Kirjolla -sarjan kakkoskausi

Assina on tosi antoisaa katsoa muiden neuroepätyypillisten
todellista (ei-sepitettyä) elämää.

Eilen tullut Kirjolla -sarjan kakkoskauden eka jakso tulvi
minulle tuttuja asioita keräilyvimmasta pelkojen ja häpeän kautta
saavutuksiin vahvuuksien alalla.

Vilhelmiina elää abivuotta ja hänen keräilykohteenaan
on mm. kaikki Kekkoseen liittyvä tieto ja fanituotteet
korviksia ja sukkia myöten. Hän kertoo sosiaalisesti aktiivisena
kohdanneensa sen yleisen neurotyypillisen enemmistön reaktion,
että "ei sulla voi olla autismia". Normaali enemmistö elää
autismikirjon suhteen yhä aika harhaisissa kuvitelmissa.
Tällaisia seurantareality-ohjelmia todella tarvitaan,
jotta myös autismikirjon ulkopuolelle syntyneelle enemmistölle
annettaisiin mahdollisuus kohdata todellista kirjoltaan laajaa
autismin sisäavaruutta ja sen lukemattomia ilmenemismuotoja.
Vilhelmiina sanoo viisaasti: "Autismi ei ole heikentävä tekijä,
se tekee vain hyvällä tavalla erilaisen."

Micon "ekkona" (erityiskiinnostuksenkohteena) ovat vaatteet.
Se ilmenee tyypillisesti himona kerätä kaiken asiaan liittyvän.
Mico on kokenut diagnoosin samalla lailla kuin minä,
suurena helpotuksena. Vihdoinkin on selitys sille, miksi voi
"romahtaa pienestä asiasta". Mico keräilee virtuaalilemmikkejä
ja käyntikortteja ja on päässyt opiskelemaan vaatealaa
kahteenkin korkeakouluun.

Leena on hänkin aivan ainutlaatuinen tapaus. Hän on äiti.
Hän puhuu autismikirjosta osuvasti "rinnakkaistodellisuutena".
Hän tekee tatuointeja ja taidetta monella tavalla. Sitten hän vielä
ällistyttää näyttämällä kirkkaita mitalejaan. Hän on mm.
saavuttanut vuonna 2019 brasilialaisessa jiu-jitsussa
valkovöiden MM-kullan.

Topi, jonka uniikki puhetapa tuli tutuksi jo Kirjolla -realityn
ekalta kaudelta, paiskoo taas elämänmyönteisiä aforismejaan.
"Arki on ihmiselämän perusta. Herää, syö, mene töihin. Jos sinä
pystyt löytämään onnea siitä, tulet olemaan aina onnellinen."
Topi paljastuu aikuispulkkailun uudisraivaajaksi. Hän julistaa:
"Jos aikuisena oleminen on sitä, että tulee turtuneeksi
jääsydämeksi ja unohtaa lapsuuden yksinkertaiset fyysiset
nautinnot niin silloin aikuisuus on yliarvostettu asia."

Helena Bäckman ja Milla Karrasch, onnittelut Kirjolla-realityn
ohjauksesta ja käsikirjoituksesta! Onnittelut koko tiimille!

Lopuksi vielä hyvä uutinen:
Koko Kirjolla -realityn kakkoskausi on jo kokonaan
katsottavissa ylen areenassa:
https://areena.yle.fi/1-66195516

Assina en malttanut olla katsomatta Kirjolla -realityn
kakkoskauden kakkosjaksoa etukäteen areenasta.

Siinä on sosiaalisesti aktiivisen Vilhelmiinan penkkari-irrottelua,
Leenan itkettävän liikuttavaa puhetta koulukokemuksistaan ja
yhden pelastavan ihmisen suuresta myönteisestä vaikutuksesta
koko hänen loppuelämäänsä. Micon kautta pääsemme vilkaisemaan
trans-autismin ja muunsukupuolisuuden arkitodellisuuteen.
Topin kautta pääsemme katsomaan myös penkkarihulinaa ja
karkkien heittelyä ja täytyy sanoa, että assina koen innostavana
sen, miten hyvin Topi on oppinut olemaan häpeämättä
omia erityisinnostuksiaan.

