Psyykenlääkkeistä harmia saaminen on paha paikka olla

Kauheinta koko asiassa on vielä joutuminen syytetyksi. "Tajuatko kuinka moni saa psykiatriasta hyötyä ja plaaplaaplaa". Mietin vain kuinka monet jotka ovat vahingoittuneet esim liikenneonnettomuuksissa kuulevat jatkuvasti jotain "mutta autot auttaa monia pääsemään perille vaikka halvaannuitkin ja kehtaapas kertoa liikenneonnettomuudestasi".
Pahimmillaan psyykenlääkeharmia nähneet nähdään pelottelijoina jotka estävät muita hakemasta sitä niin laadukasta apua ja hei, vain murto-osa saa haittaa. Heidät on helppo todentaa hörhöiksi tai vaikkapa antipsykiatrian edustajiksi, vaikka osa on psykologisen avun esimerkiksi siksi että kykenevät pärjäämään harminsa kanssa. Voi vaatia aika paljon psykologista prosessointia kokea esim nuorena PSSD.

Entinen psykologinen oirehdinta nähdään vain sellaisena että HAHAA olihan sillä ongelmia, nämäkin uudet ongelmat ovat varmasti psyyken tekosia. Vaikka oikeasti oireisto olisi ihan täysin erilainen ja lääkkeiden myötä puhjennut.

Tätä lauseenpartta jossa "kaikissa lääkkeissä on harmia" käytetään vaikka psyykenlääkkeitä määrätään jättimäisiä määriä nykyään ja suuri osa väestöstä käyttää niitä jolloin haittoja saaneiden osuuskin voi olla merkittävä. Kellään ei kiinnosta se että lääkkeitä ei tutkita kovin paljon pitemmän käytön suhteen, kovin paljon päällekkäin tapahtuvan lääkinnän suhteen ja kaikkien niiden lukuisten erilaisten lääkeputken lääkkeiden vaikutusta hermostoon pitkällä aikavälillä kun lääkkeitä nostellaan, lasketaan, muutellaan. Kellään ei kiinnosta edes se ovatko lääkkeet oikeasti tutkitusti edes tehokkaita pitemmällä aikavälillä hoitotulosten suhteen. Tärkeintä on vain luotto hyötyyn, vaikka tutkimuksessa olisi paljon sokeita pisteitä. Ehkä ihmiset haluavat uskoa psykiatrian kaikkivoipuuteen niin paljon että jos jotkut puhuu muuta heidät pitää leimata. Ihmiset tykkäävät uskoa enemmän ideologioihin kuin oikeasti välittävät muista ihmisistä tai heidän kohtaloistaan. Ihmisten luonteiden mustat pisteet tulevat selväksi psyykenlääkeharmia saadessa.

Hyöty nähdään usein lääkkeistä johtuneeksi, haitat usein ihmisen psyykkeen aikaansaamiksi asioiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kauheinta koko asiassa on vielä joutuminen syytetyksi. "Tajuatko kuinka moni saa psykiatriasta hyötyä ja plaaplaaplaa". Mietin vain kuinka monet jotka ovat vahingoittuneet esim liikenneonnettomuuksissa kuulevat jatkuvasti jotain "mutta autot auttaa monia pääsemään perille vaikka halvaannuitkin ja kehtaapas kertoa liikenneonnettomuudestasi".
Pahimmillaan psyykenlääkeharmia nähneet nähdään pelottelijoina jotka estävät muita hakemasta sitä niin laadukasta apua ja hei, vain murto-osa saa haittaa. Heidät on helppo todentaa hörhöiksi tai vaikkapa antipsykiatrian edustajiksi, vaikka osa on psykologisen avun esimerkiksi siksi että kykenevät pärjäämään harminsa kanssa. Voi vaatia aika paljon psykologista prosessointia kokea esim nuorena PSSD.

Entinen psykologinen oirehdinta nähdään vain sellaisena että HAHAA olihan sillä ongelmia, nämäkin uudet ongelmat ovat varmasti psyyken tekosia. Vaikka oikeasti oireisto olisi ihan täysin erilainen ja lääkkeiden myötä puhjennut.

Tätä lauseenpartta jossa "kaikissa lääkkeissä on harmia" käytetään vaikka psyykenlääkkeitä määrätään jättimäisiä määriä nykyään ja suuri osa väestöstä käyttää niitä jolloin haittoja saaneiden osuuskin voi olla merkittävä. Kellään ei kiinnosta se että lääkkeitä ei tutkita kovin paljon pitemmän käytön suhteen, kovin paljon päällekkäin tapahtuvan lääkinnän suhteen ja kaikkien niiden lukuisten erilaisten lääkeputken lääkkeiden vaikutusta hermostoon pitkällä aikavälillä kun lääkkeitä nostellaan, lasketaan, muutellaan. Kellään ei kiinnosta edes se ovatko lääkkeet oikeasti tutkitusti edes tehokkaita pitemmällä aikavälillä hoitotulosten suhteen. Tärkeintä on vain luotto hyötyyn, vaikka tutkimuksessa olisi paljon sokeita pisteitä. Ehkä ihmiset haluavat uskoa psykiatrian kaikkivoipuuteen niin paljon että jos jotkut puhuu muuta heidät pitää leimata. Ihmiset tykkäävät uskoa enemmän ideologioihin kuin oikeasti välittävät muista ihmisistä tai heidän kohtaloistaan. Ihmisten luonteiden mustat pisteet tulevat selväksi psyykenlääkeharmia saadessa.

Hyöty nähdään usein lääkkeistä johtuneeksi, haitat usein ihmisen psyykkeen aikaansaamiksi asioiksi.

Lue lisää

Ja entäpä jos ihminen olisikin joskus psyykensä vuoksi avun tarpeessa tai mitä jos tulevaisuudessa joutuu jonkun terveysongelman vuoksi vajaavaltaiseksi esim saa dementian?
Millaista tulee olemaan ihmisen elämä joka on vaikkapa herkkä psyykenlääkkeiden haitoille esim saa niistä aivan kidutusta vastaavaa oloa esim pakkoliikehdintää tai kroppa ei vain kestä niitä enää?

Tarjolla on usein monesti vain samaa apua millä ihmistä vahingoitettiinkin. Ei ole mitään turvallista paikkaa missä lähdettäisiin eri lähtökohdasta auttamaan ihmistä vaan hoito on usein pilleripilleripilleri. Tämä voi olla suuri riski niille jotka ei lääkkeitä siedä joutua vajaavaltaisuuteen ja voi tulla vielä vähemmän uskotuksi harmiensa kanssa.

Psyykenlääkeharmin vuoksi voikin joutua pysyttelemään pois minkäänsorttisesta avusta koska se voi olla helpompi reitti. Ihminen kovettuu ja kasvaa koska tajuaa että kaikesta on pakko selvitä itse. Ei voi missään nimessä laittaa itseään ymmärtämättömien ihmisten armoille joiden mielestä pillerit ovat ratkaisu. Maailmassa on paljon ymmärtämättömyyttä ja ihmiset voivat niinsanotuilla hyvilläkin ajatuksilla tuottaa toisille ihmisille paljon harmia.

Tämän vuoksi Suomessakin pitäisi saada esimerkiksi hoitopaikkoja joissa pitkään lääkekeskeistä reittiä eläneet ja harmia kokeneet voisi saada valita esim lääkkeetöntä hoitoa kuten Norjassa on tällaista kokeiltu.

Anonyymi kirjoitti:

Ja entäpä jos ihminen olisikin joskus psyykensä vuoksi avun tarpeessa tai mitä jos tulevaisuudessa joutuu jonkun terveysongelman vuoksi vajaavaltaiseksi esim saa dementian?
Millaista tulee olemaan ihmisen elämä joka on vaikkapa herkkä psyykenlääkkeiden haitoille esim saa niistä aivan kidutusta vastaavaa oloa esim pakkoliikehdintää tai kroppa ei vain kestä niitä enää?

Tarjolla on usein monesti vain samaa apua millä ihmistä vahingoitettiinkin. Ei ole mitään turvallista paikkaa missä lähdettäisiin eri lähtökohdasta auttamaan ihmistä vaan hoito on usein pilleripilleripilleri. Tämä voi olla suuri riski niille jotka ei lääkkeitä siedä joutua vajaavaltaisuuteen ja voi tulla vielä vähemmän uskotuksi harmiensa kanssa.

Psyykenlääkeharmin vuoksi voikin joutua pysyttelemään pois minkäänsorttisesta avusta koska se voi olla helpompi reitti. Ihminen kovettuu ja kasvaa koska tajuaa että kaikesta on pakko selvitä itse. Ei voi missään nimessä laittaa itseään ymmärtämättömien ihmisten armoille joiden mielestä pillerit ovat ratkaisu. Maailmassa on paljon ymmärtämättömyyttä ja ihmiset voivat niinsanotuilla hyvilläkin ajatuksilla tuottaa toisille ihmisille paljon harmia.

Tämän vuoksi Suomessakin pitäisi saada esimerkiksi hoitopaikkoja joissa pitkään lääkekeskeistä reittiä eläneet ja harmia kokeneet voisi saada valita esim lääkkeetöntä hoitoa kuten Norjassa on tällaista kokeiltu.

Lue lisää

Lääkkeetön hoito on norjassa kaupallista toimintaa, ja mitä olen ymmärtänyt niin ei edes niin hirveän menestynyttä sellaista.

Siitä vaan lainaa ottamaan, ja pistämään lääkkeetöntä puljua pystyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeetön hoito on norjassa kaupallista toimintaa, ja mitä olen ymmärtänyt niin ei edes niin hirveän menestynyttä sellaista.

Siitä vaan lainaa ottamaan, ja pistämään lääkkeetöntä puljua pystyyn.

Lue lisää

Täällä hoitopaikan kuulumisia nykyään:

https://www.madinamerica.com/2023/01/medication-free-treatment-norway/

Mielestäni lääkkeettömän hoidon mahdollisuudet ovat eettisesti tärkeitä. On ihmisiä ketkä eivät siedä lääkkeitä kuten muut tai ovat vuosia jo olleet lääkekierteissä ja olo ei välttämättä ole parantunut. Pitäisi olla mahdollisuus hitaaseen asteittaiseen lääke purkuun ja toimintakyvyn nostamiseen muilla tavoin. On surullista jos raha ratkaisee saako valinnanvaraa.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä hoitopaikan kuulumisia nykyään:

https://www.madinamerica.com/2023/01/medication-free-treatment-norway/

Mielestäni lääkkeettömän hoidon mahdollisuudet ovat eettisesti tärkeitä. On ihmisiä ketkä eivät siedä lääkkeitä kuten muut tai ovat vuosia jo olleet lääkekierteissä ja olo ei välttämättä ole parantunut. Pitäisi olla mahdollisuus hitaaseen asteittaiseen lääke purkuun ja toimintakyvyn nostamiseen muilla tavoin. On surullista jos raha ratkaisee saako valinnanvaraa.

Lue lisää

Mielenkiintoista olisi nähdä lisää mahdollisuuksia tähän. Monissa lääketutkimuksissa historiassa on saatettu sekoittaa vieroitusoireita relapsiin. Olisi mielenkiintoista nähdä voisiko lääke purku auttaa joitain ihmisiä voimaan paremmin. Sellainen lääke purku jonka saisi tehdä hitaasti, pienin askelin ja hallitusti, ja samalla satsattaisiin toimintakyvyn edistämiseen ja ylläpitämiseen toiminnallisuudella ynnä muulla.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista olisi nähdä lisää mahdollisuuksia tähän. Monissa lääketutkimuksissa historiassa on saatettu sekoittaa vieroitusoireita relapsiin. Olisi mielenkiintoista nähdä voisiko lääke purku auttaa joitain ihmisiä voimaan paremmin. Sellainen lääke purku jonka saisi tehdä hitaasti, pienin askelin ja hallitusti, ja samalla satsattaisiin toimintakyvyn edistämiseen ja ylläpitämiseen toiminnallisuudella ynnä muulla.

Lue lisää

Tällaisia mahdollisuuksia pitäisi tietenkin olla enemmän. Mutta siinä juuri onkin suomen ja norjan ero. (ja ehkä vähän sairaudentunnottomien / hoidonvastaisten ero)

Norjassa ei edes kuvitella, että tällainen marginaalinen hoito olisi jotenkin yhteiskunnan itsensä tuottamaa palvelua, vaan se ostetaan ostopalveluna kaupalliselta toimijalta.

Siinä siis yksityinen taho kantaa sen taloudellisen riskin, jos syntyykin sutta ja sekundaa, eikä se kaadu veronmaksajien kontolle.

Tämähän voisi olla ihan toimivaknin konsepti, jos ihmisellä olisi sen verran saidaudentuntoa, että hän haluaisi maksaa vaikka omavastuu osuuden jonkin palvelusetelin päälle. Tässä kohtaa valitettavasti sairaudentunnottomuus astuu yleensä kuvaan. Miksi ihmeessä maksaa jostain omasta hoidosta omavastuuta, kun kärjistetysti samalla rahalla voi ostaa viinaa, tupakkaa, suklaata tai netflixiä.

Mikä se sitten olisi, suomalainen tapa tuoda tällainen palvelu suomeen (tai saada leviämään maailmalle). Itse toivoisin että olisi vaikka joku säätiö joka kokeilisi tällaista hoitoa.

Ikään kuin haasteena mad in xxx yhteisö, eikun vaan säätiötä kehittämään.

Anonyymi kirjoitti:

Tällaisia mahdollisuuksia pitäisi tietenkin olla enemmän. Mutta siinä juuri onkin suomen ja norjan ero. (ja ehkä vähän sairaudentunnottomien / hoidonvastaisten ero)

Norjassa ei edes kuvitella, että tällainen marginaalinen hoito olisi jotenkin yhteiskunnan itsensä tuottamaa palvelua, vaan se ostetaan ostopalveluna kaupalliselta toimijalta.

