Parasiitti DNA Virusperäistä roskaa genomissamme

”No on se nyt vaan fakta, että eliöiden genomeissa on tolkuttomasti loisia, pseudogeenejä, muita toistojaksoja, joista tiedetään, että ne ovat virheellisiä/lähinnä haitallisia + ne ovat yhteisiä monille eliöryhmille, osa jopa suurimmalle osalle kaikkia monisoluisia”.
”Sitten kun tätä samaa roskaa löytyy monen lajiryhmän genomeista täysin samanlaisena ja samoista paikoista niin baraminioletuksessa se tarkoittaa sitä, että jumala laittoi baraminien perimään mukaan virheitä.”
Näin siis nimimerkki Ylermi talvella 2023 Facebook-ryhmässä, jossa keskusteltiin luomisesta, parasiitti-DNA:sta ja baramineista eli ns. luoduista lajityypeistä (ks. osat 1 ja 2). Ylermi kiistää paitsi baraminit, myös geneettisen rappeutumisen. – Mutta uskoo samalla, että sukukuntamme genomi on täynnä virheitä (siis rappeutunut)!
𝐁𝐚𝐫𝐚𝐦𝐢𝐧𝐢𝐭
Baramin tulee heprean sanoista bara ja min, jossa bara tarkoittaa ”luoda” (tai tehdä). Min viittaa samankaltaisiin asioihin, samantyyppisiin eliöihin kuten lokkeihin tai hylkeisiin. Suomen kielessä sanalle ei ole suoraa vastiketta, joten se on käännetty lajiksi. Niinpä Raamatussamme kerrotaan Jumalan luoneen kasvit ja eläimet lajinsa mukaan, mutta englannissa ”according to its kind”, ei ”according to its species”. Kind viittaa siis tyyppiin, samankaltaisuuteen. Jumala siis loi sen ja sen kaltaisia kasveja ja eläimiä. Israelissa 40 vuotta asunut ystäväni sanoi, että sanan min voi ymmärtää monella tavalla asiayhteydestä riippuen, mutta yleensä sillä tarkoitetaan jotain yksittäistä lajia kuten heinäsorsaa laajempaa eläinjoukkoa eli min ei viittaa yksittäiseen sorsalajiin vaan sorsalintuihin yleensä.
Ne, jotka pitävät Nooan aikaista maailmanlaajuista vedenpaisumusta satuna, vetoavat mielellään hänen arkkiinsa vaatien selitystä, miten pari kutakin monen montaa eläinlajia olisi saatu sinne tungettua. Nooalla ja hänen pojillaan olisi ollut valtava urakka lapioidessaan kokonaisen vuoden ajan sontaa arkista mereen. Lisäksi arkin perään olisi pitänyt kytkeä muutama proomu heiniä ja muuta rehua varten.
Mukaan piti siis ottaa yksi pari kutakin ”maalla elävää ja sieraimilla hengittävää eläintä”. Puhtaita eläimiä piti kuitenkin ottaa seitsemän paria. Puhtaat eläimet olivat niitä, joita oli lupa syödä. Suurin osa, kuten korppi, korppikotkat, haukat, pöllöt, ”käpälillä liikkuvat nelijalkaiset”, sika, jänis, hiiret, liskot, lepakot jne. olivat saastaisia eli niitä ei saanut syödä ja niitä tuli arkkiin vain yksi pari.
Laji (eng. species) on ihmisen keksimä käsite, jolla eläimet ja kasvit pyritään sijoittamaan eri kategorioihin. Luokittelun aloitti ruotsalainen Carl von Linné (Linneaus) 1700-luvulla. Linné antoi kullekin eliölle suku- ja etunimen: Asio flammeus, suopöllö oli lapsuuteni kaveri, jonka adoptoin untuvikkona. Asio tarkoittaa pöllöjen sukua (lat. genus) ja flammeus suvun tiettyä lajia, joka pesii maassa ja jolla on mustat renkaat silmien ympärillä. Lajikäsite on kuitenkin kiistelty ja epämääräinen. Erilaisia määritelmiä on ainakin 15.
Nooan arkissa ei tainnut olla suopöllöä, vaan ”peruspöllö”, josta kaikki nykyiset pöllöt polveutuvat. Suurikokoisessa, kolmikerroksisessa arkissa (n. 150x25x15 m) oli siis vain yksi pariskunta kustakin 8 000 maaselkärankaisten suvusta (paitsi 7 paria muutamia puhtaita eläimiä). Suurin osa oli todennäköisesti poikasia. On koetettu väittää, että noin kookasta laivaa ei voi rakentaa pelkästä puusta, mutta se ei pidä paikkaansa. Muinaiset kiinalaiset ja kreikkalaiset rakensivat yhtä suuria aluksia.
Palataan nimimerkki Ylermin kantaan, jossa ”todellisuus kaataa jäävettä isolla saavilla baraminien niskaan”. Ylermin todellisuus on ”…fakta, että eliöiden genomeissa on tolkuttomasti loisia, pseudogeenejä, muita toistojaksoja, joista tiedetään, että ne ovat virheellisiä/lähinnä haitallisia + ne ovat yhteisiä monille eliöryhmille, osa jopa suurimmalle osalle kaikkia monisoluisia”. (Yhteinen kantamuoto!)