Jos olisin laihempi

Naiselta tietenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Naiselta tietenkin.

Niin varmaan, enemmän ovat tikissä ku esim sinä mieslösö

Anonyymi kirjoitti:

Niin varmaan, enemmän ovat tikissä ku esim sinä mieslösö

Ei, vaan harvemmin naisia haittaa miehen ylipaino. Miehiä taas useimmiten haittaa naisten ylipaino.

Anonyymi kirjoitti:

Ei, vaan harvemmin naisia haittaa miehen ylipaino. Miehiä taas useimmiten haittaa naisten ylipaino.

Totta. Tai haittaa, mutta miehet eivät silti tee asialle mitään, koska terveys on toissijaista.

Anonyymi kirjoitti:

Ei, vaan harvemmin naisia haittaa miehen ylipaino. Miehiä taas useimmiten haittaa naisten ylipaino.

Sen takia löysät äijät kirjoittelee näitä aloituksia muokatakseen naisten ajattelua vastaamaan itsetuntokriisiään

Ei se muuta asiaa mitenkään vaikka tietäisikin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se muuta asiaa mitenkään vaikka tietäisikin.

Rakastan sinua kaikesta huolimatta. ❤️

Valtaosalle miehistä on jo muutama liikakilo turn of sen suhteen ettei naisesta odoteta mitää pdenpiaikaista kumppania ...
Seksiin kelvatais kerran .
Sitä elämä on lihavalla
Naiselta

Anonyymi kirjoitti:

Valtaosalle miehistä on jo muutama liikakilo turn of sen suhteen ettei naisesta odoteta mitää pdenpiaikaista kumppania ...
Seksiin kelvatais kerran .
Sitä elämä on lihavalla
Naiselta

Lue lisää

Oman kokemuksen perusteella ei kelpaa edes seksiin (ei sillä, että pelkkään seksiin suostuisinkaan).
Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Valtaosalle miehistä on jo muutama liikakilo turn of sen suhteen ettei naisesta odoteta mitää pdenpiaikaista kumppania ...
Seksiin kelvatais kerran .
Sitä elämä on lihavalla
Naiselta

Lue lisää

Olet oikeassa. Jos on jotain deitti-ilmoituksia, niin niissäkin haetaan sporttista hoikkaa/normaalivartaloista. Jopa lihavat miehetkin hakevat sellaista. On jotenki hyväksyttävämpää, että mies on se lihavampi osapuoli.

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa. Jos on jotain deitti-ilmoituksia, niin niissäkin haetaan sporttista hoikkaa/normaalivartaloista. Jopa lihavat miehetkin hakevat sellaista. On jotenki hyväksyttävämpää, että mies on se lihavampi osapuoli.

Lue lisää

Nimenomaan. Miten ikinä sitä voisi edes kuvitella kelpaavansa ylipainoisena? Tuntuu ihan mielipuolisen haihattelulta sellainen.

Anonyymi kirjoitti:

Nimenomaan. Miten ikinä sitä voisi edes kuvitella kelpaavansa ylipainoisena? Tuntuu ihan mielipuolisen haihattelulta sellainen.

Siis nimenomaan ylipainoisena naisena.

Juuri tästä syystä en uskalla edes yrittää. Tuntuu niin pahalta...

Mulle pitää olla normaaliälyinen.

Ei. Ystävänä miehelle ei ole painolla väliä.

Aloittaja

Hiusraja noussut ja päälaella helikopterille laskeutumisalue?

Aloittaja on nainen, mutta eikö se tosiaan ole päivänselvää, etten arvosta itseäni? Masennus pilasi elämäni, myös fyysisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja on nainen, mutta eikö se tosiaan ole päivänselvää, etten arvosta itseäni? Masennus pilasi elämäni, myös fyysisesti.

