Oli harmaa taivas, pakkanen yritti sinnitellä korkeissa lukemissa, mutta ken ymmärtää luonnon merkkejä, voi jo aavistaa, pakkanen antaa periksi.
Niinhän siinä sitten kävi. Edellisenä yönä kurkin ikkunasta tähtitaivasta, mutta jokin ihmeellinen pimeä oli peittänyt tähdet, vaikka pakkanen paukkui kahtakymmentä. Jäi Pohjantähti näkemättä, kuukin sattui piileksimään omalla radallaan, näköesteiden takana.
Mietiskelin elämän harmautta, vastapainona ne kirkkaat hetket joita elämä on tarjonnut.
Joulun väri on punainen. Kuka tietää, vai tietääkö kukaan, miksi?
Minulla oli eilen pyykkituvassa punainen paita ja tulenpunaiset housut. Naapurin ovesta astui siellä vierailulla ollut mies, katsoi minua kuin aavetta, punaista asuako, vai hikistä naamaani pelästyi. Joulun toinen väri on minulle vihreä, havupuun neulasten väri, luonto on liki sydäntäni, mutta kuusen tuoksua puuttuu tänäkin jouluna kodistani.
Tänään, kun päivän pituuskin on/oli vaivaiset kolme tuntia, tuntui tuo taivaan harmaus masentavalta. Ei tullut sinistä hämärää, ei pilkahtanut aurinkoa taivaanrannassa, eikä kahvikaan maistunut.
Kahvi on niin kallista, että turvautuessaan halpaan kahvi laatuun saa juuri sitä "laatua" joka ei maistu oikealle kahville. Karvasta ja kitkerää.
Jouluruoka, liikaa kaikkea, puuro riittäisi.
Nyt ei ollut naapuria puurolla, niin se aika muuttaa tapoja.
Sytytin ulkovaloja säkkipimeään joulu yöhön.
Huomenna, jos jaksan, kerron mitä pukki toi, vai toiko mitään.
Jouluaattona taivas oli harmaa
82
1238
Vastaukset
- Anonyymi
Hei Sinulle.
Oletko Sinäkin, yksi lukijoista yksinäinen ja väsynyt, minulla on uupumus jopa petikaverina, ei anna untakaan.- Anonyymi
Juu, tuuli myrskylukemissa ja vettä vihmoo.
Lähdin lenkille, vastatuuli tunki hihojen aukoistakin sisään, kastuin ja uuvuin, vaikka uupumukseni oli liikunnan aiheuttamaa ja vastatuulen voimaa vastaan ponnistelua, voimalaji tuo kävelykin.
Hyvää Joulua.
- Anonyymi
Harmaita aamuja ja tähdettömiä öitä, niist' on viikko tehty.
Olitko joulukirkossa?
En mennyt kirkkoon, niin jäiset kävelytiet. - Anonyymi
Perjantai 27.12. aamu.
Joulupukki ei käynyt, yhtään pakettia en saanut avattavaksi, mutta sainhan yhden joulukortin ja kolme puhelua.
Ettäkö säälittävää, kun minut on unohdettu?
Turhaa sääliä, yksin , pariton ja perheetön.
Ei minua yksinolo piinaa. Tietoinen valintani oli uuttaa pois sieltä, missä aina ahdisti, missä en ollut missään, olin se joku jota kyllä tarvittiin ja tarvitaan edelleenkin, mutta minulla alkoi olla enemmän tarvitsijoita kuin mihin voimani riittivät.
Omistusoikeus, minua ei omista kukaan, niin päätin.
Taivas on ollut harmaa kaikki pyhät ja samaa jatkuu vielä pitkään, koska aurinkoni ei nouse korkealle.
Raja ja rajansa kaikella.
Eipä jatku tämä harmauden kertominen, koska, nautin tästä.
Tätä minä hain ja löysin itsestäni sen valon, jonka kautta elän ja haaveilen huomisista.
Ulkona saa sataa ja tuulla minullekin.
Täällä nyt tuulee, mutta kengät kipeisiin jalkoihin ja ulos tuuleen. Kesää kohti minuutti minuutilta ja ne kuluvat koneen äärellä.
Tallennan muistoja ja uusien unelmia.
Katson pihapuiden oksien huminaa ja elän jo tulevaa kesää.
Hyvää tulevaa vuotta kaikille.
Heippa. - Anonyymi
Onko joulu surujuhla, yksinäisyyden ylistys, unohdettujen joukkokokoontuminen?
- Anonyymi
Löytyikö aloituksesta surua, tai yksinolemisen valitusta.
Minä löysin aloituksesta haaveilijan, unelmineen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Löytyikö aloituksesta surua, tai yksinolemisen valitusta.
Minä löysin aloituksesta haaveilijan, unelmineen.Minä löysin aloittajasta ihmisen, joka on ottanut elämänsä omiin käsiin. Havannoi ympäristöään, itseään ja ajankulkua.
Anna tulla aloittaja lisää, kyllä luetaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä löysin aloittajasta ihmisen, joka on ottanut elämänsä omiin käsiin. Havannoi ympäristöään, itseään ja ajankulkua.
Anna tulla aloittaja lisää, kyllä luetaan.Kiitos ymmärryksestä.
Juuh.
Olen oman elämäni herra. Oman elämän rouvasta kun ei ole koskaan mainittu.
Tässä päivien saatossa tuumailuista on tullut entistä syvällisempiä, ikään kuin olisi kiire jonnekkin. (Jonnekin, sanoo joku, mutta minusta se ei ole edes sana jolla olisi merkitys. Mietippäs)
Ei minulla ole kiire. Tämä koti on minun kotini, asun ja elän tavallani, nukun kun nukuttaa ja keitän aamukahvini vaikka kello 1 (yksi) yöllä.
En häiritse aamuyön touhuillani naapureita, eikä haittaa vaikka katselen ikkunasta pimeälle pihalle ja etsin katseellani eri planeettoja taivaalta. Planeetta Jupiter on joskus kirkkaampi kuin tähdet sen lähistöllä.
Yhtenä pimeänä yönä mietiskelin taivasta tähyillessäni, että voisin nyt istua aavalla merellä pienessä purressani, etsiä Saturnusta, laskea kuinka monta tähdistöä löytäisin ja tunnistaisin. Niiden valo osuisi minuun ja musta meri saisi kultaiset aallot.
Katselin vuosia sitten Välimeren kultaisia aaltoja, kun aurinko oli juuri laskemassa horisontin taakse. Näky oli sykähdyttävän kaunis.
Otin kameralla kuvan johon rannalla, vieressäni olevan puun oksat hienosti kehystivät maiseman reunaa, taidokas, sanoi valokuvani kehittänyt valokuvaamon omistaja. Olen siitä kuvasta ylpeä, se puhuu minulle, seesteisyys ja rauha, taivaan ihme ja musta meri, jolla on kultaharjaiset aallot.
Jouluvalot ikkunassani häiritsivät ulos katsomista heijastuessaan ruutuun, sammutin ne ja pimeässä huoneessa unohdin ajan ja paikan, olin merellä, tähtitaivaan alla. Ei tahtonut unikaan tulla sinä yönä.
Sain vieraakseni pari lasta, toinen apaattinen, puhelin kädessä, toinen kuin elohopea, koko ajan äänessä ja liikkeellä. Tasapainottavat toisiaan ja muita siinä lähellä. Olin otettu, he rakastavat minua ja minä heitä. Nyt minulla on kauniita maalauksia muistona vierailustaan. Upeat kukat, meri aaltoineen, tumman sininen taivas ja synkkä meri, keneltä lie perineet minun unelmani?
Lasten on maailma, mutta millainen maailma on heillä silloin, kun ovat aikuisuuden kynnyksellä ja etsivät omaa paikkaansa. Pelottava ajatukseni on, että he eivät voi kokea samaa kuin minun ikäiseni. Asutus on siirtynyt yhä keskeisemmin kaupunkeihin ja niiden lähistölle, maaseutu autioituu, metsät hakataan, vapaa luonto alkaa olla yhä harvempien oikeus. Osa nuorisosta ei tulisi maalla toimeen, sen on omat silmätkin jo todenneet, pelkäävät kärpäsiä ja sammakoita, eivät tiedä kuinka lehmä lypsetään, mistä ja kuinka se maito saadaan tulemaan, kysyi teini-ikäinen poika mummoltaan.
Laitoin "lintulaudan" pihalle, harakat yrittivät saada siemeniä, roikkuivat muovisen siemensäilön päällä ja kallistaen saivatkin osan siemenistä lumelle. Laitoin äskettäin tuon, tavallaan ruokinta automaatin uudelleen oikeaan asentoon ja tarkistin että siemeniä on aamuksikin . Minusta tiaiset ja muut pienet linnut ansaitsevat koko talvisen ruokinnan, niin paljon niistä on iloa tuossa ikkunan takana. Niidenkin katsomiseen ja touhujen seuraamiseen tuhlaan aikaani, eikä se aika olet kulunut turhaan. Olen oppinut, että talitiainen ajaa kuusitiaisen pois, hömötiainen vain menee kuin herra, ottaa oman paikkansa ja katoaa siemen suussa puskaan.
Laitan linnuille kuorittuja auringonkukan siemeniä, joukkoon hakattuja maapähkinöitä ja pellavansiemeniä.
Iloa ilman pääsymaksua varhaisesta aamusta puoleen päivään, linnuilla on silloin lepohetki ja ne palaavat taas iltapäivän kallistuessa iltaa kohti. Ruokailevat kunnes tulee pimeää ja nythän se tuleekin j o heti kolmen jälkeen.
Minulle koittaa ilta, ohukaistaikina on turpoamassa, mustaherukkahilloa kupissa ja ei kun paistamaan. Tässä se aika taas meni, joulusta melkein uuteen vuoteen.
Turvallista juhlimista ja alkua tulevaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos ymmärryksestä.
Juuh.
Olen oman elämäni herra. Oman elämän rouvasta kun ei ole koskaan mainittu.
Tässä päivien saatossa tuumailuista on tullut entistä syvällisempiä, ikään kuin olisi kiire jonnekkin. (Jonnekin, sanoo joku, mutta minusta se ei ole edes sana jolla olisi merkitys. Mietippäs)
Ei minulla ole kiire. Tämä koti on minun kotini, asun ja elän tavallani, nukun kun nukuttaa ja keitän aamukahvini vaikka kello 1 (yksi) yöllä.
En häiritse aamuyön touhuillani naapureita, eikä haittaa vaikka katselen ikkunasta pimeälle pihalle ja etsin katseellani eri planeettoja taivaalta. Planeetta Jupiter on joskus kirkkaampi kuin tähdet sen lähistöllä.
Yhtenä pimeänä yönä mietiskelin taivasta tähyillessäni, että voisin nyt istua aavalla merellä pienessä purressani, etsiä Saturnusta, laskea kuinka monta tähdistöä löytäisin ja tunnistaisin. Niiden valo osuisi minuun ja musta meri saisi kultaiset aallot.
Katselin vuosia sitten Välimeren kultaisia aaltoja, kun aurinko oli juuri laskemassa horisontin taakse. Näky oli sykähdyttävän kaunis.
Otin kameralla kuvan johon rannalla, vieressäni olevan puun oksat hienosti kehystivät maiseman reunaa, taidokas, sanoi valokuvani kehittänyt valokuvaamon omistaja. Olen siitä kuvasta ylpeä, se puhuu minulle, seesteisyys ja rauha, taivaan ihme ja musta meri, jolla on kultaharjaiset aallot.
Jouluvalot ikkunassani häiritsivät ulos katsomista heijastuessaan ruutuun, sammutin ne ja pimeässä huoneessa unohdin ajan ja paikan, olin merellä, tähtitaivaan alla. Ei tahtonut unikaan tulla sinä yönä.
Sain vieraakseni pari lasta, toinen apaattinen, puhelin kädessä, toinen kuin elohopea, koko ajan äänessä ja liikkeellä. Tasapainottavat toisiaan ja muita siinä lähellä. Olin otettu, he rakastavat minua ja minä heitä. Nyt minulla on kauniita maalauksia muistona vierailustaan. Upeat kukat, meri aaltoineen, tumman sininen taivas ja synkkä meri, keneltä lie perineet minun unelmani?
Lasten on maailma, mutta millainen maailma on heillä silloin, kun ovat aikuisuuden kynnyksellä ja etsivät omaa paikkaansa. Pelottava ajatukseni on, että he eivät voi kokea samaa kuin minun ikäiseni. Asutus on siirtynyt yhä keskeisemmin kaupunkeihin ja niiden lähistölle, maaseutu autioituu, metsät hakataan, vapaa luonto alkaa olla yhä harvempien oikeus. Osa nuorisosta ei tulisi maalla toimeen, sen on omat silmätkin jo todenneet, pelkäävät kärpäsiä ja sammakoita, eivät tiedä kuinka lehmä lypsetään, mistä ja kuinka se maito saadaan tulemaan, kysyi teini-ikäinen poika mummoltaan.
Laitoin "lintulaudan" pihalle, harakat yrittivät saada siemeniä, roikkuivat muovisen siemensäilön päällä ja kallistaen saivatkin osan siemenistä lumelle. Laitoin äskettäin tuon, tavallaan ruokinta automaatin uudelleen oikeaan asentoon ja tarkistin että siemeniä on aamuksikin . Minusta tiaiset ja muut pienet linnut ansaitsevat koko talvisen ruokinnan, niin paljon niistä on iloa tuossa ikkunan takana. Niidenkin katsomiseen ja touhujen seuraamiseen tuhlaan aikaani, eikä se aika olet kulunut turhaan. Olen oppinut, että talitiainen ajaa kuusitiaisen pois, hömötiainen vain menee kuin herra, ottaa oman paikkansa ja katoaa siemen suussa puskaan.
Laitan linnuille kuorittuja auringonkukan siemeniä, joukkoon hakattuja maapähkinöitä ja pellavansiemeniä.
Iloa ilman pääsymaksua varhaisesta aamusta puoleen päivään, linnuilla on silloin lepohetki ja ne palaavat taas iltapäivän kallistuessa iltaa kohti. Ruokailevat kunnes tulee pimeää ja nythän se tuleekin j o heti kolmen jälkeen.
Minulle koittaa ilta, ohukaistaikina on turpoamassa, mustaherukkahilloa kupissa ja ei kun paistamaan. Tässä se aika taas meni, joulusta melkein uuteen vuoteen.
