1) Mielestäni kaksoispotkussa luistin voidaan tuoda jo valmiiksi pyörien ulkosyrjälle ja aavistuksen sisätyönnön suuntaan. Ilman että luistinta kuljetetaan liioitellusti sisäänpäin, koska kitka kasvaa poikittaisliikkeessä liian suureksi.
2) Kaksoispotkussa edelleen voidaan luistin tuoda polvea koukistaen suoraan keskiviivalle vartalon alle ilman, että kulutetaan turhaan aikaa vapaan jalan pyörittämiseen takakautta vartalon alle. Vai ovatko vivahde-eroja? Seuraavassa pieni vertailu.
Viittaan tässä seuraavaan. Tunnettu kanadalainen valmentaja Barry Publow puhuu kirjassaan vapaan jalan pikapalautuksesta (snap recovery - vaikea kääntää). Kun työntö on päättynyt vapaa jalka palautetaan tukijalan viereen tai hieman taakse. "Tämä suoritetaan nostamalla asteittain luistin tiestä ja vähittäin koukistetaan polvea samalla kun jalka palaa melkein suoraan sisään. Tämä reitti on suositeltavampi kuin pyöritys selän takana, koska se säästää aikaa. Koska rullaluistelijan vauhti hidastuu paljon nopeammin kuin jääluistelijan, liukuajan minimointi (ja nopeamman frekvenssin ylläpito) on siksi edullista." (B.Publow: Speed On Skates)
Publowin oma kaksoispotku on selvästi tiheätahtinen. Vapaa jalka palaa nopeasti tukijalan viereen ennen kuin tukijalka nousee tiestä. Lyhyen aikaa molemmat luistimet ovat yhtäaikaa tiessä. Syynä lienee juuri tuo pikapalautus (snap recovery). Jotta molemmat jalat voivat olla yhtä aikaa tiessä, joutuu Publow korostamaan painopisteen siitymistä ylävartalolla. http://home1.gte.net/pjbemail/publowdpani.gif
Chad Hedrick tekee hieman eri tavalla.
Seuraavassa videopätkässä Hedrickin vapaa jalka viipyy reilustikin tukijalan takana. Auttaneeko tuo takana viipyvä vapaa jalka painopisteen siirtymistä vähän samaan tapaan kuin Publowin ylävartalon heilautus. Nimittäin molemmat tapahtuvat yhtäaikaa sisätyönnön kanssa. Chad Hedrickin toinen luistin nousee tiestä samalla hetkellä kun selän takaa tuleva luistin osuu tiehen. Vapaa jalka osuu tiehen myöhemmin kuin Publowilla. Nähdäkseni tässä Hedrick käyttää painovoima paremmin hyväkseen, koska vapaa jalka pysyy kauemmin ilmassa. Eli painovoiman liike muutetaan tehokkaammin vaakasuoraksi, horisontaaliseksi liikkeeksi.
http://londonskaters.nuqe.net/chadstreet.mpeg
Hedrickin tyyli on joustava. Näyttäisi kuin kehossa ei olisi kuollutta kohtaa tyhjän panttina. Jokainen kehon osa vie miehen menoa eteenpäin osana isompaa orkesteria. Jos ei ole liikaa turhia liikkeitä, väsymistäkin tapahtuu vähemmän.
Ei ole staattisia, kuolleita, kohtia, jotka ovat luistelulle vahingoksi. Ja kuten Barry Publow itsekin sanoo osuvasti: "Pikaluistelu on voiman tuotantoa ja sitä kuinka tehokkaasti voimaa voidaan soveltaa tekniikan avulla."
Mielipiteitä?
Kaksoispotkua hakemassa
20
4777
Vastaukset
- Topi
Ilmeisesti noiden otosten välillä on kulunut muutama vuosi.
Ensimmäisessä videossa (Publow?) kaveri voisi vähän valitella vasenta lonkkaansa esim maratonmatkan jälkeen. Samoin tuo ylävartalon heilutus, vaikka ehkä antaa kuvitelman tehokkaasta puristuksesta, on hyötysuhteeltaan heikko. Ehkä juuri näiden videoiden vaikutuksesta tuo tekniikka oli vielä takavuosina aika yleinen. Aika pienillä korjauksilla kaveri voisi vaikka pärjäilläkin. Eli ylävartalo stabiiliksi ja vastaavasti jalan palautus siten että polvi tulisi pari senttiä enemmän taakse sekä vasen luistin n 5-10 cm lähemmäksi keskiviivaa niin a vot lujaa menisi.
Toisesta videosta onkin sitten jo vaikeampi löytää
sanottavaa; koko olemus kertoo että helposti kulkee ;-)
Tuota "pikapalautuksesta" ei kannata tehdä numeroa; nykyluistelussa, sekä jäällä että rullilla, vapaa jalka palautetaan aina suorinta tietä sinne taakse. (Tosin jäällä yhä edelleen näkee muutamia Ard Schenkin aikalaisia jotka heittävät jalan laajassa kaaressa taakse.) Jalkaa ei palauteta koskaan viereen vaan aina hieman taakse. Reisi edestä/takaa katsoen toisen vieressä sillä etäisyydellä mitä se kullakin yksilöllä on esim kävellessä, ei siis mitään "pihtausta" tai levitystä. Sivulta katsoen reiden pitäisi olla pystysuorassa ja polven etuosa tukijalan polvitaipeen kohdalla tai pari senttiä takana, riippuen kunkin luistelijan mittasuhteista. Sääri on tarkasti menosuuntaan ja nilkka luonnollisessa asennossa. Luistin on edestä/takaa katsoen pystysuorassa.
On tärkeää tuoda vapaa jalka juuri oikeaan paikkaan koska jalan heilahdusliikkeen energia siirtyy liikkeen pysäyttämisen seurauksena vartaloon. Tämä energia riittää käynnistämään "puolenvaihdon" eli painonsiirron eikä siihen tarvita keskivartalon lihaksia (= ylävartalon heilautusta). Lisäksi jos tästä vapaan jalan liukusennosta lintsataan, eli vaapaata jalkaa ei viedä tuon em esennon kautta, puristavan jalan työvaihe jää lyhyeksi koska heilahtava jalka tulee maahan liian aikaisin. (Puristuksen teho katoaa samalla hetkellä kun paino siirtyy puristavn jalan päältä toiselle jalalle.)