Siinä siis yksityinen taho kantaa sen taloudellisen riskin, jos syntyykin sutta ja sekundaa, eikä se kaadu veronmaksajien kontolle.

Tämähän voisi olla ihan toimivaknin konsepti, jos ihmisellä olisi sen verran saidaudentuntoa, että hän haluaisi maksaa vaikka omavastuu osuuden jonkin palvelusetelin päälle. Tässä kohtaa valitettavasti sairaudentunnottomuus astuu yleensä kuvaan. Miksi ihmeessä maksaa jostain omasta hoidosta omavastuuta, kun kärjistetysti samalla rahalla voi ostaa viinaa, tupakkaa, suklaata tai netflixiä.

Mikä se sitten olisi, suomalainen tapa tuoda tällainen palvelu suomeen (tai saada leviämään maailmalle). Itse toivoisin että olisi vaikka joku säätiö joka kokeilisi tällaista hoitoa.

Ikään kuin haasteena mad in xxx yhteisö, eikun vaan säätiötä kehittämään.

Lue lisää

Joo tuo nykyinen hoitomallihan on niin kuntouttava että siinä ei mitään riskejä ole. Ota pillerit ja take care lienee monessa tapauksessa hoitomallin ydin kun aina muuta ei ole akuutisti ole tarjolla ja nähdään todella järkeväksi asiaksi aina puuttua ihmisen aivokemioihin osana hoitoa, usein aika matalalla kynnyksellä. Lääketutkimukset on lyhyitä ja usein eivät edes kosketa pitkäaikaista käyttöä saatika päällekkäin lääkintää. Mutta kun kyseessä on LÄÄKETIEDE niin ihan sama mitä hoitoa tarjotaan, niin sehän on hyvää eikä tietenkään koidu veronmaksajien maksettavaksi.

Suunta on muuttumassa, uskoisin näin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo tuo nykyinen hoitomallihan on niin kuntouttava että siinä ei mitään riskejä ole. Ota pillerit ja take care lienee monessa tapauksessa hoitomallin ydin kun aina muuta ei ole akuutisti ole tarjolla ja nähdään todella järkeväksi asiaksi aina puuttua ihmisen aivokemioihin osana hoitoa, usein aika matalalla kynnyksellä. Lääketutkimukset on lyhyitä ja usein eivät edes kosketa pitkäaikaista käyttöä saatika päällekkäin lääkintää. Mutta kun kyseessä on LÄÄKETIEDE niin ihan sama mitä hoitoa tarjotaan, niin sehän on hyvää eikä tietenkään koidu veronmaksajien maksettavaksi.

Suunta on muuttumassa, uskoisin näin.

Lue lisää

Päihdepuolella käsittääkseni tällaista apua on saatavilla joka on maksullista ja siihen on esim tarjolla maksusitoumuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Päihdepuolella käsittääkseni tällaista apua on saatavilla joka on maksullista ja siihen on esim tarjolla maksusitoumuksia.

Hyvä kysymys lienee se että miksi tällainen hoito ajatellaan niin marginaaliseksi? Miksi nähdään järkeväksi se että mielen ongelmissa aletaan tunkemaan pilleriä toisensa jälkeen lähes loputtomasti monien kohdilla vaikka siitä ei synny välttämättä kovin kuntouttavia seurauksia?

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista olisi nähdä lisää mahdollisuuksia tähän. Monissa lääketutkimuksissa historiassa on saatettu sekoittaa vieroitusoireita relapsiin. Olisi mielenkiintoista nähdä voisiko lääke purku auttaa joitain ihmisiä voimaan paremmin. Sellainen lääke purku jonka saisi tehdä hitaasti, pienin askelin ja hallitusti, ja samalla satsattaisiin toimintakyvyn edistämiseen ja ylläpitämiseen toiminnallisuudella ynnä muulla.

Lue lisää

Oli todella mielenkiintoista nähdä, kuinka itseäni auttoi lääkepurku ja aloin voimaan paremmin.
Hämmentävintä siinä taisi olla, kun tunteet palasivat. Oli tosi outoa monien vuosien jälkeen alkaa tuntemaan kaikenlaisia tunteita, lääkittynä onnistui lähinnä nauraminen ja itkeminen, enkä niihinkään aina edes ymmärtänyt syytä.
Parasta oli päästä jatkuvasta " aivosumusta " eroon.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kysymys lienee se että miksi tällainen hoito ajatellaan niin marginaaliseksi? Miksi nähdään järkeväksi se että mielen ongelmissa aletaan tunkemaan pilleriä toisensa jälkeen lähes loputtomasti monien kohdilla vaikka siitä ei synny välttämättä kovin kuntouttavia seurauksia?

Lue lisää

Todellisuuden realiteetit näkyvät aivan liian hyvin jo tuossa pari postausta aikaisemmin joka alkaa...
”Joo tuo nykyinen hoitomallihan on niin kuntouttava että... ”

Jos ihminen ei nykyisellään käytä hänelle tarjottuja lääkkeettömiä hoito ja kuntoutumismuotoja, niin eihän se norjan, tai avoimen dialogin malli sitä miksikään muuta. Kokonaisuuden kannalta se on ihan se ja sama että jättääkö ne lääkkeet itse syömättä, vai eikö lääkäri niitä enää anna.

Se on vain karu totuus, että sellaisia ihmisiä jotka siihen kykenee, on vähän. Jos hatusta heittäisin niin ehkä promille tai kaksi. Olisihan se ihanaa, jos heille voisi tarjota räätälöityä hoitoa, mutta se hoito on muilta pois (kyllä myös niistä lääkkeettömistä hoidoista). Eikä se hoito voi perustua hoidonvastaisten ihmisten haaveille, vaan näiden aitojen ihmisten aidoille tarpeille.

Millä tavalla esimerkiksi asiakkaan ohjaus kyseiseen palveluun tapahtuu? Millä taataan että palveluun ei hakeudu ne sairaudentunnottomat ihmiset joiden tarkoitus on vain terrorisoida lähimmäisiään?

Norjan mallissa yksi merkille pantava asia, on se että palvelun tuottaja ei pysty seuraamaan vaikuttavuutta. He voivat väittää olevansa tehokkaita, ja onnistuneensa purkaa lääkityksiä, mutta palvelun ostaja, eli yhteiskunta vastaa siitä, että onko vaikutukset pitkäaikaisia.

Jutussa kerrotun asiakaspaikkojen määrän puolittumisen taustalla voisi hyvinkin olettaa olevan sellaisia asioita, että ihan kaikkia pitkäaikaisia tavoitteita ei ole saavutettu. Mutta todelliset syyt menee puhtaasti arvailun puolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Todellisuuden realiteetit näkyvät aivan liian hyvin jo tuossa pari postausta aikaisemmin joka alkaa...
”Joo tuo nykyinen hoitomallihan on niin kuntouttava että... ”

Jos ihminen ei nykyisellään käytä hänelle tarjottuja lääkkeettömiä hoito ja kuntoutumismuotoja, niin eihän se norjan, tai avoimen dialogin malli sitä miksikään muuta. Kokonaisuuden kannalta se on ihan se ja sama että jättääkö ne lääkkeet itse syömättä, vai eikö lääkäri niitä enää anna.

Se on vain karu totuus, että sellaisia ihmisiä jotka siihen kykenee, on vähän. Jos hatusta heittäisin niin ehkä promille tai kaksi. Olisihan se ihanaa, jos heille voisi tarjota räätälöityä hoitoa, mutta se hoito on muilta pois (kyllä myös niistä lääkkeettömistä hoidoista). Eikä se hoito voi perustua hoidonvastaisten ihmisten haaveille, vaan näiden aitojen ihmisten aidoille tarpeille.

Millä tavalla esimerkiksi asiakkaan ohjaus kyseiseen palveluun tapahtuu? Millä taataan että palveluun ei hakeudu ne sairaudentunnottomat ihmiset joiden tarkoitus on vain terrorisoida lähimmäisiään?

Norjan mallissa yksi merkille pantava asia, on se että palvelun tuottaja ei pysty seuraamaan vaikuttavuutta. He voivat väittää olevansa tehokkaita, ja onnistuneensa purkaa lääkityksiä, mutta palvelun ostaja, eli yhteiskunta vastaa siitä, että onko vaikutukset pitkäaikaisia.

Jutussa kerrotun asiakaspaikkojen määrän puolittumisen taustalla voisi hyvinkin olettaa olevan sellaisia asioita, että ihan kaikkia pitkäaikaisia tavoitteita ei ole saavutettu. Mutta todelliset syyt menee puhtaasti arvailun puolelle.

Lue lisää

En tiedä mistä sinä noita lukuja vetelet mutta uskon että sellaisia ihmisiä joille lääkehoidosta on ollut harmia tai ovat käyneet hoitomallia päästä päähän kuntoutumatta lienee enemmänkin.

Toki heidän kanssa monesti nostetaan nykymallissa kädet pystyyn tietyllä tavalla. Jos ihminen ajautuu kriisiin ja on herkkä lääkkeiden harmeille hän voi kohdata merkittäviä riskejä mennessään laitosolosuhteisiin joissa pahimmassa tapauksessa voi menettää kontrollia lääkkeenkäytöstään ajautuessaan huonoihin lääkekierteisiin jossa peliä ei tosiaankaan usein vihelletä poikki ja anneta ihmisen oikeasti selvitä huonoista lääkereaktioista. Been there done that miten käy jos reagoi huonosti lääkkeisiin osasto-olosuhteissa jossa on täysin sivuutettu jopa se että käy vieroitusoireita edellisestä lääkkeestä läpi ja sillä voi olla vaikutuksia siihen miten hermosto reagoi uusiin. En tiedä onko psykiatria edes tiedettä ymmärryksessään näistä aineista loppupeleissä kuitenkaan koska se ignooraa niin paljon nyansseja siitä mitä näiden lääkkeiden vaikutus kehoon on.

Itse uskon että mallille jossa ihmisten kuntoutumiseen satsataan jo laitoksessa enemmän esim toiminnallisuuden kautta, on mahdollista oikeasti hitaasti ja hallitusti purkaa ja keventää lääkitystä valvotusti on kysyntää. Jossa oikeasti annetaan ihmisille myös valinnanvapautta.

Toivon että tietyt trendit kehittävät hoitoa johonkin muuhun suuntaan jossa esim ne joilla on pätäkkää voivat vaatia muunlaista hoitoa ja se lähtee sieltä päin heijastelemaan hoitomalliin. Esim mielenkiintoisia ovat ruokavaliohoidot ja keholliset terapiat ja niiden vaikutus hyvinvointiin sekä ylipäätään traumainformoidun perspektiivin ymmärryksen lisääntyminen. Toki tällaiset hyvinvoinnin lisäyskeinot eivät tuota lääkeyhtiöille pätäkkää, voivat vaatia ihmiseltä itseltään enemmän aktiivisuutta, voivat olla kalliimpia toteuttaa ja ne ei ole niin paljon lääketieteen intresseissä.

Vähintäänkin avoimen dialogin erikaltaiselle lähestymistavalle olisi kysyntää joka voi vähentää pitkäaikaislääkehoidon riskejä.

Yhteiskunta vastaa myös lääkeräiskintämallin seurauksista. Itse invalidisoiduin sillä mallilla jossa lääkkeitä määrättiin paljon pitemmäksi aikaa kun niitä on tutkittu ja purettiin miten sattuu. Ei yhteiskunnalla kiinnosta oikeasti. Miten hyvin pitkäaikaislääkehoidon vaikuttavuutta tutkitaan tai tehoa tai turvallisuutta tai päällekkäislääkehoidon? Kuinka hyvin joku sähköhoitokaan pitemmän päälle tuottaa jotain tuloksia?

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mistä sinä noita lukuja vetelet mutta uskon että sellaisia ihmisiä joille lääkehoidosta on ollut harmia tai ovat käyneet hoitomallia päästä päähän kuntoutumatta lienee enemmänkin.

Toki heidän kanssa monesti nostetaan nykymallissa kädet pystyyn tietyllä tavalla. Jos ihminen ajautuu kriisiin ja on herkkä lääkkeiden harmeille hän voi kohdata merkittäviä riskejä mennessään laitosolosuhteisiin joissa pahimmassa tapauksessa voi menettää kontrollia lääkkeenkäytöstään ajautuessaan huonoihin lääkekierteisiin jossa peliä ei tosiaankaan usein vihelletä poikki ja anneta ihmisen oikeasti selvitä huonoista lääkereaktioista. Been there done that miten käy jos reagoi huonosti lääkkeisiin osasto-olosuhteissa jossa on täysin sivuutettu jopa se että käy vieroitusoireita edellisestä lääkkeestä läpi ja sillä voi olla vaikutuksia siihen miten hermosto reagoi uusiin. En tiedä onko psykiatria edes tiedettä ymmärryksessään näistä aineista loppupeleissä kuitenkaan koska se ignooraa niin paljon nyansseja siitä mitä näiden lääkkeiden vaikutus kehoon on.

Itse uskon että mallille jossa ihmisten kuntoutumiseen satsataan jo laitoksessa enemmän esim toiminnallisuuden kautta, on mahdollista oikeasti hitaasti ja hallitusti purkaa ja keventää lääkitystä valvotusti on kysyntää. Jossa oikeasti annetaan ihmisille myös valinnanvapautta.

Toivon että tietyt trendit kehittävät hoitoa johonkin muuhun suuntaan jossa esim ne joilla on pätäkkää voivat vaatia muunlaista hoitoa ja se lähtee sieltä päin heijastelemaan hoitomalliin. Esim mielenkiintoisia ovat ruokavaliohoidot ja keholliset terapiat ja niiden vaikutus hyvinvointiin sekä ylipäätään traumainformoidun perspektiivin ymmärryksen lisääntyminen. Toki tällaiset hyvinvoinnin lisäyskeinot eivät tuota lääkeyhtiöille pätäkkää, voivat vaatia ihmiseltä itseltään enemmän aktiivisuutta, voivat olla kalliimpia toteuttaa ja ne ei ole niin paljon lääketieteen intresseissä.

