Usein ihmettelee, miten helppoa joillekin on löytää seuraa. Jo nuoresta asti on kumppani vierellä ja jos tulee ero, vaihdetaan lennosta seuraavaan eli se uusi on jo katsottuna ennen kuin vanha saa jäädä. Ei pelkoa, että jäisi yksin kituuttamaan.
Kaikenlaiset ihmiset löytävät kumppanin: Rikollinen löytää vierelleen rikostoverin, lihava saa seuraa lihavasta ja narkkari toisesta narkkarista. Pitkällä miehellä on pitkä nainen vierellään ja lyhyet pariutuvat keskenään. Kaulaan asti tatuoitu löytää seuraa toisesta naamatatuoidusta. Gootit ja hevarit löytävät samanhenkistä seuraa. Salilla rautaa pumppaava löytää seuraa fitness-harrastajasta ja työlleen omistautunut ehkä toisesta saman alan ihmisestä. Koulutettu löytää seuraa toisesta koulutetusta. Lääkäri- ja juristipariskunnat eivät ole harvinaisia. Työtön löytää kumppanin toisesta työttömästä ja sairas ihminen toisesta sairaasta, vaikkapa jossain munuais- ja maksaliiton tilaisuudessa.
Kaikille löytyy siis seuralainen, se on selvä. Silti on ihmisiä, jotka eivät koskaan löydä seurustelukumppania. Ei ketään, joka välittäisi sinusta tai josta sinä saisit välittää. Miten se voi olla niin vaikeaa? Luulisi, että joskus jossain tulee vastaan joku, jonka kanssa kemiat kohtaa, mutta kun ei.
Minkälainen ihminen ei löydä seuraa, kun kuitenkin kaikenlaiset ihmiset löytävät seuraa? Voi olla, että kahden introvertin kohtaaminen on hankalaa. Minäkin "juhlin" juhannusaatoa yksin kotona. Ei kukaan minua täältä voi löytää. Ehkä tuleva kumppanini on myös yksin kotona. Siksi emme koskaan kohtaa.
Miksi toisille löytyy kumppani, mutta joillekin ei?
205
2087
Vastaukset
Yksin kotona oleva lähettää lämpöisen lempeän juhannushalin toiselle kotona yksin olevalle 🤗 Eipä täältä kotoa kukaan löydä, ei kukaan kyllä etsikään...
- Anonyymi
Ystävän neuvo mene ulos ja etsi joku sinkkumies ja rohkeesti tekeen tuttavuutta ja jos kiva ja kivan näköinen niin otat siitä miehen itsellesi eli nainen mene ulos etsimään mies itsellesi
Anonyymi kirjoitti:
Ystävän neuvo mene ulos ja etsi joku sinkkumies ja rohkeesti tekeen tuttavuutta ja jos kiva ja kivan näköinen niin otat siitä miehen itsellesi eli nainen mene ulos etsimään mies itsellesi
Kiitos neuvosta <3
Taitaa nyt vaan olla niin et oon ilman
sitä miestä loppuelämäni..- Anonyymi
originalpieninainen kirjoitti:
Kiitos neuvosta <3
Taitaa nyt vaan olla niin et oon ilman
sitä miestä loppuelämäni..😥💘💔😌💤🤗💝💖🥰🎗️🧣✨🤍😔...
-Antti Elme Makkonen 23v. Helsinki - Anonyymi
tää on aika surullista 😥 yksin kotona kaipaan, ikävöin 💘💔... iltahali 🤗 mä rakastan sua ystäväiseni 💖💝 oispa jku ihana rakas ystävä elämässä 😔💤😌 noh taidan kaivautua takaisin peiton alle ikävöimään 😢
Antti Elme Makkonen 23v. Helsinki 🎗️✨🤍 Anonyymi kirjoitti:
😥💘💔😌💤🤗💝💖🥰🎗️🧣✨🤍😔...
-Antti Elme Makkonen 23v. HelsinkiIhana sinä siihen tupsahdit jostain 🤗
Älä ole surullinen siellä jookosta?
Sun täytyy lopettaa nimen laittaminen tänne!!!!!
🤗😊💝✨🤍🤗Anonyymi kirjoitti:
tää on aika surullista 😥 yksin kotona kaipaan, ikävöin 💘💔... iltahali 🤗 mä rakastan sua ystäväiseni 💖💝 oispa jku ihana rakas ystävä elämässä 😔💤😌 noh taidan kaivautua takaisin peiton alle ikävöimään 😢
Antti Elme Makkonen 23v. Helsinki 🎗️✨🤍Iltahaleja ei voi tähän aikaan antaa!!
Päivä halin aika vasta 🤗
Sinä olet tärkeä ja rakas 💖
Älä kaivaudu peiton alle kun ei se auta oikeesti,
mee ennemmin pikku kävelylle ja hae vaik jätskiä tai muuta herkkua itelles kaupasta... 🤗🤍- Anonyymi
originalpieninainen kirjoitti:
Kiitos neuvosta <3
Taitaa nyt vaan olla niin et oon ilman
sitä miestä loppuelämäni..En tiennyt ettet ole miehistä kiinnostunut no katsot ja isket jonkun kivan naisen itsellesi eli loppu elämäsi naisen
Anonyymi kirjoitti:
En tiennyt ettet ole miehistä kiinnostunut no katsot ja isket jonkun kivan naisen itsellesi eli loppu elämäsi naisen
Mitä ihmettä toi nyt oli??
Miten niin en olis miehistä kiinnostunut??
Höhlä...- Anonyymi
originalpieninainen kirjoitti:
Mitä ihmettä toi nyt oli??
Miten niin en olis miehistä kiinnostunut??
Höhlä...Etkö sanonut että olet ilman miestä loppu elämäsi eli katsot kivan naisen itsellesi ehkä emännän itsellesi
Anonyymi kirjoitti:
Etkö sanonut että olet ilman miestä loppu elämäsi eli katsot kivan naisen itsellesi ehkä emännän itsellesi
No eihän se tarkoita et en ois kiinnostunut.
Eipä vaan luota enää mihinkään tai kehenkään..
Ei miehiin eikä naisiinkaan,
joten ei siinä kamalasti suhteilla..
Kyllä ihan mielelläni olisin loppuelämäni
viettänyt rakastaen ja tukien rakkaan miehen rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.- Anonyymi
originalpieninainen kirjoitti:
No eihän se tarkoita et en ois kiinnostunut.
Eipä vaan luota enää mihinkään tai kehenkään..
Ei miehiin eikä naisiinkaan,
joten ei siinä kamalasti suhteilla..
Kyllä ihan mielelläni olisin loppuelämäni
viettänyt rakastaen ja tukien rakkaan miehen rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.Etsis nyt joku kiva nainen itsellesi ja tykkäätkö enempi tummista vai vaaleista naisista ja kumpi teistä olis se niin sanottu emäntä talossa ja kumpi ns isäntä ja miksi et luota miehiin niin etsis joku kiva mies niin kumpikin luotatte toisiinne ja saisit siitä parhaan ystäväsi mut voi se nainenkin olla jos naisista tykkäät
- Anonyymi
originalpieninainen kirjoitti:
No eihän se tarkoita et en ois kiinnostunut.
Eipä vaan luota enää mihinkään tai kehenkään..
Ei miehiin eikä naisiinkaan,
joten ei siinä kamalasti suhteilla..
Kyllä ihan mielelläni olisin loppuelämäni
viettänyt rakastaen ja tukien rakkaan miehen rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.Kuoletko pian pois vai miksi sinulla ei oo paljon loppu elämää jäljellä ja siksikö et enään etsi loppu elämäsi kumppania ja aviomiestäsi eli rakkauttasi
- Anonyymi
originalpieninainen kirjoitti:
No eihän se tarkoita et en ois kiinnostunut.
Eipä vaan luota enää mihinkään tai kehenkään..
Ei miehiin eikä naisiinkaan,
joten ei siinä kamalasti suhteilla..
Kyllä ihan mielelläni olisin loppuelämäni
viettänyt rakastaen ja tukien rakkaan miehen rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.Mutta nyt nukkumaan hyvää yötä ps toivon sinulle sitä herra oikeaa ja aitoa rakkautta mut nyt hyvää yötä
Anonyymi kirjoitti:
Mutta nyt nukkumaan hyvää yötä ps toivon sinulle sitä herra oikeaa ja aitoa rakkautta mut nyt hyvää yötä
Kiitos ja hyvää yötä sulle sinne 🤗😴
Olishan se ihanaa kun se aito rakkaus
ja Herra oikea olis totta..
Olisin onnellisin maanpäälllä kun olis se
Paras ystävä ja oma Rakas. 🥰Anonyymi kirjoitti:
Mutta nyt nukkumaan hyvää yötä ps toivon sinulle sitä herra oikeaa ja aitoa rakkautta mut nyt hyvää yötä
Ps samaa toivon sulle myöskin <3
- Anonyymi
originalpieninainen kirjoitti:
Iltahaleja ei voi tähän aikaan antaa!!
Päivä halin aika vasta 🤗
Sinä olet tärkeä ja rakas 💖
Älä kaivaudu peiton alle kun ei se auta oikeesti,
mee ennemmin pikku kävelylle ja hae vaik jätskiä tai muuta herkkua itelles kaupasta... 🤗🤍HAHVIA LEIVOKSIA KARKKIA JA KAIKKEA MUUTA ROAKARUOKAA
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etkö sanonut että olet ilman miestä loppu elämäsi eli katsot kivan naisen itsellesi ehkä emännän itsellesi
UUSIA VAATTEITA
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuoletko pian pois vai miksi sinulla ei oo paljon loppu elämää jäljellä ja siksikö et enään etsi loppu elämäsi kumppania ja aviomiestäsi eli rakkauttasi
HALUAN OLLA VAHAN AIKAA YKSIN
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta nyt nukkumaan hyvää yötä ps toivon sinulle sitä herra oikeaa ja aitoa rakkautta mut nyt hyvää yötä
HYVÄÄ YÖTÄ
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
HALUAN OLLA VAHAN AIKAA YKSIN
EN TIEDÄ MINULLA ON ERAS NAISYSTAVA JOKA LAHTEE MUN MUKAAN
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
EN TIEDÄ MINULLA ON ERAS NAISYSTAVA JOKA LAHTEE MUN MUKAAN
Hei kiva juttu!
Mutta miks siitä kerrot tässä?
- Anonyymi
Olen pohtinut samoja, mutta yksinäisyys on jo identiteettini. Ajatus siitä, että olisin suhteessa tuntuu jotenkin vääryydeltä sitä mahdollista kumppania kohtaan, että joutuisi olemaan minun kanssani. En kuitenkaan sano tätä mitenkään itseäni säälien, sillä en varsinaisesti enää kärsi yksinäisyydestä ja kaikesta itsesäälistä luopuminen on minulle muutenkin maailmankatsomuksellinen kysymys.
- Anonyymi
Tossa viestissä se kaikki kiteytyy. . Olet helvetin sisäänpäin kääntynyt. Ajattele positiivisestim
.on helppo löytää joku. On helppo olla jonku kaa
Mutta miksi ja haluaako sitä. Onko valmis antamaan itsestään. Vai vaatiko vain. Se on oikeata välittämistä toisesta. Hyvinä ja huonoina hetkinä. Ei toista heitetä vain menemään pienen asian takia. Siksi sinä et löydäm avaa silmät ole vaoin tarkkaile ympäritöä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tossa viestissä se kaikki kiteytyy. . Olet helvetin sisäänpäin kääntynyt. Ajattele positiivisestim
.on helppo löytää joku. On helppo olla jonku kaa
Mutta miksi ja haluaako sitä. Onko valmis antamaan itsestään. Vai vaatiko vain. Se on oikeata välittämistä toisesta. Hyvinä ja huonoina hetkinä. Ei toista heitetä vain menemään pienen asian takia. Siksi sinä et löydäm avaa silmät ole vaoin tarkkaile ympäritöäYoutuben algortimi osaa jo tarjoata minulle linkkejä narsististen vanhempien lapsista, vaikken sellaisia ole hakenutkaan. Näillä tapaa myös olla eristäytymistä muista ihmisistä. Ilmeisesti Google osaa päätellä minusta enemmän kuin uskaltavat myöntää.
Voi olla, että olen lapsuudesta asti rakentanut muureja selviytymismekanismina arvottomuuden tunteelle. Kun ei ole huomion arvoinen, on parempi jättää myös muut rauhaan ettei ole vaivaksi. Silloin on myös vaikea antaa mitään itsestään, jos on lähtökohtaisesti arvoton. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Youtuben algortimi osaa jo tarjoata minulle linkkejä narsististen vanhempien lapsista, vaikken sellaisia ole hakenutkaan. Näillä tapaa myös olla eristäytymistä muista ihmisistä. Ilmeisesti Google osaa päätellä minusta enemmän kuin uskaltavat myöntää.
Voi olla, että olen lapsuudesta asti rakentanut muureja selviytymismekanismina arvottomuuden tunteelle. Kun ei ole huomion arvoinen, on parempi jättää myös muut rauhaan ettei ole vaivaksi. Silloin on myös vaikea antaa mitään itsestään, jos on lähtökohtaisesti arvoton.Niitä traumoja tullut ihan kiitettävä määrä, kun ei ole tunnistanut petoja ihmisistä. Kun he ovat vaikuttaneet niin tutuilta ja turvalliselta. Kun ei paremmasta tiedä. Nyt olen oppinut sen verran, että suojelen itseäni muilta. Ihmiset on enimmäkseen aivan hirveitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Youtuben algortimi osaa jo tarjoata minulle linkkejä narsististen vanhempien lapsista, vaikken sellaisia ole hakenutkaan. Näillä tapaa myös olla eristäytymistä muista ihmisistä. Ilmeisesti Google osaa päätellä minusta enemmän kuin uskaltavat myöntää.
Voi olla, että olen lapsuudesta asti rakentanut muureja selviytymismekanismina arvottomuuden tunteelle. Kun ei ole huomion arvoinen, on parempi jättää myös muut rauhaan ettei ole vaivaksi. Silloin on myös vaikea antaa mitään itsestään, jos on lähtökohtaisesti arvoton.Nyt siis ihan päin vastoin! Älä ajattele noin kielteisesti. Sussa on paljon rakkautta. Jaa sitä. Ei sun tarvitse tehdä samoja virheitä kun sun vanhemmat tai suku. Ne eli aivan toisenlaista aikaa. Tää on sun elämä. Tee sinä omasta elämästäsi parempi. Päätä että teet niin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niitä traumoja tullut ihan kiitettävä määrä, kun ei ole tunnistanut petoja ihmisistä. Kun he ovat vaikuttaneet niin tutuilta ja turvalliselta. Kun ei paremmasta tiedä. Nyt olen oppinut sen verran, että suojelen itseäni muilta. Ihmiset on enimmäkseen aivan hirveitä.
No kaikki paskat voikin heittää nurkkaanm
.mutta uusia tilalle. Eteenpäin
Vaikea mitään yksittäistä syytä sanoa? Jokaisella pariutumattomalla lienee omanlainen syynsä.
Introvertteyskään ei minusta sano vielä mitään, mutta sellainen sopiva sosiaalisuus varmaan edistää pariutumista. Osaa ottaa muut huomioon ja käyttäytyy asiallisesti, osaa keskustella ja on kiinnostunutkin toisesta muutenkin kuin jalkovälin alueesta tai jostain muusta epäolennaisesta.originalpieninainen kirjoitti:
Hyvää juhannus yötä D sulle 🤗
Samoin sinnekin. Saapa nähdä, että tuleeko sitä yötä edes? Eikös se nyt pitäis jäädä lyhyeksi? :o)
Disseisback kirjoitti:
Samoin sinnekin. Saapa nähdä, että tuleeko sitä yötä edes? Eikös se nyt pitäis jäädä lyhyeksi? :o)
Kiitos!!
Mä luulen et on aika kiduttavan pitkä ja tylsä yö edessä..
Ainakin täällä..- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Samoin sinnekin. Saapa nähdä, että tuleeko sitä yötä edes? Eikös se nyt pitäis jäädä lyhyeksi? :o)
Lapissa on yötön yö, Nuorgamissa se kestää 74 päivää yhtäjaksoisesti. Lapissa asuneena olen sen kokenut, mutta en asunut ihan noin pohjoisessa.
originalpieninainen kirjoitti:
Kiitos!!
Mä luulen et on aika kiduttavan pitkä ja tylsä yö edessä..
