Ajattelin että en enää näin 40+ ikäisenä eronneena/karanneena ihastu ja että olis ihan fine olla vaikka itsekseen tovi..en ole ollut haku päällä millään lailla. Mun elämä kuitenkin käänty ihan nurin päin kesällä kun tapasin sattumalta ihan täysin ennalta arvaamattoman miehen ja olen hengaillut samoissa kuvioissa muutamia kertoja sen jälkeen. Harrastepuitteissa satunnaisesti. Mikä mua vaivaa kun en vaan kestä kun hän tulee huoneeseen. Ihastelen ihan vaan kun toinen vaan…on. Hän on vieläpä ihan kaikkea muuta mihin oisin voinu kuvitella ikinä ihastuvan, mutta jostain syystä pidän häntä kaikkineen, ehkä jopa vähän outouksineen, hurmaavana enkä osaa itsellekään perustella miksi. Jos hän erehtyy mun juttusille niin oon aivan sulaa vahaa enkä pääse toisen katseesta eroon. Mikä mua vaivaa ja mitä mä nyt teen? Todella kiinnostaisi tutustua enemmän mutten tiedä miten päin olisin. Voi olla tahollaan varattukin mutta mites tämän selvitän ja oikeestaan mitä mä edes tekisin? Millä voisi hienovaraisesti ehkä hänelle vihjata että hän kiinnostelee? En osaa tätä ihastumispeliä enää 17 vuoden tauon jälkeen… mutten kestä etten saa mielestäkään.
Jopas meni jalat alta
Anonyymi-ap
1868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Tässä iässä se on mielestäni harvinaisuus😄
Rohkeasti vaan kertomaan fiiliksistä. En usko, että ainakaan menetät mitään.. siitä voi seurata jotain mukavaa tai sitten ei..