Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta?

Tämän ketjun aloitukseni on vain osa siitä, mitä olen pohtinut viime aikoina. Tässä lisää mietteitä aiheesta Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta?

Hyvin moni aspergeri on huomannut, että jos hän on liian sosiaalinen normienemmistön kanssa, hän on pian aivan puhki, kaaosraja ylittyy ja hän saa "assiraivarit" (engl. meltdown). Silloin normienemmistö saattaa käyttää hänestä jopa nimitystä "käytöshäiriöinen".

Kun neurobiologinen kaaosraja yllä kuvatulla tavalla ylittyy niin missä on ongelman ydin. Tässä tullaan minusta koko tämän asiaketjun ydinoivallukseen. Jokainen pystyy oivaltamaan, että ongelman ydin ei ole kummassakaan osapuolessa, ei siis aspergerissa eikä normienemmistössä, vaan siinä pysyvässä erilaisuudessa, mikä vallitsee niiden kahden selvästi erilaisen aivotoiminnan "sosiaalisen koodistuksen" välillä.

Viisaus on sitä, että hyväksyy kyseisen pysyvän erilaisuuden tosiasiana, vaikka kuinka tekisi mieli sysätä syy vain toiselle osapuolelle. Ei ole vaikea ennustaa, että se pysyvä erilaisuus tullaan lopulta hyväksymään yhtä itsestäänselvänä kuin hyväksyttiin se, että maapallo on pyöreä, vaikka jokaisen silmiin se näyttää litteältä kuin pannukakku.

Olisi arvokasta, jos nämä ajatuksesi leviäisivät laajemmallekin. Paljon minulle uutta asiaa, joka lisäsi ymmärrystäni, vaikka olen lukenut lähes kaiken, mitä aiheesta on suomeksi saatavissa. Toinen lapsistani on AS, samoin velipuoleni.

Aivojen käyttöjärjestelmä on loistava rinnastus, joka on helppo ymmärtää - ainakin jos edes jotain tietää tietotekniikasta.

Kiitos ajatuksistasi!

Kiitos Terjelle palautteesta!

Pitkään "sairautena" pidetty Aspergerin syndrooma on vielä hakemassa itseään, sen diagnostiset kriteerit ovat vielä keskeneräisiä. Yli 2000 asperger-ihmistä tutkinut Tony Attwood on huomannut, että asperger-lapset ja -aikuiset "voivat joissakin asioissa olla paljon muita parempia". Tämä havainto on saanut Tony Attwoodin pohtimaan, pitäisikö jopa AS:n diagnoosikriteereissä mainita nämä yksilöllisesti ilmenevät selvät vahvuudet. AS:n vahvuudet viimeistään kyseenalaistavat AS:n "sairaus"-statuksen. Mikä "sairaus" se sellainen on, jossa on selviä vahvuuksia!

Kaksi sitaattia Tony Attwoodilta:

"Tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että Aspergerin oireyhtymä johtuu aivojen tiettyjen rakenteiden ja järjestelmien poikkeavasta toiminnasta. Lyhyesti sanottuna aivot toimivat eri tavalla, mutta eivät välttämättä huonommin."

"Nykyään ollaan tietoisia siitä, että merkittävät tieteelliset ja taiteelliset saavutukset ovat olleet sellaisten ihmisten aikaansaannoksia, joilla on ollut erilainen tapa ajatella ja joilla on ollut paljon Aspergerin oireyhtymän kognitiiviseen profiiliin yhdistettyjä piirteitä."

Nykytietämyksen mukaan moni tieteen ja taiteen merkkihenkilö onkin AS-ihminen. Ja mitä sanoikaan Hans Asperger vuonna 1979 (vuosi ennen kuolemaansa):

"Näyttää siltä, että tieteen ja taiteen alalla menestymisessä ripaus autismia on ehdottoman välttämätöntä. Menestymisen kannalta välttämätön tekijä saattaa olla kyky kääntyä pois arkipäivän maailmasta, pois pelkästään käytännöllisestä, kyky ajatella uudelleen jotakin asiaa omintakeisesti ja luoda uusilla, ennestään käyttämättömillä tavoilla niin, että kaikki kyvyt ohjautuvat yhden erityisalan palvelukseen."

Vaikka siis aivojen AS-käyttöjärjestelmä on pienessä vähemmistössä ja saa neuronormaalilta enemmistöltä osakseen ylimielistä väheksyntää, se käyttöjärjestelmä kuitenkin on siis "joissakin asioissa parempi". Jo Hans Asperger puhui aikoinaan AS-henkilöiden "korkeasta omaperäisen ajattelun tasosta". Jo AS-ihmisen aistit ovat huomionarvoiset, ne eivät ole heikommat vaan herkemmät. Ja erityiskiinnostuksenkohteissa AS-ihmisillä on poikkeuksellisen tarkka muisti.

Missään tapauksessa siis erilaisten ihmisten pelkäämiselle, väheksymiselle ja pilkkaamiselle elämäänsä ei kannata "pyhittää". AS-ihmiselle tyypillinen suora ja asiakeskeinen lähestymistapa on suositeltavaa myös enemmistölle. Tosiasiat tosiasioina! Juuri neuronormaalin enemmistön ja aspergerien muodostaman pienen vähemmistön välinen pysyvä "kitka", siis pysyvä erilaisuus, on se asia, joka on otettava ja hyväksyttävä tosiasiana - jopa elämää rikastuttavana tosiasiana. AS-aivoissa piilevät vahvuudet enemmistö helposti unohtaa ja sortuu huvittavasti niitäkin "parantamaan" ja "ohjaamaan oikealle tielle". Pysyvän erilaisuuden edessä voi joutua naurunalaiseksi, jos yrittää päteä tietämättömyydellään.

Poikasi on ilmeinen "hifi-assi". Vahvuuksia löytyy eikä vain yksi vaan useita.

Johtuen erityisesti enemmistöstä poikkeavasta aivojen "sosiaalisesta koodituksesta" AS-ihmisen sosiaalinen aloitekyky, esim. halu ja kyky solmia ystävyyssuhteita, on usein alhainen. Hän ei ole kovin usein kiinnostunut ihmisistä vaan asioista, varsinkin erityiskiinnostuksenkohteistaan. Ne harvat ystävyyssuhteet, jotka AS-ihmiselle muodostuvat, ovat yleensä kestäviä ja pitkäikäisiä.

Yleensä AS-ihmisen mitkään kyvyt eivät ole keskitasoisia vaan selvästi joko normaalia huonompia tai
normaalia parempia. Puhutaan kykyprofiilin jyrkästä epätasaisuudesta. Profiiliviiva menee joissakin kohdissa hyvin alas ja joissakin taas hyvin ylös. Neuronormaalilla enemmistöllä profiiliviiva liikkuu pääosin keskitasolla.

Arjen sujuminen, esim. siivous, on harvinaisen usein AS-ihmiselle harvinaisen työlästä. Tiedän tämän omasta kokemuksestanikin. Myös tunnen asseja, joiden koti on kuin pommin jäljiltä - mutta se ei suuremmin häiritse heitä - eikä minuakaan. Kaaos on sellainen järjestyksen muoto, jota ilmeisesti vain assi osaa lukea! Ja miksi ylipäänsä ulkoiset asiat olisivat tärkeitä silloin kun sisäiset aivot surraavat ihanasti tosi kiinnostavien asioiden parissa!

Oli lohdullista kuulla, ettei siivous suju muiltakaan. Itsellä sama tilanne. Töissä on nykyisin meluisa avokonttori, mikä on hirveää välillä. Tosin muutkin valittavat siitä. Siellä on pakko siivota paperit pois päivän päätteeksi, eli on yksi siisti paikka.

Aspergerina eläminen on tasapainoilua rajoitteiden ja vahvuuksien välillä. Rajoitteita ovat esim. siivousvaikeudet ja se, että virallisten lomakkeiden täyttäminen on tuskaa. Tavallaan assi joutuu maksamaan vahvuutensa eli kykyhuippunsa erilaisilla arjen sujumattomuuksilla, mitkä saavat normienemmistön edustajat epäuskoisesti pudistelemaan päätään. Enemmistölle assin kykyprofiilin todellinen jyrkkä epätasaisuus tuntuu usein olevan mahdoton asia ymmärtää.

Täällä autismi-palstalla on syytä todella puhua paljon nimenomaan Aspergerin syndroomasta, koska kaikista autismikirjon henkilöistä peräti 60-70 % on aspergereja.

Olen puhunut tässä ketjussa siitä pysyvästä erilaisuudesta, mikä vallitsee neuronormaalin enemmistön aivojen käyttöjärjestelmän ja AS-käyttöjärjestelmän välillä. Jotkut normi-ihmiset luulevat sitä erilaisuutta "tilapäiseksi" ja kovasti yrittävät johdatella aspergerejakin "elämään niin kuin kunnon ihmisten tulee". Enemmistön tietämättömyys tästä pysyvästä erilaisuudesta ei lakkaa huvittamasta minua. Huvittuneisuuteni on sarkastista. Se pysyvä erilaisuus aspergerien ja normi-ihmisten välillä on eräiden tutkijoiden mukaan jopa suurempi kuin erilaisuus sukupuolten välillä.

AS:sta on yhä liikkeellä sitkeästi eläviä myyttejä eli perättömiä uskomuksia. Yksi on se, että juuri AS-ihmisiltä puuttuisi empatiakyky. Kuitenkin totuus on se, että koko "empatianpuutteen ongelma" sijaitsee neuronormaalien ja AS-ihmisten välillä, ei kummassakaan erikseen. "Ongelmana" molemmin puolin on aivotoiminnan pysyvä erilaisuus. Miten usein assina törmääkään siihen, että normienemmistön edustaja ei kykene tuntemaan empatiaa AS-ihmistä kohtaan!

Neuronormaalin enemmistön käytös ei ole "kaiken kritiikin yläpuolella". Yleensä kritiikkiä saavat eniten kaikenlaiset vähemmistöt - ja nimenomaan ihmettelevän enemmistön taholta. Moni assi, minä mukaan lukien, on huomannut normaalissa enemmistössä "laumasyndrooman" piirteitä. Tarkoitan sitä, että enemmistön sosiaalinen mukautuminen muun enemmistön mielipiteisiin menee usein niin pitkälle, että ei enää olla edes kiinnostuneita siitä, mikä on totta ja mikä ei.

Aspergeri on usein yksilöllinen omaperäinen ajattelija, joka sanoo, mitä ajattelee. Laumaihminen sanoo, mitä arvelee muiden ajattelevan eikä oikein uskalla ajatella mitään lauman oletetun näkemyksen vastaista, ei siis tohdi keksiä olennaisesti uusia asioita.

Mitähän nimityksiä neuronormaalista enemmistöstä käytettäisiinkään, jos se nykyinen enemmistö olisi 1 %:n vähemmistössä ja AS-ihmisten enemmistöllä olisi vaikeuksia tajuta, että voi olla olemassa
tuollaisiakin "ylisosiaalisia laumasielu-reppanoita, joille muiden kanssa samaa mieltä oleminen näyttää olevan selvästi tärkeämpää kuin totuus". :-)

Meillä AS-ihmisillä on erilaisia sosiaalisia tyylejä, joita on tutkinut mm. Lorna Wing. Ennen kuin luin hänen tutkimuksestaan oletin, että assien yleisin sosiaalinen tyyli olisi eristäytynyt, jopa erakkomainen. Mutta Wingin mukaan AS-ihmisten suurin ryhmä on "sosiaalisesti aktiiviset mutta oudot". Se kuulemma näkyy jo lapsena ja voin vain kuvitella, miten hämmentynyt neuronormaalien ihmisten enemmistö on, kun lapsen käytös poikkeaa hyvin huomattavasti neuronormaalista "sosiaalisesta koodistuksesta". Siinä hämmentynyt normienemmistö tekee äärimmäisen helposti vääriä johtopäätöksiä, sitä pahemmin vääriä, mitä puutteellisemmat AS-tiedot normienemmistöllä on.

Luulen, että autismikirjoisten lasten pahimmat "hoitomuodot" ovat juuri enemmistön hämmennyksen ja tietämättömyyden yhteisvaikutusta. "Outous" on koettu "sairaudeksi, joka pitää vaikka painostamalla ja pakottamalla kitkeä lapsesta pois. Tällainen puoskarointi johtaa lapsen mielenterveyden romahtamiseen. Tällaisten "hoitomuotojen" käyttäminen kertoo traagisen syvästä tietämättömyydestä. Ei alkuunkaan ymmärretä, että lapsen "outous" johtuu pysyvästä synnynnäisestä erilaisuudesta eikä mistään "sairaudesta".

Tony Attwood on sanonut, että AS-ihminen "joutuu usein muiden ihmisten sosiaalisten heikkouksien uhriksi". Hän puhuu siitä, että AS-ihmisellä on sosiaalisesti luottavaista optimismia ja uskoa ihmisten hyvyyteen ja aitoon ystävyyteen. Jokainen assi tietää, miten helposti juuri assiuden takia joutuu kiusatuksi. Toisin sanoen vähemmistössä oleva aspergeri joutuu kohtaamaan enemmistön aivoissa olevan erilaisen "sosiaalisuuden koodituksen". Osa siitä enemmistön "sosiaalisesta koodituksesta" on selvästi heikkoa, esim. kyvyttömyyttä sietää erilaisuutta. Sitä ei voi mitenkään pitää sosiaalisena taitavuutena. Se on kyvyttömyyttä, jonka eräs ääritapaus on edellä mainittu "outoutta" kitkevä autismikirjon "hoitomuoto", joka ei millään lailla "hoida" vaan tuhoaa "hoidettavan" mielenterveyttä.

Hans Asperger (1906-1980) on sanonut, että AS-henkilöillä on "sosiaalisessa integraatiossa laajoja vaikeuksia... joita kompensoi korkea omaperäisen ajattelun ja kokemisen taso". Sosiaalinen integroituminen tarkoittaisi AS-ihmisen kohdalla sitä, että hän integroituisi eli yhdentyisi neuronormaalin enemmistön aivotoiminnan kanssa. Koska juuri siinä on Hans Aspergerin mukaan laajoja vaikeuksia, voidaan todeta, että hän jo aikoinaan näki sen, mitä olen tässä ketjussa nimittänyt ongelman ytimeksi. Se ongelman ydin on yhtä lailla neuronormaalin enemmistön kuin
AS-vähemmistön ongelman ydin. Eli se pysyvä erilaisuus kahden aivotoiminnan "sosiaalisen koodituksen" välillä. Se, miten hyväksyvästi ja kunnioittavasti me osaamme suhtautua siihen pysyvään erilaisuuteen, määrittelee paljolti sen, kuinka fiksuina meitä voidaan pitää.

Haluan tänään aluksi puhua vakavasti "vastakkainasettelusta". Nimittäin joku voisi luulla, että minä vain "pahennan vastakkainasettelua", kun korostan sen tosiasian hyväksymistä, että neurologinen normaalius ja assius ovat pysyvästi erilaisia. Todellisuudessa kuitenkin on niin, että en ole millään tavalla asettamassa näitä kahta neurologista muotoa vastakkain vaan rinnakkain. Vastakkain ne asetetaan silloin, kun kuvitellaan, että toinen niistä on terve ja toinen sairas. Minusta kumpikin on terve mutta pysyvästi erilainen. Tämän ketjun ydinoivallus on se, että niiden tulee voida elää rinnakkain yhtä arvostettuina. AS ei ole sairautta. AS:n pysyvään erilaisuuteen kuuluu niin paljon positiivisia puolia, vahvuuksia, että olisi täysin järjetöntä vastakkainasettelua leimata se "sekundaksi" ja heittää yli laidan.

Haluan puhua myös sosiaalisesta taitavuudesta. Voiko ihminen olla sosiaalisesti taitava, jos hän ei osaa ottaa huomioon ja arvostaa neurologista monimuotoisuutta, vaan yrittää vääntää AS-ihmisestäkin neuronormaalia niin että
a) tyrkyttää hänelle ahdasta normimuottia ja
b) pitää häntä huonona, ellei hän kykene ahtautumaan siihen ja
c) sanoo vielä sadistinen virne naamallaan: "Sinulle tekee vain hyvää mennä epämukavuusalueellesi!" :-)
Ja jos AS-ihminen on niin hullu että tuohon kaikkeen suostuu niin tuloksena on ihmisraunio, joka on epäaito sekä assina että neuronormaalina. Sellaisen reppanan kohtaloa kyllä kaikki varmasti surkuttelevat, mikä oli ilmeisesti sadistisen normivirnuilijan alkuperäinen tarkoituskin. Puhuin tässä siis sosiaalisesta taitavuudesta, puhuin siitä sellaisen esimerkin kautta, josta sosiaalinen taitavuus on äärimmäisen kaukana.

Lopuksi haluan puhua aiheesta "virallinen neurologinen standardi". Neurologisesti normaali enemmistö ja sen tyypillinen neurologinen ajattelu ja siihen olennaisesti kuuluva tyypillinen "sosiaalisuuden kooditus" pyrkivät jotenkin itseoikeutetusti pitämään itseään "virallisena standardina", siis sellaisena normina josta ei tule poiketa. Mutta entäs kun aspergeri esim. matemaattisella tai musiikillisella alueella poikkeaa niistä standardeista parempaan suuntaan! Onko neuronormaalilta fiksua puuttua asiaan ja muistuttaa assia siitä, että "sot-sot vallitsevaa virallista standardia pitää noudattaa". Passitetaanko musiikillisesti lahjakas assi neuronormaaliin musiikkiopistoon ja aletaan tasapäistää hänestäkin sellaista muusikkoa, joka on virallisen normin mukainen eikä erotu muista muusikoista enää ainakaan edukseen. :-)

Voiko AS-ihminen aidosti ajaa neuronormaalin enemmistön etua. Hyvä pohtia tätä näin eduskuntavaalien aikaan. En tiedä, kuinka suuri osa ehdokkaista on AS-ihmisiä mutta tilastollisen todennäköisyyden mukainen vastaus on: 1,7 %. Varmasti tänäkin lauantaina, varsinaisen vaalipäivän aattona, on toreilla ja vaaliteltoissa tavattavissa "sosiaalisesti aktiivisia mutta outoja" AS-ehdokkaita.

Assilla on pakosti AS-näkökulma myös normienemmistön etua ajaessaan. Fiksuimmat assit, jotka ovat ajattelultaan huippuasiakeskeisiä, osaavat varmasti ajaa myös kaikkien etua. Jos todella ajetaan kaikkien etua, se tarkoittaa sitä, että ei unohdeta mitään vähemmistöä, esim. AS-vähemmistöä. :-)

AS-ehdokkaiden "outous" eli normienemmistön aivotoiminnasta poikkeaminen karkottaa monia äänestäjiä mutta toisaalta voi vedota moniin äänestäjiin juuri erilaisuudellaan. Ajattelevan äänestäjän vastakohta on nukkuva äänestäjä. Jos AS-ehdokas erottuu "kapinallisena" niin monet tuhannet nukkuvien puolueen äänestäjät saattavat vihdoinkin ihan piruuttaan piipahtaa vaaliuurnilla ja äänestää, vaikka heidän unitilansa selvästi jatkuisikin eli he eivät ymmärtäisi politiikasta eli yhteisten asioiden hoidosta jatkossakaan juuri mitään, vaan uskoisivat, että heidän vastalauseensa on totuudellisinta poliittista realismia ja "nyt me pannaan asiat kuntoon". :-)

AS-ehdokkaat ovat kaikki sen verran fiksuja, että eivät toivo äänestäjikseen ainakaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole kunnolla hereillä. Mutta niin epätoivotusti voi kuitenkin käydä, jos AS-ehdokkaan "outous" vetoaa juuri siihen "populaan", joka elää tämän hyvinvointiyhteiskunnan marginaalissa vailla realistista käsitystä siitä, miten voidaan hallitusti ajaa kaikkien ihmisten etuja ja miten voidaan ajautua siinä hommassa hallitsemattomaan umpikujaan.

Jonkun mielestä puhun nyt politiikkaa. Ja politiikan puhuminenhan synnyttää herkästi erimielisyyttä. Omasta mielestäni puhun koko ajan pääosin meistä AS-ihmisistä ja siitä pysyvästä erilaisuudesta, jota me edustamme suhteessa normienemmistöön. (Selvyyden vuoksi sanottakoon, että en ole itse ehdokkaana.)

Haluan puhua vielä "yhteistyökyvyttömyydestä". Kun AS-ihminen on sosiaalisesti tekemisissä neuronormaalin enemmistön kanssa, enemmistö huomaa, että "jokin siinä klikkaa". Assi saa herkästi "yhteistyökyvyttömän" maineen. Sitä helpommin sellainen maine tulee, mitä "laumasieluisemmasta" normiyhteisöstä on kysymys. "Laumasieluisuudella" tarkoitan sitä, että yhteisön yhteisistä käsityksistä ja mielipiteistä ei uskalleta poiketa silloinkaan, kun tosiasiat puhuvat niitä vastaan. "Yhteistyökyvyttömyys" kuvitellaan herkästi AS-ihmisen ongelmaksi. Todellisuudessa - kuten olen kirjoittanut - se ongelma ei ole kummassakaan osapuolessa vaan siinä välissä, pysyvässä erilaisuudessa. "Ongelma" ratkeaa, kun pysyvä erilaisuus hyväksytään.

On traagisia "yhteistyökyvyttömyyden" ääritapauksia, joissa pysyvää erilaisuutta ei ole hyväksytty. Nimimerkki ritalin kirjoitti aikoinaan näin:
"Amerikkalaisen järjestön 'Taistelu autismia vastaan' tarkoituksena on kitkeä autismi väestöstä Yhdysvalloissa. Asia vaan on niin, että sellainen toiminta on rikollista. Etenkin, kun autismista tehdään niin kovaan ääneen sairautta, mikä täytyy parantaa. MUKAAN LUKIEN AS! Mutta se ei ole mahdollista, miten voi muka ostaa uudet aivot? Ja jos se olisi mahdollista, olisi se erittäin arveluttavaa toimintaa ja verrattavissa tappamiseen."

Amerikassa tuntuu olevan joidenkin yksilöiden "outous" vielä pahempi loukkaus enemmistöä kohtaan kuin täällä Suomessa. Täytyy kyllä sanoa, että Amerikkaa tuntevana tiedän siellä olevan valtavat määrät myös hyvin fiksuja ihmisiä. Onhan siellä "raamattuvyöhykkeitä", joista ei ole vaikea poimia "hörhöjä joka lähtöön", mutta tuollaiset 'Taistelu autismia vastaan' -järjestöt ovat sentään onneksi pieniä ja niiden "ideologiaa" haastavat jatkuvasti joka puolella pyörivät fiksut ihmiset ja joka puolelta tulevat todistetut faktat ja tutkijoiden uudet löydöt.