Uskon kaiken paitsi että olisit nainen. Mikä siinä omassa sukupuolessa on niin kammottavaa

Anonyymi kirjoitti:

Uskon kaiken paitsi että olisit nainen. Mikä siinä omassa sukupuolessa on niin kammottavaa

Tehtäväni ei ole vakuuttaa sinua sukupuolestani tai vastata odotuksiisi siitä, miten joku muu kokee lihavuutensa. Purin tänne vain tuntojani, kun muutakaan väylää sille ei ole.

Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Tehtäväni ei ole vakuuttaa sinua sukupuolestani tai vastata odotuksiisi siitä, miten joku muu kokee lihavuutensa. Purin tänne vain tuntojani, kun muutakaan väylää sille ei ole.

Aloittaja

Lue lisää

Eli naisten elämä on sun miespuolisen performaatikon mielestä pelkkää murhetta riitänkö minä? Ei tule ei lasta ei mitään tuolla maailmankuvalla

Anonyymi kirjoitti:

Eli naisten elämä on sun miespuolisen performaatikon mielestä pelkkää murhetta riitänkö minä? Ei tule ei lasta ei mitään tuolla maailmankuvalla

Olen nainen. En keskustele enää kanssasi.

Anonyymi kirjoitti:

Hiusraja noussut ja päälaella helikopterille laskeutumisalue?

LOL😂

Anonyymi kirjoitti:

Olen nainen. En keskustele enää kanssasi.

Varmasti kuvittelet olevasi kun peruukki menee päähän ja huulipunaa laitat

Anonyymi kirjoitti:

Olen nainen. En keskustele enää kanssasi.

Olet kohdannut mieheksiluulijan, tuon kaikille naisille kateellisen, surullisen hahmon, sen kanssa ei kannata väitellä. Hullu se on.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja on nainen, mutta eikö se tosiaan ole päivänselvää, etten arvosta itseäni? Masennus pilasi elämäni, myös fyysisesti.

Ei ihmiset ymmärrä mitä masennus on, jolleivät ole kokeneet sitä omakohtaisesti. Ylipäätään eivät ihmiset ymmärrä tai osaa tuntea empatiaa muustakaan, jos heillä ei ole kokemusta itsellään asiasta. Se on rankkaa, kun sen ymmärtää. Olen vieressä kuunnellut kun kaksi kaveriani puhuivat masentuneista ihmisistä. Alkoi keittää siinä kohtaa, kun toinen sanoi että masentunut on jotenkin luovuttanut elämän suhteen. Että ovat niitä periksiantajia. Sanoin, että tässä näette erään masentuneen, kiitin seurasta ja poistuin.

Masentunut joutuu taistelemaan koko ajan, ettei vaivu syvemmälle tilassaan. Se voi olla todellista voiman ponnistusta päivästä toiseen usein vuosien ajan 24/7. Sängystä ylös nouseminen ja liikkeelle lähteminen ei ole mikään itsestäänselvyys ja vaatii välillä suuria ponnisteluja. Esimerkiksi nyt, kun olen kolmen päivän ajan ollut liikkeellä ja hoitanut asioita, annoin itseni suosiolla jäädä kotiin huilaamaan. Kun ei ole mistä ammentaa, niin voimat vaan loppuu. Ei saa tukea kauheasti mistään ja joutuu kuitenkin taistelemaan monista asioista.

Ihmiset myös karttelevat masentunutta. Sain kuulla pitkäaikaiselta "ystävältä" olevani kauhea marttyyri, kun uskalsin sanoa etten voi hyvin. Minulle olisi riittänyt se että olisi vaan ottanut tuon asian vastaan ja tsempannut pikkaisen. Juuri hylkääminen tuollaisessa tilanteessa kun elämänhalu on nolla, on pahinta.

Masennusta olisi varmasti paljon vähemmän, jos ihmiset ymmärtäisivät sen luonteen. Eli eivät lähtisi syyllistämään sairastunutta millään tavalla. Itsesyytöksistähän ja kovista vaatimuksista itseään kohtaan tuo tila usein syntyy. Ihminen haluaa tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty itsenään. Masennusta ei varmasti olisi ollenkaan, jos ihmiset oppisivat kohtelemaan kanssaihmisiään kauniisti.