Turvallista juhlimista ja alkua tulevaan.Sinun tekstisi on pakottamatonta. Se kulkee luonnollisesti ja kuvaa tilanteet ja asiat niin, että lukija, ainakin minä, näen ne elävinä ja olen mukana.
Taidat ollakin kirjailija.
Kiitos mukavasta lukuhetkestä, nyt on mielikin tyyntynyt nukkumaan menoon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinun tekstisi on pakottamatonta. Se kulkee luonnollisesti ja kuvaa tilanteet ja asiat niin, että lukija, ainakin minä, näen ne elävinä ja olen mukana.
Taidat ollakin kirjailija.
Kiitos mukavasta lukuhetkestä, nyt on mielikin tyyntynyt nukkumaan menoon.Kiva kun joku tykkää, vaikka en minä ole oppinut kiitoksia odottamaan, kaikessa on oma viehätyksensä ja rakastan kirjoittamista. Kirjoitan kirjoittamisen ilosta, tunteiden ja mielikuvien purkaminen on parasta terapiaa kaikkien koettelemusteni jälkeen.
Tekstejä on kyllä kertynyt, palkittukin, mutta ei enempää niistä, nyt kirjoitan täällä, uutena, outona ja omaperäisenä.
Tuo sana omaperäinen, voisi viitata siihenkin, että juuri tältä kylältä/perältä, kuten murteessani sivukylistä sanotaan.
Omalta perältä, omasta pesästä.
En omista kuin auton perän, se kun kuuluu kokonaisuuteen autossa, joka on minulle kulkuväline pitkien etäisyyksien maassa.
Tänäänkin on ollut harmaa päivä, auringon punaa oli ajoittain taivaalla, mutta aurinko pysytteli piilossa. Kyllä se pian kyllästyy piilossa olemaan, siellä kun ei kukaan kehu sen valoa, eikä lämpöä.
"Tule esiin aurinkoiseni," sanoin aikoinaan pienelle pojalle, joka tykkäsi piileksiä milloin missäkin.
Harakat ovat pysyneet pois lintujen jyvistä, hangella hyppivät, mutta kun ei nokkaan sieltä mitään löytynyt, kuusikkoon kai koko parvi taas lehahti.
Lehahtikin on sana joka on ihan esittävä, sana kertoo mitä tapahtui, nopeasti, äkkiä.
Tuoksut lehahtavat nenään. Kalasatamassa kalan haju, leipomosta tuoreen leivän tuoksu. Aistien juhlaa, nähdä, kuulla, haistaa, kun lehahtaa!
Mielenkiintoisia ovat sanat itsessään ja merkityksessään.
Tykkään leikkiä sanoilla, lauserakenteista en aina niin välitä pitää kiinni, eikä pilkuillakaan ole aina oikea paikka, mutta sanojahan luetaan, ei pistetä ja pilkkuja.
Varoituksia liikenteessä, jalankulkijoille liukkaudesta ja merellä kovista tuulista, mutta kyllä nuo viime päivien kovat tuulenpuuskat ovat olleet kiusallisia ulkoillessa. Lakista saa pidellä kiinni ja auta jos on vain napitus takissa, kaikista väleistä tunkee tuuli iholle.
Varoitukset, siitäpä palasikin mieleen muuan tekstin pätkä, lisään sen tähän, kun se sattuu olemaan tallella tiedostossa. Säästyn kirjoittamiselta, omia ovat ajatukset ja tuumailut tässäkin.
-
Varoituksia ja varjelua tässä mietiskelin, niitä on annettava ja niitä on hyvä itsekin noudattaa.
Varjelin lasta astumasta korkeimmalle askelmalle
sieltä putoaminen tekee kipeää
haavoja ja mustelmia
kun kasvat isoksi
putoaminen on vielä vaarallisempaa.
Muista astua ensiksi alimmalle askelmalle .
Varjelin lasta viiltämästä veitsellä sormeensa,
kun omat sormeni jo vuotivat verta.
Varjelin lasta liialta auringon paahteelta,
sivellen rasvaa omalle palaneelle iholleni.
Varoitin lasta korkeimmalta askelmalta
ja putosin itse.
Lapsi on aikuinen ,
kurkotti korkealle
aikoi herraksi herroille
vannoi valoja
takasi lainoja
ja nyt syö herroilta pudonneita murusia.
Että itse ensin puukolla sormeen, tietää mistä puhuu. Olen kova nikkaroimaan, porakone, ruuvinväännin, sahat ja höylät, kun olisi tilaa pitää kaikki esillä. Olohuoneen pöydälle niitä ei oikein voi latoa ja hyllynvälillä on maalauspohjia, tulostin ja monistin...
Kyllä tuota roinaa kertyy. Isossa asunnossa on paljon tilaa, mutta kun se kaikki tila on jo täytetty, mihin sitten tavarat laitetaan.
Tuttava tässä puhui siivoamisestansa, minä "myötäelin," aioin minäkin siivota. Hän alkoi selittämään kuinka "sinulla" , siis minulla, on aina tavarat järjestyksessä ja tiedän missä mikin on. Siihen on syynsä, en siedä pölyä. Olen allerginen monelle asialle, pöly ja hajut ahdistavat.
Myötäelin.
Sanalla voi ilmaista eri asioita.
Myötä elin muiden surua, ja oma suru jäi surematta.
Myötäelin hänen kertomuksessaan ja kokemuksessaan, ihan pelotti,
olin siis samaa mieltä.
Nyt pelkään että moni saa raketin ampumisessa vahinkoja aikaan.
Kunhan eivät tunkisi raketteja ihmisten postilaatikoihin, eikä ammuttaisi liian lähellä ikkunoita ja muita ihmisiä.
Turvallista iltaa! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiva kun joku tykkää, vaikka en minä ole oppinut kiitoksia odottamaan, kaikessa on oma viehätyksensä ja rakastan kirjoittamista. Kirjoitan kirjoittamisen ilosta, tunteiden ja mielikuvien purkaminen on parasta terapiaa kaikkien koettelemusteni jälkeen.
Tekstejä on kyllä kertynyt, palkittukin, mutta ei enempää niistä, nyt kirjoitan täällä, uutena, outona ja omaperäisenä.
Tuo sana omaperäinen, voisi viitata siihenkin, että juuri tältä kylältä/perältä, kuten murteessani sivukylistä sanotaan.
Omalta perältä, omasta pesästä.
En omista kuin auton perän, se kun kuuluu kokonaisuuteen autossa, joka on minulle kulkuväline pitkien etäisyyksien maassa.
Tänäänkin on ollut harmaa päivä, auringon punaa oli ajoittain taivaalla, mutta aurinko pysytteli piilossa. Kyllä se pian kyllästyy piilossa olemaan, siellä kun ei kukaan kehu sen valoa, eikä lämpöä.
"Tule esiin aurinkoiseni," sanoin aikoinaan pienelle pojalle, joka tykkäsi piileksiä milloin missäkin.
Harakat ovat pysyneet pois lintujen jyvistä, hangella hyppivät, mutta kun ei nokkaan sieltä mitään löytynyt, kuusikkoon kai koko parvi taas lehahti.
Lehahtikin on sana joka on ihan esittävä, sana kertoo mitä tapahtui, nopeasti, äkkiä.
Tuoksut lehahtavat nenään. Kalasatamassa kalan haju, leipomosta tuoreen leivän tuoksu. Aistien juhlaa, nähdä, kuulla, haistaa, kun lehahtaa!
Mielenkiintoisia ovat sanat itsessään ja merkityksessään.
Tykkään leikkiä sanoilla, lauserakenteista en aina niin välitä pitää kiinni, eikä pilkuillakaan ole aina oikea paikka, mutta sanojahan luetaan, ei pistetä ja pilkkuja.
Varoituksia liikenteessä, jalankulkijoille liukkaudesta ja merellä kovista tuulista, mutta kyllä nuo viime päivien kovat tuulenpuuskat ovat olleet kiusallisia ulkoillessa. Lakista saa pidellä kiinni ja auta jos on vain napitus takissa, kaikista väleistä tunkee tuuli iholle.
Varoitukset, siitäpä palasikin mieleen muuan tekstin pätkä, lisään sen tähän, kun se sattuu olemaan tallella tiedostossa. Säästyn kirjoittamiselta, omia ovat ajatukset ja tuumailut tässäkin.
-
Varoituksia ja varjelua tässä mietiskelin, niitä on annettava ja niitä on hyvä itsekin noudattaa.
Varjelin lasta astumasta korkeimmalle askelmalle
sieltä putoaminen tekee kipeää
haavoja ja mustelmia
kun kasvat isoksi
putoaminen on vielä vaarallisempaa.
Muista astua ensiksi alimmalle askelmalle .
Varjelin lasta viiltämästä veitsellä sormeensa,
kun omat sormeni jo vuotivat verta.
Varjelin lasta liialta auringon paahteelta,
sivellen rasvaa omalle palaneelle iholleni.
Varoitin lasta korkeimmalta askelmalta
ja putosin itse.
Lapsi on aikuinen ,
kurkotti korkealle
aikoi herraksi herroille
vannoi valoja
takasi lainoja
ja nyt syö herroilta pudonneita murusia.
Että itse ensin puukolla sormeen, tietää mistä puhuu. Olen kova nikkaroimaan, porakone, ruuvinväännin, sahat ja höylät, kun olisi tilaa pitää kaikki esillä. Olohuoneen pöydälle niitä ei oikein voi latoa ja hyllynvälillä on maalauspohjia, tulostin ja monistin...
Kyllä tuota roinaa kertyy. Isossa asunnossa on paljon tilaa, mutta kun se kaikki tila on jo täytetty, mihin sitten tavarat laitetaan.
Tuttava tässä puhui siivoamisestansa, minä "myötäelin," aioin minäkin siivota. Hän alkoi selittämään kuinka "sinulla" , siis minulla, on aina tavarat järjestyksessä ja tiedän missä mikin on. Siihen on syynsä, en siedä pölyä. Olen allerginen monelle asialle, pöly ja hajut ahdistavat.
Myötäelin.
Sanalla voi ilmaista eri asioita.
Myötä elin muiden surua, ja oma suru jäi surematta.
Myötäelin hänen kertomuksessaan ja kokemuksessaan, ihan pelotti,
olin siis samaa mieltä.
Nyt pelkään että moni saa raketin ampumisessa vahinkoja aikaan.
Kunhan eivät tunkisi raketteja ihmisten postilaatikoihin, eikä ammuttaisi liian lähellä ikkunoita ja muita ihmisiä.
Turvallista iltaa!On ilo lukea sujuvaa tekstiä. Huomaan, että et syö sanojasi, vaan kirjoitat ne nähtäviksi.
Nuo varoituksesi lapselle niin osuvia ja voin kuvitella ne tapahtuneiksi. Julkaistavia jolleivat jo olekin.
Minä sain kokea tänään kauniin sääilmiön. Kahden kumpupilven välissä oli laskeva aurinko ja satoi lunta. Hetki kesti vain sekunteja värjäten taivaan moniväriseksi.
Nykyisin maltan pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä enkä hukkaa hetkeä kaivamalla kännykkää kuvatakseni.
En malta olla tarttumatta muutamaan jo pyörittelemääsi sanaan.
Omaperäisessä autossasi lie porrasperä tai viistoperä. Enempää ei perästä kuulu, en omista enää autoa. Puheeni eivät kuitenkaan ole perättömiä.
Vielä tarraan yhteen kirjoittamaasi sanaan, myötäelin.
Iho on ihmisen suurin elin. Sehän on kehon myötäinen. Selvästi myötäelin. Ehkä vähän ammuin yli. Rakettien pauke yltyy, ei vielä yritystä nukkumaan.
Hyvää Uutta Vuotta! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On ilo lukea sujuvaa tekstiä. Huomaan, että et syö sanojasi, vaan kirjoitat ne nähtäviksi.
Nuo varoituksesi lapselle niin osuvia ja voin kuvitella ne tapahtuneiksi. Julkaistavia jolleivat jo olekin.
Minä sain kokea tänään kauniin sääilmiön. Kahden kumpupilven välissä oli laskeva aurinko ja satoi lunta. Hetki kesti vain sekunteja värjäten taivaan moniväriseksi.
Nykyisin maltan pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä enkä hukkaa hetkeä kaivamalla kännykkää kuvatakseni.
En malta olla tarttumatta muutamaan jo pyörittelemääsi sanaan.
Omaperäisessä autossasi lie porrasperä tai viistoperä. Enempää ei perästä kuulu, en omista enää autoa. Puheeni eivät kuitenkaan ole perättömiä.
Vielä tarraan yhteen kirjoittamaasi sanaan, myötäelin.
Iho on ihmisen suurin elin. Sehän on kehon myötäinen. Selvästi myötäelin. Ehkä vähän ammuin yli. Rakettien pauke yltyy, ei vielä yritystä nukkumaan.
Hyvää Uutta Vuotta!Oi, onpas kiva lukea tekstiäsi!
Taivaan ihmeet, kaikki eivät niitä huomaa,. Näkemäsi ja kuvailemasi, on juuri sellainen tilanne joka pysäyttää katsomaan, kokemaan ja nauttimaan.
Nyt, kun aurinko on täällä vain hetken nähtävissä, jos lainkaan, on tämä pohjoinen luonto kokemisen arvoista.
Kiitos, kun kerrot. Olet kyllä sanan taitaja, mutta en ala arvailemaan ammattiasi.
Vain sillä mitä sanot, piirrät ja ojennat minulle käyntikorttisi, jonka haluan säilyttää. Tuntuu kuin tuntisin, se on sielun yhteys.
Saman näkevä.
Ihania nuo sanoihin tarttumisesi. Myötäiho!
Perä, lapsuudessa minulta kylillä kysyttiin; Miltäs perältä sinä olet?
(eikä miltä kylältä)
Olin juuri kopsaamassa tähän tiedostostani jo kirjoittamani tekstin, joka siellä on odottanut muutaman tunnin.
Aamukahvia ja muita hiljaisen hetken juttuja, uutta tekstiä, missä se aika lienee kulunut tänäkin aamuna.
Rakettien ampuminen loppui täällä 10 vaille kellonlyönnin!
Eipä ole unta paljon kerinnyt vetelemään, eikä näkemään, ei edes nukuta. Onhan päiväunille tilaa tätä univelkaa täyttämään.
Yön aatoksia ja tuotoksia alle.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oi, onpas kiva lukea tekstiäsi!