Lopuksi haluan kysyä: onko laadukkainta se, mikä on yleisintä? Jos laadukkaimmasta totuudesta äänestettäisiin, enemmistön näkemys voittaisi. Aikoinaan kauan sitten olisivat "demokraattisesti" voittaneet mm. sellaiset totuudet kuin: "maapallo on litteä", "maapallo on maailmankaikkeuden keskus, jota aurinko kiertää" jne.

Ihmiskunnan historiassa monet sellaiset ihmiset, joiden julkisuudessa (ja nykytietämyksessä) arvellaan olleen aspergereita (esim. Edison, Newton, Tesla, Einstein jne.), ovat tehneet vaikutuksiltaan kauaskantoisia keksintöjä.
Sellaiset ihmiset ovat ainutlaatuisella tavallaan - jopa hämmästyttävän paljon - onnistuneet ajamaan meidän kaikkien ihmisten etua.

Ahaa, tänne on tullut rekisteröityminen ja ne, jotka eivät rekisteröidy joutuvat kirjoittamaan massanimimerkillä 'anonyymi'. Hmmm... mielenkiintoista nähdä, tulevatko rekisteröityneiden viestit olemaan niitä lukukelpoisimpia! :-)

Tänään minua kiinnostaa tämä: Voiko AS-ihminen pärjätä politiikan syövereissä? Eduskuntavaaleissa oli 2468 ehdokasta. Koska kattavimman tutkimuksen mukaan AS-ihmisiä on väestöstä 1,7 % niin tämän mukaan ehdokkaiden joukossa oli noin 50 aspergeria.

Onko AS-ihmiselle helppoa toimia politiikassa. Politiikka eli yhteisten asioiden hoito on hyvin vilkasta vuorovaikutusta, jossa suorastaan vilisee monenlaista sosiaalista informaatiota, myös ns. sosiaalisia pelejä ja muita sosiaalisen käyttäytymisen heikkouksia. AS-ihmisen ei ole siinä helppo toimia ilman aivojen ylikuormittumista, uupumista. Lukemattomia AS-ihmisiä ympäri maailmaa tutkinut Tony Attwood on huomannut, että AS-ihmiset ovat uskollisia ja luotettavia, heillä on voimakas oikeudentunto, heille on tyypillistä päättäväinen totuuden etsintä. Hallitsevatko tuollaiset piirteet suomalaista politiikkaa. Vai onko niin, että liikkeellä on mm. sellaista vihapuhetta, josta tulee jopa rikostuomioita ja tuomitut porskuttavat suurella äänimäärällä eduskuntaan eivätkä osoita minkäänlaista katumusta. Pakosti herää moraalinen kysymys: Kieltäytyvätkö sellaiset poliitikot kohtelemasta muita niin kuin vaativat tulla itse kohdelluiksi?

Kanadalainen Manitoban yliopisto teki helmikuussa 2014 julkaistun tosi kiinnostavan tutkimuksen. Tutkimuksessa paljastui, että netin keskustelupalstojen häirintään eli trollaamiseen taipuvaiset ihmiset ovat muita manipuloivampia, narsistisempia, psykopaattisempia ja sadistisempia. Esiintyykö politiikassa trollaamiseen verrattavaa toimintaa. Esiintyykö politiikassa asiallisen keskustelun hämmentämiseen ja tuhoamiseen tähtäävää toimintaa. Onko ns. vihapuhe sitä.

Miten AS-ihmiset suhtautuvat maailmalla leviävään populistiseen politiikkaan. Puhun nyt sellaisesta politiikan suuntauksesta, jossa ei pyritä vastuullisuuteen vaan mahdollisimman suureen äänimäärään. Jokainen fiksu AS-ihminen ymmärtää, miten suurissa vaikeuksissa suuria äänimääriä saaneet populistit ovat heti vaalien jälkeen, kun pitäisi olla hallituskelpoinen mutta huomataankin, että on upottu hallituskelvottomuuden suohon. Siltä suolta käsin ei päästä siihen äänestäjiä motivoineeseen tavoitteeseen, että "nyt pannaan asiat kuntoon".

Fiksuimmat ja oikeudentuntoisimmat AS-ihmiset politiikassa varmasti näkevät, että ei ainakaan kannata pyrkiä siihen, että oman puolueen laiva "ylikansoitetaan" ja sitten hallitusneuvotteluissa karautetaan kiville. Fiksu AS-poliitikko ei karauta kiville, vaan näkee silmiensä edessä ongelmattoman väylän eli vastuullisen politiikan väylän, jossa ei hullun lailla pyritä vaalivoittoon vaan paljon arvokkaampaan: vastuulliseen hallitusyhteistyöhön.

Kuten tässä ketjussa olen korostanut, AS-ihmisillä on aivoissaan pysyvästi ja selvästi erilainen "sosiaalinen kooditus" kuin ns. neuronormaalilla enemmistöllä. Moni ns. normaali enemmistön edustaja olettaa, että tämä AS-kooditus toimii selvästi normaalia huonommin nimenomaan sosiaalisella alueella, esim. hyvin sosiaalisessa poliittisessa toiminnassa. Tällainen oletus on kuitenkin kyseenalainen. Tony Attwood on listannut AS-ihmisten laadullisia vahvuuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa:

1. Vertaissuhteille on ominaista ehdoton uskollisuus ja
moitteeton luotettavuus.
2. Vapaus seksismistä, ikäsyrjinnästä tai rasismista;
kyky kohdata muut vapaana ennakkoluuloista.
3. Osaa ilmaista avoimesti mielipiteensä riippumatta
sosiaalisesta kontekstista tai uskomuksista tai
tarrautumatta henkilökohtaisiin uskomuksiin.
4. Kyky seurata henkilökohtaista teoriaa tai
näkökulmaa riippumatta vastakkaisista todisteista.
5. Hakee seuraa ystävistä, jotka ovat innostuneita
erikoisista kiinnostuksen kohteista ja aiheista.
6. Tarkka yksityiskohtien taju. Kyky keskustella
sellaisistakin aiheista, jotka eivät yleisesti kiinnosta.
7. Kyky kuunnella ilman jatkuvaa tuomitsemista tai
ennakko-oletuksia.
8. Kiinnostunut ensisijaisesti vakavasta keskustelusta ja
haluaa välttää ritualistista small talkia, sosiaalisia
itsestäänselvyyksiä ja pinnallisuuksia.
9. Etsii vilpittömiä, positiivisia ja aitoja ystäviä, joilla
on välitön huumorintaju.

Olen varma, että sosiaalisen ylikuormittumisen riskistä huolimatta AS-ihmisellä voi olla mahdollisuuksia menestyä politiikassa, jopa nousta karismaattiseksi arvostetuksi poliittiseksi johtajaksi. Esim. julkisuudessa AS-ihmiseksi arveltu vuonna 1965 kuollut Sir Winston Churchill nousi juuri tällaiseksi poliittiseksi johtajaksi. Lisäksi hän toimi myös huippukirjailijana ja ylsi siinä vuonna 1953 jopa Nobelin kirjallisuuspalkintoon.

En olisi niin varma noista julkkisten jälkikäteen tehdyistä diagnooseista. Joku toimittaja saattanut heittää joskus tämmöisen mielipiteen ja se on jäänyt elämään. Käsittääkseni sir Winston oli sosiaalisissa tilanteissa kuitenkin taitava ja sanavalmis. Mikä tosin saattoi johtua myös pitkällisestä harjaantumisesta. Tosin jos on lievästi AS niin kriisitilanteessa kuten kovana sota-aikana asiapitoinen johtaminen saattaa onnistua paremmin, koska ei kuulukaan välittää lähimpien alaisten tunteista.

Kiitos anonyymille hyvin lukukelpoisesta viestistä!

Olet oikeassa, että mitenkään varma ei voi jälkikäteen olla kauan sitten kuolleiden merkkihenkilöiden Aspergerin syndroomasta. Ne ovat vain "julkisia arveluja", jotka perustuvat historiallisesta henkilöstä nykyään saataviin tietoihin ja uusimpiin käsityksiin siitä, millainen ominaisuuksien yhdistelmä AS oikein on.

Sir Winston Churchill harrasti myös öljyvärimaalausta ja erään tv-dokumentin mukaan se erityiskiinnostuksenkohde oli hänelle poikkeuksellisen tärkeä, suoranainen intensiivinen intohimo. Netistä voi googlata Winston Churchill paintings. Sellaista intohimoa harrastetaan yksin, se voi olla täydellistä AS-aivojen kaipaamaa vastapainoa sosiaalisuudelle ja paras tapa purkaa sosiaalisuuden aiheuttamaa ylikuormitusta. Tuollainen tuntuu minusta hyvin assimaiselta ja osuu yksiin ainakin minun assiuteni kanssa.

Anonyymin viestissä vilahtaa mielenkiintoinen ilmaus "lievästi AS". Voiko ihminen olla vain "lievästi AS"? Tai vain "lievästi neuronormaali"? Olen huomannut, että niistä AS-ihmisistä, joilla on merkittäviä kykyhuippuja ja jotka pääsevät niiden avulla pitkälle, saatetaan sanoa, että heillä on vain "lievä AS". Siis että kykyhuiput jotenkin lieventävät heidän AS-statustaan. Totuushan on se että assimaiset kykyhuiput, jotka näkyvät juuri intensiivisissä erityiskiinnostuksenkohteissa, kuuluvat Aspergerin syndroomaan yhtä olennaisesti kuin rajoitteetkin eli tiettyjen kykyjen heikkoudet. Yltiömäisen normaalit ihmiset eli "telaketjunormaalit" saattavat katteettomasti olettaa, että "erilaisuus on aina oire häiriöstä, jopa sairaudesta". Jossain erityisessä asiassa hyvin kyvykäs AS-ihminen ei normaalin näkökulmasta välttämättä näytä kovin "häiriöiseltä" eikä "sairaalta", joten "jos hänellä on AS niin sen täytyy olla vain lievä". :-)

Useimmiten puhuttaessa "lievästä AS:sta" unohdetaan se, että älykkäimmilläkin AS-ihmisillä on huomattavia vaikeuksia esim. arjen sujumisessa, siivouksessa ja toiminnan ohjauksessa. Ei voi liiaksi korostaa sitä, että AS on ennen muuta kykyprofiilin jyrkkää epätasaisuutta ja se epätasaisuus on yksilöllisesti hyvin vaihtelevaa. "Normaali AS" voi siis olla hyvin monenlaista. Jostain olen poiminut muistivihkooni hyvän kristallisoinnin juuri tästä: "AS-ihmisen kohdalla on yhtä normaalia olla heikkolahjainen ja käytöshäiriöinen nuori eläkeläinen kuin huippulahjakas ja maineikas lääkäri tai professori".

Pitkästä aikaa luin tämän ketjun ja päätin kirjoittaa jotain jatkoksi.

Aspergerin syndrooma on nykyään "laaja-alainen neurobiologinen erilaisuus".
Se erilaisuus on synnynnäistä ja pysyvää. Olennaista on mm. se, että vanha "häiriö"-nimitys on lopullisesti poistumassa. AS:n kohdalla ei enää puhuta "häiriöstä" vaan "autismikirjon tilasta". Samalla tavalla myös esim. homoseksuaalisuudesta ovat poistuneet vanhentuneet negatiiviset, "sairauteen" (jopa "rikollisuuteen") viittaavat nimitykset.

Ihmiskunta kehittyy, tietämys kasvaa ja asennoituminen tervehtyy. Kuitenkin on vielä paljon ihmisiä, jotka elävät menneisyydessä eli ovat hyvin tietämättömiä ja heidän asenteensa ovat pahasti jälkeenjääneitä. Sellaiset ihmiset eivät ymmärrä loukkaavansa erilaisiksi syntyneiden ihmisten tasavertaisia ihmisoikeuksia.

Jos on syntynyt AS-ihmiseksi, huomaa väistämättä, miten erilaista on kuunnella
enemmistöä (jolla ei ole AS-aivoja) ja sitten kuunnella itseään. AS-ihmisen eli assin aivot toimivat toisin kuin enemmistön aivot. Assin keskushermoston toiminta poikkeaa ns. normaalista. Assin aivot esim. käsittelevät kieltä eri aivoalueilla kuin ns. normaalin enemmistön aivot.

Jokainen assi huomaa yliherkästi ns. normaalien ihmisten ennakkoluulo-ongelmat. Niinpä assilla kuin assilla onkin vaikeaa "ihmisten ilmoilla", missä joutuu aina olemaan "erilaisten ihmeteltävänä".

Niiden, jotka ovat AS:n ulkopuolella, tulisi kuunnella ja uskoa niitä, jotka ovat AS:n sisällä ja jotka joka solullaan kokevat päivittäin, mitä AS todella on.

AS-ihmisen yleisin virhe on yrittää vääntäytyä enemmistön kaltaiseksi. Koska AS-ihmiset ovat n. 1,7 %:n vähemmistössä, ei ole helppoa puolustaa omaa erilaisuuttaan, kuunnella itseään, löytää itseään ja lopulta todella olla oma itsensä. Kuitenkin jos ja kun siihen pystyy, se on erittäin palkitsevaa.

Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta?

Vuosien kuluessa yhä keskeisemmäksi on mielessäni noussut kykyprofiilin jyrkkä epätasaisuus. Sen voisi ilmaista myös sanoilla poikkeava lahjakkuusrakenne. Se on sitä, että assi on asiasta riippuen joko erittäin huono tai erittäin hyvä, normaalia välimuotoa
ei juurikaan esiinny.

Normi-tavisten (joita on n. 98 % väestöstä) on vaikea ymmärtää, että tällaista kykyprofiilin jyrkkää epätasaisuutta ylipäänsä voisi olla olemassa. Kuitenkin assit joutuvat päivittäin omassa elämässään toteamaan, että kyllä vain on.

On siinä normi-taviksilla eli neurotyypillisillä eli "nenteillä" eli neurobiologisesti normaaleilla haastetta, kun yrittävät arvioida, onko assi hyvä vai huono ihminen !!

Luulen, että en ole ainoa assi, jolle elämän aikana on usein käynyt niin, että jonkin kykyprofiilin huippukohdan perusteella on päätelty, että tuo tyyppi on osaava kyky kaikessa muussakin. Vastakkaisen sukupuolen edustajat esim. jo kouluaikana kiinnostuvat ja herkästi ihastuvat tuollaiseen tyyppiin, joka "selvästi on niin hyvä ja osaava siinä tai siinä aineessa". Tyyppi eli assi itse kyllä tietää sen, että hän on hyvä ja osaava vain harvassa aineessa ja että esim. mikään sosiaalinen osaaja hän ei ole, joten mikään seurustelu ei ole hänen osaamisaluettaan eikä sellainen alkuunkaan edes kiinnosta niin paljon kuin hänen muutama harva intensiivinen erityiskiinnostuksenkohteensa eli "ekko".

Väärin perustein ihastuneet poloiset joutuvat huomaamaan, että assilta ei heru vastarakkautta. Eikä se suinkaan johdu mistään assin tunteiden tai empatian puutteesta, vaan siitä, että assi yleensä tietää harvinaisen hyvin, että läheiset sosiaaliset suhteet eivät - varsinkaan "nenttien" kanssa - ole alkuunkaan hänen ominta maaperäänsä.

Asseista ovat pärjänneet tässä maailmassa ja tässä yhteiskunnassa parhaiten ne, jotka ovat jo kyllin varhain ja kyllin määrätietoisen tinkimättömästi erikoistuneet ja fokusoituneet nimenomaan vain lahjakkuusprofiilinsa kykyhuippuihin.

Kun koko ajan vuosi vuodelta autismikirjo-tietämys ja sen mukana asperger-tietämys on parantunut, tarkentunut ja yleistynyt, moni aikuinen ihminen on tajunnut olevansa yksi assi tuhansien muiden assien joukossa.

Miten paljon asseja oikein on? Jostain luin, että laajimman tutkimuksen mukaan autismikirjon esiintyvyys (josta n. 70% on aspergereja) on 1,6 % väestöstä. Suomessa siis tuon mukaan matemaattisesti laskien on vähintään 80 000 autismikirjolaista, joista aspergereja on vähintään 55 000. Virallinen AS-diagnoosi on vain murto-osalla. Paljon on niitä, varsinkin iäkkäitä, jotka eivät tiedä olevansa AS-ihmisiä.

Aspergerin tajuaminen merkitsee, varsinkin aikuisiällä, usein suurta huojennusta, koska pitkin koko elämää on ollut epämääräinen selittämätön erilaisuuden tunne. Aspergerin tajuamiseen päättyy se harhailu ja epätietoisuus. Siihen tajuamiseen onnellisesti päättyvät myös tietämättömyydestä johtuvat epätoivoisen tuskalliset yritykset vääntää itsestään normaalia. Aspergerin tajuaminen on juhlapäivä. Minulla se tapahtui 10.12.2008.

Kun AS-ihmisenä elää täällä ns. normaalien (jopa ahdasmielisimpien "telaketjunormaalien") joukossa niin saa kuulla olevansa monella tavalla "vääränlainen", "häirikkö", "sairas", "laiska", "osaamaton", "epäsiisti", "epäilyttävä erakko", "hävyttömän epävieraanvarainen" jne. jne. On selvää, että JOS asperger-ihmisiä olisi väestöstä ylivoimainen enemmistö niin silloin epäluulot kohdistuisivat "ei-asperger-ihmisten" vähemmistöön ja Wikipediassa heidän "syndroomaansa" sanottaisiin "kehityshäiriöksi".

Mitä tietoisempi ihminen on itsestään ja mitä parempi yhteys hänellä on omaan todelliseen tunne-elämäänsä, sitä paremmin hän osaa välttää ajautumasta vääriin valintoihin. Jos on AS-ihminen niin ennen assiuden tajuamista on suuri vaara tehdä vääriä elämänvalintoja. Esim. avioituminen, lasten hankkiminen ja ryhtyminen asumaan jonkun kanssa ovat AS-ihmiselle paljon ongelmallisempia asioita kuin ns. normaalille ihmiselle. Näissä valinnoissa AS-ihminen on viisas, jos on hyvin maltillinen, harkitseva ja pidättyväinen eikä välitä sukulaisten painostuksesta, ei varsinkaan äitien hillittömästä itsekkäästä halusta saada lapsenlapsia!:-)

Taiteilijoissa (kuten myös tieteentekijöissä ja keksijöissä) on suhteellisen paljon aspergereja eli "asseja". En ihmettele. AS antaa ihmiselle paitsi useita RAJOITTEITA, myös poikkeuksellisia VAHVUUKSIA. Sosiaalisesti me assit ollaan hyvinkin rajoitteisia, "melkoisia spedejä", esim. me saatetaan kirjoittaa ylipaljon. Meidän kommunikointi on "epänormaalia" ja aiheuttaa usein väärintulkintoja. Mutta omimpien erityiskiinnostuksenkohdeidemme alueella olemme usein poikkeuksellisen kyvykkäitä. Sieltä ne epänormaalit vahvuutemme puskevat esiin. Ne vahvuudet ovat paljon arvokkaampia kuin moni tajuaakaan.

Kun ihminen on autismikirjolainen, hän kuuluu sellaiseen vähemmistöryhmään, jossa on suuria yksilöllisiä eroja. Hän kuuluu ERILAISIIN ja tietää kokemuksestaan, miten ennakkoluuloisesti enemmistöllä on taipumus suhtautua häneen.

Kun ihminen on autismikirjolainen, hän osaa yleensä ymmärtäväisesti samastua kaikkien niiden asemaan, jotka ovat ERILAISIA. Esim. kun Päivi Räsänen loukkaa homoseksuaaleja uskomattomalla vanhoilliskristillisellä ennakkoluuloisuudellaan, moni autismikirjolainen ymmärtää mennä homoseksuaalien puolelle ja puolustaa heidän oikeuttaan siihen todelliseen rakkauteen, joka vain sattuu olemaan ERILAISTA kuin enemmistöllä.

Autismikirjolaiseksi syntymisessä on muutamia tärkeitä hyviä puolia. Esim. ihmisoikeuksien syvempi ymmärtäminen on mahdollista juuri synnynnäisesti erilaisille ihmisille, niille jotka juuri ERILAISUUTENSA takia törmäävät päivittäin mitätöiviin kommentteihin.

Kaikki ERILAISET ihmiset ovat rikkaus - ei uhka.

Hävyttömintä olisi kieltää kaikilta ERILAISILTA ihmisiltä oikeus rakkauteen.

Tämän ketjun alkupuolelta löytyy
vankkaa asiaa. Mm. tällaista:

"--- Hyvin moni aspergeri on huomannut, että jos hän on liian sosiaalinen normienemmistön kanssa, hän on pian aivan puhki, kaaosraja ylittyy ja hän saa "assiraivarit" (engl. meltdown). Silloin normienemmistö saattaa käyttää hänestä jopa nimitystä "käytöshäiriöinen".
--- Kun neurobiologinen kaaosraja yllä kuvatulla tavalla ylittyy niin missä on ongelman ydin. Tässä tullaan minusta koko tämän asiaketjun ydinoivallukseen. Jokainen pystyy oivaltamaan, että ongelman ydin ei ole kummassakaan osapuolessa, ei siis aspergerissa eikä normienemmistössä, vaan siinä pysyvässä erilaisuudessa, mikä vallitsee niiden kahden selvästi erilaisen aivotoiminnan "sosiaalisen koodistuksen" välillä.
--- Viisaus on sitä, että hyväksyy kyseisen pysyvän erilaisuuden tosiasiana, vaikka kuinka tekisi mieli sysätä syy vain toiselle osapuolelle. Ei ole vaikea ennustaa, että se pysyvä erilaisuus tullaan lopulta hyväksymään yhtä itsestäänselvänä kuin hyväksyttiin se, että maapallo on pyöreä, vaikka jokaisen silmiin se näyttää litteältä kuin pannukakku."

Aspergerin syndrooma on vaikea aihe kaikille: sekä niille, joilla se on, että niille, joiden pitäisi olla auttavia asiantuntijoita.

Mistä tämä johtuu. Varmasti se johtuu mm. siitä, että AS ilmenee niin monella tavalla ja että siinä on suurta yksilöllistä vaihtelua. Vaikeus tulee paljolti siitä, että AS-ihminen törmää jatkuvasti ns. normaalien ihmisten "ainoaksi oikeaksi ja terveeksi kuviteltuun" elämiskulttuuriin eli tapaan aistia maailma ja muut ihmiset.

