Täytyykö ottaa vastuu itsestään?

Kovat myrkyt on kuolemaksi vanhuksille hoitokodeissa,kaatuilevat ja siitä seuraa murtumia .ym.omaiseni oli pirullisen osastonhoitajan silmätikku!kiusasi oikein,kun lähti töistä .vilkutti oventakaan vee ilme naamassa,että hän lähtee sinä jäät sinne.Tutki huoneen ja mitä omainen toi tuliaisia.että omainen sanoi että 1 lääke ok ettei muita tarvitse !sehän ei näköjään ollut ok heille.Tein yllätyskäynnin,omainen tuli vessasta housut kintuissa suu auki .kuin olisi nähnyt ...mitä lie hoitaja nauraa vieläMIKSI?sellaisia iltalääkkeitä on anettu.kuolema oli outo,olin käynnyt katsomassa hiljattain ,kaikki ok vain omainen sanoi hoitajalle kun tuli auttamaan .että on kovaotteinen.seuraavana aanuna kellon aikaa en tiedä,mutta oltiin viety pesulle,ja kuulma edellisellä ilalla olitiin hänelle siitä sanottu.vanhus voi olla väsynyt liika lääkeistä.suihkutukset oltiin tehty,hoitaja oli vienyt omaisen aamupalalle ja sanonut ,että menee siivomaan huoneen.omainen oli kysynyt mitä söisi.tämän olen kuullut toiselta hoitajalta,kun kysyin mitä tapahtui.Omaine oli lysähtynyt lattialle ja pyytänyt hoitajaa kuka häntä kylvetti.myöhästä oli sydän petti.Mielestäni liikaa pomotetaa sydänsairaita vanhuksia.kuoleman syy sepelvaltimon sydän pysähdys.tiedon sain poliisilta.

Anonyymi kirjoitti:

Kovat myrkyt on kuolemaksi vanhuksille hoitokodeissa,kaatuilevat ja siitä seuraa murtumia .ym.omaiseni oli pirullisen osastonhoitajan silmätikku!kiusasi oikein,kun lähti töistä .vilkutti oventakaan vee ilme naamassa,että hän lähtee sinä jäät sinne.Tutki huoneen ja mitä omainen toi tuliaisia.että omainen sanoi että 1 lääke ok ettei muita tarvitse !sehän ei näköjään ollut ok heille.Tein yllätyskäynnin,omainen tuli vessasta housut kintuissa suu auki .kuin olisi nähnyt ...mitä lie hoitaja nauraa vieläMIKSI?sellaisia iltalääkkeitä on anettu.kuolema oli outo,olin käynnyt katsomassa hiljattain ,kaikki ok vain omainen sanoi hoitajalle kun tuli auttamaan .että on kovaotteinen.seuraavana aanuna kellon aikaa en tiedä,mutta oltiin viety pesulle,ja kuulma edellisellä ilalla olitiin hänelle siitä sanottu.vanhus voi olla väsynyt liika lääkeistä.suihkutukset oltiin tehty,hoitaja oli vienyt omaisen aamupalalle ja sanonut ,että menee siivomaan huoneen.omainen oli kysynyt mitä söisi.tämän olen kuullut toiselta hoitajalta,kun kysyin mitä tapahtui.Omaine oli lysähtynyt lattialle ja pyytänyt hoitajaa kuka häntä kylvetti.myöhästä oli sydän petti.Mielestäni liikaa pomotetaa sydänsairaita vanhuksia.kuoleman syy sepelvaltimon sydän pysähdys.tiedon sain poliisilta.

Lue lisää

Tähän lisäys olen nähnyt paljon muutakin,minuakaan ei horjuta kukaan!

Anteeksiantamattominta on että psykiatriassa esim osastolla potilaalle määrätään lääkityksiä jotka voi lamaannuttaa ja saada aikaan kognitiivisia häiriöitä mutta silti vaaditaan parantamaan toimintakykyään. Ne oli ensin lääkinneet minut ihan rikki ja sitten ihmettelivät kun en mene takaisin töihin tuon jälkeen.

tottakai niskasta kiinni ja syytä katsoa peiliin :)

https://www.youtube.com/watch?v=tAJsD0l9vf8

Anonyymi kirjoitti:

tottakai niskasta kiinni ja syytä katsoa peiliin :)

https://www.youtube.com/watch?v=tAJsD0l9vf8

Lue lisää

Linkitteletkö murhatarinoita kelle tahansa randomille vai luuletko kirjoittelevasi jollekin tietylle?

Anonyymi kirjoitti:

Kovat myrkyt on kuolemaksi vanhuksille hoitokodeissa,kaatuilevat ja siitä seuraa murtumia .ym.omaiseni oli pirullisen osastonhoitajan silmätikku!kiusasi oikein,kun lähti töistä .vilkutti oventakaan vee ilme naamassa,että hän lähtee sinä jäät sinne.Tutki huoneen ja mitä omainen toi tuliaisia.että omainen sanoi että 1 lääke ok ettei muita tarvitse !sehän ei näköjään ollut ok heille.Tein yllätyskäynnin,omainen tuli vessasta housut kintuissa suu auki .kuin olisi nähnyt ...mitä lie hoitaja nauraa vieläMIKSI?sellaisia iltalääkkeitä on anettu.kuolema oli outo,olin käynnyt katsomassa hiljattain ,kaikki ok vain omainen sanoi hoitajalle kun tuli auttamaan .että on kovaotteinen.seuraavana aanuna kellon aikaa en tiedä,mutta oltiin viety pesulle,ja kuulma edellisellä ilalla olitiin hänelle siitä sanottu.vanhus voi olla väsynyt liika lääkeistä.suihkutukset oltiin tehty,hoitaja oli vienyt omaisen aamupalalle ja sanonut ,että menee siivomaan huoneen.omainen oli kysynyt mitä söisi.tämän olen kuullut toiselta hoitajalta,kun kysyin mitä tapahtui.Omaine oli lysähtynyt lattialle ja pyytänyt hoitajaa kuka häntä kylvetti.myöhästä oli sydän petti.Mielestäni liikaa pomotetaa sydänsairaita vanhuksia.kuoleman syy sepelvaltimon sydän pysähdys.tiedon sain poliisilta.

Lue lisää

Omainen ei tee lääkemääräyksiä mitenkään. Hän ei ymmärrä yhtään mitään lääketieteellisistä asioista
Kirjoituksesi ketårtoo selvästi miten sairas olet .

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksiantamattominta on että psykiatriassa esim osastolla potilaalle määrätään lääkityksiä jotka voi lamaannuttaa ja saada aikaan kognitiivisia häiriöitä mutta silti vaaditaan parantamaan toimintakykyään. Ne oli ensin lääkinneet minut ihan rikki ja sitten ihmettelivät kun en mene takaisin töihin tuon jälkeen.

Lue lisää

Kauan sitten ollessani psykoosissa minut lääkittiin osastolla neurolepteillä siihen kuntoon, että lähes vain makasin sängyssä.
Siinä vaiheessa väittivät masennukseksi, ja lisäksi tuli masennuslääkkeet. Ei mennyt kauaakaan, kun niistä tuli maniaa ( liikaa kierroksia ), ja siihen sain Litoa.
Siitä alkoi rankat lääkitykset vuosikausiksi. Jatkuvasti vaihdeltiin lääkkeitä, lisäiltiin annoksia, joidenkin lääkkeiden haittoja yritettiin vähentää toisella lääkityksellä, jne.

Anonyymi kirjoitti:

Omainen ei tee lääkemääräyksiä mitenkään. Hän ei ymmärrä yhtään mitään lääketieteellisistä asioista
Kirjoituksesi ketårtoo selvästi miten sairas olet .

Monissa tapauksissa tiedän ihan itse nähneenä ja kuulleena, että kyllä omaiset ovat joskus aivan hädissään jonkun läheisensä lääkityksistä, sairaaloissa, vanhainkodeissa, jopa lastenkodeissa, sekä myös avohoidossa. En väitä, että tämä olisi mitenkään yleistä, mutta kyllä sitä tapahtuu.
Eivät omaiset toki mitään lääkkeitä määrää.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksiantamattominta on että psykiatriassa esim osastolla potilaalle määrätään lääkityksiä jotka voi lamaannuttaa ja saada aikaan kognitiivisia häiriöitä mutta silti vaaditaan parantamaan toimintakykyään. Ne oli ensin lääkinneet minut ihan rikki ja sitten ihmettelivät kun en mene takaisin töihin tuon jälkeen.

Lue lisää

Tämä on ihan totta. Samaa minäkin olen ihmetellyt. Minullekin tapahtui, tai oikeammin tehtiin sillä samalla tavalla. Eli määrättiin pitkäaikaiskäytettäväksi neuroleptejä, jotka vain lamaavat ja heikentävät niin kognitiivista, neurologista ja muutakin somaattista terveyttä. Neuroleptit eivät paranna, eivätkä lisää kenenkään niitä käyttävän toimintakykyä, työkyvyn pysymisestä ja säilymisestä puhumattakaan.

Missä on järki ja logiikka, ja niiden käyttö alalla olevilta? Ja etenkin vastuu ja sen kantaminen heidän puoleltaan?

Anonyymi kirjoitti:

Monissa tapauksissa tiedän ihan itse nähneenä ja kuulleena, että kyllä omaiset ovat joskus aivan hädissään jonkun läheisensä lääkityksistä, sairaaloissa, vanhainkodeissa, jopa lastenkodeissa, sekä myös avohoidossa. En väitä, että tämä olisi mitenkään yleistä, mutta kyllä sitä tapahtuu.
Eivät omaiset toki mitään lääkkeitä määrää.

