Nyt alkaa jo epätoivo iskeä työttömyyden suhteen

Olen 30 vuotias enkä ole koko elämäni aikana onnistunut päätyväni pysyvään työsuhteeseen, aina annetaan ihania sanoja kuinka mahtava työntekijä olen ja aina mielitellään että ehkä tästä löytyisi sinulle pysyvä paikka, koskaan ei kuitenkaan onnistu.
30 vuotta tässä maan päällä, hyvä reipas työntekijä, mutta aina jokin este, kuten esim ajokortti, missä vaiheessa työkkäri hyväksyy että näin lapissa ajokortti on jo melkeinpä pakollinen työllistymisen suhteen...
Alkaa jo tympimään tämä työttömän elämä kun kuitenkin intoa on olla töissä ja tienata sitä fyrkkaa, aina ajoissa töissä myös. Vaimo yrittää piristää mieltä mutta pakko jo sanoa että alkaa käämissä käristä...

Olen tehnyt kaiken maailman hommia tämän elämän aikana, olen ollut kassalla, varastossa, kiinteistö huollossa, projekti johtajana, opettajana, kierrätyskeskuksella, kirjaston hoitajana, ohjelmoijana ja aina joku löytää miut ja sanoo että "tämä henkilö suositteli sinua töihin meille", mutta sitten kun työsoppari kärähtää vanhaks niin "hups ei löydy sulle paikkaa". Pasun mariat paikkaa löydy, ette saa enään sitä alennus palkkaa työkkäriltä niin alkaa vissiin lompakossa tuntua?

Ihan oikeasti tekisin mitä tahansa pysyvän työsuhteen eteen tässä vaiheessa, haluan turvata minun ja minun vaimon tulevaisuuden. En yksinkertaisesti keksi mitä muuta voin tehä, kokemusta on ku työkalu laatikolla vasaran sijaan, mutta ei sitä paikkaa löydy. Mitä tässä vaiheessa pitäisi enään tehdä? Uudelleen kouluttautua TAAS? Muuttaa etelään työn perään?
Olen yrittänyt hakea töitä ympäri Suomea mutta lopputulos on aina sama, koska en ole täsmä kouluttautunut niin paikkaa ei löydy.

Herra luoja varjelkoon. Tarvitsen ihmettä tässä vaiheessa. En yksinkertaisesti jaksa enään hyppiä töiden välillä...