Minä arvostan jokaista masentunutta, jokaisesta päivästä jonka jaksavat täällä elää. Välillä on itsellänikin niitä päiviä, kun harmittaa että aamulla herää. Ihmiset voisivat alkaa ymmärtää, että psyykkisiä sairauksia on joskus vaikea parantaa. Minun terapeuttini on sanonut etten ole hullu, vaan erittäin traumatisoitunut.

Antaa kaikkien kukkien kukkia. Kaikilla ihmisillä on sama ihmisarvo ja kannattaisi hyväksyä erilaisuutta. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki olisivat samanlaisia? Ei mitään. Sekä laumasieluisuus vaatii, ettet saisi omia mielipiteitäsikään lausua, että kelpaat. Moni paineen alaisena on enemmistön kanssa asioista samaa mieltä. Että saisivat kuulua joukkoon ja hukkaavat samalla oman identiteettinsä.

Tsemppiä paljon sinulle, ap. Muista että olet arvokas, vaikka olisit minkä muotoinen. Ei laihatkaan ole usein tyytyväisiä itseensä ja sisäistä työskentelyä lähinnä vaatii, että oppii itsensä hyväksymään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ihmiset ymmärrä mitä masennus on, jolleivät ole kokeneet sitä omakohtaisesti. Ylipäätään eivät ihmiset ymmärrä tai osaa tuntea empatiaa muustakaan, jos heillä ei ole kokemusta itsellään asiasta. Se on rankkaa, kun sen ymmärtää. Olen vieressä kuunnellut kun kaksi kaveriani puhuivat masentuneista ihmisistä. Alkoi keittää siinä kohtaa, kun toinen sanoi että masentunut on jotenkin luovuttanut elämän suhteen. Että ovat niitä periksiantajia. Sanoin, että tässä näette erään masentuneen, kiitin seurasta ja poistuin.

Masentunut joutuu taistelemaan koko ajan, ettei vaivu syvemmälle tilassaan. Se voi olla todellista voiman ponnistusta päivästä toiseen usein vuosien ajan 24/7. Sängystä ylös nouseminen ja liikkeelle lähteminen ei ole mikään itsestäänselvyys ja vaatii välillä suuria ponnisteluja. Esimerkiksi nyt, kun olen kolmen päivän ajan ollut liikkeellä ja hoitanut asioita, annoin itseni suosiolla jäädä kotiin huilaamaan. Kun ei ole mistä ammentaa, niin voimat vaan loppuu. Ei saa tukea kauheasti mistään ja joutuu kuitenkin taistelemaan monista asioista.

Ihmiset myös karttelevat masentunutta. Sain kuulla pitkäaikaiselta "ystävältä" olevani kauhea marttyyri, kun uskalsin sanoa etten voi hyvin. Minulle olisi riittänyt se että olisi vaan ottanut tuon asian vastaan ja tsempannut pikkaisen. Juuri hylkääminen tuollaisessa tilanteessa kun elämänhalu on nolla, on pahinta.

Masennusta olisi varmasti paljon vähemmän, jos ihmiset ymmärtäisivät sen luonteen. Eli eivät lähtisi syyllistämään sairastunutta millään tavalla. Itsesyytöksistähän ja kovista vaatimuksista itseään kohtaan tuo tila usein syntyy. Ihminen haluaa tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty itsenään. Masennusta ei varmasti olisi ollenkaan, jos ihmiset oppisivat kohtelemaan kanssaihmisiään kauniisti.

Minä arvostan jokaista masentunutta, jokaisesta päivästä jonka jaksavat täällä elää. Välillä on itsellänikin niitä päiviä, kun harmittaa että aamulla herää. Ihmiset voisivat alkaa ymmärtää, että psyykkisiä sairauksia on joskus vaikea parantaa. Minun terapeuttini on sanonut etten ole hullu, vaan erittäin traumatisoitunut.