Taivaan ihmeet, kaikki eivät niitä huomaa,. Näkemäsi ja kuvailemasi, on juuri sellainen tilanne joka pysäyttää katsomaan, kokemaan ja nauttimaan.
Nyt, kun aurinko on täällä vain hetken nähtävissä, jos lainkaan, on tämä pohjoinen luonto kokemisen arvoista.
Kiitos, kun kerrot. Olet kyllä sanan taitaja, mutta en ala arvailemaan ammattiasi.
Vain sillä mitä sanot, piirrät ja ojennat minulle käyntikorttisi, jonka haluan säilyttää. Tuntuu kuin tuntisin, se on sielun yhteys.
Saman näkevä.
Ihania nuo sanoihin tarttumisesi. Myötäiho!
Perä, lapsuudessa minulta kylillä kysyttiin; Miltäs perältä sinä olet?
(eikä miltä kylältä)
Olin juuri kopsaamassa tähän tiedostostani jo kirjoittamani tekstin, joka siellä on odottanut muutaman tunnin.
Aamukahvia ja muita hiljaisen hetken juttuja, uutta tekstiä, missä se aika lienee kulunut tänäkin aamuna.
Rakettien ampuminen loppui täällä 10 vaille kellonlyönnin!
Eipä ole unta paljon kerinnyt vetelemään, eikä näkemään, ei edes nukuta. Onhan päiväunille tilaa tätä univelkaa täyttämään.
Yön aatoksia ja tuotoksia alle..Unohduin jälleen istumaan paikoilleni, istuin mahdollisimman epämukavalla sohvalla, jonka istuinosa painoi kipeästi takareiteen, mutta ajatukset veivät ja kynäni piirteli sanoja makulatuurille.
Tulosteita työstäessäni laitteesta loppui värijauhe, nyt sattui paperikasasta epäkelpo käteeni ja ja oli pakottava tarve kirjoittaa yksi juttu ylös, just nyt, kun joskua aiemmin kadulla näkeäni näky alkoi mielessäni piirtyä kuvaksi ja kuva on pakko tallentaa sanoiksi, koska ei siitä muuta kuvaa ole.
Kello lähestyi ilta kymmentä, ulkoa kuului rakettien paukauksia ja väriläiskät tannssivat hallitsemattomasti ilmassa, lähellä talon seinää. Katsoin niitä hetken, mutta mielikuva pakotti hakemaan paperia ja kynää.
Pauke ei häirinnyt, äänet tarkoittavat sitä, että lähellä on elämää, vaikka minä en elä siinä mukana. Ei ole tapani juosta sinne missä jotain tehdään, kuten moni autoilija kuuluu taas tehneen, haitannut pelastustoimia moottoriellä, onnettomuuspaikalla. Uteliaisuus, kaikkihan nyt joskus ovat uteliata, mutta liika on liikaa, kuin varkaudessa, kun varas ei jaksanutkaan kantaa ottamaansa tavaraa ulos ovesta, vaan kompastui tuulikaappiin. Otti liikaa.
Liikaa ottaneita, niinkin voin sanoa, kun muistan kokemuksen joka jäi kadulla mieleeni ja pakottaa minut purkamaan sen mielestäni.
Näin istuessani alkuillan tuossa sohvalla, kirjoitin käsin näkemäni tapahtuman makulatuurille, lehtiötä ei ollut näköpiirissä, kynä kdessä valmiina. Huonossa asennossa takareisikin puutui.
Mukava sana muuten tuokin. Näin jossain, olisikohan ollut joku taidenäyttely, tai kuvasto, jossa oli makulatuurilla tapetoitu seinä. Omaperäistä ja tavallaan taiteellistakin, tietenkin riippuu paljon paperin laadusta, kuinka sitä voi jälki / hyöty käyttää. Kirjoitin, vaikka huono asento ja huono kirjoitusalusta, omat polvet, haittasivat tyyliä ja luettavuutta, sanat kopsaan tähän.
Olen ihan tyytyväinen tähän raakakopioon, en muotoile uudelleen, koska usein on käynyt niin, että korjaan jatain, kirjoituksessa, tai missä tahansa, korjattu versio ei vastaa sitä, mitä olin alun alkaen aikonut, tai kuvitellut mielessäni aikaansaavutuksestani. Viikko sitten leivoin piimäkakun, ilman ohjeita, se on kuvitelmani mukaan jäänyt päähän, ja niin oli. Taikinaa tehdessäni mietin kuinka se jauhojen mitta olikaan, en etsinyt ohjetta, taikina oli löysän tuntuista ja kisäsin vai vähän jauhoja. Tuloksena liian liivis kakku!
Hyvä, mutta parempi olisi tullut tarkistamalla jauhojen määrä, jättää korjaamatta sitä minkä muistin!
--
Kadulla seisoi mies ilman päällysvaatteita
palelevana toteemina kulkijoiden tiellä.
Monet ohittivat hänet
tuijottivat outoa ilmestystä
ja hymähtivät hullulle
mies vapisi kylmästä
kukaan ei ojentanut takkiansa
kunnes seudun kulkuri Johannes osui paikalle.
Johannes riisui ryytyneen sarkapuseronsa
laittoi sen miehen suojaksi
otti miehen syleilyynsä
ja lämmitti omalla lämmöllään.
Kylmettynyt mies itki
huusi äitiä
nojasi Johannekseen ja kysyi;
Oletko tuttu minulle
olitko se sinä joka nostit minut ylös virrasta
sinäkö sidoit vuotavat haavani
kannoit minut suojaan pommituksilta
sinäkö se vastasit kun minä huusin
korpeen eksyneenä
sinäkö se olit?
Kadulla seisoi kaksi miestä sylikkäin
ihmiset kulkivat ohitse
hymähtivät hulluille miehille
jotka olivat juuri lähdössä yhteiselle matkalle.
--
Jos olisin oikein taitava maalari, maalaisin kuvan miespoloisista.
Tekstissä korjasin viimeisessä lauseessa sanan -viimeiselle, sanaksi - yhteiselle…. (aiempi, viimeiselle, tuntuu nyt oikealta, mielikuvaani sopivalta, mutta olkoon nyt näin tässä veriossa).
Mielikuvasta voi syntyä uuttakin sanottavaa, mutta nyt aamukahville.
( En vieläkään päässyt irti näkemästäni, on pakko palata jossain vaiheessa tähänkin).
Tästäpä tulikin melkoinen ”romaani” keskellä yötä, tai nyt onkin jo aamuyö, koska tietokoneeni näyttää aikaa 04.34.36 ja päiväys 1.1.2025.
Hyvää Uutta Vuotta!
Ps. Jupiter Kaksosissa, vaikka ei näy, mutta ehkä se minuun, kaksosten merkissä syntyneeseen, syntymäkartallani olevana vaikuttaa olemassaolollaan, vaikka ei tänäkään yönä näkynyt. Minun planeettani. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiva kun joku tykkää, vaikka en minä ole oppinut kiitoksia odottamaan, kaikessa on oma viehätyksensä ja rakastan kirjoittamista. Kirjoitan kirjoittamisen ilosta, tunteiden ja mielikuvien purkaminen on parasta terapiaa kaikkien koettelemusteni jälkeen.
Tekstejä on kyllä kertynyt, palkittukin, mutta ei enempää niistä, nyt kirjoitan täällä, uutena, outona ja omaperäisenä.
Tuo sana omaperäinen, voisi viitata siihenkin, että juuri tältä kylältä/perältä, kuten murteessani sivukylistä sanotaan.
Omalta perältä, omasta pesästä.
En omista kuin auton perän, se kun kuuluu kokonaisuuteen autossa, joka on minulle kulkuväline pitkien etäisyyksien maassa.
Tänäänkin on ollut harmaa päivä, auringon punaa oli ajoittain taivaalla, mutta aurinko pysytteli piilossa. Kyllä se pian kyllästyy piilossa olemaan, siellä kun ei kukaan kehu sen valoa, eikä lämpöä.
"Tule esiin aurinkoiseni," sanoin aikoinaan pienelle pojalle, joka tykkäsi piileksiä milloin missäkin.
Harakat ovat pysyneet pois lintujen jyvistä, hangella hyppivät, mutta kun ei nokkaan sieltä mitään löytynyt, kuusikkoon kai koko parvi taas lehahti.
Lehahtikin on sana joka on ihan esittävä, sana kertoo mitä tapahtui, nopeasti, äkkiä.
Tuoksut lehahtavat nenään. Kalasatamassa kalan haju, leipomosta tuoreen leivän tuoksu. Aistien juhlaa, nähdä, kuulla, haistaa, kun lehahtaa!
Mielenkiintoisia ovat sanat itsessään ja merkityksessään.
Tykkään leikkiä sanoilla, lauserakenteista en aina niin välitä pitää kiinni, eikä pilkuillakaan ole aina oikea paikka, mutta sanojahan luetaan, ei pistetä ja pilkkuja.
Varoituksia liikenteessä, jalankulkijoille liukkaudesta ja merellä kovista tuulista, mutta kyllä nuo viime päivien kovat tuulenpuuskat ovat olleet kiusallisia ulkoillessa. Lakista saa pidellä kiinni ja auta jos on vain napitus takissa, kaikista väleistä tunkee tuuli iholle.
Varoitukset, siitäpä palasikin mieleen muuan tekstin pätkä, lisään sen tähän, kun se sattuu olemaan tallella tiedostossa. Säästyn kirjoittamiselta, omia ovat ajatukset ja tuumailut tässäkin.
-
Varoituksia ja varjelua tässä mietiskelin, niitä on annettava ja niitä on hyvä itsekin noudattaa.
Varjelin lasta astumasta korkeimmalle askelmalle
sieltä putoaminen tekee kipeää
haavoja ja mustelmia
kun kasvat isoksi
putoaminen on vielä vaarallisempaa.
Muista astua ensiksi alimmalle askelmalle .
Varjelin lasta viiltämästä veitsellä sormeensa,
kun omat sormeni jo vuotivat verta.
Varjelin lasta liialta auringon paahteelta,
sivellen rasvaa omalle palaneelle iholleni.
Varoitin lasta korkeimmalta askelmalta
ja putosin itse.
Lapsi on aikuinen ,
kurkotti korkealle
aikoi herraksi herroille
vannoi valoja
takasi lainoja
ja nyt syö herroilta pudonneita murusia.
Että itse ensin puukolla sormeen, tietää mistä puhuu. Olen kova nikkaroimaan, porakone, ruuvinväännin, sahat ja höylät, kun olisi tilaa pitää kaikki esillä. Olohuoneen pöydälle niitä ei oikein voi latoa ja hyllynvälillä on maalauspohjia, tulostin ja monistin...
Kyllä tuota roinaa kertyy. Isossa asunnossa on paljon tilaa, mutta kun se kaikki tila on jo täytetty, mihin sitten tavarat laitetaan.
Tuttava tässä puhui siivoamisestansa, minä "myötäelin," aioin minäkin siivota. Hän alkoi selittämään kuinka "sinulla" , siis minulla, on aina tavarat järjestyksessä ja tiedän missä mikin on. Siihen on syynsä, en siedä pölyä. Olen allerginen monelle asialle, pöly ja hajut ahdistavat.
Myötäelin.
Sanalla voi ilmaista eri asioita.
Myötä elin muiden surua, ja oma suru jäi surematta.
Myötäelin hänen kertomuksessaan ja kokemuksessaan, ihan pelotti,
olin siis samaa mieltä.
Nyt pelkään että moni saa raketin ampumisessa vahinkoja aikaan.
Kunhan eivät tunkisi raketteja ihmisten postilaatikoihin, eikä ammuttaisi liian lähellä ikkunoita ja muita ihmisiä.
Turvallista iltaa!Kiinnitti huomioni pölyallergiaan.
Se on minullae tuttu ja tuskallinen vaiva. Jos avaat vaatekaapin oven, valikoit naulakastovaikka paitaa yllesi, jo aivastat. En voi avata yhtään jauhopussia aivastelematta, taikinanteko saa silmät vuotamaan ja nenäkin tippuu vettä, vanutupot nenään ja aurinkolasit päähän.
Kakarasta asti on sama vaiva ollut ja kuulemma on lopun ikää. Vain silitety vaatteet, lakanasta käsipyyhkeeseen paperipyyhettä ei eikä paperinenäliinaa. Kaikki pölisee, ei ole pölyä hyllyillä, siivoan usein ja alati, pölyä vain on. Ja minulla ainainen nuha, eli tukkoisuuttakin.
- Anonyymi
Nyt paukkuu!
- Anonyymi
Ei unenrippeitä silmissä,.
Torkahtamiseen jäi, vaikka vuoden vaihtumisen vuoksi valvonut, enkä televisiokuvien tarjontaankaan päässyt mukaan. Luin juhlista joita pääkaupungissa oli tarjolla. Oikeammin, niiden musiikki tarjonnasta. On omalla kohdallani jo pitkän aikaa kyllästyttänyt nuorien, uusien artistien musiikin sanoitukset ja niistä katsojat ja kuulijat nyt olivat ärsyyntyneet. Syystäkin!
Yle on suurin tiedon jakaja.
Nykyinen johto näyttää olevan kallistunut haalimaan nuorisoa ohjelmiensa katsojiksi. Miksi? Eihän YLE toimi mainosrahoituksella, valtion kassasta rahoitus, joten ohjelmien pitäisi olla kaikille sopivaa ja kaikille suunnattua, ei ainoastaan nykyistä suuntaa jolla on karsittu kaikkia ikäluokkia kiinnostavia ohjelmasarjoja roskiin. Tilalle tuli tyhjänpäiväinen, nuorille suunnattu uutisvirta, tai mikä lie, kuin asioiden roskalaatikon kaivelu asiantuntemattomilla kaivajilla.
Joku on toista mieltä ja saa olla, en osaa puhua muiden suulla.
Suositut ohjelmat pois, ja tilalle viime yön kaltaisia lauluja paskasta, ja niskan katkaisusta , kansalaisjuhlassa joka näytetään kautta maan.
Olisiko syytä katsoa esiintyjän musiikkivalikoimat ennen jukista jakoa.
Silmävammoja, kuten tavallista, vanhemmat eivät juhlainnossaan näe vaaroja. Lapsi ei ehkä tiedä, että turvalaseja on hyvä käyttää. Edes aurinkolasit rakettien ammuntaa seuratessa.
Toivottavasti kaikilla näkö säilyy.
