Hyvää sinkkutietosuuden päivää..

Eilen oli ystävän- ja rakastavaisten päivä.

Tänään meidän sinkkujen päivä. Juhlikaamme sitä.

Itse olen kokenut sinkkuuteni hyvänä ja antoisana aikana. Pääsin isosta vastuusta kodinhengettärenä eroon ja sain alkaa elää omaa .. itseni näköistä elämää.

Toki.. en tiedä luokitellaanko minua enää sinkuksi noin niinkuin virallisesti, sillä olenhan tapaillut yhtä miestä jo kolme vuotta..
Mutta emme kai seurustele.. tapailemme.

Siitä viis. Itse koen itseni sinkuksi. Haluan olla sinkku. Jolla on ystävä etuisuuksilla.

Joillekin sinkkuus on pakkopullaa ja toisille elämän avaavaa onnea. Kumpaan ryhmään sinä kuulut, vai oletko jostain välimaastosta?

Kumman valitsisit sinkkuuden vai parisuhteen?

124

799

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      kysymys tuli vahän nopeasti,

    • Ainiin tänään oli se sitten vuorossa. :)

      • Kyllä sinkkuus on itselleni ollut viimeaikoina pakkopullaa. Alkuun eron jälkeen, se oli ihan mukavaa vaihtelua ja siihen jopa tottui. Sitä on tullut senkin takia krantummaksi, kun ei sinkkuutta halua vaihtaa ihan mihin tahansa.


      • Anonyymi
        mustasusi kirjoitti:

        Kyllä sinkkuus on itselleni ollut viimeaikoina pakkopullaa. Alkuun eron jälkeen, se oli ihan mukavaa vaihtelua ja siihen jopa tottui. Sitä on tullut senkin takia krantummaksi, kun ei sinkkuutta halua vaihtaa ihan mihin tahansa.

        Mä "pelkään" että en halua vaihtaa sitä mihinkään 😅
        -sivusta


    • Anonyymi

      Sinkkuuteen👍 tulevana vkl,juhlitaan sinkkuystävien ja sinkuttomienki ka yhdessä ystävänpäivää😄.💩

      • Kuulostaa kivalta. Ystävät kokoon ja bileet pystyyn.


    • Niin ei omaa vapautta kannata uhrata, turhan takia.

      • Anonyymi

        Aamen. - cu-


    • Anonyymi

      Kaikenlaisia päiviä sitä kehitetäänkin. Tämä "sinkkuus" on käsite, jota mä olen hetkittäin pohtinut, enkä tajua sitä. Siis joo, tietenkin tajuan mitä sillä tarkoitetaan, mutta en mä koe olevani mikään sinkku, vaikka tietenkin määritelmien mukaan olen. Oma "sinkkuuteni" on asia, jota en mietin oikeastaan koskaan.

      • Anonyymi

        "Joillekin sinkkuus on pakkopullaa ja toisille elämän avaavaa onnea. Kumpaan ryhmään sinä kuulut, vai oletko jostain välimaastosta?"

        Eli mä en siis oikein osaa vastata tuohon. Ehkä välimaastosta, mutta en sitten kuitenkaan. Sinkkuus tai pariutuminen, yhdentekevää. Jos sattuu hyvä kohdalle, niin okei. Jos ei osu, niin okei. En koe tuolla olevan mitään merkitystä elämäni kannalta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Joillekin sinkkuus on pakkopullaa ja toisille elämän avaavaa onnea. Kumpaan ryhmään sinä kuulut, vai oletko jostain välimaastosta?"

        Eli mä en siis oikein osaa vastata tuohon. Ehkä välimaastosta, mutta en sitten kuitenkaan. Sinkkuus tai pariutuminen, yhdentekevää. Jos sattuu hyvä kohdalle, niin okei. Jos ei osu, niin okei. En koe tuolla olevan mitään merkitystä elämäni kannalta.

        Ymmärrän. Se ei ole relevantti asia. Yhdentekevää kai.

        Kiva kun kuitenniin kerroit näkemyksesi. Oletko kauan ollut sinkku.. tai siis parisuhteeton ..?


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ymmärrän. Se ei ole relevantti asia. Yhdentekevää kai.

        Kiva kun kuitenniin kerroit näkemyksesi. Oletko kauan ollut sinkku.. tai siis parisuhteeton ..?

        Kuutisen vuotta olen ollut "sinkku". Mä en ylipäänsä ole koskaan etsinyt ja haaveillut parisuhteista. Ihastunut tietenkin olen elämäni aikana ollut. Mun parisuhteeni (2) ovat alkaneet etsimättä ja miettimättä, täysin vahingossa ja sattumalta. Olen törmännyt ihmiseen ja siitä on sitten likipitäen samantien jatkettu matkaa samaan suuntaan ja jatkettu sillä samalla polulla oma aikamme.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuutisen vuotta olen ollut "sinkku". Mä en ylipäänsä ole koskaan etsinyt ja haaveillut parisuhteista. Ihastunut tietenkin olen elämäni aikana ollut. Mun parisuhteeni (2) ovat alkaneet etsimättä ja miettimättä, täysin vahingossa ja sattumalta. Olen törmännyt ihmiseen ja siitä on sitten likipitäen samantien jatkettu matkaa samaan suuntaan ja jatkettu sillä samalla polulla oma aikamme.

        Mä koen oman olotilani, paremman sanan puutteessa, luonnolliseksi. Tiedätkö samaan tyyliin kuin monet eläimet tuolla luonnossa elämäänsä elävät. Jossain kohtaa voi sattua kohdalle joku kiinnostava ja sitten kuljetaan samaa matkaa ja sen yhteisen matkan kesto on ennustamaton.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä koen oman olotilani, paremman sanan puutteessa, luonnolliseksi. Tiedätkö samaan tyyliin kuin monet eläimet tuolla luonnossa elämäänsä elävät. Jossain kohtaa voi sattua kohdalle joku kiinnostava ja sitten kuljetaan samaa matkaa ja sen yhteisen matkan kesto on ennustamaton.

        Juu. Luulen ymmärtäväni. Et tee asioista numeroa. Otat sellaisenaan. Oikeastaan aika hyvä ajattelumalli. Hetkessä elämistä. 👍


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Juu. Luulen ymmärtäväni. Et tee asioista numeroa. Otat sellaisenaan. Oikeastaan aika hyvä ajattelumalli. Hetkessä elämistä. 👍

        Ihmiset usein tekevät elämästään ihan liian hankalaa ja monimutkaista kaikenmaailman suunnitelmilla ja odotuksilla ja kuvitelmilla. Kukaan ei kuitenkaan oikeasti ja aidosti pysty sitä elämäänsä suunnittelemaan ja koska vaan elämä voi heittää eteesi jotain täysin suunnittelematonta. 🙂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihmiset usein tekevät elämästään ihan liian hankalaa ja monimutkaista kaikenmaailman suunnitelmilla ja odotuksilla ja kuvitelmilla. Kukaan ei kuitenkaan oikeasti ja aidosti pysty sitä elämäänsä suunnittelemaan ja koska vaan elämä voi heittää eteesi jotain täysin suunnittelematonta. 🙂

        Noin.. nyt oli niin hatunnoston arvoista tekstiä, ettei peukutuskaan ole riittävä. Ihanaa ja niin sydäntä lämmittävää kohdata sinun kaltainen jalat maassa ihminen. Kuin balsamia sielulleni.

        Ihmiset tekevät asioista liian vaikeita. Perusasiat jäävät unholaan kun on niin pakko keskittyä niihin typeriin kuvioihin. Ja se ego.. huh, huh.. minä sitä ja minä tätä.. haluan ja vaadin. Ja unohdetaan se oleellisin. Eli tämä, tässä ja nyt. Elämä.

        Sulla on hyvä asenne elämään.. mielestäni.


    • Sinkuillapa onkin monta päivää, kun marraskuussakin on yksi 👍

      Kyllä elämästä voi nauttia ilman parisuhdettakin. Elämä on erilaista sinkkuna. Kummassakin on omat hyvät puolensa.

      Jos minun olisi mahdollista olla parisuhteessa miehen kanssa, kenen kanssa olisimme olleet parisuhteessa jo 30 vuotta, niin valitsisin parisuhteen. Ihmettä odotellessa näin on hyvä. 🙂

      • Niin tänään on single awarenes day.. eli juhlitaan sitä että sinkkunakin voi elämä olla ihan ok. Tiedostetaan ettei sinkkuus ole synti.

        Mä olen hieman kade sinulle, että sinä olet saanut kokea nk. hyvän tai peräti erinomaisen parisuhteen. Itse olen jäänyt sitä kokemusta vaille. Pitkä parisuhteeni exän kanssa oli antoisa, mutta myös alisteinen. Ja olen tyytyväinen päästyäni siitä eroon.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niin tänään on single awarenes day.. eli juhlitaan sitä että sinkkunakin voi elämä olla ihan ok. Tiedostetaan ettei sinkkuus ole synti.

        Mä olen hieman kade sinulle, että sinä olet saanut kokea nk. hyvän tai peräti erinomaisen parisuhteen. Itse olen jäänyt sitä kokemusta vaille. Pitkä parisuhteeni exän kanssa oli antoisa, mutta myös alisteinen. Ja olen tyytyväinen päästyäni siitä eroon.

        Olen kyllä iloinen siitä, että sain kokea hyvän parisuhteen ja tulla rakastetuksi juuri tällaisena kuin olen. - Uskon ja toivon, että sinäkin uskallat vielä joskus laskea suojauksesi ja tuntea. 🤗


      • Xena-183 kirjoitti:

        Olen kyllä iloinen siitä, että sain kokea hyvän parisuhteen ja tulla rakastetuksi juuri tällaisena kuin olen. - Uskon ja toivon, että sinäkin uskallat vielä joskus laskea suojauksesi ja tuntea. 🤗

        No kyse ei niinkään ole suojamuurista. Olen hyvin tunteva ihminen ja näytän sekä annan kuulua tunteeni.

        Sellainen riippuvaisuussuhde toisesta, mitä parisuhde vaatii, se .. no.. on hyvin väsyttävää.
        Annan paljon ja jos olisin parisuhteessa, antaisin sille itseni kokonaan. Unohtaen terveen itsekkyyden ja itseni. Uppoutuisin niin syvään, että persoonani kärsisi.

        En ole parisuhdekelpoinen siksi, että annan liikaa. Tunnen itseni. Minulla on taipumusta uhrata itseni toisen hyvinvoinnin puolesta. Olen tehnyt sitä ihan pienestä pitäen.

