Havaintojani autismikirjon sisäavaruudesta

Meillä autismikirjoisilla on synnynnäisessä "sisäavaruudessa"
eläminen ainoa vaihtoehto. Missä tahansa muualla eläminen
olisi meille (meidän aivoillemme) elämän teeskentelyä.

Kuitenkin erittäin ja valitettavan yleistä on se, että me
autismikirjoiset saamme suurelta normienemmistöltä
harva se päivä osaksemme monella tavalla muotoiltuja
kainoja tai vähemmän kainoja toivomuksia tyyliin
"olisi jo aika sinunkin muuttua normaaliksi"!

Autismikirjoisena elämisen ongelmat johtuvat pääosin juuri
tuosta suuren normienemmistön suuresta erilaisuudesta.
Siis suuresta erimielisyydestä sen suuren kysymyksen edessä,
onko hyväksyttävää syntyä pysyvästi erilaiseksi eli onko
hyväksyttävää elää enemmistönkaltaisen normaaliuden
ulkopuolella.

Miten harvoin enemmistö kykeneekään todella omalla
kohdallaan pohtimaan tuota suurta kysymystä - vaikka
todellisuudessa on niin että nekin, jotka eivät sitä
omalla kohdallaan usko, olisivat voineet syntyä
enemmistönkaltaisen normaaliuden ulkopuolelle.

Tunnettu AS-ihminen kunniatohtori Greta Thunberg on
sanonut: "AS sinänsä ei ole se asia, josta AS-ihminen kärsii."

Tuo on harvinaisen totta. Eihän mustaihoiset ihmisetkään kärsi
siitä, että ovat mustaihoisia, vaan he kärsivät siitä rasismista,
jonka jotkut ihmisreppanat mustaihoisiin kohdistavat.

Autismikirjoisuus ja mustaihoisuus ovat yhtä synnynnäisiä
ja pysyviä ominaisuuksia. Niiden perusteella syrjiminen
on rasismia.

Greta Thunberg on sanonut vihaisista rasisteista osuvasti:
"Kun vihaajat tuijottavat ja menevät vain ulkonäkösi ja
erilaisuutesi mukaan, se tarkoittaa, että
heillä ei ole enää minne mennä."

Niinpä. Rasistinen suhtautuminen on umpikuja.
Se on ansa, johon kukaan viisas ihminen ei lankea.

Autismikirjon synnynnäisyys ja pysyvyys ei ole
rasisteille valjennut. Siksi meidän autismikirjon
sisäpuolella olevien ihmisten - jos jaksamme ja
jos meitä kiinnostaa - on syytä iloisesti kertoilla
kaikille siitä, millaista todellinen arkielämämme
pysyvästi on ja millä tavoilla huomaamme
autismikirjoisuutemme joka päivä.

Autismikirjon todellinen olemassaolo tuo keskusteluun
käsitteet "sisäpuolisuus" ja "ulkopuolisuus".
Keskustelukommentit ovat hyvin erilaisia riippuen
siitä, onko kommentoija autismikirjon ulko- vai
sisäpuolella.

Autismikirjon sisäpuolisten (kokemusasiantuntijoiden)
näkemyksiä on tuotava nykyistä enemmän esiin.
Jos nimittäin autismin kokemusasiantuntijat eivät
kerro/ sano ääneen kaikkea sitä, millaisessa
sisäavaruudessa oikein elävät, jää ikään kuin voimaan
ulkopuolisen enemmistön käsitykset ja odotukset.
Ulkopuolisten käsityksissä liikutaan teorioiden maailmassa eikä
tavoiteta autismikirjon realistista arkipäivän konkretiaa.

Autismikirjon sisäpuolinen vähemmistö ei voi olla näkemättä
sitä, minkä näkemisessä ulkopuolinen enemmistö on ikään
kuin sokeassa pisteessä. Puhun normimuottiboxista.
Ulkopuoliset eivät ilman sisäpuolisten apua osaa nähdä
normimuottiboxinsa ulkopuolista maailmaa sellaisena
kuin se on.

Ilman sisäpuolisten apua ulkopuoliset luulevat harhaisesti
koko elämänsä, että heidän rakkaan normimuottiboxinsa
ulkopuolinen maailma on vääränlainen ja virheellinen.
Ei se ole!

Seuraavassa postauksessani kerron, MIKSI
normimuottiboxin ulkopuolinen maailma
EI ole vääränlainen eikä virheellinen.

The real existence of the autism spectrum
brings into the discussion the concepts of
"internality" and "externality".
(Suomeksi: Autismikirjon todellinen olemassaolo
tuo keskusteluun käsitteet
"sisäpuolisuus" ja "ulkopuolisuus".)

On oltava tarkkana, mistä ulkopuolisuudesta
kulloinkin puhutaan.
Puhutaanko autismikirjon vai neurotyypillisen
normimuottiboxin ulkopuolisesta maailmasta.

Olennainen kysymys kuuluu:
Miksi normimuottiboxin ulkopuolinen maailma
ei ole vääränlainen eikä virheellinen?

Kysymykseen löytyy monia oikeita vastauksia,
monia todellisia syitä.

Tässä ehkä painavin syy:

Autismikirjon sisäpuoliset (ja siis neurotyypillisen
normimuottiboxin ulkopuoliset) ihmiset ovat
historian saatossa tuottaneet koko ihmiskunnalle
runsaasti suurta taidetta, merkittävää tiedettä ja
mullistavia keksintöjä.
Edison, Newton, Tesla, Churchill, Hesse, Hitchcock,
Kubrick, Sokrates, Kant, van Gogh, da Vinci,
Beethoven, Mozart, Curie, Musk, Ford, Darwin,
Disney, Presley, Asperger, Kafka, Joyce,
Goethe, Shakespeare, Orwell, Beckett,
Einstein jne.
He kaikki ovat tehneet merkittävän elämäntyönsä
neurotyypillisen normimuottiboxin ulkopuolella.
He kaikki ovat oivaltaneet, että ei ole millään lailla
väärin, jos pysyttelee koko elämänsä autismikirjon
sisäpuolella. He kaikki ovat oivaltaneet, että jos on
syntynyt normimuottiboxin ulkopuolelle, olisi suuri
virhe kuvitella, että onnellisin ja merkityksellisin
elämä löytyisi normimuottiboxin sisäpuolelta.

Kyllä Jos on syntynyt autismikirjon sisäpuolelle,
silloin sieltä löytyy myös todellisin ja aidoin elämä!

Normienemmistö syöttää autismikirjoiselle
vähemmistölle edelleen paljon vääriä neuvoja.
Mutta ei hätää, sillä autismikirjon sisällä on
menossa suuren tiedostamisen, oivaltamisen ja
voimaantumisen vallankumous.

Luin ahmimalla taas viiden vuoden takaisia kirjoituksia
suomi24:n autismi-osion "maratonketjusta":
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15607838/mita-jokaisen-tulisi-ymmartaa-assta

Tuossa liian pitkäksi kasvaneessa (yli 700 kommenttia)
ketjussa monet ajatukset ovat edelleen hyvin ajankohtaisia.
Kommentointi siihen ketjuun on ylipituuden takia suljettu mutta
en ihmettele yhtään, että sitä ketjua yhä käydään lukemassa niin
paljon, että lukijoiden määrä on jo 11 205.

Mielenkiintoisella tavalla autismikirjokulttuurissa syntyy
uusia sanallisia ilmaisuja sille tosiasialle, että on kaksi erilaista
neurobiologista aivotoiminnallista käyttöjärjestelmää:

1) - neurotyypillinen ("nentti") käyttöjärjestelmä, jonka
sisäpuolella elää n. 98-prosenttinen enemmistö

2) - asperger ("assi") käyttöjärjestelmä, jonka
"sisäavaruudessa" elää n. 2-prosenttinen pieni vähemmistö

Neurotyypillistä eli "nenttijärjestelmää" on alettu tässä ketjussa
kutsua "normimuottiboxiksi".
Normimuottiboxi on assin silmin "ahdas ontelo", jonka
ulkopuolelle vain harva enemmistönkaltaisuutta rakastava
normi-ihminen uskaltaa katsoa tai astua, koska silloin
"pelottava outouden tunne iskee vasten kasvoja".

Asperger- eli "assijärjestelmää" on alettu kutsua tässä ketjussa
yksinkertaisesti "autismikirjoksi".
Autismikirjon ja normimuottiboxin välillä vallitsee lähes
"muurimainen" suuri synnynnäinen ja pysyvä erilaisuuus,
joka eräiden tutkijoiden mukaan on jopa suurempi
kuin sukupuolten välinen erilaisuus.

Lopuksi on aiheellista tuoda keskusteluun mukaan käsite
"rinnakkaistodellisuus".
Normimuottiboxi ja autismikirjo ovat rinnakkaistodellisuuksia.
Ne eivät ole vastakohtia, vaan ne sijaitsevat rinnakkain.

Nykyään on viisastuttu ja herätty siihen oivallukseen, että
nämä MOLEMMAT neurobiologiset aivojen käyttöjärjestelmät/
todellisuudet/ sisäavaruudet on täysi syy HYVÄKSYÄ
SELLAISENAAN.

Voidaan sanoa, että autismikulttuurin rakentavan
positiivisuuden riemuvoitto on tuloillaan.
Valo taivaanrannalla jo häämöttää. Edessämme on
"rauhallisen ja rakastavan rinnakkaiselon" tulevaisuus.

Assina huomaa asioita, joita nentit eivät huomaa.
Nentit elävät omassa sisäavaruudessaan ja sen ulkopuolella on
maailma, joka on heille vähintään epämukavuusaluetta.

Ajatellaanpa nenttiä, joka kohtaa AS-ihmisen - siis ihmisen,
joka elää pysyvästi nentille vieraassa sisäavaruudessa.
Nentti katselee ja kuuntelee assia ja tulee nopeasti
siihen tulokseen, että jotain tuossa assissa on
pielessä, jokin häiriö, jokin sairaus.

Se, mitä nentti ei huomaa, on se, että hän ajattelee
assin kohdatessaan näin: "Jos minä käyttäytyisin noin,
olisin sairas!"

Niinpä niin. Nentti vertaa kaikkea nenttimäiseen itseensä
eikä tiedosta sitä tärkeintä eli kahden erilaisen synnynnäisen
ja pysyvän neurobiologisen tilan olemassaoloa.

Jos assi käyttäytyisi nenttimäisesti, hän todella olisi
sairas.

Näin on. Siitä huolimatta nenttien enemmistölauma yrittää
tehdä asseistakin juuri nenttimäisiä, ns. normaaleja, siis
hyvin epäassimaisia, siis hyvin epäaitoja, siis sairaita.

Ydinoivallus, joka monilta puuttuu, on se, että jos assi
käyttäytyy assimaisesti niin silloin hän ei ole ainakaan
sairas, vaan silloin hän on terve aito oma itsensä.
Oivaltakaa tämä - ja erottukaa enemmistöstä eduksenne!

Lopuksi haluan puhua vähän itsestäni. Olen jo täyttänyt 70 vuotta.
Synnyin kolmantena poikana maalaistaloon, karjatilalle.
Äitini sanoi eläessään usein:
"Kyllä te miehet olette sitten kummallisia!"

Äitini oli nentti ja isäni oli assi. Oli siinä äidilläni
ihmettelemistä. Äitini kuoli vaikeaan sairauteen
vähän ennen kuin tajusin olevani assi. Äidilleni
siis jäi miesten kummallisuus ikuiseksi mysteeriksi.

Äitini elämän lähestyessä loppuaan sain kerrottua hänelle,
miten paljon arvostan hänen valtavaa työmääräänsä
karjatilalla. Hautajaisista muistan erityisesti sen, kun
kirkossa laskin hänen arkulleen yhden ruusun ja
sanoin: "Kiitos elämästä, äiti!"

Assien kuvaukset normienemmistöstä (eli nenttimäisen
normimuottiboxin sisäpuolisessa maailmassa elävien
ihmisten käsityksistä) ovat mielenkiintoista luettavaa.

On pitkä matka siihen, että normimuottiboxin sisäpuolella
opittaisiin näkemään näitä asioita niin laaja-alaisesti ja tarkasti
kuin ne jo nähdään ja koetaan autismikulttuurin sisäpuolella.

Yleisyydestään huolimatta nenttimäisyys (eli normimuottiboxin
sisäpuolelle syntyminen) näyttää assin silmin siltä, että on
synnytty hyvin "ahtaaseen onkaloon". Siinä onkalossa
koetaan tärkeimmäksi arvoksi "enemmistönkaltaisuus" ja
suurimmaksi "häiriöksi" ja "sairaudeksi" se, että tuosta
"pyhästä enemmistönkaltaisuudesta" jopa
synnynnäisesti ja pysyvästi poiketaan.

Sanomattakin on selvää, että normimuottiboxin sisällä
vallitsee räikeän suppea käsitys normaaliudesta.

Yleinen mutta ahdas normimuottiboxi on tunnetusti
enemmistön kansoittama. Sen sisällä aitoa ja suorapuheista
autismikirjoista ihmistä kuvataan usein näin:
"Hän töksäyttelee, kun ei ymmärrä sosiaalisia kuvioita."

Assina olen ihmetellyt usein sitä, että nenttienemmistö
ei näytä näkevän omissa nenttimäisissä sosiaalisissa
kuvioissaan mitään kritisoitavaa. Enemmistö näyttää elävän
sokeassa ylimielisyydessä, aivan kuin sen sosiaaliset
kuviot olisivat kaiken arvostelun yläpuolella.

Nenttienemmistö ei edes osaa kyseenalaistaa käsitystään
siitä, että muka "jokainen assi haluaisi olla nentti, joka osaa
nenttimäiset sosiaaliset kuviot".

Eipä ole ihme, että nenttimaailma on niin usein täysin
epäonnistunut autismikirjoisten ihmisten "terapoimisessa",
"hoitamisessa", "kurssittamisessa", "parantamisessa" jne.

Jos on synnynnäinen ja pysyvä assi niin miksi ihmeessä
pitäisi pakko-omaksua nenttimäiset sosiaaliset kuviot!?
Eikö kaikkein tärkeintä ole se, että jokainen assi löytää omat
autismikirjoiset kuviot eli oman aidoimman itsensä?!

Jos assi ei löydä omia ASSIMAISIA sosiaalisia kuvioitaan, hän
leijailee kuin haamu läpi elämänsä - vailla sitä tärkeintä
eli yhteyttä itseensä.

Assin luontainen tehtävä on suhtautua kaikkiin sosiaalisiin
kuvioihin sillä skarpilla näkökykyisyydellä, jonka assius antaa.
Assin tehtävä ei ole alkuunkaan olla mikään nenttienemmistön
kynnysmatto eli nenttien muka "ylivoimaisesti parhaiden"
sosiaalisten kuvioiden tallattavana.