Tiedän millaista on kun näkö heikkenee, mitä sitten jos menisi tyystin.
Lapsenlapsi soitti illalla, kova flunssa vaivannut joulusta lähtien, voimat vähissä, olo kuin hakatulla ja kova yskä kurkkukivun lisäksi. Onneksi lapsensa ovat terveitä.
Ei taida olla muuta lääkettä kuin lepo.
Palstallakin on flunssaa sairastavia ja iäkkäälle se on kova tauti, jos lisäksi on vielä kuumeilua.
Maskit käyttöön, ei se ole häpeä, vaikka kaupassa käydessäsi asiakkaista maski olisi vain sinulla. Itsensä kannattaa suojata ja samalla suojaa muita, jos itse kantaa pöpöjä.
Pihan elämää seurasin, harakoiden joukkokokoontumisen koivikossa ja yksityisiä kiitoja pihan yllä, varpuslinnut olivat ruokailemassa ja harakoillakin kova nälkä. Kaatopaikat kaukana eikä tienoolla heitetä jätteitä minne sattuu, paitsi koirankaapussia ei näy koiraa taluttava koskaan käyttävän. Siksi onkin useita paskaan astujia, jopa itsekin joskus, kun ei katso mihin astuu. Harakat turkin niistä nauttivat.
Muutaman kerran harakka laskeutui auton viereen, kurkisti ikkunaan ja näki m inut, silloin äkkilähtö puun alle.. harmittihan sitä tietenkin, kun akka vahtii siemeniään!
Oma nälkä tyydytetään riisillä ja kanalla, vesi kyytipoikana.
Heipsat.
Vuosi jatkukoon, Stubb piti jo puheensa.- Anonyymi
Samat ajatukset tv-ohjelmista. Uusintoja ja ns. musiikkiohjelmia.
Eilen vai toissapäivänä oli dokkari Abbasta, ja kuuntelin mielihyvällä puhdasta laulua, jota Abban naisvokalistit esittivät. Vertailin niitä ääniä eilisiin esiintyjiin, ja ymmärsin, miksi meillä aina vaan ihaillaan paria vanhuuseläkkeelle siirtynyttä artistia.
Ilman Netflixiä olisin jo siirtynyt kokonaan dekkareiden lukijaksi. Silmät alkavat olla kunnossa, joten lukeminen ehkä taas alkaa innostaa. Saavat jäädä tuskastuttavat selviytyjät ja hengenvaarallisesti lihonneet.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samat ajatukset tv-ohjelmista. Uusintoja ja ns. musiikkiohjelmia.
Eilen vai toissapäivänä oli dokkari Abbasta, ja kuuntelin mielihyvällä puhdasta laulua, jota Abban naisvokalistit esittivät. Vertailin niitä ääniä eilisiin esiintyjiin, ja ymmärsin, miksi meillä aina vaan ihaillaan paria vanhuuseläkkeelle siirtynyttä artistia.
Ilman Netflixiä olisin jo siirtynyt kokonaan dekkareiden lukijaksi. Silmät alkavat olla kunnossa, joten lukeminen ehkä taas alkaa innostaa. Saavat jäädä tuskastuttavat selviytyjät ja hengenvaarallisesti lihonneet.
Mkr.Todella Abban muistoissa. ja musiikista nautin.
Olin Helsingissä , Ravintola Ostia;ssa ammattiliiton juhlissa ja tarjoilija kertoi Abba ;n voitosta.
Onhan meillä hyviä laulajia, mutta radio tuntuu suosivan uusia, ja muutamia vanhoja,
Lasse Mortenson;in Myrskyluodon Maijaa olen ajatellut pyytää suosittujen iltaan.
- Anonyymi
Miksi joulun väri on punainen?
Kristinuskossa punainen on tulen, veren ja tunnustuksen väri. Se on myös Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen väri. Juuri erityisesti jouluun liittyen se on toisen joulupäivän eli tapaninpäivän liturginen väri. Punainen on myös marttyyrien väri.- Anonyymi
Kuuntelin YLE toimittajien kysymys ohjelmaa, siellä joku kysyi mistä joulu on saanut punaisen värinsä.
En ole kuunnellut kuitenkaan mitä siellä vastattiin.
Minun planeetassani, Jupiterissa on punainen pilkku.
- Anonyymi
1.1.2025 puuhastelua omin sanoin kerrottuna.
Pieni pakkanen, vähän lunta, paljon viimaa.
Ulkoilija tuossa näkyi kulkevan huppu tiukasti päässä ja liina kasvojen yli sidottuna, vain silmät näkyivät. Niin raakaa on tämä tuuli näillä leveysasteilla.
Kuun näkyvyyttä tarkastelin, kun taivaan ihmeet, vaikka tuskin kuu mikään ihme on missään vaiheessaan, kiinnostavat ja kuu on nyt kaksi päivää vanha.
Kuu nousee aamulla ja laskee päivällä, näkyvissä ohut sirppi. Katselin taivaalle liian aikaisin aamupäivällä, ei ollut vielä nousu aikakaan. Tietenkin se nousi ja laski, kun minulla oli muita askareita ja ajateltavia. Unohdinkin koko kuun ja valoja poltellen meni hämärä päivä.
Tuota kaappeihin kertynyttä roinaa tarkastin, kuinka sitä kertyykään, vaikka todella turhaa, käyttökelvotonta, en tänään kaapeistani löytänyt. Mutta pois vietävää löysin.
Hyviä vaatteita joita en ole vähään aikaan tarvinut, joko liian isoja, tai liian pieniä nykyiseen olomuotooni. Huvittavia juttuja, laihtua, lihoa, laihtua, lihoa ja painoni on suurin piirtein sama kuin avioon astuessani, koska sen ajan paras asuni on yhä sopiva. Istuu kuin hanska käteen.
Liiviä moni ihailee, sillä on jo antiikki arvo, kotimaista laatutyötä. Eikä se ole rintaliivi!
Käyttökelpoiset vien hyväntekeväisyyden keräykseen, joku vielä tarvitsee.
Miksi meillä heitetään jätteeseen vaatteita, jossain kerrottiin niitä vietävän ulkomaille käsittelyyn noin kilo asukasta kohti.
Liikaa halpatuontia ja nuhraantuvia T paitoja, kaksi pesua ja lattiarätiksi.
Pitkään on mielessä ollut mattokutomo. Miksi niistä ei kudota mattoja? Siksi, kun kiinasta tuodaan paperinarumattoja halvalla, tai keinokuidusta, tai mistä lie valmistettuja mattoja jotka koristavat ”joka kodin lattiaa” mainoksen mukaan. Ei minun lattiaani! Keittiössä on punainen räsymatto. Monesti pesty, puhdas ja kaunis. Kaikki se säilyy mitä hoitaa.
Paitsi iho, se rypistyy ja näyttää moneen kertaan käytetyltä,
On tärkeää tavaraa, asiakirjoja, tekstikansioita, terveyspapereita, tositteita, takuita ja muuta säilytettävää nätisti kansioissa. Tiedän mistä ottaa, jos laitteiden takuita tarvitaan.
Miksi hävittäisin tuhannet muistot. Joku jälkieni hävittäjä polttakoon jäämistöni. Timantteja ja kultaa on vähemmän, kuin keskiverto laskennallisesti. Ei oikeasti mitään.
Inventaario on tehty, olo kuin osuuskaupan myymälänhoitajalla inventaarion jälkeen.
Kaikkea oli mitä piti olla ja ylimääräistäkin.
Kassakin täsmää, ei verovelkoja.
Mutta toinen juttu, kaikkea sattuu ja tapahtuu Uudenvuoden päivänä joka on almanakan mukaan punaisella merkitty pyhäpäivä.
Myöhemmin lisää, kunhan kässäri on siirretty koneelle.
Yhteysvaikeuksia.- Anonyymi
Kassakin täsmää. ei verovelkoja . . jälkeen loppu osa tiedostosta.
jatkuu...
Sattuipa somasti, niin äitini asiasta sanoisi ja nauraisi kippurassa, jos olisi elossa ja tämän päivän touhujani näkemässä.
Otin kaapista kauniin v-aukkoisen samettipuseron jota rakastan.
Vedin sen päälleni, peilasin ja yhtä nätti kuin ennenkin.
Jätin sen päälle, touhusin hiki päässä, kadotin kädessäni pienen rintakorun joka oli eksynyt kotelosta irralleen vaatehyllyyn
Rakas koru, tuttavalta saatu, se on löydettävä ja kaivan kaikki ne hyllyt joihin ole jo tavarat asetellut uuteen järjestykseen. Ei löydy, ei mistään ja ketään meillä ole tavaroita siirtelemässä, omilla jäljilläni on , totean, ja keitän kupin kahvia.
Katsoin harakkaparven touhuja, riitaako siellä selvitellään, oikeuksia jaetaan.
Kuka saa istua kuusen latvassa, kuka koivun oksalla ja kuka lähtee pois sakista. ( en sano ketä saa istua)… koska ketä sanaa kuulee hoettavan kaiken aikaa, puhekielessä nykyisin kuka sanan asemasta.
Kai se on sitä vieraiden kielten tapaa, engliskaa on luettu -who – kuka, ketä , opittu ottamaan myös oman kielen sanaksi.
Ketkä saavat istua,. Kuka saa istua ja keneltä kielletään istuminen kuusen latvaan, tuntuu minun suuhuni sopivan ja niin sanon, sanoo Kielitiede mitä tahansa.
Nimiähän en noille harakoille voi tietää. Siis yks. Kuka.
En olen tässä opetus/ tutkimusnäyttöä laatimassa vaan omia tapahtumia kirjoittamassa.
Niin ja asiaan. Harakat pääsivät ilmeisesti käräjöinnissään sovintoon ja koko parvi lähti samaan suuntaan. Menin eteiseen, aikomuksena ulkoilu, kun kuuma kahvikin lämmitti rintaa ja hiki pintaa. Aloin riisumaan kaunista puseroani.
Helkutti. Hyvin solahti ylleni, nyt en saa sitä pois.
Paksu sametti ei jousta senttiäkään. Tuntuu etteivät kädetkään taivu tarpeeksi solmulle, ei vaikka kuinka yritän repiä kaula aukon reunoista ja hihoista ja – ei, pitääkö hakea sakset ja leikata koko etumus auki, tehdä paitapusero ilman napitusta.
Hiki pukkaa pintaan, olkoon, jätän päälle ja menen ulos, ei olen liian hikinen, pitää riisua.
Siirryn ikkunan luo kuultuani joitain outoja ääniä, -joku auto vain kääntyi pihalla ympäri- ja harakka juoksi autoni alle. Tiaiset hakivat siemeniä ja rauha maassa.
Nyt välähti. Osaanhan minä pienen paidan riisua. Pentuna ne olivat aina ahtaita ja päältä ne sai pois, kikka käyttöön, nosta paidan takahelma niskaan, kisko pään yli ja paita, siinä se on, valmiiksi pesua varten nurin käännettynä käsissäni.
Ja kaiken huippu, se korukin oli lattialla!
Voi äiti, tuli tippa silmään. Tässä olikin tasku!
Tippa silmässä oli siksi, että muistin mitä äiti aina sanoi.
”Älä revi, lähtee se vähemmälläki.”
Tuota sanaa hän joutui sanomaan usein, kun nostettiin ylös porkkanoita tai punajuuria.
Tai, kuin oltiin suopellolla, jossa kasvatettiin kaskinauriita eläimille talvea varten.
Niitä kiskottiin ylös paleltuneista naateista kiinni pitäen, jäätyneestä maasta.
Se ei ollut niitä helpoimpia repimisiä, mutta minulla oli kaikessa kiire, valmista pitää tulla ilman tunarointia.
En repinyt paitaani, äiti. Enkä hukannut koruani.
Olihan sitä tässä päivässä muutakin jännitystä (draamaa, sanoo hieno ihminen).
Ps. Kesken kaiken tietsikasta katkesi virta.
Jäi kopiointini eilen kirjoitetusta kesken. Vain osa tekstistä siirtyi palstalle, onneksi sähkökatko ei hävittänyt koneelta mitään kesken olevaa.
Ihmettelen, sulake päätti lopettaa virran jakamisen, uusi jatkoi.
Kuulemisiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kassakin täsmää. ei verovelkoja . . jälkeen loppu osa tiedostosta.
jatkuu...
Sattuipa somasti, niin äitini asiasta sanoisi ja nauraisi kippurassa, jos olisi elossa ja tämän päivän touhujani näkemässä.
Otin kaapista kauniin v-aukkoisen samettipuseron jota rakastan.
Vedin sen päälleni, peilasin ja yhtä nätti kuin ennenkin.
Jätin sen päälle, touhusin hiki päässä, kadotin kädessäni pienen rintakorun joka oli eksynyt kotelosta irralleen vaatehyllyyn
Rakas koru, tuttavalta saatu, se on löydettävä ja kaivan kaikki ne hyllyt joihin ole jo tavarat asetellut uuteen järjestykseen. Ei löydy, ei mistään ja ketään meillä ole tavaroita siirtelemässä, omilla jäljilläni on , totean, ja keitän kupin kahvia.
Katsoin harakkaparven touhuja, riitaako siellä selvitellään, oikeuksia jaetaan.
Kuka saa istua kuusen latvassa, kuka koivun oksalla ja kuka lähtee pois sakista. ( en sano ketä saa istua)… koska ketä sanaa kuulee hoettavan kaiken aikaa, puhekielessä nykyisin kuka sanan asemasta.
Kai se on sitä vieraiden kielten tapaa, engliskaa on luettu -who – kuka, ketä , opittu ottamaan myös oman kielen sanaksi.
Ketkä saavat istua,. Kuka saa istua ja keneltä kielletään istuminen kuusen latvaan, tuntuu minun suuhuni sopivan ja niin sanon, sanoo Kielitiede mitä tahansa.
Nimiähän en noille harakoille voi tietää. Siis yks. Kuka.
En olen tässä opetus/ tutkimusnäyttöä laatimassa vaan omia tapahtumia kirjoittamassa.
Niin ja asiaan. Harakat pääsivät ilmeisesti käräjöinnissään sovintoon ja koko parvi lähti samaan suuntaan. Menin eteiseen, aikomuksena ulkoilu, kun kuuma kahvikin lämmitti rintaa ja hiki pintaa. Aloin riisumaan kaunista puseroani.
Helkutti. Hyvin solahti ylleni, nyt en saa sitä pois.