        Joten kyse on tosiaan siitä, että suojelen itseäni tekemästä tyhmyyksiä kieltäytymällä kaikenlaisista parisuhteista.

        Ja kyllähän sä tiedät, jos ihmisellä tulee mahdollisuus käyttää toista hyväkseen, hän käyttää. Ennemmin tai myöhemmin. Tavalla tai toisella. Se on nähty jo niin monta kertaa tässä elämässä.

        Kun annan, annan koko sielullani, sydämelläni ja ruumiillani. Eli liikaa. Siksi rajoitan antamistani. En jaksa uhrautua enää. Ei vaan jaksa.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No kyse ei niinkään ole suojamuurista. Olen hyvin tunteva ihminen ja näytän sekä annan kuulua tunteeni.

        Sellainen riippuvaisuussuhde toisesta, mitä parisuhde vaatii, se .. no.. on hyvin väsyttävää.
        Annan paljon ja jos olisin parisuhteessa, antaisin sille itseni kokonaan. Unohtaen terveen itsekkyyden ja itseni. Uppoutuisin niin syvään, että persoonani kärsisi.

        En ole parisuhdekelpoinen siksi, että annan liikaa. Tunnen itseni. Minulla on taipumusta uhrata itseni toisen hyvinvoinnin puolesta. Olen tehnyt sitä ihan pienestä pitäen.

        Joten kyse on tosiaan siitä, että suojelen itseäni tekemästä tyhmyyksiä kieltäytymällä kaikenlaisista parisuhteista.

        Ja kyllähän sä tiedät, jos ihmisellä tulee mahdollisuus käyttää toista hyväkseen, hän käyttää. Ennemmin tai myöhemmin. Tavalla tai toisella. Se on nähty jo niin monta kertaa tässä elämässä.

        Kun annan, annan koko sielullani, sydämelläni ja ruumiillani. Eli liikaa. Siksi rajoitan antamistani. En jaksa uhrautua enää. Ei vaan jaksa.

        Tuota juuri tarkoitin. Suojausta sielusi ympärillä. - Huomaan kyllä, että olet helposti lähestyttävä, mutta et päästä ketään enää liian lähelle, koska pelottaa.

        Tunnistan täysin tilanteen. Minulla on ollut tuollainen suojaus aina, ihan lapsesta alkaen. Kukaan ihminen ei siksi ole päässyt minua oikeasti haavoittamaan, vaikka olenkin kokenut pettymyksiä tai suurta surua tapahtuneiden asioiden tähden.

        Minusta on vain niin ihanaa nähdä, että on ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä niin kauan kuin luottavat, että joku ottaa vielä kiinni. Voisin kuvitella, että he tavallaan kaipaavat sellaista hirveää ja ihanaa tunnetta, minkä ovat joskus päässeet kokemaan.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No kyse ei niinkään ole suojamuurista. Olen hyvin tunteva ihminen ja näytän sekä annan kuulua tunteeni.

        Sellainen riippuvaisuussuhde toisesta, mitä parisuhde vaatii, se .. no.. on hyvin väsyttävää.
        Annan paljon ja jos olisin parisuhteessa, antaisin sille itseni kokonaan. Unohtaen terveen itsekkyyden ja itseni. Uppoutuisin niin syvään, että persoonani kärsisi.

        En ole parisuhdekelpoinen siksi, että annan liikaa. Tunnen itseni. Minulla on taipumusta uhrata itseni toisen hyvinvoinnin puolesta. Olen tehnyt sitä ihan pienestä pitäen.

        Joten kyse on tosiaan siitä, että suojelen itseäni tekemästä tyhmyyksiä kieltäytymällä kaikenlaisista parisuhteista.

        Ja kyllähän sä tiedät, jos ihmisellä tulee mahdollisuus käyttää toista hyväkseen, hän käyttää. Ennemmin tai myöhemmin. Tavalla tai toisella. Se on nähty jo niin monta kertaa tässä elämässä.

        Kun annan, annan koko sielullani, sydämelläni ja ruumiillani. Eli liikaa. Siksi rajoitan antamistani. En jaksa uhrautua enää. Ei vaan jaksa.

        "Sellainen riippuvaisuussuhde toisesta, mitä parisuhde vaatii, se .. no.. on hyvin väsyttävää."

        Sivusta totean, että tuossa taisaa olla enemmän kyse juuri siitä, että miten sinä koet parisuhteen ja miten itse siihen suhtautuisit. Itse esimerkiksi en koe minkäänlaista riippuvaisuussuhdetta parisuhteessa, en sen enempää kuin vaikka ystävyyssuhteessa. Mä en kykene ihan täysin edes ymmärtämään tätä kohtaa: "Annan paljon ja jos olisin parisuhteessa, antaisin sille itseni kokonaan. Unohtaen terveen itsekkyyden ja itseni. Uppoutuisin niin syvään, että persoonani kärsisi". Mä en tee tuota edes jälkikasvuni kohdalla, joten aikuinen ihminen ei saa minussa tuollaista aikaiseksi.

        Tuo ei nyt siis ollut moite, vaan enemmän jokin yritys tarkastella asiaa toisesta tulokulmasta. Ehkä "ongelma" ei niinkään ole parisuhde, vaan se malli, joka sinulle jostain syystä on parisuhteeseen muodostunut. Minusta on hyvä, että sä itse tiedostat tuon olevan sun toimintamallisia ja se lienee ihan totta, että sulle ei parisuhde sovi.


      • Xena-183 kirjoitti:

        Tuota juuri tarkoitin. Suojausta sielusi ympärillä. - Huomaan kyllä, että olet helposti lähestyttävä, mutta et päästä ketään enää liian lähelle, koska pelottaa.

        Tunnistan täysin tilanteen. Minulla on ollut tuollainen suojaus aina, ihan lapsesta alkaen. Kukaan ihminen ei siksi ole päässyt minua oikeasti haavoittamaan, vaikka olenkin kokenut pettymyksiä tai suurta surua tapahtuneiden asioiden tähden.

        Minusta on vain niin ihanaa nähdä, että on ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä niin kauan kuin luottavat, että joku ottaa vielä kiinni. Voisin kuvitella, että he tavallaan kaipaavat sellaista hirveää ja ihanaa tunnetta, minkä ovat joskus päässeet kokemaan.

        Kyseessä ei ole pelko, ennemminkin laskelmoitu päätös. Itsesuojelua itseltäni.
        Ei se, että kohtaisin nk. hyvän kumppaniehdokkaan helpota tilannettani. Se tekisi oman käyttäytymisenin entistä vakavammaksi. En pelkää sitä. En vain suostu enää ikeen alle, jonka itse itselleni tekisin.

        Mitä parempi kumppaniehdokas, sitä enempi alistaisin itse itseni hänelle. Tekisn itse itsestäni kynnysmaton. Ja sitä en voi sallia.

        Minulla on heikkoutenani kiltti ja hyvä sydän. Ja matala omanarvontunto. Sellainen ei sovi vertaiseen parisuhteeseen.

        Omien heikkouksieni tähden kieltäydyn parisuhteesta jo ajatuksen tasolla. Pelkkä ajatus saa minut väsymään. Ei vaan jaksa. Koko ajatusta.
        Kyse ei siis ole pelosta. Itsetuntemuksesta ennemminkin. Parisuhteessa olen kuin joku 50-luvun kotiäiti.. alistan itseni ihan ite. Passaan ja palvelen.

        Ei semmoinen käy päinsä. Joten pysyttelen koko parisuhteesta kaukana.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Sellainen riippuvaisuussuhde toisesta, mitä parisuhde vaatii, se .. no.. on hyvin väsyttävää."

        Sivusta totean, että tuossa taisaa olla enemmän kyse juuri siitä, että miten sinä koet parisuhteen ja miten itse siihen suhtautuisit. Itse esimerkiksi en koe minkäänlaista riippuvaisuussuhdetta parisuhteessa, en sen enempää kuin vaikka ystävyyssuhteessa. Mä en kykene ihan täysin edes ymmärtämään tätä kohtaa: "Annan paljon ja jos olisin parisuhteessa, antaisin sille itseni kokonaan. Unohtaen terveen itsekkyyden ja itseni. Uppoutuisin niin syvään, että persoonani kärsisi". Mä en tee tuota edes jälkikasvuni kohdalla, joten aikuinen ihminen ei saa minussa tuollaista aikaiseksi.

        Tuo ei nyt siis ollut moite, vaan enemmän jokin yritys tarkastella asiaa toisesta tulokulmasta. Ehkä "ongelma" ei niinkään ole parisuhde, vaan se malli, joka sinulle jostain syystä on parisuhteeseen muodostunut. Minusta on hyvä, että sä itse tiedostat tuon olevan sun toimintamallisia ja se lienee ihan totta, että sulle ei parisuhde sovi.

        Olet juurikin oikeassa. Vika on kuin onkin minussa.


    • Anonyymi

      Sinpauttajan. Ilman kun elämä on välillä sinkoilua sinne tänne.

    • Anonyymi

      Mä olen iloinen sinkkuna. Se on mielenkiintosta että mitä pidempään on niin sitä vähemmän haluaa edes muiden ihmisten seuraa.

      Pillua tietysti tekee mieli päivittäin mut 2-4 kertaa polviltaan koneen edessä ampuu mällit niin eipä housuissakaan pakota sen enempää.

      Mängimies

      • No niin.. oman käden kautta onneen. Tyylinsä kullakin.

        P.illu ja parisuhde on kaksi eri asiaa.


    • 😂 Kyllä mun kohdalla on kysymys enemmänkin sinkkusietoisuudesta, rasti ruutuun kohtaan ❎ parisuhde

      • Häh? Oletko sä sinkku? Mä olen luullut et sä olet suhteessa.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Häh? Oletko sä sinkku? Mä olen luullut et sä olet suhteessa.

        No en nyt enää, lähes 30v liitto lopahti virallisesti viime kesänä, olen siis suhteeton 🙂


      • E-Lukka kirjoitti:

        No en nyt enää, lähes 30v liitto lopahti virallisesti viime kesänä, olen siis suhteeton 🙂

        Voi.. mä olin exän kanssa 26 vuotta ja vain harmittaa, etten päättänyt lähteä aiemmin. Mutta se meni kuten pitikin mennä. Poikamme tähden.

        Haluatko avata syitä eroonne, sillä et vissiin halunnut erota? Ei ole pakko. Tietenkään ei ole.