Vähintäänkin avoimen dialogin erikaltaiselle lähestymistavalle olisi kysyntää joka voi vähentää pitkäaikaislääkehoidon riskejä.

Yhteiskunta vastaa myös lääkeräiskintämallin seurauksista. Itse invalidisoiduin sillä mallilla jossa lääkkeitä määrättiin paljon pitemmäksi aikaa kun niitä on tutkittu ja purettiin miten sattuu. Ei yhteiskunnalla kiinnosta oikeasti. Miten hyvin pitkäaikaislääkehoidon vaikuttavuutta tutkitaan tai tehoa tai turvallisuutta tai päällekkäislääkehoidon? Kuinka hyvin joku sähköhoitokaan pitemmän päälle tuottaa jotain tuloksia?

Lue lisää

Eikä se hoitomallinkaan muutos vaan hoitoparadigman muutos jossa biomedikaalisesta oirekeskeisestä mallista siirrytään OIKEASTI laajempaan ymmärrystapaan ihmisyydestä joka OIKEASTI näkyy hoidossa konkreettisesti mikä on ehkä parhaiten tähän mennessä tavoitettu avoimessa dialogissa tähän mennessä.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mistä sinä noita lukuja vetelet mutta uskon että sellaisia ihmisiä joille lääkehoidosta on ollut harmia tai ovat käyneet hoitomallia päästä päähän kuntoutumatta lienee enemmänkin.

Toki heidän kanssa monesti nostetaan nykymallissa kädet pystyyn tietyllä tavalla. Jos ihminen ajautuu kriisiin ja on herkkä lääkkeiden harmeille hän voi kohdata merkittäviä riskejä mennessään laitosolosuhteisiin joissa pahimmassa tapauksessa voi menettää kontrollia lääkkeenkäytöstään ajautuessaan huonoihin lääkekierteisiin jossa peliä ei tosiaankaan usein vihelletä poikki ja anneta ihmisen oikeasti selvitä huonoista lääkereaktioista. Been there done that miten käy jos reagoi huonosti lääkkeisiin osasto-olosuhteissa jossa on täysin sivuutettu jopa se että käy vieroitusoireita edellisestä lääkkeestä läpi ja sillä voi olla vaikutuksia siihen miten hermosto reagoi uusiin. En tiedä onko psykiatria edes tiedettä ymmärryksessään näistä aineista loppupeleissä kuitenkaan koska se ignooraa niin paljon nyansseja siitä mitä näiden lääkkeiden vaikutus kehoon on.

Itse uskon että mallille jossa ihmisten kuntoutumiseen satsataan jo laitoksessa enemmän esim toiminnallisuuden kautta, on mahdollista oikeasti hitaasti ja hallitusti purkaa ja keventää lääkitystä valvotusti on kysyntää. Jossa oikeasti annetaan ihmisille myös valinnanvapautta.

Toivon että tietyt trendit kehittävät hoitoa johonkin muuhun suuntaan jossa esim ne joilla on pätäkkää voivat vaatia muunlaista hoitoa ja se lähtee sieltä päin heijastelemaan hoitomalliin. Esim mielenkiintoisia ovat ruokavaliohoidot ja keholliset terapiat ja niiden vaikutus hyvinvointiin sekä ylipäätään traumainformoidun perspektiivin ymmärryksen lisääntyminen. Toki tällaiset hyvinvoinnin lisäyskeinot eivät tuota lääkeyhtiöille pätäkkää, voivat vaatia ihmiseltä itseltään enemmän aktiivisuutta, voivat olla kalliimpia toteuttaa ja ne ei ole niin paljon lääketieteen intresseissä.

Vähintäänkin avoimen dialogin erikaltaiselle lähestymistavalle olisi kysyntää joka voi vähentää pitkäaikaislääkehoidon riskejä.

Yhteiskunta vastaa myös lääkeräiskintämallin seurauksista. Itse invalidisoiduin sillä mallilla jossa lääkkeitä määrättiin paljon pitemmäksi aikaa kun niitä on tutkittu ja purettiin miten sattuu. Ei yhteiskunnalla kiinnosta oikeasti. Miten hyvin pitkäaikaislääkehoidon vaikuttavuutta tutkitaan tai tehoa tai turvallisuutta tai päällekkäislääkehoidon? Kuinka hyvin joku sähköhoitokaan pitemmän päälle tuottaa jotain tuloksia?

Lue lisää

Tarkoitatko hatusta heitettyä lukua? Kuten nimikin jo sanoo, se ei perustu mihinkään tieteelliseen faktaan, vaan on johdonmukainen olettamus siitä minkä verran kuntoutujia tunnen. Kyllä tunnen ihmisiä joiden kohdalla uskon, että he pärjäisivät norjalaisessa lääkkeettömässä hoidossa. Mutta ei niitä montaa ole.

Loput luvut ovat tänne linkatusta Mad in American tekemästä haastattelusta.
https://www.madinamerica.com/2023/01/medication-free-treatment-norway/

Suosittelen lukemaan ajatuksen kanssa.

Ihan sellainen retorinen kysymys. Pidätkö itseäsi ihan fiksuna ihmisenä? Oletan että pidät. Miksi et ennen lääkkeitä hoitanut itseäsi jogalla, ruokavaliolla ja avoimen dialogin mallilla kuntoon?

Jos normaali fiksu ihminen ei kykene hoitamaan itseään kokonaisvaltaisella hoidoilla ja/tai hakeutumaan sinne avoimen dialogin malliin, niin minkälainen superhessu me tarvitaan että se kykenee sen tekemään?

Norjassa jossa väkiluku on hyvinkin verrattavissa suomeen, näitä superhessuja on sen yhden yksikön verran, jossa muistaakseni oli noin 30 asiakaspaikkaa.

Hoidossa täytyy muistaa että sillä hoidolla on tavoite. Tavoite parantua, jota tässä tapauksessa voitaisiin kuvailla vaikka yhteiskuntakelpoisuudella. Se ei siis ole uhriutuminen, narsismi, tai sairaudentunnottomuus, tai millä sitä nyt ikinä haluaakaan kuvailla.

Mutta kuten sanottu, se ei ole minulta pois jos rupeatte järjestämään vaikka sitä säätiötä kyseisen hoitolaitoksen taustaorganisaatioksi.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä se hoitomallinkaan muutos vaan hoitoparadigman muutos jossa biomedikaalisesta oirekeskeisestä mallista siirrytään OIKEASTI laajempaan ymmärrystapaan ihmisyydestä joka OIKEASTI näkyy hoidossa konkreettisesti mikä on ehkä parhaiten tähän mennessä tavoitettu avoimessa dialogissa tähän mennessä.

Lue lisää

Hoitoparadigman muuttuminen vaatisi jonkun ”teknisen” innovaation toteutuakseen. Suurimmat tilaukset tällä hetkellä on varmaan ahdistuksen ja masennuksen hoitoon. Mitä se muutos sitten olisi? Että ei enää niin helposti pääsisi eläkkeelle? Jotain osatyökykyisyyteen liittyvää? En osaa sanoa.

Psykoosi sairauksissakin on joitakin mielenkiintoisia tutkimuslinjoja, yksi taisi olla matala asteisiin tulehduksiin liittyvä, ja toista en muista. Mutta niistä ei ole vielä kuulunut mitään läpimurtoja.

Teoriassa sellainenkin paradigman vaihdos olisi mahdollinen, että kaikki sairaudentunnottomat olisivatkin oikeassa, ja syy onkin loppumaailman, mutta se ei ehkä tapahdu omana elinaikanani.

Paradigmojen muuttumista odotellessa.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitoparadigman muuttuminen vaatisi jonkun ”teknisen” innovaation toteutuakseen. Suurimmat tilaukset tällä hetkellä on varmaan ahdistuksen ja masennuksen hoitoon. Mitä se muutos sitten olisi? Että ei enää niin helposti pääsisi eläkkeelle? Jotain osatyökykyisyyteen liittyvää? En osaa sanoa.

Psykoosi sairauksissakin on joitakin mielenkiintoisia tutkimuslinjoja, yksi taisi olla matala asteisiin tulehduksiin liittyvä, ja toista en muista. Mutta niistä ei ole vielä kuulunut mitään läpimurtoja.

Teoriassa sellainenkin paradigman vaihdos olisi mahdollinen, että kaikki sairaudentunnottomat olisivatkin oikeassa, ja syy onkin loppumaailman, mutta se ei ehkä tapahdu omana elinaikanani.

Paradigmojen muuttumista odotellessa.

Lue lisää

Omakohtaisesti voisin sanoa että ahdistuksen ja masennuksen hoidossa on auttaneet eniten 1) autonomisen hermoston tasaaminen niin että autonominen hermosto pysyy tasapainossa ja uskoisin että monen ihmisen ongelma on ylivireä tai lopulta alivireä hermosto tässä nykymaailman menossa eli jos meinaa aidosti ns. parantua niin tähän kannattaa satsata 2) ruokavalio ja päihteettömyys jossa en esim käytä mitään stimulantteja esim. kofeiinia tai nikotiinia tai alkoholia ja huolehdin että aivot saa riittävästi ravintoaineita 3) tietyt rutiinit mitä tekee itsensä eteen esim liikkuminen joihin voi palata jos on hankalaa 4) ihmisyyden filosofinen pohdiskelu ja myös yhteiskunnan elämänmenon kriittinen pohdiskelu - lisääkö tietyt asiat hyvinvointia mitä päähämme laitetaan 5) itsestä riippumattomat asiat esimerkiksi talouteen liittyvät asiat jos jossain vaiheessa ei ole ollut työkuntoinen. tässä mukana on se että aina emme ole kaikesta itse vastuussa koska maailma voi heitellä meitä vaikka kuinka kurjiin esim. taloudellisiin tilanteisiin jos esim työkyky heikkenee 6) sosiaaliset suhteet ja keskustelu ihmisten kanssa. 7) brutaalisti vain tunteiden kohtaaminen niiden hautaamisen sijaan 8) merkityksellisten asioiden tekeminen jossa aivot saa haastetta myös mutta ei niin että kynttilää polttaa molemmista päistä

Jos joskus on hankalaa usein aika auttaa, itsestä huolenpitämisen rutiinit ynnä muu.
Filosofinen pohdinta elämästä. Elämän ei tarvi olla mitään iloa ja auvoa koska elämässä tapahtuu kaikenlaista raskasta joka voi vetää mielialan alas mistä kaikki ei tosiaankaan ole itsestä riippuvaista. Kun ymmärtää syvemmin sen että elämän ei kuulu olla iloa tai auvoa elämä helpottuu merkittävästi koska itseä ei tosiaankaan tarvi tulkita sairaana jos kärsii jos on raskasta mutta on tärkeää kuitenkin huolehtia itsestä kaiken keskellä.

. Ongelma on se että ihmiset eivät myös itse välttämättä halua kokeilla muuttaa holistisesti elämäänsä vaan haluavat jatkaa samaa joka heitä psyykkisesti tuhoaa ja osin myös yhteiskunta voi tuhota ihmisten päätä koska se on rakennettu tietyllä tavalla esim kilpailukeskeiseksi joka ei välttämättä lisää ihmisten hyvinvointia.

Itselläni meni muutama vuosi kasvaa ja ymmärtää asioita ja nämä eivät nuoresta asti olleet minulle itsestäänselvyyksiä. En tosiaankaan osannut ajataella kriittisesti nuorena mistään ja kadun että aloin hahmottaa itseäni liikaa identifioitumalla diagnoosiin ja alkamalla vetämään nappeja kuvitellen että ne jotenkin korjaavat jotain rikkoutunutta aivoissani vaikka oikeasti ne meinasivat tuhota lopussa koko elämäni. Minulle jätettiin selittämättä paljon pillereistä ja niihin liittyvistä ongelmista

Uskon että tulevaisuudessa esim hyvätuloiset alkavat hyödyntää enemmän holistisia oppeja itsestä huolehtimiseen siinä missä ennen hoito on ollut pillerikeskeistä, ihmisten aivokemioiden hoitokeskeistä. Köyhemmille jää sitten ne pillerit ja terapialässytysmalli. En siis yhtään vähättele terapian hyötyjä. Lehdissä on ollut esim ravitsemushoitotutkimuksesta ynnä muusta.

Tarve tavallaan akuutisti auttaa ihmisiä tulee johtamaan pillerireitille mutta toivon mukaan ihmiset saavat paremman informaation aineista niin että ne hahmotetaan enemmän psykoaktiivisina aineina eikä jonain aivokemioita korjaavina rohtoina jolloin niitä käytettäisiin lyhyemmän aikaa ja kriittisemmin. Psykiatrian olisi aika herätä siihen kuinka lyhyellä tutkimuksella suurelle osalle ihmisiä tungetaan pillereitä.

