Timpan tapaan aloitetaan, että tuli Mieleen palstauikutuksista :)
Siis tämä elämä ja sen merkitykset.
Merkityksellisyyden kokemus on varmaan yleisinhimillinen tarve. (Ainakin noin keskimäärin)
Että mistä sinä revit tämän tunteen?
Varmaan jotain keski-iän kriisiä taas pukkaa ja kyseenalaistan usein omien tekemisteni merkityksellisyyden.
Onko niin, että tämä on lapsettomien ihmisten perusongelma?
-keinovaginamies-
Merkityksellisyyden tunne elämässä
Anonyymi-ap
54
459
Vastaukset
- Anonyymi
Ongelma on vain itsekkäillä ihmisillä.
Tosin, toiset itsekkäät voivat olla myötävaikuttamassa tunteen nostattamiseen.
Jos ihminen elää toisille, ei tuollaista tyhjää tunnetta tunne.
Ei ole aikaa tuntea.- Anonyymi
Mutta eikö sellainen ole kauheaa orjan elämää, missä ei ole aikaa tuntea tai ajatella?
Myönnän että minulla on jonkin verran aikaa.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta eikö sellainen ole kauheaa orjan elämää, missä ei ole aikaa tuntea tai ajatella?
Myönnän että minulla on jonkin verran aikaa.
-keinovaginamies-Päinvastoin, ilman ihmisiä joiden vuoksi et töitä tekisi ja olisi monimuotoista arvostusta. Elämä voisi tuntua helpolta ja mitään tekemättömältä.
Turhalta, vaikka matkustaisi 10 kertaa maailman ympäri. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Päinvastoin, ilman ihmisiä joiden vuoksi et töitä tekisi ja olisi monimuotoista arvostusta. Elämä voisi tuntua helpolta ja mitään tekemättömältä.
Turhalta, vaikka matkustaisi 10 kertaa maailman ympäri.Eli että merkitys tulee muista ihmisistä ja heidän eteensä tehdystä?
Tuttu ajatus, ja myönnän senkin että toimii useimmiten, mutta en minä kyllä sellaiseenkaan elämään suostuisi, jossa minulla ei olisi aikaa olla luova, tuntea ja ajatella. Sehän olisi robotin elämää ja robotilla ei tunnetusti ole näitä tuskailuja.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli että merkitys tulee muista ihmisistä ja heidän eteensä tehdystä?
Tuttu ajatus, ja myönnän senkin että toimii useimmiten, mutta en minä kyllä sellaiseenkaan elämään suostuisi, jossa minulla ei olisi aikaa olla luova, tuntea ja ajatella. Sehän olisi robotin elämää ja robotilla ei tunnetusti ole näitä tuskailuja.
-keinovaginamies-Ei sellaista aikaa tule, koska yksinäisellä ihmisellä on tapana kuvitella asioita todeksi ilman ulkopuolisia vaikutteita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei sellaista aikaa tule, koska yksinäisellä ihmisellä on tapana kuvitella asioita todeksi ilman ulkopuolisia vaikutteita.
Nyt tipuin kärryiltä, mutta niin tällä palstalla usein käy jos koettaa vetää turhan syvälliseksi.
-keinovaginamies-
Jos haluaa olla realisti, niin elämällä ei oikeastaan ole muuta merkitystä, kuin elämä itse. Ihminen kuitenkin on paljon monimutkaisempi tapaus, haluineen ja himoineen. Löytää merkityksen elämälleen ihan mistä haluaa.
Mutta pääosin kuitenkin me olemme universumi, tietoisena itsestään. Rinnalla kehittyy jo uusi laji. Nopeammin kuin ihminen.- Anonyymi
Biologinen näkökulma on varmaan se, että elämän tarkoitus on jatkaa elämää.
Mutta jotenkin haluaisin olla kehittyneempi elämänmuoto kuin joku maabakteeri.
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Biologinen näkökulma on varmaan se, että elämän tarkoitus on jatkaa elämää.
Mutta jotenkin haluaisin olla kehittyneempi elämänmuoto kuin joku maabakteeri.
-keinovaginamies-Kuten edellä sanoin. Ihminen on paljon vaativampi otus.
- Anonyymi
Mä en ole koskaan kokenut merkityksettömyyden tunnetta. En osaa oikein edes ymmärtään mistä tuollainen voi kummuta. Joku voisi varmsti jopa kokea oudoksi, että en ole koskaan kokenut tuota, koska ei mulla elämässäni mitään ylettömän suuria juttuja ole. Mulla vain on niin paljon kaikenlaisia omia juttujani, että ei tuollaisia edes tule mieleen.