Varsinkin nenttimäisen sosiaalisuuden kuormittavuus
on jokaiselle assille ihan perusluonteinen ydintieto.
Jos se tärkeä tieto yritetään "terapoida" asseilta pois,
ollaan ajamassa assit vaaralliseen ylikuormitukseen ja
tuhoamassa heidän mielenterveytensä!

Haluaako itseään täynnä oleva normimuottienemmistö
silkalla ymmärtämättömyydellään tuhota kaikki
tulevaisuuden einsteinit?!

Kun katselen maailmaa, elämää ja ihmisiä assina - eli täältä
autismikirjon sisäavaruudesta käsin - syntyy harva se päivä
todella sellaisia havaintoja, joiden kertomiseen juuri
tämä ketju on luotu.

Erityisen usein näen, että SOSIAALISUUS on sitä aluetta, jossa
nenttien ja assien kokemukset eroavat toisistaan. Ja ihmettelyä
ja sanailua syntyy puolin ja toisin.

Ei ole helppo edes heti uskoa, että nentti ja assi puhuvat
samasta asiasta, kun he puhuvat omista sosiaalisista
TUNNEKOKEMUKSISTAAN.

Miten voikaan nenttienemmistölle niin tuttu ja turvallinen
sosiaalisuus näyttäytyä niin erilaiselta, kun sitä kuvaa assi,
joka on syntynyt pysyvästi autismikirjon sisäpuolelle!

Ihminen mielletään "hyvin sosiaaliseksi", jos hän tulee
hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa ja kykenee
helposti sopeutumaan muiden ihmisten muodostamaan
yhteisöön.

Se, että nenttienemmistön silmin assit usein nähdään
"epäsosiaalisina", "epäseurallisina" ja "sopeutumattomina",
johtuu nenttien ja assien pysyvästä neurobiologisesta
erilaisuudesta.

Samasta syystä johtuu se, että assivähemmistön silmin
nenttienemmistö nähdään ja koetaan "ylisosiaaliseksi",
jopa "seurallisuuteen addiktoituneeksi".

Totuuksia on kussakin sosiaalisessa tilanteessa kuitenkin
vain yksi. MUTTA sitä totuutta katsotaan kahdesta hyvin
erilaisesta näkökulmasta, kahden hyvin erilaisen
aivotoiminnan läpi.

Ovatko nentit missään huonoja sopeutujia? Kyllä.
Olennaista on nähdä, että nentit sopeutuvat huonosti
assien assimaiseen kokemistodellisuuteen. Tämä totuus
jää helposti huomaamatta, kun puhutaan vain siitä, että
ne ovat assit, jotka "eivät osaa sopeutua", ne ovat assit,
jotka "eivät osaa solahtaa nenttien normimuottiin".

Sosiaalisten sähellysten ja "sossimisten" keskellä ihmisen
aivotoiminnassa todella aktivoituvat eri aivoalueet riippuen siitä,
onko hän syntynyt autismikirjon sisäpuolelle vai ulkopuolelle.
Juuri tästä tässä puhutaan - ja varsinkin assit puhuvat tästä -
koska vain autismikirjon sisäavaruuteen nämä asiat näkyvät
niin kirkkaasti.

Se, että nenttienemmistölle sosiaalinen sopeutuminen on
"elämän iloista peruskauraa" ja sosiaalista sopeutumista
pidetään synonyyminä "onnistuneelle elämälle", johtaa
helposti siihen, että erilaisia vähemmistöjä (esim.
autismikirjoisia) leimataan tavalla tai toisella
"huonoiksi" - ja syrjitään!

Suositussa ketjussa Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15607838/mita-jokaisen-tulisi-ymmartaa-assta
on useita erilaisia kuvauksia siitä, miten nenttienemmistö
huomaamattaankin syrjii ja aliarvostaa autismivähemmistöä.
Pääsyynä ei ole kenenkään "huonous", vaan puolin ja toisin
neurobiologinen (synnynnäinen ja pysyvä) erilaisuus erityisesti
tavassa kokea ja aistia sosiaaliset tilanteet.

Assien kaverisuhteista - varsinkin niiden ongelmallisuudesta - on
suomi24:ssä keskusteltu paljonkin. Se on juuri sitä autismikirjon
sosiaalista aluetta, jossa pysyvä assius usein törmää pysyvään
nenttiyteen.

Neurobiologisesta statuksesta riippumatta elämässä on
kuitenkin onneksi tärkeintä se, kuinka hyvin ihminen oppii
olemaan KAVERI ITSENSÄ KANSSA. Siinä on haastetta!
Autismikirjon sisäavaruudesta käsin näen, että lopulta meidän
kaikkien ihmisyys punnitaan juuri sen haasteen edessä.

Kun assina vertaan tätä eläkkeelläoloaikaa siihen,
kun olin töissä ja piti herätä varhain ja päivät olivat
sosiaalisia niin - enpä vaihtaisi tätä siihen.

Nyt voin muodostaa todella "kiinteän kaverisuhteen
itseni kanssa". Toisin sanoen minulla on vihdoinkin
mahdollisuus elää kokopäiväisesti assiuden ehdoilla,
noudattaa juuri niitä rutiineja, jotka sopivat juuri
minulle luontaiseen vrk-rytmiin ja jotka olen löytänyt
itseäni kuunnellen.

Sopu itseni kanssa on täydellinen - ja sitä kautta
myös muiden kanssa!

Aika olennaista on se, että minulla on nyt täydet
mahdollisuudet säädellä myös sosiaalisia suhteitani ja
siten ennaltaehkäistä sosiaalisten tilanteiden
aiheuttamat ylikuormitustilat AS-aivoissani.
Ei enää masennuskausia, ei enää luovuutta tylsistävää
masennuslääkitystä! - Tosin tarvitsen, koska olen
"seiskakymppinen", verenpaine- ja kolesterolilääkitystä
mutta se ei luomiskykyäni haittaa.

Lopuksi annan hyvän neuvon!
Tämä on kaikille nenteille eli teille, jotka elätte koko
elämänne autismikirjon ulkopuolella:
Jos tunnette autismikirjoisia niin muistakaa antaa
heidän elää omaa elämäänsä! Vaikka kuinka
mielenne tekisi "mestaroida ja moukaroida" heitä
niin uskokaa minua - kokemusasiantuntijaa -
kun sanon: He elävät omassa sisäavaruudessaan,
johon teillä ei ole pääsyä! Jättäkää nenttimäiset
neuvonne antamatta, sillä niillä "neuvoillanne"
voisitte vain autismikirjoisen ihmisen laserkatseen
alla paljastua melkoiseksi "ymmärrystyhjiöksi".

Assina oppii helposti omaksumaan tietoa autismikirjosta,
koska
1) on itse autismikirjon sisällä ja törmää sen todelliseen
olemassaoloon joka päivä ja
2) siihen oppimiseen on tosi kova kiinnostus ja
hyvä motivaatio, koska asia on niin omakohtainen.

Mutta jos yritän kuvitella itseni nentiksi, joka on
pysyvästi autismikirjon ulkopuolella ja vailla
motivaatiota oppia ymmärtämään sitä, onkin
vaikea sanoa, mitä silloin kirjoittaisin tänne.
Nentin asemaan on siis tosi vaikea samastua, jos
ei ole nentti.

Myös autismikirjoisen ihmisen asemaan on
ilmeisen vaikea samastua ja tuntea empatiaa,
jos ei ole itse autismikirjolla.

On siis aivan ilmeisesti niin, että autismikirjon
ymmärtämisen lisäämiseen pystymme selvästi
parhaiten vain me, jotka olemme autismikirjon
sisällä. Meillä on konkreettinen jokapäiväinen
kosketus siihen todellisuuteen, meillä on
elämänmittainen kokemusasiantuntijuus ja
oikeastaan me emme voi puhua autismikirjosta
mitään puppua, koska se tietoisuus on meissä niin
kokonaisvaltaista ja joka solussa. Ja sitä paitsi me
inhoamme valehtelua. Me olemme intensiivisen
kiinnostuneita nimenomaan totuudesta.

Siksi assina aina ihmettelenkin sitä, jos
autismikirjoisten asioita yritetään edistää
KUUNTELEMATTA ITSE AUTISMIKIRJOISIA!

Käsitys Aspergerin syndroomasta ja koko
autismikirjosta "SAIRAUTENA" on harhaisuudessaan
suorastaan vaarallinen, koska se voi aiheuttaa sen,
että nenttilääkärit alkavat päättää autismikirjoisten
asioita kuuntelematta yhtään itse autismikirjoisia, koska
"hehän ovat sairaita ja me terveinä tiedämme..."!

Nämä itse autismikirjoisten luomat suomi24:n
keskusteluketjut ovat todellisia autismikirjopyhättöjä.
Näiden ääreen kiinnostuneet normi-ihmiset voivat
kerääntyä kuuntelemaan "jumalan sanaa" :-) - eli
tässä tapauksessa yksinkertaisen vakuuttavaa,
yksilöllistä ja totuudellista raportointia suoraan
monimuotoisen autismikirjon sisäavaruuden
arjen keskeltä.

Moktar.Gubta / Valuuttakauppias
Siinä esimerkki teeskennellystä autistismista.

Oli hiukan "tipalla", etten pudonnut yhteiskunnan ulkopuolelle monelle oudossa omintakeisuudessani.

Vasta kun tutustuin kirjastossa asberg-ihmisiin, tiesin olevani yksi heistä.
Saan yhä eläkemiehenä erilaista asennetta kohdatessani myös kokonaan minulle tuntemattomia ihmisiä.
Tiede tuli apuun näissäkin ongelmissa.

"AS-ihmisten muodostamassa vähemmistössä piilee
paljon arvokasta lahjakkuutta. Jos ympäristö ei
sivisty, vaan pysyy ymmärtämättömänä, joudutaan
jäämään ilman lahjakkuuden hedelmiä."

Noin kirjoitin tämän ketjun osassa n:o yksi eli
ketjussa "Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta?"
Etsikää tuo mammuttimaisen järkälemäinen ketju ja
lukekaa sitä! Sillä totuus on, että varsinkin sen
ketjun loppupuolen kirjoituksissa on huomionarvoista
syvällisyyttä suoraan autismikirjon sisäavaruudesta.

Mihinkäs jäinkään! "Jos ympäristö ei sivisty...!" Ai niin!
Joo. Assin silmin ympäristö ei todellakaan vaikuta
sivistyneeltä, jos ja kun vahvuuksia sisältävä autismikirjo
leimataan "sairaudeksi". Siis niin uskomatonta kuin se onkin
niin on ihmisiä, jotka sumeilematta - hyvin suuren
tietämättömyytensä vallassa - väittävät, että se, mikä
antaa mm. poikkeuksellisia vahvuuksia, on "sairautta"!

"Tunnetusti on ihmisiä kaikkiin juniin. Mutta
pitääkö joidenkin väkisin tunkea itsensä jopa
romutettuihin museojuniin",
vaahtoaa junafriikki assi ja jatkaa:

Mistä löytyisi ympäristö, josta huokuu viisaus ja
sivistys!
Ehkä juuri autismikirjon sisäavaruus on se alue, josta
voisi ammentaa ahdasta normimuottiboxia avarampia
oivalluksia!
Ainakin muuan Albert Einstein ponnahti ihmiskunnan
historiaan juuri autismikirjon sisäavaruudesta.

Lopuksi vielä tämä:

Kun assin silmin katselen normienemmistöä ja
vähän käytän värikynää niin näyttää tältä:

Normienemmistö elää ahtaassa normimuottiboxissaan ja
uskoo sen olevan "ihmisen ainoa sallittu ja terve olotila".
Voi voi! Ja herran jestas!
Assina en voi olla näkemättä, mitä se "ihmisen ainoa sallittu
ja terve olotila" oikein on. Se on AHTAASSA
NORMIMUOTTIBOXISSA KYHJÖTTÄMISTÄ!
:-)
Ei sovi minulle!
Luojan kiitos!
Geenini ovat toista maata!

Assiuden sisäavaruus on melkoinen näköalapaikka.

Miten paljon näkeekään, kun saa katsella
normi-ihmisten enemmistöä sivusta!

Assi edustaa synnynnäisesti ja pysyvästi
erilaista neurobiologista variaatiota.
Oman erilaisuutensa pohjalta assi oppii arvostamaan
muitakin erilaisia, esim. homoseksuaaleja, jotka
synnynnäisesti ja pysyvästi edustavat erilaista
"rakkauden variaatiota".

Aina kun jotkut normimuottityypit väittävät, että
"aivoissa voi olla vain yksi neurotyyppi", assi tietää, että
he valehtelevat. Assille on todella valjennut se, että
normaali todellisuus on odotettua, opetettua ja oletettua
paljon monimuotoisempi.

Jos olet assi niin onneksi olkoon!
Assiuden myötä olet saanut harvinaisen aitiopaikan
keskelle normaaliuden moninaisuutta.
Olet saanut paikan, josta näet joka päivä asioita, joita
moni ahtaan normimuottiboxin kyhjöttäjä ei opi
näkemään koskaan.

Autismin maailma oli hieno 2-osainen tv-dokumenttisarja.
Hyvä uutinen on se, että tuo dokumenttisarja on yhä
katsottavissa ylen areenasta:
https://areena.yle.fi/1-65453308
Suosittelen!

Tuon dokumenttisarjan juontajakin on kirjolla. Hän puhuu
aivan kuin minä, kun hän kertoo mm. muuton rasittavuudesta
ja uudesta kodistaan: "Täällä minun täytyy tuntea oloni
riittävän mukavaksi, jotta voin olla itsevarmasti oma
itseni."

Just noin tää autismikirjoisen ihmisen elämä
menee ja sujuu! Uuden kodin "sisustaminen" autismiin
sopivaksi on hidasta ja työlästä. Oma sisäavaruus
ei saa häiriintyä - ei varsinkaan kotona!
Tosi tärkeää - varsinkin kotona - on mm. pysyminen
erossa ulkopuolisista normi-ihmisistä ja heidän
elämiskulttuuristaan, joka on "ylisosiaalista ja
kaikkinielevän tasapäistävää".

Jos joku (omaa ymmärrystään yliarvioiva) nentti menee
ennakkoon ilmoittamatta ja odottamatta soittamaan
autismikirjoisen ihmisen ovikelloa niin hänen on turha
odottaa, että pääsisi yllätysvierailulle. Ovikello
on todennäköisesti poissa päältä!
Ja kun tai paremminkin jos joku nentti lopulta pääsee
autismi-ihmisen kotiin, hän huomaa tulleensa johonkin,
joka ei juuri ollenkaan muistuta nentille niin rakasta
normimuottiboxia, vaan on kuin vieraalta planeetalta.

Mikä auttaisi normienemmistöä ymmärtämään paremmin
autismikirjolla elävää ihmistä. Autismin maailma -sarja
onnistuu siinä aika hyvin, koska se sisältää mm.
pariminuuttisia lyhytelokuvia, joissa kuvataan
kokeellisen elokuvailmaisun keinoin autismikirjoisen
ihmisen aivotoimintaa, sitä sisäavaruutta, jossa
usein vallitsee meneillään oleva syväprosessointi,
hyperfokusoitunut tila, pysyvästi voimakas
aistiherkkyys ja alituisesti uhkaava ylikuormitustila.