Assi ei koe tätä maailmaa eikä muita ihmisiä ns. normaalilla tavalla. Assia on mahdoton saada väännettyä "normaaliksi", vaikka lukemattomat "normaalit kunnon ihmiset" ovat sitä "hyvällä tarkoituksella" yrittäneet - ja tulevat valitettavasti nykyisessä tietämättömyydessään sitä yrittämään myös tulevaisuudessa. Huokaus!

AS merkitsee laaja-alaista pysyvää erilaisuutta. Minun oman henkilökohtaisen kokemukseni mukaan se erilaisuus ilmenee varsinkin sosiaalisuudessa. Ns. normaali sosiaalisuus kuormittaa AS-ihmistä tavalla, jota ns. normaalit enemmistössä olevat "synnynnäisesti sujuvasosiaaliset" eivät ymmärrä, vaan voivat vain ihmetellä ja pohtia tyyliin "mikä tilapäinen häiriö tuohon on iskenyt", "miten tuo saataisiin oikeille raiteille kuten me kaikki kunnon ihmiset" jne.

AS ei ole mitään tilapäistä "häiriötä", vaan se on synnynnäinen pysyvä neurobiologinen tila, jossa on sekä rajoitteita että vahvuuksia ja jonka pohja on monien erilaisten geenien yhdistelmässä. AS-ihminen ei ole eksynyt "väärille raiteille", vaan hän on nimenomaan oikeilla omilla yksilöllisillä raiteillaan, jotka vain sattuvat olemaan hyvin erilaiset kuin ns. normaaleilla. Tämän erilaisuuden pysyvyyden ja merkittävyyden ymmärtäminen on koko AS:n ja koko autismikirjon ymmärtämisen avain.

Jos sinulla on AS tai epäilet että sinulla on AS niin tilanne on hyvä, jos olet kiinnostunut lukemaan tietopuolisia kirjoja. Nimittäin todella asiantuntevaa puhetta AS:sta saat kuulla lukemalla esim. Tony Attwoodin kirjaa "Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen". Tony Attwood on todellinen asiantuntija, joka on tutkinut kymmenien vuosien aikana useita tuhansia Asperger-henkilöitä ympäri maailmaa. Hän ei takerru huolestumaan siitä, että AS aiheuttaa hyvin erilaisen sosiaalisen ja tapakulttuurisen elämän kuin ns. vakiintunut normaalius, vaan hän ymmärtää Aspergerin syndrooman pysyvän ja arvokkaan erilaisuuden jopa syvällisesti sisältä käsin.

Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta?
Ainakin se pitäisi ymmärtää, että AS:ssa on kysymys
jostain ihan muusta kuin mistä on kysymys esim.
narsistisessa persoonallisuushäiriössä.

Kahden eri ilmiön vertailu on joskus tosi valaisevaa.
Kuva aspergerin perusolemuksesta kirkastuu, kun rinnalle
asetetaan narsistinen persoonallisuushäiriö.

Kirjoitin ketjuun "Asperger ja narsismi" vuonna 2017
näin:

"Kävin läpi useita netistä löytyviä kirjoituksia, joissa vertaillaan toisiinsa Aspergerin syndroomaa ja narsistista persoonallisuushäiriötä. Seuraavassa kokoamani tiivistelmä, jossa yksinkertaisuuden vuoksi käytän puhekielen sanoja "assi" ja "narsu".

- assi tuntee herkästi myötätuntoa mutta ei ilmaise sitä ollenkaan enemmistölle tyypillisellä tavalla
- narsulta kyky myötätuntoon puuttuu; hän ei ymmärrä mikä on omatunto, ne piuhat hänen päässään ovat poikki

- assi tuntee voimakasta inhoa kaikkea vallankäyttöä ja väkivaltaa kohtaan
- narsu tuntee voimakasta vetoa juuri vallankäyttöön ja haluaa itselleen valtaa niin paljon kuin mahdollista

- assi haluaa ennen muuta rauhallista rinnakkaiseloa ja yhteistä hyvää
- narsu pyrkii itsekkäästi oman itsensä nostamiseen muiden ("heikkojen") kustannuksella

- assin tunneilmaisua leimaa vähäisyys ja pidättyvyys
- narsun tunne-ilmaisu on puistattavan kylmää, usein onttoa ja lavastettua

- assi inhoaa teeskentelyä ja näkee sen läpi
- narsu huijaa ja teeskentelee usein, esim. pukeutumalla pinnallisesti aivan tiptop

- assin mielessä on suunnitelmia ja erityiskiinnostuksenkohteita
- narsun mielessä on kokemaansa vääryyttä, epäluuloja ja katkeruutta

- assi uupuu usein stressistä
- narsu on täynnä itseinhoa, jota pyrkii peittämään muilta; mitä enemmän itseinhoa on, sitä enemmän hän kerjää osakseen huomiota ja tarvitsee ympärilleen uskollisia ihailijoita

- assi sanoo: "jos olet ystävä niin ymmärrät"
- narsu sanoo: "jos olet ystävä niin tottelet" (siis ystävänä ja kumppanina narsu on todella kaamea)

- assi tuntee olevansa "yksin maailmassa"
- narsu uskoo olevansa "maailman napa"

- jos assia arvostellaan, hän kuuntelee tarkasti ja sanoo oman eriävän mielipiteensä suoraan
- jos narsua arvostellaan hän kokee sen syvänä "narsistisena loukkauksena" ja kaivaa tekosyitä rangaista arvostelijaa ankarasti, varsinkin pysyvällä häädöllä

- assi näkee omat rajoitteensa ja vahvuutensa
- narsu on sokea omalle ongelmalleen, hän ei itse tajua omaa moraalittomuuttaan, mutta
muut tajuavat ja ennemmin tai myöhemmin narsun sairas sosiaalinen kupla puhkeaa"

Olen assi.
Miten usein assin elämässä onkaan niin, että ns. normaalit
ihmiset yrittävät mitätöidä ja kiistää sen, että olisi
olemassa jokin todellinen aspergerin syndrooma.
Tämä asia kokemukseni perusteella kannattaa mainita
aina ensimmäisenä, kun kertoo, millainen ilmiö AS on.
Se on ilmiö, jonka enemmistö yrittää mitätöidä, koska
sitä ei ole ns. normaalin enemmistön helppo ymmärtää.
Ymmärtäminen vaatisi kai sitä, että olisi aina itse
syntynyt aspergeriksi. Eikä sekään aina riitä
ymmärtämään.

AS on synnynnäistä ja pysyvää (kohdusta hautaan).
Tätä faktaa ei enemmistö ehkä koskaan tajua?
Enemmistö tulee aina olemaan kummissaan AS:n edessä.
AS-ihminen leimataan "tyhmäksi, kun ei älyä elää
normaalisti". AS-ihmiselle sanotaan: "Helpompihan sinun
olisi elää, kun vain unohtaisit nuo häiriöiset outoilusi ja
ryhtyisit elämään kuten me onnelliset kunnon ihmiset."
Niinpä niin. Ehkä vain AS-ihmiset ymmärtävät, miten
ymmärtämättömiä tuollaiset lauseet ovat!
Siis - kuten jo mainitsin - AS yritetään kiistää ja mitätöidä.
Se on jokaisen AS-ihmisen arkipäivää.
AS-ihmistä ympäröi ymmärtämättömien ihmisten tungos.
Sitä on assin elämä.
Siksi moni assi viihtyy parhaiten omissa oloissaan omimpien ja
rakkaimpien erityiskiinnostuksenkohteidensa parissa.

Kirjoitat osin potaskaa nimim. Breda. Täältäkin aspergerin oireyhtymää voi arvioida. https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&channel=crow5&q=aspergerin syndrooma&spell=1&sa=X&ved=2ahUKEwi0hZWzm470AhWjw4sKHWUGD8gQBSgAegQIARA1&biw=905&bih=526&dpr=1.13
Itselläni sellainen on diagnosoitu.

Mm. aspergerin oireyhtymästä voi lukea netistäkin.
Lyhyesti sanottuna kysymyksessä on aivojen kehityshäiriö.

Onko aivojen "kehityshäiriö" osuvin mahdollinen kuvaus assiudesta?

Enemmistö mielellään käyttää tuota nimitystä, koska se vastaa
heidän omaa hämmennystään assiuden edessä.

Miten voi olla mahdollista, että "kehityshäiriö" voisi olla osuvin
ilmaus ilmiöstä, joka on antanut niin monille asseille poikkeuksellisia
vahvuuksia esim. matemaattisuuden, visuaalisuuden, verbaalisuuden
tai musikaalisuuden alalla?

Jos seuraa autismikirjon kansainvälistä keskustelua niin ei voi olla huomaamatta, että "häiriö" -sana on poistumassa ja tilalle on tulossa "autismikirjon tila".

Minusta näyttää siltä, että ns. normaalin enemmistön keskuudessa yhä ollaan todella pihalla siitä, millainen ilmiö Aspergerin syndrooma (AS) on.

AS on synnynnäinen ja pysyvä. Siihen kuuluu rajoitteita (varsinkin sosiaalisella alueella) ja rajoitteiden vastapainoksi siihen kuuluu myös poikkeuksellisia vahvuuksia (useimmiten matemaattisella, visuaalisella, musiikillisella ja/tai verbaalisella alueella).

Yleistä on, että AS-ihmisiä pidetään tyhminä, kun eivät elä niin kuin "normaalit kunnon ihmiset". Totuus kuitenkin on se, että ei ole tyhmää olla se, mikä synnynnäisesti ja pysyvästi todella on. Tyhmää olisi näytellä jotain muuta.

Enemmistössä olevat "telaketjunormaalit" ihmiset hämmentyvät siitä, että AS-ihmiset ovat erilaisia. Tämä enemmistön hämmennys johtaa mm. siihen, että AS:n yhteydessä puhutaan "kehityshäiriöstä", joka muka "korjaantuu niin että assit eheytetään ja ohjataan elämässä oikealle tielle". Enemmistön ajatusvinoutumat ovat pahimmillaan juuri tuollaisia. "Telaketjunormaalille" enemmistölle ainoa "oikea" elämäntapa ja ainoa "oikea" arvomaailma on se, jossa tämä enemmistö sattuu elämään.

AS-ihmiset eivät useinkaan elä "sosiaalisuus edellä". Pikemminkin AS-ihmiset elävät omat erityiskiinnostuksenkohteet eli "ekkot" edellä. Nämä "ekkot" ovat suorassa yhteydessä AS-ihmisen erityisvahvuuksiin.

Moni ihmiskunnan keksintö, tieteellinen löytö ja upea taideteos olisi jäänyt syntymättä ilman AS-ihmisiä ja heidän "ekkojaan".

Nykytietämyksen mukaan yllättävän moni tieteen ja taiteen merkkihenkilö onkin AS-ihminen.

Mitä sanoi vuonna 1979 itse Hans Asperger vuosi ennen kuolemaansa. Hän sanoi:

"Näyttää siltä, että tieteen ja taiteen alalla menestymisessä ripaus autismia on ehdottoman välttämätöntä. Menestymisen kannalta välttämätön tekijä saattaa olla kyky kääntyä pois arkipäivän maailmasta, pois pelkästään käytännöllisestä, kyky ajatella uudelleen jotakin asiaa omintakeisesti ja luoda uusilla, ennestään käyttämättömillä tavoilla niin, että kaikki kyvyt ohjautuvat yhden erityisalan palvelukseen."

Terje kirjoitti tuolla ketjun alkupuolella näin:
"Assius tuottaa ongelmia, jotka eivät ole henkilölle itselleen lainkaan ongelma."

Tuo on totta. Normi-ihmiset pitävät assiutta ongelmana siksi, että se haastaa heidän normi-normi-tapansa nähdä tämä maailma ihan tietynlaisena, sellaisena mitä he pitävät ainoana oikeana tapana.

Jos assius olisi normi ja ylivoimaisen enemmistön neurobiologista todellisuutta niin se ei olisi juuri kenellekään ongelma.

Jonkun ihmisen pysyvä synnynnäinen erilaisuus on "telaketjunormaaleille" todella erittäin häiritsevä asia. Siksi he puhuvatkin mielellään tuon jonkun ihmisen "kehityshäiriöstä.

Ei kukaan mitään tiedä Aspergerista paitsi juuri siihen erikoistuneet asiantuntijat.
Kirjallisuus on hyvä. Tavallinen terveydenhoitohenkilökunta, kriisipuhelin jne.
ei tiedä siitä juuri mitään. Aspergeriin erikoistuneet neurologit ja neuropsykologit ovat ne asiantuntijat Suomessa lähinnä.



popiyuyyy

Kysyn, ovatko nämä ominaisuudet ovat mitä suurimmassa määrin
asperger-ominaisuuksia:

1. Kykyprofiili jyrkästi epätasainen.

2. Erityiskiinnostuksenkohteita.

3. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat.

4. Ääniyliherkkyys - ja muitakin aistiyliherkkyyksiä.

Kuka huomasi, että noista muodostuu sana KESÄ?

Hyvää lähestyvää kesää kaikille!
:-)

Minulla on nuo kaikki

poiuyy

Minulla on sellainen elämänkokemus , että melkein kaikki asiat tuntuvat liian typerille,
kuin jollekin "lastentarhalle". Ihan kuin lähes kaikki ihmiset leikkisi koko ajan jotain "lastentarhaa",.

ppiyttgty

Tykkään vaan itsenäisesti olla.
Inhoon "henkistä tukea". Tuntuu ihan lastentarhalle.

poiuyy

Lainaus tuolta ketjun alkupäästä:
"Vaikka siis aivojen AS-käyttöjärjestelmä on pienessä vähemmistössä ja saa neuronormaalilta enemmistöltä osakseen ylimielistä väheksyntää, se käyttöjärjestelmä kuitenkin on siis "joissakin asioissa parempi". Jo Hans Asperger puhui aikoinaan AS-henkilöiden "korkeasta omaperäisen ajattelun tasosta". Jo AS-ihmisen aistit ovat huomionarvoiset, ne eivät ole heikommat vaan herkemmät. Ja erityiskiinnostuksenkohteissa AS-ihmisillä on poikkeuksellisen tarkka muisti."

Greta Thunberg on sanonut, että joillakin AS-ihmisillä on "laser-näkö", siis poikkeuksellisen tarkka visuaalinen kyky huomata yksityiskohtia.
Sherlock Holmesilla oli juuri tällainen kyky. Eipä ihme, että Holmes-hahmon luojaa pidetäänkin julkisuudessa AS-ihmisenä, siis skotlantilaista kirjailijaa ja lääkäriä
Arthur Conan Doylea (1859-1930).

On väitelty hyvin paljon siitä, onko kuuluisissa merkkihenkilöissä (keksijöissä, taiteilijoissa ja tieteentekijöissä) todella niin paljon AS-ihmisiä kuin julkisuudessa on arveltu. Assina asiaa katsoo selvästi eri lailla kuin ns. normaalin enemmistön edustajana.
Olen ollut huomaavinani usein normaalin enemmistön taholta selvää kateutta milloin ketäkin AS-ihmiseksi arveltua merkkihenkilöä kohtaan. Normaalilla enemmistöllä on usein vaikeuksia uskoa, että AS voi antaa ihmiselle rajoitteiden lisäksi myös kapeita erityisvahvuuksia, esim. matemataattisia, musikaalisia, visuaalisia tai verbaalisia.
Niiden erityisvahvuuksien kautta päätyy helposti merkkihenkilöksi. Jos "korkea omaperäisen ajattelun taso" osuu yksiin kapean erityisvahvuuden kanssa, on tuloksena esim. merkittävä keksijä, merkittävä tieteentekijä tai merkittävä taiteilija. Assina ei ole vaikea uskoa tätä - eikä toisaalta ole vaikea assina ymmärtää normaalin enemmistön epäuskoakaan, sillä eiväthän ne, joilta AS-ominaisuudet puuttuvat, oikein pysty
edes kuvittelemaan sellaisia ominaisuuksia (ei sellaisia rajoitteita eikä varsinkaan sellaisia vahvuuksia).

Joo mulla on korkea omaperäinen ajattelun taso.
Juuri kun sain siitä ensimmäisen kerran elämässäni ulkoistakin tunnustusta hieman, samaan aikaan
jouduin toiselta taholta sanoisin yhteisökiusatuksi. ja päädyin kaikille eriskummallisen mustamaalauskampanjan kohteeksi,

Miksi erittäin asiallinen viestini poistettiin?
Uskaltaako sen poistoa vaatinut ihminen kertoa syyn?

Aspergerin syndrooman ongelmallisuus. Missä se oikein piilee?
Se piilee siinä, että enemmistö kokee tämän todellisuuden
eri lailla kuin AS-ihmiset. Enemmistö tulkitsee AS-ihmisten
todellisuuden jotenkin "häiriöiseksi", "sairaaksi", "kehitykseltään
vinksahtaneeksi". Näin siitäkin huolimatta, että suhteellisen moni
AS-ihminen on noussut merkkihenkilöksi nimenomaan omien
poikkeuksellisten AS-vahvuuksiensa takia. Ne AS-vahvuudet ovat
enemmistölle "häiriötä", "sairautta", "vinksahtanutta kehitystä".
Olisiko kateutta?

Enemmistöä AS-ihmisten olemassaolo ärsyttää. Enemmistöllä on tässä
kieltämättä selvä ongelma. Missä on tämän ongelman ydin?

Vastauksen antaa tämän ketjun alkupuolella ollut
kommentti, joka kuuluu näin:

"Jokainen pystyy oivaltamaan, että ongelman ydin ei ole kummassakaan osapuolessa, ei siis aspergerissa eikä normienemmistössä, vaan siinä PYSYVÄSSÄ ERILAISUUDESSA, mikä vallitsee niiden kahden selvästi erilaisen aivotoiminnan 'sosiaalisen koodistuksen' välillä."

Se pitää ymmärtää, että assille pysyvyys on tärkeää. Pysyvä työpaikka ja ne itselle tärkeät lähimmät ihmiset. Ne ihmiset jotka eivät ole tärkeitä on helppo unohtaa.

En ole sanonut asseja hulluiksi missään tilanteessa, enkä oikein keitään muitakaan. Hullu nimityksenä jo on loukkaava enkä nenttinä tahdo loukata toisia ihmisiä ilman mitään syytä.
Aspergeriyteen kuuluu suorasukaisuus jolloin he usein ovat loukkaavia toista ihmistä kohtaan. Heidän empatiansa on niiltä osin vähäisempi kuin muiden. Yksi empatian lajeista loistaa heillä poissaolollaan, joten se on PUUTE verrattuna nenttiin.
Mustaa voi väittää valkoiseksi ja valkoista mustaksi.

On todella aikansa elänyttä soopaa sanoa, että
AS-ihmisellä ei muka ole kykyä empatiaan!

Tämän ketjun alkupuolella on asiasta hyvä kommentti.
Tällainen:

"AS:sta on yhä liikkeellä sitkeästi eläviä myyttejä eli perättömiä uskomuksia. Yksi on se, että juuri AS-ihmisiltä puuttuisi empatiakyky. Kuitenkin totuus on se, että koko "empatianpuutteen ongelma" sijaitsee neuronormaalien ja AS-ihmisten välillä, ei kummassakaan erikseen. "Ongelmana" molemmin puolin on aivotoiminnan pysyvä erilaisuus. Miten usein assina törmääkään siihen, että normienemmistön edustaja ei kykene tuntemaan empatiaa AS-ihmistä kohtaan!"

Jotkut eivät siedä lähellään erilaisia ihmisiä.
Johtuuko sietokyvyn heikkous siitä, että
ei kunnolla olla sinut edes oman itsen kanssa?

Sietokyvyn heikkous pyritään usein piilottamaan
niin, että suureen ääneen aletaan häätää jotakuta
"häirikköä", usein useitakin "häirikköjä". Mutta
sitten, kun kaikki "häiriköt" on häädetty niin
huomataan, että näiden sietokyvyltään heikkojen
valittajien olo ei ole tippaakaan parantunut, vaan
he ovat vain löytäneet uudet ulkoiset "häiriköt",
syntipukit ja sijaiskohteet - ja harhainen valitus
vain jatkuu ja jatkuu.

Erilaisuuden sietäminen kuuluu sivistyneen ihmisen
perustuntomerkkeihin. Samoin todellisuuden ja
harhaisuuden erottaminen toisistaan.

Miten usein autismikirjolaisia onkaan syyttä
suotta leimattu "häiriköiksi". Heidän synnynnäistä
erilaisuuttaan on luultu "tahalliseksi häiriköinniksi".
Enemmistön tietämys autismikirjon ihmisistä on
yhä melko puutteellista ja ennakkoluuloista,
vaikka eletään jo vuotta 2022.

Asperger-ihmisistä olisi todella syytä tietää ainakin
nämä kaksi asiaa:
1) Aspergerin syndrooma on synnynnäinen ja pysyvä erilaisuus.
2) Vaikka asperger-ihmiset ovat selvästi erilaisia, he eivät välttämättä
ole huonompia, vaan monessa tapauksessa joiltakin yksittäisiltä
ominaisuuksiltaan jopa keskimääräistä lahjakkaampia.

Ns. normaalin enemmistön käsitys Aspergerin oireyhtymästä on hämmästyttävän usein kallellaan "häiriön" suuntaan. Siis että ns. normaali enemmistö mieltää AS:n
"häiriöksi".

Todellisuudessa kuitenkin on niin, että ns. normaalia enemmistöä häiritsee asperger-ihmisten erilaisuus MUTTA - kuten esim. Greta Thunberg on sanonut - asperger-ihmisiä ei juurikaan häiritse heidän oma erilaisuutensa eivätkä he itse koe, että sana "häiriö" olisi Aspergerin syndrooman kohdalla osuva.

AS on synnynnäinen ja pysyvä ominaisuuksien yhdistelmä. Siinä on sekä rajoitteita että vahvuuksia. Sen yhteydessä usein esiintyvä sana "häiriö" tulee selvästi ns. normaalin enemmistön suunnasta ja kuvaa ainoastaan sitä vaikeutta, mikä ns. normaalilla enemmistöllä on asperger-ihmisten pysyvän erilaisuuden kohtaamisessa.

Ilmiö on selvää sukua sille, että valkoihoiset ihmiset ovat taipuvaisia nimittelemään
synnynnäisesti mustaihoisia ihmisiä "värivammaisiksi".

On siis kaksi synnynnäistä ja pysyvästi erilaista
neurologista todellisuutta:
AS ja NT, assit ja nentit, assi-aivoiset ja nentti-aivoiset.

Nämä kaksi todellisuutta/aivojen käyttöjärjestelmää
eivät siis useinkaan avaudu toisilleen.