Mä olen miettinyt tuota ikäkriisijuttua jonkin verran ja todennut, että se(kin) on mulle tyystin käsittämätön juttu. Mä yksinkertaisesti en koskaan mieti ikääni, eikä se vaikuta mitenkään siihen mitä teen tai jätän tekemättä. Mä olen tietyllä tavalla sokea koko ikäjutun kanssa, eikä mulla ole koskaan ole elämässäni edes ollut mitään ikään liittyviä tavoitteita tai haaveita.- Anonyymi
Luulenpa siis, että tuokin on hyvin pitkälti luonnekysymys ja varmaan myös kasvatuksella ja kokemuksilla elämässä on tuohon vaikutusta. Mä olen luonteeltani pitkälti sellainen, että jaskat nakkaan siitä mitä muut mahtavat pohtia. Vaikka mä olen empaattinen ja välitän muista, mutta silti sellaiset muiden vaatimukset tai paine aivät vaikuta muhun juurikaan. Vielä kun mut on kasvatettukin sellaiseksi, että muiden sanomisista ei kannata välittää ja ottaa paineita, niin tuo on varmasti entisestään korostunut. Sitten kun elämä vielä heittää riittävästi jaskaa niskaan, niin nahka sopivasti kovettuu.
En mä tiedä mitä mun tässä nyt sitten pitäisi saavuttaa, jotta elämällä olisi merkitystä. Mä olen onnellinen ja tyytyväinen joten se riittää erinomaisesti.
- Anonyymi
En usko, että liityyy suoraan siihen. Merkityksellisyyden kokemus ohjaa ja koostaa. Kai se on toisinaan pysyvänpää, tai selkeämpää. Mutta jos ei sitä löydy ihan itsestä, on sitä hankalaa saada mistään. On niin tilanne kohtaista myös. Miksi sitä minäkin hetkenä joko kokee, tai ei, tai kokee enemmän, tai vähemmän. Ihmiset vaikutaa, mutta ei se kenestäkään muustakaan voi lähteä. Toki, kaikilla on samat perus inhimilliset tarpeet olemassa, ja on perus tarve muiden joukossa. Kokea olevansa merkityksellinen. Mutta se, mistä se milloinkin koostuu, myös vaihtelee, eikä ole vain ikä kriiseihin tai lapsiin tai parisuhteseen tai muuhun liittyvää. Väittäisin, että ihmisillä on erilaisia aikoja, jolloin ei edes ajattele asiaa, tai merkityksellisyyttä. Väittäisin, että voi kokea samanaikaisesti olevansa täysin merkityksetön jossakin asiasssa tai suhteessa siihen, kun taas toisessa samanaikaisestti täysin merkityksellinen. Parhaimmillaan, sen kokemuksen kai kuuluisi ohjata omaa polkua. Mutta ei vältämättä. Sillä ihmisellä voi ola tarpeellinen suunta kokea itsensä myös merkityksettömäksi. Eli elämän pituinen vaihteleva prosessi. Jonka merkityksen määrittelee jokainen, kuten itse parhaaksi milloinkin kokee. Perus periaatteena. Jokainen ihminen on merkityksellinen. Ilman tekoja. Ihmisarvo itsessään.
Muttei niin, että kaikesta tarvitsisi pitää.- Anonyymi
Tässä oli hienoa pohdintaa, ehkä sanoisin jopa toivoa antavaa :)
"Eli elämän pituinen vaihteleva prosessi." Sellaisena olen itsekin sen kokenut. On ollut joskus huomattavasti syvempiäkin hetkiä kuin nykyään. Siis ihan nuorena jo.
Tuo oli kanssa mielenkiintoinen näkökulma, että joskus voi olla tarpeellinen suunta kokea itsensä merkityksettömäksi.
-keinovaginamies-
Mä huomaan oman merkityksellisyyteni läheisistä. Oma poika laittoi , että on menossa tyttöystävändä kanssa Damiin. Laittoi osoitteen ja päivämäärät milloin kantsii kysellä jos ei kuulu mitään. 😄
Mutsi soitti ja kysyi mitä makkaraa söisin päästäisenä maalla. Sisko soitti myös ja tyttö viestitteli.
Työkaveritkin viesti ryhmässä ja kyselivät työ-/vapaa-ajan juttuja.
Vähän jopa liian merkityksellistä, kun koittaa siivoilla ja lämmittää torppaa samalla.
Ja nyt lisäksi oon ollut päiväduunissa toistaiseksi, sekä liituilen työasioissa kartsalla. Tuttuja tulee jotka kyselee mun työhön liittyviä asioita, kun ne liittyy kaupunkiin...
Kyllä mä huomaan olrvani monelle ihmiselle merkityksellinen ihan tähän tapaan....- Anonyymi
Tuolla olikin juttua ylempänä, että usein se on toiset ihmiset jotka luovat merkityksen omalle olemiselle.
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Tuolla olikin juttua ylempänä, että usein se on toiset ihmiset jotka luovat merkityksen omalle olemiselle.