Puheenaoleva kakkosjakso tulee ensi maanantaina tv2 klo 21,
uusinnat aina seuraavana sunnuntaina.
Ylen areenasta kaikki jaksot voi katsoa vaikka heti.

Tässä tarkennettua infoa neuroepätyypillisyydestä
kiinnostuneille:

Kirjolla -realityn kakkoskauden jaksojen uusinnat tulevat
sekä torstaisin tv1 klo 20
että sunnuntaisin tv2 klo 20.

Jaksoja on kaikkiaan 8.
Tänään torstaina 31.10. uusitaan ykkösjakso tv1:ssä klo 20.

Ylen areenassa katsottavissa jo kaikki jaksot:
https://areena.yle.fi/1-66195516

Kirjolla -realityn kakkoskauden kolmosjakso tuli juuri
katsottua ylen areenasta. Kiitos Micolle, Topille,
Vilhelmiinalle ja Leenalle!

Mico on trans-autisti, jonka kuultuaan moni sanoo:
SIIS MITÄ!!?? Hänen kihlattunsa on Aki. Puhuvat
autismikirjoisuuden haasteista eli rajoitteista, mm.
toiminnan ohjauksen ongelmista ja arjen sujumisesta,
jota pitää joka kerta ajatella, kun autismikirjoisille
aivoille on vierasta normaali arjen sujuvuus.
Mico katkaisi välit äitiinsä 4 vuotta sitten.
Ilmeisesti äidille lapsen trans-autismi oli jotain
täysin muuta kuin mitä hän oli lapsestaan odottanut.
Näin voi käydä, kaikki eivät kertakaikkiaan sovi
normiodotuksiin ja normimuottiin. 12-vuotiaana
kaverin mielestä Micon autismi oli "liian
lapsellista" eli häntä ei hyväksytty omana
todellisena itsenään. Mutta Mico tajusi, että
hänen ei pidä lähteä maskaamaan eli tekeytymään
miksikään epäaidoksi.

Topi ja siskonsa Sointu tulevat hyvin keskenään toimeen.
Suunnittelevat yhteistä Madridin matkaa.
Topilla on samoja pelkoja kuin minulla: kauhistuttaa
ajatella, jos ulkomailla lompakko tai känny katoaa.
Topin 30-vuotisjuhlat lähestyvät. Valitaan musiikkia
ja Topi aina nopeasti kävelevänä liikunnallisena
ihmisenä väläyttää hurjia tanssiliikkeitään.

Vilhelmiina laittaa äidin kanssa ruokaa.
Uniikki "Sisko"-kissa kiipeilee olkapäällä.
Autismikirjoisena ymmärrän täysin, kun
Vilhelmiina kertoo pitävänsä tilanteesta,
jossa on "ihan omaa eikä muita ihmisiä".
Samoin osaan samastua siihen, kun ei
halua mennä kaikkiin pikkujouluihin -
eikä jatkoille vaan nukkumaan! Erityisen
autismikirjoista on Vilhelmiinan kuvaus
siitä, että toisen lapsen luona halusi vain
leikkiä hänen uusilla leluilla eikä niinkään
olla hänen kanssaan.

Leena pohdiskelee äitiyttään tyyliin "Jos mä
olisin tiennyt...". Miten moni autismikirjoinen
olisikaan halunnut tietää kirjolla olostaan
paljon aikaisemmin kuin se tapahtui!
Miten yksin autismikirjoiset äidit yhä
helposti jäävät! Ainoa tuki tulee itseltä!
Autismikirjoisen lapsen paras äiti on
sellainen, jolla on omakohtainen käytännön
kokemustieto siitä, mitä kirjolle syntyminen
ihmiselle merkitsee. Se äidin kokemustieto
antaa lapselle korvaamatonta turvaa ja
yhteistä tunnekieltä.
Leena kertoi edellisessä jaksossa, ettei
voisi pärjätä monessakaan työpaikassa.
Se pohdiskelu kolahti minuun. Tajusin,
että työelämässä minulla on ollut suuri
onni. Pisin työpaikkani on ollut minulle
erityiskiinnostava, tosi sopiva ja antoisa
- ja mikä tärkeintä - sosiaalista vetäytymis-
taipumustani ei katsottu liian kieroon.
Se työpaikka antoi taloudellisen itsenäisyyden
ja sain räätälöidä kaikesta vapaa-ajastani täysin
omien halujeni ja erityiskiinnostuksenkohteideni
mukaisen. Olisipa kaikilla kirjolle syntyneillä
sellainen työpaikka!

