Jumala ei antanut Aatamille työkaluja

Olen samaa mieltä. Sanoinkin tämän hellareiden palstalla. Ei ole tullut hihhulien palautetta. Eikä taida tullakaan. Vaikenevat vaikeista asioista.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Sanoinkin tämän hellareiden palstalla. Ei ole tullut hihhulien palautetta. Eikä taida tullakaan. Vaikenevat vaikeista asioista.

"Sanoinkin tämän hellareiden palstalla."

Mikko Tuuliranta on helluntailainen kuten sinäkin. Hän sanoi, ettet ole koskaan ollut ateisti, vaikka olit aikanaan SKP:n keskuskomitean jäsen. Onko Mikko oikeassa?

Hard_atheist kirjoitti:

"Sanoinkin tämän hellareiden palstalla."

Mikko Tuuliranta on helluntailainen kuten sinäkin. Hän sanoi, ettet ole koskaan ollut ateisti, vaikka olit aikanaan SKP:n keskuskomitean jäsen. Onko Mikko oikeassa?

Lue lisää

En ollut koskaan SKP:n jäsen enkä edes äänestänyt kommunisteja.

Kaikkea sinäkin saat päähäsi. Olet luulosairas. Siinä missä toisia haukut, olet itse.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Sanoinkin tämän hellareiden palstalla. Ei ole tullut hihhulien palautetta. Eikä taida tullakaan. Vaikenevat vaikeista asioista.

Mikä sulle on vaikeata?

Hard_atheist kirjoitti:

"Sanoinkin tämän hellareiden palstalla."

Mikko Tuuliranta on helluntailainen kuten sinäkin. Hän sanoi, ettet ole koskaan ollut ateisti, vaikka olit aikanaan SKP:n keskuskomitean jäsen. Onko Mikko oikeassa?

Lue lisää

Hellarit eksyttää

Älä nyt noin tyly ole. Tälle EVVK -ripulivajakille pitää vastata, että: "Hyvää matkaa, varo, ettei heiluriovi lyö takaraivoon kun poistut."

Mistä tiedät? Oletko paikalla? Lähetä meille kuva!

1. Prometheus ja Epimetheus:
Prometheuksen ja Epimetheuksen tarinassa titaanit Prometheus ja Epimetheus saivat Zeukselta tehtäväkseen luoda ihmiset ja eläimet (savesta). Epimetheus antoi eläimille kaikki parhaat ominaisuudet, kuten voiman, nopeuden ja kyvyn lentää. Kun oli ihmisten vuoro, Prometheus huomasi, ettei hänellä ollut enää mitään annettavaa, niinpä hän varasti jumalilta tulen ja antoi sen ihmisille. Tulella on vahva symbolinen arvo voiman ja tiedon elementtinä. Niinpä ihmiset saivat Prometheukselta kyvyn ajatella, mikä teki heistä eläimiä voimakkaampia. Tästä raivostunut Zeus rankaisi Prometheusta ja ihmisiä monin tavoin.

Zeus lähetti Prometheukselle vaimoksi Pandoran, mutta Prometheus ei nainut Pandoraa. Pandoran otti vaimokseen Epimetheus. Pandoralla oli lahjana lipas. Kun Epimetheus avasi lippaan, kaikki vitsaukset (sodat, sairaudet ja kuolema) levisivät maailmaan. Vain toivo jäi rasian pohjalle, mutta toivo on vitsauksista pahin, koska toivoa ei ole.

Prometheuksen Zeus kahlitsi jyrkänteelle, jossa petolintu söi Prometheuksen maksaa ikuisesti.

2. Deukalion ja Pyrrha:

Zeus tuhosi ihmiskunnan tulvalla, koska ihmiset olivat tulleet ylpeiksi ja pahoiksi. Deukalion ja Pyrrha, jotka olivat ainoat oikeudenmukaiset ihmiset, pelastuivat kiipeämällä Parnassos-vuorelle. Tulvan jälkeen Zeus neuvoi heitä heittämään kiviä taakseen. Deukalionin heittämistä kivistä syntyi miehiä ja Pyrrhan heittämistä kivistä naisia. Näin ihmiskunta syntyi uudelleen.
3. Bara Simsalabim!

Alussa Jumala loi taivaan ja maan; Ja maa oli muodoton ja tyhjä; ja pimeys oli syvyyden edessä. Ja Jumalan Henki liikkui vesien päällä.

Taivas ja maa on merismi, joka tarkoittaa "kaikkea", eli kosmosta. (Merismi on retorinen väline, jossa kokonaisuuden kahden vastakkaisen osan yhdistelmä viittaa kokonaisuuteen.)
Kosmos koostuu kolmesta tasosta, asuttavasta maasta keskellä, taivaasta ylhäällä ja alamaailmasta, joita kaikkia ympäröi vesinen kaaoksen "valtameri" (tehôm), kuten Babylonian Tiamat.
Maa itsessään on litteä kiekko, jota ympäröivät vuoret tai meri. Maan yläpuolella on taivaanvahvuus, läpinäkyvä, mutta kiinteä kupoli, joka lepää vuorilla ja salli ihmisten nähdä yllä olevien vesien sinisen. Taivaankannessa on ikkunoita, joista sade pääsee kupolin sisään. Aurinko, kuu ja tähdet ovat taivaanvahvuuden sisällä, kuten kaikki viisaat flättärijäbät ja leidit tietää.
Vedet ulottuvat Maan alapuolelle, joka lepää veteen upotettujen pylväiden päällä (tai kilpikonnan tai sotkan munankuoren,..). Maailman alla on alamaailma, eli Sheol, kuolleiden asuinpaikka (Manala, Tuonela, Haades, Tartaros jne.).

Mooseksen kirjan 1. luvun avaus jatkuu: "Ja maa oli muodoton ja tyhjä..." Ilmaus "muodoton ja tyhjä" on käännös heprean sanoista tohu wa-bohu, (heprea: תֹהוּ וָבֹהוּ), kaaosmaisesta järjestämättömästä (ei-bara) tilasta, jonka Jumala bara-simsalabim järjestää.

Jumalan ruach (pyhä Henki) liikkuu syvyyden kasvojen yli ennen luomisen alkamista. Ruachilla (רוּחַ) on merkitykset "tuuli, henki, hengitys". Elohim voi tarkoittaa "suurta" sekä "jumalaa": ruach elohim voi siksi tarkoittaa "Jumalan tuulta/hengitystä" (myrskytuuli on Jumalan hengenveto psalmissa 18:16 ja muualla, ja Jumalan tuuli palaa vedenpaisumustarinassa keinona, jolla Jumala ennallistaa maan).

Jumalan "henki" on käsite, joka on jokseenkin epämääräinen heprealaisessa Raamatussa; se voi yksinkertaisesti merkitä suurta myrskytuulta.