Ainakin täällä..Siis tarkoitatko palstalla, vai siellä jossain, missä oletkaan?
Anonyymi kirjoitti:
Lapissa on yötön yö, Nuorgamissa se kestää 74 päivää yhtäjaksoisesti. Lapissa asuneena olen sen kokenut, mutta en asunut ihan noin pohjoisessa.
Joo, se saattais olla pidemmän päälle sekin tylsää, kun ei tuu pimeää.... :o/ Tosin onhan pimennysverhot keksitty. :o)
Disseisback kirjoitti:
Siis tarkoitatko palstalla, vai siellä jossain, missä oletkaan?
Täällä jossain...
Missä olenkin, eli kotona...
No kaipa palstallakin ois kiduttavan pitkä ja tylsä yö tiedossa.. jos sen täällä aikois viettää..originalpieninainen kirjoitti:
Täällä jossain...
Missä olenkin, eli kotona...
No kaipa palstallakin ois kiduttavan pitkä ja tylsä yö tiedossa.. jos sen täällä aikois viettää..No mulla kyllä harvoin tylsää kotona. Kyllä mä keksin yksinkin kaikenlaista ja oon yksin töissäkin, niin ei tää niin karseaa ole. Joskus tuntuis oikeastaan ihan hyvältä ollakin aivan omassa rauhassa. :o)
- Anonyymi
Olen aloittaja ja omana terapeuttinani löysin netistä tällaista: "Ulkopuolisuuden tunteen taustalla voi olla traumaattisia tai ikäviä kokemuksia. Moni koulukiusattu kokee vielä aikuisiällä ulkopuolisuuden tunnetta, koska kiusaaminen on vaikuttanut itsetuntoon. Aiemmin ulkopuolelle jätetyn voi olla myös vaikea luottaa siihen, että myöhemmissä ihmissuhteissaan hän onkin arvostettu ja haluttu.
– Ihminen voi kokea riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta ja ajatella esimerkiksi olevansa muita huonompi keskustelija.
Ulkopuolisuuden tunteen taustalla on usein heikko itsetunto. Itsetunnon ollessa jostain syystä vajaa, voi ihminen kokea, ettei hän pärjää tai että häneltä puuttuu esimerkiksi sosiaalisia taitoja. Ulkopuolisuuden tunteesta kärsivä saattaa ajatella, ettei hänen kanssaan haluta olla tekemisissä."
Joitakin asioita ei edes halua alkaa purkaa terapeutille, vaikka siitä voisi olla hyötyä. Pahimmillaan terapeutin kanssa käydyt keskustelut voivat vuotaa julkisuuteen, kuten kävi Vastaamon tietomurron yhteydessä. Nykyään ei uskalla mennä edes terapeutille juttelemaan, kun joku hakkeri levittää tiedot nettiin!
Mistä ongelmani kumpuavat? Voin paljastaa kaiken. Ala-asteella olin aina viimeinen, joka valittiin liikuntatunnilla joukkueeseen. Ala-asteella ja yläasteella koin koulukiusaamista. Se oli 90-lukua, eikä se silloin kiinnostanut opettajia pätkääkään, jos joku kovisten porukka antoi turpaan jollekin yksinäiselle oppilaalle. Lukioikäisenä minulla diagnosoitiin krooninen sairaus, jonka jälkeen olen aina pitänyt itseäni muita ihmisiä huonompana.
Lisäksi jouduin teini-iässä eräässä leikissä tilanteeseen, joka jostain syystä oli minulle niin nolo, että sen voinee sanoa olleen traumaattinen. Jouduin naurunalaiseksi ikäisteni edessä. Jälkikäteen olen purkanut sitä tilannetta. Minä erosin kaikista muista leikkiin osallistuneista siinä, että minä olin leikin viimeinen osallistuja. Vaikka kaikki muut ennen minua joutuivat samaan noloon tilanteeseen, he siirtyivät katsojiksi. Katsojina he pääsivät nauramalla purkamaan sen ahdistuksen, jonka naurunalaiseksi joutuminen heille ehkä toi. He pääsivät näkemään ja nauramaan, kun seuraava osallistuja saatettiin naurunalaiseksi!
Minä olin viimeisenä osallistujana kaikkien muiden edessä. En millään olisi halunnut tehdä leikin viimeistä tehtävää. Tilanne päättyi siihen, kun kaikki nauroivat minulle. Se tapahtuma herättää niin pahat muistot, etten halua edes miettiä sitä vielä 30 vuotta myöhemminkään.
Leikki päättyi siihen, kun olisi pitänyt suudella yhtä tyttöä. Se oli minulle ahdistava tilanne. En halunnut suudella ihmisjoukon edessä ketään, en ollut koskaan ylipäänsä suudellut kenenkään kanssa, enkä halunnut suudella kyseistä henkilöä. Koin tilanteen vastenmielisenä ja erittäin ahdistavana. Yleisön kannustuksesta se oli kuitenkin tehtävä. Leikin juju oli siinä, että suudelman ei koskaan ollutkaan tarkoitus saavuttaa kohdettaan. Tyttö veti kuvainnollisesti maton alta suutelukohtaukselta ja kaikki alkoivat nauraa. En ole eläissäni hävennyt mitään niin paljoa.
Näin kerrottuna leikki ei ehkä kuulosta pahalta, mutta minulle tilanne oli jostain syystä traumatisoiva. Ehkä siksi, että suutelu on intiimiä ja siinä tilanteessa ei halua tulla saatetuksi naurunalaiseksi edes leikin varjolla ison ihmisjoukon edessä. (Iso ihmisjoukko on noin 20 henkilöä tässä tapauksessa).
Siinä koko totuus, miksi en oikeasti pysty kohtaamaan ketään naista ja olen ilman kumppania. En ole vielä päässyt yli asioista. Aika säälittävää, jos joku aikuinen ihminen ei edes pysty kuvittelemaan suutelevansa ketään ihmistä, mutta näin on kohdallani. Itsetuntoni on liian heikko. Ne kerrat, kun olen yrittänyt saada seuraa ovat poikkeuksetta johtaneet pakkien saamiseen. Viimeisillä kahdella kerralla niillekin oli selityksensä: toinen oli lesbo ja toinen kuului järjestöön, jonka jäsen saa valita kumppanin vain oman uskonlahkonsa jäsenistä. Kyseinen järjestö on Jehovan todistajat.
Olimme molemmat niin ihastuneita toisiimme kuin vain kaksi ihmistä voi olla. Pupillit laajentuneina sain katsoa toista ihmistä niin syvälle silmiin kuin vain voi. Pupillien laajeneminen on kemiallinen reaktio, jota ei pysty estämään eikä feikkaamaan. Jos olet oikeasti ihastunut ja rakastunut johonkin, niin voin sanoa pupillien suurenevan niin, että uppoaa toisen silmiin. Mutta säännöt ovat sääntöjä ja tässä tapauksessa ne kieltävät tunteet järjestön ulkopuolisiin. Tuntuu kylmältä saada pakit, kun tunteet ovat oikeasti molemminpuoleiset.
Alussa maintsemani artikkelin mukaan: "Jos ulkopuolisuuden tunne häiritsee elämää jatkuvasti, kannattaa siitä keskustella ammattilaisen kanssa. Esimerkiksi koulukiusaamisesta johtuva ulkopuolisuuden tunne voi olla vaikea käsitellä yksin, sillä kiusaamisesta jääneet traumat voivat olla hyvin syvällä." Anonyymi kirjoitti:
Olen aloittaja ja omana terapeuttinani löysin netistä tällaista: "Ulkopuolisuuden tunteen taustalla voi olla traumaattisia tai ikäviä kokemuksia. Moni koulukiusattu kokee vielä aikuisiällä ulkopuolisuuden tunnetta, koska kiusaaminen on vaikuttanut itsetuntoon. Aiemmin ulkopuolelle jätetyn voi olla myös vaikea luottaa siihen, että myöhemmissä ihmissuhteissaan hän onkin arvostettu ja haluttu.
– Ihminen voi kokea riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta ja ajatella esimerkiksi olevansa muita huonompi keskustelija.
Ulkopuolisuuden tunteen taustalla on usein heikko itsetunto. Itsetunnon ollessa jostain syystä vajaa, voi ihminen kokea, ettei hän pärjää tai että häneltä puuttuu esimerkiksi sosiaalisia taitoja. Ulkopuolisuuden tunteesta kärsivä saattaa ajatella, ettei hänen kanssaan haluta olla tekemisissä."
Joitakin asioita ei edes halua alkaa purkaa terapeutille, vaikka siitä voisi olla hyötyä. Pahimmillaan terapeutin kanssa käydyt keskustelut voivat vuotaa julkisuuteen, kuten kävi Vastaamon tietomurron yhteydessä. Nykyään ei uskalla mennä edes terapeutille juttelemaan, kun joku hakkeri levittää tiedot nettiin!
Mistä ongelmani kumpuavat? Voin paljastaa kaiken. Ala-asteella olin aina viimeinen, joka valittiin liikuntatunnilla joukkueeseen. Ala-asteella ja yläasteella koin koulukiusaamista. Se oli 90-lukua, eikä se silloin kiinnostanut opettajia pätkääkään, jos joku kovisten porukka antoi turpaan jollekin yksinäiselle oppilaalle. Lukioikäisenä minulla diagnosoitiin krooninen sairaus, jonka jälkeen olen aina pitänyt itseäni muita ihmisiä huonompana.
Lisäksi jouduin teini-iässä eräässä leikissä tilanteeseen, joka jostain syystä oli minulle niin nolo, että sen voinee sanoa olleen traumaattinen. Jouduin naurunalaiseksi ikäisteni edessä. Jälkikäteen olen purkanut sitä tilannetta. Minä erosin kaikista muista leikkiin osallistuneista siinä, että minä olin leikin viimeinen osallistuja. Vaikka kaikki muut ennen minua joutuivat samaan noloon tilanteeseen, he siirtyivät katsojiksi. Katsojina he pääsivät nauramalla purkamaan sen ahdistuksen, jonka naurunalaiseksi joutuminen heille ehkä toi. He pääsivät näkemään ja nauramaan, kun seuraava osallistuja saatettiin naurunalaiseksi!
Minä olin viimeisenä osallistujana kaikkien muiden edessä. En millään olisi halunnut tehdä leikin viimeistä tehtävää. Tilanne päättyi siihen, kun kaikki nauroivat minulle. Se tapahtuma herättää niin pahat muistot, etten halua edes miettiä sitä vielä 30 vuotta myöhemminkään.
Leikki päättyi siihen, kun olisi pitänyt suudella yhtä tyttöä. Se oli minulle ahdistava tilanne. En halunnut suudella ihmisjoukon edessä ketään, en ollut koskaan ylipäänsä suudellut kenenkään kanssa, enkä halunnut suudella kyseistä henkilöä. Koin tilanteen vastenmielisenä ja erittäin ahdistavana. Yleisön kannustuksesta se oli kuitenkin tehtävä. Leikin juju oli siinä, että suudelman ei koskaan ollutkaan tarkoitus saavuttaa kohdettaan. Tyttö veti kuvainnollisesti maton alta suutelukohtaukselta ja kaikki alkoivat nauraa. En ole eläissäni hävennyt mitään niin paljoa.
Näin kerrottuna leikki ei ehkä kuulosta pahalta, mutta minulle tilanne oli jostain syystä traumatisoiva. Ehkä siksi, että suutelu on intiimiä ja siinä tilanteessa ei halua tulla saatetuksi naurunalaiseksi edes leikin varjolla ison ihmisjoukon edessä. (Iso ihmisjoukko on noin 20 henkilöä tässä tapauksessa).
Siinä koko totuus, miksi en oikeasti pysty kohtaamaan ketään naista ja olen ilman kumppania. En ole vielä päässyt yli asioista. Aika säälittävää, jos joku aikuinen ihminen ei edes pysty kuvittelemaan suutelevansa ketään ihmistä, mutta näin on kohdallani. Itsetuntoni on liian heikko. Ne kerrat, kun olen yrittänyt saada seuraa ovat poikkeuksetta johtaneet pakkien saamiseen. Viimeisillä kahdella kerralla niillekin oli selityksensä: toinen oli lesbo ja toinen kuului järjestöön, jonka jäsen saa valita kumppanin vain oman uskonlahkonsa jäsenistä. Kyseinen järjestö on Jehovan todistajat.
Olimme molemmat niin ihastuneita toisiimme kuin vain kaksi ihmistä voi olla. Pupillit laajentuneina sain katsoa toista ihmistä niin syvälle silmiin kuin vain voi. Pupillien laajeneminen on kemiallinen reaktio, jota ei pysty estämään eikä feikkaamaan. Jos olet oikeasti ihastunut ja rakastunut johonkin, niin voin sanoa pupillien suurenevan niin, että uppoaa toisen silmiin. Mutta säännöt ovat sääntöjä ja tässä tapauksessa ne kieltävät tunteet järjestön ulkopuolisiin. Tuntuu kylmältä saada pakit, kun tunteet ovat oikeasti molemminpuoleiset.
Alussa maintsemani artikkelin mukaan: "Jos ulkopuolisuuden tunne häiritsee elämää jatkuvasti, kannattaa siitä keskustella ammattilaisen kanssa. Esimerkiksi koulukiusaamisesta johtuva ulkopuolisuuden tunne voi olla vaikea käsitellä yksin, sillä kiusaamisesta jääneet traumat voivat olla hyvin syvällä."Mä luin joskus sellaisen kirjan, kuin "Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan", Mark Manson. Siinä oli jotenkin hyvä esimerkki. Jos tulee vaikka joku känniääliö ja ajaa sinulta jalan täysin korjauskelvottomaksi, niin lopulta miten sinä elät sen jälkeen on ihan sinun omalla vastuulla. Se on vain tosi. Vaikka se toinen olisi miten pahoillaan, olisi vaikka mitkä avut ja toinen saisi linnaa, putkaa, vankilaa ja kärsisi loppuikänsä syyllisyydestä, se ei sitä tapahtunutta muuta mihinkään. Ja loppuelämä on muuttunut täysin.
Jotenkin se liittyy hyväksymiseen ja sitä kautta ehkä ymmärrykseen tilanteestaan ja tosiasioista. Sitten voi päästää entisistä irti ja katsoa vain eteenpäin. Mutta siinä ei tosiaan edes terapeutti tai mikään muukaann ihme auta, jos ei jotenkin hyväksy, ymmärrä ja ota tavallaan itse vastuuta siitä, että jotain traumaa on ollut.
On minullakin traumaattisia hommia tapahtunut, mutta eipä ne ole esimerkiksi uuden ihmisen syy, vaikka se uusi ihminen vaikka nostaa niitä pintaan.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Mä luin joskus sellaisen kirjan, kuin "Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan", Mark Manson. Siinä oli jotenkin hyvä esimerkki. Jos tulee vaikka joku känniääliö ja ajaa sinulta jalan täysin korjauskelvottomaksi, niin lopulta miten sinä elät sen jälkeen on ihan sinun omalla vastuulla. Se on vain tosi. Vaikka se toinen olisi miten pahoillaan, olisi vaikka mitkä avut ja toinen saisi linnaa, putkaa, vankilaa ja kärsisi loppuikänsä syyllisyydestä, se ei sitä tapahtunutta muuta mihinkään. Ja loppuelämä on muuttunut täysin.
Jotenkin se liittyy hyväksymiseen ja sitä kautta ehkä ymmärrykseen tilanteestaan ja tosiasioista. Sitten voi päästää entisistä irti ja katsoa vain eteenpäin. Mutta siinä ei tosiaan edes terapeutti tai mikään muukaann ihme auta, jos ei jotenkin hyväksy, ymmärrä ja ota tavallaan itse vastuuta siitä, että jotain traumaa on ollut.
On minullakin traumaattisia hommia tapahtunut, mutta eipä ne ole esimerkiksi uuden ihmisen syy, vaikka se uusi ihminen vaikka nostaa niitä pintaan.Juuri noin se on mitä kirjoitat tuossa viimeisessä kappaleessa.
Anonyymi kirjoitti:
Juuri noin se on mitä kirjoitat tuossa viimeisessä kappaleessa.
Jotkin asiat on faktoja, totuuksia, muuttumattomia vakioita.
Ihmisen mieli ei vaan kaikkea ymmärrä, eikä hyväksy.- Anonyymi
Juuri näin.