Tuo CH:n vapaan jalan viipyminen takana johtuu juuri siitä että hän odottaa rennosti että tuo em heilahtavan jalan energiasta aiheutuva painonsiirto ehtii tapahtua (hän ei siis edes yritä sitä kiirehtiä vaan odottaa rennosti hymyillen).
Rytmierot noiden kahden välillä johtuvat siitä että tuo edelinen kaveri joutuu kiipeämään luistimen päälle ennen sisäpuristusta. CH:lla taas jalka tulee valmiiksi puristusasentoon ja sisäpuristus tapahtuu suoraan ulkopuristuksen jatkoksi ilman "väliliukua".
No, kyllähän tästä riittäisi juttua vaikka kuinka pitkälle mm. rytmityksestä, voimantuotosta etc...
Syvämmässä analyysissä sitten vaan tarvitsisi jo ottaa enemmän teoriaa kehiin.
Jos selitykseni tuntui hieman sekavalta niin ei hätää, tässä sama asia tiivistettynä: katsokaa ja pitäkää esimerkkinä sitä toisen videon kaveria!- pro
itseänikin aina ihmetyttänyt tuo Publowin ylävartalon vemputus. Takavuosina näki monien matkivan tätä, näyttää aika metkalta. Hadrickillä homma näyttää liiankin helpolta, mutta vauhdissahan ei ole huomauttamista. Täytyy miettiä taakse palauttamista, siis ei rinnalle, hmm.
- tuhto
Mielestäni tuplapotku on joukko tekniikoita. Ylämäkeä mennään vähän eri tavalla kuin tasaisella.
Videoilla CH laskettelee aika helppoa paanaa, jos ei alamäkeä, niin aika helppoa tietä. Tietysti mestarilla se on aina vähän helpon tuntuista.
Ylävartalon liikkeistä minulla on sellainen kokemus ja mielipide, ettei kannata olla neuroottisen tarkka siitä, ettei olkapäät tai mikään osa liikahdakaan luistelun missään vaiheessa. Siitä voi saada selkäsärkyä, jos pakottaa itsensä jähmeään asentoon, koska siinä on aikamoiset voimat kohdistumassa keskivartaloon luistelun aikana, luulisin paljon voimakkaammat kuin pikaluistelussa.
Muuten piti ehdottaman: arvaan että tässäkin joukossa on melkoinen määrä tamperelaisia, mitä jos kerättäisiin porukka yhdessä reenaamaan tai muuten vain lenkille. Heinäkussa kun ei ole muutenkaan paljon mitään kilpailuja tai kuntotapahtumia. "Karim" kertoi toisessa yhteydessä läntisen Tampereen luistelumahdollisuuksista. Se mainittu lenkki voisi olla yksi mahdollisuus, esim. sunnuntaisin aamupäivällä. Ehdotuksia? Aika ja reitti.- Topi
Kommentteja:
"Mielestäni tuplapotku on joukko tekniikoita. Ylämäkeä mennään vähän eri tavalla kuin tasaisella."
- Pitää osittain paikkansa. Moni harrastelijatason luistelija joutuu ylämäessä käyttämään "vaihtoehto B:tä". Kilpailijat joutuvat harvoin tuohon tilanteeseen. Tietysti vaikuttavien voimien suhde muuttuu jos eteenpäin suuntautuvaa liikettä vastustava voima lisääntyy.
Samoin tästä seuraava nopeuden lasku vaikuttaa myös voiman sivuttaissuuntaisen komponentin pienenemiseen (luistelijan luistelee periaatteessa aina kaarretta, joten säteittäiskiihtyvyyden aiheuttama voima pienee nopeuden laskiessa). Puristuksen siis "ottaa vastaan" hieman suuremmalta osalta vartalon massan inertia.
Seurauksena on siis se että luistelun linjasta tulee ylämäessä vähän "syherömpää".
Kuntoilija voi äärimmäisessä tapauksessa joutua turvautumaan jopa "haarakäyntiin". Kilpailijoilla nopeus ylämäessäkin riittää kaksoispotkun normaaliin suoritukseen. Esim näissä Tuusulantien vieressä kulkevat nousut kilpailijat vetävät ylös aivan normaalilla tekniikalla. (Nopeus tosin laskee skootterin mittarin mukaan tuohon n 25-30 kmh välille.)
Eli, Chadin tasoisen luistelijan tekniikka näyttäisi aivan samalta vielä kohtalaisessa nousussakin (hymy voisi tosin olla silloin hieman väkinäisempää).
"...ettei kannata olla neuroottisen tarkka siitä, ettei olkapäät tai mikään osa liikahdakaan luistelun missään vaiheessa. Siitä voi saada selkäsärkyä, jos pakottaa itsensä jähmeään asentoon, koska siinä on aikamoiset voimat kohdistumassa keskivartaloon luistelun aikana..."
Sinänsä aivan oikein. Jos kuitenkin tuntee että "joutuu pakottamaan itsensä jähmeään asentoon" ei tuo edellisten postausten viesti ole oikein mennyt perille. Oikealla tekniikalla nimenomaan vältetään tuo ylävartalon heiluttamisen tarve; kun tekniikka ja rytmi ovat kohdallaan ylä- ja keskivartaloon ei nimenomaan kohdistu suuria voimia, vaan ne voidaan pitää rentona. Juuri tästä johtuu tuo tekijämiesten näennäisen helpon näköinen eteneminen.
PS.
Yitin lyhentää tekstiä mahdollisimman paljon, joten noiden perusteiden esittämiseen jää varmasti aukkoja (kirjallisuudessa sama asia käsitellään yleensä n. 15-20 sivulla), mutta yritin esittää ainakin avainsanat ;-).
