lahjoilla, ja minä olen laittanut miehelle monesti herkkuillallisen. Joskus olen saan ukon houkuteltua pizzeriaankin, mutta sekin on vähän niin ja näin.
Mutta totta, totta: yhteinen arki on tärkeintä. Ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen, niin että pitäisi kai mennä ja antaa miehelle moisku eikä inistä täällä. - Nanna
mie vain kysyn kirjoitti:
Jos olisin kadehtivaa sorttia niin olisin tullut kateelliseksi =)
En ole nalkuttaja. Joskus 3-4 vuotta sitten taisin olla sitäkin, mutta se oli turhaa ja rasittavaa molemmille, joten olen "oppinut tavoille". En myöskään jaksa mököttää, vaikka joskus kokeilin =) Harrastan lähinnä selkeitä ja ei-väärin-tulkittavia ideaheittoja, jotka eivät odota vastausta samalla sekuntilla. Saatan myös esitellä asian niin, että "tuli muuten mieleen että silloin ja silloin voisi tehdä jotain...", "ai mitä?" ja sitten kerron muutaman vaihtoehdon, siis ehdotuksen, ei mitään "nämä meidän on tehtävä!" -listaa.
Synttärit meilläkin muistetaan lahjoilla, ja minä olen laittanut miehelle monesti herkkuillallisen. Joskus olen saan ukon houkuteltua pizzeriaankin, mutta sekin on vähän niin ja näin.
Mutta totta, totta: yhteinen arki on tärkeintä. Ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen, niin että pitäisi kai mennä ja antaa miehelle moisku eikä inistä täällä.Eipä meidän suhdetta kannata kadehtia, tuumasta toimeen vaan :)
Itse en ole koskaan tarvinnut nalkuttaa ja mököttäminen ei sovi mun luonteelle. Mielummin räyhään hetken tai sanon suoraan, mistä kenkä puristaa. Kummallakaan tavalla kun ei saa mitään hyödyllistä aikaseksi, vihaisen tai kiukkuisen miehen vaan.
Kannattaa ehkä suoraan varata pöytä ravintolasta, ostaa elokuvaliput tai tehdä jotain konkreettista, muuten ideat saattaa jäädä vain ideoiksi. Meillä puhuttiin 3,5 vuotta siitä, että olisi kivaa käydä kaupungin kylpylässä hemmotteluhoidoissa, mutta eihän siitä koskaan tullut mitään. Niinpä tartuin viime syksynä puhelimeen, soitin ja varasin hoidot. Ilmoitin sitten miehelleni että sinä ja sinä päivänä meille on varattu hieronnat ja muut kivat. Eipä hän pistänyt vastaan :)
Onko miehesi näitä "miksi syödä ulkona kun kotonakin saa ruokaa" -tyyppejä? Vai miksi et ole saanut häntä pizzeriaa pidemmälle? Varmasti teidän kotikaupungista löytyy ravintola josta miehesi (ja tietysti sinä) saattaisi tykätä. Vaikka joku texmexpaikka tai ihan perus "pihviravintola". Kerro, että viet hänet syömään ja että "ei käy" ei ole vastausvaihtoehto. Miehetkin pitävät yllätyksistä ja hemmotteluista, ainakin minun mieheni :)
Tsemppiä vaan, ja muista välissä nauttia siitä arjestakin. - mie vain kysyn
Nanna kirjoitti:
Eipä meidän suhdetta kannata kadehtia, tuumasta toimeen vaan :)
Itse en ole koskaan tarvinnut nalkuttaa ja mököttäminen ei sovi mun luonteelle. Mielummin räyhään hetken tai sanon suoraan, mistä kenkä puristaa. Kummallakaan tavalla kun ei saa mitään hyödyllistä aikaseksi, vihaisen tai kiukkuisen miehen vaan.