-keinovaginamies-Juu. Mutta toisaalta on sitä sen eteen pistettävä myös itseään likoonkin. Osallistuttava. Jos vaan odotat merkityksellisyyttä, niin se ei tule itsestään vain olemalla elossa.
Disseisback kirjoitti:
Juu. Mutta toisaalta on sitä sen eteen pistettävä myös itseään likoonkin. Osallistuttava. Jos vaan odotat merkityksellisyyttä, niin se ei tule itsestään vain olemalla elossa.
Tiedän tyyppejä, jotka tekevät itsestään "mulkkuja", että saavat tuntemaan itsensä merkitykselliseksi. Tapa sekin... kyllä "mulkunkin" voi joutua kohtaamaan... ja hänkin saa merkityksellisyytensä...mutta kun juttu on selätetty, häntä vältellään.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Juu. Mutta toisaalta on sitä sen eteen pistettävä myös itseään likoonkin. Osallistuttava. Jos vaan odotat merkityksellisyyttä, niin se ei tule itsestään vain olemalla elossa.
Se on selvä. Kyllä minulla on tälläkin hetkellä ihmisiä elämässäni, joille olen hyödyksi ja jotkut ehkä jopa tarvitsevat minua, mutta silti aika ajoin kamppailen näiden kanssa.
-keinovaginamies - Anonyymi kirjoitti:
Se on selvä. Kyllä minulla on tälläkin hetkellä ihmisiä elämässäni, joille olen hyödyksi ja jotkut ehkä jopa tarvitsevat minua, mutta silti aika ajoin kamppailen näiden kanssa.
-keinovaginamies -No mä jotenkin sotkeudun tällä luonteellani vähän kaikkeen pikkuväkisin....😁
Onneksi sentään en oo politiikkaan sotkeutunut, vaikka on kyselty. 😄
Koen niin, että elämässä on tehtävä jonkinlainen kompromissi merkityksellisyyden ja onnellisuuden välillä. Esim. lapset saattaisivat aiheuttaa merkityksellisyyttä mutta myös suunnattomasti huolia ja murheita ja sitä myöten paljon onnettomuutta.
- Anonyymi
Olen myös sitä mieltä, että on taitolaji viisastua jo nuorena, mutta sananmukaisesti kestävyyslaji kestää sitä loppuikänsä :)
-keinovaginamies-
- Anonyymi
EN TIEDÄ MIEN IHMETYTTÄÄ NIIN PALJON HAAVEILIJAN KANSSA JUTUTUT JOTRAIN
OIKEIN HYVÄ GRAFIIKKAJUTTU JOKU rADEON rx789 GAGGA- Anonyymi
Sinun pitäisi varmaan sitten sille haaveilijalle jutella lämpimiä.
Koeta jos hän on kiinnostunut noista näytönohjainkorteista.
-keinovaginamies-
Minä koen merkityksellisyyden tunnetta monessakin eri roolissa. Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleeni roolini äitinä. - Kun tytär laittaa minulle vuokrasopimuksensa ja poika opinnäytetyönsä oikoluettavaksi, minusta tuntuu tosi hyvältä ja tärkeältä. Tai kun he soittavat tai tulevat käymään ja kertovat tärkeistä asioistaan.
Sitten tulee merkityksellinen työ; roolini kollegana, joka perehdyttää tulokkaita tai alaisena, jolle esimies osoittaa arvostusta, tai kun toimin työkaverin tukihenkilönä.
Kun saan aikaa hyvää kehitystä työssäni tai tehtävissä, jotka on luotettu hoidettavakseni, olen tyytyväinen. Etenkin, jos kehityksen aikajänne on ollut pitkä, minusta tuntuu oikeinkin hyvältä. Tai jos töissä on ollut haastava tilanne, mikä on ratkennut onnellisesti. ..tai ainakaan tuotanto ei ole pysähtynyt..
Olla osana yhteisöllisyydessä, talkoissa, vapaaehtoistyössä. Kun ostan joululahjan lapselle, jonka toive on ollut kauppakeskuksessa hyväntekeväisyysjärjestön joulukuusessa.
Selkeästi yksi roolini näyttää olevan se, että ilmoitan isännöitsijälle, kun jossakin taloyhtiön tilassa ei ole ollut yhtään toimivaa lamppua pariin kuukauteen.. Tai sitten vaihdan ne helkkarin lamput itse..
Koen merkityksellisyyttä ystävänä, luotettuna, jonka kanssa toinen ystävä voi puhua avoimesti iloistaan ja suruistaan tai kun lähetän postikortin ystävälle tai yksinäiselle ikäihmiselle.
Tunnen itseni merkitykselliseksi myös, kun minua muistetaan postikortilla, puhelulla tai henkilökohtaisella viestillä.
Toki voisin ylevästi tuntea merkityksellisyyttä, kun siivoan tai teen ruokaa tai pesen pyykkiä tai vien roskat.