NeoGnostic kirjoitti:

1. Prometheus ja Epimetheus:
Prometheuksen ja Epimetheuksen tarinassa titaanit Prometheus ja Epimetheus saivat Zeukselta tehtäväkseen luoda ihmiset ja eläimet (savesta). Epimetheus antoi eläimille kaikki parhaat ominaisuudet, kuten voiman, nopeuden ja kyvyn lentää. Kun oli ihmisten vuoro, Prometheus huomasi, ettei hänellä ollut enää mitään annettavaa, niinpä hän varasti jumalilta tulen ja antoi sen ihmisille. Tulella on vahva symbolinen arvo voiman ja tiedon elementtinä. Niinpä ihmiset saivat Prometheukselta kyvyn ajatella, mikä teki heistä eläimiä voimakkaampia. Tästä raivostunut Zeus rankaisi Prometheusta ja ihmisiä monin tavoin.

Zeus lähetti Prometheukselle vaimoksi Pandoran, mutta Prometheus ei nainut Pandoraa. Pandoran otti vaimokseen Epimetheus. Pandoralla oli lahjana lipas. Kun Epimetheus avasi lippaan, kaikki vitsaukset (sodat, sairaudet ja kuolema) levisivät maailmaan. Vain toivo jäi rasian pohjalle, mutta toivo on vitsauksista pahin, koska toivoa ei ole.

Prometheuksen Zeus kahlitsi jyrkänteelle, jossa petolintu söi Prometheuksen maksaa ikuisesti.

2. Deukalion ja Pyrrha:

Zeus tuhosi ihmiskunnan tulvalla, koska ihmiset olivat tulleet ylpeiksi ja pahoiksi. Deukalion ja Pyrrha, jotka olivat ainoat oikeudenmukaiset ihmiset, pelastuivat kiipeämällä Parnassos-vuorelle. Tulvan jälkeen Zeus neuvoi heitä heittämään kiviä taakseen. Deukalionin heittämistä kivistä syntyi miehiä ja Pyrrhan heittämistä kivistä naisia. Näin ihmiskunta syntyi uudelleen.
3. Bara Simsalabim!

Alussa Jumala loi taivaan ja maan; Ja maa oli muodoton ja tyhjä; ja pimeys oli syvyyden edessä. Ja Jumalan Henki liikkui vesien päällä.

Taivas ja maa on merismi, joka tarkoittaa "kaikkea", eli kosmosta. (Merismi on retorinen väline, jossa kokonaisuuden kahden vastakkaisen osan yhdistelmä viittaa kokonaisuuteen.)
Kosmos koostuu kolmesta tasosta, asuttavasta maasta keskellä, taivaasta ylhäällä ja alamaailmasta, joita kaikkia ympäröi vesinen kaaoksen "valtameri" (tehôm), kuten Babylonian Tiamat.
Maa itsessään on litteä kiekko, jota ympäröivät vuoret tai meri. Maan yläpuolella on taivaanvahvuus, läpinäkyvä, mutta kiinteä kupoli, joka lepää vuorilla ja salli ihmisten nähdä yllä olevien vesien sinisen. Taivaankannessa on ikkunoita, joista sade pääsee kupolin sisään. Aurinko, kuu ja tähdet ovat taivaanvahvuuden sisällä, kuten kaikki viisaat flättärijäbät ja leidit tietää.
Vedet ulottuvat Maan alapuolelle, joka lepää veteen upotettujen pylväiden päällä (tai kilpikonnan tai sotkan munankuoren,..). Maailman alla on alamaailma, eli Sheol, kuolleiden asuinpaikka (Manala, Tuonela, Haades, Tartaros jne.).

Mooseksen kirjan 1. luvun avaus jatkuu: "Ja maa oli muodoton ja tyhjä..." Ilmaus "muodoton ja tyhjä" on käännös heprean sanoista tohu wa-bohu, (heprea: תֹהוּ וָבֹהוּ), kaaosmaisesta järjestämättömästä (ei-bara) tilasta, jonka Jumala bara-simsalabim järjestää.

Jumalan ruach (pyhä Henki) liikkuu syvyyden kasvojen yli ennen luomisen alkamista. Ruachilla (רוּחַ) on merkitykset "tuuli, henki, hengitys". Elohim voi tarkoittaa "suurta" sekä "jumalaa": ruach elohim voi siksi tarkoittaa "Jumalan tuulta/hengitystä" (myrskytuuli on Jumalan hengenveto psalmissa 18:16 ja muualla, ja Jumalan tuuli palaa vedenpaisumustarinassa keinona, jolla Jumala ennallistaa maan).

Jumalan "henki" on käsite, joka on jokseenkin epämääräinen heprealaisessa Raamatussa; se voi yksinkertaisesti merkitä suurta myrskytuulta.

Lue lisää

Jumalan ensimmäinen teko oli erilaistumattoman valon luominen; pimeys ja valo erotettiin yöksi ja päiväksi, jolloin niiden järjestys (ilta ennen aamua) merkitsi, että tämä oli liturginen päivä; ja sitten luotiin Aurinko, Kuu ja tähdet merkitsemään oikeita aikoja viikon ja vuoden festivaaleille.

Rāqîa, sana, joka on käännetty taivaanvahvuudeksi (firmament), tulee sanasta rāqa', eli verbistä, jota käytetään metallin hakkaamisesta ohuiksi levyiksi. Taivaanvahvuus luotiin toisena luomispäivänä ja asutettiin valolla (aurinko, kuu ja tähdet) neljäntenä päivänä. Taivaanvahvuus on kiinteä kupoli, joka erottaa alhaalla olevan maan taivaista ja niiden vedet ylhäältä, kuten myös Egyptin ja Mesopotamian mytologioissa.
Mooseksen kirjan 1:17:ssä tähdet on asetettu raqiaan; Babylonian myytissä taivaat tehtiin erilaisista jalokivistä (vrt. 2. Moos. 24:10, jossa Israelin vanhimmat näkevät Jumalan taivaan safiiripohjassa), ja niiden pintaan oli kaiverrettu tähdet.

Seuraavaksi kosmoksen kolme tasoa asutetaan samassa järjestyksessä kuin ne luotiin – taivaat, meri, maa. Jumala ei luo tai tee puita ja kasveja, vaan käskee maan tuottamaan ne. Taustalla oleva teologinen merkitys näyttää olevan se, että Jumala on antanut aiemmin hedelmättömälle maalle kyvyn tuottaa kasvillisuutta, ja se tekee sen nyt hänen käskystään.
Vasta kun maailma on valmis, Jumala luo miehen ja naisen sekä keinot heidän elämiseensä ((kasveja ja eläimiä). Kuudennen päivän lopussa, kun luominen on valmis, maailma on kosminen temppeli, jossa ihmiskunnan tehtävänä on Jumalan palvonta.
Tämä vastaa Mesopotamian myyttiä (Enuma Elish) ja toistaa myös Jobin kirjan lukua 38, jossa Jumala muistuttaa, kuinka tähdet, "Jumalan pojat" (monikko!, lauloivat, kun luomisen kulmakivi muurattiin.