Loppupeleissä avaimet hyvinvointiin voivat olla aika yksinkertaisia (olen täysin hämmästynyt siitä miten yksinkertaisilla muutoksilla esim selittämätön ahdistus voi vähentyä) mutta loppupeleissä monimutkaisia koska hyvinvoinnista huolehtiminen ilman jotain pilleriä vaatii kokonaisvaltaista ajattelua. Tässä on esimerkiksi järkevää ajattelua ahdistuksesta ja sen lähestymisestä:
https://www.washingtonpost.com/wellness/2022/12/21/anxiety-body-responses/

Anonyymi kirjoitti:

Omakohtaisesti voisin sanoa että ahdistuksen ja masennuksen hoidossa on auttaneet eniten 1) autonomisen hermoston tasaaminen niin että autonominen hermosto pysyy tasapainossa ja uskoisin että monen ihmisen ongelma on ylivireä tai lopulta alivireä hermosto tässä nykymaailman menossa eli jos meinaa aidosti ns. parantua niin tähän kannattaa satsata 2) ruokavalio ja päihteettömyys jossa en esim käytä mitään stimulantteja esim. kofeiinia tai nikotiinia tai alkoholia ja huolehdin että aivot saa riittävästi ravintoaineita 3) tietyt rutiinit mitä tekee itsensä eteen esim liikkuminen joihin voi palata jos on hankalaa 4) ihmisyyden filosofinen pohdiskelu ja myös yhteiskunnan elämänmenon kriittinen pohdiskelu - lisääkö tietyt asiat hyvinvointia mitä päähämme laitetaan 5) itsestä riippumattomat asiat esimerkiksi talouteen liittyvät asiat jos jossain vaiheessa ei ole ollut työkuntoinen. tässä mukana on se että aina emme ole kaikesta itse vastuussa koska maailma voi heitellä meitä vaikka kuinka kurjiin esim. taloudellisiin tilanteisiin jos esim työkyky heikkenee 6) sosiaaliset suhteet ja keskustelu ihmisten kanssa. 7) brutaalisti vain tunteiden kohtaaminen niiden hautaamisen sijaan 8) merkityksellisten asioiden tekeminen jossa aivot saa haastetta myös mutta ei niin että kynttilää polttaa molemmista päistä

Jos joskus on hankalaa usein aika auttaa, itsestä huolenpitämisen rutiinit ynnä muu.
Filosofinen pohdinta elämästä. Elämän ei tarvi olla mitään iloa ja auvoa koska elämässä tapahtuu kaikenlaista raskasta joka voi vetää mielialan alas mistä kaikki ei tosiaankaan ole itsestä riippuvaista. Kun ymmärtää syvemmin sen että elämän ei kuulu olla iloa tai auvoa elämä helpottuu merkittävästi koska itseä ei tosiaankaan tarvi tulkita sairaana jos kärsii jos on raskasta mutta on tärkeää kuitenkin huolehtia itsestä kaiken keskellä.

. Ongelma on se että ihmiset eivät myös itse välttämättä halua kokeilla muuttaa holistisesti elämäänsä vaan haluavat jatkaa samaa joka heitä psyykkisesti tuhoaa ja osin myös yhteiskunta voi tuhota ihmisten päätä koska se on rakennettu tietyllä tavalla esim kilpailukeskeiseksi joka ei välttämättä lisää ihmisten hyvinvointia.

Itselläni meni muutama vuosi kasvaa ja ymmärtää asioita ja nämä eivät nuoresta asti olleet minulle itsestäänselvyyksiä. En tosiaankaan osannut ajataella kriittisesti nuorena mistään ja kadun että aloin hahmottaa itseäni liikaa identifioitumalla diagnoosiin ja alkamalla vetämään nappeja kuvitellen että ne jotenkin korjaavat jotain rikkoutunutta aivoissani vaikka oikeasti ne meinasivat tuhota lopussa koko elämäni. Minulle jätettiin selittämättä paljon pillereistä ja niihin liittyvistä ongelmista

Uskon että tulevaisuudessa esim hyvätuloiset alkavat hyödyntää enemmän holistisia oppeja itsestä huolehtimiseen siinä missä ennen hoito on ollut pillerikeskeistä, ihmisten aivokemioiden hoitokeskeistä. Köyhemmille jää sitten ne pillerit ja terapialässytysmalli. En siis yhtään vähättele terapian hyötyjä. Lehdissä on ollut esim ravitsemushoitotutkimuksesta ynnä muusta.

Tarve tavallaan akuutisti auttaa ihmisiä tulee johtamaan pillerireitille mutta toivon mukaan ihmiset saavat paremman informaation aineista niin että ne hahmotetaan enemmän psykoaktiivisina aineina eikä jonain aivokemioita korjaavina rohtoina jolloin niitä käytettäisiin lyhyemmän aikaa ja kriittisemmin. Psykiatrian olisi aika herätä siihen kuinka lyhyellä tutkimuksella suurelle osalle ihmisiä tungetaan pillereitä.

Loppupeleissä avaimet hyvinvointiin voivat olla aika yksinkertaisia (olen täysin hämmästynyt siitä miten yksinkertaisilla muutoksilla esim selittämätön ahdistus voi vähentyä) mutta loppupeleissä monimutkaisia koska hyvinvoinnista huolehtiminen ilman jotain pilleriä vaatii kokonaisvaltaista ajattelua. Tässä on esimerkiksi järkevää ajattelua ahdistuksesta ja sen lähestymisestä:
https://www.washingtonpost.com/wellness/2022/12/21/anxiety-body-responses/

Lue lisää

millä tavoin itse parannuin psykoottisesta kokemuksesta mikä puhkesi jossain vaiheessa lääkepurkua joka sotki uneni oli
1) ylläolevat keinot ja en voisi enempää painottaa sitä miten paljon voi, kuten täällä joku toinenkin on maininnut, auttaa se että lopettaa päätä sotkevien aineiden käyttämisen on kyseessä sitten lääke tai jollekin toiselle alkoholi jos se aiheuttaa sekavuutta
2) fyysistä riippuvuutta aiheuttavien aineiden hidas asteittainen alasajo koska psykiatria tulkitsee herkästi psykiatrian aineisiin tulevan fyysisen riippuvuuden seurauksia ihmisen mielenterveysongelmana. Tämä hyvin pieniasteinen purku myös esti mm. unen sotkeentumista mikä sotki päätä
3) traumainformatiivisuus
4) kieltäytyminen identifioitumisesta psykiatrian antamiin diagnooseihin kun tiesin että olin ensinnäkin kokenut harmia lääkkeistä ja siitä kesti aikaa kuntoutua kun oli käynyt hemmetin huonossa kunnossa. Ajan antaminen toipumiselle ja sen ymmärtäminen mitä kaikkea itsensä eteen voi tehdä kuntoutuakseen. Aivoterveyden ja hermoston terveyden tukeminen on avainsanassa.

"Miksi et ennen lääkkeitä hoitanut itseäsi jogalla, ruokavaliolla ja avoimen dialogin mallilla kuntoon?"

En osannut vielä silloin ajatella kriittisesti. Olin nuori eikä minulla ollut sitä tietoa ja ymmärrystä mitä nykyään on. Ajattelin itsestäni diagnoosin kautta niin että ajattelin että minulla ei olisi edes mahdollisia keinoja auttaa itseäni pillereiden ulkopuolella jotka voisivat olla ihan tehokkaita keinoja. Opin hahmottamaan itseni tieteeseen perustumattomien teorioiden kautta. Aloin kokea lääkkeen välttämättömänä perustellen sitä itselleni myös esimerkiksi olon kautta mikä vieroituksessa tuli.

Käytännössä minulle esiteltiin lääke valossa, jossa masennus trivialisoitiin joksikin aivokemioiden ongelmaksi jota lääke korjaa. Alun myönteinen kokemus lääkkeestä jäi mieleeni mutta en osannut hahmottaa sitä ajan kuluessa että oikeasti ne myönteiset kokemukset lääkkeestä vain hävisivät ja hävisivät ja ajallisesti suuri osa lääkkeen kanssa olosta oli ongelmallista ja lääkeannoksen säätöä, vieroitusyrityksiä, haittavaikutuksia.

"The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67, 68]." https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Olen seuraillut mielenkiinnolla esimerkiksi tätä kanavaa jossa tämä nainen on kokeillut ketoruokavaliota skitsoaffektiiviseen häiriöönsä ja psykiatri Chris Palmeria joka on puhunut metabolisista hoidoista psyyken ongelmiin https://www.youtube.com/@LivingWellwithSchizophrenia/videos

Uskon että ihmisten luonnollisten tarpeiden täyttäminen on se mikä voi monia auttaa. Se mitä keho tarvii, se mitä luontaisesti tarvimme. Luontaisuus (ja ei en tarkoita marihuanakasvia ;). Aivoterveyden, mitokondrioiden toiminnan, suoliston ja metaboliikan tukeminen elintavoilla on se mikä voi olla kaiken pohja.

Mutta ihmiset eivät ole valmiita panostamaan monesti elintapoihin tai odottavat pikatuloksia. Ihmiset eivät myöskään ole välttämättä kykeneväisiä kohtaamaan kärsimystä silmästä silmään vaan pakenevat sitä mielummin vaikka se kasvaisi isommaksi siten.

Psykiatria tarjoaa myös sitä mitä ihmiset haluavat. Pikavoittoja.

Mutta ymmärrän toki jos elämä on liian kuluttavaa siitä huolimatta mutta silti ihmettelen sitä miksi sedatointi on silti niin olennaisessa osassa ihmisten auttamista, jopa pitemmän päälle

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko hatusta heitettyä lukua? Kuten nimikin jo sanoo, se ei perustu mihinkään tieteelliseen faktaan, vaan on johdonmukainen olettamus siitä minkä verran kuntoutujia tunnen. Kyllä tunnen ihmisiä joiden kohdalla uskon, että he pärjäisivät norjalaisessa lääkkeettömässä hoidossa. Mutta ei niitä montaa ole.

Loput luvut ovat tänne linkatusta Mad in American tekemästä haastattelusta.
https://www.madinamerica.com/2023/01/medication-free-treatment-norway/

Suosittelen lukemaan ajatuksen kanssa.

Ihan sellainen retorinen kysymys. Pidätkö itseäsi ihan fiksuna ihmisenä? Oletan että pidät. Miksi et ennen lääkkeitä hoitanut itseäsi jogalla, ruokavaliolla ja avoimen dialogin mallilla kuntoon?

Jos normaali fiksu ihminen ei kykene hoitamaan itseään kokonaisvaltaisella hoidoilla ja/tai hakeutumaan sinne avoimen dialogin malliin, niin minkälainen superhessu me tarvitaan että se kykenee sen tekemään?

Norjassa jossa väkiluku on hyvinkin verrattavissa suomeen, näitä superhessuja on sen yhden yksikön verran, jossa muistaakseni oli noin 30 asiakaspaikkaa.

Hoidossa täytyy muistaa että sillä hoidolla on tavoite. Tavoite parantua, jota tässä tapauksessa voitaisiin kuvailla vaikka yhteiskuntakelpoisuudella. Se ei siis ole uhriutuminen, narsismi, tai sairaudentunnottomuus, tai millä sitä nyt ikinä haluaakaan kuvailla.

Mutta kuten sanottu, se ei ole minulta pois jos rupeatte järjestämään vaikka sitä säätiötä kyseisen hoitolaitoksen taustaorganisaatioksi.

Lue lisää

Mainitsemasi normaalit, fiksut ihmiset eivät kovin herkästi sairastu psyykkisiin sairauksiin.
Miksiköhän sairastunut tekee sen, mitä lääkäri sanoo, esim. alkaa käyttämään lääkkeitä ?
Ehkäpä siksi, että hän haluaa saada jonkinlaista apua, eikä hänellä ole ollut etukäteen kamalasti tietoa, miten psykiatrian kuviot toimii.

Anonyymi kirjoitti:

millä tavoin itse parannuin psykoottisesta kokemuksesta mikä puhkesi jossain vaiheessa lääkepurkua joka sotki uneni oli
1) ylläolevat keinot ja en voisi enempää painottaa sitä miten paljon voi, kuten täällä joku toinenkin on maininnut, auttaa se että lopettaa päätä sotkevien aineiden käyttämisen on kyseessä sitten lääke tai jollekin toiselle alkoholi jos se aiheuttaa sekavuutta
2) fyysistä riippuvuutta aiheuttavien aineiden hidas asteittainen alasajo koska psykiatria tulkitsee herkästi psykiatrian aineisiin tulevan fyysisen riippuvuuden seurauksia ihmisen mielenterveysongelmana. Tämä hyvin pieniasteinen purku myös esti mm. unen sotkeentumista mikä sotki päätä
3) traumainformatiivisuus
4) kieltäytyminen identifioitumisesta psykiatrian antamiin diagnooseihin kun tiesin että olin ensinnäkin kokenut harmia lääkkeistä ja siitä kesti aikaa kuntoutua kun oli käynyt hemmetin huonossa kunnossa. Ajan antaminen toipumiselle ja sen ymmärtäminen mitä kaikkea itsensä eteen voi tehdä kuntoutuakseen. Aivoterveyden ja hermoston terveyden tukeminen on avainsanassa.

"Miksi et ennen lääkkeitä hoitanut itseäsi jogalla, ruokavaliolla ja avoimen dialogin mallilla kuntoon?"

En osannut vielä silloin ajatella kriittisesti. Olin nuori eikä minulla ollut sitä tietoa ja ymmärrystä mitä nykyään on. Ajattelin itsestäni diagnoosin kautta niin että ajattelin että minulla ei olisi edes mahdollisia keinoja auttaa itseäni pillereiden ulkopuolella jotka voisivat olla ihan tehokkaita keinoja. Opin hahmottamaan itseni tieteeseen perustumattomien teorioiden kautta. Aloin kokea lääkkeen välttämättömänä perustellen sitä itselleni myös esimerkiksi olon kautta mikä vieroituksessa tuli.

Käytännössä minulle esiteltiin lääke valossa, jossa masennus trivialisoitiin joksikin aivokemioiden ongelmaksi jota lääke korjaa. Alun myönteinen kokemus lääkkeestä jäi mieleeni mutta en osannut hahmottaa sitä ajan kuluessa että oikeasti ne myönteiset kokemukset lääkkeestä vain hävisivät ja hävisivät ja ajallisesti suuri osa lääkkeen kanssa olosta oli ongelmallista ja lääkeannoksen säätöä, vieroitusyrityksiä, haittavaikutuksia.

"The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67, 68]." https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Olen seuraillut mielenkiinnolla esimerkiksi tätä kanavaa jossa tämä nainen on kokeillut ketoruokavaliota skitsoaffektiiviseen häiriöönsä ja psykiatri Chris Palmeria joka on puhunut metabolisista hoidoista psyyken ongelmiin https://www.youtube.com/@LivingWellwithSchizophrenia/videos

Uskon että ihmisten luonnollisten tarpeiden täyttäminen on se mikä voi monia auttaa. Se mitä keho tarvii, se mitä luontaisesti tarvimme. Luontaisuus (ja ei en tarkoita marihuanakasvia ;). Aivoterveyden, mitokondrioiden toiminnan, suoliston ja metaboliikan tukeminen elintavoilla on se mikä voi olla kaiken pohja.

