Kinofilmin skannaus

Otin vihjeestä vaarin ja hankin varsinaisen kinofilmiskannerin, ja täytyy sanoa, että olin todella yllättynyt kuvien korkeasta laadusta. Jopa vanhat, 1980-luvulla otetut diakuvat tulostuvat nyt A4-koossa käytännössä samanlaatuisina kuin nykyaikaiset digijärkkärikuvat. Tämä uusi skanneri siis palautti uskoni filmikuvaukseen. Suurin osa vanhoista diakuvistani on otettu Olympuksen Zuiko 35-70-zoomilla ja Minoltan 50/1,7-normaaliobjektiivilla. Zuiko oli hankittu vuonna 1984 ja Minolta vuonna 1989. Näinkin vanhalla kalustolla saa siis erinomaisia paperikuvia, kunhan vain käyttää kunnollista skanneria (ennen digiaikaa kuvat printattiin käyttäen suurennuskojetta ja suurennusobjektiivia, mutta niiden avulla saatu kuvanlaatu oli silloin 1980-2010-luvuilla todella huonoa). Mutta hyvä uutinen on se, että vanhatkin filmit sisältävät todella laadukkaita voimavaroja, jotka saadaan näkyviin nykyajan skannereilla ja mustesuihkutulostimilla. Sanottakoon kuitenkin (vielä uudestaan), että vanha tasoskannerini tuotti kinodioista ala-arvoista laatua, vaikka rullafilmit se selvitti hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Otin vihjeestä vaarin ja hankin varsinaisen kinofilmiskannerin, ja täytyy sanoa, että olin todella yllättynyt kuvien korkeasta laadusta. Jopa vanhat, 1980-luvulla otetut diakuvat tulostuvat nyt A4-koossa käytännössä samanlaatuisina kuin nykyaikaiset digijärkkärikuvat. Tämä uusi skanneri siis palautti uskoni filmikuvaukseen. Suurin osa vanhoista diakuvistani on otettu Olympuksen Zuiko 35-70-zoomilla ja Minoltan 50/1,7-normaaliobjektiivilla. Zuiko oli hankittu vuonna 1984 ja Minolta vuonna 1989. Näinkin vanhalla kalustolla saa siis erinomaisia paperikuvia, kunhan vain käyttää kunnollista skanneria (ennen digiaikaa kuvat printattiin käyttäen suurennuskojetta ja suurennusobjektiivia, mutta niiden avulla saatu kuvanlaatu oli silloin 1980-2010-luvuilla todella huonoa). Mutta hyvä uutinen on se, että vanhatkin filmit sisältävät todella laadukkaita voimavaroja, jotka saadaan näkyviin nykyajan skannereilla ja mustesuihkutulostimilla. Sanottakoon kuitenkin (vielä uudestaan), että vanha tasoskannerini tuotti kinodioista ala-arvoista laatua, vaikka rullafilmit se selvitti hyvin.

Lue lisää

2400 ppi ei ole kovin paljon, kun skannataan kinokokoa. Eihän siitä synny kuin reilun 7 megapikselin kuva, Eikä oikeasti sitäkään, jos skannerin optiikka ei tuota täysin terävää jälkeä.

Ja tosiaan nyt pitäisi puhua pikseleistä (ppi) eikä doteista (tulostustarkkuus, dpi). Aivan eri asia, koska yhden pikselin esittämiseen paperilla tarvitaan useampi dotti. Kas kun paperilla väri joko on tai ei ole ja sävyt pitää tuottaa rasteroinnilla, mutta pikseli osaa myös harmaansävyt.

Sinulla on myös ollut hyvälaatuiset objektiivit. Neljännesvuosisata sitten tuli halvan diaskannerin kanssa askarreltua. Alkuun ihmettelin, kun ei tuntunut olevan mitään väliä, skannasinko 1200 vai 2400 ppi tarkkuudella. No, tarkemmassa tutkimuksessa paljastui, että pari objektiivia oli niin kehnoja, ettei kuvissa kertakaikkiaan ollut mitään, mihin ei jo 1200 ppi olisi riittänyt. Eli resoluutio sellaista 2 megapikselin digipokkarin tasoa. Siis jos ei ao. objektiiveja himmetänyt f/8...f/11 asti.

Vaan mikä ettei, tuokin riitti vallan mainiosti kymppikuviin, mikä varmaan näiden objektiivien suunnittelukriteeri on ollut. Järkkäreitähän myytiin jossain vaiheessa point'n'shoot kuvaajille, kun järkkäreihin oli tarjolla automaattitarkennus ja zoooomia, ja pokkarit puolestaan aika pitkäti kiinteällä 35 millisellä.