Paksu sametti ei jousta senttiäkään. Tuntuu etteivät kädetkään taivu tarpeeksi solmulle, ei vaikka kuinka yritän repiä kaula aukon reunoista ja hihoista ja – ei, pitääkö hakea sakset ja leikata koko etumus auki, tehdä paitapusero ilman napitusta.
Hiki pukkaa pintaan, olkoon, jätän päälle ja menen ulos, ei olen liian hikinen, pitää riisua.
Siirryn ikkunan luo kuultuani joitain outoja ääniä, -joku auto vain kääntyi pihalla ympäri- ja harakka juoksi autoni alle. Tiaiset hakivat siemeniä ja rauha maassa.
Nyt välähti. Osaanhan minä pienen paidan riisua. Pentuna ne olivat aina ahtaita ja päältä ne sai pois, kikka käyttöön, nosta paidan takahelma niskaan, kisko pään yli ja paita, siinä se on, valmiiksi pesua varten nurin käännettynä käsissäni.
Ja kaiken huippu, se korukin oli lattialla!
Voi äiti, tuli tippa silmään. Tässä olikin tasku!
Tippa silmässä oli siksi, että muistin mitä äiti aina sanoi.
”Älä revi, lähtee se vähemmälläki.”
Tuota sanaa hän joutui sanomaan usein, kun nostettiin ylös porkkanoita tai punajuuria.
Tai, kuin oltiin suopellolla, jossa kasvatettiin kaskinauriita eläimille talvea varten.
Niitä kiskottiin ylös paleltuneista naateista kiinni pitäen, jäätyneestä maasta.
Se ei ollut niitä helpoimpia repimisiä, mutta minulla oli kaikessa kiire, valmista pitää tulla ilman tunarointia.
En repinyt paitaani, äiti. Enkä hukannut koruani.
Olihan sitä tässä päivässä muutakin jännitystä (draamaa, sanoo hieno ihminen).
Ps. Kesken kaiken tietsikasta katkesi virta.
Jäi kopiointini eilen kirjoitetusta kesken. Vain osa tekstistä siirtyi palstalle, onneksi sähkökatko ei hävittänyt koneelta mitään kesken olevaa.
Ihmettelen, sulake päätti lopettaa virran jakamisen, uusi jatkoi.
Kuulemisiin.Vauhdikasta on sinulla ollut.
Onnitteluni, kun olet saanut dokumenttisi kansioihin.
Minä aina luulen, että tiedot ovat tallessa, mutt kun niitä tarvitaan, alkaa kamala myllerrys. Luulin, että olin tallettanut tänne, en ole, entä tuo laatikko, täällä on wanhat kirjeet! Viimeinen kansio!!
No näin meillä.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vauhdikasta on sinulla ollut.
Onnitteluni, kun olet saanut dokumenttisi kansioihin.
Minä aina luulen, että tiedot ovat tallessa, mutt kun niitä tarvitaan, alkaa kamala myllerrys. Luulin, että olin tallettanut tänne, en ole, entä tuo laatikko, täällä on wanhat kirjeet! Viimeinen kansio!!
No näin meillä.
Mkr.Olen oppinut, kun olen muuttanut, että tärkeitä papereita ei löydy hakemallakaan, jos ne ovat vain jossain nipussa heitetty ja pakattu muuttolaatikkoon. mm. Passi.
Sain joskus naapurilta, suuren yrityksen johtajalta mappeja, kun he polttivat 29 vuotta vanhemmat tositteet ja kansiot jäivät.
Ne ovat käytössä, ja paperit tallessa.
Uusinta, esim. terveystietoja on pahvi/muovi kansioissa joissa on tussilla isot tekstit. Helpottaa kummasti.
Vanhaa, kortteja, valokuvia muistoja matkoilta, - voi mitä kaikkea sitä ihminen laittaakin talteen. mutta on kiva päästä muistojen tunnelmiin kun niitä salailee.
- Anonyymi
Kainuun korvesta on taltiointeja palstalle aiemmin purettu. Liekö samasta arkistosta nämä jatkokertomukset.
Mahtuuhan tänne päiväkirjoja.- Anonyymi
Heh hee, sopisi kuvioon. Tekee toisen aloituksen "Rajoitetaan kirjailijoita... hakee huomiota ja käy siellä kehumassa tätä, itseään :)))
Olihan tässä eka ja toka kirjoituksessa ihan ok ainesta sitten lässähti. - Anonyymi
Minun arkistoni ovat hyllyssäni ja koneellani, eivät korvessa.
Kukin kai purkaa omiaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heh hee, sopisi kuvioon. Tekee toisen aloituksen "Rajoitetaan kirjailijoita... hakee huomiota ja käy siellä kehumassa tätä, itseään :)))
Olihan tässä eka ja toka kirjoituksessa ihan ok ainesta sitten lässähti.Nyt en ymmärrä?
Mistä mahtaa olla kyse?
Kiitos kuitenkin arvostelusta, se on aina tervetullutta, kirjoittaapa mitä ja missä tahansa.
Varsinkin, jos asiatiedot eivät täsmää. - Anonyymi
Olen aloittaja, asun kaupungissa, kaukana Venäjän rajasta, joka on Kainuussa lähempänä-
Luin jostain keinuttelijoiden ketjusta, että minä olen oletettavasti joku Korppis.
Valitettavasti arvailu on väärässä, mutta enemmän taidetaan uskoa jotain luuloon perustuvaa "tietoa", koska vastarintaa aloitukseni on saanutkin.
Ei minua haittaa, kysyä saa, lukekaa enemmän, tiedättekin enemmän.
Maalla kasvanut pääkaupunkiseudulla elänyt, eikä muu tieto tänne ole tarpeenkaan,
Ps. Auto minulla on, mutta ei mökkiä, eikä "miesystävää." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen aloittaja, asun kaupungissa, kaukana Venäjän rajasta, joka on Kainuussa lähempänä-
Luin jostain keinuttelijoiden ketjusta, että minä olen oletettavasti joku Korppis.
Valitettavasti arvailu on väärässä, mutta enemmän taidetaan uskoa jotain luuloon perustuvaa "tietoa", koska vastarintaa aloitukseni on saanutkin.
Ei minua haittaa, kysyä saa, lukekaa enemmän, tiedättekin enemmän.
Maalla kasvanut pääkaupunkiseudulla elänyt, eikä muu tieto tänne ole tarpeenkaan,
Ps. Auto minulla on, mutta ei mökkiä, eikä "miesystävää."Huomaan, että aiemmin lähettämäni vastauskin oli täällä, vaikka luulin sen jääneen lähettämättä, mutta tulihan nyt selväksi tämäkin asia.
Jahti jatkukoon. Olen täällä.
- Anonyymi
Eilisen 2.1.2024 ( atomipommi ja varjolaivasto) aikaansaamaa ajattelua oman rauhan keskellä.
Kirjoittelin läppärillä omia juttujani ja katsoin tietokoneen näytöltä Tv 2 kello 11.00 alkaneen jakson Luontomatkalla sarjasta.
Vierailu Tshernobylissä herätti mieleen sen päivän, jolloin siellä tapahtui suuri räjähdys.
Hajuhaittaa huomattiin Helsingissäkin, mutta kaikki lohduttivat, että pahimmat saasteet laskeutuvat kauas pohjoisille alueille.
Minne atomihiukkasia laskeutuikin, siellä haitat on joko vaikuttaneet ihmisiin ja luontoon, tai ei.
Ohjelmassa suoritti oppaana ollut mies mittauksia ja totesi, jäämiä on, joissain paikoissa ei kannata oleskella.
Kaikkea tämä ihmiskunta on kokenut, Hiroshiman atomipommi tappoi heti 70 000 ja haavoitti
80 000. Kaikkiaan pommin jälkivaikutuksiin kuoli lähes 320 000 ihmistä.
En ota kantaa politisointiin, mutta atomipommilla uhkaaminen tuntuu olevan päivän sana valtioiden keskeisen vallanjaon asearsenaalina.
Toivottavasti tuota asetta ei meitä lähellä laukaista.
Ajatusten harhailua, kun kuulin radiosta noista laivoista merellä, Suomenlahti, 5 kilometrin väilen öljypommeja.
Kamala tilanne Suomenlahdella.
Venäjän varjolaivaston tankkereita seilaa välillä ajelehtien, nyt myös ankkuroituina Suomenlahdella jopko lastia odottamassa tai öljylasti laivassa.
Tuli vain mieleeni, mitä Venäjä aikoo? Kuinka se on suunnitellut tuota arsenaaliansa käyttämään, nyt, kun Natokin on aktivoinut suojelun tasoa merialueilla. Sodan lietsonta ei ole naapurissa kansan keskuudessa laantunut Ukrainan sodan vuoksi, vaan lisää alueita, lisää valtaa hallinnolle joka ei sääli ketään.
Räjäyttäminen, kaikki kerralla, siinä sitä sitten olisi Natollakin ihmettelemistä.
Varjelkoon luoja, ettei sitä tapahdu. Ei rukous taida auttaa.
Jaksossa luovutettiin voittopokaali luontokuvaajalle, joka oli valittu sarjassa parhaan kuvan ottajaksi. Hyviä, todella hyviä luontokuvia olivat katsojat kuvista valinneet. Voittokuvassa kaksi vastasyntynyttä hirvenvasaa. Kuvaaja oli metsuri.
Niissä on aina sitä jotain, mitä luontokuvilta odottaakin, eläinten vapaus ja arvaamattomuus.
Olen kuvannut kameralla paljon ja joka paikassa. Merellä laivasta, veneestä, saaresta ja kotirannasta. Aikanaan kotimme sijaitsi lähellä meren kivikkoista, myrskyillä vaahtopäinä kuohuvaa rantaa. Meri ihan huusi, se oli tasamaalla kasvaneelle kokemus joka ensi kerralla kuulosti, ja tuntui ihan kauhealta. Lopulta rakastin tyynellä, aurinkoisella säällä istumista niillä kivillä joita aallot myrskyssä hakkasivat toisiaan vasten, se näytti ja oli vaarallista kun vesi kuohui ja meri mylvi tuulessa. Pelkäsin, kun lapset menivät siihen rannalle uimaan ja kahlailemaan, Joskus olivat polvet verillä kivikkoon kaatumisesta, joskus oli uimaliivit karanneet.
Muutto keskikaupungille oli lapsista ikävää, kun ei ollut uimarantaa. Kaikkea aikansa, maalle muutto olikin sitten iloa ja riemua, oli peltoa ja metsää, mansikkamaa ja mustikkapaikka tien toisella puolella. Mutta taas uimaranta puuttui. Kaipaus niihin aikoihin ja paikkoihin iskee joskus unessakin.
Nyt on harmittanut vietävästi kun ei ole omaa kukkamaata. Sormia saa multaan vain kukkaruukussa ja aiemman pihan kielojen tuoksu on täällä pakokaasut ja katupöly.
Naapuri on seinän takana, hyvä tilanne jos apua tarvitsen.
Huutoja ei kuulu mistään, eikä naapureissa tapella, talossa on rauha ja hyvä henki. Tärkeää laiselleni yksineläjälle, joka rakastaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta.
Itsenäinen, onneksi vielä muistan mistä olen lähtenyt, jos lenkillä luontoon eksyn.
Tänään on Areena ollut auki koko päivän. Välillä sieltä on tullut jotain ärsyttävää ohjelmaa, mutta kun ajatukset ovat siinä mitä tekee toisaalla, ei saa edes sammutettua tietsikkaa. En ole koskaan aiemmin katsonut ohjelmaa - Hengaillaan – nyt katsoin, kuului tutun toimittajan ääni. Sehän oli joku uusi tietokilpailu. Seurasin hetken, kävin lämmittämässä ruokaa, söin ja katsoin taas pätkän, mutta voittajaa en tiedä. Voittiko Puoli seiskan joukkue?
Mäyrien maailma loppui hetki sitten. Vaihdoin radio suomen puolelle, musiikkia ja uutisia, pätkä jotain mainosta ja taas samaa… ei hyvä, mutta taustaksi sopii.
Tulostimeen piti vaihtaa mustekasetti. Väritulostinta ei kannata käyttää, siinä on musteet, ja vain kuvien tulostukseen. Muutama lastenlasten maalaus on valokuvattu ja nyt voisin illan kuluksi ne tulostaa. Asetukset ja värit kuntoon siinäkin. Toisen testasin, mustetta tulee, ei makulatuuria.
Ulkoilun vuoro. Olen askeltanut välillä tuolla hemmetin laitteella jossa ei saa nopeutta säädettyä. Nyt ulos, pimeään, onneksi on katuvaloja. Työpäivä saa päättyä, kello lyö pian viisi kertaa.Tekstisi synnytti mielikuvan tyynen joen pinnalla lipuvasta kaarnalaivasta. Sujuvaa luettavaa.
Kuunsirppi ja muutama tähtönen näkyi, kun ulos katsoin.
Täällä on vain muutama vaimea pihavalopylväs harvassa olevien kerrostalojen välillä, että taivastakin näkyy.
Katsoitko, taisi olla eilen, kun tuli dokumentti New Delhistä. Järkyttävää.
Yksi mies siinä kertoi, että itse olemme luontomme tuhonneet, eläimet kaikonneet ja kasvitkin lähtevät.
Hän on lapsesta asti nähnyt vain mustia ja valkoisia jokia.
Sitten niitä jokia näytettiin, niin, toden totta, niitä ne olivat, saastan peitossa.
Sitten vielä siellä sen valkoisen massan välissä, ihmisiä seisoi, joku rituaali vissiin menossa, kun pesivät siinä kasvojaan
Suurinsurminkaan en moiseen jäkeen astuisi.
Savusumu kaikkialla, ihmiset sairaita, saasteisiin kuolee tuhansittain ihmisiä vuodessa.
Loputtomia kaatopaikkoja, jossa ihmiset paljain käsin tonkivat, lehmät makailevat ja etsivät syötävää.
Taas kerran tuli todettua, kuinka hyvin meillä asiat ovat.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Tekstisi synnytti mielikuvan tyynen joen pinnalla lipuvasta kaarnalaivasta. Sujuvaa luettavaa.
Kuunsirppi ja muutama tähtönen näkyi, kun ulos katsoin.
Täällä on vain muutama vaimea pihavalopylväs harvassa olevien kerrostalojen välillä, että taivastakin näkyy.
Katsoitko, taisi olla eilen, kun tuli dokumentti New Delhistä. Järkyttävää.
