on laskettavissa sen mukaan, minkä ikäinen hänen ajatuksensa on, niinhän sitä sanotaan, mutta...
- Ikä ja aika, eivätkö ne siis olekaan se elämän mittanauha?
- Aika, sitähän ei kuitenkaan voi muuttaa, sitä tulee joka sekuntti lisää.
- Aika ei tee sopimuksia, se lyö kaikki, se kurtistaa ja siirtää hiusrajoja, ihan miten sitä huvittaa.
- 20-vuotiaana ihminen on ratkaissut elämän arvoituksen.
- 30-vuotiaana hän alkaa ajatella sitä uudelleen.
- 40-vuotiaana hän toteaa sen mahdottomaksi ratkaista.
- 50-vuotiaan hän elää seniliyden parasta aikaa.
- 60-vuotiaana hän on käyttänyt kaksikymmentä vuotta nukkumiseen ja kolmisen vuotta syömiseen.
- 70-vuotiaana hän kysyy, mitä tapahtui?
- Elämä ei siis oikeastaan ole kovin pitkä, ehtiiköhän sen kuluessa kasvaa aikuiseksi?
- Jos, niin milloin ihminen on aikuinen, millainen on rehti aikuinen ihminen?
Juhannusterveisin, vaikka käviskin niin, että "Onni yksillä, kesä kaikilla" !
ihmisen ikä
23
1267
Vastaukset
- Maalaismies*
Olisi somaa, jos elämän voisi latoa tuohon kaavaan, noin kuin sen teit. Mutta kun se menee toisin. Tarjoamasi kaavan mukaan minun pitäisi kysyä "- 70-vuotiaana hän kysyy, mitä tapahtui?" Olen kohta 75. Ei se noin mene. Minä tiedän mitä tapahtui. En minä sellaista kysy. Minä kysyn, mitä tulee tapahtumaan. Jos on elänyt näin kauan, katsoo aina edelleen tulevaisuuteen.
Siitähän nuoret meille vanhoille ovat kateita. Me tiedämme yhden asian enemmän, mutta sitä emme kerro.kuinka viisas sinusta vielä voikaan tulla.
Turha niitä viisauksia on nuoremmille jakaa, ei heillä kuitenkaan ole aikaa ihan oikeasti kuunnella. Sitä paitsi, jos he ovat kyllin nuoria, he tietävät tietävänsä jo kaiken. ;)
Aurinkoista juhannusmieltä - vaikka sadekuurojen alla!- sirkku:)
Olet viisas mies, Maalaismies*! Noin sen pitäisikin mennä, mutta meidänkin lähipiirissämme elää aivan liian paljon 70-vuotiaita, joiden mielestä elämä on jo eletty. Sääli.
Äitini on nyt 75-vuotias, ja on pirteä kuin - niin kuin linnun äidin sopiikin - peipponen! Ainoa asia, mitä häntä en uusista asioista saa inostumaan, on tämä tietokoneen käyttö - ja nettiyhteydet! Vielä enemmän sääli, koska tiedän, että hän 40 vuotta leskenä ja yksin oltuaan olisi innokaskin juttelija täällä, jos suostuisi vain opettelemaan tietokoneen käyttöä!!! Hullua joskus tämä maailman meno. Mumma läjää Rubikin kuution alle kahdessa minuutissa, mutta ei ole kiinnostunut tietsikan käytön opettelemisesta!
Ja P.S. Kasaan minäkin sen Rubikin kuution tuohon aikaan, ja aion pitää huolen siitä, että teen sen loppuikäni! Shakkia pelaamme myös. Myös sanaristikkojen ratkomisessa hän on haka, kuten joissakin korttipeleissäkin. Ikä lukemissa on ihmeellinen ilmiö... Äitinikin katsoo vielä kauas tulevaisuuteen...!
- angi
Olen kovasti elämää nähnyt kuten kaikki minun ikäiseni. Kokemukset ovat niitä jotka kasvattavat ja tekevät aikuisen. Luonteet ratkaisevat myös. Sellainen henkilö joka pelkää vanhentumista, niin hän ei tule koskaan aikuiseksi.