Lisäksi toimin lähes ainoastaan kilpailijoiden kanssa, joten näkemykseni on varmaankin myös hieman kapea-alainen.
Laji (kuten myös jääluistelukin) on kyllä todella mielenkiintoinen. Vaikka kuinka selvittelisi asioita niin aina vaan tuntuu että vielä selvittämättömien asioiden määrä ei vähene. - Sven Kramer
Topi kirjoitti:
Kommentteja:
"Mielestäni tuplapotku on joukko tekniikoita. Ylämäkeä mennään vähän eri tavalla kuin tasaisella."
- Pitää osittain paikkansa. Moni harrastelijatason luistelija joutuu ylämäessä käyttämään "vaihtoehto B:tä". Kilpailijat joutuvat harvoin tuohon tilanteeseen. Tietysti vaikuttavien voimien suhde muuttuu jos eteenpäin suuntautuvaa liikettä vastustava voima lisääntyy.
Samoin tästä seuraava nopeuden lasku vaikuttaa myös voiman sivuttaissuuntaisen komponentin pienenemiseen (luistelijan luistelee periaatteessa aina kaarretta, joten säteittäiskiihtyvyyden aiheuttama voima pienee nopeuden laskiessa). Puristuksen siis "ottaa vastaan" hieman suuremmalta osalta vartalon massan inertia.
Seurauksena on siis se että luistelun linjasta tulee ylämäessä vähän "syherömpää".
Kuntoilija voi äärimmäisessä tapauksessa joutua turvautumaan jopa "haarakäyntiin". Kilpailijoilla nopeus ylämäessäkin riittää kaksoispotkun normaaliin suoritukseen. Esim näissä Tuusulantien vieressä kulkevat nousut kilpailijat vetävät ylös aivan normaalilla tekniikalla. (Nopeus tosin laskee skootterin mittarin mukaan tuohon n 25-30 kmh välille.)
Eli, Chadin tasoisen luistelijan tekniikka näyttäisi aivan samalta vielä kohtalaisessa nousussakin (hymy voisi tosin olla silloin hieman väkinäisempää).
"...ettei kannata olla neuroottisen tarkka siitä, ettei olkapäät tai mikään osa liikahdakaan luistelun missään vaiheessa. Siitä voi saada selkäsärkyä, jos pakottaa itsensä jähmeään asentoon, koska siinä on aikamoiset voimat kohdistumassa keskivartaloon luistelun aikana..."
Sinänsä aivan oikein. Jos kuitenkin tuntee että "joutuu pakottamaan itsensä jähmeään asentoon" ei tuo edellisten postausten viesti ole oikein mennyt perille. Oikealla tekniikalla nimenomaan vältetään tuo ylävartalon heiluttamisen tarve; kun tekniikka ja rytmi ovat kohdallaan ylä- ja keskivartaloon ei nimenomaan kohdistu suuria voimia, vaan ne voidaan pitää rentona. Juuri tästä johtuu tuo tekijämiesten näennäisen helpon näköinen eteneminen.
PS.
Yitin lyhentää tekstiä mahdollisimman paljon, joten noiden perusteiden esittämiseen jää varmasti aukkoja (kirjallisuudessa sama asia käsitellään yleensä n. 15-20 sivulla), mutta yritin esittää ainakin avainsanat ;-).
Lisäksi toimin lähes ainoastaan kilpailijoiden kanssa, joten näkemykseni on varmaankin myös hieman kapea-alainen.
Laji (kuten myös jääluistelukin) on kyllä todella mielenkiintoinen. Vaikka kuinka selvittelisi asioita niin aina vaan tuntuu että vielä selvittämättömien asioiden määrä ei vähene. - karih
Viime yönä aloitin taas työt kesäloman jälkeen. Aamulla auto hajosi alta. Nyt vuorot meni uudelleen jakoon toisella autolla enkä tiedä ihan tarkkaan jatkoa ensi viikon lopulle asti. Vuorot on muutenkin niin epäsäännölliset. Mutta aina hakemalla löytyy 4-5 rakoa viikossa treeneihin, joskus enemmänkin, mutta nyt en tiedä. Tänään sain ylimääräisen vapaan auton hajoamisen vuoksi.
Asun Hervannassa ja sieltä yleensä lähden usein Lempäälään, Tampereen keskustan suuntaan jäähallille päin ja Linnainmaan suuntaan, joskus Ylöjärvelle, Ruskon ja Annalan suuntaan, reitit vaihtelevat jatkuvasti. Kesäkuussa tein paljon intervalli-vetoja Ruskon tiellä 3-4 kilometrin pätkällä. Ne ehkä menivät vähän plörinäksi, vaikka yritin vetää peruskestävyyden hyväksi. Syke ei noussut tarpeeksi korkealle (jopa max 90-100%)määrätyillä vedoilla!
Sisulla on treenit ainakin torstaisin kuudelta jäähallilla. Sinne saa kuulemma mennä. Itsekin yritän joskus löytää aikaa.
Topin viestissä on paljon pureskeltavaa. Chad Hedrickin videoleike taitaa olla myös vuosia vanha, koska olen kelaillut sitä jo muutaman vuoden. Mutta hänen tyylinsä ei ole kai muuttunut vuosien aikana. Hähän osasi sen jo melkein syntyessään. Perheellä kun oli ja on vieläkin rullaluistelurata Texasissa. Ei tarvinnut baanaa eikä aurinkoa kaukaa hakea!
Videoista. Keskivartalo pitää olla aika tiukka paketti, hartiat melko lailla vaakasuorassa ja eteenpäin suunnattuna, lantio ei saa keinua eikä selkäranka tai ylävartalo saa pyöriä pahemmin. Kuitenkin meno pitää olla rentoa. Näinhän sanotaan. CH heiluttaa hartioitaan sivuttaissuuntaan jonkin verran, koska painopiste siityy puolelta toiselle. Siinä kai sitä maan vetovoimaa siirretään eteenpäin suuntautuvaksi liikkeeksi.