Lue lisää

Miksimovat huolissaan lääkityksestä se annetaan siksi että potilaalle tulisi terveys takaisin . Ei omaiset mitenkään voi päättää mikä lääke potilaalle annettaisiin sen päättää lääkäri sairaudesta riippuen .
Ei kouluttamaton ihminen mitenkään voi olla huolissaan toisten lääkityksestä, koska ei tunne lääkkeen tarkoitusta . Ainoastaan omat mielikuvituksensa .

Anonyymi kirjoitti:

Monissa tapauksissa tiedän ihan itse nähneenä ja kuulleena, että kyllä omaiset ovat joskus aivan hädissään jonkun läheisensä lääkityksistä, sairaaloissa, vanhainkodeissa, jopa lastenkodeissa, sekä myös avohoidossa. En väitä, että tämä olisi mitenkään yleistä, mutta kyllä sitä tapahtuu.
Eivät omaiset toki mitään lääkkeitä määrää.

Lue lisää

Aina kun puhut omaisista, niin kannattaa muistaa että omainen joutuu tekemään niitä valintoja että pärjääkö hän jonkun omaisen kanssa, vai joutuuko hän viemään hänet hoitoon.

Se sairaan harhan narratiivi että lääkityksen saa jostain jumalan armosta, eikä sen sairauden takia on väärä.

Anonyymi kirjoitti:

Miksimovat huolissaan lääkityksestä se annetaan siksi että potilaalle tulisi terveys takaisin . Ei omaiset mitenkään voi päättää mikä lääke potilaalle annettaisiin sen päättää lääkäri sairaudesta riippuen .
Ei kouluttamaton ihminen mitenkään voi olla huolissaan toisten lääkityksestä, koska ei tunne lääkkeen tarkoitusta . Ainoastaan omat mielikuvituksensa .

Lue lisää

Täysin ymmärrettävää, että lääkkeen määrää lääkäri.
Aikoinaan ainakin lääkettä määrättiin niin isoina annoksina, että potilas oli aivan tokkurassa. Lieneekö erilaista tänä päivänä ?
Ja siitä syystä omaiset olivat huolissaan, kun läheinen oli lääketokkurassa, ihminen joka oli ennen lääkitystä kuitenkin suurin piirtein normaali käytökseltään ja puheiltaan.
On näitä ajoittain ollut, satunnaisesti jopa lehtijuttuja.
Kyllähän se ihmetyttää ketä tahansa, jos lääkettä määrätään niin isoja annoksia, että käyttäjä on täysin " pihalla ", tokkurainen ja sekava.

Anonyymi kirjoitti:

Aina kun puhut omaisista, niin kannattaa muistaa että omainen joutuu tekemään niitä valintoja että pärjääkö hän jonkun omaisen kanssa, vai joutuuko hän viemään hänet hoitoon.

Se sairaan harhan narratiivi että lääkityksen saa jostain jumalan armosta, eikä sen sairauden takia on väärä.

Lue lisää

Tiedän kyllä, että lääkityksen saa sairauden takia, ei muuten.
Ja jos omainen/omaiset eivät sairaan kanssa pärjää, on hänet hyvä toimittaa hoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Miksimovat huolissaan lääkityksestä se annetaan siksi että potilaalle tulisi terveys takaisin . Ei omaiset mitenkään voi päättää mikä lääke potilaalle annettaisiin sen päättää lääkäri sairaudesta riippuen .
Ei kouluttamaton ihminen mitenkään voi olla huolissaan toisten lääkityksestä, koska ei tunne lääkkeen tarkoitusta . Ainoastaan omat mielikuvituksensa .

Lue lisää

Minun läheiseni totesivat etteivät tunne minua lääkkeissä. Alkoivat tuntea kun alasajoin ne vasten lääkärin suositusta. Omaiset voi hyvinkin nähdä ihmisessä negatiivisia muutoksia lääkityksen aikana jota ihminen itse medication spellbinding tilansa (tila missä voi oikeastaan osata sanoa lääkkeen vaikutukset itseensä vasta lopetuksen jälkeen) tai hoitotaho ei edes tajua.

Anonyymi kirjoitti:

Minun läheiseni totesivat etteivät tunne minua lääkkeissä. Alkoivat tuntea kun alasajoin ne vasten lääkärin suositusta. Omaiset voi hyvinkin nähdä ihmisessä negatiivisia muutoksia lääkityksen aikana jota ihminen itse medication spellbinding tilansa (tila missä voi oikeastaan osata sanoa lääkkeen vaikutukset itseensä vasta lopetuksen jälkeen) tai hoitotaho ei edes tajua.

Lue lisää

Itse olen kokenut samaa. Omaiset ja läheiset olivat aika ihmeissään, kuinka rankat lääkitykset muuttivat minua.
Kun pääsin lääkkeistä eroon, ei tullut kuin positiivista palautetta.
Ja pitää paikkansa tuokin ainakin omalla kohdallani, oikeastaan vasta lopetettuani lääkkeet ymmärsin, mitä kaikkea ne olivat tehneet, saaneet aikaiseksi.
En toki kiellä, on niistä saattanut jotain apuakin joskus olla.

Minäkin pääsin psykiatriasta eroon vasta silloin, kun aloin ottamaan itse vastuuta omasta elämästäni.
Nuoruudessa jouduttuani psykiatrian rattaisiin, tein pahan virheen, kun " heittäydyin " hoitavan tahon " armoille ". En enää jaksanut enkä viitsinyt kantaa itse vastuuta, vaan annoin sen muille tehtäväksi.
Se on ollut kenties elämäni typerin " päätös ", joka johti vuosien hoitoihin ja lääkityksiin.
Olisi niin helppoa olla jälkiviisas, voi kunpa olisin tajunnut jo silloin, kuinka käy ilman omaa vastuun kantoa.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin pääsin psykiatriasta eroon vasta silloin, kun aloin ottamaan itse vastuuta omasta elämästäni.
Nuoruudessa jouduttuani psykiatrian rattaisiin, tein pahan virheen, kun " heittäydyin " hoitavan tahon " armoille ". En enää jaksanut enkä viitsinyt kantaa itse vastuuta, vaan annoin sen muille tehtäväksi.
Se on ollut kenties elämäni typerin " päätös ", joka johti vuosien hoitoihin ja lääkityksiin.
Olisi niin helppoa olla jälkiviisas, voi kunpa olisin tajunnut jo silloin, kuinka käy ilman omaa vastuun kantoa.

Lue lisää

Nuoruuden paha virhe, mitäs jos se olikin vain tietämättömyyttä siinä tilanteessa miten pitäisi menetellä?
Psykiatrin rattaisiin kun joutuu he vievät ensimmäisenä lääkkeillään kyvyn huolehtia kaikesta siitä mikä kuuluu hoitoprosessissa potilaan tehtäviin. Se ei ole vastuuttomuutta jos alistetaan potilaan rooliin ja talutetaan siinä hoitotahon käytäntöjen mukaan.
Ei kukaan ihminen tällaisessa tilanteessa osaisi toimia omalla vastuulla - mitä se sitten käytännössä tarkoittaakin. Se ei ole oikein minulle selvinnyt.

Eli siis toisinsanoen sinun mielestäsi psykiatriaan sisältyy ajatus että terve aikuinen ei tarvitse ikinä tukea ja psykiatrisessa hoidossa on oikeus puuttua henkilön asioihin ja käskeä ja komentaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eli siis toisinsanoen sinun mielestäsi psykiatriaan sisältyy ajatus että terve aikuinen ei tarvitse ikinä tukea ja psykiatrisessa hoidossa on oikeus puuttua henkilön asioihin ja käskeä ja komentaa.

Lue lisää

Nämä on just parhaita nämä vastaukset. "Eli sinun mielestä.... Lisää lempi whatabautismisi tähän."

Ei se ei ole pelkästään minun mielipide, että meidän yhteiskunnassa aikuisen ihmisen elämään kuuluu olennaisena osana se itsestään vastuun ottaminen.

Jotkut onnistuvat siinä jollain tai jonkun toisen avulla. Jotkut taas joutuvat tyytymään siihen oman vahvistusharhan pönkittämiseen foorumeilla, että miksi eivät onnistu, tai halua.

Vaikka tavallaan säälin näitä ihmisi, niin mielipiteelläni ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kuka saa ja kuka ei, otettua sitä vastuuta itsestä ja kenen avulla.

Anonyymi kirjoitti:

Eli siis toisinsanoen sinun mielestäsi psykiatriaan sisältyy ajatus että terve aikuinen ei tarvitse ikinä tukea ja psykiatrisessa hoidossa on oikeus puuttua henkilön asioihin ja käskeä ja komentaa.

Lue lisää

Halusit tahallasi ymmärtää väärin.
Tervekin ihminen hakee apua sitä tarvitessaan ja ottaa saamansa avun vastaan. Sekin on vastuunottoa omista asioista.

Mt sairauksissa ei aina jaksa ottaa vastuuta, siksi on hoito tarpeellista kun sairaus on päällä. Mutta jos potilas ei ymmärrä omaa tilaansa niin ei ihme ettei tule autetuksi .
Jos lääke hoito nähdään myrkkypillereinä niin silloin on jo paha tilanne. Ja ei toivoa paranemisesta

Anonyymi kirjoitti:

Nuoruuden paha virhe, mitäs jos se olikin vain tietämättömyyttä siinä tilanteessa miten pitäisi menetellä?
Psykiatrin rattaisiin kun joutuu he vievät ensimmäisenä lääkkeillään kyvyn huolehtia kaikesta siitä mikä kuuluu hoitoprosessissa potilaan tehtäviin. Se ei ole vastuuttomuutta jos alistetaan potilaan rooliin ja talutetaan siinä hoitotahon käytäntöjen mukaan.
Ei kukaan ihminen tällaisessa tilanteessa osaisi toimia omalla vastuulla - mitä se sitten käytännössä tarkoittaakin. Se ei ole oikein minulle selvinnyt.