Numeroissa jos laskemme kuinka pitkä elämämme on niin voimme ottaa metrin mitan käteemme ja katsoa missä siinä on 50cm jos olet 55 niin paljonko on sataan jäljellä? Jos suvussasi on 100 vuotiaita niin olet onnellisessa asemassa. Minä en ainakaan kuulu näihin onnellisiin meillä ei ole yhtäkään satavuotiasta. Joten ei ihme jos tänään on harmaa pää, sekä elämänvuosia jäljellä noin 30..Mikä aika se on? Ei siis mikään. Onneksi ihminen vanetessaan ei muista näitä asioita ajatella.Jos muistaa elää tätä hetkeä, ei tarvitsekaan miettiä vanhenemista.
Kun sitten joskus kokee kylliksi eläneensä, saattaa käydä niinkin, että jossain vaiheessa alkaa suuremmalla mielenkiinnolla odotella elämän päättymistä kuin ikään liittyviä uusia virstanpylväitä.- Pikkupoika
Minun mielestäni ihmisellä on jonkinlainen kehitysvietti loppuun asti. Ei sitä milloinkaan ole valmis tai edes aikuinen. - Vaikka ikää on jo vaikka muille jakaa, niin en minä vieläkään tunne itseäni aikuiseksi.
Joskus tuntuu siltä, että nykyisin lapset menettävät lapsuutensa ja heistä tehdään "nuoria". Sitten se "nuoruus" jatkuu keski-ikään asti. Minusta näyttää, että aikuisuus siirtyy yhä kauemmaksi ja kauemmaksi. - angi
optimisti-orvokki kirjoitti:
Jos muistaa elää tätä hetkeä, ei tarvitsekaan miettiä vanhenemista.
Kun sitten joskus kokee kylliksi eläneensä, saattaa käydä niinkin, että jossain vaiheessa alkaa suuremmalla mielenkiinnolla odotella elämän päättymistä kuin ikään liittyviä uusia virstanpylväitä... Olen onnellinen että olen saanut elää näinkin vanhaksi ja olen saanut seistä omilla tolpillani jo kahdeksankymmenen vanhaksi. Nyt olen joka päivä valmis muuttamaan tuntemattomaan. Minulla ei ollut siihen mitään lisäämistä. Äitini ei ole istunut kotona ja pyöritellyt sormiaan.
- Maalaismies*
Olen päässyt niin pitkälle etten neuvo enää ketään. Viisas lapsenlapseni hymyili ymmärtävästi, kun sanoin hänelle ettei minulla ole yhtäkään viisautta hänen elämänsä tielle.
Sanoin hänelle hänen olevan niin viisas siksi, että minä olen hänen isoisänsä. Geenit nääs. Ja tiedättekö, tämä tyttö hymyili. Minä näin, että hän eli uutta aikaa. Näin, että hän rakasti minua menneenä, vähän ihmeellisenä ilmiönä.- Pirre*
oli sen merkki että tyttö oli samaa mieltä ukin kanssa, jos ei ääneen nauranut...? :)
- Maalaismies*
Pirre* kirjoitti:
oli sen merkki että tyttö oli samaa mieltä ukin kanssa, jos ei ääneen nauranut...? :)
Tietenkin sitä ihmettelee, että onko tämä tyttö minun lapsenlapseni, joka on niin lahjakas, joka pääsee ensi hakemallaan maan parhaaseen oppilaitokseen. Ymmärtäisin minä senkin (luulisin), jos ei pääsisi. Ymmärtäisinkö, jos sortuisi huumeisiin? En tiedä. On helppo hymyillä, kun kaikki sujuu parhain päin. Entä jos ei?