Olen kova keräilemään videoleikkeitä, joten taas on kaivettu seuraavat esiin. Nämäkin ovat aika vanhoja videoita (1998), mutta yleensä kärkiluistelijoilla on hyvä kaksoispotkutyyli.
440m Miamissa, 16 tuon ajan parasta luistelijaa - CH säilyttää kaksoispotkun lyhyelläkin matkalla. Mahtava kiri ulkokautta. http://www.nettracing.com/video/2a.wmv
Naisten Northshore Marathon Minnesotassa. Mielestäni vain voittajalla Heather Gunninilla on varsinainen kaksoispotkutyyli: http://www.nettracing.com/video/9c.wmv
Samassa paikassa miesten maraton. Tämän videoleikkeen alussa vauhti on varmaan 50-60kmh. Monenlaista tyyliä varsinkin keltatrikoisella Fred Fosterilla, varsinainen lantiofakiiri. Jalka ei käy takana ollenkaan. Lantio pitäisi pysyä paketissa, melko lailla vaakasuorassa, eikä lenkuttaa ylös-alas. Käsittääkseni tuo lenkutus katoaisi, jos vapaa jalka vietäisiin takakautta. http://www.nettracing.com/video/6c.wmv
Loppukiri samalla maratonilla. Keskivauhti on ollut44kmh. CH:n voittoaika hirmuinen 57,18min. En tiedä miksi aikaa ei ole huomioitu maailmanennätykseksi. Jääneekö maraton sitten alle 42km. http://www.nettracing.com/video/8c.wmv
Virallinen maailmanennätys on 58,17 vuodelta 2003 sveitsiläisen Roger Schneiderin nimissä näiden tietojen mukaan. http://inlineplanet.com/Articles2/rogerschneider.html
JOS joku on kiinnostunut näistä, lisää katseltavaa ja opettavaista: http://www.nettracing.com/video.htm - karih
Sven Kramer kirjoitti:
Otsikon niminen kirja on Barry Publowin kirjoitama. ISBN-088011-721-4, tällä numerolla kirjakaupat löytävät kirjan tai voivat tilata sen. Itse kaksoispotku esitetään siinä oudolla tavalla kuten aikaisemmin keskustelussa on käynyt ilmi. Ehkä se johtuu siitä, että kirja on vuodelta 1999. Kaksoispotku on kehittynyt sen jälkeen, kun muut ovat pikkuhiljaa kopioineet Chad Hedrickiä. Jotkut sanovat kirjaa jopa alan raamatuksi. Mene ja tiedä. Publow itse on ollut Kanadan huippuluistelijoita, maajoukkuevalmentaja ja kai paljon muutakin.
Onhan siellä siellä kattavasti tekniikan lisäksi tekniikkaharjoittelu, voiman hankinta, pliometrinen harjoittelu, intervalliharjoittelu, harjoittelun jaksottelu, harjoitteluesimerkit, venyttelyt, kilpailustrategiat ja -taktiikat, jääluistelu melko kattavasti, varusteet ja vaikka mitä.
En itse ole törmännyt muuhun valmennuskirjallisuuteen. Yleistajuisia kirjoja vasta-alkajille ja kuntoilijoille kyllä tuntuu löytyvän kirjakaupoista ja kirjastoista. Netistä löytää tietysti kaikenlaista. Täälläkin on mielenkiintoista keskustelua. Kertokaapa, jos tosiaan tiedätte valmennuskirjallisuutta. - Topi
karih kirjoitti:
Otsikon niminen kirja on Barry Publowin kirjoitama. ISBN-088011-721-4, tällä numerolla kirjakaupat löytävät kirjan tai voivat tilata sen. Itse kaksoispotku esitetään siinä oudolla tavalla kuten aikaisemmin keskustelussa on käynyt ilmi. Ehkä se johtuu siitä, että kirja on vuodelta 1999. Kaksoispotku on kehittynyt sen jälkeen, kun muut ovat pikkuhiljaa kopioineet Chad Hedrickiä. Jotkut sanovat kirjaa jopa alan raamatuksi. Mene ja tiedä. Publow itse on ollut Kanadan huippuluistelijoita, maajoukkuevalmentaja ja kai paljon muutakin.
Onhan siellä siellä kattavasti tekniikan lisäksi tekniikkaharjoittelu, voiman hankinta, pliometrinen harjoittelu, intervalliharjoittelu, harjoittelun jaksottelu, harjoitteluesimerkit, venyttelyt, kilpailustrategiat ja -taktiikat, jääluistelu melko kattavasti, varusteet ja vaikka mitä.
En itse ole törmännyt muuhun valmennuskirjallisuuteen. Yleistajuisia kirjoja vasta-alkajille ja kuntoilijoille kyllä tuntuu löytyvän kirjakaupoista ja kirjastoista. Netistä löytää tietysti kaikenlaista. Täälläkin on mielenkiintoista keskustelua. Kertokaapa, jos tosiaan tiedätte valmennuskirjallisuutta.Jottei jäisi mitään väärinkäsityksiä: vaikka ehkä tekstistäni voisi päätellä että en ole kaikessa aivan samaa mieltä mr. Publow:n kanssa, niin pidän silti kyseistä teosta todella hyvänä. Se löytyy itseltänikin ja käytän sitä paljon käsikirjana. Kirja on helppolukuinen (verrattuna näihin alan tutkimuksiin) eikä sisällä termeillä kikkailua.
Omani alkaa olla jo aikalailla täynnä lyijykynämerkintöjä ja alleviivauksia. Lisäksi se on jo aika kulunut käytössä, joten pitäisi kai alkaa katsella olisiko siitä uutta painosta saatavilla.