        Minulla ja exällä tuli vain yhteisen matkan pää ja minä halusin vielä elää loppuelämääni itselleni. Olin itsekäs, mutta olihan se jo aikakin olla. Olen aina ollut se joka joustaa ja uhrautuu. Silloin tuli aika ja tilaisuus, ymmärsin, etten halua elää parisuhteessa.
        Otin paikkani ja aloitin omannäköisen elämäni.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Voi.. mä olin exän kanssa 26 vuotta ja vain harmittaa, etten päättänyt lähteä aiemmin. Mutta se meni kuten pitikin mennä. Poikamme tähden.

        Haluatko avata syitä eroonne, sillä et vissiin halunnut erota? Ei ole pakko. Tietenkään ei ole.

        Minulla ja exällä tuli vain yhteisen matkan pää ja minä halusin vielä elää loppuelämääni itselleni. Olin itsekäs, mutta olihan se jo aikakin olla. Olen aina ollut se joka joustaa ja uhrautuu. Silloin tuli aika ja tilaisuus, ymmärsin, etten halua elää parisuhteessa.
        Otin paikkani ja aloitin omannäköisen elämäni.

        Soutamista ja huopaamista oli aikansa kunnes päätin viheltää pelin poikki ja ihan oikein tein. Jälkeläisten takia ja miksei oman mukavuudenhalunkin takia siinä tuli roikuttua. Olo on ollut sen jälkeen parempi kuin vuosiin.
        Kyllähän mulle jokin muukin kuin 24/7 sopii nykyään, mutta siinä pitää olla pää ja sydän mukana. Mulle ei oikein riitä puolittaisuudet.


      • E-Lukka kirjoitti:

        Soutamista ja huopaamista oli aikansa kunnes päätin viheltää pelin poikki ja ihan oikein tein. Jälkeläisten takia ja miksei oman mukavuudenhalunkin takia siinä tuli roikuttua. Olo on ollut sen jälkeen parempi kuin vuosiin.
        Kyllähän mulle jokin muukin kuin 24/7 sopii nykyään, mutta siinä pitää olla pää ja sydän mukana. Mulle ei oikein riitä puolittaisuudet.

        Juu.. luulen ymmärtäväni. Aloitimme pujiksen kanssa puolittaisuutena, mutta nykyään siinä on tuo pää ja sydän mukana.

        Olosuhteet meillä nyt ovat mitä ovat ja niillä mennään. Mihinkään parisuhteeseen emme aio. Siitä ei tulisi hevon vitt.. kaan.

        Sanoisin vain, et kokeilemalla voi löytää ihan onnellisia ratkaisuja. Moni kuitenkin poteroituu ja unohtaa muutkin vaihtoehdot kuin sen 24/7 .

        Eikä siinä mitään, jos ei onnaa. Muistaa vain olla toiselle rehellinen alusta lähtien omista lähtökohdistaan. Sillä pääsee pitkälle, että kertoo mitä haluaa rehellisesti ja sen, että on kokeilumielellä liikenteessä. Rehellisyydellä.

        Se rehellisyys on mun ja pujiksen suhteen kulmakivi. Sen päälle on kasvanut rakkautta ja toisen kunnioittamista. Mut voihan se olla et tuo toimii vaan meillä. Tiedä siitä sit...


    • Haluaisin olla sinkku ainoastaan täällä, sinkkupalstalla.

      Täällä moni kysymys on suunnattu sinkuille.
      Loput kysymykset kuuluvat kategoriaan " Nainen, mitä tekisit jos mies...🥱🥱🥱"

      Suurin rasite on se, että kuulun ryhmään ukkomiehet, joiden kanssa ei saa flirttailla.
      Tosin leikkimielistä flirttailua tällä palstalla on aika vähän. Väki alkaa ikääntymään, minä mukaan lukien.

      Saattaisin pelästyä, jos joku nainen lähestyisi sillai... 🤔😀

      • No .. sinä oletkin meidän palstan vakikävijöistä niitä harvoja ukkomiehiä. Me muut sinkkulalaiset pyritään kunnioittamaan sitä.

        Kevyttä flirttiä?
        Tosiaan sitä saisi minunkin mielestäni olla enemmän.
        Itse olen perin huono flirttaamaan, mutta ainahan sitä voisi harjoitella.

        Pitäisi vain sopia joku emoji, jolla ilmaisee flirttailevansa "kevyesti" ilman tarkoitusta ja päämäärää. Jotta ei synny väärinkäsityksiä.
        Varsinkaan jos vastassa on ukkomies.. :)


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No .. sinä oletkin meidän palstan vakikävijöistä niitä harvoja ukkomiehiä. Me muut sinkkulalaiset pyritään kunnioittamaan sitä.

        Kevyttä flirttiä?
        Tosiaan sitä saisi minunkin mielestäni olla enemmän.
        Itse olen perin huono flirttaamaan, mutta ainahan sitä voisi harjoitella.

        Pitäisi vain sopia joku emoji, jolla ilmaisee flirttailevansa "kevyesti" ilman tarkoitusta ja päämäärää. Jotta ei synny väärinkäsityksiä.
        Varsinkaan jos vastassa on ukkomies.. :)

        "Varsinkaan jos vastassa on ukkomies.. :)"

        😂Ukkomiehillä on huono maine. Valtaosa on kuitenkin uskollisia puolisolleen, luulisin.
        Flirttailessa ukkomies kokee olevansa hieman nuorempi ja haluttava. Ei sellaisen tunteen hakeminen ole moraalisesti väärin.

        Tuo kevyt flirtti-emoji oli hyvä idea.
        Tuossa olisi ehdokkaita...
        https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=flirt+emoji


      • Gattino kirjoitti:

        "Varsinkaan jos vastassa on ukkomies.. :)"

        😂Ukkomiehillä on huono maine. Valtaosa on kuitenkin uskollisia puolisolleen, luulisin.
        Flirttailessa ukkomies kokee olevansa hieman nuorempi ja haluttava. Ei sellaisen tunteen hakeminen ole moraalisesti väärin.

        Tuo kevyt flirtti-emoji oli hyvä idea.
        Tuossa olisi ehdokkaita...
        https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=flirt emoji

        Noi nyt oli emojeja, joita käytetään kun flirttaillaan oikeasti.. mutta kun flirtataan leikkimielisesti.. "kevyesti" .. ilman syvempää tarkoitusta..
        Sille pitäisi olla omansa.

        Ei haukku haavaa tee ja flirtti päivässä pitää ukkomiehen vireänä.. vai?😂


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Noi nyt oli emojeja, joita käytetään kun flirttaillaan oikeasti.. mutta kun flirtataan leikkimielisesti.. "kevyesti" .. ilman syvempää tarkoitusta..
        Sille pitäisi olla omansa.

        Ei haukku haavaa tee ja flirtti päivässä pitää ukkomiehen vireänä.. vai?😂

        😂 Uskoisin että ukkomies vireytyy ja virittyy ihan uusiin sfääreihin.

        Kymmenisen vuotta sitten olin palstalla, jossa kevyt flirttailu oli joka päiväistä. Palstan ilmapiiri oli hyvin rakkaudellinen. Valitettavasti palsta lopetettiin.

        Täällä miehet ja naiset ovat omissa juoksuhaudoissaan ja huutelevat toisilleen provokatiivisiä ilkeyksiä.


      • Gattino kirjoitti:

        😂 Uskoisin että ukkomies vireytyy ja virittyy ihan uusiin sfääreihin.

        Kymmenisen vuotta sitten olin palstalla, jossa kevyt flirttailu oli joka päiväistä. Palstan ilmapiiri oli hyvin rakkaudellinen. Valitettavasti palsta lopetettiin.

        Täällä miehet ja naiset ovat omissa juoksuhaudoissaan ja huutelevat toisilleen provokatiivisiä ilkeyksiä.

        No ei kai nyt ihan sentään..minä en kyllä ole kaivautuneena mihinkään poteroon. Täällä on ihan hyvä henki mielestäni. Sellainen jossa toisia pyritään kannustamaan..

        Mä koen, että kevyttä huumoria saisi olla enemmän.. ja toki sitä flirttiäkin.
        Itse olen kovin asiallinen ja pikkuisen ehkä tosikkokin aloittamaan semmoista. Mutta mukaan lähden kun joku vaan saa sammaloituneen kiveni vierimään..


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No ei kai nyt ihan sentään..minä en kyllä ole kaivautuneena mihinkään poteroon. Täällä on ihan hyvä henki mielestäni. Sellainen jossa toisia pyritään kannustamaan..

        Mä koen, että kevyttä huumoria saisi olla enemmän.. ja toki sitä flirttiäkin.
        Itse olen kovin asiallinen ja pikkuisen ehkä tosikkokin aloittamaan semmoista. Mutta mukaan lähden kun joku vaan saa sammaloituneen kiveni vierimään..

        Asiallisuus on hyvä asia, jos asia on hyvä. Niin kuin nyt tämä ketju.

        Pääsin sanomaan sen, mihin minulla on ollut tarve jo pidemmän aikaa.
        Toivottavasti palaute ei ole murskaava, en ole limainen ukkomies. 😊

        Huumorilla täällä mennään.


      • Gattino kirjoitti:

        Asiallisuus on hyvä asia, jos asia on hyvä. Niin kuin nyt tämä ketju.

        Pääsin sanomaan sen, mihin minulla on ollut tarve jo pidemmän aikaa.
        Toivottavasti palaute ei ole murskaava, en ole limainen ukkomies. 😊

        Huumorilla täällä mennään.

        No en minä sinua pidä limaisena ollenkaan. Tavallisena ja jopa hyvinkin herttaisena.

        Uskollisuutesi on jo noteerattu läpi palstan ja en usko että kukaan ajattelee sinusta niin.
        Pointti on vaan se, että loukkaantuisikohan puolisosi jos tietäisi sinun flirttailevan netin keskustelupalstalla?

        Itse en moisesta välitä ollenkaan jos kumppani heruttelee muilta. Ei se minulta ole pois.

        Olen ollut muutaman vuoden yhteyksissä erääseen mieheen.. tapailemme, lähettelemme viestejä ja sellaista. Olin luullut että hänen vaimonsa tietää, mutta näin ei asianlaita taida olla. Voisi jopa sanoa, että se on eräänlaista pettämistä hänen puoleltaan.. rippuen, miten vaimonsa suhtautuisi jos tietäisi.