Mutta ihmiset eivät ole valmiita panostamaan monesti elintapoihin tai odottavat pikatuloksia. Ihmiset eivät myöskään ole välttämättä kykeneväisiä kohtaamaan kärsimystä silmästä silmään vaan pakenevat sitä mielummin vaikka se kasvaisi isommaksi siten.

Psykiatria tarjoaa myös sitä mitä ihmiset haluavat. Pikavoittoja.

Mutta ymmärrän toki jos elämä on liian kuluttavaa siitä huolimatta mutta silti ihmettelen sitä miksi sedatointi on silti niin olennaisessa osassa ihmisten auttamista, jopa pitemmän päälle

Lue lisää

Sekin tukee terveyttä, jos nukkuisi öisin, eikä roikkuisi täällä palstalla keskellä yötä.
En tarkoita pahalla, mutta uni tekee ihmiselle ihan hyvää, auttaa myös mielenterveyteen ja sen ylläpitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Mainitsemasi normaalit, fiksut ihmiset eivät kovin herkästi sairastu psyykkisiin sairauksiin.
Miksiköhän sairastunut tekee sen, mitä lääkäri sanoo, esim. alkaa käyttämään lääkkeitä ?
Ehkäpä siksi, että hän haluaa saada jonkinlaista apua, eikä hänellä ole ollut etukäteen kamalasti tietoa, miten psykiatrian kuviot toimii.

Lue lisää

Niin se on se mitä kukakin pitää sairaana. Itse en pidä sairautena moniakaan ihmisyyteen kuuluvia asioita kuten reagointia alakulolla, uupumuksella tai ahdistuksella todella stressaaviin tapahtumiin vaan siitä voi olla hyötyäkin jotta muuttaa esim asioita elämässä mitkä näitä tiloja edesauttavat. Apua toki ihmiset voivat haluta, tietämättä mitä seurauksia siitä on.

Resilienssi ja elämän taidot kasvavat elämän aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Sekin tukee terveyttä, jos nukkuisi öisin, eikä roikkuisi täällä palstalla keskellä yötä.
En tarkoita pahalla, mutta uni tekee ihmiselle ihan hyvää, auttaa myös mielenterveyteen ja sen ylläpitoon.

Lue lisää

Ja tämä kuuluu sinulle miten. ja nukun hyvin kiitos kysymästä

Anonyymi kirjoitti:

Ja tämä kuuluu sinulle miten. ja nukun hyvin kiitos kysymästä

Ihmisen ei tarvi elää täydellisen moitteettomasti parantaakseen elämäänsä ja hyvinvointia. Ei tarvitse lopettaa herkkuja sataprosenttisesti mutta syödä pääasiallisesti terveellistä ruokaa, ei tarvi nukkua välillä 22-06 joka päivä, omata jotain äärimmäistä biohakkerin etiikkaa itsestä huolehtimisessa, omata täydellistä kurinalaisuutta, tärkeintä on se että kykenee löytämään rutiinit jotka onnistuu kannattelemaan ihmistä jos tulee vaikeuksia ja keho voi hyvin. Ja hoitaa aivoterveyttään. Se jos valvoo toisinaan ei tarkoita että olisi epäonnistunut itsestä huolehtimisessa.

Joissain asioissa ihmisillä lienee syytä olla absoluuttisen tiukka, esim jos joku on alkoholisti niin alkoholittomuudessa tai jos joku asia erityisesti heikentää mielenterveyttä niin sen suhteen. Itse en suosittele päihteitä laisinkaan jo aivoterveyden kannalta. Eikä siinä että hermostoni alkoholia sietäisikään edes pienknä määrinä herkistymisen jälkeen mikä tapahtui viimeisessä lääkintäputkessa jolloin vieroituksessa aloin herkistyä ja sen jälkeen en ole sietänyt lääkkeitä. Hermostossani menee jatkuvasti kuin neuropaattisia tuntemuksia kiitos psyykenlääkesotkun ja en halua kokeilla mitään mikä puhkaisisi esim neurologisia tai hermostollisia oireita mitä joskus koin lääkkeiden seurauksena.

Anonyymi kirjoitti:

Mainitsemasi normaalit, fiksut ihmiset eivät kovin herkästi sairastu psyykkisiin sairauksiin.
Miksiköhän sairastunut tekee sen, mitä lääkäri sanoo, esim. alkaa käyttämään lääkkeitä ?
Ehkäpä siksi, että hän haluaa saada jonkinlaista apua, eikä hänellä ole ollut etukäteen kamalasti tietoa, miten psykiatrian kuviot toimii.

Lue lisää

En menis sanomaan.

Sen verran monta fiksua ihmistä olen tavannut sairastuneena, että se ei aina ole se mielenterveyden suojatekijä. Tietysti voi viisastella, että mieleltään sairas ihminen ei ole enää normaali, joten siinä mielessä olet oikeassa, mutta sekään ei nyt tässä ole se olennainen asia.

Se että omaat lääkkeettömänä sellaisen sairaudentunnon että osaat hakeutua sinne lääkkeettömään hoitoon, on vaan niin hemmetin paljon vaadittu ihmisiltä. Että niitä ei montaa ole.

Anonyymi kirjoitti:

En menis sanomaan.

Sen verran monta fiksua ihmistä olen tavannut sairastuneena, että se ei aina ole se mielenterveyden suojatekijä. Tietysti voi viisastella, että mieleltään sairas ihminen ei ole enää normaali, joten siinä mielessä olet oikeassa, mutta sekään ei nyt tässä ole se olennainen asia.

Se että omaat lääkkeettömänä sellaisen sairaudentunnon että osaat hakeutua sinne lääkkeettömään hoitoon, on vaan niin hemmetin paljon vaadittu ihmisiltä. Että niitä ei montaa ole.

Lue lisää

Millä tavalla loppujen lopuksi määritellään normaali ?
Onko sellaista edes olemassa ?

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla loppujen lopuksi määritellään normaali ?
Onko sellaista edes olemassa ?

Hyvä kysymys. Tässä asiayhteydessä se voisi hyvinkin olla sellainen ihminen jonka "omituisuudet" eivät merkittävästi haittaa tai estä hänen, ja hänen kanssa ihmisten elämää.

Ehkä paino vielä jälkimmäisellä, koska suomessahan metsää riittää, missä saa olla hyvinkin yksilöllinen, eikä ketään kiinnosta.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kysymys. Tässä asiayhteydessä se voisi hyvinkin olla sellainen ihminen jonka "omituisuudet" eivät merkittävästi haittaa tai estä hänen, ja hänen kanssa ihmisten elämää.

Ehkä paino vielä jälkimmäisellä, koska suomessahan metsää riittää, missä saa olla hyvinkin yksilöllinen, eikä ketään kiinnosta.

Lue lisää

On se kyllä siitäkin kiinni, miten toinen ihminen näkee toisen " normaaliuden " tai mahdolliset outoudet.
Ihmiset ovat aika kovia tuomitsemaan muita. Itsessähän ei ole koskaan mitään vikaa...

Anonyymi kirjoitti:

On se kyllä siitäkin kiinni, miten toinen ihminen näkee toisen " normaaliuden " tai mahdolliset outoudet.
Ihmiset ovat aika kovia tuomitsemaan muita. Itsessähän ei ole koskaan mitään vikaa...

Lue lisää

Se kuule sitten vasta onkin se vekkuli ihmisryhmä, joka luulee että toinen tuomitsee, ja tuomitsee heidät siitä hyvästä että luuleevat niin, vaikka mitään tuomitsemista ei olisi edes tapahtunutkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Se kuule sitten vasta onkin se vekkuli ihmisryhmä, joka luulee että toinen tuomitsee, ja tuomitsee heidät siitä hyvästä että luuleevat niin, vaikka mitään tuomitsemista ei olisi edes tapahtunutkaan.

Lue lisää

Toki on olemassa myös se pieni " vekkuli ihmisryhmä ", mutta totta on sekin, että jotkut antavat rumaakin palautettaan pienestäkin poikkeavuudesta, jos jollain ihmisellä on pientäkin erilaisuutta toiminnassaan, puheissaan, ulkonäössään, ym.
Kyllä, luulemistakin on, mutta ei se sitä ole aina.
Ehkä sinä et sitä ymmärrä, jos et ole mitenkään " poikkeava " itse, tai et ole itse muita " tuomitseva " ihminen.

Sanotkohan jonkun maan asukkaista jotka joutuu sodan keskellä elämään että onneksi suurin osa maailman maista ei ole sodassa. Että aika marginaalinen ryhmä näin onneksi kun vertaa paljonko ihmisiä on olemassa.

PSSD ei välttämättä ole invalidisoiva vaikka voikin viedä elämänlaadun alas. Osa sanoo että se on oirekimppu jonka oireet on laajempia kuin vain seksuaaliset häiriöt, vähän niinkuin post finasteridi oireet eli PFS. Sen sijaan psyykenlääkkeet voi aiheuttaa hermostollisia ja kognitiivisia oireita mitkä on invalidisoivia.

Anonyymi kirjoitti:

Sanotkohan jonkun maan asukkaista jotka joutuu sodan keskellä elämään että onneksi suurin osa maailman maista ei ole sodassa. Että aika marginaalinen ryhmä näin onneksi kun vertaa paljonko ihmisiä on olemassa.

PSSD ei välttämättä ole invalidisoiva vaikka voikin viedä elämänlaadun alas. Osa sanoo että se on oirekimppu jonka oireet on laajempia kuin vain seksuaaliset häiriöt, vähän niinkuin post finasteridi oireet eli PFS. Sen sijaan psyykenlääkkeet voi aiheuttaa hermostollisia ja kognitiivisia oireita mitkä on invalidisoivia.

Lue lisää

Esim täällä on tietoa siitä mitä on psyykenlääkeharmi.

https://youtube.com/@taperclinic?si=ujTv07YcNxEjyrDH

Pilven päivittäinen annos on huonoksi aivoille. Ei suositeltavaa ollenkaan. Kyllä päänsä saa mäsäksi pilvelläkin.

Anonyymi kirjoitti:

Pilven päivittäinen annos on huonoksi aivoille. Ei suositeltavaa ollenkaan. Kyllä päänsä saa mäsäksi pilvelläkin.

Ei kannata uskoa tuota puoskarien propagandaa. Yrittävät vaan kaupata epätoivoisesti omia myrkkyjään

Anonyymi kirjoitti:

Ei kannata uskoa tuota puoskarien propagandaa. Yrittävät vaan kaupata epätoivoisesti omia myrkkyjään

Kokaiinilla saa paremman olon

Anonyymi kirjoitti:

Kokaiinilla saa paremman olon

Mutta mistä se johtuu, että on saatava pää sekaisin, aineella kuin aineella ?
Elämän ongelmat voi ratkoa muutenkin.
Ahdistuksen ym. pystyy oppimaan hallitsemaan myös selvin päin.
Aineiden käyttö on pelkkää todellisuuden pakoilua.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta mistä se johtuu, että on saatava pää sekaisin, aineella kuin aineella ?
Elämän ongelmat voi ratkoa muutenkin.
Ahdistuksen ym. pystyy oppimaan hallitsemaan myös selvin päin.
Aineiden käyttö on pelkkää todellisuuden pakoilua.

Lue lisää

Kun todellisuus on tarpeeksi kurjaa, eikä tulevaisuudessa ole mitään parempaa luvassa (huonompaa kyllä) on edes hetkellinen pako ja parempi olo tervetullut.
Vaihtoehtona tietysti pysyvä ratkaisu kaikkiin ongelmiin, onnistuu vaikka ottamalla yliannostuksen

Anonyymi kirjoitti:

Mutta mistä se johtuu, että on saatava pää sekaisin, aineella kuin aineella ?
Elämän ongelmat voi ratkoa muutenkin.
Ahdistuksen ym. pystyy oppimaan hallitsemaan myös selvin päin.
Aineiden käyttö on pelkkää todellisuuden pakoilua.

Lue lisää

Miksi pitäisi kärsiä jos on mahdollista helpottaa oloa? Tietynlaiset masokisti tietysti oppivat nauttimaan jatkuvasta tuskasta ja vaikeuksista

Anonyymi kirjoitti:

Mutta mistä se johtuu, että on saatava pää sekaisin, aineella kuin aineella ?
Elämän ongelmat voi ratkoa muutenkin.
Ahdistuksen ym. pystyy oppimaan hallitsemaan myös selvin päin.
Aineiden käyttö on pelkkää todellisuuden pakoilua.

Lue lisää

Tuolla perusteella voitaisiin kieltää alkoholikin, sitäkin käytetään todellisuus pakoon ja käytöstä aiheutuu ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Tuolla perusteella voitaisiin kieltää alkoholikin, sitäkin käytetään todellisuus pakoon ja käytöstä aiheutuu ongelmia.

Koko Euroopan laajuinen kieltolaki tekisi kyllä hyvää

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi kärsiä jos on mahdollista helpottaa oloa? Tietynlaiset masokisti tietysti oppivat nauttimaan jatkuvasta tuskasta ja vaikeuksista

Olen tästä eri mieltä.
Omasta kokemuksesta tiedän, että joo, helpottaa hetkeksi, kun päihteillä itseään lääkitsee, nyt tulee se mutta..
" Jatkuvasta tuskasta ja vaikeuksista " voin kertoa, päihteitä lääkkeenä käyttäessä tuskasta tulee krooninen, elämä muuttuu tuskaiseksi ja vaikeaksi. Se ei ole hyvä ratkaisu pitempiaikaiseksi " omahoidoksi ".
Enemmän siinä on masokisti, kun jatkaa toimintaa, vaikeuksia elämässä ja päihteitä sekaisin.

Joku mainitsi myös yliannostuksen, lopullinen ratkaisuko ? Sekään ei ole välttämättä lopullinen ratkaisu, itse yritin yliannostusta monet kerrat, henki ei lähtenyt ( tänä päivänä olen jopa onnellinen siitä, ettei se koskaan onnistunut ).