Kannattaa ehkä suoraan varata pöytä ravintolasta, ostaa elokuvaliput tai tehdä jotain konkreettista, muuten ideat saattaa jäädä vain ideoiksi. Meillä puhuttiin 3,5 vuotta siitä, että olisi kivaa käydä kaupungin kylpylässä hemmotteluhoidoissa, mutta eihän siitä koskaan tullut mitään. Niinpä tartuin viime syksynä puhelimeen, soitin ja varasin hoidot. Ilmoitin sitten miehelleni että sinä ja sinä päivänä meille on varattu hieronnat ja muut kivat. Eipä hän pistänyt vastaan :)
Onko miehesi näitä "miksi syödä ulkona kun kotonakin saa ruokaa" -tyyppejä? Vai miksi et ole saanut häntä pizzeriaa pidemmälle? Varmasti teidän kotikaupungista löytyy ravintola josta miehesi (ja tietysti sinä) saattaisi tykätä. Vaikka joku texmexpaikka tai ihan perus "pihviravintola". Kerro, että viet hänet syömään ja että "ei käy" ei ole vastausvaihtoehto. Miehetkin pitävät yllätyksistä ja hemmotteluista, ainakin minun mieheni :)
Tsemppiä vaan, ja muista välissä nauttia siitä arjestakin.Niin, ei kai tässä enää kohta ole muita vaihtoehtoja, kuin ilmoittaa että nyt tehdään näin ja sillä selvä! Ukkoni on vain sillä tavalla sitkeää laatua, että jos hän on päättänyt, ettei halua vuosipäivänä ulos syömään, ja "pakotan" siihen, hän taatusti jurottaa koko aterian =) Ei katsos tykkää pomottelusta. Mutta mietin ja kehittelen...
- Nanna
mie vain kysyn kirjoitti:
Niin, ei kai tässä enää kohta ole muita vaihtoehtoja, kuin ilmoittaa että nyt tehdään näin ja sillä selvä! Ukkoni on vain sillä tavalla sitkeää laatua, että jos hän on päättänyt, ettei halua vuosipäivänä ulos syömään, ja "pakotan" siihen, hän taatusti jurottaa koko aterian =) Ei katsos tykkää pomottelusta. Mutta mietin ja kehittelen...
Miehesi kuulostaa, hmm, hieman höpsöltä. Mikä mies se tuommonen on, joka ei mieltään pysty muuttamaan ;) No joo, itse asiassa ex-avokkini oli samanlainen, kamala jääräpää ja "koska tuli sanottua" oli perustelu moneen asiaan.
Ja onpa omituinen mies, joka ei halua lähteä ravintolaan syömään hyvää pihviä tai muuta herkkua. Tai sitten hänellä on kotona niin hyvä kokki ettei tarvi lähteä ravintolaan...
Oletko yrittänyt ihan vaan kysyä, mitä miehesi haluaa tehdä vuosipäivänä? Jos hän ei mitään ehdota, voisit kysyä mitä tekisi mieli syödä. Jos hän sanoo vaikka "pihviä", kerro, että kuulit juuri ystävältäsi hyvästä ravintolasta josta saa maailman parasta pihviä. Ole juonikas, olet sentään nainen.
Tai sitten tyydyt siihen, ettei miehestäsi tule ravintoloissa, elokuvissa, teattereissa tai muissa viihtyvää, ja järjestät jotain kivaa kotona. Piknik olohuoneen lattialla kynttilöiden keskellä, ruoanlaittoa yhdessä, kivaa makkarissa... - mie vaan kysyn
Nanna kirjoitti:
Miehesi kuulostaa, hmm, hieman höpsöltä. Mikä mies se tuommonen on, joka ei mieltään pysty muuttamaan ;) No joo, itse asiassa ex-avokkini oli samanlainen, kamala jääräpää ja "koska tuli sanottua" oli perustelu moneen asiaan.
Ja onpa omituinen mies, joka ei halua lähteä ravintolaan syömään hyvää pihviä tai muuta herkkua. Tai sitten hänellä on kotona niin hyvä kokki ettei tarvi lähteä ravintolaan...
Oletko yrittänyt ihan vaan kysyä, mitä miehesi haluaa tehdä vuosipäivänä? Jos hän ei mitään ehdota, voisit kysyä mitä tekisi mieli syödä. Jos hän sanoo vaikka "pihviä", kerro, että kuulit juuri ystävältäsi hyvästä ravintolasta josta saa maailman parasta pihviä. Ole juonikas, olet sentään nainen.