Ohjelman ääressä tajuaa, miten vaikeaa autistin on
päästää muut omaan autistiseen sisäavaruuteensa.
Jos sitä maailmaa selittää sanallisesti, se ei valkene
monellekaan normienemmistön tavikselle.
Mutta se valkenee paremmin, kun se tuossa sarjassa
ilmaistaan tehokkaalla audiovisuaalisuudella.

Ohjelmasarjassa ääneen pääsee mm. Bathin yliopiston
psykologian opettaja tohtori Punit Shah.
Hän kertoo hyvin kiintoisia totuuksia autismille tyypillisten
rutiinien (toistuvien käyttäytymismallien) positiivisesta
vaikutuksesta autismikirjoisen ihmisen selviytymiseen.

On uutta tieteessä se, että autistinen käytös nähdään
hyödyllisenä. Nykyään se oivallus valtaa vauhdilla
koko neurobiologista tutkimusalaa. Voidaan puhua
jopa ajattelun "välkkyvästä vallankumouksesta".

Jo pitkään autismikulttuurin sisällä on muhinut
näkemys siitä, että mitä paremmin autismikirjoisia
ihmisiä opitaan kuuntelemaan, sitä selvemmin
ymmärretään autistisen käyttäytymisen hyödyllisyys
ja se, että autismikirjoisen ihmisen aivoille ei ollenkaan sovi
ahtaan normimuottiboxin mukainen neurotyypillisyys.

Siis vihdoinkin aletaan laajasti ymmärtää se, että
autismikirjoinen ihminen saa vahvuutensa toimimaan ja
pääsee parhaisiin tuloksiin silloin, kun hänen autistista
käyttäytymistään ei yritetä poistaa, vaan se hyväksytään.

Autismikirjoinen ihminen on haaste neurobiologisesti
normaaleille ihmisille. Autismikirjoinen ihminen on
syntynyt aitopaikalle näkemään, kenellä on hyvä
yleissivistys ja kenellä ei.

Yleistä on se, että normi-ihmiset eivät osaa ottaa
autismikirjoisen ihmisen erilaisuutta huomioon,
vaan (huomaamattaankin) työntävät hänet "sairauden"
kategoriaan. Usein normaalit eivät edes ole tietoisia
tästä käytöksestään.

Empatian osoittaminen autismikirjoista ihmistä kohtaan
ei ole enemmistön keskuudessa kovinkaan yleistä. Empatia
(eli myötätuntoinen eläytyminen) ei ole alkuunkaan
todellista empatiaa, jos se toteutuu tyyliin
"voi voi sinua sairasta rukkaa".

Avarakatseisuuden vähyys paljastuu siinä, että
normienemmistö näkee vain oman normimuottinsa ja
sen "puhdasoppisen" boxin ulkopuolella näkyy hämärästi
vain "epänormaaleja ja häiriöisiä ihmispoloisia".

Niinpä niin.
Eipä ole sattuma, että yleissivistyksen asiantuntijat
nimeävät hyvän yleissivistyksen olevan juuri sitä, että
kyetään todelliseen empatiaan, ollaan avarakatseisia ja
osataan ottaa muut huomioon.

Ylen Linna tv-sarjassa on autismikirjoinen Eve.
Hän tiedostaa olevansa älykäs mutta ei
sosiaalisessa mielessä. Assina pidän tuota
varsin hyvänä itsensä tiedostamisena.

Suomi24:ssä joku tyypillinen huonon yleissivistyksen
omaava hemmo raapustelee Evestä tähän tyyliin:
"...ei kyllä ole normaali millään mittarilla, päänupissa
näkyy viiraavan aika lailla..."
Assina tunnistan tuon Eveä rienaavan hemmon
sellaiseksi tavikseksi, joka kyhjöttää enemmistön
suosimassa ahtaassa normimuottiboxissaan ja uskoo
olevansa itse vailla minkäänlaista viiraamista, vaikka
todellisuudessa tuo hemmo on itse oman normaaliutensa
ahtaassa vankilassa eikä edes tiedosta sitä!

Joku toinen hemmo (tai ehkä sama) naputtelee
suomi24:ssä myös tähän tyyliin:
"..ihan sama missä ne pidetään kunhan pidetään
normi ihmisten ulkopuolella."
Avovankilassa mm. Eve on näköjään paljon fiksumpi
kommentoija kuin suuret ihmismassat vankiloiden
ulkopuolella!
Mitä tämä kertoo normienemmistöstä eli
autismikirjon ulkopuolisesta maailmasta eli
"vapaudessa" elävistä normimuotti-ihmisistä.
Ei ainakaan kovin hyvää!

Miten on mahdollista, että jotkut niistä, jotka
EIVÄT ole autismikirjolla, tuntuvat kärsivän
autismikirjosta enemmän kuin ne, jotka
todella ovat autismikirjolla?!

Miten usein assina olenkaan huomannut sen, että
normi-ihmiset alkavat puhua minulle ikään
kuin pikkulapselle, että "milloin aiot aikuistua,
muuttaa yhteen, mennä naimisiin ja
saada lapsia ja ostaa omakotitalon ja auton ja
hankkia koiran ja viedä lapsia harrastuksiin
NIIN KUIN KAIKKI MUUTKIN, NIIN KUIN
KUNNON IHMISET!"

Aina kun tuon kuulen, tiedän, että tuo
ihminen elää aivan toisenlaisessa maailmassa
kuin minä eikä osaa hetkeksikään päästä pois
omasta ahtaasta normimuottiboxistaan, jota
maailman tappiin saakka tuntuu tuputtuvan
kaikille muillekin.

Meitä ERILAISIA ihmisiä on paljon! Normimuottiboxi
estää tosi monia NÄKEMÄSTÄ meitä - silloinkin
kun olemme ihan lähellä!

Kun katselee tätä elämää assina, muodostuu automaattisesti
aika skeptinen suhde normienemmistön ihmisiin.
Miksi?
Siksi että he aina vertaavat sinua omaan normaaliuteensa ja
näkevät sinut "epänormaalina", "sairaana", "häiriönä" ja
"vääristyneenä". He eivät pysty näkemään sinua omana
arvokkaana yksilöllisenä itsenäsi, sellaisena, millainen
todella olet.

Assina ei todellakaan halua muodostaa läheistä suhdetta
- ei fyysistä eikä henkistä - siihen ahtaaseen normimuottiin,
jota normaaliuteensa addiktoitunut normienemmistö tuntuu
pitävän pakollisena kaikille.

Millaiseen ihmiseen assi sitten mielellään muodostaa
läheisen suhteen. Vain sellaiseen, joka näkee assin
autismikirjoisuuden pysyvyyden ja arvostaa sitä.
Sellaisia ihmisiä on vähän mutta pitkästä kokemuksestani
tiedän, että heitä kyllä löytyy.

Suurin osa normi-ihmisistä herättää assissa aiheellisia pelkoja.
Ne aiheelliset pelot ovat assiuden arkipäivää.
Ne pelot nousevat todellisista havainnoista, tilanteista, joissa
assi huomaa, että "nyt minut kuvitellaan aivan erilaiseksi kuin olen
ja minua yritetään väkisin muuttaa joksikin itselleni vieraaksi".

Assina minun omat rutiinini merkitsevät minulle paljon eikä
elämäni saa muuttua liikaa. Mahdollisten muutosten on
tultava aina sisältäpäin, minun assimaisesta itsestäni.
Muutokset eivät ole oikeansuuntaisia, jos ne tulevat
odottamatta ja kaikenmaailman pihalla olevien
normitavisten päästä.

Mutta kyllä assikin voi elää onnellisessa suhteessa.
Mitä se edellyttää?
Se edellyttää sitä, että onnistuu löytämään sellaisen
ystävän, joka on loistavan hyvin selvillä siitä, mitä on
elää synnynnäisesti erilaisena.

Ylen areenassa olevaa 2-osaista Autismin maailma
tv-dokumenttisarjaa en voi kylliksi kehua.
Klikatkaa ja katsokaa sen molemmat osat:
https://areena.yle.fi/1-65453308
Suosittelen todella!

Kun katsoin molemmat osat uudelleen, hämmästelin
dokumentin tapaa pureutua syvällisesti autismikirjon
ytimeen. Siinä puhutaan juuri niistä asioista, jotka
kaikkien tulisi nykyään autismikirjosta ymmärtää.

Erityisen ansiokkaasti dokumenttisarjan
kakkososassa (noin 22 minuutin kohdalla) puhutaan
nykytieteen uusista näkemyksistä, varsinkin siitä,
miten HYÖDYLLISIÄ autismikirjoisten ihmisten
kaavamaiset rutiinit, "rajoittavat ja toistuvat"
toimintatavat ja käyttäytymismallit
todellisuudessa ovat.

Moni ei ole vielä herännyt tieteen uusille oivalluksille.
Moni suhtautuu yhä hyvin vanhanaikaisesti ja pitää
autismikirjolla olevien käytöstapoja "ongelmallisina
vajavuuksina joille on pantava piste".

Kuitenkin uusimmassa tieteessä nykyään nähdään se,
että autistinen käytös on autistille (ja lopulta
kaikille muillekin) todella hyödyllistä.
Ymmärretään, että autistiset käyttäytymistavat
edustavat autismikirjolla olevien ihmisten
parhaita kykyjä. Jos ne käyttäytymistavat
poistetaan, autisti (ja kaikki muutkin) samalla
menettävät autismikirjoisuuden parhaat vahvuudet
ja niiden arvokkaimmat hedelmät.

Autismin maailman kakkososassa tohtori Punit Shah
sanoo autistin kaavamaisesta käytöksestä näin:
"Jos se ei vahingoita häntä itseään tai muita, se
voi auttaa häntä säätelemään tunteitaan tai muita
piirteitä ja sillä voi olla myös yhteys autistin
vahvuuksiin."

Autismikulttuurin sisällä on jo kauan muhinut näitä ajatuksia.
Monet asioita pohtineet "syväprosessoivat" autismikirjoiset
ihmiset ovat monin tavoin yrittäneet kertoa, miten tuhoisa
suhtautumistapa neurotyypillisellä enemmistöllä on niihin
asioihin, joita se ei kykene ymmärtämään. Suhtaudutaan
mitätöivästi tyyliin "Jos emme ymmärrä autismia niin
se on pyrittävä poistamaan, ainakin leimaamaan
"sairaaksi", "epäsosiaaliseksi", "ärsyttävän häiritseväksi" jne!

Kysymys kuuluu: Mikä on ongelma?
Ongelma ei suinkaan ole itse autismi, vaan se että
autismikirjon ulkopuolella oleva enemmistö ei vielä
kykene ymmärtämään sitä!

Olisinpa saanut jo koululaisena 50-luvulla eteeni
tuollaisen 6-12-vuotiaille autismikirjoisille
tarkoitetun "Minun autismini" -oppaan, jonka on
autismiliiton tilaamana tehnyt Marjo Grönholm!
Se löytyy netistä:
https://minunautismini.webnode.fi/
Suosittelen tsekkaamaan!

Ajattelen sitä pientä poikaa, joka koki 7-vuotiaasta
lähtien kansakoulun alaluokilla olevansa niin arka ja
erilainen. Kukaan ei tiennyt eikä nähnyt, että
olin autismikirjolla ja olisin kiihkeästi tarvinnut
oikeaa tietoa omasta erilaisuudestani.

Olisin huojentunut aika perin pohjin, jos olisin jo
tuolloin varhaisteininä saanut tietää sen, että
minulla on erilaiset aivot ja siksi koen ympäröivän
maailman vähän toisin kuin muut:
- jotkin asiat "superkiinnostavat"
- aistini ovat normaalia herkemmät
- koen vars. muut ihmiset poikkeavalla tavalla
jne. jne.

Se, että tuntin tarvitsevani jo varhain paljon omaa
rauhaa ja että viihdyin niin hyvin yksin, sai aikuiset
huolestumaan. En ymmärtänyt ollenkaan, miksi
aikuisten maailmaa huolestutti se, mikä minulle
oli parasta laatuaikaa ja juuri niitä hetkiä, jolloin
tunsin, että nyt elämäni sujuu, kun saan rauhassa
piirrellä ja tutkia kirjoja, nyt kehityn ja nyt aivoni
toimivat erinomaisesti.

Yksin omassa rauhassa elin myös stimmailun maailmassa,
josta yritin päästä eroon, koska en ymmärtänyt sitä.
Olisipa joku kertonut minulle jo tuolloin sen totuuden, että
tuo kaikki yksin tapahtuva stimmailu rauhoittaa erityisherkkää
hermostoani ja on siten vain terveydelleni hyödyllistä!

Aikuisten maailma, johon olin pakosti itsekin kasvamassa ja
joutumassa, tuntui selittämättömän oudolta. Minulle
tuli oppikoulussa voimakas esiintymispelko. Pakollisen
esitelmän pitäminen luokan edessä oli jokavuotinen
painajainen. Aina edellisenä päivänä rukoilin hartaasti, että
opettaja soittaisi minulle ja sanoisi, että minun ei tarvitse pitää
sitä esitelmää. Jos sellainen soitto olisi tullut, se olisi
ollut ylivoimaisesti elämäni onnellisin päivä.

Yhä huomaan assina saavani paljon voimaa ylen areenassa
(tämän vuoden lokakuun loppuun asti olevasta) 2-osaisesta
Autismi maailma -dokumenttisarjasta!
Sarja huokuu arvokasta ymmärrystä!
Eipä ihme, sillä siinä pääsevät ääneen ne, jotka todella
tietävät, mitä on elää autismikirjon sisäavaruudessa.

Se löytyy täältä:
https://areena.yle.fi/1-65453308
Suosittelen lämpimästi!

Katsoin juuri sarjan ykkösosan Flon ja Murrayn tarinat ja
raapustin paperille havaintojani ja omia mietteitäni.

Autismikirjoiset teinit piileskelevät huoneissaan
soimaten itseään. He viipyvät myös wc:ssä muita kauemmin.
Miksi? Siksi, että silloin he saavat olla edes hetken piilossa
normienemmistön ahdistavilta vaateilta ja pyyteiltä.

Kun olin teini, en tiennyt olevani autismikirjolla. En
tiennyt olevani niin epänormaali, että minulle olisi pitänyt
antaa Normaalin ihmisen käsikirja!

Kun ajattelen asiaa nyt - yli 50 vuotta myöhemmin - ymmärrän,
että oli tosi hyvä, että EN saanut teininä mitään tuollaista ohjekirjaa.
Sellainen olisi saattanut johdella minut vain kehittämään itselleni
täydellisen valheellisen normaaliuden MASKIN, sellaisen
raskaan kuoren, jota pahimmassa tapauksessa olisin kantanut
koko loppuelämäni - ja pian joutunut suljetulle osastolle tai
kuollut totaaliin uupumukseen!