Toinen suositeltava kirja on hollantilaisten tekemä "Handbook of Competitive Speed Skating". Se on (tietysti) keskittynyt pikaluisteluun jäällä, mutta sieltä saa hyvää tietoa mm. biomekaniikasta (Eräs tekijöistä on Ph.D Gerrit Jan van Ingen Schenau, joka on vuosikymmeniä tutkinut biomekaniikkaa.) Kirjassa on oikeastaan kerätty ja tiivistetty alan tutkimustuloksia. Itse sain aikanaan näitä tutkimuksia paperikopioina pikaluisteluvalmentajilta ja ne olivat ilmeisesti peräisin joistakin kansainvälisiltä valmennusseminaareista. En siis osaa sanoa mistä niitä voisi hankkia. Tuossa em kirjassa ne samat asiat avat kuitenkin hyvin tiivistettynä. - Topi
karih kirjoitti:
Viime yönä aloitin taas työt kesäloman jälkeen. Aamulla auto hajosi alta. Nyt vuorot meni uudelleen jakoon toisella autolla enkä tiedä ihan tarkkaan jatkoa ensi viikon lopulle asti. Vuorot on muutenkin niin epäsäännölliset. Mutta aina hakemalla löytyy 4-5 rakoa viikossa treeneihin, joskus enemmänkin, mutta nyt en tiedä. Tänään sain ylimääräisen vapaan auton hajoamisen vuoksi.
Asun Hervannassa ja sieltä yleensä lähden usein Lempäälään, Tampereen keskustan suuntaan jäähallille päin ja Linnainmaan suuntaan, joskus Ylöjärvelle, Ruskon ja Annalan suuntaan, reitit vaihtelevat jatkuvasti. Kesäkuussa tein paljon intervalli-vetoja Ruskon tiellä 3-4 kilometrin pätkällä. Ne ehkä menivät vähän plörinäksi, vaikka yritin vetää peruskestävyyden hyväksi. Syke ei noussut tarpeeksi korkealle (jopa max 90-100%)määrätyillä vedoilla!
Sisulla on treenit ainakin torstaisin kuudelta jäähallilla. Sinne saa kuulemma mennä. Itsekin yritän joskus löytää aikaa.
Topin viestissä on paljon pureskeltavaa. Chad Hedrickin videoleike taitaa olla myös vuosia vanha, koska olen kelaillut sitä jo muutaman vuoden. Mutta hänen tyylinsä ei ole kai muuttunut vuosien aikana. Hähän osasi sen jo melkein syntyessään. Perheellä kun oli ja on vieläkin rullaluistelurata Texasissa. Ei tarvinnut baanaa eikä aurinkoa kaukaa hakea!
Videoista. Keskivartalo pitää olla aika tiukka paketti, hartiat melko lailla vaakasuorassa ja eteenpäin suunnattuna, lantio ei saa keinua eikä selkäranka tai ylävartalo saa pyöriä pahemmin. Kuitenkin meno pitää olla rentoa. Näinhän sanotaan. CH heiluttaa hartioitaan sivuttaissuuntaan jonkin verran, koska painopiste siityy puolelta toiselle. Siinä kai sitä maan vetovoimaa siirretään eteenpäin suuntautuvaksi liikkeeksi.
Olen kova keräilemään videoleikkeitä, joten taas on kaivettu seuraavat esiin. Nämäkin ovat aika vanhoja videoita (1998), mutta yleensä kärkiluistelijoilla on hyvä kaksoispotkutyyli.
440m Miamissa, 16 tuon ajan parasta luistelijaa - CH säilyttää kaksoispotkun lyhyelläkin matkalla. Mahtava kiri ulkokautta. http://www.nettracing.com/video/2a.wmv
Naisten Northshore Marathon Minnesotassa. Mielestäni vain voittajalla Heather Gunninilla on varsinainen kaksoispotkutyyli: http://www.nettracing.com/video/9c.wmv
Samassa paikassa miesten maraton. Tämän videoleikkeen alussa vauhti on varmaan 50-60kmh. Monenlaista tyyliä varsinkin keltatrikoisella Fred Fosterilla, varsinainen lantiofakiiri. Jalka ei käy takana ollenkaan. Lantio pitäisi pysyä paketissa, melko lailla vaakasuorassa, eikä lenkuttaa ylös-alas. Käsittääkseni tuo lenkutus katoaisi, jos vapaa jalka vietäisiin takakautta. http://www.nettracing.com/video/6c.wmv
Loppukiri samalla maratonilla. Keskivauhti on ollut44kmh. CH:n voittoaika hirmuinen 57,18min. En tiedä miksi aikaa ei ole huomioitu maailmanennätykseksi. Jääneekö maraton sitten alle 42km. http://www.nettracing.com/video/8c.wmv
Virallinen maailmanennätys on 58,17 vuodelta 2003 sveitsiläisen Roger Schneiderin nimissä näiden tietojen mukaan. http://inlineplanet.com/Articles2/rogerschneider.html
JOS joku on kiinnostunut näistä, lisää katseltavaa ja opettavaista: http://www.nettracing.com/video.htmOtan osaa. Oma lomani on juuri alkanut ;-)
Ennen siirtymistä luonnon helmaan vielä eräs täsmennys:
"Kuitenkin meno pitää olla rentoa. Näinhän sanotaan. CH heiluttaa hartioitaan sivuttaissuuntaan jonkin verran, koska painopiste siityy puolelta toiselle. Siinä kai sitä maan vetovoimaa siirretään eteenpäin suuntautuvaksi liikkeeksi."
Tuo CH:n "hartioiden heilutus" ei itseasiassa ole se mitä tarkoitin tarpeettomalla ylävartalon heiluttelulla.
Luistelijan kehon painopiste kulkee aina enemmän tai vähemmän loivaa S-kirjaimen muotoista linjaa. Näin sen kuuluukin mennä koska sillä on tärkeä merkitys niiden voimien syntymisessä joita luistelija hyödyntää etenemisessään. Jotta puristus olisi tehokas täytyy kehon painon olla puristuksen "päällä". Käytännössä tämä tarkoittaa että puristavan jalan polvi on koko puristuksen ajan tukipisteen ja kehon painopisteen kautta kulkevalla suoralla. Kun tätä toteutetan käytännössä niin siitä aiheutuu että kehon keskilinja on joka hetki tämän S kirjaimen muotoisen ajolinjan sivuajan suuntainen (S:n keskellä alle vain vaihdetaan toinen polvi).