Olen tykännyt katsoa tuota sarjaa.
Se antaa oikeasti käsityksen siitä, että autistitkin ovat sydämellisiä, ihania ihmisiä, vaikka elämässä on haasteita.
Mitä enemmän saa tietoa erilaisuudesta, sen helpompaa on ymmärtää. Ihmisillä pitäisi enemmän olla tahtoa saada sitä tietoa, niin yleinen puhe ei olisi useinkaan niin " tuomitsevaa ".
Jokaiselle ihmiselle on annettava mahdollisuus olla ja elää sellaisena kuin hän on.
Rikolliset nyt asia erikseen, vaikka toki ihminen voi muuttua, siihenkin olisi hyvä olla mahdollisuus.

Kirjolla seurantarealityn kakkoskauden jakson 4/8
katsoin eilen ja nyt ylen areenasta uudestaan.

Assina tunnistaa heti tiettyjä asioita muita asseja
seuratessaan. Tunnistaa stimmailut, epäröinnit ja
tietyn joustamattoman kiinnipitämisen oikeudestaan
olla aivoiltaan juuri niin autistinen kuin todella on.
Se on perusoikeus ja autistilla olisi päässä vikaa, jos
siitä ei pitäisi kiinni.

Topi tutustuu seinäkiipeilyyn ja huomaa, miten paljon
se vaatii sormilta. Topin ystävä Eemeli nauttii Topin
vilpittömästä innostumisesta. Topi imitoi 98-vuotiaan David
Attenborough'n puhetapaa, David on erityiskiinnostunut
luonnosta ja eläimistä enkä ihmettelisi, jos hänelläkin
olisi AS. Lopuksi Topi lähtee Sointu-siskonsa turvallisen
osaavassa seurassa Madridiin. Lentoonlähtö herättää
pelon tunteita.

Vilhelmiina on nerokkaasti huomannut sen, että kynnet
ovat aina mukana ja niitä voi käyttää stimmaukseen.
Niinpä hän menee kynsitaiteilijalle ja kynsiin tehdään
stimmailuun eli rauhoittavaan räpläilyyn ja nypistelyyn
sopivia rakennekohoumia geelillä, joka kovetetaan
UV-lampun alla. Lopuksi Vilhelmiina yllättää sooloartistina.
Hän laulaa ja soittaa hienosti kitaralla omaa sävellystään ja
sanoitustaan.

Mico ei vielä yläasteella tiennyt olevansa autisti. Se
aiheutti hämmennystä varsinkin halussa löytää kumppani.
Limingan taidekoulusta löytyi Aki, joka on kyllin
samalla aallonpituudella, koska hänellä on sekä
autismi että adhd. Mico sanoo, ettei ainakaan haluaisi
seurustella neurotyypillisen kanssa, koska "jos mä
suoraan sanon niin siinä on kaikkee sellaista tyhmää
ylimääräistä hömpötystä". Minä assina näen ja koen
neurotyypilliset samoin.

Leenalla on menossa näyttelyn rakentaminen ja hän
pohtii elämän kaoottisuutta. Hän tietää, että vain
noin 9 %:lla autisteista on pitkä parisuhde. Hän sanoo
"vihaavansa toisen ihmisen käytöstapoja". Juuri
käytöksessähän eri neurotyyppien erot selvimmin näkyvät.
Sekä neurotyypillisillä että autismikirjoisilla on omat
rutiinit, jotka eroavat toisistaan ja kumpuavat suoraan
aivotoiminnan pysyvistä eroista. Leena sanoo parisuhteensa
toimivan parhaiten kuin "rinnakkaisilla raiteilla". Liian samoilla
raiteilla puuskuttaminen johtaisikin junaonnettomuuteen.