Kaikille diagnosoiduille ja diagnosoimattomille
autismikirjoisille annan elintärkeän ohjeen:
RIISUKAA RASKAAT MASKINNE!

Jokaisella autismikirjoisella ihmisellä on LUPA
näyttää autistinen puolensa, se AITO puoli
itsestään, mikä ei ole ulkoisesti opeteltua, vaan
sisäistä, synnynnäistä ja pysyvää.
Jos tuo LUPA evätään niin tutkimusten mukaan
ihmisen itsemurhariski nousee 8-kertaiseksi!

Todella suositeltavan Autismin maailma -dokumenttisarjan
ykkösosassa on tärkeää tietoa tyttöjen ja naisten autismikirjoisuudesta.
Klikkaa se täältä:
https://areena.yle.fi/1-65453308

Britannian ainoassa autististen tyttöjen koulussa (Limpsfield Grange)
on paljon spesiaalitietoa siitä, miten autismikirjo ilmenee tytöillä.
Koulun rehtori Sarah Wild ja professori Francesca Happé
kertovat dokumentissa (22 minuutin kohdalla) kiintoisia faktoja.
Esim. 20-30 vuotta sitten luultiin, että poikien autismikirjoisuus on
kymmenen kertaa yleisempää kuin tytöillä. Nyttemmin on
huomattu, miten paljon tytöt "maskaavat" eli pyrkivät
peittämään autismikirjoisuutensa poikia useammin.
Arvioidaankin, että todellisuudessa poikien autismikirjoisuus
on vain kaksi kertaa yleisempää kuin tytöillä.

Tyttöjen autismikirjoisuuden tunnistaminen on siis edelleen
puutteellista. Tietoa puuttuu mutta sitä hankitaan uusilla
tutkimuksilla, joilla pyritään siihen, että tyttöjä ja naisia
ei enää tulevaisuudessa niin paljon ALIDIAGNOSOITAISI.

Maskaaminen on tytöillä pääosin sen tosiasian
salaamista, että on sosiaalisesti kömpelö.
Maskaamisen petollisuus on siinä, että autismikirjoisuus
on synnynnäistä ja pysyvää eikä sitä voi millään
naamioitumisella poistaa eikä tukahduttaa.
Se jää uuvuttamaan ikään kuin pinnan alle ja
oireet ilmenevät varsinkin ylikuormittumisena
sosiaalisissa tilanteissa. Ylikuormittuminen voi
kroonistua ja johtaa mystiseen voimien loppumiseen.

On kiintoisaa, että autismikirjoiset eli sosiaalisesti
kömpelöt tytöt voivat kiintyä erityisesti hevosiin
(tai koiriin). Niiden seurassa oleminen ei ollenkaan
kuormita autismikirjoisia aivoja. Niinpä näissä
ihannetapauksissa ihmisen ja eläimen välille voi
syntyä poikkeuksellisen ymmärtävä ja toisiaan
hämmästyttävän oikein tulkitseva yhteys.

Tuo edellä mainittu itsemurhariskin nouseminen 8-kertaiseksi
on nimenomaan maskaavien normaaliälyisten autistityttöjen
ja -naisten traagista todellisuutta. Se on otettava vakavasti.

Autismin maailman osassa 1 professori Francesca Happé
toteaa suoraan siteeraten mm. näin:

- "Jos tyttö on sosiaalisesti kömpelö, on osattava epäillä autismia.
- On tutkittu, että 70 prosentilla autistisista lapsista ja aikuisista
on mielenterveyden häiriöitä, kuten ahdistusta ja depressiota.
ADHD on myös yleistä, ja itsemurhariski on kohonnut.
- Suurimmassa vaarassa ovat normaaliälyiset autistiset naiset,
joiden itsemurhariski on 8-kertainen normaaliin verrattuna.
Älykäs autistinainen tappaa itsensä 8 kertaa luultavammin.
- (miesjuontaja huokaa syvään) Sehän on järkyttävää. Traagista.
- Nämä järkyttävät tilastot kuvastavat mielenterveysriskiä, jonka
muu maailma sälyttää autistisille naisille."

Ylen areenasta löytyvän Autismin maailma -dokumenttisarjan
koskettavimpia kohtia on se, kun autismikirjoinen Flo kertoo
videolla äidilleen, millainen hän on todellisuudessa ollessaan
yksin ilman maskaamista.
Videon kautta Flon äiti ymmärtää tyttärensä todellisuudesta ja
tuskasta paljon uutta, sellaista mitä hänen olisi
pitänyt nähdä jo kauan sitten.
Mutta ei koskaan ole liian myöhäistä nähdä, millainen
oma lapsi todella on - miten rakastettava, silloin kun hän
uskaltaa vihdoinkin olla rohkeasti ja avoimesti todellinen
aito autismikirjoinen oma itsensä.

Kevät lähestyy. Hormonit alkavat hyrrätä.
Romansseja voi syntyä.

Mutta miksi autismikirjolla olevat ihmiset kiinnostuneen
kumppanin pettymykseksi ovat usein vastahakoisia?

Vastaus:
Täältä autismikirjon sisäavaruudesta käsin näkee
hyvin orastavien ihmissuhteiden mahdollisuudet - ja
varsinkin niiden epäonnistumisen todennäköisyyden.

Autismikirjoisuus ei näy ulospäin. Se tulee siksi usein
kiinnostuneelle (tai jopa ihastuneelle) ei-autistiselle
kumppanille hyvin ikävänä yllätyksenä - varsinkin
kun se on synnynnäistä ja pysyvää.

Autismikirjoinen aikuinen ihminen on usein naimaton
tai eronnut. Miksi? Juuri siksi, että ihmissuhteet, varsinkin
läheiset sellaiset, kuormittavat autismikirjoisia aivoja
tavalla, jonka vain harvoin normienemmistön ymmärryskyky
pystyy käsittämään. Esim. autismikirjoisuuden leimaaminen
"sairaudeksi" ja "häiriöksi" kertoo juuri tästä enemmistön
ymmärryskyvyn riittämättömyydestä. Autismikirjoisuus
ei oikein millään näytä mahtuvan enemmistön terveys- ja
normaaliuskäsityksen sisään. Neurodiversiteetti on yhä
enemmistömassoille jotain sellaista, jota "ei voi olla".

Autismikirjoisen ihmisen sisäavaruuden syvyys on
normienemmistölle jotain aivan selittämätöntä - melkein
kuin ufot ja oudot elämänmuodot vieraalla planeetalla.

Harva ihminen on käynyt kuussa.
Vielä harvempi ei-autistinen ihminen (ei yksikään!) on
käynyt autismikirjon sisäpuolella.

Siksi tämän ketjun harvinaiset ja avartavat viestit ja
autenttiset matkaraportit autismikirjon SISÄLTÄ ovat
niin tärkeitä.

"On joskus rankkaa olla autisti. Se tuntuu vähän siltä kuin
olis aivovaurio - kaikilla muilla ihmisillä.”
- Marjut Ollitervo -

Venla Rossi kirjoitti 4.6.2023 hesariin loistavan artikkelin
UUSI NORMAALI. Löytyy täältä:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009512349.html

Heti tuon artikkelin alussa todetaan:
"Kaikki autistit eivät halua enää sopeutua: heidän mielestään
on maailman vuoro muuttua."

Juuri tuohon suuntaan autismikulttuurin sisällä on edetty.
Herääminen on tapahtunut tällä vuosituhannella.
Kaikki osapuolet kiittävät!

On vihdoinkin oivallettu, että ns. sopeutumisvaraa on
eniten tavallisten ihmisten asenteissa ja tietämyksessä.
Autismikirjoisia ihmisiä ei saada millään "sopeutettua"
normaaleiksi, vaikka sitä on tietämättömyyden sumussa
vuosikymmeniä monin tavoin yritetty ja tulokset ovat
epäonnistuneet. Sen sijaan kaikki ne ihmiset, jotka eivät
vielä ymmärrä autismikirjon synnynnäistä pysyvyyttä,
voidaan saada tolkun tielle oikealla ja todenmukaisella
informaatiolla ja tiedottavalla valistuksella.

Tuo linkitetty juttu on ansiokas esimerkki siitä, miten
vihdoinkin uudet todenmukaiset näkemykset puskevat
esiin ja saavuttavat tavallisten ihmisten tietoisuuden.
Tietämättömyyden pimeydestä ja ahtaudesta voi todella
päästä valoisampaan, avarampaan ja onnellisempaan
tilaan.

Monella tavalla - esim. ansiokkaalla tv-sarjalla Kirjolla, josta on
tulossa uusi kausi - autismitietoisuus leviää ja ennakko-
luulot hälvenevät. Syvällä elää kuitenkin mm. sellainen harhaluulo,
että "autismikirjo on sairaus".

Nykyään, kun eletään netin synnyttämässä mielipidekaaoksessa,
on moni menettänyt kykynsä sunnistaa kohti totuutta. Monien
"varmat" mielipiteet ovat aikansa eläneitä valheita, mutta niitä
hoetaan, koska hädissään uskotaan, että kun lähikapakan Arskakin
oli sitä mieltä niin täytyyhän sen olla yleinen mielipide eli "totta".

Ne, jotka yhä kuvittelevat, että homoseksuaalisuus on
"parannettava sairaus", ovat myös taipuvaisia uskomaan
muitakin valheita, esim. valheita autismikirjosta.

Uusi normaali eli "uusi yleinen mielipide" puskee esiin
kuin pajunkissat varhaiskeväällä. Uusi normaali on mm.
sen tajuamista, että "autistien eheyttäjät" ovat yhtä
väärässä kuin Päivi Räsänen. (Btw tänään kuulin, että
on syntynyt uusi slangisana "päivittää". Se tarkoittaa
sitä, että lyö raamatulla homoja).

Uusi normaali on uuden avaran ja ajantasaisen tiedon mukaan
elämistä keskellä 2020-lukua.

Uusi normaali on sitä, että autismikirjoisiin ihmisiin kohdistuneet
"pakkonormaalistamistoimet" tajutaan aataminaikuisiksi ja
harhaoppisiksi.

Uusi normaali on sen tajuamista, että räikeän tietämätön ja
ummehtuneen vanhoillinen suhtautuminen autismikirjoisiin
on auttamatta nykyään jo suorastaan häpeä.

Autismista kiinnostuneita suorastaan hemmotellaan,
kun on ensinnäkin ylen areenassa lokakuun loppuun asti
katsottavissa 2-osainen dokusarja Autismin maailma.
https://areena.yle.fi/1-65453308
Ja toiseksi on netissä luettavissa (tilaajille tai
2 viikon ilmaistarjoukseen tarttuville) Helsingin
Sanomien ansiokas artikkeli Uusi normaali.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009512349.html
Suosittelen!

Kun assina tsekkailen netistä noita pätevästi informoivia
ja monipuolisia autismipläjäyksiä, saan niistä joka kerta
irti uutta oivallettavaa. Noiden autismipläjäysten uudet
ja avarat näkemykset ovat minulle kuin vihreä laidun, jolle
talvella syntyneet vasikat päästetään navetasta ensimmäistä
kertaa! Btw, näkyykö jotenkin, että olen karjatilalta! :-)

Autismikirjoinen ihminen voidaan "uusmääritellä" näin:

"Autismikirjoinen ihminen on sellainen, että hänen on
vaikea toimia neuroetuoikeutettujen konventioiden ja
rituaalien mukaisesti.”

"Neuroetuoikeutettuja" ovat kaikki neurobiologisesti normaalia
neurotyyppiä eli "nenttiyttä" edustavat ihmiset, jotka vaatimattomasti
muodostavat noin 98-prosenttisen enemmistön!

Autismikirjoiset ihmispolot - joista olen yksi, kymmenien
tuhansien muiden suomalaisten joukossa - joutuvat siis
2 prosentin vähemmistössä elämään koko elämänsä
- elleivät muuta kuuhun - sellaisen ylivoimaisen enemmistön
kanssa, jonka "konventiot ja rituaalit" tuntuvat vierailta
eivätkä synkkaa autismikirjoisen ihmisen synnynnäisesti
erilaisen aivotoiminnan kanssa.

Nämä kaksi synnynnäiseltä neurotyypiltään erilaista ihmisryhmää
(normienemmistö eli "nentit" ja autismikirjovähemmistö)
eivät neurobiologisesta erilaisuudestaan johtuen useinkaan
elä sopusointuisessa rinnakkaiselossa, vaan - kuten mm. täällä
suomi24:n autismi-osiossa on nähty - erimielisyyttä ilmenee.
Useimmiten autismikirjoiset kainosti joutuvat huomauttelemaan
neuronormaalille enemmistölle, että sen käsitykset ovat yhtä
pahasti vanhentuneet kuin ruostunut itäauto tai veivattava
lankapuhelin.

Uusi normaali on sen ymmärtämistä, että on todella olemassa
kaksi neurobiologisesti erilaista synnynnäistä ja pysyvää
neurotyyppiä. Jompaankumpaan ihminen syntyy ja pysyy
siinä koko elämänsä, koska aivoja ei ole vielä opittu
vaihtamaan.

Tätä pysyvää "kahden erilaisen kokemusmaailman"
todellisuutta valotti mm. supersuosittu ja lopulta ylipitkäksi
muodostunut suomi24:n keskusteluketju Mitä jokaisen tulisi
ymmärtää AS:sta eli Aspergerin syndroomasta?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15607838/mita-jokaisen-tulisi-ymmartaa-assta
Tuo syväluotaava mammuttiketju on yhä kaikkien luettavissa ja
lukijoita onkin kertynyt jo yli 11300.
Suosittelen!

Autismista kiinnostuneita todella hemmotellaan!
Hyvä niin, sillä tiedolla hemmottelu ei pilaa ketään!
Päinvastoin!

Kun neurobiologisesti normaali enemmistö törmää
autismikirjon vähemmistön edustajaan (ja niin käy
usein), enemmistön mielessä tapahtuu enimmäkseen
sellaisia reaktioita, joita voisi kuvata lauseilla
"tuo eksynyt pitää ohjata oikealle tielle", "tuo toimii
väärällä tavalla", "tuo ihminen ei kuulu tänne",
"onko tuo tyyppi tahallaan noin vaikea", "miksi
tuo kerjää huomiota noin oudolla tavalla, onko
se narsisti", "mikä tuo naiivi reppana oikein luulee
olevansa" jne. jne.

Se aiheeton ylemmyydentunto, jossa enemmistö
kelluu, näyttäytyy autismikirjoiselle ihmiselle
vääjäämättä juuri niissä tilanteissa, joissa kaksi
aivojen erilaista ohjelmointia/kytkentää/
käyttöjärjestelmää (autistinen ja ei-autistinen)
kohtaavat.

Tuo em. enemmistön aiheeton ylemmyydentunto voi
pysyä pitkäänkin enemmistön tiedostamiskyvyn
ulottumattomissa, sillä enemmistön sisällä vaikuttaa
aina ns. ENEMMISTÖHARHA, jota voi kuvata lauseella
"mehän olemme enemmistö, joten me tiedämme
parhaiten".