Luulen, tiedättekö, luulen etten tiedä mitään. - Pirre*
Maalaismies* kirjoitti:
Tietenkin sitä ihmettelee, että onko tämä tyttö minun lapsenlapseni, joka on niin lahjakas, joka pääsee ensi hakemallaan maan parhaaseen oppilaitokseen. Ymmärtäisin minä senkin (luulisin), jos ei pääsisi. Ymmärtäisinkö, jos sortuisi huumeisiin? En tiedä. On helppo hymyillä, kun kaikki sujuu parhain päin. Entä jos ei?
Luulen, tiedättekö, luulen etten tiedä mitään.kilttiä lasta on helppo rakastaa, mutta annahan kun oikein kivestää, niin silloin se rakkaus vasta punnittaisiinkin..
Hylätä ei lasta saisi, vaikka tulisi mikä, vaikka sitten huumeiden käyttäjä.
******************************
Onnittelut lapsenlapsen menestymisen johdosta.
Kyllä siitä kunniaa kuuluu ukillekin..:)
Hyvää juhannusta.
- Violace
Kun olin nuori, pidin yli viisikymppisiä täysin vanhoina ja kalkkiksina. Jotenkin vuosikymmenien edetessä mielipiteeni on ns. vanhoista hieman muuttunut. Onko ajatukseni tai tunteeni muuttuneet vuosikymmeniä vastaavasti? - Ei, sillä maalaismiehen tavoin katson optimistisesti eteenpäin lähes nuoruuden aikaisella innolla. Elämän tuomista kolhuista huolimatta ihmismieli on onneksi rakennettu uskomaan parempaan huomiseen iästä huolimatta. Hyvää ja lämminhenkistä Juhannusta kaikille kunnon keskustelijoille!
- muoriska
ja kiitos samoin!
Sekä juhannusta että rohkeata matkaa eteenpäin.
Meistä kullakin on kovin erilainen elämän taival: joku joutuu lähtemään kovin nuorena. Tautiin, tai liikenneonnettomuudessa kaksikymppisenä.
Toinen taas pilkkoo saunapuita ysivitosena. Ja ihmettelee maailman menoa.
Siksi minusta on outoa, että niputetaan ihmiset sen mukaan, milloin ovat sattuneet syntymään.
Ihan yhtä olennaista lienee, milloin sattuu kuolemaan.
Eli kovin vähän olennaista. Itsekin tunnen olevani vasta aikuisuuden kynnyksellä. Tai ehkä jo aikuinenkin: enää ainakaan ei kukaan yritä pompotella minua... - 60-luvulla
kun Rollarit haastattelussa taisivat sanoa mieluummin kuolevansa kuin vääntävänsä rokkia viisikymppisinä. Vain yksi heistä piti sittemmin sanansa, toiset junnaavat vielä eläkevaareinakin. Olkoon esimerkkinä arvojen muuttumisesta.
- sirkku:)
Hauskaa oli lueskella 'listaustasi', mutta hauskaa oli lueskella myös muiden kommentteja listaukseesi! Miten monet - etenkin kommenteista - osuivatkaan minunkin osaltani lähes kohdalleen...!;) Pitäisiköhän jokaiselle antaa kiitokseni erikseen...?;))
Lähes kaiken muun olen valmis 'allekirjoittamaan', mutta juuri tuota, mikä liittyy omaan ikääni, en allekirjoita. 50-vuotiaan kohdalla oli maininta 'elää seniiliyden parasta aikaa'. Seniiliys = vanhuudenheikkous, vanhusmaisuus, vanhuus. En allekirjoita! Olen syksyllä tuon maagisen 50 täyttänyt, ja minun on pakko sanoa, että elän elämässäni aikaa, jonka sinun listauksesi mukaan voisin sijoittaa tuonne 30 vuotta täyttäneiden kohdalle; olen alkanut ajatella elämääni uudelleen, mutta paljon, paljon voimakkaammin kuin 30-vuotinaana! Olen alkanut siis ajatella elämääni uudestaan, mutta eri tavalla kuin 20 vuotta sitten. Ymmärtääköhän kukaan...?;) Ajattelen siis kaiken uudestaan, mutta täysin eri tavalla kuin silloin aikoinaan... Kuitenkin, joskus jopa nytkin, viisikymppisenä, mietin menneitä... paljonkin... Joko se tapahtui? Onko kaikki kiva jo ohi? E-hei! En halua ajatella niin! Mietin paljon myös nykyisyyttä ja - tulevaa! Aatokseni siis vain joskus kiertävät kehää... Kakarahan minä vielä olen!;))
