Ateistien ja kristittyjen vertailua

Minullakin on kokemuksia uskovaisista, he ovat valehtelevia oman edun tavoittelijoita .

Ensimmäinen kylläkin kuvaa täydellisesti fundamentalistikristittyjä. Meniköhän aloittajalla termit sekaisin ?

Ateistit ovat kovia nimittelemään toisia ihmisiä. Ja ns. kristityillä on myös paljon ns. ladattuja sanoja uskonnollisten käsitteiden joukossa, jotka kertovat ryhmän jäsenille sen, kuinka tulee ajatella tai toimia tietyissä tilanteissa. Ja nämä vaihtelevat ryhmittäin siten, että niiden avulla luodaan ryhmien sisäisiä merkityksiä eroina muihin vastaaviin ryhmiin.
Tämä ja se, että myös ateismissa on samat menetelmän käytössä kuin lahkoissa oli tietenkin yllätys.
Osassa molempia liikehdintöjä on erilaisia intentioita olla osana ihmisten elämää siten, että toiset määrittelisivät niissä sitä, miten toisten pitää olla ja mitä toiset muka ajattelisivat. On toki mahdollista määrittää se, mitä ja miksi toinen ajattelee. Muta erilainen ennustelu on kuitenkin, ehkä ensimmäinen piirrre, joka kertoo, että jotakin on ryhmittymässä pielessä. Kuten esim. ateismin kyseessä ollessa ns. palsta-ateistisessa ryhmittymässä, joka ennustelee, halveksii toisia ateismista kirjoittajia, pyrkii pitämään yllä ns. lahkokuria jäseniensä keskuudessa, rehvastelemaan toisille ihmisille yms. Se on erikoista ja kertoo myös hyvin paljon siitä, millaisia liikehdintöjä ateismi suostuu pitämään sisällään ilman, että se tuomitsee ne tai irtisanoutuu niistä.
Edes siinä vaiheessa, kun ateismin yleisesti tunnettuja erilaisia eettisiä määritelmiä tai muuta siihen kuuluvaa sisältöä tuodaan evidensseiksi palstalle, he eivät suostu lukemaan, toteamaan tai myöntämään, että on myös muitakin tapoja harjoittaa ateismia on olemassa.

”Kristityt ovat sydämellisiä, lämpimiä, rakastavia, toisen parasta ajattelevia, empatiaa tuntevia, kilttejä, ystävällisiä, vähään tyytyväisiä ja hyvää tahtovia.”

… tai sitten ovat ylpeitä nostaen itsensä jotenkin muita ihmisiä paremmaksi - mustamaalaten muita ihmisiä (kuten ateisteja), jotka eivät usko heidän taika-setäänsä.

Sanoisin, että ateisteista ja kristityistä löytyy lämpimiä ja toisen parasta ajattelevia ihan yhtä lailla. Kyseinen piirre ei korreloi uskon kanssa.

Uskovaiset ovat lähimmäiskakkaita piruja.

Minullakin on sisäpiirin kokemusta molemmilta puolilta. Koin voimakkaan herätyksen 16 vuotiaana ja kymmeneen vuoteen en edes kyseenalaistanut uskoani. Päin vastoin, otin seurakunnassa vastuuta ja toimin maallikkopuhujana monta vuotta.
Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistaa ensin joitain oppeja mutta kun kriittiseen ajatteluun lähtee, ei ole vaikea ennustaa, mihin se johtaa.
Minun kohdallani se johti pitkän kasvuprosessin jälkeen ateismiin.

Voin siis vertailla molempia. Kristityistä löytyy hienoja ihmisiä ja niin löytyy ateisteistakin. Molemmista ryhmistä löytyy myös vähemmän hienoja ihmisiä. Ei ihmisen perusluonne muutu, on hän ateisti tai uskova. Vaikka uskova ahtaa itseään kyseisen seurakunnan opilliseen muottiin, niin perusluonne on ja pysyy. Ateisti toimii sen suhteen vapaammin ja häneltä puuttuu ainakin se yksi syy näytellä muuta kuin on.

En ota uskoviin tai ateisteihin kantaa ryhminä. Itse olen kokenut, että ateismi antaa sekä vastuuta itsestään että vapautta toteuttaa itseään sellaisena kuin on. Tulen olemaan ateisti hautaan asti ja olen oikein tyytyväinen olotilaani. Jos joku on tyytyväinen kristittynä, niin minun puolestani olkoon. En minä enää "nykyisessä elämässäni" ketään pyri käännyttämään.

Sen verran kuitenkin aloitukseen totean, että se on tyypillinen yksisilmäisyydessään. Vähän epäilyttää onko kirjoittaja ollut ikinä oikeasti ateisti, eli vapaa kaikesta jumalauskosta.