Se, mistä minun pitäisi ehkä enemmänkin tuntea merkityksellisyyttä on, jos ja kun pidän itsestäni huolta fyysisesti sekä psyykkisesti. Mutta tätä työstän vielä. 🙂- Anonyymi
Oijoi, täällä on ihmisillä pitkiä listoja.
Ei multa ainakaan tavoiteltavaa puutu :)
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Oijoi, täällä on ihmisillä pitkiä listoja.
Ei multa ainakaan tavoiteltavaa puutu :)
-keinovaginamies-Minusta kyllä tuntuu, että sinä olet mies, joka kulkee omia polkujaan, etkä tavoittele muiden listoja. 😊
Kyllä sinäkin olet merkityksellinen, kunhan alat vain pohtia. - Kuinka muorikaan olisi pärjännyt silmälääkäriin, ellet olisi ollut hänen kättään pitelemässä? 👍- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Minusta kyllä tuntuu, että sinä olet mies, joka kulkee omia polkujaan, etkä tavoittele muiden listoja. 😊
Kyllä sinäkin olet merkityksellinen, kunhan alat vain pohtia. - Kuinka muorikaan olisi pärjännyt silmälääkäriin, ellet olisi ollut hänen kättään pitelemässä? 👍Kiitos tsempeistä.
Se on kyllä totta että muoria pitää jonkun vahtia.
Saattaahan tuossa tuntumassasi perääkin olla. Minulla nyt on joskus vaan tapana yrittää keskusteluttaa porukkaa, kun kerran tänne tulee :)
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Kiitos tsempeistä.
Se on kyllä totta että muoria pitää jonkun vahtia.
Saattaahan tuossa tuntumassasi perääkin olla. Minulla nyt on joskus vaan tapana yrittää keskusteluttaa porukkaa, kun kerran tänne tulee :)
-keinovaginamies-Ilman muuta, asialliset aloitukset ovat täällä aina mukavaa vaihtelua! 👍😄
- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Ilman muuta, asialliset aloitukset ovat täällä aina mukavaa vaihtelua! 👍😄
Palstalaisille tsemiä, muuttuvassa maailmassa, ja muuttuvassa Suomessa.
https://www.youtube.com/watch?v=DkJkOl4qv0I
AV
Omakohtaisesti ja lyhyesti oman elämänl merkitys on rakkaudessa, sen kaikissa muodoissaan.
Rakkaus sisältää läheisen rakkauden, vaikka sen kun voi auttaa naapurin mummoa tai ystävää tai omia vanhempia kun he tarvitsevat apua tai kuuntelijaa. Itselle tärkeä osa rakkautta on vanhemmuus, lapsien kasvattaminen omillaan toimeentuleviksi, pärjääviksi, itsenäiseksi ja omassa elämässään tyytyväisiksi aikuisiksi. Lapsien tukeminen ja rakastaminen. Romanttinen rakkaus ja sen syvä tunneyhteys on tuo elämään paljon merkitystä, vaikka ilmankin pärjää, jos sitä ei elämässä olisi.
Rakkauteen kuuluu läheiset; lapsuuden perhe, ystävät ja lähisuku ja läheiset suhteet heihin. Myös lemmikki tuo ja voi tuoda elämään rakkautta omalla tavallaan. Oikeastaan kaikki toimivat ihmissuhteet työkaverit ja extyökaverit mukaan lukien tuo elämään pientä lisämerkistä.
Jos elämässä ei olisi rakkautta ja ihmissuhteita, olisi kaikki muukin merkityksetöntä omassa elämässä. Se taas mistä rakkauden lajeista ja minkä tyyppistä ihmissuhteista merkitykset koostuu, ei ole niin oleellista.
Elämässä on myös muita merkityksiä tuovia lisämausteita. Itse olen kokenut opiskelun ja työssä kehittymisen merkitystä tuovana oppimisen takia. Samoin viimeisenä noin kymmenenä vuotena työni on ollut sellaista, että sillä voidaan pitkässä juoksussa parhaimmillaan ja yhteistyössä muiden kanssa pelastaa jopa ihmishenkiä tai auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Työn merkityksellisyys ja mielekkyys tuo myös merkitystä elämään. Lisäksi nuorena valmensin kilpaurheilijoita (4 nuorten maajoukkueessa) ja sekä tiivis tunneyhteys että tavoitteellisuus sekä haaste ihmisen motivoinnissa harjoittelemaan kovaa ja erityisesti se miten valmennetaan voittajan pää ja henkisesti vahvempi kasvava nuori, oli silloin itselle hyvin merkityksellistä elämässä.
Oikeastaan kaikki tavoitteellisuus ja määrätietoisuus tekee elämästä merkityksellistä. Merkitykselliseksi sitä ei tee lopputulos vaan matka sinne ponnistellen (dopamiinit hyrrää).- Anonyymi
No sinulla on kaikkea. Itsellä on kyllä välillä pointti hukassa, mutta ei tämä mitään uutta ole.
