JOOPA JOO...

Parkkisakot saanut mies änkyröi itselleen voiton oikeudessa: Hovioikeuden tuomari näki kikkailun läpi

Parkkipate|Yli viisi vuotta sitten saaduista parkkisakoista syntyi pitkä oikeuskiista. Hovioikeus päätti asiassa toisin kuin käräjäoikeus.

Valtteri Parikka HS
10:27 | Päivitetty 12:55


Helsingin hovioikeus on muuttanut tuomiota tapauksessa, jossa pysäköinninvalvontayritys Parkkipate oy ja vantaalainen yli 65-vuotias mies riitelivät yhteensä viiden pysäköintivalvontamaksun – eli kansankielisesti parkkisakon – maksamisesta.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut, ettei miehen tarvitse maksaa maksuja, sillä ei ollut selvää, kuka autot oli pysäköinyt. Hovioikeus katsoi kuitenkin toisin.

Miehelle tapauksesta tulee hovioikeuden ratkaisun mukaan maksettavaksi viisi 60 euron valvontamaksua kaikkine viivästyskorkomenoineen ja perintäkuluineen sekä yli 4 000 euron oikeudenkäyntikulut Parkkipatelle. Lisäksi hän maksaa omat oikeudenkäyntikulunsa.

Yhteensä hammaslääkärinä työskentelevälle miehelle tulee maksettavaa yli 5 000 euroa.

Tapaus on varsin tyypillinen kansalaisen ja yksityisen pysäköintifirman välinen kiista. Kiistan selvittäminen on myös kestänyt kauan, sillä vanhin valvontamaksu on kesäkuulta 2017 ja tuorein joulukuulta 2019.

Asiassa on riidatonta, että miehen hallinnoimat ajoneuvot ovat olleet ehtojen vastaisesti pysäköityinä Parkkipate oy:n valvomilla alueilla valvontamaksujen määräämisajankohtina.

Riitaisaa asiassa on se, kuka autot pysäköi. Mies on kertonut, että hän oli ohjeistanut autojaan käyttäneitä perheenjäseniään olemaan kertomatta hänelle, mikäli autoja käytettäessä määrättiin valvontamaksu. Miehen autojen avaimet olivat olleet perheen yhteisessä asunnossa esillä kaikkien saatavilla ja autojen käytöstä oli sovittu perheenjäsenten kesken tai ainakin ilmoitettu hänelle päiväkohtaisesti.

Hän kiisti itse ajaneensa autoja mutta ei selvittänyt, kuka autoja oli milloinkin ajanut. Hän totesi, ettei hän tarkalleen tiedä.

Miehen mukaan autoja on ajanut pysäköintihetkillä joku hänen perheenjäsenistään, ei hän, ja täten hänen ei tarvitse maksaa parkkisakkoja. Hän katsoi, ettei hänen ja Parkkipaten välille ole syntynyt sopimussuhdetta.

Miehen perheessä on neljä kuljettajaa ja kolme ajoneuvoa. Kolmesta ajoneuvosta kaksi on miehen nimissä

Käräjäoikeus perusteli aiemmin, että sopimusoikeudellisissa asioissa lähtökohtana on, että sopimukseen vetoavalla on näyttövelvollisuus sopimuksen syntymisestä.

Ja koska Parkkipatella ei ollut esittää erityistä näyttöä siitä, että mies ajoi itse hallinnoimiaan autojaan kyseisillä hetkillä, käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ole uskottavasti näytetty, että ajoneuvojen kuljettajana olisi toiminut mies itse.

Hovioikeus katsoi kuitenkin toisin. Se perusteli kantansa seikkaperäisesti:

”Oikeuskäytännössä on pysäköinninvalvontamaksua koskevissa asioissa noudatettu kokemussääntöä, jonka mukaan auton omistaja tai haltija kuljettaa autoaan itse tai vähintään tietää, kuka on toiminut auton kuljettajana tiettynä ajankohtana. Auton mahdollisten kuljettajien henkilöpiiri on tavallisesti rajattu ja suhteellisen pieni, minkä johdosta yleisluontoista kiistämistä auton kuljettajana toimimisesta tiettynä ajankohtana ei ole pidetty uskottavana”, tuomiossa kirjoitetaan.

”Edellä todetun kokemussäännön perusteella [miehen] voidaan lähtökohtaisesti olettaa itse kuljettaneen hallinnoimiaan ajoneuvoja ajankohtina, jolloin valvontamaksut on määrätty.”

Hovioikeuden mukaan mies on osin omalla toiminnallaan tarkoituksellisesti aiheuttanut tilanteen, jossa näytön esittäminen auton kuljettajasta on jälkikäteen haastavaa myös hänelle itselleen, koska hän kertomansa mukaisesti on ohjeistanut perheenjäseniään olemaan kertomatta mahdollisesti näiden saamista valvontamaksuista.

Siksi hovioikeus päätti, että näissä olosuhteissa todistustaakka onkin miehellä itsellään, ei Parkkipatella.

Näin ollen hovioikeus tuomitsi, että Parkkipate oy:n kanne on hyväksyttävä ja mies on velvoitettava suorittamaan yritykselle sen vaatimat valvontamaksujen pääomat ja niitä koskevat perintäkulut viivästyskorkoineen sekä pääomaeristä aiheutuneet korkosaatavat.

Hovioikeuden tuomiosta voi valittaa korkeimpaan oikeuteen.