Pitkään aikaan ei ole kirjaketjua näkynyt. Taisi Finlandia-palkinnon tavoittelijoista olla viimeksi puhetta, mutta niitä ei tahdo saada lainaan kuin kauan jonottamalla.
Odotatteko joululahjaksi kirjoja, onko toivelistaa? Minä tahtoisin saada Kristiina Vuoren uusimman kirjan Tulppaaneja kuninkaalle. Mainos kuulostaa jännittävältä.
Irlantilaistytön myrskyisä matka haaremiorjattareksi!Aistillinen romaani Caitlín-tytöstä, jota elämä heittelee. Kaksiosaisen sarjan aloitus Tulppaaneja kuninkaalle vie hänet merirosvojen kynsistä haaremin käärmeenpesään.Eletään vuotta 1675. Kymmenvuotias Caitlín-tyttö on perheineen matkalla Länsi-Intiaan, kun merirosvot kaappaavat laivan. Pian Caitlínin ja hänen äitinsä vapaus vaihtuu seraljin muureihin, ja Caitlínista tulee Lale, Tulppaani. Haaremissa, satojen orjattarien ja yöntummien eunukkien hornankattilassa on oltava jatkuvasti varuillaan, koskaan ei voi tietää kuka puukottaa selkään. Pako houkuttaa, mutta miten sellainen voisi onnistua?
Luen paljon historiallisia romaaneja, niitten parissa aika lentää.
Aloitin juuri kirjan Puuvillatehtaan varjossa. Se on Ann-Christin Antellin esikoisromaani, joka vie aikamatkalle 1800-luvun lopun Turkuun. Tämä on sarjan ensimmäinen kirja,
Kiinnostaako kirjat?
88
1252
Vastaukset
Sain juuri luettua Jääkansan tarusta toisen osan. On isotekstinen painos, joten helppo lukea.
Saman tien aloitin; Murha paremmissa piireissä.
Tilauksessa kirjastosta on; Ville Mäkipelto-Paavo Huotari, Sensuroitu.- Anonyymi
Kyllä kirjat kiinnostaa. Yhteen aikaan minäkin ahmin noita historiallisia kirjoja, joissa on myös romantiikkaa ja seikkailua kuten Kristiina Vuoren kirjoissa. Harmi ettei Kaari Utrio enää kirjoita. Nyt on tilauksessa Kähkösen Finlandia palkittu. En osta enkä toivo lahjalsi kirjoja, hyllyt on täynnä.
Nyt luen Enni Mustosen kirjaa Tekijä, sen sarjan viimeinen. 36 uurnaa yöpöydällä odottamassa kun ehdin aloittamaan, suomenkielisen lukupiirimme kaikki osallistujat saivat sen kirjastolta joululahjaksi.
Toinen tosi kiinnostava kirja jota olen aloittamassa on Maritta Lintusen Sata auringonkiertoa, joka tietenkin kiinnostaa erityisesti meitä ruotsinsuomalaisia, koska tapahtumat sijoittuvat tänne muumaamustikkaan ja myös koti-Suomeen.Innostuin tuosta Maritta Lintusen kirjasta Paloma kun tuttu oli sen lukenut ja ostanut itselleen, lupasi lainata sen minulle.
Milka Hakkaraisen jotakin kirjaa yritin lukea, mutta en ihan päässyt sen todellisuuteen sisälle. Ehkä oli väärä ajankohta lukea...
- Anonyymi
Viimeisin lukemani Finlandia palkinnon voittanut kirja on vuodelta 2019
Paijtim Statovicin romaani Bolla , joka on kuvaus naisen kanssa naimisissa olevan miehen rakastumisesta toiseen mieheen. Jugoslavian hajoamisen aikaiset tapahtumat ja rakkauden kiemurat ja vaimon suostuminen elämään väkivaltaisessa suhteessa henkisesti häiriytyneen miehensä kanssa kuvaa naisen uskomatonta kestävyyttä sekasortoisessa elämäntilanteessa.
Tekisi mieleni lukea nyt enemmän uutuuksia, mutta silmäni eivät kestä enää kuin päivälehtien lyhyet jutut. - Anonyymi
Kirjastosta saa harvoin uutuuksia käsiinsä, mutta silti voi tehdä merkittäviä
"löytöjä".
Viimeisimmät löytöni koskevat kaikki Tito Collianderin elämää.
Tito Collianderia ei riitä muutama sana kuvaamaan.
Lyhyesti hänestä sanotaan: "Hän oli pakolainen, ortodoksi ja kirjailija".
Tito Collianderia ajoi eteenpäin sisäinen levottomuus.
Hän kuvaa ihmisenä olemisen kysymyksiä,
rakkautta, kärsimystä, vapautta, avuttomuutta ja voimaa,
"etsimistä" ja hoippumista vaihtoehtojen välillä.
Hän oli alkoholisoitunut, se jonkun verran heitteli häntä ja perhettä,
mutta perhe oli aina kaiken perusta.
Sain kipinän Tito Collianderiin hänen pari vuotta sitten ilmestyneestä
elämäkerrastaan. En tiennyt hänestä ennestään kuin nimen.
Elämäkerta oli itsessään lukemisen arvoinen, syvällisesti kirjoitettu
tutkielma ihmisestä.
Sen upea kirjoittaja on Raili Gothóni, teologian tohtori.
https://holvi.com/shop/partuuna/product/cccc428faf0c42d0e4243764266a1ef0/
Tito Collianderista on kirjoittanut myös Eira Hernberg kirjan
"Aitoa ihmistä etsimässä - ihmisenä olemisen ongelma Tito Collianderin
elämässä".
En ole sitä lukenut vielä ja lukemista odottaa myös kirja Tito Collianderin
vaimosta, taiteilija Ina Collianderista kirjoitettu kirja "Puun kosketus".
Ina Collianderilla oli syvällinen elämänkatsomus, hän oli persoonallinen.
Kirja on myös kaunis taidekirja, joka esittelee hänen töitään.
Tito Collianderin romaanit ovat nyt lukemisen alla.
Kaikki nämä kirjat ovat tavallaan "hiljaisia ja vaatimattomia", niissä ei ole mitään sensaatiomaista, ne kertovat ihmisten elämästä, ajatuksista, periaatteista ja elämänfilosofiasta.
Ne herättävät tunteen siitä, mikä elämässä on tärkeintä.Hyvä kun muistutit Collianderista Ano 14.35. Kun puoliso kääntyi Ortodoksiksi hankimme niitä Collianderin kirjoja, joissa hän kuvaa omaa hengellistä polkuaan. Lukematta ne ainakin minulta jäivät, mutta ne ovat kyllä alkaneet vetää minua puoleensa, ehkä joulun aika luo otollisen ilmapiirin niiden lukemiseen - tai ehkä niitä on lähestyttävä tutkien ?
- Anonyymi
Yritin aikoinaan lukea Collianderin kirjaa, joka käsitteli muist. ortodoksista paastoa, mutta jotenkin aloin haukotella...
Oletteko lukeneet Niko Kazantsakiksen kirjoja? Mm. "Veljesviha" käsittelee Kreikan sisällissotaa ortodoksipapin kokemusten kautta ja kertomana.
- Anonyymi
En ole syksyn aikana pystynyt lukemaan juuri mitään. Jostakin edellisestä kirjaketjusta skarppasin kuitenkin Sally Salmisen kirjoittaman "Katriina" -kirjan (julk.1936).
Ehkä se ei ollut mitään korkeakirjallisuutta, mutta mukaansatempaava ja "helppolukuinen". Kertoi vuosisadan vaihteen aikaisesta elämästä Ahvenanmaalla.
Vaikutelmia kirjasta: tätä kirjaa voisi suositella kaikille niille, jotka näkevät itsensä "köyhänä" tai osattomana tämän ajan yltäkylläisyyden keskellä: on asunto, ruokaa, koulutusmahdolisuudet, terveydenhoito, siis meillä Suomessa nyt.
Vai onko joku, jolla niitä ei ole ?
Väkevän vaikutuksen teki myös Katriinan ja hänen miehensä keskinäinen suhde. Mies oli patologinen valehtelija, joka huijasi Katriinan varakkuuden keskeltä kurjiin ja alkeellisiin oloihin, orjatyöhön ja synnyttämään lapsia heikkoluonteiselle miehelleen.
Kun mies lopulta avautui kurjasta lapsuudestaan Katriina tajusi miehen haavoittuneisuuden ja myötätunnosta kasvoi poikkeusellinen rakkaus, josta voi sanoa: "kaiken se kärsii, kaiken se kestää". Eikä se rakkaus koskaan hävinnyt.