Enemmistön edustama "totuus" on ymmärrettävästi varsin
tavoiteltu pyrkimys varsinkin diktatuurimaiden johtajilla.
Diktatuuri pyritään naamioimaan "demokraattiseksi"
luomalla kulissinomaiset näytösvaalit, jotka manipuloidaan
näyttämään sellainen "totuus", että diktaattorilla on
"jättisuuri suosio" ja että diktaattorin vallan jatkumiselle
on "kansan antama legitiimi mandaatti".

Autismikirjo edustaa tavallaan niitä ihmisiä, joiden näkökykyä
ja kiinnostusta kirkkaaseen totuuteen ei silmänkääntötempuilla
sumenneta, ei edes diktaattorien kulissimaisten teatterinäytösten
harhaisessa hulinassa.

Autismikirjoiset ihmiset ovat ihmiskunnan historian
saatossa paitsi tehneet lukuisia mullistavia keksintöjä,
myös toimineet laser-katseisina kriitikkoina ja huomanneet
ensimmäisten joukossa ne kehityskulut, jotka jatkuessaan
johtavat pahuuteen, sortoon, ihmisoikeuksien polkemiseen ja
suureen inhimilliseen kärsimykseen. Vieläkö joku väittää,
että autismikirjoisilla ei muka ole humaania sydäntä!

Ei ole millään lailla sattuma, että H. C. Andersen kuuluu
julkisuudessa assiksi arveltujen merkkihenkilöiden
joukkoon. Juuri H. C. Andersen (1805-1875) kirjoitti
legendaarisen ja hämmästyttävän hyvin aikaa kestäneen
sadun Keisarin uudet vaatteet. Siinä tarinassahan aikuiset
ja keisari itse ovat täysin huijauksen lumoissa mutta vain
assimainen lapsi uskaltaa sanoa totuuden.

Kun assina katselen tätä ihmisten maailmaa, huomaan
jatkuvasti monia kiintoisia tapahtumia.

Esim. miten usein onkaan tapahtunut niin että autismikirjo
ja neurotyypillisyys joutuvat ristiriitaan siksi, että
autismikirjoinen, varsinkin luova autismikirjoinen,
tarvitsee hyvin paljon häiriötöntä yksinoloa.

Jos autismikirjoisella, esim. luovalla assilla, on
ei-autistinen eli neurotyypillinen eli "nentti"
elämänkumppani niin se nenttikumppani joutuu
seuraamaan sivusta sitä luovan assin tärkeintä
elämänaluetta eli luovaa syväprosessointia.
Jos nenttikumppani on vielä hyvin läheisyydenkipeä
niin hänen elämänsä luovan assin kanssa on sitä,
että hän joutuu paljon kyhjöttämään orpona yksin
täysin vailla kumppanin seuraa.
Assina lisään tähän hymiön.
:-)

Luovimpien ihmisten elämään eivät yksinkertaisesti
mahdu sellaiset läheisyydenkipeät ihmiset, jotka eivät
kestä olla yksin, vaan koko ajan pitää olla joku toinen,
jonka kautta elää.

Miten moni ihmiskunnan historian suuri luova
ihminen onkaan todettu hyvin aspergerpiirteiseksi!
Nobelin kirjallisuuspalkinnonkin on saanut ainakin
seitsemän julkisuudessa aspergeriksi arveltua
luovaa autismikirjolaista.
Ennen kuin joku kysyy, keitäs nämä tällaiset
nobelistit ovat niin annan luettelon niistä:
W. B. Yeats (kirjallisuuden nobel 1923)
G. B. Shaw (kirjallisuuden nobel 1925)
Hermann Hesse (kirjallisuuden nobel 1946)
Bertrand Russell (kirjallisuuden nobel 1950)
Winston Churchill (kirjallisuuden nobel 1953)
Samuel Beckett (kirjallisuuden nobel 1969)
Bob Dylan (kirjallisuuden nobel 2016)

Niinpä niin. Autismikirjo merkitsee niin suurta erilaisuutta
normienemmistöön verrattuna, että esim. neurotyypillisen
ihmisen avioliitto autismikirjoisen ihmisen kanssa voi olla
onnellinen vain silloin, kun autismikirjoisuuden muodostama
suuri erilaisuus (rajoitteineen ja vahvuuksineen) saa
tarvitsemansa ymmärtämisen ja hyväksymisen.
Muussa tapauksessa autismikirjoinen kokee siinä liitossa
joutuneensa ansaan, jossa hänen parhaat (mahdollisesti
hyvinkin arvokkaat) vahvuutensa tukahtuvat eli hän ei
saa olla aito luova oma itsensä.

Tuolla toisessa ketjussa aloittaja kysyy:
"Valehtelevatko asperger-ihmiset muita
todennäköisemmin, jos siitä on heille hyötyä?"

Tuohon on assina helppo vastata.

Asperger-ihmisethän ovat sellaisia, että he puhuvat totta,
vaikka siitä olisi heille haittaa.

Esim. jos asiat ovat niin huonosti, että "keisarilla ei ole vaatteita"
eli jos valtion johtajalla on vain vallanhalua mutta ei pätevyyttä
eikä humaaniutta niin aspergeri sanoo sen totuuden ääneen,
vaikka siitä voi seurata hänelle paljonkin harmia.

Historia onneksi opettaa meille sen, että usein juuri
kohtalokkaat seuraukset ovat varmin todiste siitä, että
totuudenpuhuja oli oikeassa.
Esim. vuonna 1633 Galileo Galilei pakotettiin peruuttamaan
oppinsa, jonka mukaan maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin.
Galilei kuitenkin mutisi kuuluisat sanat:
Eppur si muove! (Se liikkuu sittenkin!)
Galilei tuomittiin harhaoppiseksi ja hänet
suljettiin siperialaiseen vank... anteeksi
elinikäiseen kotiarestiin.

Eräs nentti tuskailee assien kanssa tyyliin:

"En ymmärrä ollenkaan, miksi normaalien
ihmissuhdeodotusten täyttyminen assien kanssa
aina kariutuu! Ovatko assit tyhmiä?
Häiritsevätkö he tahallaan?"

Assina näen heti, mistä kiikastaa.

Nentti ei näe eikä tiedä, että assien aivoille eivät
ollenkaan sovi sellaiset ihmissuhdeodotukset,
jotka ovat totaalisen neurotyypillisiä.
Nykyään tämän perustotuuden pitäisi olla jo
hyvin tiedossa. Mutta niin ei näytä
olevan, vaan tietoa ja viisautta varsinkin
enemmistöltä eli nenteiltä puuttuu.

Näissä asioissa kukaan ihminen ei pyri
tahallisesti häiritsemään. Mutta jos
tietämättömyyttä on ihan perusasioissa niin
silloin totuus koetaan "häiriöksi".
:-)

Totuuden kokeminen "häiriöksi" on kiintoisa ilmiö.

Elämme aikakautta, jolloin on muuttunut ajankohtaiseksi
se vanha sanonta, että sodan ensimmäinen uhri on totuus.
Nykyään totuus on korvattu milloin näytösvaaleilla, milloin
räikeällä sotapropagandalla.

Kaikki jääkiekkofanit tietävät, mikä ero on puolustajalla ja
hyökkääjällä. Mutta sodassa ja sotapropagandassa on todella
yleistä se, että puolustajaa aletaan nimittää "hyökkääjäksi", jotta
todellinen verinen ja rikollinen hyökkääjä saisi "synninpäästön".
Siis sotarikosta yritetään peitellä ja sälyttää siitä vastuu uhrille.

Kun nykyään luemme ulkomaan uutisia, nämä syvän epärellisyyden
ilmiöt suorastaan hyppäävät sieltä silmillemme. Onneksi kaikenlaiset
räikeän epätodet väitteet pannaan nykyään usein lainausmerkkeihin
ja vähänkin fiksu lukija osaa heti pohtia, onko tuon ja tuon sitaatin
suustaan päästänyt tyyppi kovinkaan nero totuudenpuhuja vai
päästeleekö hän epätoivoissaan selviä hätävalheita.

Nuori kunniatohtori Greta Thunberg on sanonut osuvasti, että
autismikirjoisilla ihmisillä on laserkatse. Kyllä. Autismikirjoiset
ovat terävänäköisiä. He syväprosessoivat asioita. Kysymyksessä
on nimenomaan syvä rakkaus ja kiinnostus totuuteen.
Sellainen rakkaus ja kiinnostus on yhtä arvokasta sekä
sodan että rauhan aikana.

Rehellisyydestä, köyhyydestä ja assiudesta sananen.

Ahaneen kukkaro on alavariinsa vajjaa.
- suomalaista murreviisautta -

Köyhyysrajan tuntumasta löytyy paljon meitä
autismikirjoisia.
- tilastollinen fakta -

Kun köyhällä on rehellisyys, hän on rikkaampi kuin
kaikki vilunkipelillä rikastuneet.
- vanha viisaus -

Meidän assien rehellisyys (kiinnostus tosiasioita kohtaan)
johtuu tunnetusti siitä, että me koemme aistiherkkyytemme
takia maailman helposti ylikuormittuneen kaoottisena.
MUTTA kun me syväprosessoimalla poimimme sieltä
kaaoksesta esiin varmoja totuuksia niin me pysymme
tolkuissamme ja jalat tukevasti maassa - ja parhaassa
tapauksessa saatamme löytää/keksiä jopa jonkin tieteelle
uuden totuuden - kuten ihmiskunnan monet julkisuudessa
asseiksi arvellut merkkihenkilöt ovat tehneet.

Mm. Galileo Galilei (1564-1642) kuuluu julkisuudessa
asseiksi arveltuihin. Rehellisesti totuutta puhuttuaan
hänet tuomittiin elinikäiseen kotiarestiin.

Aiemmin linkitetyssä hesarin upeassa UUSI NORMAALI -artikkelissa
mainitaan myös upea autismikulttuurillinen sanasto, jonka
otsikossa sanotaan:
"Miten puhumme itsestämme
ja kuinka haluamme meille
puhuttavan
-Autismin syrjimätön sanasto "

Se löytyy netistä, tässä linkki:
https://asy.fi/wp-content/uploads/2022/10/AAVA-hankkeessa-tuotettu-sanasto.pdf
Suosittelen!

Sanastosta löytyy esimerkiksi ylikuormituksesta johtuvaa
tunneromahdusta kuvaava sana melttari (meltdown) ja
maskaaminen (masking), jossa autisti pyrkii välttämään
autistityypillistä käytöstä, eli mukautuu neurotyypillisen
yhteiskunnan vaatimuksiin.

Sanastosta löytyy selvitykset myös
mm. seuraaville kiinnostaville käsitteille:

- intensiivinen maailma
- myötätuntokuilu
- hyperakusia
- stimmaaminen eli aistirauhoittaminen
- selektiivinen mutismi
- prosodia
- systemointi
- neurodiversiteetti
- aistiherkkyys
- synestesia
- aistiuupumus
- sosiaalinen kuormitus
- toiseuttaminen
- vähemmistöstressi
- neurotyypillinen eli nentti
- nentismi
- omamaailmaisuus eli takiwatanga

Kun autismikirjoinen ihminen tiedostaa autismikirjoisuutensa,
se merkitsee suurta muutosta parempaan. Sumu hälvenee ja
maisemat kirkastuvat. Tiedän tämän omasta kokemuksestani.

Erilaisuuden syyn tunnistaminen toimii parhaana
itseymmärryksen välineenä. Se parantaa toimintakykyä.

Tässä hyvä sitaatti kokemusasiantuntijalta:

"Sen myötä olen löytänyt kodin itsestäni. Nyt minun on helppo
laskeutua itseeni, maadoittua ja ymmärtää omaa mielenjuoksuani,
ajatteluani ja toimintaani sekä omia toiminnanohjauksen haasteita.
On paljon helpompi suhtautua lempeämmin ja armollisesti itseään
kohtaan, kun tietää, mistä asioissa on oikeasti kyse."
- Cheyenne Järvinen -

Autismkirjoon suhtautumisessa ennemmin tai myöhemmin
päästään siihen, että ihmiset autismikirjoisen ihmisen
ympärillä automaattisesti hyväksyvät ja ymmärtävät
sen, että autismikirjoinen ihminen juuri autismikirjoisen
käytöksen kautta suoriutuu elämässään parhaiten.

Jotta tähän päästään, pitää vielä paljon jakaa oikeaa
tietoa siitä, millä tavalla autismikirjoinen ihminen on
luotu selviytymään, miten poikkeuksellisen herkät
hänen aistinsa ovat ja millä keinoilla hänen on
säädeltävä kuormitustaan ja kehon tunnetarpeita.

Yhä autismikirjoisia ihmisiä syrjäytyy. On huomattava,
että se syrjäytyminen ei johdu autismikirjoisuudesta
itsestään, vaan ympäristön tietämättömyydestä,
ymmärtämättömyydestä ja tuen puutteesta.
Väärän ja puutteellisen tiedon pohjalta edelleen
autismikirjoisiin suhtaudutaan tavalla, mikä
tuntuvasti - ja tarpeettomasti - lisää autismikirjoisten
ihmisten kuormitusta niin että arvokkaat ja
synnynnäiset vahvuudet menetetään.

Olen varma, että pikku hiljaa yleisesti aletaan
ymmärtää mm. se, miksi autismikirjoisen ihmisen on
terveytensä takia huolellisesti säädeltävä sosiaalista
kanssakäymistään. Mitä kauemmin ympärillä on yhä
väärää ja tietämätöntä suhtautumista, sitä kauemmin
autistikirjoisen ihmisen on rajoitettava suhteitaan
muihin ihmisiin.

Autismikirjoinen ihminen on todellinen kokemusasiantuntija,
joka tuntee oikean tiedon jokaisella hermosolullaan ja
on joutunut oppimaan sen kantapään kautta. Jos häntä
ei kuunnella, ollaan kuin kuuroja apinoita.

Tulevaisuus autismikirjoisten kohdalla näyttää
valoisalta. Niin paljon mediassa nyt puhutaan ja
jaetaan OIKEAA tietoa autismikirjosta, että
yks jos toinenkin havahtuu vihdoin näkemään,
että me autismikirjoiset emme ole sairaita ja
huonoja, vaan me olemme "vain" SYVÄSTI
ERILAISIA. Ja että meillä on rajoitteidemme
lisäksi myös merkittäviä VAHVUUKSIA.

Vaikka joku on sanonut, että "uudet sairauslöydöt
vain kaventavat normaaliuden kenttää" niin
todellisuudessa onneksi normaaliuden rajat
vain laajenevat.

Kyse on siitä, että esim. autismikirjoisuuus
aletaan ymmärtää normaaliuden yhdeksi
muodoksi. Normaalius on monimuotoista.
Ja juuri monimuotoisuudellaan ihmislaji
pärjää selviytymistaistelussa.