Yksi mies siinä kertoi, että itse olemme luontomme tuhonneet, eläimet kaikonneet ja kasvitkin lähtevät.
Hän on lapsesta asti nähnyt vain mustia ja valkoisia jokia.
Sitten niitä jokia näytettiin, niin, toden totta, niitä ne olivat, saastan peitossa.
Sitten vielä siellä sen valkoisen massan välissä, ihmisiä seisoi, joku rituaali vissiin menossa, kun pesivät siinä kasvojaan
Suurinsurminkaan en moiseen jäkeen astuisi.
Savusumu kaikkialla, ihmiset sairaita, saasteisiin kuolee tuhansittain ihmisiä vuodessa.
Loputtomia kaatopaikkoja, jossa ihmiset paljain käsin tonkivat, lehmät makailevat ja etsivät syötävää.
Taas kerran tuli todettua, kuinka hyvin meillä asiat ovat.En nähnyt ko. ohjelmaa.
Katson Areenasta TV 1 ja 2 ohjelmia, en ole kirjautunut mihinkään kanaviin, joten jään paitsi kaupallisten kanavien ohjelmista.
Olen matkustanut kehitysmaissa, nähnyt likaa ja räkää, jotka liikuttavat vieläkin. Saasteet hökkeleiden ympärillä virtaavissa puroissa.
Meillä on asiat hyvin kaikkein huonoimmissakin olosuhteissa, kun vertaa köyhyyteen jossa kaivetaan ruoka roskista ja kaatopaikoilta.
Lapset keräävät romua myytäväksi, en voi edes kertoa.
Köyhissä maissa, tai ei tarvitse maan olla köyhä, mutta suuri joukko ihmisistä kärsii köyhyydestä
Beduiinikylä päiväntasaajalla tuskin rikkauksilla ylpeili, mutta siellä oli puhdasta. Valkoiset asusteet todella valkoisia, ja ne pestiin joessa, kiviin hakaten, sain nähdä naiset työssään, lämmintä vettä...
Ääretön hiekka aavikko ja kamelit. Näky mielessäni.
Nyt en enää jaksaisi noita pitkiä matkoja, mutta muistoissa saa poiketa kaukanakin.
Kiitos kun poikkesit ja herätit muistoihin. Anonyymi kirjoitti:
En nähnyt ko. ohjelmaa.
Katson Areenasta TV 1 ja 2 ohjelmia, en ole kirjautunut mihinkään kanaviin, joten jään paitsi kaupallisten kanavien ohjelmista.
Olen matkustanut kehitysmaissa, nähnyt likaa ja räkää, jotka liikuttavat vieläkin. Saasteet hökkeleiden ympärillä virtaavissa puroissa.
Meillä on asiat hyvin kaikkein huonoimmissakin olosuhteissa, kun vertaa köyhyyteen jossa kaivetaan ruoka roskista ja kaatopaikoilta.
Lapset keräävät romua myytäväksi, en voi edes kertoa.
Köyhissä maissa, tai ei tarvitse maan olla köyhä, mutta suuri joukko ihmisistä kärsii köyhyydestä
Beduiinikylä päiväntasaajalla tuskin rikkauksilla ylpeili, mutta siellä oli puhdasta. Valkoiset asusteet todella valkoisia, ja ne pestiin joessa, kiviin hakaten, sain nähdä naiset työssään, lämmintä vettä...
Ääretön hiekka aavikko ja kamelit. Näky mielessäni.
Nyt en enää jaksaisi noita pitkiä matkoja, mutta muistoissa saa poiketa kaukanakin.
Kiitos kun poikkesit ja herätit muistoihin.Tuo tuli teemalta.
En tiedä onko areenassa enää sitä dokumenttia, likainen vihreä energia, se oli katsomisen arvoinen. (TV1)
Varmaan paikanpäällä silminnähden asiat koskettavat enemmänkin.
Nykykoneiden myötä kaikki tulee jo olohuoneisiimme.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Tuo tuli teemalta.
En tiedä onko areenassa enää sitä dokumenttia, likainen vihreä energia, se oli katsomisen arvoinen. (TV1)
Varmaan paikanpäällä silminnähden asiat koskettavat enemmänkin.
Nykykoneiden myötä kaikki tulee jo olohuoneisiimme.Olisin mielelläni katsonut tuon ohjelman, mutta ei löytynyt.
Silmälasien vahvuudet pielessä, juuri hain uudet lasit ja hiukan haittaa tämä kuivasilmäisyys, ei ole kiva katsoa pitkää aikaa mitään laiteta.
Kunhan taas tasaantuu, katson Niilin tarinan. Siitä käydään tavallaan taistelua, koska se on niin monelle elintärkeä ja kaikki tietysti haluaisivat valjastaa sen omiin tarpeisiin.
Huolestuttaa tämä nykyinen kertakäyttökulttuuri ja jätteet.
Yksin ei voi mitään yksikään valtio, mutta eri suuntiin vetäviä, hyötyjä ja häviöitä laskelmoiva joukko ei saa oikeastaan mitään päätöksiä toteutettua.
- Anonyymi
Kuu on aamupäivällä näkyvissä, jos sitäkin tiirailet.
Kasvava sirppi, kuusta näkyy sellaiset 12%.
Tästä se alkaa taas, täyden kuun odottaminen, vai?- Anonyymi
Heips. nyt on kasvava puolikuu, jos, pilvien takaa näkyy, kun taivas on pilvessä, sadetta ootellaan.
Mukavaa että on joku uusi kirjoittaja palstalla, joka kirjoittaa pitkään ja sujuvaa tekstiä, omasta pöytälaatikosta. Tervetuloa meidän mielellään kirjoittavien joukkoon.
- Anonyymi
Pöytälaatikosta ei paljon tekstiä tänne ole paljastunut, mutta koneella ne kaikki tällä hetkellä ovat, vaikka käsin kirjoitan, kuulakynällä johonkin paperinkulmaan ja siitä sitten päätteelle. Suoraa tekstin tuottoa, ei varastosta.
Kiitos toivotuksesta.
Tulin ja olen aikani, kun menen, kukaan ei jää kaipaamaan.
- Anonyymi
Kaikkiin ryhmiin ei kannata kirjautumattoman mennä kurkkimaan, saa sapiskaa.
Täällä ei vieraan päätä silitetä, se on nääs ensimmäinen peukutus oma, eikä kirjautumaton voi peukuttaa.
Vastamäki ei ole sinulle mäki!- Anonyymi
Hyvä tietää, kiitos.
En halua kirjautua, ellei ole pakko.
Peukutuksista viis, laskettelenko alamäkeä hornaan? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä tietää, kiitos.
En halua kirjautua, ellei ole pakko.
Peukutuksista viis, laskettelenko alamäkeä hornaan?On pusyttävä pois sieltä missä eliitti kokoontuu, vaikka niissäkään ei toki koko poppoo ole eliittiä, tai sellaiseksi pyrkiviä.
Täällä on monta viestiketjua anoille, niissä on tilaa ja aiheita sinulle, vapaautta olla itsensä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On pusyttävä pois sieltä missä eliitti kokoontuu, vaikka niissäkään ei toki koko poppoo ole eliittiä, tai sellaiseksi pyrkiviä.
Täällä on monta viestiketjua anoille, niissä on tilaa ja aiheita sinulle, vapaautta olla itsensäNäyttää, että saan ohjeita.
En kaipaa ohjeitanne.
En sotke itseäni riitoihin, niistä ei kellään ole hyötyä.
Pysyttelen viestittelyssä tämä aloitukseni alla. Kävin lukemassa toisaalla viestiketjuja, melkoista sekamelskaa. Miksi ollaan kiinnostuneita minusta, kuka olen, kuka teki aloituksen, päiväkirjaa, omia asioita, sinne en mene kirjoittamaan ja selittämään kuka olen ja mitä teen. Olen kertonut nytkin liikaa!
Olen ja menen oman pääni mukaan.
Kun ei ole sanottavaa, olen hiljaa.
Toistaiseksi on, enkä estä ketään sanomasta mitä haluaa.
Olen oppinut kuuntelemaan, en huutamaan!
En ole sanasotaa aloittanut, en mene sovittelemaan kenenkään sanasotaa.
Olen sanaton.
- Anonyymi
" Mikä se oli miehiään, joka oli ja tuli?"
" Oliko se mies vai nainen, otitko selvää?"
" No, tunsitko sen, vai muutenko siitä puhut?"
Pienenläntä mies liikkui kylällä, käveli kummallisesti keinuen ja vilkuili sivuillensa.
Hän oli ilmestynyt kylän raitille keväällä. Ei siinä ollut mitään ihmeellistä, monta outoa kulkijaa niinä aikoina maanteillä vaelsi, kodittomana, tai siirtymässä paikasta toiseen. Tämä mies jäi ihmisten mieleen juuri kävely tavallaan. Ei hän ontunutkaan, ei ole sotainvalidi, heitä silloin tällöin kylällä nähtiin, olihan rauhan aikaa ollut vasta lyhyen aikaa.
Siirtolaisia oli asutettu tähän ja naapurikyliin, heitäkö tuo outo kulkija, mutta miksi ei asettunut taloksi, jos oli asuntokin.
Mies liikkui päivittäin, joskus sarkapuseron taskusta pullotti käärepaperinen nyytti, käynyt mies kaupassa, tuumittiin.
Kauppaan oli melkoinen matka. Paikallinen Osuuskauppa oli avannut kauppaliikkeen suuren maatalon päätyyn. Sieltä sai ostaa elintarvikkeita joita oli saatavilla. Satojen tavaroiden ostamiseen oli käytössä elintarvikekortti jolla sai säännöstelyn alaisia tuotteita, sokeria, kahvia ja monia muita ruokatarvikkeita. Kortista leikattiin aina pois pala, joka käytettiin ostoksien yhteydessä.
Talon emäntä näki miehen pysähtyvän pihatien alkuun. Mies katseli taloa, vaihtoi asentoa jalalta toiselle, joku vaiva tuolla on, pitänee mennä kysymään.
Kylällä kyseltiin toisiltaan, kuka se oli, kysyitkö, eikö se ollutkaan mies, oliko se sinulle tuttu?
Emäntä avasi essunsa solmun, nakkasi villatakin harteilleen ja käveli miehen luokse.
Mitä, mieshän itkee, onko sillä kipuja, emäntä kiirehti askeleitaan.
Mies seisoi paikoillaan, taskusta pilkisti sama paketti joka sieltä oli totuttu näkemään, Mies oli laiha, kasvoilla arka, kysyvä katse, mutta hän ei sanonut sanaakaan.
Emäntä laski kätensä miehen olalle ja pyysi miestä tulemaan mukaansa, lupasi auttaa miestä, jos tämä apua tarvitsee, meillä on kyllä aina tilaa yhdelle miehelle.- Anonyymi
jatkoa edelliseen , .
Mies kääntyi naisen puoleen, alkoi puhumaan emännälle miehestä joka oli joskus jossain ollut ja elänyt, sekavasti, kuin kaiken voimansa kertomaansa keräten, vapisi liikutuksesta ja emännän oli vaikea tukea miehen keinuvia askelia.
He astuivat sisään isoon pirttiin.
Mies puhui, emäntä kuunteli ihmetellen, mies puhuu talon vanhasta isännästä, isästäni, miksi, kuka tämä mies on ja mistä tulee.
"No, tunsitko sen, vai muutenko siitä puhut?"
Mies puhui, emäntä kuunteli, taikina, jota emäntä oli leipomassa, kohosi pöydällä omia aikojaan.
Leivinuunista oli tuli sammunut, hiillos hehkui kuin odottaen leipiä uuniin, mutta emäntä oli hetkeksi unohtanut kaiken muun.
Hän kuunteli tuota kummallisesti kävelevää miestä joka tiesi jotain menneisyydestä.
Kuka hän oli ja mistä tuli, mutta emäntä tiesi, että talossa on aina tilaa yhdelle miehelle.
Omaa tekstiä. (aloittaja ap.) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
jatkoa edelliseen , .
Mies kääntyi naisen puoleen, alkoi puhumaan emännälle miehestä joka oli joskus jossain ollut ja elänyt, sekavasti, kuin kaiken voimansa kertomaansa keräten, vapisi liikutuksesta ja emännän oli vaikea tukea miehen keinuvia askelia.
He astuivat sisään isoon pirttiin.
Mies puhui, emäntä kuunteli ihmetellen, mies puhuu talon vanhasta isännästä, isästäni, miksi, kuka tämä mies on ja mistä tulee.
"No, tunsitko sen, vai muutenko siitä puhut?"
Mies puhui, emäntä kuunteli, taikina, jota emäntä oli leipomassa, kohosi pöydällä omia aikojaan.
Leivinuunista oli tuli sammunut, hiillos hehkui kuin odottaen leipiä uuniin, mutta emäntä oli hetkeksi unohtanut kaiken muun.
Hän kuunteli tuota kummallisesti kävelevää miestä joka tiesi jotain menneisyydestä.
Kuka hän oli ja mistä tuli, mutta emäntä tiesi, että talossa on aina tilaa yhdelle miehelle.
Omaa tekstiä. (aloittaja ap.)Elämä on tarua ihmeellisempi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elämä on tarua ihmeellisempi.
Olet oikeassa.
Mikään tarina ei voita itse elämää ja sen kokemuksia.
Tositarinat ovat aina jonkun elämästä kertovia.
- Anonyymi
En voi olla kertomatta tästä kaunista aamun näkymästä.
Katselen ikkunasta huurteen peittämää koivikkoa jonka yllä ja oksien lomista näkyy komea pakkas taivas.
Pilvet sinisiä, punaisia, harmaita, valkoisia, ikään kuin maalarin paletti, jolle on kauniisiin ryhmiin jäänyt värien sekoituksia.
Vain luojan käsi maalaa näin kaunista.
Todella kaunista. Kurkistappas omasta ikkunastasi, mitä näet? - Anonyymi
Oi, olet jatkanut kirjoituksiasi.
Tulin reissusta ja jaksoin lukea vain alkupäästä tekstin, silmät luppasee, loput jää huomiselle.
Minäkin olen kaksonen, taivaanrannan maalauksia ihaileva.- Anonyymi
Kiitos kun poikkesit.
Kirjoitan, mutta kaikkea en tänne voi jakaa.