Muutkin kuvaukset perheen elämästä ja lasten kohtaloista olivat niin raastavia, että lukijalla (ainakin minulla) oli itsessään pitelemistä, mielenliikutus oli sitä luokkaa.
No. Fiktiotahan kirja tietysti oli enkä tietenkään tiedä, oliko kuvaus historiallisesti pätevää. Itse vain punnitsen kirjaa sillä, millaisen vaikutuksen se minuun tekee, millaisia ajatuksia ja tunteita se herättää. Niillä punniten kirja oli mestariteos, minulle.
demeter1Voisikin lukea uudestaan tuon Katriinan, kaikki saaristolaiskuvaukset veneilijänä kiinnostavat minua, nuo karun kauniit avarat maisemat kätkevät ankaraa, luonnon armoilla elettyä elämää. Se on kasvattanut selviytyviä, kuin ne sitkeät käkkyräiset katajat ja männyt kallioiden koloissa. Elämä on silottanut särmät kuin aaltojen kuluttamat silokalliot. Meri on antanut elannon mutta myös vienyt monia syvyyksiinsä.
Minulle tulee mieleen Kökarissa syntynyt Ulla-Lena Lundberg, joka voitti Finlandia-palkinnon teoksellaan Jää vuonna 2012. Teos äänestettiin suosituimmaksi voittajateokseksi. Lundberg on 1947 syntynyt, mutta yhä luomisvoimainen, hänen uusin teoksensa Liekinkantajat on sukuromaani, siihen en niin otetta saanut kuin tuohon kirjaan Jää jäällä taivaltavine pastoreineen . Lundberg on suorittanut yliopistotutkinnon antropologiasta ja asunut kaksi vuotta Afrikassa. Afrikkaan sijoittuvia kirjoja ovat esimerkiksi Kalaharin hiekkaa ja Sade.
Olen lukenut viimeksi Joonatan Tolan kirjat Punainen planeetta ja Hullut ihanat linnut.
Joensuussa asuva Tola on äidinkielen maisteri ja perheenisä. Hänen kirjansa kertovat lapsuusperheen vaikeista ja jopa kaoottisista vaiheista mieleltään sairaan taiteilijaisän ja MS-tautiin sairastuvan äidin kanssa. Tapahtumat tuntuvat melkein sietämättömiltä kestää, lasten pitää selvitä lähes omillaan, isä tuhlaa rahansa ja sukunsakin rahoja, perhe kärsii jopa nälkää ja isän väkivaltaisuutta. Musta huumori jotenkin loitontaa, toisaalta tekee asiat ainakin minulle lukijana vielä vaikeammiksi ymmärtää saati hyväksyä, varsinkin sosiaalitoimi oli aivan kädetön. Kirja on osaksi fiktiota, sitä kirjailijakin tähdentää, mutta vain osaksi. Tola ei pidä itseään selviytyjänä, vaikka kiittääkin perhekotia, minne lapset lopulta pääsevät, ja hän pystyy nyt normaaliin työntekoon ja perhe-elämään. Haavat ovat jäljellä. Odotan Joonatan Tolalta paljon kirjailijana, hän osaa todella vangita lukijansa ja havainnot ovat viiltävän tarkkoja, kieli hersyvää.Ramoona kirjoitti:
Voisikin lukea uudestaan tuon Katriinan, kaikki saaristolaiskuvaukset veneilijänä kiinnostavat minua, nuo karun kauniit avarat maisemat kätkevät ankaraa, luonnon armoilla elettyä elämää. Se on kasvattanut selviytyviä, kuin ne sitkeät käkkyräiset katajat ja männyt kallioiden koloissa. Elämä on silottanut särmät kuin aaltojen kuluttamat silokalliot. Meri on antanut elannon mutta myös vienyt monia syvyyksiinsä.
Minulle tulee mieleen Kökarissa syntynyt Ulla-Lena Lundberg, joka voitti Finlandia-palkinnon teoksellaan Jää vuonna 2012. Teos äänestettiin suosituimmaksi voittajateokseksi. Lundberg on 1947 syntynyt, mutta yhä luomisvoimainen, hänen uusin teoksensa Liekinkantajat on sukuromaani, siihen en niin otetta saanut kuin tuohon kirjaan Jää jäällä taivaltavine pastoreineen . Lundberg on suorittanut yliopistotutkinnon antropologiasta ja asunut kaksi vuotta Afrikassa. Afrikkaan sijoittuvia kirjoja ovat esimerkiksi Kalaharin hiekkaa ja Sade.
Olen lukenut viimeksi Joonatan Tolan kirjat Punainen planeetta ja Hullut ihanat linnut.
Joensuussa asuva Tola on äidinkielen maisteri ja perheenisä. Hänen kirjansa kertovat lapsuusperheen vaikeista ja jopa kaoottisista vaiheista mieleltään sairaan taiteilijaisän ja MS-tautiin sairastuvan äidin kanssa. Tapahtumat tuntuvat melkein sietämättömiltä kestää, lasten pitää selvitä lähes omillaan, isä tuhlaa rahansa ja sukunsakin rahoja, perhe kärsii jopa nälkää ja isän väkivaltaisuutta. Musta huumori jotenkin loitontaa, toisaalta tekee asiat ainakin minulle lukijana vielä vaikeammiksi ymmärtää saati hyväksyä, varsinkin sosiaalitoimi oli aivan kädetön. Kirja on osaksi fiktiota, sitä kirjailijakin tähdentää, mutta vain osaksi. Tola ei pidä itseään selviytyjänä, vaikka kiittääkin perhekotia, minne lapset lopulta pääsevät, ja hän pystyy nyt normaaliin työntekoon ja perhe-elämään. Haavat ovat jäljellä. Odotan Joonatan Tolalta paljon kirjailijana, hän osaa todella vangita lukijansa ja havainnot ovat viiltävän tarkkoja, kieli hersyvää.Joonatan Tolan Punaiseen planeettaan ihastuin myös, kun se oli meillä hiljakkoin Suomi-instituutin etälukupiirissä käsittelyssä. Ostin Turun kirjamessuilta Hullut ihanat linnut, mutta en ole vielä ehtinyt lukemaan. Kähkösen 36 uurnaa on yöpöydällä odottamassa vuoroaan.
Katriinan luin pari vuotta sitten. Teki suuren vaikutuksen ja vei mukanaan saaristolaiselämän kuvioihin ja samalla kuin Demeterkin jäin miettimään sitä rakkauden suuruutta ja kantavaa voimaa, joka saa naisen tekemään kaiken järjen vastaisia valintoja.
***
Anna Soudakovan Varjele varjoani seuraavana vuorossa. Minulle aivan ensituttavuus.
***
Keväällä luetaan ja keskustellaan minun Valkohaikarastani. Mietin vain että uskaltaakohan osallistujat kertoa rehellisen mielipiteensä kun olen itse paikalla. Toivon niin, koska minulle kaikki rakentava kritiikki on todella tärkeää.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Joonatan Tolan Punaiseen planeettaan ihastuin myös, kun se oli meillä hiljakkoin Suomi-instituutin etälukupiirissä käsittelyssä. Ostin Turun kirjamessuilta Hullut ihanat linnut, mutta en ole vielä ehtinyt lukemaan. Kähkösen 36 uurnaa on yöpöydällä odottamassa vuoroaan.
Katriinan luin pari vuotta sitten. Teki suuren vaikutuksen ja vei mukanaan saaristolaiselämän kuvioihin ja samalla kuin Demeterkin jäin miettimään sitä rakkauden suuruutta ja kantavaa voimaa, joka saa naisen tekemään kaiken järjen vastaisia valintoja.
***
Anna Soudakovan Varjele varjoani seuraavana vuorossa. Minulle aivan ensituttavuus.
***
Keväällä luetaan ja keskustellaan minun Valkohaikarastani. Mietin vain että uskaltaakohan osallistujat kertoa rehellisen mielipiteensä kun olen itse paikalla. Toivon niin, koska minulle kaikki rakentava kritiikki on todella tärkeää.Jos ovat rehellisiä, se kritiikki on samanlaista kuin täällä palstalla. Voit itse päättää otatko sen rakentavana.
Ramoona kirjoitti:
Voisikin lukea uudestaan tuon Katriinan, kaikki saaristolaiskuvaukset veneilijänä kiinnostavat minua, nuo karun kauniit avarat maisemat kätkevät ankaraa, luonnon armoilla elettyä elämää. Se on kasvattanut selviytyviä, kuin ne sitkeät käkkyräiset katajat ja männyt kallioiden koloissa. Elämä on silottanut särmät kuin aaltojen kuluttamat silokalliot. Meri on antanut elannon mutta myös vienyt monia syvyyksiinsä.