Moni teistä on sanonut niin viisaasti, että täytynee lukea kaikki kommentit vielä yksi kerrallaan... ja, jos mahdollista, uusin silmin, korvin ja... aatoksin...!;) - 50 ja risat
minä ylipäätään mitään ymmärrän, vaikuttaa siltä, että olette jo aika lailla aikuisia. Upeita kommenteja, olen aivan sanaton, ainaskin toistaiseksi !:)
- sirkku:)
...nuolaise ennen kuin tipahtaa...!;)
En ainakaan minä ole vielä ennättänyt kaikkiin kommentteihin perehtyä kunnolla! Pelkään, että perehdyttyäni niihin aidosti tunnen itseni vieläkin kakarammaksi kuin äsken...!;))
P.S. Mikä on oma ikäsi - henkisesti...???;)
- TR.maalariN
Voivatko ajatukset olla muun ikäisiä kuin mitä itse on? ... Kuvittelemme mielellämme, että hallitsemme tavan lapsenomaiseen ajateluun vielä aikuisinakin, mutta oikeasti olemme ikämme vankeja siinäkin... wannabelapsia ollessamme leikkimielisiä ja yrittäessämme ihmetellä lapsen tavoin.
Elämänkokemuksemme kuvittelemme tehneen meistä ikivanhoja ja kuvittelemme kokeneemme jo kaiken... Annamme väsymykselle ja alakulolle tai katkeruudell jota koemme nimeksi elämänkokemus..
Varmaankin vain keski-ikäinen voi kokea olevansa satavuotias *hymy*
Tänään, asettamalla itselleni tarkan aikarajan, kuvia tehdessäni siten, että minulla oli yhden kuvan työstämiseen käytettävissäni aina vartti, hukkasin ajan, koska asettamani tehtävä vaati sataprosenttista keskittymistä... oli kuin olisi pelannut pikashakkia... Keskittyminen sai ajan tuntumaan loputtomalta, varttiin mahtui kokonainen värien ja muotojen maailma!
Tein tuohon tapaan kuusi kuvaa tunnin rupeamissa... vartin lepotauko mukaan laskettuna.
Kokemani takia, koko loppupäivä on tuntunut käsittämättömän pitkältä... koska tuohon kahteen tuntiin mahtui... eläistä niin paljon.
Aika ja ikä ovat,näennäisyydessään, käsittämättömän typeriä suureita.- sirkku:)
...suureitahan ne ovat. Aika ja ikä. Niin monessa suhteessa...
Aika ja ajan kulkeminen. Aika kulkee... Halusimmepa sitä tai emme...
Sinunkin kommentissasi allekirjoitan lähes kaiken. Aivan alkua kirjoituksestasi en allekirjoita...! Minun työni liittyy suunnitelmiin, väreihin, kirjoittamiseen, kokeiluihin - ja taas väreihin, testailuihin, vertailuihin, kokeilukappaleisiin, kirjoittamiseen - ja taas uudelleen suunnitelmiin, väreihin, kirjoittamiseen... Kaikki tuo kuuluu työnkuvaani. Aika tekemälleni työlle on usein rajattu. Silloin usein juuri tunnenkin itseni riittämättömäksi, mutta en vanhaksi! Ihanteellisin siis työtilanteeni minulle on silloin, kun saan tehdä kaiken tuon omaan tahtiini - asettamatta minkäänlaisia aikarajoja itselleni! Silloin ei ikäni ajatteleminen - kuten ei ajan kuluminenkaan - tulisi mieleenikään; silloin nautin työstäni niin paljon! - Pirre*
sirkku:) kirjoitti:
...suureitahan ne ovat. Aika ja ikä. Niin monessa suhteessa...