Egyptin ja Mesopotamian mytologioissa luoja-jumalan on taisteltava merihirviöitä vastaan ennen kuin hän voi tehdä taivaan ja maan; Mooseksen kirjan 1:21:ssä sana tanniini, toisinaan käännettynä "merihirviöiksi" tai "suuriksi olennoiksi", vastaa nimettyjä kaaoshirviöitä Rahab ja Leviatan Psalmista 74:13, Jesaja 27:1 ja Jesaja 51:9. mutta (Mooseksen kirjassa) ei ole vihjettä taistelusta, ja tanniinit ovat yksinkertaisesti Jumalan luomia olentoja.

NeoGnostic kirjoitti:

Jumalan ensimmäinen teko oli erilaistumattoman valon luominen; pimeys ja valo erotettiin yöksi ja päiväksi, jolloin niiden järjestys (ilta ennen aamua) merkitsi, että tämä oli liturginen päivä; ja sitten luotiin Aurinko, Kuu ja tähdet merkitsemään oikeita aikoja viikon ja vuoden festivaaleille.

Rāqîa, sana, joka on käännetty taivaanvahvuudeksi (firmament), tulee sanasta rāqa', eli verbistä, jota käytetään metallin hakkaamisesta ohuiksi levyiksi. Taivaanvahvuus luotiin toisena luomispäivänä ja asutettiin valolla (aurinko, kuu ja tähdet) neljäntenä päivänä. Taivaanvahvuus on kiinteä kupoli, joka erottaa alhaalla olevan maan taivaista ja niiden vedet ylhäältä, kuten myös Egyptin ja Mesopotamian mytologioissa.
Mooseksen kirjan 1:17:ssä tähdet on asetettu raqiaan; Babylonian myytissä taivaat tehtiin erilaisista jalokivistä (vrt. 2. Moos. 24:10, jossa Israelin vanhimmat näkevät Jumalan taivaan safiiripohjassa), ja niiden pintaan oli kaiverrettu tähdet.

Seuraavaksi kosmoksen kolme tasoa asutetaan samassa järjestyksessä kuin ne luotiin – taivaat, meri, maa. Jumala ei luo tai tee puita ja kasveja, vaan käskee maan tuottamaan ne. Taustalla oleva teologinen merkitys näyttää olevan se, että Jumala on antanut aiemmin hedelmättömälle maalle kyvyn tuottaa kasvillisuutta, ja se tekee sen nyt hänen käskystään.
Vasta kun maailma on valmis, Jumala luo miehen ja naisen sekä keinot heidän elämiseensä ((kasveja ja eläimiä). Kuudennen päivän lopussa, kun luominen on valmis, maailma on kosminen temppeli, jossa ihmiskunnan tehtävänä on Jumalan palvonta.
Tämä vastaa Mesopotamian myyttiä (Enuma Elish) ja toistaa myös Jobin kirjan lukua 38, jossa Jumala muistuttaa, kuinka tähdet, "Jumalan pojat" (monikko!, lauloivat, kun luomisen kulmakivi muurattiin.

Egyptin ja Mesopotamian mytologioissa luoja-jumalan on taisteltava merihirviöitä vastaan ennen kuin hän voi tehdä taivaan ja maan; Mooseksen kirjan 1:21:ssä sana tanniini, toisinaan käännettynä "merihirviöiksi" tai "suuriksi olennoiksi", vastaa nimettyjä kaaoshirviöitä Rahab ja Leviatan Psalmista 74:13, Jesaja 27:1 ja Jesaja 51:9. mutta (Mooseksen kirjassa) ei ole vihjettä taistelusta, ja tanniinit ovat yksinkertaisesti Jumalan luomia olentoja.

Lue lisää

Kuudes päivä
1. Jumala sanoi: »Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.» Ja niin tapahtui.
2. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
3. Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.»
4. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
5. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.»
6. Jumala sanoi vielä: »Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne.
7. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.» Niin tapahtui.

Kun Mooseksen kirja 1:26:ssa Jumala sanoo "Tehkäämme ihminen", käytetty heprealainen sana on aadam; tässä muodossa se on geneerinen substantiivi "ihminen", eikä se tarkoita, että tämä luomus olisi miespuolinen.

Tämän ensimaininnan jälkeen sana esiintyy aina ha-adam, "ihminen", mutta kuten Mooseksen kirja 1:27 osoittaa ("Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet; mieheksi ja naiseksi" hän loi heidät."), sana ei vieläkään ole yksinomaan miespuolinen.

Se tosiasia, että Jumala sanoo "Tehkäämme ihminen..." on synnyttänyt useita teorioita, joista kaksi tärkeintä on se, että "me" on majesteettinen monikko tai se heijastaa asetelmaa jumalallisessa neuvostossa. (Raamattu sisältää useita viittauksia muihin Jumaliin, mutta Jumala kieltää ihmistä palvomasta muita Jumalia. )
Jumala nousi valtaistuimelle kuninkaana ja ehdotti ihmiskunnan luomista muille jumalille. Jumala kertoo eläimille ja ihmisille, että hän on antanut heille "vihreitä kasveja ravinnoksi" – luomakunnan tulee olla kasvissyöjiä.

Vasta myöhemmin, vedenpaisumuksen jälkeen, ihmiselle annetaan lupa syödä lihaa. Genesiksen pappillinen kirjoittaja näyttää katsovan taaksepäin ihanteelliseen menneisyyteen, jossa viaton ja turmeltumaton ihmiskunta eli rauhassa sekä itsensä että eläinkunnan kanssa.

4. Eedenistä itään – varjoja paratiisissa

Paratiisin puutarha, jossa kertomus tapahtuu, sijaitsee mytologisella rajalla ihmisen ja jumalallisen maailman välissä, luultavasti kosmisen valtameren toisella puolella lähellä maailman reunaa.Eeden oli myös Jahven asuinsija. Se ei luultavasti sijainnut ihmisen maailmassa. On todennäköisempää, että Eeden on jumalallista maailmaa ja Nod ihmisten maailma.

Eedeniss ihmiset olivat viattomia ja tietämättömiä luontokappaleita. Kaikki kasvit olivat tehty heidän ravinnokseen. Aadam ja Eeva eivät tarvinneet työkaluja tai vaatteita. Ymmärrys (ja lajasti ottaen ihmisyys) syntyi vasta sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva maistoivat kiellettyä hedelmää. Sillä hetkellä he tulivat tietoisiksi myös seksuaalisuudestaan.