Yhä paremmin aletaan ymmärtää millaisessa
ympäristössä neurodiversiteettiä edustavat
autismikirjoiset ihmiset voivat hyvin ja ovat
tuottoisimpia, jopa hyvin innovatiivisia.

Asperger-ihmiset eivät tarvitse hoitoa, vaan
joustoa, tilaa ja kunnioitusta. En muista, mistä
luin tuon mutta se on totta.

Yhdenmukaisuuden, samankaltaisuuden ja
tasapäisyyden ihanteet ovat äärimmilleen
vietyinä kolkkoja kaikuja historiasta, 40-luvun
romahtaneesta natsi-Saksasta. Niiden
järkyttävien perikatojen suuntaan emme voi
lähteä - jos vähänkin on vielä päässämme järkeä
ja rinnassamme pelotonta sydäntä.

Sotaa emme todellakaan voi ruveta
hyväksymään. On käsittämätöntä, että jopa
suurvaltajohtajien tasolta vielä nykyäänkin voi
löytyä syvän epähumaania militarismia.
Jotkut ovat ylentäneet itsensä kyvyttömyytensä
tasolle - eivätkä näe, että koko maailma säälivästi
ja avoimesti nauraa heille!

Jostain poimin nämä viisaat sanat:
"Tarvitaan enemmän aidosti avointa yhteisöllisyyttä,
jossa rehellisyys ja aitous ovat suurempia hyveitä kuin
yhdenmukaisuuus ja samankaltaisuus."

Normaalien ihmisten ja autismikirjoisten ihmisten
sosiaalinen kohtaaminen tulee tulevaisuudessa
toteutumaan yhä suuremman ymmärryksen ja
arvostuksen ilmapiirissä.

"Emme me oireile, vaan yritämme kestää liiallisia
aistimuksia, sosiaalisia kontakteja ja hermoston
ylivirittymistä päivästä toiseen."

Noin toteaa autismikirjoisen perheen äiti.
Tuossa on huomio kiinnitetty "oireista" juuri
oikeaan suuntaan: aistiherkkyyteen, sosiaalisten
kontaktien kuormittavuuteen ja neurobiologiseen
ylivirittymiseen.

Usein kun puhutaan autismikirjoisen "oireista",
unohdetaan niiden synnynnäisyys ja
pysyvyys ja kuvitellaan, että ne ovat
tilapäisiä ja poistettavissa.

Autimikirjoisillle, erityisesti tytöille, on hyvin
tyypillistä se, että he peittelevät "oireitaan"
oman mielenterveytensä kustannuksella.
Sitä sanotaan maskaamiseksi (engl. masking).

Ydinasia, joka kaikkien on syytä oivaltaa, on se, että
mikään autismikirjoisuuden muoto, esim. Aspergerin
syndrooma, ei ole "hoidettavissa oleva sairaus",
vaan synnynnäisten ja pysyvien neurobiologisten
ominaisuuksien yhdistelmä.

Jos jollain hoitoyhteisöllä on hyvin ahdas käsitys siitä,
mikä on normaalia, kaikkien asperger-ihmisten kannattaa
pysyä sellaisesta hyvin kaukana!

ASPERGER ON ERILAISUUTTA, JOKA EI TARVITSE
HOITOA, VAAN JOUSTOA, TILAA JA KUNNIOITUSTA.

Pohdin taas sitä, jos joku kysyy minulta (assilta),
kannattaako autismikirjoisen, esim. AS-ihmisen, kanssa
alkaa seurustella niin vastaan jotenkin näin:

Normaalissa (neurotyypillisessä) merkityksessä
seurustelu AS-ihmisen kanssa on jotain aivan muuta
kuin seurustelu neurotyypillisten eli nenttien kesken.
Jos nenttiosapuoli yrittää muodostaa läheistä
ihmissuhdetta AS-osapuolen kanssa TIETÄMÄTTÄ
MIHIN RYHTYY niin en suosittele!!
MUTTA jos nentillä on ERITTÄIN HYVÄ tietämys siitä,
miten suuresti autismikirjoinen ihminen eroaa
neurotyypillisestä enemmistöihmisestä niin
silloin on pieniä mahdollisuuksia.
On tosin erittäin harvinaista, että normienemmistöstä
löytyy tuota vaadittavaa erittäin hyvää tietämystä.

Autismikirjon sisäavaruudessa joutuu melkein vierailemaan
sellainen nentti, joka yrittää AS-ihmisen kanssa seurustella.
Pitää muistaa, että ihminen on käynyt kuussa mutta toistaiseksi
yksikään nentti ei ole todella onnistunut käymään autismikirjon
sisäpuolella.

Jo se "melkein vierailu" voi järkyttää outoudellaan
neuronormaalia eli nenttiä melkoisesti. Helposti nentti alkaa
kiristellä hampaitaan ja vihjailla, että "eikös nyt olisi jo
aika sinunkin muuttua normaaliksi".
Silloin AS-ihminen tietää, että tuolla nentillä ei ole
edes alkeistietoja autismikirjon todellisuudesta, koska
hän ei tiedä edes sitä, että autismikirjo on synnynnäistä ja
pysyvää.

Ihmiset, jotka yrittävät muuttaa autismikirjoista ihmistä
normaaliksi, ovat syvän tietämättömyytensä lisäksi myös
sokeita näkemään autismikirjoon sisältyviä vahvuuksia.
Sellaiset "telaketjunormaalistajat" ovat yleisiä mutta me
assit onneksi osaamme karttaa sellaisia tyyppejä.
Meillä on "lasernäkö" emmekä vahingossakaan halua,
että ruttoa muistuttavat kauhuskenaariot alkaisivat
toteutua.
:-)

Mikä on ei-autistisen enemmistön eli "nenttien" pahin painajainen?
Onko se autisti naapurina?

Vastaus on myönteinen, jos nentillä on poikkeuksellisen
huono kyky sietää erilaisuutta.
Vastaus on myönteinen, jos nentti ei halua, että naapurista
kuuluu minkäänlaisia elämän ääniä.
Vastaus on myönteinen, jos nentti hurahtaneesti kuvittelee
olevansa koko tällä pallolla ainoa oikean ihmisen mittapuu.

Miten ajattelevat fiksuimmat ihmiset.
He ajattelevat näin:
"Juuri ihmisten erilaisuus on se, mikä muodostaa
ihmiskunnan aarteiston ja rikastaa sivistystämme eniten."

Joillakin ihmisillä valitettavasti on noussut päähän ajatus:
"Kaikkien täytyy olla enemmistönkaltaisia!".
Minulle (assina) tulee usein mieleen kysymyksiä:
"Miksi suuri enemmistö tuntuu pelkäävän eniten juuri
pientä vähemmistöä? Onko enemmistönkaltaisuutta
vaativa ihminen poikkeuksellisen pelokas ja epävarma
itsestään?"

Ihmiskunnan historiassa on jo satoja tuhansia kertoja
törmätty siihen, että autismikirjoisuus on osoittautunut
normaalin enemmistön ymmärryskyvylle ylivoimaiseksi
haasteeksi.

Haasteen ylivoimaisuudesta kertovat mm. lukemattomat yritykset
kokonaan kieltää autismikirjoisuuden olemassaolo, yritykset polttaa
tai hukuttaa autismikirjoiset "noitina", yritykset leimata heidät vain
"tilapäiseksi muoti-ilmiöksi", yritykset kuvitella se kaikki vain
"kepeäksi mielen hairahdukseksi", yritykset "hoitaa se kaikki
pois viikon pikku vieroituskurssilla", yritykset "tehdä kaikille
palvelus ja määrätietoisesti vääntää autistireppanat vääriltä
sivuraiteilta takaisin oikealle tielle". Jne.

Normienemmistö on lukemattomia kertoja sortunut luulemaan,
että tietävät jo autismikirjoisuudesta riittävästi. Tämä luulo
on elänyt siitä huolimatta, että autismikirjoiset ovat yrittäneet
monin tavoin ilmaista näkemyksensä siitä, että normienemmistö
ei ole vielä ollenkaan onnistunut todellla kurkistamaan autismikirjon
sisälle. Eihän normienemmistö ole vielä edes kunnolla vaivautunut
kuuntelemaan autismikirjoisia! Puhumattakaan siitä, että
normienemmistö olisi suostunut avaamaan silmiään sille, että
autismikirjon sisältä paljastuu myös vahvuuksia.

Tässä vinkki kaikille, jotka ovat kiinnostuneita
ymmärtämään olennaisia asioita autismikirjon
sisäavaruudesta:
Lukekaapa tarkkaan "Erilaiset aivot" -esite!
Se tulvii kiteytettyä tietoa autismista ja muusta
neurovähemmistöstä!

Se esite löytyy pdf-muodossa täältä:
https://paut.fi/media/erilaiset-aivot-trifold.pdf

Esitteessä käytetään mm. sanaa "Ekko" (=erityiskiinnostuksenkohde).
Tunnen sen henkilön, joka keksi tuon ekko-sanan.
:-)

Esitteestä haluan poimia tähän erään lauseen:

"Tarvitsemme ymmärrystä, ei parannusta, sillä
vaikka aivomme ovat erilaiset, ne eivät ole vialliset."

Tuo lause on erittäin totta. Tuo lause on aiheellista sanoa,
koska yhä moni neuronormaalin valtaväestön edustaja
ajattelee - harhaisesti! - näin:
"totta kai autismisairautta potevat pitää parantaa,
ilman muuta heidän aivojensa viat pitää korjata".

Tuollainen normienemmistön ajattelu on monella
tavalla virheellistä!

Ensinnäkään autismi ei ole sairaus vaan erilaisuus.
Toiseksi se erilaisuus on synnynnäinen ja pysyvä.
Kolmanneksi tuota synnynnäistä ja pysyvää erilaisuutta
ei voi eikä pidä yrittää hoitaa, parantaa eikä korjata,
vaan sitä pitää oppia ymmärtämään, koska se
tarvitsee joustoa, tilaa ja kunnioitusta.

"Hyvinvointi perustuu ihmisen mahdollisuuksiin
olla sellainen kuin on."
- Maarit Kuoppala -

Tuossa on sanottu syvällinen totuus.

Suomi ei olisi maailman onnellisin maa, ellei täällä
olisi suhteellisen hyvä sietokyky myös sellaisia kohtaan,
jotka ovat erilaisia.

Eräs tyyppi tosin irvaili, että se kertoo maailman
tilasta tosi huolestuttavia asioita, jos SUOMI
rankataan maailman ONNELLISIMMAKSI maaksi.
Tyyppi tarkoitti sanoa sen totuuden, että Suomi ei
ole mikään puhdas pulmunen siinä mielessä, että
täällä ei olisi erilaisten syrjintää eikä koulukiusaamista.
Muualla maailmassa valitettavasti moni asia todellisen
hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin huonommin kuin
Suomessa.

Netistä olen löytänyt hyviä kirjoituksia autismikirjosta
mm. täältä:
https://paut.fi/aihe/autismipolku

Piakkoin tulen kommentoimaan em. autismipolun varrelta
löytyviä Maarit Kuoppalan kolumneja, jotka pureutuvat
autismikirjoisen ihmisen elämään eritellen näkökulmia ja
havainnollistaen sitä meille asseille niin tuttua autismikirjon
"sisäavaruutta" mm. viiden pääpiirteen kautta.

Assina ilahdun aina, kun huomaan, että autismikirjosta
on vihdoinkin herätty puhumaan. Erityisen paljon
ilahdun, jos huomaan, että siitä puhutaan
vihdoinkin totuudenmukaisesti!
:-)

Tie on mukautettava maastoon.

Kuulostaako järkeenkäyvältä?
Kyllä.

Mutta millaista on autismikirjoisen ihmisen maasto,
se mihin hänen on raivattava oma tiensä.

Se maasto on hänen erilaisten aivojensa mukaista.
Se maasto on aistiherkkyyden mukaisesti kumpuilevaa,
joskus jopa ylitsepääsemättömän jyrkkäseinäistä. Se maasto
on mahdotonta silloin, kun aistiherkän ihmisen aistikuormitus
menee todella sietorajan yli. Silloin pitää pelastautua, koska on
hätätilanne. Silloin on valitettavasti harvoin se ihannetilanne,
että löytyy suojainen kämppä, jossa vallitsee lämpö ja ymmärrys.

Mitä kaikkea autismikirjon sisäavaruudessa todella tapahtuukaan.
Tänään haluan puhua eräästä tapahtumasta, joka johtuu juuri
liiallisesta aistikuormituksesta. Eli tänään haluan puhua
MELTTARISTA (englanniksi meltdown, suomeksi tunneromahdus).

Mistä melttari syntyy. Se syntyy ylenmääräisesti kuormittavista
ja ahdistavista sosiaalisista tilanteista, joista ei pääse pakenemaan.
Autismikirjoiset ihmiset tietävät, mistä puhun. Minäkin tiedän,
koska olen assi ja minulla on erilaiset aivot ja niiden kanssa elän
joka hetki autismikirjon "sisäavaruudessa", josta kirjoitan näitä
havaintojani.

Olen joutunut tarpomaan melttareiden läpi. Olen nähnyt ne sisältäpäin.
Mutta ulkopuolinen enemmistö ei usein vieläkään näe eikä ymmärrä
melttareiden sisäisiä syitä. Tiedon tarve on suuri.

Neuronormaali enemmistö "näkee" autismikirjoisten ihmisten
melttarit neurotyypillisesti hyvin "epäsopivina", vaikka todellisuudessa
ne ovat sellaisessa ylikuormitustilanteessa autismikirjoisen ihmisen
ainoat sopivat, jopa ainoat mahdolliset suojautumiskeinot!

Miten kaukana ns. normaali enemmistö onkaan autismikirjoisen
vähemmistön tarpeiden ymmärtämisestä!
Koska neurotyypillinen enemmistö itse ei ole kokenut tuollaisia
aistitiedon ylikuormituksen aiheuttamia romahduksia, sillä on pitkä
matka suhtautua sellaiseen empaattisesti eli kyetä eläytymään
autismikirjoisen vähemmistön kriittisiin tilanteisiin.
Vasta todenmukaista tietoa saatuaan enemmistöllä on
eväät kykyyn tuntea empatiaa autismikirjoisia kohtaan.
Todenmukaisen tiedon tarve on todella SUURI.

Ennen kuin enemmistö kunnolla kykenee empatiaan meitä
kohtaan, joudumme näkemään ja kuulemaan kaikenlaista ikävää.
Kun neuronormaalit enemmistöihmiset joutuvat kohtaamaan
yhden autismikirjoisen ihmisen, jolla on menossa tyypillinen
melttari, heidän eteensä ikään kuin nousee seinä ja huomataan,
miten avuttomia he ovat. He käsittävät väärin. He tarrautuvat
huteriin ennakkoluuloihinsa. He joukolla hylkäävät ja tuomitsevat
tuon yksittäisen autismikirjoisen ihmislapsen ja yltyvät
moraalisaarnaamaan, että "eihän kukaan voi sallia tuollaista
häiriökäyttäytymistä".