Lue lisää

No niin siinä taas näkee sen ajattelutavan sanalla alistaminen . Silloin ei ole toivoa paranemisesta jos kuvittelee että alistetaan jotenkin se on sairas tapa ajatella .äsiis miksi menet edes lääkäriin, hoitele itse vainoharhaiset luulot alistamisesta .

Anonyymi kirjoitti:

Eli siis toisinsanoen sinun mielestäsi psykiatriaan sisältyy ajatus että terve aikuinen ei tarvitse ikinä tukea ja psykiatrisessa hoidossa on oikeus puuttua henkilön asioihin ja käskeä ja komentaa.

Lue lisää

Asioihin saa, ja on hyväkin puuttua, jos ihminen ei niistä itse pysty jostain syystä huolehtimaan.
Komentaminen ja käskeminen on asia erikseen, rajansa kaikella.

Anonyymi kirjoitti:

No niin siinä taas näkee sen ajattelutavan sanalla alistaminen . Silloin ei ole toivoa paranemisesta jos kuvittelee että alistetaan jotenkin se on sairas tapa ajatella .äsiis miksi menet edes lääkäriin, hoitele itse vainoharhaiset luulot alistamisesta .

Lue lisää

Siinä vaiheessa kun potilaan itsetunto on lähes olematon sairauden takia, voi aivan hyvin tuntea tulevansa alistetuksi. Siis tuntea ja luulla niin, vaikka se ei totta olisikaan.
Alistaminen on ehkä turhan vahva sana kuvastamaan sitä, kuinka esim, osastolla halutaan potilasta jotenkin ohjata ja ohjeistaa.
Ihmisarvon menetyksen tunne, ja alistaminen, ovat nekin kaksi eri asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mt sairauksissa ei aina jaksa ottaa vastuuta, siksi on hoito tarpeellista kun sairaus on päällä. Mutta jos potilas ei ymmärrä omaa tilaansa niin ei ihme ettei tule autetuksi .
Jos lääke hoito nähdään myrkkypillereinä niin silloin on jo paha tilanne. Ja ei toivoa paranemisesta

Lue lisää

"Lääkkeiksi" kutsutut, etenkin neuroleptit, kuten Leponex, aiheuttavat lisäsairauksia, ja merkittäviä haittoja. Siinä mielessä ne ovat myrkkyjä, tai sellaisiksi rinnastettavia.

Anonyymi kirjoitti:

"Lääkkeiksi" kutsutut, etenkin neuroleptit, kuten Leponex, aiheuttavat lisäsairauksia, ja merkittäviä haittoja. Siinä mielessä ne ovat myrkkyjä, tai sellaisiksi rinnastettavia.

Lue lisää

Mutta kyllähän lääkkeistä nimenomaan Leponexillä lähtee se harhainen lässytys parhaiten.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kyllähän lääkkeistä nimenomaan Leponexillä lähtee se harhainen lässytys parhaiten.

Leponex auttaa aika monillakin harhat pysymään loitolla, tai ainakin lievempinä.
Mutta mihinkään muuhun se ei sitten autakaan, päinvastoin.

Psykiatrian lääkärit lähinnä naureskelevat niille potilaille joilta on terveys mennyt näillä lääkkeillä.

Yhteiskunta on raadollinen ja härski Suomessa tältä osin.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian lääkärit lähinnä naureskelevat niille potilaille joilta on terveys mennyt näillä lääkkeillä.

Yhteiskunta on raadollinen ja härski Suomessa tältä osin.

Lue lisää

Kyllä ne potilaatkin joskus naureskelevat psykiatreille ja niiden jutuille.

Niin. Mutta kun sitä vastuuta itsestä ja lapsista ei oteta, ulkopuolisten pitää puuttua asiaan. Se toisinaan merkitsee psykiatrisen hoidon piiriin päätymistä. Tehdään se mitä voidaan.

Eikä kaikki edes ymmärrä sitä, että mitä se itsestään vastuun ottaminen tarkoittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä kaikki edes ymmärrä sitä, että mitä se itsestään vastuun ottaminen tarkoittaa.

No kerropa mitä se mielestäsi tarkoittaa? Eikö se lähinnä tarkoita omista asioistaan huolehtimista?

Anonyymi kirjoitti:

No kerropa mitä se mielestäsi tarkoittaa? Eikö se lähinnä tarkoita omista asioistaan huolehtimista?

Kyllä ihminen sen ymmärtää, mutta jotkut eivät jostain syystä pysty vastuuta itsestään ottamaan, eikä huolehtimaan omista asioistaan. Joko sairauden, päihteiden, tai kuka minkäkin takia.
Suurin osa ihmisistä osaa kantaa vastuunsa itsestään.

Siis sinä se sitten tiedät parhaiten miten mitäkin lääkettä otetaan ja miten kauan .lääketiteessä on ihan toiset metodit, ja lääkkeet on tutkittu isoissa ryhmissä enenkö ne ovat kaupassa , mutta sinä et ilmeisesti tajua sitä että tiettyjä lääkkeitä tietyssä sairauksissa usein otetaan koko elämän ajan .äei pitäisi edes kirjoitella kun ei ymmärrä sitä miksi lääkkeitä kirjoitetaan
Lääkäreillä on hyvin pitkä koulutus näistä asioista niin että ei siinä taviksen tiedot lääkkeistämitään merkitse . Taso on aika alhaista , mitä tulee taviksen tapaan ymmärtää oma tilansa

Anonyymi kirjoitti:

Siis sinä se sitten tiedät parhaiten miten mitäkin lääkettä otetaan ja miten kauan .lääketiteessä on ihan toiset metodit, ja lääkkeet on tutkittu isoissa ryhmissä enenkö ne ovat kaupassa , mutta sinä et ilmeisesti tajua sitä että tiettyjä lääkkeitä tietyssä sairauksissa usein otetaan koko elämän ajan .äei pitäisi edes kirjoitella kun ei ymmärrä sitä miksi lääkkeitä kirjoitetaan
Lääkäreillä on hyvin pitkä koulutus näistä asioista niin että ei siinä taviksen tiedot lääkkeistämitään merkitse . Taso on aika alhaista , mitä tulee taviksen tapaan ymmärtää oma tilansa

Lue lisää

Täällä on yksi tavis, joka on sitä mieltä, että turhan usein sanotaan, että lääkeitä tulisi käyttää loppuelämän ajan, välittämättä siitä, mikä on ihmisen psyykkinen vointi.
Mielestäni lääkkeitä ei olisi tarve syödä lopun elämää, jos vointi paranee ja pysyy hyvänä ja tasaisena.
Kuitenkin joskus vaikuttaa, että katsotaan ainoastaan diagnoosia ja sen mukaan käsketään käyttämään lääkkeitä, ihmisen voinnista välittämättä.
Toki jotkut niitä lääkkeitä tarvitseekin, sitä en kiellä.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä on yksi tavis, joka on sitä mieltä, että turhan usein sanotaan, että lääkeitä tulisi käyttää loppuelämän ajan, välittämättä siitä, mikä on ihmisen psyykkinen vointi.
Mielestäni lääkkeitä ei olisi tarve syödä lopun elämää, jos vointi paranee ja pysyy hyvänä ja tasaisena.
Kuitenkin joskus vaikuttaa, että katsotaan ainoastaan diagnoosia ja sen mukaan käsketään käyttämään lääkkeitä, ihmisen voinnista välittämättä.
Toki jotkut niitä lääkkeitä tarvitseekin, sitä en kiellä.

Lue lisää

Erittäin hyvä artikkeli psykoosilääkkeiden pitkäaikaiskäytön tutkimuksesta ja sen puutteista kriittiseltä psykiatrilta : (google kääntäjää voi käyttää)

https://joannamoncrieff.com/2013/12/09/long-term-antipsychotics-making-sense-of-the-evidence/

"The Dutch study provides tentative confirmation that long-term antipsychotic use impairs people’s ability to function, and this is exactly what we should expect from drugs that inhibit mental processes and nervous activity. The study also shows that if you reduce people’s antipsychotics in a gradual and supported manner, people are better off in the long-term. Some will manage to stop their antipsychotics completely and do well, and overall people will not suffer higher levels of symptoms or relapses than if they had stayed on their original level of medication."

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä artikkeli psykoosilääkkeiden pitkäaikaiskäytön tutkimuksesta ja sen puutteista kriittiseltä psykiatrilta : (google kääntäjää voi käyttää)

https://joannamoncrieff.com/2013/12/09/long-term-antipsychotics-making-sense-of-the-evidence/

"The Dutch study provides tentative confirmation that long-term antipsychotic use impairs people’s ability to function, and this is exactly what we should expect from drugs that inhibit mental processes and nervous activity. The study also shows that if you reduce people’s antipsychotics in a gradual and supported manner, people are better off in the long-term. Some will manage to stop their antipsychotics completely and do well, and overall people will not suffer higher levels of symptoms or relapses than if they had stayed on their original level of medication."

Lue lisää

Vai on ne meidän valkotakit aivan mestareita ymmärtämään ihmisyyttä. Eivät ole. He katsovat elämää valkotakkiperspektiivistä,medikalisaationäkökulma kautta erilaisiin karsinoihin ihmisiä mielessään jakaen. Usein konteksti ja syyt kärsimykselle jää hämärän piiloon. Ihminen alkaa identifioitua oireyhtymään ja oma itseymmärrys voi rapautua.