Jos joku voisi täällä kertoa, täysin rehellisesti, onko tullut parempaan kuntoon lääkitessään itseään päihteillä, vaikkapa useamman vuoden ajan ?
Jos joku niin väittää, niin uskallan väittää vastaan, että se on täysin mahdotonta.

Anonyymi kirjoitti:

Koko Euroopan laajuinen kieltolaki tekisi kyllä hyvää

Miten kävikään Suomessa silloin, kun oli kieltolaki ?
Alkoholin käyttö vain lisääntyi, ja reilusti. Salakapakoita, salakuljetusta, ym.
Ei käynyt siten, kuin oli lailla tarkoituksena.

Anonyymi kirjoitti:

Olen tästä eri mieltä.
Omasta kokemuksesta tiedän, että joo, helpottaa hetkeksi, kun päihteillä itseään lääkitsee, nyt tulee se mutta..
" Jatkuvasta tuskasta ja vaikeuksista " voin kertoa, päihteitä lääkkeenä käyttäessä tuskasta tulee krooninen, elämä muuttuu tuskaiseksi ja vaikeaksi. Se ei ole hyvä ratkaisu pitempiaikaiseksi " omahoidoksi ".
Enemmän siinä on masokisti, kun jatkaa toimintaa, vaikeuksia elämässä ja päihteitä sekaisin.

Joku mainitsi myös yliannostuksen, lopullinen ratkaisuko ? Sekään ei ole välttämättä lopullinen ratkaisu, itse yritin yliannostusta monet kerrat, henki ei lähtenyt ( tänä päivänä olen jopa onnellinen siitä, ettei se koskaan onnistunut ).

Jos joku voisi täällä kertoa, täysin rehellisesti, onko tullut parempaan kuntoon lääkitessään itseään päihteillä, vaikkapa useamman vuoden ajan ?
Jos joku niin väittää, niin uskallan väittää vastaan, että se on täysin mahdotonta.

Lue lisää

No jos yliannostuksen ottaminen on ylivoimaisen vaikeaa, niin vaihtoehtoja löytyy. Kaikki vitutus, ongelmat, kivut ja tuska päättyy lopullisesti esim. hirttäytymällä, hyppäämällä junan/rekan alle, viiltämällä ranteet auki

Aina on mahdollisuus, jos vain halua löytyy

Anonyymi kirjoitti:

No jos yliannostuksen ottaminen on ylivoimaisen vaikeaa, niin vaihtoehtoja löytyy. Kaikki vitutus, ongelmat, kivut ja tuska päättyy lopullisesti esim. hirttäytymällä, hyppäämällä junan/rekan alle, viiltämällä ranteet auki

Aina on mahdollisuus, jos vain halua löytyy

Lue lisää

yleensä nämä itsemurhassa "epäonnistuneet" ovat lähinnä huomiohuoria, jotka eivät edes yrittäneet tappaa itseään tai eivät uskaltaneet

Anonyymi kirjoitti:

yleensä nämä itsemurhassa "epäonnistuneet" ovat lähinnä huomiohuoria, jotka eivät edes yrittäneet tappaa itseään tai eivät uskaltaneet

Toisaalta tietysti hienoa, jos viime hetkellä muistaa että on jotain tai joku jonka vuoksi vielä yrittää elää.
Kaikilla ei valitettavasti ole tälläisiä syitä jatkaa

Anonyymi kirjoitti:

No jos yliannostuksen ottaminen on ylivoimaisen vaikeaa, niin vaihtoehtoja löytyy. Kaikki vitutus, ongelmat, kivut ja tuska päättyy lopullisesti esim. hirttäytymällä, hyppäämällä junan/rekan alle, viiltämällä ranteet auki

Aina on mahdollisuus, jos vain halua löytyy

Lue lisää

Mahdollisuuksia on muitakin. Voi yrittää saada apua ja selviytyä ongelmistaan, ja antaa elämän jatkua.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta tietysti hienoa, jos viime hetkellä muistaa että on jotain tai joku jonka vuoksi vielä yrittää elää.
Kaikilla ei valitettavasti ole tälläisiä syitä jatkaa

Voisihan sitä myös muistaa, että ihan itsensä vuoksi voisi vielä yrittää elää.
Oman itsemme elämää täällä eletään, ei muiden elämää.

Anonyymi kirjoitti:

yleensä nämä itsemurhassa "epäonnistuneet" ovat lähinnä huomiohuoria, jotka eivät edes yrittäneet tappaa itseään tai eivät uskaltaneet

Tavallaan tuokin on myönnettävä, vaikka huomiohuora on huono/ruma sana missään yhteydessä käytettäväksi.
Ehkä itsellänikään ei ollut aina tarkoituksena saada itseäni hengiltä, usein taisi olla pelkkä hätähuuto, että hei, mulla on tosi vaikeaa, eikö kukaan näe sitä, tarvitsen apua. Elämä oli umpikujassa, joka tuntui, ettei mikään enää auta.
Kenellä mistäkin syystä, mutta kyllä itse huomasin, että elämäntilanne kun oli mikä oli, ei tullut aina ajateltua kovin kauaskantoisesti.
Mutta toistan vielä, että huomiohuora-sanaa ei ole järkevää käyttää. Omassakin nuoruudessa sitä jotkut kyllä aika huoletta joskus jopa "viljelivät ". Syitä oli tosin monenlaisia, riitaisuutta, mustasukkaisuutta, jne.

Leponexin kohdalla taitaa kyse olla enempi siitä, että pääseekö ihminen ylipäätään omaan kotiin asumaan, vai lähteekö laitokseen.

Lobptomioita ei ole tehty enää vuosikymmeniin.

En ehkä sanoisi että suurin osa olisi "hullujen" tekemää, mutta erityisesti läheiset saavat paljon, perusteetonta agressiota osakseen.

Siinä olet oikeassa, että järkipuhe ei hulluuteen auta. Onko se sitten lääkkeet, tai se että läheiseen joutuu katkaisemaan suhteet. Kai se jokainen yrittää keksiä sen parhaan keinon.

Anonyymi kirjoitti:

En ehkä sanoisi että suurin osa olisi "hullujen" tekemää, mutta erityisesti läheiset saavat paljon, perusteetonta agressiota osakseen.

Siinä olet oikeassa, että järkipuhe ei hulluuteen auta. Onko se sitten lääkkeet, tai se että läheiseen joutuu katkaisemaan suhteet. Kai se jokainen yrittää keksiä sen parhaan keinon.

Lue lisää

Toivottavasti Sinut laitetaan lääkkeillä hiljaiseksi kuten toivot muille tehtävän.

Sähköhoidolla käyttäytyminen muuttuu nopeammin

Anonyymi kirjoitti:

Sähköhoidolla käyttäytyminen muuttuu nopeammin

Jokainen vähän valistuneempi tietää että psyykenlääkkeet voi itsessään laukaista aggressiota ja levottomuutta.

Jos haluaa sekoilla elämässä, se onnistuu kun alkaa vetelemään kaikenlaisia mömmöjä. Mukaan lukien psykiatrilta saadut ja laittomat. Tervemenoa sekoboltsilandiaan sitä reittiä.

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti Sinut laitetaan lääkkeillä hiljaiseksi kuten toivot muille tehtävän.

Ei minua laiteta. Satun olemaan töissä yliopistolla arvostetussa virasassa

Ihmiset kunnioittavat minua

Ainoan elämäni aikana tekemäni rikoksen tein runsaan lääkityksen alaisuudessa. Että silleen...

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen vähän valistuneempi tietää että psyykenlääkkeet voi itsessään laukaista aggressiota ja levottomuutta.

Jos haluaa sekoilla elämässä, se onnistuu kun alkaa vetelemään kaikenlaisia mömmöjä. Mukaan lukien psykiatrilta saadut ja laittomat. Tervemenoa sekoboltsilandiaan sitä reittiä.

Lue lisää

Tuli käytyä/oltua sekoboltsilandiassa, ei ollut yhtään kivaa.
Onnekseni sieltä vielä pääsin pois.

Anonyymi kirjoitti:

Ainoan elämäni aikana tekemäni rikoksen tein runsaan lääkityksen alaisuudessa. Että silleen...

Et liene ainoa. http://antidepaware.co.uk/the-stolen-year/

Anonyymi kirjoitti:

Ei minua laiteta. Satun olemaan töissä yliopistolla arvostetussa virasassa

Ihmiset kunnioittavat minua

Haiskahtaa itsekehulta tuo ilmoituksesi, että sinua kunnioitetaan.
Miltä se kunnioituksen saaminen tuntuu ? Mitä saat siitä ?

Kovemmat rangaistukset ja kovemmat vankilaolot. Ja kuolemanrangaistus käyttöön

Anonyymi kirjoitti:

Kovemmat rangaistukset ja kovemmat vankilaolot. Ja kuolemanrangaistus käyttöön

Pamppua kalloon ja koppiin säilöön, oli tekijä hullu tai ei

Anonyymi kirjoitti:

Kovemmat rangaistukset ja kovemmat vankilaolot. Ja kuolemanrangaistus käyttöön

Aloitus oli psyykenlääkkeistä ja niiden harmeista, ei rikoksista.
Psyykkisesti sairasta ei laiteta vankilaan, etenkään jos rikosta ei ole tapahtunut.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus oli psyykenlääkkeistä ja niiden harmeista, ei rikoksista.
Psyykkisesti sairasta ei laiteta vankilaan, etenkään jos rikosta ei ole tapahtunut.

Rivien välistä olen kuitenkin aistivinani että osa postaajista haaveilisi yhteiskunnallista asemaa missa mieleltään sairas ihminen saisi tehdä melkein mitä vain ilman seurauksia, vaikka ei sitä ääneen tohdikkaan sanoa.

Anonyymi kirjoitti:

Rivien välistä olen kuitenkin aistivinani että osa postaajista haaveilisi yhteiskunnallista asemaa missa mieleltään sairas ihminen saisi tehdä melkein mitä vain ilman seurauksia, vaikka ei sitä ääneen tohdikkaan sanoa.

Lue lisää

Ja tämä liittyy miten psyykenlääkkeiden harmeihin?

Anonyymi kirjoitti:

Ja tämä liittyy miten psyykenlääkkeiden harmeihin?

Yritätkö viitata että psyykenpotilaiden pitää kestää vaikka minkälaisia pakkoliikkeitä ja kärsimystä lääkkeiden seurauksena että ajatuskaan ei enää kulje jotta sinulla olisi vähän turvallisempi ja mukavampi olla ja hullut siivottu jonnekin laitokseen?
Eikö ole käynyt mielessä että nuo haitatkin voi tehdä ihmisestä vähän hankalamman? ei vissiin. Olen käynyt näitä raskaampia lääkkeitä läpi yhdessä vaiheessa että voin sanoa että ihminen ei sieltä mihinkään kuitenkaan katoa, mutta jännintä on että silti voi hahmottaa senkin lääkehuurun läpi että joku on pielessä kun kroppa on sotkettu pillereillä. Ja vastavuoroisesti senkin hahmotti heti kun purki lääkkeet että olo oli inhimillisempi ja pystyi ajattelemaan paremmin. Koen että minulla on enemmän kapasiteettia reflektoida ja hahmottaa asioita lääkkeettä kuin lääkkeissä jossa olin enemmän hämmentynyt ja minua ahdisti kun ajatus ei kulkenut mikä sai minut ainakin toimimaan enemmän impulsiivisesti ja hätäisesti kun nykyään kun pystyn punnitsemaan asioita enemmän eikä ole jotain ainetta sotkemassa aivoja.

Anonyymi kirjoitti:

Yritätkö viitata että psyykenpotilaiden pitää kestää vaikka minkälaisia pakkoliikkeitä ja kärsimystä lääkkeiden seurauksena että ajatuskaan ei enää kulje jotta sinulla olisi vähän turvallisempi ja mukavampi olla ja hullut siivottu jonnekin laitokseen?
Eikö ole käynyt mielessä että nuo haitatkin voi tehdä ihmisestä vähän hankalamman? ei vissiin. Olen käynyt näitä raskaampia lääkkeitä läpi yhdessä vaiheessa että voin sanoa että ihminen ei sieltä mihinkään kuitenkaan katoa, mutta jännintä on että silti voi hahmottaa senkin lääkehuurun läpi että joku on pielessä kun kroppa on sotkettu pillereillä. Ja vastavuoroisesti senkin hahmotti heti kun purki lääkkeet että olo oli inhimillisempi ja pystyi ajattelemaan paremmin. Koen että minulla on enemmän kapasiteettia reflektoida ja hahmottaa asioita lääkkeettä kuin lääkkeissä jossa olin enemmän hämmentynyt ja minua ahdisti kun ajatus ei kulkenut mikä sai minut ainakin toimimaan enemmän impulsiivisesti ja hätäisesti kun nykyään kun pystyn punnitsemaan asioita enemmän eikä ole jotain ainetta sotkemassa aivoja.

Lue lisää

Kun jotkut sitten luulee joskus vanhuksena että laittakaa mut lääkkeisiin niin eipä oo murheita tyyliin jossain laitoksessa. Senkin huomaa kyllä ihan selkeästi että asiat ei oo kropassa ja aivoissa kunnossa kun menee koktaili lääkkeitä. Huomaa että helkkari sentääs tässähän on muutos entiseen olemiseen selkeästi ja jokin on pielessä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja tämä liittyy miten psyykenlääkkeiden harmeihin?

Kerro sinä, miten kaikki täällä foorumilla aina kääntyy niihin psyykelääke harmeihin?

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti Sinut laitetaan lääkkeillä hiljaiseksi kuten toivot muille tehtävän.

Erittäin hyvä pointti. Siinä vaiheessa varmaan minut laitetaankin hiljaiseksi, jos rupean terrorisoimaan läheisiäni tai häiriköimään ostoskeksuksessa.

Mutta niin pitkään kun istun täällä metsässä ja syytän muita ihmisiä vaikka tämän suomi 24 sivuston kautta, niin riski lienee ottamisen arvoinen.