Anonyymi kirjoitti:
Olen aloittaja ja omana terapeuttinani löysin netistä tällaista: "Ulkopuolisuuden tunteen taustalla voi olla traumaattisia tai ikäviä kokemuksia. Moni koulukiusattu kokee vielä aikuisiällä ulkopuolisuuden tunnetta, koska kiusaaminen on vaikuttanut itsetuntoon. Aiemmin ulkopuolelle jätetyn voi olla myös vaikea luottaa siihen, että myöhemmissä ihmissuhteissaan hän onkin arvostettu ja haluttu.
– Ihminen voi kokea riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta ja ajatella esimerkiksi olevansa muita huonompi keskustelija.
Ulkopuolisuuden tunteen taustalla on usein heikko itsetunto. Itsetunnon ollessa jostain syystä vajaa, voi ihminen kokea, ettei hän pärjää tai että häneltä puuttuu esimerkiksi sosiaalisia taitoja. Ulkopuolisuuden tunteesta kärsivä saattaa ajatella, ettei hänen kanssaan haluta olla tekemisissä."
Joitakin asioita ei edes halua alkaa purkaa terapeutille, vaikka siitä voisi olla hyötyä. Pahimmillaan terapeutin kanssa käydyt keskustelut voivat vuotaa julkisuuteen, kuten kävi Vastaamon tietomurron yhteydessä. Nykyään ei uskalla mennä edes terapeutille juttelemaan, kun joku hakkeri levittää tiedot nettiin!
Mistä ongelmani kumpuavat? Voin paljastaa kaiken. Ala-asteella olin aina viimeinen, joka valittiin liikuntatunnilla joukkueeseen. Ala-asteella ja yläasteella koin koulukiusaamista. Se oli 90-lukua, eikä se silloin kiinnostanut opettajia pätkääkään, jos joku kovisten porukka antoi turpaan jollekin yksinäiselle oppilaalle. Lukioikäisenä minulla diagnosoitiin krooninen sairaus, jonka jälkeen olen aina pitänyt itseäni muita ihmisiä huonompana.
Lisäksi jouduin teini-iässä eräässä leikissä tilanteeseen, joka jostain syystä oli minulle niin nolo, että sen voinee sanoa olleen traumaattinen. Jouduin naurunalaiseksi ikäisteni edessä. Jälkikäteen olen purkanut sitä tilannetta. Minä erosin kaikista muista leikkiin osallistuneista siinä, että minä olin leikin viimeinen osallistuja. Vaikka kaikki muut ennen minua joutuivat samaan noloon tilanteeseen, he siirtyivät katsojiksi. Katsojina he pääsivät nauramalla purkamaan sen ahdistuksen, jonka naurunalaiseksi joutuminen heille ehkä toi. He pääsivät näkemään ja nauramaan, kun seuraava osallistuja saatettiin naurunalaiseksi!
Minä olin viimeisenä osallistujana kaikkien muiden edessä. En millään olisi halunnut tehdä leikin viimeistä tehtävää. Tilanne päättyi siihen, kun kaikki nauroivat minulle. Se tapahtuma herättää niin pahat muistot, etten halua edes miettiä sitä vielä 30 vuotta myöhemminkään.
Leikki päättyi siihen, kun olisi pitänyt suudella yhtä tyttöä. Se oli minulle ahdistava tilanne. En halunnut suudella ihmisjoukon edessä ketään, en ollut koskaan ylipäänsä suudellut kenenkään kanssa, enkä halunnut suudella kyseistä henkilöä. Koin tilanteen vastenmielisenä ja erittäin ahdistavana. Yleisön kannustuksesta se oli kuitenkin tehtävä. Leikin juju oli siinä, että suudelman ei koskaan ollutkaan tarkoitus saavuttaa kohdettaan. Tyttö veti kuvainnollisesti maton alta suutelukohtaukselta ja kaikki alkoivat nauraa. En ole eläissäni hävennyt mitään niin paljoa.
Näin kerrottuna leikki ei ehkä kuulosta pahalta, mutta minulle tilanne oli jostain syystä traumatisoiva. Ehkä siksi, että suutelu on intiimiä ja siinä tilanteessa ei halua tulla saatetuksi naurunalaiseksi edes leikin varjolla ison ihmisjoukon edessä. (Iso ihmisjoukko on noin 20 henkilöä tässä tapauksessa).
Siinä koko totuus, miksi en oikeasti pysty kohtaamaan ketään naista ja olen ilman kumppania. En ole vielä päässyt yli asioista. Aika säälittävää, jos joku aikuinen ihminen ei edes pysty kuvittelemaan suutelevansa ketään ihmistä, mutta näin on kohdallani. Itsetuntoni on liian heikko. Ne kerrat, kun olen yrittänyt saada seuraa ovat poikkeuksetta johtaneet pakkien saamiseen. Viimeisillä kahdella kerralla niillekin oli selityksensä: toinen oli lesbo ja toinen kuului järjestöön, jonka jäsen saa valita kumppanin vain oman uskonlahkonsa jäsenistä. Kyseinen järjestö on Jehovan todistajat.
Olimme molemmat niin ihastuneita toisiimme kuin vain kaksi ihmistä voi olla. Pupillit laajentuneina sain katsoa toista ihmistä niin syvälle silmiin kuin vain voi. Pupillien laajeneminen on kemiallinen reaktio, jota ei pysty estämään eikä feikkaamaan. Jos olet oikeasti ihastunut ja rakastunut johonkin, niin voin sanoa pupillien suurenevan niin, että uppoaa toisen silmiin. Mutta säännöt ovat sääntöjä ja tässä tapauksessa ne kieltävät tunteet järjestön ulkopuolisiin. Tuntuu kylmältä saada pakit, kun tunteet ovat oikeasti molemminpuoleiset.
Alussa maintsemani artikkelin mukaan: "Jos ulkopuolisuuden tunne häiritsee elämää jatkuvasti, kannattaa siitä keskustella ammattilaisen kanssa. Esimerkiksi koulukiusaamisesta johtuva ulkopuolisuuden tunne voi olla vaikea käsitellä yksin, sillä kiusaamisesta jääneet traumat voivat olla hyvin syvällä."Kuulostaa todella ikävälle. Voin joltain osin samaistua tuohon naurunalaisuuteen. Minua on koulukiusattu ala-asteella 3 ekaa vuotta jatkuvalla syötöllä ja pahin oli opettajani joka nöyryytti luokan edessä haukkuen ja muita naurattaen sillä. Siitä jäi ahdistus. Tulee hetkiä kun en halua lähteä mihinkään enkä olla mitenkään kohtaamisissa ihmisten kanssa.
Tähän vaikuttaa myös työpaikkakiusaaminen sairauksieni vuoksi, sama kaava, haukkumista, ivaa, vähättelyä, mitätöintiä ja muitten kanssa joukolla nauramista pilkkaaville vitseille sairauksistani minuun
kohdistuen.
Niinpä, vaikka kuinka tiedostan olevani joutunut vain joukon kusipäitä keskelle, ei se helpita yhtään jos ja kun joutuu yhä joukon kusipäitä keskelle. Ei aina tee mieli nähdä ainuttakaan ihmistä, niin ei tuu mitään selkkauksiakaan.
Joskus se ahdistus tulee paniikinomaisesti ja silloin on vaikeaa tehdä mitään, pää menee lukkoon, sumuun. Jään kotiin tai pakottaudun liikkeelle, ulos kotoani. Töihin jne.
Mulla on selkeä käsitys itsestäni versus muut ihmiset, enkä koe olevani huonompi kun muut, mutten vain kaipaa ihmisiä, en jaksa ihmisiä ja kun törmään ilkeisiin ihmisiin ahdistun valtavasti. Vaikkei he tee mulle mitään. Mulle tulee pahaolo.
Olen saanut itsetuntoani takaisin, mutta töihin meno uuteen paikkaan tekee mulle aina alkuun ahdistumista. Olen innoissani mutta samalla sisälläni on kipeä möykky mikä muistuttaa koetuista kiusaamisista ja ne traumat nousee pintaan. Nytkin kun sain uuden työpaikan, olen innoissani mutta pelkään jo törmääväni ilkeisiin negatiivisiin riidanhaluisiin ihmisiin, jouden läsnäolosta ahdistun.
Kun sitten saankin todeta, että rauhaisaa. Kukaan ei ole kelleen ilkeä, rauhoitun ja alan asettua.
Nyllä niistä jää jälkiä vaikka oppii elämään niitten kokemusten kanssa.
Voimia. 🤗❤️- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Mä luin joskus sellaisen kirjan, kuin "Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan", Mark Manson. Siinä oli jotenkin hyvä esimerkki. Jos tulee vaikka joku känniääliö ja ajaa sinulta jalan täysin korjauskelvottomaksi, niin lopulta miten sinä elät sen jälkeen on ihan sinun omalla vastuulla. Se on vain tosi. Vaikka se toinen olisi miten pahoillaan, olisi vaikka mitkä avut ja toinen saisi linnaa, putkaa, vankilaa ja kärsisi loppuikänsä syyllisyydestä, se ei sitä tapahtunutta muuta mihinkään. Ja loppuelämä on muuttunut täysin.
Jotenkin se liittyy hyväksymiseen ja sitä kautta ehkä ymmärrykseen tilanteestaan ja tosiasioista. Sitten voi päästää entisistä irti ja katsoa vain eteenpäin. Mutta siinä ei tosiaan edes terapeutti tai mikään muukaann ihme auta, jos ei jotenkin hyväksy, ymmärrä ja ota tavallaan itse vastuuta siitä, että jotain traumaa on ollut.
On minullakin traumaattisia hommia tapahtunut, mutta eipä ne ole esimerkiksi uuden ihmisen syy, vaikka se uusi ihminen vaikka nostaa niitä pintaan."Mä luin joskus sellaisen kirjan, kuin "Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan","
Hyvä kirja. Voisi suositella täälläkin monelle!
xLiner Anonyymi kirjoitti:
"Mä luin joskus sellaisen kirjan, kuin "Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan","
Hyvä kirja. Voisi suositella täälläkin monelle!
xLinerJoo. On se. 🙂
Nyt lähden maalle moottoripyörällä saunomaan. 😁- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Mä luin joskus sellaisen kirjan, kuin "Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan", Mark Manson. Siinä oli jotenkin hyvä esimerkki. Jos tulee vaikka joku känniääliö ja ajaa sinulta jalan täysin korjauskelvottomaksi, niin lopulta miten sinä elät sen jälkeen on ihan sinun omalla vastuulla. Se on vain tosi. Vaikka se toinen olisi miten pahoillaan, olisi vaikka mitkä avut ja toinen saisi linnaa, putkaa, vankilaa ja kärsisi loppuikänsä syyllisyydestä, se ei sitä tapahtunutta muuta mihinkään. Ja loppuelämä on muuttunut täysin.
Jotenkin se liittyy hyväksymiseen ja sitä kautta ehkä ymmärrykseen tilanteestaan ja tosiasioista. Sitten voi päästää entisistä irti ja katsoa vain eteenpäin. Mutta siinä ei tosiaan edes terapeutti tai mikään muukaann ihme auta, jos ei jotenkin hyväksy, ymmärrä ja ota tavallaan itse vastuuta siitä, että jotain traumaa on ollut.
On minullakin traumaattisia hommia tapahtunut, mutta eipä ne ole esimerkiksi uuden ihmisen syy, vaikka se uusi ihminen vaikka nostaa niitä pintaan.Juuri noin, tuo on aivan totta.
Monet yksinäiset eivät ehkä huomaakaan, mutta heistä huokuu ja he levittävät ympärilleen "olen vaan tällainen" "minulle ei ikinä löydy kumppania" -ilmapiiriä, jolloin on lähes itsestäänselvää, että he jäävät yksin. Ei ystävyys- eikä parisuhteeseen kukaan lähde paikkaamaan vain jonkun yksinäisyystraumoja, olemaan vain toista varten sen tähden, ettei tämä pidä yksinäisyydestä. Anonyymi kirjoitti:
Juuri noin, tuo on aivan totta.
Monet yksinäiset eivät ehkä huomaakaan, mutta heistä huokuu ja he levittävät ympärilleen "olen vaan tällainen" "minulle ei ikinä löydy kumppania" -ilmapiiriä, jolloin on lähes itsestäänselvää, että he jäävät yksin. Ei ystävyys- eikä parisuhteeseen kukaan lähde paikkaamaan vain jonkun yksinäisyystraumoja, olemaan vain toista varten sen tähden, ettei tämä pidä yksinäisyydestä.Minusta kyse on vastuusta omasta elämästä. Ottaako sen itse, vai dälyyttääkö sen muille.
Jos minä esinerkiksi en tule toimeen suurimman osan ihmisistä kanssa toimeen, niin onko kyse sen enemmistön suhtautumisesta minuun, vai minun suhtautumisesta enemmistöön?
Tullaan siihen kysymykseen, että pitäisikö minun mennä vuoren luo, vai vuoren mun luo?
Kyllä minä koen, että mun pitäis mennä vuoren luo, jos jotain vuoren kanssa haluan.
Mä oon puhunut täälläkin tietynlaisista sosiaalisista lainalaisuuksista... niitä on vaikeaa selittää.... mutta monet vaan tuntuvat haraavan vastaan ja ihmettelevän sitä, miten heidän maailmankuva ei kiinnosta muita...
Ja mä näen juurikin monen vastuuttavan muita, kuin itseään...
"Tule minun ystäväksi, saat minut tuntenaan iloa, kun olet tehnyt minulle 10 mottia halkoja...ensialkuun." (tykkäisin todella 😃)Disseisback kirjoitti:
Minusta kyse on vastuusta omasta elämästä. Ottaako sen itse, vai dälyyttääkö sen muille.
Jos minä esinerkiksi en tule toimeen suurimman osan ihmisistä kanssa toimeen, niin onko kyse sen enemmistön suhtautumisesta minuun, vai minun suhtautumisesta enemmistöön?
Tullaan siihen kysymykseen, että pitäisikö minun mennä vuoren luo, vai vuoren mun luo?
Kyllä minä koen, että mun pitäis mennä vuoren luo, jos jotain vuoren kanssa haluan.
Mä oon puhunut täälläkin tietynlaisista sosiaalisista lainalaisuuksista... niitä on vaikeaa selittää.... mutta monet vaan tuntuvat haraavan vastaan ja ihmettelevän sitä, miten heidän maailmankuva ei kiinnosta muita...
Ja mä näen juurikin monen vastuuttavan muita, kuin itseään...
"Tule minun ystäväksi, saat minut tuntenaan iloa, kun olet tehnyt minulle 10 mottia halkoja...ensialkuun." (tykkäisin todella 😃)Sori kirjoitusvirheet...lasit jäi töihin....😄
Se ei ole kaikille mitenkään itsestään selvää. On ujoutta ja arkuutta. Puuttuu rohkeus olla oma itsensä porukoissa ja syrjäytyy. Jää liiaksi kotiin istumaan yksin.
Sitten voi ulkonäkö. Olla rajoite ym asia on monimutkainen ja laaja.Ujouttakin on erilaista vissiinkin. Ihmistä lamaannuttavaa ja sitten sellaista, että vaivautuu ja aristelee ihmisten keskuudessa, mutta suoriutuu kuitenkin kontakteista ihmisten kanssa. Mulla on ujous ollu tuota jälkimmäistä. Ei koskaan lamaannuttavaa ujoutta siis.
- Anonyymi
Minäkin olen yksin kotona. Minullakaan ei ole ollut onnea, että löytäisin jonkun. Mitä kirjoitit, sitä samaa olen minäkin ihmetellyt.
- Anonyymi
No ei se kyllä ihan niin yksioikoista ole, että lihava on yhdessä lihavan kanssa, pitkä pitkän ja lyhyt lyhyen. Mutta juu. Osa löytää helpolla ja osan on vaikeampi löytää.
- Anonyymi
Kohdallani on pitkälti kyse siitä, että minut yritetään jatkuvasti yhyttää yhteen heidän kanssaan joita en koe millään tavoin puoleensavetäviksi. En ulkoisesti enkä persoonaltaan tai asenteiltaan. Silloin on parempi pysyä sinkkuna kuin tyytyä.
- Anonyymi
Et osaa itse etsiä kumppania?
- Anonyymi
Olen ronkeli. Ne, jotka eivät ole täysjuntteja, ovat varattuja.
- Anonyymi
Eli olet siis täysjuntti.
- Anonyymi
Sosiaalisissa taidoissa on jotain vialla, jollei kumppania halusta huolimatta löydy. Fyysisesti poikkeavatkin löytävät puolison, mikäli henkinen puoli on kunnossa.