Minulle tulee mieleen Kökarissa syntynyt Ulla-Lena Lundberg, joka voitti Finlandia-palkinnon teoksellaan Jää vuonna 2012. Teos äänestettiin suosituimmaksi voittajateokseksi. Lundberg on 1947 syntynyt, mutta yhä luomisvoimainen, hänen uusin teoksensa Liekinkantajat on sukuromaani, siihen en niin otetta saanut kuin tuohon kirjaan Jää jäällä taivaltavine pastoreineen . Lundberg on suorittanut yliopistotutkinnon antropologiasta ja asunut kaksi vuotta Afrikassa. Afrikkaan sijoittuvia kirjoja ovat esimerkiksi Kalaharin hiekkaa ja Sade.
Olen lukenut viimeksi Joonatan Tolan kirjat Punainen planeetta ja Hullut ihanat linnut.
Joensuussa asuva Tola on äidinkielen maisteri ja perheenisä. Hänen kirjansa kertovat lapsuusperheen vaikeista ja jopa kaoottisista vaiheista mieleltään sairaan taiteilijaisän ja MS-tautiin sairastuvan äidin kanssa. Tapahtumat tuntuvat melkein sietämättömiltä kestää, lasten pitää selvitä lähes omillaan, isä tuhlaa rahansa ja sukunsakin rahoja, perhe kärsii jopa nälkää ja isän väkivaltaisuutta. Musta huumori jotenkin loitontaa, toisaalta tekee asiat ainakin minulle lukijana vielä vaikeammiksi ymmärtää saati hyväksyä, varsinkin sosiaalitoimi oli aivan kädetön. Kirja on osaksi fiktiota, sitä kirjailijakin tähdentää, mutta vain osaksi. Tola ei pidä itseään selviytyjänä, vaikka kiittääkin perhekotia, minne lapset lopulta pääsevät, ja hän pystyy nyt normaaliin työntekoon ja perhe-elämään. Haavat ovat jäljellä. Odotan Joonatan Tolalta paljon kirjailijana, hän osaa todella vangita lukijansa ja havainnot ovat viiltävän tarkkoja, kieli hersyvää.Lundbergiltä en ole lukenut muuta kuin tuon Jään. Mutta hyvä kuulla hänen hänen muustakin tuotannostaan.
Saaristolaiskuvauksista Myrskyluodon Maija teki aikanaan
sellaisen vaikutuksen, että se jätti varjoonsa muut. Siitähän tehtiin TV-sarjakin ja kai sekin osaltaan vahvisti sen vaikuttavuutta, kuten tietysti Lasse Märtenssonin ikivihreä sävellyskin Jukka Virtasen sanoituksin.
Joonatan Tola on ollut aika paljon esillä, hänen haastatteluitaan olen lukenut/kuullut.Kyllä erilaiset kehitys- ja selviytymistarinat ovat aina kiinnostaneet, varmasti tämäkin.
Uskomattomista kohtaloista ihmislapsi kuitenkin selviää - eivät tietenkään kaikki - mutta yksikin selviytyjä voi antaa toivoa ja rohkaisua muille.Anonyymi kirjoitti:
Jos ovat rehellisiä, se kritiikki on samanlaista kuin täällä palstalla. Voit itse päättää otatko sen rakentavana.
Et edusta ketään muuta kuin itseäsi. Et ole mikään "tämän palstan" äänitorvi. Täällä on monta jotka ovat lukeneet kirjojani ja ovat pitäneet niistä. Lyttääminen ja iva eivät ole rakentavaa palautetta.
Mainittakoon, että kirjaa toivottiin lukupiiriin paikallisen ruotsinsuomalaisen kulttuurihenkilön toimesta. Hän oli lukenut aikaisemmat kirjani myös.Paloma.se01 kirjoitti:
Joonatan Tolan Punaiseen planeettaan ihastuin myös, kun se oli meillä hiljakkoin Suomi-instituutin etälukupiirissä käsittelyssä. Ostin Turun kirjamessuilta Hullut ihanat linnut, mutta en ole vielä ehtinyt lukemaan. Kähkösen 36 uurnaa on yöpöydällä odottamassa vuoroaan.
Katriinan luin pari vuotta sitten. Teki suuren vaikutuksen ja vei mukanaan saaristolaiselämän kuvioihin ja samalla kuin Demeterkin jäin miettimään sitä rakkauden suuruutta ja kantavaa voimaa, joka saa naisen tekemään kaiken järjen vastaisia valintoja.
***
Anna Soudakovan Varjele varjoani seuraavana vuorossa. Minulle aivan ensituttavuus.
***
Keväällä luetaan ja keskustellaan minun Valkohaikarastani. Mietin vain että uskaltaakohan osallistujat kertoa rehellisen mielipiteensä kun olen itse paikalla. Toivon niin, koska minulle kaikki rakentava kritiikki on todella tärkeää.Melkein kateeksi käy tuo kirjallinen harrastuneisuus siellä, Paloma. Paljon aktiivista joukkoa?
Juuri totesimme tuttuni kanssa, että täällä osallistuminen erilaisiin kirjallisuustapahtumiin on todella vähäistä, kirjailijavierailut saattavat vetää väkeä, lukupiirit eivät.
Tuttuni on mukana parissakin lukupiirissä, osallistujia on 2-6 per kerta
ja kunta on kuitenkin Uudenmaan isoimpia.
Paljon tekee kulttuuriväki työtä sielläkin, muutamalle harvalle harrastajalle.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Et edusta ketään muuta kuin itseäsi. Et ole mikään "tämän palstan" äänitorvi. Täällä on monta jotka ovat lukeneet kirjojani ja ovat pitäneet niistä. Lyttääminen ja iva eivät ole rakentavaa palautetta.
Mainittakoon, että kirjaa toivottiin lukupiiriin paikallisen ruotsinsuomalaisen kulttuurihenkilön toimesta. Hän oli lukenut aikaisemmat kirjani myös."Täällä on monta jotka ovat lukeneet kirjojani ja ovat pitäneet niistä."
Mielenkiintoista..... Anonyymi kirjoitti:
Jos ovat rehellisiä, se kritiikki on samanlaista kuin täällä palstalla. Voit itse päättää otatko sen rakentavana.
Minusta taas meidän tavisten kritiikki on aika subjektiivistä, Ano 15.09, liikkuu yleensä sillä hyvä/huono-akselilla. Ehkä voisi mieluummin puhua mieltymyksestä ? Tykkää/ei tykkää...
Ja jos arvostelusta puhutaan niin sehän tunnetusti kertoo myös arvostelijasta..))- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Minusta taas meidän tavisten kritiikki on aika subjektiivistä, Ano 15.09, liikkuu yleensä sillä hyvä/huono-akselilla. Ehkä voisi mieluummin puhua mieltymyksestä ? Tykkää/ei tykkää...
Ja jos arvostelusta puhutaan niin sehän tunnetusti kertoo myös arvostelijasta..))Siispä sanonkin näin takarivin tavis tyynenä, etten tykkää Paloman kirjoitustyylistä enkä asenteesta. Nytkin vetosi ruotsalaiseenKULTTUURIhenkilöön joka arvostaa hänen kirjojaan, Eihän tavikset rahvaan suomi 24 palstalla voi ollamuuta kuin väärässä.
- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Minusta taas meidän tavisten kritiikki on aika subjektiivistä, Ano 15.09, liikkuu yleensä sillä hyvä/huono-akselilla. Ehkä voisi mieluummin puhua mieltymyksestä ? Tykkää/ei tykkää...
Ja jos arvostelusta puhutaan niin sehän tunnetusti kertoo myös arvostelijasta..))"Ja jos arvostelusta puhutaan niin sehän tunnetusti kertoo myös arvostelijasta..)"
Niinpä ja tuollaisen kommentin antaa se kirjailija, jonka kirjaa on arvosteltu.
Mikäli annat negatiivisen palautteen, olet surkea tyyppi.
Positiivisen palautteen antaja on taas loistava tyyppi. :)) demeter1 kirjoitti:
Melkein kateeksi käy tuo kirjallinen harrastuneisuus siellä, Paloma. Paljon aktiivista joukkoa?
Juuri totesimme tuttuni kanssa, että täällä osallistuminen erilaisiin kirjallisuustapahtumiin on todella vähäistä, kirjailijavierailut saattavat vetää väkeä, lukupiirit eivät.
Tuttuni on mukana parissakin lukupiirissä, osallistujia on 2-6 per kerta
ja kunta on kuitenkin Uudenmaan isoimpia.