Lääkärit ei ole niin jumalia kaiken ymmärtämisessä kuin annat ymmärtää.

Eikä tutkimus lääkkeistä ole niin kattavaa, etenkään polyfarmasiasta (jolla useat psykiatrit leikkivät) tai pitkäaikaiskäytöstä. Eikä he osaa sanoa mitään juuri siitä miksi jollekin jää jotain harmia koska heidän koulutuksensa ei valmenma siihen. Siksi he rutiininomaisesti gaslightaa potilaitaan jääneiden harmien suhteen. Ja siksi he ei saa kunnioitustani.

Anonyymi kirjoitti:

Vai on ne meidän valkotakit aivan mestareita ymmärtämään ihmisyyttä. Eivät ole. He katsovat elämää valkotakkiperspektiivistä,medikalisaationäkökulma kautta erilaisiin karsinoihin ihmisiä mielessään jakaen. Usein konteksti ja syyt kärsimykselle jää hämärän piiloon. Ihminen alkaa identifioitua oireyhtymään ja oma itseymmärrys voi rapautua.

Lääkärit ei ole niin jumalia kaiken ymmärtämisessä kuin annat ymmärtää.

Eikä tutkimus lääkkeistä ole niin kattavaa, etenkään polyfarmasiasta (jolla useat psykiatrit leikkivät) tai pitkäaikaiskäytöstä. Eikä he osaa sanoa mitään juuri siitä miksi jollekin jää jotain harmia koska heidän koulutuksensa ei valmenma siihen. Siksi he rutiininomaisesti gaslightaa potilaitaan jääneiden harmien suhteen. Ja siksi he ei saa kunnioitustani.

Lue lisää

Tässä kunnon lääkärien puhetta jolla on pitkä koulutus: Käännös: "masennuslääkkeitä on tarkoitus ottaa yhdeksän kuukauden ajan ensimmäisen masennusjakson aikana ja enintään kahden vuoden ajan niille, joilla on muita masennusjaksoja. mutta yhä useammat meistä viipyvät niissä pidempään.

nhs:n (Britannian terveydenhuoltoa kutsutaan NHS:ksi) luvut osoittavat, että masennuslääkkeiden määrä Englannissa kaksinkertaistui viimeisen vuosikymmenen aikana. yli 70 miljoonaa jaettiin vuonna 2018.

tohtori kendrick sanoo: "Jos sinulla on toistuvan uusiutuvan masennuksen riski, saatat hyötyä masennuslääkkeiden käytöstä pitkällä aikavälillä, mutta kahden vuoden jälkeen ei ole paljon todisteita siitä, että se pitää sinut terveenä sen jälkeen."

Dr Kendrickin mukaan tutkijat eivät ole varmoja siitä miten masennuslääkkeet toimii ja mitä pitkäaikaisvaikutuksia niillä voi olla.

https://news.sky.com/story/long-term-use-of-antidepressants-could-cause-permanent-damage-doctors-warn-11688430


Tohtori Joanna Moncrieff, University College Londonin vanhempi kliininen lehtori, uskoo, että vieroitusoireiden vakavuus ja kesto on nähtävä "osoituksena siitä, että lääke on muuttanut kehoa" tavalla, joka voi olla pitkäkestoista.

"Tiedämme, että jotkut muut lääkkeet, kuten esimerkiksi psykoosilääkkeet, voivat muuttaa aivoja peruuttamattomasti, mikä ei katoa.

"Se tosiasia, että masennuslääkkeiden vieroitus voi olla niin pitkittynyt, viittaa siihen, että lääke on muuttanut aivoja ja että näiden muutosten palautuminen normaaliksi kestää hyvin kauan, ja joskus voi olla niin, että ne eivät palaa normaaliksi."

Dr Moncrieff believes the medical community has been too slow when it comes to listening to patients concerns.

"The user community has been talking about these withdrawal effects for well over a decade now," she said.

"It seems that when the drugs were first developed and marketed there was no real thought that maybe they would cause withdrawal syndrome and no attempt to research that... It's come out because people who've used antidepressants and tried to get off them have reported really severe symptom."

Anonyymi kirjoitti:

Tässä kunnon lääkärien puhetta jolla on pitkä koulutus: Käännös: "masennuslääkkeitä on tarkoitus ottaa yhdeksän kuukauden ajan ensimmäisen masennusjakson aikana ja enintään kahden vuoden ajan niille, joilla on muita masennusjaksoja. mutta yhä useammat meistä viipyvät niissä pidempään.

nhs:n (Britannian terveydenhuoltoa kutsutaan NHS:ksi) luvut osoittavat, että masennuslääkkeiden määrä Englannissa kaksinkertaistui viimeisen vuosikymmenen aikana. yli 70 miljoonaa jaettiin vuonna 2018.

tohtori kendrick sanoo: "Jos sinulla on toistuvan uusiutuvan masennuksen riski, saatat hyötyä masennuslääkkeiden käytöstä pitkällä aikavälillä, mutta kahden vuoden jälkeen ei ole paljon todisteita siitä, että se pitää sinut terveenä sen jälkeen."

Dr Kendrickin mukaan tutkijat eivät ole varmoja siitä miten masennuslääkkeet toimii ja mitä pitkäaikaisvaikutuksia niillä voi olla.

https://news.sky.com/story/long-term-use-of-antidepressants-could-cause-permanent-damage-doctors-warn-11688430


Tohtori Joanna Moncrieff, University College Londonin vanhempi kliininen lehtori, uskoo, että vieroitusoireiden vakavuus ja kesto on nähtävä "osoituksena siitä, että lääke on muuttanut kehoa" tavalla, joka voi olla pitkäkestoista.

"Tiedämme, että jotkut muut lääkkeet, kuten esimerkiksi psykoosilääkkeet, voivat muuttaa aivoja peruuttamattomasti, mikä ei katoa.

"Se tosiasia, että masennuslääkkeiden vieroitus voi olla niin pitkittynyt, viittaa siihen, että lääke on muuttanut aivoja ja että näiden muutosten palautuminen normaaliksi kestää hyvin kauan, ja joskus voi olla niin, että ne eivät palaa normaaliksi."

Dr Moncrieff believes the medical community has been too slow when it comes to listening to patients concerns.

"The user community has been talking about these withdrawal effects for well over a decade now," she said.

"It seems that when the drugs were first developed and marketed there was no real thought that maybe they would cause withdrawal syndrome and no attempt to research that... It's come out because people who've used antidepressants and tried to get off them have reported really severe symptom."

Lue lisää

Ja "kun hoito jatkuu kauan, riski vieroitusoireiden ilmaantumisesta hoitoa päätettäessä on suurempi ja uskon että myös vieroitusoireet on vakavammat."

Sanoo aihetta tutkinutkin. No, onneksi meidän rivilääkärit tietää täysin vaikutusmekanismin, pitkäaikaiskäytön harmit ja kaikki riskit. Olette Herran hallussa. Bless you.

Hassuinta on että on olemassa virallisia lääkeyhtiön dokumentteja erään ison lääkeyhtiön sisäisestä viestinnästä toooodella kaukaisten aikojen takaa jossa kävi ilmi että he yritti viestinnässään olla ottamatta vieroitusoireita puheiksi muutakuin pakkotilanteissa jos niistä kysytään. Tämä kaikki kertoo vain sitä painaako oikeasti ihmishenget ja ihmiskärsimys lääkeyhtiömarkkinoinnissa. Tämä mainittiin myös eräässä dokumentissa. Se on raha mikä merkitsee. Eikö ole kiva kärsiä hermosto sekaisin kaiken tämän jälkeen vielä kuullen tämäkin?

T. Ihminen jonka hermosto on paskana polyfarmasian jälkeen ja olen käynyt läpi kuin kidutusta sen seurauksena

Anonyymi kirjoitti:

Siis sinä se sitten tiedät parhaiten miten mitäkin lääkettä otetaan ja miten kauan .lääketiteessä on ihan toiset metodit, ja lääkkeet on tutkittu isoissa ryhmissä enenkö ne ovat kaupassa , mutta sinä et ilmeisesti tajua sitä että tiettyjä lääkkeitä tietyssä sairauksissa usein otetaan koko elämän ajan .äei pitäisi edes kirjoitella kun ei ymmärrä sitä miksi lääkkeitä kirjoitetaan
Lääkäreillä on hyvin pitkä koulutus näistä asioista niin että ei siinä taviksen tiedot lääkkeistämitään merkitse . Taso on aika alhaista , mitä tulee taviksen tapaan ymmärtää oma tilansa

Lue lisää

Voi Sinua tor*ea! Oman älykkyytesi taso näyttää olevan vielä alhaisempi. Lienetkö vielä kyseisellä alallakin, kun niin kovasti puolustelet kyseistä hoitokulttuuria. Minä olen käyttänyt niitä lääkkeiksi kutsuttuja myrkkyjä jo sen yli 20 vuotta! Joten eiköhän siinä ajassa ennätä tulla sitä ihan tarpeeksi riittävää kokemuspohjaa, että mitä vaikutuksia, etenkin haittavaikutuksia niillä on. Aivotoiminta, ajattelu ja keskittyminen ovat kadonneet, samoin työ ja toimintakykykin. Sydämessä on vajaatoimintaa ja ajoittaisia rytmihäiriöitä. Tosin jostakin syystä toimintakyky hieman parani, kun älysin lopettaa kyseisten nappien käyttämisen.