Dopamiineista sen verran, että voikohan ne vaikuttaa toisilla huomattavasti kevyemmin kuin toisilla?. Esim. aktiivinen kuntoliikunta tai nikotiini ei tunnu saavan minusta minkäänlaista koukuttavaa otetta, vaikka kumpaakin olen joskus koettanut, useampiakin kertoja.
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
No sinulla on kaikkea. Itsellä on kyllä välillä pointti hukassa, mutta ei tämä mitään uutta ole.
Dopamiineista sen verran, että voikohan ne vaikuttaa toisilla huomattavasti kevyemmin kuin toisilla?. Esim. aktiivinen kuntoliikunta tai nikotiini ei tunnu saavan minusta minkäänlaista koukuttavaa otetta, vaikka kumpaakin olen joskus koettanut, useampiakin kertoja.
-keinovaginamies-En osaa sanoa selvittämättä asiaa onko eri ihmisillä erilainen kyky reagoida dopamiiniin . Voi hyvin ollakin? Kyse voi olla myös siitä, että jos totuttaa aivonsa superärsykkeisiin (esim. tietokonepelit, osa huumeista, nettiporno, peliriippuvuus), ei aivot enää reagoi normaalielämään kuuluviin pienempiin ärsykkeisiin. Tai jos ei ole liikkunut hetkeen, alussa mielihyvän tilalta on lähinnä tuskan hikI. 😂 Itse olen kilpaurheillut kestävyyslajia 10-17v, vikat vuodet 20-30h/vko ja ”kiksi-hermoradat” kyllä aktivoituu, kunhan pääsee alusta pidemmälle.
En elä elämää mulle kaikki heti periaatteella, vaan olen tehnyt pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi töitä ja miettinyt jo nuoresta mitä haluan vaikka työltä. En uskonut saavani mitä haluan, mutta silti tein valintoja omaa unelmaani kohti. Olen vaikka lähtenyt hyvästä vakkariduunista alle 30v tekemään väikkäriä vuoden määräaikaisella sopimuksella, vaikka palkka tippui tonnilla. Arvioin sillon etten koskaan saa taloudellista menetystä opinto-ajalta (yleensä 4-7v) takaisin palkassa ja lähden silti oppimisen takia, mutta olen kyllä jo selkeästi plussalla.
Jos kaipaat merkitystä elämääsi, hoida tärkeimmät ihmissuhteet ja niiden tunneyhteys kuntoon ja anna niille aikaa ja läsnäoloa (jos et jo toimi niin). Introvertimmälle voi riittää hyvin 1-2 merkityksellistä ihmissuhdetta. Siis määrä ei korvaa laatua. Jos se mitä on ei riitä, merkityksellisyyttä voisi saada vaikka ryhtymällä pienen pojan aikuiseksi kaveriksi vaikka mieskaverit.fi tms. kautta (jos kestää lapsia). Siis käytännössä käydä kirjastossa, pelaamassa futista, luistelemassa, leffassa, leikkipuistossa yms. ihan normaalin elämän asioita 1-2 krt/kk. Pieni teko, joka vaikuttaa sinun, pojan ja hänen äitinsä elämään paljon. Tai yhtä hyvin jossain kunnissa on kaveritoimintaa yksinäisille vanhuksille.
Merkitystä löydät myös pohtimalla ikäkriisin loppuun. Kuka haluat olla ja oletko tyytyväinen elämääsi? Mikä on hyvin ja mihin toivot muutosta? Mitkä asiat tekee elämästäsi onnellista? Oletko onnellinen? Jos et ole, miksi? Vaikeita kysymyksiä, mutta kun tietää vastaukset on helpompi miettiä mitä haluat muuttaa ja miten pääset vähitellen kohti sitä mitä haluat. Useimmat kokee loppujen lopuksi, että matka on paljon tärkeämpi kuin määränpää. Jos tiedät mitä haluat itse, olet matkan alussa. Määränpään tiedostaminen ja se, että tekee töitä sinne päästäkseen, saa usein dopamiinibileet päälle.
Itse oma 50v-kriisi (etuajassa) sai minut lähtemään parisuhteesta, jossa en voinut hyvin (tunneyhteys, läsnäolo ja seksi puuttui kokonaan) ja etsimään parempaa tasapainoa työn ja muun elämän välille, sekä liikkumaan enemmän.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
En osaa sanoa selvittämättä asiaa onko eri ihmisillä erilainen kyky reagoida dopamiiniin . Voi hyvin ollakin? Kyse voi olla myös siitä, että jos totuttaa aivonsa superärsykkeisiin (esim. tietokonepelit, osa huumeista, nettiporno, peliriippuvuus), ei aivot enää reagoi normaalielämään kuuluviin pienempiin ärsykkeisiin. Tai jos ei ole liikkunut hetkeen, alussa mielihyvän tilalta on lähinnä tuskan hikI. 😂 Itse olen kilpaurheillut kestävyyslajia 10-17v, vikat vuodet 20-30h/vko ja ”kiksi-hermoradat” kyllä aktivoituu, kunhan pääsee alusta pidemmälle.