Antaa kaikkien kukkien kukkia. Kaikilla ihmisillä on sama ihmisarvo ja kannattaisi hyväksyä erilaisuutta. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki olisivat samanlaisia? Ei mitään. Sekä laumasieluisuus vaatii, ettet saisi omia mielipiteitäsikään lausua, että kelpaat. Moni paineen alaisena on enemmistön kanssa asioista samaa mieltä. Että saisivat kuulua joukkoon ja hukkaavat samalla oman identiteettinsä.

Tsemppiä paljon sinulle, ap. Muista että olet arvokas, vaikka olisit minkä muotoinen. Ei laihatkaan ole usein tyytyväisiä itseensä ja sisäistä työskentelyä lähinnä vaatii, että oppii itsensä hyväksymään.

Lue lisää

Itku pääsi, kun ihanan viestisi luin. Sinä ymmärrät. Kiitos. Ja minä ymmärrän sinua, niin hyvin. 💗 Kaikkea hyvää elämääsi.

Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Itku pääsi, kun ihanan viestisi luin. Sinä ymmärrät. Kiitos. Ja minä ymmärrän sinua, niin hyvin. 💗 Kaikkea hyvää elämääsi.

Aloittaja

Kiitos, kyllä me jaksetaan ja saadaan vielä hyvä elämä ❤️❤️❤️

Ei onnistu. Vaikka söisin kuinka paljon rasvaa ja proteiinia, en liho. Rasva% alle 10 koko ajan. Lihaksia tulee helposti, mutta mitä niillä tekee.

Aloittaja ei ole mies. Ja kaivattuni ei varmasti ole sinkku enää kahta vuotta, että ehdin laihduttaa ylipainoni pois.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja ei ole mies. Ja kaivattuni ei varmasti ole sinkku enää kahta vuotta, että ehdin laihduttaa ylipainoni pois.

Voisitko mies tuoda painoriisiäsi enää lapsellisemmin esiin?

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja ei ole mies. Ja kaivattuni ei varmasti ole sinkku enää kahta vuotta, että ehdin laihduttaa ylipainoni pois.

En halua, että laihdutat, ei ole pakko..
Ymmärrät varmaan sen, että minun kanssani laihtuisit joka tapauksessa.

Anonyymi kirjoitti:

En halua, että laihdutat, ei ole pakko..
Ymmärrät varmaan sen, että minun kanssani laihtuisit joka tapauksessa.

Jatkoa: Tarkoitin myös sitä, että itse laihdun parisuhteessa, ainakin alkuvaiheessa.

Puhun nyt ihan tavallisista miehistä, en sinunlaisistasi. En ole edes kiinnostunut kaltaisistasi millään tasolla.
Aloittaja

Montako eri nimimerkkiä sulla on? Vähän pipi päästäs? Koipireisi -mies ja mitä kaikkea niitä oli😂 Tosin tulee tuo prinssi-susi mieleen, kun hänelläkin useampi nimimerkki oli. Teitä vielä yhdistää tuo laihuuden ihannointi🤔

Kyse ei varmaankaan kenenkään kohdalla ole "itsensä lihottamisesta" vaan taustalla on usein moninaiset syyt yksilöstä riippuen. Masennus on tavallinen syy painonnousulle, mutta vaikkapa stressi ja erilaiset lääkitykset vaikuttavat myös.

Omalla kohdalla masennus lamaannutti elämän täysin vuosiksi. Yritin torjua sitä etukäteen mm. juoksuharrastuksella, mutta se ei auttanut. Paino lähtikin sitten nousuun, kun tuo viimeinen oljenkorsi oli käytetty, eikä liikunnastakaan ollut odotuksista huolimatta apua henkisellä puolella, enkä nähnyt maailmassa enää minkäänlaista valoa tunnelin päässä. Sen tunteen kanssa on taisteltu vuosikaudet.