Paljon tekee kulttuuriväki työtä sielläkin, muutamalle harvalle harrastajalle.Täällä taas näkyy olevan kirjailijavierailuja tuon tuostakin lähiseutujen kirjastoissa, kaippa niille riittää kiinnostunutta yleisöä. Itse olen käynyt vain Susanna Alakoskea ja Milka Hakkaraista kuuntelemassa, ja molemmissa se pieni kokoontumispaikka oli lähes täysi.
Milkan kanssa luimme antologiasta otteita maanantai-iltana lähes täydelle huoneelle (olisikohan 20 paikkaa...) ja kyseessä oli vähemmistökieli ja pieni paikkakunta, asun Uplannin läänin pienimmässä kunnassa :)
Lukupiireissä (2kpl joissa olen mukana) on tyypillisesti 6-8 osaanottajaa, ja kiintiö taitaa olla juuri se 8, etäpiiriin on jonotuslista.
Minäkin olen yllättynyt ja todella kiitollinen kaikesta siitä tuesta ja vaivasta jota kulttuuritoimi tekee hyväksemme. Paikallisessa kirjastossamme ja Tukholman Suomi-Instituutin kirjastossa ovat kaikki kirjani ja myös Suomi-Instituutti tukee ruotsinsuomalaisia kirjailijoita aktiivisesti.- Anonyymi
Ramoona kirjoitti:
Voisikin lukea uudestaan tuon Katriinan, kaikki saaristolaiskuvaukset veneilijänä kiinnostavat minua, nuo karun kauniit avarat maisemat kätkevät ankaraa, luonnon armoilla elettyä elämää. Se on kasvattanut selviytyviä, kuin ne sitkeät käkkyräiset katajat ja männyt kallioiden koloissa. Elämä on silottanut särmät kuin aaltojen kuluttamat silokalliot. Meri on antanut elannon mutta myös vienyt monia syvyyksiinsä.
Minulle tulee mieleen Kökarissa syntynyt Ulla-Lena Lundberg, joka voitti Finlandia-palkinnon teoksellaan Jää vuonna 2012. Teos äänestettiin suosituimmaksi voittajateokseksi. Lundberg on 1947 syntynyt, mutta yhä luomisvoimainen, hänen uusin teoksensa Liekinkantajat on sukuromaani, siihen en niin otetta saanut kuin tuohon kirjaan Jää jäällä taivaltavine pastoreineen . Lundberg on suorittanut yliopistotutkinnon antropologiasta ja asunut kaksi vuotta Afrikassa. Afrikkaan sijoittuvia kirjoja ovat esimerkiksi Kalaharin hiekkaa ja Sade.
Olen lukenut viimeksi Joonatan Tolan kirjat Punainen planeetta ja Hullut ihanat linnut.
Joensuussa asuva Tola on äidinkielen maisteri ja perheenisä. Hänen kirjansa kertovat lapsuusperheen vaikeista ja jopa kaoottisista vaiheista mieleltään sairaan taiteilijaisän ja MS-tautiin sairastuvan äidin kanssa. Tapahtumat tuntuvat melkein sietämättömiltä kestää, lasten pitää selvitä lähes omillaan, isä tuhlaa rahansa ja sukunsakin rahoja, perhe kärsii jopa nälkää ja isän väkivaltaisuutta. Musta huumori jotenkin loitontaa, toisaalta tekee asiat ainakin minulle lukijana vielä vaikeammiksi ymmärtää saati hyväksyä, varsinkin sosiaalitoimi oli aivan kädetön. Kirja on osaksi fiktiota, sitä kirjailijakin tähdentää, mutta vain osaksi. Tola ei pidä itseään selviytyjänä, vaikka kiittääkin perhekotia, minne lapset lopulta pääsevät, ja hän pystyy nyt normaaliin työntekoon ja perhe-elämään. Haavat ovat jäljellä. Odotan Joonatan Tolalta paljon kirjailijana, hän osaa todella vangita lukijansa ja havainnot ovat viiltävän tarkkoja, kieli hersyvää.Joitain vuosia sitten olin seurakuntaretkellä Affenanmaalla, oli todellinen kulttuurikierros. Yövyimme myös Kökarissa. Siellä kävimme paikallisella vanhalla kirkolla, jonka osittain alla oli muinaisen luostarin rauniot, eli eräänlainen museo.
Hautausmaa oli jotenkin tunnelmallinen. Sillä matkalla meille kerrottiin tuon kirjan "Jää" tapahtumista, vanha pappila muist. liittyi tarinan juoneen.
En ole ikinä nähnyt niin syvän sinistä vettä kuin Kökarissa.
Pidän tv-sarjasta Myrskyluodon Maija. Itsellänikin on juuria Kustavin - Uudenkaupungin saaristoon, joten on vähän kuin omaa historiaansa elokuvassa katsoisi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joitain vuosia sitten olin seurakuntaretkellä Affenanmaalla, oli todellinen kulttuurikierros. Yövyimme myös Kökarissa. Siellä kävimme paikallisella vanhalla kirkolla, jonka osittain alla oli muinaisen luostarin rauniot, eli eräänlainen museo.
Hautausmaa oli jotenkin tunnelmallinen. Sillä matkalla meille kerrottiin tuon kirjan "Jää" tapahtumista, vanha pappila muist. liittyi tarinan juoneen.
En ole ikinä nähnyt niin syvän sinistä vettä kuin Kökarissa.
Pidän tv-sarjasta Myrskyluodon Maija. Itsellänikin on juuria Kustavin - Uudenkaupungin saaristoon, joten on vähän kuin omaa historiaansa elokuvassa katsoisi.Opin matkalla, että nimi "Ahvenan maa", toisin kuin olettaisi, ei liity kaloihin, ahveniin.
Se juontaa mahd. "vettä" tarkoittavasta akva-sanasta. Saaristo meren ympäröimänä.
- Anonyymi
Olen aikoinaan lukenut paljon. Viime vuosina en enää juuri lainkaan. Kirjoja on kyllä seinät täys. Olen yrittänyt pakottaa itseäni lukemisiin.
Kirjastossa en kehtaa enään käydä hankaluuden takia, mieltymys muuttunut vanhetessa. Ostan E-kirjan kun tulee uutuuksia, vanhoistakin löytyy vielä kun selailee.
Mieltymys, tv:n katsominen sekin valikoitunut, mielummin kuuntelen radiota kun se kyllästyttää saatan lukea, kiintoisa kirja on luettava loppuun saman tien. Saattaa mennä viikkoja etten lue, kiinnostus herää jossain vaiheessa.- Anonyymi
Lue Aku Ankkoja!
Anonyymi kirjoitti:
Lue Aku Ankkoja!
Miksi lukisin, taidat itse lukea aku-ankkoja kun ehdotat.
- Anonyymi
Pertikki kirjoitti:
Miksi lukisin, taidat itse lukea aku-ankkoja kun ehdotat.
Harvoin luen, mutta Tuurin kyläkauppias lukee intohimoisesti ja keräilee myös.
Anonyymi kirjoitti:
Harvoin luen, mutta Tuurin kyläkauppias lukee intohimoisesti ja keräilee myös.
Sarjakuvat tehty usein pohjautuen todellisuuteen, satiiri mitä kaikkea sillä tarkoitetaan esiintyy mm, aku-ankassa, tyttärelle tilattiin 70-luvulla.
- Anonyymi
Pertikki kirjoitti:
Sarjakuvat tehty usein pohjautuen todellisuuteen, satiiri mitä kaikkea sillä tarkoitetaan esiintyy mm, aku-ankassa, tyttärelle tilattiin 70-luvulla.
Aku Ankka on älykköjen lehti, se on myös talouslehti :)))
Siitä oppii kaikenlaista ja se on lisäksi hauska.
- Anonyymi
Lainausajan puitteissa luen ka. 5 kirjaa. Kotimaisista romaanikirjailijoista käännösteoksiin, muistelmiin ja tutkielmiin.
Viime vuosisadan poliittinen ja sotahistoria kiinnostavat.
Eräs viimeisistä on Mikko Virran OPERAATIO KEKKONEN.Suhtauduin hieman ennakkoluuloisesti kyseiseen tutkielmaan mutta käsitykseni muuttui nopeasti.
Erittäin laajaan lähdeaineistoon perustuva kooste on erinomainen.
Osaksi vaikuttanee sekin, että muistan Kekkosen touhut hänen ministeriajoistaan lähtien.
