Voivatko ne parantua ilman hoitoa?
Mielenterveysongelmat
Anonyymi-ap
1101085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 110
Vanhimmat
kyllä masennuksesta voi parantua ilman lääkkeitä ja terapiaa. Riippuu kyllä mikä sen masennuksen aiheuttaa. Jos se masennuksen syy poistuu elämästä niin silloin voi parantua
Hoidoissa on toki omanlaiset ihan itse tilattuna. Kandee olla normidille.
Riippuu siitä minkälaisesta ongelmasta kysymys.
Osasta on mahdollista toipua, osasta ei.
Kyllä jos osaa huolehtia itsestään tai ainakin opetella huolehtimaan itsestään ja osaa muuttaa asioita niin että esimerkiksi lähtee pois tilanteista jotka lisää pahaa oloa. Kaikki ei toki ole itsestä kiinni mutta monesti myös oma reaktio asiaan painaa vaakakupissa. Esim jos masentuu siitä että menettää liikuntakykynsä mutta oppii ajan kanssa elämään asian kanssa ja elämään elämää toisella tavalla. Aika monesti parantaa.
Ihan jokaisella on elämänsä aikana jonkin asteisia mieleenkin liittyviä ongelmia.
Kenelle ne sitten tulevat voimakkaammin, aiheuttaen pahempiakin oireita, kun taas toiset voivat ohittaa ne helpommalla.
Mielenterveysongelmat voivat mennä itsestäänkin ohi, joskus niihin voi tarvita ammattiapua.
Apua kannattaa hakea, jos tuntuu, ettei itse ongelmiensa kanssa pärjää.
Yksinään viestejään lähettelevälle,kuka nyt olis vastaamassa on työtä,tilaisuksia tulossa valmistelemista ja perheissä montaa tehtävää,joten yksin puhelee (viisauksiaan) ihan kuin tuntemattomien asioita kiinnostunut aamusta yöhön olisko palstoilla työkseen ja viestittelyt tietysti kaikenlaista sattuu ja tapahtuu,muttei tarvitse toistella sekä omiaan sepustella.Kokemuksia tulee uutisista ja päässä äänet panee sepustelemaan kuin satutäti aikanaan.
Hei,
Saitkin jo hyviä vinkkejä mutta, vastaan vielä minäkin. Ohessa tiedoksesi matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada keskustelutukea matakalalla kynnyksellä. Keskustelu ammattilaisen tai vertaisen kanssa voi helpottaa.
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Lisäksi ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen MIELI Kriisichat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.
Tukinetissä on llisäksi monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:
- MIELI Kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Lapsenlapseni on ollut 3,5 vuotta mielenterveyden takia laitoksessa ja loppua ei näy. Kauheita aikoja sidottuna huoneessa missä ei muuta kun sänky remmeineen ja ikkunoissa kaiterit. Nyt joutui vaihtamaan paikkaa ja tuntuu että henkilökunnalle ole mitään mielenkiintoa sairasta kohtaan. Korkeintaan huoneesta käydään ehdottamassa tuliko syömään ja sit kupillinen pillereitä. Henkilökunta parveilee kansliassa, sairas ihminen saa olla yksin huoneessaan, ei mitään innostavaa. Surkeaa elämää. En usko että koskaan tervehty eikä pääse pillereistä. Netissä joku henkilö sanoi että lääkkeisiin jää kiikkiin että kun yritti lopettaa tuli ni kovat tuskat että teki mieli raapia iho pois. Terapiaa ei tarpeeksi vain lääkkeitä. Mielialalääkkeet, nukkumispillerit ja maha toiminnan pillerit neljättä vuotta 🤔😖
Minkä takia on laitoksessa ja minkä ikänen?
Mihin siellä niitä kaltereita tarvitaan jos on lepareilla kiinni sängyssä??? Vai pistitkö taas vähän lapinlisää??
Potilas ei ole välttämättä koko ajan remmeissä kiinni, ikkunassa voi hyvinkin olla kalterit.