Tämä kakkoskausi on tylsä. Ainoa mielenkiintoinen on Topi.
Muut ovat liian tavallisia, aivan kuin se ykköskadella ollut väsynyt tyttö.
Topin osuudet menevät joka jaksossa turhan nopeasti ohi. Topia ja siskoaan voisi katsella koko jakson ajan, muut ovat turhia.

Kirjolla -realityn kakkoskauden jakson 5/8 katsoin tänään
ylen areenasta - ja katsoin sen myös tv:stä.

Jaksossa puhutaan mm. MASKAAMISESTA (engl. masking).
Sillä tarkoitetaan omien, negatiivista palautetta saaneiden
toimintatapojen ja piirteiden peittelyä matkimalla muiden toimintaa.

Mico sanoo, että koska muut eivät aina osaa käsitellä autismia niin
joskus maskaaminen on turvallisuuskysymys.
Leena toteaa, että maskaaminen voi toimia suojakuorena mutta
se voi olla myös niin työlästä itsensä piilottamista, että se voi
syödä kokonaisen viikon energiat.
Topi sanoo, että myös autismikirjon ulkopuolella elävät voivat
maskata tyyliin "otanpa feikkihymyn, jotta minusta pidetään".
Vilhelmiina määrittelee maskaamisen autististen piirteiden
peittelyksi, joka helpottaa sosiaalisia tilanteita. Hän tietää
kokemuksestaan, että näytteleminen on helpompaa kuin
maskaaminen, koska näytellessä tietää, että "se en oo mää".

Mico valmistelee asua Arctic Pride -tapahtuman muotinäytökseen
sateenkaariystäviensä kanssa, joilla on yhteinen kieli ja
samanlainen huumorintaju. Arctic Pride on Rovaniemellä
vuosittain järjestettävä tasa-arvon ja moninaisuuden juhla,
joka rakennetaan vapaaehtoisvoimin, puhtaasta halusta
rikastuttaa kaupungin kulttuurielämää ja nostaa LHBTQI-
eli sateenkaari-ihmisten teemoja esille.

Leenaa ahdistaa parisuhdeillalliset, joihin hän ei voi osallistua
omana itsenään. Assina ymmärrän täysin sellaisen tilaisuuden
ahdistavuuden. Silloin jos autistina joutuu maskaamaan ja
keksimään valkoisia valheita, on ehdottomasti väärässä
seurassa. Leena tietää omaavansa taiteellista potentiaalia ja
kärsii tilanteesta, jossa muut ovat häneen epätyytyväisiä
sellaisessa asiassa, mitä hän ei voi muuttaa. Tuo kuuluu
autismikirjoisen elämän perusdilemmoihin. Leenan ystävä
Annika muistuttaa viisaasti siitä, että vaikka neuroepätyypillisyys
ja sateenkaari-ihmisyys eivät ole yleisiä niin ne ovat silti
normaaleja.

Topi on koko jakson ajan Sointu-siskonsa kanssa Madridissa.
Espanja on "siestamaa", jossa Topilla ei ole helppoa, koska
hän rakastaa tarkassa aikataulussa pysymistä. Topi hoitaa
ulkomaillakin esimerkillisesti fyysistä kuntoaan, hän lähtee
juoksemaan kaduille ja puistoon. Hän on nähnyt yli 10700
elokuvaa ja ostaa kolme hienoa leffaposteria. Kuulemme
häneltä myös topimaista elämänviisautta:
"Hyväksyminen että maailma ei odota sinua, muut maailman
ihmiset eivät tunne sinua, eivät ole sinä, eivät kuuntele
vaatimuksiasi, sen perusasian ymmärtäminen on tärkeää,
että pystyy olemaan osana maailmaa ja ihmiskuntaa."