Ennen masennusta olin ihan hyvässä kunnossa, sopivan painoinen ja viiden kilometrin juoksu ja mm. 20-42 kilometrin kävelylenkit luonnistuivat.

Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Kyse ei varmaankaan kenenkään kohdalla ole "itsensä lihottamisesta" vaan taustalla on usein moninaiset syyt yksilöstä riippuen. Masennus on tavallinen syy painonnousulle, mutta vaikkapa stressi ja erilaiset lääkitykset vaikuttavat myös.

Omalla kohdalla masennus lamaannutti elämän täysin vuosiksi. Yritin torjua sitä etukäteen mm. juoksuharrastuksella, mutta se ei auttanut. Paino lähtikin sitten nousuun, kun tuo viimeinen oljenkorsi oli käytetty, eikä liikunnastakaan ollut odotuksista huolimatta apua henkisellä puolella, enkä nähnyt maailmassa enää minkäänlaista valoa tunnelin päässä. Sen tunteen kanssa on taisteltu vuosikaudet.

Ennen masennusta olin ihan hyvässä kunnossa, sopivan painoinen ja viiden kilometrin juoksu ja mm. 20-42 kilometrin kävelylenkit luonnistuivat.

Aloittaja

Lue lisää

Ei masentunut ihminen muutenkaan deittiseuraa saiaisi, ja kannattaa hoidattaa se masennus pois alta ensin, raskasta olla koko ajan vetämässä toista perässä. Hyviä hoitoja löytyy. Myös liike on lääke, eli vaikkapa aluksi ihan rennolle kävelylle korttelin ympäri, ja siitä pikkuhiljaa reippaammalle pidemmälle lenkille. Kyllä nämä asiat ovat itsestä kiinni, sitä kutsutaan internal locus of control- termillä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei masentunut ihminen muutenkaan deittiseuraa saiaisi, ja kannattaa hoidattaa se masennus pois alta ensin, raskasta olla koko ajan vetämässä toista perässä. Hyviä hoitoja löytyy. Myös liike on lääke, eli vaikkapa aluksi ihan rennolle kävelylle korttelin ympäri, ja siitä pikkuhiljaa reippaammalle pidemmälle lenkille. Kyllä nämä asiat ovat itsestä kiinni, sitä kutsutaan internal locus of control- termillä.

Lue lisää

Ihan rehellisesti: tuon olisit voinut jättää sanomatta.

a) Masennus ei edes ole kaikkien kohdalla "parannettavissa", itse olen elänyt sen kanssa kohta vuosikymmenen ja voi olla, että se on seurana koko elämän, sitä en voi tietää,

b) minä tiedän varmasti erilaisista masennuksenhoitokeinoista/-mahdollisuuksista enemmän kuin sellainen, jolla ei ole pitkää masennustaustaa; kokeiltuna on monet jutut liikunnasta lääkkeisiin, 5-HTP:sta hierontoihin, terapiasta taijihin, yksinolosta seuraanhakeutumiseen, musiikista ja teatterista veganismiin, aistideprivaatiotankeista savenvalantakursseihin, aromaterapiasta meditaatioon ja vaikka mihin. Elän silti yhä masennuksen kanssa,

c) masentunut ihminen ei ole "perässävedettävä",

d) en voisi kuvitellakaan, että valitsisin kumppanini sen perusteella elääkö hän masennuksen kanssa vai ei, joten on toivoa, että maailman vajaasta 8 miljardista ihmisestä en ole ainoa kaltaiseni tuossa suhteessa,

e) askelia oli kertynyt minulla tänään noin 7 500 jo klo 11:00 mennessä, kun viimeksi Fitbittiini vilkaisin - korttelin ympäri on siis jo kävelty monen monta kertaa.