Olen itsekin ollut petissä remmeissä kiinni huoneessa, jossa oli kalterit ikkunassa.
Se on sairaalaelämää. Ei siihen lapinlisää tarvita.
Ja annas kun arvaan. Se pullantuoksuinen isoäiti tai isoisä kävi sinua siellä lepareissa katsomassa?
Kai työ höpönassut ymmärrätte että muutkin ihmiset kiertää sairaaloita ja tietää että minkälaisissa yksiköissä on minkäkinlaiset kalterit.
Arvasit väärin. Isovanhempani olivat jo tuolloin edesmenneitä. Eikä siellä muitakaan vierailijoita käynyt lepareiden vieressä pällistelemässä.
Ja kai sinäkin höpönassu ymmärrät, että me tiedetään, että muutkin ovat sairaaloita kiertäneet.
Onko itselläsi huonoja kokemuksia sairaaloista, kun noin otit nokkiisi ?
Edelliset kommentit eivät olleet kenellekään henkilökohtaisesti tarkoitettuja.
Taitaa olla sairaan ihmisen mielikuvituksen tuotetta tämä lapsenlapsi.
Tuskinpa on mielikuvitusta.
Onko itselläsi ollenkaan kokemusta sairaalamaailmasta potilaana tai omaisena ?
Tuo isovanhempi kirjoittaa omaisen näkökulmasta, ja omaiset ovat aika useinkin huolissaan, mitä tapahtuu, miten lasta/lapsenlasta kohdellaan milloin missäkin.
Omaiset ovat voimattomia sanomaan yhtään mitään hoitoon liittyvää, jos hoitotaho ei tahdo omaisten puuttuvan potilaan hoitoon.
Toki on paikkoja, joissa omaisiakin kuunnellaan, jopa heidän toiveitaan.
Sairaalamaailman lisäksi on kokemusta myös isovanhemmista, ja siitä että miten he puhuvat sairaista… anteeksi lapsenlapsista.
Kumminkohan päin tämä on tarkoitettu ?
Isovanhempiakin on monenlaisia, suhtautumistavat ovat erilaisia.
Kyllä. Jos saa hoitoa häiriökäyttäytymiseen niin terveys menee pilalle. Siitä syystä terveyden tulisi pysyä fyysisenä käsitteenä, kun näitä "mielen oikkuja" ei voi kovin hyvin tutkia.
Ne hörhöt jotka kannattavat psykiatrista hoitoa ja lasten/nuorten hömppädiagnooseja sekä kuohintapillereitä toitottavat samaan aikaan että jokainen saa olla oma itsensä?! Järki hoi, äly älä jätä! Se on päivänselvä asia ettei saa olla, mutta humaanimmat menetelmät on otettava käyttöön kun lähdetään korjaamaan ihmisen käytöstä. Apatia ei ole hyvä juttu, eikä tunnevammainen kylmyys.
Jokainen saa oikeasti olla itsensä, niin kauan kun osaa käyttäytyä ja ottaa muut ihmiset huomioon.
Niin, siis terve ihminen on häiriökäyttäytyjä vai ?
Kyllä jokin on jo siinä vaiheessa pielessä, jos alkaa häiriöitä ilmenemään.
Ja mitä ne häiriöt ovat, kuka katsoo minkäkin häiriölliseksi ja mitä ei ? Ihmiset käyttäytyvät hyvin eri tavoin, riippuen ihmisestä.
Olen kuulunna että ahkera nettitrollaaminen on auttanut monii. Olokeet niin hyvät.
Mikään käytös ei ole eikä voi olla sairaus. Sairas käytös on kielikuva.
En tuossa maininnutkaan sairautta, vaan häiriön.
Psykiatriassa häiriö tarkoittaa sairautta.
Niinkö lääkäri sulle valehteli?
Kaikki perusjärkevät aikuiset pystyvät ymmärtämään, että sairas käytös on kielikuva.