En elä elämää mulle kaikki heti periaatteella, vaan olen tehnyt pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi töitä ja miettinyt jo nuoresta mitä haluan vaikka työltä. En uskonut saavani mitä haluan, mutta silti tein valintoja omaa unelmaani kohti. Olen vaikka lähtenyt hyvästä vakkariduunista alle 30v tekemään väikkäriä vuoden määräaikaisella sopimuksella, vaikka palkka tippui tonnilla. Arvioin sillon etten koskaan saa taloudellista menetystä opinto-ajalta (yleensä 4-7v) takaisin palkassa ja lähden silti oppimisen takia, mutta olen kyllä jo selkeästi plussalla.
Jos kaipaat merkitystä elämääsi, hoida tärkeimmät ihmissuhteet ja niiden tunneyhteys kuntoon ja anna niille aikaa ja läsnäoloa (jos et jo toimi niin). Introvertimmälle voi riittää hyvin 1-2 merkityksellistä ihmissuhdetta. Siis määrä ei korvaa laatua. Jos se mitä on ei riitä, merkityksellisyyttä voisi saada vaikka ryhtymällä pienen pojan aikuiseksi kaveriksi vaikka mieskaverit.fi tms. kautta (jos kestää lapsia). Siis käytännössä käydä kirjastossa, pelaamassa futista, luistelemassa, leffassa, leikkipuistossa yms. ihan normaalin elämän asioita 1-2 krt/kk. Pieni teko, joka vaikuttaa sinun, pojan ja hänen äitinsä elämään paljon. Tai yhtä hyvin jossain kunnissa on kaveritoimintaa yksinäisille vanhuksille.
Merkitystä löydät myös pohtimalla ikäkriisin loppuun. Kuka haluat olla ja oletko tyytyväinen elämääsi? Mikä on hyvin ja mihin toivot muutosta? Mitkä asiat tekee elämästäsi onnellista? Oletko onnellinen? Jos et ole, miksi? Vaikeita kysymyksiä, mutta kun tietää vastaukset on helpompi miettiä mitä haluat muuttaa ja miten pääset vähitellen kohti sitä mitä haluat. Useimmat kokee loppujen lopuksi, että matka on paljon tärkeämpi kuin määränpää. Jos tiedät mitä haluat itse, olet matkan alussa. Määränpään tiedostaminen ja se, että tekee töitä sinne päästäkseen, saa usein dopamiinibileet päälle.
Itse oma 50v-kriisi (etuajassa) sai minut lähtemään parisuhteesta, jossa en voinut hyvin (tunneyhteys, läsnäolo ja seksi puuttui kokonaan) ja etsimään parempaa tasapainoa työn ja muun elämän välille, sekä liikkumaan enemmän.Citrinella on kyllä palstan outo tapaus, jos häneltä saisi edes puolet siitä määrästä mitä kirjoittaa, olisi mies tyydytetty.
Onko liika vähän, ja vähän liikaa?! Voiko lasi olla puoliksi tyhjä, tai vastaavasti puoliksi täynnä?! Katsoen näkökulmasta, ehkä.
Onko kriisi helpottanut, ja mitä toivot vielä tapahtuvan?
En ole ihmisasiantuntija, mutta voi olla että olet taas valintojen edessä.
AV Anonyymi kirjoitti:
Citrinella on kyllä palstan outo tapaus, jos häneltä saisi edes puolet siitä määrästä mitä kirjoittaa, olisi mies tyydytetty.
Onko liika vähän, ja vähän liikaa?! Voiko lasi olla puoliksi tyhjä, tai vastaavasti puoliksi täynnä?! Katsoen näkökulmasta, ehkä.
Onko kriisi helpottanut, ja mitä toivot vielä tapahtuvan?
En ole ihmisasiantuntija, mutta voi olla että olet taas valintojen edessä.
AVKriisi loppui jo useampi vuosi sitten. Työtä ei tarvinnut kriiseillä, se on ollut jo 3-kymppisestä oikeilla raiteilla ja suuntaa on pitänyt völillä pienestä tarkistella. Parisuhteen kanssa on ollut vaikeampaa, historiassa. Viimeinen kriisi oli sen tajuamista mitä parisuhteelta toivoo ja se, että etsii itsensä ruuhkavuosien alta.
En usko, että kriiseihin on aihetta. Sellainen olo on, että tämä rakkaus kestää ja jos ei kestäisi, tiedän ainakin etten enää tyydy liian vähään.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Citrinella on kyllä palstan outo tapaus, jos häneltä saisi edes puolet siitä määrästä mitä kirjoittaa, olisi mies tyydytetty.