Vilhelmiina on juuri saanut ajokortin ja huomaa, että ajo
sujuu hyvin, jos muistaa ottaa adhd-lääkkeen. Hän näyttelee
Tukka-Teatterissa nauttien täysin siemauksin. Samalla on
menossa yo-kirjoitusten loppusuora ja hän pohtii
mahdollisuuksiaan päästä armeijaan. Opiskelijapiireissään
hän on rehellisesti kertonut erilaisuudestaan ja siitä, että
tarvitaan monimuotoisuutta. Niinpä opiskelijavaaleissa
hän onkin suosituin ääniharava.

Koko kakkoskauden kaikki 8 jaksoa katsottavissa
ylen areenassa:
https://areena.yle.fi/1-66195516

Katsoin juuri ylen areenasta Kirjolla 2/6, joka
tulee tänään tv2 klo 21.
Jakso on kuin värikäs matka toiseen maailmaan.
Assina koin siinä paljon tuttua, vaikka oltiin
lähes eksoottisissa paikoissa kuten Espanja ja
Rovaniemi.

Trans-autisti Micon vaatesuunnittelijan taidot olivat esillä
Arctic Pride -tapahtumassa. Micolla oli korvakoruna pieni
testo-pullo. Trans-ihminen Henri toimi mallina.
Pride -tapahtumat ovat vapauttavia kokemuksia kaikille
muille paitsi ableisteille, jotka sulkevat osan todellisuudesta
ymmärryskykynsä ulkopuolelle ja perustelevat sitä niin, että
se on muka "kyvytöntä ja huonoa epänormaaliutta".
Micolle sateenkari-tapahtumat ovat tärkeä muistutus siitä,
että "me ollaan täällä vielä". Mico ystävineen viljelee
hulvatonta sukupuolihuumoria. Autisteissa on paljon
sukupuolista moninaisuutta ja rakkauden variaatioita.
Se ei mahdu niiden kaaliin, jotka ovat toksisia telaketju-
normaaleja eli niitä, jotka eivät näytä olevan sinut edes
oman normaaliutensa kanssa.

Topi ja Sointu-siskonsa kiertelevät Madridin ihmispaljoudessa.
Sointu Orvokki Borg tutkii, mitä hänen nimensä on espanjaksi.
"Acorde Violetta Castillo"! Topi etsii englanninkielistä
japanilaista manga-sarjakuvaa maasta, joka on läpeensä
espanjankielinen. Sointu ihmettelee mangan pervoja
naishahmoja. Topi tietää, että sillä on nimi "pervocore".
Istahtavat ihmisten joukkoon kivirapuille dippaamaan suklaata.
Topi sanoo: "Miksi ihmiset tarvitsevat muita ihmisiä, kun on
olemassa suklaata!"

Leena osallistuu taidenäyttelyyn ja hän on vähän kauhuissaan ja
hyvin itsekriittinen. Se on vähän outoa, sillä hän on saanut aikaan
todella sairaan hienon teoksen! Leenan ystävä Annika yrittää
puhua hänelle järkeä. Leena on tietoinen siitä, että autismikirjoa
ei voi hoitaa mutta tietoisuus siitä, millainen on, antaa avaimia
hyvään itsetuntemukseen, hyvään tulevaisuuteen ja siihen
kuinka kannattaa kokea itsensä suhteessa ympäröivään
yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.

Sosiaalisesti hyvin aktiivinen abiturientti Vilhelmiina palaa
lapsuudenkotiinsa haravoimaan ja muistelemaan aikaa, jolloin
äiti leikkasi hänelle vähän liian lyhyen tukan. Hän pelaa
vanhempiensa ja veljensä kanssa hihitellen trivial pursuita.
Hyväntuulinen lautapeli-perhe! Ayda-äiti kertoo, että
yläkoulussa Vilhelmiina alkoi kuormittua ja väsyä. Niinä
aikoina Vilhelmiina jo sanoi: "En ole tavallinen nuori".
Hän oli oikeassa ja sai autismikirjo-diagnoosin, joka oli
suuri helpotus, kun vihdoin sai nimen omalle ololleen.