        Kysäiseppä sinäkin puolisoltasi mitä mieltä hän on kevyestä flirtistä netissä tuntemattomien kanssa..?
        Kuitenkin arvostat puolisoasi enemmän kuin kevyttä huulenheittoa.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No en minä sinua pidä limaisena ollenkaan. Tavallisena ja jopa hyvinkin herttaisena.

        Uskollisuutesi on jo noteerattu läpi palstan ja en usko että kukaan ajattelee sinusta niin.
        Pointti on vaan se, että loukkaantuisikohan puolisosi jos tietäisi sinun flirttailevan netin keskustelupalstalla?

        Itse en moisesta välitä ollenkaan jos kumppani heruttelee muilta. Ei se minulta ole pois.

        Olen ollut muutaman vuoden yhteyksissä erääseen mieheen.. tapailemme, lähettelemme viestejä ja sellaista. Olin luullut että hänen vaimonsa tietää, mutta näin ei asianlaita taida olla. Voisi jopa sanoa, että se on eräänlaista pettämistä hänen puoleltaan.. rippuen, miten vaimonsa suhtautuisi jos tietäisi.

        Kysäiseppä sinäkin puolisoltasi mitä mieltä hän on kevyestä flirtistä netissä tuntemattomien kanssa..?
        Kuitenkin arvostat puolisoasi enemmän kuin kevyttä huulenheittoa.

        Ennen vanhaan kevytflirtti netissä oli sallittua, mutta voisin kyllä päivittää tietoni.
        Flirttejä on niin monenlaisia, ne pitäisi melkein yksitellen hyväksyttää.

        Kerran puoliso katseli vierestä kun kirjoitin tänne. Hän kysyi "koska aion tavata näitä naisia?" En edes flirttailut, vaan kirjoitin sitä omaa huumoriani, josta hänkin pitää.

        Puoliso on ollut hyvin salliva tekojeni suhteen.


      • Gattino kirjoitti:

        Ennen vanhaan kevytflirtti netissä oli sallittua, mutta voisin kyllä päivittää tietoni.
        Flirttejä on niin monenlaisia, ne pitäisi melkein yksitellen hyväksyttää.

        Kerran puoliso katseli vierestä kun kirjoitin tänne. Hän kysyi "koska aion tavata näitä naisia?" En edes flirttailut, vaan kirjoitin sitä omaa huumoriani, josta hänkin pitää.

        Puoliso on ollut hyvin salliva tekojeni suhteen.

        Jee! Sain luvan flirttailla.
        Mistäs sitten keskusteltaisiin...

        "jos olisin uppoavassa laivassa", jos siihen jotain keksisi :)


      • Gattino kirjoitti:

        Ennen vanhaan kevytflirtti netissä oli sallittua, mutta voisin kyllä päivittää tietoni.
        Flirttejä on niin monenlaisia, ne pitäisi melkein yksitellen hyväksyttää.

        Kerran puoliso katseli vierestä kun kirjoitin tänne. Hän kysyi "koska aion tavata näitä naisia?" En edes flirttailut, vaan kirjoitin sitä omaa huumoriani, josta hänkin pitää.

        Puoliso on ollut hyvin salliva tekojeni suhteen.

        No tuohan kuulostaa hyvin tasapainoiselta suhteelta. Toimivalta. Ja sun huumorintajusi.. siitä minäkin tykkään. Kepeää ja hienostunutta.


    • Eilen myytiin ruusuja ja suklaata; tänään sauvoja ja imuttimia. Kauppa se on joka kannattaa.

      Itselleni sinkkuus varmaan näyttäytyisi eri tavalla jos se olisi valinta eikä seurausta siitä etten täytä laadullisesti miehille asetettuja kriteerejä. Toki on myös se todettava että siinä mielssä tämä on ehkä valintakin että mikä estää sanomasta itseään töistä irti, myymään taloa ja jättää kaikki entinen taakse ja yrittää löytää rakkautta vaikka kehä kolmosen sisäpuolelta.

      Itse vertaan sinkkuutta vaikka työttömyyskorvaukseen. Kyllä sillä hengissä pysyy mutta ei sillä elä. En oikein löydä toista elämän osa-aluetta joka pystyisi korvaamaan sen rakkauden, lämmön ja läheisyyden jota parisuhde parhainmillaan tarjoaa. Toki eihän näitä kaikille tarjota parisuhteessakaan mutta ainakin tilastollisesti onnistuminen on helpompaa kaksin kuin yksin.

      Vaikea nähdä että parisuhde veisi minulta mitään pois. Edelleen kävisin töissä, harrastaisin liikuntaa ja vaikuttaisin kuntapolitiikassa sekä kävisin hillasoilla kuten tähänkin asti. Jos yksi kesäinen vaellus vaihtuu yhteiseen kesälomaan ei ole mistään pois vaan se loma on enemmän hieman lisää omaan elämään

      • Anonyymi

        On pakko kysya, että mikä asia elämässä muka lopulta on kenenkään meidän täysin oma valinta? Meillä kaikilla on mahdollisuus valita vain asioita, jotka elämä tiellemme "suostuu "tuomaan. Vapaa valinta, on harhaa. Ihanaa harhaa, mutta harhaa kuitenkin.


      • Olet parisuhdeihminen.. uskon että sinusta saisi hyvän kumppanin.

        Tavallaan minun itseni on vaikeaa ymmärtää sinua tai parisuhdeihmisiä yleensäkkään. Henkilökohtaisesti en suurin surminkaan lähtisi parisuhteeseen enää. Ajatuskin saa puistatuksen aikaan.

        Kumppanuus ja yhteinen arki ei ole mun juttu. Ollenkaan. Ennemminkin rasite ja velvoite. Ihan tuskaa. Ei kiitos minulle.

        Olemme toistemme ääripäitä tässä asiassa. Mutta haitanneeko tuo?


      • Anonyymi kirjoitti:

        On pakko kysya, että mikä asia elämässä muka lopulta on kenenkään meidän täysin oma valinta? Meillä kaikilla on mahdollisuus valita vain asioita, jotka elämä tiellemme "suostuu "tuomaan. Vapaa valinta, on harhaa. Ihanaa harhaa, mutta harhaa kuitenkin.

        Näinhän se tahtoo mennä että todellisuus iskee vastapalloon ideologian suhteen. Riippuen jo syntymästä minne ja minkälaiseen perheesen synnyt antaa jo jonkunlaiset raamit omille mahdollisuuksille.

        Pitkään aikaan meilläkin oli usko että koulu tasaa näitä eroja mutta yhä enemmän näyttää siltä että eri suuntaan ollaan menossa.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Olet parisuhdeihminen.. uskon että sinusta saisi hyvän kumppanin.

        Tavallaan minun itseni on vaikeaa ymmärtää sinua tai parisuhdeihmisiä yleensäkkään. Henkilökohtaisesti en suurin surminkaan lähtisi parisuhteeseen enää. Ajatuskin saa puistatuksen aikaan.

        Kumppanuus ja yhteinen arki ei ole mun juttu. Ollenkaan. Ennemminkin rasite ja velvoite. Ihan tuskaa. Ei kiitos minulle.

        Olemme toistemme ääripäitä tässä asiassa. Mutta haitanneeko tuo?

        Itse olen siinä suhteessa syntynyt kultalusikka suussa että minut ponnistettiin alkuun perheessä jossa parisuhde oli täynä rakkautta, toisen huomioimista ja yhdessä tekemistä. En tiedä tuliko jopa liiankin ruusuinen kuva parisuhteen kaikkivoipaisuudesta.

        Enpä usko että meidän äärireunan näkemykset haittaa meitä kumpaakaan tai ketään muutakaan. Sinä vaikutat sydämmelliseltä ihmiseltä joka enemmän nauttii siitä että muut löytävät onnen ja rakkauden kuin että näkisit että se on itseltä pois.


      • M184 kirjoitti:

        Itse olen siinä suhteessa syntynyt kultalusikka suussa että minut ponnistettiin alkuun perheessä jossa parisuhde oli täynä rakkautta, toisen huomioimista ja yhdessä tekemistä. En tiedä tuliko jopa liiankin ruusuinen kuva parisuhteen kaikkivoipaisuudesta.

        Enpä usko että meidän äärireunan näkemykset haittaa meitä kumpaakaan tai ketään muutakaan. Sinä vaikutat sydämmelliseltä ihmiseltä joka enemmän nauttii siitä että muut löytävät onnen ja rakkauden kuin että näkisit että se on itseltä pois.

        Voih.. olen kyllä kade lapsuudestasi. Minä sain osakseni riitelyä ja väkivaltaa..
        Toisaalta se tietenkin kasvatti minut pärjäämään itsellisesti, niin kyllähän se vieläkkn vaikuttaa.

        Jos olisin parisuhdeihminen ja kaipaisin parisuhdetta.. olisit minun ykkösvalinta. Olet varmastikin luotettavin kumppanivaihtoehto koko palstan porukasta. Arvostan suuresti tasapainoisuuttasi. Sinä sanot tylsäksi sitä, mitä minä arvostan sinussa.

        Pohjimmiltaan ihminen tarvitsee tasapainoa elämäänsä. Moni nainen kaipaa sitä arkista kumppania rinnalleen. Minä itsellisesti en kylläkään edes huolisi ketään rinnalleni arkeen.


    • No mä teen mitä ikinä teenkin aika sata lasissa. Tänä vuonna en ilmoittautunut mihkään säbäporukkaankaan, kun ei ollut näkyvillä juurikaan siihen aikaa.

      Sama ois parisuhde tai seurustelu tms. Ei liikenis minun mielestä tarpeeks aikaa ja saattaisin vaan repiä sen väkisin...
      Ja kaikki väkisin punnerrettuna alkaa sit joskus maistumaan pas...pahalle.

      Eli sinnuus on jees.. tykkään pelata joukkueelle, tykkään elää parisuhteelle... mutta en väkisin...

      Joo, varmaan pitäis viilata ajatuksia, mut en jouda. 😁

      • En kyllä osaa kuvitella, mihin väliin sä saisit parisuhteen mahtumaan.. heh.
        Toki jos sulla olisi joku pullantuoksuinen, nii sulle jäis aikaa enemmän touhottaa muuta.

        Tosin kohta olisit yhtä kaulaasi myöten niissä muissa touhotuksissasi. 🤣


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        En kyllä osaa kuvitella, mihin väliin sä saisit parisuhteen mahtumaan.. heh.
        Toki jos sulla olisi joku pullantuoksuinen, nii sulle jäis aikaa enemmän touhottaa muuta.