Onko liika vähän, ja vähän liikaa?! Voiko lasi olla puoliksi tyhjä, tai vastaavasti puoliksi täynnä?! Katsoen näkökulmasta, ehkä.
Onko kriisi helpottanut, ja mitä toivot vielä tapahtuvan?
En ole ihmisasiantuntija, mutta voi olla että olet taas valintojen edessä.
AVAi, minusta hän kuulostaa hyvin tasapainoiselta ja jalat maassa olevalta yksilöltä. Itselläni on hyvin samakaltainen "elämänfilosofia" (kytetään nyt tuota sanaa näin paremman puutteessa). Mä olen mm. myös lähtenyt hyväpalkkaisesta vakiduunista, kun se ei tuntunut omalta ja hypännyt itsesasissa silloin taloudellisesti täysin tyhjän päälle. Tai no tiesin kyllä, että homma tulee toimimaan jollain tasolla, mutta silloin oletin menettäväni paljon taloudellisesti.
Mä tosin en ole vielä koskaan onnistunut mm. ikäkriiseilemään, mutta ehkä sitten viisikymppisenä saa senkin kokea.
P.S. Kyllä, lasi voi olla puolityhjä ja puolitäysi. Riippuu näkökulmasta, tai siitä mitä siinä lasissa on.
- Anonyymi
Teen itse elämälleni merkityksen. Ei puutu tunnetta.
Jasu- Anonyymi
Yksi merkityksellinen juttu on se miten olen oppinut nauttimaan elämisestä ylipäänsä. Hybistä hetkistä ja päivistä tulee niin paljon merkitystä, ettei huonotkaan nujerra ja lannista. Ja lopulta tämä ihan kaikki hyvän kokeminen tuleekin itsestäni, asenteestani elämään ja asioihin jolloin näen aina hyvää ympärilläni ja elämässäni. Se on siitä kii miten asioita kattelee ja arvottaa. 🙂
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi merkityksellinen juttu on se miten olen oppinut nauttimaan elämisestä ylipäänsä. Hybistä hetkistä ja päivistä tulee niin paljon merkitystä, ettei huonotkaan nujerra ja lannista. Ja lopulta tämä ihan kaikki hyvän kokeminen tuleekin itsestäni, asenteestani elämään ja asioihin jolloin näen aina hyvää ympärilläni ja elämässäni. Se on siitä kii miten asioita kattelee ja arvottaa. 🙂
JasuKai se on se elämänsä filosofia mistä löytyy kaikki, hyvät ja pahat.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kai se on se elämänsä filosofia mistä löytyy kaikki, hyvät ja pahat.
JasuJa lisään vielä, että oman onnellisuuteni oivalsin vasta, kun luovuin materialistisesta onnellisuuden tavoittelusta. Keskittyen immateriaaliseen hyvään ja sen tavoitteluun. Mulle materialismi on sairaus, ei siitä kukaan tuu todella onnelliseksi loppujen lopuksi. Juosta kun idiootti rahan ja materian perässä... Juu ei kiitos. Hienoimmat jutut on ihan näistä irti.
Jasu - Anonyymi
Näin se on. Itse on ihmispolon luotava itselleen merkitys. Luomisen lähteet taitavat vaihdella tapauskohtaisesti aika paljon ja aikajänteelläkin vaihdella.
Veikkaan että olemisen sietämätön keveys on hyvin länsimainen ja hyvinvoiva ongelma.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi merkityksellinen juttu on se miten olen oppinut nauttimaan elämisestä ylipäänsä. Hybistä hetkistä ja päivistä tulee niin paljon merkitystä, ettei huonotkaan nujerra ja lannista. Ja lopulta tämä ihan kaikki hyvän kokeminen tuleekin itsestäni, asenteestani elämään ja asioihin jolloin näen aina hyvää ympärilläni ja elämässäni. Se on siitä kii miten asioita kattelee ja arvottaa. 🙂
JasuKyllä, juuri noin. Mä ite en ole koskaan tajunnut sitä miten jotkut etsivät elämälleen merkitystä tai laskevat elämänsä merkitystä ulkoisten juttujen takia. Itselleni elämän merkityksellisyys tulee siitä, että minulla on hyvä olla ja olen onnellinen ja tyytyväinen. Vaikka sitten makoilisin katselemassa pilviä päivän pitkän, niin jos se tekee oloni onnelliseksi, niin se on merkityksellistä.
Mä näen aina ja kaikessa jotain hyvää ja positiivista, vähintään sitten jotain mustaa huumoria. Sen näkemiseen voi tietenkin mennä hetki, mutta aina se tähän asti on lopulta löytynyt. Ei niin, että itse asiat muuttuisivat hyviksi, mutta tyliin "kaikki mikä ei tapa, niin se vahvistaa". Mä olen realisti ja kun jolleikin ei mitään mahda, niin sille ei silloin mitään mahda ja sitä on loppujen lopuksi turha ulvoa, vaikka tuntuisi miten pahalta. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö saisi surra ja itkeä. Se tarkoittaa sitä, että vellominen on turhaa ja sillä myrkyttää vain itseään.