Eedenissä ihmiskunnalla on mahdollisuus valita viisauden ja elämän välillä, ja hän valitsee ensimmäisen, vaikka Jumala oli tarkoittanut elämän ihmiselle. Mooseksen kirja 2 on ainoa teksti Raamatussa, jossa Eeden esiintyy maantieteellisenä sijaintina: muualla (erityisesti Hesekielin kirjassa) se on mytologinen paikka, joka sijaitsee pyhällä Jumalan vuorella ja jossa on kaikuja mesopotamialaisesta kuninkaan myytistä.

NeoGnostic kirjoitti:

Kuudes päivä
1. Jumala sanoi: »Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.» Ja niin tapahtui.
2. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
3. Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.»
4. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
5. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.»
6. Jumala sanoi vielä: »Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne.
7. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.» Niin tapahtui.

Kun Mooseksen kirja 1:26:ssa Jumala sanoo "Tehkäämme ihminen", käytetty heprealainen sana on aadam; tässä muodossa se on geneerinen substantiivi "ihminen", eikä se tarkoita, että tämä luomus olisi miespuolinen.

Tämän ensimaininnan jälkeen sana esiintyy aina ha-adam, "ihminen", mutta kuten Mooseksen kirja 1:27 osoittaa ("Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet; mieheksi ja naiseksi" hän loi heidät."), sana ei vieläkään ole yksinomaan miespuolinen.

Se tosiasia, että Jumala sanoo "Tehkäämme ihminen..." on synnyttänyt useita teorioita, joista kaksi tärkeintä on se, että "me" on majesteettinen monikko tai se heijastaa asetelmaa jumalallisessa neuvostossa. (Raamattu sisältää useita viittauksia muihin Jumaliin, mutta Jumala kieltää ihmistä palvomasta muita Jumalia. )
Jumala nousi valtaistuimelle kuninkaana ja ehdotti ihmiskunnan luomista muille jumalille. Jumala kertoo eläimille ja ihmisille, että hän on antanut heille "vihreitä kasveja ravinnoksi" – luomakunnan tulee olla kasvissyöjiä.

Vasta myöhemmin, vedenpaisumuksen jälkeen, ihmiselle annetaan lupa syödä lihaa. Genesiksen pappillinen kirjoittaja näyttää katsovan taaksepäin ihanteelliseen menneisyyteen, jossa viaton ja turmeltumaton ihmiskunta eli rauhassa sekä itsensä että eläinkunnan kanssa.

4. Eedenistä itään – varjoja paratiisissa

Paratiisin puutarha, jossa kertomus tapahtuu, sijaitsee mytologisella rajalla ihmisen ja jumalallisen maailman välissä, luultavasti kosmisen valtameren toisella puolella lähellä maailman reunaa.Eeden oli myös Jahven asuinsija. Se ei luultavasti sijainnut ihmisen maailmassa. On todennäköisempää, että Eeden on jumalallista maailmaa ja Nod ihmisten maailma.

Eedeniss ihmiset olivat viattomia ja tietämättömiä luontokappaleita. Kaikki kasvit olivat tehty heidän ravinnokseen. Aadam ja Eeva eivät tarvinneet työkaluja tai vaatteita. Ymmärrys (ja lajasti ottaen ihmisyys) syntyi vasta sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva maistoivat kiellettyä hedelmää. Sillä hetkellä he tulivat tietoisiksi myös seksuaalisuudestaan.

Eedenissä ihmiskunnalla on mahdollisuus valita viisauden ja elämän välillä, ja hän valitsee ensimmäisen, vaikka Jumala oli tarkoittanut elämän ihmiselle. Mooseksen kirja 2 on ainoa teksti Raamatussa, jossa Eeden esiintyy maantieteellisenä sijaintina: muualla (erityisesti Hesekielin kirjassa) se on mytologinen paikka, joka sijaitsee pyhällä Jumalan vuorella ja jossa on kaikuja mesopotamialaisesta kuninkaan myytistä.

Lue lisää

Aatamin nimi on johdettu savea/maata tarkoittavasta sanasta adama. Sana viittaa punaiseen saveen, josta naiset valoivat ruukkuja ja muovasivat nukkeja. Eeva on johdettu sanassa Ḥawwāh (חוה ‎, Eeva), joka viittaa elämään.

Mooseksen ilmestyskirja kertoo Aadamin ja Eevan vaiheista Eedenistä karkoittamisen jälkeen. Tämä apokryfeihin kuuluva teksti on vuosien 70 eaa. ja 20 eaa. väliltä. Se ei sisälly Raamattuun

»Kertomus ensiksiluotujen Aadamin ja Eevan elämästä, jonka Jumala ilmoitti palvelijallensa Moosekselle, kun hän sai lain taulut Herran kädestä arkkienkeli Mikaelin opettamana.»

Mooseksen ilmestyskirja kuvaa Aadamin ja Eevan katumusta ja heidän itkuaan siitä, että he rikkoivat Jumalan käskyä vastaan. Eeva ja hänen poikansa Set kulkevat Paratiisin lähistöllä karkotuksen jälkeen. Heille ilmestyy arkkienkeli Mikael, joka ilmoittaa, että Aadam kuolee kolmen päivän päästä.Set oli Aadamin ja Eevan kolmas poika.

Setiläisyyden mukaan Kain ja Abel olivat maallisia nimiä: heidän jumalalliset nimensä olivat Jave ja Eloim, sillä he olivat arkhoneita - demiurgin poikia. Set itse, Kristuksen inkarnaatio, oli Aadamin ja Eevan poika.

Kainin ja Abelin nimien katsotaan etymologisesti viittaavan elinkeinoon (yksinkertaistaen Abel - paimen ja Kain - maanviljelijä). Aadam viittaa universaalisti mieheen ja Eeva (syntymän-antaja) naiseen. Mooseksen kirja kertoo ensimmäisistä ihmisistä - ei kahdesta - vaan ensimmäisistä miehistä ja naisista, jotka elivät Eedenissä (ja Nodissa) ja saivat jälkeläisiä, tyttöjä ja poikia. Kain ja Abel viittaavat aluperäisen paratiisin hajaannukseen.

Raamatun kertomus sijoittuu aikaan, jolloin maanviljely syrjäytti paimentolaisuuden. Maanviljely "murhasi" paimentolaisuuden ja johti kaupunkien kasvamiseen. Se oli myös askel viattomammasta ja yksinkertaisemmasta maailmasta kohti monikulttuurisuutta, uskonnollisia skismoja ja sotia. Kain ajettiin pois paratiisista merkittynä. Ei hän ollut ensimmäinen poika, vaan kulttuurin symboli.

Jotkut tutkijat uskovat, että kertomus Kainista ja Abelista perustuu sumerilaiseen tarinaan, joka kertoo paimentolaisten ja maanviljelijöiden välisestä konfliktista.