Enemmistö (=nentit) uskoo usein olevansa
oikeassa pelkästään siksi, että sattuu olemaan
lukumääräisessä enemmistössä.
Tällaisen enemmistöharhaisen valtakulttuurin keskellä
assivähemmistö joutuu elämään ja kohtaamaan päivittäin
häkeltyneiden ja ihmettelevien nenttien laumoja.

Mutta ei hätää!
Tässä erään assin kirjoittamat ohjeet tilanteeseen, jossa
assi joutuu kohtaamaan nentin:

TOIMINTAOHJE ASSILLE.
TOIMI NÄIN, JOS KOHTAAT NENTIN:

- poistu rauhallisesti paikalta
samalla puhellen nentille

- tärkeintä on antaa nentille
mahdollisuus väistää assia

- nenttiä pitää varoa uhkaamasta, sitä ei
pidä tuijottaa tai heitellä keppejä sitä kohti

- uhkaileva nentti seisoo takajaloillaan ja
ääntelee karjuen

- jos nentti hyökkää, ei pidä
juosta pakoon tai kiivetä puuhun,
todennäköisesti kysymys on valehyökkäyksestä,
jonka jälkeen nentin kiinnostus tuota hänelle
vaikeasti aukeavaa assiutta kohtaan lopahtaa

- jos nentti itsepintaisesti lähtee seuraamaan assia,
kannattaa mahdollisuuksien mukaan jättää jokin
vaatekappale maahan, nentti satavarmasti pysähtyy
nuuhkimaan sitä ja lopettaa lähestymisensä

lähde:
ASSIHALLITUKSEN TURVAKOMITEAN
VIRALLISET TIEDOTTEET

Mitä jokaisen olisi hyvä tietää Aspergerin syndroomasta (AS:sta):

- että AS ei tartu
- että AS on synnynnäistä ja pysyvää, joten kaikki
yritykset muuttaa AS-ihminen ns. normaaliksi
epäonnistuvat, koska ne yritykset eivät ota
huomioon AS-ihmisen pysyvää neurobiologista
todellisuutta
- että AS:n syvimpään olemukseen kuuluu jyrkästi
epätasainen kykyprofiili, jossa "kykyrotkot" ovat
selviä rajoitteita ja kykyhuiput selviä vahvuuksia

26.9.2014 oli tv1:n Inhimillisessä tekijässä haastateltavana Paula Tilli.
Ohjelman esittelyssä luki:
"Paula Tilli ei kärsi Aspergerin oireyhtymästään, jos saa elää ymmärtävässä ympäristössä."

Tuo "jos saa elää ymmärtävässä ympäristössä" on AS-ihmisen
hyvinvoinnille ja terveyden säilymiselle aivan keskeistä.

On selvää, että tietämys AS:sta paranee ja lisääntyy koko ajan.
Kuitenkin AS-ihmiset, joita Suomessa on kymmeniä tuhansia,
törmäävät ympäristössään yhä monenlaiseen tietämättömyyteen
ja ymmärtämättömyyteen.

Me AS-ihmiset mietimme lähes päivittäin, miten ymmärrys
AS-ihmisten todellisuutta kohtaan voisi lisääntyä nykyistä
paremmin. Puutteellisista tiedoista kärsivät kaikki: sekä
assittomat että assit.

Assittomat eli ns. normaali enemmistö kärsii tiedonpuutteestaan
ajautumalla väärään suhtautumiseen ja tuomittaviin selviin virheisiin.
Assit kärsivät AS:sta sitä enemmän, mitä suurempi ympäristön
tietämättömyys on, koska se johtaa siihen, että assit joutuvat
väärin kohdelluiksi.

Miten moni meistä asseista onkaan huomannut, miten
usein ongelmattominta on olla yksin, siis erossa
muista ihmisistä, varsinkin niistä, joiden AS-tietämys
on väärää tai puuttuu kokonaan.

Miten saisi ns. normaalin enemmistön tajuamaan, miten
keskeisen tärkeää on hankkia oikeaa tietoa.
Jos enemmistö ei sitä tajua, se joutuu nolaamaan itsensä
joka kerta kohdatessaan vähemmistöjä.

Lievästi assina, mutta en erakkona, tulen toimeen sosiaalisesti taitavien ihmisten kanssa. Siis sellaisten jotka "pystyisivät myymään eskimoille jääpaloja", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Sitten taas en saa mitään kontaktia esim. työelämässä ns. perusinsinööreihin. Luulen että noilla on hyvin kapea sosiaalisen kanssakäynnin signaalitaajuus. Vertailun vuoksi armeijan käyneet tietävät, miten siellä ilmoittaudutaan uudessa paikassa tietyn kaavan mukaan, nappulat kauluksessa kertovat sanamuodon jne. Mutta kun en siviilielämässä osaa sitä! Isolla työpaikalla yritän jutella toisen kanssa niin tämä vastaa yksitavuisesti ja pakenee sitten.

Kun nentti esittää assille "parannusehdotuksia", niin
hämmästyttävän usein ehdotukset
ovat tyyppiä "voisit olla nenttimäisempi"!
Todella outoa ja epäkunnioittavaa!
Yhtä tyhmää olisi mennä mustaihoisen ihmisen
luo ja sanoa "voisit olla valkoihoisempi"!

Eräs assi sanoi:
"Ajatus erakkoelämästä kasvaa koko ajan yhä ihastuttavammaksi."

Tosiaan. Erakkomainen elämä on
ainakin mulle (aikuiselle assille)
nautinnollista. Yksin ollessani olen
siinä mielessä harvinaisen hyvässä seurassa, että
aivojani ei silloin hämmennä
mikään vieras "käyttöjärjestelmä", (esim.
nenttien tyrkyttämät "hyvät neuvot", joista
paistaa AS-tietämyksen täydellinen puute).

Enemmistöä edustavat assittomat neuronormaalit ihmiset
helposti ajautuvat ylimielisyyteen ja alkavat pitää meitä
vähemmistössä olevia AS-ihmisiä
"tarkkailuluokan oppilaina, joita on sivistettävä ja
joille on opetettava ja neuvottava, miten kunnon ihmisen
tulee elää, ajatella, tuntea ja aistia tämä maailma ja muut ihmiset".

Neuronormaalien ylimielisyyden takana on
suuri tietämättömyys, faktojen puute.

Eräs assi onkin lohkaissut aforismin:

"Jos joku yrittää muuttaa sinua,
voit huoletta pitää häntä fiktiona.
Mutta jos joku todella auttaa sinua
löytämään itsesi, sinun on syytä pitää
häntä faktana."

Netin pohjattomista syövereistä löytyi tämä helmi:

"Miksi assien pitäisi muuttua nenttimäisiksi?
Siksikö että nenteille on liian vaikeaa
opetella sietämään synnynnäisesti
erilaisia ihmisiä?"

Assi löysi vanhan pullon, jossa oli Henki.
Henki sanoi pystyvänsä täyttämään
yhden toivomuksen.
Assi otti taskustaan dinosaurus-kirjan,
ojensi sen Hengelle ja sanoi:
- Herätä henkiin nämä kaikki
dinosaurukset!
Henki katseli kirjaa otsa rypyssä ja
totesi:
- Enpä tiedä. Minä kyllä pystyn melkein
mihin tahansa mutta nämä kuolivat
sukupuuttoon kyllä liian kauan sitten.
Eikö sinulla ole jotakin toista
toivomusta?
- No hyvä on, sanoi assi ja työnsi dinosaurus-kirjan
takaisin taskuunsa. - Toivon sitten, että kaikki
nentit todella ymmärtävät ja hyväksyvät meidän
assien erilaisuuden.
Henki huokaisi erittäin syvään ja
sitten sanoi:
- Näytäpä vielä sitä dinosaurus-kirjaa!

Jo itse Hans Asperger aikoinaan sanoi AS-ihmisistä näin:

"Merkillinen sekoitus naiiviutta ja kehittyneisyyttä...
he ovat täynnä yllättäviä ristiriitaisuuksia, mikä
tekee sosiaalisesta sopeutuneisuudesta
äärimmäisen vaikeasti saavutettavaa."

Hans Asperger eli 1906-1980. (Hän oli muuten harvinaisen paljon
Kalle Päätalon näköinen.) Hän oli itävaltalainen lastenlääkäri ja
itsekin assi. Hän pohti paljon sitä sosiaalisen sopeutumisen
äärimmäistä vaikeutta, joka AS-ihmisillä vääjäämättä on edessään
tässä neuronormaalin sosiaalisuuden valtakulttuurissa,
jossa enemmistö erehtyy pitämään "AINOANA oikeana, jopa
AINOANA terveenä" sosiaalisuuden muotona enemmistön
edustamaa vallitsevaa neuronormaaliutta/neurotyypillisyyttä.

Hans Aspergerin kunniaksi on luettava erityisesti se, että
hän ensimmäisten joukossa syvemmin ymmärsi, millaisia
AS-ihmiset oikein neurobiologisesti ovat ja millaisia
poikkeuksellisia vahvuuksia heidän sisällään piilee. Hans
Asperger ymmärsi, että AS-henkilöillä on "korkea omaperäisen
ajattelun taso" ja vuonna 1979 hän sanoi mm. näin:

"Näyttää siltä, että tieteen ja taiteen alalla menestymisessä ripaus autismia on ehdottoman välttämätöntä. Menestymisen kannalta välttämätön tekijä saattaa olla kyky kääntyä pois arkipäivän maailmasta, pois pelkästään käytännöllisestä, kyky ajatella uudelleen jotakin asiaa omintakeisesti ja luoda uusilla, ennestään käyttämättömillä tavoilla niin, että kaikki kyvyt ohjautuvat yhden erityisalan palvelukseen."

Me assit menemme helposti halpaan siinä, jos
kuuntelemme liikaa assittoman neuronormaalin
enemmistön arviointeja meidän kyvyistämme.

"Jokainen ihminen on nero, mutta jos arvioit kalaa
sen kyvystä kiivetä puuhun, se elää koko ikänsä
kuvitellen olevansa tyhmä". (Albert Einstein)

Einstein ymmärsi poikkeukselliset kykynsä.
Nykytietämyksen mukaan hän oli Asperger-ihminen.

Niinhän se on, että jos AS-ihmisen fiksuutta mitataan
vain sen mukaan, miten hyvin hän kykenee
sovittautumaan neurotyypillisyyden muotteihin,
saadaan auttamatta tulos "tyhmä" - ja samalla
AS-ihmisen arvokkaimmat kyvyt jäävät
huomaamatta.

Aspergerin syndrooma eli AS ei ole sairaus, vaan
rykelmä enemmistöstä poikkeavia
keskushermoston ominaisuuksia.

AS-ihmisillä on AS-aivot, joiden toiminta
synnynnäisesti ja pysyvästi poikkeaa
enemmistön "neuronormaaleista" aivoista.

AS-ihmisiä on väestöstä laajimman tutkimuksen
mukaan noin 1,6 %.

Jos ihminen kuuluu AS-vähemmistöön, hän
joutuu pakosti enemmistön ihmeteltäväksi.
Miksi?
Juuri siksi, että hänen aivonsa toimivat
eri lailla.

Jokainen AS-ihminen joutuu kokemaan,
mitä on elää erilaisena.

Vaikka "neuronormaali" enemmistö on
taipuvainen torjumaan ja vähättelemään
AS-ihmisten erilaisuutta, se erilaisuus
kuitenkin laajassa kuvassa selvästi
rikastaa ihmiskuntaa.

Niinpä, assit rikastavat ihmiskuntaa vahvuuksillaan samalla
kun assiton neuronormaali enemmistö hälisee hämmentyneenä
tuijottaen assien "rajoitteita", varsinkin assien sosiaalista erilaisuutta.

Assi, joka saa olla rauhassa yksin omien
ekkojensa (erityiskiinnostuksenkohteidensa)
parissa, voi päästä FLOW-tilaan, joka on
hyvin aktiivinen tila mutta onneksi
kaukana ahdistavasta negatiivisesta kiireestä ja
kaukana neuronormaalin enemmistön sosiaalisista
peleistä ja kaiken sellaisen häsläämisen
aiheuttamasta stressistä.

Pohdin "sosiaalista kömpelyyttä".

Se enemmistö, joka ei ole autismikirjoinen,
on tunnetusti taipuvainen pitämään autismikirjoista
vähemmistöä "SOSIAALISESTI KÖMPELÖNÄ".

Mutta todellisuudessahan "sosiaalista kömpelyyttä"
ilmenee myös "assittoman" enemmistön edustajilla!

Se enemmistön "kömpelyys" näkyy joskus hyvinkin
räikeästi juuri silloin, kun tuo enemmistö kohtaa asseja.
Assiton enemmistö helposti erehtyy asettumaan ikään kuin
määräenemmistönsä oikeuttamana (!) assien yläpuolelle
alkaen tuijottaa ja pitää asseja tolloina, vaikka enemmistö
voisi vapaasti valita myös viisaan suhtautumistavan.

"Sosiaalinen kömpelyys" on siis vähemmistöä edustavien
AS-aivoisten ja enemmistöä edustavien NT-aivoisten välillä
MOLEMMINPUOLISTA ja johtuu aivojen "käyttöjärjestelmien"
erilaisuudesta. Nämä eri "käyttöjärjestelmät" eivät
kunnolla avaudu toisilleen. Selvintä olisi kai puhua
"sosiaalisen ilmaisun yhteensopimattomuudesta".

Mahtaako olla niin, että juuri tämän po. molemminpuolisuuden
ymmärtäminen on tärkeimpiä edellytyksiä
koko Aspergerin syndrooman ymmärtämiselle!

Mikä saa normaalit ihmiset hämilleen, kun
joutuvat kohtaamaan autismikirjoisen ihmisen?

Yleisin ensivaikutelma on: "Tuo on kummallinen!"
"Puhuu kummallisesti" (erilainen kommunikointitapa)
"On epäsosiaalinen" (kokee sosiaaliset tilanteen eri lailla)

Hämmennys pohjautuu siihen, että autismikirjoisen
ihmisen AIVOTOIMINTA eroaa normaalista enemmistöstä.
Autismikirjoiset, esim. kaikki assit, elävät koko ajan
AISTIYLIHERKKYYKSIENSÄ keskellä, heidän aivonsa
KUORMITTUVAT SOSIAALISISSA TILANTEISSA ja
heidän huomionsa kohdistuu muiden ihmisten
sijasta ERITYISESTI juuri heitä KIINNOSTAVIIN
ASIOIHIN.

Normaalit ihmiset harvoin edes uskovat sitä
tosiasiaa, että suhteellisen paljon asseja on mm.
eri tieteenalojen arvostetuimmissa tutkijoissa,
matematiikan professoreissa,
kuvataiteilijoissa,
kirjailijoissa,
muusikoissa,
keksijöissä ja
IT-alan huippuosaajissa.

Normaalit ihmiset (joiden aivotoiminta on
ns. normaalia) saavat aivan vapaasti hämmentyä
poikkeuksellisten autismikirjolaisten edessä, jopa
kuvitella kaikki autismikirjolaiset "kehityshäiriöisiksi",
"b-luokan ajattelijoiksi", "sosiaalisesti kömpelöiksi",
"avuttomiksi tomppeleiksi" jne.

Ei ole assien vika, että ns. normaali ihminen
ei vain kykene näkemään heissä heidän todellisia
vahvuuksiaan.

Jos on ollut kaukaa viisas ja osannut tallentaa
netin loputtomista syövereistä löytyneitä
kiintoisia vanhoja asperger-kirjoituksia niin
niihin on mukava palata.
Monet niistä asperger-viesteistä ovat päteviä ja
ajankohtaisia yhä.
Kuten esim. tämäkin:
---------------------
"Asseja on karkeasti jakaen
kahdenlaisia:
1)
AGGRESSIIVISET (ulospäinsuuntautuneet, acting out -tyypit,
jotka purkavat neurologisen ahdistuksensa
estottomasti ulospäin)
ja
2)
VAROVAISET (sisäänpäin kääntyneet, introvertit,
herkästi vetäytyvät erakko-tyypit, jotka eivät ainakaan
aggressioitaan pura ulospäin, vaan kohdistavat
ne pikemminkin itseensä, vaativat itseltään paljon,
voivat olla ekkoissaan eli erityiskiinnostuksenkohteissaan
väsymättömiä perfektionisteja)

Aggressiivisten assien diagnosointi on
suhteellisen helppoa, koska assius purkautuu heistä
niin selvästi näkyviin.

Varovaisen tyypin assit tunnetusti
tajuavat assiutensa yleensä
1) itse ja
2) vasta aikuisena.
Varovaisen tyypin assius pysyy monilla
aikuisilla usein piilevänä ja se on selvästi alidiagnosoitu."
------------------------

Aspergerin syndrooman MONIMUOTOISUUS on suurimpia syitä
siihen, että koko syndrooma on ollut (ja edelleen osin on) "kiistelty".
Varsinkin niiden ihmisten, joilla ei ole siihen omakohtaista
kokemusyhteyttä, on luonnollisesti vaikea saada otetta koko
syndroomaan ja niiden puheisiin/kirjoituksiin, joilla se syndrooma on.

Täälläkin suomi24-sivustolla on tietenkin ilmennyt monenlaista
enemmän tai vähemmän mitätöivää vastauskommentointia, kun
tänne kirjoittelevat assit ovat kuvailleet assiuttaan realistisesti.
Normi-ihmisten enemmistöstä tietenkin löytyy sellaisia, jotka
eivät usko realistisia AS-kuvauksia.
Tuo on meille asseille aika tuttua.
Onhan se liki huvittavaa, että jotkut (onneksi nykyään yhä
harvemmat) tuppaavat pitämään huuhaana nimenomaan
REALISTISIA kertomuksia autismikirjosta ja siihen kuuluvasta
AS:sta.

AS on joka tapauksessa
elämänmittaista jokapäiväistä elämyskokemusta
meille, joilla se on.
Meidän on syytä pitää ääntä, jotta
totuus ei unohtuisi.

Oikeassa olet.

Kohtasin 10-20 vuotta sitten hyvää as-asiantuntemusta, mutta nyt olen kohdannut
jotain aivan uskomatonta pöppöä. Ihmetyttää maailmanmeno, jossa monessa aiheessa tuntuu menneen tietämys taakspäin, VAIKKA esimerkiksi yliopistokurssien sisältö ei ole mennyt taaksepäin tasoltaan.

Kaikki nykyään muuttuu niin kovalla vauhdilla, että
osa ihmismassoistamme vain ei oikein kestä sitä,
vaan alkaa taantumaan sellaiseksi vanhoilliseksi
pöppömassaksi, joka ei enää siedä mitään
muutosta eikä mitään erilaista (kuten AS-ihmiset,
pakolaiset, toisinajattelijat...).

Mahtaako kaikkein vaikeinta olla iltaruskossaan kärvistelevillä
itsevaltiailla, joille jokainen toisinajattelija on
pahin painajainen?

Vanhoillisille pöppömassaihmisille pahin kompastuskivi
on totuus, jokainen totuus, kaikki totuudet!

Mutta mitä tulee AS-ihmisiin niin eikö juuri heille (meille)
ole tyypillistä syvä erityiskiinnostus sitä kohtaan,
mikä on totta?

"Assina suurimmat vaikeuteni liittynevät
niihin tilanteisiin ja tilaisuuksiin, joissa pitäisi olla
sosiaalinen ja kohdata nenttien valtakulttuurin
nenttimäiset tavat, jotka usein
hämmentävät minua.
Minulle on tuollaisissa tilanteissa
lähes mahdotonta olla aito oma itseni.
Aivojeni aito oma AS-käyttöjärjestelmä vähän jumittaa
enemmistön NT-käyttöjärjestelmän kanssa.
Sama vaikeus ja vika tuntuu nenteilläkin olevan
minun suhteeni."

Tuo on kirjoitettu 2010. Se on yhä pätevä
kuvaus asperger-ihmisen elämän todellisuudesta.

"Nenttien luoman työelämän kautta ja kaiken
nenttimäisen sossimishässäköinnin keskellä en ainakaan
minä assina ole pystynyt saavuttamaan juuri mitään mainittavaa!
MUTTA sen sijaan omalla assin vapaa-ajallani FLOW-tiloissa olenkin
sitten rakkaimpien ekkojeni parissa saanut aikaan paljon sellaista,
josta voin olla koko lopun elämäni myönteisellä tavalla ylpeä."

Tuo on assin viesti vuodelta 2010.

Niinpä niin.
Assi-aivot ja nentti-aivot ovat kuin koivu ja mänty,
synnynnäisesti eri lajeja. Koivussa ei voi kasvaa männynkäpyjä
eikä mäntyyn voi puhjeta koivunlehtiä.
Mutta kun näitä kumpaakin aivojen tyyppiä
arvostetaan ja niiden annetaan toteutua itsenäisesti,
tuloksena on rikas kokonaisuus, rikas neurodiversiteetti ja
molemminpuolinen win-win-tilanne.

"Onneksi minulla on yksi läheinen ihminen,
jonka olen uskaltanut päästää
lähelle. Olen uskaltanut, koska hänkin on
erilainen, joukkoonkuulumaton.
Hän on erilainen kuin minä mutta
tärkeintä on se, että hän todella tietää,
mitä erilaisena oleminen on."

Noin eräs assi kirjoitti yli kymmenen vuotta sitten.

Minäkin tiedän assikokemuksestani sen , että tunnistan helposti
ihmiset, jotka katsovat asseja kieroon, pitävät kummajaisina
ja erilaisuuden takia muita huonompina.
Kyllä sellaisen erityisherkkänä vaistoaa - ja kaikki
assit ovat erityisherkkiä (mutta kaikki erityisherkät
eivät ole asseja).

Assina ilahdun heti, jos joku ihminen selvästi
ymmärtää, mitä erilaisena oleminen on.
Vielä enemmän assina ilahdun, jos joku ihminen
sanoillaan ilmaisee todella tietävänsä, millainen
ilmiö Aspergerin syndrooma todellisuudessa on.
Niin harva ihminen on oikeilla jäljillä AS-ihmisten
edessä, että silloin harvoin, kun sellaiseen törmää
niin kyllähän se assia sykähdyttää.

Kahden neurobiologisen kokemusmaailman olemassaolo kai
aukeaa vain niille, jotka itse ovat siinä vähemmistömaailmassa tai
ovat jonkun vähemmistömaailman edustajan kautta oppineet
näkemään sen.

Aivan liian paljon asperger-ihmisiä yhä yritetään väkisin
tunkea enemmistöä vastaavaan normimuottiin.
Se on - Bredaa lainatakseni - yhtä älytöntä kuin jos
koivusta yritettäisiin väkisin "jalostaa" sellainen, että
siihen kasvaisi männynkäpyjä!

