Miksi Suvivirsi ei riitäkään?

”Jokakeväinen Suvivirsi-keskustelu” on hämäys, jolla on vuosia viety huomio pois koulupäiviin yhä liitettävistä jumalanpalveluksista. Miksi Suvivirsi kevätjuhlassa ei riitä, miksi sen lisäksi koulujen ohjelmaan yhä otetaan myös ”kevätkirkko” eli jumalanpalvelus kirkossa?

Onko syynä se, että kirkolla on lähetyskäsky, menkää ja tehkää kaikki minun opetuslapsikseni, sekä monituhantinen henkilökunta? Kummallisesti lapsilähetystyö onnistuu yhä päiväkodeissa ja kouluissa, vaikka opetussuunnitelma ohjaa ”uskonnolliseen ja katsomukselliseen sitouttamattomuuteen”.

Jos ev.-lut. kirkon uskonnollisia tilaisuuksia - kevätkirkkoja, pääsiäiskirkkoja, joulukirkkoja - ei enää liitettäisi koulujen lukuvuoden ohjelmaan, ei tarvitsisi järjestää kirkolliselle tilaisuudelle vaihtoehtoista ohjelmaa eikä tiedottaa siitä, huoltajilta ei tarvitsisi kysyä, kumpaan ohjelmaan oppilas osallistuu, oppilaita ei tarvitsisi jakaa kahteen ryhmään eikä opettajien valvoa ja hoitaa kahta eri ohjelmaa.

Eikä huoltajien tarvitsisi paljastaa lapsensa kautta perheen suhtautumista kirkon jumalanpalveluksiin. Uskonto tai uskonnottomuus on arkaluontoinen tieto, jota koskee yksityisyyden suoja. Pakollinen valinta ”kevätkirkon” ja sille vaihtoehtoisen ohjelman välillä rikkoo yksityiseen suojaa.
Keskittyminen kaikille yhteiseen toimintaan olisi suuri helpotus rehtorille, opettajille, lapsille ja vanhemmille. Huoltajien ei tarvitsisi enää pelätä, kiusataanko lasta, jos hän ei osallistu enemmistön ohjelmaan, joka ei vastaa perheen katsomusta.

Onneksi aikuiset Suomessa eivät työpaikoilla joudu sellaiseen kiusalliseen valintatilanteeseen. Paitsi koulujen valvovat opettajat ja varhaiskasvattajat. On väärin, että koulut ja päiväkodit pakottavat vanhempia valitsemaan ja paljastamaan lastensa kautta suhtautumisensa.

Kunnat voisivat hyvin yksinkertaisesti ja selkeästi lakiin nojaten päättää, että uskonnolliset tilaisuudet eivät enää sisälly varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toimintaan toimikaudella 2024-2025.