Sitäpaitsi mt-puoli on onnistunut antamillaan diagnooseilla vain leimaamaan kohtaamansa potilaat terveydenhuoltojärjestelmässä. Potilasta ei uskota, eikä tutkimuksia tehdä muiden, kuin psyykkisten sairauksien poissulkemiseksi, Potilaita mm. lähetetään päivystystilanteissa järjestelmällisesti psykalle M1-lähetteelle, vain sen aiemman hoitohistorian ja mt-diagnoosin perusteella. Tasa-arvo, oikeudenmukainen kohtelu ja eettisyys näyttävän toteutuvan tässä maassa oikein hyvin.

En todellakaan suosittele ketään luottamaan mt-puolella toimiviin. Puhumattakaan siitä, että lääkkeitä käyttää liian suuria annosmääriä, tai yhtään pitkäaikaisesti.

Terv. se sinun haukkumasi "tavis"

Anonyymi kirjoitti:

Voi Sinua tor*ea! Oman älykkyytesi taso näyttää olevan vielä alhaisempi. Lienetkö vielä kyseisellä alallakin, kun niin kovasti puolustelet kyseistä hoitokulttuuria. Minä olen käyttänyt niitä lääkkeiksi kutsuttuja myrkkyjä jo sen yli 20 vuotta! Joten eiköhän siinä ajassa ennätä tulla sitä ihan tarpeeksi riittävää kokemuspohjaa, että mitä vaikutuksia, etenkin haittavaikutuksia niillä on. Aivotoiminta, ajattelu ja keskittyminen ovat kadonneet, samoin työ ja toimintakykykin. Sydämessä on vajaatoimintaa ja ajoittaisia rytmihäiriöitä. Tosin jostakin syystä toimintakyky hieman parani, kun älysin lopettaa kyseisten nappien käyttämisen.

Sitäpaitsi mt-puoli on onnistunut antamillaan diagnooseilla vain leimaamaan kohtaamansa potilaat terveydenhuoltojärjestelmässä. Potilasta ei uskota, eikä tutkimuksia tehdä muiden, kuin psyykkisten sairauksien poissulkemiseksi, Potilaita mm. lähetetään päivystystilanteissa järjestelmällisesti psykalle M1-lähetteelle, vain sen aiemman hoitohistorian ja mt-diagnoosin perusteella. Tasa-arvo, oikeudenmukainen kohtelu ja eettisyys näyttävän toteutuvan tässä maassa oikein hyvin.

En todellakaan suosittele ketään luottamaan mt-puolella toimiviin. Puhumattakaan siitä, että lääkkeitä käyttää liian suuria annosmääriä, tai yhtään pitkäaikaisesti.

Terv. se sinun haukkumasi "tavis"

Lue lisää

Melkein olisin itse voinut tuon edellisen kommentin kirjoittaa, niin tuttua tekstiä.
Itsellänikin meni reilut 20 vuotta lääkkeiden ja hoitojen kanssa, haittoineen päivineen.
Sydämestäni en tiedä, hermostoon ainakin jäi haittaa, sekä muistiin, uuden oppimiseen ongelmia, jne.
Ja juurikin tuo, kuinka terveydenhuollossa kohdellaan, kun menee somaattisista syistä lääkäriin. Itse en ole mitään pikalähetteitä saanut, avohoidon puolelle kyllä lähetteen pari kertaa, ne ei tosin johtaneet mihinkään, koska ei ollut mitään tarvetta.
Ja kerran päivystyksessä oli yleislääkäri pyytänyt psykiatria juttelemaan kanssani, minun tietämättäni. Tulihan se aika yllätyksenä, sekä minulle että myös psykiatrille. En ollut mennyt psyykkisistä syistä lääkäriin.
On minulta joskus kyselty, enkö syö mitään psyyken lääkkeitä, vaikka käynti ei ole asiaan mitenkään liittynyt.
Kerran oli lääkäri pyytänyt hoitajaa tuomaan minulle kipulääkettä, lisäksi samalla Diapamin, syytä siihen en tosin keksinyt, koska lääkäri ei ollut siitä sanonut mitään. Jätin pillerin ottamatta, en tarvinnut sitä.
Ei ainakaan terveydenhuollossa itseään edes taviksesi kovin usein tunne, kun ihmisarvoa riepotellaan, täysin ilman aihetta.

Anonyymi kirjoitti:

Melkein olisin itse voinut tuon edellisen kommentin kirjoittaa, niin tuttua tekstiä.
Itsellänikin meni reilut 20 vuotta lääkkeiden ja hoitojen kanssa, haittoineen päivineen.
Sydämestäni en tiedä, hermostoon ainakin jäi haittaa, sekä muistiin, uuden oppimiseen ongelmia, jne.
Ja juurikin tuo, kuinka terveydenhuollossa kohdellaan, kun menee somaattisista syistä lääkäriin. Itse en ole mitään pikalähetteitä saanut, avohoidon puolelle kyllä lähetteen pari kertaa, ne ei tosin johtaneet mihinkään, koska ei ollut mitään tarvetta.
Ja kerran päivystyksessä oli yleislääkäri pyytänyt psykiatria juttelemaan kanssani, minun tietämättäni. Tulihan se aika yllätyksenä, sekä minulle että myös psykiatrille. En ollut mennyt psyykkisistä syistä lääkäriin.
On minulta joskus kyselty, enkö syö mitään psyyken lääkkeitä, vaikka käynti ei ole asiaan mitenkään liittynyt.
Kerran oli lääkäri pyytänyt hoitajaa tuomaan minulle kipulääkettä, lisäksi samalla Diapamin, syytä siihen en tosin keksinyt, koska lääkäri ei ollut siitä sanonut mitään. Jätin pillerin ottamatta, en tarvinnut sitä.
Ei ainakaan terveydenhuollossa itseään edes taviksesi kovin usein tunne, kun ihmisarvoa riepotellaan, täysin ilman aihetta.

Lue lisää

Mulla jäi haittaa motoriikkaan akatisian seurauksena joka teki musta tosi levottoman. Siitä jäi ikuiset traumat. Koko lääkevieroituksen ajan sitä tuli aaltoina sen jälkeen kun se oli puhjennut.

Sitten on jotain neuropaattista oireilua eli tuntohäiriöitä, tikutteluja ja tunne kuin hermosto olisi liitetty sähkövirtaan. En olisi ikinä uskonut että lähtisin pikku sähköiskutuntemuksista päässä haittana ja päätyisin lääkkeiden myötä pakkoliikkumaan tuskissani tuntien kuin kehon sisällä menisi jatkuva sähkövirran tunne. En tiedä kuvatako sitä enemmän sisäisenä vapinana vai väreilevänä sähkövirtana. Se on siis eri oire kuin akatisia joka on neurologinen häiriö ja extrapyramidaalijärjestelmän oire.

Sitten on PSSD eli seksuaalinen toiminta tuhoutui täysin vuosia sitten. En tiedä olisinko palautunut jos psykiatri olisi oikeasti ottanut masislääkevieroituksen vakavissaan eikä alkanut sitä lääkitsemään uusilla lääkkeillä nähden asiat vain mt-ongelmana. Niiden jälkeen tuho oli valtava.

Sitten on kognitiivisen toiminnan ongelmia. Muisti reistaa jatkuvasti. Menetin paljon kapasiteettiani aineiden jälkeen vaikka olen saanut takaisinkin.
Sain paljon toimintakykyä takaisin vieroittautuessani psykiatrian aineista. Vuosien lääkekuurit on kuitenkin jättäneet jälkensä aivoihin ja olen satavarma että nämä aineet on

a) neurotoksisia ja on yhteydessä etenkin pitemmän päälle neurodegeneratiivisten sairauksien riskiin ja todennäköisesti tuhoavat hermosoluja enemmän kuin lisääväät neuroplastisuutta
b) hermostotoksisia ja heittävät autonomisen hermoston tasapainon vituralleen sekä mahdollisesti tuhoavat hermostoa esim ohutsäieneuropatian muodossa.

Odotan että tutkimus havaitsee nämä asiat.

Ei ole mikään pikku juttu että ihmisten seksuaalisuus tuhotaan, tulee järkyttäviä sähköiskutuntemuksia jos yksikin pilleri unohtuu päähän ja hermostoon, vieroittautuminen laukaisee kasan hermostollisia oireita. Osa tuntuu kokevan oireita hitaammastakin vieroituksesta. Näistä aineista voi olla tosi hankala päästä irti vuosien käytön jälkeen. Saa ainakin pahimmillaan riskeerata aivan infernaalisen ahdistuksen, levottomuuden, unettomuuden, autonomisen hermoston häiriintymisen että pääsee irti.

Pään ei tarvitse mahtua joka reikään, eikä se mahdukaan.
Mutta silloin kun se ei mahdu, on pohdittava muita keinoja.
Ympäröivä todellisuuskaan ei ole aina se paras mahdollinen, eikä kaiken tarvitse parasta ollakaan. Vähempikin riittää.

Tunge sairaudet sinne missä aurinko ei paista. Mielen ongelmat ovat korkeintaan rpämääräisiä oireyhtymiä, ei sairauksia. Jos joku tuottaa ihmiselle ongelmia se ei tarkoita että se on sairaus.

Masennuskin on parempi nähdä jonain asiana joka selittää jotain mikä on pielessä mikä tarvii ratkaisua ja eksistentiaalisena prosessointina kuin sairautena sponsored by pharma joka nyt vain on. Ja siihen tarvii pillerit.