Toisaalta ihmiset ovat erilaisia, kiinnostuvat erilaisista ihmisistä. Joku päävajakki saattaa saada kumppanin, jos toiselle hyvä ulkonäkö on tärkeää. Tai vaikka raha.
Mitään yhtä kaavaa ei taida olla selitykseksi miksi joku jää vastentahtoisesti yksin. Kuitenkin molemmissa sukupuolissa on suurimman osan mielestä vastenmielisiä yksilöitä, ja hekin saattavat pariutua.
Auttaisiko epätoivo ja pelko yksin jäämisestä ottamaan kenet tahansa joka suostuu, sieltä vastenmielisistäkin yksilöistä? Ehkä heistä jollain on kuitenkin jokin piirre joka miellyttää, ja muita ominaisuuksia sitten vaan sietää.
Mun on vaikea ajatella miksi yksin oleminen olisi pelottavaa. Tai murheellista. En tunne yksinäisyyttä koskaan. Töissä ja harrastuksissa täytyy kohdata ihmisiä, niin omalla ajalla on ihanaa kun on hiljaista ja rauhallista.
Tai no, yksin oleminen voi pelottaa, jos on vakavasti sairas. Toinen voi sitten hälyttää apua jos itse ei pysty. Tuonkin tilanteen voi hoitaa varmasti ilman omaishoitajakumppania. Nykyään on kaikenlaisia turvarannekkeita.
Tuollainen "kaikilla muilla on muttei mulla" - ulina on todella vastenmielistä. Sehän ei pidä edes paikkaansa. En tiedä mikä laittaa jotkut yksilöt vertaamaan itseään kaikessa muihin, luomaan vääristyneitä kuvia muiden tilanteista ja sitten itkemään kun olisi jostain ihmeen syystä ansainnut saada itse jotain enemmän. Keneltä se palkka on saamatta? Ihan itseltä...
xLinerTeemu Selännettä lainaten. ”Mulla ei ole mitään empatiaa laiskoja ihmisiä kohtaan”, Teemu Selänne sanoo.
Henkisestä laiskuudesta seuraa fyysinen laiskuus, mitään ei viittitä tehdä oman hyvinvoinnin eteen.
Olen Teemun kanssa samalla linjalla, kaikkia pitää koittaa auttaa, mutta laiskan kohdalla luovutan.- Anonyymi
Itse olen sosiaalisten taitojen ammattilainen, ja silti olen vapaa-ajalla paljon yksin, eikä kumppaniakaan tahdo löytyä. Osittain oma työni on tosiaankin sen verran kuluttavaa introvertille, että vapaa-ajalla ei jaksaisi jonninjoutavia höpötellä. Siksi sitä kumppaniakaan ei löydy. Toinen samanlainen ajatustyöintrovertti sopisi minulle, voidaan olla yhdessä vaikka hiljaa.
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Teemu Selännettä lainaten. ”Mulla ei ole mitään empatiaa laiskoja ihmisiä kohtaan”, Teemu Selänne sanoo.
Henkisestä laiskuudesta seuraa fyysinen laiskuus, mitään ei viittitä tehdä oman hyvinvoinnin eteen.
Olen Teemun kanssa samalla linjalla, kaikkia pitää koittaa auttaa, mutta laiskan kohdalla luovutan.Niin, jos ei vaan äly riitä ratkaisemaan tilanteita.
"Tyhmyyttä vastaan itse jumalatkin taistelevat turhaan" -Friedrich Schiller
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Itse olen sosiaalisten taitojen ammattilainen, ja silti olen vapaa-ajalla paljon yksin, eikä kumppaniakaan tahdo löytyä. Osittain oma työni on tosiaankin sen verran kuluttavaa introvertille, että vapaa-ajalla ei jaksaisi jonninjoutavia höpötellä. Siksi sitä kumppaniakaan ei löydy. Toinen samanlainen ajatustyöintrovertti sopisi minulle, voidaan olla yhdessä vaikka hiljaa.
Ymmärrän, sosiaalinen työ kuluttaa introvertin voimia ja vastapainoksi sille tarvii saada olla ihan omissa oloissaan, että ehtii toipua seuraavaan työpäivään. Mullakin noin.
Kaikenlainen läyhääminen sitten rasittaa eikä huvita osallistua.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse olen sosiaalisten taitojen ammattilainen, ja silti olen vapaa-ajalla paljon yksin, eikä kumppaniakaan tahdo löytyä. Osittain oma työni on tosiaankin sen verran kuluttavaa introvertille, että vapaa-ajalla ei jaksaisi jonninjoutavia höpötellä. Siksi sitä kumppaniakaan ei löydy. Toinen samanlainen ajatustyöintrovertti sopisi minulle, voidaan olla yhdessä vaikka hiljaa.
Ratkaisukeskeisesti vois vetää mutkat suoraksi ja osoittaa mainitsemaasi ongelmaa: työsi. Mitä sille voisi tehdä?
Jos parisuhteen löytäminen ei edes ole tärkeimmästä päästä, niin ei se oikein iso ongelmakaan voi silloin olla.
Saadakseen jotain täytyy aina myös luopua jostain. Niitä elämän arvoja...
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Niin, jos ei vaan äly riitä ratkaisemaan tilanteita.
"Tyhmyyttä vastaan itse jumalatkin taistelevat turhaan" -Friedrich Schiller
xLinerSekin on mahdollista, ettei tosiaan älyä miten pitäisi menetellä. Silloin se ei enää ole laiskuutta, vaan aukko osaamisessa ja tiedoissa. Toisaalta nykyään saa helposti ohjeita, jos niitä vaan osaa etsiä ja noudattaa. Jos ei, on taas aukko osaamisessa ja tiedoissa, ehkä älyssäkin madaltumaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ratkaisukeskeisesti vois vetää mutkat suoraksi ja osoittaa mainitsemaasi ongelmaa: työsi. Mitä sille voisi tehdä?
Jos parisuhteen löytäminen ei edes ole tärkeimmästä päästä, niin ei se oikein iso ongelmakaan voi silloin olla.
Saadakseen jotain täytyy aina myös luopua jostain. Niitä elämän arvoja...
xLinerTottahan tuokin on. Mutta. Olen rakentanut uraani useamman vuosikymmenen ajan hankkien erityisasiantuntijuutta, jota monellakaan ei ole. Työni on siten myös osa identiteettiäni. Parisuhde ei varmaankaan sitten tosiaan ole kovin tärkeällä sijalla tässä equaatiossa, koska en osaa kuvitella luopuvani urastani parisuhteen vuoksi. Pelkkä seksi saanee siis riittää minulle; siinäkään ei juuri tarvitse verbaalisesti itseään rasittaa.
- Anonyymi
Siinä oli kirjoitus joka täyttä kitkerää valhetta. En osta, myyntipuhetta, pelkkää itseriittoista kitkerää sappea. Jotakin hyvin olennaista on tällä kirjoittajalla puutteena jo ihan ajatuksen sydämen ja eletyn elämän tasolla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siinä oli kirjoitus joka täyttä kitkerää valhetta. En osta, myyntipuhetta, pelkkää itseriittoista kitkerää sappea. Jotakin hyvin olennaista on tällä kirjoittajalla puutteena jo ihan ajatuksen sydämen ja eletyn elämän tasolla.
Ja tämä kommentti xLiner 2024-06-22 07:55:07 kommenttiin.
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Teemu Selännettä lainaten. ”Mulla ei ole mitään empatiaa laiskoja ihmisiä kohtaan”, Teemu Selänne sanoo.
Henkisestä laiskuudesta seuraa fyysinen laiskuus, mitään ei viittitä tehdä oman hyvinvoinnin eteen.
Olen Teemun kanssa samalla linjalla, kaikkia pitää koittaa auttaa, mutta laiskan kohdalla luovutan.Jos taustalla on traumaattisia kokemuksia, niin eihän silloin kysymys ole laiskuudesta. Nyt vähän skarppina siellä!
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Sekin on mahdollista, ettei tosiaan älyä miten pitäisi menetellä. Silloin se ei enää ole laiskuutta, vaan aukko osaamisessa ja tiedoissa. Toisaalta nykyään saa helposti ohjeita, jos niitä vaan osaa etsiä ja noudattaa. Jos ei, on taas aukko osaamisessa ja tiedoissa, ehkä älyssäkin madaltumaa.
Jotain on vialla, jos jankuttaa aina vaan samaa eikä kykene tekemään muutosta asioihinsa. Asennemuutos, uusien asioiden opettelu, huonoista asioista luopuminen jne..
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos taustalla on traumaattisia kokemuksia, niin eihän silloin kysymys ole laiskuudesta. Nyt vähän skarppina siellä!
Meillä on kaikilla, jokaikisellä, roppakaupalla traumoja eletystä elämästä.
Toiset ovat kyenneet käsittelemään traumojaan niin että ovat kyenneet jatkamaan elämäänsä jossain kohtaa. Avun kanssa tai ilman.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meillä on kaikilla, jokaikisellä, roppakaupalla traumoja eletystä elämästä.
Toiset ovat kyenneet käsittelemään traumojaan niin että ovat kyenneet jatkamaan elämäänsä jossain kohtaa. Avun kanssa tai ilman.
xLinerEpäilemättä kaikilla on traumoja, mutta kaikilla ei ole yhtä pahoja traumoja. Et voi edes väittää sellaista.
Ilmeisesti heittäisit myös mäkeen sellaiset, jotka eivät kykene käsittelemään traumojaan yhtä etevästi kuin sinä, tai jotka eivät vain yksinkeraisesti pääse yli karmeista kokemuksistaan jollain itsesuggestiolla tai mentaalitempuilla? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Epäilemättä kaikilla on traumoja, mutta kaikilla ei ole yhtä pahoja traumoja. Et voi edes väittää sellaista.
Ilmeisesti heittäisit myös mäkeen sellaiset, jotka eivät kykene käsittelemään traumojaan yhtä etevästi kuin sinä, tai jotka eivät vain yksinkeraisesti pääse yli karmeista kokemuksistaan jollain itsesuggestiolla tai mentaalitempuilla?En jaksaisi katsella kumppanina pahasti mt-ongelmaista. Se on ihan totta.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Jos taustalla on traumaattisia kokemuksia, niin eihän silloin kysymys ole laiskuudesta. Nyt vähän skarppina siellä!
Puhuinko muusta kuin laiskuudesta? Nyt skarppina siellä!
Anonyymi kirjoitti:
Jotain on vialla, jos jankuttaa aina vaan samaa eikä kykene tekemään muutosta asioihinsa. Asennemuutos, uusien asioiden opettelu, huonoista asioista luopuminen jne..
xLinerTäällä on aika monia, jotka jankuttaa ja vänkyttää samaa rainaa. Eihän se ihan tervettä varmaan ole.
Tosta ekasta kappaleesta oon eri mieltä. Koska ainakin omalta kohdalta ihmiset on usein yllättyneitä siitä ettei mulla oo kumppania tai perhettä. Mutta siitä oon samaa mieltä, että ei yksinolo oo pelottavaa, enkä sitä ehdi ees aatteleen, on kaikenlaista projektia.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Tosta ekasta kappaleesta oon eri mieltä. Koska ainakin omalta kohdalta ihmiset on usein yllättyneitä siitä ettei mulla oo kumppania tai perhettä. Mutta siitä oon samaa mieltä, että ei yksinolo oo pelottavaa, enkä sitä ehdi ees aatteleen, on kaikenlaista projektia.
Ole vaan. Tuo nyt oli nopsa pykäisy aamuteetä ryystäessä.
Mutta silloinkin jokin pariutumisrituaali mikä meillä on aivoihin koodattu ei ole toiminut? Soidintanssit, rytmitys, peilaaminen, flirttailu ja siihen vastaaminen...?
xLiner - Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Täällä on aika monia, jotka jankuttaa ja vänkyttää samaa rainaa. Eihän se ihan tervettä varmaan ole.
Olisi raskasta kuunnella ja katsella sellaista omassa elämässään.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Olisi raskasta kuunnella ja katsella sellaista omassa elämässään.
xLinerOn se, on kokemusta. Siksi täälläkin uupuu äkkiä kaikenlaisiin vänkyttäjiin.
Anonyymi kirjoitti:
Ole vaan. Tuo nyt oli nopsa pykäisy aamuteetä ryystäessä.
Mutta silloinkin jokin pariutumisrituaali mikä meillä on aivoihin koodattu ei ole toiminut? Soidintanssit, rytmitys, peilaaminen, flirttailu ja siihen vastaaminen...?
xLinerYmmärrän, luonnon lait, mutta onko tää luonnon ympäristö. Miettiikö ees ravihevonen pariutumista, kun ohjastaja piiskaa. Meillä ihmisillä maali kun on vasta eläkkeellä. Siihen asti ravataan, eikä tiedetä ees miksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meillä on kaikilla, jokaikisellä, roppakaupalla traumoja eletystä elämästä.
Toiset ovat kyenneet käsittelemään traumojaan niin että ovat kyenneet jatkamaan elämäänsä jossain kohtaa. Avun kanssa tai ilman.
xLinerVäitän, että varsinaiset traumat ovat niitä, jotka saavat alkunsa varhaislapsuudessa, 0-3 iässä. Niiden pohjalta sitten ihmiset hakeutuvat tilanteisiin ja parisuhteisiin, jotka satuttavat ja ovat hämmentäviäkin mutta varsinaisia traumoja ei enää aikuisiällä synny.
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Teemu Selännettä lainaten. ”Mulla ei ole mitään empatiaa laiskoja ihmisiä kohtaan”, Teemu Selänne sanoo.
Henkisestä laiskuudesta seuraa fyysinen laiskuus, mitään ei viittitä tehdä oman hyvinvoinnin eteen.
Olen Teemun kanssa samalla linjalla, kaikkia pitää koittaa auttaa, mutta laiskan kohdalla luovutan.Helppo olla vähemmän laiska kun on osunut kortit kohdalleen vaikka kovan duunin Teemukin tehnyt.Yhtä hyvin vois olla joku kaljapussispuge joita joku menestynyt haukkuis laiskaksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meillä on kaikilla, jokaikisellä, roppakaupalla traumoja eletystä elämästä.
Toiset ovat kyenneet käsittelemään traumojaan niin että ovat kyenneet jatkamaan elämäänsä jossain kohtaa. Avun kanssa tai ilman.
xLinerMinusta tuntuu,ettet ymmärrä traumoista yhtään mitään joten olet väärä niistä mitään kommentoimaan
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Ymmärrän, luonnon lait, mutta onko tää luonnon ympäristö. Miettiikö ees ravihevonen pariutumista, kun ohjastaja piiskaa. Meillä ihmisillä maali kun on vasta eläkkeellä. Siihen asti ravataan, eikä tiedetä ees miksi.
Ennen on ollut enemmän töitä, eikä mitään eläkkeitä. Kun oli pykännyt lapsen, on pitänyt myös ruokkia se ihan itse.
Nyt meillä on vapaa-aikaa enemmän kuin koskaan.
Eläkeikä menee nykyään edeltä karkuun...
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta tuntuu,ettet ymmärrä traumoista yhtään mitään joten olet väärä niistä mitään kommentoimaan
Mutulla sitten 😄
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Helppo olla vähemmän laiska kun on osunut kortit kohdalleen vaikka kovan duunin Teemukin tehnyt.Yhtä hyvin vois olla joku kaljapussispuge joita joku menestynyt haukkuis laiskaksi.
Toikin on totta. Mutta ihminen joka ei viitti yhtään nähdä vaivaa ja ponnistella onnensa ja hyvinvointinsa eteen on vastenmielinen marsija. Ei niitä asioita muillekkaan vaan tapahdu, pitä tehdä, pitää valita, pitää ponnistella ja kamppailla välillä ihan toden teolla päästäkseen eteenpäin ja maaliin.
Päässä olevat sairaudet voi lyödä kapulaa rattausiin, ei pysty alakulon takia tai ei edes älyä mitä ja miten, mutta muuten sairaanakin joutuu taistelemaan helvetisti eteen päin päästäkseen. Tiedän omakohtaisesti mitä on olla kroonisesti kivuissa ja sanaan aikaan koittaa menestyä elämässään kuten terveetkin, eikä kiljua sängynpohjalla kun en pysty. Pystyttävä!