Ystävyydet vähenevät ja ihmisyys ajautuu umpikujaan,
jos avataan silmät vain yhdelle synnynnäisesti
tietynlaiselle ihmisryhmälle ja
muita synnynnäisiä ihmisryhmiä pidetään
vastoin totuutta "viallisina", "häiriöisinä" tai
jopa "vaarallisina".

"Vuosikymmeniä ihmetellyt, missä mättää.
Miksi nuo kaikki niin erilaisia kuin minä!
Ja sitten POKS! Taivaalta (netistä)
tupsahtaa selitys, joka häkellyttävän selvästi
on parempi kuin kaikki kymmenet aikaisemmat
selitykset yhteensä!
Että jollakulla muullakin arki on
samanlaista kuin mulla!
Että näitä joitakuita on siellä täällä,
monta, enkä ole tiennyt siitä, vaan olen
luullut olevani yksin tämän sitkeän ja
oudon erilaisuuteni kanssa!"

12 vuotta sitten eräs assi kuvasi AS-oivallustaan
tuolla tavalla.
Oivaltavaan itsetutkiskeluun on suuret mahdollisuudet
tänä netin aikana - kunhan oppii tunnistamaan ja
ohittamaan ne valheet/salaliittoteoriat, joita netissä
kasvaa kuin rikkaruohoja.

Itsetutkiskelussa voi olla jopa ratkaisevana apuna esim.
tämä asperger-testi, jonka toimiva linkki on tässä:

http://web.archive.org/web/20060505151704/http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm

Testatkaa itsenne!
Kammatkaa esiin asperger-ominaisuutenne - jos niitä on!
Miten tärkeää onkaan olla siitä tietoinen, jos
kuuluu autismikirjoon!
Yleisin autismikirjoon kuulumisen muoto on juuri
AS eli Aspergerin syndrooma.
Hyvin moni AS-henkilö ei ole vieläkään synnynnäisestä
ja pysyvästä assiudestaan tietoinen!

"On suuri ero sillä, puhuuko AS:sta assiton (eli neurotyypillinen ihminen
eli "nentti"), joka pakosti tarkastelee asiaa ulkokohtaisesti
- vai puhuuko AS:sta assi, jolla on asiaan oma sisäinen
jokapäiväinen kosketus- ja tunneyhteys.
Assina pystyy/joutuu lukemaan sisäistä
"nahkakantista" Asperger-tietokirjaansa joka päivä."

Noin sanaili eräs assi muutama vuosi sitten.

Niinpä.
Koko autismikirjon ulkopuolella oleva enemmistö on
monella tavalla todella autismikirjon ulkopuolella.
Enemmistön kyvykkyys myötätuntoisesti eläytyä
(olla empaattisia) vähemmistössä olevia
autismikirjolaisia kohtaan on hyvin rajallista.
Siis esim. assittomalla enemmistöllä on huomattavia
vaikeuksia kyetä eläytymään siihen, miten AS-ihminen
kokee AS:n, jossa jokapäiväistä todellisuutta on mm.
kykyprofiilin jyrkkä epätasaisuus, arjen sujumisen
epänormaaliudet, aistiyliherkkyydet,
erityiskiinnostuksenkohteet eli "ekkot" ja
sosiaalisuuden kuormittavuus.

Jokainen AS-henkilö joutuu huomaamaan elämässään
monta kertaa, että häntä ei oikein ymmärretä eikä
häntä oikein uskota, kun hän realistisesti kertoo,
millaista hänen elämänsä todella on.
Usein AS-henkilöä ihmetellään, pidetään
"tyhmänä", kun hän "ei osaa olla
normaali kunnon ihminen"!

Enemmistö osaa aika harvoin nähdä ja myöntää
sitä omaa epäempaattisuuttaan, joka sillä on suhteessa
erilaisiin synnynnäisiin vähemmistöihin.

"Moni yhä harhaisesti luulee, että Aspergerin syndrooma on psyykkisperäistä.
Todellisuudessa AS on synnynnäistä pysyvää neurobiologista erilaisuutta."

Tuo on totta. Tuossa ollaan AS-asian ytimessä.

Juuri tämä AS-ihmisten neurobiologinen erilaisuus synnyttää yhä
ns. normaaleissa eli enemmistössä monenlaisia harhakäsityksiä.
Luullaan, että kyseessä on jokin "tilapäinen häiriö".
Luullaan, että AS-ihmiset ovat "psyykeltään heikkoja".
Luullaan, että AS-ihmiset ovat "taitamattomia", koska heidän
käyttäytymisensä on sosiaalisesti erilaista.
Luullaan, että tämä sosiaalinen "taitamattomuus" tekee
AS-ihmiselle mahdottomaksi tulla esim. arvostetuksi kirjailijaksi,
merkittäväksi keksijäksi tai karismaattiseksi esiintyjäksi.
Luullaan, että AS-ihmisten kyvykkyyttä voidaan realistisesti
arvioida tuijottamalla vain sitä, miten he ovat "surkeasti epäonnistuneet mukautumaan/kotoutumaan/sulautumaan/ahtautumaan
ns. normaaliin ainoaan oikeaan sosiaaliseen muottiin".

Kaikissa Aspergerin syndroomaa käsittelevissä kirjoissa
käsitellään runsaasti sosiaalisuutta.
Ns. normaalille enemmistölle tietynlainen sosiaalinen käyttäytyminen
onkin erittäin keskeistä. "Jokaisen kunnon ihmisen pitää
elää sosiaalisuus edellä!" "Kaikkien pitää ihan tiptop solahtaa
sosiaaliseen normimuottiin!" jne. jne.

Me AS-ihmiset olemme kuitenkin aivan eri maailmasta kuin tuo
enemmistömassa - siis tuo telaketjunormaalien ja
telaketjusosiaalisten "kunnon ihmisten" lähes
kaikkialle ulottuva lauma.

Onneksi kuitenkaan laumaihmisten massa ei ulotu ihan kaikkialle.
Meillä AS-ihmisilläkin siis on mahdollisuuksia päästä toteuttamaan
parhaita synnynnäisiä kykyjämme valitsemalla huolellisesti itsellemme
sosiaalisesti tarkasti räätälöidyt ja kontrolloidut (usein erakkomaiset)
elämäntavat. Silloin me AS-ihmiset välttymme synnynnäisen syndroomamme
stressaavimmilta haitoilta ja samalla saamme itsellemme luovan työrauhan
toteuttaa arvokkaimpia henkilökohtaisia AS-vahvuuksiamme.

Olen aviossa aspergerin kanssa. On ollut tosi rskasta etenkin kun on paljon puhumattomuutta ja empatiakyvyttömyyttä.
MUTTA
Rakastan häntä joten pyrin hyväksymään hänen aspergeninsakin, se on osa häntä. Rakastan myös hänen aspergeniaan jollain tavalla, en osakuvailla miksi, ehkä siksi koska se tekee hänestä hänet. Haasteita on ollut paljon jotka ovat vaatineet molemmilta pitkää pinnaa. Aluksi elämä oli kaaosta. Koen jääneeni henkisesti yksin kosk hän uppoutuu hrrstukseensa, omaan sisäiseen maailmaansa ei puhu mutta aivan viime vuosina olen ymmärtänyt että hänellä on thto ja hän yrittää ja olen jtellut että tuon täytyy riittää minulle sillä sydäntäni lämmittää huomata kuinka paljon hän yrittää ja kun mietin niitä ponnisteluja mitä hän on tehnyt huomioidakseni minut vaikka ne näyttäisivät ulkopuolisten silmissä kummallisilta tai mitättömiltä niin se on meidän juttu. Me ollaan erillaiset ja hiomme toistemme särmiä. Opettelemme elämään niin että pyrimme ymmärtämään toisiamme j hyväksymään erillaisuutemme ja meillä on TAHTO.
Tahto olla yhdessä ja tahto voittaa haasteita. Tahto rakastaa

AS-ihmiset ovat hyvin herkkätunteisia ja
erityisherkkiä, vaikka ilmaisutavat poikkeavat
usein normaalista niin paljon, että
enemmistö ei tunnista ja tulkitsee
herkästi väärin.

AS-ihmisissähän vasta onkin monenlaisia ihmisiä.
Erityiskiinnostuksenkohteiden suuri vaihtelu jo tekee
asseista keskenään hyvin eri maailmassa eläviä.
Kykyprofiilin jyrkkä epätasaisuus on eri asseilla
erilainen - mutta aina yhtä jyrkkä.
Kun tunnet yhden assin niin tunnet vain yhden assin.
Seuraava assi onkin ihan erilainen.

Se, että AS on synnynnnäistä ja pysyvää aivotoiminnan
erilaisuutta verrattuna ns. normaaliin enemmistöön, aiheuttaa
yleisesti ns. normaaleissa paitsi hämmennystä, myös
halua väittää asseja normi-ihmisiä huonommiksi.
Ja aivan erityisen yleistä on se, että assittomat (siis
normi-ihmiset eli neurotyypilliset eli "nentit) pyrkivät
MUUTTAMAAN AS-ihmisiä NORMAALEIKSI ja jopa
USKOVAT, että voivat pystyä siihen.

Jos avioliitto assin ja assittoman välillä kariutuu niin
syy lienee lähes aina se, että assi-osapuolen muuttaminen
normaaliksi ei olekaan onnistunut - ja assiton osapuoli
on hyvin hyvin pettynyt assi-osapuoleen, vaikka
assittoman pitäisi katsoa peiliin ja kysyä itseltään,
ymmärtääkö hän tästä syndroomasta juuri mitään.
Pettynyt assiton osapuoli saattaa sanoa assi-osapuolesta
jopa esim. näin: "Minun oli jätettävä hänet, koska hän
EI OLLUT KILTTI."

Onko tosiaan ns. normaalissa enemmistössä paljonkin niin
perin juurin pihalla olevia "neroja", jotka ajattelevat, että
vain sellainen assi, joka "suostuu muuttumaan normaaliksi",
on kiltti?

Tuolla edellä kirjoitettiin näin:
"Sosiaalinen kömpelyys on siis vähemmistöä edustavien
AS-aivoisten ja enemmistöä edustavien NT-aivoisten välillä
MOLEMMINPUOLISTA ja johtuu aivojen "käyttöjärjestelmien"
erilaisuudesta. Nämä eri "käyttöjärjestelmät" eivät
kunnolla avaudu toisilleen. Selvintä olisi kai puhua
sosiaalisen ilmaisun yhteensopimattomuudesta."

Aivan niin.
Siis SOSIAALISEN KOODITUKSEN ERILAISUUS JA YHTEENSOPIMATTOMUUS
taitaa olla se normaalin enemmistön ja autismikirjoisen vähemmistön usein
havaitun konfliktin ydin ja ratkaisun avain.

Se taitaa olla myös usein mainitun empatiapuutteen ydin.
Se empatiapuute ei ole vain toisessa osapuolessa, vaan
osapuolten välissä puolin ja toisin. Aivan kuin osapuolet
puhuisivat aivan eri kieltä. Osapuolten aivot näyttävät
samanlaisilta mutta TOIMIVAT pysyvästi eri lailla.

Molemmat osapuolet voittavat ja hyötyvät, jos oivaltavat, että
pysyvästä erilaisuudesta huolimatta (juuri erilaisuuden
pysyvyyden takia) kannattaa elää RINNAKKAIN - ei vastakkain.

Asperger-henkilö kirjoitti noin 10 vuotta sitten näin:

" Uskon selvinneeni paljolti siksi, että
heräsin tajuamaan erilaisuuteni kyllin varhain.
Se kaikki sai nimen vasta paljon myöhemmin mutta
sen ydin oli tämä:
Päätin elää oman elämäni, vaikka se eroaisi
muiden elämästä miten paljon tahansa.
Aloin uskoa omiin tunteisiini ja
kiinnostuksenkohteisiini.
Vähitellen se sai minut ulos ankaruuksien ja
kielteisyyksien kierteestä."

Tuossa on aistittavissa se identiteetin löytämisen vaikeus, jonka
jokainen vähemmistöläinen, esim. autismikirjolainen, elämässään
pakosti kohtaa.
Paine olla muiden kaltainen, koska muut sitä haluavat, on suuri.
Mutta jos assi vääntäytyy normienemmistöläisen kaltaiseksi,
se on dopingiin tai trollaamiseen verrattavaa huijaamista. Se on
aitouden ja rehellisyyden menettämistä.

"Assilla on on vain yksi mahdollisuus elää
kunnioitusta herättävä elämä.
Sen hän voi tehdä vain
aitona assina, ei nenttiä apinoivana karmaisevana zombina."

Sama AS-henkilö kiteyttää tuossa sen, mitkä
ovat autismikirjolaisen vaihtoehdot.
Jos assi yrittää salata ja peittää assiutensa, hän
putoaa osaksi zombi-elokuvien kammottavaa
todellisuutta.

Assin elämä avautuu onnellisuuden poluille parhaiten
niin, että hän fokusoituu erityiskiinnostuksenkohteisiinsa,
joissa hänellä on "laser-näkö", huippumuisti ja kyky
päästä FLOW-tiloihin.

Kunkin assin vahvuudet näkyvät juuri erityiskiinnostuksenkohteissa,
jotka musiikillisesti erityisvahvoilla asseilla pulpahtavat esiin
säveltaiteiden alueella, visuaalisesti erityisvahvoilla asseilla kuvataiteiden
alueella, verbaalisesti erityisvahvoilla asseilla sanataiteiden
alueella jne. Puhumattakaan matematiikan ja muiden tieteiden
alueiden erityislahjakkaista asseista.

Mitä on elää aspergerina?
Omasta kokemuksestani tiedän, että
itsensä löytäminen muista eroavana on hämmentävää.
Kestää aikansa, ennen kuin siihen uskoo.
Mutta itsensä todellinen löytäminen on äärimmäisen
palkitsevaa.
Parhaassa tapauksessa koko ihmiskunta kiittää.

"Ärsyyntyvätkö nentit assien assimaisuudesta?
Assiushan on synnynnäistä ja pysyvää!
Assiudesta ärsyyntyminenhän on yhtä hölmöä
kuin ärsyyntyminen jonkun ihonväristä!"

Tuossa liikutaan rasismin olemuksen äärellä.
Rasistihan on reppana.
Ihmisen syrjintä synnynnäisen ihonvärin tai
synnynnäisen neurobiologisen syndrooman
vuoksi on yhtä tuomittavaa.

Judy Singer sanoo kirjassa "Naisia joltain muulta planeetalta?"
näin:
"Me olemme osa jonkin sellaisen vyöryä, mitä minä haluan kutsua NEUROLOGISEKSI VAPAUTUSLIIKKEEKSI. Toiveeni on, että tämä kirja käynnistää prosessin, jossa nykyiseen sukupuolen, sosiaaliluokan, etnisen taustan, rodun, seksuaalisen suuntautumisen, iän ja vammaisuuden kehikkoon lisätään uusi leikkauspiste. Toivon, että se lisää NEUROLOGISEN ERILAISUUDEN olemassa olevaan sosiaalisten muuttujien valikoimaan."

Neurodiversiteetti ansaitsee todella oman PRIDE-liikkeensä.

Assina olen huomannut, että melkein kaiken a ja o
on mahdollisimman hyvän AS-tiedon hankkiminen.
Esim. Tony Attwoodin kirja "Aspergerin oireyhtymä
lapsuudesta aikuisuuteen" on keskeinen tietoteos.

Assin kannattaa pyrkiä siihen suuntaan, että
voisi yhä paremmin luottaa itseensä.
Hyvien AS-tietojen hankkiminen auttaa siinä ratkaisevasti.

Mitä parempi itseluottamus assilla on, sitä
kyvykkäämpi hän on vaistoamaan,
kuka on luotettava ja kuka ei ja mitkä
enemmistön tyrkyttämät "hyvää tarkoittavat" neuvot
eivät ole noudattamisen arvoisia.

Itseluottamus parantaa assin kykyä kuulla
omat sisäiset todelliset AS-äänensä kaikkien
ympäröivien nentti-hölinöiden läpi.
Jos omien synnynnäisten ja pysyvien AS-äänten
kuuleminen estyy, assi on pulassa, assiraivareiden vallassa ja
jälleen kerran ajautumassa vähintään keskivaikeaa
masennukseen.

Mitä jokaisen tulisi ymmärtää Aspergerin syndroomasta?

Hmm.
Se, mikä yleensä unohdetaan ja ohitetaan, on se tosiasia, että
Aspergerin syndrooma useissa tapauksissa antaa ihmiselle
paitsi ns. rajoitteita, myös poikkeuksellisia vahvuuksia.

Monia kuuluisia ja tunnettuja ihmisiä on julkisuudessa arveltu
asseiksi, jopa niin monia, että ns. normi-ihmisten massa (eli assiton
enemmistö) vahvasti epäilee tätä asiaa. Assiton enemmistö
pitää paljolti asseja "vajaina", "kyvyttöminä tekemään
mitään suurta". Mutta kun katsotaan julkisuudessa
asseiksi arveltujen tunnettujen ihmisten listaa niin siellähän
suorastaan vilisee sellaisia julkisuudessa asseiksi arveltuja
nimiä, jotka ovat tehneet jotain suurta:

Steven Spielberg, Alfred Hitchcock, Stanley Kubrick,
Sokrates, Immanuel Kant, Bill Gates, Vincent van Gogh,
Leonardo da Vinci, Ludwig van Beethoven, Mozart,
Nikola Tesla, Marie Curie, Elon Musk,
Thomas Alva Edison, Henry Ford, Isaac Newton,
Albert Einstein, Charles Darwin, Walt Disney,
Bob Dylan, Elvis Presley, Marilyn Monroe,
Thomas Jefferson, George Washington, Abraham Lincoln,
Hans Asperger, Franz Kafka, James Joyce,
Goethe, Shakespeare, Arthur Conan Doyle,
H. C. Andersen, George Orwell, Bertrand Russell,
Winston Churchill, Samuel Beckett, Hermann Hesse
jne.

Assin kokemuksellani olen huomannut monenmonta kertaa, että assittomat ihmiset
ympärilläni ihmettelevät yhä uudestaan sitä, miten suhtaudun sosiaalisuuteen
"oudosti". AS merkitsee hyvin paljon juuri enemmistöstä eroavaa sosiaalisuuden
kokemista. Assiton enemmistö ei selvästikään osaa usein edes kuvitella, mitä
käytännössä merkitsee se AS:n perusominaisuus, että SOSIAALISUUS KUORMITTAA.

Säästyäkseen assiraivareilta ja uusiutuvilta keskivaikeilta masennuksilta jokainen fiksu
assi oppii säätelemään niitä sosiaalisia tilanteita, joihin menee. Monessa tapauksessa
toimii parhaiten sosiaalisten tilanteiden terve karsiminen. Assittomat helposti ottavat
tästä nokkiinsa. Mutta jos ymmärtäisivät paremmin, mitä AS on, niin tajuaisivat.
Valitettavasti jokaisen assin ympärillä pyörivä assiton popula on parhaassakin
tapauksessa AS-tiedoiltaan riittävä vain pieneltä osin. Siihen pieneen osaan assin
kannattaa pitää sosiaalista yhteyttä, koska siinä kuormittumista ei tule liikaa.

Aspergerin oireyhtymän tyypillisimpiä ominaisuuksia on
kykyprofiilin jyrkkä epätasaisuus. Kuten koko syndrooma
niin myös tämä em. AS:n tyyppiominaisuus jatkuu koko
AS-ihmisen elämän ajan, joka päivä.

Ne kyvyt, jotka assilla ovat hyvin huonoja, on assin
syytä jättää aika vähälle huomiolle. MUTTA ne kyvyt,
joissa assi on hyvin etevä, on assin syytä ottaa
hyvin vakavasti ja fokusoitua niihin joka päivä, sillä
juuri ne kykyhuiput ovat hänessä kaikkein arvokkainta.
Niiden kautta assi todennäköisimmin löytää
suurimmat erityiskiinnostuksenkohteensa ja
niiden kautta assi voi päästä parhaassa tapauksessa
hyvinkin pitkälle. Puhumattakaan siitä, että niiden
kykyhuippujensa kautta hän voi löytää itselleen
poikkeuksellisen mieluisan ammatin.

"Eikö asseja pitäisi pyrkiä terapoimaan aidoiksi asseiksi eikä nenteiksi? ...
Jospa se johtuukin tästä seikasta että osa asseista on alttiita
psyykkisille häiriöille? Jos omaa aitoa ydintä koko ajan ulkopuolelta
"väännetään" ja "murskataan", niin onkos se enää ihmekään jos prakaa?"

Tuo on assin viisas kommentti vuodelta 2010.

AS-henkilöt eroavat normaalista enemmistöstä neurobiologisesti.
Heidän aivotoimintansa on synnynnäisesti ja pysyvästi erilaista.
Usein tämä erilaisuus virheellisesti kuvitellaan "sairaudeksi", joka
pitää "parantaa".

Me tuhannet AS-ihmiset ympäri Suomea ihmettelemme, miksi
assiton enemmistö kestää synnynnäisesti erilaisia niin huonosti.
Miksi assiton enemmistö ei oikein kykene elämään meidän
pysyvästi erilaisten kanssa rinnakkain?

Mikä tekee assina elämisestä vaikeaa.
Juuri se, että AS-ihmisten synnynnäistä ja pysyvää ydintä
yritetään "terveen" enemmistön taholta niin paljon
"vääntää" ja "murskata".

Assina kaipaan "vapaudenkaipuulauluja".

Assina eläminen olisi paljon nykyistä vapaampaa, jos
assiton eli normaali enemmistö luopuisi moninaisista
hienovaraisista pyrkimyksistään pakkosopeuttaa
1,7 prosentin vähemmistössä olevat assit
neurotyypillisen enemmistön eli "nenttien"
tapakulttuuriin.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että ehkä "nenteillä"
ei ole yhtään kokemusta siitä, että heidän
nenttikulttuuriaan voitaisiin uhata!
Johtunee heidän enemmistöasemastaan, joka
on hyvinkin saattanut sokeuttaa heidät.

Meillä asseilla näitä uhatuksi tulemisen kokemuksia riittää!

Onko enemmistöllä oikeus jyrätä vähemmistö?
Entä onko vähemmistöllä oikeus laulaa julki
enemmistön henkinen sokeus?