Siinä missä jos tietokoneesi menee oikosulkuun tuskin alat ensimmäisenä avaamaan kovalevyn. Mutta niin vain psykiatriassa tehdään. Veivataan auki ja roiskitaan menemään vähän sokkona. Todrllakin sokkona. Se on ihan järkyttävää mitä epätasapainoa kehossa aiheutetaan kun puututaan välittäjäaineiden toimintaan. Seurauksena siitä oli minulle pakkoliikkumista. Siitä voi seurata kaikenlaista pahaa oloa joka on paljon paljon paljon alkuperäistä henkistä oireilua pahempaa.

Seurauksena on yhä kasvavaa disabiliteettiä. Ja sitten pitäisi yhtäkkiä olla ihan täysin kontrollissa kaikesta vaikka toimintakyky rapautetaan lääkkeillä.

Sen sijaan lääketoksisuus on oikea biologinen ongelma.. Sitäpä ei niin hoidetakaan terapiassa. Toki hoitajatanttojen mielestä kun ihmisen keho sotketaan ja siitä seuraa oireita niitä on erittäin fiksua vaan lässyttämällä hoitaa. Se on enemmän henkistä väkivaltaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tunge sairaudet sinne missä aurinko ei paista. Mielen ongelmat ovat korkeintaan rpämääräisiä oireyhtymiä, ei sairauksia. Jos joku tuottaa ihmiselle ongelmia se ei tarkoita että se on sairaus.

Masennuskin on parempi nähdä jonain asiana joka selittää jotain mikä on pielessä mikä tarvii ratkaisua ja eksistentiaalisena prosessointina kuin sairautena sponsored by pharma joka nyt vain on. Ja siihen tarvii pillerit.

Siinä missä jos tietokoneesi menee oikosulkuun tuskin alat ensimmäisenä avaamaan kovalevyn. Mutta niin vain psykiatriassa tehdään. Veivataan auki ja roiskitaan menemään vähän sokkona. Todrllakin sokkona. Se on ihan järkyttävää mitä epätasapainoa kehossa aiheutetaan kun puututaan välittäjäaineiden toimintaan. Seurauksena siitä oli minulle pakkoliikkumista. Siitä voi seurata kaikenlaista pahaa oloa joka on paljon paljon paljon alkuperäistä henkistä oireilua pahempaa.

Seurauksena on yhä kasvavaa disabiliteettiä. Ja sitten pitäisi yhtäkkiä olla ihan täysin kontrollissa kaikesta vaikka toimintakyky rapautetaan lääkkeillä.

Sen sijaan lääketoksisuus on oikea biologinen ongelma.. Sitäpä ei niin hoidetakaan terapiassa. Toki hoitajatanttojen mielestä kun ihmisen keho sotketaan ja siitä seuraa oireita niitä on erittäin fiksua vaan lässyttämällä hoitaa. Se on enemmän henkistä väkivaltaa.

Lue lisää

Oma asenteeni lääkäreitä kohtaan on romahtanut siinä vaiheessa kun a) he ei anna informoitua suostumusta b) he esittää tietävänsä noista aineista enemmän kuin tietävät leikkien Jumalaa ihmiskeholla ja nostavat täysin kädet pystyyn kun vahingoittavat kehoa. c) he ei pyri minimoimaan harmeja koska psykiatriassa ollaan vain kiinnostuneita lähinnä promotoimaan lääkkeitä ja hoitoja ja esittämään ne hyödyllisessä valossa keholle ignooraten kamala harmi mitä he tekee d) he ei ota harmia vakavasti e) siitä johtuu että he pahentaa harmia f) ja potilas joutuu lopulta itse sumplimaan itsensä pois tuosta harmista.

Anonyymi kirjoitti:

Oma asenteeni lääkäreitä kohtaan on romahtanut siinä vaiheessa kun a) he ei anna informoitua suostumusta b) he esittää tietävänsä noista aineista enemmän kuin tietävät leikkien Jumalaa ihmiskeholla ja nostavat täysin kädet pystyyn kun vahingoittavat kehoa. c) he ei pyri minimoimaan harmeja koska psykiatriassa ollaan vain kiinnostuneita lähinnä promotoimaan lääkkeitä ja hoitoja ja esittämään ne hyödyllisessä valossa keholle ignooraten kamala harmi mitä he tekee d) he ei ota harmia vakavasti e) siitä johtuu että he pahentaa harmia f) ja potilas joutuu lopulta itse sumplimaan itsensä pois tuosta harmista.

Lue lisää

Sulla on joku naiivi kuva psykiatriasta jossa on joku täydellinen hoitopolku. Jos se toteutuisikin. Se ei toteudu. Harmia saaminen on täysin normaali osa psykiatriaa. Keskustelen päivittäin ihmisten kanssa jotka ovat ihan täysin luottaneet psykiatriinsa joka on kylvänyt näitä paska-aineita, jotka on vahingoittuneet ja jotka ei enää pysty luottamaan psykiatriin koska oikeasti he ei tiedä veetuakaan mitä he tekevät kun kakka osuu tuulettimeen. Ja jotka tietävät että harmi mitä he saaneet on moninkerroin alkuperäistä tilaa pahempi. Ei siinä auta vaikka kuinka menisit lääkäriin ja luottaisit. Ei auta.

Syy on se että lääkärit ei ymmärrä harmien vaikutuksia hermostoon, saati miten korjata niitä.

Toki voit neuvoa jonkun peruspirkon menemään lääkäriin joka saa korkeintaan sitten saa onnekkaasti vain seksuaalisen kastraation lievempänä käytön aikana (mikä hyvin yleinen vaiva lääkkeissä). Toki peruspirkko olisi voinut parantua masennuksestaan myös ihan ajan kanssa(ennen pharman puuttumista masennukseen se oli enemmän spontaanisti poismenevä tila monella ja ymmärrettiin niin) ja asteittain parantaa toimintakykyään kuin vetää turruttavaa seksuaalista toimintakykyä todennäköisemmin pois vievää kuin masennusta parantavaa plaseboa ja opetella selviytymiskeinoja kuten ihmiskunta teki noin ziljoonamiljoonaa vuotta evoluutionsa aikana ennen psykiatriaa.

Näitä hoitotaholta tulleita kommentteja psykiatrisen hoitoprosessin ytimestä lääkäri-potilas akselilla on mielenkiintoista lukea täällä keskustelupalstoilla. Ne paljastavat hyvin mistä hoidossa on pohjimmaltaan kysymys hoitotahon perspektiivistä katsottuna.

Tällainen hiljaisen tiedon kertominen mitä potilailta edellytetään hoidossaan pitäisi vain sanoittaa julkisesti niin että potilas osaa käyttäytyä siinä roolissa mihin hänet on laitettu.

Anonyymi kirjoitti:

Näitä hoitotaholta tulleita kommentteja psykiatrisen hoitoprosessin ytimestä lääkäri-potilas akselilla on mielenkiintoista lukea täällä keskustelupalstoilla. Ne paljastavat hyvin mistä hoidossa on pohjimmaltaan kysymys hoitotahon perspektiivistä katsottuna.

Tällainen hiljaisen tiedon kertominen mitä potilailta edellytetään hoidossaan pitäisi vain sanoittaa julkisesti niin että potilas osaa käyttäytyä siinä roolissa mihin hänet on laitettu.

Lue lisää

"Siis meinaatko että lääkäri jotenkin tekee jollain poppakonsteilla sinusta terveen, ilman että itse olet halukas tekemään mitään sen vuoksi että tulisit terveeksi."

Siis ennakko-oletuksesi potilaan älykkyysosamäärästä on että kukaan ei halua parantaa olotilaansa tai tee mitään sen eteen ja että psykiatrian hoitopolku perustuu ylhäältä alas annettuun informaatioon ja hoitoon jonka avulla potilas parantaa itsensä niinkutsutuista sairauksista ja se on vain hänen asenteesta kiinni onnistuuko hoitopolku. Myöskin täällä tavataan syyllistää potilaita omista haitoistaan koska heidän olisi (jo teini-ikäisenä) pitänyt olla proaktiivisempia, hankkia itselleen terapia ja osata elämän selviytymiskeinot ja on ihan täysin oikeutettua tulla vahingoitetuksi kun ei vain tajua näitä. Ja sattuu luottamaan johonkin psykiatriin.

Anonyymi kirjoitti:

"Siis meinaatko että lääkäri jotenkin tekee jollain poppakonsteilla sinusta terveen, ilman että itse olet halukas tekemään mitään sen vuoksi että tulisit terveeksi."

Siis ennakko-oletuksesi potilaan älykkyysosamäärästä on että kukaan ei halua parantaa olotilaansa tai tee mitään sen eteen ja että psykiatrian hoitopolku perustuu ylhäältä alas annettuun informaatioon ja hoitoon jonka avulla potilas parantaa itsensä niinkutsutuista sairauksista ja se on vain hänen asenteesta kiinni onnistuuko hoitopolku. Myöskin täällä tavataan syyllistää potilaita omista haitoistaan koska heidän olisi (jo teini-ikäisenä) pitänyt olla proaktiivisempia, hankkia itselleen terapia ja osata elämän selviytymiskeinot ja on ihan täysin oikeutettua tulla vahingoitetuksi kun ei vain tajua näitä. Ja sattuu luottamaan johonkin psykiatriin.

Lue lisää

Myöskin lääkkeen pitkäaikaiskäyttö on potilaan oma vika ja siitä seuranneet harmit jos spekuloidaan että pitkäaikaiskäyttö ja isommat hoitoannokset on yhteydessä isompiin vieroitusoireisiin.