Aika ja ajan kulkeminen. Aika kulkee... Halusimmepa sitä tai emme...
Sinunkin kommentissasi allekirjoitan lähes kaiken. Aivan alkua kirjoituksestasi en allekirjoita...! Minun työni liittyy suunnitelmiin, väreihin, kirjoittamiseen, kokeiluihin - ja taas väreihin, testailuihin, vertailuihin, kokeilukappaleisiin, kirjoittamiseen - ja taas uudelleen suunnitelmiin, väreihin, kirjoittamiseen... Kaikki tuo kuuluu työnkuvaani. Aika tekemälleni työlle on usein rajattu. Silloin usein juuri tunnenkin itseni riittämättömäksi, mutta en vanhaksi! Ihanteellisin siis työtilanteeni minulle on silloin, kun saan tehdä kaiken tuon omaan tahtiini - asettamatta minkäänlaisia aikarajoja itselleni! Silloin ei ikäni ajatteleminen - kuten ei ajan kuluminenkaan - tulisi mieleenikään; silloin nautin työstäni niin paljon!ajoiksi niin paljon, jos aikaa olisi rajattomasti? Pieni tressi, ainakin minulle on hyväksi - muuten voisin erehtyä löysäilemään ja sitten tulisi se viimetippa.. toki tarpeellinen joskus.:)
- sirkku:)
Pirre* kirjoitti:
ajoiksi niin paljon, jos aikaa olisi rajattomasti? Pieni tressi, ainakin minulle on hyväksi - muuten voisin erehtyä löysäilemään ja sitten tulisi se viimetippa.. toki tarpeellinen joskus.:)
jälleen kerran niin sopivaan saumaan kysymyksesi heittää..?;)
Ei. En osaisi. Ehkä. En tiedä. Työni on sellaista, että teen töitä sekä toimeksiantajille että itselleni, joten lähes aina se deadline pukkaa päälle!
Mutta... Jos ajatellaan niin, ettei mitään deadlineja olisi olemassakaan, ajattelisin kuitenkin ehkä, että omatkin työni jotka saan tehtyä, tietävät minulle sitä leipärahaa, niin että todennäköisesti kuitenkin paiskisin vastaavasti juuri niitä hommia enemmän kuin nyt. Ymmärrätkö...?;)
Paineet päällänsä siis koko ajan. Nyt olen yrittänyt tehdä hommia siihen malliin, että edes juhannuksena pääsisin hiukan rentoutumaan, mutta jos vain kotona juhannuksen olen, teen töitä kuten arkisinkin. Työni kuitenkin - kai onneksi - on sellaista, ettei se tekemällä lopu; päinvastoin...!;) Mitä paremmin ja ahkerammin työtä teen, sitä enemmän sitä minulle annetaankin... - harrastajan
Pirre* kirjoitti:
ajoiksi niin paljon, jos aikaa olisi rajattomasti? Pieni tressi, ainakin minulle on hyväksi - muuten voisin erehtyä löysäilemään ja sitten tulisi se viimetippa.. toki tarpeellinen joskus.:)
vaikkapa kirjoittajaharrastajan tunnistaa siitä että hän odottaa inspiraatiota ja tekee sitten joskus jotakin jos mitään. Ammattilainen sen sijaan tuottaa määrätyt sivunsa joka päivä innoituksesta huolimatta, ja jos kerta kaikkiaan tökkii, käyttää ajan muuhun hyödylliseen kuten tietojen hankintaan, uusien töiden luonnosteluun yms.
- 50 ja risat
niin rehdisti ja viisaasti ootte kirjoitelleet, että mitäpä tässä enää muuta... taidetaanpa sisimmässämme olla sellasii ikuisesti tulevaisuuteen katsovia aikuisii pienii tyttöi ja pikkupoikii koko elämän ajan. Hienoa, että ootte olemassa !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1381329
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä39916Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad35661- 14600
Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46597Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä26588- 25565
Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30557Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver17553Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17523