Aurinkoa ei tänään ole näkyvissä, pienen pieni punainen kajo koillisella taivaalla, mutta nuo huurteiset puut täyttävät näkymän tuonne avaralle jääkentälle. Vesi on jäässä, pienessä joessa on koski, joka kuohuu pakkasellakin, mutta ei näy ikkunaan.
Ihmiskohtalot, luonto eläimineen ja taivaan kansi kaikkineen.
Olen hullu tähtien ja pilvien tuijottaja.
Opetin lapsenlapsenlapsen ihailemaan pilviä, niiden muotoja, ja eri koostumuksia, joilla pilvet näyttävät eri ominaisuuksia.
Ihana kakara, on kihloissa!
Me kaksoset olemme "haihattelijota" kun kyseessä on luonnon ihmeet. "Kauneus on kaksosen silmissä", sanoi taiteilija, kun ihailin pelkkiä vaivaiskoivuja hangella, hänen maalaaminaan.
Ehkä tässä tavataan. Heippa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kun poikkesit.
Kirjoitan, mutta kaikkea en tänne voi jakaa.
Aurinkoa ei tänään ole näkyvissä, pienen pieni punainen kajo koillisella taivaalla, mutta nuo huurteiset puut täyttävät näkymän tuonne avaralle jääkentälle. Vesi on jäässä, pienessä joessa on koski, joka kuohuu pakkasellakin, mutta ei näy ikkunaan.
Ihmiskohtalot, luonto eläimineen ja taivaan kansi kaikkineen.
Olen hullu tähtien ja pilvien tuijottaja.
Opetin lapsenlapsenlapsen ihailemaan pilviä, niiden muotoja, ja eri koostumuksia, joilla pilvet näyttävät eri ominaisuuksia.
Ihana kakara, on kihloissa!
Me kaksoset olemme "haihattelijota" kun kyseessä on luonnon ihmeet. "Kauneus on kaksosen silmissä", sanoi taiteilija, kun ihailin pelkkiä vaivaiskoivuja hangella, hänen maalaaminaan.
Ehkä tässä tavataan. Heippa.Olen myös kaksonen, mutta haihattelija en ole. Raadollinen realisti paremminkin ja totuuden torvelo.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen myös kaksonen, mutta haihattelija en ole. Raadollinen realisti paremminkin ja totuuden torvelo.
Jospa aloittaja tarkoittikin "haihattelija" sanalla luonnosta hullaantunutta, luonnon ihailijaa.
Olen kuullut sanaa tuolla tavalla käytetyn, eikä siinä ole kyse mistään epärehellisyydestä, tai huumetilasta.
Samaa huuhailijaa, haihattelijaa, on minussakin.
Taivas ei tänään kirkas, pakkanen laskee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jospa aloittaja tarkoittikin "haihattelija" sanalla luonnosta hullaantunutta, luonnon ihailijaa.
Olen kuullut sanaa tuolla tavalla käytetyn, eikä siinä ole kyse mistään epärehellisyydestä, tai huumetilasta.
Samaa huuhailijaa, haihattelijaa, on minussakin.
Taivas ei tänään kirkas, pakkanen laskee.Luonnon ihmeistä puhuukin, mutta mulle haihattelu on ensisijaisesti epätodellista olotilaa esittävä ilmaisu. Luontoa voi ihmetellä, mutta ei kai siinä mitään epätodellista ole. Alkaako olla peräti ainoita asioita nykymenossa, joka on aitoa ja ehtaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jospa aloittaja tarkoittikin "haihattelija" sanalla luonnosta hullaantunutta, luonnon ihailijaa.
Olen kuullut sanaa tuolla tavalla käytetyn, eikä siinä ole kyse mistään epärehellisyydestä, tai huumetilasta.
Samaa huuhailijaa, haihattelijaa, on minussakin.
Taivas ei tänään kirkas, pakkanen laskee.Vanhat sanat kuten haihattelija, voi tulkita tietysti monella tavalla, mutta tuskin minä, vakaalla maaperällä seison, ja pää on pilvissä, periaatteella unelmoiva voin pilvissä haihatella sekavana?
Huuhailija, etsijä, monta tulkintaa.
ap.aloittaja - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen myös kaksonen, mutta haihattelija en ole. Raadollinen realisti paremminkin ja totuuden torvelo.
Kaksoset ovat persoonia.
Torvelo, sanaan kannattaa hiukan sisentyä, sisäistää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luonnon ihmeistä puhuukin, mutta mulle haihattelu on ensisijaisesti epätodellista olotilaa esittävä ilmaisu. Luontoa voi ihmetellä, mutta ei kai siinä mitään epätodellista ole. Alkaako olla peräti ainoita asioita nykymenossa, joka on aitoa ja ehtaa.
Epämääräinen tuo minun ilmaukseni.
Ikuinen optimisti, mikäli puhe on luonnosta uuden ihmeen löytäminen, kaikkea tuskin kukaan tarkkaan tietää ja tuntee.
Luonto onkin aina rehellisesti se mikä näkyy. se ei näyttele.
ap. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kun poikkesit.
Kirjoitan, mutta kaikkea en tänne voi jakaa.
Aurinkoa ei tänään ole näkyvissä, pienen pieni punainen kajo koillisella taivaalla, mutta nuo huurteiset puut täyttävät näkymän tuonne avaralle jääkentälle. Vesi on jäässä, pienessä joessa on koski, joka kuohuu pakkasellakin, mutta ei näy ikkunaan.
Ihmiskohtalot, luonto eläimineen ja taivaan kansi kaikkineen.
Olen hullu tähtien ja pilvien tuijottaja.
Opetin lapsenlapsenlapsen ihailemaan pilviä, niiden muotoja, ja eri koostumuksia, joilla pilvet näyttävät eri ominaisuuksia.
Ihana kakara, on kihloissa!
Me kaksoset olemme "haihattelijota" kun kyseessä on luonnon ihmeet. "Kauneus on kaksosen silmissä", sanoi taiteilija, kun ihailin pelkkiä vaivaiskoivuja hangella, hänen maalaaminaan.
Ehkä tässä tavataan. Heippa.Kävin eilen pienen lenkin kiertämässä ja otin puhelimella kuvan tuosta pienestä joesta, siinä on jäätön alue kosken alapuolella,
Olihan kaunista. Huurteiset koivut ja valkoinen hanki, korkeaa ruokoa huurteisena ja taustana noiden välissä avautuvaa mustanpuhuvaa vettä. Seisoin ja kuuntelin hiljaisuutta.
ap. aloittaja
Ps. Menen laittamaan hiivaleivät uuniin! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaksoset ovat persoonia.
Torvelo, sanaan kannattaa hiukan sisentyä, sisäistää.Se on torvelo juuri siksi, että aihe on no. sisäistetty. Ei totuuden torvi, vaan ... Hah.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on torvelo juuri siksi, että aihe on no. sisäistetty. Ei totuuden torvi, vaan ... Hah.
Totuuden torvelo, mikä aihe noissa sanoissa on sisäistetty,.. Hah.
"Mikäli kohtaat jotain epämiellyttävää, hengitä vain ulospäin," sanoi keuhkolääkäri allergikolle, "silloin et voi vetää sitä henkeesi".
- Anonyymi
Niin, ettei totuus unohtuisi;
Lyhyenlännän kummallisesti kävelevän miehen tulevat vaiheet liittyvät läheisesti taloon ja tilaan, mutta muut kiireet, ” tutkimuspöydät ja stetoskoopit ” ottavat aikaa.
Heilutan kaulaliinaa portilla, jos joku tulee moikkaamaan.
Aloittaja ap- Anonyymi
Huikkasen huomenet, nukuin pitkään. Vanhemmiten lyhytkin reissu uuvuttaa. Omassa sängyssä uni on makeinta ja palauttavaa.
Meillä paistaa aurinko. Pakkaan eväät reppuun ja lähden tuosta valosta ja luonnosta nauttimaan hiljakseen.
Toivottavasti illemmalla saadaan lukea lisää tuosta keinuvakäyntisestä miehestä.
"Kuka hän on ja mistä tänne saapui..." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huikkasen huomenet, nukuin pitkään. Vanhemmiten lyhytkin reissu uuvuttaa. Omassa sängyssä uni on makeinta ja palauttavaa.
Meillä paistaa aurinko. Pakkaan eväät reppuun ja lähden tuosta valosta ja luonnosta nauttimaan hiljakseen.
Toivottavasti illemmalla saadaan lukea lisää tuosta keinuvakäyntisestä miehestä.
"Kuka hän on ja mistä tänne saapui..."Kiitos huomenista.
Minä olen lääkärin määräyksestä lepäillyt, valvonut, syönyt lääkkeitä ja taas huomenna tohtorisedälle,
Eilen tein pienen ulkoretken, liikaa se oli, lepoa lisää.
Tarinan jatkoa alla ja tulossa, kunhan taas oikoluku onnistuu.
Ps. Silmälasit eivät onnistuneet, liian vahvat, silmää särkee.
ap,aloittaja
- Anonyymi
On noston arvoinen.
- Anonyymi
? Ihanko totta.
ap.aloittaja
- Anonyymi
Aloittaja ap
----------------------Jatkuu
”No, tunsitko sen, vai muutenko siitä puhut?”
Mies puhui, emäntä kuunteli, taikina, jota emäntä oli leipomassa, kohosi pöydällä omia aikojaan.
Leivinuunista oli tuli sammunut, hiillos hehkui kuin odottaen leipiä uuniin, mutta emäntä oli hetkeksi unohtanut kaiken muun.
Hän kuunteli tuota kummallisesti kävelevää miestä joka tiesi jotain menneisyydestä.
Kuka hän oli ja mistä tuli, mutta emäntä tiesi, että talossa on aina tilaa yhdelle miehelle.
Mies ei kuullut kysymystä, vai jatkoiko omaa puhettansa, koska ei halunnut vastata kysymykseen.
Emäntä nousi penkiltä jolle oli istahtanut, otti huivin päähänsä ja pyysi miestä siirtymään pöydän toiselle puolelle, hän leipoisi tuon taikinan, ehkä siitä vielä leivät syntyy.
Hän kokeili taikinaa, liikaa kohonnutta, parempi alustaa lisää jauhoja, ei tätä näin vetelää muuten leiväksi pyöritellä.
Mies siirsi pitkää penkkiä kauemmaksi pöydästä, istahti ja emäntä kuuli hänen huokauksensa.
Siinä leipien leipomisen ohess emäntä lisäsi uutaman pienen puukalikan leivinuunin hiillokselle, lämpö on jo karannut, hän tuumi ja sai puut syttymään.
Jospa kahvit keittäisin, maistuisiko, minulla tämä leipomuskin, mutta ei hätää, istu siinä kaikessa rauhassa,” sanoi emäntä, kun huomasi miehen sivelevän polveansa,” taitaa olla kipuja polvessasi, tuossa on tuo laveri, voit asettautua siihen pitkäksesi, laitoin pannuun vettä, pian se kahvikin.” Mies otti lakkinsa, asetti sen penkille viereensä ja huomasi talon kissan tulevan tupaan. ”Hei, tuohan on ihan kuin talon entinen kissa.” samalla mies ikään kuin kauhistui sanomaansa ja alkoi selittää, kuinka hänelläkin on ollut tuollainen maatiaiskissa.
Emäntä lisäsi hellaan puita, kahvipannussa vesi jo poreili, kuumat vesipisarat kiehuivat kuumalla hellalla ja emäntä lis’si kahvinporot pannuun, sekoitteli lusikan sanssa veden joukkoon, laitooin pannut kannen puoliksi kiinni ja kääntyi astiakaapille.
Hän asetti kaksi kahvikuppia pöydälle, nosti kaapista muutaman pullaviipaleen lautaselle ja kaatoi miehelle kahvia. Kuivi päähän, esiliina eteen ja leipomaan.
Meni tovi, kumpikaan ei löytänyt sanottavaa. Emäntä hörppäsi itsekin kahvikupin, kaatoi miehelle lisää kahvia ja kehoitti miestä siitymään laverille hetkeksi lepäämään.
”Tulee se isäntäkin kai pikapuoliin, on ollut tuolla takaniityllä koko päivän ojia avaamassa,” sanoi emäntä nähtyään miehen haukotuksen, ja tuo polvikin on varmasti kipeä.
” Ei, en minä nyt maate mene, olis niin paljon selitettävää, kysyttävää, siitä on niin pitkä aika,” sanoi mies ja piti kesken lauseen pitkän tauon, miettien sanoja joilla voisi ilmaista asian varovaisesti. Hän oli kaikkea jo miettinyt, aikaa oli, mutta rohkeutta, sitä hän oli kerännyt kyliä kiertäessään.
Kuinka monta kertaa olen tästä tienhaarasta ohi lunkannut, lunkkaamista tämä liikkuminen, sitä se elämä on vaivaiselle joka ei kelvannut taloa pitämään. Monta aamua ja iltaa, näitä asioita on tullut mietittyä, valvottuja öitä ja pitkiä penikulmia. . . kylältä kylälle, kun en ollut varma muistanko oikein, mies yksikseen siinä muisteli ja mietti, mitä tästä seuraa.- Anonyymi
Valvoin luin ja luin uudelleen.
Palasivat mieleen lapsuuden muistot, kulkijoita, nyytti olalla, tyhjin taskuin ja joillakin oli matkalaukku josta möivät hakaneuloja ja muuta pienkamaa.
Meillä heille tarjottiin aina ateria, jos perhe ruokailemassa oli ja aitassa saivat nukkua syys sateilla kulkumiehetkin.
Naiset, he olivat kotona, kai, joskus joku kulki lehmää taluttaen.
Sen tarkoitusta en tiedä, ruokkivatko tievarsissa, vai kuljettivat muuten.
Kiitos.
vielä, nenääni ihan tuoksuu lämmin nhiivaleipä, taitaa olla jo jäähtynyt
parempaa ei ole, lämmin leipä ja voita päälle. - Anonyymi
Kahvin tuoksu, pannun nokasta tursuava kahvipurujen tuppo. Puulaveri, petipaikka kaverille sivusta vedettäen.
E tiedä, haluatko kiitosta, mutta osaat luoda tunnelman. Odotan jatkoa.
Sanoista ja niiden merkityksistä mieleeni.
Usein luonnon kauneus vie mennessään ja päädyn haahuilemaan sivupoluille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kahvin tuoksu, pannun nokasta tursuava kahvipurujen tuppo. Puulaveri, petipaikka kaverille sivusta vedettäen.
E tiedä, haluatko kiitosta, mutta osaat luoda tunnelman. Odotan jatkoa.