"Oma vastuu on sitä että ymmärtää miten sairaus vaikuttaa ihmiseen ja ymmärtää että ilman omaa motiivia ei kukaan tule terveeksi. "

Lisäksi sulla on ennakkokäsitys että ihmiset ei haluaisi parantaa tilannettaan ja ainoastaan pitäisi olla psykoedukaatiota jotta ymmärtäisit sen sairauden jotta voisit parantua. En tiedä miten ikinä esim masennusdiagnoosi auttoi minua ymmärtämään mitään konteksteista elämässäni. Itseasiassa minua hämäännytti hitokseen että minulle määrätään teini-iässä tunteet turruttavia lääkkeitä jotka erkaannuttaa minua sisimmästäni ja yhtäkkiä minulla on joku aivokemioihin liittyvä sairaus nimeltä masennus.

Voisin sanoa näin pitkän kokemuksen kanssa kyseisesllä diagnoosilla olosta että SELITTÄKÄÄ IHMISET MIELUMMIN OMIN SANOIN MIKÄ TEIDÄN ELÄMÄSSÄ ON VIALLA KUIN IDENTIFIOIDUTTE NÄIHIN EPÄMÄÄRÄISIIN OIREKUVAUKSIIN SAIRAUKSINA JA NÄETTE NE VIELÄ OSANA IDENTITEETTIÄNNE.
Parempi keskittyä ratkaisukeinojen etsimiseen , itseymmärrykseen ja kontekstien ymmärtämiseen kuin johonkin psykoedukaatioon sairauden luonteesta.

On hyvä myös tulla sinuiksi tunteidensa kanssa ja hyväksyä ne mitä psykiatria ei aina anna mahdollisuudeksi turruttaessaan ne. Minulla on itselläni kamalia trauman tasolla olevia kokemuksia hoitotyöntekijöistä joiden mielestä osastolla oli ihan hyvä olla tilassa jossa tuntuu että lääke on vienyt viimeisetkin tunteet ja on ihan itsestään poisleikkautunut olo. Hämillään oleva olo kun omat reaktiot ei toimi normaalisti ja olet jossain sumussa ja hyvä kun pystyt lääkkeissä muodostamaan ajatusta. Hoitotyöntekijä sanoi että eikö se ole hyvä ottaa taukoa prosessoinnista ? NO EI OLE JOS OLOTILA ON IHAN KARMEA NÄIN MUUTENKIN LÄÄKKEISSÄ JA TIETÄÄ ETTÄ SE OLOTILA LÄÄKKEISSÄ EI OLE HYVÄ.

Pitäisikö luottaa tuollaisiin idiootteihin ja antaa valta heille päättää omista aivoistaan ,tunne-elämästään ja muusta. Minähän en anna tuollaisille puoskareille tuumaakaan valtaa enää mihinkään elämässäni jos en halua.

Anonyymi kirjoitti:

Myöskin lääkkeen pitkäaikaiskäyttö on potilaan oma vika ja siitä seuranneet harmit jos spekuloidaan että pitkäaikaiskäyttö ja isommat hoitoannokset on yhteydessä isompiin vieroitusoireisiin.

"Oma vastuu on sitä että ymmärtää miten sairaus vaikuttaa ihmiseen ja ymmärtää että ilman omaa motiivia ei kukaan tule terveeksi. "

Lisäksi sulla on ennakkokäsitys että ihmiset ei haluaisi parantaa tilannettaan ja ainoastaan pitäisi olla psykoedukaatiota jotta ymmärtäisit sen sairauden jotta voisit parantua. En tiedä miten ikinä esim masennusdiagnoosi auttoi minua ymmärtämään mitään konteksteista elämässäni. Itseasiassa minua hämäännytti hitokseen että minulle määrätään teini-iässä tunteet turruttavia lääkkeitä jotka erkaannuttaa minua sisimmästäni ja yhtäkkiä minulla on joku aivokemioihin liittyvä sairaus nimeltä masennus.

Voisin sanoa näin pitkän kokemuksen kanssa kyseisesllä diagnoosilla olosta että SELITTÄKÄÄ IHMISET MIELUMMIN OMIN SANOIN MIKÄ TEIDÄN ELÄMÄSSÄ ON VIALLA KUIN IDENTIFIOIDUTTE NÄIHIN EPÄMÄÄRÄISIIN OIREKUVAUKSIIN SAIRAUKSINA JA NÄETTE NE VIELÄ OSANA IDENTITEETTIÄNNE.
Parempi keskittyä ratkaisukeinojen etsimiseen , itseymmärrykseen ja kontekstien ymmärtämiseen kuin johonkin psykoedukaatioon sairauden luonteesta.

On hyvä myös tulla sinuiksi tunteidensa kanssa ja hyväksyä ne mitä psykiatria ei aina anna mahdollisuudeksi turruttaessaan ne. Minulla on itselläni kamalia trauman tasolla olevia kokemuksia hoitotyöntekijöistä joiden mielestä osastolla oli ihan hyvä olla tilassa jossa tuntuu että lääke on vienyt viimeisetkin tunteet ja on ihan itsestään poisleikkautunut olo. Hämillään oleva olo kun omat reaktiot ei toimi normaalisti ja olet jossain sumussa ja hyvä kun pystyt lääkkeissä muodostamaan ajatusta. Hoitotyöntekijä sanoi että eikö se ole hyvä ottaa taukoa prosessoinnista ? NO EI OLE JOS OLOTILA ON IHAN KARMEA NÄIN MUUTENKIN LÄÄKKEISSÄ JA TIETÄÄ ETTÄ SE OLOTILA LÄÄKKEISSÄ EI OLE HYVÄ.

Pitäisikö luottaa tuollaisiin idiootteihin ja antaa valta heille päättää omista aivoistaan ,tunne-elämästään ja muusta. Minähän en anna tuollaisille puoskareille tuumaakaan valtaa enää mihinkään elämässäni jos en halua.

Lue lisää

Hoitotyöntekijät pitäisi olla vierellä kulkijoita, ei sellaisia auktoriteettejä miksi osa hoitotyöntekijöistä myös itse itsensä tai lääkärit nostaa jossa kuin jumalallinen informaatio taivaasta tulee potilaan tietoisuuteen jolla hänet johdatetaan kuin lammas paremmille niityille kunhan vain potilas muistaa aina oman sairautensa ja kuunnella neuvoja.

Järkevimmät lääkärit mitä olen törmänneet ovat olleet hyvin nöyriä ja avoimia tietonsa rajoista. Juuri tällainen suojelee potilasta koska hän myös tietää milloin kuljetaan esim tutkimusnäytön kohdalla harmailla vesillä ja heillä on tuntosarvet pystyssä harmien suhteen.

Valitettavan usein olen törmännyt täysin ignorantteihin, omista tiedoista liian varmoihin psykiatreihin ja lääkäreihin joiden lempiharrastus tuntuu olevan potilaiden gaslightaus harmeista.

Joo olisi pitänyt noudattaa neuvoasi teini-ikäisenä. Ja mitään harhoja ei ollut.

Joo sehän auttaakin hirveästi aggressioon kun saat toksisia reaktioita lääkkeisiin: pakkoliikkumista, akatisiaa, sekavuutta ja kognitiivisia häiriöitä. Olet todella vähän vaaraksi kenellekään. Tirsk.

Tai vieroituksessa tunteet heittelee aggressiosta itkuisuuteen. Semmoisia on psykiatrian lääkkeet.

No moni polku psykiatriassa on katkennut junan alle. En ihmettele jos lääkkeiden toksisuus näyttelisi roolia. Ei kenelläkään voi koskaan olla ihan täysin ok olo jos kehon välittäjäaineet ja keho on epätasapainotilassa pillereillä sotkettuna. Ja ei kukaan ota sitä edes vakavasti. Ei kellään kiinnosta. Psykiatrilla ei kiinnosta muutakuin jeesustella ja promota ihmisiä menemään psykiatreille.

Omia ongelmia voi ratkoa ilman että antaa itsensä tulla typistetyksi diagnoosiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Joo olisi pitänyt noudattaa neuvoasi teini-ikäisenä. Ja mitään harhoja ei ollut.

Joo sehän auttaakin hirveästi aggressioon kun saat toksisia reaktioita lääkkeisiin: pakkoliikkumista, akatisiaa, sekavuutta ja kognitiivisia häiriöitä. Olet todella vähän vaaraksi kenellekään. Tirsk.

Tai vieroituksessa tunteet heittelee aggressiosta itkuisuuteen. Semmoisia on psykiatrian lääkkeet.

No moni polku psykiatriassa on katkennut junan alle. En ihmettele jos lääkkeiden toksisuus näyttelisi roolia. Ei kenelläkään voi koskaan olla ihan täysin ok olo jos kehon välittäjäaineet ja keho on epätasapainotilassa pillereillä sotkettuna. Ja ei kukaan ota sitä edes vakavasti. Ei kellään kiinnosta. Psykiatrilla ei kiinnosta muutakuin jeesustella ja promota ihmisiä menemään psykiatreille.

Omia ongelmia voi ratkoa ilman että antaa itsensä tulla typistetyksi diagnoosiksi.

Lue lisää

Täällä ei pakko lääkitä ketään muita kuin itselle tai muille vaaraksi olevia. Apteekista ostetut lääkkeet voi nakata suoraan heidän omaan lääke roskikseen jos ei naposta niiden syöminen. Sinun tapauksessa syyttävä sormi pitäisi osoittaa vanhempiasi eikä lääkäriä.

Anonyymi kirjoitti:

Joo olisi pitänyt noudattaa neuvoasi teini-ikäisenä. Ja mitään harhoja ei ollut.

Joo sehän auttaakin hirveästi aggressioon kun saat toksisia reaktioita lääkkeisiin: pakkoliikkumista, akatisiaa, sekavuutta ja kognitiivisia häiriöitä. Olet todella vähän vaaraksi kenellekään. Tirsk.