        Tosin kohta olisit yhtä kaulaasi myöten niissä muissa touhotuksissasi. 🤣

        Niin. Kyllä se pullantuoksuinen ei jaksais katsella mun perävaloja kokoajan. 😁

        Sit jäis kaikki hommat tekemättä. 😆


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin. Kyllä se pullantuoksuinen ei jaksais katsella mun perävaloja kokoajan. 😁

        Sit jäis kaikki hommat tekemättä. 😆

        Noinkin voisi käydä. Riippunee siitä pullantuoksuisesta.. heh.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Noinkin voisi käydä. Riippunee siitä pullantuoksuisesta.. heh.

        No kyllä mä luultavasti tuntusin häneen vetoa, jos siinä pyöris. 😁

        Sit saattais just sakata muut hommat. 😬


    • Anonyymi

      Valitsen sinkkuuden tällä hetkellä. Aikaa löytyisi parisuhteellekin, mutta kun en halua sellaista 😃 Erinäisiä suhteiluja on takana ihan riittävästi. Nyt on mukavaa elää vain ja ainoastaan itselle. Kenenkään kanssa ei tarvitse sopia mistään mitään eikä ottaa huomioon, voi vaan tulla ja mennä miten lystää. Sitä vapautta en anna ihan heti pois.

      Toiveena on joskus törmätä samanmieliseen ystävään etuisuuksilla, mutta katsotaan nyt…

      • Juu.. tuo ystävä etuisuuksilla on nasta juttu. En vaihtaisi parisuhteeseen.


      • Anonyymi

        Mulukku siis mielessä!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mulukku siis mielessä!

        Mistäs tiedät?
        Itse tunnen syvää rakkautta FWB kumppaniani kohtaan. En silti alkaisi parisuhteeseen.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Mistäs tiedät?
        Itse tunnen syvää rakkautta FWB kumppaniani kohtaan. En silti alkaisi parisuhteeseen.

        Koukutut vielä, odotas waan...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulukku siis mielessä!

        Kielellä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kielellä...

        "Sen" ylä- ja alapuolelta. Hentoinen ote varresta, ihan kuin hipaisten. Voimia säästäen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Sen" ylä- ja alapuolelta. Hentoinen ote varresta, ihan kuin hipaisten. Voimia säästäen.

        Lauantaiaamun halinallet mielessä.


      • Anonyymi

      • Anonyymi

      • Anonyymi

      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luottamusharjoituksia,

        https://m.youtube.com/watch?v=T9cgBzEcS_Q&pp=ygUQVHJ1c3QgZXhjZXJzaWNlcw==

        Sen takia, miksi miehet viihtyy armeijassa enemmän kuin työelämässä.

        "Many modern-day people are expected to harbor prejudices against that role. Then bear in mind that the warrior is not only the perpetrator of war, but also the representative of archetypal forces which play their role in Universe and thus also in human society, a role that, paradoxically enough, is healthy when it serves non-destructive purposes. To come to grips with the difference between war and warrior is one of many realizations that it is imperatively necessary for humans to make if humanity is to maintain our animalistic fire and intensity, so deplorably often dismissed as unwanted passion by humans who would like to cleanse humanity of animal vigor. If we want to, we can create an alternative to diminution and elimination of our feral Life-Force.

        Part of the Life-Force is the qualities of the warrior, whose role is, if it can be kept within boundaries that fall short of actual war, contrary to popular belief, a healthy one, though real and full-scale war is definitely something to be avoided. We ought to be able to distinguish between war and the warrior. That means to accept the warrior in ourselves and if need be, cultivate it without escalating it to purposeless destructive action. (I have deliberately avoided to identify the warrior with a "he." Let it in this context also be mentioned once more that the strongest and most militarily skilful Mongolian women rode alongside the male warriors in war, without losing their femininity and womanness.)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Koukutut vielä, odotas waan...

        Olen jo koukussa, en silti alkaisi parisuhteeseen.


    • Hyvää sinkkutietoisuuden päivää myös sinulle! ❤️

      Viihdyn ihan hyvin sinkkuna, se sopii itsenäiselle luonteelleni, mutta jos sellainen ihana minulle sopiva mies osuisi eteeni, niin voisin mielihyvin luopua sinkkuudestani. Minulla on nykyään enemmän aikaa itselleni ja myös parisuhteelle löytyisi arjestani aikaa, vaikka toki välillä onkin hulinaa, mutta kyllähän siinä hulinassa nyt yksi mies menisi hyvin mukana 😊 Olen kuitenkin mieluummin yksin, kuin suhteessa "vain jonkun kanssa". Haluan, että parisuhde on aito ja tunteisiin perustuva enkä esim taloudelliseen turvaan pohjautuva.

      • Kiitos.

        Olet välitilassa ja sulle käynee molemmat olotilat.
        Minä kyllä näkisin sinut ennemmin parisuhdeihmisenä kuin sinkkuna. Jotenkin ajattelen, että se parisuhde sopisi sinulle paremmin.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kiitos.

        Olet välitilassa ja sulle käynee molemmat olotilat.
        Minä kyllä näkisin sinut ennemmin parisuhdeihmisenä kuin sinkkuna. Jotenkin ajattelen, että se parisuhde sopisi sinulle paremmin.

        Olen kyllä parisuhdeihminen pohjimmiltani. Pidän läheisyydestä, yhdessä tekemisestä, toisen huomioimisesta ja olen aika halipulainenkin, joten olisi mukavaa kun olisi kohde tälle kaikelle 😊 Olen kuitenkin hyvin periaatteellinen siinä, että en halua mitään sinnepäin-suhdetta. En tarkoita sitä, että heti pitäisi muuttaa yhteen tms vaan enemmänkin sitä, että suhde perustuu molemminpuoleisillw tunteille ja kunnioitukselle.

        Onhan minulla vielä joitain henkisiä lukkoja avattavana, mutta en ole varma auttaako odottelu enää asiaan vaan pitäisi vaan uskaltaa heittäytyä ja antaa itsensä tuntea taas.


      • Aletheias kirjoitti:

        Olen kyllä parisuhdeihminen pohjimmiltani. Pidän läheisyydestä, yhdessä tekemisestä, toisen huomioimisesta ja olen aika halipulainenkin, joten olisi mukavaa kun olisi kohde tälle kaikelle 😊 Olen kuitenkin hyvin periaatteellinen siinä, että en halua mitään sinnepäin-suhdetta. En tarkoita sitä, että heti pitäisi muuttaa yhteen tms vaan enemmänkin sitä, että suhde perustuu molemminpuoleisillw tunteille ja kunnioitukselle.

        Onhan minulla vielä joitain henkisiä lukkoja avattavana, mutta en ole varma auttaako odottelu enää asiaan vaan pitäisi vaan uskaltaa heittäytyä ja antaa itsensä tuntea taas.

        Kokeilemalla.. uskaltamalla.
        Aina ei tule onnistumisia, mutta yrittämättä ei tule mitään. Jos rehellisesti olet "haku päällä tositarkoituksella" niin älä epäröi tuoda sitä julki.

        Ei siinä ole mitään hävettävää. Ei todellakaan. Rehellisyys itselle ja muille, sitä kuulutan.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kokeilemalla.. uskaltamalla.
        Aina ei tule onnistumisia, mutta yrittämättä ei tule mitään. Jos rehellisesti olet "haku päällä tositarkoituksella" niin älä epäröi tuoda sitä julki.

        Ei siinä ole mitään hävettävää. Ei todellakaan. Rehellisyys itselle ja muille, sitä kuulutan.

        Ehdottomasti rehellisyys mukana koko ajan, en halua johtaa ketään harhaan tai muutoin satuttaa. Tuo on ehkä se vaikein asia tässä, että en halua leikkiä kenenkään tunteilla vaan miehen pitäisi ymmärtää minua aidosti ja tajuta, mitä tarkoitan, kun sanon, että haluan edetä hitaasti tutustuen ilman paineita. Ne muutamat miehet, joihin olen tässä yrittänyt tutustua ovat olleet heti alusta "all in"-meiningillä. Minua on alkanut ahdistaa, kun toinen on jotenkin niin huumassa ja minä tunnen tukehtuvani..


      • Aletheias kirjoitti:

        Ehdottomasti rehellisyys mukana koko ajan, en halua johtaa ketään harhaan tai muutoin satuttaa. Tuo on ehkä se vaikein asia tässä, että en halua leikkiä kenenkään tunteilla vaan miehen pitäisi ymmärtää minua aidosti ja tajuta, mitä tarkoitan, kun sanon, että haluan edetä hitaasti tutustuen ilman paineita. Ne muutamat miehet, joihin olen tässä yrittänyt tutustua ovat olleet heti alusta "all in"-meiningillä. Minua on alkanut ahdistaa, kun toinen on jotenkin niin huumassa ja minä tunnen tukehtuvani..

        Sinä olet niin haluttava kumppaniehdokas, että ukoilla on kaikki pelissä.. heh. Olet hyvä saalis.

        Ehkä siinä sitten on oikesti sinun paikkasi olla hetki sinkkuna.. tiedä siitä. Jos ahdistaa, niin täytyy kuunnella itseään. Ahdistus on vahva merkki ettei tosiaankaan kaikki ole kunnossa.

        Sen tiedät itsekin, että ahdistuksen syy on sinussa itsessäsi ja kasittelemättömissä asioissa.

        Minua itseäni ahdistaa ajatus sitoutumisesta.. ja syy on minussa.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Sinä olet niin haluttava kumppaniehdokas, että ukoilla on kaikki pelissä.. heh. Olet hyvä saalis.

        Ehkä siinä sitten on oikesti sinun paikkasi olla hetki sinkkuna.. tiedä siitä. Jos ahdistaa, niin täytyy kuunnella itseään. Ahdistus on vahva merkki ettei tosiaankaan kaikki ole kunnossa.

        Sen tiedät itsekin, että ahdistuksen syy on sinussa itsessäsi ja kasittelemättömissä asioissa.

        Minua itseäni ahdistaa ajatus sitoutumisesta.. ja syy on minussa.

        Tai sitten olen vain kohdannut poikkeuksellisen kumppaninkipeitä yksilöitä 😄 Ja periaatteessa tietenkin hienoa, että ovat näyttäneet kiinnostuksensa ja ihastuksensa, mutta jotenkin se vain oli itselleni liikaa siinä vaiheessa.

