Ajattelin että en enää näin 40+ ikäisenä eronneena/karanneena ihastu ja että olis ihan fine olla vaikka itsekseen tovi..en ole ollut haku päällä millään lailla. Mun elämä kuitenkin käänty ihan nurin päin kesällä kun tapasin sattumalta ihan täysin ennalta arvaamattoman miehen ja olen hengaillut samoissa kuvioissa muutamia kertoja sen jälkeen. Harrastepuitteissa satunnaisesti. Mikä mua vaivaa kun en vaan kestä kun hän tulee huoneeseen. Ihastelen ihan vaan kun toinen vaan…on. Hän on vieläpä ihan kaikkea muuta mihin oisin voinu kuvitella ikinä ihastuvan, mutta jostain syystä pidän häntä kaikkineen, ehkä jopa vähän outouksineen, hurmaavana enkä osaa itsellekään perustella miksi. Jos hän erehtyy mun juttusille niin oon aivan sulaa vahaa enkä pääse toisen katseesta eroon. Mikä mua vaivaa ja mitä mä nyt teen? Todella kiinnostaisi tutustua enemmän mutten tiedä miten päin olisin. Voi olla tahollaan varattukin mutta mites tämän selvitän ja oikeestaan mitä mä edes tekisin? Millä voisi hienovaraisesti ehkä hänelle vihjata että hän kiinnostelee? En osaa tätä ihastumispeliä enää 17 vuoden tauon jälkeen… mutten kestä etten saa mielestäkään.
Jopas meni jalat alta
Anonyymi-ap
2
785
Vastaukset
Tiedän tunteen. Tässä iässä se on mielestäni harvinaisuus😄
Rohkeasti vaan kertomaan fiiliksistä. En usko, että ainakaan menetät mitään.. siitä voi seurata jotain mukavaa tai sitten ei..
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1013801
Satuit vain olemaan
Ensimmäinen joka avasi minussa sen nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen puolen. Pitäisi vain muistaa että et ole ainoa. Se482721- 1142549
24/7 sinä mielessä, ihan jatkuvalla syötöllä
Aamulla herätessä, päivällä melkein nonstop, illalla nukkumaan mennessä, öisin herätessä. Mikä viddu tässä on 🤣392048Jotain pitää nyt keksiä että sinut näkisi
Ensiviikolla viimeistään. Tälle on pakko saada kunnon piste tai sitten aloitetaan loppuelämä yhdessä, tulen hulluksi muu301817Mulla tulee vaan niin
Paha olo siitä mitä teidän välillä on. Vaikka se on sun päätös mitä haluat. Tuntuu että menetän jotakin vaikka tiedän et221591- 271562
- 221358
Mitkä olivat viimeiset sanasi ikävoinnin kohteellesi
Ja milloin? Mitä olisit sanonut jos olisit tiennyt että ne jäävät viimeisiksi -ainakin toistaiseksi?701315Olikohan se
Kuitenkin niin, että kiinnostuit minusta ihan tosissaan. Loukkaannuit, kun en ollutkaan valmis tapaamaan sinua.. Pelkäsi81291