Eiköhän perusjärkevä ihminen ihan itse tiedä että mikä on sairasta käytöstä ja mikä ei. Ilman että tarvitsee kielikuvilla ruveta leikkimään.
Sairas käytös on kielikuva.
Ei hyvänen aika, pitääkö meidän nyt opetella mikä on kielikuva?
"Matti kukkarossa" on kielikuva, eli ei ole olemassa ketään mattia joka sulloisi itsensä kukkahroihin. Se ei siis ole mikään käytös joka on kohtalaisen helposti todettavissa jonkun sairauden aiheuttamaksi.
Minkään mielisairauden olemassaolosta ei kuitenkaan ole mitään objektiivista näyttöä.
Siitä johtuen kaikkia ei kuntoon saadakaan, vaikka kuinka yritettäisiin...
Myönnätkö siis että mielisairauksia ei ole olemassa?
Ei vaan juuri päinvastoin, niitä on olemassa.
Jos väitetään, ettei niitä ole, niin väittäjä on kenties sairaudentunnoton ja hoidonvastainen ihminen.
Ei tietenkään välttämättä, en tarkoita tätä henkilökohtaisesti kenellekään, kunhan totesin.
Sit eikun raippaa vaan ja töihin, vai pitäskö sittenkin miettiä vielä?
Yrität leimata mielisairaaksi.
Minkälaista objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta on?
Ymmärrätkö lukemaasi ?
Mainitsin nimenomaan, etten tarkoita kommenttia kenellekään henkilökohtaisesti. Joten älä sinäkään ota sinä henkilökohtaisesti.
Ja minäkö leimaisin ? Itsekin olen mielenterveysongelmista kärsinyt, eli olen ollut sairaana psyykkisesti.
Itse hyväksyn kyseisen ongelman sairaudeksi, silloin etenkin kun se menee niin pahaksi, että se haittaa laajalti koko elämää, elämistä ja olemista.
Voin sanoa olleeni sairas, ja sairaudesta parantunut.
Ihan sama minulle, miten muut ajattelevat, onko sairaus vai ei.
"Jos väitetään, ettei niitä ole, niin väittäjä on kenties sairaudentunnoton ja hoidonvastainen ihminen."
Tässä vihjailet toista mielisairaaksi.
Onko sairaudestasi olemassa mitään objektiivista näyttöä?
" Väittäjä on kenties..."
Jos sen haluaa kuvitella vihjailuksi, niin ei voi mitään.
Ollako vai eikö olla... sitä ei onneksi täällä tarvitse kenenkään tietää, mikä on tai ei ole, jonkun tuntemattoman tilanne.
Kaikesta ei tarvitse alkaa syyllistämään itseään, etenkään tuntemattomien lausahduksista.
Onko siitä sairaudesta mitään objektiivista näyttöä?
Kysäisepä jostain muualta, jos ei täällä kukaan suostu vastaamaan.
Tarkoitatko vaikkapa sairasta käytöstä?
Eipä liity varsinaisesti mitenkään mihinkään, mutta kas kummaa, että on olemassa sairauksia jossa ihmiset luulee saaneensa kaikenlaisia vihjeitä....
Sairas käytös on kielikuva.
Suurin osa ongelmista varmaan onkin ohimeneviä. Mutta vakavat ongelmat ei tahdo parantua itsestään.
No mistä nämä erottaa... varmaan siitä että vakava ongelma ei parane...
Ei ongelmasta voi parantua, ongelmaa ei voi parantaa.
Ongelma täytyy selvittää.
Eiköhän se ole vain kohteliasta käyttää tässä asiayhteydessä samaa terminologiaa mitä kysyjä käyttää, eikä heti ruveta vattuilemaan. Kyllä täysipäinen ihminen tietää mitä sillä tarkoitetaan.
Täysipäinen myös ymmärtää, ettei kaikkea ole tarkoitettu vattuiluksi.
Tottakai virheellisestä, epätieteeellisestä diagnoosista ja sairaudesta voi parantua
Eikä tarvitse tyytyä edes niihin, vaan voi parantua myös tieteellisistä ja oikein tehtyjen diagnoosien kanssa.