Kaiken kaikkiaan maailma tarvitsee ihmisiltä vähemmän olettamuksia ja enemmän kykyä asettua toisten asemaan. Siinäpä vasta masennuksenparannuskeino.

Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Ihan rehellisesti: tuon olisit voinut jättää sanomatta.

a) Masennus ei edes ole kaikkien kohdalla "parannettavissa", itse olen elänyt sen kanssa kohta vuosikymmenen ja voi olla, että se on seurana koko elämän, sitä en voi tietää,

b) minä tiedän varmasti erilaisista masennuksenhoitokeinoista/-mahdollisuuksista enemmän kuin sellainen, jolla ei ole pitkää masennustaustaa; kokeiltuna on monet jutut liikunnasta lääkkeisiin, 5-HTP:sta hierontoihin, terapiasta taijihin, yksinolosta seuraanhakeutumiseen, musiikista ja teatterista veganismiin, aistideprivaatiotankeista savenvalantakursseihin, aromaterapiasta meditaatioon ja vaikka mihin. Elän silti yhä masennuksen kanssa,

c) masentunut ihminen ei ole "perässävedettävä",

d) en voisi kuvitellakaan, että valitsisin kumppanini sen perusteella elääkö hän masennuksen kanssa vai ei, joten on toivoa, että maailman vajaasta 8 miljardista ihmisestä en ole ainoa kaltaiseni tuossa suhteessa,

e) askelia oli kertynyt minulla tänään noin 7 500 jo klo 11:00 mennessä, kun viimeksi Fitbittiini vilkaisin - korttelin ympäri on siis jo kävelty monen monta kertaa.

Kaiken kaikkiaan maailma tarvitsee ihmisiltä vähemmän olettamuksia ja enemmän kykyä asettua toisten asemaan. Siinäpä vasta masennuksenparannuskeino.

Aloittaja

Lue lisää

Painonhallinnassa on kyse syömisestä, ei liikunta riitä, vaan tunnesyöminen pois. Ei voi olla liikaa vaadittu sellainen itsekuri.

Anonyymi kirjoitti:

Painonhallinnassa on kyse syömisestä, ei liikunta riitä, vaan tunnesyöminen pois. Ei voi olla liikaa vaadittu sellainen itsekuri.

Ei ole kyse painonhallinnasta vaan masennuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole kyse painonhallinnasta vaan masennuksesta.

Eihän masennus lihota, vaan se, että syö enemmän kuin kuluttaa. Ei ole tähtitiedettä.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän masennus lihota, vaan se, että syö enemmän kuin kuluttaa. Ei ole tähtitiedettä.

Sinun kanssasi on turha keskustella. Hyvät illan jatkot.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun kanssasi on turha keskustella. Hyvät illan jatkot.

Kenenkään tilanteesta enempää tietämättä ajattelen kuitenkin, että sitä ruokaa ei sinne suuhun kukaan muu laita, kuin oma itse. Uhriutuminen ei tässä kannata, vaan se on nimenomaan sitä, että asettaa sen oma toimijuutensa itsensä ulkopuolelle, external locus of control. Voi myös olla niin, että joillekin se masennus on ikäänkuin 'turvallinen' tila, ja pelätäänkin parantua, koska se tarkoittaa muutosta, vastuun ottamista takaisin itselle, uskallusta alkaa elämään. Monessa tällaisessa tilanteessa psykoterapiasta voi olla apua, niiden juurisyiden tutkiskeluun, että miksi se masennus vaan itsepintaisesti ja sinnikkäästi koputtelee ovelle, vaikka on käsketty häipymään eri konstein ja keinoin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyse ei varmaankaan kenenkään kohdalla ole "itsensä lihottamisesta" vaan taustalla on usein moninaiset syyt yksilöstä riippuen. Masennus on tavallinen syy painonnousulle, mutta vaikkapa stressi ja erilaiset lääkitykset vaikuttavat myös.