Assina haluaisin laulaa niistä "orjapiiskureista", joita
voisi myös kutsua herkkänahkaisiksi nenttikulttuurin
"tukipylväiksi" tai "telaketjunormaaleiksi".
Assina haluaisin laulaa julki sen tosiasian, että juuri tuon
nenttienemmistön suhtautuminen assien erilaisuuteen
on ylimielisintä ja sivistymättömintä. Ja juuri nuo
"normaaliuden tukipylväät" ovat niitä, jotka
useimmin syyllistyvät assien kiusaamisen.

Yleinen ihanne on, että jokainen ihminen saisi
elää aitona omana itsenään.
Jos on syntynyt vähemmistöön niin usein
enemmistö tuppaa päsmäröimään ja määräilemään.
Se näkyy mm. niin että vähemmistöstä käytetään
enimmäkseen negatiivisia sanoja. Sillä tavalla rakennetaan
vähemmistön ympärille häkki. Ja häkkiin suljetulta
ihmiseltä on riistetty vapaus.

Silloin "vapaudenkaipuulaulut" ovat ehkä ainoa lohtu.
Puuvillapeltojen orjat loivat bluesin.
Nyt olisi aika meidän assien luoda jotain
yhtä alkuvoimaista.

"Ei tämä elämä niin pahaakaan ole enää, kun sen oikein oivaltaa.
Onnihan ei löydy ulkopuolelta, vaan omasta itsestään.
Viisaat edesmenneet filosofithan jo tiesivät onnen avaimet,
ei ne asiat ole muuttuneet mihinkään tuhansissa vuosissakaan."

Noin kirjoitti eräs assi vuonna 2010.

Assi on oikeassa.
Nykyaika tuntuu olevan täynnä
sellaisia nuoria ihmisiä, jotka ovat
hukassa siksi, että uskovat
onnen löytyvän ulkopuolelta ja
ulkonäön puolelta, siis ulkoisista asioista.

Myös assi voi olla hukassa, jopa tosi pahasti,
jos ei älyä kunnolla etsiä itseään,
siis ominta AS-itseään.

Assi ei löydä todellista onneaan ainakaan uskomalla
nenttikulttuurin "ylisosiaalisimpiin" virityksiin.
Tarkoitan ulkoisten asioiden liiallista korostamista.
Assi eksyy varmasti, jos alkaa jäljitellä nenttikulttuurin
ulkoisia piirteitä. Sillä tavalla assi menettää aidon itsensä ja
sen myötä kaiken. Sillä tavalla assista tulee äärimmäisen
epäaito, suorastaan kauko-ohjattu zombi.

Mikä on zombi.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan:
ZOMBI =
1. voodoouskomuksen mukaan taikakeinoin
liikkuvaksi tehty vainajan ruumis, jota voi käyttää palvelijana.
2. kuv., ark. apaattisesta, elottomalta vaikuttavasta ihmisestä.

Nenttien silmin ja nenttien sanoin AS
näyttää ja kuulostaa hyvin erilaiselta kuin
parhaimpien asiantuntijoiden eli
assien omin silmin ja omin sanoin.

AS on aivojen sisäinen ilmiö ja
me assit olemme todella "sisäistäneet" sen
jo syntyessämme. Eikä meille annettu vaihtoehtoa.

Nentit joutuvat katselemaan meidän assien
AS-aivojen toiminnan heijastumia ulkopuolisina,
niin ulkopuolisina, että on osuvaa sanoa, että
he ovat "todella pihalla".

Niin kauan kuin ns. normaali assiton enemmistö eli "nentit"
eivät oivalla, mistä assit puhuvat, tuo enemmistö uskoo, että
me assit vain jauhamme samaa tyhjää mantraa ja samoja
harhaisia dogmeja kuin mitkäkin "hihhulimaiset
AS-uskovaiset".

Jotta nentti aluksi ymmärtää olevansa nentti,
hänen pitää tajuta kahden neurobiologisesti erilaisen
aivojen "käyttöjärjestelmän" olemassaolo.
Sellainen nentti, joka ei ymmärrä tätä perustotuutta,
rakentaa AS-ymmärryksensä tielle muurin.
Sellainen nentti helposti harhautuu "ajattelemaan"
jopa tähän tyyliin:
"Ei ole mitään toista neurologisesti erilaista
aivojen käyttöjärjestelmää. On vain yksi
käyttöjärjestelmä, joka asseilta on rikki eli
assit ovat vain sekundaa, viallisia, heikkoja,
häiriöisiä ja päästään sekaisin. Ja heidän horinansa
AS:n 'vahvuuksista' on täyttä soopaa."

"Jos omat aivot näyttävät ja tuntuvat toimivan
niin kuin 'kaikilla' muillakin, alkaa helposti uskoa, että
se on ainoa oikea, ainoa hyväksyttävä ja
ainoa terve aivotoiminnan muoto.
Enemmistön sosiaalinen paine ylläpitää tätä
uskoa. Mutta kun tällainen 'normaali aivotoimija'
kohtaa ihmisen, jolla on AS, hän kohtaa toisen oikean,
toisen hyväksyttävän ja toisen terveen
aivotoiminnan muodon.
Miten hän suhtautuu siihen.
Paljastuuko hän sivistymättömäksi ja ahdasmieliseksi eli
näkeekö hän toisen aivotoiminnan muodon pelkästään
negatiivisena, jopa riitaa haastavana.
Vai onko hän selvillä oikean, hyväksyttävän ja terveen
todellisuuden monimuotoisuudesta ja pystyy
ymmärtämään, että se on erottamaton ja
tärkeä osa sitä maailmaa, jossa hän elää."

Tuon on kirjoittanut assi vuonna 2011.

Neurobiologiset erilaisuudet ihmisten välillä on jo nykyään tajuttu
liittää siihen erilaisuuksien luetteloon, jossa ovat perinteisesti jo
olleet mm. sukupuolen, iän, etnisen taustan, sosiaaliluokan,
rodun ja seksuaalisen suuntautumisen erilaisuudet.

Biologian alueelta noussut suuri oivallus biodiversiteetin
(luonnon monimuotoisuuden) tärkeydestä on laajentunut
kattavammaksi.

Mutta ahdasmielisyys valitettavasti ei ole
vielä kadonnut. Rasismia, homofobiaa, seksismiä,
muukalaisvihaa jne. on yhä paljon jäljellä. Työtä on tehtävä.

Mutta isossa kuvassa ihmiskunnan kehityksen suunta ei voi
mennä kuin eteenpäin. Se tarkoittaa erilaisuuden hyväksymistä ja
monimuotoisuuden tärkeyden ymmärtämistä yhä
laajemmassa ja syvemmässä merkityksessä.

Assittomien ja assien väliset ihmissuhteet kaatuvat
aika usein.
Syitä on monia. Mutta lähes aina syyt kiertyvät sen
perusasian ympärille, että kaksi pysyvästi erilaista
aivojen "käyttöjärjestelmää" törmää toisiinsa.
Kuin kaksi lentokonetta sumussa vailla
kirkasta näkymää siihen, mitä todella
tapahtuu ja miksi.

Assin on kaiken aikaa vakavasti otettava huomioon
se, että hänellä on synnynnäinen ja pysyvä AS.
Jos assi unohtaa tämän ja yrittää assittomien mieliksi
käyttäytyä, elää, tuntea ja aistia tätä ihmisten
maailmaa ja elämää niin kuin assittomat, hän uupuu.
Säilyttääkseen mielenterveytensä assin on
kaiken aikaa otettava huomioon se, miten hän
pysyvänä ASSINA todella aistii, tuntee ja kokee
tämän elämän ja muut ihmiset.

Assi, joka viisaasti osaa ottaa assiutensa huomioon,
voi assittomien taholta leimautua "itsekkääksi".
Tällainen leima syntyy aina tietämättömyydestä.

Viisaan assin kanssa assiton kumppani on usein pulassa .
Assiton kumppani voi kokea mustasukkaisuutta
sitä kohtaan, että viisas assi käyttää niin paljon aikaa
"assiutensa ytimeen" eli erityiskiinnostuksenkohteisiinsa
eli vahvuuksiinsa eli siihen, missä hän on parhaimmillaan,
mikä on hänessä kaikkein arvokkainta ja mikä eniten
ylläpitää ja vahvistaa hänen mielenterveyttään ja
koko ihmisyyttään.

Kaikki rakkauden- ja huomionkipeät assittomat ihmiset!
Tämä on teille! Älkää ainakaan assiin rakastuko, sillä
syndroomansa vuoksi assin on kohdistettava paljon huomiota
siihen, miten hän tämän assittoman valtakulttuurin keskellä
kykenee pysymään kasassa ja pystyy säilyttämään
henkisen hyvinvointinsa ja onnistuu säästymään
ns. assiraivareilta ja koko ajan nurkan takana
asseja väijyviltä masennuskausilta.

Jotkut neurobiologisesti ns. normaalit (eli neurotyypilliset eli
NT:t eli "nentit") tuntuvat edelleen elättelevän päässään sellaista
illuusiota, että assi on onnellinen vain jos hänet tiukalla kädellä
ohjataan "oikealle tielle", siis "nenttiyden" tielle,
siis pakotetaan esim. NT-sosiaalisuuteen?

Tuollainen illuusio on todella suuri.
Yhtä suuri illuusio olisi se, että
uskottaisiin mustaihoisten häpeävän synnynnäistä
ihonväriään ja tulevan onnellisiksi vasta kun heidän
ihonsa pakkovalkaistaan.
Tai uskottaisiin, että homoseksuaalit ovat
onnellisia vain jos heidät pakko-opetetaan
jäljittelemään heterokäyttäytymistä.

Tällaista "eheyttämistä" - pakkomuuttamista -
nykyajassa todella edelleen esiintyy.

Mistä siinä on kysymys.
Siinä ei ole ollenkaan kysymys mistään
halusta auttaa vähemmistöä, vaan
siinä on kysymys erilaisuutta eniten pelkäävien
ihmisten itsekkyydestä, harhaisesta omahyväisyydestä,
siitä, että tuo pelokas tekohurskas enemmistö ei uskalla
myöntää henkistä kyvyttömyyttään
sietää erilaisuutta ja siksi kokee "oikeaksi"
tuomita kaiken ympäriltään löytyvän
synnynnäisen erilaisuuden.

Assi usein ottaa erityismielenkiinnonkohteekseen juuri Aspergerin
syndrooman ja FLOW-tilassa lukee siitä kaiken saatavilla olevan. Ja
pian assi onkin jo paitsi aito kokemusasiantuntija, myös laajemminkin
tuntee ja tietää koko syndrooman - ja tunnistaa heti ne "maallikot",
ne ulkopuoliset, jotka ovat aivan pihalla eivätkä osaa kuin
kummastella - ja silti yrittävät antaa assille "hyviä" neuvoja. :-)

On tärkeää, että nimenomaan asseja kuunnellaan, kun AS:sta
puhutaan. Vain assit pystyvät avaamaan sitä sisältäpäin.
Koska eihän ns. normaaleilla (assittomilla) ole todellista
pääsyä, ovea, avainta eikä sisäistä tunneyhteyttä
siihen.

"Nentit suhtautuvat minuun usein kuin olisin sairas, joka
kieltäytyy parantumasta kiusatakseen muita ihmisiä.
Minä en saisi käyttää korvatulppia, en olla omissa oloissani,
en elää niinkuin haluan, koska silloin en "parane".
Minä en saisi opetella elämään oireyhtymän kanssa, vaan
minun pitäisi opetella siitä pois.
On hämmentävää, miten toiset ihmiset tietävät paremmin, miten
minun tulisi elää. Kyllä minäkin kuulemma kasvan vielä aikuiseksi
ja lakkaan olemasta näin naurettava.
Tässä kohtaa taidan vain huokaista ja jättää tämän tähän, koska
te kuitenkin elätte saman asian kanssa, eikä teille onneksi
tarvitse todistella mitään."

Noin osuvasti kirjoitti eräs assi vuonna 2009.

Tosiaan.
Assit voivat läheisissä ihmissuhteissaan assittomien
eli nenttien kanssa törmätä uskomattomiin umpikujiin.
Esim. nenttikumppani voi hyväksyä assin vain silloin,
kun hän näyttelee nenttiä eikä suinkaan silloin,
kun hän on oma assimainen itsensä, jolloin
nenttikumppani uskoo hänen vain "näyttelevän".

Löysin erään assin kommentin vuodelta 2011:

"Miten moni AS-henkilö sortuukaan epätoivoiseen
neurologisen normaaliuden tavoitteluuun
tilanteessa, jossa se on tiedostamattoman
neurologisen erilaisuuden takia mahdotonta."

Noin kävi minullekin, kun en vielä tiedostanut,
millainen olen.

Assia todella vaanivat harvinaisen monet sudenkuopat
siinä vaiheessa, kun hän ei vielä tiedä, että hänellä on AS.
Siinä vaiheessa yleisin sudenkuoppa on se, että hän
ympäristönsä mieliksi hampaat irvessä harhautuu
apinoimaan/matkimaan/imitoimaan/simuloimaan
assitonta enemmistöä, sen käytöstä, sen sosiaalisia pelejä,
sen koko kulttuuria, jossa esim. ei saa "jumittua liikaa" mihinkään,
vaan pitää osata ja hallita kaikkea turvallisen keskinkertaisesti.

Tuo "liiallinen jumittuminen" kuuluu assittoman
enemmistön puhetapaan. Siltähän se touhu
assittomista näyttää, kun assi todella fokusoituu
kykyhuippuunsa ja pääsee luovaan FLOW-tilaan
erityiskiinnostuksenkohteensa parissa.

Haukuttiinkohan Einsteiniakin "liiallisesta
jumittumisesta" silloin, kun hän pohti
suhteellisuusteoriaansa. Luultavasti kyllä!
:-)

AS-ihminen ei useinkaan pidä koulusta. Koulut on tehty
neuronormaalien ihmisten aivojen "käyttöjärjestelmälle".

Kouluaikoina, jolloin en vielä tiennyt olevani assi,
uppouduin harrastuksiini voimakkaasti mutta
huonolla omallatunnolla. Olisi pitänyt lukea läksyjä!
Harrastukseni olivat syvästi minua, mutta koulun antamat
läksyt jotain ihan muuta.

Nyt paljon myöhemmin ymmärrän olleeni kaukaa viisas, sillä
juuri harrastusteni (erityiskiinnostuksenkohteideni) kautta
kehityin eniten, AS-vahvuuteni pääsivät entisestään
vahvistumaan ja niiden kautta sain lopulta leivän, ammatin,
antoisan työpaikan, omanarvontunteen ja merkityksen
elämälleni.

Jos olisin seurannut kouluaikoina huonon omantuntoni
ääntä ja olisin päntännyt vain epäkiinnostavia läksyjä,
olisin harhautunut poluille, joita en olisi tuntenut omikseni.

Oletteko huomanneet, että assit ovat niitä, jotka
EIVÄT mene mukaan LAUMAKÄYTTÄYTYMISEEN.

Jos laumalla on aivot niin ne aivot ovat assitonta sorttia
eli laumalla on aivoissaan se yleisin eli neurotyypillinen eli
NT-käyttöjärjestelmä.

Lauman käyttäytymistä sanelevat samankaltaistavat
sosiaaliset paineet. Ja enemmänkin: lauman
totuuskäsityksiä eivät ensisijaisesti synnytä tieteen
löytämät ja todistamat todelliset totuudet,
vaan lauman sisäiset sosiaaliset paineet.
Ihmislauma on ihmiskoostuma, jossa ei saa olla
erilainen eikä toisinajattelija.

"Assien ei tarvitse mennä mukaan laumakäyttäytymiseen,
koska he näkevät ikään kuin sivustakatsojina millaista
hoopoa peliä se on. "

Noin viisaasti kirjoitti eräs assi vuonna 2011.

Lauman heikkous on kyvyttömyys nähdä totuudet
laumakäyttäytymisen (eli samankaltaistavien
sosiaalisten paineiden) takaa.

"Joukossa tyhmyys tiivistyy" on suuri viisaus, jonka
luultavasti keksi joku assi.

Olisiko ihmiskunnassa tehty paljonkaan
olennaisesti uusia keksintöjä, jos kukaan ei olisi
uskaltanut asettua lauman ulkopuolelle ja
ryhtyä ajattelemaan omilla aivoillaan!

Asseista löytyy yllättävän paljon
yksilöllisyyden edelläkävijöitä.

Minä olen tehnyt pienen tieteellisen "keksinnön" ja samassa yhteydessä jountunut
epäloogisen laumakäyttäytymisen kohteeksi niin, että puolet tutkimusprojektiani on pilattu.

"Jos et itse kykene ohjaamaan
omaa elämääsi, varmasti tulee
joku tomppeli, joka sanoo, mihin
sinun on mentävä - ja niin
hurautat elämäsi pöheikköiseen
rotkoon."

Jostain assi-keskustelusta poimin tuon vuosia sitten.
Tuossa on totuutta muillekin kuin meille asseille.
Tuossa on totuutta ja viisautta aivan kaikille.

Minä en olisi uskonut ikinä voivan tapahtua näin epäoikeudenmukaista kuin minulle nyt on käynyt,

Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta?

AS on synnynnäistä ja pysyvää erilaisuutta.
Se herättää ympäristössään erilaisuuden pelkoa.

Erilaisuuden pelko on asia, jonka tunnistamisessa
meillä asseilla on paljon kokemusta.
Joillekin ihmisille jostain syystä jonkun ihmisen,
esim. AS-henkilön, todellinen erilaisuus on niin
vaikea asia, että heidän pitää ainakin yrittää väittää,
että se erilaisuus ei ole totta tai että se on vähintään
kyseenalaista tai että se on muka vain jotain
"älytöntä tilapäistä uskoon hurahtamista" tms.

On lukemattomia muotoja pelätä AS-erilaisuutta.
Usein ne jotka pelkäävät eivät tunnu tiedostavan, että
kyseessä on erilaisuuden pelko. Pelkääjät kokevat olevansa
jopa "muita näkökykyisempiä", vaikka ovat vain muita
tietämättömämpiä ja juuri siksi pelkäävät.
Kyseinen pelko on selvää sukua muukalaisvihalle, joka
tunnetusti sikiää siellä, missä sivistyksen taso on
alhainen.

Valitettavasti yhä on niin, että erilaisuutta ja "muukalaisuutta"
pelkääviin ihmisiin me assit törmäämme sitä useammin, mitä
enemmän olemme muiden ihmisten kanssa tekemisissä.

AS-tietämys on tavoittanut rakkaasta isänmaastamme
vasta osan. Jokainen tiedostava assi on tienraivaaja.

Se maailma, jossa me assit elämme, eroaa assittoman
enemmistön maailmasta paljon ja aivan tietyllä tavalla.
Maailma on sama mutta kokemuksemme siitä eroavat selvästi.
Aivomme näyttävät samanlaisilta mutta toimivat ja
prosessoivat eri lailla.

Koska me assit elämme keskellä assitonta enemmistöä,
me joudumme pakon edessä elämään tavallaan
hankalaa kaksoiselämää.
Juice osui asian ytimeen laulussaan "Kaksoiselämää":
"Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään/
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään."

Olisiko meillä asseilla paljonkin helpompaa, jos
kaikki olisivat asseja?

Tähän lopuksi sopii harvinaisen hyvin vitsi, joka
löytyi assien alakulttuurin syövereistä:

"Assi hämmästytti taas kerran äidinkielenopettajaansa.
Opettaja oli nentti ja aivan ihmeissään, kun kuuli,
että Assi on ahkerasti opetellut 'assinkieltä'.
Opettaja: - Mitä ihmeen kieltä se semmoinen on? Oletko
muuttamassa johonkin Assilandiaan?
Assi: - En toki. Luin vain erään assin kirjoittamasta
runokirjasta, että paratiisissa puhutaan assinkieltä.
Opettaja: - Mutta kuinka voit olla varma siitä, että pääset
paratiisiin! Kuinkas sitten jos joudutkin helvettiin?
Assi: - Voihan niinkin käydä mutta siltä varalta olen
opetellut nentinkielen."

Jos sinulla on Aspergerin syndrooma, sinulla on
melkoinen tehtävä sopeutua siihen pysyvään
omaan erilaisuuteesi. Puhun kokemuksesta.

Joiltakuilta se omaan erilaisuuteensa sopeutuminen
epäonnistuu ja he sortuvat joko aiheettomaan itsevihaan tai
aiheettomaan muiden syyttelyyn.
Usein ilmenee myös tosiasioiden kieltämistä, psykologista
projisointia ja/tai silmiinpistävää ylimielisyyttä.

Tony Attwood, joka on tutkinut ympäri maailmaa
tuhansia eri-ikäisiä AS-ihmisiä, on sanonut:

"Ylimielisyys selviytymiskeinona voi vaikuttaa myös
muihin sosiaalisen kanssakäymisen osa-alueisiin.
Lapsen voi olla vaikea myöntää olevansa väärässä,
ja hän saattaa olla kuuluisa väittelynhalustaan."

Itse Hans Asperger sanoi samasta asiasta:

"Näiden lasten kanssa on vaarassa ajautua
loputtomiin väittelyihin, yritti sitä sitten todistaa heidän
olevan väärässä tai saada heidät ymmärtämään jotain."

Tässä kuten melkein kaikessa muussakin
asiat sujuisivat sutjakkaasti, jos kaikilla osapuolilla
olisi riittävästi oikeaa tietoa. Mutta oikean tiedon perille
meno on usein kaikkea muuta kuin sujuvaa.
Jo erilaiset aivojen "käyttöjärjestelmät" nenttien ja assien välillä
tuskallisesti hankaloittavat tietueiden avautumista.
Assit eivät ymmärrä nenttien horinoita ja nentit eivät ymmärrä
asseja, vaikka juuri assit ovat parhaita kokemusasiantuntijoita ja
osaavat yleensä puhua syndroomastaan hyvin suoraan ja
realistisesti.

Assien kohdalla puhutaan useista viivästymistä.
"Sosiaalinen kehitys on viivästynyttä...
keskustelutaitojen kehitys on viivästynyttä.
On vaikeuksia kommunikoinnin hallinnassa jne."
Ei ole ihme, jos AS-ihmisen kehittymisen vauhti matelee,
kun ympärillä risteilee niin paljon nenttien
"hyvää" tarkoittavia neuvoja, joissa syndrooman
rajoitteita ei ollenkaan oteta huomioon ja
tavoitteena pidetään assin normaalistumista
nentiksi, mikä on täysin mahdoton vaatimus.

Miten moni assi huomaakaan viimeistään
varhaisnuoruudessaan, että aikuisilta tulevat
neuvot ovat suorastaan sairastuttavia ja
ainoa keino selvitä on selvitä YKSIN!