Ei kukaan tuo kultalautasella mitään eteen, itse pitää päättää mähän teen mähän saatana pärjään. Vaikka veri lentäis perseestä, sisullani.EivorCreed kirjoitti:
Toikin on totta. Mutta ihminen joka ei viitti yhtään nähdä vaivaa ja ponnistella onnensa ja hyvinvointinsa eteen on vastenmielinen marsija. Ei niitä asioita muillekkaan vaan tapahdu, pitä tehdä, pitää valita, pitää ponnistella ja kamppailla välillä ihan toden teolla päästäkseen eteenpäin ja maaliin.
Päässä olevat sairaudet voi lyödä kapulaa rattausiin, ei pysty alakulon takia tai ei edes älyä mitä ja miten, mutta muuten sairaanakin joutuu taistelemaan helvetisti eteen päin päästäkseen. Tiedän omakohtaisesti mitä on olla kroonisesti kivuissa ja sanaan aikaan koittaa menestyä elämässään kuten terveetkin, eikä kiljua sängynpohjalla kun en pysty. Pystyttävä!
Ei kukaan tuo kultalautasella mitään eteen, itse pitää päättää mähän teen mähän saatana pärjään. Vaikka veri lentäis perseestä, sisullani.En ole ikinä saavuttanut säälillä mitään tai sääliä hakemalla, ei ihmiset ketään sääli tai armahda. Turha luulo. Saa pettyä jos sen varaan elämänsä laskee.
Taivahan tosi on, että jos haluat saavuttaa jotain ylipäänsä mitään, joudut itse paiskimaan hommia sen eteen ihan sama sairas tai terve. Terveen etu on ettei sairaudet kuormita jaksamista, ei ota yhtä koville vastuksien kanssa, muttei terveetkään vaan ajelehtien elämäänsä rakenna.EivorCreed kirjoitti:
En ole ikinä saavuttanut säälillä mitään tai sääliä hakemalla, ei ihmiset ketään sääli tai armahda. Turha luulo. Saa pettyä jos sen varaan elämänsä laskee.
Taivahan tosi on, että jos haluat saavuttaa jotain ylipäänsä mitään, joudut itse paiskimaan hommia sen eteen ihan sama sairas tai terve. Terveen etu on ettei sairaudet kuormita jaksamista, ei ota yhtä koville vastuksien kanssa, muttei terveetkään vaan ajelehtien elämäänsä rakenna.Tukijoukot voi helpottaa elämää, muttei niitäkään kaikilla ole. Olkoon onnellinen joilla on, pääsee vähän helpommalla.
EivorCreed kirjoitti:
Tukijoukot voi helpottaa elämää, muttei niitäkään kaikilla ole. Olkoon onnellinen joilla on, pääsee vähän helpommalla.
Itseasiassa ihmiset jopa talloo kahta kovemmin jalkoihinsa, jos sinusta näkee ettet pysty, olet jotenkin sairas ja siksi edes joskus heikompi kun he. Ihmisillä on taipumus lisätä silloin toisen kuirmaa kiusaamalla, mitätöimällänja asettamalla vastuksia tiellesi, kun kaipaisit ymmärrystä sen sijaan. Tuttua huttua, siksi neuvonkin kun olen kokenut tuota, että älä nojaa muihin, he pettää sut jollet ole heille rakas ja läheinen.
Luota vain niihin joiden kanssa suhde on merkityksellinen molemmille, sillä muut on valmiita vetämään maton altasi kun ilet heikoimmillasi. Nähty ja koettu. Ilkeys on joittekin leipälaji.EivorCreed kirjoitti:
Itseasiassa ihmiset jopa talloo kahta kovemmin jalkoihinsa, jos sinusta näkee ettet pysty, olet jotenkin sairas ja siksi edes joskus heikompi kun he. Ihmisillä on taipumus lisätä silloin toisen kuirmaa kiusaamalla, mitätöimällänja asettamalla vastuksia tiellesi, kun kaipaisit ymmärrystä sen sijaan. Tuttua huttua, siksi neuvonkin kun olen kokenut tuota, että älä nojaa muihin, he pettää sut jollet ole heille rakas ja läheinen.
Luota vain niihin joiden kanssa suhde on merkityksellinen molemmille, sillä muut on valmiita vetämään maton altasi kun ilet heikoimmillasi. Nähty ja koettu. Ilkeys on joittekin leipälaji.Ja koosta tuttavapiirisi empaattisilla ihmisillä, karsi kaikki epäempaattiset sivuun. Et menetä heissä mitään.
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Itseasiassa ihmiset jopa talloo kahta kovemmin jalkoihinsa, jos sinusta näkee ettet pysty, olet jotenkin sairas ja siksi edes joskus heikompi kun he. Ihmisillä on taipumus lisätä silloin toisen kuirmaa kiusaamalla, mitätöimällänja asettamalla vastuksia tiellesi, kun kaipaisit ymmärrystä sen sijaan. Tuttua huttua, siksi neuvonkin kun olen kokenut tuota, että älä nojaa muihin, he pettää sut jollet ole heille rakas ja läheinen.
Luota vain niihin joiden kanssa suhde on merkityksellinen molemmille, sillä muut on valmiita vetämään maton altasi kun ilet heikoimmillasi. Nähty ja koettu. Ilkeys on joittekin leipälaji.Tuosta luottamisesta olen samaa mieltä. Harvoihin voi luottaa. Ihmiset ovat aika laskelmoivia. Mulla on yksi vahva sellainen työkaverina. Ihan kiva naamatusten, mutta sillä on kylmä ja kova peli käynnissä koko ajan selän takana. Ehkä sillä on hirveä kilpailuvietti (ilman sääntöjä) tai/ja helkatin huono itsetunto. Valehtelee ja panttaa tietoja, ja puhuu itseään hyväksi. Ja harjoittelijasta kyse... Meillä on lisäksi huono pomo, joka uskoo kaikki pahat puheet kaikista asioita varmistamatta - hyvä pomohan laittaisi stopin tuollaisille touhulle.
Olen niin tottunut perseilijöihin töissä. Täytyy vaan dokumentoida kaikki, varmistaa selustansa. Ja kun ei luota (epäluotettaviin), niin pääsee aika helpolla henkisesti. Jonkinlainen selviytymistrategia tuo... Lisäksi mulla on aina mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa, jos alkaa tuntua liian hankalalta.
Itsekseen toimeen tuleminen on tärkeä vahvuus. Toki jos oikeasti tarvitsee apua, niin hyvä jos sellaista saa lähipiiristä ja sitä voi pyytää. Mutta avusta ja avun annosta saa myös kieltäytyä. Omilla voimavaroilla...
Vastoinkäymisistä selviäminen tai sopeutuminen on yksi tärkeä pariutumiskriteeri. Tai ainakin siitä tulee sellainen, jos toisesta tulee pelkkä omaa elämää rajoittava kivireki. Harva kai jaksaa hoitaa iänkaiken aikuista vauvaa. Jonkinlaista tasa-arvoisuutta ja -painoisuutta pitäisi suhteessa olla. (Joku varmaan haluaa jotain muuta suhteeltaan, ok heille)
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Tuosta luottamisesta olen samaa mieltä. Harvoihin voi luottaa. Ihmiset ovat aika laskelmoivia. Mulla on yksi vahva sellainen työkaverina. Ihan kiva naamatusten, mutta sillä on kylmä ja kova peli käynnissä koko ajan selän takana. Ehkä sillä on hirveä kilpailuvietti (ilman sääntöjä) tai/ja helkatin huono itsetunto. Valehtelee ja panttaa tietoja, ja puhuu itseään hyväksi. Ja harjoittelijasta kyse... Meillä on lisäksi huono pomo, joka uskoo kaikki pahat puheet kaikista asioita varmistamatta - hyvä pomohan laittaisi stopin tuollaisille touhulle.
Olen niin tottunut perseilijöihin töissä. Täytyy vaan dokumentoida kaikki, varmistaa selustansa. Ja kun ei luota (epäluotettaviin), niin pääsee aika helpolla henkisesti. Jonkinlainen selviytymistrategia tuo... Lisäksi mulla on aina mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa, jos alkaa tuntua liian hankalalta.
Itsekseen toimeen tuleminen on tärkeä vahvuus. Toki jos oikeasti tarvitsee apua, niin hyvä jos sellaista saa lähipiiristä ja sitä voi pyytää. Mutta avusta ja avun annosta saa myös kieltäytyä. Omilla voimavaroilla...
Vastoinkäymisistä selviäminen tai sopeutuminen on yksi tärkeä pariutumiskriteeri. Tai ainakin siitä tulee sellainen, jos toisesta tulee pelkkä omaa elämää rajoittava kivireki. Harva kai jaksaa hoitaa iänkaiken aikuista vauvaa. Jonkinlaista tasa-arvoisuutta ja -painoisuutta pitäisi suhteessa olla. (Joku varmaan haluaa jotain muuta suhteeltaan, ok heille)
xLinerJuu, mä olen ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja ikäväkseni pääosin huonoja kokemuksia ihmisitä niissä. Aina löytyy useampi mulkku luonteeltaan, joka on valmis ja halukas lyömään lyötyjä.
Ei siis porukkana naisista mitään hyvää sanottavaa, yksilöinä kyllä on hienojakin tyyppejä ollu joukossa. Kotka nekin on olleet taipuvaisia menemään enemmistön vallan alla mukaan, joko pelosta tai tyjmyydestä käyttää omaa päätään ja ääntään. Sopulilauma henkisiä.
On nyt onneksi tullu muutama hyväkin kokemus, jitka on valanu uskoa että on olemassa hyvän ilmapiirin luovia ihmisiäkin eikä vain paskoja piirejä.
Juu, hyvä on pärjätä itsenäisesti. Ainakin aina varautua pärjäämään itse. Muitten apu on mulle näyttäytynyt hyvinkin epämääräiseksi ja epäluotettavaksi.EivorCreed kirjoitti:
Juu, mä olen ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja ikäväkseni pääosin huonoja kokemuksia ihmisitä niissä. Aina löytyy useampi mulkku luonteeltaan, joka on valmis ja halukas lyömään lyötyjä.
Ei siis porukkana naisista mitään hyvää sanottavaa, yksilöinä kyllä on hienojakin tyyppejä ollu joukossa. Kotka nekin on olleet taipuvaisia menemään enemmistön vallan alla mukaan, joko pelosta tai tyjmyydestä käyttää omaa päätään ja ääntään. Sopulilauma henkisiä.
On nyt onneksi tullu muutama hyväkin kokemus, jitka on valanu uskoa että on olemassa hyvän ilmapiirin luovia ihmisiäkin eikä vain paskoja piirejä.
Juu, hyvä on pärjätä itsenäisesti. Ainakin aina varautua pärjäämään itse. Muitten apu on mulle näyttäytynyt hyvinkin epämääräiseksi ja epäluotettavaksi.Kotka* ei vaan osu ei😄
- Anonyymi
Aivan, jos tai kun sosiaaliset taidot ovat kateissa, niin aika hankala rasti saada kumppania. Tai sitten jos saakin niin samanlaisen sosiaalisesti taidottoman ja riita on valmis.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse olen sosiaalisten taitojen ammattilainen, ja silti olen vapaa-ajalla paljon yksin, eikä kumppaniakaan tahdo löytyä. Osittain oma työni on tosiaankin sen verran kuluttavaa introvertille, että vapaa-ajalla ei jaksaisi jonninjoutavia höpötellä. Siksi sitä kumppaniakaan ei löydy. Toinen samanlainen ajatustyöintrovertti sopisi minulle, voidaan olla yhdessä vaikka hiljaa.
No mitä järkeä olla yhdessä ja hiljaa kaikenaikaa? Miksi ihmisten kanssa pitäisi myöskään "jonninjoutavia höpötellä"? Itseasiassa tuo, että pitää toisten ihmisten jutustelua jonninjoutavana höpötyksenä on erittäin luotaan työntävää. Parisuhteeseen kuten muihinkin suhteisiin pitää mahtua myös höpöttelyä.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Ymmärrän, luonnon lait, mutta onko tää luonnon ympäristö. Miettiikö ees ravihevonen pariutumista, kun ohjastaja piiskaa. Meillä ihmisillä maali kun on vasta eläkkeellä. Siihen asti ravataan, eikä tiedetä ees miksi.
Paitsi että joidenkin "ravaaminen" jatkuu eläkkäälle. Usein ainoa joka "piiskaa" ihmistä on ihminen itse.
Anonyymi kirjoitti:
Paitsi että joidenkin "ravaaminen" jatkuu eläkkäälle. Usein ainoa joka "piiskaa" ihmistä on ihminen itse.
Mutta jos miettii, niin työsuhteessa on aika hyvä takuu. Tietenkin voi tulla laskusuhdannetta konkurssia. Mutta yleensä kun työnsä hoitaa, tulee palkan korotuksia ylennyksiä. Kun parisuhde on aina epävarmaa. Vai ootteko oikeesti saanu pakkeja töistä.
Anonyymi kirjoitti:
Aivan, jos tai kun sosiaaliset taidot ovat kateissa, niin aika hankala rasti saada kumppania. Tai sitten jos saakin niin samanlaisen sosiaalisesti taidottoman ja riita on valmis.
Mistä te ton sosiaalisen nyt ootte keksinyt. Mulla on yks tuttu, jolla kans on ongelma. Mutta kun mun mielestä sen ongelma on just toi sosiaalinen. Miksei voi mennä vaikka baariin ja käyttäytyä normaalisti, niin varmasti juttukaveri löytyy. Mutta jos menee baariin ja ajattelee olempa nyt sosiaalinen, niin mönkään menee. Sana SOSIAALINEN on tyhjä merkitsijä, niin kuin meidän professori sano. Ei tehdä asioista vaikeita turhaan.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Mistä te ton sosiaalisen nyt ootte keksinyt. Mulla on yks tuttu, jolla kans on ongelma. Mutta kun mun mielestä sen ongelma on just toi sosiaalinen. Miksei voi mennä vaikka baariin ja käyttäytyä normaalisti, niin varmasti juttukaveri löytyy. Mutta jos menee baariin ja ajattelee olempa nyt sosiaalinen, niin mönkään menee. Sana SOSIAALINEN on tyhjä merkitsijä, niin kuin meidän professori sano. Ei tehdä asioista vaikeita turhaan.
Olisiko vuorovaikutustaidot parempi ilmaisu?
Jos siinä luonnossa on virhe, joka ajaa tikanpojan puuhun, niin ei varmastikaan saa viriteltyä suhteisiin johtavaa flirttiä tai kosintamenoja kiinnostuksen kohteen kanssa. Vai onko edes ollut kiinnostuksen kohteita, tarpeeksi kiinnostavia... Ei kaikkia kiinnosta niin paljoa, että olisi tarve päästä ketään oikeasti lähemmäksi.
xLiner - Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Mistä te ton sosiaalisen nyt ootte keksinyt. Mulla on yks tuttu, jolla kans on ongelma. Mutta kun mun mielestä sen ongelma on just toi sosiaalinen. Miksei voi mennä vaikka baariin ja käyttäytyä normaalisti, niin varmasti juttukaveri löytyy. Mutta jos menee baariin ja ajattelee olempa nyt sosiaalinen, niin mönkään menee. Sana SOSIAALINEN on tyhjä merkitsijä, niin kuin meidän professori sano. Ei tehdä asioista vaikeita turhaan.
Sosiaalisesti taidoton ei mene baariin JA käyttäydy siellä normaalisti. Vaan juuri kuin tuttusi, hän ajattelee "olenpa nyt sosiaalinen" ja silloin meneekin mönkään. Ensin pitää opetella mitä on normaali. Esim. millainen käytös on normaalia hyvää käytöstä, sen jälkeen mitä on normaali vuorovaikutus, ensin kannattaa lukea vaikka kirjoja ja KUUNNELLA ihmisiä.
- Anonyymi
Löysin rakkauden ulkomailta. Kävin koulut, ammatti oli, mutta ulkonäköni ei ole ikinä sopinut suomalaiseen naiskauneuteen. "Ton näkönen", sanoa töksäyteltiin kuullessani arvostelut ulkonäöstäni. Päälle kakskymppisenä otin ja lähdin. Senkoommin kukaan ei ole päin naamaa kommentoinut ulkonäköäni. Suomessa taas sai kuulla "onpa sulla kauniit tyttäret" vihjaten, että rumalla tietysti rumat lapsetkin. Tämä onnellisten Suomi on hyvä heille vaaleille, syntyjään hyvännäköisille ihmisille, toisille yksinäisyyden tyyssija. Olen jo vanha leski , nautin hiljaisuudesta, lukemisesta, mietiskelystä. Oli monia yksityisiä syitä paluuseeni vuosikymmenten ulkomailla asumisen jälkeen. Iloinen elämästäni, kaukana tympeydestä, nyt voin olla minkä "näköinen" tahansa, ylpeänä olleista ajoista. Suosittelen, jos täällä ei mitään löydy eikä liian sukurakas, ikä sopiva, lähde maailmalle töihin, avartamaan mieltä, yllätys voi yllättää!