Jos on laitettu virheellinen, epätieteellinen diagnoosi, niin mistä silloin " voi parantua " ?
Väittämän mukaan silloinhan ei ole edes sairas, jos on toimittu väärin.
Ihmettelin vaan...
Se paraneminenkin on siinä valetta
kun yleensä se on psykiatriset lääkehoidot joiden takia kukaan on sairas
Vähän niin kuin sellainen psykoosisairaiden ikioma aikakone? Että sairastutaan varmuudenvuoksi vähän etukäteen.
Ei niitä lääkkeitä täysin terveille ruveta syöttämään kuitenkaan.
Eri asia sitten, parantaako lääkkeet vai eivät, mutta ei siitä nyt.
Mielenkiintoista..
Mitenköhän psykoosiin voisi sairastua etukäteen....
humpuuki-diagnoosiin ei ole tarve sairastua etukäteen
Sairaan mielessä aikakin saa ihan uuden käsitteen.
Alkaa olla jo aika epätoivoista argumentointia.
Ei diagnoosiin sairastutakaan.
Ensin sairastutaan ja sitten saadaan diagnoosi.
Oliko vähän typerää.....
Jos se on youtubessa, niin miksi tuo linkki vie jonnekkin ihan muualle?
Jos on vaikea pakkomielteisyys jotakin ihmistä kohtaan, kiusaaminen vainoaminen satuttaminen ymv, silloin ihminen tarvii tpdellakin hoitoa!
Eli vääränlainen käytös on mielisairaus. Kyseessä on kielikuva. Ei oikea sairaus.
Jos vääränlainen käytös johtuu mielisairaudesta, niin silloin siellä on mielisairaus, eikä pelkkä kielikuva.
Pikkasen taas tarkkuutta kiitos.
Ja onko siitä sairaudesta mitään objektiivista näyttöä?
Ei diagnoosit olekaan sairauksia, vaan psyykkiset sairaudet diagnosoidaan.
Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan, että mitään psyykkistä sairautta olisi olemassa.
Meinasin samaa kirjoittaa, mutta kerkesit ensin, kiitos.
Terveitäkö sitten hoidetaan ?
Ja miksi mielenterveysongelmat ovat edelleen työkyvyttömyyseläkkeiden suurin aiheuttaja ?
Psykiatriassa ei hoideta ihmisiä kirjaimellisessa mielessä.
Mielenterveysongelma on kielikuva. Psykiatriset diagnoosit ja lääkkeet saattavat olla työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttajia.
Jos ei ole sairautta, niin miksi annettaisiin diagnooseja ja lääkittäisiin ?
Ja edelleen sanon, että ei terveille ihmisille määrätä lääkkeitä.
Koska jotkut nyt vain sattuvat tekemään rikoksia.
Onko siitä mielisairaudesta mitään objektiivista näyttöä?
Kumma, kun silti niitä pystytään hoitamaan.
Niin kuka sattuu tekemään rikoksia ?
Jos henkisesti sairas ihminen tekee rikoksen, hänet saatetaan laittaa pakkohoitoon, ei vankilaan.
Hoitamaan kielikuvallisessa mielessä.
Lääkkeen pakkosyöttäminen on myrkyttämistä. Myrkyttäminen on rikos.
Henkinen sairaus on kielikuva.
Ei ole varmaan psykiatreillakaan helppoa sinun kanssa...
On se aika raskas ammatti kaiken kaikkiaan.
Mihin liittyy sellainen oire, kun luulee, että joku myrkyttää ?
Kielikuva sairauteen.
Psyyke lääkkeillä on kuten myrkyillä elintoimintoja heikentävä vaikutus. Esim tinnerillä on samankaltaisia vaikutuksia
Loppuuko se mielisairaus jos ihminen kuolee?
Siihen loppuu kyllä ihan kaikki, koko elämä, sairauksineen kaikkineen.