Nyt on unilukemisena yksi Soininvaara. Minulle sopiva. Ei pidä pitkään hereillä. - Anonyymi
Onkohan uusimmassa Westön kirjassa "Molly ja Henry" havaittavissa
kehitystä ? "Rikinkeltainen taivas" oli mukava, mutta mielestäni se oli jotenkin
"keskeneräinen" osaamatta tarkemmin määritellä mikä siinä vähän "häiritsi". Luen kohtuullisen paljon ja käyn kirjasto autolla joka toinen viikko, kun se tulee asuntoni lähelle.
Täällä vaihtui "auto kuski" siis kirjasto auton hoitaja, joka osasi minulle valita kirjoja, mutta hyvä on tämä uusikin, nuori poika, jolle olen vain tehnyt toivomuksen, että valitsee minulle 5 kirja mielensä mukaan.
Nyt olen saanut selkäni kipeäksi, koska luen aina sängyssä, jossa ei ole ongelma, mutta "auta armias",. kun nyt täytyy nousta ylös.
Mikäpä näitä enempi selittämään, koska puolikas" Ibumakz hoitaa homman", mutta kuinka kauan?- Anonyymi
Ihanaa olla nuorten miesten palveltavana!😉
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihanaa olla nuorten miesten palveltavana!😉
???
- Anonyymi
Ajattelin seuraavaksi kokeilla lukea tositarinoita tosielämästä.
Tässä ensimmäinen
https://gummerus.fi/products/hajanainen- Anonyymi
Tässä seuraava tilaamani tarina tosielämästä, oopperalaulajan tarina.
Olen tähän kirjaan kirjaston jonossa numerolla 642.
https://otava.fi/kirjat/joskus-liikaa-aina-liian-vahan/
- Anonyymi
Mielenkiintoisia kirjoja, joista voi oppia ymmärtämään toisia ihmisiä
ja hyväksymään eri lailla ajattelevia ja erilaisia ratkaisuja tekeviä.- Anonyymi
Itse pidän vanhemmasta kirjallisuudesta, kuten tuolla edellä kirjoitin, mm. Niko Kazantsakiksen, ym vastaavien kirjoituksista. Suomalaisissa esim V. Huovisen kirjat.
Nykykirjallisuus ei oikein vedä puoleensa.
- Anonyymi
Kyky asettua toisen ihmisen sijaan on ensiarvoisen tärkeää
ihmistenvälisessä kanssakäymisessä. - Anonyymi
Minä en ole nyt pariin vuoteen lukenut jostain syystä romaaneja.
Tämä sota Ukrainassa on vaikuttanut syvältä mielentilaani.
Aloitin tämän sota kirjojen lukemisen Kollaa kestää kirjasta, joka minulla on hyllyssäni.
Aikoinani hankin sen Kollaalla haavoittuneen isäni kohtalon ja kummisetäni samassa taistelussa kuoleman kuvauksen johdosta.
Sen jälkeen olen lukenut melkeinpä sotakokemuksista ja rintamaliinjoista kertovia kirjoja.
Nyt luin uudelleen aiemmin hankkimani Juhani Suomen Talvisodan tausta Neuvostoliitto Suomen ulkopolitiikassa 1937-1939 Holstista Erkkoon sisältää 500 sivua lähdeluetteloineen.
Myös äitini suvusta tehty suku kirja on ollut selailtavana.
Minun pitäisi nyt saada itseni irti näistä sodan kauheuksista mutta se on vaikeaa kun joka tuutista tulee sotaa kärsimystä.- Anonyymi
Olen ahkera lukija aitoutta ja totuutta etsimässä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen ahkera lukija aitoutta ja totuutta etsimässä.
Onnea lukumatkallesi, aina löytyy helmiä!
- Anonyymi
Uusista kirjoista ei kannata jutella, koska niihin on kuukausien jonot. Kähkösen kirjaan olen jonossa 135:s. Tolan kirjat kiinnostaa, ne saan aika pian.
- Anonyymi
Voisin joulunaikaan lukea vaikka Dickensin joulutarinoita, vaikka ne niin kurjia onkin.
Ihan ihmetyttää ja suututtaa sellainen, brittiläinen kovuus ja säälimättömyys. Vaikka kyllä Suomessakin oli vastaavaa.
Vaikka monenlainen pahuus onkin tässä maailmassamme ja maassamme lisääntynytkin, niin kyllä hyvyyttä ja välittämistäkin on.- Anonyymi
Israelilaiset ja varsinkin sionistit näyttävät mitä kovuus ja säälimättömyys on.
Yli 20 000 tapettu Gazassa ja raunioista löytyy vielä lisää ruumiita.
Vammautuneiden, orpojen ja kodittomien määrä on suuri ja tulevat sukupolvet
joutuvat vielä kärsimään Israelin suorittamasta kansanmurhasta.
- Anonyymi
Lueskelen Reijo Pitkärannan kirjaa "Fata verborum -näkymiä sanojemme
historiaan". Mielenkiintoista ja hauskaakin tietoa sanojen alkuperästä.Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta tuo "sanojen kohtalot", hyvin monet juontavat vanhaan latinan kieleen. Esittelyistä luin esimerkiksi, mistä juontaa sana virkavalta. Dosentti Reijo Pitkäranta oli toimittamassa kauan myös latinankielisiä uutisia Nuntii Latini Yle radio 1:lle.
Uutisissa kerrottiin, miten Ukrainan sotilaat lukevat paljon juoksuhaudoissa, kaikenlaista kirjallisuutta, fantasaromaaneista Platonin filosofiaan ja sotakirjoihin. Lukuhetket auttavat hetkeksi rentoutumaan sodan kauhuista ja ymmärtämään omaa pelkoa ja kaipausta. Ukrainankielinen kirjallisuus on kovassa nousussa, kirjat myydään loppuun ja uusia kirjailijoita ilmaantuu. Nuoretkin haluavat rakentaa ukrainankielistä Ukrainaa uudelleen.
https://yle.fi/a/74-20063166- Anonyymi
Ramoona kirjoitti:
Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta tuo "sanojen kohtalot", hyvin monet juontavat vanhaan latinan kieleen. Esittelyistä luin esimerkiksi, mistä juontaa sana virkavalta. Dosentti Reijo Pitkäranta oli toimittamassa kauan myös latinankielisiä uutisia Nuntii Latini Yle radio 1:lle.
Uutisissa kerrottiin, miten Ukrainan sotilaat lukevat paljon juoksuhaudoissa, kaikenlaista kirjallisuutta, fantasaromaaneista Platonin filosofiaan ja sotakirjoihin. Lukuhetket auttavat hetkeksi rentoutumaan sodan kauhuista ja ymmärtämään omaa pelkoa ja kaipausta. Ukrainankielinen kirjallisuus on kovassa nousussa, kirjat myydään loppuun ja uusia kirjailijoita ilmaantuu. Nuoretkin haluavat rakentaa ukrainankielistä Ukrainaa uudelleen.
https://yle.fi/a/74-20063166Huomasinkin, että se on Reijo Pitkäranta, joka on toimittanut latinankielisiä uutisia.
Olin lainaamassa Sanojen kohtalojen kakkososaa, se oli uutuus, mutta kun siihen
oli jonoa, lainasin ensin ykkösosan.
Hiukan hämmästelin Ukrainan sotilaitten lukuintoa siinä mielessä,
että kun varmasti on hyvin väsynyt niin miten j a k s a a lukea ?
Ajattelisi, että kun on tilaisuus niin nukkuu edes vähän.
Mietin käsitettä "sotilas". Ainakin suurin osa heistä on tavallisia ukrainalaisia miehiä,
itsellisiä tai perheellisiä, isiä, poikia, veljiä, joista "tuli" "sotilaita" sodan pakosta.
Satoja sotilaita haavoittuu päivässä, osa kuolee heti tai sairaalassa.
Ei ole sanoja siihen murheeseen ja kaikki mitä täältä sanoo tuntuu
"ulkokultaiselta". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomasinkin, että se on Reijo Pitkäranta, joka on toimittanut latinankielisiä uutisia.
Olin lainaamassa Sanojen kohtalojen kakkososaa, se oli uutuus, mutta kun siihen
oli jonoa, lainasin ensin ykkösosan.
Hiukan hämmästelin Ukrainan sotilaitten lukuintoa siinä mielessä,
että kun varmasti on hyvin väsynyt niin miten j a k s a a lukea ?
Ajattelisi, että kun on tilaisuus niin nukkuu edes vähän.
Mietin käsitettä "sotilas". Ainakin suurin osa heistä on tavallisia ukrainalaisia miehiä,
itsellisiä tai perheellisiä, isiä, poikia, veljiä, joista "tuli" "sotilaita" sodan pakosta.
Satoja sotilaita haavoittuu päivässä, osa kuolee heti tai sairaalassa.