- Anonyymi
Suomi maailman onnellisimpana maana on kyllä paksua lööperiä. Täällä syödään eniten mielialalääkkeitä maailmassa, niin varmaan on onnellista porukkaa.
On tossakin pointtia, ei täällä suomessa kovin huomaavaista väkeä ole. Aika tympeää ja ynseää, jos vertaa vaikka Espanjaankin pienellä otannalla. Oon sanonu muksuillenikin, että opiskelkaa hyvin myös kieliä, kun ne heitä kiinnostaakin. Ja pitäkää mieli avoinna muullekin maailmalle kotina.
Tänne ei tartte jämähtää kuten minä, jos elämänsä saa kuosiin muuallakin ja viihtyy muualla paremmin. Mä oon jämähtänyt ainoona lapsena, kun en raaski vanhempiani jättää. Ja onpa nuo sairaudetkin torpanneet spontaania elämää kiitettävästi sen 31 vuotta.- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
On tossakin pointtia, ei täällä suomessa kovin huomaavaista väkeä ole. Aika tympeää ja ynseää, jos vertaa vaikka Espanjaankin pienellä otannalla. Oon sanonu muksuillenikin, että opiskelkaa hyvin myös kieliä, kun ne heitä kiinnostaakin. Ja pitäkää mieli avoinna muullekin maailmalle kotina.
Tänne ei tartte jämähtää kuten minä, jos elämänsä saa kuosiin muuallakin ja viihtyy muualla paremmin. Mä oon jämähtänyt ainoona lapsena, kun en raaski vanhempiani jättää. Ja onpa nuo sairaudetkin torpanneet spontaania elämää kiitettävästi sen 31 vuotta.Suomessa on hyvinkin huomaavaista väkeä. Espanjalaiset ovat suurelta osalta dramaattisia öyhöttäjiä.
Anonyymi kirjoitti:
Suomessa on hyvinkin huomaavaista väkeä. Espanjalaiset ovat suurelta osalta dramaattisia öyhöttäjiä.
Ei manner puolella, saarista en tiiä Españan kohdalla.
- Anonyymi
Vastaus tähän ei ole yksiselitteinen. Syitä on monia, erilaisia eri ihmisten kohdalla.
Olen itse ekstrovertti, ja sosiaalisesti/ tunnetaidoilta keskivertoa parempi. Nuorena olin todella epävarma ja arka miesten kanssa, johtuen lapsuuden kasvuympäristöstä. Jos olin kiinnostunut jostain pojasta tai miehestä, salasin sen, ja olin täysin paniikissa kohtaamistilanteissa.
Muiden seurassa olin rento, ja päädyinkin suhteisiin miesten kanssa, joista en oikeasti välittänyt. Eihän sellainen suhde kestä. En myöskään ole koskaan osannut flirttailla, enkä ole "naapurintyttömöinen" .
Kun lopultakin iän myötä tuli itsevarmuutta kohtaamisiin kiinnostavien miesten kanssa, aika oli ajanut ohi, ulkonäkö alkanut rapistua, ja myös sosioekonominen asema (työttömyys) karsii ne miehet pois, jotka kelpuuttaisin parisuhteeseen.
Olen tavannut nettideittien ja sovellusten kautta lähestulkoon vain introverttimiehiä. Ekstroverttina en pysty olemaan sellaisen miehen kanssa parisuhteessa, joka mieluummin vetäytyy omiin oloihinsa (vaikka olisi työtön, eikä elämässä ole rasittavia ihmissuhteita), kuin viettää tiiviisti aikaa/arkea kanssani. Paljon on heitä, jotka vain istuvat kotona TV:tä katsomassa, ja vuorovaikutus on pääosin murahtelua ja seksiin tähtäävää esileikkiä. Olisin monille tällaiselle miehille kelvannut kumppaniksi, heidän ehdoillaan. Mieluummin olen yksin, enkä ole mielestäni nirso, kun en suostu epätyydyttävään suhteeseen.
Ekstroverttinaiselle seuranhaku on aika vaikeaa, kun vapailla markkinoilla on pääosin noita introverttimiehiä.- Anonyymi
Tiedätkö, moni introverttimies tutustuisi mielellään ekstroverttinaiseen jos vain annat heille mahdollisuuksia tutustua.
Itse en introverttinä halua kuitenkaan tutustua missään väenpaljoudessa vaan rennommin esimerkiksi kaupungilla kävelyllä tai jossain missä on ihmisiä, mutta ei liikaa hälinää kuitenkaan.
Mukavaa juhannusta ja taikaa yöhön sulle 😊 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiedätkö, moni introverttimies tutustuisi mielellään ekstroverttinaiseen jos vain annat heille mahdollisuuksia tutustua.
Itse en introverttinä halua kuitenkaan tutustua missään väenpaljoudessa vaan rennommin esimerkiksi kaupungilla kävelyllä tai jossain missä on ihmisiä, mutta ei liikaa hälinää kuitenkaan.
Mukavaa juhannusta ja taikaa yöhön sulle 😊Kiitos, hyvää juhannusta myös sinulle.
Olen tapaillut introverttimiehiä, ja homma on kaatunut juurikin siihen, että mies haluaa olla niin paljon yksin, että en pidä sellaista "satunnaista tapailua" parisuhteena. Jos mies mieluummin katsoo yksin TV:tä, kuin on kanssani, oletan että hänellä ei ole tunteita minua kohtaan. Tai hänen sisäinen maailmansa on aivan liian tyhjä, jotta osaisin arvostaa.
- Anonyymi
Rohkeutta se kumppanin etsintä vaatii. Sitä että pystyy kohtaamaan pakit. Kun parit kulkevat yhdessä, mistä aloittaja tai me muut tiedämme, kuinka monet pakit toinen/kumpikin heistä on saanut. Tai kuinka monta täysin sopimatonta on sattunut kohdalle.
Minä etsin netistä. 8sta 6 ei minua huolinut. Mutta eikun seuraavaan, kahta en itse kelpuuttanut harrastusten ja elämäntapojen erilaisuuden takia (ei siis ulkonäön tai muun pinnallisuuden). Sitten nappasi. Ulkopuoliselta näyttää siltä että kaikki käy hetkessä, ajallisesti kesti kuukauden mutta paljon tapahtui ja tunteja paloi, keskityin asiaan todella, monta viestiä ja muutama kahvilatapaaminen.
Toisessa pitää sietää joku virhe tai pari, täydellistä ei löydy.
Nyt aloittaja vain hihat heilumaan ja toimeksi, reippaasti. Jos itsetunto on alhaalla, tiedä, että niin se on lähes jokaisella silloin kun huomaa ettei kelpaa. Vain psykopaatilla ei ole tunteita.- Anonyymi
Kun omanarvontunto on nollissa, niin ei taida rohkeus siinä tilanteessa auttaa. Pitäisi saada omanarvontuntoa nostettua, mutta se taas ei tapahdu muuta kuin suhteessa muihin ihmisiin, tässä tapauksessa naisiin. Ja ellei saa myönteisiä kokemuksia, hyvää palautetta tai kokea vastavuoroisuutta ollaan aika tiukasti noidankehässä. Ja siis tilannehan näissä tapauksiisa on vielä sellainen, ettei riitä myönteisten kokemusten puuttuminen, vaan tilalla on pitkä lista pelkästään kielteisiä kokemuksia torjunnasta, kiusaamisesta, halventamisesta ja vaikkapa tahallisesta ja ilkeämielisestä vedättämisestä.
Ymmärrän erittäin hyvin aloittajaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun omanarvontunto on nollissa, niin ei taida rohkeus siinä tilanteessa auttaa. Pitäisi saada omanarvontuntoa nostettua, mutta se taas ei tapahdu muuta kuin suhteessa muihin ihmisiin, tässä tapauksessa naisiin. Ja ellei saa myönteisiä kokemuksia, hyvää palautetta tai kokea vastavuoroisuutta ollaan aika tiukasti noidankehässä. Ja siis tilannehan näissä tapauksiisa on vielä sellainen, ettei riitä myönteisten kokemusten puuttuminen, vaan tilalla on pitkä lista pelkästään kielteisiä kokemuksia torjunnasta, kiusaamisesta, halventamisesta ja vaikkapa tahallisesta ja ilkeämielisestä vedättämisestä.
Ymmärrän erittäin hyvin aloittajaa.Komppaan tätä. Eikä rohkeus ja pakkien kestäminenkään auta, jos ei vaan kelpaa kenellekään (josta itse pitää).
Se voi olla myös kohtalon sanelemaa, miten ihmiset kohtaavat ja löytävät toisensa. Jos viettää aikaa paljon yksin tai paikoissa, jossa ei kohtaa muita, niin todennäköisyys on lähes olematon. Sitten tarvitaan myös aikaa tutustumiseen ja lähestymiseen. Pitää olla oikeanlaista kemiaa, mannapuuroa ja mansikkaa. Muuten mennään vaan ohi ja korkeintaan moikataan..
- Anonyymi
Kun munasarjakas haluaa päästä parisuhteeseen, niin hänen pitää pukeutua naisellisesti (siten että hän viehättää miehiä seksuaalisesti), ja hänen pitää olla nuori ja hoikka (eli seksuaalisesti kelvollinen kumppani). Hänen pitää tarkastella (katsella silmillään, ja arvoida) miehiä jotka hänelle flirttailevat (antavat katseillaan, ilmeillään, eleillään, käytöksellään tai toimillaan seksuaalisia vihjeitä jotka ilmentävät halua/himoa munasarjakasta kohtaan) ja ryhtyä sitten flirttailemaan niiden miesten kanssa joille hän haluaisi antautua. Kun sitten flirttailujakson lopuksi joku mies avaa munasarjakkaan kanssa seksuaalisesti ehdottelevan keskustelun, niin munassrjakkaan pitää toimia suopeasti eli nöyrästi ja antautuvasti, ja seurata miestä kuin himokas ajastus, kun mies on ensikerran johdattelemassa munasarjakasta hetekalle.
Parisuhteet muodostuvat aina niin, että aina ensin on ensipuksu. Sitten puksutellaan seksuaalisessa suhteessa (seurustelu) ihan joka käänteessä, jonkin aikaa. Kunnes lopulta, mikäli miehen mielestä munassrjakas on niin hyvä ettei parempaa ole olemassa, mies kysyy mennäänkö yhteen (parisuhteeseen). Parisuhteeseen sitoutuminen on miehelle äärimmäisen suuri panostus, miehen täytyy huolella varmistua siitä että munasarjakas on kaikin puolin riittävän hyvä ja avoin.- Anonyymi
Tuntuu olevan teoriat hallussa.Milloin ajattelit toteuttaa käytännössä?Älä ylläty jos ei toimikaan.
- Anonyymi
Paitsi että naiselle parisuhteeseen sitoutuminen on äärimmäisen suuri panostus.
No enhän minä tietenkään ketään löydä, sehän on sanomattakin selvää 😁, se siitä. Mua kiinnostaa lähinnä se että mitä osa kommentoijista syö aamupalakseen että jaksatte olla syvällisiä ennen puoltapäivää 🤔
- Anonyymi
Ennen klo 6 olen herännyt ja syönyt aamiaiseksi BBQ vartaita ja kreikkalaista sslaattia. 😅
T: aamuvirkku ekstrovertti 😁 - Anonyymi
Sinkkuna monesti syön aamupalaksi edellisen illan illallisen ylijäämät. Toimii hyvin; nälkä pysyy poissa pitkään. Englannissa italialainen työkaveri kertoi syövänsä aina aamupalaksi pasta ja samasta syystä. Molemmat olemme hoikassa kunnossa.
Anonyymi kirjoitti:
Ennen klo 6 olen herännyt ja syönyt aamiaiseksi BBQ vartaita ja kreikkalaista sslaattia. 😅
T: aamuvirkku ekstrovertti 😁hidasaamu introvertti on kauhuissaan, ei ruokavaliosta vaan ruokailuaikataulusta 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Sinkkuna monesti syön aamupalaksi edellisen illan illallisen ylijäämät. Toimii hyvin; nälkä pysyy poissa pitkään. Englannissa italialainen työkaveri kertoi syövänsä aina aamupalaksi pasta ja samasta syystä. Molemmat olemme hoikassa kunnossa.
taloudellista ainakin 🤔, ei kai jo aamukuudelta sentään
- Anonyymi
E-Lukka kirjoitti:
hidasaamu introvertti on kauhuissaan, ei ruokavaliosta vaan ruokailuaikataulusta 🙂
No en mä normaalisti syö aamulla tällä tavalla. Jäi vain illasta nuo, ja ajattelin että eipähän ole heti nälkä kun syön ne normaalin aamupalan sijaan.
En kuulu tuohon syvällisesti ajattelevaan joukkoon, johtuisko kun aamupalaa vasta nyt
nautin.. Elikkä kahvia, palstaa ja tupakkia..
Jaa ettei sattumaa 12 01 🤔originalpieninainen kirjoitti:
En kuulu tuohon syvällisesti ajattelevaan joukkoon, johtuisko kun aamupalaa vasta nyt
nautin.. Elikkä kahvia, palstaa ja tupakkia..
Jaa ettei sattumaa 12 01 🤔"-syvällisiä ennen puoltapäivää 🤔" , klo 12:01 pystyn minäkin jo olemaan syvällinen pikkuhiljaa...ehkä 🤔. Aika kevyillä lähtee sun päiväsi liikenteeseen, savua, kofeiinia ja ilmavia juttuja 🙂
E-Lukka kirjoitti:
"-syvällisiä ennen puoltapäivää 🤔" , klo 12:01 pystyn minäkin jo olemaan syvällinen pikkuhiljaa...ehkä 🤔. Aika kevyillä lähtee sun päiväsi liikenteeseen, savua, kofeiinia ja ilmavia juttuja 🙂
Joo tosta aamukahvista pitäis päästä eroon,
Kun ei se toimi niiku muilla..
Kofeiini rauhoittaa mua ei piristä..
No on mulla tossa 🍪 myöskin..
Siis ihan oikeesti tollasia suklaahippukeksejä eikä piparia niiku yleensä.. 🙃
Oispa joku ihana selvittämässä takkuja päästä,
ei millään ny jaksais ite..- Anonyymi
E-Lukka kirjoitti:
taloudellista ainakin 🤔, ei kai jo aamukuudelta sentään
Ihan hyvin. Ai että maistuu hyvältä, ja kun syö kohtuudella, liikkuu paljon, jättää kaikki makeat väliin sun muut kofeiinit, niin kyllä riittää energiaa vielä salillekin. Suosittelen.
- Anonyymi
originalpieninainen kirjoitti:
En kuulu tuohon syvällisesti ajattelevaan joukkoon, johtuisko kun aamupalaa vasta nyt
nautin.. Elikkä kahvia, palstaa ja tupakkia..
Jaa ettei sattumaa 12 01 🤔Hyi. Mikään ei ole juuri kamalampaa, kuin että ihminen aamupalaksi vetää kahvia ja tupakkaa.
Mä en ole koskasn syvällinen, mulle tää kaikki on liukuhihnaa, arkista, vasemman lonkan liepeiltä heittelyä. Syvälliseksi heittätyessäni olen hiljaa, en äänessä. 😃
Joten ei kosketa mua kyssä. Vastasin silti.Anonyymi kirjoitti:
Hyi. Mikään ei ole juuri kamalampaa, kuin että ihminen aamupalaksi vetää kahvia ja tupakkaa.
Hyi sitten sulle vaan.
Onneksi sua ei kukaan pakota mun seuraan.originalpieninainen kirjoitti:
Joo tosta aamukahvista pitäis päästä eroon,
Kun ei se toimi niiku muilla..
Kofeiini rauhoittaa mua ei piristä..
No on mulla tossa 🍪 myöskin..