Tykkään tästä kakkos kaudesta kun tässä jotenkin enemmän selitetään autismia, sen haasteita. Ja kiva että täällä kommentoidaan ihan kovastikin välillä, kun välillä ihmiset kirjoittaa todella rumasti. Onneksi neyrotyyppi- dokumentin keskustelu poistettiin, oli hirveitä kommentteja, samoin ihmettelen Nepsyt sarjan aikana ollutta keskustelua täällä, kuinka paljon ihmiset kirjoittavat todella tietämättömästi ja rumasti. Onneksi näitä on nyt esillä, että joku ehkä oppii jotain uutta.

Autismi 4/2024 -lehdessä on hyvä haastattelu Micosta.
Kirjoittanut Helin Vesala.
Mico:
"Autismi- ja adhd-diagnoosit toivat tietynlaista
rauhaa ja armollisuutta itseä kohtaan."
"Itsensä hyväksymistä on pitänyt opetella
ajan kanssa."
"Kodinhoidollisissa asioissa on vaikea aloittaa."
"Kun pääsin pois huonoista ihmissuhteista, olen pystynyt
olemaan avoimemmin oma itseni."

Assina olen kokenut nuo asiat hyvin samalla lailla.
Ennen oikeaa diagnoosia oloni oli rauhaton varsinkin
neurotyypillisten seurassa. En tiennyt missä klikkaa.
Kun älysin alkaa kuunnella itseäni ja vetäydyin
telaketjunormaalien ahtaasta maailmasta omien
ekkojeni pariin, vahvuuteni alkoivat kukkia ja sitä
mukaa koko maailmani avautui. Oli löydettävä
todellisuus omasta itsestä, koska sitä ei parhaalla
tahdollakaan muiden ihmisten ahtaan normimuotin
pohjalta löytynyt.

Mico tuo Kirjolla-sarjaan ensimmäistä kertaa myös
queer- ja transihmisten näkökulmaa.

Sateenkaarisanasto valottaa termejä:
- "Queer tai pelkkä Q-kirjain on näkökulma, joka
kyseenalaistaa yhteiskunnan sukupuoleen ja
seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä normeja.
Queer on myös identiteetti, jonka kuvaamiseksi
perinteiset sukupuolta tai suuntautumista määrittelevät
sanat ovat liian rajoittavia".
- "Trans -sanaa käytetään kuvaamaan sitä, että henkilön
sukupuoli ja/tai sukupuolen ilmaisu ei ole yksiselitteisesti
hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen
yleensä liitettyjen odotusten mukainen."

Erinomaista, että Mico on Kirjolla-realityssä mukana, sillä
hän avaa tv-katsojien silmiä moneen sellaiseen suuntaan,
jotka ovat enemmistölle tuntemattomia.

Kirjolla -realityn kakkoskauden jakso 7/8 tuli katsottua
eilen tv:stä ja tänään uudestaan areenasta.

Seuratessani Topin, Micon, Vilhelmiinan ja Leenan
elämää koin assina taas paljon tuttuja ja
mielenkiintoisia asioita.

Topin Sointu-sisko on saanut Madridin matkalla
Topin hitaasti syttymään hajuvesille. Sointu osaa
opastaa Topia romanttisen lähestymisen saloihin.
Topi paljastaa, ettei tiedä mikä on sydänsuru, ja kysyy,
onko flirtti nykyään laitonta. Sointu tietää, että
autismikirjoinen ihminen ystävystyy useimmiten
jonkun sellaisen kanssa, jolla on samoja "ekkoja"
eli erityiskiinnostuksenkohteita. Topin unelmissa
välähtää nainen, joka haluaa nähdä 5 elokuvaa
samana iltana.