Tai sitten tyydyt siihen, ettei miehestäsi tule ravintoloissa, elokuvissa, teattereissa tai muissa viihtyvää, ja järjestät jotain kivaa kotona. Piknik olohuoneen lattialla kynttilöiden keskellä, ruoanlaittoa yhdessä, kivaa makkarissa...Omituinen mies ei lienee harvinaisuus, ainakaan näin naisten näkökulmasta =) Tuossa siun viestissä oli hyviä ideoita, taidanpa tosiaan alkaa hieman juonittelemaan... Kun minunkin mies on juuri sellainen "tulipahan sanottua", niin minun pitää saada hänet sanomaan, että mehevä pihvi olisi tosiaan aika herkullinen, mielellään nenään eteen tarjoiltuna: niinhän se on! Ja ei kun nokka kohti ravintolaa...
Olen kyllä kysynyt, mitä mieheni haluaisi tehdä vuosipäivänä. "Emmäätiiiä." Sitten jos ehdotan jotain, hän vastaa "katsotaanhan nyt", ellei ehdotus ole hänelle mieleinen =) - ...Mä
mie vaan kysyn kirjoitti:
Omituinen mies ei lienee harvinaisuus, ainakaan näin naisten näkökulmasta =) Tuossa siun viestissä oli hyviä ideoita, taidanpa tosiaan alkaa hieman juonittelemaan... Kun minunkin mies on juuri sellainen "tulipahan sanottua", niin minun pitää saada hänet sanomaan, että mehevä pihvi olisi tosiaan aika herkullinen, mielellään nenään eteen tarjoiltuna: niinhän se on! Ja ei kun nokka kohti ravintolaa...
Olen kyllä kysynyt, mitä mieheni haluaisi tehdä vuosipäivänä. "Emmäätiiiä." Sitten jos ehdotan jotain, hän vastaa "katsotaanhan nyt", ellei ehdotus ole hänelle mieleinen =)Ensinnäkin näin miehen näkökulmasta katsottuna täytyy sanoa että meitä miehiä ei voisi vähempää kiinnostaa typerät juhlapäivänne ja muut muistamiset. Jos pillua saa se riittää. Voihan sitä varten esittää rakastavansa ja jauhaa paskaa että näyttää kiinnostuneelta ettei tarvitse huorissa käydä.
Muistakaa että miehet emme ole kiinnostuneet muusta kun siitä yhdestä asiasta. OIKEASTI.
Eriasia voi sitten olla jotkut pullanössömiehet jotka eivät äidinpuutteessaan pysty toimimaan itsenäisesti ilman varamamia eli dominoivaa lumppua ja tekevät kaiken miellyttääkseen. - Nanna
...Mä kirjoitti:
Ensinnäkin näin miehen näkökulmasta katsottuna täytyy sanoa että meitä miehiä ei voisi vähempää kiinnostaa typerät juhlapäivänne ja muut muistamiset. Jos pillua saa se riittää. Voihan sitä varten esittää rakastavansa ja jauhaa paskaa että näyttää kiinnostuneelta ettei tarvitse huorissa käydä.
Muistakaa että miehet emme ole kiinnostuneet muusta kun siitä yhdestä asiasta. OIKEASTI.
Eriasia voi sitten olla jotkut pullanössömiehet jotka eivät äidinpuutteessaan pysty toimimaan itsenäisesti ilman varamamia eli dominoivaa lumppua ja tekevät kaiken miellyttääkseen.Kiitos miehisestä mielipiteestäsi, joka kuitenkin on suppea ja subjektiivinen. En usko, että edustat kaikkia miehiä, enkä itseasiassa edes usko, vaan tiedän, ettet edusta mielipiteelläsi kaikkia miehiä.
Onnea valitsemallesi tielle, ja onnea parisuhteeseen! Sinulle saattaa käydä kuten minun entiselle avomiehelleni, joku aamu huomaat, että naisesi on pettänyt sinut ja on jättämässä sinua. Osasyynä huono seksi ja sinun itsekeskeisyytesi... Mutta koitahan nauttia siitä pillusta siihen asti. - Nanna
mie vaan kysyn kirjoitti:
Omituinen mies ei lienee harvinaisuus, ainakaan näin naisten näkökulmasta =) Tuossa siun viestissä oli hyviä ideoita, taidanpa tosiaan alkaa hieman juonittelemaan... Kun minunkin mies on juuri sellainen "tulipahan sanottua", niin minun pitää saada hänet sanomaan, että mehevä pihvi olisi tosiaan aika herkullinen, mielellään nenään eteen tarjoiltuna: niinhän se on! Ja ei kun nokka kohti ravintolaa...