Omalla kohdalla masennus lamaannutti elämän täysin vuosiksi. Yritin torjua sitä etukäteen mm. juoksuharrastuksella, mutta se ei auttanut. Paino lähtikin sitten nousuun, kun tuo viimeinen oljenkorsi oli käytetty, eikä liikunnastakaan ollut odotuksista huolimatta apua henkisellä puolella, enkä nähnyt maailmassa enää minkäänlaista valoa tunnelin päässä. Sen tunteen kanssa on taisteltu vuosikaudet.

Ennen masennusta olin ihan hyvässä kunnossa, sopivan painoinen ja viiden kilometrin juoksu ja mm. 20-42 kilometrin kävelylenkit luonnistuivat.

Aloittaja

Lue lisää

Liikunnalla voi tukea painonpudotusta, mutta varsinainen laihtuminen tapahtuu oikein koostetulla ruualla. Jos on ylipainoa, niin syöt huonoa rasvaa ja sokeria.

Rasva (kolesteroli, tyydyttyneet rasvat) ja sokeri vähemmälle ja muuta sinun ei tarvitse tehdä. Ei tarvitse laihduttaa.

Light-tuotteet kannattaa jättää kauppaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän masennus lihota, vaan se, että syö enemmän kuin kuluttaa. Ei ole tähtitiedettä.

Tämä on totta.

Anonyymi kirjoitti:

Liikunnalla voi tukea painonpudotusta, mutta varsinainen laihtuminen tapahtuu oikein koostetulla ruualla. Jos on ylipainoa, niin syöt huonoa rasvaa ja sokeria.

Rasva (kolesteroli, tyydyttyneet rasvat) ja sokeri vähemmälle ja muuta sinun ei tarvitse tehdä. Ei tarvitse laihduttaa.

Light-tuotteet kannattaa jättää kauppaan.

Lue lisää

Nämä ihan perus painonpudotusvinkit voi varmaan viedä vaikka johonkin painonpudotusfoorumeille. Antaa ihmisten purkaa ikäväänsä liittyviä juttuja vaan täällä ihan rauhassa. Voit olla varma siitä että masentuneet keskustelevat hoitotahojensa kanssa mm. ruokavaliosta ja terveellisistä elintavoista kuten unesta ja veden juomisesta, ulkoilusta ja liikkumisesta tervehtymisensä suhteen.

Masentuneen elämän keskiössä on esim. se nouseeko tänään sängystä ylös vai ei. Loppuuko itku tänään vai ei. T*ppaako itseään tänään vai ei. Onko hänen elämänsä minkään arvoinen edes. Onko millään elämässä ylipäätään yhtään mitään väliä. Masentunutta ei kiinnosta kuinka paljon kaloreita syö tai on syömättä. Yli- tai alipainolla ei ole suuressa kuvassa mitään väliä masennuksen keskellä. Siksi masennus hoidetaan ensin.

sivusta

Anonyymi kirjoitti:

Ihan rehellisesti: tuon olisit voinut jättää sanomatta.

a) Masennus ei edes ole kaikkien kohdalla "parannettavissa", itse olen elänyt sen kanssa kohta vuosikymmenen ja voi olla, että se on seurana koko elämän, sitä en voi tietää,

b) minä tiedän varmasti erilaisista masennuksenhoitokeinoista/-mahdollisuuksista enemmän kuin sellainen, jolla ei ole pitkää masennustaustaa; kokeiltuna on monet jutut liikunnasta lääkkeisiin, 5-HTP:sta hierontoihin, terapiasta taijihin, yksinolosta seuraanhakeutumiseen, musiikista ja teatterista veganismiin, aistideprivaatiotankeista savenvalantakursseihin, aromaterapiasta meditaatioon ja vaikka mihin. Elän silti yhä masennuksen kanssa,

c) masentunut ihminen ei ole "perässävedettävä",

d) en voisi kuvitellakaan, että valitsisin kumppanini sen perusteella elääkö hän masennuksen kanssa vai ei, joten on toivoa, että maailman vajaasta 8 miljardista ihmisestä en ole ainoa kaltaiseni tuossa suhteessa,

e) askelia oli kertynyt minulla tänään noin 7 500 jo klo 11:00 mennessä, kun viimeksi Fitbittiini vilkaisin - korttelin ympäri on siis jo kävelty monen monta kertaa.