        Olen ollut jo ikuisuuden sinkkuna eli aika ei tätä ongelmaa ratkaise, jonkin asetuksen sisälläni täytyy naksahtaa toiseen asentoon. Ja vika on ehdottomasti minussa. Kokemani asiat ovat repineet jotain minussa sen verran rikki, että tuntuu vaikealta päästää toista ihmistä enää niin lähelle, että hänellä olisi mahdollisuus satuttaa minua samalla tavalla, jolla olen tullut satutetuksi. Luottamus on siis vaikea rakentaa ja tarvitsisin siihen sellaisen miehen, joka osaisi antaa minulle riittävästi tilaa tulla lähelleen. Selitinköhän nyt yhtään ymmärrettävästi..


      • Anonyymi
        Aletheias kirjoitti:

        Tai sitten olen vain kohdannut poikkeuksellisen kumppaninkipeitä yksilöitä 😄 Ja periaatteessa tietenkin hienoa, että ovat näyttäneet kiinnostuksensa ja ihastuksensa, mutta jotenkin se vain oli itselleni liikaa siinä vaiheessa.

        Olen ollut jo ikuisuuden sinkkuna eli aika ei tätä ongelmaa ratkaise, jonkin asetuksen sisälläni täytyy naksahtaa toiseen asentoon. Ja vika on ehdottomasti minussa. Kokemani asiat ovat repineet jotain minussa sen verran rikki, että tuntuu vaikealta päästää toista ihmistä enää niin lähelle, että hänellä olisi mahdollisuus satuttaa minua samalla tavalla, jolla olen tullut satutetuksi. Luottamus on siis vaikea rakentaa ja tarvitsisin siihen sellaisen miehen, joka osaisi antaa minulle riittävästi tilaa tulla lähelleen. Selitinköhän nyt yhtään ymmärrettävästi..

        Ihan järkeviä ajatuksia kolauksen/kolauksia kokeneelta ihmiseltä.
        Mistä päin Suomea kirjoittelet palstalle?

        Ei se vika välttämättä ole vain itsessä. Siinä naksahduksessa on mielestäni myös se, että ainakin minun täytyy kohdata myös oikean"tyylinen" ihminen. Jotenkin sellainen joka tuntuu omanlaiselta ja tutulta jo alkumetreiltä. Ei sitä tällä tavalla kokeneemmalta iällä halua lähteä aivan eri maailmaan opettelemaan uutta. Sillä tavalla se parisuhde ei oikeastaan ole nuorempanakaan kiinnostanut minua. Xena jossain kirjoitti, että pitäisi löytää sellainen kumppaniehdokas, jonka kanssa tuntuu heti siltä, että ollaan oltu 30 vuotta kimpassa. Johonkin sellaiseen minäkin voisin vielä alkaa.

        Ystävällisin terveisin,
        Realisti


      • Anonyymi
        Aletheias kirjoitti:

        Olen kyllä parisuhdeihminen pohjimmiltani. Pidän läheisyydestä, yhdessä tekemisestä, toisen huomioimisesta ja olen aika halipulainenkin, joten olisi mukavaa kun olisi kohde tälle kaikelle 😊 Olen kuitenkin hyvin periaatteellinen siinä, että en halua mitään sinnepäin-suhdetta. En tarkoita sitä, että heti pitäisi muuttaa yhteen tms vaan enemmänkin sitä, että suhde perustuu molemminpuoleisillw tunteille ja kunnioitukselle.

        Onhan minulla vielä joitain henkisiä lukkoja avattavana, mutta en ole varma auttaako odottelu enää asiaan vaan pitäisi vaan uskaltaa heittäytyä ja antaa itsensä tuntea taas.

        😼😽👍


      • Aletheias kirjoitti:

        Tai sitten olen vain kohdannut poikkeuksellisen kumppaninkipeitä yksilöitä 😄 Ja periaatteessa tietenkin hienoa, että ovat näyttäneet kiinnostuksensa ja ihastuksensa, mutta jotenkin se vain oli itselleni liikaa siinä vaiheessa.

        Olen ollut jo ikuisuuden sinkkuna eli aika ei tätä ongelmaa ratkaise, jonkin asetuksen sisälläni täytyy naksahtaa toiseen asentoon. Ja vika on ehdottomasti minussa. Kokemani asiat ovat repineet jotain minussa sen verran rikki, että tuntuu vaikealta päästää toista ihmistä enää niin lähelle, että hänellä olisi mahdollisuus satuttaa minua samalla tavalla, jolla olen tullut satutetuksi. Luottamus on siis vaikea rakentaa ja tarvitsisin siihen sellaisen miehen, joka osaisi antaa minulle riittävästi tilaa tulla lähelleen. Selitinköhän nyt yhtään ymmärrettävästi..

        Juu.. selitit hyvin. Oikein hyvin. Tämä on jo käyty aiemminkin lävitse.

        Jos saa sanoa, niin ehkä tuommoinen puolivilli poikamies voisi tehdä hyvää sinulle jos itse vain osaisit heittäytyä. Antaa pikkuisen virran viedä. Höllätä.

        Jotakin ei niin vakavaa juttua meinaan. Mutta kenelle tuo sitten sopii ja kenelle ei..


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Juu.. selitit hyvin. Oikein hyvin. Tämä on jo käyty aiemminkin lävitse.

        Jos saa sanoa, niin ehkä tuommoinen puolivilli poikamies voisi tehdä hyvää sinulle jos itse vain osaisit heittäytyä. Antaa pikkuisen virran viedä. Höllätä.

        Jotakin ei niin vakavaa juttua meinaan. Mutta kenelle tuo sitten sopii ja kenelle ei..

        Joo olen aiheesta tainnut käydä keskustelua useammassakin yhteydessä. Muiden näkemykset ja ajatukset auttavat joskus asettamaan omatkin ajatukset oikeisiin mittasuhteisiin.

        Heittäytymistähän tämä tilanne vaatisi. Sitä, että ei antaisi menneisyyden sanella tätä päivää. Eikä tuo puolivilli poikamies kuulostaisi lainkaan hullummalta 😄


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihan järkeviä ajatuksia kolauksen/kolauksia kokeneelta ihmiseltä.
        Mistä päin Suomea kirjoittelet palstalle?

        Ei se vika välttämättä ole vain itsessä. Siinä naksahduksessa on mielestäni myös se, että ainakin minun täytyy kohdata myös oikean"tyylinen" ihminen. Jotenkin sellainen joka tuntuu omanlaiselta ja tutulta jo alkumetreiltä. Ei sitä tällä tavalla kokeneemmalta iällä halua lähteä aivan eri maailmaan opettelemaan uutta. Sillä tavalla se parisuhde ei oikeastaan ole nuorempanakaan kiinnostanut minua. Xena jossain kirjoitti, että pitäisi löytää sellainen kumppaniehdokas, jonka kanssa tuntuu heti siltä, että ollaan oltu 30 vuotta kimpassa. Johonkin sellaiseen minäkin voisin vielä alkaa.

        Ystävällisin terveisin,
        Realisti

        En kerro palstalla tarkkaa asuinpaikkaani, mutta enemmän etelässä kuin pohjoisessa asustelen.

        Varmaan osansa on myös tuolla, ettei ole sattunut sellaista ihmistä kohdalle, joka tuntuisi omanlaiselta jo alkumetreillä. Olen jutellut ja treffaillutkin mukavien miesten kanssa, heissä ei ole mitään vikaa sinänsä ollut, mutta aina jokin on jäänyt uupumaan.

        Kaipaan paineetonta tutustumista, kepeää yhdessäoloa ja sitä, että antaa tunteiden syntyä ja syventyä luonnollisesti. Luottamus ei synny hetkessä ja miehen täytyisi pystyä ymmärtämään se, etten osoita epäluottamusta häntä kohtaan vaan tarvitsen oman aikani, pienin askelin etenemistä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        😼😽👍

        Ehkä otankin vain pari kisua. Ne ovat takuulla uskollisia ja lojaaleja ja riittävän karvaisia, että niitä on mukava rapsutella 😁


      • Aletheias kirjoitti:

        Ehkä otankin vain pari kisua. Ne ovat takuulla uskollisia ja lojaaleja ja riittävän karvaisia, että niitä on mukava rapsutella 😁

        Noh.. mä tiedän yhden puolivillin poikamiehen, jolla on pari kisua.. :D


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Noh.. mä tiedän yhden puolivillin poikamiehen, jolla on pari kisua.. :D

        Aika houkutteleva yhdistelmä 😂


      • Aletheias kirjoitti:

        Aika houkutteleva yhdistelmä 😂

        😝.

        No se on sellainen juttu, jota en hallitse. Amorina toimiminen, nääs. 🤣


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        😝.

        No se on sellainen juttu, jota en hallitse. Amorina toimiminen, nääs. 🤣

        Epäkiitollinen homma, mutta jonkunhan sekin on tehtävä 🤣


      • Aletheias kirjoitti:

        Epäkiitollinen homma, mutta jonkunhan sekin on tehtävä 🤣

        Unohditko lautakuvat? 😃


      • Anonyymi
        Aletheias kirjoitti:

        En kerro palstalla tarkkaa asuinpaikkaani, mutta enemmän etelässä kuin pohjoisessa asustelen.

        Varmaan osansa on myös tuolla, ettei ole sattunut sellaista ihmistä kohdalle, joka tuntuisi omanlaiselta jo alkumetreillä. Olen jutellut ja treffaillutkin mukavien miesten kanssa, heissä ei ole mitään vikaa sinänsä ollut, mutta aina jokin on jäänyt uupumaan.

        Kaipaan paineetonta tutustumista, kepeää yhdessäoloa ja sitä, että antaa tunteiden syntyä ja syventyä luonnollisesti. Luottamus ei synny hetkessä ja miehen täytyisi pystyä ymmärtämään se, etten osoita epäluottamusta häntä kohtaan vaan tarvitsen oman aikani, pienin askelin etenemistä.

        Niin, siinähän se taiteilu onkin.
        Kun kohtaat rauhallisen ja harkitsevan miehen, joka tarvitsee myös aikaa, rauhaa ja paineetonta tutustumista aikansa, ennen kuin tunteet edes syttyy - saati sitten syventyy, niin miten jatkaa tätä tutustelua, kun tämä kaveri ei kuitenkaan ole se kumppanin kipein joka olisi heti vannomassa rakkautta, tai edes pyrkimässä housuihusi?
        Mutta todennäköisesti hän olisi lähempänä omaa laatuasi, verrattuna niihin heti innokkaisiin.

        Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin pidemmän kaveruuden/ystävyyden kautta voisi löytää sen tutulta tuntuvan.