Mico kertoo saaneensa burnoutin opiskeltuaan samaan
aikaan kahdessa korkeakoulussa. Vähemmästäkin ihminen
palaa loppuun! Mico kertoo, miten syntyy meille kaikille
autismikirjoisille hyvin tuttu melttari (engl. autistic meltdown)
eli tunneromahdus. Mico kuvailee, että ensin kuormittaa
maskaaminen, sitten jonkin suunnitelman muuttuminen,
kovat äänet ja valmiiksi kertynyt väsymys. Sitten assista
tulee hyvin hiljainen, itkuherkkä, vihainen ja äksyilevä.
Mico kiertelee kirppareilla ja hypistelee vaatteita ja kokee
sen hyvin stimmaavaksi eli hermostoa rauhoittavaksi.
Mico ja hänen Aki-kumppaninsa ovat todella hyvä pari.

Vilhelmiina vierailee suurimman kiinnostuskohteensa
Urho Kekkosen (1900-1986) entisessä virka-asunnossa
Tamminiemessä. Vilhelmiinalla on korvakorussaan
Urkin kuva ja hän toteaa: "Kekkonen oli oman aikansa
partyboy." Vilhelmiinalla on salainen haave päästä joskus
eduskuntaan mutta hän miettii: "Onko Suomen yhteiskunta
vielä valmis avoimen autistiseen kansanedustajaan?"
Vilhelmiina paljastaa, että heinäkuun alussa hänellä alkaa
armeija. Hän samoilee yksin Nuuksiossa ja hänellä onkin
selvästi hyvät luonnonretkeilytaidot.

Leena osaa oman kokemusasiantuntijuutensa pohjalta opastaa
omaa lastaan toimimaan koulussa oikein, jos tulee melttari.
Opettajien osaaminen ja ymmärrys onkin sitten vähän arvoitus.
Leena toteaa: "Mua kuormittaa ihmisten kanssa oleminen ja
tekeminen." Eipä ihme, sillä muut ihmiset ovat 98%:sti
neurotyypillisiä ja kokevat sosiaalisuuden hyvin eri lailla!
Kaikenmaailman ymmärtämättömien "ihmissuhdepoliisien"
seurassa jokaisesta fiksusta autismikirjoisesta ihmisestä tulee
väistämättä "joustamaton, liian ehdoton ja epäkohtelias".
Marika-valmentajan johdolla Leena treenaa brasilialaista
jiu jitsua ja tavoite on taas sekä oppia voittamaan että
kestämään tappiota. Leena nauttii altaan pohjalla
sukeltelusta ja kokee sen tosi stimmaavaksi eli
hermostoa rauhoittavaksi.

Tv-uusinnat:
torstaina tv1 klo 20.00,
perjantaina tv1 klo 15.25 ja
sunnuntaina tv2 klo 22.20.
Koko kakkoskausi katsottavissa ylen areenassa:
https://areena.yle.fi/1-66195516

Ei kiinnosta katsoa. Sukuaisissa ihan riittävästi vastaavia tapauksia!

Jos suvussasi on autismikirjoisia niin on aika
todennäköistä että sitä on myös sinussa.
Mutta se ei siis kiinnosta??

Parasta Kirjolla-sarjassa on se, että vihdoinkin autismikirjo
tulee esille aidosti omin sanoin autismikirjoisten suusta eikä
vääristyneenä höpötyksenä neurotyypillisen enemmistön suusta!

Kirjolla -realityn kakkoskauden Kekkosfanittajalle Vilhelmiinalle
- ja kaikille muillekin, jotka muistavat hyvin Urho Kekkosen -
kerron nyt hyvän uutisen: "UKK elää!"
Nimittäin youtubessa on tullut varsinaiseksi hitiksi
tekoälyavusteisesti tehty tuore suomalainen
mestarinäytepläjäys "Kekkonen Talk Show"!

Kannattaa katsoa täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=oKhnCoxAEOY

Kirjolla -realityn kakkoskauden päätösjakson katsoin
kätevästi ylen areenasta.