Ennen Babylonin vankeutta Juudean (Israelin) kansat olivat polyteistisia: jokaisella kaupungilla ja jokaisella luonnonilmiöllä oli omat jumalansa.Tämä voidaan tulkita niin, että Eeden viittaa aikaan, jolloin ihmiset olivat vielä viattomia luontokaappaleita (metsästäjä-keräilijöitä, joille paratiisin puutarha tarjosi kaiken ravinnon).

Kun Eeva ja Aadam söivät hyvän ja pahan tiedon puusta, he syrjäyttivät Jumalan tarjoaman elämän ja oppivat itse viljelemään ruokaa jopa yli tarpeidensa. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmiset eivät enää olleet viattomia Jumalan armosta eläviä luontokappaleita, vaan aktiivisia toimijoita.

Mesopotamialainen vertaus Kainille ja Abelille on sumerilainen myytti Inannan ja Dumuzidin seurustelusta, jossa paimen Dumuzid ja maanviljelijä Enkimdu kilpailevat jumalatar Inannan kiintymyksestä.

Islamilaisessa mytologiassa (Koraani, Hadith) Kain ja Abel kilpailivat Adamin kauniista tyttärestä Aclimasta (vrt. Dumuzidi, Enkimdu ja Inanna).

Adam kehotti poikia uhraamaan Jumalalle ja se, jonka uhrin Jumala hyväksyy, saa naida Acliman. Abel uhrasi komean lampaan, mutta Kainilla ei ollut uhriksi muuta kuin ruohoa. Abel siis sai Acliman. Mustasukkaisena Kain löi Abelin kuoliaaksi kivellä ja pakeni. Hän sai useita poikia, joista yksi oli Eenok (ks. Book of Enoch.), joka perusti kaupungin nimeltä Enoch.

Juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten antediluviaaninen eli luomisen ja vedenpaisumuksen välistä aikaa kuvaava mytologia sisältää paljon samoja elementtejä ja henkilöitä. Antediluviaanisena aikana maailmassa eli ihmisten lisäksi monia myyttisiä olentoja, kuten Behemoth, Leviathan, merilohikäärmeitä ja jumalallisen taustan omaava jättiläisten kansa (Nephilim.

Setiläinen luomismyytti kuvaa mitä tapahtui ennen 1. Mooseksen kirjan kuvaamia luomistapahtumia.

Setiläisyydessä Jumala kuvataan negatiiveilla: Jumala on liikkumaton, näkymätön, käsittämätön, kuvaamaton; yleisesti häntä pidetään hermafrodiittisena, kaiken olevan symbolina, kaiken käsittävänä. Tämä näkemys on yleinen kaikelle gnostilaisuudelle ja voidaan nähdä juutalaisuuden vaikutuksena.

Setiläiset tulkitsivat Jumalan olevan sellainen, jota ei voi kuvata missään järjellisessä merkityksessä. Sen sijaan on mahdollista sanoa, mitä Jumala ei ole.Sen sijaan, että lankeaminen olisi ihmisen heikkouden syytä, setiläiset katsovat, että syynä on jumalallisen luonteen oma epävakaus ja koko kosmisen draaman aikaansaaneen Sofian toiminta.

Näin "syntiinlankeemuksesta" tuleekin eräänlainen lunastus, ja Eedenin puutarhan käärmeestä sankarillinen, pelastava hahmo ihmiskunnan vihollisen ja "esi-saatanan" sijaan.

NeoGnostic kirjoitti:

1. Prometheus ja Epimetheus:
Prometheuksen ja Epimetheuksen tarinassa titaanit Prometheus ja Epimetheus saivat Zeukselta tehtäväkseen luoda ihmiset ja eläimet (savesta). Epimetheus antoi eläimille kaikki parhaat ominaisuudet, kuten voiman, nopeuden ja kyvyn lentää. Kun oli ihmisten vuoro, Prometheus huomasi, ettei hänellä ollut enää mitään annettavaa, niinpä hän varasti jumalilta tulen ja antoi sen ihmisille. Tulella on vahva symbolinen arvo voiman ja tiedon elementtinä. Niinpä ihmiset saivat Prometheukselta kyvyn ajatella, mikä teki heistä eläimiä voimakkaampia. Tästä raivostunut Zeus rankaisi Prometheusta ja ihmisiä monin tavoin.

Zeus lähetti Prometheukselle vaimoksi Pandoran, mutta Prometheus ei nainut Pandoraa. Pandoran otti vaimokseen Epimetheus. Pandoralla oli lahjana lipas. Kun Epimetheus avasi lippaan, kaikki vitsaukset (sodat, sairaudet ja kuolema) levisivät maailmaan. Vain toivo jäi rasian pohjalle, mutta toivo on vitsauksista pahin, koska toivoa ei ole.

Prometheuksen Zeus kahlitsi jyrkänteelle, jossa petolintu söi Prometheuksen maksaa ikuisesti.

2. Deukalion ja Pyrrha:

Zeus tuhosi ihmiskunnan tulvalla, koska ihmiset olivat tulleet ylpeiksi ja pahoiksi. Deukalion ja Pyrrha, jotka olivat ainoat oikeudenmukaiset ihmiset, pelastuivat kiipeämällä Parnassos-vuorelle. Tulvan jälkeen Zeus neuvoi heitä heittämään kiviä taakseen. Deukalionin heittämistä kivistä syntyi miehiä ja Pyrrhan heittämistä kivistä naisia. Näin ihmiskunta syntyi uudelleen.
3. Bara Simsalabim!

Alussa Jumala loi taivaan ja maan; Ja maa oli muodoton ja tyhjä; ja pimeys oli syvyyden edessä. Ja Jumalan Henki liikkui vesien päällä.

Taivas ja maa on merismi, joka tarkoittaa "kaikkea", eli kosmosta. (Merismi on retorinen väline, jossa kokonaisuuden kahden vastakkaisen osan yhdistelmä viittaa kokonaisuuteen.)
Kosmos koostuu kolmesta tasosta, asuttavasta maasta keskellä, taivaasta ylhäällä ja alamaailmasta, joita kaikkia ympäröi vesinen kaaoksen "valtameri" (tehôm), kuten Babylonian Tiamat.
Maa itsessään on litteä kiekko, jota ympäröivät vuoret tai meri. Maan yläpuolella on taivaanvahvuus, läpinäkyvä, mutta kiinteä kupoli, joka lepää vuorilla ja salli ihmisten nähdä yllä olevien vesien sinisen. Taivaankannessa on ikkunoita, joista sade pääsee kupolin sisään. Aurinko, kuu ja tähdet ovat taivaanvahvuuden sisällä, kuten kaikki viisaat flättärijäbät ja leidit tietää.
Vedet ulottuvat Maan alapuolelle, joka lepää veteen upotettujen pylväiden päällä (tai kilpikonnan tai sotkan munankuoren,..). Maailman alla on alamaailma, eli Sheol, kuolleiden asuinpaikka (Manala, Tuonela, Haades, Tartaros jne.).