Anonyymi kirjoitti:

Yritätkö viitata että psyykenpotilaiden pitää kestää vaikka minkälaisia pakkoliikkeitä ja kärsimystä lääkkeiden seurauksena että ajatuskaan ei enää kulje jotta sinulla olisi vähän turvallisempi ja mukavampi olla ja hullut siivottu jonnekin laitokseen?
Eikö ole käynyt mielessä että nuo haitatkin voi tehdä ihmisestä vähän hankalamman? ei vissiin. Olen käynyt näitä raskaampia lääkkeitä läpi yhdessä vaiheessa että voin sanoa että ihminen ei sieltä mihinkään kuitenkaan katoa, mutta jännintä on että silti voi hahmottaa senkin lääkehuurun läpi että joku on pielessä kun kroppa on sotkettu pillereillä. Ja vastavuoroisesti senkin hahmotti heti kun purki lääkkeet että olo oli inhimillisempi ja pystyi ajattelemaan paremmin. Koen että minulla on enemmän kapasiteettia reflektoida ja hahmottaa asioita lääkkeettä kuin lääkkeissä jossa olin enemmän hämmentynyt ja minua ahdisti kun ajatus ei kulkenut mikä sai minut ainakin toimimaan enemmän impulsiivisesti ja hätäisesti kun nykyään kun pystyn punnitsemaan asioita enemmän eikä ole jotain ainetta sotkemassa aivoja.

Lue lisää

Suomessa on erittäin paljon saatavilla hoitoa tai ja kuntoutumista tukevia palveluita mihin ei liity lääkkeet, eikä siten myöskään niiden harmit.

Se että niitä ei pystytä tunnustamaan tälllä foorumilla, saati juttelemaan niistä, kertoo sitä omaa karua kieltään siitä yhteistyökyvyn puutteesta.

Surullinen puoli siinä on tietenkin se, että sitä saa mitä tilaa.

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä pointti. Siinä vaiheessa varmaan minut laitetaankin hiljaiseksi, jos rupean terrorisoimaan läheisiäni tai häiriköimään ostoskeksuksessa.

Mutta niin pitkään kun istun täällä metsässä ja syytän muita ihmisiä vaikka tämän suomi 24 sivuston kautta, niin riski lienee ottamisen arvoinen.

Lue lisää

Miksi omaa mielentilaa ja mielialaa koskevista asioista pitäisi syyttää muita ihmisiä ?
Ehkä muut ihmiset, ympäristö, yhteiskunta, ym. voi saada olon tuntumaan kurjalta, mutta omasta itsestä nekin tunteet tulevat, että saattaa tulla huono olla, ahdistaa, ym.
Turhaa siitä on muita syyttää. Oma pää, omat ajatukset ja tunteet tulisi saada kuntoon, että pärjäisi edes itsensä kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Kerro sinä, miten kaikki täällä foorumilla aina kääntyy niihin psyykelääke harmeihin?

Aloitus oli tehty juurikin tuosta aiheesta.

Anonyymi kirjoitti:

Kun jotkut sitten luulee joskus vanhuksena että laittakaa mut lääkkeisiin niin eipä oo murheita tyyliin jossain laitoksessa. Senkin huomaa kyllä ihan selkeästi että asiat ei oo kropassa ja aivoissa kunnossa kun menee koktaili lääkkeitä. Huomaa että helkkari sentääs tässähän on muutos entiseen olemiseen selkeästi ja jokin on pielessä.

Lue lisää

Itseäni ainakin juuri se tulevassa vanhuudessa vähän kauhistuttaakin, jos lyövät kovat lääkitykset päälle, viimeistään siinä vaiheessa, jos en enää itse kykene paljon omiin asioihin vaikuttamaan.
Vaikka tässä vaiheessa ei voi tietää, elääkö edes vanhaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Itseäni ainakin juuri se tulevassa vanhuudessa vähän kauhistuttaakin, jos lyövät kovat lääkitykset päälle, viimeistään siinä vaiheessa, jos en enää itse kykene paljon omiin asioihin vaikuttamaan.
Vaikka tässä vaiheessa ei voi tietää, elääkö edes vanhaksi.

Lue lisää

Itse lähden oman käden kautta ennen sitä jos olisi mitään vakavampia dementian ym oireita. En voi ottaa sitä riskiä että taas kituisin lääkkeiden seurauksena.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa on erittäin paljon saatavilla hoitoa tai ja kuntoutumista tukevia palveluita mihin ei liity lääkkeet, eikä siten myöskään niiden harmit.

Se että niitä ei pystytä tunnustamaan tälllä foorumilla, saati juttelemaan niistä, kertoo sitä omaa karua kieltään siitä yhteistyökyvyn puutteesta.

Surullinen puoli siinä on tietenkin se, että sitä saa mitä tilaa.

Lue lisää

Siis toki on. Valitettavasti monet ei pääse näihin käsiksi kunnolla ilman että on pitänyt jo turmella kehonsa psyykenmyrkyillä. On myös tuurista ja ilmeisesti pärstäkertoimestakin ja toki myös lompakon paksuudesta kiinni kuinka nopeaa ja tehokkaasti näihin pääsee käsiksi ja millaisen hoito henkilön löytää.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus oli tehty juurikin tuosta aiheesta.

Oi anteeks en huomannu, kun aina aikasemmin on käyty terrorisoimassa ne alotukset mihin ne ei kuulu.

Anonyymi kirjoitti:

Siis toki on. Valitettavasti monet ei pääse näihin käsiksi kunnolla ilman että on pitänyt jo turmella kehonsa psyykenmyrkyillä. On myös tuurista ja ilmeisesti pärstäkertoimestakin ja toki myös lompakon paksuudesta kiinni kuinka nopeaa ja tehokkaasti näihin pääsee käsiksi ja millaisen hoito henkilön löytää.

Lue lisää

Ongelmia on, mutta ihan turha on vähätellä sitä hoitovastaisuuden osuutta niihin ongelmiin.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus oli tehty juurikin tuosta aiheesta.

Kuka foorumin "pomo" sinä olet sanomaan missä saa keskustella mistäkin?

Anonyymi kirjoitti:

Kuka foorumin "pomo" sinä olet sanomaan missä saa keskustella mistäkin?

En olekaan kieltänyt, tai pyytänyt tekemään mitään.
Mainitsin vain, mitä aihetta aloitus käsitteli.
Kirjoittakaa ihan mitä haluatte, ei kuule haittaa.
( älä ota henkilökohtaisesti )

Itse koin masennuslääkevieroitusoireissa aggressiota jossa esimerkiksi saatoin turhautua jostain asiasta kuten kaupan jonosta niin paljon että tuntui että jouduin raivon valtaan. Jotkut lääkkeet lisäsivät motorista levottomuutta siihen pisteeseen että tuntui että impulssikontrollini ei ollut tietyissä lääkkeissä myöskään normaali. Olin äkkipikainen, levoton ja ymmärrän miksi esim moniin psyykenlääkkeisiin liittyvän akatisian sanotaan olevaan yhteydessä aggressioon. Ihminen ajautuu tilaan missä lääke esim lisää levottomuutta siihen pisteeseen asti että se vaikuttaa kaikkeen olemiseen ja ajatteluun kun on kokoajan vain levoton olo.

Jokainen valistunut ihminen ymmärtää sen että erilaiset psykoaktiiviset aineet mitä myös psyykenlääkkeet on voi muuttaa joidenkin ihmisten käytöstä myös huonompaan suuntaan. Jollakin niiden sanotaan puhkaisevan maniankin. Ärtyneisyys ja tunteiden sahaaminen voi taas olla esim vieroitusoireita. Että siitäpä vain lääkitsemään hulluja hiljaisiksi miten joku sanoi. Voikin olla että sieltä tulee hullumpaa vain mitä syvemmällä ihminen on psykoaktiivisten aineiden maailmassa.

Onnea valitsemallesi elämän tielle!
Toivottavasti elämäsi kuitenkin sujuu edes suunnilleen kohtalaisesti, ja mahdollisimman pitkään.
Tosin uskoisin, ettet varmaan itsekään kovin paljon tuosta nauti.

Masennus voi poistua, se on täysin mahdollista.
Olisi parempi ajatella niin päin, että ehkä se vielä joskus poistuu. Jos ajattelee jatkuvasti, että masennus ei koskaan poistu, on suurempi todennäköisyys, ettei se poistukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Masennus voi poistua, se on täysin mahdollista.
Olisi parempi ajatella niin päin, että ehkä se vielä joskus poistuu. Jos ajattelee jatkuvasti, että masennus ei koskaan poistu, on suurempi todennäköisyys, ettei se poistukaan.

Lue lisää

Masennuslääkkeet ei ole tehokkaita lääkkeitä. Oman kokemukseni mukaan ne oli tehokkaita lähinnä fyysisen riippuvuuden tekemisessä ja libidon tappamisessa.

Elämä on tuskaa toisinaan koska elämässä on paljon menetyksiä omasta terveydestä ja läheisistä alkaen. Ei sitä mikään masennuslääke paranna, eksistentiaalista tuskaa elämästä.
Ehkä sillä voi turruttaa itsensä ja saada jonkun usein lyhytkestoisen keinotekoisen buustin. Mikä menee ylös tulee usein alas tosin. Kun on kyse kuitenkin psykoaktiivisrsta aineesta

Anonyymi kirjoitti:

Masennuslääkkeet ei ole tehokkaita lääkkeitä. Oman kokemukseni mukaan ne oli tehokkaita lähinnä fyysisen riippuvuuden tekemisessä ja libidon tappamisessa.

Elämä on tuskaa toisinaan koska elämässä on paljon menetyksiä omasta terveydestä ja läheisistä alkaen. Ei sitä mikään masennuslääke paranna, eksistentiaalista tuskaa elämästä.
Ehkä sillä voi turruttaa itsensä ja saada jonkun usein lyhytkestoisen keinotekoisen buustin. Mikä menee ylös tulee usein alas tosin. Kun on kyse kuitenkin psykoaktiivisrsta aineesta

Lue lisää

Jotkut vetelee psykiatrian aineita vuositolkulla etsien oikeaa. Samalla taitaa aivojen reseptorit jo tulla sen verran "rääkätyiksi" että anhedonia lienee enemmän pitkäaikais psykoaktiivisista aineista johtuvaa. En ihmettelisi. Tardive dysphoria.

Oikea ilo lähtee muualta kuin SSRI tai SNRI paketista. Eikä kannata sotkea fyysistä riippuvuutta sairauden paluuseen.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut vetelee psykiatrian aineita vuositolkulla etsien oikeaa. Samalla taitaa aivojen reseptorit jo tulla sen verran "rääkätyiksi" että anhedonia lienee enemmän pitkäaikais psykoaktiivisista aineista johtuvaa. En ihmettelisi. Tardive dysphoria.

Oikea ilo lähtee muualta kuin SSRI tai SNRI paketista. Eikä kannata sotkea fyysistä riippuvuutta sairauden paluuseen.

Lue lisää

Onhan tässä vähän tätä tragikomiikkaa, että ihmiset joillaon se valitustumakeen pahalaatuinen liikakasvu, menee valittamaan asioistaan lääkärille ja saa sieltä onnellisuuspillerit, mutta kun onnellisuuspilleri ei poista sitä valitusta, niin valitus sen kun jatkuu, ja jossain vaiheessa sitten pitää valittaa siitä että se lääkäri oli niin tyhmä ja uskoi sen alkuperäisen valituksen.

Ei ole elämä helppoa kroonisen valituksen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan tässä vähän tätä tragikomiikkaa, että ihmiset joillaon se valitustumakeen pahalaatuinen liikakasvu, menee valittamaan asioistaan lääkärille ja saa sieltä onnellisuuspillerit, mutta kun onnellisuuspilleri ei poista sitä valitusta, niin valitus sen kun jatkuu, ja jossain vaiheessa sitten pitää valittaa siitä että se lääkäri oli niin tyhmä ja uskoi sen alkuperäisen valituksen.

Ei ole elämä helppoa kroonisen valituksen kanssa.

Lue lisää

En tiedä mitä tragikoomista on että vieroitus vaiheessa lääkkeestä tulee kamalia vieroitusoireita mistä lääkäri ei ole maininnut. Tai joillekin jää pysyviä seksuaalihäiriöitä kun lääkäri ei ole maininnut edes tilapäisistä mitään. Onpa koomista, hah hah!

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä tragikoomista on että vieroitus vaiheessa lääkkeestä tulee kamalia vieroitusoireita mistä lääkäri ei ole maininnut. Tai joillekin jää pysyviä seksuaalihäiriöitä kun lääkäri ei ole maininnut edes tilapäisistä mitään. Onpa koomista, hah hah!

Lue lisää

Seksuaalihäiriöitä ei itselle ole jäänyt, pysyvää hermostollista haittaa kyllä.
Elämä silti jatkuu, joskus koomistakin, joskus ei. Sureminenkaan ei tosin auttaisi yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Seksuaalihäiriöitä ei itselle ole jäänyt, pysyvää hermostollista haittaa kyllä.
Elämä silti jatkuu, joskus koomistakin, joskus ei. Sureminenkaan ei tosin auttaisi yhtään mitään.

Lue lisää

Jokainen rämpii tavallaan.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä tragikoomista on että vieroitus vaiheessa lääkkeestä tulee kamalia vieroitusoireita mistä lääkäri ei ole maininnut. Tai joillekin jää pysyviä seksuaalihäiriöitä kun lääkäri ei ole maininnut edes tilapäisistä mitään. Onpa koomista, hah hah!

Lue lisää

Se on se tragedia. Komiikka tulee niistä muista tekijöistä.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen rämpii tavallaan.

Näinhän se on, mutta onko sitä pakko ajatella rämpimisenä ?
Oma asennekin asioita kohtaan on iso tekijä.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on, mutta onko sitä pakko ajatella rämpimisenä ?
Oma asennekin asioita kohtaan on iso tekijä.