Vilhelmiina muuttaaa lapsuudenkotiinsa Lohjalle ja näkee
peuroja ja citykettuja keskellä tietä. Ajokortti ja selvästi hyvä
ajotaito on hankittu. Vilhelmiinan auton sivuikkunassa on
tietenkin suuri UKK-tarra. Ylppärit on tulossa ja lakki ostettu.
Vilhelmiina näkee itsensä tulevaisuudessa jonkin kyläkoulun
opettajana asumassa punaisessa mummonmökissä koiran
kanssa. Marianne -ystävän kanssa testaavat, miltä puun
halaaminen tuntuu. Vilhelmiinalla on armeija edessä ja hän
pohtii uteliaana, miten se tulee sujumaan. Vilhelmiinan mielestä
autisti pystyy samaan, mihin neurotyypillisetkin - jopa enempäänkin.
Niinhän se todella on ollut esim. kuuluisimpien aspergerien -
kuten Edison, Newton, Tesla, Churchill, Hesse, Hitchcock,
Kubrick, Sokrates, Kant, van Gogh, da Vinci, Beethoven,
Curie, Ford, Darwin, Disney, Kafka, Joyce, Goethe,
Shakespeare, Orwell, Beckett ja Einstein - kohdalla.

Leena pohtii, mitä on elää ihmisenä, joka on vasenkätinen,
nainen, blonditukkainen ja autismikirjoinen. Leena antaa
kaikille ohjeen tarkistaa ja päivittää mielikuvansa autismista.
"Autistinen ihminen ei ole se, mikä kunkin kuvitelma autismista on."
Leena kokeilee luovan lasitaiteilija Annan johdolla,
millaista on puhaltaa taidelasia. Ystävien Veeran ja Marikan,
jolla on musta vyö, kanssa lähdetään Hgistä junalla Lahteen,
jossa sijaitsee Mestarinkadulla kuuluisa brasilialaisen jiu jitsun
treenipaikka Sigma Jiu-Jitsu, jonka päävalmentaja on Tommi.
Leena saavutti lajissa vuonna 2019 valkovöiden maailman-
mestaruuden ja haluaa nyt ottaa rakastamassaan lajissa
uusia kisahaasteita. Tammikuussa pidettävät lajin EM-kisat
Lissabonissa alkavat siinnellä jo Leenan mielessä.

Mico on valmistumassa Lapin yliopistosta ja hän skypeilee
kandiohjaaja Johannan kanssa. Micon suuri haave
kommuuniasumisesta on käymässä toteen. Kämppisystävien
kanssa tsekkaillaan huonekalukirppareita ja asuntoja ja huomataan,
että jotkin yläkaapit ovat lyhyelle Micolle liian korkealla.
Micon kämppisystävät ovat kuin "chosen family", mikä tarkoittaa
ei-biologisesti läheistä ihmisryhmää, joka on perustettu tarjoamaan
jatkuvaa sosiaalista tukea. Mico sanoo, että vaikka ihminen ei näytä
sinusta autistilta niin et voi tietää, miten se ihminen käyttäytyy, kun
et näe häntä.

Topi täyttää 30 vuotta ja haluaa pitää juhlat, "joissa ei ole
liikaa väkeä ja jotka ovat nopeatehosynttärit jossa on hauskaa".
Topi pitää puheen, jossa toteaa mm. että "uskomatonta kuinka
kaukaa väki saapuu maksuttoman aterian vuoksi". Autismista
Topi sanoo, että se mikä näkyy ulospäin ei ole koko totuus.
Topin Sami-isä sukuyhtyeineen soittaa ja laulaa jo 15-vuotiaan
Topin rippijuhliin tehdyn kappaleen "Topi olet ihana poika".
Topi, joka on nähnyt yli 10 000 elokuvaa, valitsee elokuvan
Tampereen Kehräsaaressa sijaitsevan Arthouse Cinema Niagara
-elokuvateatterin esitykseen. Katsomo on täynnä ja jokainen saa
suklaata. PS. Luin netistä, että Topi tekee kirjaa Normaalisuusrodeo,
jonka on tarkoitus ilmestyä keväällä. Se on "epälineaarinen
elämäkerta kautta ajatuskirja".

Tämä kakkoskauden päätösjakso uusitaan tv1:ssä
torstaina klo 20 ja perjantaina klo 15.15 ja
tv2:ssa sunnuntaina klo 22.25.
Kätevintä on katsoa koko kakkoskausi ylen areenasta
vaikka heti.