Mooseksen kirjan 1. luvun avaus jatkuu: "Ja maa oli muodoton ja tyhjä..." Ilmaus "muodoton ja tyhjä" on käännös heprean sanoista tohu wa-bohu, (heprea: תֹהוּ וָבֹהוּ), kaaosmaisesta järjestämättömästä (ei-bara) tilasta, jonka Jumala bara-simsalabim järjestää.

Jumalan ruach (pyhä Henki) liikkuu syvyyden kasvojen yli ennen luomisen alkamista. Ruachilla (רוּחַ) on merkitykset "tuuli, henki, hengitys". Elohim voi tarkoittaa "suurta" sekä "jumalaa": ruach elohim voi siksi tarkoittaa "Jumalan tuulta/hengitystä" (myrskytuuli on Jumalan hengenveto psalmissa 18:16 ja muualla, ja Jumalan tuuli palaa vedenpaisumustarinassa keinona, jolla Jumala ennallistaa maan).

Jumalan "henki" on käsite, joka on jokseenkin epämääräinen heprealaisessa Raamatussa; se voi yksinkertaisesti merkitä suurta myrskytuulta.

Lue lisää

Soopaa!

NeoGnostic kirjoitti:

Aatamin nimi on johdettu savea/maata tarkoittavasta sanasta adama. Sana viittaa punaiseen saveen, josta naiset valoivat ruukkuja ja muovasivat nukkeja. Eeva on johdettu sanassa Ḥawwāh (חוה ‎, Eeva), joka viittaa elämään.

Mooseksen ilmestyskirja kertoo Aadamin ja Eevan vaiheista Eedenistä karkoittamisen jälkeen. Tämä apokryfeihin kuuluva teksti on vuosien 70 eaa. ja 20 eaa. väliltä. Se ei sisälly Raamattuun

»Kertomus ensiksiluotujen Aadamin ja Eevan elämästä, jonka Jumala ilmoitti palvelijallensa Moosekselle, kun hän sai lain taulut Herran kädestä arkkienkeli Mikaelin opettamana.»

Mooseksen ilmestyskirja kuvaa Aadamin ja Eevan katumusta ja heidän itkuaan siitä, että he rikkoivat Jumalan käskyä vastaan. Eeva ja hänen poikansa Set kulkevat Paratiisin lähistöllä karkotuksen jälkeen. Heille ilmestyy arkkienkeli Mikael, joka ilmoittaa, että Aadam kuolee kolmen päivän päästä.Set oli Aadamin ja Eevan kolmas poika.

Setiläisyyden mukaan Kain ja Abel olivat maallisia nimiä: heidän jumalalliset nimensä olivat Jave ja Eloim, sillä he olivat arkhoneita - demiurgin poikia. Set itse, Kristuksen inkarnaatio, oli Aadamin ja Eevan poika.

Kainin ja Abelin nimien katsotaan etymologisesti viittaavan elinkeinoon (yksinkertaistaen Abel - paimen ja Kain - maanviljelijä). Aadam viittaa universaalisti mieheen ja Eeva (syntymän-antaja) naiseen. Mooseksen kirja kertoo ensimmäisistä ihmisistä - ei kahdesta - vaan ensimmäisistä miehistä ja naisista, jotka elivät Eedenissä (ja Nodissa) ja saivat jälkeläisiä, tyttöjä ja poikia. Kain ja Abel viittaavat aluperäisen paratiisin hajaannukseen.

Raamatun kertomus sijoittuu aikaan, jolloin maanviljely syrjäytti paimentolaisuuden. Maanviljely "murhasi" paimentolaisuuden ja johti kaupunkien kasvamiseen. Se oli myös askel viattomammasta ja yksinkertaisemmasta maailmasta kohti monikulttuurisuutta, uskonnollisia skismoja ja sotia. Kain ajettiin pois paratiisista merkittynä. Ei hän ollut ensimmäinen poika, vaan kulttuurin symboli.

Jotkut tutkijat uskovat, että kertomus Kainista ja Abelista perustuu sumerilaiseen tarinaan, joka kertoo paimentolaisten ja maanviljelijöiden välisestä konfliktista.

Ennen Babylonin vankeutta Juudean (Israelin) kansat olivat polyteistisia: jokaisella kaupungilla ja jokaisella luonnonilmiöllä oli omat jumalansa.Tämä voidaan tulkita niin, että Eeden viittaa aikaan, jolloin ihmiset olivat vielä viattomia luontokaappaleita (metsästäjä-keräilijöitä, joille paratiisin puutarha tarjosi kaiken ravinnon).

Kun Eeva ja Aadam söivät hyvän ja pahan tiedon puusta, he syrjäyttivät Jumalan tarjoaman elämän ja oppivat itse viljelemään ruokaa jopa yli tarpeidensa. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmiset eivät enää olleet viattomia Jumalan armosta eläviä luontokappaleita, vaan aktiivisia toimijoita.

Mesopotamialainen vertaus Kainille ja Abelille on sumerilainen myytti Inannan ja Dumuzidin seurustelusta, jossa paimen Dumuzid ja maanviljelijä Enkimdu kilpailevat jumalatar Inannan kiintymyksestä.

Islamilaisessa mytologiassa (Koraani, Hadith) Kain ja Abel kilpailivat Adamin kauniista tyttärestä Aclimasta (vrt. Dumuzidi, Enkimdu ja Inanna).

Adam kehotti poikia uhraamaan Jumalalle ja se, jonka uhrin Jumala hyväksyy, saa naida Acliman. Abel uhrasi komean lampaan, mutta Kainilla ei ollut uhriksi muuta kuin ruohoa. Abel siis sai Acliman. Mustasukkaisena Kain löi Abelin kuoliaaksi kivellä ja pakeni. Hän sai useita poikia, joista yksi oli Eenok (ks. Book of Enoch.), joka perusti kaupungin nimeltä Enoch.

Juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten antediluviaaninen eli luomisen ja vedenpaisumuksen välistä aikaa kuvaava mytologia sisältää paljon samoja elementtejä ja henkilöitä. Antediluviaanisena aikana maailmassa eli ihmisten lisäksi monia myyttisiä olentoja, kuten Behemoth, Leviathan, merilohikäärmeitä ja jumalallisen taustan omaava jättiläisten kansa (Nephilim.

Setiläinen luomismyytti kuvaa mitä tapahtui ennen 1. Mooseksen kirjan kuvaamia luomistapahtumia.

Setiläisyydessä Jumala kuvataan negatiiveilla: Jumala on liikkumaton, näkymätön, käsittämätön, kuvaamaton; yleisesti häntä pidetään hermafrodiittisena, kaiken olevan symbolina, kaiken käsittävänä. Tämä näkemys on yleinen kaikelle gnostilaisuudelle ja voidaan nähdä juutalaisuuden vaikutuksena.