Mutta itse asiassa tuollaisessa tilanteessa juuri sen ymmärtämättömän
enemmistön käyttäytyminen on sitä todellista häiriökäyttäytymistä.
Tuomitaan, koska ei ymmärretä. Tuomitaan, koska ei
osata olla oikeudenmukaisia. Tuomitaan, koska ei osata
kunnioittaa.

Koko inhimillinen kulttuuri ja elinympäristö pitäisi mukauttaa ja
suunnitella niin, että seinät eivät nouse eteen enää yhdenkään
autismikirjoisen ihmisen elämän edessä.

Huhtikuisen sadepäivän ratoksi huomaan tekeväni kahta asiaa.
Seuraan ikkunasta kaukoputkella jäällä kipittelevää västäräkkiä.
Ja sitten palaan koneen ääreen pohtimaan oman autismikirjoisuuteni
yksilöllisiä piirteitä. Siinä pohdinnassa käytän hyödyllisenä siivilänä
Maarit Kuoppalan autismipolku -kolumnien materiaalia.

On tunnettua ja olen todella huomannut, että autismikirjoinen
ihminen on usealla elämänalueella ERILAINEN kuin normaali ihminen:

1) erilainen SOSIAALISESTI
- kohdallani välitön face-to-face -kontakti tai puhelinsoitto
ei tunnu niin omalta kuin VÄLILLINEN kommunikointi (tekstiviesti,
sähköposti jne.)
- tarvitsen paljon sellaista rauhoittavaa yksinoloa, jossa
ulkoiset häiriöt on minimoitu

2) erilainen AISTIKOKEMUSMAAILMA
- minua stressaavat odottamattomat kovat äänet ja liian
kirkkaat valot
- erityisen kuormittavaa on sosiaalisten tilanteiden
odottamattomuus ja häly, niiltä minun pitää suojautua ja
palautuminen niistä vaatii tunteja omassa rauhassa

3) erilainen ARJEN SUJUMINEN ja TOIMINNANOHJAUS
- arkeni sujumattomuus näkyy erityisesti siivoukseen
liittyvänä aloittamisvaikeutena
- "ekkot" menevät kiinnostavuudessaan aina
kirkkaasti siivoustarpeiden yli :-)

Jo nuo kolme elämänaluetta osoittavat, että neuronormaalit ja
autismikirjoiset elävät ikään kuin eri avaruudessa, eri planeetalla.
Autismikirjoisen oma "sisäavaruus" ja yhteys omaan itseen
erityisine yksilöllisine tarpeineen ja tunteineen on joka
hetki huomionarvoisempi fokusoitumiskohde kuin
kaikenmaailman ulkopuoliset pyyteet ja vaateet, jotka
tulevat ikään kuin joltain oudolta Neuronormus -planeetalta.
Sen planeetan suuntaan avautuvaksi autismikirjon aivodataa
ei ollenkaan luotu.

En koskaan kai lakkaa ihmettelemästä neuronormaaleissa
sitä, miten he heti hätääntyvät, jos joku on erilainen kuin he.
En lakkaa ihmettelemästä sitä, miten kokemattomia ja
avuttomia he ovat ERILAISUUDEN edessä.

Autismikirjoinen syntyy maailmaan (sisäavaruuteen),
jossa juuri maailman erilaisuus iskee syntymästä asti
vasten kasvoja. Enemmistö on kuin toisesta maailmasta.

Siinä kahtiajakautuneessa elämän kontekstissa
joudut elämään lapsuuden ja nuoruuden. Ja siinä
ristiriidassa joudut päättämään, kumpi on tärkeämpää:
muiden kuunteleminen vai oman itsen kuunteleminen?

Tuhansia kertoja autismikirjoisena kuulet, että
"käyttäydyt huonosti"!

Mutta jos autismikirjoisena ihmisenä olet viisas ja
kaiken sen erilaisuuspommituksenkin keskellä
osaat arvostaa itseäsi ja vahvuuksiasi, kykenet
kirkkaasti oivaltamaan tämän:

"Jos käyttäytyisin heidän ymmärtämättömän mielensä
mukaan, se merkitsisi itseni laiminlyömistä!"

Miten usein autismikirjoisena huomaankaan sen, että
lukumääräisesti ylivoimainen neuronormaali enemmistö
tuppaa pitämään "hölmönä" jokaista sellaista ihmistä,
joka "ei älyä elää normaalilla tavalla".

Silloin aina joudun toteamaan sen tosiasian, että enemmistö
ei ollenkaan näe sitä todellista erilaisuutta, johon me kaikki
neuroepätyypilliset olemme pysyvästi syntyneet. Jos ei
näe, ei voi ymmärtääkään. Normaaliuden aiheuttama
sokeus on yleisempää kuin enemmistö tietääkään!

Moni neuronormaali elää selvässä HARHALUULOSSA, kun
ajattelee, että "jos minä olisin syntynyt neuroepätyypilliseksi
niin minä kyllä osaisin ihan helposti käyttäytyä normaalisti"!
:-)

Autismikirjon ulkopuolelle syntyneelle normienemmistölle
näyttää olevan tosi vaikeaa tajuta, mitä merkitsee, jos on
sattunutkin saamaan synnynnäisesti ja pysyvästi erilaiset aivot.

Monelle neuronormaalille on myös vaikeaa käsittää sitä, miksi
neuroepätyypillinen ihminen ei koko ajan hillittömästi
hakeudu heidän "fiksuun ja osaavaan" seuraansa, vaan usein
jopa aktiivisesti jättäytyy "sivistyksen ulkopuolelle" vetäytymällä
yksinäisyyteen.

Luovana neuroepätyypillisenä ihmisenä olen huomannut, että
yksinolo on hyvin usein se kaikkein HEDELMÄLLISIN olotila.
Siihen on lukemattomia syitä. Painavin syy on se, että
ollessani yksin minun ei tarvitse ollenkaan pelätä sitä, että
taas joku "kaikkitietävä" neuronormaali häiritsee ja yrittää
tunkea minua omaan ahtaaseen normimuottiinsa.

Neuroepätyypillisenä ihmisenä tiedän olevani näkökykyinen.
Tiedän omistavani erilaiset aivot ja ymmärrän, että ne eivät
ole vialliset. Aivoni oivaltavat mm. sen, että minun ei ole järkeä
ängetä itseäni tieten tahtoen kuuntelemaan sellaisia
normimuotilla valettuja massaihmisiä, "betonijusseja", jotka
HARHAISESTI pitävät itseään "sivistyneinä, fiksuina, osaavina
ja pätevinä" - jopa pätevinä neuvomaan jokaista neuroepätyypillistä
ihmistä.

Miksi neuroepätyypillisen ihmisen pitäisi kuunnella normimuotilla
valettua neurotyypillistä enemmistöä. Se kuunteluhan on
ajankohtaista vasta sinä kauniina päivänä, jolloin tapahtuu se
ihme, että enemmistön normimuottiaivoissa ensimmäisen kerran
avautuu myös neuroepätyypillinen aivotoiminnallinen data.

"Kyllä tää kirjojuttu on saanut jo liian suuret mittasuhteet."

Noin kirjoittaa sellainen ihminen, joka ei ole vielä
ymmärtänyt, että esim. autismikirjosta on vihdoinkin
(eläköön!) alettu puhua ja tehdä tv-ohjelmia suoraan
ilman lääketieteen (paikoin hyvinkin outoa) perinnejargonia
ja ilman tavallisten "räyhäkonservatiivien" vanhoillisia
puheenvuoroja.

Vihdoinkin on siis päästy asioiden ytimeen eli
kuulemaan itse autismikirjoisia ihmisiä. Heidän
kuulemisensa ei joillekuille ("räyhäkonservatiiveille"?)
kelpaa. Onko yhä jokin kansanosa, joka ei suostu
vieläkään antamaan autismikirjoisille ihmisoikeuksia
ja mielipidevapautta?! Autismikirjoisethan ovat
kokemusasiantuntijoita parhaasta päästä! On todella
tervehdittävä ilolla sitä, että elinikäisen erityiskokemuksen
omaavat pääsevät vihdoinkin itse ääneen.

Siis ei todellakaan ole mitään järkeä jatkaa ja jatkaa sitä
auttamatta vanhentunutta linjaa, että vain kansan syvien
rivien "räyhäkonservatiivit" ja kaukana todellisesta
omakohtaisesta autismikokemuksesta olevat
nenttilääkärit pääsevät puhumaan omia outoja
käsityksiään siitä, miten "AS ja ADHD ja muut
'kirjaindiagnoosit' ovat vain muotidiagnooseja" ja
muuta sellaista höpönhöpöä. Muoti muuttuu mutta
autismikirjo on synnynnäistä ja pysyvää. Ei ole
tämä totuus mennyt läheskään kaikille lääkäreille
vielä jakeluun.

Todellakin asia on näin:
"... kyllä on vihdoinkin aika antaa meidän
autismikirjoisten itse puhua siitä todellisuudesta, jossa elämme.
Varsinkin kun tätä ennen on vallinnut hiljaisuus.
Assina oon iloinen, että totuutta tuodaan julki eikä
enää pelkät tyhmät ennakkoluulot pääse
tyrannisoimaan."

Olen varma, että kunhan vanhoillisimmatkin ihmiset
lopulta tajuavat esim. sen, että Aspergerin syndrooma
on synnynnäinen ja pysyvä ja että siinä on myös ilmi-
selviä vahvuuksia, niin sen jälkeen kukaan ei enää kaipaa
sitä vanhaa aikaa, jolloin elettiin autismikirjon suhteen
tiedollisessa pimeydessä.

Autismikirjoisten erityiskyvykkyydet menetetään niin kauan
kuin esim. koulumaailmassa on ymmärtämätöntä ahdasmielistä
suhtautumista autismikirjoisia ihmisiä kohtaan.

Jos ei asenteet avarru ja tervehdy, me kaikki - sekä autismikirjoiset
että ei-autismikirjoinen enemmistö - menetetään kyvykkyyden hedelmiä.

Jos hyväksyttävän normaaliuden määritelmä yhä
"räyhäkonservatiivien" sivistymättömyyden takia pysyy
sairaan ahtaana ja totuuden kertomista autismikirjosta
paheksutaan, syyllistytään repressiivisyyteen eli
vastustetaan terveitä uudistuksia ja estetään
henkinen kehitys.

Se enemmistö, joka syntyy autismikirjon ulkopuolelle,
joutuu kuvittelemaan, millainen se autismikirjo oikein
on. Ja aina kun joutuu kuvittelemaan jonkin asian niin
se kuvitelma kertoo hyvin paljon siitä kuvittelijasta
itsestään. Kuvitelmissaan ihminen tuppaa nostamaan
itseään - ja työntämään muita alhaisempaan ja
sairaampaan suuntaan.

Autismikirjon ymmärtäminen on tavattoman vaikeaa
puuhaa sille enemmistölle, joka ei koskaan konkreettisesti
voi päästä sen sisälle. Ymmärtämisvaikeus saa enemmistön
turvautumaan laiskuuteen eli omahyväisiin kuvitelmiin,
joissa ymmärtämisvaikeus selitetään johtuvaksi siitä, että
kyseessä on muka "kehityshäiriö" ja "sairaus", vaikka
todellisuudessa kyseessä on vain neuromoninaisuus eli
neurodiversiteetti - biodiversiteetin neurologinen muoto.

Jos meillä ei olisi autismikirjon tapaisia "enemmistönkaltaisuuden
poikkeamia", ihmiskunnan selviämisen välinearsenaali jäisi ehkä
jopa kohtalokkaan suppeaksi.

Autismikirjosta puhuminen uudella tavalla on tosi tervettä.
Yhä useampi on alkanut huomata, että autismikirjon ulkopuolella
todellisuutta kuvataan eri lailla kuin autismikirjon sisäpuolella.

Mitä esim. on "sosiaalinen oppiminen"?

Nenttien eli autismikirjon ulkopuolelle syntyneiden
mielestä autismikirjoisen ihmisen "sosiaalinen
oppiminen" on sitä, että autismikirjoinen alkaa
jäljitellä neurotyypillistä sosiaalisuutta. Oppii siis
teeskentelemään!

Autismikirjoisten ihmisten näkemys "sosiaalisesta
oppimisesta" on onneksi aivan erilainen, paljon
terveempi, todenmukaisempi ja rehellisempi.

Nimittäin autismikirjoinen ihminen oivaltaa, että
kun on syntynyt autismikirjon neuroepätyypilliseen
sisäavaruuteen niin neurotyypillisyyden jäljittelemisen
"oppiminen" merkitsee fuskaamista, pelkurimaista maskin
taakse vetäytymistä. Käytännössä se on suistumista vakavaan
ylikuormitustilaan, melttareihin ja burnoutiin. Se on oman
mielenterveytensä perustan tärvelemistä!

Autismikirjoinen ihminen ymmärtää, mikä on hänen
autismikirjoisille aivoilleen kaikkein luontevinta, sopivinta,
terveintä ja todellisinta SOSIAALISTA OPPIMISTA.
Sitä on tietenkin se, että hän oppii KYSEENALAISTAMAAN
sellaiset ihmiset, jotka yrittävät väkinäisesti tunkea häntä
ahtaaseen neurotyypillisen sosiaalisuuden muottiin.

Kyse on siitä, ymmärtääkö autismikirjon synnynnäisyyden
ja pysyvyyden vai ei. Autismikirjon ulkopuolelle syntyneen
enemmistön keskuudessa tämä ymmärrys on yhä ollut
huolestuttavan vähäistä. Siksi autismikirjon todellisuuden
suurempi tuominen julkisuuteen, tv-katsojien olohuoneisiin,
on mitä positiivisin asia.

On selvää, että ymmärrystä on eniten kokemusasiantuntijoilla,
siis meillä, jotka olemme syntyneet autismikirjon sisäavaruuteen
ja jotka elämme siinä koko elämämme. Ellei meitä ole pakolla
aivopesty aivan idiooteiksi, me kirkkaasti tiedostamme luissa
ja ytimissämme sen, että meille mikään TODELLINEN sosiaalinen
oppiminen ei voi mitenkään olla sitä, että alamme toimia omien
- myös vahvuuksia sisältävien - aivojemme vastaisesti.

Ranskankielisessä wikipediassa sanotaan AS-lapsista
mm. näin:
"Heidän toistuva tarpeensa miettiä ennen reagoimista
sosiaalisissa yhteyksissä saa muut lapset pitämään
heitä ... älyllisesti jälkeenjääneinä."

Tuo miettimistarve sosiaalisissa tilanteissa on aika
keskeinen AS-ominaisuus. Se ei tietenkään johdu
mistään "älyllisestä jälkeenjääneisyydestä", vaan siitä,
että AS-aivojen "sosiaalinen kooditus ja kytkennät"
ovat synnynnäisesti ja pysyvästi neuroEPÄtyypillisiä.