Kukaan ei oikeasti tiedä, voiko häiriöistä parantua ilman hoitoa. Tämä johtuu siitä, että et voi tieteellisesti vertailla häiriön kulkua, jos et ensin diagnosoi sitä. Diagnoosin tarkoituksena on yleensä, että ihmisiä hoidetaan ja näin ollen kaikki psykiatrisen diagnoosin saaneet ovat saaneet jonkin asteista hoitoa jossain vaiheessa elämäänsä. Kaikki oletukset psykiatristen hoitojen vaikuttavuudesta perustuvat lähinnä lyhyen ajan tutkimuksiin, jotka kestävät maksimissaan vuoden pari. Jos ne ovat satunnaistettuja ja/tai plasebokontrolloituja, niihin on yleensä lähtökohtaisesti valikoitu tarkkaan potilaita, jotka reagoivat erityisen hyvin hoitoon. Näin on tosin muissakin lääketieteellisissä sairauksissa usein. Tämä aiheuttaa haasteita sille, että tuloksia ei voi yleistää perusjoukkoon, joka tarkoittaa esimerkiksi kaikkia masennusdiagnoosin saaneita maailmassa. Vaikka tuloksia ei voikaan yleistää, niitä yleensä yleistetään täysin kritiikittömästi sivuuttaen lisäksi kaikki muut tutkimuksiin liittyvät puutteet julkaisuharhasta, raportointiharhasta sokkoutuksen purkautumiseen ja tutkimusastelman rajoitteisiin. Monien tutkimuskatsausten mukaan vain pieni osa ylipäätään lääketieteellisistä hoidoista on oikeasti tehokkaita, osa täysin tehottomia ja osa lähinnä haitallisia. Kaupallisuus on erityisesti Yhdysvalloissa niin hallitseva osa lääketiedettä, että käytännössä et voi erottaa kaupallisia intressejä tieteestä. Psykiatria eroaa muusta lääketieteestä siinä, että siltä puuttuu somaattinen diagnostiikka täysin, vaikka se väittää usein ainakin epäsuoraan hoitavansa somaattisesti toisistaan erillisiä sairausluokituksia, kuten skitsofreniaa, masennusta, ADHD:ta jne. Tästähän ei ole mitään näyttöä -häiriöt eivät edes oiretasolla eroa monesti riittävästi toisistaan eli niiden "komorbiditeetti" on oiretasolla samalla tavalla suurta, kuin närästyksen ja sydänkohtauksen. Lääkkeet joilla psykiatriassa hoidetaan käytösoireita ovat psykoaktiivisia aineita, jotka vaikutusmekanismit eroavat karkeasti toisistaan vain niiden yleisen vaikutuksen johdosta ihmisen mielentilaan ja vireystilaan. Jotkut lääkkeet stimuloivat ja kohottavat ja toiset taas rauhoittavat ja hidastavat. Sen takia riippumattomien meta-analyysien esim Kirch & Sapirstein (1998) mukaan aivan sama, hoidatko masennusta SSRI-lääkkeellä, SSRE-lääkkeellä, kilpirauhaslääkkeillä vain bentsoilla -vaste on aivan sama ja suurin osa siitä selittyy plasebolla, jos ei kaikki. Lääkkeet eivät korjaa mitään patofysiologista poikkeamaa, vaan vaikuttavat huumeiden tavoin karkeasti aivojen välittäjäainejärjestlemiin. Lääketieteen "kehitys" on psykiatriassa sitä, että keksitään joku raflaava uusi idea näiden reliabiliteetiltaan usein kyseenalaisten häiriöiden biologisista mekanismeista, myydään se yksinkertaisille "kuluttajille" valtamedian, sosiaalisen median ja viranomaisten välityksellä ja saadaan massiivinen määrä häiriökysyntää verorahoin rahoitetulle terveydenhuoltojärjestelmälle. Kukaan ei varmasti ostaisi vapailta markkinoilta neuroleptejä eikä monia SSRI-lääkkeitä, koska niissä on valtavan paljon haittavaikutuksia