Kaiken kaikkiaan maailma tarvitsee ihmisiltä vähemmän olettamuksia ja enemmän kykyä asettua toisten asemaan. Siinäpä vasta masennuksenparannuskeino.

Aloittaja

Lue lisää

Et taida naisena esiintyvä äijä juuri sporttailla?

Sun kuuppa on miesaloittaja ihan soseessa

Anonyymi kirjoitti:

Nämä ihan perus painonpudotusvinkit voi varmaan viedä vaikka johonkin painonpudotusfoorumeille. Antaa ihmisten purkaa ikäväänsä liittyviä juttuja vaan täällä ihan rauhassa. Voit olla varma siitä että masentuneet keskustelevat hoitotahojensa kanssa mm. ruokavaliosta ja terveellisistä elintavoista kuten unesta ja veden juomisesta, ulkoilusta ja liikkumisesta tervehtymisensä suhteen.

Masentuneen elämän keskiössä on esim. se nouseeko tänään sängystä ylös vai ei. Loppuuko itku tänään vai ei. T*ppaako itseään tänään vai ei. Onko hänen elämänsä minkään arvoinen edes. Onko millään elämässä ylipäätään yhtään mitään väliä. Masentunutta ei kiinnosta kuinka paljon kaloreita syö tai on syömättä. Yli- tai alipainolla ei ole suuressa kuvassa mitään väliä masennuksen keskellä. Siksi masennus hoidetaan ensin.

sivusta

Lue lisää

Hän itse otti ylipainonsa esille. Siihen vastasin.

Minulla ei ole lääkärin koulutusta = en ole psykiatri, joten en kommentoi hänen masennustaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nämä ihan perus painonpudotusvinkit voi varmaan viedä vaikka johonkin painonpudotusfoorumeille. Antaa ihmisten purkaa ikäväänsä liittyviä juttuja vaan täällä ihan rauhassa. Voit olla varma siitä että masentuneet keskustelevat hoitotahojensa kanssa mm. ruokavaliosta ja terveellisistä elintavoista kuten unesta ja veden juomisesta, ulkoilusta ja liikkumisesta tervehtymisensä suhteen.

Masentuneen elämän keskiössä on esim. se nouseeko tänään sängystä ylös vai ei. Loppuuko itku tänään vai ei. T*ppaako itseään tänään vai ei. Onko hänen elämänsä minkään arvoinen edes. Onko millään elämässä ylipäätään yhtään mitään väliä. Masentunutta ei kiinnosta kuinka paljon kaloreita syö tai on syömättä. Yli- tai alipainolla ei ole suuressa kuvassa mitään väliä masennuksen keskellä. Siksi masennus hoidetaan ensin.

sivusta

Lue lisää

Hänen mielestään oli ikävää, että on lihava. Sillä oli otsikoinut juttunsa.

Anonyymi kirjoitti:

Hän itse otti ylipainonsa esille. Siihen vastasin.

Minulla ei ole lääkärin koulutusta = en ole psykiatri, joten en kommentoi hänen masennustaan.

Kiitos, että toit esille oikeita asioita ruokailuun ja laihtumiseen liittyen.
Vaikka tietoa jaetaan muualla niin täältä on helppo lukea ja miettiä mitä kannattaisi tehdä.

Miten? Ei minulla ole sinun puh:numeroa.

Ei olekkaan lankalinjoja..

Se on moro.


Mmmmmmmoro.

Läskit samalle patjalle? Niin siellä poikien puolella

Haista paska 💩

Munko. Sellaset bongo rummut ne on.