Luistelija siis "kurvailee" koko kehollaan tuota ajolinjaa pitkin.
CH ei siis heiluttele ylävartaloaan tähän ajolinjaan nähden.
Eräs aika yleinen virhe on juuri "puskea vartaloa keskeltä läpi" (huom täysin kotikutoinen termi) sivuille potkien.
"Virallinen maailmanennätys on 58,17 vuodelta 2003 sveitsiläisen Roger Schneiderin nimissä"
Tässä oli kyseessä arvokilpailut ja virallisesti mitattu rata. Scheiderin kanssa samassa kärkiryhmässä luistelivat myös suomalaiset Jarmo Valtonen ja Jani Suihkonen heidän viralliseksi ajakseen merkittiin muistaakseni muutama sekunti tuota huonommaksi. Niin että kyllä se Suomen ennätyskin aika kovaa luokkaa on. - tuhto
karih kirjoitti:
Otsikon niminen kirja on Barry Publowin kirjoitama. ISBN-088011-721-4, tällä numerolla kirjakaupat löytävät kirjan tai voivat tilata sen. Itse kaksoispotku esitetään siinä oudolla tavalla kuten aikaisemmin keskustelussa on käynyt ilmi. Ehkä se johtuu siitä, että kirja on vuodelta 1999. Kaksoispotku on kehittynyt sen jälkeen, kun muut ovat pikkuhiljaa kopioineet Chad Hedrickiä. Jotkut sanovat kirjaa jopa alan raamatuksi. Mene ja tiedä. Publow itse on ollut Kanadan huippuluistelijoita, maajoukkuevalmentaja ja kai paljon muutakin.
Onhan siellä siellä kattavasti tekniikan lisäksi tekniikkaharjoittelu, voiman hankinta, pliometrinen harjoittelu, intervalliharjoittelu, harjoittelun jaksottelu, harjoitteluesimerkit, venyttelyt, kilpailustrategiat ja -taktiikat, jääluistelu melko kattavasti, varusteet ja vaikka mitä.
En itse ole törmännyt muuhun valmennuskirjallisuuteen. Yleistajuisia kirjoja vasta-alkajille ja kuntoilijoille kyllä tuntuu löytyvän kirjakaupoista ja kirjastoista. Netistä löytää tietysti kaikenlaista. Täälläkin on mielenkiintoista keskustelua. Kertokaapa, jos tosiaan tiedätte valmennuskirjallisuutta.Mielestäni tuplapotkun kyllä oppii tekemällä sitkeästi kirjassa olevia harjoitteita. Ainakin drills B,C,D ovat hyviä, mainittu Publowin kirja sivut 92-105.
Mutta lähteekö luistimet siitä sitten lentoon, se on mielestäni korkeammassa kädessä, riippuu koordinaatiosta, solutyypistä ja geeneistä; mahdottomia ei voi odottaa tavalliselta harrastajalta. Varmaan moni joutuu mietteisiin: "tässäkö sitten oli se kuuluisa DP, mutta mistäs se vauhti tulee."
Tarkoitan että sen viimeisen tempon löytäminen, josta vauhti yltyy koville kierroksille, voi olla aika työlästä. Matkaan voi tulla vähitellen myös jarruttavia elementtejä, mutta niitä on mahdollista aistia ja korjata alamäkeen luistelemalla.
Noissa kilpailuissa/kuntotapahtumissa on tavalliselle pulliaiselle sellainen harmi, että siellä lähinnä vain aivan kärki ja ne kaksi huippuveteraania vetelevät DP:tä mutta aika pian kun tullaan tulosluettelossa alaspäin luistelijoidan käyttämä tekniikka vaihtelee joka suuntaan, jolloin peesaaminen ja joukossa luisteleminen voi olla aika turhauttavaa; rytmi on aivan erilainen ja joutuu kuin vieraisiin saappaisiin. Polkupyörän perässä luisteleminen tuplapotkulla on paljon helpompaa.
Minulla oli mielessä että kerättäisiin tamperelainen porukka tekemään niitä Publowin harjoituksia - ja sitten myös siinä Karih:n mainitsemassa nettracing linkissä, oli muutama hyvä harjoite. Korjattaisiin toisiamme ja käytäisiin yhdessä pienellä lenkillä.
Se jäähallin parkkipaikka on muuten mainio paikka, mutta se asfaltti on alkuperäinen ja varmaan 60-luvulta. Siellä Hervannan poliisikoulun ajoharjoitteluradan ympärillä taitaa olla niin monet lukot, ettei sinne ole asiaa. Mutta Linnainmaan ja Leinolan seutu esimerkiksi sopisi minulle aivan hyvin, siellä on mm Orimuskatu, jossa on hyvä asfaltti ja siellä pieniä sivukatuja, joissa voisi reenata. Löytyisiköhän halukkaita! Vaikka ensi viikolla. Ehdotuksia... - karih
tuhto kirjoitti:
Mielestäni tuplapotkun kyllä oppii tekemällä sitkeästi kirjassa olevia harjoitteita. Ainakin drills B,C,D ovat hyviä, mainittu Publowin kirja sivut 92-105.
Mutta lähteekö luistimet siitä sitten lentoon, se on mielestäni korkeammassa kädessä, riippuu koordinaatiosta, solutyypistä ja geeneistä; mahdottomia ei voi odottaa tavalliselta harrastajalta. Varmaan moni joutuu mietteisiin: "tässäkö sitten oli se kuuluisa DP, mutta mistäs se vauhti tulee."
Tarkoitan että sen viimeisen tempon löytäminen, josta vauhti yltyy koville kierroksille, voi olla aika työlästä. Matkaan voi tulla vähitellen myös jarruttavia elementtejä, mutta niitä on mahdollista aistia ja korjata alamäkeen luistelemalla.