        Oman kokemukseni mukaan naiset kuitenkin vetäytyvät tutustelusta, jos mies ei heti alkuunsa osoita riittävän intensiivistä kiinnostusta heistä.

        Realisti


      • Disseisback kirjoitti:

        Unohditko lautakuvat? 😃

        En unohtanut, toimitus vain vähän kesti, mutta nyt löytyy sun inboxista 😁


      • Aletheias kirjoitti:

        En unohtanut, toimitus vain vähän kesti, mutta nyt löytyy sun inboxista 😁

        😀 hyvä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, siinähän se taiteilu onkin.
        Kun kohtaat rauhallisen ja harkitsevan miehen, joka tarvitsee myös aikaa, rauhaa ja paineetonta tutustumista aikansa, ennen kuin tunteet edes syttyy - saati sitten syventyy, niin miten jatkaa tätä tutustelua, kun tämä kaveri ei kuitenkaan ole se kumppanin kipein joka olisi heti vannomassa rakkautta, tai edes pyrkimässä housuihusi?
        Mutta todennäköisesti hän olisi lähempänä omaa laatuasi, verrattuna niihin heti innokkaisiin.

        Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin pidemmän kaveruuden/ystävyyden kautta voisi löytää sen tutulta tuntuvan.

        Oman kokemukseni mukaan naiset kuitenkin vetäytyvät tutustelusta, jos mies ei heti alkuunsa osoita riittävän intensiivistä kiinnostusta heistä.

        Realisti

        Tuo on kieltämättä haastavaa tasapainoilua. Minä esim. en halua mitään kaverisuhdetta, vaan siinä pitää olla myös oikeanlaista kemiaa ja kipinää heti alusta, vaikka edettäisiinkin rauhassa. Oman kokemukseni mukaan kaverisuhteesta ei enää edetä romanttiselle tasolle.

        Olen luonteeltani myös hyvin intohimoinen, joten en haluaisi tätä puolta itsestäni joutua tukahduttamaan. Kuulostan nyt ehkä hyvin ristiriitaiselta, mutta haluaisin kohdata miehen, jonka kanssa voisi antaa tutustumisen edetä rauhassa omalla painollaan, ilman pakkoja tai painostamisia, viettää aikaa, rakastella kun siltä tuntuu, kuunnella toisiamme ja tuntemuksiamme..


      • Anonyymi
        Aletheias kirjoitti:

        Tuo on kieltämättä haastavaa tasapainoilua. Minä esim. en halua mitään kaverisuhdetta, vaan siinä pitää olla myös oikeanlaista kemiaa ja kipinää heti alusta, vaikka edettäisiinkin rauhassa. Oman kokemukseni mukaan kaverisuhteesta ei enää edetä romanttiselle tasolle.

        Olen luonteeltani myös hyvin intohimoinen, joten en haluaisi tätä puolta itsestäni joutua tukahduttamaan. Kuulostan nyt ehkä hyvin ristiriitaiselta, mutta haluaisin kohdata miehen, jonka kanssa voisi antaa tutustumisen edetä rauhassa omalla painollaan, ilman pakkoja tai painostamisia, viettää aikaa, rakastella kun siltä tuntuu, kuunnella toisiamme ja tuntemuksiamme..

        Joo, haastavalta vaikuttaa.
        Paras ja pisin suhteeni alkoi sillä tavalla, että oltiin oltu työkavereita varmaan jo pari kuukautta ennen kuin tajusin että tuo nainenhan kiinnostaa minua romanttisesti.

        Ei se mitään kaveruutta enää sen jälkeen ollut kun päästiin vauhtiin.
        Mutta siihen tosiaan meni se pari kuukautta, ennen kuin tajuttiin että mehän ollaan sisimmältämme samankaltaisia. Minä olin varmaan vielä tasaisempi kuin hän.

        Realisti


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo, haastavalta vaikuttaa.
        Paras ja pisin suhteeni alkoi sillä tavalla, että oltiin oltu työkavereita varmaan jo pari kuukautta ennen kuin tajusin että tuo nainenhan kiinnostaa minua romanttisesti.

        Ei se mitään kaveruutta enää sen jälkeen ollut kun päästiin vauhtiin.
        Mutta siihen tosiaan meni se pari kuukautta, ennen kuin tajuttiin että mehän ollaan sisimmältämme samankaltaisia. Minä olin varmaan vielä tasaisempi kuin hän.

        Realisti

        Toki suhde voi alkaa kaveruudesta tai työtoveruudesta. Harvoin ihastus syttyy ensisilmäyksellä, vaikka siitä paljon puhutaan, vaan useimmiten se vaatii kuitenkin sen, että pääsee tutustumaan toisen persoonaan.

        Tarkoitin juuri tuota, ettei suhde "jumitu" kaveritasolle vaan se vaatii molemminpuoleisen romanttisen kiinnostuksen, jotta suhde voi edetä, vaikka hitaastikin. Oleellisinta on, että molemmat ovat samalla aaltopituudella etenemisen vauhdin suhteen.


    • Anonyymi

      Hyvää sinkkujen päivää! 🌞

      No varattuna voin vastata, että olen valinnut olla varattu vaikkei se aina niin kivaakaan ole. Joskus ajattelee, että sinkkuna olis helpompaa ja rennompaa ja niin mä nykyään valitsisinkin sen parisuhteen sijaan. Sinkkuuden. Mutten kaipaa sitä niin kipeästi, että parisuhteeni seinääpäin ajaisin, ei ole yhtään mun tapaistani. Mutta aina voi elämäntilanteet muuttua ja sitten se sinkkuus olisi varmasti mukavempi vaihtoehto.

      Ellen nyt sitten aivan silmittömästi menettäisi sydäntäni jollekin joka vesittäisi ajatukseni sinkkuuden autuudesta. 😆Mutta minun luonteella en ole helppo retkahtamaan kehen vaan, niin melko pakkaus pitäisi olla joka pääni kääntäisi.

      Jasu

      • Heips.. kiitti vastauksesta. Olet wannabe sinkku.. heh.
        Mulla oli myös sinunkaltainen elämäntilanne aikanaan ja valitsin kuten sinä; perheen.
        Valintani oli oikea, vaikka uhrasinkin oman onneni.

        Nykyäänkin voin olla hyvällä omallatunnolla sen suhteen mitä valitsin. Rehellisesti.
        Hoidin vastuuni ennenkuin erosin. Ja kun sitten erosin, en hajottanut siltikään perhettämme, vain parisuhteen, jossa olin tyytymätön.

        Tein oikein ja minun on hyvä olla päätökseni kanssa. Sinä olet siinä suhteessa samanlainen. Haluat tehdä oikein perheesi vuoksi.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Heips.. kiitti vastauksesta. Olet wannabe sinkku.. heh.
        Mulla oli myös sinunkaltainen elämäntilanne aikanaan ja valitsin kuten sinä; perheen.
        Valintani oli oikea, vaikka uhrasinkin oman onneni.

        Nykyäänkin voin olla hyvällä omallatunnolla sen suhteen mitä valitsin. Rehellisesti.
        Hoidin vastuuni ennenkuin erosin. Ja kun sitten erosin, en hajottanut siltikään perhettämme, vain parisuhteen, jossa olin tyytymätön.

        Tein oikein ja minun on hyvä olla päätökseni kanssa. Sinä olet siinä suhteessa samanlainen. Haluat tehdä oikein perheesi vuoksi.

        Se on näin. Joillekin sopii erota heti kun ärsyttää yhdessä olo ja elo. Mun arvomaailmaani sellainen ei käy, kun perheessä on muidenkin olotilat nähtävä ja huomioitava. Ja kun mimä en kärsi mitenkään, enkä ole ahdistunut tms. Läheisyys vain on mennyt kaveruuteen, muuten pärjätään kyllä eikä ole mitään lapset kärsii tilanteesta tilannetta, vaikka niin moni yrittää selittää jos vertaa omiin oloihinsa. Ajattelee äkkiä että muilla on yjtä kamalaa yhdessä ja mähinää tms. Että samikset kyllä tässä.

        Me jotkut osataan käyttäytyä suhteessakin. 🙂

        Jasu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se on näin. Joillekin sopii erota heti kun ärsyttää yhdessä olo ja elo. Mun arvomaailmaani sellainen ei käy, kun perheessä on muidenkin olotilat nähtävä ja huomioitava. Ja kun mimä en kärsi mitenkään, enkä ole ahdistunut tms. Läheisyys vain on mennyt kaveruuteen, muuten pärjätään kyllä eikä ole mitään lapset kärsii tilanteesta tilannetta, vaikka niin moni yrittää selittää jos vertaa omiin oloihinsa. Ajattelee äkkiä että muilla on yjtä kamalaa yhdessä ja mähinää tms. Että samikset kyllä tässä.

        Me jotkut osataan käyttäytyä suhteessakin. 🙂

        Jasu

        Perhe on minulle yhä tärkein. Aina. Perheeseeni kuuluu yhtälailla exä kuin poitsukin.


    • Ihanaa sinkkuiltaa! Tällä hetkellä ehdottomasti sinkkuus. Elämän myllerrykset ovat aika kovat tällä hetkellä. Tiedostan ettei olisi voimavaroja.

      Haaveilen kyllä joskus tulevaisuudessa samanlaisesta ”suhdepohjasta”mikä sinullakin on. ;)

      Mitä tästä ketjusta luin. Oma toki lyhyempi parisuhteeni oli aika samankaltainen kuin sinunkin (ne ei niin kivat asiat). Siksi ymmärrän valintaasi. Toki itselläni on tärkeätä tietää ettei toinen ole, niin vapaa että voisi lähteä vieraisiin.. Tavallaan vakavaa ja ei ihan niin vakavaa, olisi kumminkin vapautta tehdä niitä asioita mistä pitää, eikä tarvetta koko ajan kyhnyttää toisessa 24/7. Se ei oikein itselleni sovi. Viihdyn itsekseni sen verran paljon.

      Hali🤗

      • Anonyymi

        Palsta korvaa miehen!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Palsta korvaa miehen!

        🤭 voihan se näinkin olla.


      • Nykyään on jo hyvinkin sallittua ajatella jotakin muutakin kuin suhdetta 24/7.

        Erillissuhteet kasvattavat suosiotaan ja niiden lisääntyessä myös sallittavuus lisääntyy.