Tai vieroituksessa tunteet heittelee aggressiosta itkuisuuteen. Semmoisia on psykiatrian lääkkeet.

No moni polku psykiatriassa on katkennut junan alle. En ihmettele jos lääkkeiden toksisuus näyttelisi roolia. Ei kenelläkään voi koskaan olla ihan täysin ok olo jos kehon välittäjäaineet ja keho on epätasapainotilassa pillereillä sotkettuna. Ja ei kukaan ota sitä edes vakavasti. Ei kellään kiinnosta. Psykiatrilla ei kiinnosta muutakuin jeesustella ja promota ihmisiä menemään psykiatreille.

Omia ongelmia voi ratkoa ilman että antaa itsensä tulla typistetyksi diagnoosiksi.

Lue lisää

Miksi sitten et ratko itse omia ongelmiasi ilman lääkäriä?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten et ratko itse omia ongelmiasi ilman lääkäriä?

Mä ratkoin jäljelle jääneet haitat ihan vaan sillä tavalla, että en mennyt lääkärille valittamaan niistä fyysisistä haitoista, joita jäi.
Eihän tämä kivaa ole, kun on hermosto huonona, muisti reistaa, en oikein opi mitään uutta, jne.
Olen sopeuttanut itseni elämään näillä vajeillani, kun ei muukaan auta. En koe ahdistusta enkä masennusta tilanteesta, joka toki on hyvä asia.
Ei tämä helppoa ole, mutta edelleen silti vielä hengissä ja suunnilleen vielä toimintakykyinenkin, vaikka töihin en kykene.
Olen miettinyt, että vieroitusoireet ja haitat voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä, mutta jos jää vain fyysisiä haittoja, ja psyyke on jo paremmassa kunnossa, niin joten kuten pärjää.
Kuulostaa ehkä typerältä, mutta asennekin auttaa monessa asiassa, miten itse suhtautuu siihen, mitä on ja miksi on.
Tiedän, jos olisin itse katkeroitunut ja miettisin vain menneitä ja mitä mikäkin on saanut aikaiseksi, syyttäisin ketä milloinkin, säälisiin itseäni ja oloani, ei elämästäni tulisi yhtään mitään.

Enkä halua vähätellä ketään, jokainen kokee ja tuntee asiat omalla tavallaan, ei ole helppoa, joillekin enemmän joillekin vähemmän. Ja aina toivoisi, että kaikilla olisi hyvä olla, ainakin parempi kuin ehkä nyt on.

Anonyymi kirjoitti:

Mä ratkoin jäljelle jääneet haitat ihan vaan sillä tavalla, että en mennyt lääkärille valittamaan niistä fyysisistä haitoista, joita jäi.
Eihän tämä kivaa ole, kun on hermosto huonona, muisti reistaa, en oikein opi mitään uutta, jne.
Olen sopeuttanut itseni elämään näillä vajeillani, kun ei muukaan auta. En koe ahdistusta enkä masennusta tilanteesta, joka toki on hyvä asia.
Ei tämä helppoa ole, mutta edelleen silti vielä hengissä ja suunnilleen vielä toimintakykyinenkin, vaikka töihin en kykene.
Olen miettinyt, että vieroitusoireet ja haitat voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä, mutta jos jää vain fyysisiä haittoja, ja psyyke on jo paremmassa kunnossa, niin joten kuten pärjää.
Kuulostaa ehkä typerältä, mutta asennekin auttaa monessa asiassa, miten itse suhtautuu siihen, mitä on ja miksi on.
Tiedän, jos olisin itse katkeroitunut ja miettisin vain menneitä ja mitä mikäkin on saanut aikaiseksi, syyttäisin ketä milloinkin, säälisiin itseäni ja oloani, ei elämästäni tulisi yhtään mitään.

Enkä halua vähätellä ketään, jokainen kokee ja tuntee asiat omalla tavallaan, ei ole helppoa, joillekin enemmän joillekin vähemmän. Ja aina toivoisi, että kaikilla olisi hyvä olla, ainakin parempi kuin ehkä nyt on.

Lue lisää

Tällaisia henkistä vahvuutta omaavien ja hoitojärjestelmästä irti päässeiden kertomuksia on mukava lukea. Minulle tämä kertoo että he evät i ole koskaan olleetkaan mieleltään sairaita vaikka heidät on heitetty psykiatrisen hoitojärjestelmän lääkitys rattaisiin.

Kyllä hoitojärjestelmältä pitäisi vaatia kykyä erottaa ongelmien tuomat ahdistukset joihin lähdetään hakemaan apua ja todelliset mielen sairaudet jotka ovat kyllä aika harvinaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Tällaisia henkistä vahvuutta omaavien ja hoitojärjestelmästä irti päässeiden kertomuksia on mukava lukea. Minulle tämä kertoo että he evät i ole koskaan olleetkaan mieleltään sairaita vaikka heidät on heitetty psykiatrisen hoitojärjestelmän lääkitys rattaisiin.

Kyllä hoitojärjestelmältä pitäisi vaatia kykyä erottaa ongelmien tuomat ahdistukset joihin lähdetään hakemaan apua ja todelliset mielen sairaudet jotka ovat kyllä aika harvinaisia.

Lue lisää

Olen sama, joka kirjoitin tuosta pärjäämisestä.
Omalla kohdallani tuli päihteet jo aika nuorena kuvioihin, ja ajan myötä niiden takia seurasi psyykkisiä ongelmia.
Jo ennen ensimmäistä osastohoitoa sain lääkkeitä, ja niitä vaihdeltiin usein.
Ensimmäisen psykoosin takia osastolle, ja siellä alkoi neuroleptien käyttö, lääkkeiden jatkuvat vaihdot, annostusten muutokset, jne.
Siinä pyörityksessä meni turhan monta vuotta, useita osastojaksoja, avo- sekä pakkohoitoa, lääkkeiden yliannostuksia, useampia delirium tremensejä, jne. jne.
Ehkä pelastukseni on ollut juurikin oma asenne, sekä toki kokemukset ( ne huonotkin ) voi kääntää voimavaraksi.
Vaikka eipä koskaan voi tulevastakaan tietää, saattaa seota uudestaan joskus, tai sitten ei.
Toivon kyllä, ettei niin käy, ja tiedän, että myös itse pystyn siihen vaikuttamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tällaisia henkistä vahvuutta omaavien ja hoitojärjestelmästä irti päässeiden kertomuksia on mukava lukea. Minulle tämä kertoo että he evät i ole koskaan olleetkaan mieleltään sairaita vaikka heidät on heitetty psykiatrisen hoitojärjestelmän lääkitys rattaisiin.

Kyllä hoitojärjestelmältä pitäisi vaatia kykyä erottaa ongelmien tuomat ahdistukset joihin lähdetään hakemaan apua ja todelliset mielen sairaudet jotka ovat kyllä aika harvinaisia.

Lue lisää

No en kyllä tiedä onko tätä mukava lukea, vai onko näissä tarinoissa sinun mielestä mukava loppu? Saako mäissä tarinoissa prinsessa puolivaltakuntaa ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti?

Kyllä nämä tarinat on enemmän sellainen sukellus sairauden sipervoimiin missä ihminen käyttää koko aivokapasiteettinsa kääntääkseen mustaa valkoiselsi ja yrittää syyttää yhteiskuntaa sekä omasta sairastumisestaan, sekä siitä että yhteiskunta ei muka haluaisi yksilön parantuvan, tai elävän itsenäisesti.

Toki jos se oma henkinen vahvuus ei oikein riitä siihen oman harhaisen kuplan ylläpitämiseen niin silloin on varmasti mukava lukea että joku toinenkin on päättynyt yhtä absurdiin logiikka ketjuun.

Mutta kyllä se on niin että ne mukavat tarinat on jossain muualla, kuin ammattimaisten valittajien foorumilla.

Anonyymi kirjoitti:

No en kyllä tiedä onko tätä mukava lukea, vai onko näissä tarinoissa sinun mielestä mukava loppu? Saako mäissä tarinoissa prinsessa puolivaltakuntaa ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti?

Kyllä nämä tarinat on enemmän sellainen sukellus sairauden sipervoimiin missä ihminen käyttää koko aivokapasiteettinsa kääntääkseen mustaa valkoiselsi ja yrittää syyttää yhteiskuntaa sekä omasta sairastumisestaan, sekä siitä että yhteiskunta ei muka haluaisi yksilön parantuvan, tai elävän itsenäisesti.

Toki jos se oma henkinen vahvuus ei oikein riitä siihen oman harhaisen kuplan ylläpitämiseen niin silloin on varmasti mukava lukea että joku toinenkin on päättynyt yhtä absurdiin logiikka ketjuun.

Mutta kyllä se on niin että ne mukavat tarinat on jossain muualla, kuin ammattimaisten valittajien foorumilla.

Lue lisää

On ihan kiva laittaa tännekin mukavaa tarinaa, koska se voi näyttää joillekin, että näistäkin ongelmista on mahdollista päästä eroon.
Ei se ole mikään harhainen kupla, kun ihminen kertoo, että on alkanut menemään paremmin.
Ja miksi olisi pakko jotenkin ylenpalttisen onnellisena elää elämänsä loppuun ? Se ei taida olla mahdollista kovin monille, edes ns. terveille.
Enemmänkin sellainen taitaa olla harhainen kupla, jos kuvittelee, että kaiken pitäisi olla niin upeaa ja niin hienoa ja niin kivaa, koska se on hyvin harvoin mahdollista.
Jollakin tavalla tämä elämän mittainen matka joka tapauksessa rämmitään läpi.