Noissa kilpailuissa/kuntotapahtumissa on tavalliselle pulliaiselle sellainen harmi, että siellä lähinnä vain aivan kärki ja ne kaksi huippuveteraania vetelevät DP:tä mutta aika pian kun tullaan tulosluettelossa alaspäin luistelijoidan käyttämä tekniikka vaihtelee joka suuntaan, jolloin peesaaminen ja joukossa luisteleminen voi olla aika turhauttavaa; rytmi on aivan erilainen ja joutuu kuin vieraisiin saappaisiin. Polkupyörän perässä luisteleminen tuplapotkulla on paljon helpompaa.
Minulla oli mielessä että kerättäisiin tamperelainen porukka tekemään niitä Publowin harjoituksia - ja sitten myös siinä Karih:n mainitsemassa nettracing linkissä, oli muutama hyvä harjoite. Korjattaisiin toisiamme ja käytäisiin yhdessä pienellä lenkillä.
Se jäähallin parkkipaikka on muuten mainio paikka, mutta se asfaltti on alkuperäinen ja varmaan 60-luvulta. Siellä Hervannan poliisikoulun ajoharjoitteluradan ympärillä taitaa olla niin monet lukot, ettei sinne ole asiaa. Mutta Linnainmaan ja Leinolan seutu esimerkiksi sopisi minulle aivan hyvin, siellä on mm Orimuskatu, jossa on hyvä asfaltti ja siellä pieniä sivukatuja, joissa voisi reenata. Löytyisiköhän halukkaita! Vaikka ensi viikolla. Ehdotuksia...Sovitaanko tarkemmin siitä ensi viikon DP-harjoituksesta täällä viikon lopulla tai viikon vaihteessa. Itse tiedän ylihuomenna tulevista työvuoroistani ja vapaapäivistä. Paikalla ei kauhean väliä kunhan on jonkun matkaa tasaista suoraa ettei tarvitse mutkan takaa hihkua toisillemme.
Nenä vaan sitten ruutuun viimeistään viikon vaihteessa, viestiä tänne ja kiinnostuneet mukaan! - tuhto
karih kirjoitti:
Sovitaanko tarkemmin siitä ensi viikon DP-harjoituksesta täällä viikon lopulla tai viikon vaihteessa. Itse tiedän ylihuomenna tulevista työvuoroistani ja vapaapäivistä. Paikalla ei kauhean väliä kunhan on jonkun matkaa tasaista suoraa ettei tarvitse mutkan takaa hihkua toisillemme.
Nenä vaan sitten ruutuun viimeistään viikon vaihteessa, viestiä tänne ja kiinnostuneet mukaan!OK. Tehdään niin. Yksi mahdollinen paikka olisi vielä Turtolan Citymarketin edessä, siinä Hervantaan vievän pyörätien varressa. Siinä on leveä väylä 200-300 m ja vähän koirantaluttajia.
Mutta ehdota sinä paikka ja aika; katsotaan ketä tulee; minä tulen ainakin. - karih
tuhto kirjoitti:
OK. Tehdään niin. Yksi mahdollinen paikka olisi vielä Turtolan Citymarketin edessä, siinä Hervantaan vievän pyörätien varressa. Siinä on leveä väylä 200-300 m ja vähän koirantaluttajia.
Mutta ehdota sinä paikka ja aika; katsotaan ketä tulee; minä tulen ainakin.Maanantaina ja tiistaina sopii koska vaan ja torstaina klo 5 jälkeen. Paikka on hyvä, jos ei ole liikaa työmatkakulkijoita.
Tehkää omia ehdotuksia sopivammasta päivästä ja kellonajasta. - Don Quijote
karih kirjoitti:
Maanantaina ja tiistaina sopii koska vaan ja torstaina klo 5 jälkeen. Paikka on hyvä, jos ei ole liikaa työmatkakulkijoita.
Tehkää omia ehdotuksia sopivammasta päivästä ja kellonajasta.Tiistaina olen jo lomamatkalla jossain pohjois-Suomessa. City-marketin lähimaasto on sopiva paikka omasta näkövinkkelistäni.
- tuhto
karih kirjoitti:
Maanantaina ja tiistaina sopii koska vaan ja torstaina klo 5 jälkeen. Paikka on hyvä, jos ei ole liikaa työmatkakulkijoita.
Tehkää omia ehdotuksia sopivammasta päivästä ja kellonajasta.Minulle sopisi kumpi tahansa ilta. Paikka olisi siis se Turtolan Citymarketin edessä Hervannan valtaväylällä oleva leveä ja suora pyörätienpätkä.
Maanantai klo 18.00; olisiko se hyvä aika?
Kuumaa on tulossa sään puolesta, mutta haitanneeko tuo mitään. - karih
tuhto kirjoitti:
Minulle sopisi kumpi tahansa ilta. Paikka olisi siis se Turtolan Citymarketin edessä Hervannan valtaväylällä oleva leveä ja suora pyörätienpätkä.
Maanantai klo 18.00; olisiko se hyvä aika?
Kuumaa on tulossa sään puolesta, mutta haitanneeko tuo mitään.Maanantaiaika klo 18 on hyvä ja paikka siis City Marketin vieressä Kodin Ykkösen ja Hervannan valtaväylän välinen pyörätie.
Toivottavasti tulee paljon porukkaa kaksoispotkutyylin merkeissä taitotasosta riippumatta - siinä on jokaisella aina opittavaa. Ja lopuksi sopivalle lenkille, eikö niin? Eli mukaan vaan:)
- SIKANISKA
Katselin tuota CH:n videopätkää eilen varmaan tunnin ennenkuin tajusin jujun. Ihan näin amatööripohjalta ja 'vankalla toista kesää harjoittelevan kokemuksella' huomasin että tuo DP on 'helpompi' tehdä kun on vauhtia tarpeeksi. Kokeilin DP:ta viimekesänä mutta askelmerkit olivat sekaisin, liekö jalat sitten liian hitaat liikkumaan. Kun tuon maan vetovoima ei riipu vauhdista niin tuli muutaman kerran tuiskahdettua ns turvalleen.