Meneminen lääkäriin kun on sattunut kaikkea paskaa lyhyen ajan sisään ja ajattelee saavansa esim kunnollista terapia-apua, saakin sitten lääkkeet ja sanotaan kuinka masennus on serotoniini vajausta aivoissa jota lääke korjaa. Lääke muka korjaa aivokemiota. Tämä saa tuntemaan lääkkeen paljon tehokkaammaksi mitä se onkaan ja ajattelee että tarvii lääkettä. Pääsee käyttämään aineita joiden vaikutusta on tutkittu paljon lyhyemmän aikaa kuin niitä määrätään, vieroitusoireista ei mainita, seksuaalihäiriöitä ei mainita, ihmettelee kun yhden päivän ottamsttomuuden vuoksi sähköiskut napsuu aivoissa todella oudosti. On vielä iältään vielä sitä luokkaa että ei ole yhteiskunnan silmissä edes kykenevä äänestään. Oppii tulkitsemaan itsensä psykiatrian valheellisen paradigman vuoksi koska luottaa lääkäriin jossa aivokemioiden korjaus on muka niin tärkeää. Lopussa ongelmaksi tulee lääkkeen purku joka on yhä haastavampaa pitkän käytän jälkeen ja lisää oman ongelmien asteensa.

Nuoruudesta menee vuosia lääke rumbassa koska biologisen psykiatrian paradigman ja luulo että näin pitää tehdä. Terapiassa kin on vaan hukassa tunteet jäissä lääkkeissä. .

Hoksaa vuosia myöhemmin mikä hoaxi koko asia on ja tajuaa että lääkkeet oli paskaa ja mikä koekaniini oli.

Tällöin alkaa lääkärienkin idiotismi hyppiä seinälle. Liiallinen itsevarmuus siitä mitä harmia lääkkeissä voi olla vaikka heidän määräämiä lääkkeitä putkena, sarjana ja päällekkäin ei juuri tutkita.

Lopputuloksena miettii miten selvisi hengissä psykiatriasta.

Heh heh heh melkoista komiikkaa. Kyllä naurattaa.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on, mutta onko sitä pakko ajatella rämpimisenä ?
Oma asennekin asioita kohtaan on iso tekijä.

Yritätkö tyrkyttää omaa asennettasi muille?

Anonyymi kirjoitti:

Yritätkö tyrkyttää omaa asennettasi muille?

Jokainen saa rämpiä niin kuin tahtoo, mutta jos siitä asennevamman takia tulee vaikeata, niin turhapa siitä on muita syyttää, eivät tule korvaansa sille lotkauttamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen saa rämpiä niin kuin tahtoo, mutta jos siitä asennevamman takia tulee vaikeata, niin turhapa siitä on muita syyttää, eivät tule korvaansa sille lotkauttamaan.

PItääpä käydä kirjoittamassa PSSD-foorumeille kuinka sinun mielestäsi kaikilla näillä ihmisillä ketkä kipuilevat heikon elämänlaadun kanssa lääkitysten jälkeen on asennevamma. Jotka yrittävät hyväksyä asiaa että heidän elämästään otettiin iso osa vailla informoitua suostumusta harmeihin.

Anonyymi kirjoitti:

PItääpä käydä kirjoittamassa PSSD-foorumeille kuinka sinun mielestäsi kaikilla näillä ihmisillä ketkä kipuilevat heikon elämänlaadun kanssa lääkitysten jälkeen on asennevamma. Jotka yrittävät hyväksyä asiaa että heidän elämästään otettiin iso osa vailla informoitua suostumusta harmeihin.

Lue lisää

Entä jos kirjoittiasit vaikka niin, että kaikilla joilla on asennevamma, on asennevamma, etkä aina kuvittelisi että se koskisi joitain sellaisia ihmisiä joilla sitä ei ole.

Alkaa olla taas sen tason tahallista väärinymmärtämistä, että voitaisiin pistää meidän foorumin ikoma BINGO pystyyn.

https://aijaa.com/P25Ri1

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos kirjoittiasit vaikka niin, että kaikilla joilla on asennevamma, on asennevamma, etkä aina kuvittelisi että se koskisi joitain sellaisia ihmisiä joilla sitä ei ole.

Alkaa olla taas sen tason tahallista väärinymmärtämistä, että voitaisiin pistää meidän foorumin ikoma BINGO pystyyn.

https://aijaa.com/P25Ri1

Lue lisää

Pitäiskö pistää hoitokielteinen sairaudentunnoton uhriutuja rämmin etrenpäin kuin mummo lumessa ja sitä tikulla silmään kuka vanhoja muistelee bingo pystyyn kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Pitäiskö pistää hoitokielteinen sairaudentunnoton uhriutuja rämmin etrenpäin kuin mummo lumessa ja sitä tikulla silmään kuka vanhoja muistelee bingo pystyyn kanssa

Pitäisikö lapsellisen sarkasmin jotenkin auttaa siinä rämpimisessä?

Aikani siellä rämpineenä, epäilen että sitä määrää sarkasmia ei pysty tuottamaan että se muuttaisi lopputulosta mitenkään. Ai niin mutta kun jokainen rämpii tavallaan.

Ja jos kokonaisuuden hahmottamiseen hieman humoristinen lähestymistapa Bingon avulla auttaa, niin anna mennä vaan.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö lapsellisen sarkasmin jotenkin auttaa siinä rämpimisessä?

Aikani siellä rämpineenä, epäilen että sitä määrää sarkasmia ei pysty tuottamaan että se muuttaisi lopputulosta mitenkään. Ai niin mutta kun jokainen rämpii tavallaan.

Ja jos kokonaisuuden hahmottamiseen hieman humoristinen lähestymistapa Bingon avulla auttaa, niin anna mennä vaan.

Lue lisää

" Aikani siellä rämpineenä.."
Siis tilanne on nykyään jo parempi ?
Asenteesta sen verran, jos elämä on muuttunut parempaan suuntaan, niin miksi jäädä kiinni menneeseen. Siinä kohdassa voi siitä omasta asenteesta olla hyötyäkin, ei jumitu siihen mitä on tapahtunut aiemmin, vaan elää tässä ja nyt.

Omista vaikeuksista on turhaa syytellä muita.
Jos koston tielle haluaa lähteä esim. väkivallan keinoin, on hyvä miettiä mitä sellaisesta itselle seuraa. Siinä vaiheessa ainakaan ei voi enää syyttää muuta kuin itseään.
Jos jollekin tekee jotain pahaa, väkivaltaa, siinä pilaa samalla oman elämän, oman tulevaisuutensa.

Anonyymi kirjoitti:

Omista vaikeuksista on turhaa syytellä muita.
Jos koston tielle haluaa lähteä esim. väkivallan keinoin, on hyvä miettiä mitä sellaisesta itselle seuraa. Siinä vaiheessa ainakaan ei voi enää syyttää muuta kuin itseään.
Jos jollekin tekee jotain pahaa, väkivaltaa, siinä pilaa samalla oman elämän, oman tulevaisuutensa.

Lue lisää

Ihmiset on idiootteja. Ei siinä kannata kenellekään kostaa. Kautta aikain on tuhottu luontoa ja muuta. Nykymaailmassa tuhotaan ihmisten kehoja kemikaaleilla leikkien Jumalaa. Saman jatkumoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset on idiootteja. Ei siinä kannata kenellekään kostaa. Kautta aikain on tuhottu luontoa ja muuta. Nykymaailmassa tuhotaan ihmisten kehoja kemikaaleilla leikkien Jumalaa. Saman jatkumoa.

Lue lisää

Kun meillä on ihmisiä, jotka uhkailevat Kela-virkailijoita, niin olisikohan heille nyt oleellista järjestää matalan kynnyksen apua. Että vaikka perustetaan joku erillinen hoitojono, jossa hoitoon pääsee nopeasti, ja tiedotetaan siitä yleisesti. Ajattelen, että olisi oleellista nyt ohjata niitä ihmisiä, joilla näitä väkivaltaisia ajatuksia on, avun piiriin.

Esimerkiksi tietomurtojen lisääntyminen hankaloittaa em. henkilöiden asemaa entisestään.

Anonyymi kirjoitti:

Kun meillä on ihmisiä, jotka uhkailevat Kela-virkailijoita, niin olisikohan heille nyt oleellista järjestää matalan kynnyksen apua. Että vaikka perustetaan joku erillinen hoitojono, jossa hoitoon pääsee nopeasti, ja tiedotetaan siitä yleisesti. Ajattelen, että olisi oleellista nyt ohjata niitä ihmisiä, joilla näitä väkivaltaisia ajatuksia on, avun piiriin.

Esimerkiksi tietomurtojen lisääntyminen hankaloittaa em. henkilöiden asemaa entisestään.

Lue lisää

Vaikka olisi monta erillistä hoitojonoa, ei siitä ole apua, koska hoitopaikkoja ei ole.
Avohoito on asia erikseen, mutta siihen ei voi ketään pakottaa.

Minustakin on typerää, että esim. Kelassa virkailijoita kohtaan käyttäydytään törkeästi.
Se virkailija, joka luukulla istuu, ei tee asiakkaan asioista päätöksiä, hän toimii vain asiakaspalvelijana. Päätökset tehdään siellä, minne asiakkaat eivät henkilökohtaisesti pääse.
Ja sitten nämä virkailijaparat saavat sen kaiken " paskan " niskaansa.
Ihmiset voisivat joskus myös ajatella omaa käytöstään...

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka olisi monta erillistä hoitojonoa, ei siitä ole apua, koska hoitopaikkoja ei ole.
Avohoito on asia erikseen, mutta siihen ei voi ketään pakottaa.

Minustakin on typerää, että esim. Kelassa virkailijoita kohtaan käyttäydytään törkeästi.
Se virkailija, joka luukulla istuu, ei tee asiakkaan asioista päätöksiä, hän toimii vain asiakaspalvelijana. Päätökset tehdään siellä, minne asiakkaat eivät henkilökohtaisesti pääse.
Ja sitten nämä virkailijaparat saavat sen kaiken " paskan " niskaansa.
Ihmiset voisivat joskus myös ajatella omaa käytöstään...

Lue lisää

Ajattelen, että nimenomaan avohoito auttaisi, kun voisi keskustella ongelmistaan. Tosin sitä ei ole tarvitsijoille, koska ei ole henkilökuntaa, koska työntekijät siirtyvät yksityisille ja nostavat hintojaan sen suuruisiksi, ettei yhteiskunnalla ole varaa maksaa.

Koen silti oudoksi em. ajattelun. Että hoitopaikkoja ei ole, niin ei tehdä mitään. Ei kai se voi olla ratkaisu? Jos ongelma on hoitopaikkojen määrä, sitten niitä hankitaan lisää. Ja se tarkoittaa lisäpanostuksia ja vastaavasti supistuksia muualta.

Olen nyt omat supistusehdotukseni monesti ehdottanut. Nimenomaan puretaan nämä toimet ja lait, jotka lisäävät julkisen puolen kuormitusta. Alkoholi, palkkaharmonisaatio, yksityiset Kela-korvaukset.

Lisäksi yksityislääkärit ja terapeutit julkiselle apuun julkisen taksoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka olisi monta erillistä hoitojonoa, ei siitä ole apua, koska hoitopaikkoja ei ole.
Avohoito on asia erikseen, mutta siihen ei voi ketään pakottaa.

Minustakin on typerää, että esim. Kelassa virkailijoita kohtaan käyttäydytään törkeästi.
Se virkailija, joka luukulla istuu, ei tee asiakkaan asioista päätöksiä, hän toimii vain asiakaspalvelijana. Päätökset tehdään siellä, minne asiakkaat eivät henkilökohtaisesti pääse.
Ja sitten nämä virkailijaparat saavat sen kaiken " paskan " niskaansa.
Ihmiset voisivat joskus myös ajatella omaa käytöstään...

Lue lisää

Oli ammatti mikä tahansa, on järkyttävää, että joutuu uhkailun tai väkivallan kohteeksi työnsä vuoksi. Näitä esimerkkejä on nyt ollut poliitikoista sote-henkilökuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oli ammatti mikä tahansa, on järkyttävää, että joutuu uhkailun tai väkivallan kohteeksi työnsä vuoksi. Näitä esimerkkejä on nyt ollut poliitikoista sote-henkilökuntaan.

Asiakaspalveluammateissa varmaankin lähes jokainen työntekijä on kohdannut jotain uhkailun tai muun tyyppistä häirintää joskus.
Siinä mielessä ihmiset ehkä ovat vähän idiootteja, että purkavat oman kiukkunsa johonkin ammatti-ihmiseen, asiakaspalvelijaan. Palautettakin on toki hyvä antaa, mutta järjen käyttö olisi suotavaa silloin.
Joitain kertoja on tullut vierestä kuultua, kuinka törkeällä tavalla jotkut puhuvat joillekin, joiden kanssa asioivat.

Kyllä ihmiset ovat idiootteja yrityksissään hallita luontoa, tässä tapauksessa kemiallisesti, ja siitä seuraa monenlaista paskaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ihmiset ovat idiootteja yrityksissään hallita luontoa, tässä tapauksessa kemiallisesti, ja siitä seuraa monenlaista paskaa.

Oletan että olet ihminen ja siis myös osa ongelmaa, vai kuvitteletko että olet sittenkin vähän parempi kuin muut?

Anonyymi kirjoitti:

Oletan että olet ihminen ja siis myös osa ongelmaa, vai kuvitteletko että olet sittenkin vähän parempi kuin muut?

Kaikki me olemme idiootteja mutta järkevää on hoksata se idiotismi niin ettei anna elämänsä tuhoutua sen vuoksi.

Kuka foorumin pomo sinä olet sanomaan missä saa keskustella mistäkin?

Anonyymi kirjoitti:

Kuka foorumin pomo sinä olet sanomaan missä saa keskustella mistäkin?

Pomoko siihen taas tarvitaan että osaa laittaa ne niille oikeille nimetyille paikoilleen??

Oletko oikein haluttukin työntekijä?