Ei ole sanoja siihen murheeseen ja kaikki mitä täältä sanoo tuntuu
"ulkokultaiselta".Sotureita tuli Suomenkin miehistä ja pojista. Sankarihaudoissamme lepää paljon alle20- vuotiaita, melkein lapsia vielä. Ukrainassakin on suunniteltu uutta liikekannallepanoa entistä nuorempiin .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sotureita tuli Suomenkin miehistä ja pojista. Sankarihaudoissamme lepää paljon alle20- vuotiaita, melkein lapsia vielä. Ukrainassakin on suunniteltu uutta liikekannallepanoa entistä nuorempiin .
Ukrainassa ei kutsuta sotimaan alle 27- vuotiaita olin lukevinani Hesarista tänään,
mutta pakko on kai alentaa ikärajaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ukrainassa ei kutsuta sotimaan alle 27- vuotiaita olin lukevinani Hesarista tänään,
mutta pakko on kai alentaa ikärajaa.Muon että ikärajaksi suunnitellaan 25 v.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muon että ikärajaksi suunnitellaan 25 v.
Ukrainan armeijassa sotii 60 000 naista. Ongelma ovat liian suuret varusteet.
Joulupäivän olen virkannut ja kuunnellut yle areena proadcastin kautta L Onervaa.
Erikoinen nainen kun ottaa huomioon että oli syntynyt 1800 luvulla.
https://naytelmat.fi/writer/l-onerva
Kuuntelin hänen novellejaan nimeltä Mirdja.
Todella mielenkiintoista ja syvältä luotaavaa kerrontaa.
Aion kuunnella kaikki hänen teoksensa runoa myöten, vaikka en juuri runoista ole välittänyt.- Anonyymi
"Kiva", kun vastaa ystävällisesti ihmiselle niin ihminen poistaa vastauksen
eikä vastaa ystävälliseen kysymykseen hänen lukemaansa kirjallisuutta koskien. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kiva", kun vastaa ystävällisesti ihmiselle niin ihminen poistaa vastauksen
eikä vastaa ystävälliseen kysymykseen hänen lukemaansa kirjallisuutta koskien.Tästä ketjusta ei ole poistettu yhtäkään kommenttia alareunan ilmoituksen mukaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tästä ketjusta ei ole poistettu yhtäkään kommenttia alareunan ilmoituksen mukaan.
Rekattu voi poistaa itselleen tulleen vastauksen. Ei se näy missään.
Anonyymi kirjoitti:
"Kiva", kun vastaa ystävällisesti ihmiselle niin ihminen poistaa vastauksen
eikä vastaa ystävälliseen kysymykseen hänen lukemaansa kirjallisuutta koskien.En ole koskaan poistanut tai poistattanut yhtään viestiä.
- Anonyymi
Olen saanut sukeltaa mielenkiintoiseen maailmaan, Tito Collianderin
elämään ja ajatuksiin. Johonkin ketjuun kirjoitinkin siitä.
Luin ensin Eira Hernbergin kirjoittaman kirjan hänen elämästään,
joka kertoo Titon elämänmittaisesta "aidon ihmisen etsimisestä",
sisäisen ihmisen etsimisestä,
problematiikasta uskon ja taiteen välillä, rakkauden probleemasta,
elämäntaiteesta, sisäisen vapauden ongelmasta, rukouksen tiestä,
ihmisenä olemisen ilosta ja vaikeudesta, hiljaisuuden totuudesta ja
hiljaisuuden löytämisestä.
Kävin myös läpi kirjan hänen taitelijavaimostaan Ina Collianderista.
Suurin osa Tito Collianderin romaaneista on vieläkin lukematta.
Ne ovat kuin tehty hidasta pohtivaa lukemista varten.
Googlailin kaikenlaista tietoa Tito Collianderista ja sellainenkin tieto
tuli vastaan, että TV:stä tuttu Baba Lybeck Titon ja Inan tyttären Marian tytär.
https://www.mirhantuojat.fi/naiskollektiivi/maria-colliander-vanhoillisia-ajatuksia-naisen-paikasta-en-pysty-jakamaan/
Tito Colliander eli railakastakin elämää, hän ei yrittänytkään olla mikään
pyhimys, hän elämänsä kulki kohti ortodoksista uskoa, etsien totuutta ja aitoa
todellista ihmistä. - Anonyymi
Mitä te kirjallisuuden ystävät olet allaolevasta tekstistä mieltä:
"Äänikirjakorvauksia tippikulttuurin avulla
Kirjakauppaliiton kokoamien tilastojen mukaan vuonna 2022 painettujen kirjojen myynti laski seitsemän prosenttia, mutta digitaalisten kirjojen myynti kasvoi kymmenen prosenttia.
Kirjailijoita harmittavat erityisesti äänikirjoista saatavat korvaukset. Kirjailijat saavat äänikirjoista noin viidesosan perinteiseen kirjaan verrattuna.
Kirjailijaliitto yrittää edelleen neuvotella äänikirjakorvausten korottamiseksi, mutta puheenjohtaja Ville Hytönen ehdottaa hätäkeinoksi tippausta.
– Kun lukija pitää ääni- tai e -kirjasta, hän voi antaa tippiä samaan tapaan kuin taksille tai ruokalähettipalvelulle. Parin euron tippi moninkertaistaa sen, mitä kirjailija saa teoksestaan."- Anonyymi
Tuo tippi on hyvä ehdotus, vaan eihän sitä kukaan suostuta vapaaehtoisesti maksamaan.
Äänikirjat on tarpeellisia huonosti näkeville. Minunkin setäni on 101-vuotias ja nykyisin täysin sokea, joten hän kuuntelee äänikirjoja.
E-kirjojen tarvetta en ymmärrä. Mikäs siinä, kyllä kirjailijat varmaan ottaisivat tippejä vastaan äänikirjoistaan, mutta luulisin että yhä useampi kirjailija alkaa miettimään tekisikö itse äänikirjansa, prosessi ei ole varmaan kovin vaikea. Tunnen parikin ruotsinsuomalaista kirjailijaa, jotka ovat teettäneet äänikirjansa omakustanteena ja lukeneet ne itse Minullekin on ehdotettu että tekisin äänikirjan, mutta en ole ainakaan vielä harkinnut sitä vakavasti.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Mikäs siinä, kyllä kirjailijat varmaan ottaisivat tippejä vastaan äänikirjoistaan, mutta luulisin että yhä useampi kirjailija alkaa miettimään tekisikö itse äänikirjansa, prosessi ei ole varmaan kovin vaikea. Tunnen parikin ruotsinsuomalaista kirjailijaa, jotka ovat teettäneet äänikirjansa omakustanteena ja lukeneet ne itse Minullekin on ehdotettu että tekisin äänikirjan, mutta en ole ainakaan vielä harkinnut sitä vakavasti.
Tuossahan ehdotettiin tippiä ääni ja e-kirjoille.
Anonyymi kirjoitti:
Tuossahan ehdotettiin tippiä ääni ja e-kirjoille.
Siihenhän minä vastasinkin!
Ei paras tapa palkita kulttuurin tuottamisesta, mutta kirjailijoilla on nyt huonot päivät. E-kirjat eivät kylläkään kilpaile samoilla markkinoilla kuin äänikirjat. Lataan (ostan) muutaman e-kirjan kuukaudessa ja niistä kirjoittaja saa paremmat rojaltit kuin äänikirjoista, jotka ovat muutaman firman monopilissa.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo tippi on hyvä ehdotus, vaan eihän sitä kukaan suostuta vapaaehtoisesti maksamaan.
Äänikirjat on tarpeellisia huonosti näkeville. Minunkin setäni on 101-vuotias ja nykyisin täysin sokea, joten hän kuuntelee äänikirjoja.
E-kirjojen tarvetta en ymmärrä.E-kirjan saa ilmeisesti heti luettavakseen ?
Paljon lukeva ei halua ostaa kaikkia kirjoja.
Kirjastosta joutuu uusia kirjoja jonottamaan kuukausia,
puoli vuotta tai jopa vuodenkin.
E-kirjan ostamista voisi ajatella, jos ne ovat oikeaa kirjaa edullisempia. Paloma.se01 kirjoitti:
Siihenhän minä vastasinkin!
Ei paras tapa palkita kulttuurin tuottamisesta, mutta kirjailijoilla on nyt huonot päivät. E-kirjat eivät kylläkään kilpaile samoilla markkinoilla kuin äänikirjat. Lataan (ostan) muutaman e-kirjan kuukaudessa ja niistä kirjoittaja saa paremmat rojaltit kuin äänikirjoista, jotka ovat muutaman firman monopilissa.Storytel, BookBeat, Nextory, Elisa Kirja Suomessa hallitsevat täysin äänikirjamarkkinoita. Vanhukset kuuntelevat äänikirjoja ja uusin kuluttajaryhmä on nuoret tytöt.