suhteessa niiden koettuihin hyötyihin -ja subjektiivinen hyöty on ainoa mittari näille lääkkeille, ei esimerkiksi syöpäkasvaimen pieneneminen mitä pidetään esimerkiksi sytostaattihoidon vasteen mittarina. Psykoterapian teho taas perustuu täysin kulttuurisille malleille ja jaetulle ymmärrykselle ongelmien luonteesta. Tietenkin se toimii, jos psykoterapia edistää ihmisen sopeutumista kulttuurin jaettuihin käsityksiin siitä, miten asioita pitää käsitellä ja miten haasteita kohdatessa pitää toimia. Tämä taas edellyttää jo lähtökohtaisesti sitä, että potilaalla on halu ja kyky mukauttaa omaa toimintaansa ja käyttäytymistään ja toimia tietyllä tavalla. Vaste perustuu lähinnä potilaan omiin valmiuksiin ja psykoterapeutin ja potilaan kemiaan kuin mihinkään erityiseen tekniikkaan tai taitoon. Jos psykoterapiaa ei olisi tarjolla, nämä potilaat etsisivät toisen tavan sopeutua ja mukautua yhteiskunnan normatiivisiin odotuksiin ja siihen, miten tiettyjä asioita kuten traumaattisia kokemuksia tulisi käsitellä yhteisössä niin, että se edistää yksilön sopeutumista. Koska psykiatristen häiriöiden vastetta mitataan osin psykososiaalisin mittarein, kuten sosiaalisen toimintakyvyn käsitteellä, niin totta kai ihmiset joilla on resursseja mukautua ja sopeutua mihin tahansa yhteisöön ja kulttuuriin omaavat paremman ennusteen kuin ne, joilla ei tälllaisia valmiuksia tai motivaatiota ole. Esimerkiksi on ymmärrettävää, miksi skitsofrenian ennustetta selittää parhaiten psykososiaaliset riskitekijät -ne ovat osin päällekkäisiä ns. toimintakyvyn vastemittarien kanssa eli mittaavat samaa asiaa, eli sosiaalista syrjäytymistä. Jos on jo alusta alkaen syrjäytynyt, niin totta kai on todennäköisempää että on sitä kahdenkin vuoden päästä tehokkaasta neuroleptikuurista huolimatta, ei esimerkiksi ole päässyt töihin vaikka kuinka kuolaa rinnuksilleen ja lihoo 30 kg vuodessa.
Uskotko sie ite kaikkeen tuohon mitä sie selität?
Mitä länkytät aloittaja pärjäätkö ilman nettiä?
Voi miten upeaa ja oikeaan osuva tekstiä! Olen lähes jokaisen esittämäsi asian kohdalla samaa mieltä. Paitsi, että se sana, jossa pidät mt-palveluihin hairahtuneita yksinkertaisina kalskahti ainakin minun kohdalla hieman korvaan. Oikeampi sana on ehkä ulkoapäin tiettyjen tahojen valheilla ja katteettomilla lupauksilla huijatut, tietämättömät ja aivan liian sinisilmäiset ihmiset.
Kunpa sinunkaltaisiasi kuunneltaisiin lääketieteessä enemmän. Koska sinulla on niin hyvin sana hallussa, tiedät niin paljon, sinun kannattaisi lähteä pitämään esitelmiä, julkaista kirjoja etc.
Yhtä vähän kun toiset pärjää ilman päivän vahvistusharhaa.
Teksti on upeaa suorastaan ajatusten akrobatiaa, mutta muuten sitä voisi ehkä kuvailla vanhalla sanonnalla että sokeiden maailmassa yksisilmäinen on kuningas.
Logiikat missäbsairaita ihmisiä ei tarvitse hoitaa kiska heidän sairaus ilmenee niin monin eri tavoin, tai se että moderni lääketiede on suomessa vain satavuotta vanhaa, ja lääkkeettömät hoitomenetelmät kokonaan unohtaen. On vaan sitä sairaudentunnottoman / hoidonvastaisen ihmisen narratiivia, mikä ei ihan kestä sitä kriittistä tarkastelua.