Setiläiset tulkitsivat Jumalan olevan sellainen, jota ei voi kuvata missään järjellisessä merkityksessä. Sen sijaan on mahdollista sanoa, mitä Jumala ei ole.Sen sijaan, että lankeaminen olisi ihmisen heikkouden syytä, setiläiset katsovat, että syynä on jumalallisen luonteen oma epävakaus ja koko kosmisen draaman aikaansaaneen Sofian toiminta.

Näin "syntiinlankeemuksesta" tuleekin eräänlainen lunastus, ja Eedenin puutarhan käärmeestä sankarillinen, pelastava hahmo ihmiskunnan vihollisen ja "esi-saatanan" sijaan.

Lue lisää

Puppua ja paksua onkin.

Anonyymi kirjoitti:

Puppua ja paksua onkin.

Sepä se! Mä ajattelin pitkään, että kaikki uskonnot ovat puppua ja paksua sellaista. Nyt vammaisena ja elämän karaisemana mun suhde uskontoihin on kokenut renessanssin.

En edelleenkään usko myyttisiin olentoihin, kuten jumaliin, puhuviin pensaisiin tai tonttuihin, mutta mä uskon, että myyttiset kertomukset, uskonnot ja ideologiat ovat keskeisessä roolissa ihmisen kulttuurievoluutiossa. Uskomukset ja uskomusjärjestelmät ovat väistämättömiä kehitysaskeleita historiassa.

Kulttuurievoluution voi palauttaa Hegelin dialektiikkaan, vaikka Hegel ei itse käyttänyt terminä "kulttuurievoluutio" nykyaikaisella tavalla. Hänen käsitys historiasta ja yhteiskunnan kehityksestä kuitenkin liittyy läheisesti tähän teemaan.

Hengen (Geist) kehitys:

Hegel uskoi "Hengen" eli absoluuttisen hengen kehitykseen historian kautta. Geist on maailmanjärki, joka ilmenee ihmiskunnan historiassa ja kulttuurissa. Se kehittyy ajan myötä kohti yhä suurempaa tietoisuutta itsestään.

Dialektiikka:

Hegelin dialektinen menetelmä on keskeinen hänen ajattelussaan. Se kuvaa kehitystä vastakohtien kautta. Väite (teesi) synnyttää vastaväitteen (antiteesi), ja näiden jännitteestä syntyy synteesi, joka on korkeampi tietoisuuden tila. Tämä prosessi toistuu historiassa jatkuvasti.

Maailmanhistoria:

Hegel näki maailmanhistorian prosessina, jossa Geist toteuttaa itseään. Eri kulttuurit edustavat eri vaiheita tämän prosessin aikana. Länsimainen kulttuuri edusti Hegelin mielestä korkeinta tietoisuuden tasoa hänen omana aikanaan.

Kulttuurin merkitys:

Hegel piti taidetta, filosofiaa ja muita kulttuurisia ilmiöitä tärkeinä Hengen ilmentyminä. Kulttuuri heijastaa kunkin aikakauden tietoisuuden tasoa.

Hegelin henki:

Geist esiintyy maailmassa absoluuttisena henkenä, ajan henkenä ja kansan henkenä. Geist ei ole jumala, vaan ihmisten kollektiivinen ymmärrys - siis tiedon taso jonakin annettuna ajan hetkenä. Niinpä absoluuttinen henki kuvaa tietoisen ymmärryksen korkeinta tasoa ja kaikkea sitä, mikä tiedetään; ajan henki määrittelee tietyn ajan asenneilmapiiriä jne.; kansan henki vastaa kansan kulttuurista identiteettiä.

Jungin kollektiivinen tiedeostamaton ja arkkityypit:

Jungin käsitys kollektiivisesta tiedostamattomasta ja arkkityypeistä kuvaa perustasolla hyvin myyttien yhteyttä kaikkien ihmisten yhteiseen historiaan. Arkkityypit hiovat myyttien särmiä ja tasoittavat kulttuurisia nyansseja länsimaalaisittain ymmärrettäviksi, mutta silti arkkityypit selkeyttävät tiettyjä psykologisia ilmiöitä.

Kaikissa kulttuureissa esiintyy arkkityyppisiä elementtejä, kuten kataklysmejä, esim. tulva (mm. sumerit, helleenit, Platon, mesoamerikkalaiset, judeo-kristilliset myytit); hyvän ja pahan personifikaatioita, lankeemuksen ja lunastuksen oppeja jne.

Arkkityyppisten mytologisten elementtien lisäksi kollektiivinen tiedostamaton sisältää kaikille kulttuureille yhteisiä arkkityyppisiä hahmoja: rakastava äiti, viisas opettaja, rohkea sankari, huijari, velho jne. Sitten on stereotyyppisiä arkkityyppejä, kuten ahneet juutalaiset tai sisukkaat suomalaiset.

Ihmiset kertovat tarinoita. Tarinat elävät ja muuttuvat. Niihin sisältyy oppeja ja viisauksia, jotka usein kiedotaan myyttiseen ja historialliseen taruun; nämä tarut toimivat kulttuurisen identiteetin, kansan hengen ja kansan kollektiivisen tiedostamattoman välittäjinä.

Kristiunusko on osa suomalaista kulttuurista identiteettiä, mutta ei suinkaan ainoa tai yksin suomalaisuutta selittävä. Lisäksi kristinusko jakautuu lukemattomiin alakulttuureihin, mikä vahvistuu tämänkin foorumin keskusteluissa.

Historia ja kieli ovat niin ikään osa kulttuurista identiteettiä - ehkäpä jopa tuon identiteetin selkäranka. Tarinat ylläpitävät tätä identiteettiä sukupolvesta seuraavaan - ei pelkästään uskonnon tasollta, vaan myös taiteessa, runoudessa, kirjallisuudessa, musiikissa jne.

Uskonnolliset faabelit ja myytit ovat osa ihmisten kertomaa tarinaa. Jungin mukaan ihminen eroaa muista eläimistä siinä, että ihmisen muisti ylittää yksilön ja sukupolvien elinajan ihmisten kertomien tarinoiden välittämänä. Siksi uskonnot ovat tärkeitä ja kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia.

NeoGnostic kirjoitti:

Sepä se! Mä ajattelin pitkään, että kaikki uskonnot ovat puppua ja paksua sellaista. Nyt vammaisena ja elämän karaisemana mun suhde uskontoihin on kokenut renessanssin.

En edelleenkään usko myyttisiin olentoihin, kuten jumaliin, puhuviin pensaisiin tai tonttuihin, mutta mä uskon, että myyttiset kertomukset, uskonnot ja ideologiat ovat keskeisessä roolissa ihmisen kulttuurievoluutiossa. Uskomukset ja uskomusjärjestelmät ovat väistämättömiä kehitysaskeleita historiassa.