Siis ihan oikeesti tollasia suklaahippukeksejä eikä piparia niiku yleensä.. 🙃
Oispa joku ihana selvittämässä takkuja päästä,
ei millään ny jaksais ite..Yksi jälkikasvuista sanoo kanssa kofeiinin rauhoittavan, ei tosin kahvin koska ei juo kahvia vaan niitä energiasotkuja 🙄
Anonyymi kirjoitti:
Ihan hyvin. Ai että maistuu hyvältä, ja kun syö kohtuudella, liikkuu paljon, jättää kaikki makeat väliin sun muut kofeiinit, niin kyllä riittää energiaa vielä salillekin. Suosittelen.
🙄...aikataulut, muuten olen kyllä sitä mieltä että kaikkea saa syödä kunhan kohtuudella
EivorCreed kirjoitti:
Mä en ole koskasn syvällinen, mulle tää kaikki on liukuhihnaa, arkista, vasemman lonkan liepeiltä heittelyä. Syvälliseksi heittätyessäni olen hiljaa, en äänessä. 😃
Joten ei kosketa mua kyssä. Vastasin silti.Kuuluuko käänteispsykologia kenties harrastuksiin? 🙂. Mihinkäs se veneen alta heränneen näköinen pipopäinen kaveri katosi profiilista, oli aika pahasti mun aamunaamani näköinen justiinsa kello kuuden paikkeilla 😁
E-Lukka kirjoitti:
Yksi jälkikasvuista sanoo kanssa kofeiinin rauhoittavan, ei tosin kahvin koska ei juo kahvia vaan niitä energiasotkuja 🙄
Joo monilla se rauhoittaa.
Mulla kofeiini tosiaan rauhoittaa,
tiiä sit johtuuko adhdsta.
Ainakin monet adhdeet sanoo samaa.originalpieninainen kirjoitti:
Joo monilla se rauhoittaa.
Mulla kofeiini tosiaan rauhoittaa,
tiiä sit johtuuko adhdsta.
Ainakin monet adhdeet sanoo samaa.Se tyttö ei ole kyllä adhd, muuten kyllä kumma otus, ei juo lämpimiä juomia ollenkaan, joskus hädintuskin kaakaota. Onkohan isänsä tyttö ollenkaan 🙂 , olisiko dnatesti paikallaan 🧐
E-Lukka kirjoitti:
Kuuluuko käänteispsykologia kenties harrastuksiin? 🙂. Mihinkäs se veneen alta heränneen näköinen pipopäinen kaveri katosi profiilista, oli aika pahasti mun aamunaamani näköinen justiinsa kello kuuden paikkeilla 😁
Se juhannusnaama siirtyi rapuloimaan toisaalle. Seuraavaksi laitan jonkun mihin sunkaan naama ei veny. 😁
Mä oikeasti oon tämmönen ihan arjessa, ei mun ajatukset mulle tunnu miltään syvällisiltä. Ne on mun tapani läiskiä lonkalta, sen enempää miettimättä. Se prosessi miten joskus päädyin niihin voisi ollakin syvällistä. 🙂EivorCreed kirjoitti:
Se juhannusnaama siirtyi rapuloimaan toisaalle. Seuraavaksi laitan jonkun mihin sunkaan naama ei veny. 😁
Mä oikeasti oon tämmönen ihan arjessa, ei mun ajatukset mulle tunnu miltään syvällisiltä. Ne on mun tapani läiskiä lonkalta, sen enempää miettimättä. Se prosessi miten joskus päädyin niihin voisi ollakin syvällistä. 🙂Siksi mua välillä tympii kun joku tulee mulle kirjoittamaan koko litanian ajatusprosessiaan, kun mä oon sen jo miettinyt ja lohkon vain makeimmat palat tekstiini.
EivorCreed kirjoitti:
Siksi mua välillä tympii kun joku tulee mulle kirjoittamaan koko litanian ajatusprosessiaan, kun mä oon sen jo miettinyt ja lohkon vain makeimmat palat tekstiini.
Ahaa, tuo avasi paljon. Syvällisyyden säädöt on vähän eritasoiset kuin useimmilla.
Jos poistat naamasta poskipäät ja venytät tuuman pari, lisäät tihrusilmät ja risuparran niin ollaan aina lähellä mun naamaani väistämättä 😁E-Lukka kirjoitti:
Ahaa, tuo avasi paljon. Syvällisyyden säädöt on vähän eritasoiset kuin useimmilla.
Jos poistat naamasta poskipäät ja venytät tuuman pari, lisäät tihrusilmät ja risuparran niin ollaan aina lähellä mun naamaani väistämättä 😁Juu on. Miettinyt paljon jo aikoja sitten, eikä jaksa veivata enää asioita mitkä on päivänselviä ja toinen selittää kuin uutta asiaa ekaa kertaa kuulisin, vaikka lohkon samasta asiasta vain referaatin verran.
Heh, mulla on kuiteskin tommonen pottunokka, sulla ei. 😜🤥EivorCreed kirjoitti:
Juu on. Miettinyt paljon jo aikoja sitten, eikä jaksa veivata enää asioita mitkä on päivänselviä ja toinen selittää kuin uutta asiaa ekaa kertaa kuulisin, vaikka lohkon samasta asiasta vain referaatin verran.
Heh, mulla on kuiteskin tommonen pottunokka, sulla ei. 😜🤥Nenäni taitaa muistuttaa enemmänkin jotain mikä sopii erityisesti pellon kyntämiseen nurin käännettynä. Joku voisi ehdottaa hommia myös tryffelinetsijänä 😂.
No eipä sillä oikeastaan väliä kunhan sopii muuhun pärstäkertoimeen, aura vai pottu 🙂.
Joku maataloushenkinen tuosta tietysti vääntäisi vitsin että toinen tietenkin hoitaa maanmuokkauksen ja toinen istutuksen 😁E-Lukka kirjoitti:
Nenäni taitaa muistuttaa enemmänkin jotain mikä sopii erityisesti pellon kyntämiseen nurin käännettynä. Joku voisi ehdottaa hommia myös tryffelinetsijänä 😂.
No eipä sillä oikeastaan väliä kunhan sopii muuhun pärstäkertoimeen, aura vai pottu 🙂.
Joku maataloushenkinen tuosta tietysti vääntäisi vitsin että toinen tietenkin hoitaa maanmuokkauksen ja toinen istutuksen 😁🤣🥰👍
- Anonyymi
Voi olla niin että isä Jumala on tarkoittanut joillekin avioliiton eli vvain yhden seksikumppanin, toisille taas tarkoittanut monia, kuin sinkuille..
- Anonyymi
Mitä suurempi tukka, sitä lähempänä Jumalaa.
On ollut rankka juhannuskeskustelu teillä. Ois pitäny olla mukana täällä, mutta luin tenttikirjaa. Näytti monella olevan niitä ongelmallisia koulumuistoja. Niin ton tenttikirjan perusteella, koulu ainakin meidän ikäluokalle "tunteiden autiomaa". Eli teoriassa se pitäs olla: älyllinen, emotionaalinen, sosiaalinen, fyysinen, esteettinen. Mutta toi eka kohta on kahmassu suurimman vallan. Ja lisäks opetussuunnitelmat tehty poliitikkojen mieltymysten mukaan läpi koko Suomen historian. Tietenkin samansuuntainen kehitys muuallakin länsimaissa, mutta jotenkin taas tuntuu, että kärjistyy juurikin suomessa. Että sellasta kritiikkiä oikeesti tarvis, eikä vaan sitä että ollaan maailman paras ja onnellisin.
- Anonyymi
Opetussuunnitelmissa mitään vikaa ole, niitä vain on joskus vaikea tai jopa mahdoton toteuttaa. , kaikki riippuu ihmisistä, sekä opettajista että oppilaista.
itsekin olen "vanhemmanpuoleinen", mutta muistelen kouluaikoja silti haikeudella. Minulla ei tunteita ainakaan puuttunut! Anonyymi kirjoitti:
Opetussuunnitelmissa mitään vikaa ole, niitä vain on joskus vaikea tai jopa mahdoton toteuttaa. , kaikki riippuu ihmisistä, sekä opettajista että oppilaista.
itsekin olen "vanhemmanpuoleinen", mutta muistelen kouluaikoja silti haikeudella. Minulla ei tunteita ainakaan puuttunut!Toi on oikeestaan aika vaikee selittää noi opetussuunnitelmat, että jokaisen kannattaa ite lukee toi kirja: koulun pirulliset dilemmat. Ei mulla koulusta mitään niin huonoja muistoja ole, mutta entisiä kansakoulun opettajia oli, niin se vähän näky opetuksessa. Ja ylä aste oli taas entinen kansalaiskoulu ja omanlaisensa osin hurjiakin opettajia. Hyväänbsuuntaan koulu on menny. Noi asteet kun vielä saatais unohdettua, kun niitä ei laissa vuosiin ole ollut, mutta edelleen kummittelee se keskikoulun haamu.
- Anonyymi
joillekin on tarkoitettu mono-pippeli, eli vain yksi ruiske elämässä toisille ihmisille on tarkoitettu 2 tai enemmän ejakulaatiota elämässä.
Tässä ketjussa ei olla käsitelty lainkaan mikrobien ja infektioiden vaikutusta ihmisten aivotoimintaan ja persoonallisuuteen; uskon että niillä on suuri vaikutus myös tässä.
Eläintutkimukset viittaavat vahvasti kausaliteettiin suoliston mikrobiomin koostumuksen ja käyttäytymisominaisuuksien välillä. Esimerkiksi arkoja hiiriä voidaan saada käyttäytymään rohkeammin ja päinvastoin siirtämällä niihin toistensa mikrobiomeja. Myös ihmisten suoliston mikrobeja voidaan siirtää koe-eläimiin ja katsoa muuttuuko niiden käyttäytyminen.
Myös ihmisissä ollaan havaittu korrelaatioita eri mikrobien ja persoonallisuuksien välillä:
Correlation between gut microbiota and personality in adults: A cross-sectional study
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29278751/
The gut microbiome in social anxiety disorder: evidence of altered composition and function
https://www.nature.com/articles/s41398-023-02325-5
Tämä tulisi käsittää niin että tietyt mikrobit ovat haitallisempia kuin toiset, joten niillä ihmisillä joilla on suhteellisen vähän patogeenisia mikrobeja ovat terveempiä. Suolistossa on kuitenkin vähintään satoja eri bakteereja.
Tässä puhutaan siis vain suolistosta, mutta myös aivokudoksessa on mikrobeja, ja ne ovat peräisin mm. suolistosta. Tämä ymmärrys antaa mahdollisuuden vaikuttaa niihin.- Anonyymi
Tästä tulee mieleen South Parkin jakso, missä kaikki halusivat kakkasiirteen Tom Bradyltä tullakseen superihmisiksi. https://www.youtube.com/watch?v=4TPmHImjqPQ
- Anonyymi
Tämä on todellakin mielenkiintoista. Suomeksi vähän https://www.evermind.fi/suolisto-persoonallisuus/
South Parkin kakkajaksossa on perää hyvinkin, hajulla ollaan siinä, sanoisinko jopa. Tosin ulosteensiirron vaikutukset on kai jo todettu lyhytvaikutteisiksi, vaikka joissain tapauksissa dramaattisiakin paranemisia on todistettu.
Jokainen voi vaikuttaa oman suolistonsa mikrobistoon syömällä monipuolisesti vaikuttavia ruokia. Helppoa siis. Anonyymi kirjoitti:
Tämä on todellakin mielenkiintoista. Suomeksi vähän https://www.evermind.fi/suolisto-persoonallisuus/
South Parkin kakkajaksossa on perää hyvinkin, hajulla ollaan siinä, sanoisinko jopa. Tosin ulosteensiirron vaikutukset on kai jo todettu lyhytvaikutteisiksi, vaikka joissain tapauksissa dramaattisiakin paranemisia on todistettu.
Jokainen voi vaikuttaa oman suolistonsa mikrobistoon syömällä monipuolisesti vaikuttavia ruokia. Helppoa siis.Mielenkiintoinen kirjoitus tosiaan mihin viittasit. Mutta ei se noin helposti käy. Ulosteensiirto ei tule toimimaan, sillä on rajoituksensa mihin se toimii. Samaten ruokien vaikutus. Siinä täytyy kyllä tehdä paljon enemmän työtä että saa kitkettyä pois haittamikrobit. Koska ne muodostavat mm. biofilmejä suolistonseinämiin, ja ne täytyy saada pois sieltä.
Mutta vaikuttaa myös siltä että antibiootit eivät kuitenkaan ole ihan ideaalisia tähän haittavaikutustensa vuoksi, voisi miettiä myös muita ratkaisuja. Immuunipuolustuksen vahvistaminen, karotenoidit, oreganoöljy, alfalipoiinihappo, liikunta, siinä muutamia ehdotuksia.
- Anonyymi
Karmaa. Älä valita vaan nautiaikaansaannoksistasi. Entisten elämien ja ehkä tämänkin aikaansaamaa karmaa. Keskity hyvän karman tuottamiseen,älä kitise.
- Anonyymi
Älä lisää kitinälläsi pahan karman taakkaa. Kanna vastuusi. Opi itsekkyydestäsi. Muutu.
- Anonyymi
Avioliittoto vai srksi vsin kaksi vaihtoehtoa, kumman valitsetk.
- Anonyymi
Vaikea kysymys mut itse en ainakaan koskaan löydä ketään se on varma.
KilttiMies89 Tuohon on törkeen helppo vastata, mutta vaatii liikaa selittelyä.. :/ ..lyhyt versio on:Edes suunnilleen terveelle ihmiselle se onkin helppoa ja tapahtuu ihan itsestään..niin minullekin useita kertoja.. ..asia muuttuu nelikymppisenä kun naisesta tulee parisuhdekelvoton hyvään suhteeseen..ja kukapa huonoa edes haluaisi.. ..pääsyyllinen on hormonitoiminta ja korostuu seksin osalta..hyvä suhde vaatii riittävästi henkistä- JA fyysistä läheisyyttä.. ..tuo menee evoluution piikkiin, joka tuskin on edes korjaamassa sitä.. ..lisääntyminen on evoluution oleellisimpia pointteja ja nelikymppisenä se on pitkälti tehty eli ihmisestä tulee turhake..yleisestikin, mutta erityisesti evoluutiolle..
- Anonyymi
Avioliiggoon on q1 seksi per/lapsi.
- Anonyymi
..kuka edes haluaisi jonkun jolla on lehmänkökoiset tissit ja elen, norsskun kokoikset luutr...
- Anonyymi
Jotka eivät ova soveltuvia seksiin ovat soveltuvia monolimnmoniliittoon weli joka on yksi akti ja japsi.
- Anonyymi
Joskus voi olla niin että jos toinen on tieytokoneiden maailmasta ja toinen SAVOTSN KALLEPÄÄTO tai lehmitytthöni
- Anonyymi
Oon kans miettinyt tota kun itsellä "vakavasti otettavan" kumppanin löytäminen ei oo ollut vielä lähelläkään. Johtunee kyllä varmaan osittaon myös siitä että en päästä ketään kovin lähelle itseäni. Siinä pitää miehellä olla ämpärikaupalla kärsivällisyyttä, kasapäin itseluottamusta, kilokaupalla periksiantamattomuutta ja hiukan tuuriakin. Liekö sellaista ihmistä mulle tässä maailmassa laisinkaan 😅
N32- Anonyymi
On niitä, et vain ole kohdannut heitä oikeassa hetkessä, oikeaan aikaan.
Se että sellainen kohdalle sattuisi, pitää molemmilla olla oikea tunne ja ajatus mukana. Toisin sanoen ihmiset eivät yleensä ole liikkeellä ajatuksella "katson itselleni kumppanin".
Tuleeko ihmisen sitten olla siinä antautuvassa tilassa löytääkseen. Voi olla, voi olla myös etteivät jotkut ihmiset sitä koskaan ole.
Mitä sitä elämäänsä muuttamaan, jos se tuntuu riittävän antoisalta muutenkin.
AV Anonyymi kirjoitti:
On niitä, et vain ole kohdannut heitä oikeassa hetkessä, oikeaan aikaan.
Se että sellainen kohdalle sattuisi, pitää molemmilla olla oikea tunne ja ajatus mukana. Toisin sanoen ihmiset eivät yleensä ole liikkeellä ajatuksella "katson itselleni kumppanin".
Tuleeko ihmisen sitten olla siinä antautuvassa tilassa löytääkseen. Voi olla, voi olla myös etteivät jotkut ihmiset sitä koskaan ole.
Mitä sitä elämäänsä muuttamaan, jos se tuntuu riittävän antoisalta muutenkin.