Jokainen assi joutuu itse raivaamaan oman tiensä.
Onko ihme, että on olemassa vihaisia asseja!

Kun saa elää neurobiologisen todellisuuden vähemmistöpuolella,
siis assien puolella, huomaa omaavansa melkoisen terävät silmät,
joilla näkee todellisuuden pysyvän kahtiajakoisuuden.

Turhaan ei tässä ketjussa siita puhuta! Siis siitä, että
neurobiologisesti on kaksi synnynnäisesti ja pysyvästi
erilaista aivojen "käyttöjärjestelmää":

1) neurotyypillinen eli NT-käyttöjärjestelmä, joka on enemmistöllä ja
2) AS-käyttöjärjestelmä, joka on noin 1,7 prosentin vähemmistöllä.

Erilaisuuden pysyvyys näiden kahden välillä on varsinkin enemmistölle
asia, jonka todellinen olemassaolo usein herkästi kokonaan unohtuu.

Assi-slangissa puhutaan "nenttiyttämisestä" (neurotyypillistämisestä)
aina silloin kun NT-enemmistö kuvittelee voivansa muuttaa eli
"eheyttää" eli normaalistaa autismikirjolaisia. Erilaisuuden pysyvyys
siis "nenttipuolella" usein kohtalokkaasti sivuutetaan.

Assimaailman sisälle syntyneenä katselen tätä
neurobiologista todellisuutta täysin AS-silmälasien läpi.
Muita silmälaseja en voi koskaan saada.
Näillä mennään kohdusta hautaan.

Miltä neurobiologinen todellisuus sitten oikein
AS-silmälasien läpi näyttää.
Otan yhden esimerkin.
Nentit eivät tiedä olevansa assien näkökulmasta
aivan eriskummallisia söheltäjiä.
Nentit voivat ihan pokkana sanoa assille:
"Et kehity, ellet opi ponnistamaan
meidän lähtökohdistamme käsin!"
Nentit siis söheltävät, sössivät ja harhaisessa
ylemmyydentunnossaan syyllistyvät
"nenttiyttämisen illuusioon".

Ihan oikein autismikirjosta sanotaan, että siinä
ihminen on ikään kuin itseensä uppoutuneessa tai
vetäytyneessä tilassa.
Mutta assien näkökulmasta katsottuna sellaisessa
samanlaisessa tilassa ovat myös nentit. Siis millaisessa.
Siis omaan nenttimaailmaansa vetäytyneessä tilassa.
Ja koska kysymys on enemmistöstä niin tällaista
nenttimaailmaan vetäytynyttä tilaa ei tiedosteta, vaan
sitä pidetään ainoana oikeana, ainoana terveenä,
ainoana tavoittelemisen arvoisena tilana, johon
assienkin olisi muka hyvä pyrkiä ja johon päästyään
assitkin olisivat muka onnellisia!

Erilaisuuden pysyvyys on se ydin, jonka ymmärtäminen
on selvästi vaikeinta. Jos on syntynyt enemmistöön
niin hyvin herkästi lipsahtaa kuvittelemaan yleisen
mielipiteen "painoarvon" harhaanjohtamana
olevansa AINOA oikea kunnon ihmisen malli.

Mutta turhaan ei puhuta neurodiversiteetistä eli
neurobiologisesta monimuotoisuudesta.
Se on eräs ihmiskuntaa vahvana pitävä voima.
AS olisi evoluutiossa hävinnyt, jos siitä ei olisi
ihmiskunnalle hyötyä.

Mitä jokaisen olisi hyvä tietää AS-ihmisten todellisuudesta!
Esim. se olisi hyvä tietää, että asseilla on ihan oma alakulttuurinsa.
Se vilisee slangisanoja ja vitsejä.

Totuus on, että assiton enemmistö ei useinkaan ymmärrä
assien vitsejä.
Annan esimerkin:

"Assi kirjoittaa:
- Arvoisa Nenttien Kirjeopisto! Olen nyt suorittanut
kirjekurssinne 'Viidessä viikossa assista nentiksi!'.
Olkaa hyvä ja lähettäkää minulle nyt ne nenttiaivot."

"Eikö joidenkin nenttien vaatimus assin
nenttiyttämisestä ole nimenomaan
liiallista itsekeskeisyyttä heiltä?"

Eräs assi kysyi tuota vuonna 2011.
Aiheellinen kysymys!

Assina törmää usein siihen, että
assin erilaisuus herättää joissakin
assittomissa outoja toiveita.
Esimerkiksi:
"Kunpa assitkin olisivat samanlaisia kuin
me kunnon kansalaiset, joilla ei ole mitään
outoja diagnooseja."
Rivien välistä voi lukea, että joillekin assittomille
oudot vähemmistödiagnoosit, esim. juuri AS,
aiheuttavat oudosti vähän tukalaa oloa, koska
sellaisten erilaisuuden muotojen ymmärtäminen
on heille liian haastavaa, liian vaikeaa.

Ymmärryksen vakava vaikeus ilmenee selvimmin
siinä, että jotkut assittomat jopa kuvittelevat, että
on mahdollista "hoitaa" AS-henkilöt assittomiksi eli
enemmistön kaltaisiksi.
Sellainen kuvitelma/toive on toteuttamiskelvoton,
koska AS on synnynnäistä ja pysyvää. Mutta mitäpä
jotkut assittomat ("telaketjunormaalit") eivät
haaveilisi, jotta säästyisivät syvemmän oppimisen ja
ymmärtämisen vaivalta! :-)

>> Kun assi sanoo "minä rakastan sinua" niin se
todellakin tarkoittaa jotain muuta kuin
"minä rakastan sinua nenttimäisesti". <<

Noin kirjoitti eräs assi maaliskuussa 2011.

Hyvä huomio!
Assittomat eli neurotyypilliset eli "nentit", jotka ovat
yhteiskunnassamme ylivoimaisena enemmistönä,
tarkoittavat sanoessaan 'minä rakastan sinua' selvästi
jotain muuta kuin samaa sanovat assit.

Nentit tarkoittavat rakastamista assittomasti, siis niin
että ei ole Aspergerin syndroomaa ja sen mukanaan
tuomia ilmiöitä, kuten esim. jyrkästi epätasaista kykyprofiilia,
intensiivisiä erityiskiinnostuksenkohteita, aivoja kuormittavia
sosiaalisia tilanteita ja aistiyliherkkyyksiä.

Kun nentti ja assi menevät keskenään naimisiin, on
olennainen kysymys: ymmärtääkö nenttiosapuoli
riittävästi, millainen synnynnäinen ja pysyvä
neurobiologinen ilmiö AS on?

Olen yllättynyt kohdattuani yhteiskunnassa täyttä ymmärtämättömyyttä aspergeriani kohtaan nyt yhtäkkiä, kun melkein 20 vuotta se ymmärrettiin ok.
Käsittämättömän odottamatonta. Minulla hyllymetrejä neurologista kirjallisutta, ja nyt asioita on hoitamassa sellasia, jotka ei tiedä aigeesta mitään, turhauttavaa 20 vuoden jo opitun jälkeen.

12 vuotta sitten eräs assi (adsi) kirjoitti näin:

"Koen, että assina (adsina) kiinnostukset dominoivat elämää.
Mitä stressaavampi elämäntilanne, sitä enemmän
kiinnostukset vievät ajatuksilta tilaa ja
kaipaisi ainoastaan niiden pariin velvollisuuksien sijaan."

Assina koen tuon ilmiön hyvin tutuksi,
lähes jokapäiväiseksi!
Nenttien nenteille luomat velvollisuudet,
erityisesti sosiaaliset,
eivät vedä assinaivoja yhtään puoleensa.
Sen sijaan assin epätasaisen kykyprofiilin
ekkoja (erityiskiinnostuksenkohteita)
synnyttävät huiput eli AS-vahvuudet
vetävät puoleensa tavalla, jota nentit
kuvaavat "jumittumiseksi", "rajoittuneeksi" tai
jopa "sairaaksi" MUTTA onneksi assit itse osaavat
kuvata näitä puoleensavetäviä ekkoja ja FLOW-tiloja
synnyttäviä vahvuuksiaan todenmukaisemmin sanomalla:
"Silloin aivoni toimivat erinomaisesti, muistan kaiken ja
näen yksityiskohdat kuin laser-silmin."

Nenttien ja assien aivojen TOIMINNASSA
on todella selviä eroja.

"Autenttinen, aito ja rento assius on
tuntuvasti terveellisempää kuin
nenttimäiseksi väännetty assius, joka on
aivan sairaan raskasta!"

Noin osuvasti kirjoitti eräs assi vuonna 2010.

Tuo assi on aivan ilmeisesti joutunut jonkun
"hyväätarkoittavan" nentin "eheyttämisyritysten"
kohteeksi - eikä se "hyväätarkoittava" nentti
ole ollenkaan käsittänyt, miksi assin olotila
on mennyt siitä vain pahemmaksi.

Kirjoitin tuolla toisessa ketjussa näin:
"Mitä enemmän tietää AS:sta, sitä
todennäköisemmin löytää toimivia keinoja välttää
kuormittavimpia sosiaalisia tilanteita."

Muutamilla "auttamishaluisilla" nenteillä on
AS-tietämys jopa niin hukassa, ette he
"auttamisellaan" vain aiheuttavat assille yhden uuden
tosi kuormittavan sosiaalisen tilanteen lisää!

>>> Kun nentti yrittää ohjata assia
"oikealle" eli nenttimäiselle tielle,
hän pakostikin huomaa assissa outoa
"joustamattomuutta". <<<

Tuon huvittavan osuvan havainnon kirjoitti
eräs assi vuonna 2010.

Niinpä niin. Kun nentit yrittävät kuvata
assiuden erilaisuutta niin he tekevät sen huvittavan
usein ahtaasti "ainoasta oikeasta" eli nenttikulttuuristaan
käsin ja kuvaus on luonnollisesti hyvin negatiivinen.
Siis epänenttimäisyys on lähtökohtaisesti joillekin nenteille
hyvin paha asia. Silloin assiuden erilaisuus saa sellaisia määritteitä
kuin "joustamaton", "häiriöinen", "sopeutumaton" jne.

Kuitenkin todellisuudessa juuri tuo assiuden erilaisuus
eli epänenttimäisyys on antanut ihmiskunnalle
merkittäviä henkilöitä kuten esim. Einstein, Beethoven,
Edison, Goethe, Leonardo da Vinci, Sokrates jne.

Olivatko siis nuokin merkkihenkilöt ahdasmielisimpien
nenttien mielestä epänenttimäisyytensä takia
"joustamattomia", "häiriöisiä" ja "sopeutumattomia" ja
olisiko heitä pitänyt "auttaa" eli olisiko heidän paha
"rikkinäisyytensä" eli epänenttimäisyytensä pitänyt
"eheyttää", jotta heistäkin olisi tullut "kunnon kansalaisia"
eli joustavia ja häiriöttömiä ja ennen muuta kiltin
sopeutuvaisia nenttienemmistön itsekkäälle tahdolle?

"Johtunee assiudestani, että en ole tuntenut mitään
järkeä tietoisesti sekoittaa päätäni millään päihteellä
tai huumeella. Koen, että AS jo sinänsä on jotain
niin "upean humalluttavaa".
Ekkojeni (erityiskiinnostuksenkohteideni) ääressä oon
kuin terveessä nousuhumalassa koko ajan.
Eikä tule mitään krapulaa."

Noin kirjoitti eräs assi maaliskuussa 2011.

Assiuden vahvuudet eli AS-ihmisen kykyprofiilin
kykyhuiput ovat asioita, jotka voi kokea vain, jos
on itse assi. Assiton enemmistö jää pakostikin
ulkopuolelle ihmettelemään.

Assiuden vahvuuksista vaietaan hämmästyttävän usein,
varsinkin assittoman enemmistön AS-aiheisissa
kirjoituksissa.

Myös assiuden rajoitteista osaavat kirjoittaa
vain assit itse.

Jos assit itse eivät kirjoittaisi AS-elämänsä
todellisuudesta (esim. tässä suomi-24:n ketjussa),
se todellisuus jäisi monelta pimentoon.

Vuonna 2011 eräs assi kirjoitti AS-todellisuudestaan
mm. näin osuvasti:

"En kodissani huomaa pölyä enkä "sekaisuutta"
mutta huomaan heti tuskastuvani jos
mikä tahansa on hukassa...
Kammottaa ajatella minusta kiinnostunutta ihmistä
joka on täynnä nenttikulttuurin 'itsestäänselviä'
mutta erittäin epäassimaisia odotuksia."

Sitten he syyttävät minua turhan ajattelusta kun pähkäilen sitä teoriaa miten esine on voinut kadota,.

Ainoinaan tuntu hirveelle kun äitini vei keittiön kaapistani kattiloita joita oli minulle ylimääräisesti toimittanut minulle kertomatta. Ja oli aivan sietämätöntä kun keittiön kaapista "itsestään" katosi kattiloita ja isä väitti sen olevan ihan normaalia ja älytöntä minulta että pohdin sellaista, että mihin kattilat kaapistani katoavat,.

Olen assi ja silloin tällöin kotona huomaan, että jotain tuttua
esinettä tai vaatetta en löydäkään. Mutta tiedän, että
nyt pitää vain systemaattisesti etsiä se ja uskoa että
kyllä se löytyy. Ja todellakin aina on käynyt niin että
se on löytynyt! (Enkä puhu nyt ollenkaan mistään
ev.lut. seurakuntien löytymiskampanjasta!)

Olen assi.
Olin aikoinaan nenttien pitämässä
tilaisuudessa, jossa annettiin
ohjeita työhaastatteluun meneville.

Kovasti kehotettiin keskittymään siihen, että
antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan.
Mä tyhmänä(?) kysyin, miksi pitää antaa
mahdollisimman hyvä kuva, kun joka tapauksessa
paras on antaa itsestään aito ja oikea kuva, ettei
joudu sitten työpaikan saatuaan näyttelemään
työpäivästä ja työvuodesta toiseen.

Eivät osanneet vastata. :-)

"Kun välitön yhteys maailmaan uuvuttaa liikaa, on
hyvä rauhoittua VÄLILLISEN yhteydenpidon varaan.
Kirjojen lisäksi voi uppoutua omassa tahdissaan
sähköiseen mediaan (netti, sähköposti, tekstarit...).
Välillisten yhteydenpitokeinojen loistava
puoli on se, että ajankäyttö ja kuormitus on silloin
omassa hallinnassa niin kuin
onnellisessa elämässä pitääkin."

Noin kirjoitti assi vuonna 2011.

Sosiaalisten tilanteiden kuormittavuus todella kuuluu
AS-ihmisen arkielämän perusriesoihin.
Välitön sosiaalinen yhteys muihin herkästi uuvuttaa,
sitä pahemmin, mitä kauemmin siinä ollaan.
Tämä assiuden rajoite, joka on synnynnäistä ja pysyvää,
on mahdollista minimoida juuri yllä kuvatulla tavalla:
siirtymällä ihmisten kanssa VÄLILLISEEN kommunikointiin:
lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Itse asiassa assit ovat usein välillisessä kommunikoinnissa
erittäin hyviä, varsinkin jos assiuteen olennaisesti kuuluvan
jyrkästi epätasaisen kykyprofiilin kykyhuippu on osunut
verbaaliselle alueelle, kuten monilla asseilla on.

Vaikka assiton enemmistö eli nenttien massa elääkin
niin "sosiaalisuus edellä", että jopa uskoo sen olevan
"ainoaa oikeaa elämää" niin AS-henkilöt ovat selvästi
kuin toiselta planeetalta.

Aika paljon köyhempää olisi ihmiskunnan kirjallisuus
ilman assien kirjoittamia kirjoja.

On suuri onni, että lukemattomat ihmiskunnan assit
ovat älynneet siirtyä sosiaalisuuden uuvuttavuudesta
omiin oloihinsa ja uppoutua nauttimaan FLOW-tiloissa
rakkaimmista erityiskiinnostuksenkohteistaan.
Tuloksia saamme ihastella joka päivä: lukemattomia
keksintöjä, lukemattomia taideteoksia, lukemattomia
tieteellisiä innovaatioita...

"Ihmisen pitää olla sosiaalinen", hokevat nentit mutta eivät
ymmärrä, että assien parhaat kyvyt ovat AIVAN MUUALLA.

Onneksi ei sentään IHAN KAIKKEA hyvää ja kaunista pilata!

----

Vuonna 2011 eräs assi kirjoitti näin viisaasti:

"Omasta itsestä huolehtiminen ei ole koskaan
muilta pois.
Päinvastoin.
Jos ei huolehdi itsestään, se on
KAIKILTA pois."

Assiudessa on paljon hyvää ja kaunista.
Nenttiyttäjät (jopa sarjanenttiyttäjät!) tosin yrittävät
pilata assien elämää vääntämällä sitä puolipakolla
"nenttimäisen sosiaalisuuden" suuntaan.

Onneksi kuitenkaan tuollainen kohtalokas tietämättömyys
ei riivaa kaikkia nenttejä, vaan viisasta suhtautumistakin
assittomassa enemmistössä on havaittavissa.
Se on ilahduttavaa. Asseilla on siis toivoa.

Kyllähän oikea AS-tietämys koko ajan lisääntyy ja
siellä täällä jopa entiset "telaketjunentit" alkavat
herätä näkemään, miten asseista katoaa kaikki aitous ja
jopa heidän vahvuutensa, jos heitä edelleen erehdytään
väkisin tunkemaan neurotyypillisen normaaliuden
ahtaaseen muottiin.

Onneksi assit nykyään yhä paremmin osaavat
huolehtia itsestään ja ihmisoikeuksistaan eikä
enää niin laajassa mitassa kuin ennen ajauduta
tilanteeseen, missä KAIKKI HÄVIÄVÄT ja mikä
on KAIKILTA POIS.

Olen assi, jolle psykiatri sanoi vuonna 2010 näin:
"Keskivaikeat masennuksesi ovat sekundaarisia ja
AS primaaria."

Assina näen, miten hitaasti asenteet muuttuvat minua
ympäröivässä assittomassa enemmistökulttuurissa.
Yhä eräs yleisimmistä assittomien eli nenttien tavoista
suhtautua asseihin on sellainen, että
katsotaan ylhäältä alaspäin tyyliin
"minähän tässä olen se joka
tietää ja tajuaa, koska minulla ei ole
tuota hirveää aspergeria!"

Juuri tuollaisilla ylhäältä alaspäin katsovilla nenteillä
on assiuden suhteen edessään pisin oppimisen tie.

Lopuksi kaksi viisasta assien luomaa aforismia
vuodelta 2011:

"Jos ihminen uskoo olevansa yli-ihminen,
hän toimii väistämättä ali-ihmisen lailla."

"Nenttien mielestä
assius on jotain sellaista, mikä pitää korjata.
Todellisuudessa
assius on jotain sellaista, mikä pitää löytää."

"Yksin työskentely on mulle mitä
luontaisinta. Sillä lailla saan
parhaan tekemisen ilon ja parhaat tulokset.
Sillä lailla nenttiys (aivoilleni vieras käyttöjärjestelmä)
ei pääse sotkemaan ja häiritsemään aivotoimintojani ja
samalla assiuden haitat jäävät olemattomiksi ja
assiuden hyvät puolet voivat täysillä kukoistaa."

Tuon on kirjoittanut eräs assi vuonna 2011.

Lukemattomat assit ovat tämän saman huomanneet.
Siis minkä? No sen, että silloin kun assi todella
käyttää vahvuuksiaan erityiskiinnostuksenkohteidensa
parissa, kaikki nenttiyttävät nentit on syytä pitää loitolla,
mieluiten mahdollisimman kaukana.

Juuri assiuden VAHVUUKSISTA assit ovat
ammentaneet ihmiskunnallemme paljon hyvää.
Jokainen sivistynyt ja viisas ihminen tietää tämän ja
osaa kunnioittaa sitä!

Vuonna 2008 eräs assi kirjoitti näin:

"Läheiseni eivät usko, että olisin assi. Heidän mielestään olen mitä moninaisimmilla tavoilla itse vaikeuteni aiheuttanut ja voisin jonkinlaisella tahdonvoimalla ja muiden ihmisten toimeenpanemilla kuritoimenpiteillä muuttua heille ja muille miellyttävämmäksi."

Assina todella voi vielä nykyäänkin (vuonna 2022)
törmätä jopa tuollaiseen suhtautumiseen, jossa
ei ole totuudesta eikä viisaudesta häivääkään.

Kukaan ei voi aiheuttaa itselleen Aspergerin syndroomaa.
Se on synnynnäistä, geenien kautta saatua.
Aspergerin syndroomaa ei voi poistaa, ei itse
omalla tahdonvoimallaan eikä muiden ihmisten
ankarimmillakaan "kuritoimenpiteillä".

Onneksi nykyään assiuteen kohdistuva ymmärryksen
täydellinen puuttuminen on väistymässä.
Hitaasti mutta varmasti.

Assien aiheeton syyttäminen, "kuritoimenpiteet" ja
kyvyttömyys sietää erilaisuutta ovat merkkejä
pahasta henkisestä jälkeenjääneisyydestä,
heikosta ihmistuntemuksesta ja sivistyksen
alkeiden puuttumisesta.

Vuonna 2017 kirjoitin näin:

"Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tajuttuani AS:ni keski-iässä koin elämäni alkavan kuin uudelleen - vankemmalta pohjalta kuin koskaan aikaisemmin. Lukemattomat asiat elämässäni tulivat ymmärrettävämmiksi ja mieleni huojentui todella. Ihmissuhteeni alkoivat karsiintua mutta siitä oli vain suuri apu. Turhat ja jopa haitalliset "ystävät" ja tuttavat eivät olleet antaneet minulle mitään positiivista. Niistä luopuminen oli uuden tietoisuuteni varassa sekä helppoa että valtavan helpottavaa. Saatoin vihdoinkin keskittyä elämässäni asioihin, jotka minua eniten kiinnostivat ja olen päässyt niissä asioissa aiempaa merkittävämpiin tuloksiin. Kun turhasta, jopa haitallisesta ja väärästä, elämässään pystyy luopumaan, esim. liiallisesta kuormittavasta sosiaalisuudesta, voivat sen vaikutukset asperger-ihmiselle olla hämmästyttävän positiivisia. Pääasia, että asperger-ihminen (oman elämänsä kokemusasiantuntija) itse saa tehdä elämässään omat tärkeimmät valintansa juuri niin kuin itse parhaaksi tuntee."

Aluksi kaksi sitaattia eräältä assilta vuodelta 2009:

"Mahtaako olla niin, että normaaliutensa keskipisteeessä
elävät nentit eivät tajuaisi millaisia oikein ovat, ellei olisi
meitä teräviä sivustakatsojia eli meitä suorapuheisia asseja."