Kulttuurievoluution voi palauttaa Hegelin dialektiikkaan, vaikka Hegel ei itse käyttänyt terminä "kulttuurievoluutio" nykyaikaisella tavalla. Hänen käsitys historiasta ja yhteiskunnan kehityksestä kuitenkin liittyy läheisesti tähän teemaan.

Hengen (Geist) kehitys:

Hegel uskoi "Hengen" eli absoluuttisen hengen kehitykseen historian kautta. Geist on maailmanjärki, joka ilmenee ihmiskunnan historiassa ja kulttuurissa. Se kehittyy ajan myötä kohti yhä suurempaa tietoisuutta itsestään.

Dialektiikka:

Hegelin dialektinen menetelmä on keskeinen hänen ajattelussaan. Se kuvaa kehitystä vastakohtien kautta. Väite (teesi) synnyttää vastaväitteen (antiteesi), ja näiden jännitteestä syntyy synteesi, joka on korkeampi tietoisuuden tila. Tämä prosessi toistuu historiassa jatkuvasti.

Maailmanhistoria:

Hegel näki maailmanhistorian prosessina, jossa Geist toteuttaa itseään. Eri kulttuurit edustavat eri vaiheita tämän prosessin aikana. Länsimainen kulttuuri edusti Hegelin mielestä korkeinta tietoisuuden tasoa hänen omana aikanaan.

Kulttuurin merkitys:

Hegel piti taidetta, filosofiaa ja muita kulttuurisia ilmiöitä tärkeinä Hengen ilmentyminä. Kulttuuri heijastaa kunkin aikakauden tietoisuuden tasoa.

Hegelin henki:

Geist esiintyy maailmassa absoluuttisena henkenä, ajan henkenä ja kansan henkenä. Geist ei ole jumala, vaan ihmisten kollektiivinen ymmärrys - siis tiedon taso jonakin annettuna ajan hetkenä. Niinpä absoluuttinen henki kuvaa tietoisen ymmärryksen korkeinta tasoa ja kaikkea sitä, mikä tiedetään; ajan henki määrittelee tietyn ajan asenneilmapiiriä jne.; kansan henki vastaa kansan kulttuurista identiteettiä.

Jungin kollektiivinen tiedeostamaton ja arkkityypit:

Jungin käsitys kollektiivisesta tiedostamattomasta ja arkkityypeistä kuvaa perustasolla hyvin myyttien yhteyttä kaikkien ihmisten yhteiseen historiaan. Arkkityypit hiovat myyttien särmiä ja tasoittavat kulttuurisia nyansseja länsimaalaisittain ymmärrettäviksi, mutta silti arkkityypit selkeyttävät tiettyjä psykologisia ilmiöitä.

Kaikissa kulttuureissa esiintyy arkkityyppisiä elementtejä, kuten kataklysmejä, esim. tulva (mm. sumerit, helleenit, Platon, mesoamerikkalaiset, judeo-kristilliset myytit); hyvän ja pahan personifikaatioita, lankeemuksen ja lunastuksen oppeja jne.

Arkkityyppisten mytologisten elementtien lisäksi kollektiivinen tiedostamaton sisältää kaikille kulttuureille yhteisiä arkkityyppisiä hahmoja: rakastava äiti, viisas opettaja, rohkea sankari, huijari, velho jne. Sitten on stereotyyppisiä arkkityyppejä, kuten ahneet juutalaiset tai sisukkaat suomalaiset.

Ihmiset kertovat tarinoita. Tarinat elävät ja muuttuvat. Niihin sisältyy oppeja ja viisauksia, jotka usein kiedotaan myyttiseen ja historialliseen taruun; nämä tarut toimivat kulttuurisen identiteetin, kansan hengen ja kansan kollektiivisen tiedostamattoman välittäjinä.

Kristiunusko on osa suomalaista kulttuurista identiteettiä, mutta ei suinkaan ainoa tai yksin suomalaisuutta selittävä. Lisäksi kristinusko jakautuu lukemattomiin alakulttuureihin, mikä vahvistuu tämänkin foorumin keskusteluissa.

Historia ja kieli ovat niin ikään osa kulttuurista identiteettiä - ehkäpä jopa tuon identiteetin selkäranka. Tarinat ylläpitävät tätä identiteettiä sukupolvesta seuraavaan - ei pelkästään uskonnon tasollta, vaan myös taiteessa, runoudessa, kirjallisuudessa, musiikissa jne.

Uskonnolliset faabelit ja myytit ovat osa ihmisten kertomaa tarinaa. Jungin mukaan ihminen eroaa muista eläimistä siinä, että ihmisen muisti ylittää yksilön ja sukupolvien elinajan ihmisten kertomien tarinoiden välittämänä. Siksi uskonnot ovat tärkeitä ja kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia.

Lue lisää

Et usko, koska olet antanut eksyttää itsesi huuhasseen

Höpöttää sellaista mitä ei ole Raamatussa.
Paratiisi oli 100%valmis!

Anonyymi kirjoitti:

Höpöttää sellaista mitä ei ole Raamatussa.
Paratiisi oli 100%valmis!

Totta Kai Paratiisi Oli 100% valmis! Kun katsoo taaksepäin Raamatun tarinoihin, ei voi kuin ihmetellä sitä täydellistä harmoniaa ja valmiutta, joka vallitsi paratiisissa. Eevan pillukin oli totta kai valmiiksi märkä – mikäpä olisi voinut olla parempi lähtökohta Jumalan luomalle maailmalle?

Ei ihme, että Aatamilla oli homma hallussa. Hänhän oli ensimmäinen kyntäjä paratiisissa, ja minkälaiset puitteet hänellä olikaan! Aamusta iltaan Aatami sai nauttia Eevan valmiiksi kosteasta ja houkuttelevasta alustasta. Kyntäminen ei ollut vain velvollisuus, vaan ilo, joka täytti koko paratiisin!

Voi vain kuvitella Aatamin hymyn, kun hän katseli Eevan ilmeitä ja kuuli tämän huokailut. Ei ollut huolta raskauksista tai kipuilevista synnytyksistä, vaan pelkkää nautintoa ja iloa. Paratiisi oli kuin yksi suuri orgastinen puutarha, jossa Eevan pillu odotti aina valmiina Aatamin innokkaalle kyntämiselle!

Ja mikä parasta, paratiisi ei ollut täynnä muita häiriötekijöitä. Ei somea, ei politiikkaa, ei veroja – vain Aatamin ja Eevan intiimiä yhdessäoloa hedelmällisessä ympäristössä. Totta kai paratiisi oli 100% valmis, kun Eevan pillu oli valmiiksi märkä ja Aatamin oli hyvä aloittaa kyntäminen. Ehkä meidänkin maailmamme voisi olla vähän parempi, jos ottaisimme oppia tästä ensimmäisestä pariskunnasta!