AVJoo ja kun tajuaa, että tossa ihmisessä on potentiaalia, pitää silloin itsekkin höllentää suojauksiaan, ettei ole panssarit päällä mitä päin joutuu törmäämään. Nimittäin ei kukaan loputtomasti halua niihinkään törmätä ja yritellä. Molemmilta vaatii kädenojennusta ja yhteistyötä.
EivorCreed kirjoitti:
Joo ja kun tajuaa, että tossa ihmisessä on potentiaalia, pitää silloin itsekkin höllentää suojauksiaan, ettei ole panssarit päällä mitä päin joutuu törmäämään. Nimittäin ei kukaan loputtomasti halua niihinkään törmätä ja yritellä. Molemmilta vaatii kädenojennusta ja yhteistyötä.
Juu, just tuohon kompuroi useimmilla, vaikka potentiaali nähtäisiinkin niin kuitenkin tilaisuutta lähestymiseen ei joko haluta antaa tai ei osata antaa. Potentiaalinkin olemassaolokin on tosin tajuttava ensin, siis sen jonkun muunkin kuin oman itsensä 😁
- Anonyymi
E-Lukka kirjoitti:
Juu, just tuohon kompuroi useimmilla, vaikka potentiaali nähtäisiinkin niin kuitenkin tilaisuutta lähestymiseen ei joko haluta antaa tai ei osata antaa. Potentiaalinkin olemassaolokin on tosin tajuttava ensin, siis sen jonkun muunkin kuin oman itsensä 😁
Etkös sinäkin ollu jo heittäny pyyhkeen kehään? Pitäkää tunkkinne?
Anonyymi kirjoitti:
Etkös sinäkin ollu jo heittäny pyyhkeen kehään? Pitäkää tunkkinne?
Monestikin jo, ajanhukkaa 90%...vähintäänkin 🤔
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On niitä, et vain ole kohdannut heitä oikeassa hetkessä, oikeaan aikaan.
Se että sellainen kohdalle sattuisi, pitää molemmilla olla oikea tunne ja ajatus mukana. Toisin sanoen ihmiset eivät yleensä ole liikkeellä ajatuksella "katson itselleni kumppanin".
Tuleeko ihmisen sitten olla siinä antautuvassa tilassa löytääkseen. Voi olla, voi olla myös etteivät jotkut ihmiset sitä koskaan ole.
Mitä sitä elämäänsä muuttamaan, jos se tuntuu riittävän antoisalta muutenkin.
AVJOUKO EIKO SINULLAKIN OLE ESPANJASSA KESAMOKKI
- Anonyymi
Kerrankun kokeilet tummaa, et tule muuta enää saamaan.
- Anonyymi
Oikeasti parilliset.. eli avioliitossa olevat ovatkin tarkoitennuina vain seksimääsään lapsissä koko elämänsä aikana
- Anonyymi
kumppani on kumppani eli irrallinen sade-jalkine.
- Anonyymi
Parempi kysymyas olisi että mistä poliitikoille löytyisi halonhakkuu-homia, töitä.
palkanmaksajia on kyllä työttömissä.... valtion veroissa. - Anonyymi
Joku jalkine löytyy millä astella, ei saekään pahaa jos toisessa jalassa on kumppari ja toisess sandaali.
- Anonyymi
jos on heinien jne allergia-.. inhottavaa ystin pastilleja Mynthon-lakriti salmiakki juttuja..
- Anonyymi
toisaalta yuollainen että ei oikein itsekään tiedä että onko ihastunut vai ei?
- Anonyymi
Toiset juo viinaa baarissa ja löytävät kumppaneita helposti ja toiset istuu kotona ja ihmettelevät miksei kumppania löydy.
T: viinamies- Anonyymi
Lässyn Lässyn!!!!!!
KilttiMies89 Viinamiehelle ois sopinut, koulunkäynti 1800 luvun englannissa. Siellä kun työlaiskortteleissa opetettiin lapsille lukemista ja laskemista yksityisesti ja näitä oppitunteja järjestettiin jopa pubeissa.
- Anonyymi
Baarista kyllä löytyy yhden illan suhteita ja ne ei minua kiinnosta.
- Anonyymi
Toiset haluavat, toiset EIVÄT!!
- Anonyymi
Kiitollinen pitää olla siitä ettei kumpania ole löytynyt.
Nyt kun katselee avoimin silmin,ympärilleen voi vain todeta miten onnelisessa asemmassa sitä saakaan olla. Kiitos siitä! - Anonyymi
Ei se mene lennosta...puolivuotta aina väliä.
- Anonyymi
Miksi niin monta oli saatilla se oli sitä aikaa.
- Anonyymi
Kilttimies ei saanut otetta?
- Anonyymi
Liian pitkällekin jos menee käy huonosti
- Anonyymi
Kourimisen kaatui kolme loput kilttimies hävisi.
- Anonyymi
Yksi ei ratkaisua tyhmästi meni
- Anonyymi
Kylä naisia on paljon...
- Anonyymi
KIITOS VAAN PITKASTA TARINASTASI
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
KIITOS VAAN PITKASTA TARINASTASI
ole hyvä vaan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ole hyvä vaan
ole hyvä vaan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ole hyvä vaan
mita tuogon pitaisi sitten sanoa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
mita tuogon pitaisi sitten sanoa
ei kai mitaan
Löysin kierrätyskirjapisteestä tsekin matkaoppaan ja nyt kun kattelin sitä, niin välistä putos lappu ja siinä luki: Rakkauden Taisto-busseja on neljä - valitse omasi oikein! 1. Love it Hard Bus, 2. I love you Bus 3. Everlasting loveBus 4. Heavenly loveBus. Ja se ettei kannata ees yrittää väärään bussiin, eikä bussia saa vaihtaa. Jos tää mitenkään teitä auttaa?
- Anonyymi
Kai se kuitenkin on vain määrätietoisuuden puutetta. Kun ei tiedä miten ihmiset ovat pariutumistilanteissa toisilleen puhuneet niin voi olla että se tarvitsee aika selkeitä sanoja. Omat jaaritukset jäävät helposti puolitiehen.
Tämä ketju antaa kysymykseen varsin hyvän vastauksen:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14245925/kuuluuko-peppuseksi-tyttoystavan-velvollisuuksiin- Anonyymi
Hycä, mukava, kiltti ja kunnollinen mies ei löydä minkäänlaista naista.
Pariutumisen pelisäännöt ovat hyvin helpot, vaikka aloittajalla ei niistä tunnu olevan oikein tietoa.
Ensinnäkin se ei mene niin, että pitkä saa pitkän ja lyhyt lyhyen jne, vaan niin, että pitkä ja lihaksikas mies saa pitkän ja lyhyen, treenatun ja treenaamattoman jne. Lyhyt mies saa lyhyen jos sitäkään.
Miehen pariutumista helpottaa hyvä ulkonäkö, hyvä status, hyvä varallisuus, hyvä koulutus. Tietysti jos olet vielä mukava, niin se auttaa asiaa.
Naisen pariutumista edesauttaa lähinnä hyvä ulkonäkö.Osalla on ulkoiset ominaisuudet sellaiset jotka miellyttävät suurempaa osaa joten tulevat sitä kautta paremmin huomioiduiksi. Lisäksi henkiset piirteet ovat joillakin sellaisia jotka tekevät heistä helpommin lähestyttäviä tai ovat luontevampia lähestymisissä.
Sitten olosuhteet vaikuttavat enkä niistä sen tarkemmin tiedä mutta huomioita omasta seutukunnasta. Kyllä tällä lääkäri löytää lääkärin ja työtön työttömän mutta ne ovat ääripäät. Kun mennään keskiluokkaan tai isoon massaan niin tilanne muuttuu. Raudoittajalle ei löydy raudoittajaa, ei muuraria tai betoniauton kuljettajaa. Sorvaajalle ei löydy sorvaria eikä koneistajaa eikä myöskään hitsaajaa. Peruskoulun opettajalle ei löydy peruskoulun opettajaa, ei lukion tai saati sitten varhaiskasvatuksen opettajaa. Ehkä ammattikoulusta voisi löytyä tinen opettaja.
Elinkeino rakenne on hyvin sukupuolittunut ja sen lisäksi opettajia on huomattavasti vähemmän kuin metallialan työntekijöitä joten tilastollisestikin kaikki eivät löydä kumppania jos heteropareista puhutaan.
Joskusolen miettinyt miksi siten raudoittaja ei löydä opettajaa. Tämä siis puhtaasti omaa mielikuva-ajatelmaa mutta kohtaavatko nämä oikeasti. Molemmat käyvät salilla mutta toinen tekee maastavetoa ja toinen on ohjatussa ryhmäjumpassa toisella osastolla. Molemmat käyvät kansanopistoa mutta toinen hitsaa mattotelinettä ja toinen lukee Bulgarialaista runoutta. Todelliset kohtaamiset puuttuvat ja sanoisin että tähän joku Tinder tai muut deittisovellukset on ihan hyviä kertomaan että ollaan lähekkäin mutta ei kohdattu.
Sitten håeman ehkä jo aiheen vierestä mutta yleinen asenne. Itselle tullut olo että etuoikeuskehäajattelun jatkeeksi on tullut jopa kilpailua siitä kenellä menee kaikkein huonoiten.
Tämän vastakkainasettelun jälkeen herää perusteltu kysymys siitä mihin sitä kumppania tarvii jos itse on itsenäisesti pärjäävä. Tämä on asia jonka kanssa täällä monet nuoret miehet aikansa kipuilevat ennenkuin saavat tehtyä päätöksensä tulevaisuudesta.
Yksi ehkä milenkiintoisimmista asioista seurata miten oppivelvollisiuuden nosto tulee vaikuttamaan tähän "kaupunkien tytöt-maaseudun pojat" -asetelmaan.
Ehkä tämän seutukunnan pikku erityispiirre löytyy hengelliseltä sektorilta. Ateistit eivät löydä toisiaan koska tytöt lähtee ja pojat jää ja sama ilmiö on kyseessä kun puhutaan ns tapakristityistä. Kuitenkin kun katsoo nuoria pareja niin tietyn seurakunnan nuoret kyllä löytävät toisensa.
Monet puhuvat arvomailmojen kohtaamisesta mutta ilkeämmät sanovat että taustalta löytyy enemmän tai vähemmän seurakunnan ohjaavuutta- Anonyymi
Itse en kumppania ole löytänyt vaikka en edes iltoja yksin kotona istu. Lähes joka viikonloppu olen käynyt kaupungilla baareissa ja yökerhoissa ja aina tilaisuuden tullen jutellut siellä naisten kanssa. Aina kuitenkin olen saanut lähteä yksin kotiin.
Viime juhannuksena kävin juhannustansseissa ja siellä naisiakin tanssitin. Ei kuitenkaan seuraa löytynyt. - Anonyymi
Kyllä se vaatii hieman yrittämistä seuralaisen löytäminen, homma on yksilöllinen, osalla on työ- tai opiskelupaikalla, harrastuksissa jne mahdollista löytää kumppani. Some ei mitenkään helppo paikka ole, vaikka niin voisi luulla. Luotettavan seuran saantiin on paras keino se vanha, niin että tuttavapiiristä löytää ehdokkaan, tuntee ja tietää valmiiksi jotakin ihmisestä, somestakin voi löytää vaikka minkä hirviön. Treffi sovellukset ovat pikasuhteita varten lähinnä, toki pidempiaikainenkin on mahdollista löytää mistä vain.
Minulla oli aikaisemmin työkaverina mies, jolla oli haku päällä koko ajan, juna-asemalla, bussipysäkillä, ym. hän alkoi juttelemaan naisille, ja treffejä riitti, myös pidempiäkin suhteita, hän vain pilasi sitten aikaa myöten asian mm. viinan vuoksi.
Itse olen käynyt tanssimassa aikuisikäni (alle kaks kymppisestä), ja jos haluaa, lähes joka kerta löytyy joku joka ainakin "saatille" antautuu.
Mutta aitoa yritystä pitää olla, vaikea enemmän sanoa tässä, pitäisi voida jutella hieman asioista, niin vinkkejä voisi olla. Mitä enemmän sosiaalista elämää somen ulkopuolella, sitä parempia ehdokkaita löytää. Olen kyllä löytänyt muutaman myös ilmoitukseen vastaamalla. - Anonyymi
Jouluna ja juhannuksena on paljon ihmisiä yksinäisyydessä, aina enemmän ja enemmän, vaikka muut ovat yhdessä, aina olisi etua että olisi ensiksi joku kaveri jonka kanssa menisi jonnekin, ihan yksin se on vaikeaa mennä vieraiden sekaan.
Aihe on kyllä sellainen, että siinä on vikaa, jokaiselle olisi oltava mahdollisuus mennä paikkaan tai tapahtumaan jossa voi kaltaisiaan tavata.
Hallitus ei hoida tuotakaan asiaa.Hoitais nyt ees lapsten asiat kuntoon ja tieverkon. Mutta kun se orpo vaan hokee, tunnin juna, junnin tuna, kun joku hölmö. Mä oon ehdottanut teille sitä kommuunia, siinä ois enemmän sellasta yhteisöllisyyttä. Mulle itelle ei tää yksinolo oo mikään ongelma, kun on iso kämppä ja bemari. Mutta mielelläni oisin avuksi kyllä, jos kiinnostusta herää, valitettavasti noi kohteet meni jo kaupaksi mitä kattelin. Mikään psykopaatti tai narsisti ei sitten voi tulla. Mutta lapset tai parisuhde ei oo mikään este.
- Anonyymi
Pitäisi itse tietää millainen on, vain sillä tavalla voi etsiä "kaltaisiaan". Tai ainakin ihmisiä, joiden seurassa, puolin ja toisin, ei tunneta oloa vaikeaksi. Usein yksinäisyyttä kokevat ovat niin keskittyneitä omaan yksinäisyytensä, että kaikki muu elämä unohtuu ja se tekee toisten ihmisten kohtaamisesta hankalaa.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Hoitais nyt ees lapsten asiat kuntoon ja tieverkon. Mutta kun se orpo vaan hokee, tunnin juna, junnin tuna, kun joku hölmö. Mä oon ehdottanut teille sitä kommuunia, siinä ois enemmän sellasta yhteisöllisyyttä. Mulle itelle ei tää yksinolo oo mikään ongelma, kun on iso kämppä ja bemari. Mutta mielelläni oisin avuksi kyllä, jos kiinnostusta herää, valitettavasti noi kohteet meni jo kaupaksi mitä kattelin. Mikään psykopaatti tai narsisti ei sitten voi tulla. Mutta lapset tai parisuhde ei oo mikään este.
Lasten asiat eivät järjesty, jos vanhemmat ovat sekopäitä. Aika iso osa on, eikä ehkä vähiten päihdeongelmaisia. Tai ellei ole niin työ vaatii niin paljon, ettei vanhempien resurssit riitä.
Anonyymi kirjoitti:
Lasten asiat eivät järjesty, jos vanhemmat ovat sekopäitä. Aika iso osa on, eikä ehkä vähiten päihdeongelmaisia. Tai ellei ole niin työ vaatii niin paljon, ettei vanhempien resurssit riitä.
Ainakin ketä mä tunnen päihdeongelmaisia, on just niitä perheettömiä, joilla muutenkin on elämä hukassa. Työnantaja vois antaa pienten lasten vanhemmille vähän vapaata. Toi nuiva suhtautuminen lapsiin on yrittäjälle vähän kuin omaa oksaa sahaisi. Kun sitten loppuu lopulta työntekijät. Mullakin on työpaikalla jo tosi vanhaa porukkaa ja ainakin itellä motivaatio rupee rapistuun, kun ei pääse kertoo oppimaansa eteenpäin.
Juu itse olen ollut pitkään yksin ja no on ehkä vähän yrityksiä kyllä ollut. Harvemmin ulkona käyn nykyään joten olen nykyään introvertti. se kai mun perusluonteeni on. On sitä festareilla ja baareissa käyty myöskin. Kuka haluu keski-ikäisen goottiäijän jolla ei ole rahaa???? Juon suruuni ja tiedostan että liikaa. Se kuitenkin vapauttaa mut traumoista ja tuo hyvän puoleni esiin.ei se goottius mussa nykyään niin näy muuten kuin harrastuksissa ja ajattelumaalimassa. Olen siis lapsellinen keski-ikäinen mies? I like it mutta jos löytys se nainen niin voisi taas olla asiat vähän paremmin.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1394269- 892059
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152041Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi641725Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541492Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1371467VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1021362- 741266
- 981201
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1181090