Videoa katsellessani (kiitos karih) tajusin, että alkuvauhtia pitää olla ja rohkeutta vaan työntää jalkaa sisäänpäin. Alempana ketjussa oleva s-vertaus tai kuvaus oli hyvä (tai itse mielsin sen paremminkin s-nurinpäin, liikesuunta alhaalta ylös), piti oikein piirtää paperille ennekuin huomasin että näinhän se on. Onneksi ei tarvinut rautalankaa kaivaa esille.
Tänään kävin kokeilemassa, kun kelikin oli hyvä, pariinkin kertaan ja toisella kerralla homman punainen lanka alkoi löytymään. Tekniikkani tuon DP:n osalta on vielä aivan hakusessa ja yläkropan tasapainoa täytyy hakea käsien avulla. Kuitenkin lenkillä huomasin että 'ylimääräinen' vauhti tuli lähes ilmaiseksi tai ilman ylimääräistä punnertamista. Ylämäet tosin menevät vielä ns. hokkarityyliin (lienee vauhtikysymys).
Meikäläisen puolesta hankkimani sauvat jäävät kyllä tällä kesällä pölyttymään sen verran sitä sai lisää 'potkua' tuosta ahaa-elämyksestä. Nyt pitää vaan lähteä etsimään riittävän pitkää ja sileää suoraa (ensimmäiseksi tuli mieleen Pirkka-hallin parkkipaikka)ja tekniikkaa harjoittelemaan.
Onko kokemuksia Valkeakoski-Toijala välisestä pätkästä? Kovasti ovat kehuneet 'suoraksi'.- SIKANISKA
Meikäläisellä kun tuntuu olevan jalat eri paria (no tietenkin vasen ja oikea). Eli oikea jalka on hallitseva: kurvaus ja väistöt aina oikealle, t-jarrutus vasenta laahaten, pitempi liuku oikealla luistimella jne.
Lienee vain harjoittelun puutetta, mutta paljon pitää vielä tehdä jotta tuon DP:n saisi edes alustavasti balanssiin. Vasemmalla jalalla sisäpuristus jää lyhyeksi tai oikeastaan se on vain sellainen sohaisu. - Don Quijote
Eilen kävin vetäisemässä (reippaaseen vastatuuleen ensin) lenkin about jäähallilta Muotialan kautta Pirkkalan Citymarketin ohi ja takaisin Pirkkahallin parkkipaikan kautta Hatanpäälle jne.
Parkkipaikka on tosiaan pitkä ja suora, mutta päällyste on aika karkeaa ainakin osin. Paikoitellen sitä on korjattu, joten hyvääkin pätkää löytyy.
Siinä vastatuulessa taapertaessani tarkkailin omaa menoa tuon DP:n osalta. Vielä ei rohkeus antanut myötä kokeilla sisäpuristusta. Sen verran huomasin, että kun palautan jalan, niin pitkään se ei ole ihan suoraan vaan käännän sitä jo ulospäin potkua varten. DP:ssä varmaan sen pitäisi olla ihan suoraan ja puristus ulkosyrjällä, right? - karih
SIKANISKA kirjoitti:
Meikäläisellä kun tuntuu olevan jalat eri paria (no tietenkin vasen ja oikea). Eli oikea jalka on hallitseva: kurvaus ja väistöt aina oikealle, t-jarrutus vasenta laahaten, pitempi liuku oikealla luistimella jne.
Lienee vain harjoittelun puutetta, mutta paljon pitää vielä tehdä jotta tuon DP:n saisi edes alustavasti balanssiin. Vasemmalla jalalla sisäpuristus jää lyhyeksi tai oikeastaan se on vain sellainen sohaisu.Ei kai sisäpuristuksen tarvitse kovin iso kaari ollakkaan. Se on riippunee lantion ja jalan rakenteestakin. Ja siitä miten puristuksessa tarvittavat lihakset, jänteet, hermotukset ja sen sellaiset toimivat. Maaston rakenne - tasamaa, loiva myötäle, ylämäet - ja sen semmoiset vaikuttavat myös sisäpuristukseen.
Harjoitus se lienee tässäkin a ja o. Itse olen huomannut, että joka vuosi tapahtuu jonkinlaista kehitystä.
Joitakin hyviä harjoituksia http://www.nettracing.com/index.htm
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toiko Helen laivalastillisen vieraslajeja Suomeen?
Loviisan satamaan tuotiin laivalastillinen pähkinänkuoria Norsunluurannikolta Loviisan satamaan kiinnittyi vapun al1383413Elikkä Riikka Purra ei kannusta Suomea edes euroviisuissa
Sellaista on persujen "isänmaallisuus", oma kansa viimeiseksi ja ulkomaalaiset ensimmäisiksi. https://www.iltalehti.fi/792163Koulujen kesälomien siirto
Koulujen kesälomaa voitaisiin siirtää viikon verran. Se voisi olla hyvä kompromissi. Pääsiäsiseen voitaisiin lisätä muut1371835- 1281791
Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin
Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee271714- 1381385
Victoria-tytär, 16, vertaa Martina Aitolehteä ja Esko Eerikäistä: "Iskä on enemmän..."
Martina Aitolehti ja Esko Eerikäinen ovat ex-pari ja heillä on yksi yhteinen tytär, Victoria. Eerikäinen oli Huomenta Su1131285"UKRAINA HYÖKKÄÄ LATVIAN ÖLJYVARASTOON JA JUNAAN"!!!
"MATKUSTAJAJUNA SAI UKRAINALAISLENNOKEISTA VAKAVIA VAURIOITA"!!!541186Nainen, mistä johtuu että joskus et vain ymmärrä?
Älä sitä, älä tätä. Ei niitä varoituksia turhaan sanota. Älä laita sormeasi sirkkeliin. Älä hengaile sen murhaaja poruka1441065Yhä pyörit mielessä,
ja tällä kertaa huomasin yhden asian: Sinusta välittyi sellaista lempeyttä ja välittämisen tunnetta, jota ei voi unohtaa331027