Olen kyllä kysynyt, mitä mieheni haluaisi tehdä vuosipäivänä. "Emmäätiiiä." Sitten jos ehdotan jotain, hän vastaa "katsotaanhan nyt", ellei ehdotus ole hänelle mieleinen =)No oma mieheni ei kyllä ole läheskään noin omituinen :) En ole koskaan tarvinnut juonitella saadakseni hänet syömään hyvää ruokaa ravintolaan. Meille molemmille ruoka on nautinto, ja hyvästä ruoasta nautitaan aina kun on sopiva tilanne. Eli käymme toki ulkona syömässä muulloinkin kuin merkkipäivinä.
Ehkä miehesi ei oikeasti halua tiedä mitään erikoista merkkipäivänä? Ehkä hän vain haluaa viettää aikaa sinun kanssa, ehkä yhdessäolo on se tärkein, ei se, mitä tehdään tai missä sitä tehdään. En minä tiedä, muuta kuin että miehet ei yleensä tunnu olevan yhtä suunnitteluhulluja kuin naiset :)
- ei muistettu
Pistäkääs paremmaksi.18 vuotta aviossa,ei yhtään hääpäivää muistettu kihlapäivistä puhumattakaan.Aluksi yritin itse juhlistaa niitä,lopulta luovutin.10-vuotishääpäivänä mies lähti kavereiden kanssa juhlimaan.Nyt eron ykkösvaihe menossa.Muistaakohan jatkossa tulevan virallisen eropäivän?
- Ninsku
niinpä niin, eka vuosipäivä tulossa, mut tuskin juhlitaan...mä kyllä haluaisin, mulle todella hieno juttu kun en oo ennemmin seurustellu näin vakavasti ja näin pitkään ja muutenki. Mut äijää ei tunnu paljo kiinnostavan.Itellään muutaman vuoden suhde takana ja musta tuntuu siltä et sen takia sitä ei tää vuosipäiväkää hetkauta. Yks päivä muiden joukusoo so what?!!Ja Viis vuotta kuulemma pitää olla yhessa ennen ku ollaan ees pitkäaikasessa seurustelusuhteessa. Muuten menee hyvin, mutta tää vituttaa nytja rakast kun mulle kuiteki tärkee juttu.
- Ninsku
Ninsku kirjoitti:
niinpä niin, eka vuosipäivä tulossa, mut tuskin juhlitaan...mä kyllä haluaisin, mulle todella hieno juttu kun en oo ennemmin seurustellu näin vakavasti ja näin pitkään ja muutenki. Mut äijää ei tunnu paljo kiinnostavan.Itellään muutaman vuoden suhde takana ja musta tuntuu siltä et sen takia sitä ei tää vuosipäiväkää hetkauta. Yks päivä muiden joukusoo so what?!!Ja Viis vuotta kuulemma pitää olla yhessa ennen ku ollaan ees pitkäaikasessa seurustelusuhteessa. Muuten menee hyvin, mutta tää vituttaa nytja rakast kun mulle kuiteki tärkee juttu.