"AS ei tartu, vaikka moni nentti
siitä hyötyisikin: silmät avautuisivat
elämän moninaisuudelle ja syntyisi
vihdoinkin kyky sietää erilaisuutta."

-------

Se, että assiton enemmistö tuppaa yhä pitämään assiutta
"sairautena" tai "kehityshäiriönä", johtuu näkemykseni
mukaan paljolti siitä, että assittomat eivät vieläkään usko,
että AS on synnynnäistä ja pysyvää, vaan yhä kuvittelevat,
että assius on hoidettavissa ja poistettavissa,
siis että muka assit voidaan esim. kasvatuksella tai
kurittamisella "nenttiyttää" eli neuronormaalistaa.

Kyky sietää synnynnäistä erilaisuutta on yhä heikkoa
jopa enemmistöllä.
Mikä neuvoksi?
Toivoisin, että meitä asseja olisi paljon enemmän, koska
meidän "laser-näköämme" ja meidän muita vahvuuksiamme
yhteiskunta/ihmiskunta todella tarvitsee.

Assin näkökulmasta on outoa, että assiudesta puhutaan
vain negatiivisena asiana.
Assius on aina sekä huono että hyvä uutinen.

Mitä hyvää assiudessa on:
- "autisti tietää asioita, joista neurotyypillisillä
ei ole aavistustakaan" (Voima 3/2008)
- assilla on kykyprofiilissaan usein jokin tai joitakin
lahjakuuspiikkejä (usein mm. kirjoittaminen)
- kun on kyse assin erityiskiinnostuksenkohteista
niin hänellä on poikkeuksellisen hyvä keskittymiskyky
ja poikkeuksellisen hyvä muisti
- mahtaako olla jopa niin että ihmiskunta olisi hukassa,
jos täällä olisi vain standardiaivoisia?
- nenttivetoisuus ei tuota kaikkialla parasta tulosta;
tarvitaan mukaan sellaisia "hifi-asseja" joilta
tulee innovaatioita
- assien ajattelun visuaalisuus on aliarvostettu lahja
(esim. Einstein kehitti suhteellisuusteoriansa
nimenomaan ajattelunsa visuaalisella puolella)
- totuus kuullaan usein lapsen tai assin suusta (nentit
kutsuvat tätä sopimattomaksi möläyttelyksi)

Olen AS-ihminen.
Olen sitä kohdusta hautaan ja
kokemusta siitä kertyy koko ajan lisää.

Mitä kaikkea minun AS-elämääni kuuluu.
Lista on pitkä mutta tässä heitän muutamia:

JÄRJESTELMÄLLISYYS.
Joo. AS-aivoni vaativat sitä.
Jopa strukturoitua (selkeästi jäsenneltyä)
järjestelmällisyyttä.

RIITTÄVÄSTI HERÄTTÄVIÄ AKTIVITEETTEJA.
Joo. AS-aivoni eivät ihan pienestä kunnolla
käynnisty. Eivät varsinkaan muiden
kehotuksesta. Lähtöenergia tulee omasta
kiinnostuksesta asiaan.

TYÖ, JOSSA PÄÄSEE TOTEUTTAMAAN ITSEÄÄN.
Tässä on tärkeää saada työskennellä
häiriöttömästi ja erityisesti omien
aivojeni AS-käyttöjärjestelmän ehdoilla.

UUDEN OPPIMINEN JA OIVALTAMINEN.
Omien erityiskiinnostuksenkohteideni suuntaan
AS-aivoni tuntevat poikkeuksellisen suurta vetoa.
Aivoni suorastaan kehräävät tyytyväisyydestä.
Oppiminen on nopeaa, tehokasta ja
pysyvää. Motivoituminen on väsymätöntä ja
fokusoituminen lähes totaalista.

OMA PAIKKA YHTEISKUNNASSA.
Joo. Puhdas nenttiyhteiskunta on
AS-aivoilleni liian ahdasmielinen.
Pitää olla sateenkaari-ilmapiiri ja
erilaisuuden rikkautta arvostava henki.

Vuonna 2011 eräs assi kirjoitti näin:

"Jännä juttu tää AS-tietämyksen
paraneminen ja leviäminen.
Suurimmaksi osaksi tieto
paranee ja lisääntyy
mutta
sitä suurempi on ihmetys, kun
yhä törmää AS-tietämyksen
räikeään puutteeseen.
Kuulin nimittäin juuri, että
jopa jollain AS-aiheisella
keskustelufoorumilla joku
keskeinen 'asiantuntija'
- ilmeisesti täys hihhulilahkolainen -
ei edes usko, että on paljon asseja
virallisen diagnoosin ulkopuolella."

Joo, aika pahaa tietämättömyyttä on luulla, että
kaikilla todellisilla AS-ihmisillä muka olisi
virallinen diagnoosi!

Virallinen AS-diagnoosi usein puuttuu
erityisesti niiltä tuhansilta asseilta, jotka kuuluvat
ns. suuriin ikäluokkiin (engl. baby boomers).

Wikipedia:
"Suomessa korkea syntyvyys kesti hieman
yli viisi vuotta, elokuusta 1945 elokuuhun 1950."

Suomen suuret ikäluokat ("boomerit") muodostuvat tällä
hetkellä siis 72-77-vuotiaista.
Heidän kouluaikoinaan ei kukaan tiennyt mitään
Aspergerin syndroomasta, koska silloin koko käsitettä
ei vielä tunnettu - vaikka on varmaa, että kyseistä
oireyhtymää esiintyi jo silloin.

72-77-vuotiaana ei ole enää mitään hyötyä hankkia
virallista AS-diagnoosia. Kuitenkin moni tuonkin
ikäinen on itsessään tunnistanut AS:n luettuaan
siitä kyllin pätevää tietoa, jota nykyään on
tarjolla runsaasti. Oma tunnistus eli sen tiedostaminen,
että on AS-ihminen, riittää monille, varsinkin boomereille,
yleensä aivan hyvin. Se tieto, että omalla omituisuudella
on nimikin ja että on paljon muitakin samanlaisia,
helpottaa AS-ihmistä yleensä paljon.

Autismikirjon esiintyvyys on laajimman tutkimuksen
mukaan 1,7 % väestöstä.
Se merkitsee sitä, että tilastollisesti Suomessa
on autismikirjolaisia 0,017 x 5 542 000 eli
peräti 94 214 kpl.
Ja koska autismikirjolaisista on tutkijoiden
arvion mukaan noin 65 % AS-ihmisiä niin
Suomessa on tilastollisella todennäköisyydellä
todellisia AS-ihmisiä noin 61 000.
Jos joku tutkii, montako virallista
AS-diagnoosia Suomessa on annettu niin
se luku jää ällistyttävän paljon alle 61 000.
Suomessa on siis todellisuudessa valtava määrä
sellaisia todellisia AS-ihmisiä, joilla ei ole
virallista AS-diagnoosia.

Tiedostin assiuteni vasta yli 50-vuotiaana. Olen tiedostanut sen jälkeen senkin, että myös isäni oli aspergeri. Isäni oli sotainvalidi ja kuoli, kun olin 14-vuotias. Äitini kuoli myöhemmin. Olen ajatellut nyt jälkeenpäin äitini tilannetta maalaistalossa, jossa
hänen miehellään (isälläni) ja aivan ilmeisesti myös isäni äidillä (mummulla) oli Aspergerin syndrooma, josta kukaan ei silloin tiennyt mitään. Äitini joutui "nenttinä" elämään "asperger-outouden" keskellä vailla tietoa siitä, mistä on kysymys. Äitini ei ollut hyvissä väleissä mummuni (anoppinsa) kanssa. Myös meidän poikalasten aspergerpiirteet saivat äitini usein hämmentymään ja tuskastumaan. Äitini yleinen sanonta olikin: "Kyllä te miehet olette sitten kummallisia!"

Miten tärkeää onkaan tunnistaa asperger ajoissa! Nykyään tietoa on jo valtavasti. Ennen vuotta 1981 mitään tietoa siitä ei ollut. Suomen ensimmäinen virallinen AS-diagnoosikin tehtiin tietääkseni vasta vuonna 1989.

Kaikki, jotka epäilette esim. itsellänne tai lapsellanne aspergeriä, tehkää netin asperger-testi. Se on suuntaa-antava. Se voi avata silmät. Se testi avautuu klikkaamalla tätä:
http://web.archive.org/web/20060505151704/http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm

Valitettavan usein assit joutuvat kiusatuiksi.
Miksi? Vain siksi, että he ovat pysyvästi erilaisia!

Erilaisuuden sietokyky on sitä parempi, mitä
sivistyneempi ihminen on.
Nykyaikana törmää aika usein ilmiöihin, jotka
edustavat hyvin matalaa sivistyksen tasoa.

Asseista löytyy aika paljon sellaisia, jotka pohtivat
kiusaamis-ilmiötä.
Vuonna 2011 eräs assi pohti kiusaamista
näin viisaasti:

"1) Olen usein ihmetellyt, miksi
kiusaavat ihmiset eivät keskity
elämässään niihin asioihin, joissa
heillä menee hyvin!
Vai eikö niitä asioita ole?
2) Yleensä sanotaan:
'pitää mennä aina
heikomman puolelle'.
Siinä onkin oltava tarkkana, sillä
kiusaaja-kiusattu-asetelmassa loppujen lopuksi
se heikompi osapuoli on se kiusaaja.
Pitäisi sanoa:
'pitää mennä aina
kiusatun puolelle'.
3) Jotkut kehottavat kiusattua
antamaan 'samalla mitalla takaisin'.
Mutta hei! Sitähän moni kiusaaja juuri toivoo!
Mä kysyn,
miksi ihmeessä pitäisi sillä lailla
vajota kiusaajan tasolle!
Mun mielestä paras vaihtoehto on
pysyä ja toimia tasolla, jonne
kiusaaja ei yllä."

Vuonna 2011 eräs assi kirjoitti näin:

"Itsensä kuuntelu sellaisena kuin
todella on (nenttien odotuksista välittämättä)
on assille tosi tärkeää.
Koulunkäynti (nenttien luomassa koulujärjestelmässä)
onnistuu asseilta hyvin harvoin kitkatta.
Vahvuuksiensa kautta (tavalla tai toisella)
assi pääsee parhaiten eteenpäin.
Assiuden 'vikoihin' (nenttien käyttämä ivasana)
ei kannata missään tapauksessa tuijottaa,
sillä assi on synnynnäinen assi
eikä nentiksi voi muuttua.
Jos assi alkaa teeskennellä olevansa nenttimäinen,
hän uppoaa epäaitouden suohon ja
uupuu nopeasti.
Assilla on 100-prosenttinen oikeus olla
100-prosenttinen assi."

Selvästi assin puhetta!
Nentit näkevät tosiaan asseissa "vikoja", mitkä
ovat usein - huvittavaa kyllä - sellaisia, jotka
ovat itse asiassa assien vahvuuksia.
Esim. "paha juuttuminen tutkimaan" jotain tai
"jättäytyminen ja sulkeutuminen ratkomaan
älyttömiä matemaattisia tehtäviä" tai
"hulluna piirtämään" jotain tai
"aivan sairaasti soittamaan erilaisia
sävellyksiä ensikuulemalta ". Jne.
:-)

Vuonna 2011 eräs assi kirjoitti näin:

"Se enemmistö, jolla ei ole assiutta, kokee helposti
totuudentorvi-assin ilkeäksi mutta sehän on vain
heikkoa AS-tietämystä ja usein samalla
heikkoa tietämystä siitä,
mikä on totta ja mikä ei.
Totuuden torvena oleminen on
todellisen totuuden ääneen sanomista.
Totuuden torvi ei ole kiusaaja.
Kiusaaja on se, joka ei uskalla olla
totuuden puolella vaan heikkouksissaan
kuvittelee selviytyvänsä, kun
alkaa ladella valheita.
Loppujen lopuksi totuudet voittavat
omalla painollaan. Mutta valheet
tarvitsevat valehtelijan."

Viisaita sanoja!
Assit ovat usein kiinnostuneempia tietokirjoista
kuin fiktiivisistä romaaneista.
Asseilla on omista erityiskiinnostuksenkohteistaan
usein hämmästyttävän hyvät ja paikkansapitävät
tiedot.
Neurotyypillisen enemmistön ("nenttien") läheinen
suhde omiin sosiaalisiin ryhmiinsä voi olla jopa
niin kiinteä, että se vääristää kykyä nähdä
totuuksia. Nenteillä onkin taipumusta sortua
laumasieluisuuteen.
Assit taas ovat selvästi enemmän yksilöajattelijoita,
jotka eivät elä "sosiaalisuus edellä" vaan
"totuudet edellä".
Assit harvoin mielistelevät ketään ja se
kuuluu assiuden vahvuuksiin.

Hyvä! Asseilta saamme kaikki oppia tärkeitä hyvän
käyttäytymisen asioita. Hyvään käyttäytymiseen
kuuluu se, että ei sorruta nuoleskelemaan
ketään eikä valheellisesti ruveta mielistelemään silloin,
kun todellisuudessa ollaan toista mieltä.
Näytellään ja "filmataan", että muka kuulutaan
kiinteästi ryhmään, vaikka se on yhtä fuulausta ja
teeskentelyä. Nenttimaailmassako noin
sairaasti toimitaan? Siis jopa enemmistökö
toimii noin kaksinaamaisesti? Missä on
rehellisyys?!

Löytyykö totuus enää vain lapsen ja assin suusta?

Julkkiksista, jotka kuuluvat autismikirjoon,
on pientä luetteloa täällä:
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/autistiset-julkkikset-jotka-osoittavat-ennakkoluulomme-vääriksi/ss-AA13Gq6b?cvid=689272e2d30d476c8af694255c259565#image=1

Ote edellä mainitusta luettelosta:
"Tim Burtonin entinen kumppani, Helena Bonham Carter, opiskeli aikoinaan autismin piirteitä tv-sarjaa varten ja sanoi uskovansa Burtonin sairastavan autismia."

Assina silmääni pistää pahasti tuo "sairastavan autismia".
Todellisuudessahan arvostetulla elokuvaohjaaja Tim Burtonilla on
Aspergerin syndrooma, joka ei ole yhtä kuin autismi, vaikka se
kuuluu autismikirjoon.
Lisäksi tuo "sairastaa"-verbin käyttö on kyseenalaista.
AS ei ole sairaus vaan oireyhtymä eli tiettyjen synnynnäisten
ominaisuuksien yhdistelmä.
Siis AS:ssa kyse on pysyvästä neurobiologisesta erilaisuudesta.

"Oman heikkouden torjuminen
johtaa siihen, että pelko kasvaa.
Oman heikkouden päästäminen esiin,
johtaa siihen, että pelot hellittävät."
- Arno Gruen -

Tuo pitää todella paikkansa.
Assin kannattaa avoimesti myöntää paitsi
assiutensa, myös erityisesti siihen kuuluvat
heikkoudet eli rajoitteensa:
sosiaalisuuden kuormittavuus,
aistiyliherkkyydet,
arjen, esim. siivoamisen, sujumattomuus jne.

Assiudessa ei ole mitään sellaista, mikä pitäisi
salata. Avoimuus saa pelot hellittämään.

"Assina usein ihmettelen, miten
vaikea nenttien on tajuta, että todella on
meitä ihmisiä, jotka koko ajan elämme
erilaisessa (ei-nenttimäisessä) maailmassa.
Varsinkin se, että koemme sosiaalisuuden
eri lailla (ei-nenttimäisesti), on nenteille
jotenkin liian vaikea asia tajuta.
Jos on syntynyt assiksi niin assimaisen universumin
olemassaoloa ei epäile missään vaiheessa, koska
päässä on assi-aivot (AS-käyttöjärjestelmä), jonka
kautta (eikä vähiten assimaisten aistien kautta)
koko maailmankaikkeus näyttäytyy joka hetki
ei-nenttimäisenä eikä sitä kokemistapaa voi
riisua missään vaiheessa pois, ei edes
nukkumaan mennessä.
Pahimmillaan AS-tietämykseltään heikko
nentti ajattelee, että AS on muka vain jotain sellaista,
joka aiheuttaa joitakin pieniä tilapäisiä ja hetkellisiä
oikkuja ja harhoja, jolloin aspergeria sairastava
eksyy oikealta tieltä ja on olevinaan vähän erilainen
kuin me kunnon täysjärkiset ihmiset."

Noin kirjoitti eräs assi toukokuussa 2011.

Kun assina katselee tätä elämää, jonka yleisesti
vallalla olevat tapakulttuurit ja asenteet ovat nenttien luomia,
ei voi olla näkemättä, miten pihalla nentit ovat siitä, mistä
Aspergerin syndroomassa on kysymys.
Monin tavoin nentit torjuvat AS:n todellisen
olemassaolon. Nentit eivät useinkaan pysty avoimesti
myöntämään sitä tosiasiaa, että assiuden ymmärtäminen on
heille lähes ylivoimaista. Tämän ymmärtämisvaikeutensa
nentit ohittavat usein ihan tietyllä tavallla:
heittävät kaikki assit ikään kuin "sairaana sekundana"
roskikseen. Siinä nenttien touhussa menevät roskikseen
kaikki ne assit, jotka "eivät edes osaa sosiaalisesti käyttäytyä
kunnon nenttien tavoin" eli roskikseen menevät kaikki
edisonit, mozartit, beethovenit ja einsteinit.

Tiedättekö muuten Albert Einsteinista sen, että
(Puoltajan hienon artikkelin mukaan) hän pukeutui
virttyneisiin ja toisinaan myös silmin nähden risaisiin
vaatteisiin ja valokuvista päätellen kampakaan ei
ollut aina päivittäisessä käytössä.

Ja kun Einsteinin vaimo kehotti miestään pukeutumaan
tärkeitä päivällisvieraita varten, tämä vastasi:
”Jos he ovat tulleet tapaamaan minua, niin tässä minä olen.
Mutta jos he ovat tulleet tapaamaan vaatteitani, ole hyvä ja
ohjaa heidät vaatekomeroon.”

Eräs assi kirjoitti vuonna 2012 näin:

"Vuosi vuodelta tajuan paremmin, että AS merkitsee
suurempaa erilaisuutta kuin yleisesti tajutaan.
Niillä, joilla ei ole assiutta, eli enemmistöllä, on suuri
taipumus kuvitella, että AS on muka "halun vähyyttä",
AS on muka "pelkkiä tekosyitä", AS on muka "laiskuutta",
AS on muka "tyhmyyttä", AS on muka sitä, että "ei edes yritä".
Enemmistö ei ollenkaan tunnu ymmärtävän sitä, että
AS on synnynnäistä ja elinikäistä erilaisuutta. Enemmistön
kyky sietää synnynnäistä erilaisuutta on silmiinpistävän heikko.
Enemmistöltä puuttuu oikeaa AS-tietoa, suorastaan ihan
AS-tiedon alkeetkin usein puuttuvat. Juuri nämä
enemmistön tiedolliset puutteet useimmiten tekevät
AS-ihmisten elämästä turhan vaikeaa."

Niinhän se on, että AS sinänsä ei ole se asia, josta AS-ihminen kärsii. Tämän on todennut
tv-dokumentissa mm. Greta Thunberg. AS-ihminen kärsii siitä, että hänen ympärillään
oleva assiton enemmistö on niin tietämätön siitä, mistä AS:ssa on kysymys. AS-ihminen
joutuu väärinkäsitysten pommitukseen, koska ympäröivä assittomien ihmisten joukkio
on käytännössä niin sokea koko tilanteelle, sokea assiuden todellisuudelle.

Jokaisen tulisi ymmärtää että minulta sujuu asiat parhaiten yksin suoritettuna. Niin tulee parhaat tulokset. En ole vielä koskaan epäonnistunut yksinprojektissani.
Mutta useat missä on muita mukana epäonnistuu.

Kun assi tekee jotain itse ja yksin niin silloin homma on hanskassa ja sen voi
tehdä juuri niin kuin se assin omasta mielestä on paras tehdä.
Varsinkin erityiskiinnostuksenkohteissaan assit ovat hyvin
fokusoituneita ja heillä on hyvät tiedot ja selvä näkemys.
Ajatellaan esim. musiikillisesti erityislahjakasta hyvin innovatiivista assia.
Jos hän liittyy bändin jäseneksi, tulos ei ole paras mahdollinen, ellei
hän pääse johtamaan bändiä ja tekemään biisejä.

On sanottu osuvasti, että jos assi alkaa jäljitellä nenttejä niin
hän on epäaito sekä assina että nenttinä. Näin todella on.

Nenttejä usein kuitenkin ärsyttää se, että assi on niin
epänenttimäinen. Nenttiyden ulkoiset kaavat tuntuvat
olevan monille nenteille ainoita oikeita, jopa niin
"pyhiä", että niitä vastaan ei saa toimia eikä elää.

On nenteiltä (siis assittomalta enemmistöltä) melkoinen
ajatusvirhe kuvitella, että jos assi alkaisi edes nenttien
mieliksi matkia nenttejä, nenttien sosiaalisia koodeja ja
nenttikäyttäytymistä (sosiaalisine kyseenalaisine
peleineen) niin silloin muka kaikki olisi joidenkin nenttien
mielestä hyvin. Haluavatko jotkut nentit siis elää jossain
feikkien maailmassa? Siltä pahasti näyttää!

Synnynnäisesti erilaisten ihmisten sietäminen on
tyypillistä sivistyneille ihmisille. Kuinka sivistyneitä
ovat ne, jotka hyväksyvät vain sellaiset synnynnäisesti
erilaiset ihmiset, jotka suostuvat olemaan (nenttien
mieliksi) vain latteita väärennöksiä siitä, mitä
todella ovat!?

Vuonna 2011 eräs assi kirjoitti saaneensa netin
Asperger-testistä 160 pistettä.
Kyse oli tästä testistä:
http://web.archive.org/web/20060505151704/http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm

Jos saa tuosta testistä noin korkean lukeman, on
mitä todennäköisimmin assi.
Samassa kirjoituksessaan hän kysyi, ovatko nämä
kuusi asiaa mahdollisia asperger-ominaisuuksia:
1) - tilaa vievät erityiskiinnostuksenkohteet
2) - kyky uppoutua omaan mielikuvitusmaailmaan
3) - poden puhelinsoittokammoa
4) - minulla on taipumus tarkkailla marginaalista
5) - tunnen inhoa turhanhöpisijöitä kohtaan
6) - sosiaalinen aloitekykyni on alhainen

Miten tyypillisiä asperger-ominaisuuksia nuo ovatkaan!