- Anonyymi
Valtio on tarpeeton ei anna mitään hyvää itselle elämässä...
tietokone on vain tarpeellinen, no ei niinkään aivan, mutta tietokoneet ovat tärkeitä, kun hauskaa leikkiäkin ja ohjelmoida niitä ja pelatakin :) On, mutta sillon täytyy paneutua vaan johonkin merkitykselliseen. Etsikää vaan joku aihe. Opettajaopiston historia on mulle varattu.
- Anonyymi
mutta no niin, et pysty tulkitsemaan toista ihmistä joidenkin kirjaimien ja kuvien perusteella kuitenkaan kunnolla...
tuo hassu juttu itselläni tuon haaveilija-hahmonkin kanssa ei pysty enempää jotain tapaaamista joskus... - Anonyymi
aivan niin ei riitä kirjaimet ja kuvat jos haluaa tuntea paremminkin
Harvoin tulee ajateltua että elämälläni olisi merkitystä mutta useammin niin että sillä ei ole merkitystä.
Hyvin usein tämä liittyy tulevaisuuden näkymiin tai odotuksiin. Miltä näyttää lyhyellä aikavälillä, keskipitkällä aikavälillä ja loppuelämän jakso. Ajallisestihan ei tiedä milloin täältä lähtee mutta ihan ajatustasolla miltä elämä näyttää juhannuksena, viiden vuoden sisällä tai sitten vanhuksena.
Vaikka miten haluaisi olla positiivinen niin kyllä totuus on että viisikymppisellä miehellä se loistava tulevaisuus on jo takana. Jos merkitystä haluaa kaivaa niin sitten pitää hautautua menneisyyden arkistoihin.
Toisaalta eräs kaveri minusta hyvin totesi että jos olisit tällä hetkellä kovasti merkityksellinen niin jotakin on mennyt pieleen. Mitä vähemmän sinua työsuojelussa kaivattiin sitä paremmalla tolalla asiat ovat. Jos lapset eivät jatkuvasti sinulta pyydä neuvoja olet kasvattanut heidät niin että ovat pystyneet laajentamaan omaa tukiverkkoaan etkä sinä ole ainut. Hänen ajatuksen mukaan ihmisen pitää olla kuin valmentaja, tekee muista parempia pelaajia.- Anonyymi
Nämä sinun muotoilusi kiehtovat usein mieltäni. Meissä on pohjimmiltaan jotain samaa inhorealistia.
Itsensä tarkoituksettomaksi tekeminen on tuttu ja suuri ajatus. Luulen että kaikki eivät kestä sellaista.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Tuossa lienee hyvin pitkälti kysymys siitä mikä itsestä ylipäänsä on merkityksellistä. Toisille merkitys on jotain maailmanparantamista ja sitä, että pitää "jättää jälki maailmaan". Itselleni merkitykset ovat paljon pienempiä ja sellaisia, että ne voivat kadota sillä sekunnilla kun saan ne tehdyksi. En koe mitenkään oleelliseksi sitä, että maailmaan pitäisi jättää jokin jälki. Vaikka jättäisi millaisen jäljen tahansa, niin jonain päivänä se kuitenkin lakkaa olemasta.
Elämä on. Ihmisellä on elämä, kunnes ei ole. Elämällä ei ole merkitystä kummassakaan tapauksessa. Tarkoitus voi olla, tai ei.
Se mitä teen voi olla merkityksellistä tai ei, se riippuu joskus tekemisen tuloksesta. Mutta se mitä teen ja mikä tekemiseni tulos on, eri asia kuin minun elämäni. Ei olutpullollakaan ole merkitystä, vaikka sillä on tarkoitus.- Anonyymi
Kyse oli merkityksellisyyden kokemisesta, mikä taitaa olla eri asia kuin merkitys.
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Kyse oli merkityksellisyyden kokemisesta, mikä taitaa olla eri asia kuin merkitys.
-keinovaginamies-Jotta asian merkityksellisyyttä voi kokea, pitää olla olemassa asian merkitys. Mieleltään terveen kannalta siis.
- Anonyymi
SmuttyOldMan kirjoitti:
Jotta asian merkityksellisyyttä voi kokea, pitää olla olemassa asian merkitys. Mieleltään terveen kannalta siis.
No minulle ainakin on likipitäen kaikelle elämässäni merkitys ja tarkoitus. Harmi, jos kaikilla ei noin ole.
- Anonyymi
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
🍒 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://us4.fun/kissgirl?18335629
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1842001Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en521908Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351588Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1451495Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411324Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41194Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481175Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa101163Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31128Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on101119