        Sinkkuna on hyvä olla. Tuntuu hyvältä kun on oma pesä ja oma elämä. Tosin on kivaa kun on suhde siinä rinnalla. Silloin tällöin pääsee nauttimaan .. niin .. läheisyyttä ja rakkauden fyysistä muotoa. Aikuisten kesken.

        Sulla tuota hulinaa on liiaksikin asti. Mut se on vain vaihe elämässäsi. Ei kestä ikuisesti.

        Täältä kans hali sinulle. Iso hali.


      • Anonyymi
        Haaveilija39 kirjoitti:

        🤭 voihan se näinkin olla.

        Palsta+Daniel = täydellinen liitto
        :)))

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi

        Ikävää jos noin olisi kohdallesi sattunut, kysymys ei ole sinusta vaan vastapuolesta.
        Itse hakiessani itseäni tapasin monia naisia, joidenkin kanssa menin "sänkysuhteeseen" mutta osa oli sellaisia etten voinut koska tiesin mitä he hakivat. Vastuu oletuksista oli minulla.
        Jos mies tietää ettei ole jostain syystä kykenevä siihen mitä nainen haluaa, ei tule mennä seksuaaliseen suhteeseen, toki hellyyttä voi jakaa.
        Onko paskempaa miestä joka menisi tietäessään ettei olisi kykenevä, vain jos saisi muutaman hyvän yön? No, itse kuulun heihin jotka analysoivat kokonaisuutta, silti joskus miehiset halut hämärtävät rajapintaa. Tuskin moni vastapuolikaan halusi "elämänsä miestä" seksuaalisen halukkuutensa huipentumassa.

        Mutta joo, olet ihana, pidä se mielessäsi. Se mitä olet kohdannut, se ei aina todellakaan ole ollut sinusta kiinni. Vastapuoli on ollut "kyvytön" siihen mitä olet ehkä ajatellut.

        Anteeksi vielä meidän miesten puolesta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ikävää jos noin olisi kohdallesi sattunut, kysymys ei ole sinusta vaan vastapuolesta.
        Itse hakiessani itseäni tapasin monia naisia, joidenkin kanssa menin "sänkysuhteeseen" mutta osa oli sellaisia etten voinut koska tiesin mitä he hakivat. Vastuu oletuksista oli minulla.
        Jos mies tietää ettei ole jostain syystä kykenevä siihen mitä nainen haluaa, ei tule mennä seksuaaliseen suhteeseen, toki hellyyttä voi jakaa.
        Onko paskempaa miestä joka menisi tietäessään ettei olisi kykenevä, vain jos saisi muutaman hyvän yön? No, itse kuulun heihin jotka analysoivat kokonaisuutta, silti joskus miehiset halut hämärtävät rajapintaa. Tuskin moni vastapuolikaan halusi "elämänsä miestä" seksuaalisen halukkuutensa huipentumassa.

        Mutta joo, olet ihana, pidä se mielessäsi. Se mitä olet kohdannut, se ei aina todellakaan ole ollut sinusta kiinni. Vastapuoli on ollut "kyvytön" siihen mitä olet ehkä ajatellut.

        Anteeksi vielä meidän miesten puolesta.

        No tuskin tuosta oli kumminkaan kyse.. onhan omasta tapauksesta jo aikaa. Mutta hyvähän se on pitää tuokin mielessä, ettei aina kaikki johdu itsestä.

        Kiitos, vaikka en mä nyt, niin ihana ole.😝

        Niin ja siis ihan turhaan pyytelet anteeksi teidän miehien puolesta.😁 Olen kiitollinen elämäni varrella kohdatuista miehistä. Jokainen on opettanut mulle ja paljon. Eli ei hätää kaikki hyvin🤗


    • Ei hajuakaan, olen ihan kujalla. Tosin en vietä Ystävänpäivääkään, lähinnä oksennan sille, todella surkea keksitty skeida, vaikka ymmärränkin miksi monet siitä pitävät ja sitä arvostavat. Not for me, that is.

      Virallisesti tietenkin olen sinklunaadi, mutten oikein koe olevani tuossa mielessä mitään. Minä vain olen, nyt ilman kumppania, mikä toisaalta ei ole tietyllä tapaa olennainen muutos siihen miten muutenkaan olisin. Minä vain olen.

      Minkä valitsisin... Enpä tiedä, näin on ihan hyvä, toisinkin voisi olla hyvä, on ollutkin, mutta siinä on omat kiemuransa. Näin on hyvä mutkattomammalla tavalla, ehkä pidän tästä kiinni nyt. Ja ehkä muutaman nytin vielä loppuvuodestakin. Ja no ensi vuodesta. Ehkä ensi vuosikymmenestäkin. Joo, tämä on oikeastaan aika hiton hyvä tilanne. Mutta elämä tuppaa tekemään ihan omia valintojaan, niin parempi olla vannomatta asioita joita ei välttämättä voi taata. Eli kahtellaan.

      • Näinpä bro. Ja ihminen muuttuu tilanteiden mukaan. Olosuhteet vaikuttaa.


      • Anonyymi

        Mäkään en ole koskaan tajunnut ystävänpäivän ideaa. Vielä vähemmän mä tajuan, ette miten se muka liittyy rakastavaisiin. No mutta onneksi sen voi vain ohittaa.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Näinpä bro. Ja ihminen muuttuu tilanteiden mukaan. Olosuhteet vaikuttaa.

        Jep, tänään(kin) on näin, huomenna... No katsotaan sitten kun on huomenna.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mäkään en ole koskaan tajunnut ystävänpäivän ideaa. Vielä vähemmän mä tajuan, ette miten se muka liittyy rakastavaisiin. No mutta onneksi sen voi vain ohittaa.

        Ystävänpäivä on jenkkien kehittelemänä konsepti, siitä siinä on kyse. Siis alkujaan puhtaasti kaupallinen kattaus, mikäli muistan oikein, niin alkoi postikorteista ja niiden lähettämisestä, laajeni sitten koskemaan noin suunnilleen kaikkea ja kaikkialla.


    • Anonyymi

      11.11. On sinkkujen päivä vasta.

      • Niin.. mutta eilen oli sinkkutietoisuuden päivä. Eri asia.


    • Anonyymi

      Toivoisin luokka-tietoisuuden kasvua.
      Jos luokka-yhteiskunta sanoo teille jotain, tai siis jos ei sano.

      Sosialismi vai kapitalismia. Ensin mainitussa ei ole ätmejä, ja kaikilla on nainen.

    • Anonyymi

      Ässät on nyt sarjassa sijalla 9 ja pelit esimerkiksi sääleissä ovat täysin omissa käsissä. Jotain keskustelua oli pelaajista Ässien ja SaiPan välillä, mutta pyyntihinta oli sellainen että kauppoja ei nyt tullut. Lisäksi Ässillä on hyökkäyksessä esimerkiksi Erholtz , Fabre, Hämeenaho, Järvinen ja pelaamaan ryhtynyt Marcus Davidsson, joten kyllä tuollakin kalustolla voi pelejä voittaa ihan hyvin.

      Ojantakanen ja Lipiäinen pelaavat huhujen mukaan ensi kaudella Ässissä. Tietysti SaiPan kannalta olisi ollut mahdollisuus pyytää heistä tai toisesta hieman vähäisempi summa, mitä nyt pyydettiin. Koska jos ja kun he siirtyvät ensi kaudeksi Ässiin, niin SaiPa ei saa heistä euroakaan.

    • Muista naiset tai miehet
      Älä istuta ruusuja ihmisille jotka eivät haise

    • Naiset ja Miehet
      muistakaa
      Älä istuta ruusuja ihmisille jotka eivät haise

    • Anonyymi

      Ostin kolme ystävänpäivään sopivaa pientä sydän suklaata ihmiselle joka halusi ne antaa ystävilleen. Pienet ihmiset huomioivat toisiaan, toivottavasti myös vanhemmat.

      • Pitäisi osata huomioida muutoinkin kuin vain ystävänpäivänä. Mutta hyvä että edes silloin. Opettaa pientä ihmistä ajattelemaan.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Pitäisi osata huomioida muutoinkin kuin vain ystävänpäivänä. Mutta hyvä että edes silloin. Opettaa pientä ihmistä ajattelemaan.

        Pienet ihmiset opettavat usein vanhempia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pienet ihmiset opettavat usein vanhempia.

        Niin. Sekin on hyvä juttu. Pienissä on tulevaisuus. Heidän viattomuutensa on ihanan hellyyttävää.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niin. Sekin on hyvä juttu. Pienissä on tulevaisuus. Heidän viattomuutensa on ihanan hellyyttävää.

        Oikein opastettuina heistä tulee paljon parempia mitä me olemme.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oikein opastettuina heistä tulee paljon parempia mitä me olemme.

        Ääh.. tuohon en usko.
        Jokaisesta tulee omanlaisensa. Liika opastaminen ja huolehtiminen tekee yleensä hemmoitellun kakaran, joka ei pärjää oikeassa elämässä kun sen aikanaan kohtaa. Ja se päivä tulee väistämättä.


    • Anonyymi

      Sytytetään kynttilä naisten hyljeksimien kilttien ja kunnollisten miesten saavuttamattoman onnellisuuden muistolle. Mieluummin otetaan se jännämies eikä kilttiä ja kunnollista miestä..

      • No minulla ainakin on ehta ja aito kiltti ja kunnollinen mies.. joten älä lässytä.


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ikävä sinua

      Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k
      Ikävä
      39
      5238
    2. Oletko sä oikeesti varattu?

      Että sen takii ei voida olla tekemisissä?
      Ikävä
      85
      3742
    3. Horoskooppikysely

      Oma ja ikävän kohteen horoskooppi? Sopivatko yhteen?
      Ikävä
      48
      3145
    4. Rakas, kerro mulle

      Miltä se tuntuu?
      Ikävä
      62
      3035
    5. Suuri tulipalo

      Missä mikä palaa?
      Kiuruvesi
      11
      3025
    6. Kesäseuraa

      Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t
      Ikävä
      56
      2383
    7. Miksi haluat pitää estettynä mutta täällä puhut?

      Eikö olisi parempi puhua ihan kasvotusten?
      Ikävä
      41
      1868
    8. Kiusaaja otti yhteyttä, mitä tekisit?

      Minulle kävi näin pari kk sitten. Olin aluksi todella ystävällinen. Sanoin, että olin jo unohtanut jne. Asia jäi vai
      Sinkut
      145
      1838
    9. Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!

      Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1815
    10. Mies! Lupaatko

      enskerral kertoo mis mennään..? :D <3
      Ikävä
      18
      1741
    Aihe