että vituttaa rankasti :)
- Maya
Mielestäni on suotavaa, että mies muistaa jollain erityisellä tavalla edes vuosipäiviä. Oma kultani on vienyt minut syömään ravintolaan tai antanut vaikka intiimin hieronnan. Kyllä silloin jotain erityisempää saisi tapahtua, kun on siihen aihettakin. Tietysti on oltava myös itse valmis samaan, jos sitä toiseltakin haluaa ;)
- June
..sanottakoon nyt heti alkuun, että olen nainen. En naiseudestani huolimatta ymmärrä lainkaan, miksi parisuhteella pitäisi olla merkkipäiviä? Olen onnellisesti naimisissa, lapsia on 2 ja asiat ovat kunnossa. Meillä juhlitaan lasten syntymäpäiviä ja joulua eikä muuta. Toivon, että niistäkin päästään, kunhan muksut vähän kasvavat. Miksi ihmeessä pitäisi keksiä jotain kissanristiäisiä numerologian peusteella (tasavuosia tasapäiviä jostain tapahtumasta)? En ole koskaan kokenut olevani tippaakaan romanttinen, joten en tiedä, mikä olisi "meidän kappaleeemme", en tiedä, milloin tapasin mieheni ensi kerran, en muista, koska hän sanoi rakastavansa minua, enkä muista mitä vastasin. En muista edes, miten päätimme mennä naimisiin - se vain oli jotain konsensusta ja erittäin luontevaa - mutta ei meillä näistä erikseen mitään julhia vietetä. Mies tuo minulle joskus kukkia, joskus ostan niitä itsekin. Lahjoja ostamme toisillemme jos sattuu silmään jotain, josta toinen tykkää. Vaikka useimmiten ostan lahjat itse itselleni, kukas muu niitä minua paremmin osaisi valita? Syntymäpäivät menevät ohi, mitä nyt lasten takia hankitaan kakku ja jotain parempaa syötävää, mutta ei niistä numeroa tehdä. On paljon tärkeämpää elää arjessa tätä päivää ja ottaa toinen huomioon joka päivä kuin nyreksiä joistain keinotekoisista merkkipäivistä. En koskaan oleta, että mieheni osaisi arvata ajatukseni, jos haluan palavasti jotain, otan sen puheeksi. Jos siis sattuisin haluamaan lemmenlomalle vaikka Roomaan, se järjestyisi kyllä - vuosilomien puitteissa, ei siis 10v hääpäivän tai kihlauksen kunniaksi. Eikös romantiikkahömpötys ole ihan turhaa tuskaa? Eikös se riitä, että arvostaa toista ja haluaa elää yhdessä toinen toisensa huomioonottaen - joka päivä?
- Sepe
siis juurikin näin. nämä pikkuasioista nyreksivät ämmät ovat juuri tyypillisiä vinkuintiaaneja ja hienohelmoja joille ei koskaan kelpaa mikään ja kaikki pitää olla niin saata*na hienosti. hyi hel*vata. pitäs kieltää lailla moiset.
- näinkin on
Viestissäsi on paljon asiaa. Monet meistä kuitenkin kaipaavat hieman juhlaa vuoden keskelle, joten miksei vuosipäivät tms. sopisi siihen tarkoitukseen? Tekosyy helliä toista vähän enemmän, vaikka eihän siihen syytä tarvita. Ei tuosta kuitenkaan mitään haittaa voi olla? Siis jos juhlitaan luontevasti ja molempien mielien mukaan, ei odottaen, vaatien ja stressaten.
Ja vastasit itse kysymykseesi miksi tuollaisia juhlia pitäisi "keksiä". Ei pidäkään, jos et ole romanttinen. Joustavat/huolettomat ihmiset eivät näe mitään syytä olla minuutilleen ajallaan paikalla tapaamisessa, täsmälliset taas näkevät. Kunnianhimoisille ihmisille opiskelusta tai työstä saatu tunnustus voi olla tärkeää, muita seikkoja painottavalle ne taas eivät merkitse mitään. Meitä kun on monenlaisia. Kai sen ymmärrät?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po1145550Niin voimakkaat tunteet
Että ajattelin hänen olevan se elämän rakkaus. Silmien edessä vikitteli toista ja hyvästelemättä hylkäs niin tyhjyys jäi203017Nainen, sinä viisas ja ymmärtäväinen
sekä hyvällä huumorintajulla varustettu. Kun kaikki muut ovat kaikonneet, vain sinä olet jäljellä. Ellet kestä kirjoituk242854- 1432118
- 272007
Puhe on halpaa
Katso mitä hän tekee.Teot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.Uskokaa punaisia lippuja.Hyvää yötä.441946- 1771882
Miksi miehet hermostuvat tyhjästä?
Olen tässä viimeisen vuoden sisään pudottanut melko reilusti painoa mikä on sitten saanut useammankin lähipiirin aiemmin1171682Joko aiheuttamani pettymys
on lieventynyt? Toivottavasti. Uskallan heittää lentosuukon näin etäältä ja nimettömänä 😘.991663Nainen, se on vain karu totuus, että
sinut on luotu synnyttämään ja mies siittämään. Niin on luomakunnassa säädetty ja niin se on. Sinut luotiin heikoksi ja2831570