Tuollainen hyvin tervattu venerunko säilynee veden alla hyvässä kunnossa pitkiäkin aikoja jos siinä ei ole käytetty ruostuvia rautaosia. Onko kukaan kokeillut talvisäilytystä upottamalla veneen johonkin sopivaan lahdenpohjukkaan? Vene pitäisi ensin painottaa sopivilla kivillä tms. painoilla, jotka pystyisi ankkurin tapaan nostamaan keväällä pintaan, jolloin vene keventyneenä pulpahtaisi jälleen pintaan. Tämän jälkeen pientä äyskäröintiä ja harjausta ja vene olisi valmis uuteen kauteen.
Krimin sodan aikana kauppiaat upottivat ennakoivasti kokonaisia puulaivoja jotteivat englantilaiset kaappaisi tai polttaisi niitä. Kun engelsmannit olivat häipyneet, laivat nostettiin ja varusteltiin uudelleen.
Krimin sodan aikana kauppiaat upottivat ennakoivasti kokonaisia puulaivoja jotteivat englantilaiset kaappaisi tai polttaisi niitä. Kun engelsmannit olivat häipyneet, laivat nostettiin ja varusteltiin uudelleen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nyt olisi aluksi määriteltävä minkä tyyppinen vene on kyseessä.
Puusta tehty alus. Telsoamalla tehty kanootti tai haapio täyttää määritelmän.
Puusta tehdään hyvin monenlaisia veneitä.
Nykyinenkin veneen talvisäilytykseen pano on jo työlästä, mutta jos sieltä pitäisi purkaa moottori, vaihteisto, lämmitys, jääkaappi, akut, painevesi, maavirtakeskus ym. laitteet, niin alkaa tuo upotussäilöntä olemaan melkoista hässäkkää.
Mitään noista em. varusteista en haluaisi upottaa hetkeksikään.
Jos nyt puhutaan suotuveneluokan paateista, niin paras olisi upottaa sellainen pohjamutiin.
Siellä on hapeton ympäristö ja puu säilyy tuhansia vuosia.
Näin maalla mummolassa ollessani siinä 60- luvun alussa erään puuveneen, joka oli lähempänä sata vuotta vanha.
Sitä pidettiin aina venevajassa ja tervattiin joka kevät.
Sanoivat, että pahimmat puuveneen viholliset ovat aurinkoa ja muutenkin taivaan alla pito.
Ei se maallakaan tervavene miksikään mene,keväällä pälviaikaan uutta tervaa pintaan. Se ei muuten pulpaha pintaan keväällä jos painot otat pois veneestä,on senverran raskas kun on läpeensä märkä.veneitä on vedessä turvotettu keväällä mutta että olis upotettu aina upoksiin,no jaa,upotta ken haluaa.
Puuta lahottavat sienet eivät pärjää veden alla, siinä se idea. Vene kuitenkin kannattaa nostaa sulan veden ajaksi käyttöön, muuten joku satunnainen ankkuroituja rikkoo sen pohjassa.
Upposäilytyksen yksi etu on myös paloturvallisuuden paraneminen, koska kauttaaltaan vettynyt ja pinnalle hilattu uppotukki ei hevillä pala vaikka yrittäisi.
Puu turpoaa vettyessään, eli dimensiot muissa kuin syysuunnassa kasvaa. Kaaret taas eivät muuta dimensioitaan. Jos runkolsutojen välissä ei tasasaumaisessa veneessä ole alussa suuria rakoja, on seurauksena joko kaarien murtuminen, taikka lautojen halkeaminen, ja puolikkaiden kiertyminen toisiinsa nähden, sekä lautojen ja kaarien välisten mekaanisten kiinnikkeiden murtuminen. Limisaumaveneen ongelmat ovat hieman erilaisia ja mahdollisesti mutkikkaampia, mutta vaurioilta tuskin vältytään niissäkään.
Upottaminen sopii vain sellaisille puuvdneille jotka on alunperin suunniteltu ja rakennettu upotdttavaksi. Niissä taas on ongelmana rakenteen liiallinen kuivuminen kesäaikana, ja siitä seurauksena vedenpitävyyden merkittävä alentuminen, eli vuodot lautojen väleistä.
Kaaret voidaan kiinnittää klinkkerilaudoitukseen sopivan elastisesti, esim. kuusenjuurillla ompelemalla. Tuskin on suurikaan tekninen haaste rakennella lisälaudoilla korotettu haapio, joka ei kärsi upotettuna vaurioita. Nykyaikaisia sahoja ei ollut, joten laudat jouduttuun veistämään kirveellä tai telsolla. Kova homma mutta vene oli Suomen oloissa niin hyödyllinen vehje että sen tekemisessä nähtiin vaivaa.
Viikingit upottivat aluksiaan taannoin tanskassa ja paatit on vieläkin kohtuu kuosissa museossa. Kannattaa kokeilla.
Muinaissuomalaiset tekivät eräretkillään noin. Tai oikeastaan upottivat suohon. Kesät oltiin pyyntireissuilla ja kaukana kotoa vesistöjen ylitykseen ja kalastukseen tarvittavat veneet upotettiin suohon talveksi. Näitä on löytynyt jostain, paikkaa en muista.
Säilyy ne suossakin hyvin. Ei tarvita silloin hankalaa talvitelakointia.
Ainoa haaste on moottorin keväthuolto, mutta tämän voi hallita upotuksen ajaksi hyvällä ja vahvalla suojavaseliinilla.
Kuinka Webasto ja ilmaputket suojataan siellä suossa?
En ole sitä vielä selvittänyt.
Ne joutuu ottamaan irti tai tulppaamaan.
Yksi huono puoli upposäilytyksessä on, että kaikki elektronikka, moottori, tekstiilit ym pitää purkaa pois ennen upottamista.
Upotuspaikka pitää myös tutkia ja varmistua että syvyys riittää ja ettei siellä ole jo ennestään muita veneitä upposäilöttynä. Ei sovi huonomuistisille.
Sen verran olen sukeltanut hylkyjä eri puolilla maailmaa, että voin suositella lämpimästi.
Toisen maailmansodan aikaiset alkavat olla heikossa hapessa, mutta 70-luvulta peräisin olevat, ovatkin säilyneet varsin hyvin.Niissä ei ole myöskään torpedoreikiä samassa määrin.
Aina kannattaa ennen maan jäätymistä upottaa hyvin tervattu puuvene suonsilmään talveksi. Tosin on hyvä kiinnittää venhoonsa pitkä naru ja sen päähän jonkinlainen poiju,jotta sen löytää sitten keväämmällä käyttöön.
T. Arska Mansesta.
Nyt pitää kysymys "Saako naapurin tontille rakentaa?" päivittää muotoon: "Saako naapurin vesialueelle talvisäilytysupottaa?". Löytyykö oikeuden ennakkotapauksia? Kansainvälisillä vesillä olisi tilaa.
Jakokunnan vesialuetta ollaan käytetty aina.