Mutta jos se täyttää jonkun ihmisen päivittäisen vahvistusharha annoksen, niin kai se sekin on jotain.
Ilman nettiä nykypäivänä kuka tahansa pärjää huonosti. Ilman psyykelääkkeitä taas jokainen.
Olisikohan osittain netin " ansiota ", että osa porukasta voi nykypäivänä huonommin ?
Kyllä olisi. Asiasta on tehty jonkinverran tutkimusta.
Suurimmalle osalle ihmisiä netti on positiivinen asia, mutta valitettavasti ei kaikille. Osa ihmisistä jumahtaa negatiiviseen kuplaan, osa vahingossa, osa hakeakseen vahvistusharhaa itselleen. Niin tai näin, niin tämä osa on se joka voi nykyisin huonommin.
En minä halua mitään vahvistaa suuntaan tai toiseen. Voit toki itse viitata laajoihin tutkimuskatsauksiin, joiden mukaan mielisairauksien ennuste on huomattavasti parantunut nykyisen lääketieteellisen kehityksen ansiosta ja joiden mukaan psykoterapian vastetta selittää paremmin jokin muu, kuin terapeutin ja potilaan välinen kemia. Olen lukenut tusinoittain tutkimuksia, ymmärrän tieteellisen ajattelun perusteet, ja hyväksyn kaiken lisäksi faktat ja tosiasiat, koska minulla ei ole mitään intressiä toivoa eikä olettaa esimerkiksi psykiatrisesta järjestelmästä mitään muuta, kuin mitä se on ja mitä sen todettu vaikuttavuus on. Tieteellisen ja kriittisen ajattelun pohjana ei ole valtajärjestelmän myötäily ja mielistely, vaan tosiasioiden ja faktojen tunnistaminen, kriittisyys hallitsevia oletuksia kohtaan, siis asenteellinen negatiivinen suhtautuminen kaikkeen mitä laiskanpulskeat turvallisuushakuiset ihmiset pitävät totena ja tavoiteltavana. Se on sitä että lukee tutkimusnäytön ja pyrkii löytämään ensisijaisesti kaikki puutteet siinä, ei se että käyttää sinä oman maailmankuvansa tai ihmiskuvansa pönkittämiseen. Se on sitä "vahvistusharhaa", jota sinä niin kammoat. Mutta se vaatii sellaista taitoa, jota sinulla ja useimilla ei ole ja josta sinulla ei ole käsitystä, koska se vaatii ajattelun ja uskomusten perusteiden kyseenalaistamista, mikä tarkoittaa, että sinun pitää ymmärtää mistä ja miten uskomuksesi ja oletuksesi syntyvät ja millä kriteereillä niitä voidaan kyseenalaistaa. Tieteellisen ajattelun perusteiden ymmärtäminen edesauttaa asiaa, sitten alan tutkimusnäyttöön perehtyminen. Tässä järjestyksessä, ei missään nimessä toisin päin. Koska jos luet minkään alan tutkimuksia ilman ymmärrystä tieteellisen tutkimuksen, metodologian ja tilastollisen päättelyn perusteista, niin voit päätyä vähän erilaiseen vahvistusharhaan, koska et vain osaa itse tulkita asioita, vaan muut tulkitsevat niitä puolestasi.
Olitkos sie se heppu joka linkkaili tänne niitä tutkimuksia, mihin itse keksit ne eri päätelmät, mitä ne tutkijat oli sinne kirjoittaneet?
Katso tämän saitin IKÄVÄ-palstaa ja päättele itse. EI TAATUSTI PARANE.
No jos tuolle linjalle lähdetään, niin riittää ehkä että lukee tämän ketjun ajatuksella läpi.
Mutta paskat vitsit sikseen. Kyllä osa ihmisistä paranee, ei vaan kaikki.