E-kirjan voi taas julkaista omakustanteena ilmaiseksi. Suomessa e-kirjoja ostetaan hyvin vähän.Anonyymi kirjoitti:
E-kirjan saa ilmeisesti heti luettavakseen ?
Paljon lukeva ei halua ostaa kaikkia kirjoja.
Kirjastosta joutuu uusia kirjoja jonottamaan kuukausia,
puoli vuotta tai jopa vuodenkin.
E-kirjan ostamista voisi ajatella, jos ne ovat oikeaa kirjaa edullisempia.Näinhän se menee, kun kuulen uudesta hyvästä kirjasta tai saan suosituksia, katson heti onko se saatavilla e-kirjana. E-kirjasta voi ladata olikohan se 10 % näytteeksi ilmaiseksi ja sen perusteella sitten päättää haluaako ostaa kirjan. Maksan kortilla ja alan lukemaan, prosessi kestää alle minuutin.
Uudet e-kirjat maksavat noin kolmasosan tai alle puolet paperiversiosta, vanhemmat e-kirjat saa ladattua noin neljäsosalla kirjan hinnasta uutena. Niitä saa jopa ilmaisena. Tavallinen tabletti käy hyvin lukemiseen, puhelimessa on minulle liian pieni näyttö.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Näinhän se menee, kun kuulen uudesta hyvästä kirjasta tai saan suosituksia, katson heti onko se saatavilla e-kirjana. E-kirjasta voi ladata olikohan se 10 % näytteeksi ilmaiseksi ja sen perusteella sitten päättää haluaako ostaa kirjan. Maksan kortilla ja alan lukemaan, prosessi kestää alle minuutin.
Uudet e-kirjat maksavat noin kolmasosan tai alle puolet paperiversiosta, vanhemmat e-kirjat saa ladattua noin neljäsosalla kirjan hinnasta uutena. Niitä saa jopa ilmaisena. Tavallinen tabletti käy hyvin lukemiseen, puhelimessa on minulle liian pieni näyttö.Missään nimessä ei kannata osta paperiversiota kirjoista, koska niistähän kirjailija saa parhaat rojaltit.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
E-kirjan saa ilmeisesti heti luettavakseen ?
Paljon lukeva ei halua ostaa kaikkia kirjoja.
Kirjastosta joutuu uusia kirjoja jonottamaan kuukausia,
puoli vuotta tai jopa vuodenkin.
E-kirjan ostamista voisi ajatella, jos ne ovat oikeaa kirjaa edullisempia.Tiedäthän sinä sen, että niin ääni-kuin E-kirjojakin voi lainata kirjastosta, eikä se maksa sinulle mitään ja eikä niistä kirjailijakaan saa mitään rojaltteja.
E- kirjat ovat lisänneet kirjallisuuden kulutusta, on tullut uusia kirjojen ystäviä varsinkin niihin ikäryhmiin, joilla ei ole aikaa paperikirjaa lukea. Monet pystyvät hyvin tekemään arkiaskareita, ajamaan autoa ja kuntoilemaan kuunnellessaan. Itse nautin enemmän kirjasta, jonka pariin voin mukavassa asennossa syventyä , edetä omaan tahtiini ja kuvitella itse kertojan äänen ilman mitään muuta tulkintaa kuin omani.
Olisihan se hauskaa, jos Sinä Paloma itse lukisit ainakin jonkin kirjoistasi, jäisi jälkeläisillesi suomalaisen kantaäidin äänenväri ja kielen kauneus kuuloelämyksenä. Meidän lapset tekivät kouluiässä nahoituksina esimerkiksi jouluohjelmia, joissa oli pieniä kuulokuvia tehosteäänin, laulua ja soittoa. Niitä saivat isovanhemmat ja me vanhemmat lahjoiksi. .
Sain juuri luettua Kähkösen Finlandia- voittajan ja se todellakin ansaitsi voiton. Olen lukenut paljon Kähkösen tuotantoa, ja tämä punoo yhteen aiemman tuotannon, moni kysymys saa nyt vastauksia. Kieli on yhä hioutunut entisestään , se on herkkävireistä ja lyyristä, paikallismurretta ripaus, myös kansanomaista otetta ja ronskiakin meininkiä. Kipeän äitisuhteen tilitys , anteeksianto ja sukujuurien ymmärrys Tuonen tytin välityksellä , lempeästi. Kirjassa on monta kerrosta. Ehkä rakenne voisi olla yksinkertaisempi, mutta kokonaisuus on mielestäni ehjä.- Anonyymi
Kähkösen kirja kiinnostaa, mutta onko kovin henkisesti raskas ?
Tässä kirjassa muistellaan vielä isoisän vaikeita koettelemuksia Tammisaaren vankileirillä tuomiona kapinaan osallistuminen. Punikkitausta rasitti seuraavaakin sukupolvea. Isoäidit olivat kuitenkin lempeitä ja ymmärtäväisiä, olivat nuorten perheiden tukena. Kirjailijan äidin tylyys lastaan kohtaan on raskasta lukea, äiti esimerkiksi syytti tyttären syntymän pilanneen hänen nuoruutensa. Aikaa oli jo kulunut, äiti oli kuollut ja tytär antanut anteeksi, kirjasta jäi minulle myönteinen lukukokemus.
- Anonyymi
Ramoona kirjoitti:
Tässä kirjassa muistellaan vielä isoisän vaikeita koettelemuksia Tammisaaren vankileirillä tuomiona kapinaan osallistuminen. Punikkitausta rasitti seuraavaakin sukupolvea. Isoäidit olivat kuitenkin lempeitä ja ymmärtäväisiä, olivat nuorten perheiden tukena. Kirjailijan äidin tylyys lastaan kohtaan on raskasta lukea, äiti esimerkiksi syytti tyttären syntymän pilanneen hänen nuoruutensa. Aikaa oli jo kulunut, äiti oli kuollut ja tytär antanut anteeksi, kirjasta jäi minulle myönteinen lukukokemus.
"Kirjailijan äidin tylyys lastaan kohtaan on raskasta lukea, äiti esimerkiksi syytti tyttären syntymän pilanneen hänen nuoruutensa"
Tämänpä takia kirja voi olla raskas kokemus jos on tullut syytetyksi koko ikänsä
asiasta, johon ei ole voinut itse vaikuttaa mitenkään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kirjailijan äidin tylyys lastaan kohtaan on raskasta lukea, äiti esimerkiksi syytti tyttären syntymän pilanneen hänen nuoruutensa"
Tämänpä takia kirja voi olla raskas kokemus jos on tullut syytetyksi koko ikänsä
asiasta, johon ei ole voinut itse vaikuttaa mitenkään.Muistatteko Jouppilan neloset ?
Heistä tytär joutui äitinsä vihan kohteeksi
https://www.apu.fi/artikkelit/jouppilan-neloset-avun-haastattelussa-perheidylli-oli-vain-kulissi-aiti-noyryytti-ja-pahoinpiteli-lapsiaan - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muistatteko Jouppilan neloset ?
Heistä tytär joutui äitinsä vihan kohteeksi
https://www.apu.fi/artikkelit/jouppilan-neloset-avun-haastattelussa-perheidylli-oli-vain-kulissi-aiti-noyryytti-ja-pahoinpiteli-lapsiaanHelena Jouppila kertoo perhehelvetistä. Äiti ei hyväksynyt häntä
kuolinvuoteellaankaan.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/453f41e5-67ff-436d-97b4-c47a797e68b1
- Anonyymi
Luin juuri Anna-Leena Härkösen Huomenna hän ei tule. Aika hyvä, tavallaan surullinen.
- Anonyymi
Minäkin luin, Ano 18.55, tuon Härkösen kirjan. Halusin jonkin ohuen ja kevyen kirjan luettavakseni..))
Sisältö ei ollut kevyt, Anna-Leena Härkönen osaa kirjoittaa kevyesti vakavistakin aiheista kuten tässä leskeydestä ja sen mukanaan tuomasta yksinäisyydestä, uudesta roolista suhteessa toisiin ihmisiin.
Tykkään Härkösen tyylistä: teräviä havaintoja ajasta ja sen ilmiöistä, hyvää (mustaa?) huumoria ja sujuvaa kerrontaa. Ei minkäänlaista kikkailua romaanin rakenteella, istu ja lue.
Kovin syvällisenä Härköstä ei taideta pitää, hän ei tee työtä lukijan puolesta vaan heittää pikemminkin täkyn: "jatka sinä tästä"...