Jos on saanut AS-aivot, niiden kanssa joutuu tulemaan
toimeen koko elämänsä. Joutuu kohtaamaan yhä
uudestaan neuronormaalin enemmistön yhteisölliset
reagointitavat. Ne tavat ovat autismikirjoiselle ihmiselle
vieraita, kuin outoa kieltä. Sitä "enemmistökieltä" on pakko
kuitenkin jossain määrin edes hitaasti oppia "lukemaan", vaikka
omien aivojen "peruskieli" toimiikin pysyvästi autismikirjon
sanelemalla tavalla enemmistöstä poiketen.

Hyvää asiassa on se, että autismikirjoinen ihminen saa
erilaisten aivojensa ansiosta syväprosessoinnin kyvyn,
kyvyn nähdä - varsinkin sosiaaliset tilanteet - tavalla, joka
on erilainen, vaihtoehtoinen ja usein hedelmällisesti
kriittinen ja kyseenalaistava.

Tunnettua on, että AS-aivoiset ihmiset ovat hyvin
oikeudentajuisia. He näkevät epäoikeudenmukaisuudet
normaalia herkemmin. Se on selvä vahvuus. Neuronormaalin
enemmistön parissahan tapahtuu usein niin että vakiintuneet
epäoikeudenmukaisuudet ohitetaan ikään kuin "yleisen
mielipiteen painoarvon" varassa.

Neurotyypillinen enemmistö ei tunnista esim. vähemmistöihin
kohdistamaansa rasismia niin herkästi kuin autismikirjoiset.
Yhä onkin helppo nähdä, miten pitkä matka enemmistöllä
on siihen, että se oppisi suhtautumaan esim. homoseksuaaleihin
ja autismikirjolla oleviin ihmisiin tasavertaisesti, ilman alhaisesta
sivistystasosta kertovia rasistisia vivahteita.

Ranskankielisessä wikipediassa todetaan:

"Aspergereilla on useita etuja neurotyyppisiin ihmisiin verrattuna työelämässä.
Heille on tyypillistä tietokoneohjelmoinnin ja graafisten ohjelmien nopea
omaksuminen, ja he yleensä kunnioittavat ehdottomasti sääntöjä, mikä tekee
heistä erittäin rehellisiä. Jos työ on erityisen kiinnostuksen kohteena, niin
Asperger-henkilö on suorastaan hyperpätevä."

Asia on juuri noin.

Miten moni suomalainen "junttityöpaikka" onkaan mokannut pahasti,
kun ei ole nähnyt asperger-henkilön suurta potentiaalia.
Mitä juntimpi työpaikka, sitä todennäköisemmin asperger-henkilö
joutuu kiusatuksi, leimataan "ongelmaksi" ja irtisanotaan - tai hän
itse näkee tilanteen ja irtisanoutuu - ja viimeisenä päivänä
toteaa: "Minä lähden täältä mutta tänne jää ongelma."

Erilaisuutta ei ole vielä opittu tässä maassa kylliksi arvostamaan,
vaikka tämän maan pitäisi olla maailman onnellisin!
Esim. autismikirjoisten ihmisten erilaisuus koetaan monessa
paikassa "yhtenäisyyttä rikkovaksi". Jos olet hyvin lahjakas
mutta selvästi erilainen, sinun erilaisuudellasi yritetään
kiusata sinua ja mitätöidä sinun kadehdittavat vahvuutesi.

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi aspergerille ei niin vain
löydy tästä maasta kunnon työpaikkaa!

Miten näen oman elämäni?

Tuo on olennainen kysymys itselleni,
jopa se kaikkein olennaisin.

Meidät autismikirjoiset ihmiset - joita on Suomessa
kymmeniä tuhansia - jatkuvasti yhä määritellään
niiden toimesta, jotka ovat autismikirjon ulkopuolella.
Tästä syystä määritelmät ja kuvaukset jäävät ulkokohtaisiksi
eikä niissä päästä pintaa syvemmälle. Ei päästä
autismikirjon sisäavaruuteen, siihen missä jokainen
autismikirjolla oleva ihminen elää koko elämänsä.

"Autismikirjo ei ole oikein, siihen ei pidä kannustaa!"

Joku on lausahtanut noin ja assina en voi olla
kommentoimatta.

Kuka ihme KANNUSTAA autismikirjoon?
Eihän autismikirjolle voi päästä kuin syntymällä
autismikirjoiseksi.
Ihan sama pätee homoseksuaalisuuteen - tuohon
rakkauden variaatioon - joka on esim. Päivi
Räsäselle valtava kompastuskivi, jonka yli hän
ei millään tunnu pääsevän - ei vaikka on
kuuden ällän ylioppilas ja lääkäri!

Tv:ssä on ilahduttavasti viime aikoina ollut esillä
tämä pitkään lähes tyystin vaiettu - kymmeniä
tuhansia suomalaisia koskeva - autismikirjo.
Joku on älähtänyt, että siitä ei edellenkään
saisi puhua. Jonkun toopen mielestä ainakaan
itse autisteja ei saisi tv:ssä päästää ääneen,
vaikka juuri itse kirjolla olevilla on siitä
kaikkein painavinta ja omakohtaisinta
kerrottavaa.

Autismikirjoisia merkkihenkilöitä on ihmiskunnan
historiassa huomattava määrä, monia nimekkäitä
tieteen ja taiteen tekijöitä, uranuurtajia,
tienraivaajia ja keksijöitä. Olisiko kaikkien
heidän muka pitänyt vaieta!

Se "ajatus", että autismikirjo muka "ei ole oikein", on
ahdasmielisen ja tietämättömän normienemmistön
rasistista höpinää.

Eikö muka ole oikein, että ihmiskunnan sisällä on
elänyt ja koko ajan elää autismikirjoisia ihmisiä,
sellaisia, jotka ovat antaneet huomattavan merkittävän
panoksensa ihmiskunnan sivistystason nousuun.

"Mainitse edes muutama sellainen!", huutaa joku
pelokas uuno takarivistä.

No tässä tulee sen pitkän listan
suppea versio:

Steven Spielberg, Alfred Hitchcock, Stanley Kubrick,
Sokrates, Immanuel Kant, Bill Gates, Mozart,
Nikola Tesla, Marie Curie, Elon Musk,
Walt Disney, Bob Dylan, Elvis Presley, Marilyn Monroe,
Thomas Jefferson, George Washington, Abraham Lincoln,
Hans Asperger, Franz Kafka, James Joyce,
Goethe, Shakespeare, Arthur Conan Doyle,
H. C. Andersen, George Orwell, Bertrand Russell,
Winston Churchill, Samuel Beckett, Hermann Hesse,
Vincent van Gogh, Leonardo da Vinci, Ludwig van Beethoven,
Thomas Alva Edison, Henry Ford, Isaac Newton,
Charles Darwin, Galileo Galilei ja Albert Einstein.

On tunnettua, että me asperger-ihmiset usein KUVITTELEMME
sellaisen maailman, jossa meidän erilaisuutemme osataan ottaa huomioon.

Kuviteltu puoliso/ mielikuvitusystävä on yksi yleisimmistä kuvitelmiemme
kohteista. Kun kuvittelemme meille sopivan puolison/ystävän niin
voimme unohtaa todellisuussa sen, että enemmistö on sosiaalisesti
hyvin erilainen kuin me eikä sellainen enemmistösosiaalisuus
synkkaa meidän erilaisten asperger-aivojemme kytkentöjen
kanssa. Mielikuvituspuolisomme/fantasiaystävämme on meidän
omien henkilökohtaisten asperger-ominaisuuksiemme heijastumaa.
Sen kautta vihdoinkin - vaikkakin vain mielikuvituksessa - voimme
saada hyväksyvää rakkautta.

Osa neuronormaaleista pitää tuollaista mielikuvitteluamme
"harhaisena". Mutta jos neuronormaalit voisivat saada edes tunnin
elämästään kokea maailman niin kuin me assit niin he tajuaisivat,
miten hyvin sellainen kuvittelu todella toimii.

Pakkohan meidän on se ymmärrys kuvitella, jos sitä ymmärrystä
ei meitä ympäröivästä enemmistöstä löydy!

Sitä paitsi aivot eivät kehity, jos niitä ei käytä. Mielikuvitus on
eräs aivojen hämmästyttävimmistä kyvyistä. Ilman sitä
ihmiskunta yhä eläisi kivikauden tasolla.

Ymmärrys autismikirjoa kohtaan voi lisääntyä vain niin
että ensin kuvitellaan, millaista se ymmärrys voisi olla.
Sitten pikku hiljaa se ymmärrys voi herätä eloon myös
todellisuudessa.

Sitä paitsi enemmistö ei edes tiedä, mitä on autismikirjon
ymmärtäminen, ellemme me kirjolla olevat ensin
väännä sitä heille rautalangasta.

Tony Attwood uskoo, että "Asperger-nuorten keskuudessa
masennus on ennemmin sääntö kuin poikkeus".

Tuo on valitettavasti totta.

Monet asiat nykyajassa ovat sellaisia, että varsinkin
herkässä iässä oleviin asperger-nuoriin kohdistuu
kohtuuttomia paineita.

Muistan miten teini-iässä sain burnoutin ja jouduin
siitä selvitäkseni olemaan poissa lukiosta koko
kevätlukukauden.

Mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta niin ei olisi käynyt.

Tietenkin minun olisi pitänyt saada jotain kautta
tietää itsestäni se olennainen tosiasia, että minä
kuulun autismikirjoon, että minulla on Aspergerin
syndrooma ja että siitä syystä minun aivoni ovat
vakavasti ylikuormittuneet. Kuitenkaan tuolloin
60- ja 70-lukujen vaihteessa kukaan - ei yksikään
opettaja - tiennyt mitään mistään Aspergerista.

Se yleinen tietämättömyys johti siihen, että
jouduin rämpimään läpi synkkien masennusten
ikään kuin suunnistaja sumussa vailla mitään
todellista karttaa.

Onko nyt vuonna 2024 tietämys autismikirjosta
sitten niin hyvällä tasolla, että kaikki asperger-nuoret
saavat kasvaa herkimmät vuotensa ilman aivojen
vakavaa ylikuormittumista, niin että heitä osataan
tulkita oikein, ohjata oikeaan suuntaan ja antaa
ajoissa todella ymmärtäviä ja toimivia neuvoja?

Valitettavasti ikääntyneenä assina näen, että yhä on
suurta tietämättömyyttä. Ei yleisesti vieläkään käsitetä,
millainen ilmiö autismikirjo oikein on ja miten se
tulisi ymmärtää. Moni kirjolla oleva nuori joutuu
masentumaan.

Ilahduttavaa on se, että vihdoinkin nykyaikainen
"ylirunsas ja sekalaisen pinnallinen" tv-tarjonta on
alkanut sisältää myös pinnan alle sukeltavia tasokkaita
dokumentteja autismikirjosta!

Kiinnostuneiden kannattaa mennä esim.
ylen areenaan ja hakea tv-ohjelmia ja podcasteja
mm. tällaisilla hakusanoilla:
"autismin maailma"
"neurotyypit"
"nepsyt"
"kirjolla"
Suosittelen!

Ranskankielisen wikipedian Syndrome d'Asperger -artikkelissa
sanotaan näin:

"Videopelien pelaaminen ei aiheuta autismia, vaan sen avulla
autistiset ihmiset voivat paeta maailmaan, jossa he voivat välttää
kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen."

Tuo on totta.

Neuronormaalissa enemmistössä on paljon sellaisia maallikoita,
jotka ovat täysiä ummikoita autismikirjon edessä ja jotka
HARHAISESTI luulevat autismin syiksi milloin mitäkin: videopelit,
rokotukset, psyykkinen trauma jne.

Autismikirjon synnynnäisyys ja pysyvyys ei tunnu millään
uppoavan neuronormaalin enemmistön kaaliin!

Autismikirjo on synnynnäistä ja pysyvää erilaisuutta,
luonnon monimuotoisuutta, neurodiversiteettiä, joka on
osa biodiversiteettiä, joka auttaa elollisia selviytymään.

Monimuotoisuuden normaalius, luonnollisuus ja
hyödyllisyys on pikku hiljaa valkenemassa vasta
enemmistön fiksuimmalle osalle.

Assina elän autismikirjon sisäavaruudessa ja täältä
käsin on helppo nähdä, miksi kasvokkain tapahtuva
vuorovaikutus on niin usein autismikirjoiselle ihmiselle
kuormittava ja negatiivinen kokemus.

Jos autismikirjon ulkopuolelle syntynyt enemmistö voisi nähdä
ja kokea sosiaaliset tilanteet edes yhden tunnin ajan autismikirjoisin
silmin - autismikirjoisin aivoin - niin se enemmistö tajuaisi, miksi
silmiin katsominen ei tunnu autismikirjoisesta ihmisestä hyvältä.

Miksi ihmeessä pitäisi katsoa silmiin sitä ihmisenemmistöä, josta
autismikirjoa kohtaan huokuu suuri kylmä tietämättömyys,
ymmärtämättömät mitätöivät asenteet ja loputtomat
vääränlaiset neuvot!

😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋

🍑 ­V­­­i­­t­t­u­­­ ­­­t­­­ä­­­m­ä­ ­k­­­u­­u­­m­­a­ ­­n­a­­r­­­t­­­t­u­­ -> https://siz.la/hotcat21

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞

Kun autismikirjoista ihmistä ei hyväksytä sellaisena kuin
hän on, herää monia kysymyksiä.

Esim. ovatko ne, jotka eivät hyväksy, enimmäkseen
sellaisia narsisteja tai psykopaatteja, joita ei kukaan
voikaan hyväksyä sellaisina narsisteina ja
psykopaatteina millaisia ovat?
Ja juuri siksi sellaiset ihmiset etsivät ihmisten joukosta
silmätikuikseen erilaisia, joita haukkuvat "sairaiksi" tai
"vaarallisiksi", jotta heidän omat pahat ja todella
psyykkisesti sairaat ominaisuutensa eivät nousisi
yleiseen keskusteluun ja tietoisuuteen?

Autismikirjon leimaaminen "kehityshäiriöksi" tai
"sairaudeksi" on aiheuttanut paljon vääriä
ennakkoluuloja ja autismikirjon ydinolemuksen
ymmärtäminen on eksynyt harhateille ja
huomattavasti vaikeutunut.

"Autismikirjo ei ole sairautta vaan erilaisuutta."

Tuo on erittäin viisas ajatus, joka on jo auttanut
monia ihmisiä oivaltamaan, mistä autismikirjossa
todellisuudessa on kysymys.

On tunnettua, että lukemattomat tieteen ja taiteen
merkkihenkilöt ja suuret keksijät ovat autismikirjoisia.
On paljon ihmisiä, jotka eivät ennakkoluuloisina pysty
tätä uskomaan vaan ajattelevat:
"Eihän kukaan sellainen voi tehdä mitään merkittävää,
joka on sairauden vallassa!"

Niinpä niin. Autismikirjon pitäminen "sairautena"
todella sokeuttaa, se estää näkemästä, mistä siinä
todella on kysymys.