Kaikilla on siihen kuitenkin mahdollisuus.
On todella ilkeetä porukkaa siellä. Jokaiseen aloitukseen tulee joku, joka kirjoittaa jotain veemäistä aloittajasta tai suoranaisesti alkaa pilkkaamaan tämän ajatuksia ja toiveita. Jos muutenkin mieli on maassa, ei sitä nyt kaipaa lisää päähänpotkimista. Kannattaa pysyä siis poissa ja mitä siellä tekisikään, jos ei ikävöi ketään.
Toivoisin että näin olisi, mutta totuus taitaa kaikissa sairauksissa olla, että ihan kaikki ei parane.
Enkä nyt puhu hoidosta tai sen puutteesta, vaan siitä että joskus vaan on paska tsägä.
Toki on ymmärrettävää, ettei kaikista sairauksista parane, mutta silloin on ennemminkin kyse vakavista fyysisistä sairauksista.
Miksi se paska mäihä rajottuisi vain tiettyihin sairauksiin?
Puhuttiinkin paranemisesta, kun oli kyse mistä tahansa sairauksista.
Mikä vain sairastuminen on paskaa mäihää kyllä.
Nykyään hulluus on normalisoitu. Katsokaa vaikka päivän kulkueen porukkaa...
Se on heille normaalia, mitä sitten ?
Riittää varmaan kun tietää oman tilanteensa, mitä on, millainen on itse. Sallittakoon muille olla sellaisia kuin ovat.
Ei se ainakaan minulta ole mitään pois, kuka tykkää kenestäkin.
Ihan mielenkiintoinen pointti.
Missä viipyy psykoosisairaiden kulkue?
Masennus poistuu lopulta
Aikaa vie
Hoitoon , ennenkuin tlee pahempaa jälkeä
Sitte jos lääkehoitoon suostuu.Sitte sitä pahaa jälkeä tulee.
Yritä" ymmärtää, ett jotkut kärsii kymmeniä vuosia toisten pahoista teoista! Toimeentulo menee, maine menee valheiden takii!
Kuolema parantaa kaikki taudit.
Itellä on ollu 4 vuotta ongelmia päässä, sittekku painemittari on tarpeeks ylhäällä nii on pitäny laskee alemmas hakkaamalla omaa päätään johonki. 😵💫🤯
En tykkää, musta taas tuntuu että mä en enää osaa hoitaa mun pankkiasioita, kela-asioita laskuja tai mitään, ku soi noi mun ongelmat kokoajan vaa taustalla. Mä tarviin apua selvästikkin.
Oletko yrittänyt saada apua mistään ?
Turhaa itseään on satuttaa ( esim. hakkaamalla päätä johonkin ), jos asiat eivät onnistu.
Et ole ainoa, jolla on vaikeaa/vaikeuksia, muista se.
Kannattaa hakea apua, ehkä asioihin tulisi selkeyttä.
Saako toisia syytellä omistaan? eli itsestä johtuvista sairauksistaan? MT asioissa
Miksi pitäisi syyttää toista ?
Toki toinen voi käyttäytyä/puhua tavalla, josta toiselle tulee mielipahaa, voi tulla alemmuuden/huonouden tunnetta, mutta omassa päässä ne ongelmat syntyvät, se toinen ei niitä sinne laita.
On sanottu, että ongelmia ei paljon ole olemassa, ihminen voi tehdä asioista itselleen ongelman.
Ehkä on helpompi syyttää jotain toista omista ongelmista, jos ei itse hyväksy omaa oloaan, eikä oikein ymmärrä mistä ne ikävät tunteet tulevat/ovat tulleet, ja niitä voi olla vaikea käsitellä.
Ja jos ongelmat syvenee liiaksi, se voi muuttua sairaalloiseksi/sairaudeksi. Usein käy niin, että kaikki muu elämässä voi mennä pieleen henkisen ongelman takia. Siinä vaiheessa se saattaa kääntyä sairaudeksi.