Sanoista ja niiden merkityksistä mieleeni.
Usein luonnon kauneus vie mennessään ja päädyn haahuilemaan sivupoluille.Hyvää puolenpäivän jälkeistä tätä päivää.
" Tätäpäivää!" sanoi isäni vanhin veli tupaan tullessaan , ja isoveljeni otti tavan omakseen.
Aamulla tuli hiukan hätäinen lähtö.
Polilla aika 9.30. Täältä bussi lähtee vähän yli yhdeksän, ja kun en kerta kaikkiaan viitsi kaivaa autoa tuolta yli viikon kestäneestä jääkerroksesta esiin, menen bussilla.
Vaikeudet alkoivat vaatekaapilla, meni lamppu makkarista, toisessa olis jouluvalot, mutta vaatekaappi täällä. Huuhailuksi meni, mutta ne housut, missä ne harmaat housut, en näe täällä mitään, puhelimen akku melkein loppu, taskulamppu, tuossa on, veivaa virtaa, ja tulihan sitä valoa, mutta ne housut, eteisen kaapissa, naulakossa, pian tulee kiire.
Lamppu löytyi, maailma sai valoa, mutta piti vain jotkut housut laittaa jalkaan, ne harmaat olivat pyykkikorissa, tänään ne aioin pestä.
Kukkarossa ei yhtään seteliä, kolikkopussi tuosta laatikosta taskuun, saapikkaat jalkaan myssy päähän ja toppatakki päälle. Ovesta ulos. Kolikkokukkarossa vain kruunuja. Pankkikortilla en maksa. takaisin, toinen pieni musta kukkaro, täällä on euroja ja menoksi.
Erikoislääkäri tutki ja tähysti, vikaa, vikaa, mutta siihen ei ole apua, ei voi mitään, sinun pitää vain sietää, juu, siedän, kun tiedän ettei tuomissani näytteissäkään ollut mitään hälyttävää, ne olivat erikoisia, mutta lääkäri sanoi, että parempaa todistetta oireista ei ole olemassa, kuin ne minun pienet näytemöykyt, joiden koostumusta en kerro, eivät haisseet, eivätkä tuoksuneet.
<<<kiitollisena, samoin oirein, lähdin tallustamaan katuja, kahlasin kinoksissa ja tuuli yritti riisua minut siihen kadulle, takin vyötä vei hetken ilmassa, heitti sen sitten lumelle ja läiski lunta kasvoilleni.
Nyt olen tässä, ennätin jo vähän suolaista haukata, kun aamukahvikin jäi kuppiin.
Kiitokselle on aina paikkansa, kiitän mielipiteestäsi. Hyvä sana kannustaa kulkemaan eteen päin, antaa voimia joita tarvitaan, ei tämä palsta ollut sitä mitä odotin, mutta näillä eväillä ei voi muuta.
Ei minulla ole rohkeutta mennä noihin ketjuihin mielipiteineni, kun ei minua tunneta, vaan määritellään milloin keneksikin. Pysyttelen siis omassani. En kiellä ketään tulemasta mukaan, mutta hyvä näinkin.
Kiva kun rohkenit ja kerroit tuntemuksiasi. Kirjoittaessani näen tuon miehen, haistan pannukahvin tuoksun ja tiedän kuinka emäntä hommiansa suorittaa. Olen mukana, vaikka en ole mukana.
Tulipas sekavaa.
Tämän päivän erikoislääkäri ei lepoa määrännyt, mutta aiempi, hän viestitteli, ettei huvikseen levosta puhunut.
Nukuinhan viime yönä sentään pari tuntia.
Täällä tuulee ja sataa lunta hiljalleen. Kinoksia on, kaduilla oli vaikea liikkua , mutta onneksi ei ollut liukasta. Tämän rapun ovelta lakaisin lumet pois kotiin tullessani, mutta taitaa tuuli tuoda uutta.
Mukavaa keskiviikkoa.
Näkyillään. - Anonyymi
jatkuuko vielä
- Anonyymi
14.1.-25
Uupunut olotila. Pakko oli mennä puhdistamaan autoa. Auraajat olivat jo eilen puhdistamassa lumia pihalta ja jalkakäytäviltä, työnsivät parkkipaikaltakin, mutta autoni oli nyt saarroksissa. Oli sitä lunta viikossa kertynyt auton katolle ja ympärille.
Harjan, lapion ja lumikolan avulla auto esiin, koneella kävivät työntämässä lumet muidenkin autojen paikoilta.
Oli melkoinen urakka. Käy "toipilaan" keuhkoille.
Katsoin kasvavaa kuuta taivalla, samalla näin auringon värjänneen koivujen latvustoa kauniilla punasävyllä.
Aurinko ei ole kuollut!
Laiskottelen, menen tuonne jäälle kelkkojen urille pienen lenkin.
Hetken oli kone auki, nyt se menee kiinni.
Näkymisiin
Anonyymi-ap. (lukee tuossa viestikentän ylläkin)
Lukee myös Anonyymi( Kirjaudu/Rekisteröidy) - Anonyymi
Anonyymi-ap tässä lepopäivien jälkeen. Tarinalle lopputeksti.
Aluksi;
Tuli levättyä ja tavattua läheisiä.
Tekee hyvää olla aina välillä muutama päivä ilman tietoliikennettä, vain radio ja ihmiset, ilman sensaatioita ja uusintoja. Melkoisia pakkasia ja kovaa tuulta, lumisadetta ja kinoksia.
Kuu kasvaa silmissä, tähdet loistavat pakkasöinä, ja saunassa on lämmintä, vaikka hiukan hämärää kynttilän valossa.
Tässä tämä, viimeinen osa tällä foorumilla ja palstalla
»»>
Pienenläntä, keikkuen kävelevä mies.
Mies, josta kukaan ei mitään tiennyt, mutta hänellä oli paljon tietoa kylän menneisyydestä.
Kukaan ei ollut häneltä aiemmin mitään kysynyt ja nyt hän oli hämmennyksen vallassa.
Kuinka tämä sattuikin tänään, merkkipäivänä, joka hänen sieluunsa on ikuisesti piirretty.
Emäntä minut tienhaarasta tupaan talutti ja tässä on hiukan päivän menosta puheltu. Ei mitään elämän kulusta ja vuosien takaisista asioista.
Emäntä touhusi omien tupatouhujensa parissa, kohonneet leivät olivat siirtyneet uunin arinalle ja paistuvan leivän tuoksu täytti koko pirtin.
Mies vajosi omiin ajatuksiinsa, muisti kuinka oma äiti leipoi leivät ja tämä tuttu tuoksu sai veden kielelle.
”Hän taisi torkahtaa,” tuumasi emäntä. Hän ei päässyt irti ajatuksesta, jota oli koko ajan ajatellut mieheltä kysyä, mutta odottanut hänen itse siitä kertovan, jos tuntee tarvetta tulla tunnetuksi.
Talo oli vanha tila, monen sukupolven tiedettiin taloa asuneen. Vanhoista papereista emäntäkin ole lukenut, että tämä talo on rakennettu alun alkaen vähän pienempänä ja siitä kertoo tuuliviiri talon katolla. 1883, se on alkuperäinen, mutta rakennusta laajennettiin 1900 luvun alkuvuosina ja remontoinnin yhteydessä rakennettiin iso kuisti talon päätyyn, kun hän oli vielä koulutyttö, nyt hän ei sitä vuotta muistanut, mutta onhan se papereissa.
No, mutta miksi minä nyt talosta niin tarkkaa muistelen, ei tuo mies taida talosta olla kiinnostunut, ehkä etsii sukuansa. Näillä seuduilla kuitenkin kulkenut ja epäilen hänen täällä syntyneenkin, tuskin muuten olisi täällä kuljeksinut.
Kulkija nukahti laverille.
Hän havahtui ovelta kuuluvaan kysymykseen; ”Kuka tuo on, mikä mies tänne on ilmestynyt?”
Mies nousee istumaan, tervehtii isäntää ja emäntä kertoo kuinka hän haki miehen tieltä tupaan. ”Arvelin hänen tarvitsevan apua ja ainahan meillä ovat kulkijat yösijan saaneet,” sanoi emäntä, leikkasi lämpimästä leivästä paksut viipaleet, kaatoi kolmeen kuppiin kahvia ja he istuivat pöydän ääreen.
Isäntä kyseli miehen menneisyydestä, emäntä aina välillä keskeytti ja kertoi mitä he olivat jo puhuneet miehen kanssa.
Kulkija oli hiukan arkaileva vastauksissaan, mutta kertoi tietävänsä tämän talon vaiheista ja asioista enemmän kuin on tähän asti saanut kerrottua.
Hän kertoi olevansa tämän talon poika.
" No, tunsitko sen, vai muutenko siitä puhut?" Emäntä muisti jo kysyneensä mieheltä, miksi mies puhui hänen isästänsä, mutta mies oli vaiennut, ei ehkä kuullut, tai välttelikö vastaamasta.
Mies laski kahvikupin kädestänsä, pyyhkäisi kämmenselällä suupieltänsä ja alkoi kertomaan
tarinaansa joka oli totta joka sana.
”Raajarikko poika, ei siitä isännäksi,” sen oli äiti hänelle syyksi sanonut, kun hän kyseli, miksi me jouduimme tielle talosta, joka oli tarjonnut äidille työn, hänelle kodin ja isän.
Siinä he istuivat.
Leivinuunissa kypsyi karitsapaisti, tuoksu oli tunkenut sieraimiin jo pitkiä aikoja ja emäntä havahtui; ” Ei herra Jumala, minulla on paisti uunissa, siellä on perunatkin, olisiko aika syödä?”
Pöytä katettiin,isäntäkin ennätti pesemään päivän hiet naamasta ja hieman hämillisessä tunnelmassa he söivät aterian.
Isäntä haki kaapista kasan papereita pöydälle, selaili niitä hiljaisuuden vallitessa, tuhahteli välillä, kuin ihmetellen lukemaansa.
Kulkija, se lyhyenläntä mies, astui ovesta ulos, lupasi palata, kunhan saa hiukan happea haukatuksi. Hänen taskustaan pilkisti valkoiseen käärepaperiin kietaistu paketti, ei siinä eväitä ollut, vaan jotain paljon tärkeämpää.
**************
Pienenläntä mies joka käveli ihmeellisesti keikkuen, oli kutsuttu taloon sisälle.
Illan ja yön aikana talossa puhuttiin ja puhuttiin, ihmeteltiin ja kauhisteltiin. Kuinka miehen syntyperä ja tarina olivat pysyneet salassa vuosikymmenet. Kukaan ei olisi asiaa tuonut esiin, jos tuo kulkija olisi kuollut, tulematta kylälle kulkemaan ja taloon puhumaan.
Tarina jatkuu.
Voit itse ajatella tarinalle onnellisen, tai onnettoman lopun.
Miehen tarinan lopetan näihin sanoihin.
Talossa on aina tilaa yhdelle miehelle, raajarikko ei kelvannut isännäksi.
Kiitos, jos kuljit mukana.
Heilutan huiviani, jos jossain joskus tapaamme.
Se on punavihreä ja siinä on kukkia.
ap-anona tuli ja menee>>>>>>>>>>>>- Anonyymi
Pidä huivista kiinni, Tatjana!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pidä huivista kiinni, Tatjana!
Oliko tuo sinusta hauska kommentti?
ap. tuskin huomioi huutoasi
- Anonyymi
Hauska tarina, ,,,ihan hyvän romaanin alku,,, tai keskiväliltä?
- Anonyymi
Äsken oli joulu, ja nyt jo tammikuu pitkällä....viuh, aika rientää...
- Anonyymi
" Aika lentää, tartu hetkiin. "
- Anonyymi
Tänään on Nuutin päivä ja purinkin joulukuusestani kaikki koristeet, vein laatikoissaan vaatehuoneeseen, vaihdoin joitain pöytäliinoja.
Ulkona on paksusti lunta. Ehkä huomenna lähden joillekin asioilleni. Aloin tänään virkata islantilaisesta villalangasta kynsikkäitä. On aika kovaa ja karheaa lankaa.- Anonyymi
Täällä sataa nyt alijäähtynyttä vettä, joka jäätyy jalkakäytäville, ei meinaa pystyssä pysyä!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täällä sataa nyt alijäähtynyttä vettä, joka jäätyy jalkakäytäville, ei meinaa pystyssä pysyä!
täällä on plussaa ja uutta lunta
on yö, mitä päivällä, tehdään vaatehuoltoa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
täällä on plussaa ja uutta lunta
on yö, mitä päivällä, tehdään vaatehuoltoaOli aurinkoinen päivä.
Aika meni vaatehuollon parissa ja kauppakierroksella.
Oi miten ihania ihmisiä tapasin liha-altaan ääressä, kun oli possua tarjolla.
Kilohinta alle 4 euroa.
Nyt syödäänkin monta päivää uunilihaa
proteiinia vanhukset syövät liian vähän, korjataan nyt puutetta.
Omenia, painavat niinturkasesti, että ei melkein jaksa autoon kasseja kantaa.
Vaatehuolto, hyllykaappi järjestykseen ,pyykkikassi valmiiksi ja huomenissa pyykille, paperiostoksille kyllä on mentävä, ettei tarvitse vessassa pelkällä kädellä pyyhkiä. ja talouspaperikin lopussa, sillä pyyhin suupieliä.
Mukavia päiviä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
24h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?134628Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy3583949Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja373500Voitaisko olla kavereita?
Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä sinun kanssasi, tabula rasa. Minä lopetan sinun perääsi haikailun, ja sitten sinäk193268Deodoranttiteollisuus
Annan ilmaisen vinkin. Kyseinen teollisuus voisi alkaa valmistaa kuolleen ruumiin hajua. Olisi varma hittituote, ainakin122583- 2802420
Martinan mies on Suomessa.
Siellä se on Martinan instassa ja täällä on jo ero tullut. Voi että kun huvittaa...3231850- 1001822
Maistaisitko sinä näitä valmisruokia?
Terhi Kinnari ja Kinnarin tila voitti Suomalainen menestysresepti -kisan. Makuja Kinnarin tilan kaurapohjaisissa aterioi481526Rukoilimme Länsimuurilla 2000 vuoden jälkeen, Jumalamme oli antanut meille kaiken takaisin
Western Wall, In our Hands. 55th Para. https://www.youtube.com/watch?v=u4BJAppyCSo https://en.wikipedia.org/wiki/55th_91195