Kirjan takakannessa kysyttiin: voiko rakkautta ostaa rahalla ? Sitä joutui kirjan päähenkilö, kuusikymppinen Elsa-leskirouva selvittämään kun hän outojen sattumusten seurauksena ajautui suhteeseen seksityöläisen kanssa.
Uskalias aihe, mutta on kai selvää, että sellainenkin ammattiryhmä meidän ajassa on, jopa näkyvänä, itselleen ja työlleen hyväksyntää ja arvostusta hakevana.
Kaunokirja harvoin herättää moraalista paheksuntaa, niin ei tee tämäkään, mielestäni.
Elsan ja Valtterin (=seksityöläisen) suhdetta kuvataan tunnesuhteena, mihin valitettavasti Elsa lataa enemmän odotuksia kuin "sopimukseen" kuuluisi.
Kosketetuksi suhteessa tulee myös Valtteri, joten tuohon takakannen kysymykseen kirja ei taida suoraan vastata.
Henkilökuvaus on Härkösen kirjoissa usein vertaansa vailla. Tässä kirjassa sankariksi tuli mielestäni Elsan anoppi Kylli, jolla oli yksiselitteinen elämänkatsomus ja mutkaton tapa elää. Sen mukaisesti hän otti kantaa ajan ilmiöihin, vaikka moderniin "itsensä etsimiseen".
"Ei tarvita retriittejä eikä matkoja toiselle puolelle maailmaa. Halvemmaksi tulee kun katsoo peiliin ja sanoo:"Terve"...))"
Näinköhän on ?
demeter1
- Anonyymi
Sain joululahjaksi Antti Järven kirjan: Minne katosi Antti Järvi?
Toimittaja Antti Järvi on kirjoittanut kirjan isoisoisästään, joka jäi talvisodan päättyessä Jaakkimaan, Laatokan Karjalaan.
Puolet olen vasta lukenut.- Anonyymi
Miltä se vaikuttaa ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miltä se vaikuttaa ?
Omalla laillaan kiinnostava kirja ihmiskohtaloista , jotka jäivät talvisodan jälkeen Karjalaan.
Heissä oli ideologian harhauttamia kuin myös periaatteen ihmisiä yleensä vanhoja ja sairaita , kotoa en lähde.
- Anonyymi
Pieni kuvaus kirjasta olisi aina mukava ja kiinnostava, että tietäisi
kannattaisiko kirja ottaa lukulistalle. Kuvauksia on ollutkin,
kiitos niitten kirjoittajille, kun luettelomainen ilmoitus,
että luin "sen ja sen kirjan" ei kerro itse kirjasta.
Jää kaipailemaan lukijan itsensä tuntoja kirjasta. Lukijan ei tarvitse olla
kirjailija, omin sanoin voi kirjoittaa esimerkiksi mitä tykkäsi kirjasta ja miksi.
Kirjojen kuvaukset ja lukijan oma mielipide on aina kiinnostavaa.- Anonyymi
Tällä hetkellä minulla on kova kirjainnostus.
Olen tyhjentämässä kirjoja kirjahyllystä ja kaapeista.
Monta laatikkoa on eteisessä odottamassa, että vien ne kaatopaikalle.
Säästän vain ne, joita mahdollisesti tulen lukemaan, ja arvokirjat jää lapsille.
Jos on kirjassa vain hyvä juttu tai kuva, niin revin irti sen sivun jemmaan.
Joitakin voi myydä ja naapurille annan.
Jos joku haluaa kirjoja, niin täältä saa, tulkaa hakemaan! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällä hetkellä minulla on kova kirjainnostus.
Olen tyhjentämässä kirjoja kirjahyllystä ja kaapeista.
Monta laatikkoa on eteisessä odottamassa, että vien ne kaatopaikalle.
Säästän vain ne, joita mahdollisesti tulen lukemaan, ja arvokirjat jää lapsille.
Jos on kirjassa vain hyvä juttu tai kuva, niin revin irti sen sivun jemmaan.
Joitakin voi myydä ja naapurille annan.
Jos joku haluaa kirjoja, niin täältä saa, tulkaa hakemaan!Eikö mikään hoivalaitos tai vastaava ottaisi kirjoja vastaan ?
Myös kierrätyskeskukseen voisi viedä kirjoja. Sääli viedä kaatikselle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö mikään hoivalaitos tai vastaava ottaisi kirjoja vastaan ?
Myös kierrätyskeskukseen voisi viedä kirjoja. Sääli viedä kaatikselle.Ei huolita riesaksi kirjoja minnekkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö mikään hoivalaitos tai vastaava ottaisi kirjoja vastaan ?
Myös kierrätyskeskukseen voisi viedä kirjoja. Sääli viedä kaatikselle.Nettidivarit ostavat ja myyvät kirjoja.
- Anonyymi
- "Elämän-filosooffisista" kirjoista kelpuutan nykyään lähinnä vain uskonnolliset = Raamatun, KR33/38-käännöksenä.
Raamattu - UT - Johanneksen evankeliumi:
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Joh.+1:1&rnd=1706360299115
Myös Lutherin hartauskirja "Manna" on vaikuttanut itseeni suuresti. Ym:t vastaavat.
https://kauppa.sley.fi/tuote/mannaa-jumalan-lapsille/
- Olen viimeksi lukenut pohjois-italialaisen, Po-joen ranta-alueiden pikkukaupungin room.kat. pappi "Isä Camillosta" kertovia kirjojani, joita hyllyssäni muutama.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isä_Camillo
https://www.youtube.com/watch?v=FFVJvpZ3cCs
Kirjailija:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Giovanni_Guareschi
- Kreikan sisällissodan ajoista kertovaa.
Kazantzakis Niko - Veljesviha:
https://www.antikvaari.fi/teos/veljesviha/62a303a3eaa1ec176c365aa3 :
Ortodoksipapin elämää ja toimintaa, Kreikan vuoristokylissä, sissisodan keskellä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikan_sisällissota
- Poliittisista kirjoista olen joskus lukenut lähinnä komukoiden kertomuksia esim. Suomen historian tapahtumista, köyhälistön ja muiden väärinolevien kokemuksina:
Nestori Parkkari - Väkivallan vuodet:
https://www.marxists.org/suomi/parkkari-nestori/1960/vakivallan-vuodet.htm
- Muutoin, aiemmin on tuo nk. päivittäinen kirjallisuusantini ollut enemmänkin haasteelliset dekkarit, joiden ratkaisut vaativat vireää aivotoimintaa.
* - Anonyymi
Suomen suurimman kirjakaupan toimitusjohtaja kertoo viimeisessä
Kauppalehti Option haastattelussa hienoista lukukokemuksistaan,
muun muassa Olli Jalosen Finlandia-voittajakirjasta:
"Finlandia-raadissa luin liki 150 kirjaa vuonna 2018. "Taivaanpallo"
tarttui heti iholle, ja koin kuin rakastumisen huumaa:
huikea seikkailukertomus ja nautittavaa ajatuksenvirtaa.
Sisäänpääsy kestää tovin, mutta ansaitsi Finlandia-voittonsa"
Kirja makaa hyllyssäni. Jouduin toteamaan olevani mielikuvitukseton
lukija, kun en kirjaan sisäänpäässyt. - Anonyymi
Olen löytänyt uudestaan vanhempia suomalaisia laatukirjailijoita.
Tällä hetkellä luen uudestaan Veijo Meren esseitä ja kirjoituksia.
Tuntuu kuin olisi löytänyt oikean kirjallisuuden uudestaan,
kun palaa vanhoihin parhaisiin teoksiin. Kirjoittamisen korkea taso on
niin yksiselitteisen kiistaton.
https://yle.fi/a/3-8091986 - Anonyymi
Naurahdin itselleni. Kommenttini toi mieleeni kirjoituksen ohjeeksi luovalle kirjoittamiselle; vältä toistoa.
https://jalkisanat.com/2022/05/03/toistoa-toistoa-toistoa-hyva-paha-tautologia/
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 292394
Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3702002M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti181494Pelkään suunnattomasti
Että olet toiseen ihastunut. Se on lähes sietämätön ajatus koska koen että meidän tilanne on auki, selvittämättä. Eikä k52892Parempi suorituskyky Urheiluharrastajien suosimasta lisäravinteesta hyötyisivät todennäköisesti kaik
Parempi suorituskyky Urheiluharrastajien suosimasta lisäravinteesta hyötyisivät todennäköisesti kaikki muutkin. Se on ed10871Mies, etko ole miettinyt
että voit menettää yhteytemme ja minut lopullisesti, jos et tee mitään?52783- 54711
- 18710
- 25689
- 135623